Vegas Golden Knightsin viisi ensimmäistä kautta ja 439 ottelua universumin todennäköisesti laadukkaimmassa jääkiekkosarjassa NHL:ssä ovat tarjonneet lukuisia elämyksiä, sillä ensimmäisellä kaudellaan joukkue pelasi Stanley Cupin loppuotteluissa, toisella kaudellaan putosi seiskapelissä pudotuspelien avauskierroksella San Joselle ja kahdella seuraavalla kaudella taival päättyi neljän parhaan joukossa Dallasia ja Montrealia vastaan. Viime kaudella seura jäi puolestaan ensimmäistä kertaa pudotuspelien ulkopuolelle lukuisten loukkaantumisten värittämällä sesongilla. Ennen kuin on aika ruveta pohtimaan tulevaisuutta ja sitä, mitä kuudes kausi tuo tullessaan, linkitän alle aiempien kausien kausiketjut ja pelaaja-arviot.
Kausiketju 2017-2018: Vegas Golden Knights 2017–2018
Kausiketju 2018-2019: Vegas Golden Knights 2018–2019
Kausiketju 2019-2020: Vegas Golden Knights 2019–2020
Kausiketju 2020-2021: Vegas Golden Knights 2020–2021
Kausiketju 2021-2022: Vegas Golden Knights 2021-2022
Pelaaja-arviot 2017-2018: Vegas Golden Knights 2017–2018
Pelaaja-arviot 2018-2019: Vegas Golden Knights 2018–2019
Pelaaja-arviot 2019-2020: Vegas Golden Knights 2019–2020
Pelaaja-arviot 2020-2021: Vegas Golden Knights 2020–2021
Pelaaja-arviot 2021-2022: Vegas Golden Knights 2021-2022
Silver Knightsin pelaaja-arviot 2020-2021: Henderson Silver Knights 2020–2021
Silver Knightsin pelaaja-arviot 2021-2022: Henderson Silver Knights 2021-2022
Sopimustilannelähde: Vegas Golden Knights Salary Cap, Draft Picks, and Player Contracts - CapFriendly - NHL Salary Caps
Hyökkääjät (9 / $43,512,500):
Jack Eichel $10,000,000 / UFA 2026
Mark Stone $9,500,000 / UFA 2027
Max Pacioretty $7,000,000 / UFA 2023
William Karlsson $5,900,000 / UFA 2027
Jonathan Marchessault $5,000,000 / UFA 2024
Chandler Stephenson $2,750,000 / UFA 2024
William Carrier $1,400,000 / UFA 2024
Nolan Patrick $1,200,000 / RFA 2023
Michael Amadio $762,500 / UFA 2024
Puolustajat (7 / $26,462,500):
Alex Pietrangelo $8,800,000 / UFA 2027
Alec Martinez $5,250,000 / UFA 2024
Shea Theodore $5,200,000 / UFA 2025
Brayden McNabb $2,850,000 / UFA 2025
Zach Whitecloud $2,750,000 / UFA 2028
Ben Hutton $850,000 / UFA 2024
Dylan Coghlan $762,500 / RFA 2023
Maalivahdit (2 / $7,325,000):
Robin Lehner $5,000,000 / UFA 2025
Laurent Brossoit $2,325,000 / UFA 2023
Rajoitetut vapaat agentit (RFA):
Brett Howden
Keegan Kolesar
Nicolas Roy
Nicolas Hague
Rajoittamattomat vapaat agentit (UFA):
Mattias Janmark
Reilly Smith
Haudattavat sopimukset:
Shea Weber $7,857,143 / UFA 2026
Käytetty tila palkkakatosta:
Pelaajasopimukset $85,157,143
Haudattavat sopimukset -$7,857,143
= $77,300,000
Palkkakatto 2022-2023: $82,500,000
Tilaa palkkakaton alla (18/23): $5,200,000
Lisäksi organisaation vakituiseen rosteriin kuulumattomat 27 pelaajaa on syytä mainita. 19 pelaajalla on jo jonkinlainen NHL-sopimus olemassa, mutta kahdeksalla yksilöllä ei ole.
Hyökkääjät:
Brendan Brisson $925,000 / RFA 2025
Pavel Dorofeyev $925,000 / RFA 2023
Ivan Morozov $925,000 / RFA 2024
Zach Dean $883,333 / RFA 2025
Mason Primeau $825,000 / RFA 2024
Maxim Marushev $810,000 / RFA 2023
Marcus Kallionkieli $784,722 / RFA 2023
Paul Cotter $760,000 / RFA 2023
Colt Conrad AHL-sopimus
Connor Ford AHL-sopimus
Lynden McCallum AHL-sopimus
Puolustajat:
Layton Ahac $897,500 / RFA 2024
Peter Diliberatore $880,833 / RFA 2023
Daniil Chayka $847,500 / RFA 2025
Connor Corcoran $813,333 / RFA 2023
Lukas Cormier $811,667 / RFA 2024
Kaedan Korczak $789,167 / RFA 2024
Zachary Hayes $805,000 / RFA 2023
Daniil Miromanov $$762,500 / RFA 2024
Maalivahdit:
Isaiah Saville $849,667 / RFA 2024
Jiri Patera $800,000 / RFA 2023
Logan Thompson $766,667 / UFA 2025
Jordan Papirny AHL-sopimus
Jack Dugan RFA
Benjamin Jones RFA
Jake Leschyshyn RFA
Jonas Rondbjerg RFA
Brayden Pachal RFA
Dylan Ferguson RFA
--------------------------------------
Gage Quinney UFA
Jake Bischoff UFA
Ennen sen tarkempaa pelaajiston läpikäyntiä on hyvä hetki mainita, että kesäkuun lopussa Golden Knights nimitti uuden päävalmentajan Bruce Cassidyn valmennustiimin: Vegas Golden Knights Announce Hockey Operations Staffing Updates
Jo etukäteen oli tiedossa, että vanhoista valmentajista Ryan Craig ja Misha Donskov pysyvät valmennustiimissä. 40-vuotias Craig on ollut Gallantin ajoista asti osa valmennusta ja olen mielissäni, että hän edustaa pysyvyyttä. McCrimmon muun muassa myös pitää häntä lupaavana "nuorena" valmentajana. 45-vuotias Donskov puolestaan on saanut kehuja yksilöharjoitteistaan ja kyvystään kehittää muun muassa alaketjujen jyrien pelaavuutta ja luistelua. Hän olisi ollut myös osa Kanadan valmennustiimiä olympialaisissa, jos NHL-pelaajat olisivat sinne lähteneet.
Uudet nimet valmennuksessa ovat John Stevens ja Sean Burke. 56-vuotias Stevens saapuu Cassidyn tiimiin Dallasista, jossa hän on ollut edelliset kolme kautta apuvalmentajana. Stevens on entinen NHL-puolustaja, joten oletettavasti hän korvaa Ryan McGillin puolustajien peluuttajana. Ennen Dallas-pestiään Stevens toimi päävalmentajana Los Angelesissa. Siellä hän oli puikoissa silloin, kun Golden Knights voitti seurahistoriansa ensimmäisen pudotuspelisarjan suoraan voitoin 4-0, joten yhteistä historiaa Vegasiin löytyy tuossa mielessä. Hän oli Kingsissä puolestaan apuvalmentajana silloin, kun joukkue voitti Stanley Cupin 2012 ja 2014, joten menestyskokemustakin toki on. Vuosina 2006-2009 Stevens puolestaan oli Flyersin pääluotsi ja johdatti kertaalleen joukkueensa konferenssifinaaleihin. AHL-mestaruuteen hän luotsasi Flyersin farmiseuran Phantomsin vuonna 2005. Noiden meriittien myötä Stevens tuntuu äkkiseltään hyvältä haulta Cassidyn apulaiseksi.
55-vuotias Sean Burke puolestaan on uusi NHL-maalivahtivalmentaja ja maalivahtipäällikkö. Entinen maalivahtivalmentaja 54-vuotias Mike Rosati vastaa jatkossa (muiden) organisaatiossa olevien maalivahtien kehittämisestä ja scouttaamisesta, vaikka toimiikin myös Burken kanssa yhteistyössä. Burke on entinen NHL-maalivahti, joka voitti pelaajaurallaan pari maailmanmestaruutta ja olympiahopeaa. Suomen MM-kisoissa 2003 hänet nimettiin turnauksen parhaaksi kassariksi, joten tuollainen Suomi-yhteys Burkella on. Vuonna 2008 hän aloitti valmentamisen Coyotesissa, kun 18 kautta kestänyt pelaajaura NHL:ssä oli ohi. Vuonna 2016 Burke liittyi Montrealin organisaatioon, jossa hän toimi muun muassa viime kaudellakin maalivahtipäällikkönä. Negatiivisena seikkana Burken nimityksessä on parinkymmenen vuoden takainen rikoshistoria, josta halukkaat voivat kaivaa itse tietoa, mutta ehkä hän on viisastunut noista ajoista ja ammatillisesti hän on varmasti Lehnerille, Brossoitille ja Thompsonille avuksi.
*****
Pelaajavyyhtiä voisi aloittaa purkamaan siitä, mitä toimitusjohtaja Kelly McCrimmonin ja jääkiekkoasioista vastaavan presidentti George McPheen tulisi tehdä RFA- ja UFA-pelaajien kanssa. Palkkakatossa on tilaa tällä hetkellä reilut viisi miljoonaa euroa ja sopimuksen alaisena on 18 ylhäällä aloittavaa pelaajaa. Viime kesänä RFA-statuksen pelaajista nimekkäin oli Dylan Coghlan, mutta tänä kesänä rajoitettujen vapaiden agenttien kanssa toimistolla riittää enemmän puuhaa, kun Brett Howden, Keegan Kolesar, Nicolas Roy ja Nicolas Hague tarvitsevat uudet sopimukset. Howdenin loppukausi meni piloille loukkaantumisen vuoksi, mutta sitä ennen hän ehti kerätä 20 pistettä 47 pelissä, mikä oli hyvä saldo alaketjuista. Ensimmäisissä 11 pelissä hän vielä haki paikkaansa tehden vain yhden maalin, mutta marraskuun puolivälistä helmikuun alkuun hän keräsi 23 ottelussa tehot 7+9=16. Hän oli parhaimmillaan erinomainen grindaaja, joka rouhi vahvasti vastustajan maalin takana. Laukausprosentti oli korkea eikä se varmastikaan säily yhtä hyvänä. Howdenin pitäisi sopia Cassidyn todennäköisesti luomaan peli-identiteettiin, jossa karvauspelaaminen nousee taas entistä suurempaan arvoon. The Athleticissa hänen sopimuksensa hinnaksi ennustettiin miljoona, koska NHL-näytöt ovat kuitenkin vielä aika ohuet. Itse veikkasin aiemmin muistaakseni 1,2 miljoonaa, joten Howdenille voisi hahmotella vaikkapa 1,1 miljoonan arvoista jatkosopimusta kompromissina. Kolesar suoritti puolestaan alaketjuissa tasaisesti ja teki piste-ennätyksensä 24 pistettä viime kaudella, vaikka Kolesarin ketjukaverit vaihtuivat eniten koko joukkueesta. Mutta on jotenkin vaikea uskoa, että hän saisi suurempaa sopimusta kuin Carrierilla (1,4M) on, joten The Athleticissa ennusteena oli 1,125 miljoonaa taalaa. Se kuulostaa hyvältä minusta, koska Kolesarillakin on yhä todistettavaa.
Roy ja Hague ovat mielenkiintoisimmat tapaukset. Vegas voisi tarjota Haguelle vain minimisopimusta, joka on 874 000 dollaria, mutta Hague tuskin sitä ehdotusta allekirjoittaa, joten voi olla, että neuvottelut venyvät kauden alkuun saakka ja hän on sivussa harjoitusleiriltä kuten Theodore aikanaan ennen pitkän sopimuksen tekoa. On myös huhuttu, että muutama itäisen konferenssin seura olisi ehkä kiinnostunut tekemään sopimustarjouksen Haguelle ja Vegasillahan on palkkakatossa tungosta, joten "offer sheeteihin" vastaaminen voi olla vaikeaa. Hague pääsi männä kaudella pelaamaan pitkiä jaksoja Pietrangelon vierellä ykkösparissa, kun mm. Martinez oli sivussa ja syksy sujui hyvin Haguen nakuteltua 25 peliin 12 pistettä. Kevätkausi meni piloille rannevamman vuoksi ja viimeiseen 27 matsiin Hague kokosi vain tehot 1+1, mistä varmasti Golden Knightsin toimisto kiitti, koska täten kokonaispistemäärä jäi 14 pisteeseen 52 ottelussa ja tuollaisilla numeroilla ei ihan kuuta voi taivaalta vaatia. Oma veikkaukseni on, että Hague tekee parin vuoden siltasopimuksen vajaalla parilla miljoonalla, koska minusta hän ei ole esimerkiksi Whitecloudin saaman sopimuksen (kuusi vuotta ja 2,75 miljoonaa kaudessa) arvoinen näytöiltään, koska esimerkiksi erikoistilannevastuuta Haguelle ei ole langennut juuri ollenkaan. Mitä tulee Royhin, hänelle The Athleticin artikkelissa veikattiin kolmen miljoonan pintaan menevää palkkaa, mutta en jaksa uskoa noin korkeaan palkkaan, vaan hän saa hieman pienemmän sopimuksen kuin Stephensonilla on, koska alla on kuitenkin vasta yksi hyvä kausi ja lähtökohtaisestihan häntä suunniteltiin nelossentteriksi ennen viime kautta. Seuralla on ollut tapana tehdä pitkiäkin sopimuksia nuorille, jotka ovat osoittaneet läpimurtopotentiaalia kuten aikoinaan Theodore, Tuch ja viimeksi Whitecloud, joten sikäli esimerkiksi neljän tai viiden vuoden pahvi 2,2-2,5 miljoonalla ei yllättäisi, koska Roy saisi sillä jo pitkälti turvattua elantonsa ja voisi sitten vielä tehdä kolmikymppisenä toisen rahakkaan sopimuksen. Summa summarum, veikkaukseni Royn sopimuksesta on neljä vuotta 2,3-2,4 miljoonan vuotuisella palkalla. Lyhyempi parin vuoden siltasopimuskin parilla miljoonalla on tietysti mahdollinen, mutta pysyn alkuperäisessä mututuntumassani eli Roy liittyisi "pitkät" sopimukset saaneiden nuorukaisten kerhoon.
Vakituiseen rosteriin kuulumattomia RFA-pelaajia on kuusi: Jack Dugan, Benjamin Jones, Jake Leschyshyn, Jonas Rondbjerg, Brayden Pachal ja Dylan Ferguson. Heistä toki Leschyshyn ja Rondbjerg pelasivat viime kaudella ylhäällä 41 ja 30 peliä, mutta lähtökohtaisesti he aloittavat AHL:ssä ensi kauden, vaikka kumpikin joutuu menemään sinne waivereiden kautta. Eiköhän kaikille sorvata halvat jatkosopimukset alle miljoonalla. Duganin "Qualifying Offer" -summa on korkein, 832 500 dollaria. Muille riittää 750 000 dollarin tarjoaminen seuran puolelta. Eli joo, 750 000 - 850 000 dollarin haarukkaan nuorukaisten sopimukset varmasti asettunevat.
Rajoittamattomia vapaita agentteja NHL-rosterissa on kaksi. Heistä Janmark päästetään melko varmasti menemään, koska tämä ei ole ollut tarpeeksi tuottava keskiketjuista, vaan ailahdellut liiaksi. Smith sen sijaan saa jatkosopimuksen ja onkin jo uutisoitu, että se olisi arvoltaan noin viisitoista miljoonaa dollaria, jolloin kolmeen kauteen jaettuna palkka olisi noin viisi miljoonaa per kausi ja se on hänen nykyinenkin cap hit. Olen tuohon sopimukseen tyytyväinen. Osapuolilla on jo suullinen sopimus ja kunhan palkkakatossa on tilaa, sopimus virallistetaan.
Muita organisaatiossa olevia UFA-pelaajia ovat Gage Quinney ja Jake Bischoff. Realistista lienee odottaa, että molemmat saavat jatkosopimuksen. Bischoff missasi koko kauden, mutta kävi ainakin keväällä luistelemassa, joten kaipa hän vielä jääkiekkoa pystyy pelaamaan ja saanee jonkin halvan vuoden mittaisen sopimuksen. Quinney puolestaan kärsi yhä viruksen jälkioireista ja joutui jättämään perättäisten päivien peleistä jälkimmäisen lähes aina väliin eikä ollut siten Wolves-kausien tasollaan, mutta ehkä ensi kaudella hän palaisi huippuvireeseensä ja kolkuttelisi NHL-kutsua. En ole siitä hirveän luottavainen, mutta Nevadan oma poika ansaitsee silti jatkopahvin ja varmasti mielellään sellaisen tekeekin. Edellinen sopimus oli arvoltaan 750 000 dollaria ja tokkopa hänelle viime kauden perusteella palkankorotusta liiemmin annetaan. Summa summarum, kaikista RFA- ja UFA-pelaajista lähtökohtaisesti vain Janmarkille näytettäneen ovea ulos.
*****
Jotta jatkosopimuksia voidaan tehdä, tarvitaan tilaa palkkaton alle. Eniten treidispekulaatioissa ovat olleet Martinez, Pacioretty ja Brossoit. Pelkän Brossoitin kauppaaminen ei kuitenkaan riitä millään esimerkiksi Smithin ja muiden RFA-pelaajien sopimusten mahduttamiseen palkkakaton alle, joten joko Martinezin, Paciorettyn tai pahimmassa tapauksessa Karlssonin on lähdettävä muualle, mutta viimeksi mainittu on kuitenkin alkuperäinen ritari ja toivon siksi, että hän olisi koskematon. Ilman häntä toki sentteriosasto olisi Eichel-Stephenson-Roy-Howden-Morozov, joten syvyyttä kyllä löytyisi siltikin pelottavan paljon. Mitä tulee puolestaan Brossoitiin, hän oli kuitenkin viime syksynä oikeinkin hyvä ja Thompson on yhä vapaa waivereista, joten maalivahtiosasto haluttaneen pitää syvänä ja siksi luulen lopulta, että Brossoit jää organisaatioon ja Thompson aloittaa kolmoskassarina vielä ensi kauden, mutta sopimuksensa kaksi viimeistä vuotta hän on sitten ylhäällä kakkosveskarina viimeistään.
Oma mielipiteeni oli aiemmin pitkälti se, että Pacioretty joutaa muualle, koska hän ei vain tahdo pysyä kasassa, vaikka onkin Stonen rinnalla tehnyt viime vuosina pisteitä lähes piste per peli -tahdilla, mutta hänen terveenä säilymiseen ei voi luottaa niin paljoa kuin esimerkiksi Marchessaultin, Karlssonin tai McNabbin, jotka ovat olleet seurahistorian kovimpia teräsmiehiä. Toisaalta sitten Martinezin kauppaamalla Coghlanille avautuisi ehkä vihdoin kunnollinen näyttösauma TOP6-roolissa, vaikka hän Huttonin kanssa kilpailisikin kutospakin paikasta. Jos Martinez jätetään kauppaamatta, Golden Knightsilla on kahdeksan NHL-puolustajaa ja lisäksi farmissa vielä Miromanov, jonka kyllä haluaisin nähdä ylhäällä jossain vaiheessa ensi kaudellakin, mutta ilman Martinezin kauppaamista se vaatisi kolmen pakin loukkaantumista. Jos puolestaan miettii laituriosastoa, ilman Paciorettya Stonen, Marchessaultin ja Smithin jälkeen tulisi aika iso takapakki, jos ja kun Stephenson ja Roy mielletään senttereiksi kolmos- ja nelosketjuihin. Mitä enemmän asiaa pohtii, kyllähän Martinezin kauppaaminen tuntuu lopulta järkevämmältä vaihtoehdolta ja kaiketi ainakin Bostonissa oli jonkinlaista kiinnostusta häneen. Eihän se tietysti seurasta hyvää kuvaisi antaisi, että kolmevuotinen sopimus kaupattaisiin jo yhden kauden jälkeen muualle ja ilman Martinezia puolustus ei ollut niin tiivis viime kaudella (varsinkaan alivoima), kun tämä oli loukkaantuneena 53 matsin ajan, mutta eivät tuoreehkot sopimukset toisaalta ennenkään ole estäneet seuraa niitä kauppaamasta kuten muistetaan Schmidtin kohdalla.
*****
Sitten päästään vihdoin ja viimein hahmottelemaan kokoonpanoa kaudelle 2022-2023. Ensimmäisenä teen ketjuhahmotelman tämänhetkisistä sopimuksenalaisista pelaajista.
Marchessault - Karlsson - Amadio
Pacioretty - Eichel - Stone
Carrier - Stephenson - Patrick
Martinez - Pietrangelo
McNabb - Theodore
Hutton - Whitecloud
Coghlan
Lehner
Brossoit
Seuraavaksi sitten voisi tehdä ihan oikean hahmotelman siitä, miltä joukkue mahdollisesti näyttää, kun kiekko putoaa jäähän lokakuussa. Tällainen hahmotelma menisi vajaalla miljoonalla palkkakaton yli:
Marchessault $5,0 - Karlsson $5,9 - Smith $5,0
Pacioretty $7,0 - Eichel $10,00 - Stone $9,5
Amadio $0,7625 - Stephenson $2,75 - Patrick $1,2
Carrier $1,4 - Roy $2,4 - Kolesar $1,125
+ Howden $1,1
Hague $1,8 - Pietrangelo $8,8
McNabb $2,85 - Theodore $5,2
Hutton $0,85 - Whitecloud $2,75
Coghlan $0,7625
Lehner $5,0
Brossoit $2,325
= $83,475
Joten kenties Brossoitin kauppaaminen tulisi sittenkin kyseeseen, jolloin vaihdossa Thompsoniin säästöä tulisi puolitoista miljoonaa. Se jättäisi pelivaraa myös Royn ja Haguen sopimuksiin sekä ehkä jonkin kolmosketjun laiturin hankkimiseen, jos omista nuorista Cotter tai Rondbjerg ei kelpaa. Toinen mahdollisuus voisi olla Patrickin sopimuksen dumppaaminen waivereihin, jolloin siitä jäisi palkkakattorasitteeksi 75 000 dollaria [1,2 M - 1,125 M (NHL:n minimipalkka 750k + yhteisesti sovittu summa 375k)] ja säästöä tulisi se reilu miljoona. Tietysti Patrickin tilanne voi olla sellainen, että hän viettää koko kauden LTIR-listalla, koska McCrimmonin mukaan hänen statuksensa oli määrittelemätön kauden päättyessä pääiskujen vuoksi. Jälkimmäinen skenaario kuulostaa jopa loogisemmalta minusta.
Ilman Brossoitia:
Marchessault $5,0 - Karlsson $5,9 - Smith $5,0
Pacioretty $7,0 - Eichel $10,0 - Stone $9,5
Howden $1,1 - Stephenson $2,75 - Patrick $1,2
Carrier $1,4 - Roy $2,4 - Kolesar $1,125
+ Amadio $0,7625
Hague $1,8 - Pietrangelo $8,8
McNabb $2,85 - Theodore $5,2
Hutton $0,85 - Whitecloud $2,75
Coghlan $0,7625
Lehner $5,0
Thompson $0,766
= $81,916
Ilman Patrickia:
Marchessault $5,0 - Karlsson $5,9 - Smith $5,0
Pacioretty $7,0 - Eichel $10,0 - Stone $9,5
Howden $1,1 - Stephenson $2,75 - Amadio $0,7625
Carrier $1,4 - Roy $2,4 - Kolesar $1,125
Hague $1,8 - Pietrangelo $8,8
McNabb $2,85 - Theodore $5,2
Hutton $0,85 - Whitecloud $2,75
Coghlan $0,7625
Lehner $5,0
Brossoit $2,325
= $82,275
Tuollaiset versiot mahtuisivat palkkakaton alle. Optimaaliset kärkiketjut ovat minusta aika selkeät, mitä enemmän asiaa pohtii, koska en jotenkin usko, että Eichelille annettaisiin heikkoja ketjukavereita, vaan Stephenson on sijaiskärsijä ja tekee tilaa Paciorettyn ja Stonen välissä. Tuch joutui monesti operoimaan aikoinaan kolmosketjussa vaihtelevien ketjukavereiden kanssa ollen jopa liian hyvä alaketjuihin ja kenties Stephensonilla on samanlainen "kohtalo" edessään. Carrier-Roy-Kolesar nelosketjuna puolestaan tuntuu selviöltä McCrimmonin kauden päätöspressin puheiden perusteella. Tilastotkin tukevat kolmikon yhteispelaamista, koska viime kaudella 40 yhteisen minuutin aikana heidän ollessaan jäällä Vegas ampui 46 kertaa ja salli vain 31 laukausta eli corsiprosentti oli 59,7%. Tuosta kolmikosta voi kehkeytyä vastaava menestystarina kuin Carrier-Bellemare-Nosek/Reaves -kolmikosta, jos he vihdoin ensi kaudella saavat pelata yhdessä eivätkä loukkaantumiset sitä estä. Howden puolestaan mätti tosiaan enimmäkseen nelosketjusta 20 pistettä viime kaudella, joten mitä hän saisikaan aikaan kolmosketjussa Stephensonin vierellä? Voi olla, että hänelle annetaan tilaisuus näyttää osaamistaan suuremmassa roolissa. Tai sitten Cotter esiintyy niin hyvin harjoitusleirillä, että hänet nostetaan vakituiseen rosteriin. En panisi sitä pahakseni. Toinen laituriehdokas olisi Rondbjerg, koska tämä ei ole enää vapaa waivereista, joten jos häntä halutaan suojella, Rondbjerg voidaan pitää ylhäällä nelosketjussa ja ylentää Carrier kolmoseen.
Rondbjergin suojeluversio, jossa esim. Amadion palkka dumpataan waivereihin (tai Coghlan kaupataan isomman vastuun perässä muualle):
Marchessault $5,0 - Karlsson $5,9 - Smith $5,0
Pacioretty $7,0 - Eichel $10,0 - Stone $9,5
Carrier $1,4 - Stephenson $2,75 - Roy $2,4
Rondbjerg $0,8 - Howden $1,1 - Kolesar $1,125
Hague $1,8 - Pietrangelo $8,8
McNabb $2,85 - Theodore $5,2
Hutton $0,85 - Whitecloud $2,75
Coghlan $0,7625
Lehner $5,0
Brossoit $2,325
= $82,312
*****
Siirrytään erikoistilanteisiin. Alivoima oli viime kaudella runkosarjassa sarjan 21. parasta, joten siihen on tultava jotain muutoksia. Kaudella 2020-2021 Vegas pelasi vielä sarjan parasta alivoimaa, joten riittääkö pelkästään se, että avainpelaajat ovat jälleen terveinä vai pitääkö systeemiä muokata? Toissa kaudella eniten AV-minuutteja pelasivat Martinez, McNabb, Karlsson, Whitecloud, Pietrangelo ja Smith. Heidän nettoalivoima-aikansa olivat 90-100 minuuttia lyhennetyllä kaudella. Stone-Stephenson pari pelasi noin 70 minuuttia alivoimaa. Viime kaudella puolestaan suurimmat AV-minuutit kertyivät Pietrangelolle, McNabbille, Stephensonille, Roylle, Karlssonille, Whitecloudille, Smithille ja Haguelle. Stephensonin hyppääminen olosuhteiden pakosta nelosalivoimahyökkääjästä ykkösalivoimahyökkääjäksi ja Martinezin puuttuminen käytännössä kokonaan olivat ehkä isoimmat syyt siihen, miksi alivoima vuoti viime kaudella. Tietysti Nosekin kauppaaminenkin vaikutti, koska tämä pelasi keskimäärin 1:20 alivoimaa per peli, joka oli samoissa Stonen ja Stephensonin kanssa.
Toissa kauden alivoimamenestyjien varaan lähtisin rakentamaan tulevan kauden alivoimakenttiä, mutta Martinez tosin pitänee korvata Huttonilla tai Haguella. On kuitenkin selvää, että kaksi ensimmäistä hyökkääjäparia ovat ihannetilanteessa Karlsson-Smith ja Stephenson-Stone. Kolmanteen hyökkääjäpariin voi laittaa MM-kisoissakin alivoimaa rouhineen Royn (joka oli juuri kutosalivoimahyökkääjä kaudella 20-21) ja Howdenin. Mitä tulee puolustajiin, McNabb-Pietrangelo ja Hague-Whitecloud olisivat minun alivoimaparini siinä tapauksessa, että Martinez kaupataan. Hague ja Whitecloudhan pelasivat farmissa jo aikoinaan yhdessä alivoimaa, joten heillä on yhteisiä kokemuksia ja viime kaudella Hague sai tuntumaa NHL:ssä alivoimapelaamiseen keskimäärin 55 sekuntia per peli. Hänen raameillaan blokkaamisen pitäisi sujua. Jos Martinez jää, sitten alivoimanelikko alakerrassa on toki selvää pässinlihaa.
AV: Karlsson-Smith-McNabb-Pietrangelo, Stephenson-Stone-Hague-Whitecloud, Roy-Howden
Mitä tulee ylivoimaan, se on sakannut vuosia. Debyyttikaudella VGK:n ylivoima oli 14. parasta lukemalla 21,0%. Seuraavalla kaudella YV oli seitsemänneksi huonointa. Kolmas kausi oli poikkeus, kun YV oli yhdeksänneksi parasta joukkueen onnistumisprosentin oltua 22%. Playoffeissa samana keväänä onnistumisia tuli vain 18%:n edestä. Sitä seuraavissa pudotuspeleissä noteeraus oli vielä heikompi, kun Vegas onnistui vain 9,3%:n varmuudella. Päättyneellä kaudella runkosarjassa Vegasin YV-prosentti oli 18,4%, joka oli kahdeksanneksi heikoin.
Cassidy puhui jo ensimmäisessä mediatilaisuudessaan siitä, että hän haluaa ylivoimapelissä kiekon olevan mahdollisimman paljon syvällä hyökkääjien lavoissa, koska nämä ovat tottuneet operoimaan lähellä maalia ja sieltä Cassidy haluaa luoda maalipaikat. Yksinäisen puolustajan tehtävä on toimia enemmän syöttölautana kuin ampujana siniviivasta. Kun Boston eteni Stanley Cupin finaaleihin keväällä 2019, sen ylivoimaprosentti pudotuspeleissä oli hurja 32,4%. Tuolloin eniten YV-aikaa saivat Krug, Marchand, Bergeron, Pastrnak ja DeBrusk/Johansson. Tuosta voisi päätellä, että Cassidy ehkä rakentaisi ykkösylivoiman kahden rightin ja kahden leftin hyökkääjän varaan.
Katsoin läpi noita Bostonin tekemiä YV-maaleja keväältä 2019. Yksi suosittu tapa oli se, että Krug oli viivassa, Bergeron oikealla, Marchand ylhäällä vasemmalla, Pastrnak syvällä vasemmalla ja DeBrusk maskissa. Slotissa ei ollut ketään. Marchand pystyi vasemmasta siivestä joko ampumaan, syöttämään poikittain takatolpalle hiipineelle Bergeronille tai kierrättämään syvään maalin kulmalle Pastrnakille. Kakkosviisikossa oli vähän samaa henkeä peilikuvana. Grzelczyk oli viivassa, Krejci vasemmalla, McAvoy oikealla, Coyle maskissa ja Heinen päädyssä. Toki välillä kuviona oli standardinomainen 1-3-1, jossa ykkösviisikossa Bergeron oli slotissa ja Pastrak-Marchand kaksikko siivissä.
Summa summarum, Theodore ottanee Krugin roolin syöttelijänä. Eichel ja Stone ovat itseoikeutut rightit, vaikka Marchessaultin syrjäyttäminen sattuu. Jos Pacioretty jatkaa seurassa, ei häntäkään oikein voi ykkösylivoimasta sivuuttaa. Toinen leftin pelaaja voisi olla Karlsson, Smith tai Stephenson. Viimeksi mainittuhan loppukaudesta oli tehokas ylivoimalla maalin edestä survoen reboundeja sisään, joten povaan hänelle tässä vaiheessa kesää roolia ykkösylivoimassa maskimiehenä. Kakkosviisikkoon jäisi sitten Karlssonin ketju kokonaisuudessaan, Pietrangelo ja joku neljäs hyökkääjä (Roy?). Pelaajat asettelisin näin:
YV:
Ilman slottipelaajaa:
Eichel Stephenson
Pacioretty Stone
Theodore
Marchessault Roy
Smith Karlsson
Pietrangelo
1-3-1:
Stephenson
Eichel Stone Pacioretty
Theodore
Roy
Marchessault Smith Karlsson
Pietrangelo
Ykkösylivoimassa Eichel operoisi pastrnakmaisesti syvyydessä maalin kulmalla ja voisi jakaa poikkisyöttöjä painottomalta puolelta maalin kulmalle hiipivälle Stonelle tai pudottaa kiekkoa alaspäin Paciorettylle, joka tinttaisi one-timereita vastakiekkoon. Pacioretty voisi itse ampua vasemmasta siivestä ranteella tai marchandmaisesti syöttää halki neliön oikealle takatolpalle Stonelle/Stephensonille. Stone voisi oikeasta siivestä jakaa passeja takatolpalle Eichelille tai ampua itse. Jos kuviona olisi 1-3-1, sitten Eichel kuuluu vasempaan siipeen ja Pacioretty olisi ampujan paikalla oikealla. Stone olisi Bergeronin kaltaisena jässikkänä neliön keskellä valmiina ampumaan ja tekemään tilaa muille.
Kausiketju 2017-2018: Vegas Golden Knights 2017–2018
Kausiketju 2018-2019: Vegas Golden Knights 2018–2019
Kausiketju 2019-2020: Vegas Golden Knights 2019–2020
Kausiketju 2020-2021: Vegas Golden Knights 2020–2021
Kausiketju 2021-2022: Vegas Golden Knights 2021-2022
Pelaaja-arviot 2017-2018: Vegas Golden Knights 2017–2018
Pelaaja-arviot 2018-2019: Vegas Golden Knights 2018–2019
Pelaaja-arviot 2019-2020: Vegas Golden Knights 2019–2020
Pelaaja-arviot 2020-2021: Vegas Golden Knights 2020–2021
Pelaaja-arviot 2021-2022: Vegas Golden Knights 2021-2022
Silver Knightsin pelaaja-arviot 2020-2021: Henderson Silver Knights 2020–2021
Silver Knightsin pelaaja-arviot 2021-2022: Henderson Silver Knights 2021-2022
Sopimustilannelähde: Vegas Golden Knights Salary Cap, Draft Picks, and Player Contracts - CapFriendly - NHL Salary Caps
Hyökkääjät (9 / $43,512,500):
Jack Eichel $10,000,000 / UFA 2026
Mark Stone $9,500,000 / UFA 2027
Max Pacioretty $7,000,000 / UFA 2023
William Karlsson $5,900,000 / UFA 2027
Jonathan Marchessault $5,000,000 / UFA 2024
Chandler Stephenson $2,750,000 / UFA 2024
William Carrier $1,400,000 / UFA 2024
Nolan Patrick $1,200,000 / RFA 2023
Michael Amadio $762,500 / UFA 2024
Puolustajat (7 / $26,462,500):
Alex Pietrangelo $8,800,000 / UFA 2027
Alec Martinez $5,250,000 / UFA 2024
Shea Theodore $5,200,000 / UFA 2025
Brayden McNabb $2,850,000 / UFA 2025
Zach Whitecloud $2,750,000 / UFA 2028
Ben Hutton $850,000 / UFA 2024
Dylan Coghlan $762,500 / RFA 2023
Maalivahdit (2 / $7,325,000):
Robin Lehner $5,000,000 / UFA 2025
Laurent Brossoit $2,325,000 / UFA 2023
Rajoitetut vapaat agentit (RFA):
Brett Howden
Keegan Kolesar
Nicolas Roy
Nicolas Hague
Rajoittamattomat vapaat agentit (UFA):
Mattias Janmark
Reilly Smith
Haudattavat sopimukset:
Shea Weber $7,857,143 / UFA 2026
Käytetty tila palkkakatosta:
Pelaajasopimukset $85,157,143
Haudattavat sopimukset -$7,857,143
= $77,300,000
Palkkakatto 2022-2023: $82,500,000
Tilaa palkkakaton alla (18/23): $5,200,000
Lisäksi organisaation vakituiseen rosteriin kuulumattomat 27 pelaajaa on syytä mainita. 19 pelaajalla on jo jonkinlainen NHL-sopimus olemassa, mutta kahdeksalla yksilöllä ei ole.
Hyökkääjät:
Brendan Brisson $925,000 / RFA 2025
Pavel Dorofeyev $925,000 / RFA 2023
Ivan Morozov $925,000 / RFA 2024
Zach Dean $883,333 / RFA 2025
Mason Primeau $825,000 / RFA 2024
Maxim Marushev $810,000 / RFA 2023
Marcus Kallionkieli $784,722 / RFA 2023
Paul Cotter $760,000 / RFA 2023
Colt Conrad AHL-sopimus
Connor Ford AHL-sopimus
Lynden McCallum AHL-sopimus
Puolustajat:
Layton Ahac $897,500 / RFA 2024
Peter Diliberatore $880,833 / RFA 2023
Daniil Chayka $847,500 / RFA 2025
Connor Corcoran $813,333 / RFA 2023
Lukas Cormier $811,667 / RFA 2024
Kaedan Korczak $789,167 / RFA 2024
Zachary Hayes $805,000 / RFA 2023
Daniil Miromanov $$762,500 / RFA 2024
Maalivahdit:
Isaiah Saville $849,667 / RFA 2024
Jiri Patera $800,000 / RFA 2023
Logan Thompson $766,667 / UFA 2025
Jordan Papirny AHL-sopimus
Jack Dugan RFA
Benjamin Jones RFA
Jake Leschyshyn RFA
Jonas Rondbjerg RFA
Brayden Pachal RFA
Dylan Ferguson RFA
--------------------------------------
Gage Quinney UFA
Jake Bischoff UFA
Ennen sen tarkempaa pelaajiston läpikäyntiä on hyvä hetki mainita, että kesäkuun lopussa Golden Knights nimitti uuden päävalmentajan Bruce Cassidyn valmennustiimin: Vegas Golden Knights Announce Hockey Operations Staffing Updates
Jo etukäteen oli tiedossa, että vanhoista valmentajista Ryan Craig ja Misha Donskov pysyvät valmennustiimissä. 40-vuotias Craig on ollut Gallantin ajoista asti osa valmennusta ja olen mielissäni, että hän edustaa pysyvyyttä. McCrimmon muun muassa myös pitää häntä lupaavana "nuorena" valmentajana. 45-vuotias Donskov puolestaan on saanut kehuja yksilöharjoitteistaan ja kyvystään kehittää muun muassa alaketjujen jyrien pelaavuutta ja luistelua. Hän olisi ollut myös osa Kanadan valmennustiimiä olympialaisissa, jos NHL-pelaajat olisivat sinne lähteneet.
Uudet nimet valmennuksessa ovat John Stevens ja Sean Burke. 56-vuotias Stevens saapuu Cassidyn tiimiin Dallasista, jossa hän on ollut edelliset kolme kautta apuvalmentajana. Stevens on entinen NHL-puolustaja, joten oletettavasti hän korvaa Ryan McGillin puolustajien peluuttajana. Ennen Dallas-pestiään Stevens toimi päävalmentajana Los Angelesissa. Siellä hän oli puikoissa silloin, kun Golden Knights voitti seurahistoriansa ensimmäisen pudotuspelisarjan suoraan voitoin 4-0, joten yhteistä historiaa Vegasiin löytyy tuossa mielessä. Hän oli Kingsissä puolestaan apuvalmentajana silloin, kun joukkue voitti Stanley Cupin 2012 ja 2014, joten menestyskokemustakin toki on. Vuosina 2006-2009 Stevens puolestaan oli Flyersin pääluotsi ja johdatti kertaalleen joukkueensa konferenssifinaaleihin. AHL-mestaruuteen hän luotsasi Flyersin farmiseuran Phantomsin vuonna 2005. Noiden meriittien myötä Stevens tuntuu äkkiseltään hyvältä haulta Cassidyn apulaiseksi.
55-vuotias Sean Burke puolestaan on uusi NHL-maalivahtivalmentaja ja maalivahtipäällikkö. Entinen maalivahtivalmentaja 54-vuotias Mike Rosati vastaa jatkossa (muiden) organisaatiossa olevien maalivahtien kehittämisestä ja scouttaamisesta, vaikka toimiikin myös Burken kanssa yhteistyössä. Burke on entinen NHL-maalivahti, joka voitti pelaajaurallaan pari maailmanmestaruutta ja olympiahopeaa. Suomen MM-kisoissa 2003 hänet nimettiin turnauksen parhaaksi kassariksi, joten tuollainen Suomi-yhteys Burkella on. Vuonna 2008 hän aloitti valmentamisen Coyotesissa, kun 18 kautta kestänyt pelaajaura NHL:ssä oli ohi. Vuonna 2016 Burke liittyi Montrealin organisaatioon, jossa hän toimi muun muassa viime kaudellakin maalivahtipäällikkönä. Negatiivisena seikkana Burken nimityksessä on parinkymmenen vuoden takainen rikoshistoria, josta halukkaat voivat kaivaa itse tietoa, mutta ehkä hän on viisastunut noista ajoista ja ammatillisesti hän on varmasti Lehnerille, Brossoitille ja Thompsonille avuksi.
*****
Pelaajavyyhtiä voisi aloittaa purkamaan siitä, mitä toimitusjohtaja Kelly McCrimmonin ja jääkiekkoasioista vastaavan presidentti George McPheen tulisi tehdä RFA- ja UFA-pelaajien kanssa. Palkkakatossa on tilaa tällä hetkellä reilut viisi miljoonaa euroa ja sopimuksen alaisena on 18 ylhäällä aloittavaa pelaajaa. Viime kesänä RFA-statuksen pelaajista nimekkäin oli Dylan Coghlan, mutta tänä kesänä rajoitettujen vapaiden agenttien kanssa toimistolla riittää enemmän puuhaa, kun Brett Howden, Keegan Kolesar, Nicolas Roy ja Nicolas Hague tarvitsevat uudet sopimukset. Howdenin loppukausi meni piloille loukkaantumisen vuoksi, mutta sitä ennen hän ehti kerätä 20 pistettä 47 pelissä, mikä oli hyvä saldo alaketjuista. Ensimmäisissä 11 pelissä hän vielä haki paikkaansa tehden vain yhden maalin, mutta marraskuun puolivälistä helmikuun alkuun hän keräsi 23 ottelussa tehot 7+9=16. Hän oli parhaimmillaan erinomainen grindaaja, joka rouhi vahvasti vastustajan maalin takana. Laukausprosentti oli korkea eikä se varmastikaan säily yhtä hyvänä. Howdenin pitäisi sopia Cassidyn todennäköisesti luomaan peli-identiteettiin, jossa karvauspelaaminen nousee taas entistä suurempaan arvoon. The Athleticissa hänen sopimuksensa hinnaksi ennustettiin miljoona, koska NHL-näytöt ovat kuitenkin vielä aika ohuet. Itse veikkasin aiemmin muistaakseni 1,2 miljoonaa, joten Howdenille voisi hahmotella vaikkapa 1,1 miljoonan arvoista jatkosopimusta kompromissina. Kolesar suoritti puolestaan alaketjuissa tasaisesti ja teki piste-ennätyksensä 24 pistettä viime kaudella, vaikka Kolesarin ketjukaverit vaihtuivat eniten koko joukkueesta. Mutta on jotenkin vaikea uskoa, että hän saisi suurempaa sopimusta kuin Carrierilla (1,4M) on, joten The Athleticissa ennusteena oli 1,125 miljoonaa taalaa. Se kuulostaa hyvältä minusta, koska Kolesarillakin on yhä todistettavaa.
Roy ja Hague ovat mielenkiintoisimmat tapaukset. Vegas voisi tarjota Haguelle vain minimisopimusta, joka on 874 000 dollaria, mutta Hague tuskin sitä ehdotusta allekirjoittaa, joten voi olla, että neuvottelut venyvät kauden alkuun saakka ja hän on sivussa harjoitusleiriltä kuten Theodore aikanaan ennen pitkän sopimuksen tekoa. On myös huhuttu, että muutama itäisen konferenssin seura olisi ehkä kiinnostunut tekemään sopimustarjouksen Haguelle ja Vegasillahan on palkkakatossa tungosta, joten "offer sheeteihin" vastaaminen voi olla vaikeaa. Hague pääsi männä kaudella pelaamaan pitkiä jaksoja Pietrangelon vierellä ykkösparissa, kun mm. Martinez oli sivussa ja syksy sujui hyvin Haguen nakuteltua 25 peliin 12 pistettä. Kevätkausi meni piloille rannevamman vuoksi ja viimeiseen 27 matsiin Hague kokosi vain tehot 1+1, mistä varmasti Golden Knightsin toimisto kiitti, koska täten kokonaispistemäärä jäi 14 pisteeseen 52 ottelussa ja tuollaisilla numeroilla ei ihan kuuta voi taivaalta vaatia. Oma veikkaukseni on, että Hague tekee parin vuoden siltasopimuksen vajaalla parilla miljoonalla, koska minusta hän ei ole esimerkiksi Whitecloudin saaman sopimuksen (kuusi vuotta ja 2,75 miljoonaa kaudessa) arvoinen näytöiltään, koska esimerkiksi erikoistilannevastuuta Haguelle ei ole langennut juuri ollenkaan. Mitä tulee Royhin, hänelle The Athleticin artikkelissa veikattiin kolmen miljoonan pintaan menevää palkkaa, mutta en jaksa uskoa noin korkeaan palkkaan, vaan hän saa hieman pienemmän sopimuksen kuin Stephensonilla on, koska alla on kuitenkin vasta yksi hyvä kausi ja lähtökohtaisestihan häntä suunniteltiin nelossentteriksi ennen viime kautta. Seuralla on ollut tapana tehdä pitkiäkin sopimuksia nuorille, jotka ovat osoittaneet läpimurtopotentiaalia kuten aikoinaan Theodore, Tuch ja viimeksi Whitecloud, joten sikäli esimerkiksi neljän tai viiden vuoden pahvi 2,2-2,5 miljoonalla ei yllättäisi, koska Roy saisi sillä jo pitkälti turvattua elantonsa ja voisi sitten vielä tehdä kolmikymppisenä toisen rahakkaan sopimuksen. Summa summarum, veikkaukseni Royn sopimuksesta on neljä vuotta 2,3-2,4 miljoonan vuotuisella palkalla. Lyhyempi parin vuoden siltasopimuskin parilla miljoonalla on tietysti mahdollinen, mutta pysyn alkuperäisessä mututuntumassani eli Roy liittyisi "pitkät" sopimukset saaneiden nuorukaisten kerhoon.
Vakituiseen rosteriin kuulumattomia RFA-pelaajia on kuusi: Jack Dugan, Benjamin Jones, Jake Leschyshyn, Jonas Rondbjerg, Brayden Pachal ja Dylan Ferguson. Heistä toki Leschyshyn ja Rondbjerg pelasivat viime kaudella ylhäällä 41 ja 30 peliä, mutta lähtökohtaisesti he aloittavat AHL:ssä ensi kauden, vaikka kumpikin joutuu menemään sinne waivereiden kautta. Eiköhän kaikille sorvata halvat jatkosopimukset alle miljoonalla. Duganin "Qualifying Offer" -summa on korkein, 832 500 dollaria. Muille riittää 750 000 dollarin tarjoaminen seuran puolelta. Eli joo, 750 000 - 850 000 dollarin haarukkaan nuorukaisten sopimukset varmasti asettunevat.
Rajoittamattomia vapaita agentteja NHL-rosterissa on kaksi. Heistä Janmark päästetään melko varmasti menemään, koska tämä ei ole ollut tarpeeksi tuottava keskiketjuista, vaan ailahdellut liiaksi. Smith sen sijaan saa jatkosopimuksen ja onkin jo uutisoitu, että se olisi arvoltaan noin viisitoista miljoonaa dollaria, jolloin kolmeen kauteen jaettuna palkka olisi noin viisi miljoonaa per kausi ja se on hänen nykyinenkin cap hit. Olen tuohon sopimukseen tyytyväinen. Osapuolilla on jo suullinen sopimus ja kunhan palkkakatossa on tilaa, sopimus virallistetaan.
Muita organisaatiossa olevia UFA-pelaajia ovat Gage Quinney ja Jake Bischoff. Realistista lienee odottaa, että molemmat saavat jatkosopimuksen. Bischoff missasi koko kauden, mutta kävi ainakin keväällä luistelemassa, joten kaipa hän vielä jääkiekkoa pystyy pelaamaan ja saanee jonkin halvan vuoden mittaisen sopimuksen. Quinney puolestaan kärsi yhä viruksen jälkioireista ja joutui jättämään perättäisten päivien peleistä jälkimmäisen lähes aina väliin eikä ollut siten Wolves-kausien tasollaan, mutta ehkä ensi kaudella hän palaisi huippuvireeseensä ja kolkuttelisi NHL-kutsua. En ole siitä hirveän luottavainen, mutta Nevadan oma poika ansaitsee silti jatkopahvin ja varmasti mielellään sellaisen tekeekin. Edellinen sopimus oli arvoltaan 750 000 dollaria ja tokkopa hänelle viime kauden perusteella palkankorotusta liiemmin annetaan. Summa summarum, kaikista RFA- ja UFA-pelaajista lähtökohtaisesti vain Janmarkille näytettäneen ovea ulos.
*****
Jotta jatkosopimuksia voidaan tehdä, tarvitaan tilaa palkkaton alle. Eniten treidispekulaatioissa ovat olleet Martinez, Pacioretty ja Brossoit. Pelkän Brossoitin kauppaaminen ei kuitenkaan riitä millään esimerkiksi Smithin ja muiden RFA-pelaajien sopimusten mahduttamiseen palkkakaton alle, joten joko Martinezin, Paciorettyn tai pahimmassa tapauksessa Karlssonin on lähdettävä muualle, mutta viimeksi mainittu on kuitenkin alkuperäinen ritari ja toivon siksi, että hän olisi koskematon. Ilman häntä toki sentteriosasto olisi Eichel-Stephenson-Roy-Howden-Morozov, joten syvyyttä kyllä löytyisi siltikin pelottavan paljon. Mitä tulee puolestaan Brossoitiin, hän oli kuitenkin viime syksynä oikeinkin hyvä ja Thompson on yhä vapaa waivereista, joten maalivahtiosasto haluttaneen pitää syvänä ja siksi luulen lopulta, että Brossoit jää organisaatioon ja Thompson aloittaa kolmoskassarina vielä ensi kauden, mutta sopimuksensa kaksi viimeistä vuotta hän on sitten ylhäällä kakkosveskarina viimeistään.
Oma mielipiteeni oli aiemmin pitkälti se, että Pacioretty joutaa muualle, koska hän ei vain tahdo pysyä kasassa, vaikka onkin Stonen rinnalla tehnyt viime vuosina pisteitä lähes piste per peli -tahdilla, mutta hänen terveenä säilymiseen ei voi luottaa niin paljoa kuin esimerkiksi Marchessaultin, Karlssonin tai McNabbin, jotka ovat olleet seurahistorian kovimpia teräsmiehiä. Toisaalta sitten Martinezin kauppaamalla Coghlanille avautuisi ehkä vihdoin kunnollinen näyttösauma TOP6-roolissa, vaikka hän Huttonin kanssa kilpailisikin kutospakin paikasta. Jos Martinez jätetään kauppaamatta, Golden Knightsilla on kahdeksan NHL-puolustajaa ja lisäksi farmissa vielä Miromanov, jonka kyllä haluaisin nähdä ylhäällä jossain vaiheessa ensi kaudellakin, mutta ilman Martinezin kauppaamista se vaatisi kolmen pakin loukkaantumista. Jos puolestaan miettii laituriosastoa, ilman Paciorettya Stonen, Marchessaultin ja Smithin jälkeen tulisi aika iso takapakki, jos ja kun Stephenson ja Roy mielletään senttereiksi kolmos- ja nelosketjuihin. Mitä enemmän asiaa pohtii, kyllähän Martinezin kauppaaminen tuntuu lopulta järkevämmältä vaihtoehdolta ja kaiketi ainakin Bostonissa oli jonkinlaista kiinnostusta häneen. Eihän se tietysti seurasta hyvää kuvaisi antaisi, että kolmevuotinen sopimus kaupattaisiin jo yhden kauden jälkeen muualle ja ilman Martinezia puolustus ei ollut niin tiivis viime kaudella (varsinkaan alivoima), kun tämä oli loukkaantuneena 53 matsin ajan, mutta eivät tuoreehkot sopimukset toisaalta ennenkään ole estäneet seuraa niitä kauppaamasta kuten muistetaan Schmidtin kohdalla.
*****
Sitten päästään vihdoin ja viimein hahmottelemaan kokoonpanoa kaudelle 2022-2023. Ensimmäisenä teen ketjuhahmotelman tämänhetkisistä sopimuksenalaisista pelaajista.
Marchessault - Karlsson - Amadio
Pacioretty - Eichel - Stone
Carrier - Stephenson - Patrick
Martinez - Pietrangelo
McNabb - Theodore
Hutton - Whitecloud
Coghlan
Lehner
Brossoit
Seuraavaksi sitten voisi tehdä ihan oikean hahmotelman siitä, miltä joukkue mahdollisesti näyttää, kun kiekko putoaa jäähän lokakuussa. Tällainen hahmotelma menisi vajaalla miljoonalla palkkakaton yli:
Marchessault $5,0 - Karlsson $5,9 - Smith $5,0
Pacioretty $7,0 - Eichel $10,00 - Stone $9,5
Amadio $0,7625 - Stephenson $2,75 - Patrick $1,2
Carrier $1,4 - Roy $2,4 - Kolesar $1,125
+ Howden $1,1
Hague $1,8 - Pietrangelo $8,8
McNabb $2,85 - Theodore $5,2
Hutton $0,85 - Whitecloud $2,75
Coghlan $0,7625
Lehner $5,0
Brossoit $2,325
= $83,475
Joten kenties Brossoitin kauppaaminen tulisi sittenkin kyseeseen, jolloin vaihdossa Thompsoniin säästöä tulisi puolitoista miljoonaa. Se jättäisi pelivaraa myös Royn ja Haguen sopimuksiin sekä ehkä jonkin kolmosketjun laiturin hankkimiseen, jos omista nuorista Cotter tai Rondbjerg ei kelpaa. Toinen mahdollisuus voisi olla Patrickin sopimuksen dumppaaminen waivereihin, jolloin siitä jäisi palkkakattorasitteeksi 75 000 dollaria [1,2 M - 1,125 M (NHL:n minimipalkka 750k + yhteisesti sovittu summa 375k)] ja säästöä tulisi se reilu miljoona. Tietysti Patrickin tilanne voi olla sellainen, että hän viettää koko kauden LTIR-listalla, koska McCrimmonin mukaan hänen statuksensa oli määrittelemätön kauden päättyessä pääiskujen vuoksi. Jälkimmäinen skenaario kuulostaa jopa loogisemmalta minusta.
Ilman Brossoitia:
Marchessault $5,0 - Karlsson $5,9 - Smith $5,0
Pacioretty $7,0 - Eichel $10,0 - Stone $9,5
Howden $1,1 - Stephenson $2,75 - Patrick $1,2
Carrier $1,4 - Roy $2,4 - Kolesar $1,125
+ Amadio $0,7625
Hague $1,8 - Pietrangelo $8,8
McNabb $2,85 - Theodore $5,2
Hutton $0,85 - Whitecloud $2,75
Coghlan $0,7625
Lehner $5,0
Thompson $0,766
= $81,916
Ilman Patrickia:
Marchessault $5,0 - Karlsson $5,9 - Smith $5,0
Pacioretty $7,0 - Eichel $10,0 - Stone $9,5
Howden $1,1 - Stephenson $2,75 - Amadio $0,7625
Carrier $1,4 - Roy $2,4 - Kolesar $1,125
Hague $1,8 - Pietrangelo $8,8
McNabb $2,85 - Theodore $5,2
Hutton $0,85 - Whitecloud $2,75
Coghlan $0,7625
Lehner $5,0
Brossoit $2,325
= $82,275
Tuollaiset versiot mahtuisivat palkkakaton alle. Optimaaliset kärkiketjut ovat minusta aika selkeät, mitä enemmän asiaa pohtii, koska en jotenkin usko, että Eichelille annettaisiin heikkoja ketjukavereita, vaan Stephenson on sijaiskärsijä ja tekee tilaa Paciorettyn ja Stonen välissä. Tuch joutui monesti operoimaan aikoinaan kolmosketjussa vaihtelevien ketjukavereiden kanssa ollen jopa liian hyvä alaketjuihin ja kenties Stephensonilla on samanlainen "kohtalo" edessään. Carrier-Roy-Kolesar nelosketjuna puolestaan tuntuu selviöltä McCrimmonin kauden päätöspressin puheiden perusteella. Tilastotkin tukevat kolmikon yhteispelaamista, koska viime kaudella 40 yhteisen minuutin aikana heidän ollessaan jäällä Vegas ampui 46 kertaa ja salli vain 31 laukausta eli corsiprosentti oli 59,7%. Tuosta kolmikosta voi kehkeytyä vastaava menestystarina kuin Carrier-Bellemare-Nosek/Reaves -kolmikosta, jos he vihdoin ensi kaudella saavat pelata yhdessä eivätkä loukkaantumiset sitä estä. Howden puolestaan mätti tosiaan enimmäkseen nelosketjusta 20 pistettä viime kaudella, joten mitä hän saisikaan aikaan kolmosketjussa Stephensonin vierellä? Voi olla, että hänelle annetaan tilaisuus näyttää osaamistaan suuremmassa roolissa. Tai sitten Cotter esiintyy niin hyvin harjoitusleirillä, että hänet nostetaan vakituiseen rosteriin. En panisi sitä pahakseni. Toinen laituriehdokas olisi Rondbjerg, koska tämä ei ole enää vapaa waivereista, joten jos häntä halutaan suojella, Rondbjerg voidaan pitää ylhäällä nelosketjussa ja ylentää Carrier kolmoseen.
Rondbjergin suojeluversio, jossa esim. Amadion palkka dumpataan waivereihin (tai Coghlan kaupataan isomman vastuun perässä muualle):
Marchessault $5,0 - Karlsson $5,9 - Smith $5,0
Pacioretty $7,0 - Eichel $10,0 - Stone $9,5
Carrier $1,4 - Stephenson $2,75 - Roy $2,4
Rondbjerg $0,8 - Howden $1,1 - Kolesar $1,125
Hague $1,8 - Pietrangelo $8,8
McNabb $2,85 - Theodore $5,2
Hutton $0,85 - Whitecloud $2,75
Coghlan $0,7625
Lehner $5,0
Brossoit $2,325
= $82,312
*****
Siirrytään erikoistilanteisiin. Alivoima oli viime kaudella runkosarjassa sarjan 21. parasta, joten siihen on tultava jotain muutoksia. Kaudella 2020-2021 Vegas pelasi vielä sarjan parasta alivoimaa, joten riittääkö pelkästään se, että avainpelaajat ovat jälleen terveinä vai pitääkö systeemiä muokata? Toissa kaudella eniten AV-minuutteja pelasivat Martinez, McNabb, Karlsson, Whitecloud, Pietrangelo ja Smith. Heidän nettoalivoima-aikansa olivat 90-100 minuuttia lyhennetyllä kaudella. Stone-Stephenson pari pelasi noin 70 minuuttia alivoimaa. Viime kaudella puolestaan suurimmat AV-minuutit kertyivät Pietrangelolle, McNabbille, Stephensonille, Roylle, Karlssonille, Whitecloudille, Smithille ja Haguelle. Stephensonin hyppääminen olosuhteiden pakosta nelosalivoimahyökkääjästä ykkösalivoimahyökkääjäksi ja Martinezin puuttuminen käytännössä kokonaan olivat ehkä isoimmat syyt siihen, miksi alivoima vuoti viime kaudella. Tietysti Nosekin kauppaaminenkin vaikutti, koska tämä pelasi keskimäärin 1:20 alivoimaa per peli, joka oli samoissa Stonen ja Stephensonin kanssa.
Toissa kauden alivoimamenestyjien varaan lähtisin rakentamaan tulevan kauden alivoimakenttiä, mutta Martinez tosin pitänee korvata Huttonilla tai Haguella. On kuitenkin selvää, että kaksi ensimmäistä hyökkääjäparia ovat ihannetilanteessa Karlsson-Smith ja Stephenson-Stone. Kolmanteen hyökkääjäpariin voi laittaa MM-kisoissakin alivoimaa rouhineen Royn (joka oli juuri kutosalivoimahyökkääjä kaudella 20-21) ja Howdenin. Mitä tulee puolustajiin, McNabb-Pietrangelo ja Hague-Whitecloud olisivat minun alivoimaparini siinä tapauksessa, että Martinez kaupataan. Hague ja Whitecloudhan pelasivat farmissa jo aikoinaan yhdessä alivoimaa, joten heillä on yhteisiä kokemuksia ja viime kaudella Hague sai tuntumaa NHL:ssä alivoimapelaamiseen keskimäärin 55 sekuntia per peli. Hänen raameillaan blokkaamisen pitäisi sujua. Jos Martinez jää, sitten alivoimanelikko alakerrassa on toki selvää pässinlihaa.
AV: Karlsson-Smith-McNabb-Pietrangelo, Stephenson-Stone-Hague-Whitecloud, Roy-Howden
Mitä tulee ylivoimaan, se on sakannut vuosia. Debyyttikaudella VGK:n ylivoima oli 14. parasta lukemalla 21,0%. Seuraavalla kaudella YV oli seitsemänneksi huonointa. Kolmas kausi oli poikkeus, kun YV oli yhdeksänneksi parasta joukkueen onnistumisprosentin oltua 22%. Playoffeissa samana keväänä onnistumisia tuli vain 18%:n edestä. Sitä seuraavissa pudotuspeleissä noteeraus oli vielä heikompi, kun Vegas onnistui vain 9,3%:n varmuudella. Päättyneellä kaudella runkosarjassa Vegasin YV-prosentti oli 18,4%, joka oli kahdeksanneksi heikoin.
Cassidy puhui jo ensimmäisessä mediatilaisuudessaan siitä, että hän haluaa ylivoimapelissä kiekon olevan mahdollisimman paljon syvällä hyökkääjien lavoissa, koska nämä ovat tottuneet operoimaan lähellä maalia ja sieltä Cassidy haluaa luoda maalipaikat. Yksinäisen puolustajan tehtävä on toimia enemmän syöttölautana kuin ampujana siniviivasta. Kun Boston eteni Stanley Cupin finaaleihin keväällä 2019, sen ylivoimaprosentti pudotuspeleissä oli hurja 32,4%. Tuolloin eniten YV-aikaa saivat Krug, Marchand, Bergeron, Pastrnak ja DeBrusk/Johansson. Tuosta voisi päätellä, että Cassidy ehkä rakentaisi ykkösylivoiman kahden rightin ja kahden leftin hyökkääjän varaan.
Katsoin läpi noita Bostonin tekemiä YV-maaleja keväältä 2019. Yksi suosittu tapa oli se, että Krug oli viivassa, Bergeron oikealla, Marchand ylhäällä vasemmalla, Pastrnak syvällä vasemmalla ja DeBrusk maskissa. Slotissa ei ollut ketään. Marchand pystyi vasemmasta siivestä joko ampumaan, syöttämään poikittain takatolpalle hiipineelle Bergeronille tai kierrättämään syvään maalin kulmalle Pastrnakille. Kakkosviisikossa oli vähän samaa henkeä peilikuvana. Grzelczyk oli viivassa, Krejci vasemmalla, McAvoy oikealla, Coyle maskissa ja Heinen päädyssä. Toki välillä kuviona oli standardinomainen 1-3-1, jossa ykkösviisikossa Bergeron oli slotissa ja Pastrak-Marchand kaksikko siivissä.
Summa summarum, Theodore ottanee Krugin roolin syöttelijänä. Eichel ja Stone ovat itseoikeutut rightit, vaikka Marchessaultin syrjäyttäminen sattuu. Jos Pacioretty jatkaa seurassa, ei häntäkään oikein voi ykkösylivoimasta sivuuttaa. Toinen leftin pelaaja voisi olla Karlsson, Smith tai Stephenson. Viimeksi mainittuhan loppukaudesta oli tehokas ylivoimalla maalin edestä survoen reboundeja sisään, joten povaan hänelle tässä vaiheessa kesää roolia ykkösylivoimassa maskimiehenä. Kakkosviisikkoon jäisi sitten Karlssonin ketju kokonaisuudessaan, Pietrangelo ja joku neljäs hyökkääjä (Roy?). Pelaajat asettelisin näin:
YV:
Ilman slottipelaajaa:
Eichel Stephenson
Pacioretty Stone
Theodore
Marchessault Roy
Smith Karlsson
Pietrangelo
1-3-1:
Stephenson
Eichel Stone Pacioretty
Theodore
Roy
Marchessault Smith Karlsson
Pietrangelo
Ykkösylivoimassa Eichel operoisi pastrnakmaisesti syvyydessä maalin kulmalla ja voisi jakaa poikkisyöttöjä painottomalta puolelta maalin kulmalle hiipivälle Stonelle tai pudottaa kiekkoa alaspäin Paciorettylle, joka tinttaisi one-timereita vastakiekkoon. Pacioretty voisi itse ampua vasemmasta siivestä ranteella tai marchandmaisesti syöttää halki neliön oikealle takatolpalle Stonelle/Stephensonille. Stone voisi oikeasta siivestä jakaa passeja takatolpalle Eichelille tai ampua itse. Jos kuviona olisi 1-3-1, sitten Eichel kuuluu vasempaan siipeen ja Pacioretty olisi ampujan paikalla oikealla. Stone olisi Bergeronin kaltaisena jässikkänä neliön keskellä valmiina ampumaan ja tekemään tilaa muille.
