Vegas Golden Knights 2022–2023

  • 82 378
  • 373

Mihin asti Golden Knights yltää kaudella 2022–2023?

  • Mestaruuteen

    Ääniä: 3 3,6%
  • Finaaliin

    Ääniä: 0 0,0%
  • Konferenssifinaaliin

    Ääniä: 4 4,8%
  • Konferenssivälierään

    Ääniä: 20 24,1%
  • Pudotuspelien avauskierrokselle

    Ääniä: 37 44,6%
  • Pudotuspelien ulkopuolelle

    Ääniä: 19 22,9%

  • Äänestäjiä
    83
  • Poll closed .

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Vegas Golden Knightsin viisi ensimmäistä kautta ja 439 ottelua universumin todennäköisesti laadukkaimmassa jääkiekkosarjassa NHL:ssä ovat tarjonneet lukuisia elämyksiä, sillä ensimmäisellä kaudellaan joukkue pelasi Stanley Cupin loppuotteluissa, toisella kaudellaan putosi seiskapelissä pudotuspelien avauskierroksella San Joselle ja kahdella seuraavalla kaudella taival päättyi neljän parhaan joukossa Dallasia ja Montrealia vastaan. Viime kaudella seura jäi puolestaan ensimmäistä kertaa pudotuspelien ulkopuolelle lukuisten loukkaantumisten värittämällä sesongilla. Ennen kuin on aika ruveta pohtimaan tulevaisuutta ja sitä, mitä kuudes kausi tuo tullessaan, linkitän alle aiempien kausien kausiketjut ja pelaaja-arviot.

Kausiketju 2017-2018: Vegas Golden Knights 2017–2018
Kausiketju 2018-2019: Vegas Golden Knights 2018–2019
Kausiketju 2019-2020: Vegas Golden Knights 2019–2020
Kausiketju 2020-2021: Vegas Golden Knights 2020–2021
Kausiketju 2021-2022: Vegas Golden Knights 2021-2022

Pelaaja-arviot 2017-2018: Vegas Golden Knights 2017–2018
Pelaaja-arviot 2018-2019: Vegas Golden Knights 2018–2019
Pelaaja-arviot 2019-2020: Vegas Golden Knights 2019–2020
Pelaaja-arviot 2020-2021: Vegas Golden Knights 2020–2021
Pelaaja-arviot 2021-2022: Vegas Golden Knights 2021-2022
Silver Knightsin pelaaja-arviot 2020-2021: Henderson Silver Knights 2020–2021
Silver Knightsin pelaaja-arviot 2021-2022: Henderson Silver Knights 2021-2022

Sopimustilannelähde: Vegas Golden Knights Salary Cap, Draft Picks, and Player Contracts - CapFriendly - NHL Salary Caps

Hyökkääjät (9 / $43,512,500):
Jack Eichel $10,000,000 / UFA 2026
Mark Stone $9,500,000 / UFA 2027
Max Pacioretty $7,000,000 / UFA 2023
William Karlsson $5,900,000 / UFA 2027
Jonathan Marchessault $5,000,000 / UFA 2024
Chandler Stephenson $2,750,000 / UFA 2024
William Carrier $1,400,000 / UFA 2024
Nolan Patrick $1,200,000 / RFA 2023
Michael Amadio $762,500 / UFA 2024

Puolustajat (7 / $26,462,500):
Alex Pietrangelo $8,800,000 / UFA 2027
Alec Martinez $5,250,000 / UFA 2024
Shea Theodore $5,200,000 / UFA 2025
Brayden McNabb $2,850,000 / UFA 2025
Zach Whitecloud $2,750,000 / UFA 2028
Ben Hutton $850,000 / UFA 2024
Dylan Coghlan $762,500 / RFA 2023

Maalivahdit (2 / $7,325,000):
Robin Lehner $5,000,000 / UFA 2025
Laurent Brossoit $2,325,000 / UFA 2023

Rajoitetut vapaat agentit (RFA):
Brett Howden
Keegan Kolesar
Nicolas Roy
Nicolas Hague

Rajoittamattomat vapaat agentit (UFA):
Mattias Janmark
Reilly Smith

Haudattavat sopimukset:
Shea Weber $7,857,143 / UFA 2026

Käytetty tila palkkakatosta:
Pelaajasopimukset $85,157,143
Haudattavat sopimukset -$7,857,143
= $77,300,000

Palkkakatto 2022-2023: $82,500,000
Tilaa palkkakaton alla (18/23): $5,200,000

Lisäksi organisaation vakituiseen rosteriin kuulumattomat 27 pelaajaa on syytä mainita. 19 pelaajalla on jo jonkinlainen NHL-sopimus olemassa, mutta kahdeksalla yksilöllä ei ole.

Hyökkääjät:
Brendan Brisson $925,000 / RFA 2025
Pavel Dorofeyev $925,000 / RFA 2023
Ivan Morozov $925,000 / RFA 2024
Zach Dean $883,333 / RFA 2025
Mason Primeau $825,000 / RFA 2024
Maxim Marushev $810,000 / RFA 2023
Marcus Kallionkieli $784,722 / RFA 2023
Paul Cotter $760,000 / RFA 2023
Colt Conrad AHL-sopimus
Connor Ford AHL-sopimus
Lynden McCallum AHL-sopimus

Puolustajat:
Layton Ahac $897,500 / RFA 2024
Peter Diliberatore $880,833 / RFA 2023
Daniil Chayka $847,500 / RFA 2025
Connor Corcoran $813,333 / RFA 2023
Lukas Cormier $811,667 / RFA 2024
Kaedan Korczak $789,167 / RFA 2024
Zachary Hayes $805,000 / RFA 2023
Daniil Miromanov $$762,500 / RFA 2024

Maalivahdit:
Isaiah Saville $849,667 / RFA 2024
Jiri Patera $800,000 / RFA 2023
Logan Thompson $766,667 / UFA 2025
Jordan Papirny AHL-sopimus

Jack Dugan RFA
Benjamin Jones RFA
Jake Leschyshyn RFA
Jonas Rondbjerg RFA
Brayden Pachal RFA
Dylan Ferguson RFA
--------------------------------------
Gage Quinney UFA
Jake Bischoff UFA

Ennen sen tarkempaa pelaajiston läpikäyntiä on hyvä hetki mainita, että kesäkuun lopussa Golden Knights nimitti uuden päävalmentajan Bruce Cassidyn valmennustiimin: Vegas Golden Knights Announce Hockey Operations Staffing Updates

Jo etukäteen oli tiedossa, että vanhoista valmentajista Ryan Craig ja Misha Donskov pysyvät valmennustiimissä. 40-vuotias Craig on ollut Gallantin ajoista asti osa valmennusta ja olen mielissäni, että hän edustaa pysyvyyttä. McCrimmon muun muassa myös pitää häntä lupaavana "nuorena" valmentajana. 45-vuotias Donskov puolestaan on saanut kehuja yksilöharjoitteistaan ja kyvystään kehittää muun muassa alaketjujen jyrien pelaavuutta ja luistelua. Hän olisi ollut myös osa Kanadan valmennustiimiä olympialaisissa, jos NHL-pelaajat olisivat sinne lähteneet.

Uudet nimet valmennuksessa ovat John Stevens ja Sean Burke. 56-vuotias Stevens saapuu Cassidyn tiimiin Dallasista, jossa hän on ollut edelliset kolme kautta apuvalmentajana. Stevens on entinen NHL-puolustaja, joten oletettavasti hän korvaa Ryan McGillin puolustajien peluuttajana. Ennen Dallas-pestiään Stevens toimi päävalmentajana Los Angelesissa. Siellä hän oli puikoissa silloin, kun Golden Knights voitti seurahistoriansa ensimmäisen pudotuspelisarjan suoraan voitoin 4-0, joten yhteistä historiaa Vegasiin löytyy tuossa mielessä. Hän oli Kingsissä puolestaan apuvalmentajana silloin, kun joukkue voitti Stanley Cupin 2012 ja 2014, joten menestyskokemustakin toki on. Vuosina 2006-2009 Stevens puolestaan oli Flyersin pääluotsi ja johdatti kertaalleen joukkueensa konferenssifinaaleihin. AHL-mestaruuteen hän luotsasi Flyersin farmiseuran Phantomsin vuonna 2005. Noiden meriittien myötä Stevens tuntuu äkkiseltään hyvältä haulta Cassidyn apulaiseksi.

55-vuotias Sean Burke puolestaan on uusi NHL-maalivahtivalmentaja ja maalivahtipäällikkö. Entinen maalivahtivalmentaja 54-vuotias Mike Rosati vastaa jatkossa (muiden) organisaatiossa olevien maalivahtien kehittämisestä ja scouttaamisesta, vaikka toimiikin myös Burken kanssa yhteistyössä. Burke on entinen NHL-maalivahti, joka voitti pelaajaurallaan pari maailmanmestaruutta ja olympiahopeaa. Suomen MM-kisoissa 2003 hänet nimettiin turnauksen parhaaksi kassariksi, joten tuollainen Suomi-yhteys Burkella on. Vuonna 2008 hän aloitti valmentamisen Coyotesissa, kun 18 kautta kestänyt pelaajaura NHL:ssä oli ohi. Vuonna 2016 Burke liittyi Montrealin organisaatioon, jossa hän toimi muun muassa viime kaudellakin maalivahtipäällikkönä. Negatiivisena seikkana Burken nimityksessä on parinkymmenen vuoden takainen rikoshistoria, josta halukkaat voivat kaivaa itse tietoa, mutta ehkä hän on viisastunut noista ajoista ja ammatillisesti hän on varmasti Lehnerille, Brossoitille ja Thompsonille avuksi.

*****

Pelaajavyyhtiä voisi aloittaa purkamaan siitä, mitä toimitusjohtaja Kelly McCrimmonin ja jääkiekkoasioista vastaavan presidentti George McPheen tulisi tehdä RFA- ja UFA-pelaajien kanssa. Palkkakatossa on tilaa tällä hetkellä reilut viisi miljoonaa euroa ja sopimuksen alaisena on 18 ylhäällä aloittavaa pelaajaa. Viime kesänä RFA-statuksen pelaajista nimekkäin oli Dylan Coghlan, mutta tänä kesänä rajoitettujen vapaiden agenttien kanssa toimistolla riittää enemmän puuhaa, kun Brett Howden, Keegan Kolesar, Nicolas Roy ja Nicolas Hague tarvitsevat uudet sopimukset. Howdenin loppukausi meni piloille loukkaantumisen vuoksi, mutta sitä ennen hän ehti kerätä 20 pistettä 47 pelissä, mikä oli hyvä saldo alaketjuista. Ensimmäisissä 11 pelissä hän vielä haki paikkaansa tehden vain yhden maalin, mutta marraskuun puolivälistä helmikuun alkuun hän keräsi 23 ottelussa tehot 7+9=16. Hän oli parhaimmillaan erinomainen grindaaja, joka rouhi vahvasti vastustajan maalin takana. Laukausprosentti oli korkea eikä se varmastikaan säily yhtä hyvänä. Howdenin pitäisi sopia Cassidyn todennäköisesti luomaan peli-identiteettiin, jossa karvauspelaaminen nousee taas entistä suurempaan arvoon. The Athleticissa hänen sopimuksensa hinnaksi ennustettiin miljoona, koska NHL-näytöt ovat kuitenkin vielä aika ohuet. Itse veikkasin aiemmin muistaakseni 1,2 miljoonaa, joten Howdenille voisi hahmotella vaikkapa 1,1 miljoonan arvoista jatkosopimusta kompromissina. Kolesar suoritti puolestaan alaketjuissa tasaisesti ja teki piste-ennätyksensä 24 pistettä viime kaudella, vaikka Kolesarin ketjukaverit vaihtuivat eniten koko joukkueesta. Mutta on jotenkin vaikea uskoa, että hän saisi suurempaa sopimusta kuin Carrierilla (1,4M) on, joten The Athleticissa ennusteena oli 1,125 miljoonaa taalaa. Se kuulostaa hyvältä minusta, koska Kolesarillakin on yhä todistettavaa.

Roy ja Hague ovat mielenkiintoisimmat tapaukset. Vegas voisi tarjota Haguelle vain minimisopimusta, joka on 874 000 dollaria, mutta Hague tuskin sitä ehdotusta allekirjoittaa, joten voi olla, että neuvottelut venyvät kauden alkuun saakka ja hän on sivussa harjoitusleiriltä kuten Theodore aikanaan ennen pitkän sopimuksen tekoa. On myös huhuttu, että muutama itäisen konferenssin seura olisi ehkä kiinnostunut tekemään sopimustarjouksen Haguelle ja Vegasillahan on palkkakatossa tungosta, joten "offer sheeteihin" vastaaminen voi olla vaikeaa. Hague pääsi männä kaudella pelaamaan pitkiä jaksoja Pietrangelon vierellä ykkösparissa, kun mm. Martinez oli sivussa ja syksy sujui hyvin Haguen nakuteltua 25 peliin 12 pistettä. Kevätkausi meni piloille rannevamman vuoksi ja viimeiseen 27 matsiin Hague kokosi vain tehot 1+1, mistä varmasti Golden Knightsin toimisto kiitti, koska täten kokonaispistemäärä jäi 14 pisteeseen 52 ottelussa ja tuollaisilla numeroilla ei ihan kuuta voi taivaalta vaatia. Oma veikkaukseni on, että Hague tekee parin vuoden siltasopimuksen vajaalla parilla miljoonalla, koska minusta hän ei ole esimerkiksi Whitecloudin saaman sopimuksen (kuusi vuotta ja 2,75 miljoonaa kaudessa) arvoinen näytöiltään, koska esimerkiksi erikoistilannevastuuta Haguelle ei ole langennut juuri ollenkaan. Mitä tulee Royhin, hänelle The Athleticin artikkelissa veikattiin kolmen miljoonan pintaan menevää palkkaa, mutta en jaksa uskoa noin korkeaan palkkaan, vaan hän saa hieman pienemmän sopimuksen kuin Stephensonilla on, koska alla on kuitenkin vasta yksi hyvä kausi ja lähtökohtaisestihan häntä suunniteltiin nelossentteriksi ennen viime kautta. Seuralla on ollut tapana tehdä pitkiäkin sopimuksia nuorille, jotka ovat osoittaneet läpimurtopotentiaalia kuten aikoinaan Theodore, Tuch ja viimeksi Whitecloud, joten sikäli esimerkiksi neljän tai viiden vuoden pahvi 2,2-2,5 miljoonalla ei yllättäisi, koska Roy saisi sillä jo pitkälti turvattua elantonsa ja voisi sitten vielä tehdä kolmikymppisenä toisen rahakkaan sopimuksen. Summa summarum, veikkaukseni Royn sopimuksesta on neljä vuotta 2,3-2,4 miljoonan vuotuisella palkalla. Lyhyempi parin vuoden siltasopimuskin parilla miljoonalla on tietysti mahdollinen, mutta pysyn alkuperäisessä mututuntumassani eli Roy liittyisi "pitkät" sopimukset saaneiden nuorukaisten kerhoon.

Vakituiseen rosteriin kuulumattomia RFA-pelaajia on kuusi: Jack Dugan, Benjamin Jones, Jake Leschyshyn, Jonas Rondbjerg, Brayden Pachal ja Dylan Ferguson. Heistä toki Leschyshyn ja Rondbjerg pelasivat viime kaudella ylhäällä 41 ja 30 peliä, mutta lähtökohtaisesti he aloittavat AHL:ssä ensi kauden, vaikka kumpikin joutuu menemään sinne waivereiden kautta. Eiköhän kaikille sorvata halvat jatkosopimukset alle miljoonalla. Duganin "Qualifying Offer" -summa on korkein, 832 500 dollaria. Muille riittää 750 000 dollarin tarjoaminen seuran puolelta. Eli joo, 750 000 - 850 000 dollarin haarukkaan nuorukaisten sopimukset varmasti asettunevat.

Rajoittamattomia vapaita agentteja NHL-rosterissa on kaksi. Heistä Janmark päästetään melko varmasti menemään, koska tämä ei ole ollut tarpeeksi tuottava keskiketjuista, vaan ailahdellut liiaksi. Smith sen sijaan saa jatkosopimuksen ja onkin jo uutisoitu, että se olisi arvoltaan noin viisitoista miljoonaa dollaria, jolloin kolmeen kauteen jaettuna palkka olisi noin viisi miljoonaa per kausi ja se on hänen nykyinenkin cap hit. Olen tuohon sopimukseen tyytyväinen. Osapuolilla on jo suullinen sopimus ja kunhan palkkakatossa on tilaa, sopimus virallistetaan.

Muita organisaatiossa olevia UFA-pelaajia ovat Gage Quinney ja Jake Bischoff. Realistista lienee odottaa, että molemmat saavat jatkosopimuksen. Bischoff missasi koko kauden, mutta kävi ainakin keväällä luistelemassa, joten kaipa hän vielä jääkiekkoa pystyy pelaamaan ja saanee jonkin halvan vuoden mittaisen sopimuksen. Quinney puolestaan kärsi yhä viruksen jälkioireista ja joutui jättämään perättäisten päivien peleistä jälkimmäisen lähes aina väliin eikä ollut siten Wolves-kausien tasollaan, mutta ehkä ensi kaudella hän palaisi huippuvireeseensä ja kolkuttelisi NHL-kutsua. En ole siitä hirveän luottavainen, mutta Nevadan oma poika ansaitsee silti jatkopahvin ja varmasti mielellään sellaisen tekeekin. Edellinen sopimus oli arvoltaan 750 000 dollaria ja tokkopa hänelle viime kauden perusteella palkankorotusta liiemmin annetaan. Summa summarum, kaikista RFA- ja UFA-pelaajista lähtökohtaisesti vain Janmarkille näytettäneen ovea ulos.

*****

Jotta jatkosopimuksia voidaan tehdä, tarvitaan tilaa palkkaton alle. Eniten treidispekulaatioissa ovat olleet Martinez, Pacioretty ja Brossoit. Pelkän Brossoitin kauppaaminen ei kuitenkaan riitä millään esimerkiksi Smithin ja muiden RFA-pelaajien sopimusten mahduttamiseen palkkakaton alle, joten joko Martinezin, Paciorettyn tai pahimmassa tapauksessa Karlssonin on lähdettävä muualle, mutta viimeksi mainittu on kuitenkin alkuperäinen ritari ja toivon siksi, että hän olisi koskematon. Ilman häntä toki sentteriosasto olisi Eichel-Stephenson-Roy-Howden-Morozov, joten syvyyttä kyllä löytyisi siltikin pelottavan paljon. Mitä tulee puolestaan Brossoitiin, hän oli kuitenkin viime syksynä oikeinkin hyvä ja Thompson on yhä vapaa waivereista, joten maalivahtiosasto haluttaneen pitää syvänä ja siksi luulen lopulta, että Brossoit jää organisaatioon ja Thompson aloittaa kolmoskassarina vielä ensi kauden, mutta sopimuksensa kaksi viimeistä vuotta hän on sitten ylhäällä kakkosveskarina viimeistään.

Oma mielipiteeni oli aiemmin pitkälti se, että Pacioretty joutaa muualle, koska hän ei vain tahdo pysyä kasassa, vaikka onkin Stonen rinnalla tehnyt viime vuosina pisteitä lähes piste per peli -tahdilla, mutta hänen terveenä säilymiseen ei voi luottaa niin paljoa kuin esimerkiksi Marchessaultin, Karlssonin tai McNabbin, jotka ovat olleet seurahistorian kovimpia teräsmiehiä. Toisaalta sitten Martinezin kauppaamalla Coghlanille avautuisi ehkä vihdoin kunnollinen näyttösauma TOP6-roolissa, vaikka hän Huttonin kanssa kilpailisikin kutospakin paikasta. Jos Martinez jätetään kauppaamatta, Golden Knightsilla on kahdeksan NHL-puolustajaa ja lisäksi farmissa vielä Miromanov, jonka kyllä haluaisin nähdä ylhäällä jossain vaiheessa ensi kaudellakin, mutta ilman Martinezin kauppaamista se vaatisi kolmen pakin loukkaantumista. Jos puolestaan miettii laituriosastoa, ilman Paciorettya Stonen, Marchessaultin ja Smithin jälkeen tulisi aika iso takapakki, jos ja kun Stephenson ja Roy mielletään senttereiksi kolmos- ja nelosketjuihin. Mitä enemmän asiaa pohtii, kyllähän Martinezin kauppaaminen tuntuu lopulta järkevämmältä vaihtoehdolta ja kaiketi ainakin Bostonissa oli jonkinlaista kiinnostusta häneen. Eihän se tietysti seurasta hyvää kuvaisi antaisi, että kolmevuotinen sopimus kaupattaisiin jo yhden kauden jälkeen muualle ja ilman Martinezia puolustus ei ollut niin tiivis viime kaudella (varsinkaan alivoima), kun tämä oli loukkaantuneena 53 matsin ajan, mutta eivät tuoreehkot sopimukset toisaalta ennenkään ole estäneet seuraa niitä kauppaamasta kuten muistetaan Schmidtin kohdalla.

*****

Sitten päästään vihdoin ja viimein hahmottelemaan kokoonpanoa kaudelle 2022-2023. Ensimmäisenä teen ketjuhahmotelman tämänhetkisistä sopimuksenalaisista pelaajista.

Marchessault - Karlsson - Amadio
Pacioretty - Eichel - Stone
Carrier - Stephenson - Patrick

Martinez - Pietrangelo
McNabb - Theodore
Hutton - Whitecloud
Coghlan

Lehner
Brossoit

Seuraavaksi sitten voisi tehdä ihan oikean hahmotelman siitä, miltä joukkue mahdollisesti näyttää, kun kiekko putoaa jäähän lokakuussa. Tällainen hahmotelma menisi vajaalla miljoonalla palkkakaton yli:

Marchessault $5,0 - Karlsson $5,9 - Smith $5,0
Pacioretty $7,0 - Eichel $10,00 - Stone $9,5
Amadio $0,7625 - Stephenson $2,75 - Patrick $1,2
Carrier $1,4 - Roy $2,4 - Kolesar $1,125
+ Howden $1,1

Hague $1,8 - Pietrangelo $8,8
McNabb $2,85 - Theodore $5,2
Hutton $0,85 - Whitecloud $2,75
Coghlan $0,7625

Lehner $5,0
Brossoit $2,325

= $83,475

Joten kenties Brossoitin kauppaaminen tulisi sittenkin kyseeseen, jolloin vaihdossa Thompsoniin säästöä tulisi puolitoista miljoonaa. Se jättäisi pelivaraa myös Royn ja Haguen sopimuksiin sekä ehkä jonkin kolmosketjun laiturin hankkimiseen, jos omista nuorista Cotter tai Rondbjerg ei kelpaa. Toinen mahdollisuus voisi olla Patrickin sopimuksen dumppaaminen waivereihin, jolloin siitä jäisi palkkakattorasitteeksi 75 000 dollaria [1,2 M - 1,125 M (NHL:n minimipalkka 750k + yhteisesti sovittu summa 375k)] ja säästöä tulisi se reilu miljoona. Tietysti Patrickin tilanne voi olla sellainen, että hän viettää koko kauden LTIR-listalla, koska McCrimmonin mukaan hänen statuksensa oli määrittelemätön kauden päättyessä pääiskujen vuoksi. Jälkimmäinen skenaario kuulostaa jopa loogisemmalta minusta.

Ilman Brossoitia:

Marchessault $5,0 - Karlsson $5,9 - Smith $5,0
Pacioretty $7,0 - Eichel $10,0 - Stone $9,5
Howden $1,1 - Stephenson $2,75 - Patrick $1,2
Carrier $1,4 - Roy $2,4 - Kolesar $1,125
+ Amadio $0,7625

Hague $1,8 - Pietrangelo $8,8
McNabb $2,85 - Theodore $5,2
Hutton $0,85 - Whitecloud $2,75
Coghlan $0,7625

Lehner $5,0
Thompson $0,766

= $81,916

Ilman Patrickia:

Marchessault $5,0 - Karlsson $5,9 - Smith $5,0
Pacioretty $7,0 - Eichel $10,0 - Stone $9,5
Howden $1,1 - Stephenson $2,75 - Amadio $0,7625
Carrier $1,4 - Roy $2,4 - Kolesar $1,125

Hague $1,8 - Pietrangelo $8,8
McNabb $2,85 - Theodore $5,2
Hutton $0,85 - Whitecloud $2,75
Coghlan $0,7625

Lehner $5,0
Brossoit $2,325

= $82,275

Tuollaiset versiot mahtuisivat palkkakaton alle. Optimaaliset kärkiketjut ovat minusta aika selkeät, mitä enemmän asiaa pohtii, koska en jotenkin usko, että Eichelille annettaisiin heikkoja ketjukavereita, vaan Stephenson on sijaiskärsijä ja tekee tilaa Paciorettyn ja Stonen välissä. Tuch joutui monesti operoimaan aikoinaan kolmosketjussa vaihtelevien ketjukavereiden kanssa ollen jopa liian hyvä alaketjuihin ja kenties Stephensonilla on samanlainen "kohtalo" edessään. Carrier-Roy-Kolesar nelosketjuna puolestaan tuntuu selviöltä McCrimmonin kauden päätöspressin puheiden perusteella. Tilastotkin tukevat kolmikon yhteispelaamista, koska viime kaudella 40 yhteisen minuutin aikana heidän ollessaan jäällä Vegas ampui 46 kertaa ja salli vain 31 laukausta eli corsiprosentti oli 59,7%. Tuosta kolmikosta voi kehkeytyä vastaava menestystarina kuin Carrier-Bellemare-Nosek/Reaves -kolmikosta, jos he vihdoin ensi kaudella saavat pelata yhdessä eivätkä loukkaantumiset sitä estä. Howden puolestaan mätti tosiaan enimmäkseen nelosketjusta 20 pistettä viime kaudella, joten mitä hän saisikaan aikaan kolmosketjussa Stephensonin vierellä? Voi olla, että hänelle annetaan tilaisuus näyttää osaamistaan suuremmassa roolissa. Tai sitten Cotter esiintyy niin hyvin harjoitusleirillä, että hänet nostetaan vakituiseen rosteriin. En panisi sitä pahakseni. Toinen laituriehdokas olisi Rondbjerg, koska tämä ei ole enää vapaa waivereista, joten jos häntä halutaan suojella, Rondbjerg voidaan pitää ylhäällä nelosketjussa ja ylentää Carrier kolmoseen.

