Mihin asti Vegas Golden Knights etenee kaudella 2019–2020?

  • Mestaruuteen

    Ääniä: 10 6,3%
  • Stanley Cupin loppuotteluihin

    Ääniä: 11 7,0%
  • Konferenssifinaaleihin

    Ääniä: 16 10,1%
  • Konferenssivälieriin

    Ääniä: 53 33,5%
  • Pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle

    Ääniä: 45 28,5%
  • Jää pudotuspelien ulkopuolelle

    Ääniä: 23 14,6%

  • Äänestäjiä
    158
  • Poll closed .

laamis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nashville Predators
Niin, Karlsson oli tehnyt 18 maalia 183 otteluun ennen siirtoaan Vegasiin. Tuo 43 maalia oli ihan selkeästi yli sen tason mitä voidaan realistisesti odottaa jatkossa (lähtien ihan siitä, että laukaisuprosentti oli 23.4). Nyt Stone tekee maaleja 20% tehokkuudella ja Tuch 16%. Muut kärkimiehet ovat alle 10%.
Juu, siis tiedän kyllä tuon että ei varmaan koskaan tee 40+ maalin kautta, mutta on se silti hämmentävää miten 82 pelin kaudessa voi tuollainen suonenveto tulla. Kuvittelisin että Karlsson tulee olemaan sellanen 20-30 maalin jannu, mutta tuo 43 on aika älytön verrattuna siihen mitä odotan häneltä. Se on kuitenkin noin +50% siihen mitä pidän hänelle maksimina ja vielä pitkän kauden aikana, ei muutamassa matsissa.
En oikeastaan tiedä miten tuon pystyy edes selittämään. Varmaan yhdistelmä valmennusta+tuuria+vastustajat aliarvioi?
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Juu, siis tiedän kyllä tuon että ei varmaan koskaan tee 40+ maalin kautta, mutta on se silti hämmentävää miten 82 pelin kaudessa voi tuollainen suonenveto tulla. Kuvittelisin että Karlsson tulee olemaan sellanen 20-30 maalin jannu, mutta tuo 43 on aika älytön verrattuna siihen mitä odotan häneltä. Se on kuitenkin noin +50% siihen mitä pidän hänelle maksimina ja vielä pitkän kauden aikana, ei muutamassa matsissa.
En oikeastaan tiedä miten tuon pystyy edes selittämään. Varmaan yhdistelmä valmennusta+tuuria+vastustajat aliarvioi?
Varmaan aika lailla tuosta on kyse. Kun kausi lähtee hyvin käyntiin niin on helppo jatkaa samassa moodissa. Sitten koko muu joukkuekin pelaa hyvin ympärillä. Jos näitä one year wondereita osaisi ennustaa niin ei tulisi rahasta pulaa. Onhan Brad Boyes tehnyt myös 40 maalia yhdellä kaudella, Cheechoo jne.
 
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death"
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.
"It is possible to commit no mistakes and still lose. That is not a weakness. That is life."

laamis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nashville Predators
Varmaan aika lailla tuosta on kyse. Kun kausi lähtee hyvin käyntiin niin on helppo jatkaa samassa moodissa. Sitten koko muu joukkuekin pelaa hyvin ympärillä. Jos näitä one year wondereita osaisi ennustaa niin ei tulisi rahasta pulaa. Onhan Brad Boyes tehnyt myös 40 maalia yhdellä kaudella, Cheechoo jne.
Totta, totta. Lisäksi ehkä vielä se että koko joukkueella oli "todistettavaa" kun kuitenkin ns omat joukkueet kaikki luopuivat heistä.
En usko että tuo todistelu sinäänsä kannatteli koko kautta mutta on se ainakin osassa matseista ollut jollain tavalla mukana, jos ei muuten niin niissä otteluissa joissa pelaaja x pelasi vanhaa joukkuettaan vastaan.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
4/7 Stars vs. Golden Knights

Lehner jatkoi maalissa, mutta ketjuja oli sekoitettu. Karlsson palasi yhteen Stonen ja Paciorettyn kanssa sekä Stastny Marchessaultin ja Smithin. Nosek oli poissa, joten Cousins palasi kokoonpanoon ja otti paikan kolmosketjun laidasta Stephensonin ja Tuchin rinnalta. Roy putosi nelossentteriksi.

Ensimmäiseen viiteen minuuttiin nähtiin vain yksi laukaus kohti maalia. Avausvitosen lopussa Whitecloud löi Kivirantaa päädyssä ja roikkui hänessä myös rangaistuksen arvoisesti, mutta alivoimalla paras paikka tuli Seguinin harhajätöstä 2v1-hyökkäykseen päässeille Stonelle ja Stastnylle. Stastny laukoi itse oikealta suoraan Khudobinin syliin. Vegas puolusti siniviivaa erinomaisesti jälleen eikä Stars päässyt edes hyökkäysalueelle, joten tuloksena oli 20. perättäinen onnistunut alivoima. Kahdeksannella minuutilla Vegas sai toisen alivoiman, kun Cousins heittäytyi kiekon perään Dallasin maalin edessä, mutta kamppasi samalla Dickinsonin epähuomiossa. Dallasin kakkosylivoima oli suomalaisittain mielenkiintoinen, koska Heiskanen oli viivassa, Hintz vasemmalla, Kiviranta keskellä, Gurianov oikealla ja Perry syvyydessä. Mitään tuokaan viisikko ei kuitenkaan saanut aikaan kuin kiekon liikuttamista neliön ulkopuolella takakolmiossa hitaasti, joten avauskympin laukaukset olivat 3-4.

12. minuutilla Stone katkaisi keskialueella hyökkäyksen ja käänsi pystyyn nopeasti. Karlsson syötti oikeasta laidasta maalille, mutta Pacioretty ohjasi patjaan syötön mentyä liian lähelle maalivahtia. Parin minuutin päästä Seguin kamppasi Joonatanin maalin kulmalla. Vegas oli tuonut muutoksia ylivoimiin, kun Tuch tuli ykkösviisikkoon maskiin. Stone oli oikealla ja Karlsson vasemmalla sekä Smith keskellä, joten Pacioretty putosi kakkosviisikon vasempaan siipeen Schmidtin ja Martinezin kanssa samaan takakolmioon Stastnyn ollessa maskissa ja Marchessaultin keskellä. Tuchin vauhdikkaat alueelle tuonnit saattoivat olla myös yksi syy hänen nostoonsa ykkösviisikkoon. Stone laukoi pari kertaa tuon ylivoiman aikana terävästi oikealta, mutta reboundien hyödyntäminen oli tosiaan onnetonta. 17. minuutilla Vegas sai Dallasin tapaan toisen ylivoiman putkeen, kun Hanley koukkasi Stephensonia laidassa. Lindell blokkasi kertaalleen kivuliaasti Stonen rannarin taas oikealta puolelta. Toisen viisikon paras paikka oli se, kun Martinez lävisti neliön, mutta Pacioretty haki vielä syöttöä tyhjiin keskelle sen sijaan, että olisi itse laukonut vasemmalta. Ehkä hän halusi tosiaan hakea varmempaa maalia sen sijaan, että olisi laukonut maskitta päin kuumaa maalivahtia. Laukaukset olivat lopulta 5-13 maalia kohti, kun erän toinen puolikas oli käytännössä yhtä päätä.

Hintz ei pelannut enää toisessa erässä ja Perrykin otti osumaa erän alussa Vegasin alueella. Avausvitosen ainoa merkittävä paikka oli Karlssonin ajo maalille vasemmalta, mutta jotenkin Khudobin onnistui pitämään kiekon ulkona maalista patjojensa sisällä pyörähtäessään. Hetken päästä Vegas sai ylivoiman, jonka alussa Pacioretty laukoi vasemmasta laidasta kohti takapatjaa. Khudobin ohjasi kiekon suoraan mailallaan Stastnylle, mutta sarjan huonoin reboundviimeistelijä laukoi avopaikasta tolppaan. Onneksi seuraavan aloituksen hän sentään kaapi kotiin, Schmidt levitti nopeasti ja Martinez tykitti oikeasta laidasta kerrankin painavan one-timerin maaliin. Laukaukset olivat tuossa kohdin peräti 6-19. Heti maalin jälkeen Vegas oli tehdä toisen, kun Stephenson karvasi kiekon Klingbergiltä ja tarjoili maalin eteen Roylle, mutta tämän uittoyritys pysähtyi patjoihin.

11. minuutilla Marchessault kierrätti ränniin maalin taakse ja Smith syötti sieltä maalin eteen vapaaksi jääneelle Stastnylle, mutta laukaus meni vähemmän yllättäen suoraan rintapanssariin. Seuraavasta paikastaan Dallas tasoitti, kun Schmidtin rystypurkuun pääsi Cogliano väliin. Kiekko kimposi Pavelskille, joka slotista laukoi rystyllä kohti maalia ja kiekko kimposi yläkulmaan heittäytyvän Schmidtin kautta onnekkaasti. Laukaukset olivat tuossa kohdin 7-22. 13. minuutilla Marchessault kolasi pahannäköisesti Pavelskin selästä laitaan. Ylivoiman aluksi Radulov tulitti one-timerin Lehnerin kaulaan, mutta tämä tokeni jatkamaan. Vegas puolestaan hukkasi 2v1-hyökkäyksen alivoimalla, kun Smith jahkaili liiaksi eikä haasto Klingbergiä vastaan poikinut vetopaikkaa. Reilu minuutti ennen loppua Vegas otti neljännen jäähynsä, kun McNabb rikkoi keskialueella Radulovia taklaustilanteen jälkeen. Vihdoin Dallas onnistui ja Vegasin 22 perättäisen onnistuneen alivoiman putki katkesi, kun Klingberg laukoi viivasta ranteella ohi blokin päin Lehneriä. Rebound kimposi neliön keskelle, jossa Benn oli hereillä ja laukoi sen napakasti maaliin juuri ennen kuin Whitecloud ehti lyömään mailaan, joten tauolle mentiin 2-1 lukemissa laukausten oltua 14-24. Vaikea tuosta osumasta on ketään sen kummemmin syyttää, vaan antaa tunnustus Bennin reflekseille. Stone putosi muuten Vegasin kokoonpanosta erän toisella puolikkaalla blokattuaan Pavelskin laukauksen, joten laiturit kiersivät.

Päätöserään Stone kuitenkin palasi dramaattisen kuvakulman kera, kun hänet kuvattiin valumassa pukukoppikäytävän pimeydestä hiljalleen penkille istumaan. Avausvitosella Martinez pääsi vasemmalla kiinni Theodoren päätylautareboundiin nousunsa päätteeksi, mutta laukoi ohi. Toisessa päässä Perry petasi oikeasta laidasta paikan Kivirannalle maalin eteen, mutta Lehnerin kilpi vei voiton yhden kosketuksen jatkosta. Hetken päästä Stephenson sai viivasta syötön syvyyteen ja jatkoi sen kulmasta maalin eteen, mutta Cousins ja painottomalta puolelta maalille noussut McNabb eivät päässeet käsiksi irtokiekkoon survomaan sitä sisään. Seitsemännellä minuutilla Stone riisti kiekon Heiskaselta Dallasin siniviivalla. Seurauksena oli nopea 2v1-kääntö. Pacioretty laukoi itse oikealta kohti takakulmaa osuen tolppaan tietysti.

Sen jälkeen Dallas puolusti tiiviisti kuutisen minuuttia eikä Vegasilla ollut asiaa keskisektoriin, kunnes seitsemän minuuttia ennen loppua Pavelski kamppasi Schmidtin ja Vegas sai vielä reilun minuutin verran 5v3-ylivoimaa, kun Dickinson takakarvatessaan kamppasi puolestaan Smithin sen jälkeen, kun Dallas oli omasta vastahyökkäyksestään ampunut kahdesti päin Lehneriä pienistä kulmista. Vegas otti aikalisän, mutta YV-viisikko Theodore-Stone-Pacioretty-Smith-Karlsson ei kyllä saanut mitään aikaan. Theodoren ja Pacioretty one-timerit lähtivät liian kaukaa ja maskitta, jotta niillä olisi maalivahti voitu yllättää. Olisin kaivannut enemmän syvyyden hyödyntämistä takakolmion sijaan, koska nyt kiekon liikuttaminen oli melko ennalta-arvattavaa. Kaksi minuuttia ennen loppua Heiskanen polki läpiajoon Vegasin nostaessa riskitasoja, mutta Lehner nollasi hänet helposti raamikkaalla ylävartalollaan. Sen jälkeen hänet otettiin maaliltaan, mutta Vegas ei edes päässyt keskialueen yli hyökkäysalueelle enää lopussa, kun Dallas puolusti siniviivaansa niin hyvin viiden miehen voimin, joten tuloksena oli sarjan kolmas yhden maalin tappio. Tällä kertaa luvuin 2-1. Marginaalit ovat pieniä.

Arvosanataulukko
++
+ Martinez, Stone
+/- Lehner, Schmidt, McNabb, Theodore, Holden, Whitecloud, Smith, Marchessault, Pacioretty, Karlsson, Cousins, Stephenson, Tuch, Carrier, Roy, Reaves
- Stastny
--

Stastnylla oli neljä laadukasta paikkaa, joista yhdestäkään hän ei tehnyt maalia, joten rankaisen tuhlaamisesta. Plussan saavat Martinez ja Stone. Martinez teki ainoan maalin osuen kerrankin bravuuripaikaltaan oikeasta siivestä one-timerillaan verkon perukoille. Lisäksi hän oli jämäkkä omalla alueella eikä antanut harhasyöttöjä, vaan sai nepattua päätydumppaukset laitaa pitkin eteenpäin hyökkääjille tai keskialueelle. Hän sai vastuuta yli 24 minuuttia. Stone puolestaan laukoi hanakkaasti ylivoimalla oikeasta laidasta kuten olen vähän toivonut. Lisäksi hän alusti ainakin kaksi maalipaikkaa takakarvaamalla kiekon keskialueella ja pelaamalla sitten nopeasti pystyyn. Toisella kerralla uhrina oli jopa Miro H. Jääaikaa kertyi 19:28, vaikka hän oli tovin poissa toisen erän lopusta.

Lehner pelasi mukiinmenevästi, mutta se ei vain riitä, kun Khudobin torjuu enemmän. Eiköhän hän kuitenkin jatka maalissa, koska Fleury on kylmänä. Alakerrasta Theodore kirjasi viisi kutia ja pelasi 25 minuuttia, mutta viivastahan nuo kaikki vedot lähtivät ja kun Khudobin näki vedot, ei tällä ollut vaikeuksia torjua niitä. Omissa Theodore antoi pari heikompaa avausta, mutta niistä ei Dallas kuitenkaan rankonut. Ykkösparista McNabbin jäähy kostautui voittomaalina ja Schmidt oli osasyyllinen avausmaaliin, mutta toisaalta Nate alusti Vegasin ainoan osuman enkä häntä liiaksi syytä siitä Pavelskin osumastakaan, koska kiekko pelattiin hänelle niin ahtaaseen paikkaan, että Coglianon oli jopa syytäkin saada riisto aikaan. Kolmosparista Holden pelasi vain kymmenen minuuttia. Toki jälleen virheittä, mutta hurjaa ajatella, että hänelle tehtiin juuri parin vuoden jatkosopimus 1,7 miljoonalla per vuosi, jos luotto on näin vähäistä. Ensi kaudella esimerkiksi Hague pystynee jo varmaankin aika lailla hoitamaan saman kutospuolustajan roolin miljoonan halvemmalla.

Yläkerta oli tasapaksu. Marchessault kirjasi viisi vetoa ja pörräsi ihan hyvin Smithin kanssa yhteen pelaten, mutta se ei riitä, kun kymmenessä viime pelissä hän on saalistanut vain kaksi syöttöä. Smith aloitti pudotuspelit erinomaisesti, mutta on sittemmin taantunut myös. Toki jos Stastny osuisi jostain, he olisivat päässeet tehoille tässä pelissäkin. Karlssonin ketjusta Stone erottui tosiaan edukseen. Wiljamista ja Paciorettysta ei jäänyt oikein mitään sanottavaa. Päätöserässä Paciorettylla oli paikkoja tasoittaa, mutta viimeistely oli laadutonta kauden tärkeimmällä hetkellä. Alaketjuista Stephenson oli kolmosketjun paras ja lähellä jopa plusmerkintää. Tasapainoista jääkiekkoa 15 minuutin verran ja ansaittu jatkosopimus on tulossa kauden jälkeen. Cousinsista ei jäänyt mieleen kuin se turha avauserän kampitusjäähy yli-innokkuuden vuoksi. Tuch toi hyvin ylivoimalla kiekkoa hyökkäysalueelle, mutta jäi tasaviisikoin vähän pimentoon laukoen vain kerran 18 minuutissa. Nelosketjun laiturit saivat vastuuta puolestaan vain reilut kuusi minuuttia. Roy pelasi sentään reilut 11 minuuttia ja taklasi joukkueesta eniten eli kuudesti.
 
"Jos et huijaa, et salee haluu oikeesti voittaa"

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Nyt on paha. Jotain herättelyä kaivattaisiin. Vegasin pitäisi löytää se oma Kivirantansa takomaan maalit ensi pelissä. Onko se Peyton Krebs vielä siellä kuplassa? Jos on, niin nyt äkkiä kentälle. Varmasti se innoissaan ainakin yhden maalin tekisi. Sekin voisi jo Vegasille riittää, jos muut innostuisivat vielä tekemään toisen tai kolmannen. Muuten tulee kyllä noutaja näillä näkymin, mutta playoffs veikkauksessa minulle kaksi pistettä lisää, joten kelpaa kai sekin.
 
Viva Las Vegas!

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Noh, onneksi Chicago ei saanut maalia aikaan kuudella viittä vastaan, vaan Vegas kirjasi niukan voiton Fleuryn ansiosta. Voitto oli hänelle 80. pudotuspeleissä. Golden Knightista tuli puolestaan vasta kolmas joukkue 2000-luvulla, joka voitti kuusi ensimmäistä playoffotteluaan putkeen ilman tappioita. Aiemmin samaan temppuun pystyneet joukkueet ovat hävinneet joko konferenssi- tai Stanley Cup -finaaleissa, joten jäämme seuraamaan, jatkuuko tuo ikävä trendi.
Trendi jatkui, pirskatti.

5/7 Vegas Golden Knights vs. Dallas Stars

Lehner jatkoi maalissa. Kenttäpelaajistossakaan ei ollut muutoksia nelospeliin. Nosek oli edelleen sivussa, joten Roy sentteröi nelosta ja Cousins oli kolmosketjun laidassa. Kelasin pelin sen verran nopeasti läpi, etten tehnyt välimuistiinpanoja (kuten minun piti koko kauden tehdä, mutta niin vain tekstit vain venyivät edelliskausien pituisiksi), joten raportti on siksi lyhyt.

Avauserän vedot kohti maalia olivat 14-9, mutta minusta erä oli oikeastaan hyvin tasainen. Yhtä lailla Lehner joutui venymään maalillaan muutamaan otteeseen reboundtorjuntoihin lähietäisyydeltä. Ainoan maalin teki kahdeksannella minuutilla Stephenson, kun Vegasin kolmonen tuli paineen alta pois hyvin. Laidassa ollut Tuch löysi keskeltä Theodoren, joka vapautti Stephensonin läpiajoon upealla lätyllä Heiskasen selustaan. Viimeistely oli tuttua Stephensonia eli rystyuitto längistä. Dallas sai erässä yhden ylivoiman, mutta ei saanut sillä mitään aikaan. Vegasin osalta pidin kovasti nelosketjun pelaamisesta. Tuo vitja pelasi kaikkinensa sarjan parhaan pelinsä ja oli ytimessä paremmin kuin kertaakaan aiemmin. Reaves ja Carrier merkkauttivat kumpikin kuusi taklausta illan aikana. Comeau muun muassa sai osansa Reavesin kovuudesta kertaalleen. Carrier myös ajoi todella hanakasti maalille ja oli päästä reboundeihin muutaman kerran kiinni, mutta Dallasin puolustajat kyllä olivat vielä jämäkämpiä maalin edessä. Myös muut ketjut pyrkivät hanakasti saamaan miehiä maalin eteen reboundeihin, mutta tuloksetta.

Toinen erä oli Vegasin. Dallas sai aikaan vain viisi laukausta kohti maalia Vegasin yhtätoista vastaan. Osasyynä olivat Dallasin kolme rangaistusta toki. Vieraat blokkasivat myös peräti 14 laukausta. Jossain kohdin grafiikassa pyörivät laukaisuyritykset ja ne taisivat olla luokkaa 32-10 isännille. Maaleja ei kuitenkaan syntynyt tässä erässä, kun ylivoima tökki ja oli yhtä heikkoa kuin vieraillakin. Dallasin aktiivinen AV-neliö paineisti erinomaisesti aina, kun kiekko oli laidoissa Vegasin takakolmion siipimiehillä eli Karlsson-Stone tai Pacioretty-Martinez pareilla. Sen jälkeen vaihtoehdoksi jäi vain pudottaa viivaan, mutta jos sieltä laukoi Theodore tai Schmidt, edessä oli lähes aina vieraiden hyökkääjä blokkaamassa. Erän alussa tasaviisikoin Stastnyn vitja pelasi yhden vahvan vaihdon ja käynnisti siitä tuon positiivisen kierteen kuitenkin, vaikkei maaleja tullut. Pacioretty puolestaan ajoi kertaalleen vahvasti maalille, mutta Lindell sitoi hänet maalin sisään asti eikä päästänyt Paciorettya käsiksi Karlssonin lättysyöttöön maalin eteen. Dallasin paras maalipaikka tuli Bennille, joka riisti kulmassa kiekon Whitecloudilta taklaamalla ja punnersi maalin eteen, mutta Lehner pysyi mukana sivuttaisliikkeessä. Toinen hyvä paikka tuli Gurianoville, joka livahti läpiajoon Theodoren selustaan, kun tämä huitoi ohi vieraiden purkukiekosta, mutta Lehner nollasi venäläisen kilvellään.

Päätöserän avausvaihdossa Radulov ja Benn petasivat syvyydestä paikan slottiin Seguinille, mutta tämä ampui patjaan one-timerin. Rebound kimposi Lehnerin ponttoonista Stastnylle, joka neppasi eteenpäin ohi vastaantulevan Lindellin. Seurauksena oli 2v1-hyökkäys. Smith näki, että Klingberg ottaa syötön pois, joten hän ampui itse ja kerrankin kiekko löysi tiensä maaliin sen painuessa etuyläkulmaan. Jostain syystä Lehnerin syöttöpiste on ryöstetty tilastoista. Johtomaalin jälkeen Dallas otti hiljalleen enemmän aloitteita itselleen ja alkoi vyörymään isäntien alueelle kera pitkien ja uuvuttavien kulmarallien. Golden Knightsin puolustusalueen puolustuspelaaminen oli yllättävän sekavaa mielestäni. Syynä saattoi olla se, että oman alueen puolustuspeliä ei ole yksinkertaisesti juuri tarvinnut harjoitella, kun kaikki vastustajat ovat mieluummin puolustaneet itse tiiviisti ja iskeneet sitten vastaan. Näytti vain siltä, että aivan liian moni laukaus meni läpi Lehnerille asti ja irtokiekoissa Dallasin hyökkääjät olivat hyvin sijoittuneina eivätkä Vegasin puolustajat saaneet sidottua heitä samalla tavalla pois kiekoista kuin vieraiden alakerta.

Vääjäämätön tapahtui erän puolivälissä, kun Lindell nousi viivasta ja laukoi päin Lehneriä. Hän sai oman reboundin haltuun maalin taakse, katseli aikansa ja heitti sitten syötön sumppuun maalin eteen. Lopulta Benn irtaantui Martinezista ja väänsi kiekon takakulmaan. Sen jälkeen Vegas näytti pääsevän kuitenkin takaisin pelin päälle ja pelasi pari ihan hyvää pitkää hyökkäystä, joilla kelloa saatiin kulumaan, mutta sitten viitisen minuuttia ennen loppua Tuch kamppasi oman maalin takana vastustajan. Tuo jäähy kostautui, kun vieraiden kakkosylivoima onnistui. Smith ei päässyt Klingbergin laukaisulinjalle, vaan tämä harhautti vartalollaan Smithin sivuun ja ampui sitten ranteella maalille. Laukauksen lähtiessä Perry oli ihan yksin maskissa maalin edessä, kun Schmidt oli ennakoimassa mahdollista syöttöä Hintzille siipeen ja siten blokkaamassa laukausta sieltä. Kiviranta oli puolestaan Martinezin kontrollissa vielä tässä vaiheessa vähän ylempänä. Perryn maskin takia Lehner ei saanut kiekkoa vangittua, vaan se jäi pyörimään maalin eteen ja samalla Kiviranta irtaantui vain väkisin Martinezin pihdeistä nostaen irtokiekon maaliin. Jo toinen heikosti puolustettu 1v1-tilanne maalin läheisyydessä kokeneelta Martinezilta. Alivoimalla hetkeä ennen maalia Stone pääsi virittämään painavan lyöntilaukauksen läheltä siniviivaa oman keskialueen riistonsa jälkeen, mutta maskiton veto ei tuottanut ongelmia Khudobinille.

Lopulta edessä oli jatkoaika. Whitecloud kirmasi päätykiekon perään mies selässään ja epähuomiossaan huitaisi kiekon laidan yli. Vegasin erinomaisesti toiminut AV (44 viimeisestä jäähystä 40 tappio ennen tätä iltaa) murtui toistamiseen, kun Klingbergin levityksestä Gurianovin one-timer oikeasta laidasta meni mielestäni turhan helposti etualakulmasta sisään Lehnerin hanskan vierestä. Nuo kiekot pitäisi vain pystyä torjumaan, koska McNabb oli vieläpä oivasti linjalla blokkaamassa mahdollista kutia takakulmaan, joten etukulma oli ruotsalaismaalivahdin vastuulla. Muut jäällä olijat olivat Martinez, Stastny ja Stone kauden viimeisessä vaihdossa. Kahdessa ensimmäisessä erässä laukausyritykset olivat 51-23, mutta päätöserässä ja jatkoajalla 14-31, joten lopputuloksena oli sarjan neljäs yhden maalin häviö.

Arvosanataulukko
++
+ Carrier, Roy, Reaves, Smith, Stephenson
+/- Lehner, McNabb, Schmidt, Theodore, Holden, Whitecloud, Pacioretty, Karlsson, Stone, Cousins, Tuch
- Martinez
--

Martinez oli ehkäpä pääsyyllinen molempiin varsinaisen peliajan osumiin, koska hän ei saanut sidottua Benniä ja Kivirantaa loppuun asti. Onnistujiin nostan maalintekijät ja nelosketjun, joka tosiaan pelasi sarjan parhaan ja energisimmän ottelunsa. Laiturit taklasivat kuudesti ja Carrier oli 2-3 kertaa lähellä survoa reboundin sisään sen jälkeen, kun tuo ketju oli paininut kiekon itselleen ja pelannut sen viivaan laukausta varten. Stephenson ja Smith viimeistelivät tyylikkäästi sekä olivat ketjujensa näkyvimmät yksilöt mielestäni muutoinkin.

Lehner oli parin erän jälkeen kiinni plussassa lähitorjuntojensa ansiosta, mutta voittomaali livahti liian helposti etukulmasta, ikävä kyllä, koska McNabb tosiaan huolehti takakulmasta sijoittumisellaan, joten etukulma oli Robinin vastuulla. Schmidt oli ehkä alakerran paras yksilö kellottaen jääaikaa 23:57, mutta jäin silti kaipaamaan vielä vähän enemmän häneltäkin ylöspäin, jotta olisin antanut plussan. Theodore alusti näyttävästi avausmaalin, mutta ei muutoin minusta pelannut keskinkertaista kummemmin ja lahjoitti tosiaan yhden läpiajon huolimattomuudellaan vastustajan norsukiekossa.

Kolmosparista Whitecloud pelasi elämänsä suurimmat minuutit, tasan 23 aikayksikköä. Hän blokkasi viisi kiekkoa. Virheitä sattui tuohon aikajaksoon kaksi. Ensimmäinen oli se toisen erän kiekosta luopuminen Bennille kulmassa ja toinen jatkoajan kiekko katsomoon -jäähy, mutta muutoin hän pelasi erittäin kypsästi ja liikutti kiekkoa ajoissa ilman ongelmia. Joskus vain tuollaisia virheitä sattuu. Ei hän kuitenkaan vaikuttanut mitenkään väsähtäneeltä ennennäkemättömän kuorman alla. Hänen fanipoikanaan sydämeni oli toki murtua, kun näin hänen kasvonsa sen jälkeen, kun Zach hitaasti lipui jäähyaitiosta kohti vaihtopenkkiä Dallasin voittomaalin jälkeen. Harmillista, että hänen elämänsä vastuullisimmasta NHL-pelistä jää lopulta tuollainen muisto.

Hyökkääjistä Pacioretty ajoi carriermaisesti rutkasti maalille saamatta kuitenkaan tulosta aikaan, mutta ainakin hän yritti. Karlsson ja Stone olivat niin ikään kohtalaisia, mutta se ei vain riittänyt tällä kertaa. Stone pääsi ampumaan viidesti kohti maalia ja lisäksi ylivoimalla pari kertaa oikeasta laidasta yli tai ohi maalin, joten tehokkuus uupui. Cousins ja Tuch olivat melko näkymättömiä hyökkäyssuuntaan.

Seuraavissa viesteissä aikanaan ynnään yhteen pudotuspelien arvosanat ja kirjoittelen pelaaja-arviot. Jos jotain positiivista kauden päättymisestä hakee tässä vaiheessa, pelien katsominen on tulevina kausina yhä erittäin mielenkiintoista, kun joukkue saalistaa ensimmäistä mestaruuttaan, joten on olemassa jotain tavoiteltavaa. Kahdella ensimmäisellä kaudella katsottuja otteluja kertyi 191 ja tällä kaudella tuohon lukemaan lisättiin 71 runkosarja- ja 20 playoffottelua eli yhteensä 91 peliä, jolloin kolmen kauden yhteisottelumäärä Golden Knightsilla on ollut 282.

Lisäksi mestaruus ei olisi tuntunut samalta ilman yhtäkään omaa varausta kokoonpanossa. Toki historiallista se olisi saattanut olla. Ensi kaudella Glass murtautunee ainakin lopullisesti pelaavaan kokoonpanoon, joten olen iloinen hänen puolestaan, koska voin kuvitella, kuinka raastavaa ja ristiriitaista pelien katsominen on hänelle loukkaantuneena ollut.
 
"Jos et huijaa, et salee haluu oikeesti voittaa"

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Suurkiitokset taas @Salming:ille mahtavan ja historiallisen yksityiskohtaisista otteluraporteista (nyt jo kolmen kauden ajan!!!) ja muista Vegasiin liittyvistä raporteista. En usko, että Jatkoajan historiasta löytyy yhtä täydellistä ja kattavaa otteluraporttivalikoimaa minkään joukkueen kohdalla. Toivon, että jaksaisit kirjoitella vielä tulevalla kaudellakin (ja pidempäänkin), olkoonkin sitten vaikka vähän lyhyempiä raportteja, kuten tarkoituksesi oli jo tällä kaudella. Kiitos!

Tosiaan playoffs-veikkaukseni meni oikein, ja eilen jatkoaikaa ennen sanoin, että Vegas kestää kolme ja puoli minuuttia ennen kuin Dallasin voittomaali tulee, ja eikö se aika lähelle osunut? Joten jotain opin tästäkin joukkueesta, kun tiiviimmin seurasin koko pelejä playoffsien ajan.

Toivottavasti ensi kaudella saadaan maalintekijä (-tekijöitä) mukaan. Ja ehkä jokunen nuori innokas pelaaja.

Tässä vielä ajatuksiani playoffsien ajalta (ja osin vähän kaeumpaakin historiasta) Vegasin pelaajista, ilman mitään arvosanoja.

William Carrier: Mielestäni kova kiekkoilija. Taidot menevät vähän hukkaan tuolla nelosketjussa ja tehoja ei tule, mutta uskon, että voisi tehoilla enemmän ylemmissä ketjuissa. Vauhtiakin riittää tarpeeksi.

Nick Cousins: No minun mielestäni turhake. Kovin luistelee ja pääsee paikoille, mutta mitään valmista ei hyökkäyspäähän tule. Lisäksi pienikokoinen, joka on vastustajan helppo tyrkätä sivuun.

William Karlsson: Se ensimmäinen Vegas-kausi oli tosiaan suonenveto. Maalien tekeminen tullut lähestulkoon mahdottomaksi, ja pelin rakentelukaan ei ole enää yhtä kaunista katsottavaa. Puolustavana sentterinä hyvä, ja hyvä vastaiskuissa alivoimilla.

Jonathan Marchessault: Luonne on tulisempi kuin pelisuoritus. Rakentelee peliä välillä mukiinmenevästi, mutta maaleja ei enää näytä tulevan, ja pienikokoisena hänet on helppo lykätä sivuun vastustajan toimesta. Ottaa turhia tulistumisjäähyjä silloin tällöin.

Tomas Nosek: Pelannut hyvin päästessään pelaamaan. Harmi, että ei pääse kunnolla pelaamaan, jokin siinä kai sitten vain puuttuu, vaikka taitoa ja vauhtiakin on.

Max Pacioretty: Tuhlaajapoika. Laukoi hullun lailla, osoitteetta tai maalivahdin syliin, kunnes valmentaja taisi sanoa, että teepäs jotain muuta välillä. Menettää melkein varmasti kiekon a ala Teemu viimeisinä vuosinaan, jollei lauo välittömästi. Yliarvostettu mielestäni, vaikka runkosarjassa kai maaliin osuikin välillä.

Ryan Reaves. Hidas, hitaampi, Reaves. Pelästyi vissiin vähän saatuaan tuon pelipannan. Fyysistä peliä joo, mutta ei mitään apuja muuten hitautensa takia.

Nicolas Roy: Yllättäjä. En nähnyt hänessä juuri mitään ainesta harjoitusleirillä, mutta siellähän se menee muiden mukana ja pysyy vauhdissakin jotenkuten mukana. Valmista ei oikein tule hänelläkään, mutta ei ole ainoa tässä joukkueessa siinä suhteessa.

Reilly Smith: Vähän häipyi kuvioista hyvän playoffs-alun jälkeen, vaikka viimeisessä pelissä vielä maalin väläyttikin. Todellinen ammattilainen.

Paul Stastny: Osaa myös tuhlailun jalon taidon. Hakeutuu kyllä maalintekopaikkoihin, mutta ei tiedä mitä tehdä niissä. Menee siellä mukana, mutta onko hän todellinen vahvistus joukkueelle?

Chandler Stephenson: Vauhtia riittää, malttia ehkä aina ei. Aika peruspelaaja, ei mitään ihmeapuja vauhdin lisäksi mielestäni.

Mark Stone: Kleptomaanikko. Varastaa kiekon keneltä vain. Vauhti ei hurmaa, mutta peliälyä löytyy. Ei mikään varsinainen maalintekijä, vaikka laukaus hyvä onkin.

Alex Tuch. Kunpa uskaltaisi vaan vauhdilla murtautua vastustajan siniviivalla puolustuksen läpi ja esittää mahtavaa laukaustaan joka pelissä. Playoffsien alkupuolella nähtiin tämä Tuch, sitten hän rupesi hidastelemaan ja syöttelemään siniviivan ylitettyään, ja tehot putosivat huimasti. Vähän kömpelö pituutensa takia, ja kiekko ei aina pysy mukana.

Nick Holden: Aika peruspakki, ei säväytä. Takuulämäri maalivahdin syliin.

Alec Martinez: En tiedä, joku tässä vaan tökkii. Ei vaan vakuuta, ei ole varman tuntuinen puolustuspäähän eikä hyökkäyspäähän päin. Vauhti/taito/laukaus ei sitten vaan ihan sitä eliittiluokkaa?

Brayden McNabb: Isokokoinen rajusti pelaava kaveri. Välillä näyttää ihan hyvältä, välillä taas tulee liikaa jäähyjä ja sen sellaista.

Nate Schmidt: Joukkueen iloinen kulkuri. Vauhtia ja laukausintoa on, mutta välillä tulee tyhmiä ratkaisuja, ja maalin tekeminen on vaikeaa.

Shea Theodore: Tehoja tulee, vauhtiakin on, sekä taitoa. Mielestäni kuitenkin edelleen vähän ylihypetetty, mutta ehkä ottaa askeleen eliittiluokkaan sittten ensi kaudella. Laukoo liiaksi päin vastustajaa ainakin ylivoimalla.

Zach Whitecloud: Hienosti skoutattu @Salming:ilta. Peruspakki, joka taistelee joka tilanteessa loppuun asti ja vaikka syö kiekon (ainakin melkein). Pakko kai tuosta on pitää, vaikkei hän mikään Bobby Orrin uusi tuleminen olekaan.

Marc-Andre Fleury: Päivät taitavat olla luettu Vegasissa. Kiitos kaikista palveluistasi, Markku-Antero! Tuota tyyliä on hauska katsella, kun kaveri sätkii ja potkii ympäriinsä ja tekee näyttäviä pelastuksia. Täyttä luottoa Floweria kohtaan minulta ei oikein koskaan vaan löytynyt, koska välillä meni aina turhan paljon niitä helppoja. Ikävä tulee kuitenkin.

Robin Lehner: Vegasin maaliaukon uusi tukkija. Valtavan kokoinen viikinki, joka peittää kyllä suuren osan maalista, mutta ei liiku läheskään Fleuryn tavoin. Jostain luin, että rankkareissa surkea, mutta en päässyt näkemään häntä noissa toimissa. Jotenkin ei sovi mielestäni Vegasin imagoon, mutta minkäs voit, Lehnerillä kai nyt sitten lähdetään uuteen kauteen ainakin.
 
Viva Las Vegas!

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Hyvää pohdintaa yllä, palaan noihin pelaaja-arvioissa aikanaan. Ensin kuitenkin pudotuspelien arvosanat. Tässä vielä muistutuksena runkosarjan arvosanapörssi:

Päivitetyt plussat parhaimmuusjärjestyksessä:

Stone 65gp +++++++-++++++++ = +14 / ++++++++++++++++++ = +32 / +++++++++++ = +43
Smith 71gp ++++++++++++++--+ = +13 / +++-+++++++++++ = +26 / +++-++++++ = +34
Marchessault 66gp +++++++++++++++ = +15 / ++++++++-++++ = +26 / ++++-++++-+ = +33
Pacioretty 71gp ++++-+-+++++-++ = +9 / +-++++++++++++-++ = +22 / +-++-++++++++++ = +33
Karlsson 63gp ++++++++++++++++- = +15 / ++++++++-++--- = +21 / +++++++-++ = +29
Stastny 71gp +++++++----++ = +5 / -+++-+++++++ = +13 / ++++++++++ = +23
Carrier 71gp ++-+++-+++--++++ = +8 / ++++++++ = +16 / ++-+++++ = +22
Nosek 67gp ++++-++-++++ = +8 / ++-+-++-++- = +11 / +++-+++++- = +17
Reaves 71gp +-++-+-+++ = +4 / -++-+++++ = +9 / +++-++++++ = +17
Stephenson 41gp +++++++++ = +9 / ++++-++ = +14
Roy 28gp ++++ = +4 / +++- = +6 / +++++++ = +13
Tuch 42gp ++- = +1 / ++++++-++-++-++ = +10 / +++ = +13
Glass 39gp ++++++++--+- = +6 / ++---++ = +7 / = +7
Eakin 41gp +++---+++- = +2 / -+ = +2 / +++ = +5
Cousins 7gp ++++ = +4
Zykov 15gp +- = +0 / ++-+ = +2 / = +2
Quinney 3gp +- = +0
Brown 1gp = +0
Kolesar 1gp = +0
Pirri 16gp +--- = -2 / = -2 / + = -1

Theodore 71gp ++-+++++-+++++ = +10 / +-++++++--+++-+ = +17 / ++-++++++++ = +26
Schmidt 59gp ++++-+ = +4 / +--++---+ = +3 / ++++-+-++ = +8
Martinez 10gp ++++ = +4
Hague 38gp +-+++-- = +1 / +++-+ = +4 / = +4
McNabb 71gp +++----+-++- = +0 / -++++-- = +1 / ++++-+- = +4
Whitecloud 16gp +++-- = +1
Bischoff 4gp +- = +0 / = +0 / = +0
Holden 61gp +---+-+++--- = -2 / +++-- = -1 / ++-+--- = -2
Engelland 49gp ----+---- = -7 / ++++-+-+-+-- = -5 / -- = -7
Merrill 49gp ---+---+--- = -7 / +-+ = -6 / -+-- = -8

Fleury 49gp ++++++++-++- = +8 / +-+--++---+ = +7 / ++-++++++ = +14
Subban 20gp +++--+ = +2 / +++-++--- = +3 / + = +4
Lehner 3gp ++ = +2
Sparks 1gp = +0 / = +0 / = +0
Dansk 1gp - = -1 / = -1 / = -1

Plussat per ottelu -tilasto:

Lehner +0,67
Stone +0,52 / +0,62 / +0,66
Cousins +0,57
Marchessault +0,56 / +0,55 / +0,50
Smith +0,48 / +0,50 / +0,48
Karlsson +0,56 / +0,43 / +0,46
Pacioretty +0,33 / +0,42 / +0,46
Roy +0,67 / +0,43 / +0,46
Martinez +0,40
Theodore +0,37 / +0,33 / +0,37
Stephenson +0,39 / +0,34
Stastny +0,19 / +0,25 / +0,32
Carrier +0,30 / +0,31 / +0,31
Tuch +0,1 / +0,29 / +0,31
Fleury +0,40 / +0,19 / +0,29
Nosek +0,33 / +0,23 / +0,25
Reaves +0,15 / +0,17 / +0,24
Subban +0,29 / +0,19 / +0,20
Glass +0,22 / +0,19 / +0,18
Schmidt +0,27 / +0,08 / +0,14
Zykov +0,00 / +0,13 / +0,13
Hague +0,05 / +0,11 / +0,11
Eakin +0,09 / +0,06 / +0,12
McNabb +0,00 / +0,02 / +0,06
Whitecloud +0,06
Bischoff +0,00 / +0,00 / +0,00
Quinney +0,00
Brown +0,00
Kolesar +0,00 / +0,00
Sparks +0,00 / +0,00 / +0,00
Holden -0,09 / -0,02 / -0,03
Engelland -0,32 / -0,11 / -0,14
Merrill -0,28 / -0,16 / -0,16
Pirri -0,18 / -0,18 / -0,06
Dansk -1,00 / -1,00 / -1,00
Tuch 20gp +++++++++++ = +11
Theodore 20gp +++++++++-+ = +9
Karlsson 20gp +++++-+++++ = +9
Stone 20gp +++++++-++ = +8
Roy 20gp -+++++++++ = +8
Smith 20gp +++++++-+ = +7
Lehner 16gp ++-+++++ = +6
Carrier 20gp +++++-++ = +6
Stephenson 20gp ++++-+++ = +6
Cousins 17gp +++++ = +5
Marchessault 20gp ++++++--+ = +5
Nosek 8gp ++++ = +4
Martinez 20gp ++++-++- = +4
Stastny 18gp +++-++- = +3
Reaves 19gp +++-+ = +3
Whitecloud 20gp +-+++ = +3
Schmidt 20gp++-+--++-+ = +2
Brown 2gp ++ = +2
McNabb 20gp ++--+-++ = +2
Fleury 4gp -++ = +1
Pacioretty 16gp -++-+ = +1
Merrill 1gp = +0
Holden 19gp - = -1

Plussat per ottelu -tilasto:

Brown +1,00
Tuch +0,55
Nosek +0,50
Theodore +0,45
Karlsson +0,45
Stone +0,4
Roy +0,4
Lehner +0,38
Smith +0,35
Carrier +0,3
Stephenson +0,3
Cousins +0,29
Marchessault +0,25
Fleury +0,25
Martinez +0,2
Stastny +0,17
Reaves +0,16
Whitecloud +0,15
Schmidt +0,1
McNabb +0,1
Pacioretty +0,06
Merrill +0,00
Holden -0,05

Sekalaisia huomioita:
- Nosek ja Brown suorittavat mainiosti vastuuseen nähden ja olivat pitäneet itsensä oivassa pelivireessä kokoonpanon ulkopuolella ollessaan
- Tuch ja Theodore olivat vakituisesti pelaavista parhaat pelaajat arvosanoilla mitaten ihan ansaitusti. Theodore keräsi 19 pistettä 20 ottelussa ja Tuch oli paras maalintekijä kahdeksalla osumalla
- Karlssonille olen ollut näemmä yllättävän suopea. Toisaalta hän keräsi sentään 10 pistettä ollen viidenneksi paras pistemies ja oli alivoimalla tärkeä palanen
- Stone, Roy ja Smith ovat myös ansaitusti kärkipäässä. Stone oli toiseksi paras pistemies 17 pisteellä, Smith kolmanneksi paras 14 pisteellä ja Roy oli kolmosketjussa Tuchille hyvä tutkapari tehoin 1+7
- Lehner oli ihan OK tasolla
- Whitecloudille olen antanut yllättävän vähän plussaa esityksiin nähden
- Ykköspari ja Pacioretty eivät täyttäneet odotuksia. Stastnynkaan plussasaldo ei päätä huimaa. Schmidt toki kasasi 2+7 tehot 20 peliin, mutta vuoti kiekollisena omalla alueella liiaksi antaen harhasyöttöjä, joista vastustaja rankoi. Pacioretty maalasi viidesti 16 ottelussa, mutta jos jättää laskuista sen yhden pelin Canucks-sarjassa, jossa hän teki tehot 2+1, 15 muussa ottelussa tehot olivat 3+2, joka ei riitä
 
"Jos et huijaa, et salee haluu oikeesti voittaa"

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Marcus Kallionkieli avasi kiekkokautensa vihdoin tänään. Hän pääsi suoraan HIFK:n A-junioreiden ykkösketjun vasempaan laitaan numerolla 17. Rinnalla pelasivat Jesse Seppälä #29 ja Jaani Holopainen #20. Peliaikaa Kallionkielelle kertyi peräti 22:11 ja laukauksia kuusi. HIFK voitti pelin rankkareilla 4-5. Katsoin peliä pari erää Ruudusta ja otin talteen viisi klippiä sekä pari kuvakaappausta.

Ensimmäisessa näytteessä Kallionkieli irtoaa maskipelaajan paikalta irtokiekkoon kulmaan, suojaa vahvasti ja hankkii ylivoiman vastustajan kaataessa hänet.

Toinen näyte on ylivoimalta. Kallionkieli pelasi omassa viisikossaan oikeassa siivessä, vaikka muutoin tasaviisikoin hyökkäysalueen hyökkäyspelaamisessa hän hakeutui jatkuvasti maalin eteen. Yhtä kaikki, Kallionkielen suorittamisessa oli paciorettymaista kankeutta ja jäykkyyttä pelituntuman puutteen takia. Haltuunotot olivat vähän jäisiä ja laukaukset eivät lähteneet puhtaasti. Syötöt olivat toki ihan laadukkaita ja ne olivatkin hänen iltapäivänsä parasta antia. Tässä klipissä kuitenkin one-timer jää piippuun. Sen jälkeen hän kuitenkin osoittaa hyvää malttia paineistettuna eikä hätäile, vaan löytää vapaan lavan keskeltä saaden kiekon takaisin. Seuraava syöttö on hieman pakotettu syvyyteen maalin kulmalle puolustajan päästessä väliin, mutta Kallionkieli osoittaa näytteen lopussa kamppailuvoimakkuuttaan karvaamalla kiekon takaisin raamiensa ansiosta.

Saman ylivoiman lopusta vielä poiminta. Kallionkieli löydettiin jälleen neliön läpi poikkisyötöllä. Tällä kertaa haltuunotto onnistuu. Kallionkieli ei ammu itse, vaan yrittää vielä erinomaisesti pelata takakulmalle tyhjiin, mutta maalinedusmies ei ihan ehtinyt ajoissa liikkua syvyydestä maalin kulmalle. Tuo oli kuitenkin osoitus Kallionkielen syöttörepertuaarista.

Päätöserän alusta YV-näyte. Kallionkieli leikkaa keskelle, mutta laukaus on todella pehmeä ja heikko jäänuoliainen. Kiekko näytti karkaavan vähän juuri ennen laukausta johtuen kenties pelituntuman puutteesta.

Toisesta erästä näyte Kallionkielen karvaus- ja kamppailupelaamisesta. Vaikka alla on jo pitkähkö vaihto, hän jaksaa pumpata eteenpäin ja estää Jokerit-puolustajaa avaamasta pystyyn laitaa pitkin. Itse asiassa Kallionkieli melkein jopa riistää kiekon yksin kahta vastaan. Ainakin hän sai ostettua joukkueelleen aikaa vaihtaa tuoreita pelaajia jäälle. Mainiota näkymätöntä työtä.
 
"Jos et huijaa, et salee haluu oikeesti voittaa"

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Toisesta erästä vahva vaihto Kallionkieleltä. Ensin hän voittaa laitapainin ja saa hoidettua kiekon viivaan. Sen jälkeen hän liikkuu omalle paikalleen maalin eteen raivaten väkisin tilaa. Laukaus viivasta meni kuitenkin ohi maalin.

Sama vaihto hetkeä myöhemmin. Kiekko on vasemmassa kulmassa ja Kallionkieli kamppailee maalin edessä tutusti. Sitten hän irtoaa maalin taakse osana pitkää hyökkäystä, kierrättää ränniä pitkin kiekon viivaan ja raivaa taas itsensä väkisin maskiin, mutta laukausta ei kuulunut tällä kertaa.

Kuvakaappaus vielä siitä, kuinka Kallionkieli käyttää surutta poikittaista mailaa raivatessaan itselleen tilaa maalin edessä. Pidän tuosta. Toivottavasti Pennanen näkisi tuollaiselle maalinedus- ja kamppailupelaamiselle käyttöä U20-kisoissakin joulukuussa.

Tässä puolestaan kuvakaappaus aiemmin toisesta erästä. HIFK kavensi 3-2:een 2+1 tehot keränneen V. Puhakan viivalaukauksella. Kallionkieli on parkkeerannut maalivahdin eteen tehden maailmanluokan maskin.

Summa summarum, tasaviisikoin Kallionkieli hakeutuu hyökkäysalueella lähes aina maalin eteen ja osallistuu peliin vain laitojen lähellä kamppaillessaan. Raamit mahdollistivat ainakin tällä tasolla jatkuvat kaksinkamppailuvoitot ja syöttötaito on niin hyvällä tasolla, että hän pystyy siirtämään irtokiekot omille pelaajille hyvällä prosentilla voitettujen kamppailujen jälkeen. Ylivoimalla hän operoi oikeassa siivessä. Syötöt olivat laadukkaita, mutta laukausuhka Golden Knightsin pudotuspeliteemaan sopien melko olematon. Kaikkiaan Kallionkieli näyttää siis melko prototyyppiseltä VGK-pelaajalta eli yksilöltä, joka osaa syöttää, luistella ja kamppailla, mutta kädet voisivat olla vieläkin pehmeämmät ja ovelammat.

Jos GIFit eivät ole tarpeeksi selkeitä, tässä ovat vielä linkit Streamableen ladattuihin videoihin aiemmin läpikäydyistä tilanteista:

 
"Jos et huijaa, et salee haluu oikeesti voittaa"

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Kävin eilen katsomassa pikaisen päätöksen myötä Kallionkieltä ennen kuin hän ehtii loukkaantumaan. Kirjoitin hänestä ja kymmenestä muustakin pelaajasta raporttia tuonne Maajoukkue-osioon, mutta lainaan tähän Kallionkieltä koskevat osuudet.

Kun kauniina sunnuntaina ei ollut muutakaan tekemistä, otin äkkilähdön kahden tunnin matkustuksen päähän valloittavaan pääkaupunkiimme. Kävin katsomassa A-nuorten SM-sarjan paikalliskamppailun HIFK-Jokerit toisen näytöksen. Joukkueet siis kohtasivat heti uudelleen lauantain (4-5 vl.) jatkoksi.

Suurin syyni oli tietysti nähdä ensi kerran paikan päällä Vegas Golden Knightsin historian ensimmäinen suomalaisvaraus Marcus Kallionkieli. Olin jopa pukeutunut hänen kunniakseen keväällä ostamaani Golden Knightsin tuulitakkiin, jota käytin nyt samalla ensimmäisen kerran jääkiekko-ottelussa. Symbolista ja unohtumatonta. Ottelu pelattiin Helsingin jäähallin harjoitushallissa. Olen aiemmin nähnyt Vegasin lupauksista venäläispojat Pavel Dorofeyevin ja Ivan Morozovin samaisessa rakennuksessa, mutta päänäyttämön puolella, joten Nordiksesta on tulossa entistä myyttisempi urheiluareena minulle, koska jotenkin näemmä aina ajaudun sinne tekemään ensiscouttaukset organisaation tulevaisuuden palasista. Myös Kallionkieli pelasi muuten punaisessa paidassa kuten venäläiset maajoukkueessa, joten tuokin oli yhteinen tekijä. Elisa Areena eli tuo harjoitushalli oli melko idyllinen paikka pelata juniorikiekkoa. Katsomo oli koko kaukalon levyinen, mutta toki vain yhdellä puolella. Se oli kuitenkin sopivasti korkeammalla kuin kaukalo, joten kentän ja sen tapahtumat näki todella hyvin varsinkin seisten kaiteeseen nojaten.

*****

Kallionkieli pelasi lauantain tapaan ykkösketjun vasemmassa laidassa pienikokoisen sentterin Jesse Seppälän #29 ja rightin puolen Jaani Holopaisen #20 vierellä. Tein lyhyitä muistiinpanoja Kallionkielen jokaisesta vaihdosta. Lämmittelyssä hän naputti muutamaan otteeseen tarkasti yläkulmiin 2v1-harjoitteissa. Hän oli loppuun asti jäällä ja harjoitteli paljon silmieni edessä poikittaissyöttöjä laukoen välissä toistuvasti vasemmasta siivestä yläriman alle. Syöttötoverina oli puolustaja #2 Robert von Gerdten. Ensivaikutelma oli positiivinen. Käytän välillä tekstissä lyhennettä MK tilan ja ajan säästämiseksi.

Kallionkieli silmieni edessä alkulämmittelyssä.

3v1+3v2-harjoite alkulämmittelystä. Jälkimmäisellä kierrolla Kallionkieli nostaa kevyesti kiekon oikeaan yläkulmaan keskeltä. Tällaisia rentoja viimeistelyjä olisi kaivattu myös itse ottelussa.

Poikittaissyöttelyä lämmittelyssä. Välissä aina muutama laukaus kohti maalia, mutta niitä ei ole tässä klipissä.


1. erä
- Avausvaihto oli hyökkäyspään aloitus. Kallionkieli ryntäsi päätyyn karvaamaan aloituksen jälkeen, mutta puolustaja Luoto pyörähti hänestä ohi ja seuranneesta suorahyökkäyksestä Jokerit meni johtoon. Puolustaminen alkaa jo hyökkäysalueelta, joten sikäli Kallionkieli oli osasyyllinen takaiskuun.

Avausvaihto piti ottaa nauhallekin. Kallionkieli tosiaan rynni ohi Luodosta maalin takana ja suorahyökkäyksestä Jokereiden Tenhovuori vei vieraat johtoon päättäväisellä ajolla maalille.

- Toisessa vaihdossa Kallionkieli karvasi vahvalla mailalla (!) hyökkäyssinisellä kiekon vastustajan nelosen laiturilta J. Virtaselta. Seuranneesta käännöstä Holopainen pääsi ampumaan slotista ranteella, mutta Risikko torjui. Rebound kimposi vasemmalle puolelle. Kallionkieli ehti siihen laukoen pienestä kulmasta syliin. Ketju jatkoi jäällä aloituksen jälkeen. Jokerit siirsi pelin toiseen päähän, mutta Marcus sai sinisen kulmasta jatkettua siirtokiekon keskialueelle. Jokerit käänsi kuitenkin pelin takaisin nopeasti pystyyn saaden puolittaisen 2v1-tilanteen. Kallionkieli ehti kuitenkin katkomaan syötön takaviistoon luoden tilanteesta tasavoimaisen. Vastustajan passi jäi toki sopivasti vielä taakse, mutta kaksi hyvää puolustusnäytettä kuitenkin Kallionkieleltä.

- Kolmannessa vaihdossa Kallionkieli kuljetti oikeaa laitaa pitkin hyökkäysalueelle ja leikkasi keskelle ampuakseen, mutta Österman katkaisi. Peli palautui isäntien päähän, mutta sieltä kiekko pelattiin nopeasti pystyyn. Kallionkieli otti ilmasta syötön haltuun kädellään hyökkäyssiniviivalla, käytti laidassa Seppälällä, sai passin takaisin ja ampui sitten slotista rystyllä niukasti vasemmalta ohi. Rystyssä oli kuitenkin voimaa ja painavuutta, mikä oli hyvä nähdä livenä.

- Seuraava vaihto oli ohivaihto. Hän vain kyttäsi siniviivan kulmassa, kun Holopainen kuskasi itse sinisen yli ja laukoi mailoista päätyverkkoon.

- Viidennessä vaihdossa Marcus toimitti syvyydestä rystyllä viivaan, mutta Tanskanen vuoti viivassa ja Jokerit sai vetopaikan laidasta vastaiskusta. HIFK käänsi nopeasti pystyyn saaden melkein 2v1-tilanteen, mutta biljardisyöttö meni vähän liian eteen, joten Suomi ehti siihen juuri ennen Kallionkieltä Jokereiden siniviivalla.

- Seuraavan vaihtonsa MK pelasi vasta kolme minuuttia ennen taukoa, kun ketjutoverit Seppälä ja Holopainen olivat yksi AV-pari pelaten sitä välissä. Tässä vaihdossa kuitenkin hyökkäyspään aloituksen jälkeen MK grindasi päädyssä muun ketjun tavoin. Vaihdon lopuksi hän niittasi hirveällä voimalla Luodon pakkiparin Tuhkasen jäihin. Tuloksena oli kahden minuutin jäähy polvitaklauksesta. Pelkäsin jo ulosajoa tuomareiden kokoonnuttua pohtimaan tuomiota. Sain sattumalta myös videolle tuon painavan taklauksen.

Kallionkieli niittaa vaihdon lopuksi Tuhkasen jäihin karmealla pommilla.

- Viimeinen vaihto oli 25 sekuntia ennen loppua ylivoimalla. MK kamppaili Tarkiaiselta kiekon irti laidassa ja syöksyi sen viivaan Seppälälle, joka ampui kuitenkin blokkiin. Summerin soitua MK meni vielä puolustamaan omia, kun joku kolattiin laidassa kumoon. Luonteeltaan hänestä tuli mieleen tulisieluinen Marchessault.

- Jääaikaa avauserässä tuli 4:20 ja vaihtoja kahdeksan. Jäähyn lisäksi tilastoihin merkittiin yksi laukaus, joka oli siis rystyltä slotista maskitta. Myös yksi laukaus blokattiin. Teholukema oli -1 avausvaihdon vuoksi.

2. erä
- Avausminuutilla MK sai AV-vastuuta ensi kerran, kun Ruusunen oli jäähyllä. Parina oli Kaskimäki. Kallionkieli luisteli kertaalleen kiekon väkisin ulos alueelta ja loi itselleen vetopaikan vasemmasta laidasta 1v1-tilanteessa, mutta kuti meni yli mailan kautta. Aloituksen jälkeen hän kaapi irtopalan siniviivaan, mutta sieltä lähti ponneton veto.

- Toisessa vaihdossaan MK karvasi kiekon päädyssä omille. Sitten hän suojasi vahvasti, mutta syöttö oikeasta kulmasta ristiin siniviivalle ei mennyt perille toisin kuin monesti lauantaina, vaan se katkottiin keskellä. Jokerit löi pitkän kiekon ja MK:n ketju jäi jäälle. Kulmarallin aikana MK otti oman paikkansa maalin edestä, mutta ei saanut ohjurikiekkoja, vaan Jokerit purki. Vaihdon lopussa Marcuksen luistellessa omiin päin hän sai taklauksen puolustussiniviivalla ja keräili hetken itseään jäästä ennen liukumistaan vaihtoon.

- Kahdeksan minuutin kohdalla MK sai ristipiston keskialueella vasempaan laitaan. Hän vastaanotti syötön ja jatkoi sen eteenpäin Holopaiselle, joka ampui Risikon syliin jaloista. Aloituksen jälkeen MK karvasi kulmassa kiekon yhdeltä illan taistelupariltaan Manniselta ja suojasi sitä taas kropallaan vaivatta, mutta syöttö ei löytänyt omia, kun oikeassa laidassa oli niin ahdasta.

- Heti perään Luoto hölmöili itselleen keihästyksestä viiden minuutin alivoiman, joten MK:n ja Sandvikin kärkiketjut saivat peliaikaa. Ylivoiman alussa Kallionkieli toi kahdesti kiekon hyökkäysalueelle keskeltä. Hän haki aina vauhtia vasenta laitaa pitkin ja sai sitten jätön keskialueella vauhtiin. Ensimmäinen alueelletuonti johti kuvion kuntoon saatiin. Kallionkieli oli tällä kertaa neliön keskellä Seppälän ollessa vasemmalla. Tämä ampui itse tuloksetta. Toinen alueelletuonti oli periaatteessa myös onnistunut, mutta Tarkiainen vastataklasi heti siniviivan jälkeen. MK ehti syöttämään laitaan, mutta siellä ei ollut vielä ketään, joten Jokerit purki heti. Oli kuitenkin ilo huomata, että Kallionkieleen luotettiin kiekon ylöstuojana.

- Samassa YV-viisikossa olivat rightin Puhakka viivassa, Holopainen oikealla ja Kaskimäki päädyssä. Seppälä ja MK vuorottelivat vasemmalla ja keskellä. Seuraavassa YV-vaihdossaan MK oli vasemmalla, joten siksi hän harjoitteli alkulämmittelyssä niin paljon ampumaan vasemmasta siivestä. Nyt hän sai Kaskimäeltä lätyn päädystä, mutta suti ohi, kun piti tällätä vastakiekkoon. Tällä ylivoimalla HIFK yritti tulla oikean kautta alueelle, mutta molemmilla kerroilla yritykset olivat tökätä siniviivan kulman seisoville jaloille. Outo valinta, kun MK oli kuitenkin taas auki vasemmalla liikkeessä.

- Ison jäähyn päätösminuutilla otin nauhalle Kallionkielen operointia vasemmalla. Hän sai Puhakalta levityksen, mutta ampui takakulmasta ohi, pirskatti. Lopussa hän pakotti uudelleen laukauksen seitsemän sekuntia ennen jäähyn loppua samasta paikasta, mutta Salminen oli edessä.

Kallionkielen rannelaukaus vasemmasta laidasta niukasti ohi takakulman.

- HIFK sai uuden ylivoiman 35. minuutilla, kun vierailla oli liikaa pelaajia jäällä. MK ja Puhakka eivät kommunikoineet riittävän hyvin päätydumppauksen noudossa. MK yritti siirtää kulmasta laitaa pitkin eteenpäin, mutta Puhakka liikkuikin maalin taakse. Jokerit pääsi väliin kuluttamaan kelloa. Lopulta Puhakka kuskasi itse keskialueen yli ja syötti Holopaiselle, joka ampui oikealta mailoista verkkoon, vaikka olisi voinut hakea neliön halkikin takakulmalta Kallionkieltä.

- 17. minuutilla oli hyökkäyspään aloitus. MK oli muuten aina oikealla puolta kaarta ampuakseen suoraan. Hän ryntäsi aloituksen jälkeen päätyyn, mutta Manninen ehti siirtää kiekon ränniin. Kolmosparin pakki Tanskanen tuli kuitenkin viivasta vastaan pitäen paineen alueella. MK liikkui päädystä maskiin, mutta Jokerit peitti viivavedot ennen kuin ne olisivat menneet maalinedusruuhkaan. HIFK haki vauhtia omista. MK sai syötön hyökkäyssiniviivalle. Hän nosti Mannisen mailaa ja siirsi kiekon vasempaan laitakaistaan, josta tuli lopulta laukaus Risikon syliin. Tuossa oli kuitenkin taas osoitus MK:n vahvasta mailasta.

- Kallionkieli pääsi jäälle vielä viimeisiksi 15 sekunniksi. Hän ajoi kertaalleen keskeltä maalille, mutta rebound kimposi kulmaan. Kahden erän jälkeen jääaikaa oli 12:40, vaihtoja 16 ja laukauksia yhteensä viisi. Viiden minuutin ylivoiman ansiosta Kallionkieli pelasi siis yli kahdeksan minuuttia toisessa erässä, kun hänen ja Sandvikin ketjut urakoivat kaukalossa.

3. erä
- Avausvaihdossa Kallionkieli ei karvannutkaan ylimpänä, vaan osoitti hyvää puolustusvalmiutta 1-2-2 karvauksessa keskimmäisessä tasossa. Hän puolitti kentän seuraten vastustajan sentteriä ja voitti tämän vielä laidan vieressä 1v1-kamppailussa täyttäessään puolustajan jättämän tilan. Hetkeä myöhemmin Kallionkieli siirsi hyökkäysalueen kulmasta kiekon rystyllä nopeasti viivaan ja liikkui itse maskiin puoleksi minuutiksi muiden kierrättäessä kiekkoa ympäri hyökkäysaluetta. Lopussa hän sai itsensä auki ja syötön takakulmalle, mutta painottomalta puolelta noussut puolustaja tuli samaan kiekkoon, joten Kallionkieli ei saanut kunnon laukausta aikaan, vaan ampui jäänuoliaisen patjaan.

- Seuraava vaihto tapahtui myös hyökkäyspäässä. Kallionkieli putosi viivaan varmistamaan pari kertaa puolustajan noustessa syvyyteen. Hän myös piti viivan kiinni pari kertaa. Viimeinen syöttö löysi kulmasta Seppälän, joka palautti kohti viivaa. Kallionkieli käveli lähelle slottia ja viritti rannelaukauksen, mutta se meni yli mailoista. Lataus kesti liiaksi, joten hänen on vain opittava ampumaan lyhyemmällä virityksellä, koska NHL:ssä tilaa on vielä vähemmän!

- 47. minuutin ylivoimalla MK oli vuorostaan neliön keskellä. Kaskimäeltä tuli päädystä passi maalin eteen, mutta Marcus suti patjaan, plaah. Vihellykseen saakka hän jatkoi silti survomista eikä tosiaan epäröi hämmentää maalin edessä, vaan viihtyy siellä.
- Avauskympin lopussa hän pelasi taas alivoimaa Kaskimäen kanssa. Puolustajat olivat Sedoff ja von Gerdten. Salminen laukoi oikeasta siivestä. Kallionkieli yritti olla laukauslinjalla, mutta päästi vedon ohitseen, josta annan pienen miinuksen. Reboundin Sedoff purki toiseen päähän. HIFK ryhmittyi 1-3 muotoon ottamaan vastaan YV-viisikkoa. Kallionkieli puolusti vasenta laitaa. DeBoer on tuonut saman alivoimasysteemin Golden Knightsiin, joten hyvä, että Kallionkieli sai jo nyt harjoitella sitä, heh.

- Ajassa 50:30 oman pään aloituksesta syntyi 2v1-hyökkäys, kun Holopainen rynni väkisin kahden pelaajan välistä keskialueelle. Fantastinen alustus päättyi syöttöön Kallionkielelle. Tämä pääsi läpiajoon puolustajan selustaan. MK siirsi kämmeneltä rystylle ja yritti nostaa oikeaan yläkulmaan, mutta Risikko ryösti hanskallaan hänet, vaikka Kallionkieli ajoi hänet vielä maalin sisään samalla, kun siirsi maalin pois paikoiltaan. Viimeistely oli silti VGK-pelaajalle tutun tylppä, heh. Joskus myös vertasin Kallionkieltä R. Smithiin ja tuossa ratkaisussa oli todella paljon samaa Smithinkin usein yrittäessä nostaa rystyltä oikeaan yläkulmaan avopaikoista. Yhtä kaikki, MK:n ketju jäi vielä jäälle. Aloituksen jälkeen Marcus paini hetken päädyssä Mannista vastaan, kunnes Jokerit purki. Seuraavasta hyökkäyksestä HIFK kavensi onnekkaasti, kun Lentämäen viivaveto meni kimmokkeen kautta alakulmaan. Kallionkieli sai syöttöpisteen, koska sinisen ylitettyään hän chippasi päin Latvalaa yrittäessään syöttää viereen ja limppu ajautui siitä viivaan Viitasalon heikon purun myötä. Periaatteessa syöttöpisteen olisi voinut jättää antamattakin, mutta toisaalta Kallionkieli sahasi Holopaisen kanssa keskialueen niin mallikkaasti, että suorahyökkäyksestä syöttöpiste ei ollut vääryys. Tehopiste oli sitä paitsi ensimmäinen, jonka näin livenä Golden Knightsin organisaatioon kuuluvalta pelaajalta!

- Viisi minuuttia ennen loppua Kallionkieli blokkasi siniviivan tuntumassa Viitasalon laukauksen ja punnersi kiekon väkisin keskialueelle ennen vaihtoon lipumista.

- Vajaan minuutin päästä HIFK otti maalivahdin pois saatuaan ylivoiman ja haki kavennusta 6v4-ylivoimalla. Kallionkieli operoi vasemmalla ja laukoi kerran ohi etualakulman hivutettuaan itsensä ensin melko keskelle laidasta. Loppuvaihdon hän kamppaili neliön keskellä tilasta kuusikon haettua uutta vauhtia omasta päästä, mutta tulosta ei tullut, kun Risikko koppasi one-timerin vasemmasta laidasta.

Laukaus ylivoimalla vasemmalta ohi etualakulman.

- Viimeinen vaihto. Kaksi minuuttia ennen loppua hän antoi keskialueella ristipiston Holopaiselle, joka vei kiekon hyökkäysalueelle. Sitten MK auttoi vasemmassa laidassa Seppälää, mutta kiekon saatuaan siirsi sen päätyyn vähän hätäisesti, kun siellä ei ollutkaan ketään painottomalta puolelta. Puolustaja piti kuitenkin rännin kiinni ja HIFK sai kuvion kuntoon. Kallionkieli siirtyi maskiin ja vietti siellä loppuvaihdon. Hän oli osua yhteen ohjurikiekkoon, mutta se oli vähän turhan korkea mennen päätypleksiin.

- Lopulliset tilastot olivat 0+1=1, +0. Jääaikaa tuli 21:09, vaihtoja 24 ja laukauksia kahdeksan, joten päätöserässäkin hän pelasi reilut kahdeksan minuuttia toisen erän tapaan, kun HIFK yritti tulla tasoihin johtavien pelaajien avulla. Laukauskartta paljastaa, että vedoista kaikki lähtivät oikean b-pisteen vasemmalta puolelta. Vedoista kolme lähti vasemmalta yläkaarelta ja yksi hieman kauempaa vasemmalta. Yksi kuti lähti yläkaarten välistä slotista ja loput kolme viiksien ja maalin välistä vasemmalta puolelta maalin edestä.
 
"Jos et huijaa, et salee haluu oikeesti voittaa"

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Kiitos raporteista, @Salming. Miten on, onko silmätestin perusteella MK:sta odotettavissa NHL-tason pelaajaa? Raporttisi kuulostavat vähän siltä, että todennäköisesti ei, mutta usein sitä kovan pelaajan näkee heti kättelyssä. Minullekin oli helppo aikoinaan sanoa heti, että esim. Cam Fowler, Kyle Palmieri ja Brandon Montour tulevat NHL:ssä pelaamaan hyvällä tasolla. Jotenkin sen vain heti näki jo ekaa kertaa nähdessäni nämä pelaajat harjoitteluleirillä. Ymmärrän, ettet helpolla lähde scouttamaan Vegasin varauksia Kanadan sarjoissa tai USA:ssa, ja Suomessa on helpompi mennä katsomaan näitä varauksia, mutta on ehkä turhauttavaa, jos heistä ei koskaan NHL-tasolle pelaamaan ole. Tuntuu, että Morozovin ja Dorofejevin kohdalla saattaisi olla pieni mahdollisuus, että kaverit, tai ainakin jompikumpi, joskus vielä NHL:ssä nähtäisiin, mutta Kallionkielen kohdalla se vaikuttaa aika kaukaiselta haaveelta tällä hetkellä. Toki joidenkin kohdalla asiat muuttuvat vielä vähän myöhemmin uralla, mutta kyllä kai tässä vaiheessa kaverin nähtyään pitäisi olla jo joku aavistus, mitä tuleman pitää.
 
Viva Las Vegas!

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Kiitos raporteista, @Salming. Miten on, onko silmätestin perusteella MK:sta odotettavissa NHL-tason pelaajaa? Raporttisi kuulostavat vähän siltä, että todennäköisesti ei, mutta usein sitä kovan pelaajan näkee heti kättelyssä. Minullekin oli helppo aikoinaan sanoa heti, että esim. Cam Fowler, Kyle Palmieri ja Brandon Montour tulevat NHL:ssä pelaamaan hyvällä tasolla. Jotenkin sen vain heti näki jo ekaa kertaa nähdessäni nämä pelaajat harjoitteluleirillä. Ymmärrän, ettet helpolla lähde scouttamaan Vegasin varauksia Kanadan sarjoissa tai USA:ssa, ja Suomessa on helpompi mennä katsomaan näitä varauksia, mutta on ehkä turhauttavaa, jos heistä ei koskaan NHL-tasolle pelaamaan ole. Tuntuu, että Morozovin ja Dorofejevin kohdalla saattaisi olla pieni mahdollisuus, että kaverit, tai ainakin jompikumpi, joskus vielä NHL:ssä nähtäisiin, mutta Kallionkielen kohdalla se vaikuttaa aika kaukaiselta haaveelta tällä hetkellä. Toki joidenkin kohdalla asiat muuttuvat vielä vähän myöhemmin uralla, mutta kyllä kai tässä vaiheessa kaverin nähtyään pitäisi olla jo joku aavistus, mitä tuleman pitää.
Todennäköisempää on, että Kallionkielestä ei tule NHL-pelaajaa kuin että hänestä sellainen tulisi. Jos toistaiseksi näkemäni kolmikko pitäisi rankata, antaisin Morozoville 50%:n NHL-mahdollisuuden, Dorofeyeville 25%:n ja Kallionkielelle 20%:n. Kallionkielen kohdalla raamit ovat kunnossa, mutta taitoaspekti ei vielä ja peliälystäkään en ole ihan varma. Ei kuitenkaan kuopata vielä unelmaa alaketjujen laiturin roolista, koska karvaus- ja kamppailupelaaminen ovat ikäluokan kotimaista kärkeä. Dorofeyevilla sakkaa puolestaan luistelu. Kamppailupelaaminen on mennyt eteenpäin ainakin hieman kesän aikana Twitter-pätkien perusteella. Morozov on jo aikuisissa osoittanut pystyvänsä pelaamaan vastuullista ja voittavaa jääkiekkoa, joten uskon häneen eniten. Hän muuten avasi pistetilinsä tällä kaudella KHL:ssä sunnuntaina syöttämällä SKA:n molemmat osumat 2-1 voitossa. Hän sai ensi kerran tällä kaudella ihan kunnon minuutit (18:21) nimellisessä ykkösketjussa Marchenkon ja Tkachevin kanssa ja heti tuli tulosta. Aloitusprosentti oli tutusti yli 50% (52%).
 
"Jos et huijaa, et salee haluu oikeesti voittaa"

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Harmin paikka tuo Fleuryn tilanne. Mies vakuuttaa Jesse Grangerin haastattelussa rakastaneensa jokaista hetkeä Vegasiin tulosta lähtien, eikä halua muualle. Helppohan tuota on uskoa. Mutta eiköhän kylmäverinen johtajaporukka treidaa Flowerin jonnekin muualle, kuten Gallantistakin erottiin sen enempää tunteisiin huomiota kiinnittämättä.
 
Viva Las Vegas!

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Harmin paikka tuo Fleuryn tilanne. Mies vakuuttaa Jesse Grangerin haastattelussa rakastaneensa jokaista hetkeä Vegasiin tulosta lähtien, eikä halua muualle. Helppohan tuota on uskoa. Mutta eiköhän kylmäverinen johtajaporukka treidaa Flowerin jonnekin muualle, kuten Gallantistakin erottiin sen enempää tunteisiin huomiota kiinnittämättä.
Kyllähän sitä tietysti mielellään pitäisi Fleuryn toisena maalivahtina, mutta siihen ei kyllä taida olla varaa, jos Lehner saa 25 miljoonan sopimuksensa. Fleury sentään totesi myös samaisessa haastattelussa, että ymmärtää businesspuolen ja sen, että hänen ja Lehnerin mahduttaminen saman palkkakaton alle ei ole helppoa. Nyt huhuissa on myös ollut, että Pietrangelo olisi mahdollisesti tulossa Vegasiin. Tuo vaatisi sitten sitä, että ainakin Martinez lähtisi myös muualle. Sanotaan näin, että en itse ole innostunut Pietrangelosta alkuunkaan, koska pitkä sopimus hänen kanssaan voi osoittautua melkoiseksi taakaksi hyvinkin pian, vaikka hänestä olisikin hyötyä pari kautta kannujahdissa, mutta ajattelisin itse tilannetta myös hieman pidemmällä tähtäimellä, vaikka Foley haluaakin voittaa mestaruuden kuudessa kaudessa.

Pelaaja-arviot ovat valmistumassa. Maalivahdit, puolustajat ja suurin osa hyökkääjistä on raapusteltuna. Julkaisen ne muutaman päivän sisään ja availen sitten uuden kausiketjun ensi viikon aikana, kun varaustilaisuuskin jo lähenee. Silloin myös pohdin tarkemmin ensi kauden joukkuetta.
 
"Jos et huijaa, et salee haluu oikeesti voittaa"

VapaahetoisGM

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK, K-Vantaa, Minnesota Blue Jays, Kapa, VG-62
Harmin paikka tuo Fleuryn tilanne. Mies vakuuttaa Jesse Grangerin haastattelussa rakastaneensa jokaista hetkeä Vegasiin tulosta lähtien, eikä halua muualle. Helppohan tuota on uskoa. Mutta eiköhän kylmäverinen johtajaporukka treidaa Flowerin jonnekin muualle, kuten Gallantistakin erottiin sen enempää tunteisiin huomiota kiinnittämättä.
Jos Lehner nähdään parempana veskarina, niin Fleuryn ulostaminen on ainoa vaihtoehto. Vaikka olisi kuinka hyvä jätkä ja rakastaisi Vegasia, niin ei tämä mikään Nuori Suomi ole.
 
Kaarina on koti ja Paimio synnyinpaikka, mutta sydän sykkii ainoastaan Stadin Kingeille <3

—> "Ainakin Morley oli täysin näkymätön tänään Kunykin verrattuna." - Käyttäjä Jääkaappi perustelee, miksi Kunyk on parempi kuin Morley. Morely ollut viestin kirjoitushetkellä jo useamman viikon loukkaantuneena, eikä pelannut ottelussa...

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Pelaaja-arviot 2019-2020

Arvosanat ovat suhteutettu odotusarvoon eivätkä niinkään absoluuttiseen tasoon. Tästä viestistä löytyvät erikseen vielä vertailun vuoksi kunkin pelaajan plussat ja miinukset runkosarja- ja pudotuspeleistä: Vegas Golden Knights 2019–2020

Maalivahdit

#29 Marc-Andre Fleury 49gp 27W 16L 5OT, GAA 2.77, 90,5% / 4gp 3W 4L, GAA 2.27, 91,0%


- Avauskaudella torjuntaprosentti oli reilusti päälle 92% runkosarjassa ja pudotuspeleissä. Viime kaudella se putosi hieman reiluun 91%:een ja nyt lukema olikin enää niukasti päälle yhdeksänkymmenen, joten on ehkä oikea aika luopua Fleurysta. Kauden 18-19 tapaan hän oli myös päättyneellä kaudella hyvässä vireessä heti alkukaudesta, kunnes sitten isän poismeno veti hänet pelikentiltä sivuun marras-joulukuussa eikä sen jälkeen oikein löytynyt enää samaa virettä, vaikka DeBoerin tultua sisään helmi-maaliskuussa Fleury pelasikin vielä kolme nollapeliä loppukaudesta. Arvosanataulukossani Fleury kirjasi lopulta yhteensä neljätoista plussaa runkosarjassa. Kauden avauskolmanneksen jälkeen hän oli kahdeksan pykälää plussalla, joka kertoo juuri mainiosta alusta kauteen, mutta sitten erinäiset tekijät astuivat kuvioihin. Pudotuspelejä ennen hän kärsi pienen vamman harjoitusleirillä ja kun Lehner oli muuri sekä harjoituksissa että lämmittelypeleissä, hän sysäsi Marc-Andren penkin puolelle katsomaan, kun joukkue lopulta putosi konferenssifinaalissa. Siitä huolimatta Fleury hoiti oman tonttinsa pudotuspeleissä kiitettävästi tosipeleissä ottaen yhdet voitot Chicago- ja Canucks-sarjoissa. Dallasia vastaan hän kärsi 1-0 tappion ollen siinäkin pelissä mies paikallaan. Ainoa heikompi peli oli lohkovaiheessa Bluesia vastaan, kun omiin meni neljä.

Arvosana: 8-

#30 Malcolm Subban 20gp 9W 7L 3OT, GAA 3.18, 89,0%

- Avauskauden 13 voittoa 22 pelistä jää historiaan Subbanin parhaana Vegas-kautena. Päättyneellä kaudella hän pelasi taas sen noin parikymmentä runkosarjapeliä, mutta ei osoittanut eteenpäinmenoa, vaan pikemminkin ehkä jopa taantumista tai ainakin paikallaan pysymistä, joten McCrimmon, McPhee ja kumppanit totesivat, että pudotuspeleihin tarvitaan toinen luotettava maalivahti ja Subban kaupattiin Chicagoon Lehner-kaupassa. Yhdeksän voittoa 20 pelistä ei ollut katastrofaalinen saldo kakkosmaalivahdille, mutta johtoporras vaati vielä parempaa, minkä ymmärrän hyvin tilastoja katselemalla ja pelejäkin muistelemalla. Subban sai kolmen kauden aikana ihan riittävästi mahdollisuuksia. 63 ottelussa GAA oli 2.92 ja torjuntaprosentti 90,1%, joten päättynyt kausi meni hieman alakanttiin keskiarvoon nähden. Toisinaan toki Subban joutui pelaamaan epäedullisia peräkkäisten iltojen jälkimmäisiä pelejä väsynyt joukkue edessään, mutta siltikin parempaan olisi pitänyt pystyä, jos hän olisi halunnut jatkaa organisaatiossa.

Arvosana: 7

#90 Robin Lehner 3gp 3W 0L, GAA 1.67, 94,0% / 16gp 9W 7L, GAA 1.99, 91,7%

- Vakuuttava sisääntulo organisaatioon. Runkosarjassa hän ei hävinnyt kertaakaan siirtotakarajan jälkeen. Toki vastuksetkaan eivät olleet ihan kovimpia, kun Calgary oli muistaakseni pahin vastus muiden ollessa NJ ja Buffalo. Koronatauon jälkeen hän tuli harjoitusleirille hyvässä kunnossa ja varasti näytöillään ykkösmaalivahdin aseman. Ensimmäisistä yhdeksästä ottelustaan Vegasissa hän hävisi vain yhden. Pudotuspeleissä hän pelasi peräti neljä nollapeliä 16 ottelussa, kun Fleurylla on Vegas-urallaan pudotuspeleissä viisi nollapeliä 31 ottelussa. Lehner varasti Fleurylta pudotuspelien nollaputkiennätyksen pitämällä maalinsa puhtaana 171:28 Canucks- ja Dallas-sarjoissa. Loppu oli kuitenkin mollivoittoinen, kun kolmessa viimeisessä Dallas-pelissä Lehnerin torjuntaprosentit olivat 87.0%, 88.5% ja 90.0%. Annan arvosanaksi 9+, koska ihan finaaleihin asti Lehner ei kyennyt joukkuetta kantamaan ja siten Fleury saa pitää historian parhaan maalivahtiarvosanan 9,5 avauskaudelta, koska hän oli tuolloin playoffeissa muuri finaaleihin asti.

Arvosana: 9+

#35 Oscar Dansk 1gp 0W 1L, GAA 6.00, 83,8%

- Kauden ainoa ottelu oli syksyllä Philadelphiassa, jossa omiin meni kuusi kiekkoa. Sen koommin Dansk ei Vegasin maalilla pelannutkaan. Hän on kuitenkin yhä organisaation kolmosmaalivahti, jolle saattaa aueta enemmän tilaisuuksia ylhäällä ensi kaudella, jos Fleury kaupataan. Yksi pelattu ottelu oli myös eteenpäinmenoa kauteen 18-19 nähden, koska tuolloin Dansk ei saanut yhtään peliä ylhäällä, vaikka oli avauskaudella melko hyvä näytönpaikoissaan torjuen muun muassa seurahistorian ensimmäisen nollapelin. Joka tapauksessa koska Dansk on pelannut vain yhden NHL-pelin kahdella viime kaudella, en usko hänen aloittavan ylhäällä ensi kauttakaan kakkosmaalivahtina, jos Fleury kaupataan, vaan Dansk jatkanee kolmosveskarina.

Arvosana: 6-

#40 Garret Sparks 1gp 0W 0L, GAA 4.38, 85,7%

- Pääsi yhdessä pelissä kesken kaiken sisään torjuen 12/14 kiekkoa. Ei käyttöä enää tulevaisuudessa Vegasissa, kun Patera ja Ferguson tulevat AHL-joukkueeseen kamppailemaan kakkosvahdin paikasta. Kiitos ja näkemiin.

Arvosana: 5,5

Puolustajat

#27 Shea Theodore 71gp 13+33=46, +12 / 20gp 7+12=19, +7


- Theodore paranteli omissa nimissään ollutta organisaation puolustajien maaliennätystä 13 kihaukseen ja teki myös piste-ennätyksen, vaikka hän sai MM-kisojen jälkeen tiedon kivessyövästä ja oli siksi harjoittelematta useamman viikon kesällä. 50 pistettä olisi ollut paperia täydellä kaudella. Gallant antoi hänen pelata ylivoimista noin puolitoista minuuttia eikä DeBoerin aikana vastuu vähentynyt, vaan jopa lisääntyi eritoten tasaviisikoin. Pudotuspeleissä Theodore oli joukkueen tärkein pelaaja iskien muutamia tärkeitä ratkaisumaaleja kuten Vancouver-sarjan voittomaalin. Samassa sarjassa syntyi myös upea soolo-osuma. Kiekonriistotilastossa Theodore oli runkosarjassa jälleen puolustajien TOP3:ssa, joten hän osaa käyttää mailaansa hyvin ja puolustaa liikkeen avulla kiilaten. Maalinedustan siivoamisessa on vielä petrattavaa kuten pudotuspelit välillä näyttivät, mutta muuta moitittavaa en nyt löydä. Theodore laukoo paljon viivasta ja luottaa laadun sijasta määrään. Ensi kaudella odotuksissa on, että häntä ei suojella ihan niin paljoa, jotteivat McNabb ja Schmidt joudu jatkuvasti pelaamaan vastustajan parhaita vastaan. Keskimääräinen peliaika oli vähän päälle 22 minuuttia sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä. Häikäisevät pudotuspelit muuten nostivat Theodoren kolmossijalle Vegasin pudotuspelien kaikkien aikojen pörssissä tehoin 11+26=37 47 ottelussa. Kolmeen viime kauteen kukaan muu puolustaja ei ole tehnyt yhtä paljoa tehopisteitä pudotuspeleissä kuin hän. Esimerkiksi Krugilla on yksi piste vähemmän, vaikka pelejä on yksi enemmän kuin Shealla. Hedmanilla on puolestaan 32 pistettä 43 ottelussa, joten hänetkin Theodore pesee PPG-vertailussa.

Arvosana: 9,5

#88 Nate Schmidt 59gp 7+24=31, +11 / 20gp 2+7=9, +0

- Kahdella ensimmäisellä kaudella annoin Schmidtille arvosanoiksi 9,5 ja 9, koska hän oli joukkueen tärkein puolustaja. Kauden 18-19 tapaan Schmidt missasi päättyneenkin kauden alussa pelejä, koska loukkaantui avauspelin avauserässä ja oli sivussa 12 ottelua. Kaudella 18-19 syynähän oli dopinghässäkkä. Päättyneellä kaudella paluu peleihin polvivamman jälkeen oli haastava ja oikeastaan vasta tähdistötauon jälkeen Schmidt tuntui olevan oma itsensä ja täysin terve. Luulen, että syksyllä hän ei pelannut ihan sataprosenttisessa kunnossa, koska liike ei ollut yhtä lennokasta kuin loppukaudella. Tehopisteitä syntyi noin joka toisessa ottelussa, mikä oli linjassa aiempiin kausiin nähden, mutta puolustuspäässä tuli enemmän virheitä ja harhasyöttöjä paineen alla. Pudotuspeleissä oikeastaan sama jatkui eli ihan niin luotettava TOP2-puolustaja Schmidt ei ollut kuin aiemmilla kausilla, muttei nyt mikään katastrofikaan, vaan palkkapussiin nähden hän pelasi vähintään kohtalaisesti vastustajan parhaita pelaajia vastaan ja heitä vastaan menetyksiä tietysti sattuukin enemmän ja virheitä tulee, koska McNabb ja Schmidt pelasivat muun muassa runkosarjassa NHL:n neljänneksi ja kuudenneksi vaikeimpia minuutteja puolustajista. Pudotuspeleissäkin Schmidt urakoi alakerrasta eniten iltaa kohden, 23:03.

Arvosana: 8

#22 Nick Holden 61gp 6+8=14, -1 / 19gp 0+1=1, +2

- Avauskaudellaan Vegasissa Holden saapui täyttämään Sbisan jättämää aukkoa, mutta tuli syrjäytetyksi Merrillin toimesta. Päättyneellä kaudella Holden kuitenkin valtasi paikkansa kolmosparista takaisin ja oli rotaation vuoksi sivussa vain kymmenestä runkosarja- ja yhdestä pudotuspelistä. Ehkä kauden kohokohta Holdenille oli viime hetken 1-1 tasoitusmaali ilman maalivahtia Chicagossa kauden alkupuolella, jolloin VGK haki vielä itseään ja jokainen piste oli merkittävä. Maaleja syntyi lopulta peräti kuusi ja kieltämättä Holdenin lyöntilaukaus ja taustanousut tarjosivat hyvää tulitukea. Pudotuspeleissä Holden pelasi Whitecloudin parina. Minuutit jäivät kuitenkin vain 13 minuuttiin iltaa kohden, koska Holden ei pelannut ollenkaan erikoistilanteita kuin silloin, jos joku neljästä varsinaisesta alivoimapuolustajasta oli istunnolla. Hän kuitenkin hoiti oman roolinsa näkymättömän hyvin ja jäi plussalle tehotilastossakin lopulta. Holden ei säväyttänyt, mutta en muista yhtäkään suurta virhettäkään häneltä pudotuspeleistä. Ensi kaudella palkka putoaa 2,2 miljoonasta 1,7 miljoonaan. Paikka kolmosparissa ei ole sementoitu, koska Hague varmastikin saanee omat tilaisuutensa kauden aikana, mutta päättyneellä kaudella Holden osoitti paljon varmempaa ja tasaisempaa oman alueen puolustuspelaamista kuin ensimmäisellä kaudellaan, joten sikäli hän on vielä Haguen edellä puolustajarankingissa, kunnes toisin todistetaan. Arvosana paranee 7-:stä maltillisesti 7,5:een, koska arvosanataulukossani hänen saldonsa runkosarjassa oli lopulta jopa miinusmerkkinen -2, joten 14 tehopisteestä huolimatta peruspelaamisesta en aina sittenkään pitänyt, vaikka se oli parempaa kuin avauskaudella.

Arvosana: 7,5

#3 Brayden McNabb 71gp 2+9=11, +1 / 20gp 0+3=3, -1

- Pistemäärä runkosarjassa oli samankaltainen kuin aiemmilla kausilla, jolloin McNabb teki 16 ja 15 pistettä. McNabb päätti edeltävän kauden Theodoren parina ja aloitti myös päättyneen kauden, koska Schmidt teloi itsensä sivuun 12 otteluksi, mutta sen jälkeen hän palasi takaisin yhteen Schmidtin kanssa ja pelasi vastustajan parhaita pelaajia vastaan NHL:n neljänneksi ja kuudenneksi vaikeimpia minuutteja. Vaikeista minuuteista johtuen virheitä tuli mututuntumalla sanottuna jonkin verran enemmän kuin aiemmilla kausilla ja niistä rokotinkin arvosanoissani. Alkukaudesta McNabb oli myös liian usein jäähyllä. Hyökkäyssuuntaan McNabb ei ollut ihan niin hyvä siniviivalla kuin aiemmilla kausilla, jolloin hän lähetti mielestäni parempia ohjureita maalille ja osasi valita myös paremmin hetket, milloin palauttaa kiekko vain ränniin. Alivoimalla hän jatkoi tutusti ykkösparissa ollen luottojuhta sillä osa-alueella. Aiemmilla kausilla McNabbin arvosanat ovat olleet 8+ ja 8,5, mutta mielestäni päättynyt kausi oli ihan rahtusen heikompi kuin aiemmat, joten annan arvosanaksi 8-. Toki edelleen hän tekee palkkaansa nähden mainiota työtä ykköspuolustajaparissa kiekottomana. Tärkeää on myös se, että McNabb on aina käytettävissä ja nousi Karlssonin loukkaantumisen myötä organisaation ykköseksi pelatuissa otteluissa (275 ottelua/282 mahdollisesta).

Arvosana: 8-

#14 Nicolas Hague 38gp 1+10=11, +0

- Hague voitti syksyllä kilpailun kuudennen puolustajan paikasta ja oli nuoremmista puolustajista Gallantin valinta. Otteet ailahtelivat melko paljon. Parhaat esitykset tulivat Theodoren rinnalla, kun tämä paikkasi nopeudellaan Haguen hitautta. Tietyt pelit Engellandin parina kolmosparissa eivät olleet kaunista katsottavaa. Uran avausmaali tuli Bostonissa ylivoimalla patenttilyöntilaukauksella. DeBoerin aikana vastuu jäi olemattomiin ja hyvin pian Whitecloud nostettiin hänen tilalleen ylös. Playoffeissakin Merrill oli edellä hierarkiassa. Ensi kauden Hague aloittaa seiskapakkina, mutta voi hyvinkin syrjäyttää esimerkiksi Holdenin kolmosparista, koska nuoret pelaajat tuppaavat kehittymään. Uusi AHL-valmentaja Manny Viveiroskin voi saada Haguesta toisaalta uusia puolia esiin farmissa, jos Hagueta ei haluta roikottaa katsomossa turhaan. Kohtalainen debyyttikausi ylhäällä kaikkinensa Haguelta ja hän sai minulta lopulta sen verran plussaa kauden aikana, että jäi neljä pykälää plussalle, joten vaikea Nicille on antaa ainakaan heikompaa arvosanaa kuin Holdenille, mutta toisaalta kaudenaikainen tilastointini suosii ehkä hieman liiaksi tehopisteitä peruspelaamisen varjolla. NHL-debyytti tapahtui muuten Sharksia vastaan vieraissa kauden toisessa pelissä. Sekin on hyvä mainita, jos ja kun luen näitä jälkikäteen vuoden päästä.

Arvosana: 7,5

#23 Alec Martinez 10gp 2+6=8, +5 / 20gp 2+6=8, +11

- Erinomainen hankinta siirtotakarajalla. Koska olin nähnyt Alecin aikoinaan livenä Tepsin paidassa kaudella 12-13, tiesin, että hänessä on potentiaalia pisteidentekijäksikin. Ja pisteitä hän tosiaan iski saadessaan operoida kakkosylivoimassa oikeassa siivessä laukojan paikalla. Vegas-debyytissään hän iski unohtumattoman osuman maalin vasemmalta kulmalta polvet jäässä kompuroituaan muistaakseni itsekseen, heh. Vastuuta tuli myös kakkosalivoimaparissa Schmidtin rinnalla. Pudotuspeleissä peliaika oli 22:05, joten hän pelasi puolustajista kolmanneksi eniten ja vastasi kyllä ihan hyvin huutoon, koska teholukema oli niin komea, mutta jälleen pitää muistaa se, että Theodoren kanssa he eivät pelanneet niin vaikeita minuutteja kuin ykkösparissa. Ehkä vähän loppua kohden Martinez alkoi vuotaa puolustussuuntaan ja esimerkiksi viimeisessä Dallas-pelissä molemmat varsinaisen peliajan maalit menivät osin hänen piikkiinsä, kun Benn ja Kiviranta eivät pysyneet hänen pihdeissään maalin edessä. Neljän miljoonan sopimus kattaa vielä ensi kauden ja hinta-laatusuhde on kyllä oikein pätevä.

Arvosana: 9

#15 Jon Merrill 49gp 2+5=7, +9 / 1gp 0+1=1, +1

- Kaudella 18-19 Merrill ryösti kauden edetessä pelipaikan kolmosparista Holdenin ja Millerin ailahdellessa ja teki 57 pelissä 15 pistettä, jolloin annoin arvosanaksi jopa yhdeksäisen. Menneellä kaudella pelejä tuli kahdeksan vähemmän ja pudotuspelejäkin vain yksi, kun edeltävällä kaudella Merrill pelasi Sharks-sarjan kaikki pelit kuitenkin. Tämän kauden kahdesta maalista toinen syntyi hyökkääjänä stuntatessa nelosketjussa ja aiheutti hilpeyttä. Merrillin voisi luulla täyttäneen paikkansa ihan kohtalaisesti tälläkin kaudella, kun tehotilasto oli tosiaan +9, mutta Martinezin hankinnan myötä hän putosi katsomoon eikä päässyt sieltä enää takaisin kehiin kuin yhdessä pudotuspelissä paikatessaan Holdenia, joka ryösti Merrillin pelipaikan kauden edetessä, vaikka tämä sai aloittaa kauden Theodoren parina kakkosparissa ja pelasi TOP4-roolissa Schmidtin loukkaantumisen ajan kauden alussa. Syy kokoonpanosta pudottamiseen löytyy heikoista otteista kaukalossa eli kuin varkain teholukema oli noin hyvä, vaikka arvosanoissani Merrillin kauden saldo oli runkosarjassa -8, joka oli joukkueen heikoin. Vertailuna Stonen luku oli +43. Sopimus päättyi tähän kauteen ja on vaikea nähdä, että Merrill jatkaisi enää organisaatiossa, koska takaa on tulossa nuorempia ja halvempia pelaajia, vaikkei Merrillinkään palkka päätä huimaa, mutta hän kuitenkin saanee muualla vähän enemmän tuohta kuin Vegasissa sekä ennen kaikkea vakituisen roolin kokoonpanosta.

Arvosana: 6,5

#5 Deryk Engelland 49gp 1+5=6, +6

- Avauskaudella syntyi 23 tehopistettä, seuraavalla kaudella 12 ja nyt päättyneellä kaudella enää kuusi. Gallant vielä peluutti Engellandia kolmosparissa ailahtelevista otteista huolimatta, mutta DeBoer siirsi hänet kylmästi syrjään ja nosti Whitecloudin tilalle, joten eiköhän Engellandin aika pelaajana ole ohi tässä seurassa. Siirtotakarajalla ainakin yksi joukkue oli osoittanut kiinnostusta häneen, joten ehkä ura jatkuu sitten vielä muualla, mene ja tiedä. Jalkanopeus kuitenkin hidastui entisestään ja virheitä tapahtui omassa päässäkin liikaa rooliin nähden. Sentään ykkösparissa Schmidtin rinnalla Engelland ei enää päättyneellä kaudella pelannut, vaan Gallantkin pudotti hänet tosiaan kolmospariin heti alusta alkaen. Kaudenaikainen tilastointini paljastaa, että Engelland sai minulta keskimäärin 0,14 yksikköä miinusta iltaa kohden, mikä oli samaa luokkaa Merrillin kanssa, joten Derykinkin arvosana alkaa kutosella.

Arvosana: 6+

#2 Zach Whitecloud 16gp 0+1=1, +3 / 20gp 2+1=3, +1

- Syksyn harjoitusleirillä syntynyt vamma venytti Whitecloudin kauden alkua ja hän haki tuntumaa farmista. Odottelin, että Gallant olisi jossain vaiheessa kutsunut hänet ylös viime vuoden puolella, mutta vasta DeBoer luotti Whitecloudiin. Syytä olikin, sillä hän pelasi muistaakseni 12 ensimmäistä NHL-peliään (ml. 17-18 kauden Edmontonia vastaan tullut debyytti runkosarjan lopussa teholukemalla +3) jäämättä kertaakaan miinuksille. Runkosarjassa Whitecloud ajettiin varovasti sisään kolmosparissa 14 minuutin jääajalla, mutta pudotuspeleissä hän pelasi keskimäärin 17 minuuttia iltaa kohden, koska koronatauon jälkeen hänet ylennettiin satunnaisista kakkosalivoiman minuuteista Engellandin tontin täyttäjäksi ykkösalivoimapariin McNabbin rinnalle. Pudotuspelien edetessä Whitecloud pääsi yhä paremmin rooliinsa sisään eikä arkaillut ottaa mustelmia laukauksia blokatessaan. Hyökkäyssuuntaan tapahtui myös enemmän asioita eli Whitecloud uskalsi vähän rohkeammin nousta viivasta painottomalta puolelta ja sai syöttöjä päädystä, mutta vastakiekkoon lauotuista lämäreistä suurin osa ei löytänyt kuitenkaan tietään maaliin. Uran avausmaali syntyi kuitenkin tuolla tavoin, kun Roy syötti päädystä ja Whitecloud latasi oikean aloitusympyrän sisältä kiekon takakulmaan suoraan syötöstä St. Louisia vastaan toisessalohkovaiheen ottelussa. Voisi sanoa, että Whitecloud lunasti pudotuspelinäytöillään vitospuolustajan aseman ensi kauteen lähdettäessä. En epäröi, etteikö hän sitä säilyttäisi, koska hän pystyi hyvin siirtämään AHL:ssä nähdyt puolustussuunnan vahvuutensa NHL-tasolle. Hän ei vuoda, vaan osaa laittaa kiekon ajoissa liikkeelle rauhallisilla syötöillään.

Arvosana: 8,5

#45 Jake Bischoff 4gp 0+0=0, -2

- Gallantin alaisuudessa Bischoff pääsi lokakuun lopussa pelaamaan neljässä ottelussa. Debyytti tapahtui Pittsburghissa, jonka jälkeen Jake pelasi myös Philadelphiassa, Chicagossa ja kotona Coloradoa vastaan. Debyytti oli kaikkein ehjin esitys ja teholukemakin jäi maalin verran plussalle. Hän kirjasi jopa kaksi kutia 16 minuutissa ja eikä vuotanut omalla alueella. Ennätysminuutit 17:33 tulivat seuraavassa pelissä. Viimeisessään pelissään Jake pelasi 14:58 ja teholukema oli -2, jonka jälkeen matka kävi takaisin farmiin. Toki hänestä itsestään nuo miinukset eivät johtuneet, vaan muiden virheistä. Vaikea on silti nähdä, että DeBoer löytäisi enää käyttöä Bischoffille, koska taso ei vain riitä AHL:ää korkeammalle pitkässä juoksussa tällä harmaalla puolustavalla puolustajalla, jonka arvosana jäi neutraaliin +0:aan runkosarjan tilastoinnissani.

Arvosana: 7

Hyökkääjät

#67 Max Pacioretty 71gp 32+34=66, +18 / 16gp 5+3=8, -2


"Runkosarja meni vihkoon, turha sitä on kiistää. Välillä Pacioretty oli palkkansa arvoinen, mutta liian usein jäi varjoon ja tuhlasi paikkoja laukomalla logoon ranteella. Kärsi lisäksi muutamasta pienestä vaivasta vähän väliä, joten 16 ottelua jäi väliin. Stonen tulo auttoi kaikkein eniten Paciorettya, joka nousi sille tasolle, jota jo ennen kautta toivottiin ja pudotuspeleissä hän sitten pystyikin olemaan tehokas Stonen ja Stastnyn rinnalla, josta nostan hattua, sillä välttämättä tuollainen tasonnosto runkosarjasta playoffeihin ei onnistu jokaiselta jätkältä varsinkaan, kun runkosarja uudessa seurassa ei sujunut toivotusti. Uskon, että ensi kaudella Pacioretty pelaa paremmin runkosarjassakin, kun vierellä on alusta asti laatua eivätkä ketjukoostumukset sotkeennu toivottavasti. Arvosana on 8, koska kauden tärkeimmissä peleissä Pacioretty oli kuitenkin parhaimmillaan."

- Kirjoitin Paciorettysta viimeksi noin kuin yllä lukee. Päättynyt kausi oli peilikuva avauskauteen eli runkosarja oli suorastaan mahtava kuten sopi jopa odottaa loistavien pudotuspelien jäljiltä. Pacioretty pelasi tasaviisikoin ehkä uransa laadukkainta jääkiekkoa Stonen vierellä ja osui ylivoimalla hyvällä prosentilla oikeasta siivestä Theodoren levityksistä tai Stonen poikkisyötöistä. Ennen pudotuspelejä hän kärsi pienen vamman harjoitusleirillä ja se näkyi otteissa, koska pelejä jäi neljä väliin ja pelaaminen ei ollut läheskään samalla tasolla kuin runkosarjassa. Haltuunotot, laukaukset ja ylipäätään viimeiset ratkaisut olivat kohmeisia ja ennalta-arvattavia liian usein. Liikekään ei ollut yhtä hyvää. Jos laskuista jätetään VAN-sarjan nelospeli, jossa Pacioretty tekaisi 2+1 tehot, muissa 15 ottelussa hän keräsi vain viisi pistettä, mikä on liian vähän TOP6-hyökkääjältä, kun vuotta aiemmin pudotuspeleissä hän kuitenkin teki 11 pistettä seitsemässä pelissä ollen aivan hurmiossa. Jos Pacioretty olisi saanut pelata ilman vammoja pudotuspeleissä, uskon, että Vegas olisi ollut paljon lähempänä finaaleja. Sisäisen pörssin voitto runkosarjassa antaa kuitenkin uskoa siihen, että Paciorettysta on hyötyä vielä sopimuksen keston verran eli pari kautta eikä hän olisi taantumassa stastnymaisesti. Toki Max täyttää vasta 32 vuotta marraskuussa, joten ikäeroakin on kolmisen vuotta Stastnyyn. Arvosana paranee kahdeksikosta yhdeksään, mutta sen parempaa arvosanaa en voi antaa johtuen heikoista pudotuspeleistä. Jos olet kaukalossa, olet silloin kuitenkin pelikykyinen ja tulosvastuussa.

Arvosana: 9

#61 Mark Stone 65gp 21+42=63, +15 / 20gp 7+10=17, -1

- Stone oli viimeinen kultainen ritari, joka koski kiekkoon kaudella 18-19, koska hänen syötöstään Sharks käänsi pelin pystyyn ja teki seiskapelin voittomaalin. Ensimmäisen täyden kauden Stone aloitti erinomaisesti. Viiteen ensimmäiseen peliin hän teki kolmesti 1+1 tehot ja kertaalleen 0+2. Ohipelit olivat kauden aikana hyvin harvassa ja Karlssonin, Paciorettyn sekä Smithin kanssa hän oli hyökkäyksen tasaisimpia suorittajia illasta toiseen. Stone on pelaaja, joka nostaa ympärillään olevien pelaajien tasoa kerta toisensa jälkeen. Sitä on hieno katsoa. Runkosarjan kohokohta tälle tyylikkäälle hipsterille kiharapehkossaan ja valkoisissa silmälaseissaan oli helmikuun alun seurahistorian ensimmäinen viiden pisteen ilta Floridaa vastaan vieraissa (2+3). Tuossa pelissä hän teki myös häikäisevän soolopujottelun toisen erän alussa ja alusti Paciorettylle pari maalia. Muutama peli myöhemmin hän puolestaan keräsi neljä syöttöä Bluesia vastaan eikä tulikuuma kuukausi ollut vielä siinä, kun toiseksi viimeiseksi jääneessä pelissään hän alusti neljä osumaa myös Anaheimia vastaan pelissä, jossa Karlsson teki hatut ja Theodore ratkoi voiton jatkoajalla Stonen esityöstä tietysti. Unohtumattomia ja hienoja hetkiä näin jälkikäteen muisteltuna. Alan suorastaan hymyilemään nyt, kun muistelen tämänkin paljon tapahtumia sisältäneen sesongin huippuhetkiä ja kuuntelen samalla kirjoittaessani kuulokkeilla hyvän mielen suomalaista poppia. Stone muuten voitti tilastoimani pluspörssin lukemalla +43.

Takaisin asiaan. Pudotuspeleissä Stone oli paras hyökkääjä Tuchin ohella ja toiseksi arvokkain pelaaja Theodoren jälkeen, joten hän jatkoi siitä, mihin jäi avauskautensa pudotuspeleissään, jolloin pisteitä syntyi 6+6 seitsemään peliin ja nyt siis 7+10 20 otteluun, jolla irtosi Theodoren jälkeen sisäisen pörssin kakkossija. Toki ihan niin dominoiva Stone ei ollut playoffeissa kuin avauskaudellaan, mutta kuitenkin esillä lähes joka ilta. Tehottomuus vain vaivasi häntäkin loppua kohden. Stonella on kuitenkin 27 pudotuspelissä Vegasissa nyt kasassa hulppeat 13+16=29 tehot, joten en voi olla kuin pitämättä hänestä, koska Stone ei ole toistaiseksi alisuorittanut kauden tärkeimmissä otteluissa isossa kuvassa. Hänellä on jo nyt kolmanneksi eniten pudotuspeliosumia Vegasissa. Eroa Tuchiin ja Joonataniin on vain kaksi osumaa, vaikka pelejä on parikymmentä vähemmän kuin tuolla kaksikolla! Niin hyvä Stone on ollut pudotuspeleissä Golden Knightissa tähän asti.

Arvosana: 9,5

#19 Reilly Smith 71gp 27+27=54, +17 / 20gp 5+9=14, +2

- Smithilla on tapana joka toinen kausi iskeä yli 20 maalia ja niin tapahtui taas. Hän teki jopa maaliennätyksensä runkosarjassa ja olisi luultavasti rikkonut täydellä kaudella ensi kerran 30 maalin rajan. Osasin ounastella Smithin värkkäävän kutakuinkin 50-55 pistettä ja siksi valitsin hänet joukkueeseeni myös Jatkoajan omassa NHL-fantasyssa Peliluolan puolella, joten minulle Smithin mainiot tilastot eivät tulleet yllätyksenä. Yllätys ei ollut sekään, että pudotuspeleissä hän oli kolmanneksi paras pistemies Theodoren ja Stonen jälkeen, koska debyyttikaudellaan hän voitti Vegasin pudotuspelien pistepörssin ja tämän syksyn tehoillaan vankisti asemaansa organisaation historian parhaana pudotuspelien pistemiehenä tehoin 11+31=42 47 pelissä. PPG kalpenee vain herra Stonelle. Pudotuspelit alkoivat hyvin Marchessaultin ja Stastnyn kanssa, kun Chicago-sarjassa hän oli tehokkain ritari kuudella pisteellä ja VAN-sarjan avauspelissäkin tulivat 1+1 tehot, kunnes viimeiseen 11 peliin Smith keräsi vain 1+3 tehot hyytyen jopa hieman yllättäen aiempiin pudotuspelinäyttöihin nähden. Tuo oli oikeastaan ainoa särö muutoin hyvässä kaudessa. Hän pelasi ensi kerran jokaisessa pelissä ja oli todella tasainen illasta toiseen. Tylsä adjektiivi, mutten keksi parempaakaan, vaan toistan sitä varmasti liikaa.

Kauden alussa varsinkin yhteistyö Karlssonin kanssa toimi ja Smith teki seitsemän osumaa kymmeneen peliin. Reilly taisi jäädä vain kuutisen kertaa pisteittä ensimmäisissä reilussa parissakymmenessä pelissä. Pisin pisteetön jakso oli marraskuussa neljän pelin pituinen, mutta tuon pahempia monttuja ei tullut ja paikoille hän pääsi melkeinpä joka iltana tai alusti maalitilanteita muille. Laukausprosentti 16% oli yli uran keskiarvon 12,3%, joten en odota ensi kaudella Smithilta yhtä kovia maalimääriä, mutta kyllä hän sen 50 pistettä pystyy jälleen kiskaisemaan kasaan, jos terveyttä piisaa. Se riittää minulle luotettavan alivoimapelaamisen ohessa. Pudotuspeleissä DeBoer nosti Karlsson-Smith parin aloittavaksi alivoimapariksi mitä pidemmälle kannujahti eteni, joten se kertoo luotosta ja arvostuksesta, josta Smith nauttii ja jo Gallantin aikana muut pelaajat luonnehtivat häntä joukkueen ehkä merkittävimmäksi pelaajaksi. Tuo on toki nyt varmaan muuttunut, kun Stone on tullut mukaan, mutta kuitenkin. Sisäisessä plusmiinustilastoinnissani Smith keräsi runkosarjassa lukeman +34, joka oli yhden parempi kuin Marchessaultilla ja Paciorettylla.

Arvosana: 9
 
"Jos et huijaa, et salee haluu oikeesti voittaa"

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
#81 Jonathan Marchessault 66gp 22+25=47, +6 / 20gp 3+7=10, +1

- Marchessaultin pistekäyrä jatkoi laskemistaan. Avauskaudella syntyi 75 pinnaa, sitten 59 ja nyt enää 47. Playoffeissakin Chicago-sarjan viiden syöttöpisteen jälkeen oli kovin hiljaista, kun viimeiseen kymmeneen peliin Joonatan saalisti kutakuinkin vain pari hassua syöttöpistettä keskittyen enemmän epäolennaiseen purnaamiseen ja jäähyilyyn tehokkuuden asemesta. Osin tehojen laskuun vaikutti sekin, että DeBoerin aikana hän pelasi ylivoimalla neliön keskellä roolia, jota DeBoer arvostaa hyvin paljon ja siihen pitää valita pelaaja, jolle omat tehopisteet ovat toissijainen asia, koska takakolmiosta tehoja on helpompi tehdä. Marchessault omaksui tuon roolin hyvin ja siitä pisteet hänelle, mutta muutoin siis parantamisen varaa jäi, kun aiemmilla kausilla hän oli kuitenkin toiseksi paras ja paras pistemies runkosarjassa, mutta nyt vasta neljänneksi paras ja ennen kaikkea PPG-lukema jatkoi putoamistaan eikä silmätestinkään perusteella Marchessault kyennyt olemaan yhtä hyvä pelinrakentaja kuin aiemmilla kausilla. Myöskään rannelaukaus etuyläkulmaan suorasta luistelusta ei ollut niin näkyvä ase kuin aiemmilla kausilla, vaan paukkui herkemmin plekseihin. Runkosarjassa 15 ensimmäiseen peliin syntyi vain kolme osumaa. Syöttöpisteitä tuli yksi suurin piirtein joka toinen ilta. Hänelläkin oli marraskuun lopussa hiljaisempi jakso ketjutoverien Smithin ja Karlssonin tavoin, mutta sitten joulukuun alussa päätöserän hattutemppu Devilsin verkkoon vieraissaoli iloinen ja hyvin mieleen jäänyt asia. DeBoerin tultua sisään Marchessault laitettiin yhteen Smithin ja Stastnyn kanssa. Pinnoja syntyi 11 ensimmäisissä 12 ottelussa uuden valmentajan alaisuudessa. Marchessault myös päätti runkosarjan kahden pelin maaliputkeen maaliskuussa ennen koronataukoa nostaen itsensä Karlssonin edelle tehopisteissä. Hän myös alusti Vegasin kauden viimeisen runkosarjamaalin Edmontonissa kulmariistollaan jatkoajalla ja tarjosi Theodorelle slottiin one-timerin. Huolimatta tehopisteiden laskusta pidin Marchessaultin peli-ilmeestä kuitenkin useimpina iltoina, koska tilastointini loppuarvosana hänelle oli runkosarjassa +33, joka oli sama kuin Paciorettylla, mutta kun tehokkuudessa oli eroa, en voi antaa yhtä hyvää lopullista arvosanaa Joonatanille päättyneestä kaudesta, vaikka tämän "Plussat per ottelu"-tilasto oli jopa +0,50 peliä kohden oikeuttaen nelossijaan Lehnerin, Stonen ja Cousinsin jälkeen runkosarjassa (Lehnerin ja Cousinsin otantojen ollessa vielä todella pieniä).

En olisi missään nimessä Marchessaultia kauppaamassa kuten joissain huhuissa on ollut, koska sopimus on yhä edullinen TOP6-pelaajalle ja uskon, että Marchessault kykenee olemaan TOP6-paikan arvoinen pelaaja jatkossakin eikä sovi unohtaa hänen arvoaan pukukopissa yhtenä alkuperäisjäsenenä. Jos runkosarja ei olisi jäänyt kesken, Marchessault olisi kuitenkin neljäntenä kautena putkeen rikkonut 50 pisteen rajan, mikä ei ole selviö ja kun joukkueessa on tuollainen pelaaja pelitavan sisäistäneenä, en näe kauppaamista järkevänä silläkään perusteella, vaikka saattaa olla, että Marchessaultin käyrä on laskeva, mutta uskon, että tähän se käyrä tulee stoppaamaan ja pistesaldo ei alemmaksi enää valu, vaan vakiintuu vähintään 50 pisteeseen, koska hän on kuitenkin 29-vuotiaana vielä pelimies parhaassa iässään eikä yksi heikompi kausi saa vaikuttaa liiaksi näkökantoihin. Sitä paitsi Marchessault on organisaation kaikkien aikojen paras pistemies luvuin 272gp 89+129=218. Olisi suorastaan häpeällistä kaupata Marchessault ja tuskinpa niin tapahtuukaan.

Arvosana: 8+

#71 William Karlsson 63gp 15+31=46, +11 / 20gp 4+6=10, +2

- Teräsmiesputki päättyi tammikuussa, kun sormivamma pakotti Wiljamin sivuun kahdeksaksi otteluksi juuri silloin, kun valmentajanvaihdos tapahtui. Symbolista, että Gallant antoi Karlssonin pelata loukkaantuneena, mutta DeBoer preferoi kuntouttamista. Samalla McNabb livahti pelatuissa otteluissa kärkeen seurahistoriassa yhden pelin marginaalilla (275 vs. 274). Marchessault on kolmantena 272 ottelulla maksimimäärän ollessa 282 matsia. Karlsson aloitti sesongin tutusti Smithin ja Marchessaultin välissä pyrkien jatkamaan Sharks-sarjan seiskapelin hurjaa kahden suunnan dominointiaan. Kausi alkoikin 0+4 tehoilla kolmeen ensimmäiseen peliin. Tahti jatkui hyvänä, kun 16 ensimmäisessä pelissä Karlsson jäi vain kolmesti ilman pisteitä ja kemia toimi Smithin kanssa. Tuo kaksikko oli Vegasin parasta antia alkukaudesta tasaviisikoin Stonen, Paciorettyn ja Stastnyn ollessa tehokkaita ykkösylivoimassa ennemmin. Karlssonin heikoin jakso oli ehkäpä marras-joulukuussa, kun kymmeneen peliin syntyi vain kaksi syöttöä ja edeltävältä kaudelta tuttu "tehottomuus" eli paluu lähemmäs omaa keskiarvoa maalinteon suhteen oli arkipäivää. Toki myös tammikuussa loukkaantuneena Wiljami pelasi seitsemän pelin pisteettömän jakson, kunnes saalisti Buffaloa vastaan syötön Gallantin viimeiseksi jääneessä pelissä, mutta tuon jälkeen Karlssonkin jäi sivuun, joten en anna suurta painoarvoa tuolle pisteettömälle jaksolle, kun hän oli loukkaantunut. Toki alkukaudellakin Karlsson jätti välillä ottamatta aloituksia, joten silloinkin hänellä oli pientä häikkää jo, mutta muistaakseni käsi kyllä parani tuossa välissä, kunnes tuli uutta osumaa. Nojoo, DeBoer istutti sitten hänet Stonen ja Paciorettyn keskelle. Tuon ketjun edistyneet tilastot olivat erittäin mallikkaita ja tulostakin tuli. Anaheimia vastaan vieraissa Karlsson iski uransa toisen hattutempun. Ensimmäinen tuli avauskaudella uudenvuodenaattona Torontoa vastaan kotona ollen tuolloin historiallinen seurahistorian ensimmäinen kolmen maalin ilta jollekin yksilölle.

Pudotuspeleissä Karlsson jatkoi Stonen rinnalla, mutta pelasi myös lopussa Smithin ja Marchessaultin kanssa, kun DeBoer yritti herättää joukkuetta ketjulotolla. Lohkovaihe meni piste per peli -tahdilla vielä ja Chicago-sarjassakin syntyi kolme pistettä, mutta viimeisessä 12 pelissä saldona oli muun tehottoman joukkueen tavoin vain 2+2 tehot, mutta puoli pistettä per peli ei ole katastrofi Karlssonin tyyliselle kahden suunnan sentterille. Ei hän huonosti pelannut oikeastaan yhtenäkään iltana, mutta viimeiset ratkaisut jättivät toivomisen varaa. Alivoimalla hänet palautettiin yhteen Smithin kanssa pudotuspeleissä ja se oli hyvä valinta, kun AV-prosentti oli lähempänä yhdeksääkymmentä runkosarjan alle 80%:n alivoiman sijaan. Seuraava Vegas-paita, jonka joskus ostan, on varmastikin yhä Karlssonin vieraspaita #71 eikä päättynyt kausi pakottanut ajattelumuutokseen missään nimessä, koska kausi oli kaikkinensa ihan hyvä Karlssonilta ja hän oli yksi joukkueen tasaisimmista suorittajista. Runkosarjassa ottelukohtainen plussakeskiarvo tilastoinnissani oli +0,46, joka oli käytännössä identtinen Smithiin, Marchessaultiin ja Paciorettyyn nähden, joten arvosanakin asettuu samoille tienoille kasin ja ysin väliin.

Arvosana: 9-

#26 Paul Stastny 71gp 17+21=38, +6 / 18gp 3+6=9, +1

- Stastnyn osalta positiivista oli se, että nyt hän ei ollut paria kuukautta poissa kesken kauden, vaan käytössä jokaisessa pelissä runkosarjassa. Pudotuspeleissä pienet kolhut pitivät hänet sivussa parista ottelusta, mutta käytännössä siis hän oli aina käytössä. Viime kaudella hän oli palattuaan tuoreena erinomainen pelaten lähes piste per peli -tahtia ja playoffeissa jopa yli sen. Päättyneellä kaudella ei mennyt yhtä hyvin. Maaleja Stastny teki kiitettävän määrän, mutta syöttöpisteiden vähyys yllätti. Hänenkin roolinsa vaihteli paljon. Hän aloitti kauden kolmosketjussa Pirrin ja Zykovin kanssa, koska Glassille haluttiin antaa laadukkaammat laiturit NHL-uran alussa, mutta melko pian Stastny siirrettiin takaisin TOP6-sentteriksi Paciorettyn ja Stonen keskelle. Hän kuitenkin pelasi myöhemminkin jonkin verran nimellisessä kolmosketjussa, kunnes sitten DeBoerin tultua Stastny laitettiin Florida-veljien keskelle Karlssonin poissaollessa ja tuon kaksikon kanssa Stastny pelasi kauden parasta kiekkoaan. Tammikuun puolivälistä helmikuun alkuun Stastny teki 4+6 tehot kahdeksaan peliin välittömästi DeBoerin tultua sisään. Runkosarjan paras peli oli ehkä kuitenkin jo lokakuussa Kingsin vieraana, kun Stastny kiskaisi 2+2 tehot vieraissa. Hän oli aloittanut kauden neljän pelin pisteettömällä putkella, joten tuon pelin olisi luullut avaavan kunnolla hanoja, muttei niin sitten kuitenkaan käynyt. Huolimatta ketjulotosta paljon oli syytä myös Stastnyssa itsessään, joka ei löytänyt samanlaista kemiaa Paciorettyn ja Stonen kanssa kuin vielä edeltävänä keväänä. Runkosarjan ottelukohtaisessa tilastoinnissani Stastnyn lukema oli +5 kauden avauskolmanneksen jälkeen, mutta lopussa peräti +23. Viimeisellä seurantajaksolla hän keräsi pelkästään kymmenen plussaa ilman yhtäkään miinusta pelatessaan juuri Smithin ja Marchessaultin kanssa.

Pudotuspeleissä Stastny jatkoi Smithin ja Marchessaultin kanssa, mutta ketjulottojen myötä sentteröi kyllä myöhemmin myös Tuchia ja Stonea. Pudotuspeleissä Paul jäi mieleen lähinnä tuhlaamisestaan. Seassa oli muutama hyvä esitys, mutta melko paljon jäi parantamisen varaa dominoivaan vuodentakaiseen Sharks-sarjaan nähden. Dallas-sarjassa toki Stastny oli pisteillä kolmesti neljässä viimeisessä kohtaamisessa, joten ei hän sentään ihan kokonaan kadonnut kuvasta, vaikka playoffpisteitä hieman vääristävät 1+1 tehot tyhjiin Vancouver-sarjan seiskapelissä. Joulukuussa 35 vuotta täyttävällä Stastnylla on vielä vuosi jäljellä kuuden miljoonan sopimusta. Vaikka hänen kauppaamistaan on nyt väläytelty, Vegasin sentteriosasto ei ole tarpeeksi laaja, jotta Stastny kannattaisi kaupata ellei vaihdossa tule suurin piirtein samantasoista pelaajaa takaisin.Päättynyt kausi oli avauskauden näyttöihin nähden pettymys, mutta jos ensi kaudella Stastny pystyisi hieman parantamaan tekemistään ja olemaan tasaisemmin pelin ytimessä illasta toiseen, olisin tyytyväinen. Hän ei toki ole kaikkein näyttävin, mutta katosi liian monessa pelissä kuvasta lähes kokonaan huolimatta kohtalaisesta kiekottomasta pelaamisesta.

Arvosana: 7,5

#20 Chandler Stephenson 41gp 8+14=22, +19 / 20gp 3+2=5, +2

- Saapui kesken kauden viidennen kierroksen varausvuoroa vastaan. Osui monen muun tavoin heti VGK-debyytissään joulukuun alussa Devilsin vieraana. Joulukuun puolivälissä Stephenson kasasi neljän pelin pisteputken ja nosti osakkeitaan joukkueen sisällä. Uusi vuosi alkoi jatkoajan voittomaalilla St. Louisia vastaan pelissä, jossa Vegas nousi ensi kerran kolmen maalin takaa voittoon 0-3:stä 5-4:ään. Hyvät otteet poikivat Stephensonille pelipaikan Paciorettyn ja Stonen välistä, kun Karlsson joutui ensi kerran Vegas-urallaan jättämään pelejä väliin sormivamman vuoksi. Tuo kolmikko oli edistyneempien tilastojen perusteella yksi NHL:n parhaista kolmikoista. Otanta ei tosin ollut maailman suurin, mutta teholukema +19 oli lopulta Vegasin paras runkosarjassa ja 22 pistettä 41 otteluun mahtava suoritus alaketjuihin kaavaillulta pelaajalta. Pudotuspelit eivät sujuneet yhtä lennokkaasti. Stephensonin rooli vaihteli melko paljon. Chicago-sarjassa hän oli harvoja pelaajia, joka jäi ilman pisteitä. Siitä huolimatta hän hoiti oman roolinsa alivoimalla vähintään tyydyttävästi ja pystyi omalla luistelullaan siirtämään painopisteen monesti toiseen päätyyn. Välillä hän kärsi ketjutovereistaankin kyllä, mutta onnistui lopulta silti kasaamaan viisi pistettä ja jäämään plussalle tehotilastossa. Dallas-sarjassa syntyivät 1+1 tehot. Jatkosopimustarjous varmasti tulee ja ihan ansaitusti, vaikka samanlaista runkosarjaa hän tuskin enää uudelleen pelaa, mutta monipuolisuutensa ansiosta Chandler on tärkeä pelaaja paikkaamaan loukkaantumisia ylemmissä ketjuissa. Runkosarjassa merkitsin Stephensonille 41 ottelussa 15 plusmerkintää ja vain yhden negatiivisen illan tilastoihin. Se kertoo siitä, kuinka poikkeuksellisen hyvin hän tuli joukkueeseen sisään kesken kauden.

Arvosana: 9

#28 William Carrier 71gp 7+12=19, +0 / 20gp 2+1=3, +3

- Merkittävä asia nelosketjun pommikoneelle oli se, että Carrier ei missannut yhtään ottelua, kun kahdella ensimmäisellä kaudella pelimäärät olivat runkosarjassa 37 ja 54. Runkosarja sujui kiitettävästi tehojen valossa eikä enempää voi vaatia nelosketjun mieheltä, joka toki satunnaisesti pelasi myös kolmosketjun vasemmassa laidassa. Hän oli kymmenenneksi paras pistemies ennätyspistein ja esiintyi suhteellisen tasaisesti illasta toiseen. Taklaustilastossa hän oli kuudes Reavesin, Tkachukin, Wilsonin, Tanevin ja Martinin jälkeen, joten sijoitus putosi parilla pykälällä edeltävästä kaudesta, vaikka pelimäärä kasvoi. Pudotuspeleissä olisin halunnut nähdä Carrieria enemmän jäällä, koska hyvin usein hänen jääaikansa jäi vain noin kahdeksaan minuuttiin. Hänen pelityylillään Vegas olisi voinut luoda toisenlaista uhkaa ja saada ehkä apua maalinteko-ongelmiin. Runkosarjassa sentään Carrier pelasi 11-12 minuuttia iltaa kohden monesti, kun pudotuspeleissä jääaika oli vain neljästi oli kymmenen minuuttia! Minusta tuossa DeBoer meni hieman metsään peluutuksessaan, koska Carrierin raikasjalkaisuudesta ja kamppailupelaamisesta olisi pitänyt ottaa enemmän hyötyä irti.

Arvosana: 9-

#89 Alex Tuch 42gp 8+9=17, -10 / 20gp 8+4=12, +5

- Rikkonainen runkosarja kerta kaikkiaan. Kolmantena kautena putkeen hän ei ollut kokoonpanossa avausiltana. Avauskaudella syynä oli se, että rosterikikkailu johti hänen, Theodoren ja Shipachyovin lähettämiseen farmiin waiver-vapaina pelaajina, mutta kahdella viime kaudella Tuch on rikkonut itsensä harjoituspeleissä ennen kauden alkua, joten siksi päättyneellä kaudella debyytti tapahtui vasta lokakuun viimeisenä päivänä Montrealia vastaan. Tuossa pelissä Tuch teki toki maalin ja kaikki näytti hyvältä sen suhteen, että hän pystyisi toistamaan 20 maalin ja 50 pisteen edelliskauden, mutta toisin kävi. Hän pelasi käytännössä koko kauden kolmosketjussa, mutta kera vaihtuvien toverien. Välillä myös hän pelasi heikommalla puolellaan vasemmalla ja se ei vain Tuchille toimi. Tuo johtui siitä, että Glassia yritettiin ajaa sisään oikean laidan kautta, koska hän joutui muutenkin pelaamaan väärällä paikalla, koska välissä oli muun Eakin. Eakinin heikot otteet vaikuttivat tietysti Tuchiinkin. On vaikea luoda itse mitään. Pudotuspeleissä rinnalla oli Roy ja vähemmän yllättäen tulosta syntyi aivan eri tavalla kuin runkosarjassa.

Runkosarjan kohokohtana Tuchilla oli joulukuun alun vieraskiertue itärannikolle. MSG:llä Rangersia vastaan Tuch iski kaksi maalia heti pelin alussa, seuraavassa pelissä syntyivät 0+3 tehot Devilsin vieraana ja loppuun vielä maali Islesin verkkoon. Tuch on muuten aiemminkin viihtynyt mainiosti Rangersin kotikaukalossa. Pelimäärä runkosarjassa jäi lopulta 42:een, kun helmikuun puolivälissä Tuch sai vamman, joka piti hänet sivussa koronan ilmaantumiseen asti. Tauolla hän sai kuitenkin paranneltua itsensä täyteen kuntoon ja uuden alun kaudelle pudotuspeleissä, joissa hän oli tosiaan alusta asti merkittävä palanen kolmosketjussa omalla paikallaan oikeassa laidassa tehden sieltä kasan maaleja varsinkin alkuvaiheessa. Hän muun muassa ratkoi lohkovaiheen pelin Coloradoa vastaan varmistaen Vegasille helpomman polun konferenssifinaaliin. Loppua kohden tahti viileni ja viimeiseen yhdeksään peliin syntyi vain yksi maali, mutta jatkuvasti Tuch silti pystyi luomaan omat paikkansa leikkaamalla laidasta keskelle kera vahvan suojauksen. Sihti oli vain hukassa, mutta silti hänellä on nyt kasassa Vegasissa 15 playoffmaalia, joka on eniten yhdessä Marchessaultin kanssa. Ensi kaudeksi toivon Tuchille vain terveyttä. Silloin hän pystyy jälleen palaamaan 50 pisteen mieheksi jopa kolmosketjusta ja kakkosylivoimasta käsin.

Arvosana: 8+

#92 Tomas Nosek 67gp 8+7=15, -2 / 8gp 2+1=3, +0

- Nosek on esiintynyt uskomattoman tasaisesti nyt kolmen kauden ajan. Avauskauden tehot olivat 7+8, viime kauden 8+9 ja päättyneen kauden 8+7. Ottelumäärät ovat 67, 68 ja 67. Wau! Avauskaudella annoin arvosanaksi jopa 8,5, koska pudotuspeleissä Nosek oli pääosassa muun muassa ainoassa finaalivoitossa. Toisella kaudella arvosana putosi seiskaan, koska hän ei pystynyt lunastamaan hänelle kaavailtua kolmosketjun laiturin roolia tehden jopa vähemmän maaleja kuin Reaves. Päättyneellä kaudella tehot olivat identtiset Reavesin kanssa ja linjassa tsekin aiempiin kausiin. Kauden kohokohtana oli runkosarjan toinen ottelu vieraissa Sharksia vastaan, jossa Nosek teki peräti 2+1 tehot. Maaleista yksi oli näyttävä alivoimamaali Stonen alustuksesta. Tuolloin näytti, että nyt Nosek ottaa sen kehitysloikan, jota odoteltiin jo vuosi aiemmin, mutta loka-marraskuussa Nosek vietti 14 pelin pisteetöntä putkea puolestaan, joten mikään ei juuri muuttunut aiemmista kausista, mutta ei minusta tarvitsekaan, koska Nosekista valmennus tietää, mitä he saavat. Pudotuspelejä ennen Nosek oli 13. hyökkääjä, mutta raivasi tiensä kokoonpanoon kahdeksan pelin ajaksi ja olisi pelannut enemmänkin, jollei olisi loukkaantunut kesken syksyn jouduttuaan Sekeran kiekottoman taklauksen uhriksi. Vähäisellä vastuulla Nosek oli Brownin ohella kuitenkin enemmän kuin mies paikallaan nelosketjussa. Hän ohitti Cousinsin DeBoerin rankingissa kesken pudotuspelien ja toivon sen näkyvän sopimusneuvotteluissakin. Alivoimavastuuta ei kuitenkaan tullut ihan niin paljoa kuin aiemmilla kausilla Bellemaren parina ja runkosarjassa Nosekilla ei muistaakseni ollut vakituista partneria, mikä vaikutti hänenkin AV-pelaamisen laatuun lievästi negatiivisesti ja siksi Vegas oli runkosarjassa vasta 27. paras AV-seura.

Arvosana: 7,5

#75 Ryan Reaves 71gp 8+7=15, -5 / 19gp 0+4=4, +2

- Uusi runkosarjan taklaustilaston voiton. Mällimäärä kasvoi 305:sta 316:een. Ei aivan pystynyt vastaamaan edeltävän kauden piste-ennätykseensä 8+12=20, muttei jäänyt kauaksikaan. Toistamiseen pysyi ehjänä koko runkosarjan, josta nostan hattua. Reaves on aina käytettävissä, joka on pelityyli huomioiden ihailtavaa eikä pelejä jää väliin kuin kieltojen vuoksi. Ehkä vähän Reavesin anti hyökkäyssuuntaan oli vaisumpaa kuin edeltävällä ennätyskaudella. Mieleen jäi silti yksi väkisin punnerrettu osuma Tampaa vastaan päätöserän alussa helmikuun puolivälissä. Tuo oli ehkä Reavesin runkosarjan kohokohta ylöspäin. Kiekottomana en huomannut muutosta. Pudotuspeleissä laituriparin tavoin jäi todella pienelle jääajalle. Runkosarjassa vielä helmi-maaliskuussa jääaika oli vain kerran alle kymmenen minuuttia, mutta poffeissa hän pelasi esimerkiksi vain kerran yli kymmenen minuuttia viimeisessä kymmenessä ottelussa. Reaves on joukkueessa osin siksi, että häntä hyödynnettäisiin pudotuspeleissä vastustajan alakerran väsyttäjänä ja pelihuumorin pilaajana taklauspelaamisellaan, mutta nyt asetelma oli päinvastoin, kun vastuuta tuli runkosarjassa, muttei enää pudotuspeleissä. Sai kuitenkin kahden vuoden jatkosopimuksen, joka on onneksi kohtuullisempi kuin edeltänyt sopimus. Runkosarjan ottelukohtainen plussakeskiarvo tilastoinnissani oli käytännössä identtinen Nosekin kanssa, joten niin on arvosanakin. Pudotuspeleissä Reaves olisi ansainnut vähän enemmän vastuuta.

Arvosana: 7,5

#9 Cody Glass 39gp 5+7=12, -7

- Tulokaskausi alkoi Stonen ja Paciorettyn välissä. NHL-debyytissä syntyi heti maali, kun Pacioretty antoi namupassin takatolpalle T-Mobile Areenalla Sharksia vastaan. Viiteen ensimmäiseen peliin syntyi neljä pistettä ja seitsemään ensimmäiseen viisi (2+3). Sen jälkeen hanat tyrehtyivät. Pensiä vastaan vieraissa Glass alusti toki ylivoimalla vielä näyttävästi Stastnyn osuman tyhjiin, mutta tuon jälkeen hän pelasi 13 peliä tehden vain yhden maalin. Gallant peluutti Glassia mieluummin laidalla, koska Eakinille piti löytää tilaa keskikaistalta. Glass ei ole laituri ja kamppailupelaaminen ei riittänyt tuottamaan mitään laidoilta. Lisäksi kuvaan astuivat kolme eri loukkaantumista, joista ensimmäinen oli aivotärähdys joulukuussa taklaustilanteessa Rangersin Lemieuxin kanssa, toinen jalkavamma yhteentörmäyksessä Bouwmeesterin ja maalitolpan kanssa kuukautta myöhemmin sekä kolmas helmikuun puolivälissä AHL:ssä tullut vamma oikeaan polveen, joka vaati lopulta leikkauksen. Aiemminhan Glassilta on operoitu vasenta polvea pari vuotta sitten junioreissa, joten kun luistelu ei ole tähänkään asti ollut vahvuus, tulevaisuus huolestuttaa ilman muuta hieman. Toivottavasti ensi kausi olisi sellainen, että Glass saa pelata terveenä. Hän osoitti potentiaaliaan varsinkin ylivoimilla antaen pari näyttävää poikkikentän syöttöä Paciorettylle ja muodosti kauden alussa tehokkaan viisikon Stonen, Theodoren, Paciorettyn ja Stastnyn kanssa. Tasaviisikoin oli vaikeampaa, mutta suuri syy siihen oli myös jatkuva ketjulotto.

Arvosana: 7+

#10 Nicolas Roy 28gp 5+5=10, +3 / 20gp 1+7=8, +4

- Yksi kauden positiivista yllättäjistä. Haula-kaupassa saapunut Roy oli kuin olikin valmis astumaan NHL-miehistöön jo päättyneellä kaudella. Hän teki seuraennätyksen matkaamalla varmaankin ainakin 15 kertaa paperilla edestakaisin edustuksen ja farmin välillä, kun Vegas pyrki päivittäin säästämään joitakin tuhansia dollareita. Osui heti Vegas-debyytissään lokakuussa Anaheimia vastaan läpiajosta ja sai siten fanien huomion heti. Alkuun peliaika alaketjuissa oli noin kymmenen minuuttia iltaa kohden, mutta siitä huolimatta Roy teki yhdeksään ensimmäiseen peliin 2+3 tehot. Yhdeksäs ottelu tuli tosin vasta tammikuun alussa, kun debyytti ylhäällä tapahtui siis jo lokakuussa. DeBoerin tultua sisään Roy murtautui toden teolla ydinryhmään, kun jääajat kasvoivat. Runkosarjan lopussa hän pelasi jo 16-17 minuuttia iltaa kohden päästen stunttaamaan esimerkiksi Stonea kakkosketjussa Karlssonin ja Paciorettyn vierellä. Pudotuspelit alkoivat neljän pelin pisteputkella. Sitä seurasi viiden ottelun pisteetön jakso, mutta Chicago-sarjassa paikkoja kyllä riitti Tuchin kanssa riittämiin. Kahdessa viimeisessä sarjassa tehot olivat 0+4 ja Cousinsin tavoin Roy kyllä hieman hiipui pudoten Dallas-sarjassa jopa nelossentteriksi asti, mutta hän väläytteli aiemmin ihan lupaavasti Tuchin tutkaparina ja pitäisin tuon kaksikon yhdessä kolmosketjussa, kun uusi kausi joskus alkaa. Kokonaistehot olivat kuitenkin alaketjujen miehelle hyvät ja alivoimalla Roy sai tasaisesti vastuuta Stephensonin parina ollen varmasti silläkin osa-alueella ensi kauden avainpelaajia. Runkosarjassa Roy keräsi minulta keskimäärin plussaa 0,46 iltaa kohden, joka oli samassa linjassa Paciorettyn, Karlssonin, Smithin ja Marchessaultin kanssa, joten arvosanakin on lähes kiitettävä.

Arvosana: 9-

#21 Cody Eakin 41gp 4+6=10, -9

- Eakin oli kauden alussa muutaman pelin sivussa ennen paluuta kokoonpanoon harjoituskauden vamman jäljiltä. Paluu sysäsi kultapoika Glassin keskikaistalta laidalle ja kun Eakin ei pystynyt tuottamaan tulosta kolmosketjun keskellä, negatiiviset asenteet häntä kohtaan voimistuivat. Negatiivinen kierre ei ikinä oiennut ja edelliskauden ennätystehot 22+19 olivat todella kaukainen muisto. Yhdeksän ensimmäistä peliä menivät kiikareilla, kunnes sitten Montrealia vastaan tuli pari syöttöä ennen uutta kolmen pelin pisteetöntä jaksoa. Marraskuun puolivälissä Eakin teki kolme maalia neljään otteluun ja asiat näyttivät hetken valoisimmilta, mutta sitten hän vajosi taas monttuun. Joulukuun hän oli sivussa ylävartalovamman vuoksi. Vegas pelasi tuolloin siihen asti voittoisinta jääkiekkoaan ja Eakinin paluun jälkeen asiat menivät taas huonompaan suuntaan, joten Cody sai taas kasan lantaa niskaansa, koska palkkapussi ei vastannut tuotetta kaukalossa. Lopulta sitten hänet treidattiin helmikuussa Jetsiin neloskierroksen vuoroa vastaan, jotta palkkakaton alle saatiin tilaa siirtotakavahvistuksille. Samalla Roy ja Stephenson olivat jo osoittaneet pystyvänsä täyttämään Eakinin aukon kolmosketjussa paljon halvemmalla. Kiitoksia vain alkuperäiselle ritarille ajastaan Vegasissa. Harmillista, että se päättyi mollivoittoisesti, mutta peli on raakaa huipulla eikä miljonäärejä tarvitse liikaa sääliä kuitenkaan.

Arvosana: 6

#7 Valentin Zykov 15gp 1+3=4, -2

- Pääsi aloittamaan kauden ylhäällä kolmosketjussa Stastnyn rinnalla ja olikin hyvin ytimessä kulmaralleissa. Pidin näkemästäni ajoittain erittäin paljon. Seitsemän ensimmäisen pelin jälkeen tuli kuitenkin 20 ottelun pelikielto. Seuran mukaan Zykov otti heidän tietämättään suorituskykyä parantavia kiellettyjä aineita. Suurin osa uskoi, että ura Vegasissa on taputeltu, mutta Zykov sai vielä uuden mahdollisuuden joulukuun puolivälistä eteenpäin. Kahdeksaan peliin hän kasasi 1+1 tehot, mutta jouluaaton jälkeen häntä ei enää ylhäällä nähty, vaan loppukausi sujui AHL:ssä eikä hän varmastikaan kuulu enää Vegasin suunnitelmiin, koska sopimus päättyi. Debyyttikaudella Vegasissa Zykovin laukausprosentti oli viidenneksi paras hänen tehtyään 16 laukauksella kaksi maalia. Oman pään pelaaminen ei kuitenkaan vakuuttanut. Menneellä kaudella hän oli kiekottomana vähän parempi, mutta hyökkäyssuuntaan tehokkuus himmeni, kun maaleja syntyi tosiaan vain yksi, vaikka ajoittain hän pelasi hyvin yhteen muun muassa Stastnyn kanssa. Runkosarjassa annoin hänelle plussaa tilastoinnissani iltaa kohden 0,13 yksikköä, joka on käytännössä sama määrä kuin Eakinilla (+0,12), joten arvosanakin on sama.

Arvosana: 6

#21 Nick Cousins 7gp 1+2=3, -1 / 17gp 0+5=5, +0

- Siirtotakarajahankinta, joka onnistui debyytissään maalinteossa Glassin, Royn, Stephensonin, Brownin ja Martinezin tavoin. Mieleen muistuu runkosarjasta myös yksi näyttävä alustus laidasta keskelle Royn osumaan Buffaloa vastaan. Pudotuspeleissä Cousins aloitti vahvasti muodostaen kolmosketjussa hyvän yksikön Royn ja Tuchin kanssa, mutta pelien edetessä hän katosi kuvasta melko pahoin ja lopulta putosi jopa 13. hyökkääjäksi niinä hetkinä, kun Nosek oli kunnossa sentteröimään nelosketjua. Viimeiseen 12 pudotuspeliin kasaan kertyi vain yksi vaivainen syöttöpiste ja se saattaa avata oven sille, että Golden Knights päättäisikin pitää Nosekin Cousinsin sijasta, mitä itse toivon. Runkosarjassa kirjasin Cousinsille neljä plusmerkintää seitsemästä pelistä ja pudotuspeleissäkin kuitenkin viisi 17 pelissä, joten arvosana on hyvän paremmalla puolella.

Arvosana: 8+
 
"Jos et huijaa, et salee haluu oikeesti voittaa"

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
#73 Brandon Pirri 16gp 0+2=2, -4

- Ensimmäisellä kaudella Pirri teki kahteen peliin kolme osumaa. Toisella kaudella hän oli kymmenen pelin ajan tehokas, kunnes viimeiseen 20 peliin tehoja syntyi vain 4+1 ja mies putosi kolmosketjusta katsomoon ennen Sharks-sarjaa päästen kehiin vain seiskapelissä. Laskusuhdanne jatkui tälläkin kaudella ja lopulta Gallantkin sai Pirristä tarpeekseen lähettäen tämän kotiin Chicagoon farmiin. Pirrin jatkosopimus ennen kautta oli yllätys, mutta kertoo vain siitä, että kiinnostusta ei muualta ollut tarpeeksi, joten Vegas-Chicago -yhteys vei voiton palkasta huolimatta. 11 peliin hän keräsi vain yhden syötön kauden alusta lähtien, joten marraskuusta helmikuuhun pelipaikka oli Wolvesissa. DeBoer nosti hänet kuitenkin ylös vielä viideksi peliksi maaliskuussa, kun hyökkääjistössä oli loukkaantumisia. Saldona oli yksi syöttöpiste. Pirrin odotettiin kuitenkin olevan mukana kuplaan matkaavassa ryhmässä, mutta veikkaan, että hän tiesi olevansa ehkä vasta 16. hyökkääjä eikä halunnut lähteä perheensä luota hotelliin kahdeksi kuukaudeksi turhaan. Ymmärrän tuon valinnan. Sopimus kattaa vielä ensi kauden, mutta on vaikea nähdä, että Pirri aloittaisi kautta ylhäällä, vaan hänet saatetaan hyvinkin treidata muualle suuremman vastuun perässä nyt, kun farmikaan ei enää sijaitse Pirrin kotikaupungissa Chicagossa, vaan Vegasissa. Runkosarjassa tilastoin Pirrille keskimäärin miinusta iltaa kohden 0,06 pykälää, joka oli heikoin hyökkääjistä.

Arvosana: 6-

#38 Patrick Brown 1gp 1+0=1, +0 / 2gp 1+0=1, +1

- Brown osui helmikuussa Vegas-debyytissään Anaheimia vastaan maalin edestä. Hän oli osa kuplaan matkannutta ryhmää ja pääsi kehiin, kun Nosek ja Stastny olivat sivussa Chicago-sarjassa muistaakseni yhtä aikaa, joten DeBoerin papereissa Brown oli 14. hyökkääjä. Hän täytti hyvin tonttinsa molemmissa pudotuspeleissään nelossentterinä ja osui jopa maalikehikoiden väliin ensimmäisessä playoffottelussaan, joten tehot ovat ainakin olleet kunnossa lyhyen Vegas-uran ajan. Brown oli mielestäni vähillä näyttökerroillaan esimerkiksi toista AHL-sentteriä Quinneyta vakuuttavampi ja siten ihan ansaitusti kokoonpanossa ennen tätä. Kamppailu- ja vääntövoima ovat Brownin eduksi eikä hän kiekollisenakaan ole mikään huono. Kaiken kaikkiaan Brown oli hyvä syvyyshankinta reilu vuosi sitten kesällä Carolinan organisaatiosta. Jos ja kun Nosek/Cousins kaksikosta toista ei signata enää ensi kaudeksi, Brown on ihan hyvä tuuraaja alaketjuihin AHL:stä 28-vuotiaana rutinoituneena ammattilaisena. Loistavaa työtä vähillä minuuteilla.

Arvosana: 8

#72 Gage Quinney 3gp 0+1=1, -1

- Nevadan oma poika sai ansaitun ja historiallisen debyytin AHL-näyttöjen perusteella helmikuussa, kun hän pelasi kolmessa pelissä kuun lopulla. Debyytti tapahtui Floridaa vastaan kotona. Lisäksi hän pelasi Anaheimia vastaan vieraissa ja Buffaloa kotona. Ensimmäinen piste syntyi toisessa pelissä, kun Quinney oli alustamassa myös farmista nostetun Brownin maalia. Quinneysta tuli tosiaan ensimmäinen Nevadassa syntynyt NHL-pelaaja. Debyytissään laitureina nelosvitjassa olivat Nosek ja Reaves. Kirjoitin hänestä silloin näin:

"Hän pelasi NHL-debyytissään 9:09 ja kirjasi yhden vedon kohti maalia. Lisäksi toisessa erässä hän laukoi kertaalleen tulisesti ranteella yli maalin siniviivan läheltä. Hänen liikkeensä riitti kyllä, mutta kiekolliset ratkaisut olivat melko yksinkertaisia ja hyvin varman päällä otettuja. Hohdokkuus ja itseluottamus uupui. Välillä hän vain tökki kiekkoa laitaa pitkin eteenpäin keskialueellakin yrittämättä mitään sen kummempaa, mutta ketjutoveritkaan eivät tietysti olleet mitään maailman valioita kiekollisina. Ehkä takaraivossa myös painoi se jäällä olo Floridan avausmaalin aikana, vaikkei osuma Quinneyn vika ollutkaan. Tehotilasto jäi lopulta nolliin Nosekin tasoitettua pian. Quinneyn illan kohokohdat olivat kaksi hankittua jäähyä. Avauserässä Ekblad jäi hänelle kakkoseksi Floridan maalin takana ja toisessa erässä Trocheck kamppasi hänet. Aloitusprosentti oli luvattoman heikko 20% ja hän kyllä näytti silmätestinkin perusteella häviävän pari aloitusta 100-0. Kokonaisuutena esitys ei ollut sellainen, että hän automaattisesti jatkaisi kokoonpanossa, jos Roy ei olisi loukkaantunut, mutta nyt hän todennäköisesti saa matkata Anaheimiinkin."

Tuossa Anaheim-pelissä Quinney tosiaan alusti Brownin maalin ja pelasi tämän kanssa ihan hyvin yhteen vähäisellä jääajalla ansaiten plussan papereissani, mutta kaikkinensa tuota kolmen pelin NHL-stinttiä leimasi tietty varovaisuus kiekollisena ja kiekottomana hänen pitää petrata vielä paljon, jotta NHL-ura aukenee keskikaistalla. Ensi kausi alkanee varmasti farmissa, mutta sieltä on mahdollista kyllä päästä ylös hyvillä näytöillä.

Arvosana: 7

#55 Keegan Kolesar 1gp 0+0=0, +0

- Debytoi tammikuussa Columbusta vastaan kotona. Peliaikaa kertyi kolmosvitjassa Stastnyn ja Carrierin vierellä reilut 12 minuuttia ja laukauksia yksi. Aiemmin Kolesar oli ollut mukana toisessa pelissä alkulämmittelyssä pääsemättä pelaavaan kokoonpanoon, mutta tuo CBJ-peli oli peräkkäisten iltojen jälkimmäinen ottelu ja jäälle haluttiin luultavimmin tuoreita jalkoja. Toki tuossa vaiheessa oli myös jotain huhuja Reavesin kauppaamisesta siirtotakarajalla osana jotain suurempaa pakettia, joten ehkä siksikin Kolesar haluttiin nähdä tositoimissa ylhäällä yhden pelin verran. Taklauksia kertyi NHL-debyytissä kaksi ja erikoisuutena Kolesar voitti harvat aloitukset sataprosenttisesti.

Arvosana: 7

Yhteenveto (suluissa aiempien kausien arvosanat):

Theodore 9,5 (8 & 9+)
Stone 9,5 (9+)
Lehner 9+
Smith 9 (9,5 & 8,5)
Pacioretty 9 (8)
Stephenson 9
Martinez 9
Karlsson 9- (10- & 8,5)
Roy 9-
Carrier 9- (7,5 & 8+)
Whitecloud 8,5
Marchessault 8+ (10- & 8,5)
Tuch 8+ (9- & 8,5)
Cousins 8+
Schmidt 8 (9,5 & 9)
Brown 8
McNabb 8- (8+ & 8,5)
Fleury 8- (9,5 & 9-)
Stastny 7,5 (9-)
Nosek 7,5 (8,5 & 7)
Reaves 7,5 (7,5 & 9+)
Holden 7,5 (7-)
Hague 7,5
Glass 7+
Quinney 7
Kolesar 7
Bischoff 7
Subban 7- (8,5 & 7)
Merrill 6,5 (7 & 9)
Engelland 6+ (8 & 7-)
Eakin 6 (7,5 & 9)
Zykov 6 (6)
Dansk 6- (8+ & X)
Pirri 6- (8 & 7,5)
Sparks 5,5
 
"Jos et huijaa, et salee haluu oikeesti voittaa"

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Hienot ja kattavat pelaaja-arvostelut, kiitos. En nähnyt tarpeeksi runkosarjapelejä, että osaisin niiden perusteella pelaamisista paljon sanoa, mutta minun silmätestini mukaan edelleen nuo Theodoren/Paciorettyn/Martinezin/Karlssonin arvosanat ovat minun odotusarvooni nähden vähän yläkanttiin, mutta ehkä odotukseni ovat vähän turhan kovia.
 
Viva Las Vegas!

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Hienot ja kattavat pelaaja-arvostelut, kiitos. En nähnyt tarpeeksi runkosarjapelejä, että osaisin niiden perusteella pelaamisista paljon sanoa, mutta minun silmätestini mukaan edelleen nuo Theodoren/Paciorettyn/Martinezin/Karlssonin arvosanat ovat minun odotusarvooni nähden vähän yläkanttiin, mutta ehkä odotukseni ovat vähän turhan kovia.
Jopa Theodoren? Annoin hänelle viime kaudella 9+:n, joten siksi koin, että minun piti antaa vielä vähän parempi arvosana päättyneestä kaudesta eli 9,5. Jätin kuitenkin hieman parantamisen varaa ja ensi kaudella tietysti odotukset häntä kohtaan ovat entistä suuremmat, joten vastaava arvosana ei enää irtoa yhtä helpolla. Mitä tulee Paciorettyyn, hän oli kuitenkin Vegasin paras pistemies runkosarjassa, joten siksi minusta yhdeksikköä huonompaa ei voinut antaa, kun pisteitä kertyi kuitenkin lähes seitsemänkymmentä, vaikka hän tosiaan yhä turhan usein ampuu logoon ja varsinkin playoffeissa näkyi noita kiekkojen menetyksiä "a'la Teemu", joista kirjoittelit ylempänä omissa huomioissasi. Martinez puolestaan teki kovat tehot ottelumäärään nähden ja tuli minusta niin hyvin sisään joukkueeseen ottaen heti kannettavakseen jopa reilusti päälle 20 minuutin taakkoja iltaa kohden yli- ja alivoimilla, että hän ansaitsee siitä kiitoksen. Mitä tulee Karlssoniin, mielestäni hän oli hieman parempi kuin viime kaudella, joten siksi 8,5 arvosanaa piti korottaa yhden pykälän "ysimiinukseen".

#73 Brandon Pirri 16gp 0+2=2, -4
- Ensimmäisellä kaudella Pirri teki kahteen peliin kolme osumaa. Toisella kaudella hän oli kymmenen pelin ajan tehokas, kunnes viimeiseen 20 peliin tehoja syntyi vain 4+1 ja mies putosi kolmosketjusta katsomoon ennen Sharks-sarjaa päästen kehiin vain seiskapelissä. Laskusuhdanne jatkui tälläkin kaudella ja lopulta Gallantkin sai Pirristä tarpeekseen lähettäen tämän kotiin Chicagoon farmiin. Pirrin jatkosopimus ennen kautta oli yllätys, mutta kertoo vain siitä, että kiinnostusta ei muualta ollut tarpeeksi, joten Vegas-Chicago -yhteys vei voiton palkasta huolimatta. 11 peliin hän keräsi vain yhden syötön kauden alusta lähtien, joten marraskuusta helmikuuhun pelipaikka oli Wolvesissa. DeBoer nosti hänet kuitenkin ylös vielä viideksi peliksi maaliskuussa, kun hyökkääjistössä oli loukkaantumisia. Saldona oli yksi syöttöpiste. Pirrin odotettiin kuitenkin olevan mukana kuplaan matkaavassa ryhmässä, mutta veikkaan, että hän tiesi olevansa ehkä vasta 16. hyökkääjä eikä halunnut lähteä perheensä luota hotelliin kahdeksi kuukaudeksi turhaan. Ymmärrän tuon valinnan. Sopimus kattaa vielä ensi kauden, mutta on vaikea nähdä, että Pirri aloittaisi kautta ylhäällä, vaan hänet saatetaan hyvinkin treidata muualle suuremman vastuun perässä nyt, kun farmikaan ei enää sijaitse Pirrin kotikaupungissa Chicagossa, vaan Vegasissa. Runkosarjassa tilastoin Pirrille keskimäärin miinusta iltaa kohden 0,06 pykälää, joka oli heikoin hyökkääjistä.
Siinä ei kauaa kestänyt, kun jo samana päivänä Pirri vaihtoi maisemaa vähemmän yllättäen kotikaupunkiinsa Chicagoon: Vegas Golden Knights Acquire Forward Dylan Sikura From Chicago Blackhawks Jos paikka Chicagossa ei aukea, onko edessä sitten seuraava treidi Carolinan farmiin eli Chicago Wolvesiin? Kiitoksia Pirrille joka tapauksessa ajasta Golden Knightsissa. Käyrä oli laskeva ensimmäisten 15 esiintymisen jälkeen, mutta olihan se jatkuva maalimässäily hetken aikaa ilahduttavaa seurattavaa kausilla 17-18 ja 18-19.

Vaihdossa tuli Dylan Sikura. Hänestä enemmän uudessa kausiketjussa, mutta vaikuttaa siltä, että ainakaan huonompaa pelaajaa ei tule tilalle. Sikuralla saattaa olla jotain lunastamatonta potentiaalia vielä piilossa. Enemmän hän vaikuttaa olevan väkkärämäinen pelinrakentaja kuin maalintekijä tehojen perusteella. AHL:ssä taidot ainakin riittävät kärkikenttiin, mutta askel NHL:ään vakituisesti on ottamatta. Ehkäpä hän voi olla ensi kauden Roy/Stephenson ja kuka ties nappaa paikan vaikkapa kolmosketjun vasemmasta laidasta? Eivät nuo Youtube-pätkät pöllömmiltä näyttäneet, joita nopeasti vilaisin. Annan ilman muuta mahdollisuuden, vaikka lähtökohtainen sijoituspaikka on Silver Knights.
 
Viimeksi muokattu:
"Jos et huijaa, et salee haluu oikeesti voittaa"

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Jopa Theodoren? Annoin hänelle viime kaudella 9+:n, joten siksi koin, että minun piti antaa vielä vähän parempi arvosana päättyneestä kaudesta eli 9,5. Jätin kuitenkin hieman parantamisen varaa ja ensi kaudella tietysti odotukse tenkin Vegasin paras pistemies runkosarjassa, joten siksi minusta yhdeksikköä huonompaa ei voinut antaa, kun pisteitä kertyi kuitenkin lähes seitsemänkymmentä, vaikka hän tosiaan yhä turhan usein ampuu logoon ja varsinkin playoffeissa näkyi noita kiekkojen menetyksiä "a'la Teemu", joista kirjoittelit ylempänä omissa huomioissasi. Martinez puolestaan teki kovat tehot ottelumäärään nähden ja tuli minusta niin hyvin sisään joukkueeseen ottaen heti kannettavakseen jopa reilusti päälle 20 minuutin taakkoja iltaa kohden yli- ja alivoimilla, että hän ansaitsee siitä kiitoksen. Mitä tulee Karlssoniin, mielestäni hän oli hieman parempi kuin viime kaudella, joten siksi 8,5 arvosanaa piti korottaa yhden pykälän "ysimiinukseen".
No, ehkä yksi ero tämän kauden näkemyksissämme on myös se, että sinulla lähtökohtaiset odotukset, jos ne perustuvat noihin viime kauden arvosanoihin, ovat jo huikean korkealla usean pelaajan kohdalla, niin, että pienikin positiivisempi ilme aiheuttaa arvosanan nousun entisestään. Minulla joku Theodore oli ehkä lähtökohtaisesti kasin luokkaa, ja odotukset korkeammalla vielä kuin mihin hän pystyi tällä kaudella (ehkä Top-3 liigassa pisteissä), joten niihin nähden en noin korkeaa arvosanaa antaisi. Tosin playoffeissa hän teki pisteitä ihan kiitettävästi, mutta olisin toivonut ylivoimalla ehkä joitain muitakin ratkaisuja kuin se veto päin blokkaajaa tai maalivahdin syliin (esim. vapauttava syöttö jollekulle muulle helppoon maalipaikkaan). Paciorettyn ongelmat jo mainitsitkin, ja Martinez on minun muistoissani vielä tuo 5-10 vuoden takainen "salaisesti Losin parhaita pelaajia" oleva puolustaja. Jotenkin ei vaan varmalta näyttänyt pleijareissa ja pisteitäkään ei tullut ihan odottamallani tavalla. Karlsson oli tosiaan ehkä hitusen verran parempi kuin viime kaudella, mutta ei mielestäni mikään yhdeksällä alkavan arvosanan pelaaja menneellä kaudella. Mutta nämä ovat näkemyseroja, ihan OK, ja minun näkemykseni perustuu paljon pienempään otantaan kuin sinulla, joten en mene unissanikaan sanomaan, että "I'm right, you're wrong" kuten Jeremy Roenick NBC:llä aikoinaan.

Pirrille tosiaan hyvää jatkoa. Sikuran nimen olen kuullut, mutta en tiedä kaverista sen enempää. Mielenkiintoisesti puoleksi japanilainen, joten saadaan tätä Vegasin "minority" porukkaa lisättyä, nyt on ainakin puoleksi afrikkalaiskanadalainen, osaksi Amerikan alkuperäiskansalainen ja puoleksi japanilainen sitten mukana. Voi olla muitakin, en nyt muista tähän hätään (en laske esim. Kolesaria nyt porukkaan, kun ei NHL:ssä pahemmin ole päässyt pelaamaan).
 
Viimeksi muokattu:
Viva Las Vegas!
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy