U20-kisat ovat jatkuneet ja kaikilla kolmella Vegasin kenttäpelaajalla on nyt kaksi peliä takana. Sapovaliv kohtasi eilen Suomen. Hän jatkoi nelossentterinä Urbanin ja Mechuran välissä. Heti avausvaihdossaan toisella minuutilla hän nappasi keskialueella irtokiekon ja 2v2-hyökkäyksessä punnersi laidan puolelta ohi suomalaispuolustajan, mutta laukaus läheltä kämmeneltä kilpistyi Meriläiseen. Hyvä liike siltikin Matyakselta. Vartin kohdalla oli avauserän toinen kohokohta, kun hän katkoi keskialueella Suomen hyökkäyksen ajamalla kiinni oikea-aikaisesti syöttöä vastaanottaneeseen Määttään. Tsekki pääsi 3v2-vastaiskuun ja Sapovaliv sai irtokiekon takaisin itselleen keskikaistalle ampuen sitten slotista ranteella kilpeen. Toisen erän paras vaihto oli 32. minuutilla, kun hän kahdesti luki samassa vaihdossa sen, minne suomalaiset yrittävät syöttää ja oli mailoineen välissä, joten yhä edelleen papereihin voi merkitä plussan Sapovalivin kyvystä ennakoida vastustajan syöttöjä ja päästä väliin niihin. Ensimmäinen katko oli hyökkäysalueella, kun Niemelä löi kiekon ränniin maalin takaa. Toinen katko oli omalla alueella, kun Sapovaliv aavisti pudotussyötön kohti siniviivaa.
Päätöserän alussa puolestaan Sapovaliv hassutti hyökkäysalueella maalin takana Niemelää parilla suunnanmuutoksella ja sai karistettua tämän puoliksi selästään. Hänelle avautui syöttöväylä maalin eteen, mutta Mechura suti ohi kiekosta avopaikasta. Hyvä pelinäkemys tuli ilmi puolestaan tuossa vaihteeksi. Varsinaisen peliajan viimeisessä vaihdossaan kolmisen minuuttia ennen loppua puolestaan Chmelar kolasi Puution vaihtoaitioon ja Sapovaliv nappasi irtokiekon päästen 2v1-hyökkäykseen, mutta syöttö viereen laiturille katkesi heittäytyneeseen suomalaispuolustajaan. Oma laukaus olisi ollut parempi valinta. Sapovaliv pääsi ampumaan vielä ratkaisevaa rangaistuslaukausta voittomaalikilpailussa Tsekin viimeisenä eli viidentenä ampujana. Hänen oli pakko tehdä maali, jotta peli jatkuisi. Sapovaliv haki samaa harhautusta kuin muutama viikko sitten kahdesti Vegasin kesäleirillä eli vei viime hetkellä maalivahdin edessä kiekon rystylle ja yritti sitten nostaa yli patjan, mutta lopputulemana oli sama kuin Vegasissa ensimmäisellä yrittämällä eli kiekko karkasi puoliksi lavasta, kun hänen piti nostaa se rystyltä maaliin. Ehkä toinen vastaava yritys olisi poikinut maalin kuten kehitysleirillä.
Jääaikaa tuli avauspeliä enemmän eli jopa 13:01. Hän pelasi tasaisesti reilut neljä minuuttia per erä. Teholukema jäi pakkaselle maalin verran. Laukauksia oli yksi. Aloituksissa Sapovaliv oli reilusti Slovakia-peliä heikompi, koska nyt hän voitti vain 4/11 aloitusta, joten siitä pitää antaa pieni miinus muutoin ihan hyvään matsiin. Positiivinsa antia oli nähdä, että keskinkertaisesta luistelusta huolimatta hän pystyi heti pelin alussa luomaan itselleen maalipaikan suorahyökkäyksestä puolustajan kiertämällä ja sitten päätöserän alussa karistamaan Niemelän päädyssä.
*****
Demekin toinen peli oli puolestaan murheellinen, kun Slovakia hävisi Kanadalle 11-1. Toisella laidalla Jedlicka vaihtui Petrovskyyn, mutta Sykora jatkoi samassa ketjussa. Jääaikaa tuli avauspelin tavoin 19 minuuttia (19:23) ja teholukema oli taas -3, mutta eipä Demekiä tälläkään kertaa miinuksista voi syyttää, kun esim. 9-1 maalissa maalivahti avasi suoraan vastustajan lapaan oman maalin eteen. Laukauksia kertyi kaksi ja aloitussaldo oli 11/25 eli Tsekki-peliä vähän heikompi. Alivoimalla Demek jatkoi Sykoran kanssa ykkösparissa ja lisäksi hän oli 5v3-alivoiman luottomies katkaisten kerran avauserän lopussa hyvin yhden keskustaan suuntautuneen syötön ja esti siten vapaan one-timerin. Ylivoimalla rooli oli vähän erilainen kuin avauspelissä, sillä nyt Demek oli ennemmin kakkosviisikossa vain päätypelaajana eikä enää ykkösviisikossa.
Muutamat mieleenjääneet vaihdot olivat ottelun kahdessa ensimmäisessä erässä. Kolmannella minuutilla hän yritti blokata toverinsa Cormierin viivavedon, muttei päässyt vetolinjalle ihan kunnolla. Vaihdon lopussa hän kuitenkin sitten vastineena ampui suorahyökkäyksestä kaukaa Garandin syliin. Vartin kohdalla Demek taituroi hyvin hyökkäyssiniviivan päällä ruuhkabussissa ja jatkoi Petrovickyn avauksen hyökkäysalueelle. Heti perään oikeassa laidassa hän pyörähti taitavasti paineen alta ja pudotti kiekon viivaan takaisin Petrovickylle. NHL-tason suoritus. 34. minuutilla puolestaan yhtä lailla kolmen kanadalaisen keskeltä Demek jatkoi Petrovickyn avauksen Kanadan päätyyn ja siitä seurasi Slovakian kulmaralli, joka päättyi 6-1 kavennusmaaliin, mutta Demek itse oli jo ehtinyt poistua vaihtoon. Siinäpä tämän pelin kohokohdat sitten olivatkin.
*****
Mitä tulee Cormieriin, hänen pakkiparinsa ei kuitenkaan ole ollut O'Rourke kuten ennen turnausta ennakoitiin, vaan ensimmäisessä pelissä Latviaa vastaan hän pelasi Lambosin parina ja toisessa pelissä vierelle tuli Del Mastro. En nyt tarkalleen muista, että pelasiko hän jo joulun turnauksessa oikealla puolella kuten hän nyt on tehnyt, mutta onhan tuo positiivista, jos Theodoren tapaan oikealla puolella pelaaminen ei Cormierille ongelma ole ja se helpottaa sitten aikanaan Vegasin alakertaan murtautumista.
Latvia-pelin avauserässä jo näkyi se, että kehitysleiriin verrattuna liike oli paljon parempaa, joten ehkä hän oli vain harjoitusjumissa tuolloin, koska nyt hän on näyttänyt yhtä sulavalta luistelijalta kuin vuodenvaihteessakin. Toisena huomiona on ollut se, että hän on todella hyvin liikuttanut kiekkoa eteenpäin yhdellä kosketuksella ja syötöt ovat olleet jämäkkiä teipistä teippiin. Latvia-pelin avauserän kohokohta oli se, kun Johnson pujotteli pehmeillä käsillä keskustaan ja petasi komeilla veiveillä vetopaikan Cormierille, mutta tämän one-timer oikealta painui ohi maalin:
Miinusta puolestaan pitää antaa siitä, että Latvian 1-1 tasoituksessa suorahyökkäyspuolustamisessa Cormier jätti liian ison raon Darzinsiin ja tämä pääsi siksi ihan liian vapaasti virittämään rannelaukauksen parhaasta maalintekosektorista eikä Cossa ehtinyt reagoida yläkulmalaukaukseen ajoissa. Cormierin olisi pitänyt olla lähempänä ja blokata veto mailalla. Samalla tavoin hän vuoti kakkoserän alussa 3v2-hyökkäyksen puolustamisessa jättäen todella paljon tilaa vastustajalle ampua oikeasta laidasta ranteella:
Ylivoimalla Cormier pelasi toivutusti viivassa eikä enää vasemmassa siivessä kuten talvella. Hänen ylivoimassaan Foerster oli päädyssä, Roy vasemmalla, Greig keskellä ja Seeley oikealla. Kanadan toisella ylivoimalla Cormier onnistui maalinteossa, kun Roy pudotti vasemmalta hänelle kiekon ja rannelaukaus upposi helposti veskarin läpi. Toki hyvin Cormier liikkui sivuttain ja avasi vetolinjan itselleen:
Päätöserän avauskympillä puolestaan Kanada otti kolme jäähyä ja niistä viimeisen aikana Cormier pelasi yhden alivoimavaihdon antaakseen lepoa vakituisille AV-pakeille, joihin Cormier ei siis kuulunut. Hän oli kertaalleen pulassa päädyssä 1v1-tilanteessa ja ylipäätään omalla alueella stoppien saaminen oli vaikeaa tasaviisikoinkin. Ei hänellä vain tuntunut olevan toivoakaan irrottaa vastustajaa kiekosta, jos hän jäi selkäpuolelle, koska tuuppauksista ja taklauksista puuttui voima koosta johtuen. Tuo on uhkakuva NHL:ää ajatellen, jollei hän saa keskikroppaansa rutkasti lisää jytyä, koska kulmarallit voivat sitten aikuisissa muodostua pitkiksi omalla alueella, jollei Cormier kykene kropallaan järkyttämään vastustajia. Viimeisenä havaintona tästä pelistä oli puolestaan se, että 3-4 kertaa hän nousi aktiivisesti hyökkäysalueella esiin siniviivasta tarjoten joko päädystä syöttömahdollisuuden b-pisteelle tai sitten painottomalla puolella ollessaan hän nousi aina takatolpalle saakka, muttei saanut syöttöjä sinnekään.
Jääaikaa kertyi Latviaa vastaan 19:42. Teholukema jäi pakkaselle sen 1-1 maalin löperyyden vuoksi. Laukauksia oli kaksi, joista toinen meni sisään. Jopa yhden aloituksen Cormier otti, mutta hävisi sen. Tuo meni minulta ohi peliä kelatessa, mutta uskotaan tilastoihin. Yhteenvetona luistelusta ja syötöistä pidin, mutta suorahyökkäyspuolustaminen ja omalla alueella pysäytysten tekeminen oli ruosteista.
Slovakia-peliin sitten rinnalle tuli tosiaan Del Mastro. Cormier jatkoi avauserässä siitä, mihin jäi Latviaa vastaan eli heti kun tilaisuus oli, hän syötti eteenpäin pystyyn todella napakasti ja tarkasti eikä hautonut pelivälinettä. Hyökkäyssiniviivassa ollessaan niin ikään hän palautti kiekkoja nopeasti takaisin syvään yhdellä kosketuksella ja usein tyhjään tilaan ristikulmaan. 10. minuutilta jäi avauspelaamisesta mieleen loistava siirto oman alueen oikeasta kulmasta rystyltä keskikaistalle paineen alta. Tuollaisia pieniä lättysyöttöjä hän on viljellyt onnistuneesti useita kahteen ensimmäiseen peliin.
Suorahyökkäyspuolustaminen oli paljon parempaa kuin Latviaa vastaan, sillä jo avauserässä kahdesti hän otti hyvin vastustajalta tilan pois keskialueella puolustamalla eteenpäin ja tökkäämällä sitten mailalla kiekon pois vastustajalta. Samoin kakkoserässä itseltään Demekiltä hän iski kiekon pois lavasta, kun tämä oli ensin kuljettanut oikeaa laitaa pitkin kiekon hyökkäysalueelle.
Erona Latvia-peliin ylivoimalla oli puolestaan se, että Cormier pääsi pelaamaan ykkösviisikkoon Zellwegerin paikalle. Ensinnäkin hän pelasi 5v3-ylivoimaa viivassa Bedardin kanssa. Noppavitosen keskellä oli McTavish ja maalin kulmilla kaksikkona Stankoven-Johnson. Kakkoserän alun 5v3-ylivoimalla hän saikin kakkossyötön 5-0 osumaan, kun hän vain syötti syvyyteen maalin kulmalle Johnsonille, joka ampui takapatjaan ja toiselta puolelta Stankoven nosti reboundin verkkoon. Hetken päästä samojen miesten kanssa Cormier pääsi pelaamaan tosiaan 5v4-ylivoimaakin, kun Johnson oli vasemmalla, Bedard oikealla, Stankoven keskellä ja McTavish päädyssä 1-3-1 kuviossa. Kakkoserän toinen syöttöpiste tuli kuitenkin tasaviisikoin, kun hän alusti 7-1 osuman siten, että hän väänsi päädyssä oman maalin takana kiekon itselleen, lähetti norsupurun Othmannin luistelulinjalle vasempaan laitaan ja tämä jätti kiekon McTavishille, joka pujotteli maalin eteen viimeistelemään rystyltä. Päätöserä oli enemmän tai vähemmän pelailua, joten ei siitä sen enempää. Pari kutia Cormier ampui vasemmasta laidasta. Ensimmäinen osui ranteella kilpeen ja toisessa tilanteessa Stankovenin jätöstä lämäri paukkui yli maalin. Pelaaminen oli helponnäköistä ja yhä syötöt napsuivat omien lapaan loistavasti.
Jääaikaa tuli 17:58, teholukema oli +3, laukauksia kertyi yksi ja syöttöpisteitä kaksi. Vaihtoja oli reilut kaksikymmentä kuten avauspelissäkin. Suorahyökkäyspuolustamiseen oli varmasti kiinnitetty huomiota avausmatsin jälkeen ja se olikin nyt paljon parempaa, joten annan siitä krediitit Lukasille. Kiekonliikuttaminen oli jälleen vahvaa ja ristipistoissakin lättypasseja oli kiva katsella, kun ne putosivat laitureiden lapoihin ja nämä pääsivät kiihdyttämään jouhevasti yli keskialueen. Sulavaan luisteluun liittyen puolestaan pari kertaa hän pyörähti hyvin pois karvauksen alta kääntämällä kiekon rystypuoleltaan vasten laitaa ja karistaen siten hyökkääjän lähettyviltään nopealla suunnanmuutoksella oman maalin takana. Mitä tulee tehoihin, kahden pelin jälkeen 1+2 on hyvä saldo ja eteenpäin on menty talvesta, jolloin Cormierin pinnat olivat 1+1, kun turnaus keskeytyi.
Lehner siis telakalla koko kauden. Oli hieno hankinta juu aikoinaan Vegasille, heh. Minun puolestani saisivat mennä Thompsonilla koko kauden, kyllä Siperia...siis NHL opettaa. Pahaa pelkään vaan, että jostain otetaan joku alamäkeä kulkeva veteraani tilalle. Kakkosmolari on myös kysymysmerkki. Broissot ei oikein vakuuttanut viime kaudella ja loukkaantumisetkin vaivaavat. Harmi, että Dylan Ferguson on kai lähtökuopissa. En näistä muista organisaatiossa olevista oikein osaa sanoa mitään. Savillesta ehkä joku päivä jotakin tulee...Patera on minulle näkemättä potaskaa. Muista en tiedä oikein mitään.
Ei ole hajuakaan, että kuka mahdollisesti olisi tähtäimessä
Lehnerin tilalle, joten en jaksa asialla edes sen kummemmin spekuloida, vaan odotellaan, mitä McCrimmon keksii vai keksiikö mitään. Jos Brossoit olisi kunnossa kauden alkuun mennessä, minua ei haittaisi se, että joukkue ratsastaisi Brossoit-Thompson kaksikolla eteenpäin, kun debyyttikaudellakin tuli divisioonavoitto, vaikka Fleury pelasi vain puolet peleistä ja välillä maalissa oli kolmos- tai nelosveskari. Kyllähän Brossoit oli ensimmäisissä peleissään Vegas-nutussa kuitenkin erinomainen ja pelasi mm. Dallasissa unelmapelin 2-3 jatkoaikavoitossa sekä kaapi neljä voittoa viidestä ensimmäisestä startistaan. Kevätkausi oli toki heikompi, kun hän voitti vain 2/11 pelistään ja Winnipegissä mm. meni helppoja maaleja selän taakse, kunnes sesonki päättyi leikkausta vaatineeseen vammaan. Jos tarjolla on esimerkiksi Reimer tai Hill tuuraajaksi, en pidä heitä vahvistuksina, vaan aika saman kaliiberin kassareina. Yhtä kaikki, kyllähän Lehnerin menetys kirpaisee ja saapa nähdä, että palaako hän lonkkaoperaation jälkeen sitten lähellekään parasta tasoaan vai onko hän sopimuksensa kaksi viimeistä kautta viiden miljoonan arvoinen kakkosveskari. Ei se toki ongelma ole, jos alle miljoonalla pelaava Thompson pystyy tulevalla kaudella näyttämään olevansa ykkösveskariainesta.