Rondbjergin suojeluversio, jossa esim. Amadion palkka dumpataan waivereihin (tai Coghlan kaupataan isomman vastuun perässä muualle):

Marchessault $5,0 - Karlsson $5,9 - Smith $5,0
Pacioretty $7,0 - Eichel $10,0 - Stone $9,5
Carrier $1,4 - Stephenson $2,75 - Roy $2,4
Rondbjerg $0,8 - Howden $1,1 - Kolesar $1,125

Hague $1,8 - Pietrangelo $8,8
McNabb $2,85 - Theodore $5,2
Hutton $0,85 - Whitecloud $2,75
Coghlan $0,7625

Lehner $5,0
Brossoit $2,325

= $82,312

*****

Siirrytään erikoistilanteisiin. Alivoima oli viime kaudella runkosarjassa sarjan 21. parasta, joten siihen on tultava jotain muutoksia. Kaudella 2020-2021 Vegas pelasi vielä sarjan parasta alivoimaa, joten riittääkö pelkästään se, että avainpelaajat ovat jälleen terveinä vai pitääkö systeemiä muokata? Toissa kaudella eniten AV-minuutteja pelasivat Martinez, McNabb, Karlsson, Whitecloud, Pietrangelo ja Smith. Heidän nettoalivoima-aikansa olivat 90-100 minuuttia lyhennetyllä kaudella. Stone-Stephenson pari pelasi noin 70 minuuttia alivoimaa. Viime kaudella puolestaan suurimmat AV-minuutit kertyivät Pietrangelolle, McNabbille, Stephensonille, Roylle, Karlssonille, Whitecloudille, Smithille ja Haguelle. Stephensonin hyppääminen olosuhteiden pakosta nelosalivoimahyökkääjästä ykkösalivoimahyökkääjäksi ja Martinezin puuttuminen käytännössä kokonaan olivat ehkä isoimmat syyt siihen, miksi alivoima vuoti viime kaudella. Tietysti Nosekin kauppaaminenkin vaikutti, koska tämä pelasi keskimäärin 1:20 alivoimaa per peli, joka oli samoissa Stonen ja Stephensonin kanssa.

Toissa kauden alivoimamenestyjien varaan lähtisin rakentamaan tulevan kauden alivoimakenttiä, mutta Martinez tosin pitänee korvata Huttonilla tai Haguella. On kuitenkin selvää, että kaksi ensimmäistä hyökkääjäparia ovat ihannetilanteessa Karlsson-Smith ja Stephenson-Stone. Kolmanteen hyökkääjäpariin voi laittaa MM-kisoissakin alivoimaa rouhineen Royn (joka oli juuri kutosalivoimahyökkääjä kaudella 20-21) ja Howdenin. Mitä tulee puolustajiin, McNabb-Pietrangelo ja Hague-Whitecloud olisivat minun alivoimaparini siinä tapauksessa, että Martinez kaupataan. Hague ja Whitecloudhan pelasivat farmissa jo aikoinaan yhdessä alivoimaa, joten heillä on yhteisiä kokemuksia ja viime kaudella Hague sai tuntumaa NHL:ssä alivoimapelaamiseen keskimäärin 55 sekuntia per peli. Hänen raameillaan blokkaamisen pitäisi sujua. Jos Martinez jää, sitten alivoimanelikko alakerrassa on toki selvää pässinlihaa.

AV: Karlsson-Smith-McNabb-Pietrangelo, Stephenson-Stone-Hague-Whitecloud, Roy-Howden

Mitä tulee ylivoimaan, se on sakannut vuosia. Debyyttikaudella VGK:n ylivoima oli 14. parasta lukemalla 21,0%. Seuraavalla kaudella YV oli seitsemänneksi huonointa. Kolmas kausi oli poikkeus, kun YV oli yhdeksänneksi parasta joukkueen onnistumisprosentin oltua 22%. Playoffeissa samana keväänä onnistumisia tuli vain 18%:n edestä. Sitä seuraavissa pudotuspeleissä noteeraus oli vielä heikompi, kun Vegas onnistui vain 9,3%:n varmuudella. Päättyneellä kaudella runkosarjassa Vegasin YV-prosentti oli 18,4%, joka oli kahdeksanneksi heikoin.

Cassidy puhui jo ensimmäisessä mediatilaisuudessaan siitä, että hän haluaa ylivoimapelissä kiekon olevan mahdollisimman paljon syvällä hyökkääjien lavoissa, koska nämä ovat tottuneet operoimaan lähellä maalia ja sieltä Cassidy haluaa luoda maalipaikat. Yksinäisen puolustajan tehtävä on toimia enemmän syöttölautana kuin ampujana siniviivasta. Kun Boston eteni Stanley Cupin finaaleihin keväällä 2019, sen ylivoimaprosentti pudotuspeleissä oli hurja 32,4%. Tuolloin eniten YV-aikaa saivat Krug, Marchand, Bergeron, Pastrnak ja DeBrusk/Johansson. Tuosta voisi päätellä, että Cassidy ehkä rakentaisi ykkösylivoiman kahden rightin ja kahden leftin hyökkääjän varaan.

Katsoin läpi noita Bostonin tekemiä YV-maaleja keväältä 2019. Yksi suosittu tapa oli se, että Krug oli viivassa, Bergeron oikealla, Marchand ylhäällä vasemmalla, Pastrnak syvällä vasemmalla ja DeBrusk maskissa. Slotissa ei ollut ketään. Marchand pystyi vasemmasta siivestä joko ampumaan, syöttämään poikittain takatolpalle hiipineelle Bergeronille tai kierrättämään syvään maalin kulmalle Pastrnakille. Kakkosviisikossa oli vähän samaa henkeä peilikuvana. Grzelczyk oli viivassa, Krejci vasemmalla, McAvoy oikealla, Coyle maskissa ja Heinen päädyssä. Toki välillä kuviona oli standardinomainen 1-3-1, jossa ykkösviisikossa Bergeron oli slotissa ja Pastrak-Marchand kaksikko siivissä.

Summa summarum, Theodore ottanee Krugin roolin syöttelijänä. Eichel ja Stone ovat itseoikeutut rightit, vaikka Marchessaultin syrjäyttäminen sattuu. Jos Pacioretty jatkaa seurassa, ei häntäkään oikein voi ykkösylivoimasta sivuuttaa. Toinen leftin pelaaja voisi olla Karlsson, Smith tai Stephenson. Viimeksi mainittuhan loppukaudesta oli tehokas ylivoimalla maalin edestä survoen reboundeja sisään, joten povaan hänelle tässä vaiheessa kesää roolia ykkösylivoimassa maskimiehenä. Kakkosviisikkoon jäisi sitten Karlssonin ketju kokonaisuudessaan, Pietrangelo ja joku neljäs hyökkääjä (Roy?). Pelaajat asettelisin näin:

YV:

Ilman slottipelaajaa:

Eichel Stephenson
Pacioretty Stone
Theodore

Marchessault Roy
Smith Karlsson
Pietrangelo

1-3-1:

Stephenson
Eichel Stone Pacioretty
Theodore

Roy
Marchessault Smith Karlsson
Pietrangelo

Ykkösylivoimassa Eichel operoisi pastrnakmaisesti syvyydessä maalin kulmalla ja voisi jakaa poikkisyöttöjä painottomalta puolelta maalin kulmalle hiipivälle Stonelle tai pudottaa kiekkoa alaspäin Paciorettylle, joka tinttaisi one-timereita vastakiekkoon. Pacioretty voisi itse ampua vasemmasta siivestä ranteella tai marchandmaisesti syöttää halki neliön oikealle takatolpalle Stonelle/Stephensonille. Stone voisi oikeasta siivestä jakaa passeja takatolpalle Eichelille tai ampua itse. Jos kuviona olisi 1-3-1, sitten Eichel kuuluu vasempaan siipeen ja Pacioretty olisi ampujan paikalla oikealla. Stone olisi Bergeronin kaltaisena jässikkänä neliön keskellä valmiina ampumaan ja tekemään tilaa muille.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Seuraavaksi muutama sananen AHL-seura Henderson Silver Knightsista, joka aloittaa kolmannen AHL-kautensa ensi syksynä. Ensimmäinen kausi huipentui Tyynenmeren divisioonan pudotuspeleissä hopeasijaan Condorsin vietyä finaalisarjan voitoin 2-1. Viime kaudella menestys oli heikompaa jo runkosarjassa ja playoffien avauskierroksella Eagles kaatoi Silver Knightsin suoraan voitoin 2-0 voitettuaan molemmat matsit 5-2.

Aloitetaan maalivahdeista. Jos Brossoit jää organisaatioon, Thompson on HSK:n ykkösveskari tutusti. Jos Thompson on kakkosveskarina NHL:ssä, Ferguson, Saville ja Patera kamppailevat tasaisesti peliajasta. Oma suosikkini heistä on Ferguson, jos hän vain on terveenä. Hänhän aloitti jo viime kauden kakkoskassarina, mutta parin loukkaantumisen takia pelit jäivät vähiin. Patera varasti täten viime kaudella ykkösveskarin paikan Thompsonin oltua NHL:n mukana, mutta en ole täysin vakuuttunut hänestä, vaikka ylipelaaminen väheni roimasti, muttei hän silti herätä luottamusta, kun muistissa ovat myös kesyt U20-näytöt aikoinaan maajoukkuepeleissä, joissa hän oli seula ja viime kevään parissa playoffpelissä omiin meni helppoja maaleja ratkaisupelissä. Saville puolestaan teki häikäisevän sisääntulon jopa voittaen kuusi peliä kahdeksasta keväällä, mutta joutuu silti ehkä hakemaan vauhtia vielä ECHL:stä kokeneempien veskarien takana.

Puolustus pysyy aika hyvin kasassa. Miromanov on ykköspuolustaja ensi kaudellakin, koska NHL:ään hän ei mahdu ilman loukkaantumisia. Korczak ja Hayes ovat myös TOP4-puolustajia ja voivat saada yksittäisiä pelejä ylhäällä ensi kaudella. Viime kauden pelaajista Diliberatore, Ahac, Pachal ja Corcoran jatkavat varmastikin myös. Viime kauden pelaaja-arvioissa kirjoittelin, että tehokkaasti ylivoimalla esiintyneelle Corcoranille luulisi löytyvän vastuuta AHL:ssä jatkossa paremmin, mutta kun tuota nuorten puolustajien määrää katsoo, peliaika voi olla yhä tiukassa. Uusina niminä nähtäneen Lukas Cormier, joka pelasi viime kaudella QMJHL:n läpi ja Daniil Chayka, joka liittyi keväällä hetkeksi jo harjoitteluvahvuuteen. Toki en ole varma, että voisiko esim. Chayka vielä palata junioreihin kaudeksi, jossa vastuuta tulisi varmaankin enemmän kuin AHL:ssä. McCoshenille ei kuitenkaan tarvinne tehdä jatkosopimusta, koska nuoria puolustajia on niin paljon tyrkyllä rosteriin. Eikä pidä unohtaa Bischoffia, joka missasi siis kokonaan viime kauden, mutta toisi jatkosopimuksen saadessaan arvokasta veteraanikokemusta nuoreen puolustukseen.

Hyökkäystä johtavat varmaankin Cotter, Dorofeyev, Morozov, Brisson, Jones, Leschyshyn, Rondbjerg ja Dugan. Heistä Jones, Leschyshyn ja Rondbjerg tosin eivät ole enää waivervapaita, joten joku seura saattaa poimia esimerkiksi Rondbjergin, jos hänet lähetetään alas ja se sapettaisi. Quinney ja Quine toivottavasti saavat veteraaneista jatkosopimukset. Conrad ottaa yhtenä kokeneempana pelurina puolestaan harteilleen toisen alaketjuista. Periaatteessa Quinney, Quine, Conrad ja Duke olisi minusta riittävä kokoelma yli 25-vuotiaita pelureita näyttämään esimerkkiä nuoremmille. Suomalaisittain mielenkiintoista on se, että palaako Kallionkieli WHL:stä Silver Knightsiin, jossa hän pelasi jo kuusi matsia toissa kaudella energisesti. Nelosketjun laidassa näkisin Kallionkielelle raon, johon sementoida paikkansa, jos hän on kehittynyt Wheat Kingsissä entisestään vuodessa.

Kokoonpanohahmotelma sillä oletuksella, että Cotter tai Rondbjerg aloittaa ylhäällä:

Rondbjerg/Cotter - Leschyshyn - Brisson
Jones - Morozov - Dorofeyev
Quine - Quinney - Dugan
Loewen - Conrad - Marushev
Kallionkieli - Ford - Duke
Primeau - X - McCallum

Bischoff - Miromanov
Hayes - Korczak
Cormier - Pachal
Ahac - Diliberatore
Chayka - Corcoran

Thompson
Ferguson
Patera
Saville

*****

Tulevassa varaustilaisuudessa heinäkuun alussa Golden Knightsilla on seuraavat varausvuorot:

2. kierros #48
3. kierros #95 (New York Rangersilta)
5. kierros #135 (Chicagolta)
5. kierros #145
6. kierros #177
7. kierros #209

Ensimmäisen kierroksen varausvuoronsa Vegas kauppasi Buffaloon Eichel-kaupassa. Oma kolmannen kierroksen vuoro puolestaan on Chicagon hallussa viime vuoden Janmark-kaupasta, mutta Rangersin kolmannen kierroksen vuorolla Vegas pääsee varaamaan Reaves-kaupan myötä. Neljännen kierroksen vuoro kuuluu puolestaan Detroitille, koska pari vuotta sitten draftissa Vegas kauppasi tämän vuoden neloskierroksen vuoronsa vuoden 2020 neloskierroksen vuoroon. Viidennellä kierroksella Vegas saa varata oman vuoron lisäksi Chicagon vuorolla, koska se tuli Janmarkin mukana Chicagosta viime keväänä. Kutos- ja seiskakierroksilla käytössä ovat omat varausvuorot.

Ketkä olisivat sitten mahdollisia kohteita eri kierroksilla? Tuolla Mock Draft -ketjussa ennakoinkin jo sitä aiemmin. Lainaan itseäni suoraan sieltä, koska oikein mitään lisättävää ei ole noiden kahden ensimmäisen varausvuoron osalta toisella ja kolmannella kierroksella. Tiivistetysti odotan seuran jatkavan pohjoisamerikkalaisten ja venäläisten varaamista. Jos pelaajia varataan Manner-Euroopasta, varmasti osalla näistäkin on suunnitelmissa pelata Pohjois-Amerikan junnusarjoissa tai heillä on jo kokemusta niistä. Yllätyn positiivisesti, jos Vegas varaisi vihdoin kuudennessa varaustilaisuudessaan ensimmäisen suomalaispelaajan kotoisista sarjoista, koska Kallionkielihän varattiin aikoinaan USHL:stä.

Ensimmäisen kierroksen varausta tosiaan Golden Knightsilla ei tänä vuonna ole, vaan ensimmäinen valintavuoro on numerolla 48. Historia on osoittanut johtoportaan suosivan pohjoisamerikkalaisia ja venäläisiä, sillä joka vuosi haaviin on tarttunut vähintään yksi pelaaja itänaapurista ja muutoin valinnat ovat enimmäkseen olleet jenkkejä ja kanukkeja. Viime vuosi oli tosin poikkeus sääntöön, kun Deanin (CAN) jälkeen loput varaukset olivat eurooppalaisia, mutta näilläkin oli aikomus tulla pelaamaan Pohjois-Amerikkaan tai sitten he jo kiekkoilivat siellä. Niinpä on helpohko kohdistaa katseet Pohjois-Amerikan juniorisarjoihin. Jokaisena viitenä aiempana vuonna vuosikerran ensimmäinen varaus on käytetty hyökkääjään, joten jatkan samaa trendiä.

Krebsin treidaamisen jälkeen mitään huippulupaavia senttereitä organisaatiossa ei ole, vaikka Dean, Morozov, Demek, Brabenec ja Hallum voivatkin NHL-urat tehdä keskiketjuissa. Brissonin näen laiturina. Puolustuksessa Cormier ja Korczak ovat luultavimmin tulevia NHL-pelaajia, joten siksi puolustajapoimintoihin käyttäisin vasta myöhempiä vuoroja.

Alkuun mietin Pronmanin listalla TOP40:een mahtuvan isokokoisen rightin sentterin Cameron Lundin olevan kenties hyvä valinta Green Baysta, koska hänellä on myös hyvä rannelaukaus, mutta ehkä hän on vähän flegmaattinen luistelija kuitenkin. Päädyin täten kanadalaiseen Bryce McConnell-Barkeriin OHL:n Soo Greyhoundsista, koska hän on puolestaan isokokoinen leftin sentteri, jolla vaikutti koosteen perusteella olevan myös ihan napakka rannelaukaus, mutta ennen kaikkea Vegasin identiteettiin sopivaa muutakin osaamista eli kykyä toimia syöttölautana ahtaissa tiloissa ja karvata hyvin. Jossain määrin hän muistuttaa viime vuonna varattua slovakkisentteri Demekia. Työmoraalia ja nopeuttakin kehuttiin jossain kykyjenetsintäraportissa ja nekin täsmäävät Vegas-jääkiekon profiiliin, joten summa summarum, McConnell-Barker on lyhyellä tutustumisella oikeasti aika Golden Knightsin näköinen hyökkääjä. Pronmanin listalla hän on sijalla 47 ja Bobilla kaiketi 43:s, joten kun Vegasilla on lisäksi viime vuosina ollut tapana poimia alkukierroksilla pelaajia, jotka ovat jostain syystä valuneet odotettua alemmas, McConnell-Barkerkin menisi samaan kastiin, vaikkakin vain niukasti muutaman sijan erotuksella.

Historiaan perustuen napataan nyt sitten vaikkapa joku venäläinen vaihteeksi Golden Knightsiin. McKenzien listan kunniamaininnoista bongasin nimet Vladimir Grudinin, Arseni Koromyslov ja Viktor Neuchev. Gruninia kuvaillaan yhdeksi ikäluokan aliarvostetuimmaksi puolustajaksi. Hän on näemmä pienikokoinen, mutta sulava luistelija hyvillä käsillä varustettuna. Golden Knightshan on varannut mm. Brännströmin ja Cormierin, joten se ei arkaile varata pienikokoisia, mutta hyökkäyssuuntaan potentiaalia puolustajia. Koromyslov puolestaan kuuluu SKA:n organisaatioon, josta Vegas on varannut Morozovin, joten hänkin tulisi kyllä kyseeseen, koska myös Koromyslov luistelee hyvin ja osaa liikuttaa kiekkoa. Neuchev puolestaan omistaa yhden varausvuoden parhaista laukauksista ja on älykäs hyökkäysalueella. Hän olisi siten luonteva jatkumo Brissonin ja Dorofeyevin varaamisille, koska näilläkin on ollut puutteita keskinkertaisessa luistelussa. Kaikki kolme ehdokasta olisivat täten varaushistoriaan peilaten sopivia Vegas-varauksia, mutta lottoarvonta päätyi kuitenkin 40 maalia MHL:ssä mättäneeseen Neucheviin, joka jossain raportissa sai kehuja myös suunnanmuutospelaamisestaan sopien siten Golden Knightsin filosofiaan.

*****

Keskustelu on nyt avattu. Luen mielelläni muidenkin mietteitä tästä eteenpäin tulevan kauden joukkueesta. Lopuksi voisi mainita, että ensi kaudella täällä Euroopassa omista varauksista tai organisaatioon kuuluvista pelaajista pelaa näillä näkymin vain (jos tulevasta draftista ei tule "apuja") Carl Lindbom, joka torjuu kiekkoja Ruotsissa Djurgårdenissa Allsvenskanissa. Tuokin fakta vain kertoo siitä, kuinka pohjois-amerikkakeskeinen organisaatio on.

Kiitoksia lukemisesta ja muistakaa osallistua äänestykseen sivun ylälaidassa. Viime kauden äänestyksessä vain kaksi äänestäjää tiesi, että Golden Knights jää pudotuspelien ulkopuolella. 72 äänestäjää oli täten väärässä, heh. Joukkoälyn osumatarkkuus on toivottavasti parempi tällä kaudella, kun Golden Knights pelaa kuudennen kautensa, jolloin omistaja Bill Foleyn alkuperäisen vision mukaan pitäisi voittaa Stanley Cup.
 
Viimeksi muokattu:

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Kiitos mahtavista scouttauksista/kattauksista/katsauksista tulevalle kaudelle, @Salming!

Pidätkö yhtään mahdollisena mitään treidejä, esim. Lehnerin kanssa? Tuolla SinBin.Vegasin palstallahan leikittiin GM:ää, ja Lehner lähti aika nopeasti pois Golden Knightsista näiden kavereiden päästessä GM:n paikalle. Voisi olla, että sama tapahtuisi minun päästessäni GM:ksi Vegasiin. Monet tuntuvat olevan valmiita laittamaan kaikki panoksensa Thompsonin pussiin, ja ehkä itsekin voisin yrittää moista peliä. Tai sitten hankkia joku toinen veteraanimaalivahti Lehnerin tilalle, joka ei ole yhtä arvaamaton ja loukkaantumisherkkä kuin Robin.

Noista kolmos- ja nelosketjun kokoonpanoista voi spekuloida vaikka kuinka pitkään, mutta tuskinpa seuran kurssi siitä mihinkään suuremmin muuttuu vaikka siellä olisi ketä pelaamassa. Kunhan ovat NHL-tason pelaajia.

Ykkös- ja kakkosketjussa kai jännitetään lähinnä akselilla Pacioretty-Smith-Karlsson. Noista haluaisin pitää Smithin mieluiten, ehkä sitten Paciorettyn toiseksi. Karlsson on jättänyt vähän huonon maun suuhuni ensimmäisen Vegas-kautensa jälkeen. Se oli ihmeellinen suonenvetokausi häneltä.

Puolustus lienee aika selvää pässinlihaa, jos Martinez on kerta varma lähtijä. Mieluummin kauppaisin varmaan vaikka Paciorettyn tai Karlssonin kuin Martinezin. Stephensonin voisi istuttaa sitten ehkä laidalle pelaamaan? Ja ne kolmos- ja nelosketjut tosiaan eivät sitten paljon muuta tulosta mielestäni, kuka siellä sitten pelaileekin.

Minulle mieluinen pelaaja draftista olisi Seamus Casey, jolla on Florida-yhteyksiä, kuten minullakin (ja taitaa olla irlantilaista/katolista alkuperää, katso alla, heh). Vaan ei taida tippua kyllä Vegasin poimittavaksi saakka.

Ja vielä siis loppukevennys: tutkin uuden valmentajamme Bruce Cassidyn taustoja. Cassidy-nimi on irlantilaista alkuperää, ja Irlannissa 73% väestöstä on katolisia, joten eiköhän tuo Vegasin katolispakko toiminut tässäkin valinnassa, vaikken sitä onnistunutkaan sataprosenttisesti varmistamaan, heh.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Pidätkö yhtään mahdollisena mitään treidejä, esim. Lehnerin kanssa? Tuolla SinBin.Vegasin palstallahan leikittiin GM:ää, ja Lehner lähti aika nopeasti pois Golden Knightsista näiden kavereiden päästessä GM:n paikalle. Voisi olla, että sama tapahtuisi minun päästessäni GM:ksi Vegasiin. Monet tuntuvat olevan valmiita laittamaan kaikki panoksensa Thompsonin pussiin, ja ehkä itsekin voisin yrittää moista peliä. Tai sitten hankkia joku toinen veteraanimaalivahti Lehnerin tilalle, joka ei ole yhtä arvaamaton ja loukkaantumisherkkä kuin Robin.

Noista kolmos- ja nelosketjun kokoonpanoista voi spekuloida vaikka kuinka pitkään, mutta tuskinpa seuran kurssi siitä mihinkään suuremmin muuttuu vaikka siellä olisi ketä pelaamassa. Kunhan ovat NHL-tason pelaajia.

Ykkös- ja kakkosketjussa kai jännitetään lähinnä akselilla Pacioretty-Smith-Karlsson. Noista haluaisin pitää Smithin mieluiten, ehkä sitten Paciorettyn toiseksi. Karlsson on jättänyt vähän huonon maun suuhuni ensimmäisen Vegas-kautensa jälkeen. Se oli ihmeellinen suonenvetokausi häneltä.

Puolustus lienee aika selvää pässinlihaa, jos Martinez on kerta varma lähtijä. Mieluummin kauppaisin varmaan vaikka Paciorettyn tai Karlssonin kuin Martinezin. Stephensonin voisi istuttaa sitten ehkä laidalle pelaamaan? Ja ne kolmos- ja nelosketjut tosiaan eivät sitten paljon muuta tulosta mielestäni, kuka siellä sitten pelaileekin.

Minulle mieluinen pelaaja draftista olisi Seamus Casey, jolla on Florida-yhteyksiä, kuten minullakin (ja taitaa olla irlantilaista/katolista alkuperää, katso alla, heh). Vaan ei taida tippua kyllä Vegasin poimittavaksi saakka.

Ja vielä siis loppukevennys: tutkin uuden valmentajamme Bruce Cassidyn taustoja. Cassidy-nimi on irlantilaista alkuperää, ja Irlannissa 73% väestöstä on katolisia, joten eiköhän tuo Vegasin katolispakko toiminut tässäkin valinnassa, vaikken sitä onnistunutkaan sataprosenttisesti varmistamaan, heh.
Varmasti joku osin puskista tuleva treidi tapahtuu, koska eihän viime kesänä kukaan osannut ennakoida esimerkiksi Howdenin hankkimista alaketjuihin. Lehnerin liikkumiseen en jaksa uskoa, vaan hän saa ainakin ensi kauden vielä aikaa näyttää osaamistaan uuden valmennuksen alaisuudessa ja puolustuskonseptin takana. Lueskelin myös noita SinBin.Vegasin GM-leikkejä ja lähinnä herra Jasonin versio oli realismia minusta.

Mitä tulee Karlssoniin, hänhän oli viime playoffeissa Paciorettyn ohella paras hyökkääjä ja pelasi parasta jääkiekkoaan sitten sen debyyttikauden, joten siksi minulla on vielä uskoa hänen hyödyllisyyteensä. Mitä tulee Martineziin, alivoiman takia hänet pitäisi mielellään jengissä, joten jos se onkin Pacioretty, joka lähtee Martinezin sijasta, en sitäkään ihmettelisi juuri tuon Martinezin alivoima-arvokkuuden takia. Estetyt maalit ovat yhtä tärkeitä kuin tehdyt maalit. Ja tosiaan Stephenson voi pelata laidallakin, mutta minusta hän ei ole ollut sillä pelipaikalla läheskään niin hyvä kuin sentterinä, joten siksi pitäisin hänet keskikaistalla, jos vain mahdollista.

Casey saattaa olla tosiaan mennyt ennen Golden Knightsin ensimmäistä vuoroa, mutta ainahan voi treidata ylöspäin kuten Korczakin kohdalla tehtiin. Mieluummin toki silti itse varaisin hyökkääjän ensimmäisellä vuorolla, vaikka Caseynkaan tilastot eivät huonoilta näytä. Mitä tulee Cassidyyn, kiitoksia jälleen lisätiedoista häneen liittyen. Olisihan tuo pitänyt arvata, että todennäköinen katolilaisuus oli osin hänen valintansa taustalla. Ehkä pitäisi käydä läpi kaikki NHL-pelaajat ja sitä kautta varmaan löytyisi se tämän kesän yllättävä katolilaistaustainen treidikohde, heh.

Eilen seura julkaisi tulokkaiden kehitysleirin ohjelman. Leiri alkaa ensi viikolla varaustilaisuuden jälkeen kuten oli jo tiedossa. Maanantaina ja tiistaina on vain harjoituksia, mutta torstaista lauantaihin myös sisäiset peliosuudet, jotka striimataan, joten jo kahdeksan päivän päästä on mahdollista nähdä omia lupauksia samassa jääkiekkokaukalossa ja vertailla heidän ominaisuuksiaan. Perjantain ja lauantain peliosuudet tulevat koto-Suomessa parhaaseen katseluaikaan iltakahdeksalta.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Arvuuttelin tuota varsinaisen Training Campin ajankohtaa. En tiedä, onko minulla mahdollisuutta mennä paikan päälle, mutta olisi kiva pitää se mahdollisuus avoimena. Koska ensimmäinen harjoituspeli on kaiketi syyskuun 25. päivänä sunnuntaina, niin ehkä Training Camp alkaa sitten torstaina 22. syyskuuta? EDIT: 21. päivä näköjään aukeaa Training Camp. Ensimmäinen päivä on yleensä jotain lääkärintarkistuksia jne., joten ehkä torstaina sitten vasta päästään jäälle.
 
Viimeksi muokattu:

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Arvuuttelin tuota varsinaisen Training Campin ajankohtaa. En tiedä, onko minulla mahdollisuutta mennä paikan päälle, mutta olisi kiva pitää se mahdollisuus avoimena. Koska ensimmäinen harjoituspeli on kaiketi syyskuun 25. päivänä sunnuntaina, niin ehkä Training Camp alkaa sitten torstaina 22. syyskuuta? EDIT: 21. päivä näköjään aukeaa Training Camp. Ensimmäinen päivä on yleensä jotain lääkärintarkistuksia jne., joten ehkä torstaina sitten vasta päästään jäälle.
Joo, 22. päivänä syyskuuta on ensimmäinen jääharjoitus. Mukavaahan se olisi, jos pääset paikalle scouttaamaan etukäteen tulevan kauden onnistujat.

Laitetaanpa tähän talteen samalla harjoituspelien aikataulu. Aika tiuhaan tahtiin noita pelejä pelataan ja kierrätystä on tutusti luvassa. Varmaan vanhan kaavan mukaan joka pelissä on pari ketjullista veteraaneja ja pari ketjullista vähemmän kokeneita miehiä. Vieraspeli Kingsiä vastaan pelataan Salt Lake Cityssa kuten viime syksynäkin ja viimeinen harjoituspeli puolestaan mitellään Idahossa:

Su 25.9. Avalanche - Golden Knights
Ma 26.9. Golden Knights - Kings
Ke 28.9. Golden Knights - Avalanche
Pe 30.9. Golden Knights - Sharks
Ti 4.10. Golden Knights - Coyotes
To 6.10. Kings - Golden Knights
La 8.10. Coyotes - Golden Knights

Varsinainen runkosarjan otteluohjelmakin julkistettiin yöllä: NHL Announce 2022-23 Regular Season Schedule for the Vegas Golden Knights

Ensimmäistä kertaa sitten debyyttikauden kausi alkaa vieraissa, kun vastaan asettuu Los Angeles 11. lokakuuta. Finaalipaikka on siis taattu, jos historia toistaa itseään. Kotiavaus on kaksi päivää myöhemmin Chicagoa vastaan. Kolmas peli puolestaan on vieraissa Seattlea vastaan. Viime kauden kohtaamiset menivät tylysti 4-0 Vegasille. Hallitseva mestari Colorado saapuu kylään 22. lokakuuta Vegasin kuudenteen runkosarjaotteluun.

Marraskuun alussa on ohjelmassa jokavuotinen Kanadan vierasreissu. Samalla joukkue käy Washingtonissa ja Buffalossa. Joulukuussa outoa on se, että sieltä puuttuu puolestaan jokakautinen joululahjojen ostosreissu Isoon Omenaan eli New Yorkin alueelle. Bostonissa joukkue toki käy viime kauden tapaan vierailemassa joulukuun alussa, mutta palaa sitten kotiin heti sen jälkeen. Ennen joulua on neljän pelin kotiputki, mutta jouluvapaiden jälkeen edessä on heti haastava tuplapelipäivä Los Angelesissa ja Anaheimissa. Jo tavaksi muodostunut uudenvuodenaaton kotipeli on tänä vuonna Nashvilleä vastaan.

Tammikuun kolme ensimmäistä viikkoa kuluvat kotona, kun Vegasilla on kauden pisin kotiotteluputki, joka on seitsemän ottelua. Sen aikana entinen valmentaja Pete DeBoer saapuu muun muassa kylään Dallasin kanssa. Heti pitkän kotirupeaman jälkeen joukkue lähtee reissuun ja pelaa tähdistöottelun molemmin puolin yhteensä kuudesti vieraissa. Tammikuun lopussa ennen tähdistötapahtumaa on edessä joulukuulta siirretty vierailu itärannikolle Rangersin, Devilsin ja Islandersin vieraaksi. Helmikuu alkaa vieraspeleillä Nashvillessä ja Minnesotassa, jonka jälkeen loppukuukausi on rauhallisempi, kun pelejä on seitsemän 17 päivään, mutta niistäkin viisi on kotona.

Maaliskuussa on edessä viiden matsin vierasreissu puolestaan Floridan alueelle, Carolinaan, Philadelphiaan ja St. Louisiin eli entiseen tapaan Panthers, Lightning ja Hurricanes -matsit on niputettu samaan reissuun ja lisänä on pari muutakin peliä tällä erää. Loppukuussa edessä on toinen keikka Kanadaan kohtaamaan Canucks, Flames ja Oilers. Huhtikuussa on vielä seitsemän runkosarjapeliä, joista kaksi viimeisintä Seattlea vastaan niin kotona kuin vieraissa.

Perättäisten päivien pelejä on ainoastaan kuusi kappaletta, mikä on yllättävän vähän. Kotipeleistä 31/41 on puolestaan torstai-sunnuntai -akselilla, joka kelpaa paikallisille varmasti. McCrimmon kehui myös otteluohjelmaa ja sanoi sen olevan paras tähänastisista. Samaisessa videohaastattelussa hän kertoi, kuinka Nevada-päivän pelistä on jo muodostunut merkittävä tapahtuma ja uudenvuodenaaton pelitkin saivat kiitosta tunnelmastaan.

Tuossa samassa haastattelussa sivuttiin myös tulevaa varaustilaisuutta. Organisaatio kuulemma arvostaa edelleen ensimmäisen kierroksen varausvuoroja, vaikka onkin niitä kaupannut. Heillä on myös suuri arvostus muihin varausvuoroihin. Valmistautuminen on sujunut hyvin. He ovat erona viime vuoteen voineet tavata kasvotusten amatööripuolen scouttejaan ja tehdä viimeiset arvioinnit yhdessä. Ylipäätään tunne mukavuudesta on suurempi, kun esimerkiksi viime vuonna OHL-pelaajia ei nähnyt lainkaan ja piti turvautua enemmän videoihin. Amatööri- ja PRO-puolen eroksi McCrimmon tiivisti hyvin sen, että PRO-scouteilla työ jatkuu koko ajan, mutta amatööriscouteilla on selkeä lähtöpiste ja maali. Tuleva viikonloppu on heille jännittävä prosessin huipennus, jonka jälkeen uusi prosessi alkaa elokuun alussa Ivan Hlinka -turnauksessa.

Logan Thompson kävi hiljattain rupattelemassa 50 minuutin ajan paikallisessa podcastissa. Kuuntelin juttutuokion ja ohessa on muutama poiminta siitä:

- Jääkiekon pariin hän ajautui isänsä ohjaamana, joka heitti hänet jäälle ja käski opetella luistelemaan. Hänestä tuli maalivahti, koska varusteet näyttivät siisteiltä ja hän jotenkin aina oli pitänyt maalivahdeista, joten hänelle ostettiin maalivahdin patjat ja siitä se sitten lähti
- Harjoitusten jälkeen hän pelasi videopelejä kaveriensa kanssa ja suosikki niistä oli Halo 2. Nykyäänkin hän pelaa videopelejä päivittäin, muttei enää Xboxilla, vaan tietokoneella. Yksi pelitovereista on ollut maalivahtikaveri Dylan Ferguson, jota Thompson kehui todelliseksi videopelaajaksi. Ferguson on yhden juontajistakin ystävä ja tämä osasi kertoa, että Ferguson harrastaa peliensä striimaustakin. Aika paljon haastattelun keskikohta pyöri videopelaamisen ympärillä
- Thompson oli nuorena tietysti Flames-kannattaja, koska asui Calgaryssa. Idolikseen hän mainitsi suomalaisen Miikka Kiprosoffin luonnollisesti. Myöhemmin myös Fleuryn tapaaminen oli unelma, joka tuli toteen
- Muista lajeista Thompson ei innostunut niin paljoa, vaan jääkiekko on aina ollut hänelle ykkönen. Hänellä on ystäviä, jotka on varattu NHL:ään ja heidän pelejään katsomalla hän sai lisäsisua tavoitella ammattilaisuutta
- Thompson oli yllättynyt valinnastaan toissa kauden parhaaksi AHL-maalivahdiksi, koska aiemmin hän oli voittanut vain yhden joukkuepalkinnon eli WHL-mestaruuden eikä yksilötitteleitä. Tiedon hän sai Silver Knightsin maalivahtivalmentajalta "Freddy" Brathwaitelta, joka onnitteli häntä tekstiviestitse
- Parhaillaan Thompson harjoittelee yhdeksästä kahteentoista ja rentoutuu loppupäivän altaalla
- Musiikkimaku on monipuolinen, mutta pelipäivänä hän suosii rockia. Suosikkiartisteja ovat Drake ja Post Malone
- 17-vuotiaasta asti hänen lempinimensä on ollut "LT" nimikirjaimien mukaan ja se on jäänyt elämään nykypäivään asti. Tuo lempinimi tietysti oli jo tiedossa Golden Knightsin Twitter-päivitysten ansiosta
- Haastattelun lopussa tuli vihdoin yksi kysymys liittyen kansainväliseen jääkiekkoon ja sen eroavaisuuksiin. Thompson vastasi, että jää on tietysti vähän isompi, joka lisäsi haasteellisuutta, mutta lisäksi hän mainitsi erikseen sen, että erityisesti Sveitsi- ja Suomi-peleissä hän aisti jalkapallomaista tunnelmaa, kun fanit lauloivat jatkuvasti chantteja ja tunnelma täten muistutti kuin televisiosta katsottuja jalkapallo-otteluja. Thompson kehui sen olleen upeaa ja voin tietysti itsekin vahvistaa esimerkiksi Sveitsi-pelissä olleena, että eritoten sveitsiläiskannattajilla oli erinomainen pöhinä läpi 60 minuutin
 
Viimeksi muokattu:

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Vuoden 2022 NHL:n varaustilaisuus käytiin pari päivää sitten. Ensimmäisen kierroksen varausta Golden Knightsilla ei ollut, joten se aloitti varaamisen toisella kierroksella numerolla 48. Ennustin aiemmin, että valinta kohdistuisi hyökkääjään, koska jokaisen vuosikerran ensimmäisenä varattu pelaaja on ollut hyökkääjä ja usein vieläpä Pohjois-Amerikan juniorisarjoista. Lisäksi Krebsin treidaamisen jälkeen mitään huippulupaavia sentterilupauksia organisaatiossa ei ollut/ole, joten veikkasin myös, että siksi hyökkääjävalinta olisi ennemmin sentteri kuin laituri.

Aika hyvin ennuste osui, koska Vegas varasi tsekkiläisen Matyas Sapovalivin OHL:n Saginaw Spiritistä. Oma veikkauksenihan Mock Draftissa oli kanadalainen Bryce McConnell-Barker, koska tämä oli lyhyellä tutustumisella Golden Knightsin profiiliin sopiva hyökkääjä (raamikkuus, työmoraali alaspäin, nopeus, syöttötaito ahtaassa tilassa, karvaaminen, napakka rannelaukaus). Vertasin häntä jossain määrin viime vuonna varattuun slovakkisentteriin Jakub Demekiin. Noh, Sapovaliv täyttää aika monta samaa boksia kuin McConnell-Barker ja Demek. Hän on niin ikään raamikas (190/83) ja kädet ovat pehmeät isokokoiseksi pelaajaksi. Kohokohtavideoissa hän punnertaa mielellään maalille demekmaisesti juntaten. Sapovalivia kehutaan myös vastuulliseksi puolustussuuntaan ja hän on "syötä ensin" -tyyppinen pelaaja, joka pystyy tekemään peliä ahtaissakin tiloissa The Athleticin C. Pronmanin analyysin mukaan. Samaisen herran mukaan isoin kysymysmerkki on luistelu, vaikka hän onkin nähnyt Sapovalivin kokoisten pelaajien olevan heikompiakin luistelijoita ja välillä Sapovalivkin väläyttelee luisteluaan ja irtaantumiskykyään, mutta huipputason vikkelyyttä hänellä ei kuitenkaan ole. Viime kaudella Saginawissa Sapovaliv pelasi merkittävässä roolissa kaikissa tilanteissa (5v5, YV, AV) ja kirjasi 52 pistettä (18+34) 68 ottelussa. U18-kisoissa Tsekin paidassa hän teki kolme pistettä kuuteen matsiin. Summa summarum, Sapovaliv on profiililtaan hyvin vegasmainen varaus ja näin jälkikäteen olen tyytyväinen hänen varaamiseensa. Viime kauden kohokohtia voi katsella parin minuutin ajan alta. Laukaus lähtee kivan napakasti jalkojen vierestä ja muutama komea oivaltava syöttökin videoon mahtuu:









Haastattelussa Sapovaliv vertasi tsekkiläisistä pelaajista itseään Hertliin, mutta playoffeissa hän katsoi mielellään Mikko Rantasta ja voi ottaa tämän pelaamisesta asioita omaan peliinsä. Tuo oli mielenkiintoinen ja yllättäväkin tieto. Omina vahvuuksinaan hän pitää pelinäkemystä ja tosiaan kykyään pelata kaikissa tilanteissa. Luistelunsa hän tiedostaa itsekin puolestaan olevan kehityskohde. Ykköskierroksella varattu Jiri Kulich on puolestaan hänen hyvä ystävänsä ja hänen siskonsa pelaa Tsekin U18-maajoukkueessa.

Seuraava varausvuoro oli alunperin kolmannella kierroksella numerolla 95, mutta Golden Knights treidasi ylöspäin vuoroon 79. Vaihdossa Toronto sai vuorot 95 ja 135 Golden Knightsilta, joten Vegas luovutti toisen vitoskierroksen varausvuoroistaan kaupassa pois. Laatu korvasi määrän. Valinta kohdistui kanadalaissentteri Jordan Gustafsoniin, jota luulin ensin ruotsalaiseksi nimen perusteella ja innostuin jo, että Lindbom saa seuraksi jonkun toisen Euroopassa pelaavan lupauksen, mutta totuus olikin sitten se, että Gustafsonkin pelasi Pohjois-Amerikassa jo valmiiksi ja oli tosiaan kanukki. Viime kaudella WHL:ssä hän teki Seattlelle 52 pistettä (23+29) 58 otteluun. Kun katsoin lyhyen kohokohtavideon, päällimmäinen pelaajavertaus, joka mieleeni iskostui, oli köyhän miehen Brisson, koska niin monta one-timermaalia Gustafsson nakutti ylivoimalla oikeasta siivestä, mutta teki toki myös muutaman rannelaukausmaalin vasemmasta siivestä viidellä neljää vastaan. Pituutta miehellä on 180 senttiä, joka on kolme vähemmän kuin Brissonilla, mutta aika samankokoisilta he luistimet jalassa näyttävät. Kädet näyttivät olevan kaikkinensa aika pehmeät ja kiekonkäsittely sulavaa.

Pronmanin analyysissä Gustafson on hyvä suunnanmuutospelaaja nopeutensa ja taitonsa ansiosta, joten sikäli hänkin sopii Golden Knightsin jääkiekkoon. Lisäksi Gustafson saa kehuja siitä, että hän paiskii kovin hommia kentällä ollessaan ja pystyy tekemään peliä kovassakin temmossa. Itseään Gustafsson kuvailee alla olevalla videolla kahden suunnan hyökkääjäksi, jonka voi laittaa jäälle viimeisen viiden minuutin ajaksi, joten puhdas pisteidentekijä hän ei suinkaan vain ole ainakaan omien sanojensa mukaan. Brissonin tavoin hän voi pelata laidalla tai keskellä, mutta oma ensimutuni ohjaisi häntä laituriksi Brissonin tavoin. Summa summarum, Gustafsonin varaamisesta jäi parin päivän mutustelun jälkeen Sapovalivin tavoin oikein hyvä maku ja alla oleva video vain vahvistaa sitä:





Kahdesta ensimmäisestä varauksesta on vielä sanottava se, että McKenzien listalla he olivat sijoilla 46 ja 72, joten aika samoilla sijoilla Vegas heidät varasi, mutta kuitenkin niin, että tuohon rankingiin nähden kuitenkin pari pykälää molemmat tippuivat, joten sikälikin Vegas jatkoi aiempien vuosien trendiään varaten pelaajia, jotka putosivat ennakko-odotuksia alemmas, vaikkakin tässä tapauksessa marginaalisesti.

Seuraavaksi Vegas olisi päässyt varaamaan vasta viidennellä kierroksella, mutta se teki kaupan Montrealin kanssa, jossa ensi kesän neloskierroksen vuoro matkasi Montrealiin ja Vegas sen sijaan sai vuoron 128. Sillä se valitsi maalivahti Cameron Whiteheadin USHL:n Lincolnista. Vuoden 2020 draftissahan Vegas treidasi ylöspäin vuoroon 125 saadakseen ruotsalaiskassari Vikmanin ja nyt sitten sama tapahtui pari vuotta myöhemmin Whiteheadin kohdalla, joten selkeästi hänestäkin pidettiin. Raamitkin ovat lähes identtiset Vikmanin kanssa (190/78) ja lisäksi Whiteheadia kehutaan atleettisuudesta ja kyvystään liikkua nopeasti tolpalta toiselle, joten tuon kuvauksen luettuani en yllättynyt, että Whitehead haluttiin varata, koska juuri tuota atleettisuutta ja sivuttaisliikkumista Golden Knights on painottanut maalivahdeissaan Lehneriä lukuun ottamatta. Alkujaan Fleury ja Subban loistivat atleettisuudellaan ja ketteryydellään sekä myöhemmin esimerkiksi Thompson, Lindbom ja Saville ovat seuranneet perässä. Linkistä voi katsoa muutaman torjunnan Whiteheadin ensimmäisestä USHL-nollapelistä. Tuon videon perusteella pidän myös hänen eleettömyydestään ja peittopelaamisestaan. Torjuminen näyttää vaivattomalta noissa läpiajotilanteissakin ja hän antaa hyökkääjän tehdä aloitteen. Drafthaastattelussa Whiteheadkin kuvaili itseään rauhalliseksi maalissa ja teknisesti hyväksi, mutta hän pystyy myös venymään atleettisiin torjuntoihin.

Pronman antoi analyysissään kritiikkiä siitä, että toisinaan Whitehead hukkasi kiekon näkökentästään ja pelin taso ailahteli liikaa, mutta parhaina iltoinaan hän näytti NHL-maalivahdilta. Tuosta ailahtelevaisuudesta kertovat tilastotkin, sillä GAA oli 3.19 ja torjuntaprosentti 89,2%. Voittoja kertyi kuitenkin 16, kun tappioita varsinaisella peliajalla oli kahdeksan. Annan siunaukseni Whiteheadinkin varaamiselle, koska lyhyellä otannalla hän vaikuttaa hyvältä neloskierroksen lopun kokeilulta. Ensi kaudella hän jatkaa USHL:ssä, mutta siirtyy NCAA:han kaudeksi 23-24 Northeasterniin.





Vuorolla 145 viidennellä kierroksella Vegas varasi yli-ikäisen Patrick Guayn, joka pelasi viime kaudella Charlottetownissa QMJHL:ää Cormierin ja Brabenecin seurakaverina ja sitä kautta hänet bongattiin. Viime kauden tehot olivat hurjat, kun hän mätti 104 pistettä 68 runkosarjapelissä. Playoffien pörssivoitto irtosi 28 täplällä. Ongelmana Guyan kohdalla on tietysti hänen kokonsa, koska pituutta on vain 175 senttiä ja luistelu ei ole ihan sillä tasolla ainakaan vielä, että hän pärjäisi aikuisten seassa korkealla tasolla, mutta visio ja taidot ovat kunnossa eikä pisteidentekoa tarvitse opettaa. Toivotaan, että Guaysta kasvaisi vaikkapa Sakari Mannisen (172 cm) tasoinen sentteri, jolloin hänestä olisi ehkä joskus hyötyä NHL:ssä. Tästä videosta voi katsoa hänen viime kauden maalejaan, joita syntyi yli viisikymmentä, joten Mannisen tavoin kuti on kunnossa. Tämänhetkinen pelaajaprofiili on kuitenkin vasta köyhän miehen versio Mannisesta, heh. Peliasennossa ja kiekonkäsittelyssä on kuitenkin oikeasti paljon samaa kuin Mannisella tuon 12-minuuttisen videon perusteella. Guay näyttää suojaavan kehollaan kiekkoa kivasti niin rysty- kuin kämmenpuolella ja operoi hyvin ahtaissa tiloissa löytäen tilat niin kiekollisena kuin kiekottomana. Pakkohan tästäkin varauksesta on pitää, ei voi mitään. Kenties jonain päivänä hänet, Cormier ja Brabenec nähdään samassa ylivoimassa NHL:ssäkin.

Vuorolla 177 Vegas poimi rightin laiturin Ben Hemmerlingin WHL:n Everettistä. Hän on hyvä luistelija, joka tykkää rakentaa peliä. Maalinsa hän näytti tehneen enimmäkseen maalin lähistöltä ollen oikeassa paikassa oikeaan aikaan, vaikka toki jokunen komea veivikin joukkoon mahtui. Suurin vahvuus on kuitenkin ilmeisesti juurikin syöttäminen ja sikäli hän on ehkä luistelevampi versio Jack Duganista. Viime kaudella 178-senttinen Hemmerling mätti tehot 10+37=47 57 peliin, joten tilastot tukevat pelinrakentajamaisuutta.

Viimeinen varaus oli numerolla 209 ainoa puolustaja, Abram Wiebe. Vasemmalta ampuva Wiebe varattiin BCHL:stä Chilliwack Chiefsistä. Hän on 191-senttinen ja 88-kiloinen pakki, joka oli Pronmanin mukaan hyvän BCHL-joukkueen kärkipelaaja. Tehot olivat 2+29, joten Wiebe kykenee liikuttamaan kiekkoa ja löytämään syöttöväylät hyökkäysalueella. Hänellä on kohtalaista luovuutta eikä Wiebe epäröi tukea hyökkäyksiä. Luistelu on keskinkertaista ja riittävän hyvää hänen kokoiselleen pelaajalle. Wiebe oli Guayn tavoin yli-ikäisvaraus oltuaan toista kertaa varattavissa, mutta näillä tiedoilla varmaan ihan pätevä kokeilu. Kaudeksi 23-24 hän siirtyy Dakotaan pelaamaan NCAA-kiekkoa. Twitter-scouttaus kertoo myös hänen uskonnollisuudestaan, koska profiilitekstissä on viittaus johonkin Raamatun kohtaan ja varauksen jälkeisessä twiitissä hän puolestaan kiitti perheensä ja koutsiensa lisäksi eritoten Jumalaa. @Amerikanihme voi selvittää mahdollisen katolilaisuuskytköksen.

The Athleticissa oli tarkentava juttu varauksiin liittyen, jossa oli haastateltu Bob Lowesia, joka on pelaaja-asioiden apulaisjohtaja. Hän kertoi, että pelaajat oli jaoteltu kategorioihin ja etukäteen oli mietitty se, että millä hinnalla he ovat valmiita treidaamaan ylöspäin saadakseen jonkun pelaajan tietystä kategoriasta. Esimerkiksi Gustafsonista he pitivät paljon ja halusivat treidata ylöspäin 16 pykälää ennen kuin hänen tasoisten pelaajien kategoria olisi tyhjentynyt. Lisäksi he uskovat, että Gustafson vielä kasvaa kokoa, koska hänen veljensä on 6'3 ja sai myöhäisen kasvupyrähdyksen. Sapovalivia puolestaan Lowes kuvasi raakilemaisemmaksi ja hänessä on enemmän työstämistä, mutta he uskovat, että Sapovaliv puhkeaa kukkaan hyökkäyssuuntaan tulevaisuudessa. Näihin kahteen nimeen liittyen Lowes vielä totesi Vegasin omassa draftilähetyksessä, että suunnitelmana oli olla kärsivällinen vuorolla 48, koska he saisivat kuitenkin hyvän pelaajan ja tehdä sitten jotain vuorolle 95.

Guaysta Lowes totesi sen, että he pitävät hänen maalintekotaidostaan ja siitä, että tämä pelaa kokoaan isommin. Sillä Lowes tarkoitti sitä, että sydän on pelissä, hän kamppailee lujaa, ei arkaile ajaa maalille ja pienikokoisemmilta pelaajilta vaaditaan juuri tuollaista kilpailullisuutta. Lisäksi Lowes vertasi häntä Mike Hoffmaniin, jota Lowes oli varaamassa niin ikään viidennellä kierroksella aikoinaan Ottawaan vuonna 2009. Hemmerling puolestaan oli kuulemma aika korkealla Vegasin listalla ja hänestä on puhuttu kokouksissa, joten se, että hän oli vapaana kuudennella kierroksella, tarjosi hyvän arvon.

Loppukaneettina on todettava, että ehkä tuo venäläisiin pelaajiin liittyvä epävarmuus heijastui jossain määrin ainakin Golden Knightsin varauksiin, koska tämä oli seurahistorian ensimmäinen kerta, kun yhtään venäläistä ei varattu vuosikerrasta. Toki kyseessä voi olla sattumakin ja se, että muut pelaajat koettiin vain paremmiksi noilla varausvuoroilla, mutta tuo oli joka tapauksessa mielenkiintoinen seikka ja isoin ero varaamisessa aiempaan nähden. Muutoin nojautuminen Pohjois-Amerikan juniorisarjoihin jatkui vahvana ja yhä edelleen Lindbom on tällä hetkellä ainoa Euroopassa pelaava lupaus.

*****

Tänään käynnistyy sitten kehitysleiri. Leirin kokoonpano on:

2022 DEVELOPMENT CAMP PRESENTED BY MARTIN-HARRIS CONSTRUCTION ROSTER:
Forwards
: Daniil Bourash, Jakub Brabenec, Brendan Brisson, Daniel D'Amato, Zach Dean, Ryder Donovan, Mark Estapa, Connor Ford, Patrick Guay, Jordan Gustafson, Ben Hemmerling, Marcus Kallionkieli, Jackson Hallum, Joey Larson, Justin Lies, Ryan McAllister, Ivan Morozov, Nolan Moyle, Nick Poisson, Nolan Ritchie, Matyas Sapovaliv, Wilmer Skoog, Carter Souch, Alex Swetlikoff

Defensemen: Layton Ahac, Daniil Chayka, Artur Cholach, Connor Corcoran, Lukas Cormier, Noah De La Durantaye, Noah Ellis, Joe Fleming, Jacob Guevin, Steve Holtz, Kaedan Korczak, Luke Krys, Will Riedell, Jace Weir, Abram Wiebe, Cooper Wylie

Goaltenders: Carl Lindbom, Isaiah Saville, Jesper Vikman, Cameron Whitehead

Maalivahdeissa ei ole yllätyksiä. Puolustuksessa organisaation ulkopuolelta kutsuttuja pelaajia ovat De La Durantaye, Fleming, Guevin, Holtz, Krys, Riedell, Weir ja Wylie. Hyökkäyksen try-outnimiä puolestaan ovat Bourash, Estapa, Larson, Lies, McAllister, Moyle, Poisson, Ritchie, Skoog, Souch ja Swetlikoff. Odotan eniten Cholachin, Ellisin, Wieben, Donovanin ja Hallumin näkemistä, koska heistä otantani on aika ohutta toistaiseksi. Tietysti Kallionkielen kehittyminen vuodessa suhteessa muihin kiinnostaa myös kuten uusien varauksien näkeminen. Silver Knightsin vakionimistä mm. Ferguson, Patera, Diliberatore, Hayes, Cotter ja Dorofeyev ovat saaneet vapautuksen leiriltä ja onhan heillä ikääkin jo 22-23 vuotta (pl. 21- vuotias Dorofeyev) kuten sopimuksettomilla Jonesilla, Rondbjergilla ja Leschyshynilla.

Mitä tulee vielä Cholachiin, hänelle organisaatio järjesti upean yllätyksen, kun hänet oli kutsuttu Montrealiin kokemaan varaustilaisuus sellaisena, kuin se tämän vuoden varauksille näyttäytyi. Tulipa kerrassaan hyvä mieli tuosta eleestä tietäen nuorukaisen tämänhetkisen tilanteen:



 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Twitter-scouttaus kertoo myös hänen uskonnollisuudestaan, koska profiilitekstissä on viittaus johonkin Raamatun kohtaan ja varauksen jälkeisessä twiitissä hän puolestaan kiitti perheensä ja koutsiensa lisäksi eritoten Jumalaa. @Amerikanihme voi selvittää mahdollisen katolilaisuuskytköksen.
Kiitokset taas @Salming:ille varauksien vahvuusten ja heikkousten esille tuomisesta.

Wieben nimi näytti viittaavan mennoniitta-protestantteihin, joten ei ehkä osunut tällä kertaa ihan perikatolisiin tämä valinta?
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Vakituiseen rosteriin kuulumattomia RFA-pelaajia on kuusi: Jack Dugan, Benjamin Jones, Jake Leschyshyn, Jonas Rondbjerg, Brayden Pachal ja Dylan Ferguson. Heistä toki Leschyshyn ja Rondbjerg pelasivat viime kaudella ylhäällä 41 ja 30 peliä, mutta lähtökohtaisesti he aloittavat AHL:ssä ensi kauden, vaikka kumpikin joutuu menemään sinne waivereiden kautta. Eiköhän kaikille sorvata halvat jatkosopimukset alle miljoonalla. Duganin "Qualifying Offer" -summa on korkein, 832 500 dollaria. Muille riittää 750 000 dollarin tarjoaminen seuran puolelta. Eli joo, 750 000 - 850 000 dollarin haarukkaan nuorukaisten sopimukset varmasti asettunevat.
Jaahas, vain Leschyshyn, Rondbjerg ja Pachal saivat perustarjoukset ennen määräaikaa, joten Ferguson, Dugan ja Jones päästettiin menemään vapaille markkinoille. Fergusonin päästäminen pois tietysti selkeyttää maalivahtitilannetta, koska viisikoksi jää Lehner-Brossoit-Thompson-Patera-Saville luultavimmin tuossa nokkimisjärjestyksessä eli Saville siirrettäisiin isolle vastuulle ECHL:ään ja Thompson-Patera kaksikko sitten hoitaisi homman lähtökohtaisesti farmissa, jos Brossoitia ei treidata. Toki sellaistahan huhua on liikkunut, että Lehner ja Brossoit eivät olisi kunnossa kauden alkuun mennessä, joten Thompsonille riittäisi hommia ylhäälläkin varmasti, jolloin AHL-sopimuksella kiinnitetty Papirny voisi avata farmissa luukkua eikä Savillea tarvitsisi kutsua ylös. Ferguson oli kuitenkin minun silmiin se potentiaalisin kassari Thompsonin jälkeen, joten mieluummin hänet olisin pitänyt ensi kauden AHL-tandemissa samanikäisen Pateran asemesta.

Mitä tulee Duganiin, aika nopeasti hänen kohdallaan luovutettiin, kun kuitenkin toissa kaudella hän terveenä pelasi lähes piste per peli -tahdissa ja oli Silver Knightsin kärkihyökkääjiä O'Reganin kanssa. Viime kausi oli rikkonainen ja ehkä sitten Dugan itsekin halusi muualle, kun jotain huhujahan hänen lähtöaikeistaan oli kauden jälkeen. Toivottavasti läpimurto tapahtuu jossain toisessa seurassa, jossa NHL:ään murtautuminen on Vegasia helpompaa ja pelaajaprofiili on muutoinkin sopivampi. Jones puolestaan omana seiskakierroksen varauksena pääsi pelaamaan jopa pari NHL-matsia viime kaudella loukkaantumisten avustamana ja siten tuota varausta on jälkikäteen pidettävä onnistuneena, vaikka nyt tiet erkanevat. Ylempänä hahmottelemaani AHL-kokoonpanoon oli tunkua lähes kuuden ketjun verran, joten sikäli tietysti Jonesistakin luopumisen ymmärrän, kun tilaa on tehtävä nuoremmille kokeilijoille, vaikka nämä tämänhetkiseltä tasoltaan olisivatkin heikompia, mutta ehkä tulevaisuudessa parempia.

Fergusonin, Duganin ja Jonesin poistumisen jälkeen AHL-joukkueen syvyyskartta näyttää about tältä sopimuksenalaisilla pelaajilla. Odotusarvona on toki se, että ainakin Quine ja Quinney kiinnitetään vielä hyökkäykseen ja kenties Bischoff puolustukseen:

Rondbjerg - Leschyshyn - Brisson
Cotter - Morozov - Dorofeyev
Loewen - Conrad - Marushev
Kallionkieli - Ford - McCallum
Primeau

Diliberatore - Miromanov
Hayes - Korczak
Cormier - Pachal
Ahac - Corcoran
Chayka

Thompson
Patera
(Papirny)
Saville

NHL-rungosta Hague, Kolesar ja Roy saivat niin ikään minimitarjoukset, mutta Howden ei. Tosin tämän kohdalla sopimukseen ollaan pääsemässä joka tapauksessa.

Kehitysleirin ykköspäivä ei ihmeitä tarjonnut. Pelaajat ottivat lähinnä tuntumaa jäähän kahdessa eri joukkueessa. Päivän päätteeksi julkaistuista haastatteluista jäi mieleen se, että Gustafson seurasi draftin kotonaan ja kuudennella kierroksella varattu Hemmerling on hänen läheinen ystävänsä viisivuotiaasta saakka, joten molempien perheet olivat innoissaan, kun heidät varattiin samaan seuraan ja tietysti Gustafsonkin kertoi, että he ovat pienestä pitäen kehittäneet keskinäistä kemiaansa ja on mukavaa, että ainakin yksi tuttu kaveri on nyt seurana Vegasissa. Lisäksi Gustafson sanoi soittelevansa akustista kitaraa mielellään. Brisson puolestaan oli todennut, että hän oli kuulemma lähellä osallistua MM-kisoihin USA:n väreissä, mutta sitten NHL:n playoffeista putosi muutama tietty joukkue, joista vapautui pelaajia käyttöön, joten Brisson jäi rannalle kisoista. Pirskatti sentään, olisihan lupausaltaan kärkihevonen ollut mukava nähdä N. Schmidtin kanssa samassa puolivälieräpelissä Sveitsiä vastaan. Sapovaliv puolestaan totesi, että Brabenec oli hänelle entuudestaan tuttu kaveri leiriltä, koska he pelasivat Tsekin väreissä U18-tasolla.

Pelaajien kehityksestä vastaavan Wil Nicholin haastattelu oli mielenkiintoisin. Siinä hän kertoi, että pandemia-aikana he olivat kehittäneet korvaavaa ohjelmaa, kun kesäleiriä ei voinut järjestää. He ohjeistivat etänä mm. ravintoasioita, kokkaamista, joku kuntovalmentaja kertoi voimaharjoittelusta ja Hague-Whitecloud kaksikko piti Q & A -session eli suomeksi "Kysy ja vastaa" -osion, jossa nuoriso sai esittää heille kysymyksiä. Tänä vuonna Whitecloud ja Kolesar puolestaan ovat jossain vaiheessa paikalla leirillä ja samanlaisen kysymyssessio järjestetään kasvokkain. Lisäksi kokkikurssikin on ohjelmassa (esim. miten käytännössä kokata hyvä aamiainen), joten pandemia-aika toi uusia ideoita kuin vahingossa nykyiseen toimintaan. Pelaajat ovat saaneet myös ohjeistusta sosiaaliseen mediaan ja median kanssa käyttäytymiseen jo leirin ykköspäivänä. Hallumista hän totesi puolestaan sen, että kausi USHL:ssä teki hänelle hyvää ja tämä oppi pois joistakin vanhoista lukiojääkiekkotavoistaan. Lisäksi pelaajakauppa kesken kauden oli hyvä oppimiskokemus.

Yleisesti on sanottava näin lopuksi Nicholista, että hänestä välittyy oikein pätevä kuva haastattelujen välityksellä ja ei ihme, että pelaajatkin häntä arvostavat (mm. Brissonhan kehui häntä keväällä). Jossain haastattelussa Nichol draftin aikana totesikin, että hänen äänenpainonsa ei nouse tiettyä kynnystä korkeammalle, mutta hän on äärimmäisen rehellinen, jotta hän voi auttaa pelaajia kehittymään. Tässä viimeisimmässäkin haastattelussa hän sanoi, että oli heti todennut pelaajille, että kyseessä on ammattilaisurheilu, joten heitä tullaan arvioimaan ja siinä se. Nicholin merkitystä juniorisarjoissa pelaavien varausten kehittämisessä ei voi korostaa liiaksi.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Mieluummin kauppaisin varmaan vaikka Paciorettyn tai Karlssonin kuin Martinezin.
Heh, lukeeko Kelly McCrimmon Googlen kääntäjän kanssa jatkoajan Vegas-ketjua? Näyttäisi Pacioretty olevan poistumassa vahvuudesta.

Hienoa kaiketi tuo Sakari Mannisen tulo Vegasiin, jos näin todella tapahtuu. Kärppien kasvatteja, joten luulisi @Salming:illekin kelpaavan.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights

Vapaiden agenttien markkina avautui tosiaan eilen. Golden Knights teki muutamia jo virallistettuja siirtoja. Ensimmäisenä tietysti Reilly Smith sai kolmen vuoden jatkosopimuksen, jonka arvo on 15 miljoonaa. Vuotuinen palkkakattoon vaikuttava summa säilyi täten samana kuin edellisessä sopimuksessa ($5,0M). Odotettu sopimus, joka oli tosiaan vain virallistamista vaille jo sovittu etukäteen.

Brett Howden sai vuoden jatkosopimuksen, jonka arvo on 1,5 miljoonaa. En odottanut, että hän olisi saanut Carrieria isomman pahvin, vaan vain reilun miljoonan, mutta puolen kauden näytöt riittivät näemmä 1,5 miljoonan ansioihin. Ihan hyvä sopimushan tuo on siltikin laadukkaalle nelosketjulaiselle, joka voi stuntata kolmosketjussakin tarvittaessa.

Jotta yllä oleville herroille saatiin laput aikaiseksi, tieltä piti raivata pois Max Pacioretty ja Dylan Coghlan. Ketjun aloitusviestissä tosiaan veikkasin, että ehkä se olisi kuitenkin Martinez, joka poistuu muualle, vaikka aiemmin olin vakaasti Paciorettyn kannalla, mutta kyllähän vaaka kallistui näemmä sitten kuitenkin Paciorettyyn enkä ole siitä pahoillani, kun ylempänä kirjoitinkin, että estetyt maalit ovat yhtä tärkeitä kuin tehdyt, joten alivoiman pitäisi olla jälleen TOP10-kamaa, jos ja kun Martinez pysyy terveenä. Coghlanista luopuminen ei harmita kaupan kylkiäisenä, koska Korczak, Miromanov, Hayes ja Cormier ovat tunkemassa taustalta kohti tarunhohtoista ja Martinezin jäätyä joku puolustaja piti melkeinpä lähettää muualle. Coghlan jää historiankirjoihin seurahistorian ainoana puolustajana, joka on toistaiseksi onnistunut hattutempussa. Häikäisevä ilta Minnesotassa toissa kaudella ei unohdu.

Pacioretty puolestaan jättää seuran sen kaikkien aikojen kuudenneksi parhaana pistemiehenä. Runkosarjassa ja playoffeissa hän kokosi 260 ottelussa tehot 112+112=224. Pistekeskiarvo ottelua kohden (0,86) on kolmanneksi paras Stonen (0,91) ja Perronin (0,88) jälkeen. Ehkä päällimmäisenä muistona Paciorettysta jää 0,3 sekuntia ennen ottelun loppua tehty tasoitusmaali Nashvillessä marraskuussa 2019. Maali vei pelin jatkoajalle, jonka Vegas voitti. Tuo voitto oli sikäli merkittävä, että sen voi jossain määrin sanoa kääntäneen tuon kehnosti alkaneen kauden kurssin, koska ennen peliä saldo oli 11-11-4 ja alla oli kahdeksan tappiota kymmenestä pelistä, mutta Nashville-voitosta alkoi neljän pelin voittoputki ja lopulta ennen koronataukoa Vegas oli maaliskuuhun mennessä kivunnut yhdeksän pisteen takamatkalta kolmen pisteen turvin divisioonansa kärkipaikalle. Kuplapudotuspeleissä taival tyssäsi konferenssifinaaleissa, mutta Paciorettylle kausi oli silti menestys eritoten runkosarjassa, kun hän oli paras pistemies tehoin 32+34=66 71 ottelussa. Tuolla kaudella hän pelasi kenties uransa parasta jääkiekkoa. Pudotuspelien alla hän harmittavasti loukkaantui harjoitusleirillä eikä täten ollut parhaassa terässään tosipeleissä, mutta runkosarjaesityksistä jäi hyvä maku tuolloin. Kiitos ja hyvää matkaa Carolinaan.

Jonas Rondbjergille tehtiin myös jatkosopimus. Hän sai peräti kolmen vuoden sopimuksen. Vuotuinen palkka on keskimäärin 766 667 dollaria. Minimitarjoushan hänelle oli 750 000 dollaria, joten pienen korotuksen tuohon Rondbjerg sai. Sopimus on identtinen Thompsonin kolmen vuoden sopimuksen kanssa. Olen iloinen pahvin pituudesta, koska Jonaksessa on tiettyä nosekmaisuutta ja ensireaktioni oli se, että ehkä tuo kolmen vuoden pituus auttaa suojaamaan Rondbjergia waiverpoiminnalta, jos hänet joudutaan lähettämään alas. Eiköhän hänestä kuitenkin ole apua nelosketjussa tulevallakin sesongilla ja mieluusti näkisin hänet satunnaisesti kolmannessa alivoimaparissakin Royn kanssa.

Lisäksi VGK julkaisi kolme hankintaa ensisijaisesti AHL:n puolelle. Byron Froese sai kaksivuotisen sopimuksen. Hän oli viime kaudella samassa divisioonassa pelanneen Heatin kapteeni ja jäi mieleen pätevänä rightin hyökkääjänä, jonka pitäisi pystyä pelaamaan kahteen suuntaan luotettavasti. Brissonhan antoi hänelle kovuutta AHL-debyytissään taklaamalla voimakkaasti Froese siniviivan kulmassa, joten kenties tuo tilanne käydään läpi heidän kesken ennen Hendersonin kauden alkua, heh. Toinen rightin hyökkääjä Sheldon Rempal sai samanarvoisen ($762,500) kahden vuoden sopimuksen kuin Froese. Hänestä ei ole aiempia muistikuvia, mutta näemmä hän nakutti Abbotsfordille erinomaiset tehot viime kaudella (55gp 33+36=69). Kärkiosaamistahan Henderson viime kaudella kaipasi yläkertaan, kun Dorofeyev parhaana pistemiehenä pääsi niukasti yli 50 pisteen, joten sikäli Rempalkin on kiitettävä hankinta, kun Dugankin päätti siirtyä Devilsiin, vaikka aluksi hänen uutisoitiinkin tehneen jatkosopimuksen Vegasiin, mutta tuo olikin uutisankka.

Maalivahti Michael Hutchinsonille annettiin samaan hintaan vuoden mittainen sopimus. Tuo enteilisi kenties sitä, että Lehner ja Brossoit eivät tosiaan olisi pelikunnossa kauden alkaessa, jolloin tandemina olisi Thompson-Hutchinson, farmissa Patera-Papirny ja ECHL:ssä Saville? Ja kun Lehner tai Brossoit palaisi, Hutchinson laitettaisiin waivereihin. Viime kaudella Hutchinson pelasi kaksi NHL-peliä Torontossa, mutta GAA oli ruma 4,57 ja torjuntaprosentti 85,7%. AHL-tilastotkaan eivät vakuuttaneet (GAA 3,23 ja torjuntaprosentti 89,9%). Toki yksi mahdollisuus voi olla sekin, että Brossoitia vielä kaupitellaan muualle, jolloin Thompson olisi lähtökohtainen kakkoskassari ja Hutchinson toisi veteraanipitoisuutta farmiin. Katsellaan, miten asiat kehittyvät.

Lopuksi sitten kiinni herkkupalaan, jota seura ei ole vielä vahvistanut, mutta Elliotte Friedman tosiaan huhuili, että Sakari Manninen olisi saapumassa Las Vegasiin.

Hienoa kaiketi tuo Sakari Mannisen tulo Vegasiin, jos näin todella tapahtuu. Kärppien kasvatteja, joten luulisi @Salming:illekin kelpaavan.

Vuorolla 145 viidennellä kierroksella Vegas varasi yli-ikäisen Patrick Guayn, joka pelasi viime kaudella Charlottetownissa QMJHL:ää Cormierin ja Brabenecin seurakaverina ja sitä kautta hänet bongattiin. Viime kauden tehot olivat hurjat, kun hän mätti 104 pistettä 68 runkosarjapelissä. Playoffien pörssivoitto irtosi 28 täplällä. Ongelmana Guyan kohdalla on tietysti hänen kokonsa, koska pituutta on vain 175 senttiä ja luistelu ei ole ihan sillä tasolla ainakaan vielä, että hän pärjäisi aikuisten seassa korkealla tasolla, mutta visio ja taidot ovat kunnossa eikä pisteidentekoa tarvitse opettaa. Toivotaan, että Guaysta kasvaisi vaikkapa Sakari Mannisen (172 cm) tasoinen sentteri, jolloin hänestä olisi ehkä joskus hyötyä NHL:ssä. Tästä videosta voi katsoa hänen viime kauden maalejaan, joita syntyi yli viisikymmentä, joten Mannisen tavoin kuti on kunnossa. Tämänhetkinen pelaajaprofiili on kuitenkin vasta köyhän miehen versio Mannisesta, heh. Peliasennossa ja kiekonkäsittelyssä on kuitenkin oikeasti paljon samaa kuin Mannisella tuon 12-minuuttisen videon perusteella. Guay näyttää suojaavan kehollaan kiekkoa kivasti niin rysty- kuin kämmenpuolella ja operoi hyvin ahtaissa tiloissa löytäen tilat niin kiekollisena kuin kiekottomana. Pakkohan tästäkin varauksesta on pitää, ei voi mitään. Kenties jonain päivänä hänet, Cormier ja Brabenec nähdään samassa ylivoimassa NHL:ssäkin.

Olen mehuissani ja erittäin innoissani Mannisen saapumisesta, kyllä. Aika hauska sattuma, että pari päivää sitten mainitsin hänet Guayn verrokkina ja nyt sitten Sakari itse saapuu näyttämään esimerkkiä paikan päälle. Mutta takaisin asiaan, Paciorettyn poistuttua Manniselle avautuu tilaisuus minimissään TOP9-rooliin ja eiköhän hänelle sellaista ole kaavailtukin. Noissa avausviestin ketjuhahmotelmissa minulla oli Howdenia, Amadiota, Carrieria ja Patrickia esimerkiksi kolmosketjun laidoilla, joten heihin nähden Mannisen pitäisi olla hyökkäyssuuntaan lupaavampi tapaus. Keskikaista on sen verran tikissä (Eichel-Karlsson-Stephenson-Roy-Morozov), että eiköhän Mannisen paikka löydy laidalta ainakin alkuun. Jossain määrin hän voisi paikata vastaavanlaisena väkkäränä Dadonovin jättämää aukkoa ja korvata tämän tuotannon, joka oli 43 tehopistettä viime kaudella. Ylivoimavastuutakin pitäisi olla tulossa, kun Pacioretty siirtyi yhtenä esteenä sivuun.

Olympiadi on lähes kulunut, kun edellisen kerran Golden Knightissa on nähty suomalaisväriä, joten siksikin Mannisen sopimus oli positiivinen yllätys. Haulan viimeiseksi jäänyt pelihän oli Torontossa 7. marraskuuta 2018, joten ihan neljää vuotta ei ehdi tulla täyteen, kun tuleva kausi alkaa jo lokakuussa. Kallionkieli tietysti on edustanut välissä kuuden pelin ajan Silver Knightsia ja kuulunee ensi kaudenkin suunnitelmiin, mutta NHL-tasolle hänellä on rutosti matkaa.

Viimeksi olen nähnyt Mannisen livenä Kärpissä keväällä 2016. Tuolloin hän teki puolivälierissä Tepsiä vastaan kääntölaukauksella voittomaalin jatkoajalla, joka päätti sarjan voitoin 4-2. Muistan yhä melko elävästi tuon osuman Gatorade Centerin piippuhyllyltä todistettuna:

Jatkoerä alkoi ja loppui nopeasti. Kärpät voitti kiekon itselleen aloituksesta. Kukkonen avasi laitaan Ikoselle täyteen vauhtiin. Tämä polki sinisen yli ja jätti kiekon sen jälkeen taakse Masuhrille, joka latasi kiekon kohti maalia. Se pysähtyi maalin edustalle ja irtokiekon käänsi sisään sitten Manninen. Georgievin piikkiin, koska sen verran pienestä kulmasta ja vielä rystyllä tuo ratkaisu syntyi. Pelin jälkeen joukkueet kättelivät rehdisti toisensa. Sen jälkeen Kärpät kiitti ensin omia fanejaan, jonka jälkeen kotijoukkue kiersi hallin kertaalleen ympäri taputtaen. Tämän jälkeen vielä Petulle annettiin oma hetkensä kannattajien edessä. Kaiken kaikkiaan hieno sarja on takana ja krediitit molemmille joukkueille. Näköjään raportti venähti taas jonkun verran, mutta loppuun tuttuun tapaan pelaaja-analyysit.

Kärpät
+ Pulju oli energinen. Pyörälältä hyvä passi avausmaaliin ja pelasi vahvasti taas kahteen suuntaan. Junttila parantaa peli peliltä, toi hyvän luistelulisän ykköseen Speden paikalle kahdessa viimeisessä erässä. Manniselle voittomaali ja Ikonen pörräsi taas hyvin. Ikosen ainoa ongelma on oikeastaan se, että ei tahdo päästä vetopaikoille kokonsa vuoksi, mutta syöttelee hyvin ja koittaa kyllä liikkeellään löytää sitä vetopaikkaa. Kolmosketjusta ei ole hirveästi positiivista sanottavaa pl. tasoitusmaali. Aaltonen tuosta nyt joutaisi ehkä vilttiin ja Iivana ammeeseen. Niemi väläytteli pari kertaa ja on kyllä edelleen hyvä AV-pelaaja. Kermainen passi tasoitukseen. Suorannalta hieman vaisumpi peli, pari hyvää niittia siinä se. Kiekko poltti. Nelosesta Keränen ja Mäenalanen olivat timanttia, Hirso poppareille ensi peliin ja Pirnes/Humaloja askiin.

Alla on lisää lainauksia samaiselta kaudelta 2015-2016 Mannisesta. Melko pintapuolisia havaintoni vielä tuolloin näemmä olivat, mutta pirteästi hän pääosin pelasi näkemissäni peleissä:

Kärppien ylivoimapelaaminen oli tänään tehokasta. Tosin ykkösylivoima Nutivaara-Aho-Ikonen-Pyörälä-Kukkonen kävi ensin kokeilemassa, mutta ei saanut tulosta. Sitten kakkosylivoima Pirnes-Manninen-Niemi-Laatikainen-Aaltonen otettiin askiin ja kiekko kaivettiinkin maalista. Aaltonen piti hienosti viivan vasemman laidan lähellä ja Manninen tuli tuohon apuun ronkkimaan. Vainiola ei saanut kiekkoa yli sinisen, vaan Manninen tuli kiekon kanssa ulos ja nousi vapaasti kohti maalia. Terävä syöttö oikealle Pirnekselle, joka pääsi lataamaan one-timerin tyhjään nuottaan. Komea maali ja tuo vapautti oululaisten pelaamisen aivan toiselle levelille. Ensimmäisen kympin uinumisesta ei ollut enää tietoakaan ja muutkin kuin nelosketju heräsivät pelaamaan todellista vauhtilätkää. Jokainen ketju oikeastaan vyöryi vuorotellen Tepsin alueelle. Ajassa 14:55 vieraat tekivät toisen osumansa. Kiekko oli Tepsin puolustusalueella ja ykköskenttä oli kaukalossa. Aho kiersi maalin ja pelasi nousevalle Nutivaaralle vetopaikan. Tämä ampui päin blokkia, mutta jatkoi tilanteen pelaamista. Nutivaara pelasi laidan läheltä kiekon viivaan pienellä siirrolla Manniselle, joka viritti lämärin kohti maalia. Aho oli melkein polvillaan maalin edessä, mutta onnistui ohjaamaan kiekon maaliin ohi Lassilan. Virtanen ei saanut blokattua Mannisen kutia ja sitten maalin edustalla Malmivaara ja Tallinder eivät kyenneet pitämään kärppäpelaajia aisoissa.

+ Aho-Manninen-Ikonen oli tänään paras ketju hyökkäyspäässä ja värkkäsi sen ainoan osuman YV:llä. Ikosesta alan pitämään yhä enemmän, mitä pidemmälle kevät on edennyt. Manninen on myös ollut pirteä.

+ Hyökkääjistä tietysti Aho oli näkyvä. 2+1 tehot, ei siitä sen enempää. Manninen ja Ikonen pörräsivät myös pirteästi. Tämä ketju toimi joka tapauksessa mainiosti kuten myös kakkonen.

Ylivoiman jälkeen Kärpät jatkoi tasaista vyöryään Pelicansin alueelle. Juvonen piti isäntiä hyvin kyllä pystyssä. Toisen debytantin eli Koblizekin toinen hyvä suoritus avauserässä oli se, kun hän päätykiekon perään. Juvonen pelasi sitä huonosti ränniin. Koblizek pääsi väliin ja sai siirrettyä kiekon keskustaan nousseelle Manniselle, jolla oli aivan vapaa tilaisuus laukoa Kärpät johtoon, mutta Juvonen tuli hyvin vastaan ja peitti vedon.

- Kolmosketjusta miinusta Mäenalaselle. Tuhlasi 2-3 huippupaikkaa ja siinäpä se pääsyy sitten olikin. Toki tekee vasta paluuta loukkaantumisen jälkeen, mutta silti odotin enemmän. Manniselta perussuoritus, oli aika näkymätön sitä yhtä huipputonttia lukuun ottamatta.

Neutraalit esitykset hyökkääjistä vetivät Niemi, Spede ja Manninen. Mannisesta on sanottava se, että on Ikosen tavoin kyllä hieman heiveröinen, mutta on lähes yhtä loistava luistelija kuin Junttila. Mennyt sillä saralla paljon eteenpäin tällä kaudella Kerhossa.

Kärpät-kausien jälkeen matka jatkui HPK:n ja Örebron kautta KHL:ään, jossa hän pelasi yhden kauden Jokereissa sekä kolme kautta Ufassa. Yhtään KHL-peliä en kuitenkaan häneltä livenä nähnyt, vaan muistikuvat paikan päältä ovat kuuden vuoden takaisia. Toki jos Vegas-sopimus olisi ollut tiedossa, vähintään yksi MM-kisapeli Suomelta tältä keväältä olisi pitänyt käydä väijymässä. Uusimpien hankintojen myötä kokoonpano voisi näyttää tältä olettaen, että Patrick on sairastuvalla ja Lehner-Brossoit pari olisi jossain vaiheessa esim. marraskuuta terveenä yhtä aikaa:

Marchessault $5,0 - Karlsson $5,9 - Smith $5,0
Manninen $0,9 - Eichel $10,0 - Stone $9,5
Cotter $0,76 - Stephenson $2,75 - Roy $2,4
Carrier $1,4 - Howden $1,5 - Kolesar $1,125
+ Amadio $0,763, Rondbjerg $0,767

Martinez $5,25 - Pietrangelo $8,8
McNabb $2,85 - Theodore $5,2
Hague $1,8 - Whitecloud $2,75
Hutton $0,85

Lehner $5,0
Brossoit $2,325

= $82,59

Mannisen, Royn, Kolesarin ja Haguen sopimukset ovat vain arvioita, mutta kun noista nipistää vielä rahtusen yhteensä (tai treidaa Brossoitin), Vegas pääsee "helposti" palkkakaton $82,5M alle täydellä 14+7+2 rosterilla. Eikä Cotterin tai Rondbjergin menettämistä waivereiden kauttakaan tarvitsisi pelätä, bravo. Kyllähän tuo Paciorettyn kauppaaminen oli täten entistä loogisempaa verrattuna pari miljoonaa halvempaan Martineziin, mitä enemmän lukuja pyörittelee.

Tarvittaessa Stephensonin voi siirtää Eichelin ja Stonen ketjuun ja Mannisen/Royn ympärille rakentaa kolmosnyrkin:

Marchessault - Karlsson - Smith
Stephenson - Eichel - Stone
Manninen - Roy - Amadio
Carrier - Howden - Kolesar
+ Cotter, Rondbjerg

Erikoistilanteet rakentaisin puolestaan siten, että tuuttaisin vain Mannisen suoraan Paciorettyn paikalle aiempiin hahmotelmiin. Manninen on siitäkin hyvä hankinta, että hän pystyy operoimaan ylivoimalla niin oikeassa siivessä ampujana suoraan syötöstä kuin vasemmassa siivessä laukojana ranteella/poikittaissyöttäjänä:

AV: Karlsson-Smith-Martinez-Pietrangelo, Stephenson-Stone-McNabb-Whitecloud, Roy-Howden/Rondbjerg

YV:

Ilman slottipelaajaa:

Eichel Stephenson
Manninen Stone
Theodore

Marchessault Roy
Smith Karlsson
Pietrangelo

1-3-1:

Stephenson
Eichel Stone Manninen
Theodore

Roy
Marchessault Smith Karlsson
Pietrangelo

*****

Kehitysleirin kolmospäivä kului hyväntekeväisyysaterioita tavanmukaisesti jakaessa, mutta kakkospäivänä haastatteluissa kävivät Saville, Vikman, Brabenec, Hemmerling, Guay, Cormier, Hallum ja Chayka. Saville kertoili, että kenttäpelaajien laukausharjoitteissa hän keskittyy enemmän tekniikan hiomiseen kuin kiekkojen torjumiseen, mutta sitten kun on sisäisten harjoituspelien aikana, kilpailu kovenee ja kiekkojen pysäyttäminen on pääasia. Silver Knightsin maalivahtivalmentajan Brathwaiten kanssa he keskittyivät keväällä siihen, että Saville olisi maalissa rauhallisempi ja hänellä olisi tilanne aina kontrollissa (ja kyllähän se minusta ainakin näkyi, koska ylipelaamista ja höntyilyä näkyi hyvin vähän Savillen otteissa). Heillä on maalivahtinelikon kesken hyvä kemia, mutta erikseen hän mainitsi, että hän ja "Lindy" (Lindbom) ovat erittäin kilpailullisia.

Vikman sanoi, että kehittyi männä kaudella eniten pelien pelaamisessa tarkoittaen sillä sitä, että Ruotsiin verrattuna isompi pelimäärä auttoi häntä henkisellä puolella oppimaan peleihin valmistautumista ja palaamaan omalle tasolleen tappioiden jälkeen. Lisäksi teknisesti hän oli kompaktimpi ja kärsivällisempi jalkojensa kanssa (eli ei pudottanut niin nopeasti itseään jään pintaan). Kiekonkäsittely myös parani, kun Ruotsiin verrattuna vastustajat dumppasivat kiekkoa enemmän päätyyn ja hän joutui osallistumaan peliin. Sopeutuminen Pohjois-Amerikkaan kesti jouluun asti, kun hänen piti opetella muistamaan kulmat ja se, mihin asti mennä vastaan kulloinkin laukojaa. Kehitysleirin ensipäivinä hän on keskittynyt kiekon liikeradan näkemiseen, käsiensä aktivointiin ja jalkojen kärsivällisyyden jalostamiseen.

Brabenec oli innoissaan, kun viime kauden ketjukaveri Guay tuli varatuksi. Hän seurasi draftilähetystä matkalla Tsekistä Las Vegasiin, kun näki tuon ilouutisen. Muuta ihmeellistä parin minuutin pätkässä ei ollut, mutta hän kertoi toki, että vähintään kerran kuukaudessa joku organisaatiosta kävi katsomassa häntä ja Lukasia Charlottetownissa. Hemmerling puolestaan sanoi, että ei arkaile mennä kulmiin ja kilpailullisuus on yksi hänen vahvuuksistaan pelinrakentamisen ja dynaamisen luistelun lisäksi. Draftista Hemmerling sanoi sen, että oli kotonaan perheensä ja ystäviensä kanssa ja hän oli helpottunut huomattuaan nimensä taululla. Lisäksi hän sanoi samaa kuin Gustafson eli sopeutumista helpottaa, kun seurana on valmiiksi tuttu kaveri. Hän myös päivitteli ääneen, että mitkä olivat todennäköisyydet, että he ystävinä päätyivät samaan seuraan. Las Vegasissa hän oli aiemmin käynyt joskus junioriturnauksessa.

Guay seurasi draftia kotisohvallaan ja kun hän kuuli nimensä, hän soitti ensin isälleen, joka oli ulkopihalla ja myöhemmin he juhlivat perheen parissa. Vahvuuksikseen Guay mainitsi laukauksen ja kilpailullisuuden. Brabenecin kanssa pelaamisesta hän sanoi sen, että Jakub on syöttäjä ja hän ampuja, mutta molemmat ovat älykkäitä pelaajia, jotka halusivat löytää toisensa. Hän sanoi Jakubin ja Lukasin olevan nöyriä eikä keskustellut heidän kanssaan juurikaan Vegasista kesken kauden, koska kun nämä olivat Charlottetownissa, he keskittyivät siihen jengiin. Guay mainitsi ohimennen myös tuntevansa jonkun verran entuudestaan Wil Nicholia, joten ehkä tuokin oli osasyy Guayn varaamiseen. Hallum puolestaan sanoi, että haluaa näyttää kehittyneensä vastustajan maalin takana pelaamisessa ja maalille ajamisessa eikä elä vain nopeudestaan. Aiempaa Vegas-kamaa hänellä oli saatuna vain yksi pelipaita, joka tuli postissa varauksen jälkeen, mutta nyt päästyään vihdoin ensi kertaa paikan päälle, hän koki kuuluvansa entistä vahvemmin organisaatioon, vaikka toki mainitsikin, että heti varaamisen jälkeen seura tekee selväksi, että varattu pelaaja on osa organisaatiota. Hän oli myös ostanut aiemmin yhden VGK-hatun netistä. Kokkikurssin hän koki hyödylliseksi, koska on omien sanojensa mukaan surkea kokki ja Green Bayssa pelatessaankin eräs hänen kaverinsa vastasi ruoanlaitosta.

Chaykakin koki saaneensa eniten irti ehkäpä kokkikurssista, jossa heille näytettiin munakokkelin ja pastakana-annoksen valmistus. Hän keskittyy tällä hetkellä tekemään itsestään isomman ja voimakkaamman harjoittelemalla paljon kuntosalilla ja syömällä hyvin. Muutoin haastattelu oli perusjääkiekkojargonia. Cormier puolestaan sanoi, että otti harppauksia puolustamisessaan, joka olikin kehityskohde viime kaudella. Draftia hän oli seuraamassa paikan päällä Montrealiassa ja tekstasi heti Guaylle, kun näki tämän tulleen varatuksi. Muutoin Chaykan tavoin Cormierin vastaukset olivat lyhyitä ja tylsiä.

Myöhemmin tänään paikallista aikaa on edessä sitten ensimmäinen sisäinen harjoitusottelu joskus iltapäivästä, kun aamupäivän molemmat ryhmät käyttävät harjoitteluun alkuperäisestä aikataulusta poiketen.


 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights
Hivenen harmittaa, joskaan ei juurikaan yllätä, ettei Paciorettysta saatu mitään takaisin eli lähti käytännössä ilmaiseksi, kuten Fleury ja moni muu aiemmin. Toki äijälle oli jo kertynyt jonkin verran ikää ja loukkaantumishistoriaa, mutta eittämättä edelleen pelimies.

Sama kuvio toistuu vuosi vuodelta. Vegas maksaa tekijämiehistä isoja korvauksia (esim.Pacioretty-kaupassa menetettiin mm. Suzuki), ajautuu pian palkkakatto-ongelmiin ja jakaa ilmaiseksi laatupelaajia muille joukkueille. Olisi kiva saada edes alakierrosten varauksia takaisin, vaikkapa sitten kaupankäyntiä varten. On jo tullut selväksi, ettei tätä joukkuetta haluta rakentaa varauksia kehittämällä vaan kaupoilla.

Saa nähdä millä tavalla Vegas tulevalla kaudella ajautuu palkkakaton kanssa ongelmiin ja kenestä silloin mahdollisesti luovutaan. No, onneksi Vegasilla on edelleen hyvin iskukukyinen joukkue. Toivottavasti mahdollisimman pitkään.

Mannista kohtaan ei ole suuria odotuksia, mutta toivottavasti onnistuu NHL:ssä paremmin kuin Vegasin edellinen KHL-haku Gusev. Paikka olis keskiketjujen laiturina.
 
Viimeksi muokattu:
Arvuuttelin tuota varsinaisen Training Campin ajankohtaa. En tiedä, onko minulla mahdollisuutta mennä paikan päälle, mutta olisi kiva pitää se mahdollisuus avoimena.

Pakko sanoa, että tässä on jotain hienoa ja perinteistä. Siis NHL-joukkueen training camp ja nimimerkki Amerikanihme. Jo vuosikausia olemme saaneet lukea näkemyksiäsi campilla näkemistäni pelaajista. Aiemmin Ducksin ja nyt Vegasin pelaajista. Scouting reportteja on internet pullollaan, mutta palstan oman miehen raporttien lukeminen tuo hyvälle mielelle, vaikka ei tekstissä mitään yllättävää tai uutta tulisikaan.

Eli toivottavasti saamme kuulua raporttia tänä syksynä.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
McCrimmon tosiaan vahvisti eilisessä lehdistötilaisuudessaan Mannisen signauksen ja myöhemmin seurakin sen julkaisi yhdessä Spencer Foon hankinnan kanssa: Vegas Golden Knights Announce Roster Transactions

VEGAS (July 14, 2022) - Vegas Golden Knights General Manager Kelly McCrimmon announced today, July 14, the following roster transactions:
  • The team has signed forward Sakari Manninen to a one-year contract worth an average annual value of $750,000
  • The team has signed forward Spencer Foo to a one-year contract worth an average annual value of $750,000
Manninen, a native of Finland, recently completed his fourth season playing in the KHL. The forward spent the 2021-22 campaign with Salavat Yulaev Ufa and led the team in scoring with 19 goals in 38 KHL games. Internationally, Manninen has represented Finland at various levels including the Olympics and the IIHF World Championship, winning gold during both competitions. In May, the 30-year-old scored the game-winning goal against Canada to win the IIHF tournament.
Foo spent three years playing in the KHL with Kunlun Red Star. The forward skated in 154 KHL games, posting 76 points (31 G, 45 A). Before his time in Russia, Foo appeared in four NHL games with the Calgary Flames and an additional 129 AHL games with the Stockton Heat. The Alberta native also played three years at Union College and was a Hobey Baker Award finalist in 2016-17, when he finished second nationally with 62 points (26 G, 36 A) in 38 NCAA games.
Foo tuonee täytettä ensisijaisesti farmiin ja voi päästä jokusen pelin pelaamaan ylhäällä kauden aikana. Kohokohtien perusteella hän näytti olevan hieman Marchessaultin tyylinen rightin laitahyökkääjä. Mannisen sopimus oli puolestaan minimisopimus, joten siitä tuli jo säästöä 150 000 dollaria ylempään sopimusveikkaukseeni nähden ja täten palkkakaton alle pääsemisen pitäisi onnistua, jos vain Hague, Roy ja Kolesar saadaan signattua ylle veikkaamillani summilla, heh. Näiden edustajien kanssa on käyty hyvähenkisiä keskusteluita, mutta siihen, miten kauan sopimusten syntymiseen menee, McCrimmon ei osannut vastata.

McCrimmon kertoi tiedotustilaisuudessaan myös sen, että Lehnerin ja Brossoitin tervehtyminen harjoitusleirin alkuun mennessä menee tiukille ja heidän paluuaikataulunsa tarkentuu vasta syksyn edetessä. Lehner palaa Vegasiin viimeistelemään kuntoutustaan tämän kuun lopussa. Stonen kuntoutuminen puolestaan sujuu kuulemma hyvin. Miromanov puolestaan on käynyt operaatiossa ja missaa harjoitusleirin, joten hänen kautensa alkaa täten varmasti AHL:stä sitten aikanaan. Lisäksi McCrimmon totesi sen, ettei Patrickin tilanteessa ole tapahtunut edistystä, joten oletukseni siitä, että hän olisi LTIR:ssä kauden alussa, näyttää valitettavasti toteutuvan, kun hänen statuksensa on yhä "toistaiseksi sivussa". Howden puolestaan on täydessä kunnossa viime kauden päättäneen loukkaantumisen jäljiltä ja olisi kyennyt pelaamaan pudotuspeleissäkin, jos Vegas sinne olisi edennyt. Coghlanista McCrimmon kommentoi sitä, että tällekin on tärkeää päästä pelaamaan ja McCrimmon uskoo Coghlanista tulevan kokoaikainen NHL-pelaaja, mutta Vegasissa sitä mahdollisuutta ei välttämättä olisi tullut, kun oikealla puolella olisivat olleet edellä Pietrangelo, Theodore ja Whitecloud.

Smith puolestaan kertoi omassa tilaisuudessaan, että asui pari ensimmäistä kautta vuokra-asunnossa, koska ei halunnut jinxata mitään, sillä Floridasta hänet treidattiin kuusi kuukautta asunnonoston jälkeen. Hän toivoi pääsevänsä pelaamaan tulevallakin kaudella Karlssonin ja Marchessaultin kanssa, koska yhdessä he ovat vaikea ketju pelata vastaan, kun he ovat samalla sivulla. Hän sanoi myös laittaneensa sydämensä ja sielunsa tähän organisaatioon ja oli iloinen, että se on huomattu ja hän sai tilaisuuden jatkaa seurassa.

Silver Knights julkaisi pari pelaajasopimusta myös eilen, kun aika odotetusti Quinney ja Bischoff saivat AHL-pahvit: SILVER KNIGHTS SIGN QUINNEY, BISCHOFF - Henderson Silver Knights

*****

Kehitysleirillä miteltiin yöllä Suomen aikaa ensimmäinen harjoituspeli. Kelailin tallenteen läpi ja alla on huomioita ottelusta. Dean, Ahac ja Gustafson eivät varotoimenpiteinä ole mukana tämän viikon peleissä:

Punainen joukkue

Poisson 84 - Morozov 11 - Brisson 24
Guay 47 - Brabenec 12 - Larson 92
Kallionkieli 53 - Sapovaliv 25 - Moyle 74
Estapa 96 - Swetlikoff 37

Riedell 26 - Corcoran 85
Cormier 40 - Weir 8
Fleming 4 - Wiebe 82
Wylie 62

Vikman 32
Whitehead 34

Valkoinen joukkue

D'Amato 83 - Ford 60 - McAllister 80
Hemmerling 63 - Skoog 73 - Hallum 59
Souch 45 - Ritchie 51 - Bourash 64
Donovan 70 - Lies 89

Chayka 5 - Korczak 6
Cholach 56 - Ellis 48
De La Durantaye 75 - Holtz 76
Krys 78 - Guevin 86

Saville 31
Lindbom 35

Avauserän alussa Brisson ja Morozov pääsivät 2v1-hyökkäykseen. Ensin mainittu syötti vasemmalta ja Morozov ohjasi tolppaan oikealta takatolpalta. Fleming nosti erässä pari kertaa todella lennokkaasti jalalla kiekon pois karvauksen alta kuljettaen aina keskialueelle asti, jossa hän tosin ajautui umpikujiin, mutta luistelun räjähtävyys vakuutti. Kallionkielen erä oli ailahteleva. Alkuun hän teki pari heikkoa kiekollista tekoa kiekollisena ennen hyökkäyssiniviivaa lahjoittaen kiekon vastustajalle ja toisesta tilanteesta tuli paitsio, mutta sitten hän ryhdistäytyi. Kertaalleen hän ampui nimittäin vasemmasta laidasta suoraluistelusta takapatjaan ja lisäksi petasi poikittaissyötöllä maalipaikan Moylelle, joka rightin laiturina kiskaisi rannarin oikeasta laidasta päin Savillea. Cormier nousi kertaalleen puolestaan slottiin avauskympillä ampuen logoon niin ikään. Lisäksi hän antoi yhden pahan harhasyötön erän lopussa, kun hän lähti nousemaan kohti syvyyttä siniviivasta, mutta pudotus takaisin viivaan ei mennytkään raamikkaalle rightin pakille Wierille, vaan Tuchin numerolla pelanneelle valkoisen joukkueen jämälaiturille Liesille, joka kiihdytti puolittain karkuun, mutta Wier polki tämän kiinni ja sai tökättyä kiekon lavasta, kun Lies oli viemässä kiekkoa kämmenelleen Vikmanin edessä. Mitä tulee Vikmaniin, hän liimasi varmasti laukaukset kauempaa syliinsä.

Cholachista jäi mieleen pari varmaotteista kiekon kuskausta oman maalin takaa vasenta laitaa pitkin puolustussiniviivalle ja sitten avaussyötön antaminen hyökkääjän lapaan läheltä vastustajan trapia. Korczak sai tuta yhden painavan taklauksen ylävartaloonsa oman maalin takana, kun Estapa taklasi häntä vastapalloon. Wiebe puolestaan kertaalleen oman pään aloituksen jälkeen väisti hyvin tuplakarvauksen tultuaan esiin maalin takaa ja sai avattua eteenpäin hyökkääjän lapaan. Hänen luistelu oli taloudellista ja kiekonkäsittely aika luotettavaa. Rystysyötötkin onnistuivat. Souch oli puolestaan valkoisessa joukkueessa pienikokoinen leftin hyökkääjä, joka tykkäsi rytmittää ja hidastaa peliä hyökkäyssiniviivan tuntumassa sekä leikata ihan rohkeasti keskustaan eikä hän jäänyt "muodon" ulkopuolelle, vaan uskalsi tosiaan koostaan huolimatta kuljettaa ruuhkabussiin b-pisteiden väliin ampuen kertaalleen Vikmanin syliin. Chayka nousi kertaalleen maalin eteen ja sai tarjoilun sinne päädystä pelinrakentaja Hemmerlingiltä, mutta pomppivaan kiekkoon Chayka ei kunnon osumaa saanut. Guay puolestaan taiteili pari kertaa puolustussiniviivalla kiekollisena, mutta onnistui pysymään kiekossa ja edistettyä peliä väistettyään paineen. Hän alusti myös erän ainoan osuman haettuaan Swetlikoffin ohi ampuman kiekon oikeasta laidasta ja kääntäen sitten siniviivan tuntumasta pelivälineen kohti vasenta takatolppaa, jossa päivysti Brabenec lapoineen ja tämä ohjasi viime kauden ketjukaverinsa syötöstä punaisen joukkueen 1-0 taukojohtoon. Chaykalla oli tilanteessa kaksi pideltävää yhtä aikaa maalin edessä, kun Guevin puolusti turhan ylhäällä. Viimeisinä pelaajahuomioina D'Amato-Ford -akseli toimi melko hyvin ja heidän ketjunsa sai monesti painopisteen punaisten päätyyn, mutta huippupaikkojen luonti ei onnistunut laidoista/päädystä.

Ylipäätään on todettava, että silmiinpistävänä erona DeBoerin jääkiekkoon oli se, että eritoten valkoinen joukkue pudotti paljon kiekkoa puolustajilleen keskialueelta riistoista eikä lähtenyt välittömästi pelaamaan pystyyn ja kääntämään peliä, vaan pyrkimys oli kiekkokontrolliin ja puoliviivelähtöihin tiiviimpänä viisikkona alivoimaisena hyökkäämisen ja puskemisen sijaan. Valkoinen joukkue tulikin pari kertaa vauhdilla yli keskialueen puolittaisilla viivelähdöillä. Toisinaan myös, jos esim. Chayka huomasi, ettei hän löydä syöttöpaikkaa, hän saattoi antaa palautussyötön yhä uudelleen alaspäin omalla puolustussiniviivalla sen sijaan, että olisi väkisin syöttänyt vastustajan trapin sisään. On mielenkiintoista seurata, että nähdäänkö tuollaista pelitapaa sitten Cassidyn alaisuudessa NHL:ssäkin vai hyökätäänkö tuolloin riistoista tutun terävästi pystyyn.

Kakkoserän alussa hyökkäyspään aloituksen jälkeen Fleming ohitti laidan puolelta karvaajan, nousi kulmaan ja syötti sieltä maalille Swetlikoffille, joka ampui läheltä Savillen syliin. Eleetön torjunta, mutta Fleming jatkoi positiivista iltapuhdettaan. Toisessa päässä hetken päästä Krys avasi laitaa pitkin McAllisterille, joka syötti oikealta toiseen aaltoon keskustaan ja D'Amato latasi slotista päin Vikmania. Mitä tulee D'Amatoon lähetyksessä mainittiin, että häneltä jäi aikoinaan yksi kokonainen kausi välistä reiden murtuman vuoksi ja hän joutui itse soittelemaan junnujoukkueisiin päästäkseen try-outille, joten kasvutarina nykyiseen pisteeseen on ollut hieno ja hän jatkoi siitä, mihin viime syksynä lyhyellä AHL-stintillään jäi ollen näkyvästi esillä. Seuraava mieleenjäänyt tilanne oli Brissonin keskialuekuljetus, joka katkesi Fordiin puolustussinisellä, mutta Poisson nappasi irtokiekon jaloista ja ampui terävästi ranteella keskeltä Savillen syliin. Tämä jatkoi Vikmamin tavoin varmaa torjuntatyöskentelyä eikä reboundeja putoillut. Siltikin lähetyksessä epäiltiin samaa kuin minä eli hän aloittaisi kauden ECHL:ssä ja opettelisi siellä vielä aikuisissa pelaamista.

Ensimmäisen jäähyn otti Skoog, kun hän taklasi kulmassa Larsonin katolleen tämän mentyä hakemaan Cormierin rannelaukauksen jälkeistä irtokiekkoa. Aika napakasti Lukasin kuti lähti siniviivasta, mutta Saville toki helposti sen ohjasi kulmaan. Skoog oli muutoinkin fyysinen ja taklasi jo kertaalleen aiemmin erässä keskialueella vastustajan kumoon. Punaisten ykkösylivoimassa Cormier oli viivassa, Morozov ja Brisson siivissä, Brabenec maalilla ja Swetlikoff slotissa. Toisessa viisikossa oli ainakin Corcoran viivassa ja Guaykin jäällä vilahteli kera Poissonin. Ylivoimalla ei mitään vaarallista syntynyt, mutta sen jälkeen Sapovaliv tarjoili vasemmalta passin keskelle ja Kallionkieli ampui avopaikasta patjaan. Valkoinen joukkue tasoitti 1-1:een about kakkoserän puolivälissä, kun Liesin poikittaissyötöstä Guevin naulasi vasemmasta laidasta kiekon etukulmasta ohi Vikmanin. Tuo oli vastahyökkäysmaali. Morozov meni ylimpänä karvaamaan ja antoi poikkaria tutusti vastustajan puolustajalle De La Durantaylle, muttei saanut estettyä peliä edistävää syöttöä, vaan tämä pyörähti puolittain paineen alla ja sai sitten syötettyä laitaa pitkin keskialueelle eikä Estapakaan Morozovin alapuolella saanut estettyä syöttöä, jolloin Brisson ja Wier jäivät 2v3-alivoimaiseksi vastaanottaessaan hyökkäystä, kun vieläpä Riedell rynni itsensä ulos myöhässä pinchaamalla. Karvaus siis petti punaisilla ja valkoinen rankaisi siitä.

Tasoituksen jälkeen veskarit vaihdettiin. Whitehead korvasi Vikmanin ja "Lindy" Savillen. Punaiset saivat hetken päästä toisen ylivoiman. Morozov haki pari kertaa poikkisyöttöä Brissonille, mutta tämä ei päässyt ampumaan suoraan syötöstä, vaan toisella kertaa haltuunoton jälkeen tavoitteli maalin edestä Guayta, joka oli Brabenecin tilalla ykkösviisikossa ja Poisson puolestaan oli slotissa Swetlikoffin tilalla tuolla kertaa. Hyvin tuo viisikko silti pysyi kiekossa lähes kahden minuutin ajan ja kertaalleen lopussa Brisson ampui ranteella ohi takakulman Cormierin levityksestä. Cormierilla oli ehkä pientä huolimattomuutta muutoin havaittavissa kiekollisena, kun hän oli kesäterässä. Toisessa päässä seuraavaksi D'Amato oli taas esillä ampuen vasemmalta ranteella Whiteheadin räpylään ja sitten tarjoillen yhden lättysyötön 2v2-hyökkäyksessä takatolpalle tuloksetta. Cholach puolestaan väläytteli taas kykyään nostaa kiekko jalalla pois omista, kun hän huijasi kärkikarvaaja Morozovin ja antoi sitten ristipiston Korczakille oikeaan laitaan. Tuo kiekonkuljettaminen oli vain niin rauhallista Cholachilta läpi pelin, että siitä on kirjattava plussa papereihin.

Hetken kuluttua Wier teki pelin toisen hyvän katkonsa mailalla, kun hän puolusti Hallumia vastaan. Tämä kiihdytti oikeaa laitaa pitkin ja punnersi maalille, muttei saanut kutia aikaan, kun Wier ajoitti tökkäyksen oikein. Melko kulmikasta isokokoisen Wierin takaperinluistelu oli ja Hallumia vastaan varsinkin piti kiirettä tuossa tilanteessa, mutta sijoittumisellaan hän paikkasi liikkuvuuspuutteitaan. Hallum puolestaan näytti tilanteessa sitä, mistä puhui aiemmin viikolla eli hän haluaa osoittaa pystyvänsä ajamaan maalille röyhkeästi. Seuraavaksi puolestaan Fleming jälleen nosti oman maalin takaa peliä jalalla, mutta törmäsi taas umpikujaan, kun Skoog pysäytti hänet taklaten, mutta samalla tämä loukkasi itseään ja poistui vaihtoon heti. Flemingin pitäisi oppia luopumaan kiekosta ajoissa eikä kuljettaa aina liian ahtaaseen rakoon. Päätösminuutilla puolestaan Brabenec syötti rystyltä syvyydestä vielä siniviivaan ja leftin yleispuolustaja Riedell ampui vastakiekkoon lämärin, joka ei kuitenkaan ikinä Lindbomille asti mennyt. Riedell oli profiililtaan aika lailla Diliberatoren kaltainen. Hän näytti keskivertoa pidemmältä, mutta silti aika solakalta ja syötöt olivat napakoita. Toiselle tauolle mentiin 1-1 lukemissa.

Päätöserän alussa valkoiset pääsivät 3v1-hyökkäykseen. Hallum väläytti toistamiseen nopeuttaan, kun hän ylitti keskialueen heittämällä ja käänsi sitten lopuksi vasemmasta laidasta syötön maalin eteen liukuneelle Hemmerlingille, joka ohjasi läheltä Whiteheadin syliin. Tämä piti erinomaisesti paketin kasassa sivuttaisliikkeessä. Hetken päästä puolestaan Souch kuljetti yli keskialueen vastaavasti ja jätti kiekon De La Durantaylle, jonka rannelaukauksen Whitehead liimasi. De La Durantaya ampui kyllä ahkerasti paikan saatuaan, kun toisestakin erästä häneltä jäi mieleen pari lämäriä siniviivasta. Kyseessä oli leftin puolen puolustaja, joka liikkui aika sulavasti, mutta kiekottomana kamppailuvoimaa puuttui. Punaiset menivät 2-1 johtoon puolestaan erän ensimmäisestä maalipaikastaan. Kallionkieli oli mukana osumassa. Kaikki lähti siitä, kun Souch vuoti omissa kiekollisena eikä saanut purettua keskialueelle. Niinpä punaisten paine jäi valkoisten puolustusalueelle. Kallionkieli rouhi päädyssä kiekkoa suojaten ja jätti sen vasemmassa laidassa viivasta nousseelle Wiebelle, joka pääsi rauhassa kävelemään kulmasta maalin eteen. Lindbom torjui läheltä tulleen rystykudin, mutta reboundin puttasi sisään rightin hyökkääjä Larson, kun avausmaalin tavoin Guevin oli vähän huonosti sijoittunut oman maalin edessä eikä yltänyt irtokiekkoon.

Punaiset saivat kolmannen ylivoimansa, kun terrierimäinen Guevin ampui oikeasta laidasta maalille ja 3v2-vastaiskusta Sapovaliv hujoppimaisena sentterinä leikkasi keskustaan siten, että D'Amato oli pakotettu kamppaamaan hänet. Luonnehtisin Guevinia ehkä köyhän miehen Pachaliksi. Paras paikka punaisille tuli kenties Brissonin pudotuksesta viivaan. Corcoran ampui matalan lämärin vastakiekkoon, mutta Guay tai Poisson ei saanut rouhittua reboundia verkkoon, vaan Lindbom oli terävänä maalillaan. Chayka ja Ellis toki myös pitivät miehensä pihdeissä mainiosti. Ylivoiman lopussa Morozov puolestaan ampui terävästi ranteella slotista, mutta Lindbom torjui kilvellään ja Brissonin reboundinkin hän pysäytti. Lähetyksessä muuten mainittiin Ellisin olevan Whitecloudin kaltainen kiekkonörtti sanan positiivisessa merkityksessä, joka mielellään opiskelee peliä loputtomiin. Ellis perusti pelaamistaan aika paljon sijoittumiseen ja muistutti siltä osin D. Engellandia kuten ruumiinrakenteeltaankin. Hän oli kiekottomana perusjämäkkä ja kiekollisena teki yksinkertaisia valintoja. Luistelu oli enemmän liukuvaa kuin räjähtävää. Engelland on minusta hyvä verrokki, mitä Ellisistä parhaimmillaan voi tulla.

Päätöskympillä Whitehead jatkoi hyviä pysäytyksiään nollattuaan Fordin rannarin suoraluistelusta vasemmasta laidasta. Sen jälkeen Hallum puolestaan haastoi jalalla Wylieta, mutta tämä pysyi todella hyvin kyydissä mukana ja sai ohjattua Hallumin pysymään laidalla sekä kuljettamaan lopulta maalin taakse saamatta kutia aikaan. Tuo oli mainiosti puolustettu köyhän miehen Ehlersiä eli Hallumia vastaan. Seuraavaksi valkoiset saivat ylivoiman. Chayka oli viivassa pyörittämässä peliä. Bourash oli vasemmassa siivessä ja tälle haettiin muutamaa one-timeria tuloksetta. Korczak oli myös samassa viisikossa mukana oikealla puolella ja syvyydessä olivat Bourashin ketjukaverit Souch ja Ritchie. Toisessa viisikossa olivat Guevin ja Ellis viivassa sekä hyökkääjinä Ford, D'Amato ja McAllister. McAllister kokeili kertaalleen ranteella oikeasta siivestä Fordin syötöstä, mutta Whitehead torjui kilvellään. McAllister leipoi kiekkoa pehmeästi ja pituuttakin löytyi, mutta dynaamisuutta olisi voinut olla enemmän hänen pelaamisessaan. Päätösminuutilla Chaykan pelaamisesta jäi mieleen monesti nähty yksityiskohta eli hän oli hyvin rauhallinen siniviivassa, vaikka karvaaja oli lähellä ja jakeli syöttöjä varmasti viereen Korczakin lapaan tai sitten syvyyteen hyökkääjälle teipistä teippiin. Peliasento oli tutun pysty, joten hän näki hyvin kentän.

Rankkarikisassa Cormier onnistui kakkosparissa ampumaan kiekon yli Lindbomin patjan läheltä. Viimeisessä parissa D'Amato tasoitti tultuaan vauhdilla kohti Whiteheadia, mutta vietyään sitten kiekon vielä kämmenelleen tarpeeksi sivuun ja nostettuaan yläriman alle yli patjan. Morozovilta nähtiin perään tuttu ratkaisu, kun hän haki terävää napautuslaukausta Lindbomin längistä, mutta tämä oli tehnyt kotiläksyt ja piti patjat yhdessä, joten rankkarikisa päättyi tasapeliin.

Summa summarum, jos tästä pelistä pitäisi antaa plussia yksilöille, minulta plussan saisivat kaikki maalivahdit, kaksi puolustajaa kummastakin leiristä ja muutama valkoisen joukkueen hyökkääjä. Punaisen joukkueen hyökkääjillä oli hyvien väläytysten vastapainoksi kehnompiakin valintoja, joten he jäivät siksi neutraaleiksi arviossa. Samoin pakeista Fleming jäi neutraaliksi, koska ei osannut luopua kiekosta ajoissa, vaikka kiihtyvyys olikin kunnossa:

+ Vikman, Whitehead, Saville, Lindbom, Chayka, Cholach, Weir, Wiebe, D'Amato, Ford, Hallum

Pelin jälkeen Whitehead, Brabenec ja Morozov kävivät median juttusilla. Chayka oli Morozovin mukana tulkkina. Whiteheadin haastattelusta jäi mieleen se, että leirillä pelaajat ovat olleet taitavampia ampumaan kuin mihin hän on normaalisti tottunut. Brabenecin minuutin visiitissä ei ollut mitään mainittavaa. Morozov puolestaan kertoi, että haluaa näyttää valmentajille olevansa viisas pelaaja, joka antaa hyviä syöttöjä eikä harhasyöttöjä (ja niitähän häneltä nähtiin AHL-debyytissä, joten hyvä, että hän itsekin tiedostaa kehityskohteen). Ensimmäisistä AHL-peleistään hän totesi sen, etteivät ne olleet helppoja, koska jääkiekko oli erilaista kuin Venäjällä. Kun häneltä kysyttiin viime kauden vähäisestä peliajasta, hän vastasi, ettei katso menneeseen, vaan on innoissaan olemisestaan nyt osa Golden Knightsia.





Cassidy puolestaan kertoi harjoituspelejä katsoessaan kiinnittävänsä huomiota kilpailullisuuden lisäksi siihen, ketkä pystyvät tekemään ratkaisuja ahtaissa tiloissa. Korczakista hän totesi sen, että Kaeden on nähtävä samassa askissa aikuisten kanssa, jotta voidaan tietää paremmin, kuinka lähellä hän on NHL:ää. Tällä hetkellä Cassidylla on aikaa tehdä taustatöitä kuten tutustua läntisen konferenssin joukkueisiin paremmin apuvalmentajien (erityisesti Stevensin) avulla ja lisäksi tutkia analytiikasta sitä, että ketkä pelasivat viime kaudella hyvin yhdessä. Hiljalleen rosterin kasautuessa he voivat myös miettiä yhdessä McCrimmonin kanssa, kuka täyttää Paciorettyn jättämän aukon yms ja miltä ketjut voisivat näyttää. Uuden valmennusryhmän kanssa he ovat jo keskustelleet tulevista systeemeistä ja mukana olivat tietysti myös Silver Knightsin koutsit. Keskustelut olivat kuulemma erinomaisia. Kun häneltä kysyttiin Smithin kommentista liittyen Karlssonin ja Marchessaultin kanssa pelaamiseen, Cassidy sanoi, että luultavasti heidät erotetaan harjoitusleirin alussa, jotta nähdään heidän pelaamistaan muidenkin kanssa, mutta on todennäköistä, että he silti ovat yhdessä myöhemmin.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Ylipäätään on todettava, että silmiinpistävänä erona DeBoerin jääkiekkoon oli se, että eritoten valkoinen joukkue pudotti paljon kiekkoa puolustajilleen keskialueelta riistoista eikä lähtenyt välittömästi pelaamaan pystyyn ja kääntämään peliä, vaan pyrkimys oli kiekkokontrolliin ja puoliviivelähtöihin tiiviimpänä viisikkona alivoimaisena hyökkäämisen ja puskemisen sijaan. Valkoinen joukkue tulikin pari kertaa vauhdilla yli keskialueen puolittaisilla viivelähdöillä. Toisinaan myös, jos esim. Chayka huomasi, ettei hän löydä syöttöpaikkaa, hän saattoi antaa palautussyötön yhä uudelleen alaspäin omalla puolustussiniviivalla sen sijaan, että olisi väkisin syöttänyt vastustajan trapin sisään. On mielenkiintoista seurata, että nähdäänkö tuollaista pelitapaa sitten Cassidyn alaisuudessa NHL:ssäkin vai hyökätäänkö tuolloin riistoista tutun terävästi pystyyn.
Hmmm...en ole kylläkään mikään viivelähtöjen ystävä. Ainakin ensimmäisenä vuotenaan Golden Knightsin pelityylissä viehätti minua juuri se, että kiekonriiston jälkeen se heitettiin välittömästi ylöspäin ja lähdettiin heti hyökkäämään. Sitä oli hienoa katsella. Ja näytti se toimivankin ainakin toiseen finaalipeliin asti. En sitten tiedä, jos vastustajat jotenkin huomasivat tuon ja samaa taktiikkaa ei enää näkynyt kuin ajoittain seuraavina vuosina. Viivelähdöt vaan tuntuvat niin turhauttavan hitaalta jauhamiselta minun mielestäni, että menee vähän se ilo pois jääkiekon seuraamisesta. Sama kuin tuo useimpien NHL-joukkueiden ylivoimapelikuvio, jossa kiekkoa viedään ylöspäin ja sitten tyrkätään se selän taakse, josta tulee sitten joku "MacKinnon" ja yrittää vauhdilla viedä kiekon vastustajan siniviivan yli. Kyllä se pitää vaan osata suoraan viedä sinne vastustajan päähän tai syöttää hyvissä ajoin ennen siniviivaa vapaalle miehelle joka vie kiekon yli viivan. No, minun haaveilujani varmaankin.

Kun häneltä kysyttiin Smithin kommentista liittyen Karlssonin ja Marchessaultin kanssa pelaamiseen, Cassidy sanoi, että luultavasti heidät erotetaan harjoitusleirin alussa, jotta nähdään heidän pelaamistaan muidenkin kanssa, mutta on todennäköistä, että he silti ovat yhdessä myöhemmin.
No tuota on yritetty edellisillä Training Campeilläkin, ja kun tosipelit alkavat, veljekset on taas koottu yhteen. En oikein ymmärrä tosiaan miksi heitä täytyy yrittää erottaa toisistaan, kun he ovat selvästi sanoneet nauttivansa yhdessä pelaamisesta ja tulostakin on kohtuu hyvin tullut.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Toisessa harjoituspelissä formaatti oli eri. Ensin pelattiin puolitoista erää juoksevalla peliajalla 5v5-peliä ja sitten 10 minuuttia neljällä neljää vastaan. Päätöserä oli kolmella kolmea vastaan. Skoog ei ollut toipunut pelikuntoon torstain tällistään, joten Swetlikoff oli siirretty punaisesta tiimistä valkoiseen. Muutoin kokoonpanot olivat samat kuin edellisessä viestissäni. Whitehead ja Lindbom olivat aloittavat kassarit. Seurasin pelin tabletilta ja alla on muutamia lisähavaintoja torstain ottelun jatkoksi. Poiminnat ovat enimmäkseen 40 ensimmäisen minuutin ajalta, koska 3v3-pelissä tilanteita luonnollisesti tuli solkenaan:

- Morozov ja Brisson löysivät toisiaan paremmin 5v5-pelissä kuin viimeksi. He päättivät pari vaarallista suorahyökkäystä syöttöihin vasemmasta laidasta kohti takatolppaa tuloksetta, mutta pidin suoraviivaisuudesta. Poisson oli ihan OK kolmas lenkki ketjussa. 4v4-pelissä Morozov hassutti kertaalleen Souchia ja Chaykaa pujahtaen näiden välistä maalin eteen kärkiveivillä, mutta hän haki vielä passia viereen Brissonille sen jälkeen turhaan eikä tämä pidettynä saanut kunnon kutia aikaan. Kolmella kolmea vastaan Mororov puolestaan kertaalleen alisti vastustajaa maalin takana pyörähtämällä terävästi ja suojaamalla kiekkoa laitaa vasten luistimella potkaisemalla. Sitten hän löysi maalin eteen liukuneen Weirin, mutta Saville ryösti avopaikan. Kaikkinensa Ivan pelasi vahvasti ja dominoi aloituksissa tutusti. Kiekollisena hänestä huokui itseluottamus
- Brissonista jäi suorahyökkäysten lisäksi mieleen yksi terävä ajo kohti keskustaa aloitusvoiton jälkeen. Tuo oli päättäväinen liike, joka päättyi terävään rannelaukaukseen Lindbomin logoon. Morozovin tavoin Brisson pysyi kiekossa vaivattomasti läpi ottelun
- Guevin kuljetti kertaalleen todella raikkaalla jalalla kiekon yli keskialueen harhauttaen pari pelaajaa ja jakoi sitten vasemmalle, josta joukkuetoveri ampui Whiteheadin syliin. Toisaalta sitten 4v4-pelissä kun hän katkosta pääsi puolittain karkuun, Fleming polki hänet kiinni aika helposti ja esti laukauksen, joten puhdas suoraluistelunopeus ei vakuuttanut
- Flemingin kyky voittaa oma mies 3v3-pelissä johti edunluontiin ja on arvokas taito modernissa jääkiekossa esim. hyökkäysalueella 5v5-pelissäkin
- Avausmaali liittyi kahteen viimeksi mainittuun herraan niin ikään. Tilanne käynnistyi, kun Guevin haki alhaalta purkukiekon ja käänsi sen nopeasti pystyyn. Oman joukkueen laituri ei saanut passia kuitenkaan haltuun sinisen kulmassa ja Sapovaliv nappasi irtokiekon. Hän kuljetti yli sinisen, leikkasi oikealta keskelle ja ampui tosi napakasti kohti maalia slotista. Lindbom sylki painavan vedon eteensä ja Fleming oli paikalla reboundissa
- Sapovaliv 0+1 tehojensa lisäksi pääsi ampumaan kertaalleen rankkaria, kun häntä koukittiin. Harhautus oli hyvä, kun hän viime hetkellä vei kiekon rystylle Lindbomin edessä, mutta nosti sitten kiekon ohi maalin, vaikka veskari oli jo jäissä. Pilkkukisassa Sapovaliv pääsi yrittämään uudelleen. Hän teki saman muuvin ja sillä kertaa nosti kiekon etuyläkulmaan ohi Savillen. Kädet olivat isoksi mieheksi pehmeät. Aiempi verrokki taisi olla Demek, mutta hän muistutti myös välimallia Hertlista ja Kämpfista, jotka näin livenä MM-kisoissa pari kertaa. Sapovaliv on vastaava jässikkä, joka imee tilan pois vastustajilta kuten Craig Buttonkin totesi draftin jälkeen haastattelussa. Hän on hyvällä tavalla raskas ja painava sentteri, mutta silti raakilemaisuus, josta Lowes mainitsi draftin jälkeen, paistoi vielä silmiin siinä, että luistelu oli turhan rahtilaivamaista ja käännökset hitaita. Terävyyttä on saatava pitkiin jalkoihin paljon lisää
- Kallionkieli kaivoi kerran kulmasta kiekon onnistuneesti Chaykaa vastaan ja petasi sitten paikan maalille Moylelle, mutta tämä ei saanut vetoa aikaan. Toisen erän avauskympillä hän jätti 3v2-hyökkäyksessä kiekon niin ikään Moylelle, joka ampui ohi takakulman oikeasta laidasta. Viimeisessä 5v5-vaihdossa puolestaan Marcus näytti tutun hyvää ja energistä luisteluaan, kun hän ylitti keskialueen kuljettamalla ja päätti hyökkäyksen suoraviivaiseen ratkaisuun ampuen Cholachin jaloista kohti etualakulmaa, mutta Lindbomin patja oli tiellä. Ei nopeus tietysti Hallumin veroista ole, mutta parhaaseen neljännekseen Kallionkieli leiriryhmästä kuuluu teränkäyttäjänä
- Chayka teki valkoisen joukkueen ainoan maalin ampumalla one-timerin verkkoon 3v3-pelissä. Piiskansivallus upposi oikeaan etukulmaan ohi Vikmanin. Tasaviisikoin hän eräässä vaihdossa ensin irrotti Estapan kiekosta oman maalin takana tylysti ja sitten hyökkäysalueella petasi keskustaan tekopaikan Guevinille, jonka kuti jaloista oli ponneton, mutta jälleen hyökkäysalueella Chayka ei harhasyöttöjä jaellut, vaan syötti hyvällä varmuudella omille ahtaisiinkin väleihin
- Cholach jatkoi myös siitä, mihin jäi edellisenä päivänä. Parhaiten jäi mieleen vaihto, jossa hän nosti jalalla puolustussiniselle, lähetti ristipiston Hemmerlingille ja tämä yritti haastaa Flemingin, mutta tämä puolusti suorahyökkäyksen mailallaan hyvin. Lyhyellä leiriotannalla voi jo todeta, että Cholach on vahvistanut asemiaan sisäisessä hierarkiassa ja eiköhän hänen tasonsa riitä ainakin AHL:ään hyvin muutaman vuoden sisällä viimeistään
- Wiebestakin tykkäsin taas seiskakierroksen hakuna. Luistelunsa ansiosta hän ehtii tilanteisiin eikä pelaamisessa ole kiireen tuntua, vaan esim. päätykiekot hän ehtii siirtää rumpuun ennen karvaajaa whitecloudmaisesti ja avaussyötötkin olivat napakoita. Kertaalleen hän oli mukana hyökkäysalueellakin yhdessä maalipaikassa, kun hän syötti kulmaan Brabenecille, joka jatkoi slottiin Larsonille, mutta tämä ampui päin "Lindya"
- Cormier pysyi 3v3-pelissä hyvin eräässä vaihdossa kiinni McAllisterissa ja irrotti lopuksi tämän kiekosta laidassa. Noin muutoin kaksi ensimmäistä leiripeliä ovat jättäneet hänestä vielä vähän vaisun maun, koska luistelu ei jotenkin läheltä kuvattuna ole näyttänyt niin dynaamiselta kuin tuonkokoiselta puolustajalta sen soisi näyttävän. U20-kisoissa vuodenvaihteessa hän näytti minusta dynaamisemmalta, joten toivottavasti kyse on vain treenijumista ja jalka ei ole herkimmillään. Samanlaista edunluontia luistelullaan hän ei ole kyennyt saamaan aikaan kuin vaikkapa Fleming
- Korczak kertaalleen 4v4-pelissä nosti jalalla vastahyökkäyksen vastustajan alueelle, mutta rystykuti jäi blokkiin. Monet ovat häntä kehunneet, mutta ruudun välityksellä hänestä ei ole välittynyt mitään sellaista, joka ei olisi ollut aiemmin tiedossa. Ehkä Cormierin tavoin odotukset häntä kohtaan ovat minulla suuremmat. Toki virheitä Korczak ei ole tehnyt, mutta väläytyksiä olisi voinut olla toistaiseksi enemmän kiekollisena
- Lopuksi on mainittava Estapa, joka kutsuvieraana syttyi liekkeihin tässä matsissa. Ensin 3v3-pelissä hän teki huikean spin-o-rama -osuman jallittamalla Souchin ja viimeistelemällä sitten yläriman alle. Varsinaisessa rankkarikisassa hän vielä iski toisen huikean maalin käytettyään kiekkoa jalkojensa välissä:









Päivän haastatteluista jäi mieleen se, kun Cholach kertoi, että seurajoukkueessaan hänellä on puolustajien valmentajana Chris Dennis, joka on kuulunut myös Golden Knightsin organisaatioon oltuaan Wolvesissa apukoutsina kausina 2017-2020, joten Hague ja Whitecloud ovat täten ainakin kulkeneet hänen käsiensä kautta matkalla änäriin. Dennisin kanssa Cholach tekee aina harjoitusten jälkeen extraa:





Lindbom puolestaan sanoi olevansa kämppätoveri Savillen kanssa ja Savillehan jo aiemmin sanoi heidän olevan keskenään kilpailuhenkisiä ja Lindbomkin vahvisti keskinäisen kemian toimivan. Jään ulkopuolisista oppitunneista hän sanoi oppineensa eniten henkisestä luennosta. Huonojenkin pelien jälkeen tulee ajatella positiivisesti.

Loukkaantuneena sivussa ollut Dean puolestaan kertoi erätaukohaastattelussa, ettei kuuntele musiikkia kuulokkeilla, vaan tyytyy muiden musiikkimakuun kopissa ja tekee lämmittelytkin itsekseen keskittyneesti. Kesän treenin kohteena ovat luistelukäännökset. Kanadan U20-leiriryhmää täydennettiin eilen, mutta Dean ei listalla tosiaan ollut, joten eivätköhän skabat jää häneltä väliin. Sen sijaan Sapovaliv nimettiin Tsekin leiriryhmään, mutta vuodenvaihteessa mukana ollut Brabenec on jätetty ulos. Twitteristä löysin tiedon, että Brabenec olisi loukkaantunut ja hän saattaa vielä liittyä ryhmään, mutta miksi ihmeessä hän sitten olisi pelannut kehitysleirillä vamman kanssa, joten ehkä tuohon informaatioon pitää suhtautua kriittisesti.

Tsekki leireilee ensi viikon alun kotimaassaan, mutta lentää sitten Suomeen loppuviikoksi, koska viikon päästä he kohtaavat ensin Sveitsin kahdesti viikonloppuna ja sitä seuraavan viikon alussa tiistaina ja keskiviikkona Suomen U19- ja U20-joukkueet. Pitääpä harkita täten reissua Vierumäelle jonain iltana katsomaan Sapovalivia, joka on yksi neljästä -04 syntyneestä ryhmässä. Ryhmässä on 16 hyökkääjää, joten yksi ketju on täten aina lepovuorossa. Turhaa reissua ei tietenkään viitsisi tehdä, joten jospa ensi viikon aikana tihkuisi jotain tietoa Tsekin ketjuista ajoissa. Mutta joo, kaipa nelossentterin puolustavaan rooliin Sapovalivilla voisi olla mahdollisuus yltää:



 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Kolmas ja viimeinen sisäinen harjoituspeli päättyi 2-2. Formaatti oli sama kuin torstaina eli täydet 60 minuuttia 5v5-miekkailua erätaukoineen:

- 1-0 maalissa Morozov rouhi loistavasti päädyssä ja voitti kaksinkamppailun siellä. Sitten hän syötti syvyydestä maltillisesti rystyllä keskelle siniviivaa Wiebelle, joka laittoi ranteet lukkoon ja kiekko painui alakulmaan. Poisson oli maskissa ja hipaisi ilmeisesti matkalla pelivälinettä
- 1-1 maalissa Morozov kärsi harvinaisen aloitustappion McAllisterille. Kiekko ajautui viivaan De La Durantaylle, joka jallitti tylysti Brissonin kärkikynällä siniviivan tuntumassa, jonka jälkeen hän ampui kiekon ohi maskissa olleen Whiteheadin. De La Durantayn aktiivinen laukominen läpi viikon palkittiin siis vihdoin, mutta Brisson osoitti koulupoikamaisuutensa ohi rynnimisellään. Laituri ei vain tuolla tavalla voi päästää vastustajan puolustajaa nousemaan vetopaikkaan
- 1-2 maalissa McAllisterin aloitusvoitto oli taas isossa roolissa hyökkäysalueella, koska sen jälkeen heti Hemmerling laukoi terävästi oikeasta laidasta. Whitehead pudotti kiekon selkänsä taakse ja Hemmerling ehti putsaamaan maaliviivalta oman reboundinsa sisään
- Punaiset tasoittivat 2-2:een päätöserässä. Brabenec voitti morozovmaisesti kaksinkamppailun oikeassa kulmassa ja pudotti kiekon viivaan Flemingille, joka ampui jäänuoliaisen. Larson ehti kakkoskiekkoon ennen Krysia ja siirsi sen viereen Brabenecille, joka puttasi tyhjiin, kun Chayka ei saanut tsekkiä kuriin
- Hallum hankki nopeudellaan pari jäähyä vastustajalle. Avauserässä hän kuljetti viistosti yli keskialueen ja Guay lähti boksiin lopulta liiallisesta hidastamisesta. Kakkoserässä 2v2-hyökkäyksessä puolestaan hän muutti nopeasti kuljetussuuntaa vartaloharhautuksella ja vastustajan puolustaja kampitti hänet
- Kallionkieli pelasi Morozovin parina hetkittäin alivoimaa. Tasaviisikoin hänellä oli aiempien pelien tapaan pyrkimys päättää hyökkäys aina laukaukseen heikostakin kulmasta, jos lapa vain oli auki vasemmassa laidassa. En moiti ratkaisuhalukkuudesta ja suoraviivaisuudesta
- 1-0 maalin lisäksi Morozov kaivoi toistamiseen kiekon onnistuneesti laidassa itselleen ja siitä syntyi hyvä maalipaikka, kun ylivoimalla hän voitetun kamppailutilanteen jälkeen ajoi keskelle ja antoi pehmeän passin Poissonille viereen, mutta tämän kuti vasemmalta maalin kulmalta kilpistyi eteen liukuneeseen Savilleen
- Muista veskareista Vikmanin paras torjunta oli avauserän patjapelastus alakulmasta, kun De La Durantaye pääsi vapaasti ampumaan slotista ranteella. Whitehead puolestaan pysäytti kertaalleen hyvin Souchin, joka sai päädystä passin maalin eteen, mutta ampui suoraan syliin
- Weir teki taas puolustajana pari hyvää katkoa oman maalin edessä sijoittumiskykynsä ansiosta. Hän oli kyllä joka pelissä hyvä tekemään katkoja mailallaan ja olemaan syöttölinjalla. Hyökkäyssuuntaan hän väläytti kertaalleen pujoteltuaan vasemmasta laidasta vetopaikkaan maalin eteen, mutta kuti meni pleksiin
- Lopuksi pari huomiota Sapovalivista. Hän teki hyviä ja huonoja valintoja. Aloitetaan hyvistä. Kertaalleen hän pujotteli mainiosti keskialueen yli mailaviidakosta huolimatta ja antoi sitten rauhallisen siirron lopuksi vasempaan laitaan vauhtiin Brissonille, joka pääsi puolustajien selustasta leikkaamaan maalille, mutta Saville piti patjan etukulmauiton tiellä. Kakkoserässä Sapovaliv puolestaan petasi 3v2-hyökkäyksessä poikittaissyötöllä one-timerpaikan Corcoranille, joka tykitti patjaan. Positiivista oli siis se, että keskinkertaisesta luistelusta huolimatta hän pystyi tekemään peliä jonkin verran suorahyökkäyksissä. Negatiivisena asiana tulivat ilmi muutamat karut harhasyötöt, kun hän kahdesti lahjoitti kiekon suoraan vastustajan lapaan. Ensimmäinen löperö suoritus oli oman alueen lähdössä, kun hän käänsi löysän sokkosyötön keskustaan ja jälkimmäinen harhasyöttö tapahtui keskialueella. Nuo on karsittava minimiin jatkossa tai vaihtopenkki kutsuu. Kertaalleen hän myös menetti kiekon omalla alueella karvauksen alla, mutta paikkasi sen olemalla kahdesti syöttölinjalla vastustajan hyökkäysalueen hyökkäyspelin aikana ja lopulta Matyas sai purettua kiekon keskialueelle

Haastatteluissa kävi ilmi, että Hemmerling on ennen kannattanut Penguinsia, mutta jatkossa Golden Knightsia. Viimeisessä harjoituspelissä hän koki olleensa parhaimmillaan. Wiebe puolestaan kuvaili itseään isoksi ja fyysiseksi puolustajaksi, jolla on peliälyä ja kykyä antaa ensimmäinen syöttö. Eniten hän ystävystyi kämppätoverinsa Jacob Guevinin kanssa. Oppitunneista tarttui mukaan se, että huonojen vaihtojen jälkeen on vain katsottava eteenpäin. Lisäksi hän aikoo jatkossa nostaa painoja ennen ja jälkeen otteluiden, koska sitä hän ei ole ennen tehnyt ja se auttanee häntä erottumaan entistä paremmin muista, koska kun hän tekee niin joka kerta kauden aikana, hänelle kertyy enemmän harjoituskertoja kuin muille, jotka eivät harrasta samaa.

Silver Knightsin GM Speltz puolestaan sanoi, että pelaajia on arvioitu paljolti suhteessa itseensä ja miten nämä ovat parantaneet viikon aikana, koska mukana on ollut pelaajia eri kehitysvaiheissa. Hallumista hän totesi sen, että tämä käytti nopeuttaan viisaasti ja oikein ajamalla maalille, haastamalla puolustajia ja liikkumalla myös leveyteen (oletan tämän viittaavan tilanteisiin, joissa hän kuljetti esim. yli keskialueen vasempaa laitaa kohden ja samalla nojasi sisäpuolella olleeseen puolustajaan päästen siten vastustajan ohi tai käännettyä lopuksi syötön laidasta maalille). D'Amaton nopeus ja laukaus puolestaan ovat vakuuttaneet Speltzin. Hän näytti Speltzin mukaan pelaajalta, joka on ottanut harppauksen kohti ammattilaisuutta. Morozovista hän totesi puolestaan sen, että kun tämä saa kokemusta ja kokee olonsa mukavaksi jäällä sopeutumisen jälkeen, näemme dominoivan pelaajan.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Golden Knights on signannut kehitysleirillä näkyvästi pelanneen rightin puolustajan Joe Flemingin. Tämä julkaisi kuvan itsestään allekirjoittamassa sopimusta. Ensi kauden 19-vuotias puolustaja pelaa NCAA:ssa Northeasternissa. Ihan hyvä aihiohan hän on ja sikäli en ihmettele, että sopimusta tarjottiin, vaikka huolellisuudessa kiekollisena on vielä petrattavaa, mutta kuten todettua, luistelullaan hän pystyy luomaan etua 1v1-tilanteissa hyökkäysalueella ja kuljettamaan alhaalta ohi karvauksen dynaamisten ensimmäisten potkujen ansiosta.

E: Joo, nyt onkin jo poistunut Eliteprospectsista tuo NCAA-lupautuminen, joten ei hän siellä pelaakaan, vaan oletettavasti liittyy farmipoppooseen.

Silver Knights julkaisi myös pari uutta sopimusta. Kyle Marino tuo syvyyttä hyökkäykseen ja Brandon Estes puolustukseen. Viime kaudella Marino keräsi vain pari syöttöpistettä Wolvesissa 24 pelissä, mutta sitäkin enemmän jäähyminuutteja. Ehkä hivenen outo hankinta minusta, kun joukkueessa on jo Loewen, joka voi hoitaa tappelemisen tarvittaessa ja on niin tehnytkin, joten toiselle goonille ei minusta olisi ollut tarvetta. Estes sen sijaan suoriutui tilastojen valossa hyvin kymmenessä pelissään Tucsonissa keräten kolme syöttöä ja teholukeman +4.

AHL:n ensi kauden otteluohjelmakin on selvillä. Ottelumäärä kasvaa 68:stä 72:een HSK:lla eli koti- ja vieraspelejä on 36 kappaletta. Kymmenen joukkueen divisioonasta seitsemän parasta pääsee playoffeihin ja divisioonavoittaja saa vapaalipun divisioonavälieriin. Sesonki alkaa lokakuun 14. päivänä kotona Tucsonia vastaan. Pisin vierasputki on viisi matsia ja se on ohjelmassa maaliskuun alkupuolella. Tammi-helmikuun vaihteessa puolestaan HSK pelaa kuusi peliä putkeen kotona. Runkosarja päättyy tuplapeleihin Ontariota vastaan huhtikuun puolivälissä.

Silver Knightsin julkaisema video liittyen otteluohjelmaan oli kerrassaan huikea kolmeminuuttinen pläjäys, jossa olivat osallisina divisioonan muutkin joukkueet. Erityisesti minua hymähdytti muutama kohta. Ensinnäkin se, kun San Jose Barracudan ilmestyttyä taistelutantereelle, Silver Knightsin selostaja Brian McCormack totesi lakonisesti, että eikö HSK ole piessyt jo heidät noin 13 kertaa (viitaten siihen, että keskinäisten pelien historia on 15-3 Silver Knightsin eduksi kahdelta kaudelta). Toinen hauska kohta oli se, kun Coloradon farmipoppoo Eagles saapui paikalle ja he kysyivät, että pitäisikö heidän riisua sormuksensa, mutta heidät palautettiin nopeasti maan pinnalle toteamalla, että eiväthän nämä mitään voittaneet.


 
Viimeksi muokattu:

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Golden Knights on signannut kehitysleirillä näkyvästi pelanneen rightin puolustajan Joe Flemingin. Tämä julkaisi kuvan itsestään allekirjoittamassa sopimusta. Ensi kauden 19-vuotias puolustaja pelaa NCAA:ssa Northeasternissa.
Ei taida pelata NCAA:ssa ensi kaudella kun teki nyt ammattilaissopimuksen. Sehän estää pelaamasta yliopistossa.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Piipahdin lauantaina Vierumäellä katsomassa tuoreinta kakkoskierroksen varausta Sapovalivia ja siinä ohessa muitakin Tsekin ja Sveitsin U20-pelaajia. Reissuraportti ja tarkempi vaihtokohtainen läpikäynti löytyy U20-ketjusta, mutta lainaan alle yhteenvedon Sapovalivista: U20-kisat 2022 Kanadassa 9.–20.8.2022

Yhteenveto Sapovalivista

Ennen muiden yksilöiden perkaamista yhteenvetona Sapovalivista voisi todeta muutaman seikan. Aloitetaan kiekottomasta pelaamisesta. Pidin hänen kurinalaisuudestaan ja vastuullisuudestaan alaspäin, mikä oli tiedossa jo etukäteen. Hän ei fuskannut, vaan valui tunnollisesti oman maalin eteen irroten keskustasta vain tarvittaessa irtokiekkojen perään laitoihin. Lisäksi hän pysytteli oman miehensä sisäpuolella b-pisteiden välissä, vaikka kertaalleen etäisyyttä vähän liikaa jäikin. Hän pyrki olemaan jatkuvasti pienessä liikkeessä ja ikään kuin kellumaan, jotta hänellä oli parempi valmius sitten irrota juurikin irtokiekkojen perään, mutta toisaalta tuo näyttäytyi myös välillä siltä, että hän oli hieman pelin ulkopuolella odottaen muiden tekevän likaiset työt eikä päässyt ytimeen itse samalla lailla. Ja kuten jo aiemmin kirjoitin, räjähtävyyden puutteen takia kenties NHL:ssäkin joskus tulevaisuudessa Sapovalivin ollessa jäällä hänen ketjunsa joutuu ottamaan vastaan pitkiäkin kulmaralleja omissa, jos muistakaan ei ole tekemään "stoppeja", vaan he ovat yhtä hitaita suhteessa vastustajiin kuin Sapovaliv, joka kaipaa lisäkiihtyvyyttä kyetäkseen vastustajien iholle entistä paremmin. Räjähtävyys myös helpottaisi sitä, että Sapovaliv pystyisi paremmin blokkaamaan vastustajien viivakuteja, koska tässä pelissä pari kertaa hän oli rahtusen myöhässä yrittäessään ehtiä blokkaamaan laukauksia kauempaa.

Dynaamisuuden puute pakotti Sapovalivin kurottamaan usein irtokiekkoihin pitkällä mailalla kauempaa sen sijaan, että hän oikeasti olisi ehtinyt kunnolla irtokiekkoihin ensimmäisenä ja olisi siten saanut paineen purettua omalta alueelta onnistuneilla stopeilla. Toki se on hyvä asia, että hän on oppinut ulottuvuudellaan paikkaamaan bambimaista ja horjuvaa luisteluaan. Ehkä eniten puutteet luistelussa tulivat ilmi jarrutustilanteissa, koska niissä jotenkin tasapaino oli pettää aina eniten. Toki myös isommat käännökset olivat hitusen rahtilaivamaisia koosta johtuen, mikä kävi ilmi jo kehitysleiristreameista, mutta minusta silti aika hyvin Sapovaliv pysyi kuitenkin pelin temmossa mukana, vaikka moni vaihdoista aaltoili päästä päähän useamman kerran. Laajemmat vauhtikäännökset eivät siis livenä näyttäneet niin hirveiltä kuin ehkä etukäteen ajattelin.

Mailapaine oli hyvää. Pitkällä mailallaan hän sai häirittyä vastustajia ja pakotettua näitä vaikeampiin ratkaisuihin esim. keskialueella trapissa tai sitten omalla alueellakin kuten mm. siinä yhdessä tilanteessa Ritzmannia vastaan, kun tämä yritti suunnanmuutoksella karistaa Matyaksen selästään, mutta tämän oikea-aikaiset mailaniskut vastustajan lapaan pakottivat Ritzmannin luopumaan kiekosta lopulta. Keskialueellakin Matyas kohdisti mailapainettaan erittäin tarkasti vastustajan lapoihin eikä niinkään yrittänyt esim. nostaa mailaa alakautta, vaan vain irrottaa kiekon vastustajalta terävällä iskulla riistämisen sijaan. Hänellä oli hyvällä tavalla "raskas" ja "painava" maila eli voimaa noissa iskuissa ihan kivasti läheltä nähtynä. Alivoimalla hän puolestaan tehokkaasti sulki kolmeen otteeseen vastustajan mailan neliön keskellä vaarattomaksi ollen tuossa yksityiskohdassa erityisen hyvä ja peitti kohtalaisesti muutoin syöttö- ja vetolinjoja.

Trapissa Sapovalivin puolelta Tsekin oikeasta laidasta Sveitsi ei oikeastaan kertaakaan puhkonut keskialuetta, vaan hyökkäsi toiselta laidalta sisään monesti, joten sikäli Sapovaliville voi antaa puhtaat paperit keskialueen puolustuspelaamisesta. Pari kertaa toki kun hän oli hetkellisesti keskemmällä, vastustajan alakerta dumppasi kiekon päätyyn hänen "lävitseen", mutta en noita virheiksi kutsuisi, kun Sapovaliv kuitenkin piti punaviivan kiinni ja esti kuljettamasta pidemmälle. Staattisissa väännöissä puolestaan laidoissa koostaan huolimatta Sapovaliv ei mitenkään dominoinut, vaan avauserä oli jopa aika heikkoa tekemistä, mutta parissa myöhemmässä erässä hän oli raivopäisempi ja loppuarvio on aika neutraali tuon osa-alueen suhteen. Sanoisin, että laitakaksinkamppailuiden voitot ja tappiot menivät aika tasan. Viimeisenä huomiona kiekottomasta pelaamisesta voisi todeta sen, että etukäteen tiedossa ollut kyky imeä vastustajalta tila ja aika pois näkyi kunnolla vasta kahdessa viimeisessä erässä, kun hän vei useamman taklauksen loppuun saakka vastustajan runkoon. Toki mailapaineen antaminen ja esim. alivoimalla vastustajan slottipelaajan tekeminen vaarattomaksi olivat myös osoituksia tilan pois ottamisesta, mutta päätöserän niitti Sidleriin ja tämän liimaaminen päätyyn niin, että pleksi värisi, teki vaikutuksen.

Kun Tsekillä puolestaan oli kiekko, Sapovaliv teki itsensä hyvin pelattavaksi kerta toisensa jälkeen keskikaistalle. Joka kerta häntä ei suinkaan käytetty, vaan puolustaja avasi laitaa pitkin eteenpäin, mutta ainakin Matyaskin oli yksi syöttövaihtoehto vastustajan ylimpien karvaajien takana tyhjässä tilassa. Tietysti kun hän kiekottomana pysytteli enimmäkseen muutoinkin keskustassa puolustusalueen puolustuspelissä, luonnollisesti riiston tapahduttua hän oli täten valmiiksi pelattavissa juuri keskikaistalla eikä laidoissa, mutta ei hän koskaan karkuun lähtenyt liian aikaisin, vaan oli lähellä puolustajia auttamassa tai jos avaus suuntautui laiturille, tämä pystyi jatkamaan kiekon keskelle vauhtiin Sapovaliville ja niin pari kertaa tapahtuikin ottelun jälkimmäisellä puolikkaalla.

Suorahyökkäyksissä oli hyviä ja huonoja asioita. Huonoa oli se, että kehitysleiriltä tutut harhasyötöt olivat yhä peikkona muutamissa vaihdoissa ja laskujeni mukaan tosiaan hän syötti kolmesti vastustajan luistimiin ja seurauksena peli kääntyi omiin, joten noista on päästävä eroon ja siniviivojen välissä on oltava huolellisempi, mutta eiköhän kokemus häntä opeta. Ja eteenpäin menoa oli jo viikontakaiseen sentään se, että syötöt eivät menneet suoraan vastustajan lapoihin, vaan nimenomaan luistimiin. Positiivista oli puolestaan se, että hän kykeni tekemään ja rakentamaan peliä ajoittain oikein mainiosti ahtaissa tiloissa ja eritoten hyökkäyssiniviivan päällä pienet peliä edistävät syötöt löysivät hyvin perille. Esimerkiksi Gajdalle hän loi kolme vetopaikkaa suoraluisteluun jatkamalla kiekon hyökkäyssiniviivan tuntumasta laiturinsa lapaan. Noista suorituksista kirjasin jopa suurimmat plussat papereihin, koska änärissäkään ei ole aikaa hautoa kiekkoa suorahyökkäyksissä, vaan sitä on liikutettava nopeasti yhdellä tai kahdella kosketuksella. Kehitysleirilläkin tietysti Sapovalivin kyky tehdä peliä näkyi ajoittain, joten oli ilo nähdä sama nyt livenä. Haastatteluissa hän on puolestaan kertonut, että M. Rantanen oli playoffeissa pelaaja, jonka pelaamista hän mielellään katsoi ja noissa vastaavissahan syötöissä Rantanen on eliittiä, joten ehkä oppia on tarttunut niistä suorituksista Sapovalivillekin. Suorahyökkäyksiin liittyen myös suoraluistelunopeus oli melko hyvä isoksi mieheksi ja pari kertaa kun päätöserässä hänellä oli tilaa kuljettaa vasemmasta laidasta kiekko hyökkäysalueelle, Sapovaliv myös teki niin eikä sakannut.

Ylivoimalla häneltä nähtiin oikeasta siivestä yksi hyvä oivallus heti viidennellä minuutilla, mutta Cech ei poikkisyöttöä haltuunsa saanut. Toinen mainio osoitus pelinäkemyksestä tietysti noiden Gajdan tekopaikkojen alustamisen lisäksi oli se toisen erän karvaustilanne, kun hän aavisti pakki-pakkisyötön päädyssä ja käänsi välittömästi syvyydestä kiekon tyhjään tilaan Moravecille vasemmalle b-pisteelle. Tuo rystysyöttö ei häivy verkkokalvoilta koskaan, koska niin oivaltava se oli eikä teknisenäkään suorituksena helppo, kun kiekko oli aivan laidassa kiinni, joten käsien pehmeyskin tuli ilmi tuossa hetkessä.

Ylivoimaan vielä liittyen kiekkokosketukset olivat vähissä ensimmäistä ylivoimaa lukuun ottamatta, jolloin häneltä Matyas ampui ainoan kerran koko pelissä, mutta kuti kilpistyi puolustajan blokkiin. Vedon napakkuus kävi ilmi silti, joten annetaan siitäkin mieto plussa Matyakselle. Aloituksissa painavan mailansa ansiosta Sapovaliv oli hyvä. Saldo oli laskujeni mukaan voitokas (4/6) ja pari ensimmäistä aloitusta varsinkin hän kaapi tyylipuhtaasti omille kuin I. Morozov konsanaan. Yhdestä niistä Sedlacek kilautti vasempaan tolppaan, joten ei se tehopiste niin kaukana kuitenkaan ollut.

Vihoviimeisenä asiana Sapovaliv osoitti joukkuepelaajuuttaan pitämällä vaihtonsa niin lyhyinä kuin vain mahdollista eli usein alle 40 sekunnissa (kuten N. Roy MM-kisoissa), jottei hän mennyt hapoille. Hän myös tunnisti, ettei väsyneenä kannattanut lähteä hyökkäämään, vaan tunnollisesti liukui vaihtoon, kun tilanne sen salli. Summa summarum, oli kiva nähdä Sapovaliv kaikissa pelitilannerooleissa, joten siitä pisteet Tsekin valmennukselle, että erityisiä YV- tai AV-kenttiä ei ollut, vaan jokainen kentällinen sai näyttää osaamistaan niin tasaviisikoin, ylivoimalla kuin alivoimalla.

Viikonlopun aikana tuli myös lisätietoa toisen tsekin eli Brabenecin tilanteeseen. Tämä tosiaan on poissa kisoista loukkaantumiseen vedoten ja mies itse selvitti tsekkiläisessä haastattelussa, että hän pelasi silti Vegasin leirillä, koska johto halusi nähdä, miten vamma vaikuttaa hänen pelaamiseensa, mutta koska hän ei koe pystyvänsä antamaan kaikkeaan, hän ei lähtenyt maajoukkueen matkaan:



Myös Sapovalivista löysin tuoreen tsekkihaastattelun, joka on ihan lukukelpoinen Google Kääntäjän avulla. En tiennytkään, että hän on pelannut muutamia pelejä Jagrin ja Plekanecin kanssa ennen lähtöään ison lätäkön taakse.

It was for Kladno that you played the only 12 games in adult hockey so far. What was the experience like alongside Jaromír Jágr or Tomáš Plekanec?
Meeting fifty-year-old Džegr was something. Being in the dressing room with him and playing with him in the same team. After all, he is older than my parents. Great experience. And Pleky helped me even more. He is very friendly and tries to advise the younger ones. In addition, he is also a center and we have a similar style, we try to play a lot defensively.
Did you manage to touch them?
Yes to Pleky, but not to Džegro. I have too much respect for him. I don't even know how the young guys in Kladno are doing now. I have to ask a teammate from the twenties, Jirka Ticháček. (Laughs)
Alla on puolestaan kommentti liittyen U20-kisoihin.

You are currently fighting for a nomination for the World Junior Championship at the training camp.
That would be another big show. I achieved my first goal of receiving an invitation to the training. And now it really only matters to me. I have a great desire to represent, which I also said in Vegas. I wanted to arrive at the camp as soon as possible. I originally had tickets for Monday, but they went out of their way and changed them to Sunday. I arrived in Brno on Monday at two in the morning. I woke up Jirka Kulich and we couldn't fall asleep. I slept for about three hours. But I feel great on the ice so far.
Ensi kauden suunnitelmana on puolestaan kehittyä Saginawissa.

And where will you play next season?

Definitely in Saginaw. Although we were last in our conference, we had a pretty young team. So only two players leave and I believe we will have great quality. We can go far. I hope that next year I take an even bigger step towards the NHL, which is my big goal.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights



Sapovaliv selvitti vaativan leirityksen ja pääsi mukaan Tsekin U20-kisaryhmään, hienoa. Viimeisimmässä harjoituspelissä Suomea vastaan hän oli kolmosen keskellä laidoillaan Rusavy ja Kos, mutta en välttämättä harjoituspelien näytöillä usko, että itse kisoissa rooli olisi noin iso, vaan veikkaan, että Sapovaliv on korkeintaan nelossentteri eikä kiikaritehoilla katsomokomennuskaan yllättäisi, kun keskikaistalle ovat tarjolla myös Gut, Mensik, Szturc ja Urban. Ivan pelannee laidassa, vaikka olikin sentterinä ensimmäisessä harkkapelissä.

Golden Knights puolestaan julkisti eilen, että Pachalille on sorvattu vuoden jatkosopimus 750 000 taalalla. Silver Knightsin kapteenius pysyy siis hänellä.

Silver Knights puolestaan on julkaissut pari AHL-sopimusta. Niistä tärkeämpänä Loewen sai vuoden mittaisen jatkosopimuksen. Hän tehtaili tosiaan viime kaudella ennätyspisteensä (6+8) ja osoitti, ettei ole pelkkä tappelija, vaan myös hyödyllinen muilla tavoin jääkiekkoilijana. Teholukema +15 oli joukkueen paras ja eiköhän ensi kaudellakin hänet nähdä ajoittain samassa ketjussa Conradin kanssa. Uutena hankintana joukkueeseen liittyy puolustaja Darian Skeoch. Oikealta ampuva 25-vuotias Skeoch on aika erikoinen haku, koska ECHL:ssä hän teki huimat kahdeksan tehopistettä 52 ottelussa viime kaudella, mutta ehkä häntä on tarkoitus suosiolla peluuttaa farmin farmissa Savannah Ghost Piratesissa.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Sapovaliv selvitti vaativan leirityksen ja pääsi mukaan Tsekin U20-kisaryhmään, hienoa. Viimeisimmässä harjoituspelissä Suomea vastaan hän oli kolmosen keskellä laidoillaan Rusavy ja Kos, mutta en välttämättä harjoituspelien näytöillä usko, että itse kisoissa rooli olisi noin iso, vaan veikkaan, että Sapovaliv on korkeintaan nelossentteri eikä kiikaritehoilla katsomokomennuskaan yllättäisi, kun keskikaistalle ovat tarjolla myös Gut, Mensik, Szturc ja Urban. Ivan pelannee laidassa, vaikka olikin sentterinä ensimmäisessä harkkapelissä.
Niin vain Sapovaliv kuitenkin oli viimeisimmässäkin Tsekin harjoituspelissä Itävaltaa vastaan (6-3 voitto, 0+0) kolmossentterinä laidoillaan Rusavy ja uutena miehenä Hauser, joten eiköhän hän huomenna alkavissa kisoissakin sitten ole nimenomaan kolmosen keskellä, kun Urban-Mensik-Kos oli nelonen. Tehopisteodotuksia ei siltikään ole, koska hän on yhä kiikareilla U20-peleissään tänä kesänä.

Sapovalivin lisäksi U20-kisoissa nähdään siis Wallstedtin ja Clangin takana Ruotsin kolmosveskarina Lindbom, Slovakian ykkössentterinä Demek ja Kanadan kakkospakkiparissa Cormier. Numerolla 19 pelaavan Demekin laiturit ovat Adam Sykora #12 ja Maros Jedlicka #14. Ylivoimalla Demek oli mättänyt pari maalia Saksan verkkoon ensimmäisessä harkkapelissä, joka päättyi 5-3 voittoon. Eiköhän hän itse kisoissakin jatka dominointiaan maalin edessä Slovakian ykkösylivoimassa. Cormierin Kanada puolestaan ei ole harjoituspelejä pelannut, mutta reeneissä siis puolustajaparina on ollut Ryan O'Rourke. Vuodenvaihteessa Lukas pelasi Kanadan kakkosylivoimassa vasemmassa siivessä, mutta kun Power on nyt poissa, veikkaisin, että hän pääsee jompaan kumpaan viisikkoon viivamieheksi ja Zellweger pyörittää sitten toista koostumusta.

Golden Knights puolestaan julkaisi männä viikolla Kolesarin jatkosopimuksen, joka on kolmivuotinen ja vuotuiselta arvoltaan 1,4 miljoonaa taalaa. En odottanut, että hän olisi saanut yhtä rahakasta pahvia kuin Carrier, vaan ihan rahtusen halvemman, mutta niin nyt kuitenkin tapahtui. Viime kaudella Kolesar teki ennätyspisteensä (7+17=24) ja oma silmätestinikin piti hänestä sen verran, että hän sai arvosanataulukkooni kauden päätteeksi merkinnän +19 oltuaan tasainen suorittaja kauden molemmin puolin (+10 avauspuolikas & +9 jälkimmäiset 41 ottelua). Katastrofipelejä oli vain yksi, mutta muutoin hän kirjasi vain plussia minulta. Sinällään siis en pane pahakseni sopimuksen arvoa ja pituutta, koska Kolesar otti harppauksia eteenpäin luistelussaan ja tasapainossa. Peli hidastui hänelle, mutta toki silti kyvyttömyys viimeistellä tekopaikoista tehokkaasti vaivasi yhä. Kolesar oli myös pelaaja, jonka ketjukaverit vaihtuivat kaikkein eniten, joten siihenkin nähden hän selviytyi viime kaudesta kunnialla ja ansaitsi sopimuksensa.

Sitten onkin enää signaamatta kaksi Nicia eli Roy ja Hague. Jos ja kun oletetaan yhä, että Patrick aloittaa sesongin LTIR:llä ja Cotter-Rondbjerg kaksikko pidetään ylhäällä waiverpelon vuoksi, palkkakatossa on tilaa tuolle jatkosopimuksille vajaat neljä miljoonaa taalaa:

Palkkakatto 82,5 - (Eichel 10,0 + Stone 9,5 + Karlsson 5,9 + Marchessault 5,0 + Smith 5,0 + Stephenson 2,75 + Howden 1,5 + Carrier 1,4 + Kolesar 1,4 + Amadio 0,7625 + Manninen 0,75 + Cotter 0,76 + Rondbjerg 0,766 + Pietrangelo 8,8 + Martinez 5,25 + Theodore 5,2 + McNabb 2,85 + Whitecloud 2,75 + Hutton 0,85 + Lehner 5,0 + Brossoit 2,325) = 82,5 - 78,5135 = $3,9865M

Joissain lähteissä Roylle on ennusteltu kolmen miljoonan sopimusta, joten silloin Haguen pitäisi tyytyä vielä vuoden verran minimisoppariin, joka on hänen kohdallaan 832 500 dollaria. Tietysti Brossoitin kauppaamalla tilaa tulisi lisää puolitoista miljoonaa, kun tilalle nostettaisiin halvempi Thompson, mutta kun Brossoitin pelikunto on arvoitus leikkauksen jäljiltä ja kauden avaukseen tervehtyminen on kysymysmerkki, tuskin hänelle ihan hirveästi ottajia on tässä vaiheessa muissa seuroissa. Seurataan, miten tilanne kehittyy. Oma veikkaukseni on yhä, että Roy saa monivuotisen sopimuksen, jonka arvo on noin 2,4 miljoonaa ja Haguelle tehtäisiin siten vuoden mittainen sopimus noin 1,5 miljoonalla tai vähän sen alle.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Sitten onkin enää signaamatta kaksi Nicia eli Roy ja Hague. Jos ja kun oletetaan yhä, että Patrick aloittaa sesongin LTIR:llä ja Cotter-Rondbjerg kaksikko pidetään ylhäällä waiverpelon vuoksi, palkkakatossa on tilaa tuolle jatkosopimuksille vajaat neljä miljoonaa taalaa:

Palkkakatto 82,5 - (Eichel 10,0 + Stone 9,5 + Karlsson 5,9 + Marchessault 5,0 + Smith 5,0 + Stephenson 2,75 + Howden 1,5 + Carrier 1,4 + Kolesar 1,4 + Amadio 0,7625 + Manninen 0,75 + Cotter 0,76 + Rondbjerg 0,766 + Pietrangelo 8,8 + Martinez 5,25 + Theodore 5,2 + McNabb 2,85 + Whitecloud 2,75 + Hutton 0,85 + Lehner 5,0 + Brossoit 2,325) = 82,5 - 78,5135 = $3,9865M

Joissain lähteissä Roylle on ennusteltu kolmen miljoonan sopimusta, joten silloin Haguen pitäisi tyytyä vielä vuoden verran minimisoppariin, joka on hänen kohdallaan 832 500 dollaria. Tietysti Brossoitin kauppaamalla tilaa tulisi lisää puolitoista miljoonaa, kun tilalle nostettaisiin halvempi Thompson, mutta kun Brossoitin pelikunto on arvoitus leikkauksen jäljiltä ja kauden avaukseen tervehtyminen on kysymysmerkki, tuskin hänelle ihan hirveästi ottajia on tässä vaiheessa muissa seuroissa. Seurataan, miten tilanne kehittyy. Oma veikkaukseni on yhä, että Roy saa monivuotisen sopimuksen, jonka arvo on noin 2,4 miljoonaa ja Haguelle tehtäisiin siten vuoden mittainen sopimus noin 1,5 miljoonalla tai vähän sen alle.
Nojoo, Roy sai sen kolmen miljoonan sopimuksen kuitenkin, vaikken Stephensonia suurempaan lappuun uskonutkaan. Pituudesta sentään olin hajulla jo aiemmin eli Tuchin, Theodoren ja Whitecloudin vanavedessä Royllekin laitettiin runsaasti vuosia sopimukseen ensimmäisen jonkinlaisen läpimurtokauden päätteeksi. Kaipa tuo kolme miljoonaa oli ihan rehti hinta lopulta. Jos viime kaudella Royn piti olla nelossentteri McCrimmonin ja McPheen visioissa ennen loukkaantumisia, on jännä nähdä, että vieläkö tuolla sopimuksella häntä kaavaillaan Carrierin ja Kolesarin keskelle. Tokkopa sentään, vaan eiköhän Howden ota nelossentterin roolin ja Royta sovitellaan sitten kolmoslinjastoon.

Marchessault - Karlsson - Smith
Stephenson - Eichel - Stone
Manninen - Roy - Amadio
Carrier - Howden - Kolesar
+ Rondbjerg, Cotter

Marchessault - Karlsson - Smith
Manninen - Eichel - Stone
Cotter - Stephenson - Roy
Carrier - Howden - Kolesar
+ Rondbjerg, Amadio
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Eikös Cassidy ole antanut olettaa, että veljekset eli ilvekset (Marchy - Wild Bill - Smitty) hajotetaan, joten noita ykkös/kakkosketjuja, jotka @Salming yläpuolella sommitteli, ei nähdä?

Mutta en osaa kyllä ruveta spekuloimaan, miten ne ketjut sitten menevät. Hienoa olisi kannaltani, jos Cotter pääsisi yrittämään ylhäällä oikein useamman pelin ja pystyisi nappaamaan paikan.

Harjoitusleirin suhteen sen verran päivytystä, että auto ja majapaikka on varattu, joten jos vaan pysymme terveinä eikä mitään muita yllättäviä suunnitelmamuutoksia tule, niin ehkä pääsen sitten taas kirjoittamaan raporttia pelaajien edesottamuksista leirin ensimmäisinä päivinä.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Eikös Cassidy ole antanut olettaa, että veljekset eli ilvekset (Marchy - Wild Bill - Smitty) hajotetaan, joten noita ykkös/kakkosketjuja, jotka @Salming yläpuolella sommitteli, ei nähdä?
Luultavasti heidät hajotetaan aluksi, mutta samaan hengenvetoon Cassidy totesi, että eivätköhän he kuitenkin pelaa yhdessä, kun kausi alkaa tms.

Tsekki ja Slovakia avasivat junnukisat eilen illalla. Demek oli Slovakian ykkössentteri kuten harjoituspeleissä, mutta Sapovaliv oli kuitenkin sitten pudotettu takaisin nelossentteriksi ja minusta ihan ansaitusti. Laidoilla olivat uudet tuttavuudet Urban ja Mechura, kun Rusavy ja Kos pelasivat kolmosessa Mensikin kanssa.

Sapovaliville kertyi U20MM-debyytissään jääaikaa 8:04. Kahden maalin tappiolla jo avauserässä Tsekki tiivisti peluutustaan ajoittain kolmeen ketjuun ja Sapovalivin ketju jäi muutamista vaihtokierroista pois. Lisäksi erikoistilannevastuuta Sapovaliville ei tullut, vaan hän pelasi vain tasaviisikoin eikä edes alivoimaa. Ensimmäisessä vaihdossaan hän hyökkäyspäässä otti ovelasti aloitusvoiton eteenpäin ja yritti sitten heti maalin takaa syöttää luukulle, mutta syöttö oli osoitteeton. Toisesta vaihdosta jäi puolestaan mieleen se, kun hän meni kolmanneksi pelaajaksi oman maalin taakse ja ronkki pelaajien jaloista kiekon itselleen, jonka jälkeen hän syötti rystyltä kiekon eteenpäin laidan kautta Kulichille ja tämä vei painopisteen toiseen päätyyn Sapovalivin kaarrettua kurinalaisesti vaihtoon.

Toisessa erässä Sapovaliv pelasi vain kolme vaihtoa eli yhteensä alle kaksi minuuttia, mutta käytti aikansa tehokkaasti. Ensimmäisessä vaihdossa 25. minuutilla hänen aloitusvoitostaan Mechura laukoi salamannopeasti kaarelta ranteella, mutta Slovakian veskarin Latkoczyn hanska heilahti tielle. Tuo muistutti sitä yhtä aloitusta Vierumäellä, jonka päätteeksi Sedlacek kiskaisi kiekon terävästi tolppaan. Sapovaliv otti toisen aloitusvoiton heti perään slovakkisentteristä ja seuranneesta kulmarallista Urban käänsi vanhanaikaissyötön takatolpalle, jossa Sapovaliv oli pidettynä, mutta tämä sai kuitenkin nostettua Grochin mailaa sen verran, että pääsi lakaisemaan kiekon kohti maalia ja jatkotilanteessa maalille ajanutta Mechuraa koukittiin jäähynarvoisesti. 32. minuutilla erän toisessa vaihdossa Sapovaliv otti keskialueella aloitusvoiton ja myöhemmin teki itsensä kertaalleen hyvin tarjottavaksi keskikaistalle ja jakoi sitten kiekon laitaan Urbanille, mutta tämä möhläsi siniviivan päällä eikä hyökkäys jatkunut enempää. Kohokohta tuli erän kolmannessa vaihdossa, kun Sapovaliv vei Tsekin 3-2 johtoon. Hän pelasi harjoituspelit kiikareilla ja oli näemmä säästellyt tehonsa tosipeleihin. Mechura siirsi kiekon omista eteenpäin vasenta laitaa pitkin ohi pinchanneen slovakialaispuolustajan. Tsekki pääsi 2v2-vastahyökkäykseen. Urban ampui vasemmasta laidasta terävästi Latkoczyn olkapäähän ja rebound putosi sopivasti takatolpalle Sapovalivin lapaan, joten tämä pääsi puttaamaan tyhjiin päästyään Jedlickan sisäpuolelle. Erinomaisesti Sapovaliv ajoi painottomalta puolelta maalille kuten pitikin ja se palkittiin tuolla kertaa:





Päätöserän kahdessa ensimmäisessä vaihdossa Sapovalivin ketju rouhi Slovakian maalin takana kummallakin kerralla ja vaihtojen aikana Sapovaliv luki kahdesti sen, mihin Slovakian alakerta siirtää kiekon päästen väliin. Vierumäeltähän jäi mieleen se yksi tilanne, kun hän luki karvatessa erinomaisesti pakki-pakkisyötön vastustajan maalin takana päästen väliin ja nuo tämän pelin suoritukset olivat samanlaisia, joten lyhyellä otannalla Sapovaliville voi antaa plussan papereihin hänen kyvystään lukea peliä ja sitä, mihin vastustaja kiekon seuraavaksi pelaa. Jälkimmäisessä vaihdossa Sapovaliv myös suorahyökkäyksessä haastoi rohkeasti jalalla ulkopuolelta puolustaja Stripain ja sai kierrettyä tämän puoliksi, mutta lopulta hän kuljetti kuitenkin kiekon maalin taakse eikä ampunut rystyltä oikeasta laidasta. Ottelun viimeisen vaihtonsa Sapovaliv pelasi puolitoista minuuttia ennen loppua. Häneen luotettiin yhden maalin johtoaseman puolustamisessa yhdessä Rusavyn ja Kosin kanssa.

Yhteenvetona sanoisin, että MM-debyytti U20-tasolla oli onnistunut. Vähäiset minuuttinsa Sapovaliv käytti hyvin ketjunsa kanssa saaden aikaan ainakin 3-4 vaihdossa puolittaisia kulmaralleja Slovakian alueella. Virheittäkin aika lailla Matyas pelasi ja staattisissa kamppailutilanteissa hän oli Vierumäen matsia parempi. Suorahyökkäyksissä niin kiekollinen kuin kiekoton suorittaminen oli niin ikään hyvää. Aloitussaldo oli erinomainen 7-1 ja siltä se näyttikin, että lähes kaikki aloitukset Sapovaliv kykeni kaapimaan itselleen vahvalla mailallaan. Laukauksia kohti maalia kertyi tosiaan yksi kakkoserässä, kun se hidas jäänuoliainen takatolpalta sellaiseksi laskettiin. Teholukema jäi plussalle, kun ketju värkkäsi Tsekin kolmannen osuman.

Demek puolestaan sai runsaasti vastuuta ykkössentterinä. Hän pelasi 19:12, kirjasi kaksi vetoa ja aloitusprosentin 50% (12/24) sekä teholukeman -3. Toisessa vaihdossaan hän meni vahvasti vastustajan iholle kulmaan ja sai sinne stopin, muttei purkua. Puolivälissä avauserää nähtiin vahva vaihto, jossa ensin Demek otti aloitusvoiton hyökkäyspäässä, myöhemmin hän jatkoi keskialueelta dumppauksen varmasti päätyyn ja lopuksi takakarvasi keskialueella keskikaistalla Gutia niin, että tilanteesta aiheutui paitsio, kun paine oli liian kova. Demekin kyky käyttää aktiivisesti mailaansa vastustajan häirintään teki vaikutuksen. Toinen asia, joka pisti silmiin oli se, että kulmaralleissa hän suojasi todella hyvin kiekkoa laitaa vasten. Hän luki taitavasti sen, mistä suunnasta paine tulee, otti iskun vastaan ja pyörähti sitten liikkeelle kiekko mukanaan jaloissaan. Tuo on tärkeä taito hallittavaksi. Avauserän eräässä myöhemmässä vaihdossa puolestaan Demek luki karvatessa oikein sen, mihin Tsekin alakerta siirtää kiekon ja pääsi väliin siirtokiekkoon rännissä. Sitä seurasi kulmassa taas ketterä suunnanmuutos kiekkoa suojaten, kunnes lopulta hän menetti kiekon tuplattuna. Erän lopussa hän pelasi ykkösalivoimaa parinaan Sykora ja puolustajan blokin jälkeen Demek nappasi kiekon pelaten sen itselleen eteenpäin laidan kautta, spurttasi perään ja sai hieman kulutettua aikaa Tsekin alueella. Luistelutyylistä, ruumiinrakenteesta ja mailankäytöstä tuli kyllä ihan mieleen Pierre-Luc Dubois jostain syystä.

Kakkoserässä nähtiin ensimmäinen YV-vaihto. Demek oli odotetusti ykkösylivoimassa päätymiehenä/maskissa. Samassa viisikossa Petrovicky oli viivassa, Dvorsky oikealla, Myklukha vasemmalla ja Jedlicka slotissa. Kiekkokosketuksia ei Demekille tullut, kun siipimiehet ampuivat itse tuloksetta. 27. minuutilta jäi mieleen puolestaan hyvä AV-vaihto jälleen, kun hän kiilasi Mysakin muistaakseni laitaan ja nappasi tältä karkin aggressiivisella mailankäytöllään luoden hetkellisen 2v1-tilanteen, mutta Bednar oli mailoineen välissä, kun Demek haki rystypassia maalin eteen Sykoralle.

Päätöserän alussa Demek jälleen yhdessä vaihdossa väisti Tsekin maalin takana liukkaasti taklauksen ja kiekko pysyi menossa mukana suojauksessa laidan puolella. NHL-tason suoritus. Tappioasemassa ylivoimalla Demekia puolestaan kuormitettiin siten, että hän oli molemmissa viisikoissa välillä päätypelaajana ja kaapimassa samalla aloituksia slovakeille. 54. minuutilla Slovakia kavensikin ylivoimalla. Demek kylläkin hävisi juuri silloin aloituksen, mutta jatkotilanteessa slovakialaiset olivat terävämpiä saaden kuvion rauhoittumaan. Petrovicky sai pudotuksen viivaan ja tinttasi sitten lyöntilaukauksen takayläkulmaan Demekin tehtyä mainion maskin Bednarille:





Yhteenvetona Demekista sanoisin, että miinukset tehotilastossa eivät hänen syytään olleet. Aloituksissa hän ehkä vähän hiipui loppua kohden, koska sanoisin, että ottelun alkupuolella saldo oli vielä selkeästi voiton puolella. Parasta antia Jakubin pelaamisessa oli hänen kykynsä ottaa vastaan taklaus/paine vastustajan päädyssä ja sitten pyörähtää siitä energiaa ottaneena toiseen suuntaan kiekko mukanaan omissa jaloissa laidan puolella suojauksessa. Noita liikkeitä nähtiin useita ja siten Slovakian kulmarallien kesto kasvoi, kun Demek ei menettänyt pelivälinettä paineistettuna. Toinen plussan arvoinen asia oli hänen mailankäyttönsä kiekottomana. Mailahäirintä johti muutamaan riistoihin, joista merkittävimpänä oli se yksi alivoimavaihto ja sitä seurannut 2v1-tilanne. Pidin myös Demekin luistelukestävyydestä, joka oli aika hyvä eikä hän piiputtanut pitkienkään vaihtojen päätteeksi kovin pahasti, vaan jaksoi vielä takakarvata esim. keskialueella jonkun verran ja ylipäätään luistella edestakaisin kenttää läpi pelin. Potkuissa oli dynaamisuutta ja koko olemuksessa tosiaan paljon samaa kuin P-L Duboisissa luisteluasennosta, ruumiinrakenteesta ja mailankäytöstä lähtien. Ohuen miinuksen voi ehkä antaa siitä, että välillä Demekin vitja joutui puolustamaan pitkiä aikoja omalla alueella juosten kiekon perässä eikä Jakubkaan saanut stoppeja liikaa aikaan saatika sitten purkuja mahdollisten hetkittäisten laitapysäytysten päätteeksi.

Kolesar ja Roy puolestaan olivat eilen lyhyesti median haastateltavina. Kolesar totesi, että hän kävi leikkauksessa, jota ei ole kaiketi NHL-kiekkoilijoille ennen tehty ja siksi kuntoutuksessa on otettu konservatiivinen lähestymistapa, mutta harjoitusleirin alkuun mennessä hän on kunnossa. Roylta puolestaan kysyttiin, onko tämä keskustellut Cassidyn kanssa tulevasta roolista ja siitä, pelaako Roy keskellä vai laidassa. Roy väisti kysymyksen vastaamalla että Cassidy oli sanonut hänelle, että hänen on oltava valmis kaikkeen. Rooli voi olla kolmoskentässä puolustava tai välillä kakkosketjussa vähän hyökkäävämpi.



 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös