Vegas Golden Knights 2022–2023

  • 20 911
  • 76

Mihin asti Golden Knights yltää kaudella 2022–2023?

  • Mestaruuteen

    Ääniä: 3 3,8%
  • Finaaliin

    Ääniä: 0 0,0%
  • Konferenssifinaaliin

    Ääniä: 4 5,1%
  • Konferenssivälierään

    Ääniä: 18 22,8%
  • Pudotuspelien avauskierrokselle

    Ääniä: 35 44,3%
  • Pudotuspelien ulkopuolelle

    Ääniä: 19 24,1%

  • Äänestäjiä
    79
  • Tämä ketju sulkeutuu: .

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Mikäs se suunnitelma ja ennen kaikkea aikataulu on Stonen kuntoutuksen suhteen?
McCrimmon sanoi, että Stonen status on sama kuin medialle jo aiemmin kerrottiin eli hänen kehityssuuntansa on pelikuntoisuus lokakuun alussa, kun kiekko putoaa jäähän, mutta samalla McCrimmon sanoi, että kun varsinkin kesäkaudella vammojen kuntouttamiset tapahtuvat usein eri kaupungissa kuin missä seuran oma lääkintahenkilöstö on, tarkka paluupäivämäärä selviää vasta, kun pelaajaa on päästy käsittelemään päivittäin oman henkilökunnan toimesta.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Medialle McCrimmon totesi, että Hillissä he pitävät hänen koostaan ja atleettisuudestaan (tuttu attribuutti Vegasin maalivahdeilla).
Tähän en voi olla kommentoimatta, että varsinkin Lehnerin kohdalla tuo atleettisuus pitää paikkansa!

No joo, minua huolestuttaa lähinnä se, että kun hankitaan näitä kaikenmaailman jämävahteja, niin Thompsonille ei tulla antamaan kunnon näyttöpaikkaa, vaan hän tulee kuluttamaan penkkiä näiden kaiken maailman Hillien ja Brossoitien takana. Olisin mielelläni nähnyt hänet ykkösmolarin paikalla ainakin parinkymmenen pelin jakson, ja jos siitä ei mitään hyvää tulosta tule, niin sitten vaan takaisin AHL:ään ja jatketaan Hilleillä ja Lehnereillä.

Viimeisin The Hockey Newsin numero kolahti postiraosta sisään eilen. Siinä on artikkeli Eichelista. Eipä siinä mitään uutta ja säväyttävää oikein ollut. Kovasti hän on motivoitunut epäonnistuneen viime kauden jälkeen näyttämään, mikä on miehiään. Hän on kuulemma harjoitellut Andy O'Brienin johdolla, joka on jonkinlainen treenariguru, en tunne miestä sen tarkemmin. On kuulemma mm. Cindyn (Crosby) traineri.

Lehdessä on myös ennustukset ensi kauden menestyksestä joukkueittain. Tai runkosarja ja lopullinen mestari. Vegasia povataan sijalle 3 Pacificissa. Hyvä, etteivät hehkuttaneet mestarina, kuten viime vuonna, sen tietää, että kun THN veikkaa jotain joukkuetta mestariksi, niin ne eivät ainakaan voita. Carolina parka joutui tämän kirouksen kohteeksi tällä kertaa.

Joukkuekatsauksessa todetaan, että Vegasin uhkapeli pelaajahankinnoissa (ja menetyksissä) sopii kaupungin luonteeseen, heh. Mutta jack(eichel)pot antaa odotuttaa itseään, ja mahdollisuudet siihen tuntuvat karkaavan käsistä. Hyvin sanottu.

Brisson on rankattu suurimmaksi lupaukseksi. OK by me. Mutta tämän kauden yllättäjiksi kaavaillaan Jake Leschyshyniä ja Jonas Røndbjergiä ja aina vaan Kolesaria. Bye bye Cotter, sinuun ei uskota.
 

Hokipedia

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK, LA Kings, Underdog
kun hankitaan näitä kaikenmaailman jämävahteja, niin Thompsonille ei tulla antamaan kunnon näyttöpaikkaa, vaan hän tulee kuluttamaan penkkiä näiden kaiken maailman Hillien ja Brossoitien takana.
Hauskan kuuloista puhetta kun huomioi, että Hill on Thompsonia vuoden vanhempi ja kolmannella kierroksella varattu. Mikä tekee Thompsonista niin maagisen projektin tai prospektin, että Hillin hankkiminen kaataa kupin? Onhan se Hill edellisellä kuudella kaudellakin AHL:ssä pelannut, eli vain ja ainoastaan Thompsonista itsestään homma on kiinni.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Hauskan kuuloista puhetta kun huomioi, että Hill on Thompsonia vuoden vanhempi ja kolmannella kierroksella varattu. Mikä tekee Thompsonista niin maagisen projektin tai prospektin, että Hillin hankkiminen kaataa kupin? Onhan se Hill edellisellä kuudella kaudellakin AHL:ssä pelannut, eli vain ja ainoastaan Thompsonista itsestään homma on kiinni.
Totta on, että minäkin olen ollut ajoittain innostunut Adin Hillistä jotain Coyotesin radiolähetystä kuunnellessa...joten ei minulla mitään häntä vastaan ole henkilökohtaisesti. Mutta nyt tuli vain itku kurkkuun, kun jostain syystä kovasti innostuin ihan mutu-tuntumalla Thompsonista, ja nyt alkaa tuntua, ettei Vegasilla ole luottoa lähteä hänen kanssaan ykkösvahtina liikkeelle, vaan hankitaan näitä jäljellä olevia NHL-kokemusta omaavia vahteja, tai no, ainakin yksi hankittiin. Jos Hill rupeaa pelaamaan nollapelejä putkeen tai muuten vaan seisoo päällään maalilla, niin varmaan minäkin innostun ja unohdan Thompsonin!
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights

FORWARDS: Jakub Brabenec, Brendan Brisson, Daniel D'Amato, Zach Dean, Jakub Demek, Connor Ford, Patrick Guay, Jordan Gustafson, Ben Hemmerling, Marcus Kallionkieli, Justin Lies, Lynden McCallum, Ivan Morozov, Mason Primeau, Matyas Sapovaliv, Carter Souch, Alex Swetlikoff

DEFENSEMEN: Layton Ahac, Daniil Chayka, Artur Cholach, Connor Corcoran, Lukas Cormier, Joe Fleming, Kaedan Korczak, Will Riedell, Jace Weir

GOALTENDERS: Isaiah Saville, Jesper Vikman

Tulokasleiri pyörähtää käyntiin tällä viikolla. Itse asiassa jo huomenna pojat matkustavat San Joseen, jossa vastaan asettuvat Arizona, Los Angeles ja Anaheim. Muutamia kutsuttuja pelaajia joukossa on omien varausten/sopimuspelaajien lisäksi. Ulkopuoliset nimet ovat D'Amato, Lies, Souch, Riedell ja Weir. Heistä tietysti jo viime kaudella muutamissa AHL-peleissään vakuuttanut D'Amato lienee lähinnä uutta sopimusta. Suomalaislasein tietysti Kallionkielen esitykset kiinnostavat kovasti ja samoin se, että jatkaako Brisson-Morozov tutkapari yhdessä kesän kehitysleirin tapaan.

Yöllä uutisoitiin myös siitä, että tuore vitoskierroksen varaus Guay on tehnyt kahden vuoden AHL-sopimuksen. QMJHL:n hän pelasikin läpi jo viime kaudella, joten AHL on luonnollinen askel eteenpäin: PATRICK GUAY SIGNED TO AHL CONTRACT - Henderson Silver Knights
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Junnut aloittivat tulokasturnauksen Arizonaa vastaan. Ennen sitä toissapäiväisissä haastatteluissa Korczak kertoi kesällä hankkineensa lisää massaa noin kuutisen kiloa, jotta hän pärjäisi paremmin kulmapaineissa tulevalla kaudella. Dean puolestaan antoi kehuja kuten monet muutkin lupaukset aiemmin Nicholille ja Jonesille, jotka ovat käyneet katsomassa hänen pelejään ja antaneet palautetta. Kesälläkin hän oli ollut tekemisissä heidän kanssaan. Nichol omassa juttutuokiossaan medialle puolestaan sanoi, että Deania tullaan kokeilemaan sekä laidassa että keskellä tulevissa junnuturnauspeleissä. Hän myös sanoi, että Cassidyn systeemiä pyritään opettamaan pelaajille niin paljon kuin vain mahdollista.

Tulokasturnauksen avauspelin kokoonpano on alla. Odotetusti Morozov ja Brisson jatkoivat yhdessä ja heidän rinnallaan oli Dean testattavana laiturina. Kallionkieli oli ilo nähdä kakkosvitjassa. Alaketjuista löytyi puolestaan tämän kesän varauksia neljä kappaletta.

Dean 18 - Morozov 11 - Brisson 24
D'Amato 83 - Ford 60 - Kallionkieli 53
Primeau 57 - Brabenec 12 - Guay 47
Gustafson 38 - Sapovaliv 25 - Hemmerling 63

Ahac 44 - Korczak 6
Cholach 52 - Cormier 40
Chayka 5 - Fleming 95

Saville 31
Vikman 32

AV: Ford-D'Amato-Ahac-Korczak, Morozov-Dean-Cholach-Fleming, Primeau-Hemmerling-Cormier-Korczak, Sapovaliv-Gustafson

YV:

Brabenec
Morozov Dean Brisson
Cormier

Sapovaliv
Korczak Guay Gustafson
Ahac

1. erä

Kahden minuutin kohdalla Arizona sai ylivoiman, kun Chayka kamppasi vastustajan. Alivoima kuitenkin toimi eikä kotijoukkue saanut kuviota kuntoon. Kahdesti myös suoraan aloituksista Vegas pääsi purkamaan, kun esim. Morozov tutusti hoiti oman pään aloituksen ja Cholach purki. Kuuden minuutin kohdalla Vegas sai ensimmäisen ylivoimansa, kun Lutz taklasi olkapäällä Cholachia. Ykkösylivoimassa oli ykkösketju, Brabenec ja Cormier. Se onnistuikin maalinteossa ajassa 6:43. Cormier piti ensin siniviivan erinomaisesti kiinni kahdesti ja levitti sitten vasemmalla olleelle Morozoville, joka haki poikkisyöttöä Brissonille. Se katkesi matkalla, mutta meni silti perille, kun slotissa ollut Dean jatkoi kiekon perille Brissonille ja tämän one-timer upposi verkkoon.

Seuraavassa vaihdossa Kallionkielen vitja painoi virtauksen Arizonan päähän, mutta veskari koppasi D'Amaton vedon laidasta. Kallionkieli kamppaili itse aktiivisella mailalla keskialueella vahvasti oman sinisen päällä hetkeä aiemmin mahdollistaen painopisteen siirron toiseen päätyyn. Yhdeksännellä minuutilla Chaykan jäinen alku sai jatkoa, kun hän hukkasi kiekon jalkoihinsa pakki-pakkisyötön saatuaan ja polvivammastaan toipunut britti Kirk karvasi iholle asti riistämään, mutta nopeasti Chayka paikkasi erheensä. Puolivälissä erää oli toisen ylivoiman aika. Korczak tarjosi yhden poikkisyötön kakkosylivoimassa Gustafssonille, mutta tämän one-timer ei ollut yhtä hyvä kuin aiemmin Brissonin, vaan se paukkui pleksiin. Tuossa kakkosviisikossa Sapovalivin päätypelaaminen teki vaikutuksen, koska hän haki hyvin irtokiekot haltuunsa ja siirsi sitten ränniä pitkin ne takaisin omille siipiin. Raamit auttoivat suojaamisessa maalin takana. Ykkösylivoimakin rakensi yhden paikan, kun Morozov syötti oikeasta laidasta poikittain Brissonille, mutta tämän rannelaukaus vasemmalta jäi jäänuoliaiseksi ollen helppo torjuttava.

13. minuutilla kakkosketju sai taas kulmarallin aikaan ja Ford liikkui kohti viivaa kääntäen kiekon maalille, jossa olivat laiturit. Kallionkieli sai korkeassa maskissa lavan väliin ohjaten kiekon patjaan. Kaksi minuuttia myöhemmin seuraavassakin vaihdossa ketjun vire jatkui, kun Kallionkieli jatkoi keskialueella kiekon eteenpäin D'Amatolle ja tämä ampui oikeasta laidasta päin maalivahtia. Välissä Cormier selvitti oman alueen paineen U20-kisoista tutulla pyörähdyksellä maalin takana ja nopealla syötöllä eteenpäin. Kolme minuuttia ennen taukoa Chaykan heikosta avauksesta kohti Morozovia peli kääntyi omiin, mutta Saville osoitti atleettisuuttaan venymällä torjuntaan takatolpalta poikittaisliikkeessä. Vastaiskun vastaiskusta Brisson petasi paikan toiseen aaltoon Cormierille, jonka tinttauksen oikeasta laidasta Arizonan veskari torjui. Erän lopussa hanskat puolestaan putosivat, kun Fleming taklasi lujaa kulmassa McBainia eikä tämä pitänyt siitä, vaan haastoi Flemingin nyrkkihippaan. Nopeasti molemmat kaatuivat jäähän ja välienselvittely oli ohi. Ajassa 19:30 puolestaan D'Amato katkaisi keskialueella hyökkäyksen ja vastaiskusta punnersi vasemmasta laidasta maalille ja juuri, kun hän oli viimeistelemässä rystyltä, hänet taklattiin maalin sisään ilman kiekkoa. Hieno liike tuo silti oli D'Amatolta, joka jatkoi siitä, mihin viime syksynä jäi.

2. erä

Toisen erän alussa Saville pysäytti heti suoran laukauksen vasemmasta laidasta. Mustapaitojen vahva erän alku palkittiin vajaan kahden minuutin kohdalla, kun Smith heitti kiekon kulmasta maalin eteen ja se kimposi Fordin luistimesta ohi voimattoman Savillen. 23. minuutilla Brabenec puolestaan antoi oikeasta laidasta loistavan kääntösyötön maalin eteen liukuneelle Guaylle, mutta viime kauden ketjutoverit eivät saaneet palkintoa, kun maalivahti torjui Guayn laukauksen läheltä. Parin minuutin päästä Cholach lähti haastamaan hyökkäyssiniviivassa vastustajaa, mutta kaatui ja menetti. Korczak kuitenkin paikkasi hidastaen Geekien vastaiskukuljetuksen laitaan. Myöhemmin samassa vaihdossa Korczak tuki hyökkäystä keskikaistalla ja Morozov tavoitteli häntä laidasta tuloksetta. Arizona pääsi 3v1-vastaiskuun, mutta sen selvitti puolestaan Cholach olemalla syöttölinjalla mailoineen. Hetken päästä Guay myi itsensä puolustussiniviivan tuntumassa rumasti ja vastustajan pakki pääsi nousemaan slottiin sekä antamaan poikittaissyötön, mutta Saville venyi one-timerin torjuntaan. 27. minuutilla puolestaan Sapovaliv nappasi kamppailuvoiton puolustussinisellä ja nosti jalalla 3v2-vastaiskun. Hän näki hyvin Flemingin toisesta aallosta, mutta tämän rannelaukaus slotista ei osunut kehikoiden väliin.

28. minuutilla ykkösketju ei saanut vaihtoaitioiden edestä purettua oman alueen painetta, vaan peli kääntyi vielä omiin, mutta Saville torjui vapaan laukauksen vasemmasta laidasta kilvellään. Hyvä lähitorjunta. Toisen erän avauskympin loppu kului puolestaan ylivoimalla. Morozov pakotti taas turhaan poikkisyötön neliön läpi eikä se mennyt perille silläkään kertaa Brissonille. Ivanin on jatkossa tunnistettava paremmin ne hetket, kun syöttöväylä on oikeasti auki eikä väkisin haettava Brissonin lapaa. Vegas sai jopa hetken jauhaa 5v3-ylivoimaa, mutta Morozovin ja Brissonin keskinäinen syöttely yläkaarilla ei johtanut mihinkään. 5v4-alivoimalla Arizonan pelaaja puolestaan karkasi läpiajoon, mutta Saville venyi rystynoston eteen räpyläänsä venyttäen. Tuo oli siihen mennessä komein torjunta.

Vegas meni 2-1 johtoon juuri, kun Arizonan jäähy loppui. Fleming siirsi kiekon vasempaan siipeen, Chayka ampui maalille ja reboundin nosti verkkoon maalin edestä Gustafson. Arizonan tasoitus tuli 32. minuutilla. Arizonan pelaajista siniviivasta numero 52 ampui maalille ohi Flemingin peiton ja reboundin suti rystyltä verkkoon Smith. Maalia edelsi se, että D'Amaton purkukiekko vasemmassa laidassa jäi vajaaksi siniviivaan eikä mennyt keskialueelle. Se kostautui. Päätösvitosella puolestaan Guay otti jäähyn, mutta alivoima oli kyllä taas vahvaa ja mm. Korczak-Fleming kaksikko sulki pitkäksi aikaa kiekon laitaa vasten, kunnes D'Amato nappasi irtokiekon ja purki paineen. Päätösminuutilla McBain pujotteli keskialueen läpi, kun ykkösketjun trap vuoti, mutta laukaus slotista meni hieman yli yläkulman.

3. erä

Avausminuutilla Cholach suorahyökkäyspuolusti hyvin kiilaten vastustajan laitaan ajamalla runkoon kiinni. Toisella minuutilla Fordin norsupurun perään luisteli lujaa Kallionkieli päästen läpiajoon, mutta häntä koukittiin rankkarin arvoisesti. Se oli oikea tuomio, koska edes laukausta Kallionkieli ei päässyt kokeilemaan tuon koukun vuoksi. Kallionkieli lähestyi puolikovalla vauhdilla vasemmalta, löi jarrut pohjaan maalin edessä ja yritti nopean kämmen-rysty-kämmenveivin lopuksi nostaa kämmeneltä kiekon vasempaan yläkulmaan, mutta veskarin räpylä kahmaisi kiekon sisäänsä valitettavasti. Ehkä hieman liian lähelle Kallionkieli ajautui viimeistelemään. Neljännellä minuutilla McBain pujotteli taas vetopaikkaan käyttäen vuorostaan kiekkoa Flemingin jaloissa, mutta Saville torjui varmasti. Hetken päästä Brisson otti koukkaamisjäähyn, mutta taaskaan Arizonan ylivoima ei saanut luotua mitään, kun Vegasin 1-3 alivoimatrap katkaisi hyökkäykset puolustussinisellä nälkäisillä mailoilla ja purki mahdolliset pomppukiekot omalta alueelta välittömästi. Vasta lopussa kuvio rauhoittui, mutta Saville torjui viivalämärin ja Chayka purki kakkoskiekon.

Kahdeksannella minuutilla Korczak ampui ensin viivasta maalille Kallionkielen jätöstä, mutta se veto meni ohi. Sitten hän piti siniviivan kiinni, liikkui poikittain ja teki siten itselleen uuden vetopaikan, mutta rannari slotista kohti alakulmaa ei uponnut. Ottelun voittomaali näki päivänvalon ajassa 48:39. Pitkän hyökkäyksen lopussa Chayka syötti siniviivan kulmasta keskelle Brissonille, joka pudotti takaisin siniviivaan, mutta Cormierille. Tämä ampui one-timerin, maalivahti pomputti eteensä ja Brisson ehti reboundiin nostaen rystyltä kiekon reppuun illan toisella maalillaan. Kahdeksan minuuttia ennen loppua puolestaan Morozov pudotti viivaan, Fleming levitti ja Cholach ampui räpylään kaukaa. Pari minuuttia myöhemmin Kirk puolestaan tarjoili päädystä syötön oikealle b-pisteelle, mutta Saville torjui eleettä vastakiekkolämärin rightin mieheltä. Minuutti myöhemmin Primeau pysäytti hyökkäyksen keskialueella ja tarjoili vastaiskusta hidastetun syötön selustaan, mutta Ford ei ihan ennättänyt viimeistelemään. Samoin D'Amato teki stopin puolustussinisellä, mutta vastaiskussa Cholachilta loppuivat keinot kesken hyökkäyssiniviivalla.

Melko jämäkästi VGK puolusti omaa siniviivaansa niin tasaviisikoin kuin alivoimalla ja pääsi tuollaisiin puolittaisiin vastaiskuihin monesti. Hitaammissa viivelähdöissä puolestaan silmiinpistävää oli se, kuinka usein keskialue ylitettiin jopa neljän pelaajan rintamana tavanomaisemman kolmen sijaan eli yleensä toisella puolustajalla oli aika voimakaskin lisenssi lähteä tukemaan hyökkäystä jo ennen kuin alempi puolustaja oli antanut ykkössyötön eteenpäin. Mitä tulee puolestaan ottelun loppuhetkiin, niin Fleming kuin Cormier ottivat isot blokit perättäisissä vaihdoissa vasemmasta laidasta tulleisiin vetoihin Arizonan suorahyökkäyksissä. Arizona ei päätösvitosella kertakaikkiaan päässyt Vegasin puolustusmuurin läpi ja kerta toisensa jälkeen hyökkäykset pysähtyivät siniviivan tuntumassa, joten lopputulos kirjattiin 3-2 Vegasille. Kausi on aina mukava aloittaa voitolla.

Saville pelasi maalissa hyvin eikä voinut maaleille oikein mitään. Hän otti pari komeaa sivuttaisliiketorjuntaa ja nollasi yhden läpiajon. Puolustajista Ahac pelasi ehjästi kiekottomana ja teki monta "näkymätöntä" katkoa mailallaan ja puolusti kaikkinensa jämäkästi sekä hoiti siirtokiekot varmasti pois omista. Pidin hänen eleettömyydestään ja kertaalleen hän myös jalalla nosti kiekon yli keskialueen, kun tilaa oli. Korczakin lisäkilot eivät puolustusalueella vielä näkyneet, kun kamppailutilanteisiin hän ei hirveästi joutunut, mutta eivät ne ainakaan kevyttä ja taloudellista liukua olleet mihinkään vieneet, vaan hän yhä kykeni tanssimaan siniviivassa ainakin tällä tasolla ja luomaan itselleen vetopaikkoja. Mailapuolustaminen oli hyvää omissa. Cholach oli tutun jämäkkä myös ja Ahacin tavoin oli kiekottomana hyvä. Kiekollisena hän kertaalleen kompuroi hyökkäysalueella, joten siitä on annettava pieni miinus. Cormier puolestaan liikutti ihan sulavasti kiekkoa ylivoimalla ja avasi suoraviivaisesti pystyyn alhaalta, kun paikka oli tasaviisikoin. Kiekotonta pelaamista ei hirveästi testattu, kun Korczakin tavoin hän ei kamppailutilanteiisiin liiaksi ajautunut. Kolmospari oli ehkä heikoin. Chaykan avauserä oli täynnä virheitä, mutta pari viimeistä erää olivat jo parempia ja alustihan hän toisen maalinkin. Parasta antia olivat tymäkät taklaukset omaa siniviivaa puolustaessa. Niissä oli mcnabbmaista rohkeutta taklata lujaa keskivartaloon ja uhrata oma keho samalla. Fleming puolestaan ei ollut niin hyvä kuin kesän kehitysleirillä, vaan kiekollisena aika lepsu. Toki silloinkin hän piti useasti liian kauan kiekkoa hallussaan ja vähän sama vaivasi edelleen eli vaikka hän pystyy jalalla tuomaan kiekon pois omista, siitä pitäisi luopua ajoissa, jottei keskialueella peli käänny omiin.

Ykkösketjusta Brisson teki pari maalia ja oli sikäli näkyvä. Morozov ja Dean alustivat avausmaalin ja pelasivat myös alivoimaa. Ehkä odotin vähän dominoivampaa peliä tasaviisikoin kaikkinensa ykkösketjulta, koska aika satunnaisesti se vain pääsi Arizonan alueelle luomaan hyökkäyspeliä. Morozovin on päästävä eroon myös pakotetuista syötöistä ylivoimalla. Tasaviisikoin hänellä oli parempaa malttia ja hän löysi hyökkäysalueella hyvin puolustajien vapaat lavat esim. siniviivasta. Dean oli varmaan tasapaksuin yksilö. Luistelu oli sinänsä vahvaa karvatessa, mutta jotenkin hänen antinsa jäi kiekollisena piippuun eikä tämä ollut ensimmäinen kerta. Kakkosketju oli puolestaan avauserässä ehkä paras koostumus ja sai koko ajan painettua pelin Arizonan päätyyn. D'Amato, Ford ja Kallionkieli ovat kaikki aika suoraviivaisia pelaajia, jotka tykkäävät ampua, kun paikka on sekä ajaa maalille suoraluistelusta, joten sikäli he sopivat yhteen. Pari viimeistä erää olivat vähän hiljaisempia ja välillä myös Primeau pelasi Kallionkielen paikalla joissain vaihdoissa jostain syystä. Mutta joo, D'Amato tosiaan oli pääosin hyvä kuten viime syksynkin vastaavassa turnauksessa ja sai Fordin kanssa alivoimavastuutakin sekä oli puolustamassa maalin johtoa päätösminuutilla, joten häneen kyllä luotettiin ansaitusti. Hän on hyvä vääntämään laidan lähellä ja vahvoilla luistinpotkuillaan siirtämään painopisteen toiseen päätyyn.

Kolmosketjusta Brabenec väläytti pari kertaa syöttötaitoaan. Guay puolestaan hukkasi yhden avopaikan ja kertaalleen puolustusalueella myi itsensä liian helposti siniviivassa puolustajaa vastaan, mutta hyvin hän pysyi temmossa mukana ja syötti omien lapoihin. Primeau puolestaan ei vieläkään vakuuttanut. Keskialueella hänellä tulee usein sormi suuhun kiekollisena ja valintana on siniviivan päältä siirtokiekko päätyyn tai epätoivoinen harhautus, joka päättyy menetykseen, kun yksilötaitoa tai vauhtia ei yksinkertaisesti ole riittävästi puolustajan ohittamiseen. Nelosketjusta puolestaan Hemmerling väläytti pari kertaa luistelunopeuttaan spurtatessaan purkukiekkojen perään, muttei saanut karvattua niitä itselleen. Ketjun paras lenkki oli minusta Gustafson, joka laidoissa pysyi hyvin kiekossa tehden teräviä suunnanmuutoksia sekä myös kamppaili vahvasti kiekottomana käyttäen sekä mailaa että kroppaa ja hän näytti siltä, että fysiikka on jo aika hyvässä tikissä. Ylivoimalla yksi one-timer oikeasta siivestä paukkui pleksiin, mutta vedossakin oli voimaa kivasti. Sapovaliv puolestaan oli ylivoimalla hyvä päädyssä kuten jo ylempänä kirjoitin ja lisäksi loi suorahyökkäyksistä muutaman tekopaikan viisikkotovereilleen lyhyillä syötöillä osoittaen pelinäkemystään taas kerran, joten hän oli Gustafsonin tapaan positiivinen yksilö tässä ottelussa.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Toisessa junnupelissä vastaan tuli Kings. D'Amato oli nostettu ykköseen, kun Deania kokeiltiin sentterinä. Sapovalivin ketju oli ennallaan. Muun muassa Kallionkieli huilasi, kun McCallum, Swetlikoff, Souch ja Lies pääsivät kehiin. Puolustuksessa Chayka, Cormier ja Fleming olivat sivussa. Vikman sai torjuntavuoron.

D’Amato-Morozov-Brisson
Primeau-Dean-McCallum
Gustafson-Sapovaliv-Hemmerling
Souch-Swetlikoff-Lies

Ahac-Korczak
Cholach-Corcoran
Riedell-Weir

Vikman
Saville

AV: Swetlikoff-D'Amato-Ahac-Korczak, Dean-Souch-Cholach-Riedell, Morozov-Lies-Ahac-Weir, Hemmerling-Swetlikoff

YV 5v3: Morozov-Brisson-Ahac-Dean-Primeau, Korczak-Corcoran-Gustafson-McCallum-Sapovaliv

YV 5v4:

Primeau
Morozov Dean Brisson
Ahac

Sapovaliv
Corcoran McCallum Gustafson
Korczak

Ottelu päättyi 4-5 rankkaritappioon. Avauserässä syntyi yksi osuma. Ajassa 7:58 Vegas maalasi. McCallum vei kiekon oikeasta laidasta hyökkäysalueelle, jarrutti, poimi painottomalta puolelta Ahacin, tämä ampui vasemmalta yläkaarelta ja MCallum oli takakulmalla siivoamassa reboundin sisään. Toisen erän viidennellä minuutilla Morozov ja Weir pysäyttivät Kings-hyökkäyksen puolustussinisellä. Morozov syötti irtokiekon Primeaulle ja tämä jatkoi sen McCallumille, joka kuljetti hyökkäysalueelle vasenta laitaa pitkin. Primeau tuli taustalta mukaan ja sai seinäsyötön takaisin slottiin, kun McCallum jarrutti laidassa. Primeaun one-timer upposi komeasti längistä sisään. Mainio suunnanmuutosmaali.

Pari minuuttia myöhemmin Kings kavensi. Corcoran siirsi päätydumppauksen maalin taakse Cholachille, joka löi kiekon ränniin voimalla. Se ei kuitenkaan mennyt ulos alueelta, kun Kosior pinchasi vastaan. Souchin olisi pitänyt laiturina tulla kiekkoa vastaan ja ohjata se ulos, mutta niin ei tapahtunut, joten numero 63 pääsi väliin, syötti keskelle ja Rossmy ohitti b-pisteiden välistä Vikmanin tarkalla laukauksella yläkulmaan kenenkään estämättä. 2-2 tasoitus syntyi 33. minuutilla, kun Ward heitti kiekon kulmasta maalille, jossa olivat painimassa Kemp ja Weir. Jostain peliväline muutti suuntaa kimmoten ohi Vikmanin. Erän lopussa Vegas iski kahdesti. Ensin Korczak pinchasi hyökkäysalueella pitäen paineen alueella. Sitten hän vain levitti Ahacille, jonka rannelaukaus vasemmasta laidasta painui takayläkulmaan. Gustafson sai huutokakkossyötön. Päätösminuutilla puolestaan nelosketju sai palkinnon hyvästä kakkoserästään, kun Souch luisteli kilpaa purkukiekon perään vastustajan kanssa ja pakotti tämän oman alueen kulmasta hätäiseen siirtokiekkoon. Lies nappasi pelivälineen oikeassa laidassa ja syötti viivaan ehtineelle Corcoranille, jonka laukaus kohti maalia upposi ruuhkan läpi maaliin.

47. minuutilla Kings kavensi 3-4:ään, kun Jämsen riisti Vegasin maalin takana kiekon Riedelliltä ja syötti maalin eteen. Kiekko pyöri aikansa Swetlikoffin ja Weirin jaloissa, kunnes Chromiak niittasi sen ohi Vikmanin. Hivenen halpa maali. Päätöserän puolivälissä Kings tasoitti ylivoimalla. Thomas mursi siniviivan keskeltä, levitti Clarkelle vasemmalle, tämä syötti slottiin Chromiakille ja rannelaukaus suorahyökkäyksen päätteeksi upposi alakulmaan yli Vikmanin patjan, kun Swetlikoff ja Souch eivät päässeet blokkilinjalle. Ansaittu maali Kingsin ylivoimalle, koska niin hyvin se oli liikuttanut kiekkoa aiemmissa erissä. Maalin jälkeen Vegas pääsi jauhamaan täydet kaksi minuuttia 5v3-ylivoimaa. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, kun syötöt napsuivat ohi lavoista jatkuvasti ja Kings purki ainakin neljästi. Viime pelin tapaan Brisson ja Morozov olivat b-pisteen yläkaarilla, mutta erikoisesti toisella maalin kulmalla oli Ahac ja toisella sitten Dean. Primeau päivysti maskissa noppavitosessa.

Jatkoajalla Vegas pelasi täydet viisi minuuttia alivoimaa, koska varsinaisen peliajan lopussa Souch todella hölmösti summerin jo soitua meni kolmantena pelaajana taklaamaan Clarkea Kings-maalin takana, kun tämä oli kamppaillut kiekosta Swetlikoffia vastaan. Taklaus osui päähän ja irrotti kypäränkin Clarken päästä, joten ulosajo oli oikea tuomio. Souchilla oli pikkuisen liikaa näyttöhalua try-outmiehenä. Clarke pystyi onneksi pelaamaan jo 4v3-ylivoimaa jatkoajalla, joten loukkaantumista ei tapahtunut. Vikmanin johdolla VGK taisteli tosiaan rankkarikisaan asti. Hän nollasi mm. Pinellin one-timerin syliinsä ja sen jälkeen Cholach huolehti tuuppimalla, että Helenius ei mene ronkkimaan irtokiekkoa. Lisäksi Vikman venyi triplatorjuntaan, kun hän pysäytti ensin Thomasin kahdesti maalin edestä ja sitten vielä maalin kulmalta Spencen. Viime sekunneilla puolestaan Pinelli kilautti tolppaan oikeasta siivestä.

Rankkarit aloitti Gustafson. Hänen kämmenveivinsä meni ohi maalin, kun hän ajautui liian lähelle Hrenakia. Thomas puolestaan harhautti Vikmanin toiselle planeetalle nostaen rystyltä kiekon verkkoon. Brisson lähestyi vasemmalta ja Hrenakin käärmeenkieli yllätti hänet. Clarke puolestaan ampui längistä kiekon sisään kahdesta metristä kämmeneltä ja peli oli ohi.

Vikman oli maalissa hyvä. Parhaiten jäi mieleen se, että reboundkontrolli oli erinomaista ja kaikki kauempaa tulleet vedot hän liimasi syliinsä toisteisesti. Lisäksi hän oli alivoimalla viimeinen lukko. Esimerkiksi avauserässä vartin kohdalla hän ensin torjui Pinellin rannelaukauksen vasemmasta siivestä ja sen perään Spencen one-timerin keskeltä siniviivaa Chromiakin pudotuksesta takakolmiossa. Clarke täydensi tuon takakolmion useimmin, mutta tuolla kertaa Pinelli oli hänen paikallaan. Jos viime vuoden junnuturnauksessa Arizonan Guenther-Moser-Maccelli takakolmio säväytti, tässä pelissä Clarke/Pinelli-Spence-Chromiak vertautui jossain määrin heihin. 22. minuutilla puolestaan Vikman venyi kahdesti torjumaan Thomasin laukaukset AV-neliön keskeltä. Ottelu huipentui jatkoajalla triplatorjuntaan, kun jälleen Thomas kilpistyi kahdesti lähietäisyydeltä ja perään vielä Spence maalin kulmalta. Päästetyille maaleille hän oli mielestäni voimaton.

Puolustajista Ahac-Korczak suoriutui ykkösparin arvoisesti. Molemmat tekivät muutamia nousuja syvyyteen ja kykenivät kuljettamaan jalalla tarvittaessa punaviivalle asti. 10. minuutilla Deanin jätöstä Korczak lähti nousemaan oikeaa laitaa pitkin, mutta kuti nollakulmasta oli toivotn. 37. minuutilla hän puolestaan luisteli lujaa alas ja kykeni estämään 2v1-hyökkäyksen viime hetkellä saaden lavan eteen Kempin kutiin. Lisäksi tietysti pinchauksellaan Korczak alusti 3-2 maalin. Ahac puolestaan oli taas jotenkin eleettömän hyvä ja luisteluun on tullut rentoutta kesän aikana. Hän pystyy keräämään vauhtia todella taloudellisesti ja liikkuu nykyisellään hyvin ja se auttaa pääsemään pois paineen alta omistakin. Ilta huipentui 3-2 maaliin, joka oli komea. Summa summarum, Ahac-Korczak kaksikon näkisi mieluusti yhdessä farmissakin kauden alussa näiden kahden junnupelin näytöillä.

Kakkosparista Cholachista ei jäänyt mitään kummoista mieleen. Rinnalla Corcoran teki yhden maalin ja osoitti, että laukaus on yhä kunnossa kuten viime kaudella AHL-peleissä jo nähtiin. Kertaalleen 5v3-ylivoimalla hän petasi puolestaan Gustafsonille one-timerin pieneen kulmaan poikkisyötöllään. Muutoin väläytykset olivat vähissä, mutta Ahacin tavoin liike näytti aiempaa paremmalta ja hän nosti jalalla välillä kiekon keskialueelle asti. Kolmosparissa olivat puolestaan ulkopuolelta kutsutut Riedell ja Weir. Heistä Weir aloitti pelin hyvin ja avausvitosella jo kahdesti oli raikkaalla jalalla ensimmäisenä päätykiekoissa oman maalin takana ja syötti nopeasti laitaa pitkin eteenpäin omille. Pidin hänenkin luistelustaan ja mailahäirinnästä. Alivoimalla hän myös otti joitain blokkeja. Vierellä Riedell oli tasapaksumpi ja vuoti 3-4 maalissa Jämsenia vastaan kaksinkamppailussa maalin takana. En hänelle tarjoaisi sopimusta, mutta Weirille mahdollisesti kyllä.

Hyökkäyksessä ykkösketju oli aika heikko. Avauserässä se pelasi yhden hyvän vaihdon saaden painopisteen Los Angelesin alueelle. Morozov pyörähti vasemmassa laidassa tuplattuna taitavasti pysyen kiekossa ja pudotti viivaan Corcoranille, jonka veto blokattiin mailalla. Kakkoserässä Morozov puolestaan nappasi kakkossyötön Primeaun osumaan ollen jäällä hetkellisesti vielä muuta ykkösketjua pidempään. Brissonin kiekolliset väläytykset olivat vähissä muutamaa kertaa lukuun ottamatta, kun hän syvyydestä syötti kiekon siniviivaan puolustajalle. Ylivoimallakin päätöserässä hän suti ohi kiekosta, kun piti niitata one-timer puolityhjään maaliin. Ohipeli, siinä se. Aika paljon häntä horjutettiin taklaamalla, kun hän yritti kuljettaa esimerkiksi laitaa pitkin hyökkäysalueelle ja ehkä nuo useat vastaanotetut niitit masensivat peli-iloa. D'Amatostakaan ei paljoa saatu irti tasaviisikoin. Pitää muuten korjata aiempaa informaatiota siten, että hän ei ole ulkopuolinen, vaan viime syksynä solmittu AHL-sopimus olikin vuoden sijasta kahden kauden pituinen, joten hänellä on täten AHL-sopimus voimassa täksi kaudeksi jo.

Kakkosketju sen sijaan oli hyvä. Varsinkin McCallum loisti ja oli ehkä kaikista paras hyökkääjä. Jo toisella minuutilla hän kuljetti lennokkaasti kiekon yli keskialueen oikeaa laitaa pitkin ja päätti suorahyökkäyksen laukaukseen pienestä kulmasta Hrenakin torsoon. Kahdeksannella minuutilla vastaavassa tilanteessa hän ymmärsi jarruttaa ja poimia Ahacin mukaan. Se palkittiin, kun hän puttasi reboundin sisään takakulmalta. Samoin toisessa erässä hän siniviivan ylitettyään pysähtyi ja poimi Primeaun mukaan toisesta aallosta ja tämä upotti kiekon verkkoon. 28. minuutilla vielä McCallum aktiivisella mailallaan katkaisi Kings-hyökkäyksen keskialueella ja päätti 2v1-vastaiskun omaan laukaukseen vasemmasta laidasta kilven kautta päätyverkkoon. Päätöserässä ylivoimalla puolestaan Sapovaliv tarjoili päädystä hänelle syötön AV-neliön keskelle ja McCallum ampui vastakiekkoon lujaa, mutta päin Hrenakia. Loistava peli kaikkinensa ja hänenkin luistelunsa näytti viime kautta paremmalta, joten ehkä tällä kaudella AHL:ssä tapahtuu jonkinlainen läpimurto.

Dean puolestaan oli sentterinä minusta paremmin ytimessä kuin laiturina. Jo avausvaihdossaan hänkin kertaalleen kuljetti kiekon hyökkäysalueelle läpi keskialueen. Liuku näytti hyvältä ja samoin kiekonkäsittely. Paras väläytys tapahtui ottelun puolivälin jälkeen, kun hän hassutti yhden Kings-pakin keskialueella ja ampui sitten terävästi ylärimaan vasemmasta laidasta. Tuollaisia kohokohtasuorituksia näkisi mieluusti lisää. Mutta joo, positiivinen peli Deaniltakin ja nyt ensi kertaa jotenkin hänen potentiaalinsa näkyi kunnolla varauksen jälkeisissä matseissa Vegasin väreissä tämä ja viime syksy huomioiden. Primeaukin pelasi yhden parhaista peleistään, jonka olen häneltä nähnyt. Toisessa erässä hän teki tietysti yhden maalin, mutta myös sai YV-vastuuta maskimiehenä ja keskialueella kiekoton pelaaminen oli hyvää, kun hän sijoittumisellaan ja mailapaineellaan sai aiheutettua menetyksiä vastustajalle.

Kolmosketjusta Sapovaliv avauserässä transitiossa ampui matalan kudin puolustajan jaloista Hrenakin patjaan. Toisessa erässä hän aavisti yhden pakki-pakkisyötön maalin takana ja osoitti taas hyvää pelinlukuaan tuossa tilanteessa syöttäen heti yhdellä kosketuksella riiston jälkeen maalin eteen, mutta syötti ei ihan napsunut Gustafsonin lapaan. Päätöserän kohokohta oli puolestaan McCallumin tekopaikan petaaminen kakkosylivoimassa. Kohtalainen peli Matyakselta, muttei mikään superhyvä. Laidoilla Gustafson oli esillä oikeastaan vain päätöserän ylivoimilla oikeassa siivessä ja Hemmerling väläytti kertaalleen tasaviisikoin karvauskykyjään riistämällä kiekon Kings-maalin lähellä, muttei saanut vetoa kuitenkaan aikaan sen jälkeen. Syöttötaidoista ei välähdyksiä nähty, mutta sentään tosiaan karvaamisesta jäi se mieleen, että hän lähestyi vastustajia matalalla painopisteellä marchessaultmaisesti iholle asti kiilaten ja samalla pitäen mailan lavan peittämässä tiettyä syöttösuuntaa. Ilkeä pelaaja pelata vastaan tuossa mielessä.

Nelosketjusta Swetlikoff oli aika tasapaksu leftin sentteri ja vaikea häntä on AHL:ssä nähdä rotaatiopelaajaa kummemmassa roolissa. AV-vastuuta tuli, mutta 4-4 tasoituksessa hän oli vähän vinossa Chromiakin vetolinjalta ja kuti painui ohi Vikmanin keskeltä täten. Kiekollisena hän oli parhaimmillaan kakkoserässä, kun koko ketju pelasi hyvin ja sai luotua ainakin kolmessa eri vaihdossa kulmarallin Kingsin alueelle. Palkinto hyvästä erästä tulikin sitten 4-2 maalin myötä, mutta siihen ei Swetlikoffilla ollut osaa tai arpaa. Rightin laituri Lies muistutti habitukseltaan nuorta Tuchia. Heti avausvaihdossa hän pelasi hyvin yhteen Souchin kanssa vapauttaen tämän ovelalla syötöllä avopaikkaan maalin kulmalle, mutta Souch nosti läheltä hanskaan. Liesin jalka oli terävä ja hän myös takakarvasi kurinalaisesti ja esim. päätöserässä kertaalleen polki todella niska kyyryssä omiin päin napaten kiekon keskialueella pois vastustajalta. Hänestä jäi täten ihan hyvä maku. Souch puolestaan oli kesän kehitysleirin tapaan viekas peluri, joka tykkäsi rakentaa peliä hidastamalla ja pysyi hyökkäysalueella hyvin kiekossa. Negatiivisina seikkoina olivat 2-1 maalin syyllisyys, kun hän laiturina ei tullut tarpeeksi vastaan Cholachin rännikiekkoa, vaan vastustajan pakki pääsi väliin pinchaamalla ja parin sekunnin päästä kiekko oli omassa maalissa. Samoin ulosajo varsinaisen peliajan päätyttyä oli täysin turha. En sitten tiedä, että miten hyvin hän esimerkiksi AHL:ssä pärjäisi, kun koolla miestä ei ole siunattu ja luistelu ei kuitenkaan ehkä ihan kompensoi koon puutetta riittävästi, vaikkei hän nyt junnujen seassa ole näyttänyt miltään huonolta luistelijalta, muttei kyllä erottunutkaan positiivisesti.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Anaheim asettui vastaan viimeisessä tulokaspelissä. Kokoonpanossa yllätti se, että Sapovalivin ketju pelasi kolmannen pelin putkeen yhdessä ja Kallionkieli ei saanut ollenkaan toista näyttöpaikkaa, pöh. Pidin kuitenkin siitä, että Dean sai jatkaa keskikaistalla. Morozovkin pelasi kolmannen pelin ja hänelle varmasti halutaan pelejä vain alle pienessä kaukalossa. Puolustuksessa Cholach urakoi ainoana kaikissa peleissä. Vikman oli hauska nähdä toistamiseen maalissa, kun Savillea pääsee näkemään varmasti farmipeleissä. Toki puolivälissä ottelua Saville tuli ammeeseen Vikmanin tilalle.

Brabenec 12 - Morozov 11 - Guay 47
Primeau 57 - Dean 18 - McCallum 74
Gustafson 38 - Sapovaliv 25 - Hemmerling 63
Ford 60 - Swetlikoff 62 - D'Amato 83

Chayka 5 - Cormier 40
Cholach 52 - Corcoran 85
Riedell 87 - Fleming 95

Vikman 32
Saville 31

YV

Brabenec
Morozov Dean Guay
Cormier

Sapovaliv
Corcoran McCallum Gustafson
Chayka

Vegas meni johtoon avauserän puolivälin jälkeen. Deanin ketju rouhi toistamiseen hywin Ducksin alueella. Ensin Dean syötti päädystä viivaan, mutta Cormierin kuti blokattiin. Pyörityksen jatkuessa Chayka levitti Cormierille siniviivassa ja tämä pudotti keskelle McCallumille, joka tuli suoraan vaihtoaitiosta jäälle. Rannelaukaus keskeltä siniviivaa upposi ruuhkan läpi sisään. Ducks tasoitti kolmisen minuutin päästä, kun rannelaukaus siniviivasta ohitti Primeaun blokin ja leijaili maaliin ohi maskissa olleen Vikmanin. Fleming ei saanut vastustajaa siirrettyä maalin edestä eikä Vikman nähnyt mitään.

Ajassa 27:20 Vegas osui 4v3-ylivoimalla. Cormier levitti oikeaan siipeen, Guay ampui matalan vedon ja Brabenec oli maalin edessä siirtämässä paluukiekon reppuun. Charlottetownin kolmikko pääsi siis pisteille yhtä aikaa. Ducks tasoitti 5v3-ylivoimalla, jota ehti kulua vain kuusi sekuntia. Zellweger antoi seinäsyötön takaisin Perreaultille vasemmalle ja tämän kuti suoraan syötöstä painui takayläkulmaan ohi juuri maalille vaihdetun Savillen. Heti perään Ducks käytti 5v4-ylivoimansakin, kun Hellesonin rannelaukaus viivasta painui alakulmaan ohi maskissa olleen Savillen eikä D'Amato päässyt vetolinjalle. Maalin edessä oli vieläpä ohjuri, kun maali merkittiin Nijhoffille. Vegas tuli kuitenkin 3-3:een päätösvitosella. Sapovaliv katkaisi syötön hyökkäyssiniviivan tuntumassa ja syötti keskelle Gustafsonille, joka löysi maalin oikealta kulmalta ystävänsä Hemmerlingin ja tämän veto etukulmaan upposi sisään.

Ducks meni 4-3 johtoon 46. minuutilla, kun jäähyily kostautui. Zellweger liukui oikeaan siipeen ja McTavish kiersi vastaliikkeellä viivaan, kunnes tämä levitti laitaan ja Z:n one-timer ohitti Savillen. Cormier oli ennen maalia blokannut kaksi McTavishin laukausta, muttei enää kolmatta putkeen. Päätöserässä Vegasin hyökkäyspeli oli olematonta lukuisten aiempien alivoimien vaikeutettua rytmiin pääsemistä, joten loppulukemat olivat 4-3 Anaheimille.

Vikman pelasi oman osuutensa hyvin. Heti avausminuutilla Tracey tarjoili vasemmalta syötön keskustaan Hellesonille, mutta Vikman koppasi syliinsä tämän rannelaukauksen ja jatkoi edellispelin väkevää reboundkontrollointiaan. Yhdeksännellä minuutilla puolestaan McTavish karkasi ykkösparin selustaan läpiajoon, mutta Vikman piti längit tukossa. Toisen erän alussa puolestaan 2v1-hyökkäyksen lopuksi Tracey pääsi nokikkain Vikmanin kanssa, mutta rystynosto sivuttaisliikkeestä kilpistyi Jesperiin. Tämän turnauksen otteiden perusteella aikoinaan ylöspäin treidaaminen draftissa Vikmaniin oli kannattava peliliike. Saville puolestaan heitettiin susille kylmänä kassarina. Ottelun jälkimmäinen puolisko kului Vegasilta enimmäkseen jäähyboksissa ja Saville joutuikin antautumaan pian sisääntultuaan kahdesti Perreaultille ja Nijhoffille. Päätöserässä hän otti joitain torjuntoja one-timereihin siivistä, kunnes sitten Zellwegerin laukaus oli liikaa. Kyllähän tuo Perreault-Zellweger-McTavish takakolmio kivasti sahasi Vegasin alivoiman päreiksi välillä. Erätaukohaastattelussa McPhee puolestaan kehui veskareiden persoonia ja että heidät on hyvin kasvatettu ja juuri tuollaisia pelaajia organisaatio haluaa haalia.

Puolustuksessa ykköspari oli paras. Cormier keräsi kaksi syöttöpistettä ja päätöserän alivoimalla blokkasi tosiaan kahdesti McTavishin kudit laidasta. Hän oli hyökkäysalueella myös aktiivinen ja ampui matalia laukauksia ranteella maalille. Ohuen miinuksen voi antaa muutamista harhasyötöistä peliä avatessa ja yhdestä umpikujaan puskemisesta kiekollisena, mutta kyllä Cormier pelasi paremmin kuin avauspelissä eritoten hyökkäysalueella. Chaykakin oli paremmin esillä ja liikkui Cormierin tapaan siniviivalla hyvin sekä oli alustamassa avausmaalia. Hän myös ampui itse pari kertaa ranteella tuloksetta hyökkääjien rouhittua kiekon syvyydestä viivaan. Cholach puolestaan jäi mieleen avauserän alussa, kun omissa oli ollut jo pitkä Ducksin pyöritys, mutta se päättyi lopulta, kun Cholach irtosi kulmaan, taklasi jämäkästi, riisti ja syötti maalin taakse Corcoranille, joka toimitti kiekon keskialueelle. Simppeli, mutta tehokas puolustusteko. Corcoran puolestaan oli aika neutraali läpi illan enkä hänestä keksinyt mitään erityistä sanottavaa. Kolmosparissa Riedell petrasi edellispäivästä ja pääsi itse kertaalleen alivoimalla nostamaan 3v2-vastaiskua päättäen sen omaan laukaukseen vasemmasta laidasta veskarin syliin. Fleming puolestaan boksasi heikosti vastustajan pois maalin edestä 1-1 maalissa, josta tulee pieni miinus, mutta toisaalta hän jakoi päätöserässä kovuutta taklaamalla muistaakseni McTavishin melkein laidan yli vaihtoaitioiden edessä. Ensi kausi hänellä sujuu QMJHL:ssä ja se on varmasti hyvä ympäristö, kun ei hän vielä näytä ihan kypsältä hyppäämään miesten peleihin.

Ahac-Korczak kaksikko ei puolestaan tässä pelissä pelannut, mutta heitä McPhee kehui erätaukohaastattelussa erikseen todeten, että nämä olivat näyttäneet todella kypsiltä. Heillä oli NHL-tason jalat, he eivät aiheuttaneet kaaosta, vaan estivät sitä ja lisäksi hyökkäyksiinlähdöt olivat heidän ollessaan jäällä siistejä ja kliinejä, joten en ihan yksin ollut havaintojeni kanssa siitä, että tuo kaksikko olisi kiva nähdä yhdessä farmissakin tulevalla kaudella.

Yläkerrasta Deanin ketju oli avauserässä vahva luoden pari pitkää hyökkäystä avauskympillä. Palkinto tuli niistä jälkimmäisestä avausmaalin muodossa. McCallumilla oli jo aiemmassa vaihdossa pari paikkaa, mutta silloin ei vielä kiekko maaliin uponnut. Hän oli kuitenkin kokonaisuutena yksi tämän syksyn mieleenpainuvimmista yksilöistä aivan kuten vuosi sitten samaisessa tapahtumassa. Primeau oli ketjun heikoin lenkki ja vuoti tosiaan 1-1 maalissa hieman oltuaan vinossa blokkilinjalta ja sama ongelmaa oli ajoittain viime kaudellakin AHL:ssä. Deanin pelaamisesta jäi mieleen hänen väkevä päätypelaamisensa vastustajan maalin takana. Siellä hän kykeni viekkaudellaan voittamaan kaksinkamppailuja ja syöttämään joko b-pisteiden väliin tai siniviivaan. Tämän turnauksen perusteella hänestä on leivottava keskushyökkääjä eikä laituria.

Morozovin ketjusta Guay ja Brabenec pääsivät pisteille ylivoimalla. Tasaviisikoin he väläyttivät kemiaansa kertaalleen, kun Brabenec imi pelaajia itseensä siniviivan tuntumassa ja jätti sitten kiekon taustalta tulleelle Guaylle, joka pääsi punnertamaan oikeasta laidasta vapaasti maalille, mutta ampui päin maalivahtia lopuksi. Morozov puolestaan oli avauserän avauskympillä hyvä karvaten kahdesti hyökkäysalueella pelivälineen vastustajan alakerralta, mutta ei ihan päässyt pujahtamaan vetopaikkoihin noiden riistojen jälkeen. Sittemmin hän vähän katosi kuvasta.

Sapovalivin ketjusta laiturit saivat kehuja McPheelta kilpailullisuudestaan ja suoraviivaisuudestaan. Lisäksi heistä näki, että he ovat olleet hyvin valmennetuissa joukkueissa, koska he olivat sisäistäneet systeemit sujuvasti ja McPheen mukaan myös paransivat pelaamistaan erä erältä. Tässä pelissä Hemmerling katkaisi kuudennella minuutilla puolustajan avauksen ja tarjoili avopaikan maalin eteen, mutta Gustafson veivasi rystyltä tolppaan. Toisessa erässä osat olivat toisin päin ja Hemmerling viimeisteli kaverinsa syötöstä kiekon etukulmaan. Ansaittu onnistuminen tuolle ketjulle ja Hemmerling varsinkin luisteli joka ikisessä vaihdossa lujaa kyyryssä karvaamaan köyhän miehen Marchessaultina. Mailahäirintä oli myös aggressiivista. Hän vaikuttaa hyvältä varaukselta viime kesän kuudennelta kierrokselta tämän turnauksen perusteella. Nelosketjusta puolestaan ei oikein kukaan erottunut.

Mitä tulee lopuksi edustusjoukkueeseen, odotetusti Patrickin huhuillaan olevan koko tulevan kauden sivussa. Harmillista hänen kannaltaan ja näin jälkikäteen Glass-vaihtokaupan riskit ovat realisoituneet, kun McCrimmon päätti hankkia aivotärähdyshistoriaa omanneen Patrickin joukkueeseen vaihdossa seurahistorian ikoniseen kaikkien aikojen ensimmäiseen varaukseen, josta nyt sentään voi jonkinlainen NHL-pelaaja vielä tulla, kun puolestaan Patrickin ura taitaa olla taputeltu.

Juuri kun olin kirjoittanut, että Glassissa on yhä potentiaalia, hänet sitten kaupattiin Nashvilleen vaihdossa Patrickiin, joka teki viime kaudella yhdeksän pistettä 52 otteluun ja keräsi teholukeman -30, kun Glass puolestaan nakutti kymmenen pistettä 27 ottelussa. Haikeaa, että vuoden 2017 varaustilaisuuden kaikki ykköskierroksen varaukset ovat nyt vaihtaneet maisemaa.

McCrimmon totesi, että he ovat seuranneet tarkkaan Patrickin otteita NHL:ssä alusta asti. Lisäksi hän sanoi, että Patrickilla on hienot raamit ja hän on hyvä kahden suunnan pelaaja. Tuohon McCrimmon vielä jatkoi, että Patrick on ollut koko elämänsä hyökkäävä pelaaja, mutta hän ymmärtää myös peliä puolustussuuntaan. McCrimmon sanoi uskovansa Patrickin potentiaaliin ja tietää minkä tason talentista on kyse. Sanotaanko näin, että en täysin inhoa tätä kauppaa, vaikkakin joku kirjoitteli internetissä jo ihan osuvasti, että Patrickin uran loppuminen voi olla yhden osuman päässä, joten siinä mielessä Golden Knights otti pienen riskin, vaikkakaan Glassistakaan tuskin välttämättä tulee kolmossentteriä ja ylivoimaspesialistia kummempaa pelaajaa. McCrimmon toki sanoi, että esimerkiksi viime kauden Patrick pelasi ihan terveenä. Youtube-scouttauksen perusteella näen Patrickissa paljon samaa kuin Nic Royssa. Molemmilla on ihan hyvät kädet ja raamit, mutta luistelu on hitusen kulmikasta ja keskinkertaista. Puolustaminen onnistuu paremmin kuin Glassilla, johon DeBoer ei luottanut alaketjujen sentterinä, mutta Patrickin voi laittaa nelossentteriksikin tarvittaessa jäälle. Youtuben kohokohtavideoiden perusteella lyöntilaukaus ei ole erityisen painava, mutta ajoittain tarkka. Ennemmin Patrick on omimmillaan maalin edessä tai kulmalla ja on tehnyt noilta seuduilta paljon maaleja kuten Roy noilla pehmeillä käsillään.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Ja jos joku ei vielä huomannut, niin Vegas tekee "kultaisista" (lue keltaisista) paidoistaan etupäässä käytettävän kotipelipaidan. Hyvä, että harmaista mauttomista ja värittömistä paidoista päästään ainakin osittain eroon, mutta olisi ne paidat voinut oikealla kullan värillä tehdä, eikä mitään sinapinkeltaisia.

No huomenna auton nokka kohti Vegasia ja toivottavasti päästään joihinkin harjoituksiin mukaan seuraamaan. Muuten menee täysin lomareissuksi. Mitään ilmoitusta harjoitusleirin aikataulusta tai pelaajista ei ole vielä ainakaan minun silmiini osunut.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Harjoitusleirin kokoonpano on julki: Vegas Golden Knights Announce Roster and Schedule for 2022 Training Camp

VEGAS GOLDEN KNIGHTS 2022 TRAINING CAMP ROSTER (Printable version)
Please note the roster is subject to change
FORWARDS:
Michael Amadio, Jakub Brabenec, Brendan Brisson, William Carrier, Colt Conrad, Paul Cotter, Daniel D'Amato, Zach Dean, Jakub Demek, Pavel Dorofeyev, Jack Eichel, Spencer Foo, Connor Ford, Byron Froese, Patrick Guay, Jordan Gustafson, Ben Hemmerling, Brett Howden, Marcus Kallionkieli, William Karlsson, Phil Kessel, Keegan Kolesar, Jake Leschyshyn, Jermaine Loewen, Sakari Manninen, Jonathan Marchessault, Kyle Marino, Maxim Marushev, Lynden McCallum, Ivan Morozov, Mason Primeau, Gage Quinney, Sheldon Rempal, Jonas Rondbjerg, Nicolas Roy, Matyas Sapovaliv, Reilly Smith, Chandler Stephenson, Mark Stone, Alex Swetlikoff

DEFENSEMEN: Layton Ahac, Jake Bischoff, Daniil Chayka, Artur Cholach, Connor Corcoran, Lukas Cormier, Peter DiLiberatore, Joe Fleming, Zack Hayes, Ben Hutton, Kaedan Korczak, Alec Martinez, Brayden McNabb, Daniil Miromanov, Brayden Pachal, Alex Pietrangelo, William Riedell, Shea Theodore, Zach Whitecloud

GOALTENDERS: Laurent Brossoit, Adin Hill, Michael Hutchinson, Jordan Papirny, Jiri Patera, Isaiah Saville, Logan Thompson, Jesper Vikman

Mannisen roolitus ja se kuka/ketkä kolmikosta Cotter-Rondbjerg-Leschyshyn saavat jäädä ylös ovat mielenkiintoisimmat seurattavat asiat. Manninen on näemmä valinnut pelinumerokseen 64, joten käsissä on granlundmainen kultakimpale. Numero 65 on varattu Hayesille. Toki maalivahtien otteet kiinnostavat myös. Harjoitukset alkavat tänään kolmessa eri ryhmässä, jotka käyvät vuoron perään jäällä. Sama toistuu perjantaina ja lauantaina. Sunnuntaina on edessä sitten ensimmäinen reenipeli hallitsevaa mestaria vastaan vieraissa ja heti seuraavana päivänä Los Angeles saapuu vieraaksi T-Mobile Areenalle.
 
Manninen on näemmä valinnut pelinumerokseen 64, joten käsissä on granlundmainen kultakimpale. Numero 65 on varattu Hayesille.

Olipa pettymys tuo valinta. Tai no varmaankin ennemmin annettiin tuo numero kuin, että olisi vaatinut omaansa. Nyt röyhkeyttä Sakke! Ei sinne kannata mennä nöyristelemään eikä tuo numero 65 todellisuudessa ollut varattuna. Hayes tuskin organisaation kulmakiviin kuuluu.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Ketjut tanaan:

Smith - Eichel - Kessel
Stone - Stephenson - Marcessault
Howden - Karlsson - Amadio
Carrier - Roy - Kolesar

Mihin mahtuu Manninen? Hieno harjoituspaiva hanella oli kuitenkin ja scoutit ylistivat hanta.

Heikkoja: Thompson, Saville. Hyvia: Guay, Cormier.

Marchessault hirmuvireessa.

Lisaa huomenna tai ensi viikolla, perjantain ja lauantain harkkarit olisi tarkoitus viela seurata.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Olipa pettymys tuo valinta. Tai no varmaankin ennemmin annettiin tuo numero kuin, että olisi vaatinut omaansa. Nyt röyhkeyttä Sakke! Ei sinne kannata mennä nöyristelemään eikä tuo numero 65 todellisuudessa ollut varattuna. Hayes tuskin organisaation kulmakiviin kuuluu.
Eipäs tönitä Hayesia, kauden 23-24 seiskapakkia.

Itse ehkä muotoilisin ketjut näin:

Marchessault - Karlsson - Roy
Manninen - Stephenson - Stone
Smith - Eichel - Kessel
Carrier
- Howden - Kolesar
+ Amadio, Cotter/Rondbjerg

Ketjut tanaan:

Smith - Eichel - Kessel
Stone - Stephenson - Marcessault
Howden - Karlsson - Amadio
Carrier - Roy - Kolesar
Kappas, viimeisin ketjuhahmotelmani osui jotenkuten, kun Eichelin ketjun arvasin oikein ja samoin sen, että Stephenson-Stone pari pidetään yhdessä. Carrier-Kolesar laituripari ei puolestaan yllättänyt ketään ja näemmä kun viime kaudella Roy ei päässyt heitä sentteröimään, vaikka tarkoitus oli, nyt tuota komboa ollaan ilmeisesti sitten kuitenkin kokeilemassa, jos ukot säilyvät tällä kertaa terveinä. Karlssonin ketju on se, joka arveluttaa ja siihen Mannisella on iskun paikka, jos häntä kokeillaan laiturina jossain vaiheessa.

Loput ketjut ensimmäisenä harjoituspäivänä olivat:

Quinney - Manninen - Rempal
Rondbjerg - Leschyshyn - Cotter/Kallionkieli
Froese - Dean - Brisson/D'Amato
Dorofeyev - Morozov - McCallum
Loewen - Conrad - Marino
Gustafson - Brabenec - Marushev
Guay - Sapovaliv - Primeau
Ford - Swetlikoff - Hemmerling

Puolustuskolmikoista nyt ei voinut muuta päätellä kuin sen, että Haguen istuessa sivussa pareina nähtäneen Martinez-Pietrangelo, McNabb - Theodore ja Hutton - Whitecloud:

Martinez - Pietrangelo - Bischoff
McNabb - Theodore - Ahac
Hutton - Whitecloud - Hayes
Colach - Cormier - Fleming
Korczak - DiLiberatore - Riedell
Chayka - Pachal - Corcoran

McCrimmon totesi omassa mediasessiossaan, että punaisissa liiveissä harjoitelleista pelaajista Stonen tavoitteena on päästä pelaamaan 1-2 harjoituspelissä ja Brisson saattaa päästä kontaktin makuun jo seuraavana päivänä, mutta Diliberatore ei pelaa harjoituspeleissä ja missaa Silver Knightsin kauden alun käytyään leikkauksessa kesällä. Brissonhan sai aika paljon taklauksia itseensä toisessa junnuturnauksen pelissä Kingsiä vastaan, joten lieköhän hän sitten kokenut hieman kipua niistä ja ollut siksi sivussa siitä viimeisestä pelistä Ducksia vastaan, mutta mistään vakavasta ei kuitenkaan ole kyse.

Kokonaan leiriltä ovat sivussa Brossoit ja Miromanov, jotka toipuvat yhä leikkauksistaan ja sama pätee Demekiin, joka ilmeisesti on sitten U20-skabojen jälkeen käynyt operoitavana. Foolla on puolestaan alavartalovamma, joka estää hänen osallistumisensa. Lisäksi McCrimmon vahvisti, että Patrick on koko kauden sivussa Lehnerin ja Weberin tapaan.

Cassidy sanoi, että ketjut elävät, kun nähdään tarkemmin, että keillä on kemiaa. Seuraavina päivinä on tarkoitus keskittyä keskialueen ja hyökkäysalueen pelaamiseen, kun ensimmäisenä päivänä fokus oli omassa päässä. Hänen tarkoituksenaan ei ole edelleenkään tarkoitus sorkkia liiaksi pelitapaa, koska on asioita, joita VGK on tehnyt hyvin vuosia, mutta isoin muutos tulee olemaan PAPPissa eli puolustusalueen puolustuspelissä, kun miesvartiointiin perustavasta systeemistä siirrytään enemmän aluepuolustukseen ja kaveriin luottaminen on tärkeää. Mannisesta Cassidy puolestaan sanoi sen, että hänet istutettiin sentteriksi, koska Euroopan scoutit käskivät tehdä niin. Hän näytti liukkaalta ja älykkäältä pelaajalta osoittaen kilpailullisuuttaan.

Pelaajiston haastatteluja tipahteli rutkasti Twitter-virtaan avauspäivältä. Yleisesti kaikki kehuivat harjoitusten korkeaa tempoa. Stone sanoi, että oli hyvä käyttää lihaksia, joita hän ei ollut käyttänyt pitkään aikaan ja kesäjäät ovat joskus vähän löysiä. Stephenson totesi, että pelasi ehkä kourallisen pelejä Marchessaultin kanssa viime kaudella ja tälle pitää vain saada kiekkoa lapaan maalipaikkoihin, jolloin kiekko löytyy verkosta. Erona DeBoerin systeemiin hän totesi lyhyesti, että hyökkääjät pelaavat vähän korkeammalla ja menetyksen sattuessa omiin päin ovat luistelemassa kaikki kolme hyökkääjää eikä vain yksi hyökkääjä puolustajien apuna, joten viittaisikohan tuo sitten siihen, että hyökkäysalueella VGK ei välttämättä rouhi enää niin paljoa syvyydessä jopa kolmella pelaajalla pitkiä hyökkäyksiä maalin takana. Theodore puolestaan sanoi, että uusi PAPP vaatii enemmän puhetta ja kommunikointia, mutta uskoo sen olevan hyväksi heille.

Mihin mahtuu Manninen? Hieno harjoituspaiva hanella oli kuitenkin ja scoutit ylistivat hanta.
Scouttien ylistyksestä olisi mukava kuulla lisätietoja.

Lopuksi yksi lyhyt video on syytä linkittää tähänkin ketjuun. Kesseliltä Manniselle, rakkaudella:


 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Eilisistä reeneistä ei hirveästi ole kerrottavaa. Pelaajahaastatteluista sen sijaan kävi ilmi, että Rondbjerg on monien muiden tapaan hankkinut lisää voimaa pärjätäkseen paremmin kulmissa. Cotter puolestaan yllättyi, että hän pääsi isojen poikien pukuhuoneeseen ja oli jo kuulemma kävelemässä toiseen pukuhuoneeseen, kunnes Rondbjerg kertoi, että hänen nimikylttinsä löytyy isommasta kopista. Puolustusalueen puolustuspelaamisesta Cotter puolestaan totesi sen, että se oli hänen heikkoutensa pari vuotta sitten, mutta hän on parantunut siinä ja osaa tunnistaa tilanteita nyt paremmin. Whitecloudilta puolestaan kysyttiin uudesta apuvalmentajasta Stevensista, joka työskentelee puolustajien kanssa. Hän sanoi, että parhaiten Stevensiä kuvaa sana opettaja. Hän oli jo ehtinyt neuvoa Zachille miten liimata paremmin vastustajia laitaan ja hyödyntää jalkavuutta.

Cassidy puolestaan sanoi, että erikoistilanteita tullaan jumppaamaan pelipäivien aamujäillä, kun aikaa on rajallisesti. Hän myös sanoi, että he eivät ole vain näyttäneet videoita Bostonin pelaamisesta, vaikka hän siellä onkin viimeksi vaikuttanut, vaan seassa on ollut myös klippejä Vegasin peleistä. Lisäksi hän sanoi, että ehkä he käyvät läpi myös Dallasin AV-pelaamista, koska Stevens vaikutti viimeksi siellä ja on vastuussa tuosta osa-alueesta. Keskialueen pelaamisesta hän sanoi sen, että siinä ei pitäisi olla mitään erikoista pelaajille, koska he ovat ennen myös DeBoerin alaisuudessa käyttäneet 1-2-2:ta, vaikka viime kaudesta suurin osa mentiin 1-1-3:lla. Nyt vain yritetään palauttaa pelaajien mieliin yksityiskohtia aiemmasta keskialueen puolustuspelistä. Tuota 1-2-2 karvausta oli ilmeisesti harjoiteltu yhden kysymyksen perusteella jonkinlaisessa 3v3-harjoitteessa, jossa yksi ketjullinen hyökkääjiä oli yrittänyt hallitusti ylittää keskialueen vastassaan kaksi puolustajaa ja yksi takakarvaava hyökkääjä. Tavoitteena oli ollut saada pakotettua hyökkäyskolmikko dumppaamaan kiekko päätyyn tai muutoin vain menettämään se viimeistään puolustussiniviivalla. Puolustajien ja takakarvaavan hyökkääjän yhteistyötä työtä siis reenattiin, koska sellaisia tilanteita on tulossa paljon keskialueen puolustuspelissä 1-2-2:lla.

Manninen puolestaan vieraili lyhyesti VGK Insider Show'ssa ja kuuntelin tuon haastattelun aamun ratoksi. Hän kuvaili itseään kahden suunnan pelaajaksi, jonka suurin vahvuus on luistelu, mutta laukoakin hän osaa. Häneltä myös kysyttiin miten hän kykenee niin hyvin karistamaan vartioijansa ja Manninen vastasi, että koska hän on pelannut sentterinä niin kauan, hän tietää sen, että mitkä alueet ovat hänelle vaikeimpia puolustaa ja niihin hän tykkää sitten liikkua pelattavaksi. Erona KHL:ään hän totesi sen, että ensimmäisten päivien perusteella Pohjois-Amerikassa mennään jatkuvasti ylös-alas, kun puolestaan Euroopassa joissain isommissa kaukaloissa peli perustuu enemmän kiekonhallintaan, mutta Manninen sanoi pitävänsä suoraviivaisuudesta. Kansainvälisistä peleistä kysyttäessä hän sanoi, että Suomen joukkueessa on aina hyvä yhteishenki ja se on tärkein aspekti menestyksen takana. Viime vuosina hän on oppinut puolestaan elämään hetkessä eikä miettimään liiaksi tulevaa ja se on tehnyt hänestä henkisesti vahvemman. Kolme vuotta sitten hänestä ei ollut NHL-pelaajaksi, mutta KHL:ssä isossa roolissa pelaaminen paineen alaisena on kehittänyt häntä. Idolikseen nuorempana hän mainitsi Kärpissä pelanneen Mika Pyörälän, jonka pelaaminen ei aina ollut kaunista, mutta hän teki aina oikean valinnan. Lopuksi Manniselta kysyttiin hänen vuokra-autosta, jonka tämä sai eilen. Se on kuulemma Dodge Charger, jossa hevosvoimia riittää.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Martinez ilmeisesti rikki. Poistui eilen treeneista vissiin jonkunlaisen laitakolauksen jalkeen paataan puistellen ennen treenien loppua ja tanaan ei Alecia nakynyt.

McCrimmon oli selkani takana tanaan treeneissa ja joku Vegasin ukoista kyseli hanelta, josko Manninen voisi pelata oikeaa laitaa. Enempaa en kuullut.

Tarkempaa tai laajempaa raporttia sitten alkavalla viikolla, sen verran kuin muistan. Sunnuntaina auton nokka kohti Kaliforniaa.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Harjoituspelit alkoivat Coloradossa. Mannista ei askissa nähty, vaan kokoonpano oli AHL- ja alaketjupainotteinen:

Carrier-Roy-Kolesar
Howden-Froese-Amadio
Leschyshyn-Dean-Rondbjerg
Cotter-Morozov-Dorofeyev

Hutton-Whitecloud
Bischoff-Cormier
Hayes-Pachal

Hutchinson
Patera

YV

Roy
Morozov Cotter Dorofeyev
Cormier

Kolesar
Howden Dean Amadio
Whitecloud

AV

Leschyshyn-Rondbjerg-Hayes-Pachal
Roy-Kolesar-Bischoff-Whitecloud
Carrier-Froese
Howden-Dean

Ottelu oli erittäin rikkonainen ja jäähyjä puhallettiin paljon, joten 5v5-pelaamista nähtiin aika vähän. Vegas sai yhdeksän pikkukakkosta peräti ja Colorado viisi. Laukaukset olivat 30-23. Vegasin ainoa maali syntyi avauserän lopussa ylivoimalla, kun ykkösylivoima onnistui. Roy pyörähti päädyssä Byramin prässin alta taidokkaasti ja tarjoili syötön vasemmalle b-pisteelle auki liikkuneelle Cotterille, joka tinttasi tarkasti takayläkulmaan Golden Knightsin kauden 22-23 epävirallisen avausmaalin. Dorofeyev sai kakkossyötön. Päätöserässä Avs tasoitti ylivoimalla niin ikään. MacDonald levitti viivasta siipeen ja Beaucagen one-timer helähti ohi Pateran, joka vaihdettiin sisään ottelun puolivälissä. Bischoff myöhästyi blokista myös ollen osasyyllinen. Avalanchen YV jauhoi myös voittomaalin 53. minuutilla. Whitecloud meni paineistamaan laitaan, mutta ei saanut riistoa Rodriguesilta, joka siirsi kiekon ohi Zachin kulmaan, Compher nousi estelyittä maalin kulmalle ja kiskaisi ranteella takakulmaan. Viimeisen maalin teki tyhjiin Byram omalta puolustussiniseltä.


Ennen yksilöiden perkaamista muutama kuva Cassidyn pelikirjasta. Ensimmäisenä kiinnitin huomiota siihen, että alivoimalla keskialueen trap oli yhä 1-3 muodossa...


... mutta omalla alueella aggressiivisuutta oli viilattu maltillisemmaksi. Enää pelin puolta ei paineistettu useammalla pelaajalla, kun riistoon oli pienikin tilaisuus, vaan kolme pelaajaa muodosti passiivisen kolmion maalin eteen ja toinen hyökkääjä vuorollaan häiritsi vastustajan takakolmiota. Kolmion kärkenä ollut hyökkääjä puolestaan pelasi pois vastustajan slottipelaajan mailan. Puolustajien tehtävänä kolmion sivuilla oli blokata siivistä tulevat one-timerit/rannelaukaukset. Tässä kuvassa Rondbjerg paineistaa kiekollista pelaajaa ja peittää samalla syöttöä viivaan. Leschyshyn alempana hyökkääjänä puolustaa vastustajan pelaajan pois slotista. Puolustajista Pachal on valmiudessa blokkaamaan mahdollisen kudin ja Hayes samoin toiselta puolelta. Tsekin U20-jengi pelasi ainakin samalla kaavalla alivoimaa, kun olin scouttaamassa Sapovalivia, joten ei tämä mikään uusi tapa ole ja sille on olemassa varmasti jokin hienompi nimikin, mutten itse tunne kendotermistöä niin tarkasti, että osaisin sanoa, miksi tällaista AV-tapaa kutsutaan.


Kommunikaatiossa oli vielä hiottavaa kuten vaikka tässä näkyy, kun Leschyshyn ja Rondbjerg empivät, että kumpi paineistaa puolustajaa ja kumpi jää alemmaksi. Seurauksena oikein kumpikaan ei mennyt peittämään vetoa ja slottipelaajakin jäi auki. Hutchinsonin hanska kuitenkin heilahti Byramin vedon tielle. Yksi tämän AV-systeemin heikkouksista oli myös yhden pelin otannalla se, että kun ylin hyökkääjä myi itsensä vastustajan pakkia vastaan, tälle avautui vapaa väylä nousta vetopaikkaan b-pisteiden yläkaarien väliin. Noin kävi pari kertaa, muttei Rondbjergille tai Leschyshynille.


Tässä näkyvät vielä puolustajien velvoitteet eli heidän tehtävä on blokata vedot siivistä ja mielestäni tässä pelissä aika hyvin siinä pojat onnistuivat Bischoffia lukuun ottamatta, josta myöhemmin lisää.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights

Keskialueen karvauspeli oli puolestaan tosiaan 1-2-2 muodossa kuten Cassidy jo aiemmin kertoikin eikä enää 1-1-3 muodossa. Amadio paineistaa puolustajia 1v2-alivoimaisena, mutta alempana on 4v3-ylivoima vastustajan hyökkääjiä vastaan, kun Froese ja Dean auttavat lähellä puolustajia Huttonia ja Whitecloudia. Pelin puoli on vahvasti tukossa.


Seurauksena on se, mitä Cassidy haluaa eli vastustaja joutuu turvautumaan dumppaukseen (jos se ei menetä kiekkoa jo aiemmin puolustussiniviivalla), jonka hakee niiden erikoismies Whitecloud ja Golden Knights pääsee kääntämään painopisteen toiseen päätyyn.


Hyökkäysalueen hyökkäyspelikirja ei puolestaan sittenkään vaikuttanut hirveästi eroavan DeBoerin pelikirjasta, sillä myös Cassidyn systeemissä vaikuttaa siltä, että aina yksi pelaaja on maalin edessä ja toinen hyökkääjä korkeassa maskissa. DeBoerillakin oli käytössä tuo "tuplamaski".


Ja tuosta tuplamaskista maalineduspelaajan on helppo irrota tukemaan pitkää hyökkäystä päätyyn ja ylemmän hyökkääjän laitaan.


Lisäksi Vegasin puolustajat ampuivat ainakin tässä pelissä hanakasti viivasta kohti maalia heti, kun se oli mahdollista, joten sikälikään pelaaminen ei ainakaan hyökkäysalueella minusta hirveästi eronnut aiemmasta. Reboundmaaleissa Vegas on muistaakseni ollut aiemmin yksi sarjan heikoimmista, joten sikäli olin kyllä näkevinäni pienen muutoksen eli tuo ylempi hyökkääjä ei pelannut niin korkealla kuin DeBoerin alaisuudessa, vaan oli vähän lähempänä maalia ja niinpä usein puolustajan ammuttua maalin edessä oli tällainen tilanne, jossa oli kaksi pelaajaa survomassa reboundia sisään yhtä aikaa eikä vain yksi.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights

Ehkä isoin ero hyökkäysalueen hyökkäyspelissä oli se, että pelaajat uskalsivat rohkeammin hakea syöttöjä parhaalle maalintekosektorille. Tuostakin Cassidy muistaakseni on aiemmin puhunut tai korostanut juuri paikkojen luontia "slottiin". Tässäkin Howden voisi syöttää viivaan Whitecloudille, mutta hän haluaa hakea Amadiota keskustasta, vaikka tämä onkin ahtaassa tilassa. Seurauksena oli se, että Amadio ei päässyt ampumaan kunnolla, mutta sai jonkinlaisen suupaisun kuitenkin aikaan. Hyvä, että menetyksienkin uhalla tuollaisia syöttöjä uskalletaan hakea A-luokan maalintekosektorille eikä aina pelata varman päälle siniviivan kautta.


Puolustusalueen puolustuspelistä lopuksi yksi kuva. Tosiaan, sitä oli muutettu siten, että käytössä oli perustiivis noppavitonen, josta sitten irrottiin kukin vuorollaan paineistamaan kiekollista pelaajaa, kun tämä tuli tietylle alueelle. Sen toki bongasin, että sentterillä oli lupa mennä molempiin laitoihin voittamaan vääntötilanteita puolustajien avuksi, mutta laiturit enimmäkseen pysyttelivät b-pisteiden yläkaarien yläpuolella valmiudessa puolustamaan vastustajan pakkiparia siniviivassa ja blokkaamaan näiden vedot. Vastustajan on puolestaan todella vaikea päästä parhaalle maalintekosektorille tuon Vegasin noppavitosen sisään ja Golden Knights sallii laukaukset tuon muodon ulkopuolelta heikommista sektoreista. Tätä on Cassidyn mainostettu maalivahtiystävällinen puolustuskonsepti.


Tässä on vielä kuva tosiaan sentterin velvollisuuksista eli Morozov irtoaa laitaan paineistamaan kiekollista pelaajaa eikä niinkään pelin puolen laituri Dorofeyev.


Ja kuusi sekuntia myöhemmin Morozov on toisessa laidassa auttamassa Pachalia. Cotter katselee vierestä pitäen puolustajan kiinni. Cassidy on todennut, että hänen puolustussysteeminsä on sentterille vaativa ja nämä pari kuvaa ovat yksi osoitus siitä.

Sitten yksilöiden pariin. Hutchinson oli maalissa hyvä pitäen nollan. Hän koppasi varmasti tuon noppavitosen ulkopuolelta tulleet vedot ja varsinkin alivoimalla osoitti myös hyvää sivuttaisliikkumista pari kertaa. Vegas-debyytti oli täten positiivinen ja ehkä hänestä on jopa AHL:ssä hyötyä. 17. minuutilla hän otti hyvän kilpitorjunnan keskeltä tulleeseen vedoon, kun Froese myi itsensä alivoiman kärkenä vastustajan pakkia vastaan. 27. minuutilla Hutchinson puolestaan tosiaan liukui komeasti yhden one-timerin eteen ja venyi kertaalleen takatolpallekin ajoissa. Patera puolestaan oli epävarmempi ja kylmänä kassarina vähän tekemättömässäkin paikassa lukuisten alivoimien myötä. Sivuttaisliikkumisessa paketti hajosi aika helposti ja se näkyi mm. 1-1 maalissa. Voittomaalikin oli otettavissa. Yhden hyvän torjunnan hän otti alivoimalla keskeltä tulleeseen one-timeriin, mutta muutoin kauden ensimmäinen peli oli häneltä huono.

Puolustajista Whitecloud oli ylivertainen liikkeeltään ja todella näkyvä kiekollisena. Hän ampui varmaan kymmenkunta kertaa kohti maalia siniviivasta. Ylivoimalla viivassa hän ei ihmeitä esittänyt ja alivoimalla hän vähän ryntäili voittomaalia ennen, mutta 5v5-pelaaminen oli hyvää. Päätöserän puolivälissä hän nousi kahdesti siniviivasta esiin painottomalta puolelta saaden toisella kertaa poikkisyötön lapaansa, mutta kuti oikealta b-pisteeltä kilpistyi veskarin patjaan. Pakkipari Huttoninkin liike näytti viime kautta vetreämmältä. Lopussa 6v5-pyörityksen aikana hän ampui maalille ja Howden oli ohjata kiekon verkkoon, mutta muut viivatoimitukset olivat heikompia. Peruspeli oli kunnossa.

Kakkosparissa Cormier hankki kakkoserässä vastustajalle pari jäähyä. Ensimmäisessä hänessä roikuttiin kiinni, kun hän nosti jalalla kiekkoa omista ja toinen tuli sen jälkeen, kun hän pujotteli yli keskialueen ja mailaa tuli käsille. Kakkoserän kohokohtiin kuului myös ylivoimalla pitkä avaava syöttö Roylle, joka pääsi läpi, mutta Middleton sai sen verran takakarvattua lopulta, että rystynosto jäi piippuun. Siltikin Cormier oli kyllä vielä aika pehmeä vääntövoimaltaan raavaiden miesten seassa omalla alueella. Hän muuten myös kertoi toissapäivänä, että oli asunut pari viikkoa Whitecloudin luona ja oppinut tältä ravintoon ja palautumiseen liittyviä seikkoja. Bischoff puolestaan oli kiva nähdä askissa, kun viime kausi jäi kokonaan väliin, mutta pelaamattomuus oli kyllä tehnyt sen, että jalkanopeus oli todella heikossa jamassa ja varsinkin alivoimalla hänellä oli ongelmia ehtiä peittämään vetoja siivistä kuten 1-1 tasoituksessakin kävi ilmi. 34. minuutilla puolestaan Patera joutui ottamaan patjatorjunnan, kun Bischoffin längeistä tuli kiekko läpi. Samalla minuutilla muuten Rodrigues kilautti ylärimaan ohi Whitecloudin polvipeiton. Bischoffin positiivisinta antia olivat pari oikeinajoitettua pinchausta.

Kolmosparista sekä Hayes että Pachal söivät kumia hyvin alivoimalla. Lisäksi Pachalilta jäi mieleen avauserän alusta vaihto, kun hän nosti jalalla kiekon pois omista ja avasi laitaan Cotterille, joka ampui suoraluistelusta logoon. Miinusta pitää puolestaan antaa parista jäähystä, joista jälkimmäinen tuli jalkakampista oman maalin takana ja sen aikana sitten Colorado teki voittomaalin. Hayes puolestaan yhä mcnabbmaisesti pysäytti hyökkäyksiä keskialueella taklaamalla ja mm. aiheutti kipua kertaalleen Rodriguesille. Plussaa oli se, että luistelu näytti parantuneen aika paljonkin ja liuku oli taloudellinen. Miinusta tulee Pachalin tavoin kahdesta jäähystä. Pelityyliä on siistittävä jäähyttömäksi.

Hyökkäyksen kuningas oli Cotter, joka teki ainoan maalin, mutta ampui myös hanakasti joka kerta suoraluistelusta paikan saadessaan. Jo kolmannella minuutilla tosiaan Pachalin syötöstä hän ampui laidasta. Sen perään hän riisti kiekon hyökkäysalueella ja tarjoili tekopaikan viereen Dorofeyeville, jonka veto oli kuitenkin löysä. Sitä seurasi kuitenkin kulmassa Cotterin NHL-tason harhautus, joka oli ketterä ja puolustaja lähti väärään suuntaan. 10. minuutilla Morozov puolestaan jakoi keskialueelta vasempaan laitaan kiekon vauhtiin Cotterille ja tämä ampui tosi napakasti takapatjaan. Päätöserässäkin hän vielä ampui pari kertaa vasemmasta laidasta suoraan luistelusta tuloksetta. Morozov puolestaan väänsi minusta hyvin laidoissa molemmilla alueilla. Viidennellä minuutilla hän pudotti kiekon viivaan Cormierille, joka ampui ruuhkaan tuloksetta. Oman alueen vääntötilanteista olikin jo pari kuvaa yllä. Niissä hän oli jämäkkä. Hyökkäysten rytmittäminen parani keskikaistalla pelin edetessä, mutta yhä pelissä oli pientä hitautta, mistä Cassidykin puhui jossain lehdistötilaisuudessa. Dorofeyev oli ketjun heikoin lenkki, vaikka sai kakkossyötön maaliin. Mutta hän menetti pari kertaa lepsusti kiekon suoraluistelussa ja Morozovin tavoin oli vähän ongelmissa temmon kanssa. Päätöserän alussa hän pelasi seinän Cotterin kanssa, mutta vapaa rannari vasemmalta meni ohi takakulman.

Deanin ketjusta jäi mieleen se, että Rondbjerg ja Leschyshyn pelasivat hyvää alivoimaa ykkösparina. Dean puolestaan pysyi kiekossa kivasti ajoittain hyökkäysalueella ja pyrki murtautumaan slottiin vetopaikoille kuten esim. päätöserän lopussa, mutta veto meni ohi takakulman. Kuudennella minuutilla hän puolestaan 4v4-pelissä pysyi kiekossa ja poimi vaihdosta tulleen Leschyshynin, joka ampui slotista Georgievin patjaan. Kädet leipoivat kiekkoa jo kivasti junnuturnauksessa ja sama jatkui nyt. Kiekkokosketus oli hyvä ja peliväline pysyi lähellä kroppaa. Mitä tulee Leschyshyniin, hän luisteli kyllä lujaa ylös-alas, mutta sai aika vähän aikaan kiekollisena. Rondbjerg puolestaan oli loistava mailapuolustamaan. 12. minuutilla hän kahdesti omissa iski kiekon irti vastustajalta mailallaan ja riisti laidassa. Samoin jo aiemmin hyökkäysalueella hän teki yhden katkon ulottuvana pelaajana. Päätöserällä alivoimalla puolestaan hän puolusti siniviivaa ja oikea-aikaisella mailaniskulla sai estettyä Coloradon siniviivan ylityksen. Cassidy arvosti varmasti noita yksityiskohtia. Toisen erän alussa Jonaksella oli yksi maalipaikka, mutta kuti vasemmalta 2v1-hyökkäyksestä kohti takakulmaa kilpistyi patjaan.

Kakkosketjusta Froese oli heikoin hyökkääjä jalkanopeudeltaan, mutta paikkasi sitten patukkamaisena pelaajana kaksinkamppailuissa, joissa voimaa riitti. Kohokohtana oli kakkoserän seinäpeli Leschyshynin kanssa, jonka päätteeksi Jake ampui pienestä kulmasta ohi maalin. Amadio oli perushyvä rouhija hyökkäysalueella, mutta ylivoimalla ratkaisut olivat kehnoja siivestä ja vedot kesyjä. Howden oli vitjan paras pelaaja minusta ja Cotterin tavoin erittäin energinen. Alivoimalla hän myös otti blokkeja viuhkan kärkenä eikä päästänyt puolustajien laukauksia maalille saakka. Hyökkäysalueelta jäi mieleen 25. minuutti, kun hän pudotti kulmasta viivaan, Pachal ampui matalan vedon ja Howden oli itse reboundissa maalin kulmalla. Ennustan, että hän mättää kymmenkunta maalia kauden aikana maalin edustalta.

Ykkösketjusta Carrier putosi sivuun ennen päätöserää ylävartalovamman takia. Eipä hän sitä ennen saanut aikaan kuin yhden vanhanaikaisyrityksen avauserässä. Tukitoimissa Carrier toki oli mies paikallaan ja päivysti maalilla, kun Kolesar ja Roy pysyivät kiekossa. Roy alusti puolestaan ainoan Vegas-osuman ollen MM-skabojen tapaan hyvä ylivoimalla vastustajan maalin takana, mutta pysyi muutenkin hyvin kiekossa hyökkäysalueella. Ehkä häneltä voisi kaivata jatkossa lisää rohkeampia passeja keskustaan eikä aina viivaan. Päätöserässä esim. hän petasi Huttonille vetopaikan viivaan ja pari muuta hyökkääjää oli maskissa tukitoimi- ja irtokiekkovalmiudessa. Avauserässä Roylta jäi mieleen myös kurinalaisuus alaspäin, kun hän takakarvasi viimeiseen saakka ja esti Foudyn vedon 2v1-hyökkäyksessä. Kolesar puolestaan alivoimalla myös itsensä kertaalleen kärkenä Byramia vastaan ja tämä pääsi vapaasti kävelemään slottiin ampumaan. Hyökkäysalueella hän jatkoi viime kauden tuhlailuaan ampumalla plekseihin pari kertaa laidasta. Luistelu näytti aika samalta kuin viime kaudella.

Mainitaan myös, että ylivoimat näyttivät harjoituksissa eilen tältä:

Stone
Eichel-Stephenson-Kessel
Pietrangelo

(Brisson)
Smith-Karlsson-Marchessault
Theodore

Vertailuna omat hahmotelmat tovi sitten:

Stephenson
Eichel Stone Manninen
Theodore

Roy
Marchessault Smith Karlsson
Pietrangelo

Aika hyvin olin noistakin hajulla kuten aiemmin 5v5-ketjuista. Pidän Eichelista vasemmalla, Stonesta päädyssä ja Stephensonista slotissa, vaikka minulla Stone ja Stephenson olivatkin toisin päin aiemmin, mutta eiköhän slotistakin Stephenson ehdi irtokiekkoihin. Kessel puolestaan ryösti Mannisen paikan. Kakkosviisikossa tärkeintä on se, että Marchessault on toisessa siivessä, koska siellä hän on tehokkaimmillaan. Brisson puolestaan korvaantunee Roylla kakkosviisikon päätypelaajana, koska hän pelasi sitä roolia ensimmäisessä harkkapelissäkin ja MM-kisoissa. Cassidy totesi, että Theodore ja Pietrangelo tulevat pelaamaan vuorotellen molempien viisikoiden takana, jotta he tottuvat siihen, että pelissäkin toverin pitkän vaihdon jälkeen voi joutua tuoreena miehenä kumman tahansa viisikon taakse.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
VGK Training Camp, Ensimmäiset Kolme Harjoituspäivää

No niin, ehjänä olen päässyt takaisin Vegasista kotiin, ja on aika kirjoittaa vähän harjoitusleirin tunnelmista ja näkemästäni ja kokemastani.

Matkani alkoi siis keskiviikkoillalla 21.9. ja Barstow:n iltapalapysähdyksineen matka vei noin kuusi tuntia. Liikennettä riitti, varsinkin Los Angelesin alueella. Perillä odotti vaimoni veljen täysin uusittu talo, johon asetuimme. Aamulla päivä valkeni todella kirkkaana ja kauniina, ja päivällä lämpötila nousi yli +35 C:n, mutta Vegasissa se ei tunnu oikein miltään, koska ilma on niin kuivaa. Talomme oli mukavasti noin 10-15 minuutin ajomatkan päässä City National Arenasta Summerlinissa, Vegasin läntisessä kaupunginosassa, joten sinne pääsi nopsasti paikalle. Ensimmäisen ryhmän harjoitus alkoi aamulla kello yhdeksän, joten ylös sai nousta aikaisin, mutta mitäpä sitä ei tekisi Vegasin harjoitusten näkemiseksi. Kaukalossa ensimmäisen ryhmän pelaajia luisteli jo, kun saavuimme sinne noin 8.50 aamulla. Paikalla ei kuitenkaan ollut kauheasti väkeä, joten löysimme hyvin istumapaikat etäällä muista, koska tuo koronavirus nyt kuitenkin edelleen jyllää matalalla tasolla. Vaihtelimme paikkojamme jonkin verran päivien aikana, mutta löysimme mieleisemme paikat yläriviltä, johon tuli taakse seisomaan Vegasin joukkueen kykyjenetsijöitä jne., joiden keskustelua jonkin verran onnistuimme kuuntelemaan (lähinnä vaimoni, minulla ei oikein kovassa hälinässä tahdo kuulo niin hyvin toimia).

Ensimmäisessä ryhmässä olikin sopivasti mukana Sakke Manninen. Eipä hän mitenkään meitä näyttänyt noteeravan, vaikka vaimollani oli yllä Suomen maajoukkuepaita vuodelta XXXX. Tapasimme kuitenkin myöhemmin hänen Vegasin kiinteistönvälittäjänsä, jolle opetimme nimen oikeaa lausumista jne. Emme kyllä kyselleet, että mistäpäin Manninen talonsa tai asuntonsa on hankkimassa. Lähellä harjoitushallia Summerlinissa on "The Ridges" niminen portilla ja aidoilla suljettu alue, jossa kai monet joukkueen pelaajat asuvat. Tiedä sitten miten Mannisen varat riittävät ko. paikkaan, tai onko vuoden sopparilla edes järkevää sieltä taloa etsiä.

Pelaajat oli jaettu kahteen väriin paitojen mukaan, ja selässä oli numeron lisäksi nimi, joten heitä oli aika helppo seurata. NHL-pelaajat olivat valkoisissa paidoissa, lisäksi monet AHL-pelaajat olivat saaneet valkoisen paidan (mutta eivät kaikki) ja jotkut muut kyvyt olivat myös valkoisissa paidoissa NHL-pelaajien kanssa harjoittelemassa, mm. Kallionkieli omassa ryhmässään (en tiedä miksi juuri hän). Parilla pelaajalla oli punainen no-contact paita, ekana päivänä Brissonilla, Stonella ja DiLiberatorella. Brissonin paita vaihtui harmaaksi (joka oli siis prospektien paidan väri) kahtena seuraavana päivänä, Stouneri ja DiLiberatore pitivät punaiset paitansa ainakin näiden kolmen ensimmäisen harjoittelupäivän läpi.

Harjoitteista en nyt osaa kauhean tarkkaan kertoa, kunpa @Salming olisi ollut paikalla, niin tulisi varmaan hyvinkin yksityiskohtaiset kertomukset harjoitteista. Lähinnä nyt sellaisia ketjuhyökkäyksiä yksinäistä puolustajaa tai puolustajaparia vastaan harjoiteltiin. Välillä viisi vastaan viisi, välillä kolme hyökkääjää vastaan yksi pakki tai kaksi pakkia jne. Välillä sitten realistisempia pelitilanteita hetkittäin koko viisikon tai ketjun toimesta. Inhokkiharjoitteeni, oliko se nyt toisena päivänä, oli se viivehyökkäysharjoitus, jossa lähdetään hyökkäämään kahden pelaajan toimesta, sitten pysäytetään vastustajan siniviivalla, annetaan kiekko takaisin alas pakille ja sieltä sitten taas lähdetään ylös uudestaan...ei tuollaista peruuttelua jaksa katsella, ja sitä oikein antamuksella harjoitellaan! Minun kirjoissani se kiekko pitää luistella yli vastustajan siniviivan, tai syöttää ennen vastustajan siniviivaa kaverille vapaaseen paikkaan joka sitten saa tuotua sen yli, tai viimeisenä toimena vipata kiekko päätyyn ja sitten perään. Kai siinä vastustaja jo saa rivinsä kuntoon kun peruutellaan pitkän aikaa ja odotellaan, että siellä on koko viisikko vastassa valmiina...no, tuo on minun "pet peeve". En ole kiekkotietoudella pilattu, kaiketikaan.

Sitä, mitä ei harjoiteltu ollenkaan, oli ylivoimapeli (onkin ollut tosihyvää Vegasilla viime aikoina...NOT!) tai alivoimapeli. Tai sitten rankkarilaukauksia. Noista erikoistilanteista ja jatkoaikapelaamisista saisi Vegaskin kunnon osaamisella aika paljon lisäpisteitä, ehkä ratkaisevasti playoffs-paikkaan, mutta kun ei niin ei. Ehkä Cassidy ei ole perehtynyt Vegasin ylivoimavaikeuksiin, saisi kyllä perehtyä pian.

Maalivahdeilla oli jonkin verran omia harjoitteita, kun peli oli toisessa päädyssä. Fred Brathwaite siellä taisi näitä harjoitteita vetää, lähinnä siis Hendersonin molareille, mutta muillekin.

Istuinpaikkamme oli siis mielenkiintoisesti scouttien edessä, ja jotain keskustelua kuulimme, joista olen jo raportoinutkin. Kelly McCrimmonkin (General Manager) kävi siinä jotain höpisemässä. Valitettavasti en kuullut mitään tarkempia juttuja ja vaimokaan ei osannut ihan varmaksi kertoa, mitä scoutit sanoivat, mutta Mannista oli ilmeisesti ainakin ekana päivänä kovin kehuttu. D'Amato oli kiroilemisten kohteena, koska kaveri on ilmeisesti luonteeltaan vähän vaikea, ja missasi toisena päivänä jostain syystä harjoitustensa ensimmäisen puolikkaan (josta syystä hän ilmeisesti sitten tuli kolmannen ryhmän harjoituksiin mukaan). Joe Fleming on sitten kai vähän hiljaisempi tyyppi, joten scoutit tykkäsivät, kun hän meni juttelemaan yhden toisen pelaajan kanssa. Jotain sanottiin myös joukkueen leiristä omistaja Bill Foleyn Montanan Ranchilla, jollainen on kai sitten taas tulossa jossain välissä harjoitusleiriä. Paljon muutakin tietenkin scoutit juttelivat, mutta emme oikein saaneet niistä selvää (jääkiekon ulkopuolisten asioiden lisäksi).

Tapasin myös jonkin verran seuraamani SinBin.vegas:in kirjoittajan Ken Boehlken, ja hänen kanssaan vähän juttelin. Hänen mukaansa Vegasin systeemissä ei ole yhtään hyvää (tai ainakaan NHL-valmista) prospektia. Se veti mieleni vähän matalaksi, koska kun rupesin asiaa ajattelemaan ja näkemääni analysoimaan, niin eipä siellä ketään taida olla, joka voisi hyväksi NHL-avuksi tulla. Mainitsin myös @Salming:in asiantuntemuksesta (nimeä tai osoitetta mainitsematta), ja Ken kehotti kovasti ottamaan yhteyttä häneen, että he voisivat jakaa mielipiteitä. Joten tämä vinkiksi. Seuraavalla kerralla sitten sanon Vegasin scouttausosastolle, että tiedossani olisi hyvä Suomen scoutti, heh!

Toinen ryhmä siis tuli harjoittelemaan kello 11.30 aamulla joka päivä, ja kolmas ryhmä sitten kello 2 iltapäivällä. Harjoitukset kestivät joka ryhmällä jotain tunnin verran, välissä puolen tunnin kaukalon uudelleen jäädytys ja lepopaussi. Ryhmiä kierrätettiin siten, että ekana päivänä aamuyhdeksältä harjoitellut ryhmä tuli seuraavana päivänä harjoittelemaan kello 2, ja kolmantena päivänä kello 11.30 jne. Kävimme toisen ryhmän harjoittelutuokion jälkeen syömässä areenan ravintolassa, joka tyypillisine amerikkalaisruokineen oli kuitenkin yllättävän tasokas ja ruoka ihan syötävää. Ja henkilökunta ystävällistä, joten suosittelen, jos joku jatkoaikalainen sattuu paikan päälle tulemaan.

Kävimme sunnuntaina vielä tutustumassa The Dollar Loan Centeriin Hendersonissa, jossa siis Henderson Silver Knightsit nykyään pelaavat. Oli komea uusi areena, valitettavasti emme vain päässeet kaukaloa ja sisätiloja ravintolaa enempää katsomaan. Sieltä näki yhdestä kohtaa vähän katsomoon sisälle, mutta ne sanoivat, että jos yrittää lähteä areenaan sisäpuolta katsomaan niin sieltä tulee noutaja aika nopeasti. Joten emme yrittäneet. Olisi kiva joskus nähdä sielläkin peli.

Sunnuntaina ajoimme sitten takaisin Los Angelesiin sen samat kuutisen tuntia ajoittaisissa ruuhkissa. Kaikkineen kyllä erittäin onnistunut viikonloppu, saimme vielä tavata siellä nykyisin asuvan työkaverinkin lauantai-illalla, ja perjantaina kävimme jonkinlaisessa show:ssa ruokailemassa lähellä asuinpaikkaamme (My Mother's House). En voi paikkaa valitettavasti suositella, mutta jos joku tykkää kalliista ruoasta ja kovasta hälinästä ja kovaäänisestä musiikista (Frank Sinatra-style, sinänsä se musiikin tyyli olisi sopinut meille, mutta kun kappaleista oli tehty jotain ihme jazz-sovituksia ja laulajalla ja paikan isännällä oli so-so ääni, niin ei se oikein iskenyt. Paikka oli kyllä ahdettu täyteen ihmisiä).

Ja sitten kai vain pelaajakommentteihin:

Maalivahdit:

39 Laurent Broissot
: Rikki, ei näkynyt harjoituksissa. SinBin.vegasin Ken Boehlken mukaan Vegasin paras maalivahti.

33 Adin Hill: Eipä vakuuttanut minua ensimmäisenä päivänä, ei saanut oikein kuteja kiinni, mutta paransi sitten, kuten muutkin maalivahdit. Mutta enpä nyt kauhean innoissani olisi tästä kaverista. Kokoa riittää kyllä, mutta onko taitoa?

34 Michael Hutchinson: Ei aluksi hänkään minuun vaikutusta tehnyt, mutta paransi sitten jonkin verran. Ehkä hätätilassa voisi pelata muutaman pelin ylhäällä.

68 Jordan Papirny: En nähnyt häntä kuin yhtenä päivänä, mutta harjoitteissa yllättävän hyvä. Totisemmassa tilanteessa sitten ei ehkä niinkään, mutta varovaisen positiivinen kuva minulle jäi.

30 Jiri Patera: Seula mikä seula...no, välillä vähän paransi, mutta enpä tiedä...kai vähän parempi kuin mitä odotin.

31 Isaiah Saville: Jaa, olikin musta mies...kertoo jotain jääkiekkotietoukseni puutteesta. Pettymys kyllä minulle. Aika seula. Ei kyllä vakuuttanut minua laisinkaan. Sai kyllä ohjeita Brathwaitelta paljon, mutta valtavasti olisi parannettavaa, että NHL-paikasta voisi edes unelmoida.

36 Logan Thompson: Tätä miestä on kyllä todella hauska katsella, kaveri heittäytyy ja vääntelee itseään mitä ihmeellisempiin asentoihin. Ei anna koskaan periksi. Mutta on kyllä todettava, että eivät ne kiekot tarttuneet tälle Hasek-maiselle molarille vaikka kuinka yritti. Harmi.

32 Jesper Vikman: No nyt on kyllä todettava, että tämä rakas naapurimaamme edustaja vakuutti minut aika hyvin. Lähes NHL-tason työskentelyä maalilla. No eivät ne kaikki kiekot tarttuneet, mutta kyllä positiivinen kuva jäi hänestä. Vikman >> Saville.

Puolustajat:

44 Layton Ahac
: Ihan mukiinmenevä esitys. Ei mitenkään loistelias, mutta ei räikeitä puutteitakaan. NHL-vauhtiin ja taitoihin vielä matkaa, mutta oikealla tiellä.

45 Jake Bischoff: Taisin hänet nähdä jo muutamia vuosia sitten leireillä. Ei oikein mitään edistystä, jäänyt polkemaan paikalleen. Ehkä pärjää AHL-tasolla, mutta läpimurtoa NHL:ään ei taida tulla, valitettavasti, vaikka ihan hyvä pelaaja mielestäni hän onkin.

5 Daniil Chayka: Eikös se Arizonan ex-GM ollut joku Chayka...no ei taida olla sukua. Tämä pelaaja on Venäjältä...mielestäni ihan mukiinmenevä esitys, ei tehnyt virheitä, ei näyttänyt ihan NHL-mieheltä, mutta ei paha. Tykkäsin aika paljon.

52 Artur Cholach: Taisi kyllä tulla vähän virheitä, tai aika paljonkin, eikä oikein pysynyt vauhdissa mukana, mutta välillä väläytti hyökkäyspäähän päin. Opeteltavaa olisi, että pääsisi lähemmäs NHL-paikkaa.

85 Connor Corcoran: Tämänkin kaverin taisin nähdä edellisellä kerralla kolme vuotta sitten? No jonkin verran kehitystä havaittavissa, mutta aika raakile vielä. Taisi kuitenkin päästä kolmantena päivänä harjoittelemaan valkopaitoihin, joten ehkä asiantuntijat näkevät hänessä enemmän kuin minä.

40 Lukas Cormier: Me like. Hyökkäyspäähän päin ihan loistava, antaa napakan avaussyötön lapaan joka kerta. Ken Boehlken mukaan täysin avuton puolustustehtävissä, mutta minun mielestäni hän teki pieneksi kaveriksi sen, minkä pystyy. Pitäisin nimen mielessä tässä vaiheessa.

49 Peter DiLiberatore: Ei siis saanut kontaktia näissä harjoituksissa, mutta pääsi pelaamaan valkoisten kanssa välillä. Ehkä jotain potentiaalia siis on, en osaa sanoa tarkemmin mitä.

95 Joe Fleming: Ujo-Joe. No ei kuitenkaan ujo kaukalossa. Pelaa kovalla temmolla ja pääsi mukaan valkopaitoihin muistaakseni. Potentiaalia on, mutta kuinka pitkälle?

65 Zack Hayes: Jaa-a, pelasi valkopaitojen kanssakin välillä. Onhan tässä ainesta, mutta että Vegasin joukkueeseen mukaan ensi kaudella? Enpä tiedä. Harjoitteli kuitenkin jämäkästi NHL-puolustajaparien kanssa.

17 Ben Hutton: Hurmuri puolustajapäässä. Minulle miellyttävä yllätys. Ei nyt ehkä uusi Bobby Orr, but who is? Hänestä voisi jonkinlaisen NHL-sarjajyrän saada. Pysyi hyvin mukana vauhdissa.

6 Kaedan Korczak: Ken Boehlken mukaan ainoa kunnon pelaajalupaus Vegasin systeemissä. Minä puolestani en näe tässä kaverissa yhtään mitään. Boehlke sanoi, että Korczakin ohi tai läpi ei kukaan mene. Minun mielestäni hänet kuitenkin kierrettiin aika usein harjoitteissa. Hyökkäyspäähän ei mitään annettavaa?

22 Alec Martinez: Smart Alec(k). Tosi rauhallinen ja jämäkkä esitys. Antaa kaikkensa joka tilanteessa, josta ehkä johtui harjoituksissa loukkaantuminenkin, eikä hän tullut enää kolmantena päivänä harjoittelemaan. Toivottavasti paranee pian. Yksi suosikeistani Vegasin joukkueessa.

3 Brayden McNabb: Mitäpä tästä, kuulemma Marchessaultin mukaan hauska cowboy aksentti puheessa. Jyräsi harkkareissakin vastustajien yli. Ei ehkä taitavin pelaaja, mutta tällainen fyysinen pakkikin kai on hyvä olla joukkueessa mukana.

42 Daniil Miromanov: Rikki kaiketi. Ei ollut mukana harjoittelemassa.

94 Brayden Pachal: Aika mitäänsanomaton esitys. Ei nyt pettänytkään, mutta ei esittänyt mitään ihmeellistä. AHL:ään käy tie?

7 Alex Pietrangelo: Ei näyttänyt ottavan ihan tosissaan kuin ajoittain, jolloin hän otti prospekteilta kiekon pois kun lapselta tikkarin. Ei ole mikään suosikkipelaajani, mutta vauhti on hyvää NHL-luokkaa.

87 William Riedell: Nostettiin kolmantena päivänä valkoisiin. Siellä pelasikin lähes NHL-tasolla. Aikaisemmin en ollut oikein nähnyt häneltä mitään erikoista. Ehkä ainesta siis olisi, mutta ei taida riittää NHL-paikkaan tämä try-out.

27 Shea Theodore: Kaipa tässä sitten on yksi NHL:n parhaista pakeista. Ei nyt esittänyt mitään ihmeellisyyksiä, mutta vauhtia riitti.

2 Zach Whitecloud: NHL-tason peruspakki. Ei mitään muuta.
 
Viimeksi muokattu:

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Hyökkääjät:

22 Michael Amadio
: Mukana pysyi hyvin hänkin. Toimii NHL-tasolla ainakin ajoittain, mutta olisiko tässä se kaveri, jonka Manninen voisi syrjäyttää?

12 Jakub Brabenec: Kyky, mutta ei mikään ilmiömäinen kyky. Välillä huomasin hänet, välillä en. Pitkä matka kuljettavana NHL:ään.

24 Brendan Brisson: No se laukkaus bravuuripaikalta toimii, mutta pitäisi harjoitella muitakin apuja. Vähän oli näkymätön ja pettymys minulle.

28 William Carrier: Fyysinen hyökkääjä. Näyttää aina harjoituksissa paljon paremmalta kuin mitä sitten kaudella pisteiden valossa on. Toimii hyvin yhteen Roy:n ja Kolesarin kanssa.

79 Colt Condrad: Aikamoinen pikkuvipeltäjä. Ajoittain sai minulta wow!-kommentin, mutta sitten hän taas hävisi kuvasta. Potentiaalia kuitenkin mielestäni on.

43 Paul Cotter: Ei ole siitä Cotterista, jonka näin harjoitusleirillä kolme vuotta sitten, enää oikein mitään jäljellä. Se järjetön koohotus kiekon perään oli silloin minulle upeaa katsottavaa. Nyt on ihan erilainen Cotter. Vauhtia ei paljoakaan, taitoa ehkä vähän enemmän. Mitäköhän tästä tulee. Ei ole enää suosikkipelaajani, valitettavasti.

83 Daniel D'Amato: Ongelmia siis kai kaukalon ulkopuolella. Kaukalossa kuitenkin vauhdikas, ja mielestäni AHL:ssä pitäisi hänen pärjätä. Pääseekö pidemmälle, se on ehkä päästä kiinni.

18 Zach Dean: Näitä välillä väläytteleviä pelaajia, jotka katoavat sitten taas kuvasta. Enpä osaa povata mitään loisteliasta NHL-tulevaisuutta hänellekään.

13 Jakub Demek: Ei näkynyt harkkareissa. Poissa.

16 Pavel Dorofeyev: Morozovin kanssa muodostivat jonkinlaisen tutkaparin. Odotin kyllä enemmän kaiken @Salming:in tarjoaman seurannan jälkeen, mutta enpä sitä nähnyt. Vauhtia kaivattaisiin vielä lisää, taitoakaan ei liikaa ole.

9 Jack Eichel: Kaikkien pikkulapsien suosikki. Ei kyllä mistään niskaleikkauksesta näkynyt jälkeäkään pelaamisessa. Vauhtia piisasi. Etsii vielä ketjukavereitaan.

37 Spencer Foo: Ei tosiaan ollut mukana.

60 Connor Ford: Katso vaikka Zach Deanin kommentit. En osaa oikein muuta sanoa. Väläytteli ajoittain.

51 Byron Froese: Taisi päästä valkoisissa pelaamaan ja paransi sitten tasoaan. Sanoisin, että potentiaalia on.

47 Patrick Guay: Tykkäsin todella paljon tästä pikkuvipeltäjästä ensimmäisenä harjoituspäivänä, mutta sitten taisivat odotukseni nousta liian korkealle, koska en sen jälkeen oikein nähnyt häneltä mitään kommentoitavan arvoista.

38 Jordan Gustafson: Jos nyt oikein kuulin, niin kykyjenetsijät olivat tästä kaverista aika innoissaan. Eikä ehkä ihan syyttä. Kova vauhti, potentiaalia on.

63 Ben Hemmerling: Tämä kaveri vilahteli silmissäni vähän väliä, joten vauhtia ja ainesta on. Ehkä tästä saadaan jonkin tason pelaaja?

21 Brett Howden: Positiivinen yllätys ehdottomasti. Harjoitteli Karlssonin kanssa samassa ketjussa, ja olin havaitsevanani jotain kemiaa heidän välillään. Hyvä laukaus kaiken lisäksi, vaikkei nyt ihan joka hyökkäyksestä maalia saanutkaan. Tykkäsin paljon enemmän kuin odotin häneltä!

53 Marcus Kallionkieli. Oli kyllä todella löysä vauhti alussa. Toisen päivän loppua kohti alkoi parantamaan. Oli jostain syystä valkoisten mukana harjoittelemassa heidän kanssaan, joskaan ei päässyt kaikkiin harjoitteisiin oikein mukaan, koska siellä oli aika paljon kovempia kavereita valkoisissa. Pettymys aluksi, mutta paransi pikkuisen sitten. En kyllä paljoa odota jatkossa.

71 William Karlsson: Ei taida tehdä 43 maalia tälläkään kaudella. Eivät löytäneet kiekot tietään verkkoon Wild Billin laukauksista montaakaan kertaa. Oli vaikea tunnistaa häntä, koska hiuspehko on kadonnut. Hyvä kemia tosiaan Howdenin kanssa.

8 Phil Kessel: Hyvä laukaus, mutta ei kyllä kauheasti maaleja tehnyt. Sanoisin, että Manninen > Kessel, mutta Kesselillä tietenkin paljon tunnetumpi nimi. Pääsi tosiaan Eichelin kanssa samaan ketjuun, jossa myös Reilly Smith. Ei kyllä mielestäni ansainnut tuota. NHL-tasolla kuitenkin edelleen.

55 Keegan Kolesar: Hyvä nelosketjun pelaaja. Tosiaan toimii hyvin yhteen Royn ja Carrierin kanssa.

15 Jake Leschyshyn: Harjoitteli valkoisissa. Hyvä vauhti välillä. Varmaan oikealla paikalla paikatessaan loukkaantumisia ylhäällä silloin tällöin. Mutta mieleeni ei jäänyt mitään erikoista hänestä.

54 Jermaine Loewen: Jamaikan suuri kiekkotähti. Suuri kirjaimellisesti, iso poika. Vähän tyypillisesti isoksi pelaajaksi hidas ja kankea, mutta vauhtiin päästyään häntä on vaikea pysäyttää. En oikein näe tietä NHL:ään hänelle. Ehkä fyysisyys voisi olla se, mutta en sitä kyllä häneltä nähnyt.

64 Sakari Manninen: Sakke vakuutti ensimmäisenä päivänä. Laukaukset olivat kovia ja painuivat vastustamattomasti ylänurkkiin maalivahdin ollessa voimaton. Vauhtia piisasi myös erinomaisesti, ja ainakin scoutit ja Boehlke olivat sitä mieltä (jos nyt scoutteja oikein kuulimme), että Miettinen on NHL-joukkueessa mukana ilman muuta. Mietin vaan sitä, että missä paikassa. Eichel, Stephenson, Karlsson, Roy...tuskin tuosta ketään syrjäytetään, tai Royn nyt voisi, mutta Miettinen menee täysin hukkaan nelosketjun jämäminuuteilla.

81 Jonathan Marchessault: Harjoitusten paras pelaaja mielestäni. Varsinkin ensimmäisenä päivänä kiekot kolahtivat ylänurkkaan niin vauhdikkaasti, että pidättelin melkein hengitystäni joka kerta kun Marchessault oli kentällä. Muutamia enemmän räkämaalejakin hän teki. Ja hän on ainoita joukkueessa olevia pikkupilailijoita, jotka pitävät joukkuehenkeä yllä. Taidanpa ilmoittautua Marchy-faniksi.

67 Kyle Marino: Mieleen nimestä tulee joka kerta Miami Dolphinsin legendaarinen QB Dan Marino. Ei taida olla sukua. Mutta hän on näitä vähän tylsempiä prospekteja. Ihan hyvä, mutta ei mitenkään erityisesti erotu joukosta.

77 Maxim Marushev: Pisti kyllä silmään, ja välillä ihan positiivisestikin. En hänestä juurikaan tiennyt etukäteen. Varmaan ihan pätevä pelaaja johonkin AHL-tasolle.

74 Lynden McCallum: Oli ensimmäisen päivän harjoituksissa ihan puhki ja haukkoi henkeä. Jatkossa sitten aika paljon parempi. Ei mikään huono pelaaja, ehkä jonkinlainen musta hevonen, ei nyt NHL-tasolle murtautumiseen tällä kaudella, mutta jonain vuotena jatkossa.

11 Ivan Morozov: Minusta tämän tutkaparin parempi puolisko. Aika juonikas, vauhti ei vaan hänelläkään riittänyt NHL-miehiä vastaan.

57 Mason Primeau: Järjetön körmy, joka hujoppina on tyypillisesti hidas ja kankea. Vauhtiin päästyään hänkin on ihan hyvä, mutta ei jatkoon minun papereissani.

72 Gage Quinney: Tässäpä pelaaja, joka pelasi valkoisissa, ja näytti ihan NHL-pelaajalta, mutta ei kuitenkaan sitä ole. Hyvä pelaaja AHL-tasolle, mutta en oikein osaa sanoa, miten hänestä saisi NHL-jäbän.

56 Sheldon Rempal: Ihan rempallaan tämän kaverin tekemiset...no ei nyt sentään. Taisi saada ylennyksen valkopaitoihin, ja paransi peliään valkopaidoissa huomattavasti. Ei nyt ihan ehkä NHL-ainesta, mutta voisi häntä tietenkin hätätilanteessa sielläkin kokeilla.

46 Jonas Røndbjerg: Miellyttävä yllätys. En ole koskaan ollut oikein hänestä innoissani, mutta nyt nähtiin sellainen esitys, että NHL-paikka voi olla aika lähellä. Vauhtia piisasi, järkeä myös, ja kuti löysi komeasti ylänurkan monta kertaa.

10 Nicolas Roy: Tykkää varmasti pelata Kolesarin ja Carrierin kanssa. Erinomaista nelosketjun kamaa.

19 Reilly Smith: Pääsi nyt sitten pelaamaan samaan kenttään Eichelin kanssa, ja teki joitain harjoitteita Mannisen kanssa. Paljon oli kommunikointia Manniselta Smithin suuntaan ainakin. Ehkä he pääsisivät joskus yhdessä pelaamaan NHL:ssä? Reilly on näitä kavereita, joista ei voi olla pitämättä. Menee aina kovaa ja yrittää kaikkensa.

20 Chandler Stephenson: Vauhdikas kakkosketjun sentteri. Pelaa hyvin yhteen Stonen kanssa. Paljon läpiajoja, mutta se vanha jalkojen välistä liritys -kikka vaivaa vieläkin. Ei se vaan mene sisään, Chandler!

61 Mark Stone: Stouner. Ei reagoinnut vaimoni "Stoner" huutoihin millään tavalla. Ei pitänyt tikkua pystyssä kädessään, päinvastoin kuin on viime kausilla nähty kaukalossa pelitauoilla. Pelasi aika hyvällä vauhdilla, vamma ei näyttänyt enää vaivaavan. Väläytteli taitoaan ja laukoi maaleja joistain ihmeen raoista maalivahdin varusteissa. Odotukseni ovat korkealla tämän kauden suhteen viime kauden loukkaantumisvyyhdin jälkeen.

62 Alex Swetlikoff: Sentteri jolla vauhtia riittää ihan mukavasti. Taaskaan en tiedä, miten hänestä saisi NHL-pelaajan, mutta ehkä muutama vuosi olisi vielä aikaa kehittyä. AHL:ssä voi tulla hyvää jälkeä.
 
Viimeksi muokattu:

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Toisessa harjoituspelissä Kings oli parempi jatkoajalla maalein 1-2. Manninen pääsi debytoimaan kotiyleisön edessä. Cotter, Leschyshyn ja Rondbjerg pelasivat toisena päivänä putkeen, koska Cassidy haluaa nähdä, miten he selviävät kuormitettuina ja säilyykö suoritustaso illasta toiseen:

Marchessault–Karlsson–Brisson
Kessel–Eichel–Smith
Quinney–Manninen–Rempal
Cotter–Leschyshyn–Rondbjerg

Chayka–Pietrangelo
McNabb–Theodore
Ahac–Korczak

Thompson
Hill

YV

Marchessault
Eichel Smith Kessel
Pietrangelo

Rempal
Karlsson Manninen Brisson
Theodore

AV

Karlsson-Smith-McNabb-Pietrangelo
Leschyshyn-Rondbjerg-Ahac-Korczak
Quinney-Manninen

Vegas voitti laukaukset 34-16. Osasyynä oli se, että Colorado-pelin tapaan vastustaja pidettiin tehokkaasti pois A-luokan maalipaikoilta oman alueen tiiviin noppavitosen ja keskialueen 1-2-2 ohjauspelin ansiosta. Otin muutaman tuoreen kuvan talteen tuosta 1-2-2 karvauksen toimivuudesta kahdessa ensimmäisessä erässä, kun opin siitä taas uusia asioita.


Ensin kakkosketju näyttää mallia. Eichel kärkikarvaajana on 1v2-alivoimainen puolustajia vastaan ja hänen tehtävänsä on oikeastaan vain puolittaa kenttä ja ohjata vastustajan puolustaja avaamaan peli samaa laitakaistaa pitkin hyökkääjälle. Vegasin neljä alempaa pelaajaa liikkuvat tiiviinä nelikkona sinne laitaan, jonne kärkikarvaaja pelin ohjaa.


Tällä kertaa McNabb pärjää itsekseen 1v1-tilanteessa laituria vastaan ja saa stopin puolustussinisellä, mutta Smith, Kessel ja Theodore olivat myös kaventamassa tueksi luomaan lukumääräisen ylivoimatilanteen ja jättäen painottoman puolen auki. Melko vahvasti siis keskialueella Vegas haluaa ohjata pelinavauksen yhteen laitaan ja neljällä pelaajalla sitten tukkia sen pakottaen vastustajan menetyksen tai päätydumppaukseen. Tällä kertaa tuloksena oli menetys.


Vastaava tilanne kotvan kuluttua. Kärkikarvaaja on ohjannut pelinavauksen samaan laitaan kuin yllä. Neljä alinta pelaajaa liikkuu kohti Kopitaria ja jättää ainoaksi vaihtoehdoksi rännikiekon painottoman puolen laiturille.


Pietrangelo ei ihan ehtinyt ajoissa voittamaan kaksinkamppailua Kempea vastaan, joka päästi kiekon läpi viivaan ja sieltä lähti matalan maaliodottaman laukaus kohti maalia, jonka Vegas hyväksyy, mutta monesti jo noiden dumppausten jälkeiset kaksinkamppailut Vegas voitti ja pääsi ulos omista.


Pietrangelo poimi irtokiekon maalin takaa ja oli Vegasin vuoro hyökätä.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights

Toisen erän alussa Marchessault ohjaa vuorostaan Clarken kuljettamaan/syöttämään umpikujaan. Huomatkaa myös hänen mailan lapansa asento. Se on sisäänpäin, jotta puolustaja ei pystyisi avaamaan keskikaistalle, vaan nimenomaan samaa laitakaistaa pitkin.


Clarke joutui dumppaamaan Karlssonin edestä kiekon rumpuun. Thompson irtosi maaliltaan pysäyttämään löysän dumppauksen eikä näin ollen painottoman puolen laituri ehtinyt pelivälineeseen, vaan Vegas sai sen. Täydellisesti puolustettu.


Kerta kiellon päälle yksi nelosketjun puolustusnäyte. Rondbjerg kärkikarvaajana ohjaa pelinavauksen taas oikeaan laitaan. Sieltä lähtee punaviivalta rännikiekko. Sitä Thompson ei pysäytä, mutta Cotter voittaa kaksinkamppailun painottomalla puolella laituria vastaan ja kiekko valuu takaisin keskialueelle. Bravo. Kunhan kaksinkamppailupelaaminen omalla alueella toimii, päästettyjä maaleja ei pitäisi tulla montaa per ilta runkosarjassa.

Vegasin ainoan maalin teki seitsemännellä minuutilla Eichel. Kaikki lähti omalla alueella Chaykan nostettua vastustajan mailaa ja riistettyä kiekon. Hän löi sen ränniin, josta Smith jatkoi sen keskialueelle luoden 2v1-tilanteen. Kessel tökkäsi kiekon viereen Eichelille ja blokkasi samalla alimman puolustajan, jolloin Eichel pääsi polkemaan karkuun ja viimeisteli kliinisesti oikeaan yläkulmaan. Kings tasoitti toisessa erässä 3v2-hyökkäyksestä. JAD, Clarke ja Fiala sahasivat nippuun McNabbin ja Pietrangelon. Tuossa oli vaihto hitusen kesken ja siksi Kings pääsi niin helposti keskeltä hyökkäysalueelle. JAD levitti vasemmalle Fialalle, joka leikkasi keskelle ohi Pietrangelon ja viimeisteli sitten takakulmaan Hillin oltua epätasapainossa. Jatkoajalla puolestaan Pietrangelo otti jäähyn koukittuaan Kuparia ja Kings rankaisi 4v3-ylivoimalla. Fiala antoi poikkisyötön ja Kempen one-timerpiiska upposi verkkoon. Hill ei ehtinyt liukua eteen. Osasyyllisiä olivat myös Karlsson ja McNabb, koska ensin mainittu salli poikkisyötön ja McNabbin tehtävä olisi ollut blokata siivestä tuleva laukaus.

Ottelun päätyttyä ammuttiin vielä hassuttelurankkarit. Kisa venyi 11. pariin, mutta oma striimi katkesi neljännen parin jälkeen. Ehdin onneksi nähdä Mannisen maalin. Hän lähestyi veskaria keskeltä ja sitten tylysti pisti kiekon oikeaan yläkulmaan tolpan kautta. Myös Cotterin maali hetkeä aiemmin oli kaunis, kun hän veivasi aikansa veskarin edessä ja lopuksi käytettyään kiekkoa jalkojensa välissä nosti sen rystyltä sisään. Rempal onnistui myös omassa rankkarissaan ennen striimin pysähtymistä. Hän teki roymaisen rystynostomaalin vasempaan yläkulmaan. Vierailta ehtivät alussa onnistua Fiala ja Vilardi, jotka ohittivat Hillin tämän kämmenpuolelta. Clarkea vastaan längit pysyivät sentään kiinni. Alla on videona Mannisen briljantti maali:



Thompson oli maalissa hyvä ja piti nollat puolessa tunnissa. Edlerin viivavedon hän pomputti eteensä kuudennella minuutilla, mutta terävöityi sen jälkeen. Esimerkiksi Spencen lyöntilaukaus viivasta Fialan jätöstä jäi hanskan pohjalle ja kakkoserässä alivoimalla hän koppasi syliinsä Kopitarin rannelaukauksen vasemmasta siivestä, kun Pietrangelon blokki oli vinossa. Mitä tulee Hilliin, hän tuli hyvin sisään pysäyttäen Kempen alivoimaläpiajon, kun Pietrangelo kompuroi viivassa ja hukkasi pelivälineen. Etukulma pysyi kiinni kilpitorjunnalla. Päästetyistä maaleista ensimmäisessä tasapaino oli epämääräinen ja torjuntavalmius mureni, mutta jälkimmäisestä en häntä moiti. Yleisesti habitus oli ehkä vähän huojuva, vaikka koppi tarttui muutoin.

Puolustuksesta Pietrangelon pelissä oli jo tutusti hyvää ja huonoa. Huonoa oli se, että hän tosiaan aiheutti yhden läpiajon, puolusti vähän huonosti Fialan maalin ja otti jatkoajalla jäähyn, joka kostautui. Jalkanopeus ei ole ainakaan viime kaudesta parantunut, muttei dramaattisesti hiipunutkaan onneksi. Silti 1v1-tilanteiden puolustamisessa vuotoa varmasti tulevallakin kaudella välillä tapahtuu. Hyvää oli se, että kaksinkamppailussa omalla alueella hän oli vahva ja teki useamman eleettömän katkon. Chayka pelasi sen sijaan rinnalla mainion kiekkopelin. Hän oli avausmaalin kolmossyöttäjä ja käynnisti koko hyökkäyksen riistollaan, joten turhaan ei @Amerikanihme häntä kehunut ylläolevassa tekstissä. Luistelu näytti helpolta ja hän pysyi temmossa mukana ehtien vaivattomasti päätykiekkoihin ensimmäisenä jne. Avauserän loppupuolella hänellä oli mies selässään, mutta itsevarmasti Chayka silti teki yhden käden jätön maalin taakse Kesselille, joka nappasi limpun ja kuljetti sen aina hyökkäysalueelle asti. Toisen erän lopussa puolestaan Chayka oli luomassa yhtä Vegasin parasta maalipaikkaa, kun hän nousi vasenta laitaa pitkin kohti maalia, käytti kiekon pikaisesti Manniselle, sai sen takaisin b-pisteelle, ampui matalan vedon ja ehti vielä omaan reboundiinsa Quinneyn seuraksi survomaan kiekkoa sisään, mutta Copley kesti maalin suulla.

Theodore oli paras puolustaja. Hän alusti asti kuljetti kiekkoa itse yli keskialueen, jos tilaa vain oli. Niin tapahtui esim. Mannisen ensimmäisessä vaihdossa. Yhdeksännellä minuutilla hän toistamiseen pujotteli keskialueen läpi ollen oma dynaaminen itsensä, kun syöttöpaikkaa ei löytynyt. Toisen erän lopussa puolestaan hän avasi oikeaan laitaan Manniselle, tämä vei kiekon sisään ja hidasti, Theodore liittyi hyökkäykseen keskikaistaa pitkin, Manninen poimi hänet ja Theodore päätti suorahyökkäyksen rannelaukaukseen slotista, mutta Copley torjui. Päätöserän alussa puolestaan hän tunnisti tyhjän jään vasemmassa laidassa, spurttasi hyökkäysalueelle ja ampui laidasta logoon. Theodore oli myös kiekottomana erinomainen ja mailapuolusti aggressiivisesti. Hän teki 2-3 stoppia puolustussinisellä mailankäyttönsä ansiosta ja avauserän lopussa myös nappasi Kopitarilta karkin pois lavasta, kun tämä yritti harhauttaa kesken kuljetuksen. Vierellä McNabb saa pienen miinuksen voittomaalin sijoittumisestaan, mutta muutoin hän oli jämäkkä ja puolusti omaa siniviivaa minusta hyvin. Kolmospari Ahac-Korczak ei puolestaan näyttänyt enää niin hyvältä yhdessä kuin junnuturnauksessa, koska vastus oli luonnollisesti kovempi, mutta eivät he jalkoihinkaan jääneet ja pelasivat yhdessä mukiinmenevää kakkosalivoimaa. Korczak sai vastuuta jatkoajallakin kolmen miehen alivoimassa, kun Pietrangelo oli boksissa. Jääaikaa kertyi kolmosparille noin 15 minuuttia ja Korczak merkkautti kolme alivoimablokkia sijoittuen ajoissa vetolinjalle.

Hyökkääjien läpikäynti pitänee aloittaa S. Mannisesta. Ensimmäinen vaihto oli kolmen minuutin kieppeillä. Se alkoi lentävänä keskialueella 1-2-2 karvauksen keskimmäisessä tasossa. Manninen oli tukkimassa pelin puolen laitaa, mutta McNabb ei muiden apua tarvinnut siniviivapysäytykseensä. Manninen nappasi irtokiekon ja palautti sen McNabbille alas. Sitten hän lähti polkemaan keskikaistaa pitkin maalille samalla, kun Theodore pujotteli keskialueen läpi ja jakoi passin oikeaan laitaan Rempalille, joka kuitenkin menetti kiekon hyökkäysalueella. Manninen liikkui keskeltä laitaan tukemaan Rempalia välittömässä riistopelaamisessa, mutta he eivät kahdestaan saaneet estettyä peliä edistävää syöttöä. Theodore kuitenkin paikkasi heitä estämällä Fialan alueelleviennin vasemmassa laidassa mailapuolustamisellaan. Sen jälkeen Manninen hyppäsikin aitioiden edestä vaihtoon. Kahdeksannella minuutilla hän sentterinä meni oman alueen puolustuspelissä auttamaan puolustajaa kulmaan kuten kuuluu, mutta Thomas pääsi puoliksi kierähtämään hänen ohitseen ja tarjoili syötön luukulle, mutta mailoja oli onneksi liikaa välissä, mutta ihan putkeen ei tämäkään vaihto Manniselta mennyt.

11. minuutilla hän pääsi pelaamaan alivoiman jämäsekunnit Quinneyn kanssa, mutta Kings ei saanut kuviota kuntoon, joten ei tuosta sen enempää. Pari minuuttia myöhemmin oli hauska hetki, kun hän kyyristyi aloitukseen toista Kärppä-kasvattia Kuparia vastaan. Aloitus meni puuroksi, mutta Vegas lopulta nappasi kiekon ja pääsi pois omista. Hyökkäysalueella Manninen pelasi ahtaan tilan seinäpelin Quinneyn kanssa ja antoi sitten vielä pahempaan paikkaan pudotussyötön siniviivaan Pietrangelolle ja Kings purki paineen. Hitusen hermostunut alku otteissa jatkui ja kiekko poltteli lavassa tuossa vaihdossa juurikin hyökkäysalueella pari kertaa.

Ensimmäisen YV-vaihtonsa Manninen pelasi 19. minuutilla. Hän oli osa kakkosviisikkoa ja paikka löytyi slotista. Hänellä oli myös välillä ylöstuontivastuu. Theodore jättikin ensimmäisessä haussa hänelle heti kiekon ja Manninen levitti oikealle Rempalille, joka taas otti kiekon huonosti haltuun ja menetti sen. Sitten Theodore veikin itse kiekon keskialueen halki ja jätti Manniselle vasta siniviivan ylityksen jälkeen pelivälineen vasemmassa laidassa. Manninen käytti kiekon hieman syvempänä Karlssonilla saaden sen sitten takaisin vasempaan siipeen. Siitä Manninen siirsi kiekon viivaan Theodorelle liukuen itse kohti omaa paikkaa AV-neliön keskellä. Theodore puolestaan levitti Brissonille, joka kiskaisi one-timerin Petersenin syliin. Tuossa vaihdossa näkyi ensi kertaa jo pientä rentoutta pelaamisessa ja syötöt napsuivat lapaan tarkasti pienessäkin tilassa.

23. minuutilla Manninen tuki omalla alueella läheltä Ahacia tarjoten syöttösuunnan ja nosti sitten jalalla kiekon pois omista. Luistelu näytti todella hyvältä minusta ja siksi hän varmaan oli ketjunsa kärkikarvaajana usein 1-2-2:ssa, koska nopeus riitti ohjaamaan vastustajan pelinavaus haluttuun laitaan, jonne neljä alempaa pelaajaa loivat sitten sumpun. Vauhtikäännökset olivat myös teräviä ja hän pystyi säilyttämään vauhdin hyvin. Tämän pelin perusteella luistelusta läpimurto NHL:ään ei jää kiinni ja pelikin varmasti rentoutuu entisestään jatkossa kuten toki tämänkin ottelun edetessä tapahtui. 25. minuutilla puolestaan oli edessä toinen alivoimavaihto. Manninen hävisi oman pään aloituksen Anderson-Dolanille, mutta kauaa peli ei omissa pyörinyt, kun Kupari ampui oikeasta siivestä ohi Ahacin peiton ja maalin. Korczak purki irtokiekon päädystä. Vaihdon lopussa Quinney jätti kiekon vasemmassa laidassa Manniselle ja tämä ampui melko seisovin jaloin kaukaa ilman maskia yli ja ohi takakulman ranteella. Yllätyin, kun katsoin tilastoista Mannisen aloitusprosentin, joka oli 57%, koska tuntui, että hän olisi hävinnyt suurimman osan aloituksistaan eikä suinkaan voittanut.

Puolivälissä ottelua Manninen pääsi ytimeen toden teolla hiljalleen. Ensin yhdessä vaihdossa hän kahdesti selvitti ahtaan tilan vaatimustason moitteetta. Keskialueella hän jatkoi selin kohti maalia kiekon rystyltään Rempalille, joka menetti jo kolmatta kertaa kiekon oikeassa laidassa. Manninen paikkasi häntä, voitti luistelukisan alaspäin ja syötti kahden pelaajan välistä viereen lätyn Ahacille, joka lähti nostamaan uutta hyökkäystä painottomalta puolelta. Pari minuuttia myöhemmin ylivoimalla Karlsson tarjoili Manniselle syötön slottiin, mutta tämä ei päässyt ampumaan mailaviidakosta, vaan pudotti viisaasti Theodorelle. Myöhemmin YV-vaihdon lopussa Manninen piti siniviivan kiinni vasemmassa laidassa ja syötti viereen Rempalille, jonka rannari oikealta yläkaarelta oli kesy. 36. minuutilla Manninen puolestaan osallistui Chaykan maalipaikan rakenteluun toimien syöttöseinänä ja erän lopussa alusti puolestaan Theodorelle loistopaikan b-pisteiden väliin hidastetulla syötöllään oikeasta laidasta.

Päätöserästä tein vielä pari merkintää. Erän alussa Manninen pelasi vaihdon Cotterin ja Leschyshynin kanssa. He väänsivät energisesti hyökkäysalueella vasemmassa laidassa. Mannisen jalat liikkuivat jatkuvasti ja hän käytti myös mailaa runsaasti yrittäen yhdellä kädellä iskemällä saada vastustajalta kiekon irti lavasta vähän kuten Theodore teki puolustussiniviivalla. Tuossa vaihdossa lopulta Manninen oli kertaalleen maalin edessä ohjaamassa Theodoren viivatoimitusta, muttei saanut osumaa kiekkoon eikä ihan päässyt käsiksi irtokiekkoonkaan. Hän kuitenkin liikkui syöttölaudaksi slottiin ja käyttösyötön jälkeen liukui siniviivan keskelle. Hän iski lapaa jäähän suorastaan vaatien kiekkoa lapaansa, sai syötön laidasta ja ampui sitten päin lähintä mailaa. Päätöskympin alussa vuorostaan ylivoimalla Manninen kirjasi ainoan laukauksensa kohti maalia, kun Karlsson löysi hänet toistamiseen pehmeällä syötöllä vasemmasta laidasta neliön keskelle. Mannisen napakka kuti suoraan syötöstä kilpistyi Copleyn patjaan, mutta ohuesti kemiaa oli jo havaittavissa Karlssonin ja Mannisen kesken ylivoimalla. Lisäksi tuossakin vaihdossa Manninen rauhoitti kuvion kuntoon vasemmassa laidassa esimerkillisesti.

Kaikkiaan Manninen pelasi debyytissään 15:34, joista ylivoimalla 3:20 ja alivoimalla 1:04. Tilastomerkintöinä olivat yksi laukaus, taklaus ja riisto sekä aloitusprosentti 57%, mutta kakkoserän lopussa varsinkin syöttöpiste oli todella lähellä, jos Chayka tai Theodore olisi saanut viimeisteltyä. Avauserä oli hieman hermostunut, mutta kahdessa viimeisessä erässä Manninen oli oikein hyvä ja tosiaan luistelu teki suurimman vaikutuksen ahtaan tilan syöttöpelaamisen ohella. Debyytistä jäi täten positiivinen vaikutelma, vaikka ketjukaverit 5v5-pelissä eivät hirveästi apuja Sakarille antaneet, varsinkaan Rempal, joka hukkasi kiekkoja oikeassa laidassa huonojen haltuunottojen myötä. Quinney puolestaan oli kovin tasapaksu ja esillä lähinnä alivoimilla.

Nelosketjusta Cotter erottui taas edukseen ja päätöserässä esim. loi kahdesti itselleen tekopaikan kiemurteluillaan hyökkäysalueella. Kakkoserän alussa puolestaan ketjutovereista Leschyshyn suojasi kiekkoa tovin ja Rondbjerg tarjoili päädystä syötön maalin kulmalle, mutta Cotterin veto blokattiin. Samainen tehoduo rakensi Cotterille huippupaikan myös päätöserän loppupuolella, kun he voittivat vääntötilanteen Kings-maalin takana ja Cotter pääsi vapaasti maalin edestä hakemaan rystynostoa, mutta Copleyn hanska oli tiellä. Aika hyvin tuo kolmikko pelasi yhteen hyökkäysalueella ja voitti siellä kaksinkamppailuita. Cotterille kirjattiin kahdeksan taklausta ja Leschyshynille viisi. Rondbjerg ja Leschyshyn olivat viime pelin tapaan myös alivoimalla luotettavia. Esimerkiksi 11. minuutilla Jonaksella oli lapa jäässä alempana hyökkääjänä ja hän katkaisi Kuparin ohjurisyötön oikeasta siivestä kohti slottia. Leschyshyn oli puolestaan minusta tässä pelissä hitusen Colorado-peliä näkyvämpi kiekollisena ja pysyi paremmin pelivälineessä kiinni hyökkäysalueella.

Kärkiketjuista Marchessault livahti pari kertaa puolittain karkuun vastustajan selustaan. Avauserän lopussa Karlsson antoi hänelle vapauttavan syötön ja Fiala joutui rikkomaan roikkumalla. Päätöserässä puolestaan Brisson antoi edistävän lätyn luistelulinjalle ja vastustaja joutui rikkomaan puolittaisessa läpiajossa. Marchessault itse vartin kohdalla tarjoili kulmasta vuorostaan syötön keskustaan Brissonille, mutta mailoja oli liikaa välissä. Idea oli silti varmasti se, mitä Cassidy halusi eli luoda uhkaa A-luokan sektoriin eikä aina pelata viivan kautta, joten pidin syöttövalinnasta. Brisson pääsi käyttämään kutiaan vain ylivoimalla Theodoren levityksistä, mutta maalivahdit koppasi tmolemmat one-timerit. Mitä tulee muutoin hänen otteisiinsa, oman maalin takaa jäi mieleen yksi hetki, kun taklaamalla irrotti vastustajan kiekosta avauserässä. Se oli osoitus siitä, että kyllä hän osaa taklata ja se tietysti kävi ilmi jo AHL:ssä viime keväänä, mutta tuollaista fyysisyyttä kaipaisi vielä lisää. Karlsson oli ketjun tasapainottava lenkki ja näkyvimmillään ylivoimalla Mannisen hovitarjoilijana. Ei tämänkään pelin perusteella hänestä alkavalla kaudella maalitykkiä tule, vaan syöttöpisteiden keräilijä.

Kakkosketju pääsi ehkä parhaiten keskialueen yli suorahyökkäyksissä Eichelin jalkavuuden ja myös orastavan kemian ansiosta. Heillä klikkasi parhaiten yhteen tasaviisikoin. Koko kolmikko sai tehopisteet Vegasin ainoaan maaliin. Lisäksi Eichel petasi avauserän loppupuolella Kesselille yhden tekopaikan b-pisteiden väliin, mutta tämä tinttasi ohi takakulman. Toisen erän alussa Eichelin karvaus pakotti Kingsin alakerran harhasyöttöön ja seurauksena Smith nosti rystyltä yli maalin avopaikasta. Sen perään ketju suorahyökkäsi hyvin ja Smith ampui päätyverkkoon Kesselin jätöstä. Ylivoimalla puolestaan kakkoserässä Eichel syötti syvyyteen ja Marchessault jatkoi päädystä neliön keskelle, mutta Smith jatkoi tuhlailuaan ampumalla yli. Päätöserässä Kessel lävisti kertaalleen neliön ja Eichel ampui kohti etukulmaa, mutta Copleyn mailanvarsi taisi olla tiellä. Päätöserän puolivälissä puolestaan Smith petasi kulmasta Kesselille tekopaikan slottiin, mutta tämä ampui toistamiseen ohi, mutta hyvä asia oli se, että kolmikko pystyi luomaan A-korin maalipaikkoja 3-4 kappaletta. Kessel pelasi Vegas-debyytissään 17:41, joista 4:38 ylivoimalla. Parin ohikudin lisäksi hän kolmesti laukoi kiekon kohti maalia.

VGK Training Camp, Ensimmäiset Kolme Harjoituspäivää
Maailmanluokan raportointia, kiitoksia siitä jälleen.

D'Amato oli kiroilemisten kohteena, koska kaveri on ilmeisesti luonteeltaan vähän vaikea, ja missasi toisena päivänä jostain syystä harjoitustensa ensimmäisen puolikkaan (josta syystä hän ilmeisesti sitten tuli kolmannen ryhmän harjoituksiin mukaan).
Tämä yllätti, koska D'Amato sai ainakin kesällä kehuja Silver Knightsin GM:ltä Speltziltä siitä, että hän on ottanut harppauksia kohti ammattilaisuutta.

Tapasin myös jonkin verran seuraamani SinBin.vegas:in kirjoittajan Ken Boehlken, ja hänen kanssaan vähän juttelin. Hänen mukaansa Vegasin systeemissä ei ole yhtään hyvää (tai ainakaan NHL-valmista) prospektia. Se veti mieleni vähän matalaksi, koska kun rupesin asiaa ajattelemaan ja näkemääni analysoimaan, niin eipä siellä ketään taida olla, joka voisi hyväksi NHL-avuksi tulla. Mainitsin myös @Salming:in asiantuntemuksesta (nimeä tai osoitetta mainitsematta), ja Ken kehotti kovasti ottamaan yhteyttä häneen, että he voisivat jakaa mielipiteitä. Joten tämä vinkiksi. Seuraavalla kerralla sitten sanon Vegasin scouttausosastolle, että tiedossani olisi hyvä Suomen scoutti, heh!
Eipä Ken kovin väärässä ole. Cotter ja Rondbjerg ovat toki ihan päteviä nelosketjun ja Korczak kolmosparin pelaajia, mutta jos puhutaan sellaisista lupauksista, jotka voisivat tässä ja nyt murtautua hyökkäyksessä tulosketjuihin tai alakerrassa TOP4-puolustukseen, ne puuttuvat. Brisson ja Cormier tarvitsevat alleen kokonaiset AHL-kaudet ja voivat vuoden päästä olla valmiimpia ottamaan paikan ylhäällä. Morozovin puolestaan pitää sopeutua pelitempoon, liikuttaa kiekkoa nopeammin ja ennen kaikkea englanniskielistä termiä käyttääkseni "compete" eli kilpailla ja kamppailla hanakammin.

Maalivahdit:

30 Jiri Patera
: Seula mikä seula...no, välillä vähän paransi, mutta enpä tiedä...kai vähän parempi kuin mitä odotin.

31 Isaiah Saville: Jaa, olikin musta mies...kertoo jotain jääkiekkotietoukseni puutteesta. Pettymys kyllä minulle. Aika seula. Ei kyllä vakuuttanut minua laisinkaan. Sai kyllä ohjeita Brathwaitelta paljon, mutta valtavasti olisi parannettavaa, että NHL-paikasta voisi edes unelmoida.
Patera tosiaan venyy välillä kaiken tielle ja välillä sitten höntyilee, vaikka viime kaudella saikin siivottua torjuntatyöskentelyään kliinisemmäksi. Mitä tulee Savilleen, arviosi yllätti D'Amaton tavoin, koska ainakin sisääntulo AHL:ään oli hyvä keväällä. Jäädään seuraamaan hänen kehitystään.

32 Jesper Vikman: No nyt on kyllä todettava, että tämä rakas naapurimaamme edustaja vakuutti minut aika hyvin. Lähes NHL-tason työskentelyä maalilla. No eivät ne kaikki kiekot tarttuneet, mutta kyllä positiivinen kuva jäi hänestä. Vikman >> Saville.
Tämä vahvistaa vain käsitystä siitä, että Vikmanin saadakseen seuran kannatti treidata ylöspäin pari varaustilaisuutta sitten. Jostain lueskelin, että hän olisi kesällä reenannut Ruotsissa NHL-pelaajien kanssa jäällä, joten NHL-tason työskentely on täten luonnollista, heh.

45 Jake Bischoff: Taisin hänet nähdä jo muutamia vuosia sitten leireillä. Ei oikein mitään edistystä, jäänyt polkemaan paikalleen. Ehkä pärjää AHL-tasolla, mutta läpimurtoa NHL:ään ei taida tulla, valitettavasti, vaikka ihan hyvä pelaaja mielestäni hän onkin.
Jäänyt kirjaimellisesti tosiaan polkemaan paikoilleen ensimmäisen harjoituspelin perusteella, kun jalat olivat kuin sementtiä.

40 Lukas Cormier: Me like. Hyökkäyspäähän päin ihan loistava, antaa napakan avaussyötön lapaan joka kerta. Ken Boehlken mukaan täysin avuton puolustustehtävissä, mutta minun mielestäni hän teki pieneksi kaveriksi sen, minkä pystyy. Pitäisin nimen mielessä tässä vaiheessa.
Hyvä, että livenäkin avaussyöttöjen napakkuus välittyi, joten U20-kisojen havainnot eivät täyttä puppua olleet.

65 Zack Hayes: Jaa-a, pelasi valkopaitojen kanssakin välillä. Onhan tässä ainesta, mutta että Vegasin joukkueeseen mukaan ensi kaudella? Enpä tiedä. Harjoitteli kuitenkin jämäkästi NHL-puolustajaparien kanssa.
Tulevalla kaudella laadukasta arkea Hendersonissa ja sitten kaudeksi 23-24 kilpailemaan peliajasta seiska- tai kasipakkina.

6 Kaedan Korczak: Ken Boehlken mukaan ainoa kunnon pelaajalupaus Vegasin systeemissä. Minä puolestani en näe tässä kaverissa yhtään mitään. Boehlke sanoi, että Korczakin ohi tai läpi ei kukaan mene. Minun mielestäni hänet kuitenkin kierrettiin aika usein harjoitteissa. Hyökkäyspäähän ei mitään annettavaa?
Ei täysin tuulesta temmattu kärjistys Keniltä, mutta ei hän ihan niin timanttia ole vielä 1v1-puolustajana, vaikka nauttiikin omien sanojensa mukaan eniten siitä, että saa nollata vastustajan parhaita pelaajia.

22 Michael Amadio: Mukana pysyi hyvin hänkin. Toimii NHL-tasolla ainakin ajoittain, mutta olisiko tässä se kaveri, jonka Manninen voisi syrjäyttää?
On, varsinkin jos Howden siirretään nelosen keskelle ja Roy laituriksi. Tuon Kings-pelin perusteella Manninen-Karlsson -kombinaatio olisi kiinnostava nähdä tasaviisikoinkin ja vaikka sitten Roy kolmantena lenkkinä.

43 Paul Cotter: Ei ole siitä Cotterista, jonka näin harjoitusleirillä kolme vuotta sitten, enää oikein mitään jäljellä. Se järjetön koohotus kiekon perään oli silloin minulle upeaa katsottavaa. Nyt on ihan erilainen Cotter. Vauhtia ei paljoakaan, taitoa ehkä vähän enemmän. Mitäköhän tästä tulee. Ei ole enää suosikkipelaajani, valitettavasti.
Älä älä hylkää vielä Cotteria, vaan anna vielä aikaa tuleva kausi.

16 Pavel Dorofeyev: Morozovin kanssa muodostivat jonkinlaisen tutkaparin. Odotin kyllä enemmän kaiken @Salming:in tarjoaman seurannan jälkeen, mutta enpä sitä nähnyt. Vauhtia kaivattaisiin vielä lisää, taitoakaan ei liikaa ole.
AHL:ssä luistelun puutteet eivät näy niin räikeästi ja hän pystyy mättämään pisteitä, mutta Morozovin tavoin tosiaan vauhtia minäkin kaipaan hänen pelaamiseensa lisää, jotta NHL:ään olisi asiaa. Taidosta olen eri mieltä, koska ainakin viime kaudella hän oli farmin paras hyökkääjä viemään kiekon hyökkäysalueelle kuljettamalla.

38 Jordan Gustafson: Jos nyt oikein kuulin, niin kykyjenetsijät olivat tästä kaverista aika innoissaan. Eikä ehkä ihan syyttä. Kova vauhti, potentiaalia on.

63 Ben Hemmerling: Tämä kaveri vilahteli silmissäni vähän väliä, joten vauhtia ja ainesta on. Ehkä tästä saadaan jonkin tason pelaaja?
Tulokasturnauksen perusteella olen samaa mieltä.

21 Brett Howden: Positiivinen yllätys ehdottomasti. Harjoitteli Karlssonin kanssa samassa ketjussa, ja olin havaitsevanani jotain kemiaa heidän välillään. Hyvä laukaus kaiken lisäksi, vaikkei nyt ihan joka hyökkäyksestä maalia saanutkaan. Tykkäsin paljon enemmän kuin odotin häneltä!
Joo, Howden näytti laiturina ihan hyvältä Coloradoa vastaan, joten arviosi on helppo uskoa.

15 Jake Leschyshyn: Harjoitteli valkoisissa. Hyvä vauhti välillä. Varmaan oikealla paikalla paikatessaan loukkaantumisia ylhäällä silloin tällöin. Mutta mieleeni ei jäänyt mitään erikoista hänestä.
Hyvä tiivistys. Luistin kulkee ja nolla-nollaa hän pystyy pelaamaan, mutta pisteiden tuottaminen on haastavaa NHL:ssä. Uusi Cody Eakin siis?

64 Sakari Manninen: Sakke vakuutti ensimmäisenä päivänä. Laukaukset olivat kovia ja painuivat vastustamattomasti ylänurkkiin maalivahdin ollessa voimaton. Vauhtia piisasi myös erinomaisesti, ja ainakin scoutit ja Boehlke olivat sitä mieltä (jos nyt scoutteja oikein kuulimme), että Miettinen on NHL-joukkueessa mukana ilman muuta. Mietin vaan sitä, että missä paikassa. Eichel, Stephenson, Karlsson, Roy...tuskin tuosta ketään syrjäytetään, tai Royn nyt voisi, mutta Miettinen menee täysin hukkaan nelosketjun jämäminuuteilla.
Mr. Boehlkekin taisi kirjoittaa, että Mannisen laukaukset painuivat jatkuvasti verkkoon treeneissä oli vastassa sitten kuka veskari tahansa, joten se lupaa hyvää. Ja komean rankkarimaalin hän yölläkin teki. Tuo scouttien puhe paikasta NHL-joukkueesta kuulostaa tietysti siksikin hyvältä, että varasin Mannisen Fantasy-joukkueeseeni.

11 Ivan Morozov: Minusta tämän tutkaparin parempi puolisko. Aika juonikas, vauhti ei vaan hänelläkään riittänyt NHL-miehiä vastaan.
Helppo kompata.

46 Jonas Røndbjerg: Miellyttävä yllätys. En ole koskaan ollut oikein hänestä innoissani, mutta nyt nähtiin sellainen esitys, että NHL-paikka voi olla aika lähellä. Vauhtia piisasi, järkeä myös, ja kuti löysi komeasti ylänurkan monta kertaa.
Viime kaudelta jäi mieleen yhtenä komeimpana maalina Rondbjergin naulaus takaylänurkkaan Nashvillessä, joten on hyvä kuulla, että laukaus on mahdollisesti petraantunut yhä.
 
Viimeksi muokattu:

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
No hyvä, melkein kaikesta olimme samaa mieltä @Salming:in kanssa. Ainoastaan Dorofeyev aiheuttaa pientä hiusten halkomista. Ehkä se oli sitten se vauhdin puute joka sai hänen taitonsakin näyttämään aika olemattomalta, tai ehkä hän ei yksinkertaisesti vain ehtinyt esittämään tätä taitopuolta treeneissä. Jotain kikkoja hän yritti, mutta ei siitä mitään valmista tullut minun muistaakseni. Morozov tosiaan teki minuun suuremman vaikutuksen.

D'Amatosta puheet olivat vaimoni kertomaa, joten en voi niitä suoraan vahvistaa, ainoastaan sen voin vahvistaa, että hän ei toisen päivän harjoituksissa ilmestynyt kaukaloon ajallaan, ja tuli vasta harjoituksen toiselle puoliskolle, mistä johtuen hänet kai laitettiin sitten mukaan seuraavan ryhmän koko harjoitukseen. Jotain fibaa siellä taitaa olla...kiekkopuoli kuitenkin aika hyvällä mallilla.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Jotenkin tämä oli jäänyt pois listastani yllä:

Hyökkääjä:

25 Matyas Sapovaliv:
Iso ja kömpelö tämäkin kaveri. Oli jotenkin ujon tuntuinen, ja vauhtia ei juurikaan ollut. Ihan kuin olisi alistunut, että "minusta ei taida tälle tasolle olla". No, paransi hänkin jatkossa ja silloin nähtiin jo vauhdikkaampia ja itsevarmempia suorituksia häneltä.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös