Vegas Golden Knights 2021–2022

[Salming]

#2 Zach Whitecloud

Whitecloud pelasi ensimmäisen vaihtonsa ajassa 2:30. Holden ampui vasemmalta puolelta ohi maalin. Whitecloud palautti omalta puoleltaan rännikiekon syvään. Vaihdon lopussa hän suorahyökkäystä puolustaessaan tarkkaili Sallista ja sitten ohjasi Filppulan ampumaan vasemmasta laidasta lähes nollakulmasta Driedgerin räpylään. Toisessa vaihdossa Whitecloud luisteli Sallisen kanssa kilpaa kulmaan ja liimasi tämän sinne siirtäen kiekon päätyyn, josta Mercer nousi jalalla esiin selvittäen prässin. Kolmosvaihdossa Whitecloud piti taas siniviivan kiinni ja käytti kiekon Barzalilla, kunnes saatuaan takaisin antoi tutun napakan poikkipassin Holdenille. Tämä ei ampunut, vaan syötti vielä poikittain Barzalille, jonka veto oikeasta laidasta meni ohi takakulman. Seuraavassa vaihdossa Whitecloud oli päätykiekossa ensimmäisenä ja siirsi sen viereen Holdenille, mutta tämä juuttui kulmaan. Niinpä Suomi riisti ja Heiskanen ampui viivasta syliin. Whitecloud boksasi Rajalan irti reboundista, jota ei Driedgeriltä kuitenkaan pudonnut. Kolme minuuttia ennen taukoa Whitecloud lähti kuljettamaan lyhyesti trapia vastaan, mutta antoi suosiolla ajoissa kiekon Barzalille vauhtiin. Tämä törmäsi muuriin keskialueella ja Suomi käänsi pystyyn. Whitecloud meni päätykiekkoon taklauksen alle ensimmäisenä ja ehti siirtää kiekon viereen omille, kunnes Anttila jysäytti todella kovan pommin häneen, mutta Zach otti sen miehekkäästi vastaan.

25. minuutilla Whitecloud avasi hyvin alhaalta Barzalin lapaan ja tämä jatkoi Sillingerille, joka jatkoi päätyyn. Kulmarallin aikana Whitecloud sai pudotussyötön viivaan ja tälläsi painavan lämärin hieman vasenmalta ohi. Ylivoiman ja kärkipuolustajia kuormittaneen peluutuksen vuoksi tuo oli vasta Zachin kakkoserän ensimmäinen vaihto. Toisessa vaihdossaan erässä Whitecloudille tuli pieni kiire avata peliä ja rystypyörähdyssyöttö katkesi keskialueelle muistaakseni Pesoseen, joka haki poikkisyötöllä Armiaa tuloksetta. 31. minuutilla Whitecloud luisteli lujaa omiin ja piti Armian irti kiekosta. Jatkopelissä purku päädystä ränniä pitkin jäi kuitenkin viivaan. Sen perään Zach yritti liimata Armian vasempaan laitaan ja riistää, mutta tämä sai vieritettyä maalin taakse, jossa Holden kamppasi suomalaisen jäähyn arvoisesti. Whitecloud sai AV-vastuuta yhden pelin tauon jälkeen Sanheimin parina. Hän yritti maalin edessä boksata suomalaisia sivuun ja sitten heittäytyi kertaalleen myöhässä blokkaamaan Armian paluulaukausta Heiskasen laukaukseen, mutta Driedger torjui sivuttaisliikkeessä. Päädyssäkin kertaalleen Armiaa vastaan Whitecloud paini, muttei päässyt purkamaan, vaan hävisi tuon kaksinkamppailun palaten sen jälkeen takaisin maalin eteen sähisemään. Viimeinen vaihto kakkoserässä oli päätösminuutilla. Siinä Whitecloud haki päätykiekon ja vartaloharhautti Armian väärään suuntaan päästen avaamaan peliä rennosti eteenpäin. Hyvä suorite ennen taukosummeria.

Päätöserän alussa Whitecloud antoi alivoimalla Salliseen painetta, kun tämä yritti tulla sisään vasemmasta laidasta kiekollisena. Whitecloud kiilasi iholle asti, mutta Sallinen sai syötettyä silti Zachin läpi syvyyteen, jossa Suomi kuitenkin menetti kiekon ja Kanada pääsi purkamaan, jonka jälkeen Whitecloud lipui vaihtoon. Toisella alivoimalla Lowry kaapi aloitusvoiton ja Whitecloud purki varmasti maalin takaa ränniä pitkin toiseen päätyyn. Suomi sai sen jälkeen lyhyen pyörityksen aikaan, mutta Roy irtosi lopuksi hyvin kiinni Granlundiin ja irrotti tämän taklaamalla kiekosta, jonka jälkeen Sanheim purki niukasti keskialueen puolelle kulmasta. Seuraavassa alivoimavaihdossa viidellä neljää vastaan Whitecloud paini Armiaa vastaan vasemmassa laidassa hyökkäyssuunnasta katsottuna, mutta hävisi tuon kaksinkamppailun ja seurauksena kiekko pomppi takatolpalle Heiskaselle, jolle ei maistunut. Roy oli jäällä tuolloinkin samaan aikaan, mutta kumpikaan VGK-pojista ei kehissä ollut, kun Granlund kiskaisi ranteella 2-1 johtomaalin, vaan tuolloin Lowryn parina oli Mercer. Gravesin peittoyritys ei riittänyt täydelliseen laukaukseen.

49. minuutilla Whitecloud pelasi Seversonin parina yhden vaihdon. Hän ampui kertaalleen oikealta puolelta siniviivaa ruuhkaan, mutta laukaus ei maalille asti mennyt. Kertaalleen hän myös siirsi kiekon viereen Seversonille, joka tykitti one-timerin keskeltä siniviivaa. Barzalin vitjan kulmaralli oli pitkäkestoinen, mutta niin vain Suomi selvisi, vaikka Olkinuora pyöri jään pinnassakin hetken. 51. minuutilla Whitecloud paini omalla alueella vahvasti oikeassa kulmassa voittaen tilanteen ja siirsi luistimellaan kiekon viereen omille maalin taakse. Hyökkäysalueella hän otti kiekon kädellä ilmassa siniviivassa pitäen paineen alueella ja palautti kiekon syvyyteen Royn ketjun myllättäväksi. Pari minuuttia myöhemmin Whitecloud operoi vasemmalla puolella pelaten taas Seversonin kanssa. Hän dumppasi vasemmalta kiekon päätyyn, mutta paine purkaantui nopeasti. Suorahyökkäystä puolustaessaan hän liimasi ja kiilasi Hartikaisen laitaan, kun tämä yritti punnertaa oikean laidan puolelta Whitecloudin ohi. Erinomainen pysäytys jässikkää vastaan. Sen jälkeen Whitecloud yritti avata alhaalta peliä, mutta tyytyi dumppaamaan päätyyn onnistuneesti punaviivalta. Hetken päästä Kanada haki uudelleen vauhtia alhaalta, mutta Seversonin törmäsi trapiin ja peli kääntyi omiin. Mäenalanen spurttasi päätyyn ja Whitecloud vaihtonsa lopuksi antoi tälle painavan töötin.

Kolme minuuttia ennen loppua Whitecloud pelasi viimeisen vaihtonsa. Hän sai kahdesti kokeilla avausta vasempaan laitaan ristipistona. Jälkimmäisestä Kanada pääsi etenemään Suomen päätyyn, jossa Anderson rouhi Royn avustuksella kiekon vaahterapaidoille. Barzal pudotti irtokiekon päädystä alaspäin ja Whitecloud astui esiin siniviivasta tintaten suoraan vastakiekkoon takayläkulmaan ajassa 57:48. Barzalhan järjesti Ranska-pelissä päätöserässä siinä yhdessä vaihdossa pari samanlaista vetopaikkaa Whitecloudille, mutta silloin vielä ruuti oli märkää toisin kuin nyt, kun laukaus painui täydellisesti takakulmaan:

Linkki: https://twitter.com/TSN_Sports/status/1530995914378207234?t=i9WH_5n5TVqRcOW1MEWYIw&s=19

Jatkoajalla Whitecloudia ei 3v3-peliin tai alivoimalle enää askiin laitettu, vaan TOP4-puolustajat veivät minuutit. Mutta viimeisestä MM-vaihdosta vuosimallia 2022 jäivät varmasti hyvät muistot hänelle. Esitys kaikkinensa oli edellisen päivän välierään nähden päinvastainen eli muutamaa kaksinkamppailutappiota Armialle lukuun ottamatta suoritus painepelissä oli vahva ja kruunautui kavennusmaaliin. Päätykiekkoja Whitecloud haki hyvin siirtäen ne omille yhdellä kosketuksella ja suorahyökkäyksissä hän kiilasi ja ohjasi vastustajat laitaan tehokkaasti. Jääaikaa tuli kaikkiaan 15:42, vaihtoja 19 ja niiden keskipituus oli 49 sekuntia. Teholukema oli +1 ja tehopisteet siis 1+0, kun ainoa veto kohti maalia upposi verkkoon. Päätöserässä Whitecloud pelasi muuten peräti 8:10, joten tuolloin vastuuta tuli isosti, kun Sanheim sai tehdä tilaa Whitecloudille parissakin vaihdossa Seversonin parina. Ottelun jälkeen TV-kuvissa Whitecloud vilahti nopeasti palkintojenjaossa hakemassa mitalinsa ja liukui sitten rehdisti kättelemään suomalaiset muiden mukana. Thompsonilla oli puolestaan kamat päällään, kun hän haki mitalinsa ensimmäisten joukossa, joten mistään sairastumisesta ei liene kyse, vaan fyysisestä pienestä vammasta, joka ei kuitenkaan varusteiden pukemista estänyt, joten tuskin hänellä mikään kovin paha vamma on.


Thomson saa hopeisen MM-mitalin.


Thompson onnittelee turnauksen parasta pelaajaa J. Olkinuoraa.


Whitecloud saa hopeisen MM-mitalin IIHF:n presidendiltä Luc Tardifilta.


Whitecloud kättelee jonon päässä viimeisetkin edustajat Suomen ryhmästä.

 

[Salming]

Yhteenveto MM-turnauksesta 2022

MM-turnaus vuosimallia 2022 on paketissa. Lienee hyvä ynnätä yhteen hopeaa voittaneen Vegas-kolmikon suoritukset. Aloitetaan Logan Thompsonista. Hän pelasi neljä ottelua. Niistä Thompson voitti kolme ja hävisi yhden. Minuutteja kertyi 239:51 eli yhdeksän sekuntia vajaat neljä täyttä ottelua, koska hän oli sen ajan pois maaliltaan Sveitsi-pelissä Kanadan haettua kavennusta ilman maalivahtia. Thompson torjui 89/101 laukausta eli päästi 12 maalia. Torjuntaprosentti oli 88,12% ja GAA tasan 3.00.

+ Heikommista sektoreista tulleet laukaukset Thompson liimasi läpi turnauksen varmasti syliinsä/räpyläänsä eikä antanut irtokiekkoja. Perustorjunnoissa maskittomiin laukauksiin ei ole ongelmia
+ Silver Knightista tuttu atleettisuus ja ketterä sivuttaisliikkuminen tolpalta toiselle ilmenivät eritoten Slovakia-pelin muutamassa paraatipelastuksessa takatolpalta Takasin ja Ivanin maalipaikoissa. Ensin mainitun tekopaikassa oli patja tiellä ja jälkimmäisen vedon eteen Thompson syöksyi fleurymaisesti ottaen värilasein katsottuna turnauksen komeimman torjunnan. Saksa-pelissäkin hän kertaalleen venytti patjan eteen takatolppakutiin
+ Thompson haastoi aggressiivisesti vastustajia, kun nämä lähestyivät laidasta luistellen ja peitti vetokulmat pieniksi. Se johti moniin hyviin torjuntoihin esim. 2v1- tai 3v2-hyökkäyksissä. Seurauksena saattoi olla myös se, että vastustaja joutui syöttämään toiseen aaltoon, kun tilaa ampua ohi Thompsonin ei ollut, jolloin Logan ehti usein hyvin liikkumaan sivuttain ja torjumaan patjoillaan toisesta aallosta tulleen vedon kuten vaikkapa Slovakia-pelin alkupuolella
+ Läpiajoissa hän antoi vastustajan tehdä aloitteen eikä höntyillyt. Se takasi mm. torjunnat Slafkovskya ja Sykoraa vastaan Slovakia-pelissä
+ Patjatorjunnoissa Thompson keskittyy irtokiekkokontrolliin siten, että hänellä on maila valmiudessa kaapimaan irtokiekon räpylän alle. Tuo yksityiskohta jäi mieleen eritoten Slovakia-pelissä parista eri tilanteesta
+ Kun ensimmäisissä peleissä Thompson joutui olemaan pitkiäkin pätkiä torjumatta, hän piti itsensä lämpimänä luistellen maalin edessä poikittain. Pidin myös siitä, että hänellä on aina selkeä rutiini erien alussa eli hän polkee ensin jäätä rikki maalivahdin alueelta, riisuu sitten maskin, kääntyy kohti päätyä, ruiskauttaa vettä kasvoilleen hieman ja laittaa sitten maskin takaisin naamalleen. Alkulämmittelyissä puolestaan Thompsonille riitti Whitecloudin tapaan noin 13 minuutin setti itsensä valmiiksi saamiseen, sillä hän poistui vajaat kolme minuuttia ennen lämmittelyajan loppua viimeistään jäältä

+/- Mailapelaaminen lisääntyi turnauksen edetessä. Saksa-pelissä vielä Thompson vältteli maalin taakse menemistä ja puuttui aika lailla vain kertaalleen peliin, kun kiekko häntä kohden lipui. Myöhemmissä peleissä hän aika hyvällä varmuudella siirsi kiekot oman maalin edestä laitaan rystypuolelta. Sveitsi-pelissä sattui yksi kiekonkäsittelyvirhe maalin takana, mutta se ei kostautunut. Sanotaan näin, että mailapelaaminen oli kohtalaista ja perusvarmaa niinä hetkinä, kun Thompson puuttui peliin, muttei se hänen vahvuutensa ole

- Kilpikäden yläkulma oli scoutattu heikoksi lenkiksi, koska sinne Saksa teki esim. kaikki kolme maaliaan ja Slovakiakin ampui hanakasti suorahyökkäyksissä puolustajien jaloista. Sveitsi-pelin Hischierin voittomaali upposi myös etuyläkulmaan kilven päälle, joten tuon heikkouden parantamisessa on työstettävää, vaikka sinällään tuossa Slovakia-pelissä esim. hän torjuikin kilvellään tai olkapäällään kaikki vedot kohti Thompsonista katsottuna vasempaa yläkulmaa
- Toinen heikko kohta lienee länget läheltä tulevissa ohjauksissa. Slovakia ja Kazakstan tekivät yhdet maalit hänen taakseen ohjaamalla kiekon maalin edestä läheltä längistä sisään, vaikka tuossa Kazakstanin-pelin maalissa Whitecloudin luistimetkin taisivat olla tilanteessa osasyyllisiä. Siegenthaler myös upotti kiekon längistä sisään Sveitsi-pelin kolmannessa maalissa
- Jokunen viivakuti aiheutti ongelmia siten, että Thompson esimerkiksi ei saanut vetoja kopattua hanskaansa, vaan ne osuivat räpylän reunaan ja pomppasivat siitä b-pisteiden väliin pelattavaksi. Eritoten Sveitsi-pelissä pomputtelua oli jonkun verran, mutta Slovakia-pelissäkin yksi haparointi tarttui nauhalle
- Sveitsi-pelissä myös paketti hajosi pari kertaa aika pahasti sivuttaisliikkeessä ja etukulma vuoti, joten ailahtelevaisuutta otteissa on yhä liikaa, jotta hän voisi olla ykköskassari NHL:ssä, mutta kakkosmaalivahtina hän varmaan menettelisi ensi kaudella, jos M. Subbanin kaltaisellakin kakkosvahdilla Vegas paineli aikoinaan finaaleihin

Zach Whitecloud pelasi kaikki kymmenen ottelua. Tehopisteitä kertyi neljä (2+2). Puolustajien maalipörssissä hän jakoi kolmannen sijan yhdessä kymmenen muun pelaajan kanssa. Puolustajien pistepörssissä hän oli 20:s ilman YV-aikaa. Teholukema oli lopulta komea +6, joka oikeutti sijaan 18 koko turnauksessa. Jäähyminuutteja hän otti kuusi, joista neljä siis välierässä mailan noustua Pastrnakin kasvoihin. Laukauksia kohti maalia koko turnauksessa Whitecloudilla oli 12, mikä oli yllättävän vähän kyllä. Laukausprosentti oli hyvä 16,67%. Minuutteja kertyi 163:19 eli peliä kohden 16:19. Vaihtoja hän pelasi 198 ja niiden keskipituus oli 49 sekuntia. Ensimmäiset viisi peliä hän pelasi pääosin Chabotin parina nimellisessä ykkösparissa, mutta viimeisellä kisaviikolla hän pelasi kolmosparissa Holdenin kanssa. Rooli kakkosalivoimassa Sanheimin parina oli pysyvä välieräpeliä lukuun ottamatta, kun Holden stunttasi häntä.

+ Kyky hakea päätykiekkoja raikkaalla jalalla melko seisoviltakin jaloilta, koska ensipotkut ovat parhaimmillaan hyvinkin voimakkaat, eteenpäin vievät ja räjähtävät. Täten hän sopii viime kaudella käytettyyn keskialueen puolustusmuotoon 1-1-3
+ Kyky siirtää päätykiekot yhdellä kosketuksella viereen pakkiparille ja päästä siten pois karvauksen alta on jopa loistava paineen alaisena. Esim. Slovakia-pelissä hän selkä kohti kenttää siirsi rystyltä päädystä kiekon oman maalin eteen Bathersonille ohi Kristofin
+ Maalinedustan boksaaminen onnistuu hyvin ja Whitecloud saa siirrettyä vastustajan maskipelaajia sivuun maalivahdin näkökentästä (esim. Saksa-pelissä 3-4 kertaa)
+ Norsukiekot keskialueelle tai purut lasin kautta onnistuvat hyvällä varmuudella. Samoin korkeat päätydumppaukset punaviivalta lähes pleksin yläreunaa pitkin ränniin ja toiseen päätyyn ovat päättäväisiä ja huolellisia
+ Suorahyökkäyspuolustaminen oli laadukasta läpi turnauksen. Whitecloudin luisteluvoima riitti kontrolloimaan maalille ajaneita vastustajan hyökkääjiä (tai puolustajia, kun Seiderinkin hän piti selkäpuolellaan kertaalleen Saksa-pelissä) ja hän piti nämä hyvin irti maalille tulleista syötöistä
+ Yhtenä yksityiskohtana oli myös se, että Whitecloud asemoi itsensä takaperinluistellen usein keskialueen aloituspisteen kanssa samalle kaistalle puolustussiniviivalle ja kiilasi sitten kohti hänestä katsottuna oikeaa laitaa vasta, kun vastustajan laituri sai syötön tästä katsottuna vasempaan laitaan. Whitecloud mcnabbmaisesti pysäytti onnistuneesti monta murtautumisyritystä kaventamalla kohti laitaa ja taklaamalla vastustajan irti kiekosta vaihtoaition edessä siniviivan kulmassa (Pospisil, Hartikainen, Simek, Ambühl yms. kokivat mm. taklausten ja kiilausten hyvyyden). Toinen vaihtoehto oli vain mailapaineistaa niin, että vastustajalta kapeni elintila ja tämä joutui suorittamaan heppoisen päätydumppauksen, johon puolustajapari ehti ensin
+ Avaukset alhaalta napsuivat hyvällä prosentilla keskialueelle hyökkääjien lapoihin niin viivelähdöissä kuin nopeissa käännöissä pystyyn mitä pidemmälle turnaus eteni
+ Whitecloud osaa myös tunnistaa sen, että avatako pitkällä syötöllä peliä nopeasti vai kuljettaako jalalla kohti trapia
+ Hyökkäysalueella poikittaissyötöt siniviivassa ovat todella napakoita lavasta lapaan, jotteivat vastustajan laiturit pääse lapoineen väliin
+ Suurin osa pinchauksista oli hyvin ajoitettuja ja hän voitti eritoten Saksa- ja Slovakia-peleissä monta luistelukilpailua irtokiekkojen perään oikeassa laidassa hyökkäysalueella ja sai palautettua yhdellä kosketuksella kiekkoja takaisin syvyyteen pitäen kulmarallit elossa
+ Hyökkäysalueella Whitecloud väläytteli kykyään luoda itse omat maalipaikkansa. Saksa-pelissä hän pujotteli oikealta puolelta maalin kulmalle asti ja Ranska-pelissä harhautti kaksi pelaajaa siniviivan tuntumassa murtautuen heidän välistään maalintekoon. Turnauksen molemmat maalinsa hän ampui tutusti takayläkulmiin kuten Golden Knightissa monesti
+ Laukaus on hyvä, kun hän vain käyttäisi sitä enemmän. Turnauksen loppua kohden hän ampuikin aina, kun oli vain paikka esim. Ranska-pelissä kolmesti samassa vaihdossa oikealta puolelta
+ Whitecloud tilanteet tunnistettuaan valitsi oikeat hetket lähteä tukemaan vastahyökkäyksiä toiseen aaltoon, mutta aika monesti turnauksen aikana häntä ei kuitenkaan toisesta aallosta poimittu, vaan ajatukset menivät hieman ristiin esim. Johnsonin kanssa Saksa-pelissä parikin kertaa
+ Alivoimalla Whitecloud sähisi läpi turnauksen hanakasti ja osoitti jalkanopeudeltaan sopivansa aggressiiviseen systeemiin, jossa pyritään luomaan alueellisia ylivoimia laitoihin heti, kun on pienikin tilaisuus riistoon
+ Alivoimalla Whitecloud ennakoi myös muutaman kerran hyvin poikittaissyötön siipeen ja oli vetolinjalla blokkaamassa ajoissa laukausta (esim. Sveitsi-pelissä Meierin one-timerin oikeasta siivestä)
+ Lämmittelyrutiinista tulee viimeinen plussa. Whitecloudilla on selkeä peliin valmistava harjoite, jonka hän tekee. Hän kerää viitisen kiekkoa, tanssii hieman sivuttain laidassa, leipoo sitten yksittäistä kiekkoa muun kiekkokasan ympärillä ja lopuksi antaa pakki-pakkisyöttöjä kuvitellulle puolustajaparille joko päädyn kautta tai suoraan poikittain lätyttämällä

+/- Whitecloud usein varmisti alimpana pelaajana ja oli siten tunnollinen. Se vei terää hänen hyökkäämisestään, mutta oli varmasti ohjeistettu asia varsinkin Chabotin parina sekä myöhemmin pudotuspeleissä hajavaihdoissa esim. Seversonin parina, että Zachin tehtävä oli olla puolustavampi osapuoli. Toki siltikin Vrana livahti kertaalleen selustaan välierässä läpiajoon, mutta hän tulikin poikkeuksellisesti suoraan vaihtoaitiosta ja se jäi huomaamatta, mutta noin muutoin ihan hyvin Whitecloud piti huolen, ettei selustaan murtauduttu vastaiskuilla ja esim. Sveitsi-pelissä hän esti yhden Malginin läpiajon olemalla syöttölinjalla alimpana pelaajana ja katkomalla mailallaan ilmasta lättysyötön

- Niinä kertoina, kun Whitecloud ei liikuta päätykiekkoja ykkösellä viereen, vaan sulkee pelin päätyyn, jokunen menetys voi tulla staattisissa kamppailutilanteissa, joten hänen pitäisi vain pyrkiä liikuttamaan kiekkoa ykkösellä, koska siinä on hyvä
- Siirtokiekot maalin takaa ränniin jäitä pitkin tuppaavat pari kertaa illassa jäämään omalle alueelle, kun joko laituri vuotaa siniviivan kulmassa eikä saa jatkettua kiekkoa keskialueelle tai sitten vain Whitecloudin purut jäävät vajaiksi päätyen vastustajan puolustajille siniviivaan. Turnauksen edetessä toki syöttötarkkuus oli entistä parempi ja yhä harvempi siirtokiekko oman maalin takaa jäi omalla alueelle
- Alivoimalla oman puolustussiniviivan puolustamisessa on parannettavaa, kun Zach tosiaan asemoi itsensä keskialueen aloituspisteen kanssa samalla kaistalle ja jää usein 1v2-alivoimaiseksi vastustajan kiihdyttäessä häntä kohti ja pelatessa seinäpelin aivan laidassa kiinni olevan pelaajan kanssa. Tavallaan noihin nopeisiin seinä-/käyttösyöttöihin väliin pääseminen joko mailalla tai vähän paremmin sijoittumisellaan ennakoimalla olisi jatkoa ajatellen hyvä juttu, vaikka lukumääräisesti alivoimaisena en odotakaan hänen kaikkia hyökkäyksiä suinkaan pysäyttävän, mutta tuntui, että turhan usein hänen puoleltaan vastustaja pääsi ylivoimalla etenemään hyökkäysalueelle tuollaisella yksinkertaisella seinäsyötöllä
- Alivoimalla myös muutama pysäytys/stoppi enemmän olisi poikaa. Vaikka hän sähisee hyvin kiinni kiekolliseen pelaajaan laitaan, usein riistot jäivät silti tekemättä ja vastustaja pääsi kiekkoa suojaamalla jatkamaan pakkopeliään. Finaalissa Armiakin voitti 2-3 kaksinkamppailua laidassa/päädyssä Whitecloudia vastaan ja Suomi pääsi jatkamaan pyörityksiään. Samoin Sveitsi-pelissä Corvi pysyi hyvin kiekossa kiinni vasemmassa laidassa, vaikka Whitecloud oli selässä kiinni saamatta riistoa aikaan
- Toisinaan vaihdot venyvät yli minuutin mittaisiksi. Whitecloud satunnaisesti lähti vähän turhaan vielä tukemaan hyökkäystä, vaikka alla oli tosiaan jo minuutin paine vaikkapa omalla alueella sen sijaan, että hän olisi mennyt heti vaihtoon. Väsyneenä hänestä ei kuitenkaan ole luomaan merkittävää uhkaa, joten noiden tilanteiden tunnistamisessa pitäisi olla parempi ja tulla vain pois jäältä, kun mahdollisuus on

Nicolas Roy keräsi tehot 1+4=5 10 ottelussa. Ainoa maali syntyi toisessa pelissä Italian verkkoon maalin edestä. Teholukema oli +4 ja jäähyjä hän otti peräti viisi. Kymmenellä jäähyminuutillaan Roy jakoi 15. sijaa turnauksessa. Roy ampui vielä vähemmän kuin Whitecloud eli ainoastaan 10 kertaa kohti maalia. Laukausprosentti oli täten 10%. Minuutteja kertyi 161:46 eli peliä kohden 16:10. Lähes saman verran hän siis pelasi kuin Whitecloud, mutta vaihtomäärässä oli iso ero, koska niitä Roylle kertyi 229, jolloin keskipituus oli 42 sekuntia. Roy pelasi siis pari minuuttia vähemmän koko turnauksen mitassa kuin Whitecloud, mutta vaihtoja hänellä oli silti 31 enemmän. Aloitusprosentti oli puolestaan 53,54% ja lopullinen sijoitus aloituspörssissä 22:s. Saldo oli 53-46, kun vielä alkusarjan jälkeen Roy oli turnauksen 11. paras aloittaja, mutta välierissä ja finaaleissa hän oli tappiollinen aloittaja valitettavasti ja muun muassa finaalissa Suomen neljästä maalista kolme syntyi aika lailla välittömästi oman pään aloitustappioiden jälkeen.

Roy aloitti turnauksen ykkösketjussa Duboisin ja Cozensin kanssa. Whitecloudin tavoin rooli muuttui Sveitsi-tappion jälkeen viimeiselle viikolle, jolloin hän pelasi ensin Tanskaa vastaan kolmossentterinä laidoillaan Sillinger ja Mercer. Ranska-peliin hän palasi oikeaksi laituriksi ja lopputurnauksen ajaksi ketjukavereiksi vakiintuivat jarrukenttään Lowry ja Comtois. Erikoistilanteissa Roy sai vastuuta paljon läpi turnauksen. Hän aloitti ykkösylivoimassa yhdessä Seversonin, Cozensin, Bathersonin ja Duboisin kanssa. Rooli oli neliön keskellä, mutta välillä hän liukui päätyyn tekemään peliä maalin kulmalta. Ranska-peliin Roy siirrettiin kakkosylivoimaan vasempaan siipeen samaan takakolmioon Chabotin ja Johnsonin kanssa, koska Barzal nostettiin hänen tilalleen ykkösylivoimaan ja Batherson siirrettiin oikeasta siivestä slottiin. YV-aika pieneni pudotuspeleissä hyvin vähiin, kun Kanada peluutti ykkösylivoimaansa aina lähes koko ylivoiman ajan. Alivoimalla Roy muodosti Lowryn kanssa ykköshyökkääjäparin läpi turnauksen. Välillä esim. Gregor aina stunttasi jompaa kumpaa heistä toisella vaihtokierrolla, kunnes turnauksen edetessä Kanada alkoi viiden hyökkääjän sijasta käyttämään kolmea alivoimahyökkääjäparia eli kuutta hyökkääjää, jolloin Roy ja Lowry pelasivat aina yhdessä ilman välikäsiä, kun Gregor sai parikseen Cozensin ja Sillinger-Mercer oli kolmoshyökkääjäpari viimeisissä matseissa.

+ Royn parasta antia turnauksessa oli hänen "kohdepelaamisensa". Kun Kanadan pelitavassa yksi hyökkääjä (usein toinen laituri) karkasi ajoissa pystyyn hyökkäyssiniviivalle, Roy tuossa roolissa osti erinomaisesti aikaa muille liittyä hyökkäykseen pitäen vastustajan puolustajat selässään siniviivan päällä ja jatkaen sitten kiekot onnistuneesti syvään kohti ketjutovereita, jotka leikkasivat vastustajan puolustajan selustaan tyhjään tilaan. Royn keskialueella hukkaamat kiekot olivat todella vähissä ja menetyksiä tuli korkeintaan yksi per peli, sillä niin hyvä hänen kiekollinen suoritusvarmuutensa siirtokiekoissa oli
+ Hyökkäysalueella ja myös keskialueella Roy sieti erinomaisesti iskuja selkäänsä kiekkoa suojatessaan. Häntä oli vaikea horjuttaa ja se näkyi mm. Slovakia-pelin YV-maalissa, kun hän otti Grmanin taklauksen vastaan päädyssä ja siirsi siitä huolimatta kiekon viereen Cozensille, joka jatkoi sen maalintekijä Duboisille
+ Hyökkäysalueella Roy aika usein hakeutui maalin eteen maskiin ja reagoi siitä todella monesti ensimmäisenä irtokiekkoihin päädyssä. Hän luki erinomaisesti sitä, mihin laukausten jälkeiset paluukiekot suuntautuivat ja hyvällä reagoinnilla/ennakoinnilla oli usein ensimmäisenä päädyssä pitäen siten hyökkäysalueen hyökkäyspelit elossa ja paineen vastustajan alueella. Kazakstania vastaan hän haki jatkuvasti päädystä irtokiekkoja, suojasi ja palautti alaspäin pitäen hyökkäysalueen hyökkäyspelin elossa. Tuota oli komeaa katsoa vaihdosta toiseen, kuinka vaivattomasti hän ennakoi sen, mihin irtokiekot menevät ja oli lähes aina ensimmäisenä paikalla
+ Kiekollisena hyökkäysalueella Roylla oli malttia. Hän ei ampunut, jos ei ollut selkeää paikkaa, vaan pysyi kiekossa ja siirsi sitten pelivälineen omille vaikkapa päätyyn tai viivaan
+ Suorahyökkäyksissä Roy osaa tunnistaa tyhjän jään ja hakeutua vapaaseen tilaan, mutta aivoitukset eivät vain ketjutoverien kanssa optimaalisesti toimineet, jotta hän olisi saanut syöttöjä vetopaikkoihin
+ Takakarvaamisesta Roylle voi myös antaa plussan. Esimerkiksi heti Saksa-pelissä hän 3-4 kertaa takakarvasi siniviivojen välissä kiekon Kanadalle. Samoin Slovakia-pelin eräässä alivoimavaihdossa hän takakarvasi kahdesti peräkkäin kiekon itselleen ja välierässäkin heti pelin alussa Roy käänsi pelin suunnan vahvalla mailapaineellaan, joka parhaimmillaan muistutti Stonen mailankäyttöä kiekottomana
+ Puolustusalueen puolustuspelissä Roy niinä hetkinä, kun hän tuurasi sentterinä, seurasi hyvin miestään ja fysiikka riitti kaksinkamppailuissa. Laiturina pelatessaan hän peitti pääosin hyvin syöttö- ja vetolinjoja lähellä siniviivaa kuten vaikkapa lopussa Seideria vastaan Saksan pelattua ilman maalivahtia. Toki Tsekki-pelissä hän oli pari kertaa turhan keskellä eikä siksi ehtinyt millään pakki-pakkilevityksen jälkeen peittämään viivatoimitusta, mutta isossa kaukalossa muillakin laitureilla oli toki vaikeuksia saman asian kanssa
+ Alivoimalla Royn kyky palautua pelin puolelta omalle paikalle painottomalle puolelle laitaiskun jälkeen teki vaikutuksen. Hänellä oli turnauksen loppua kohden Whitecloudin tavoin oikein raikas jalka ja se mahdollisti sivuttaissuuntaisen liikkumisen aika ketterästi puolustusalueella sekä veto-ja syöttölinjojen peittämisen
+ Ylivoimalla neliön keskellä Roy oli syöttölautana varma auttaen pelin rauhoittamisessa ja osasi tehdä itsensä myös pelattavaksi oikeilla hetkillä. Siksi Bathersonkin pystyi syöttämään hänelle esim. heti Saksa-pelin kolmannessa maalissa neliön keskelle ja Roy ohjaamaan kiekon Duboisin kautta sisään
+ Yleisestä pelinlukutaidosta voi antaa plussan. Esimerkiksi karvatessa monesti Roy luki hyvin peliä ja Kanadan käyttämässä 1-2-2 karvausmuodossa hän pystyi operoimaan joko kärkenä tai sitten keskimmäisessä tasossa oikealla puolella tilanteesta riippuen. Jos ketjutoveri pumppasi eteenpäin, Roy ymmärsi pudottaa alemmas varmistamaan.
+ Vaihtokuri. Royn vaihtojen pituudet olivat pelistä toiseen noin 40 sekuntia keskimäärin. Hän mieluummin tuli ajoissa vaihtoon kuin venytti kentälläoloaikaansa. Tiheät vaihdot mahdollistivat usein sen, että esim. alivoimalla Roy ja Lowry ehtivät vielä alivoiman loppupuolella tuoreina tulemaan toistamiseen jäälle tappamaan jäähyn loppuun

+/- Aloituksissa Roy oli alkusarjassa erinomainen, mutta välierä- ja varsinkin finaalipelin miinusmerkkiset saldot jättivät keskinkertaisen maun, vaikka koko turnauksen aloitusprosentti (53,54%) olikin lopulta niukasti voitollinen. Usein työnjako oli se, että Roy otti aloitukset oikealta puolelta ja Dubois/Lowry vasemmalta. Tuollaisten roolitusten takia Kanada varmasti oli paras aloittajamaa

- Kyky hakeutua pelattavaksi voisi olla parempi, sillä välillä Roylle tulee vaihtoja, kun hän jää ilman kiekkokosketuksia pörräten hieman pelin ulkopuolella
- Välillä myös hän malttaa jopa liiaksi kiekollisena ja päätyy antamaan sitten pakotettuja syöttöjä eteenpäin, vaikka tilaa ei olisi mailaviidakossa. Noin kävi pari kertaa Slovakia-pelissä suorahyökkäyksissä
- Suoraluistelunopeus ei ole riittävää, jotta esim. suunnanmuutoksissa Roy omilla kuljetuksillaan saisi luotua uhkaa, vaan usein hänet poljetaan kiinni viimeistään hyökkäyssiniviivan ylittämisen jälkeen, jolloin taka- ja sivupaine käyvät liian koviksi ja Royn on luovuttava kiekosta ennen vetopaikkaan pääsyä, mutta kesällä hän sanoikin keskittyvänsä nopeutensa parantamiseen. Jos se paranee, hän sopeutunee entistä paremmin Golden Knightsin transitiojääkiekkoon. Takakarvaustaitojensa ansiosta hän pystyy kyllä käynnistämään vastaiskuja, muttei nykyisellä nopeudellaan päättämään niitä ellei etumatka ole tuntuva puolustaviin pelaajiin
- Välillä myös karvatessa organisoimattomammin Royn antama paine oli myöhässä, koska hän ei vain ehtinyt tilanteisiin

 

[Salming]

Nostetaanpa ketjua ylös parin viikon jälkeen. Kuuntelin Whitecloudin vierailun Golden Knights Insider Show'ssa viiden päivän takaa. Podcast-jakso oli nimetty "Finnish Polar Plunges" viitaten pulahduksiin Itämeressä saunomisen jälkeen. Ohessa poiminnat haastattelusta:

- Reissu Suomeen oli hauska ja hieno kokemus, koska nuorempana hän ei Kanadaa edustanut maajoukkueessa. Nuorempana hän oli teeveestä katsonut olympialaisia ja MM-kisoja ja vanhemmille oli varmasti hieno hetki nähdä hänet edustamassa Kanadaa aikuisten tasolla
- Hän sai elinikäisiä ystäviä matkalta, koska välipäivätkin he tietysti viettivät joukkueen kesken, kunnes perheet saapuivat kannustamaan viimeiselle viikolle jääkiekkoliiton kustantamina
- Asia, jota hän muistelee ensimmäisenä vielä viiden vuoden päästä MM-turnauksesta, on tietysti valitettava tappio finaalissa, mutta myös se, että hän sai nähdä maailmasta uuden kolkan ja tutustua uusiin ihmisiin. Whitecloud lisäsi myös olevansa todella innokas saunoja, koska saunominen mm. auttaa hengittämiseen ilman fyysistä aktiviteettia. Hän on ollut kiinnostunut saunomisesta treenin apuna parisen vuotta ja Suomessa he kävivät Itämeren rannalla paikassa, jossa oli kolme erilaista saunatyyppiä ilmeisesti tarjolla ja välissä pystyi käymään pulahtamassa kylmässä Itämeressä. Tuo kokemus jäi myös vahvasti hänen mieleensä
- Pelipäivinä Whitecloud ei käy saunassa, mutta muuten hän pyrkii käymään päivittäin saunassa, jos vain mahdollista. Kotonaan hänellä ei ole saunaa, mutta hän käyttää hallilla olevaa saunaa ja se tekee ihmeitä hänelle. Hän saunoo 10-20 minuuttia, käy sitten kylmäpulahtamassa parin minuutin ajan ja palaa saunaan sen jälkeen. Tarvittaessa hän toistaa pulahduksen. Tuollainen tapa rentouttaa häntä ja kroppaa tiiviin kauden keskellä
- Lihasten ja mielen rentouttamisen lisäksi Whitecloud kertoi, että hän tykkää aina yrittää tavallaan olla saunassa niin pitkään kuin mahdollista ja siten kehittää hengityselimistöään kestämään paremmin. Varsinkin kesäisin hän tekee tuota. Samalla mentaalinen kovuus paranee ehkä hieman, joten saunomisesta hän kokee saavansa useita hyötyjä. Varsinkin pelipäivien jälkeisinä päivinä saunominen ja kylmässä vedessä käynti rentouttavat häntä ja kun hän on suorittanut saunasession, hän pystyy jättämään jääkiekon hallin saunaan ja ajattelemaan kotonaan sen jälkeen muita asioita. Yhdeksi hyödyksi hän myös sanoi sen, että saunassa on vain omien ajatustensa kanssa ilman teknisiä vekottimia ja se helpottaa rentoutumista
- Juontajista toinen eli "Ryan The Hockey Guy" kehui Whitecloudin päätöshaastattelua ja sitä, ettei tämä käyttänyt loukkaantumisia tekosyynä. Sen jälkeen hän kysyi, kokeeko Whitecloud olevansa osa johtavia pelaajia. Zach sanoi kysymyksen olevan hyvä ja mutkikas. Hän vastasi ympäripyöreästi oppivansa koko ajan listaamiltaan kokeneemmilta pelaajilta ja jokaisen pelaajan joukkueessa on oltava johtaja jollain tavalla. Hän myös toisti, että jokainen johtaa omalla tavallaan, vaikkeivat kaikki kanna kirjaimia pelipaidassaan
- Kotiseudulleen hän palaa elokuun lopussa pelatakseen jossakin paikallisessa turnauksessa. Lisäksi hänellä on ohjelmassa muutamat entisten tai nykyisten joukkuekavereiden häät ja Vegasissa hän aikoo puolestaan golfata

Lopuksi muutama päivitys lupauksista. Cormierin ja Brabenecin edustaman Charlottetown Islandersin kausi QMJHL:ssa päättyi finaalitappioon otteluvoitoin 4-1. Shawinigan Cataractes vei kannun. Varsinkin Cormier pelasi silti fantastisen kauden, sillä runkosarja ja pudotuspelit mukaan lukien Lukas keräsi 77 ottelussa yhteensä 102 tehopistettä (41+61=102). Maalimäärä on puolustajalle älytön. Brabenecin saldo oli 83 pistettä. Pudotuspeleissä molemmat mahtuivat pistepörssin TOP10:een ja Cormier oli tietysti puolustajista paras 21 pisteellä 15 pelissä. Alla on pari klippiä pojista:

Linkki: https://twitter.com/IvanIvanlvan/status/1535054947834015745?s=20&t=ZNikhA0j4Gf0gq2N62gn3A

Linkki: https://twitter.com/IvanIvanlvan/status/1534678755335192576?s=20&t=ZNikhA0j4Gf0gq2N62gn3A

Linkki: https://twitter.com/IslandersHKY/status/1533592341537234945?s=20&t=e_4d-gngMvLmq94mC7QpAg

WHL:ssä Demekin edustama Edmonton Oil Kings puolestaan pelaa parhaillaan finaaleissa ja johtaa ottelusarjaa Seattle Thunderbirdsia vastaan 3-2. Mestaruus on katkolla tulevina öinä. Demekilla on koottuna tehot 4+12=16 18 otteluun. Runkosarjankin hän pelasi piste peli -tahdissa (55gp 20+34=54). Alla on häneltä yksi komea maali ja syöttö nähtävissä.

Linkki: https://twitter.com/NHLJackManning/status/1534384418772553728?s=20&t=ZNikhA0j4Gf0gq2N62gn3A

Linkki: https://twitter.com/NHLJackManning/status/1535799724707500032?s=20&t=ZNikhA0j4Gf0gq2N62gn3A

 

[Amerikanihme]

Cassidy sieltä sitten tuli. Ei herätä oikein minkäänlaisia tunteita minussa, positiivisia tai negatiivisia. Kun tuota hänen valmentajauraansa katsoo, niin ei oikein sekään herätä mitään tunteita tai mielipiteitä hänestä. Joten OK koutsi näillä näkymillä, mutta ei ole mitään järin korkeita odotuksia, jossei katastrofaalisia pelkojakaan.

 

[Salming]

Vegas Golden Knights Name Bruce Cassidy as Team's Head Coach | Vegas Golden Knights

VEGAS (June 14, 2022) - Vegas Golden Knights General Manager Kelly McCrimmon announced today, June 14, that the team has named Bruce Cassidy as the team's head coach. Cassidy, a native of Ottawa, becomes the third head coach in franchise history for the Golden Knights.

www.nhl.com

The Golden Knights are very pleased to have Bruce come in to coach our team," said Golden Knights General Manager Kelly McCrimmon. "His success in Boston over six years is extremely impressive. His teams have had a clear identity, having been among the very best in the NHL in terms of goals for, goals against, goal differential and special teams. This is the right coach for our team at this time."

"I am excited to join an organization that shares my commitment to winning and can't wait to get to work with the talent that has been assembled in Vegas," said Golden Knights Head Coach Bruce Cassidy. "It's been impressive to watch the city embrace the Golden Knights from afar, and my family and I look forward to becoming a part of that.

Bruce Cassidy tosiaan nimettiin seurahistorian kolmanneksi päävalmentajaksi. Minullakin on aika neutraalit mietteet hänestä. Olen ihan tyytyväinen, että valinta kohdistui häneen vaikkapa Trotzin sijasta. Olen myös tyytyväinen, että kyseessä on valmentaja, joka ei ole vielä mestaruutta voittanut, koska motivaatio on täten maksimaalinen menestyksen saavuttamiseen. Saldo runkosarjasta 292-155-53 lupailee ainakin sitä, että paluu pudotuspeleihin tapahtuu ensi kaudella ja kaikilla kuudella Bruins-kaudellaan hän joukkueensa kevään karkeloihin johdattikin. Melko pitkä tuo hänen ajanjaksonsa Bostonin organisaatiossa oli, kun se alkoi jo vuonna 2008 farmijoukkueen apuvalmentajana ja päättyi tähän vuoteen, joten maisemanvaihdos tehnee hänellekin hyvää.

Nopealla googlailulla löytyi jotain informaatiota siitä, miten Bruins on ilmeisesti pelannut hänen alaisuudessaan. Tästä artikkelista kolmen vuoden takaa huomioni kiinnitti eritoten tummennettu osa. Syvältä karvaaminen, maalille ajaminen ja nopeat lähdöt omista kuulostavat hyvältä. Jossain määrin nuo määritelmät kuvaavat myös Golden Knightsin tarunhohtoista debyyttikautta.

The Boston Bruins are three wins away from hoisting the Stanley Cup, and they’ve done it by playing in a variety of ways. But ask head coach Bruce Cassidy, and he’ll tell you that there’s not much variety at all.

Watch the Bruins excel against various kinds of teams and you’d think they’re playing a different game each night. They’ve found success against the speedy, skilled Maple Leafs, the big, tough Blue Jackets, and the aggressive, grinding Carolina Hurricanes. But Cassidy has always deployed the same general system: deep forechecking and net-crashing on offense, structure and quick breakouts on defense, and speed from all of it.

Muutamassakin eri tekstissä puolestaan puhuttiin siitä, kuinka Cassidy haluaa joukkueensa voittavan "slottitaistelun" eli kaiketi maalipaikat b-pisteiden välistä. Kaikki toiminta tähtää ikään kuin siihen, että joukkue loisi parhaalta sektorilta mahdollisimman paljon tekopaikkoja, joten ehkä DeBoerin aikakaudelta eritoten playoffeista tuttu laidoilla pyöriminen ja siniviivan kautta pelaaminen vähenee ja joukkue hakee menetyksienkin uhalla rohkeammin syöttöjä keskustaan. Toki Gallantinkin pelisysteemissä aika paljon hyökkäysalueella nähtiin sitä, että kiekkoja rouhittiin syvyydestä viivaan ja Schmidt, Miller, Theodore ja kumppanit ampuivat vain kohti maalia, mutta jospa Cassidy toisi tosiaan ripauksen lisää maalille ajamista ja rohkeutta syöttää mailaviidakkoon kaaosta luoden.

The details in the approach are different, but the end result is the same. Cassidy recently said he places a premium on winning the “slot battle” and that’s the goal you’ll see them strive for every game.

Tämä tuore artikkeli puolestaan kertoo, että Cassidyn rehellisyys ja suorapuheisuus toivat hänelle välillä ongelmia Bostonissa, mutta samat asiat, jotka hän kertoi medialle, kommunikoitiin myös pelaajille. Nähtäväksi jää, että miten hän kommentoi julkisesti pelaajistoa Vegasissa esim. tappioiden jälkeen, kun muistissa ovat DeBoerin tämän kevään maalivahtiturhautumiset.

Tässä tekstissä puolestaan käytiin läpi pari vuotta sitten Bruinsin tapaa puolustaa omaa siniviivaa suunnanmuutoksissa. He ovat ainakin joskus olleet Cassidyn alaisuudessa hyvin aktiivisia ja sen sijaan, että puolustajat vain valuisivat kohti omaa maalia aloituspisteiden välissä, puolustajat ovat liukuneet kohti kiekollista pelaajaa niin, että pelin puolen pakki on iskenyt kiinni laitaan pakottaen kiekollisen pelaajan jonkinlaiseen ratkaisuun ja toinen pakki on kaventanut perässä tukemaan samalla, kun ensimmäisenä alas ehtinyt hyökkääjä on rynnännyt suojaamaan slottia. Tuollainen tapa puolustaa sopinee ainakin McNabbille ja Whitecloudille hyvin, kun MM-skaboissakin pääsin läheltä näkemään sitä, miten Whitecloud tehokkaasti kavensi kohti kiekollista pelaajaa esim. suorahyökkäyksissä ja kiilasi tältä kiekon irti viimeistään puolustussiniviivalla joko taklaamalla tai mailallaan. Vähän samaan tapaan noissa artikkelin GIF-näytteissä Bruinsin puolustajat paineistivat puolustussiniviivalla vastustajien hyökkääjiä, mutta toisaalta jos omat hyökkääjät luistavat velvoitteistaan alaspäin, tapa puolustaa noin aggressiivisesti voi olla haavoittuvainen, mutta ainakin joskus se on toiminut niin, että Cassidyn alaisuudessa Bruins salli vähän laukauksia vastustajilleen kiekonmenetysten jälkeisestä vastahyökkäyksistä. Jos sama toimii Vegasissa, silloinhan hyökkäysalueella voisi tosiaan yrittää pelata rohkeammin syöttöjä ahtaisiinkin rakoihin esim. b-pisteiden väliin, kun negatiivisissa tilanteenvaihdoissa puolustus olisi kuitenkin kunnossa, eikö totta?

Cassidy tapaa paikallisen median ilmeisesti torstaina, joten sen jälkeen olemme toki viisaampia kommentoimaan, mikä hän on miehiään.

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1536833423200817152?s=20&t=tdyTf8WN5VkExJFdiMMrqg

 

[ritaripervonen]

Vegas Golden Knights Name Bruce Cassidy as Team's Head Coach | Vegas Golden Knights

VEGAS (June 14, 2022) - Vegas Golden Knights General Manager Kelly McCrimmon announced today, June 14, that the team has named Bruce Cassidy as the team's head coach. Cassidy, a native of Ottawa, becomes the third head coach in franchise history for the Golden Knights.

www.nhl.com

Bruce Cassidy tosiaan nimettiin seurahistorian kolmanneksi päävalmentajaksi. Minullakin on aika neutraalit mietteet hänestä. Olen ihan tyytyväinen, että valinta kohdistui häneen vaikkapa Trotzin sijasta. Olen myös tyytyväinen, että kyseessä on valmentaja, joka ei ole vielä mestaruutta voittanut, koska motivaatio on täten maksimaalinen menestyksen saavuttamiseen. Saldo runkosarjasta 292-155-53 lupailee ainakin sitä, että paluu pudotuspeleihin tapahtuu ensi kaudella ja kaikilla kuudella Bruins-kaudellaan hän joukkueensa kevään karkeloihin johdattikin. Melko pitkä tuo hänen ajanjaksonsa Bostonin organisaatiossa oli, kun se alkoi jo vuonna 2008 farmijoukkueen apuvalmentajana ja päättyi tähän vuoteen, joten maisemanvaihdos tehnee hänellekin hyvää.

Nopealla googlailulla löytyi jotain informaatiota siitä, miten Bruins on ilmeisesti pelannut hänen alaisuudessaan. Tästä artikkelista kolmen vuoden takaa huomioni kiinnitti eritoten tummennettu osa. Syvältä karvaaminen, maalille ajaminen ja nopeat lähdöt omista kuulostavat hyvältä. Jossain määrin nuo määritelmät kuvaavat myös Golden Knightsin tarunhohtoista debyyttikautta.



Muutamassakin eri tekstissä puolestaan puhuttiin siitä, kuinka Cassidy haluaa joukkueensa voittavan "slottitaistelun" eli kaiketi maalipaikat b-pisteiden välistä. Kaikki toiminta tähtää ikään kuin siihen, että joukkue loisi parhaalta sektorilta mahdollisimman paljon tekopaikkoja, joten ehkä DeBoerin aikakaudelta eritoten playoffeista tuttu laidoilla pyöriminen ja siniviivan kautta pelaaminen vähenee ja joukkue hakee menetyksienkin uhalla rohkeammin syöttöjä keskustaan. Toki Gallantinkin pelisysteemissä aika paljon hyökkäysalueella nähtiin sitä, että kiekkoja rouhittiin syvyydestä viivaan ja Schmidt, Miller, Theodore ja kumppanit ampuivat vain kohti maalia, mutta jospa Cassidy toisi tosiaan ripauksen lisää maalille ajamista ja rohkeutta syöttää mailaviidakkoon kaaosta luoden.



Tämä tuore artikkeli puolestaan kertoo, että Cassidyn rehellisyys ja suorapuheisuus toivat hänelle välillä ongelmia Bostonissa, mutta samat asiat, jotka hän kertoi medialle, kommunikoitiin myös pelaajille. Nähtäväksi jää, että miten hän kommentoi julkisesti pelaajistoa Vegasissa esim. tappioiden jälkeen, kun muistissa ovat DeBoerin tämän kevään maalivahtiturhautumiset.

Tässä tekstissä puolestaan käytiin läpi pari vuotta sitten Bruinsin tapaa puolustaa omaa siniviivaa suunnanmuutoksissa. He ovat ainakin joskus olleet Cassidyn alaisuudessa hyvin aktiivisia ja sen sijaan, että puolustajat vain valuisivat kohti omaa maalia aloituspisteiden välissä, puolustajat ovat liukuneet kohti kiekollista pelaajaa niin, että pelin puolen pakki on iskenyt kiinni laitaan pakottaen kiekollisen pelaajan jonkinlaiseen ratkaisuun ja toinen pakki on kaventanut perässä tukemaan samalla, kun ensimmäisenä alas ehtinyt hyökkääjä on rynnännyt suojaamaan slottia. Tuollainen tapa puolustaa sopinee ainakin McNabbille ja Whitecloudille hyvin, kun MM-skaboissakin pääsin läheltä näkemään sitä, miten Whitecloud tehokkaasti kavensi kohti kiekollista pelaajaa esim. suorahyökkäyksissä ja kiilasi tältä kiekon irti viimeistään puolustussiniviivalla joko taklaamalla tai mailallaan. Vähän samaan tapaan noissa artikkelin GIF-näytteissä Bruinsin puolustajat paineistivat puolustussiniviivalla vastustajien hyökkääjiä, mutta toisaalta jos omat hyökkääjät luistavat velvoitteistaan alaspäin, tapa puolustaa noin aggressiivisesti voi olla haavoittuvainen, mutta ainakin joskus se on toiminut niin, että Cassidyn alaisuudessa Bruins salli vähän laukauksia vastustajilleen kiekonmenetysten jälkeisestä vastahyökkäyksistä. Jos sama toimii Vegasissa, silloinhan hyökkäysalueella voisi tosiaan yrittää pelata rohkeammin syöttöjä ahtaisiinkin rakoihin esim. b-pisteiden väliin, kun negatiivisissa tilanteenvaihdoissa puolustus olisi kuitenkin kunnossa, eikö totta?

Cassidy tapaa paikallisen median ilmeisesti torstaina, joten sen jälkeen olemme toki viisaampia kommentoimaan, mikä hän on miehiään.

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1536833423200817152?s=20&t=tdyTf8WN5VkExJFdiMMrqg

Minä olen positiivisella mielellä tästä valinnasta. Heti, kun Cassidy vapautui, ajattelin, että siinä voisi olla uusi valmentaja meille. Kaveri on tehnyt tasaisesti tulosta ja viime kausikin oli hyvä, joten olen luottavainen, että paluu kärkijoukkueiden kastiin on hänen johdollaan mahdollinen.

Muu valmennusjohto on ihan yhtä merkittävä menestystoiveiden kannalta ja toivoisin sitä tuoretta, nuorempaa verta tai sitten eurooppalaista näkemystä apuvalmennuspuolelle. Vaikkapa molempia. Jalonen olisi kokeneista eurooppalaisvalmentajista paras vaihtoehto kakkoskoutsiksi, mutta tuskin on realismia.

 

[Salming]

Cassidy ja McCrimmon tapasivat eilen median. Ohessa ovat keskeiset kommentit puolen tunnin sessiosta:

- Alkuun McCrimmonilta kysyttiin hakuprosessista. Kuulemma he eivät haastatelleet pitkää listaa kandidaatteja, koska he tiesivät aika tarkalleen, mitä haluavat (tämähän tuli ilmi jo viimekertaisessa päätöspressissä, kun McCrimmon sanoi, ettei tarkoitus ole keksiä pyörää uudelleen). Kun puolivälissä prosessio Cassidy vapautui Bostonista, he pyysivät luvan Bruinsilta haastatella häntä
- Cassidy aloitti kiittämällä Foleya, McPheetä ja McCrimmonia mahdollisuudesta. Viimeiset kahdeksan päivää ovat olleet hänelle tunteiden täyttämiä. Ensin oli pettymystä, kun hänet päästettiin menemään. Sitten puhelin alkoikin soimaan ja hän koki, että Vegas olisi hänelle hyvä kohde. Jääkiekkoilullisesti valinta oli selviö, mutta koska perhe on asunut aina itärannikolla, hänen piti keskustella vaimon ja lasten kanssa muutosta rannikolta toiselle
- Hän valmensi viimeksi yhtä alkuperäisistä kuudesta joukkueesta, joten hän pitää paineista ja ne ovat hyvä asia, koska silloin on relevantti. Kysymykseen mikä tekee Cassidysta yhteensopivan Golden Knightsin joukkueen kanssa, hän vastasi yleisesti tehneensä hyvää työtä tietyissä asioissa, joita vaaditaan NHL:ssä pärjäämiseen kuten erikoistilanteissa ja kiekon pitämisessä pois omasta maalista. Puolustuspelin rakenne on maalivahtiystävällinen, mutta pelaajilla on myös vapautta hyökkäämisessä ja luovuudessa. Hän myös uskoo siihen, että lajin kehittyessä on tärkeää, että joukkueessa on moderneja hyökkääviä puolustajia, joten siksikin pelaajisto yhteensopii hänen ajatustensa kanssa. Cassidy lopuksi vastasi, että joukkueessa on hänestä pelaajia, jotka haluavat pelata hänen näköistään jääkiekkoa ja siksi hän sopii valmentajaksi Vegasille
- Cassidy uskoo, että väylä NHL:ään on aina ansaittava ja nuorena pelaajana ei saa lipsua yksityiskohdista, mutta viestin välittämisessä heille on eroja valmentajien välillä. Hänen pitää tutustua pelaajiin ja löytää oikea tapa
- Kysymykseen identiteetistä Cassidy vastasi, että hän haluaa Golden Knightsin olevan vaikea pelata vastaan. Hän arvostaa kiekossa pysymistä hyökkäysalueella. Hän haluaa joukkueensa olevan hyökkäysorientoitunut eikä vain makaavan omissa, mutta vähämaalisiakin pelejä on oltava valmis voittamaan. Hän haluaa joukkueensa tekevän maaleja, muttei hurlumhei-kiekon kustannuksella. Lisäksi hän haluaa karvauksen toimivan yhtenäisesti
- Ulkopuolelta katsottuna hän on nähnyt pelaajia, jotka osaavat tehdä maaleja ja voittaa playoffsarjoja (mm. Pietrangelo, jonka näki voittavan liiankin läheltä), mutta tutustuminen on yhä kesken, koska he ovat kohdanneet vain pari kertaa vuodessa. On myös pelaajia, joilla prosessi ja voittamaan oppiminen on yhä kesken (mainitsi Eichelin ääneen). Cassidy on nähnyt joukkueen, joka on vahva kaikilla pelipaikoilla
- Hän halusi heti palata valmentamiseen, koska on nuori mies ja rakastaa valmentamista. Seuraavaksi alkaa apukoutsien haku. Prosessi on alkanut, kun edellisiltana he hieman keskustelivat McCrimmonin kanssa ja molemmilla on joitakin nimiä jo ehdolla
- Seuraavaksi kysyttiin suhteesta McPheehen, jonka alaisuudessa Cassidy oli 20 vuotta sitten. Cassidy oli sanonut heti alkuun, että tällä kertaa hän haluaa tehdä asiat oikein saatuaan viimeksi potkut toisella kaudellaan, mutta Cassidylla on paljon kunnioitusta McPheehen, koska tämä antoi hänelle ensimmäisen päävalmentajuuden aikanaan NHL:ssä Capitalsissa ja sitä hän ei unohda. Entä miten Cassidy on nyt parempi koutsi kuin tuolloin? Hän luottaa enemmän itseensä pukukopissa isojen pelaajien ympärillä ja kahlattuaan läpi sarjaa vuosia, ymmärtää, mitä voittaminen vaatii. McCrimmon mainitsi myös Cassidyn käymän jossain määrin nousujohteisen valmentajapolun, joka oli hänelle merkki siitä, tämä haluaa kehittyä päivittäin
- Cassidy arvostaa analytiikkaa. Tärkeintä on, miten sitä käyttää. Hän ei kuitenkaan niinkään ole kiinnostunut yksittäisistä pelaajista, vaan käyttää sitä 10 ottelun otannoissa tutkiakseen, mihin suuntaan joukkueen peli trendaa ja onko jotain korjattavaa. Analyytikkojen luomat kaaviot ovat kuitenkin joskus sellaisia, että tietyn joukkueen pelitapa ei näytä hyvältä analytiikassa, vaikka se on tehokasta jäällä, joten analytiikka ei kerro kaikkea
- Sopimus pysyy piilossa, mutta hän on siihen tietysti tyytyväinen saatuaan haluamaansa turvaa. Hän haluaa nimensä cupiin ja uskoo joukkueesta olevan siihen. Rosteri, omistus ja johtoporras ovat kunnossa, joten hänellä ei ollut paljoa syitä olla tulematta Vegasiin. Hän kokee, että hänellä on näytettävää itselleen (samoin kuin pelaajat kertoivat päätöspressissä halustaan todistaa ensi kaudella paremmuuttaan) eikä kyse ole niinkään kostokiertueesta
- Sitten McCrimmonilta kysyttiin, että kun valmentaja on selvillä, vaikuttaako se siihen, mitkä pelaajat pidetään ja mitkä kaupataan palkkakattohaasteiden takia eli mietitäänkö sitä, mitkä pelaajat sopivat Cassidyn pelitapaan. McCrimmon vastasi lyhyesti, että nuo asiat ovat itsenäisiä eivätkä sidoksissa toisiinsa
- Cassidyn ensimmäinen askel on ansaita pelaajien luottamus. Hän haluaa joukkueensa olevan hyvä kahden suunnan jääkiekkojoukkue kuten parhaat joukkueet nykypäivänä ovat. Stone sopii hänestä tuohon muottiin ja jos joukkueessa on hänen kaltainen johtava ääni kopissa, asiat menevät sutjakkaasti siten, että koko pelaajisto ostaa ajatuksen, mutta luottamus on ensin saatava
- Kysymykseen siitä, miten mahdollisesti pelitapa ja systeemi vertautuu Bostonissa nähtyyn, Cassidy vastasi alkuun haluavansa tuoda mukanaan staffin, joka mahdollisti pelitavan Bruinsissa. McCrimmon vierellä hieroi leukaansa samaan aikaan, heh. Cassidy jatkoi, että kaikkialla päteviä asioita ovat halu pysyä kiekossa, kovuus ja puolustaminen hyvin. Systeemit ovat keskusteltavissa pelaajiston kanssa ja on löydettävä yhteinen maaperä, mutta hän koki, että puolustussysteemi oli erinomainen Bostonissa ja samoin erikoistilanteet, mutta jälkimmäisiin vaikuttavat myös käytettävissä olevat pelaajat. Silti he yrittävät varmasti käyttää jotain samoja erikoistilannejuttuja ja katsoa, miten pelaajat niihin reagoivat
- McCrimmon totesi, että tietysti Cassidyn joukkueiden pitkään jatkunut hyvyys erikoistilanteissa oli yksi asia, josta he keskustelivat paljon hakuprosessin aikana. Cassidy puolestaan jatkoi kertomalla ylivoimafilosofiastaan, kun siitä häneltä kysyttiin. Hän sanoi, että ajattelee, että pelin on pyörittävä syvyydessä/lähellä maalia neljän hyökkääjän kautta, koska nämä ovat tottuneet käsittelemään kiekkoa siellä ja puolustaja on enemmän alustaja kuin ampuja. Hän haluaa, että valtaosa maalipaikoista tulee mahdollisimman läheltä maalia ylivoimalla. On mietittävä, mihin positioihin pelaajat sopisivat kätisyyksiltään ja sitten vain harjoiteltava paljon ylivoimaa ja siihen kuuluvia aloituksia sekä hakuja alhaalta. Cassidy myös kunnioittaa vastustajien alivoimia ja tutkii niitä tarkkaan sekä on valmis reagoimaan niihin muuttamalla omaa ylivoimaansa. On tärkeää myös kommunikoida johtavien pelaajien kanssa. Hän kokee, että hänellä on hyvät valmiudet siihen, miten ylivoiman saa toimimaan, mutta tarvittaessa siitä on keskusteltava pelaajienkin kanssa
- McCrimmon sanoi lopussa, että kaikki leikkauksissa käyneet pelaajat (Lehner, Brossoit, Stone yms.) ovat toipumassa hyvin. Lisäksi uutena tietona tuli se, että Kolesariakin oli operoitu, mutta hänkin on toipumassa hyvin

Yöllä puolestaan tapahtui ensimmäinen peliliike palkkakaton alle pääsemiseksi, kun Dadonov kaupattiin Montrealiin ja vaihdossa saapui Weber, joka aiotaan pitää loukkaantuneiden listalla. Näin ollen Golden Knights sai viisi miljoonaa tilaa palkkakattoon. Kiitokset Dadonoville ajasta ritareissa. Eräänlainen legenda hänestäkin ehti tulla yhdessä kaudessa kaikkine siirtosaagoineen ja bumerangi-emojineen. Sisäisessä pörssissä hän oli viides ja maaleissa kolmas (20):

Linkki: https://twitter.com/CapFriendly/status/1537568700693372928?s=20&t=m3eIPN-Wtrpo2R5cTkP7Sw

Linkki: https://twitter.com/CapFriendly/status/1537565658359144450?s=20&t=m3eIPN-Wtrpo2R5cTkP7Sw

 

[Derrick]

Puheenjohtaja:''Bruce, hankimme Shea Weberin!''
BC: ''Mahtava homma, mietinkin jo että kuka sopisi ykkösyv:n viivamieheksi!''
Puheenjohtaja: ''No, varmaan joku muu kuin Shea, se ei nimittäin enää pelaa!''
BC: ''No, kukas tulee sitten maaliin, Price vai Bishoppi?''

 

[Salming]

Viime päivinä olen kuunnellut Cassidyn vierailun seuran podcastissa ja lisäksi hovireportteri Visen kanssa käydyn juttutuokion. Ei noista nyt muuta ihmeellistä noussut esiin kuin se, että perhe on hyvin urheilullinen, mutta lastensa jääkiekkoharrastuksesta hän on jäänyt valmentamisen osalta sivuun viisaasti ajatellen, että tuore ääni sopii näille paremmin. Baseballissa hän on toki yhä tiiviimmin mukana. Miehen lempinimi puolestaan on "Butch", jonka hän sai jo lapsena, kun jokin jääkiekkojoukkueen vanhemmista antoi sen hänelle ja siitä asti se on jäänyt elämään. Cassidy on enemmän lukija kuin elokuvien katsoja. Hänen lempikirjailijansa on John Irving, jonka kirjoista hän pitää. Mitä tulee musiikkiin, hän on Cher-fani. Lisäksi hän pitää Taylor Swiftin musiikista ja vei lapsensakin tämän keikalle, kun lippuja oli vain kolme kappaletta ja täten hänen puolisonsa jäi nuolemaan näppejään. Lempikappaleekseen Swiftin tuotannosta hän nimesi biisin nimeltä "Style", joka on sama kuin minulla, joten täten viimeistään annan hyväksyntäni Cassidyn päävalmentajuudelle.

Lisäksi aiemmin piti jo linkittää jokusen viikon takaa Artur Cholachin haastattelu, jolle annan lukusuosituksen, koska apeaksihan hänen tilanteensa veti. Hän on siis viime kesän kuudennen kierroksen varaus ja pelityyliltään puolustava puolustaja: A Ukrainian hockey player in Barrie longs to go home

Cholach knows that if he returns to his homeland, there’s no way he’ll be able to go back to Barrie next season, since anyone over the age of 18 is confined to the country in case they’re needed for the war effort. It helps that Cholach has spent every hockey season since he was 14 away from home, playing as far away as Moscow, but he has never been away for an off-season. The last time he was home was just before Christmas, when he was able to spend a week with his parents after playing for Ukraine in the Division I, Group B world junior championship in Estonia.

Cholach played three seasons ago for the Central Army’s under-16 team in Russia and turned down the opportunity to gain Russian citizenship, a decision that in retrospect he’s extremely glad he made.

The Golden Knights’ development camp in July will be a welcome distraction, but it will be a long and uncertain four months before training camps open in September. Billet families receive a stipend and four season tickets in return for putting up junior hockey players, but that obligation ends once the season is over. When Cholach didn’t have a home for the summer, though, his billets stepped up without hesitation.

“There was one night at the dinner table, he was almost in tears and he said, ‘Thank you for letting me stay here,’” said billet mother Melanie Linseman who, with husband Kevin, housed Cholach and teammate Jacob Frasca this season. “And we were like, ‘Oh my gosh, of course.’ After the season, the assistant general manager (Rob Stewart) said ‘Of course, we’ll pay you for this,’ and we were like ‘Dude, we’re not expecting payment.’ This is an exceptional situation and we’ll do what we can. That is the least of our worries at the moment.”

There are no guarantees Cholach will ever play in the NHL, but he has an array of tools that could make him a serviceable fifth or sixth defenceman for a long time. The Golden Knights check in on him every week, and the Colts are firmly in his corner.

His future on the ice, though, is much clearer than his future off it. Cholach has no idea when he’ll see his family again, when he’ll be able to return home to pet his dog and see his friends. And with his two friends in the military, one of them on the front lines in Kyiv, there are obviously no guarantees for their safety.

 

[Salming]

Pelaaja-arviot 2021-2022

Arvosanat ovat suhteutettu odotusarvoon eivätkä niinkään absoluuttiseen tasoon. Tästä viestistä löytyvät erikseen vielä vertailun vuoksi kunkin pelaajan plussat ja miinukset runkosarjapeleistä: Vegas Golden Knights 2021–2022

Maalivahdit (3)

#90 Robin Lehner 44gp 23W 7L 2OT, GAA 2.83, 90,7%

- Positiivista Lehnerin ensimmäisessä kaudessa selkeänä ykkösvahtina oli se, että hän oli kauden alussa todella hyvä loka-marraskuussa pitäen joukkuetta pystyssä lukuisina iltoina, kun rosteri oli siipirikkoinen. Joulukuusta eteenpäin taso kuitenkin laski ja loukkaantumisetkin astuivat kuvaan. Viime kaudellahan Lehner kärsi aivotärähdyksen, joka piti hänet sivussa peleistä reilun kuukauden ja sinä aikana Fleury varastikin ykkösveskarin paikan loppukaudeksi. Tällä kaudella aivotärähdystä ei tullut, mutta kausi päättyi leikkausta vaatineeseen olkapäävammaan, jonka hän sai helmikuun alussa Calgaryssa. Lehner kuntoutti kuukauden vammaansa, muttei ollut omalla parhaalla tasollaan palattuaan kehiin maaliskuun alussa, vaan päästi helppoja maaleja, jotka heikensivät tilastoja ja Philadelphia-pelin jälkeen hän piti uuden kuukauden mittaisen tauon. Lisäksi aiemmin hän oli poissa parisen viikkoa vuodenvaihteessa alavartalovamman takia. Kauden kohokohtia olivat ainoa nollapeli Washingtonissa tammikuussa (samassa pelissä maskikin meni rikki Ovechkinin lämäristä) ja voittoisa paluu Islandersin kotihalliin joulukuun puolivälissä. Summa summarum, alku oli hyvä, mutta kauden edetessä osin loukkaantumistenkin vuoksi taso laski rujosti. Viime kauden arvosana oli 7,5 eikä toisesta perättäisestä rikkinäisestä kaudesta voi hirveän paljon parempaa arvosanaa antaa, vaan pitäydyn samassa arviossa loka-marraskuun otteiden ansiosta, vaikka viime kaudella Lehner sentään raapi 19 pelistään 13 voittoa, mutta nyt voittoprosentti oli paljon heikompi ja GAA-lukemakin yli puoli maalia heikompi. Ensi kauden tavoitteena olkoot ehjä runkosarja vihdoin.

Arvosana: 7,5

#36 Logan Thompson 19gp 10W 5L 3 OT, GAA 2.68, 91,4%

- Viime kaudella Thompson pelasi reilut kahdeksan minuuttia Minnesotassa torjuen kaikki kaksi laukausta häntä kohden. Tällä kaudella vastuuta tulikin sitten enemmän AHL:n viime kauden parhaalle vahdille. Ensimmäinen NHL-startti tapahtui tammikuun neljäs päivä Nashvilleä vastaan kotona. Sen pelin Vegas hävisi, kun Thompson jäi aika yksin torjuen 26/29 kiekkoa. Ensimmäisen voittonsa hän kirjasi kauden toisessa pelissään San Josessa pysäyttäen hulppeat 36/37 kiekkoa. Toisaalta sitten tuota loistoa seurasi viisi päästettyä kihausta Columbuksessa, kun hän pelasi seuraavan kerran vajaata kuukautta myöhemmin maaliskuun alkupuolella. Tuosta maaliskuun 13. päivän pelistä alkoi kuitenkin ajanjakso, jossa Thompson sai pelata säännöllisesti, kun Brossoit ei enää kyennyt pelaamaan ja Lehnerkin oli telakalla huhtikuun alkuun saakka. Välillä Thompson oli muuri, mutta sekaan mahtui myös heikompia matseja, jotka saivat minut miettimään, että ehkä hänen varaansa ei voi vielä rakentaa maalivahtitandemia, vaan kolmosveskarin rooli olisi parempi jatkossakin. Loppukausi sujui maaliskuun lopusta alkaen kuitenkin mallikkaasti, sillä viimeisessä 11 startissaan Thompson kirjasi seitsemän voittoa, kolme tappiota perättäisissä rankkarikisoissa ja vain yhden tappion varsinaisella peliajalla. Noissa rankkarikisoissakin hän antoi joukkueelleen mahdollisuuden voittoon, sillä hän on ainoa maalivahti sarjan historiassa, jonka torjuntaprosentti rankkareissa on yli 80%, mutta voitto uupuu. Ainoa pisteetön matsi oli Edmontonissa, kun Vegas hävisi lammasmaisen esityksen jälkeen 4-0. Ensimmäisen nollapelinsä Thompson pelasi Seattlessa, kun Vegas voitti 3-0 uusimman laajennusjoukkueen. Maalivahtikolmikosta Thompsonin GAA ja torjuntaprosentti olivat parhaat. Hän teki osittaisen läpimurron NHL:ään, mutta ensi kauden tavoitteena lienee vakiinnuttaa paikka kakkosvahtina, koska AHL:ssä hänellä ei oikein ole enää mitään todistettavaa, vaan hän on liian hyvä jo siihen sarjaan. Kausi päättyi pieneen vammaan MM-kisoissa, mutta sain onneksi nähdä häneltä kolme matsia livenä sekä omaksua livenä atleettisuutta, aggressiivista laukojan haastamista ja varmuutta heikompien sektoreiden laukausten liimaamisessa.

Arvosana: 8,5

#39 Laurent Brossoit 24gp 10W 9L 3OT, GAA 2.90, 89,5%

- Brossoit aloitti kauden kakkosvahtina tultuaan sisään kahden vuoden ja kokonaisarvoltaan reilun neljän miljoonan sopimuksella. Sisääntulo oli vahva, kun lokakuun lopussa Dallasissa hän torjui 34 kertaa ja päästi vain kaksi kiekkoa taakseen 2-3 jatkoaikavoitossa. Tuosta pelistä annoin hänelle muistaakseni tuplaplusmerkinnän taulukkoonikin, koska hän seisoi päällään ajoittain. Seuraava peli Detroitissa puolestaan olikin heikompi, kun taakse livahti neljä kiekkoa ja torjuntaprosentti oli vain 86,2%. Seuraavat kolme matsia toivat kuitenkin voitot ja Brossoit torjui kiekkoja kaikissa peleissä vähintään 92% varmuudella antaen Lehnerille arvokasta lepoaikaa. Joulukuussa hän loisti vielä Rangersia vastaan vieraissa rankkarivoitossa sekä uudenvuodenaattona kotona Ducksia vastaan, mutta vuodenvaihteen jälkeen hän voitti vain kaksi peliä 11 startista. Kohokohtana oli nollapeli Edmontonissa, mutta vastineena kausi päättyi todella heikkoon matsiin Winnipegissä, jossa hän päästi mm. heppoisen etukulmamaalin ja joutui pois maaliltaan puolivälissä ottelua. Maaliskuun puolivälin jälkeen hän ei enää pelannutkaan, koska kärsi vammasta, joka lopulta leikattiin runkosarjan päätteeksi. Kauden alkupuoliskolla Brossoit pelasi jopa erinomaisesti ollen palkkansa arvoinen, mutta toinen puolikas pudotti arvosanan kahdeksikon pintaan.

Arvosana: 8-

Puolustajat (13)

#27 Shea Theodore 78gp 14+38=52, +6

- Viime kauden Vegas selvisi kahdeksalla puolustajalla ja sitä edeltävänkin kymmenellä, mutta nyt heitä piipahti kokoonpanossa 13 kappaletta. Joukkiota johti Theodore, joka paransi nimissään ollut puolustajien piste-ennätystä kuudella pisteellä ja ylitti ensimmäistä kertaa urallaan maagisen 50 tehopisteen rajan. Hän aloitti kauden hitaasti (6gp 0+1), mutta kuitenkin aika pian kohensi otteitaan. Toisella puolikkaalla hän oli oikeastaan jo oma itsensä pelaten korkeallakin tasolla. Piste-ennätyksen lisäksi hän teki maaliennätyksensä. Parhaimmillaan hän venytti maaliverkkoja viidesti kuuteen otteluun huhtikuun alussa. Kahdesti kauden aikana hän vietti kahden maalin iltoja. Niistä ensimmäinen oli joulukuussa Islandersia vastaan Long Islandilla, kun hän mm. tasoitti päätöserän lopussa pelin ilman maalivahtia lyöntilaukauksellaan. Tuon pelin Vegas lopulta voitti. Tuttuun tapaan Theodore teki pari komeaa voittomaalia kauden aikana myös jatkoajoilla sooloillen mm. Capitalsia ja Montrealia vastaan kevätkaudella voittomaalit pujottelykykynsä ansiosta. Aiemmat arvosanat ovat 8,5, 8, 9+ ja 9,5. Noissa oli kuitenkin mukana myös playoffotteet, mutta tältä kaudelta playoffvertailua ei voi suorittaa. Koska hän kuitenkin paranteli nimissään olleita puolustajien ennätyksiä, arvosanaksi on silti annettava 9 vahvan loppukauden ansiosta. Mainittakoot lopuksi, että NHL:n kiekonriistotilastossa Theodore oli tutusti paras vegaslainen 60 riistollaan sijoittuen sijalle 21. Aiempina kausina hänen sijoituksensa samassa tilastossa ovat olleet kolmas ja neljästoista, joten pieni luisuminen yhä jatkui, mutta edelleen hän puolusti liikkeellään ja mailapaineellaan kohtalaisen hyvin. Suurin osa peleistä sujui McNabbin kanssa, kun viime kauden pysyvin pari Martinez oli poissa niin kauan. Theodore saavutti kauden aikana myös 400 Vegas-pelin rajapyykin kolmantena pelaajana Marchessaultin ja Karlssonin jälkeen. Playoffit mukaan lukien Theodorella on koossa 408 ottelua (65+188=253) ritareissa.

Arvosana: 9

#7 Alex Pietrangelo 80gp 13+31=44, +7

- Pietrangelolta jäi väliin kaksi peliä virusprotokollan vuoksi vuodenvaihteessa, mutta muutoin hän oli käytettävissä ja kellotti hurjat minuutit toisella kaudellaan. Keskimääräinen jääaika oli 24:39, mutta alkukaudella lähes 30 minuutin jääajatkaan eivät olleet poikkeus, kun loukkaantumiset ravistelivat joukkuetta ja Pietrangelo joutui täten uurastamaan paljon ja sai toki vastuutakin DeBoerilta. Hän selvisi minusta kuormasta hyvin, vaikka analytiikka olikin toista mieltä. Tehopisteet toki laahasivat alussa ja kuusi peliä meni kiikareilla. Ensimmäinen maalikin syntyi vasta 10. pelissä Aadawassa siniviivasta.

Kauden toisella puolikkaalla ehkä aiempi kuorma alkoi näkymään ja eritoten 1v1-puolustamisessa alkoi olla vaikeuksia tavallistakin enemmän, mikä ei saisi olla mahdollista hänen palkkapussillaan. Niinpä esimerkiksi arvosanataulukossani Pietrangelon viimeisen 41 pelin saldo oli vain +1, kun vielä ensimmäisistä 39 ottelusta olin kirjannut hänelle lukeman +4. Lisäksi harhasyötöt avaussyötöissä lisääntyivät loppukautta kohden. Odotuksissani ennen kautta oli noin 50 pisteen kausi perustuen viime kauden dominoiviin playoffotteisiin, mutta ihan samanlaista dominanssia ei runkosarjassa kuitenkaan nähty. Tuntui myös siltä, että loppukautta kohden tosiaan bensa vähän loppui eikä Pietrangelo esimerkiksi hyökkäysalueella noussut niin aktiivisesti syvyyteen kuin alkukaudella luomaan peliä. Silti olisi ollut mukava nähdä se, että olisiko hän ollut yhtä hyvä playoffeissa kuin viimeksi. Arvosana oli viime kaudelta oli juuri playoffotteiden takia 9-, vaikka runkosarja meni vihkoon. Nyt hän sai pelata ehjän runkosarjan, mutta kevään ongelmat 1v1-tilanteissa pudottavat arvosanaa silti hitusen viime sesonkiin nähden. Toki pitää muistaa se, että Pietrangelo pelasi eniten minuutteja Haguen ja Huttonin kanssa mentoroiden näitä, joten siihen nähden tehopistesaldokin on mukiinmenevä. Lisäksi Theodore sai enemmän jääaikaa ylivoimalla kuin hän. Aiemmin taisinkin kirjoitella, että ero oli jopa 15 minuuttia nettoajassa. Kohokohtina kaudessa olivat 500 tehopisteen saavuttaminen helmikuussa ja tammikuussa kirjatut ennätysminuutit 32:55 Torontoa vastaan.

Arvosana: 8+

#2 Zach Whitecloud 59gp 8+11=19, +21

- Toinen täysi kausi NHL:ssä oli sikäli Whitecloudille menestys, että hän voitti sisäisen tehotilaston komealla lukemalla +21 ja mätti maali- ja piste-ennätyksensä uuteen uskoon. Kahdeksan maalia oli komea suoritus ilman YV-aikaa 59 ottelussa. Patenttirannelaukaus pienestä kärkiveivistä takayläkulmaan teki tuhojaan ja sellaisen sain nähdä livenäkin MM-kisoissa Ranskaa vastaan. Keskimääräinen jääaika 18:48 oli minuutin enemmän kuin viime kaudella. Viime kausi sujui enimmäkseen Haguen parina, kun he pelasivat yli 500 minuuttia yhdessä, mutta tällä kaudella eniten Whitecloud pelasi Theodoren rinnalla, reilut 330 minuuttia. Martinez, McNabb, Hutton ja Hague pelasivat myös kukin yli 100 yhteistä minuuttia Whitecloudin kanssa, mutta pysyvyys puuttui loukkaantumisten myötä, joten siihen nähden tietysti myös uusi piste-ennätys oli kova juttu.

Viime kauden kohokohtana oli voittomaali siinä pelissä, jossa retropaidat tekivät debyyttinsä. Tällä kaudella puolestaan parhaiten jäivät mieleen kahden maalin iltapuhteet Detroitia ja Minnesotaa vastaan syyskaudella. Negatiivisena seikkana oli kuukauden tauko peleistä lokakuun lopusta marraskuun loppuun, koska hän mursi kätensä laukausta blokatessa, mutta loukkaantumiset kuuluvat lajiin. Vielä keväämmälläkin häneltä jäi muutama ottelu väliin jalkavamman vuoksi. Loppukaudella muutamissa peleissä myös Whitecloudilla oli yllättäviä haasteita oman maalinedustan siivoamisessa, josta kirjasin taulukkoon joitakin miinuksia, mutta kokonaisuus oli silti vahvasti plussalla ja täten arvosanakin paranee 8+:sta 9-:een. MM-kisoissa oli kiva nähdä läheltä hänen suorahyökkäyspuolustamistaan, kiilaamistaan siniviivaa puolustettaessa, napakoita poikittaissyöttöjä hyökkäyssiniviivassa ja kykyä siirtää yhdellä kosketuksella päätykiekot viereen omille pelaajille.

Arvosana: 9-

#3 Brayden McNabb 69gp 3+15=18, +10

- Ennen kautta en olettanut, että McNabb olisi lopulta neljänneksi paras pistemies puolustajista, mutta niin kuitenkin kävi. Viime kaudella hän missasi noin parikymmentä peliä oltuaan siihen asti todellinen teräsmies (275/282 pelattua peliä). Tällä kaudella trendi jatkui ja väliin jäi 13 matsia maaliskuussa käsivamman vuoksi. Silti hän pelasi tehokkaimman Vegas-kautensa. Teholukema oli +10 viime kauden tapaan. Kauden paras peli oli varmaankin kolmen pisteen ilta huhtikuun alussa (1+2) Arizonaa vastaan. Hän sai kolmen vuoden jatkosopimuksen marginaalisella korotuksella, mutta mutulla sanottuna puolustuspelaaminen ei ollut niin vankkaa kuin parhaimmillaan. Tietysti muiden puolustajien tavoin loukkaantumisten myötä pysyvä vakiopari puuttui ja puolustajaparit elivät läpi kauden. Toki yli 500 minuuttia hän silti pelasi Theodoren kanssa, mutta minuutteja Coghlaninkin kanssa kertyi lähes puolet tuosta määrästä. Schmidtin kanssa aikoinaan McNabb pelasi yli 700 yhteistä minuuttia runkosarjassa ykkösparissa. Alivoimallakaan McNabb ei niin hyvin blokannut kuteja oikeasta siivestä kuin etevimmillään. Tuttuna elementtinä pelissä olivat painavat taklaukset puolustussiniviivaa suojatessa.

Arvosana: 8-

#14 Nicolas Hague 52gp 4+10=14, +6

- Hague pelasi aika hyvän syyskauden ja sai ylennyksen jopa ykköspariin Pietrangelon rinnalle. Kevätkausi meni kuitenkin piloille rannevamman vuoksi ja hän missasi lopulta yhteensä 30 peliä, kun jo ennen maaliskuun puoliväliä hän jätti pelejä väliin silloin tällöin. Ensimmäisistä 32 pelistä kirjasin hänelle alkukaudella lukeman +7 arvosanataulukkooni, joten tuokin kertoo siitä, miten terävästi Hague ennen joulua esiintyi. Toki viime kaudella sama ottelumäärä tuotti kolme tehopistettä enemmän, joten kehittyikö Hague sitten kuitenkaan niin valtavasti? Noh, kyllä hän minusta meni eteenpäin juurikin ennen rannevammaansa osoittaen sen, että ei hän mitenkään vuotanut Pietrangelon vierellä pelatessaan, vaan piti päänsä pinnalla luistelun kehityttyä. Yhteisiä minuutteja kertyi kaikkiaan 590 ja Hague-Pietrangelo olikin puolustajapari, joka pelasi eniten yhdessä männä kaudella. Viime pudotuspeleissä hän menetti paikkansa Holdenille ja nyt puolestaan loukkaantumisen jälkeen Hutton otti hänen paikkansa ykkösparissa, mutta eiköhän kesän jälkeen Hague ole taas jopa ykkösehdokas Pietrangelon rinnalle, jos Martinez palaa pelaamaan enemmän Theodoren kanssa. Tuon hyvän alkukauden jälkeen vamman kanssa pelaaminen näkyi Haguen otteissa siten, että viimeiseen 27 matsiinsa hän keräsi vain tehot 1+1, kun sitä ennen tosiaan koossa oli 25 pelissä 12 pistettä. Viime kauden arvosana oli 8+ ja pitäydyn nyt samassa, vaikka alkukausi lupaili jotain parannusta tuohon, mutta rikkinäisestä sesongistä ei oikein parempaa arvosanaa voi antaa.

Arvosana: 8+

#52 Dylan Coghlan 59gp 3+10=13, -5

- Viime kaudella Coghlan mätti hattutempun Minnesotassa. Tällä kaudella hän pelasi 30 matsia enemmän, mutta maalimäärä jäi silti koko kaudella vain kolmeen. Syyskaudella hän teki pari maalia muistaakseni ainakin Montrealia ja Rangersia vastaan ampumalla siniviivan oikeasta kulmasta ranteella tarkasti taka-alakulmaan ja annoin Haguen tapaan ensimmäisestä puolikkaasta plussaa seitsemän pykälää, mutta kevätkauden saldo taulukossani oli +0. Rooli oli aika vaihteleva, sillä välillä Coghlan oli kokoonpanossa myös 12. hyökkääjänä nelosketjun oikeassa laidassa, jossa vaihtoja kertyi peliä kohden aina vain muutamia. Seiskapakkinakin hän oli toisinaan rosterissa pelaten niin ikään alle kymmenen minuuttia välillä. Keskimääräinen jääaika oli lopulta reilut 14 minuuttia per peli. Yhä edelleen hän hakee paikkaansa organisaatiossa ollen vähän kuin väliinputoaja. AHL:ssä hän olisi hyvä hyökkäävä puolustaja, mutta NHL:ssä ominaisuudet eivät siihen riitä, vaikka pystysyötöt ovatkin napakoita ja laukaus välillä hyvä, mutta tasaisuus uupuu ja suurimmat puutteet ovat yhä oman alueen kamppailupelaamisessa, minkä vuoksi hän niin monesti oli terveenä sivussa pakistosta. Liikekin voisi olla sikäli parempaa, että liuku on kyllä taloudellinen, mutta tietty räjähtävyys puuttuu. Muutamissa peleissä vammojen myötä hän sai YV-aikaa siivissä samassa takakolmiossa Pietrangelon kanssa, mutta näytöt jäivät aika ohuiksi pleksiin ammuttuja kiekkoja lukuun ottamatta. Viime kauden arvosana 7,5 tuntuu aika sopivalta Coghlanille tästäkin sesongista. Rooli lienee aika sama ensi kaudellakin eli seiskapakki.

Arvosana: 7,5

#17 Ben Hutton 58gp 3+10=13, +7

- Hutton signattiin alkukaudesta, kun puolustuksesta alkoi miehiä pudota sivuun. Hän yllätti sikäli positiivisesti, että loppukaudesta mies jopa pelasi Pietrangelon vierellä ykkösparissa puolustavassa roolissa. Teholukema oli mukava +7. Kohokohtana oli 100 runkosarjapisteen saaminen täyteen Anaheimissa rannelaukausosumalla. Hutton täytti aukon, jonka Holden ja Sbisa olivat aiemmin täyttäneet eli oli vakaa leftin peruspuolustaja, joka teki pisteen siellä ja toisen täällä pelaten 15 minuuttia illassa. Sen ansiosta hän sai parin vuoden halvan jatkosopimuksenkin ja on yksi ehdokas kolmospariin ensi kaudeksi. Koska odotuksia ei ollut, arvosana on kahdeksan.

Arvosana: 8

#23 Alec Martinez 26gp 3+5=8, +6

- Alkukaudella kasvoihin tullut paha vamma luistimen viillosta piti Martinezin sivussa muistaakseni kaikkiaan 53 pelin ajan ja uhkasi jopa hänen uraansa, mutta Golden Knightsin erinomaisen lääkintähenkilöstön avulla Martinez pystyi palaamaan kaukaloon. Kun hän palasi rosteriin, pelituntumaan pääsy kesti hetken, mutta viimeisissä peleissään hän esiintyi jo ihan mallikkaasti tehden kolme maalia viimeisissä yhdeksässä ottelussa. Ennen loukkaantumistaan Martinez keräsi vain pari hassua syöttöpistettä reilussa kymmenessä matsissa, joten muiden kärkipakkien tavoin hänenkin kauden alkunsa oli aika tahmea eikä hän saanut tilaisuutta petraukseen kuin vasta keväällä. Pitkän poissaolon vuoksi arvosana putoaa väkisin 9-:stä parin numeron verran ja toki niitä hyviäkin pelejä oli vain kourallinen.

Arvosana: 7

#42 Daniil Miromanov 11gp 0+1=1, +0

- Miromanov pelasi enimmäkseen farmissa, mutta sai maistaa NHL-elämää myös hieman. Debyytti tapahtui lokakuun lopussa Islandersia vastaan kotona, kun hän pelasi 13:55. Toisessa pelissä Coloradossa hän kirjasi ensimmäisen pisteensä oltuaan alustamassa maalia jo toisella peliminuutilla, kun hän vei kiekon hyökkäysalueelle oikeasta laidasta, pelasi seinän syvään ajaneen Carriern kanssa ja ampui sitten logoon tämän jätöstä, jonka jälkeen Stephenson haki irtokiekon kulmasta, pudotti viivaan McNabbille ja liikkui itse maalin kulmalle nostamaan reboundin rystyltä verkkoon, jolloin Miromanov sai kakkossyötön aiemmasta laukauksestaan. Arvosanataulukkooni kirjasin Miromanoville kaksi plussaa ja yhden miinuksen. Muut kahdeksan matsia hän pelasi neutraalisti. Liike oli ihan hyvää ja hän välillä kykeni rytmittämään peliä kuten farmissa, mutta yhtä rohkeasti hän ei pelannut, vaan enimmäkseen varman päälle ja mainitsi siitä itsekin jossain haastattelussa, että hän pyrki suoriutumaan virheittä. Uran isoimmat minuutit toistaiseksi tulivat juuri Colorado-pelissä (15:37). Puolet peleistään hän istui enimmäkseen penkillä pelaten vain 5-7 minuuttia. Harjoituspeleissä ennen kautta Miromanovhan säväytti tehden kaiketi jopa kolme maalia, mutta NHL-uran avausmaali jäi odotuttamaan vielä ensi kauteen.

Arvosana: 7,5

#51 Derrick Pouliot 2gp 0+1=1, +0

- Pouliot kutsuttiin ylös maaliskuun puolivälissä, kun mm. Hague ei kyennyt enää pelaamaan ranteensa takia. Heti debyytissä hän sai syöttöpisteen Floridaa vastaan, kun hänen keskialueen katkostaan toisessa erässä Dadonov pääsi ylittämään siniviivan, leikkaamaan keskelle ja ampumaan ranteella slotista kiekon reppuun. En toki muutoin vakuuttunut hänestä niin paljoa, että olisin antanut esim. arvosanataulukkoon kuitenkaan plussaa hänen esityksestään. Hän pelasi tuon matsin Miromanovin parina ja oli toki puolustussuuntaan tarkempi kuin AHL-peleissään eikä niin ailahtelevainen. Toinen peli oli Kingsiä vastaan ja siinäkin Pouliot pelasi reilut 14 minuuttia. Sen jälkeen hänet lähetettiin farmiin, mutta Seattle poimi hänet waivereista, joten Vegas-ura loppui siihen paikkaan, mutta eipä häntä ikävä tule, kun AHL:ssä otteet olivat tosiaan niin ailahtelevia illasta toiseen. Välillä hän oli pujottelukeila ja välillä tehokas.

Arvosana: 7,5

#6 Kaedan Korczak 1gp 0+0=0, +1

- Korczak debytoi helmikuun 1. päivänä Buffaloa vastaan kotona. Hän pelasi 16:37 ja kirjasi teholukeman +1. Plussa tuli, kun hän hyppäsi juuri jäälle alivoimalle samalla, kun Howden ja Kolesar laittoivat kiekon pussiin toisessa päässä 4-0 maalin merkiksi. Hän sai tosiaan heti reilun minuutin verran alivoimavastuutakin Huttonin kanssa. Lainaan itseäni tähän loppuun helmikuulta: "Hän meni oikeaoppisesti luomaan ylivoimaa laitaan, kun hyökkääjät Roy ja Janmark olivat jo sinne saaneet pelin pysähtymään ja lopulta tuo kolmikko sai kamppailtua kiekon keskialueelle jälkimmäisen AV-vaihdon aikana. Sikäli Korczak selviytyi hyvin, että näkyviä virheitä ei tullut ja hän liikutti kiekkoa ainakin nopeasti eikä jahkaillut sen kanssa, joten pelinopeus riitti niin aivojen kuin fysiikan suhteen. Yhtä heikompaa ristipistoa lukuun ottamatta syöttöjen laatu ja napakkuus oli myös totutulla tasolla. Luistelussa on vähän työstettävää vielä, muttei hän mitenkään jalkoihin jäänyt silläkään osa-alueella."

Arvosana: 8-

#65 Zachary Hayes 3gp 0+0=0, -2

- Hayes debytoi Minnesotassa maaliskuun 21. päivänä saatuaan pikahälytyksen, joten alkulämmittelytkin jäivät osin välistä, kun hän vasta puki varusteitaan ja tulokaskierroksensa hän kiersikin vasta siksi toisessa pelissään Winnipegissä. Debyytissä jääaikaa tuli reilut yhdeksän minuuttia ja teholukema oli -1. Toisessa pelissä hän pelasi minuutin enemmän, mutta jäi pakkaselle siinäkin matsissa. Kolmas peli kotona Predsiä vastaan oli ehjin ja jääaikaa tuli 13 minuuttia. Hayes pelasi ensimmäisen pelin Pachalin parina, joka oli debytoinut viikkoa aiemmin. Kirjoitin debyytistä näin: "Positiivisinta antia Hayesissa oli hänen suorahyökkäyspuolustamisensa ja oman siniviivan suojelu. Vastustajan laiturit eivät hänen ohi päässeet ja hän vieläpä antoi näille painavan muistutuksen taklauksen muodossa. Negatiivista oli puolestaan jalkanopeuden puute. Omalla alueellakin hänellä oli pari kertaa vaikeuksia pysyä miehessä kiinni edes selkäpuolella ja etäisyyttä kertyi liiaksi. Sijoittuminen oli myös vähän hakusessa pari kertaa kuten vaikkapa siinä 1-0 maalissa. Toisaalta sitten kiekollisena omalla alueella hän ei vuotanut paineen alla, vaan sai syötöt lapaan puolustajapartnerilleen ja purkukiekot keskialueelle." Toisessa pelissään hän oli jo virheettömämpi ja kertaalleen pinchauksellaan sai taklaamalla irrotettua vastustajankin kiekosta. Noista muutamista peleistä jäi juuri se mieleen, että Hayes ei epäröinyt taklata, kun paikka vain tuli. Uskon yhä hänen mahdollisuuksiinsa murtautua joskus pysyvästi NHL:ään peruspuolustajan rooliin ja alivoimalle, mutta ensi kausi mennee ainakin vielä farmissa isolla vastuulla.

Arvosana: 7

#94 Brayden Pachal 2gp 0+0=0, -2

- Pachal debytoi maaliskuun 15. päivänä Winnipegissä. Hän pelasi 10:31 kirjaten teholukeman -1. Toinen peli oli sitten tosiaan Minnesotassa Hayesin parina, kun debyytti tapahtui Miromanovin vierellä pohjaparissa. Debyytistään hän selvisi aika kuivin jaloin virheittä. Ensimmäiset vaihdot olivat mallikkaita ja hän mm. puolusti onnistuneesti 3v2-vastaiskun Coghlanin vierellä. Liike riitti juuri ja juuri kuten kamppailupelaaminenkin, mutta toki ajoittaista selviytymistä pelaaminen Pachalilla oli, joka näkyi sitten enemmän siinä toisessa pelissä Minnesotassa, kun he olivat aika purjeessa lähes aina jäällä ollessaan Hayesin kanssa.

Arvosana: 7

 

[Salming]

Hyökkääjät (23)

#81 Jonathan Marchessault 76gp 30+36=66, +3

- 23 eri hyökkääjää piipahti pelaavassa kokoonpanossa kauden aikana, mikä oli viisi enemmän kuin edeltävällä kaudella. Heistä tehokkain oli alkuperäinen ritari Marchessault, joka vankisti johtoaan kaikkien aikojen sisäisessä pörssissä. Hänellä on nyt 356 runkosarjapelissä koottuna 291 (122+169) pistettä. Playoffit mukaan lukien pisteitä on jo 337, mikä on 37 enemmän kuin tilastokakkosella Karlssonilla. Tällä kaudella Marchessault rikkoi ainoana 30 maalin rajan ja keräsi myös 20 YV-pistettä. Maalirajapyykin saavuttaminenhan varmistui vasta päätöspelin päätöserässä Bluesia vastaan. Marraskuun puolivälissä Marchessault sai sata maalia täyteen ensimmäisenä kultaisena ritarina. Kolmen pisteen iltoja oli kolme kappaletta, joista yksi osui loppukauteen, kun Vegas nuiji Flamesin vieraissa 1-6. Väliin jäi kuusi peliä viruksen vuoksi marraskuussa, mutta silti hän on ottelutilaston kärjessä lukemalla 422 runkosarja ja playoffit yhteenlaskettuna. Karlsson on tilastokakkonen 416 pelillä.

Eniten hän pelasi tutusti Karlssonin vierellä. Kolmas lenkki vaihteli. Toki Smithin kera tuo kolmikko pelasi yhdessä 446 minuuttia, mutta välillä kolmantena lenkkinä oli myös Eichel tai Amadio loppukaudesta ja Karlssonin poissaollessa syksyllä Roynkin vierellä Marchessault nähtiin tehoilemassa. Positiivista oli se, että Marchessault sai käännettyä laskusuunnassa olleen pistekäyränsä (75-59-47-44) taas nousuun. Eritoten, kun ylivoimalla rooli vaihteli jälleen paljon. Välillä hän oli oikeassa siivessä, välillä maalin vasemmalla kulmalla ja joskus slotissakin. Toivottavasti ensi kaudella hän löytää vakituisen paikan ykkösylivoimasta jommasta kummasta siivestä. Viime kausien tapaan Marchessault loisti arvosanataulukossani keräten toisiksi eniten plussaa Stephensonin jälkeen ja ollen sikäli selkeä TOP2-hyökkääjä männä kaudella. Jostain syystä pisteettöminäkin iltoina Joonatanin peli-ilme viehättää minua ja hän on ytimessä. Hän teki neljä voittomaalia kaikkinensa kauden aikana. Viime kauden arvosanaa 8,5 on pakko nostaa sisäisen pörssivoiton vuoksi hieman, vaikka playoffnäytöt puuttuvatkin tämän kauden arvioista.

Arvosana: 9+

#20 Chandler Stephenson 79gp 21+43=64, +5

- Viimeksi kirjoitin, että "Stephenson pelasi elämänsä kauden rikkoen vanhan piste-ennätyksensä 13 pisteellä". Nyt hän pelasi uudelleen elämänsä kauden ja rikkoi ensi kertaa 40, 50 ja vielä 60 pisteen rajapyykit. Se näkyi arvosanataulukossani, jonka Stephenson "voitti" lukemalla +30. Hän oli paras hyökkääjä yhdessä Marchessaultin kanssa ja väliin jäi vain kolme matsia. Hän oli sisäisen syöttöpörssin ykkönen ja heti alkukaudesta saakka piste per peli -tahdissa. Tahti ehkä vähän hyytyi luonnollisesti sesongin edetessä ja Eichelinkin tullessa mukaan, mutta Stephenson oli silti luottopelaaja loppuun saakka pelaten loppukaudellakin monesti yli 20 minuuttia illassa. Piste-ennätyksestä vakuuttavamman tekee se, että Stone ja Pacioretty missasivat niin paljon pelejä. Toki tuo kolmikko oli silti yhdessä eniten Marchessault-Karlsson-Smith -ketjun jälkeen, mutta yhteisiä minuutteja oli kuitenkin vain 256, kun viime kaudella niitä oli 440. Stephenson tottui pelaamaan täten myös Dadonovin ja Carrierin kanssa sekä tietysti vähän Eichelinkin ollen laidalla ajoittain. Ylivoimalla hän oli usein oikeassa siivessä, kun Martinez oli poissa, mutta loppukaudesta hänelle löydettiin hyvä tontti ykkösylivoiman slotista ja maalin edustalta Stephenson mättikin muutaman reboundosuman Dadonovin tultua syrjäytetyksi. Runkosarjan kohokohta oli ilman muuta joulukuun puolivälissä, kun Stephenson syötti ensin neljä maalia Minnesotaa vastaan ja kaksi päivää myöhemmin keräsi tehot 0+3 Bostonissa. Mitä tulee muutoin Stephensoniin, loppukaudesta minulle jäivät mieleen myös muutamat kriittiset aloitusvoitot, joista syntyi maaleja hyökkäyspäässä. Aloitusprosentti 52,0% oli joukkueen paras ja Vegas teki monta maalia hänen aloitusvoitoistaan kauden aikana. Koska Stephenson voitti niukasti Marchessaultin arvosanataulukon plussissa, annan hänelle niukasti paremman arvosanan.

Arvosana: 9,5

#63 Evgenii Dadonov 78gp 20+23=43, +4

- Dadonov saapui kesällä Ottawasta vaihdossa Holdeniin ja varausvuoroon. Hän täytti alkuun Tuchin aukon kolmosketjussa, mutta loukkaantumisten myötä Dadonoville tuli paljon vastuuta myös TOP6-roolissa. Eniten hän pelasi Stonen ja Stephensonin sekä Janmarkin ja Royn vierellä. Muiden kanssa yhteiset kokemukset jäivät alle sataan minuuttiin Moneypuckin tilastojen mukaan. Sisäisessä pörssissä Dadonov oli kuudes pisteissä, mutta maaleissa kolmas. Ensimmäinen maali syntyi vasta kuudennessa pelissä Coloradossa. Syyskauden tehokkain peli oli kolmen pisteen ilta (2+1) kotona Canucksia vastaan. Synkin ajanjakso oli tammi-helmikuussa, kun Dadonov kirjasi vain yhden syöttöpisteen 16 matsiin. Siirtotakarajan jälkeen hän kuitenkin syttyi liekkeihin, kun kauppa Anaheimiin epäonnistui. Hän osoitti ammattimaisuuttaan ja bumerangimaisesti palasi rosteriin tehokkaana. Toki juuri ennen kauppaa hän oli onnistunut tekemään kolme maalia kahteen peliin, mutta pankin hän räjäytti 1+2 tehoillaan paluupelissä kotona Predsiä vastaan. Chicagoakin vastaan hän keräsi tehot 1+1 kuten vielä loppukaudesta Flamesia ja Capitalsiakin vastaan. Viimeisessä pelissään St. Louisissa hän alusti kaksi maalia. Vegas-ura päättyi viime viikolla treidiin Montrealiin vaihdossa Weberiin. Loppukauden tapahtumien vuoksi hänestä ehti kaudessakin tulla tietynlainen Vegas-legenda. Parhaimmillaan hän viimeisteli hyvin rannelaukauksellaan, mutta seassa oli tosiaan pari pidempää kuivempaakin jaksoa, kun mikään ei oikein onnistunut ja hän oli hyvin hajuton ja mauton. Loppukaudesta kuitenkin paremmalla itseluottamuksella hän pysyi hyvin kiekossa hyökkäysalueella ja pärjäsi kulmapaineissakin sekä löysi pientä kemiaa Eichelin vierellä. Lopullinen arvosana on hyvä keskimääräisellä jääajalla 15:49.

Arvosana: 8

#10 Nicolas Roy 78gp 15+24=39, +12

- Royn oli tarkoitus pelata enimmäkseen nelossentterinä Carrierin ja Kolesarin välissä, mutta kuten tiedämme, valmennuksen ja johdon suunnitelma ei toteutunut, koska vammojen myötä tuo kolmikko nähtiin yhdessä ensi kertaa vasta ottelussa numero 78 ja siinäkin vain parin erän ajan. Viime kausi kului Roylta alaketjuissa, mutta nyt hän pääsi jälleen toissa kauden tavoin stunttaamaan yläketjuissa aika ajoin ja viihtyi oikeastaan TOP9-roolissa pitkälti läpi sesongin. Janmark ja Dadonov/Kolesar olivat toki yleisimmät ketjukaverit, mutta esimerkiksi alkukaudesta Karlssonin murrettua jalkansa, Roy sai tilaisuutensa ykkösvitjassa Florida-veljien välissä ja pystyi tekemään tehoja melko hyvin. Lopulta hän jäi vain pisteen päähän 40 pisteen rajapyykistä, mutta vanha piste-ennätys parani silti 24 pisteellä. Viime kaudella Royn runkosarja oli tasapaksu ja sen perusteella arvosana olisi ollut seiska, mutta hyvät playoffotteet eritoten Montreal-sarjassa nostivat arvion 8+:aan. Tällä kaudella pelkän runkosarjankin perusteella voi antaa helposti hyvän arvosanan, koska osittaisen läpimurron Roy teki. Tutusti hän esitteli pehmeitä käsiään muutamissa rankkarikisoissa, mutta myös jatkoajoilla Roy oli näkyvä monesti Dadonovin kanssa ja he ratkoivatkin pari voittoa Vegasille. Tasaviisikoin Roy operoi mielellään syvyydessä ja loi sieltä tekopaikkoja ketjukavereille maalin eteen. Hän pysyi vahvasti kiekossa ja mailapaine oli hyvää kamppailuissa, mutta eritoten vastustajan maalin takana rouhiminen jäi parhaiten mieleen Royn pelaamisesta sekä tietyt ovelat yhden kosketuksen syötöt Marchessaultin lapaan maalin ympäristössä, kun he samassa ketjussa pelasivat. Esimerkiksi Ottawa-pelissä marraskuun alussa (0+2) toinen Royn syötöistä oli yhden kosketuksen jatko Marchyn lapaan.

Kausi alkoi siten hyvin, että ensimmäisiin kymmeneen peliin Roy kirjautti peräti kolme kahden pisteen iltaa ja hänellä oli yhteensä tehot 2+6 10 matsin jälkeen. Seuraaviin 10 peliin tehoja kertyi sitten tosin vain 0+1, mutta joulu-tammikuussa hän tehoili jälleen aika kivasti ja tasaisesti. Siksi Roy olikin arvosanataulukossani plussissa jaetulla kakkossijalla Marchessaultin kanssa lukemalla +15 kauden avauspuoliskon jälkeen. Toinen puolikas sesongista oli ehkä vähän laimeampi, mutta maaliskuussa maaleja syntyi sentään viisi ja lopulta Roy ylsi plussapörssin kolmoseksi Stephensonin ja Marchessaultin jälkeen (kun Smithilta jäi pelejä väliin), joten kokonaisuus jäi vahvasti plussalle. Bonuksena Roy lähti vielä MM-kisoihin esittelemään loistavaa keskialueen kiekollista varmuuttaan kohdepelaajana, kykyään sietää taklauksia selkään syvyydessä ja pysyä kiekossa sekä vahvaa mailapainettaan ja takakarvaustaitojaan. Arvosanaksi annan yhdeksikön, koska vähän tasapaksumpi kevätkausi ja pitkähkö maaliton putkikin vaikuttavat pakosti jonkin verran arvioon, vaikka Roy oli hinta-/laatusuhteeltaan sarjan 14. paras, kun lasketaan yhden tehopisteen hinta. Jääaikaa kertyi reilut 16 minuuttia illassa.

Arvosana: 9

#19 Reilly Smith 56gp 16+22=38, +4

- Joka toisella kaudella Smithilla on ollut tapana mättää yli 20 maalia ja joka toisella ei. Viime kaudella hän tuhlasi paikkoja, mutta tällä kaudella hän oli taas yli 20 maalin vauhdissa, kunnes runkosarja päättyi maaliskuun alussa polvivammaan, joka olisi kuitenkin ollut kunnossa playoffien alkuun mennessä. Syksy oli hyvä ja hän johtikin arviointitaulukkosani 41 ottelun jälkeen. Toisella puolikkaalla kuitenkin pelejä kertyi vain 15, mutta plussat per peli -tilaston hän voitti lukemalla +0,41, joten sikäli niissä peleissä, jotka Smith pelasi, hän oli oikeinkin hyvä ajoittain ja silmätestini piti näkemästään. Luonnollisesti eniten hän pelasi Karlssonin ja Marchessaultin kanssa. Kemia oli yhä olemassa. Positiivista oli myös se, että kausien 18-19 ja 19-20 tapaanalivoimapisteitä kertyi neljä, kun viime kaudella niitä oli vain kaksi, mutta nyt tuotanto Karlssonin parina palasi entisaikojen loistoon ja he olivat taas tutun vaarallisia alivoimavastaiskuissa. Mitään yksittäistä kohokohtaa Smithin kaudesta on hankala nostaa esiin, koska yhtään kolmen pisteen peliä ei ollut, vaan hän tehoili aika tasaisesti. Sopimusvuoden näytöt olivat kaikkinensa melko hyvät ja nyt vain odotellaan, että hänen uusi sopimuksensa julkaistaan. Arvosana on Marchessaultin tavoin 9+, koska Smith tosiaan voitti ottelukohtaisen plussatilaston.

Arvosana: 9+

#67 Max Pacioretty 39gp 19+18=37, +8

- Pacioretty ei vain tahdo pysyä kasassa. Heti toisessa pelissä hän mursi jalkansa Kingsiä vastaan vieraissa ja missasi 5-6 viikkoa. Vuodenvaihteen jälkeen hän oli kuukauden poissa rannevamman takia. Loppukaudestakin häneltä jäi vielä väliin yli kymmenkunta peliä pikkuvammojen vuoksi. Pisin ehjänä pysytty pätkä oli vain 14 ottelun mittainen. Kohokohtana oli joulukuun alku, jolloin hän mätti seitsemään peliin 14 pistettä (10+4) ja oli hetkellisesti jopa sarjan paras pelaaja. Olisin silti itse valmis kauppaamaan Paciorettyn, koska hänen terveyteensä ei voi liiaksi luottaa. Terveenä ollessaan hän on toki pystynyt kolmella viime kaudella pelaamaan aika lailla piste per peli -tahdilla ja tämäkin kausi osoitti sen, että Stonen ja Stephensonin kanssa yhteistyö toimi tutusti. Viime kaudella Pacioretty oli myös playoffeissa Karlssonin ohella Vegasin paras hyökkääjä osoittaen pelinrakennustaitojaankin, mutta toisaalta sitten tällä kaudella tehoista huolimatta plussat per ottelu -tilastossa Paciorettyn lukema oli vain +0,23 eli osa tehoista tuli niin ryppäissä, että seassa oli monta ohipeliäkin. Rikkonaisen kauden ja runsaisen ohipelien vuoksi arvosana ei ole lähelläkään viime kauden 9,5:tä, mutta parhaan PPG-lukeman (0,95) vuoksi se ei myöskään voi olla kasia heikompi.

Arvosana: 8+

#71 William Karlsson 67gp 12+23=35, +3

- Karlsson saavutti toisena pelaajana Marchessaultin jälkeen 300 pistettä Golden Knightissa playoffit mukaan luettuna. Samoin hän ylitti toisena pelaajana 400 pelin rajan. Kokonaistilastot ovat tällä hetkellä 416gp 125+175=300. Viime kaudella Karlsson pelasi teräsmiehenä ainoana kaikissa otteluissa ja otti McNabbilta takaisin pelitilaston ykköspaikan, mutta tällä kaudella hän menetti sen Marchessaultille missattuaan alkukaudella Paciorettyn tavoin reilun kuukauden verran pelejä jalkamurtuman vuoksi. Kun hän oli kunnossa, hän sentteröi tutusti enimmäkseen Marchessaultia ja Smithiä, mutta loppukaudesta hänet nähtiin myös laiturina Eichelin ketjussa. En tuosta kokeilusta oikein vakuuttunut. Toivoin Karlssonilta paluuta lähelle edes 60 pisteen kautta, mutta sellaista ei saatu toisin kuin Marchessaultilta. Parhaan pelinsä hän pelasi loppukaudesta Calgaryssa tehoin 1+2 viiden maalin vierasvoitossa. Syksy oli aika tahmeaa pelaamista Karlssonilta, sillä ennen tammikuuta hän oli tehnyt vain kolme osumaa, vaikka siihen se loukkaantuminen toki mahtui väliin. Viime kauden loistava playoffpelaaminen ei kantanut tähän kauteen ihan toivotusti ja missään vaiheessa Karlsson ei saanut konettaan hyrräämään toivotusti, joten arvosana jää siksi vaisuksi. Toki hänen ollessaan jäällä Vegas kontrolloi parhaiten laukausjakaumaa corsiprosentin oltua 57,7% noina hetkinä ja alivoimallakin tehoja tuli tosiaan muutama Smithin kaverina, joten ei hän hyödytönkään ollut.

Arvosana: 7,5

#61 Mark Stone 37gp 9+21=30, +7

- Stonen kausi oli Paciorettyn tapaan rikkonainen ja viime kauden kaksi parasta pistemiestä pelasivat nyt alle puolet runkosarjasta. Selkä vaivasi Stonea ilmeisesti jo viime kauden pleijareissa eikä hän harjoitusleirilläkään siksi ollut täysipainoisesti mukana. Silti avauspelissä Krakenia vastaan hän alusti kolme maalia, mutta kauden toisessa pelissä selkä sanoi itsensä hetkellisesti irti, kun hän laukaustilanteessa satutti itseään. Paluu tapahtui kuukautta myöhemmin marraskuun puolivälissä, josta eteenpäin Stone pysyi kokoonpanossa reilun kuukauden, kunnes joulukuun lopussa häneltä jäi joitakin pelejä väliin. Lopulta peli vihellettiin poikki helmikuun alussa ja Stone huilasi kaksi kuukautta, koska sitä ennen jo hän oli välillä ollut sivussa perättäisten pelien jälkimmäisistä kamppailuista. Palattuaan huhtikuussa pariksi viikoksi kaukaloon Stone ei ollut oma itsensä, vaan liike oli rajoittunutta ja 7/9 peliä hän veteli kiikareilla, vaikka toki olisi jokusen syöttöpisteen ehkä noissa peleissä ansainnut. Kauden avausmaaliahan Stone sai odottaa joulukuun alkuun (kun tyhjiin tehtyä maalia ei lasketa), jolloin Dallasia vastaan kotona hän oli liekeissä tehoin 2+1. Kolmessa seuraavassakin pelissä syntyi viisi pistettä, joten Paciorettyn tavoin joulukuun alku oli kauden parasta aikaa Stonelle. Viime kauden hurja laukausprosentti 21,4% ja kahdeksan voittomaalia vaihtuivat 12,7%:iin ja kahteen voittomaaliin. 21 syöttöpistettä 37 pelissä kielivät kuitenkin siitä, että 40 syötön raja olisi ollut mahdollista rikkoa kolmantena perättäisenä kautena ilman selkähuolia. Plussat per ottelu -tilastossa Stonen lukema +0,32 oli samaa tasoa kuin Roylla ja Karlssonilla, mutta heikompi kuin Stephensonilla, Marchessaultilla ja Smithilla. Arvosana on täten paciorettymainen kahdeksikko.

Arvosana: 8

#9 Jack Eichel 34gp 14+11=25, +3

- Eichel saapui Buffalosta vaihdossa Krebsiin, Tuchiin ja varausvuoroihin. Hän sai haluamansa niskaleikkauksen marraskuussa ja oli pelikunnossa helmikuun puolivälissä. Hän sai heti paljon vastuuta pelaten yli 19 minuuttia illassa keskikaistalla eikä kärsinyt takapakeista, vaan sanoi tuntevansa olonsa hyväksi. Kamppailupelaaminen parani ottelu ottelulta ja hän kykeni liikkeellään luomaan itselleen tekopaikkoja pelistä toiseen. Alku oli hyvä pelillisesti, sillä muistan antaneeni hänelle plussan lähes joka matsista. Ensimmäinen tehopiste oli syöttö Paciorettylle päädystä yhdellä kosketuksella toisessa pelissä Kingsiä vastaan ja kolmannessa pelissään vieraissa San Josessa hän teki jo ensimmäisen osumansa kirjaten 1+1 tehot. Stephenson tarjoili syötön maalin takaa ja Eichel oli terävänä maalin vasemmalla kulmalla. Kohokohtana oli viime sekuntien voittomaali kotona Ottawaa vastaan tarkalla rannelaukauksella etuyläkulmaan vasemmasta laidasta.

Rannelaukaus teki tuhojaan muutenkin, koska Eichel tosiaan ehti tehdä 14 maalia vain 34 pelissä. Saavutuksen merkittävyyttä korostaa vielä se, että Eichel mursi sormensa maaliskuussa ja pelasi viimeisen reilun kuukauden loukkaantuneena siis sitkeästi. Päätöspelissä hän vietti ensimmäistä kolmen pisteen iltaa tehoin 2+1 löydettyään kemiaa Dadonovin kanssa. Myös Stephensonin, Karlssonin ja Marchessaultin vierellä Eichel ehti pelata vajaat sata yhteistä minuuttia, mutta näin suorilta on vaikea sanoa, kenen kanssa hän ensi kauden aloittaa samassa ketjussa. Summa summarum, sisääntulo Vegasiin oli ihan pätevä vuoden pelitauon jälkeen, mutta ensi kaudella tulosta on tultava kunnolla, kun palkkakin on niin hulppea. Plussa per ottelu -tilaston lukema oli +0,32 eli sama kuin Stonella, mutta annan silti rahtusen Stonea paremman arvosanan Eichelin maalitehtailun ja lähtökohdat huomioon ottaen. Ylivoimaa hän rytmitti aika ajoin hyvin vasemmasta siivestä löytäen maalin kulmalta joko Stonen tai Marchessaultin ja nämä jatkoivat ykkösellä syöttöjä joko slottiin tai painottomalle puolelle. Mielenkiintoista nähdä, että toistuuko tuo kuvio Cassidyn alaisuudessa vai pakottaako Eichel turhaan poikkisyöttöjä neliön läpi kuten myös välillä kävi.

Arvosana: 8,5

#26 Mattias Janmark 67gp 9+16=25, +3

- Janmark sai yllättäen vuoden jatkosopimuksen parilla miljoonalla antaakseen näyttöjä huippujengissä olympialaisiin, joihin NHL ei koskaan osallistunut. Syyskausi oli vaikea, koska korona vei häneltä parhaan kunnon, mutta Janmark silti halusi olla kokoonpanossa puolikuntoisenakin tuomassa alaketjuihin veteraanipitoisuutta ja kokemusta. Sitä joukkuetoverit arvostivat. Jääajat olivat pieniä, 10-11 minuuttia illassa, kunnes sitten kauden edetessä Janmark pääsi hiljalleen täyteen kuntoon ja maanmiehensä Karlssonin tavoin vertyi. Toki silti kevätkaudellakin hänellä oli yhdeksän pelin pisteetön putki ja viimeiseen 35 matsiin hän osui vain kahdesti maalipuiden väliin. Parhaiten Janmark ehkä esiintyi vuodenvaihteessa tehden viisi maalia viiteen peliin. Hän pääsi toisinaan läpiajoihin nopeudellaan keväämmälläkin, mutta viimeistely tosiaan ontui pahoin. On vaikea nähdä, että nykyisessä palkkakattotilanteessa Janmarkille olisi enää käyttöä, koska nyt kahdella kaudella huippupelit ovat olleet laskettavissa yhden käden sormilla (hattutemppu G7:ssä Minnesotaa vastaan ei toki unohdu) ja kylmät jaksot ovat olleet pitkiä. Arvosanaksi annan alkukauden sitkeyden ansiosta sentään 7,5. Lisäksi Janmarkia pomputeltiin aika paljon ketjusta toiseen, koska hän pelasi kauden aikana vaihtoja kaikkiaan 29 erilaisessa ketjukoostumuksessa, joka oli toiseksi eniten Kolesarin jälkeen.

Arvosana: 7,5

#55 Keegan Kolesar 77gp 7+17=24, -6

- Kolesar oli alaketjuissa tasainen suorittaja. Kauden ensimmäisestä puolikkaasta merkitsin hänelle taulukkooni lukeman +10 ja jälkimmäisestä +9. Katastrofipelejä oli taulukkoni mukaan vain yksi ja muutoin hän sai vain plusmerkintöjä. Yhä edelleen hän ajoittain turhautti kyvyttömyydellään viimeistellä avopaikoista, mutta teki sentään lopulta seitsemän maalia ja alusti 17, joten uusi piste-ennätys on nyt 24 pistettä. Pelipaikka oli enimmäkseen laidassa, vaikka viime kaudella hän pelasi sentterinäkin aika paljon nelosketjussa. Luistelu ja tasapaino menivät jälleen askeleen eteenpäin ja peli hidastui Kolesarille, jolloin hänellä oli enemmän aikaa tehdä ratkaisuja ja pysyä kiekossa hyökkäysalueella. Positiivista oli se, että hän missasi vain viisi peliä, joista pari viruksen vuoksi ja alavartalovamman takia loput kolme runkosarjan lopussa. Vamma vaati leikkauksen kauden päätyttyä, mutta Kolesar on toipumassa hyvin. Vakituisia ketjutovereita ei Kolesarille oikein löytynyt, sillä pelaamissaan 77 pelissä hän pelasi vaihtoja kaikkiaan 31 erilaisessa ketjukombossa SinBin.Vegas -sivuston mukaan. Se oli eniten Vegasin pelaajista. Vain Janmarkin ja Royn kanssa yhteisiä peliminuutteja oli yli sata. Kauden ainoa kahteen pisteen ilta oli marraskuussa kotona Columbusta vastaan (1+1). NHL:n taklaustilastossa Kolesar oli kymmenes 246 niitillään, joten hän sikäli toi kokoonpanoon fyysisyyttä Reavesin poistuttua lopullisesti. Tappeluita Kolesarille kirjattiin kahdeksan ja täten hän "voitti" sisäisen jäähypörssin 68 rangaistusminuutilla. Viime kauden arvosanaan kahdeksan lisään plussan perään tämän kauden arvioon, koska jääajalla 12:39 per peli 24 pistettä oli hyvä suoritus.

Arvosana: 8+

#21 Brett Howden 47gp 9+11=20, +9

- Howdenista kirjoitinkin jo toukokuun alussa vastauksena erään nimimerkin kysymykseen hänestä, joten kopioin itseäni reilun kuukauden takaa: "Howden pelasi parhaimmillaan erinomaisesti alaketjuissa sopeutuen kulmissa ja vastustajan maalin takana grindaamiseen. Hän oli kohtalaisen hyvä kaksinkamppailuissa ja teki maalin edustalta useamman osuman reboundeista tai ohjaamalla sekä petasi myös maalipaikkoja päädystä. 20 pistettä 47 otteluun oli hyvä saldo ja piste-ennätys (23p) olisi rikkoutunut ilman alku- ja loppukauden vammoja. Maaliennätystään hän sivusi, kun pari laukausta upposi verkkoon myös suoraluistelusta. Ylipäätään yllättävän kliinisesti Howden viimeisteli suoraluistelusta puolustajien jaloista. Laukausprosentti olikin vakiopelaajista paras 23,1%. Ensimmäisissä 11 pelissä hän vielä haki paikkaansa tehden vain yhden maalin, mutta marraskuun puolivälistä helmikuun alkuun hän keräsi 23 ottelussa tehot 7+9=16. Kolmessa eri ottelussa hän vietti kahden pisteen iltaa tehoin 1+1 ja niistä kruununa oli paluu MSG:lle, kun Howden oli mukana molemmissa varsinaisen peliajan maaleissa. Rankkareissa Marchessault ratkaisi voiton Golden Knightsille. Teholukema +9 oli neljänneksi paras sisäisesti." Reilun kymmenen minuutin jääajalla per ilta Howden oli jopa hämmentävän tehokas ja ilman muuta jatkosopimuksensa ansainnut, vaikka laukausprosentti tuskin yhtä korkeana säilyy. Plussa per ottelu -lukema oli +0,26 eli oikein mainio alaketjujen pelaajalle. Summa summarum, hitaan alun jälkeen Howden osoitti kykynsä tuottaa pisteitä rouhimisella ja siten hänen pitäisi jatkossakin sopia hyvin peli-identiteettiin, jossa karvauspelaaminenkin noussee taas entistä isompaan arvoon Cassidyn aikana.

Arvosana: 8,5

#28 William Carrier 63gp 9+11=20, +7

- Carrier teki maali- ja piste-ennätyksensä yhden pisteen turvin, vaikka ei täyttä kautta pystynyt pelaamaan. Hän osoitti olevansa 1,4 miljoonan pahvinsa arvoinen, koska plussataulukkoni lukema oli kauden päätteeksi +15 ja heikkoja iltoja kauteen mahtui vain kaksi. Hänelle ei vain satu niin huonoja pelejä, että niistä pitäisi rangaista miinuksilla. Jääaika oli keskimäärin 11:37 per peli eli noin minuutin enemmän kuin aiemmilla kausilla, mutta se selittyi sillä, että nyt Carrierkin pääsi loukkaantumissumassa pelaamaan enemmän kolmos- kuin nelosketjussa. Howdenin ja Kolesarin kanssa hän pelasi yhdessä 75 minuuttia ja saman verran myös Stephensonin ja Royn sekä Stephensonin ja Dadonovin kanssa, joten ehkäpä nuo 150 yhteistä minuuttia Stephensonin kanssa erityisesti buustasivat Carrierin uuteen ennätykseen. Liike oli edeltävien kausien tasolla ja parhaimmillaan Carrier suojasi tutusti hyökkäysalueella kiekkoa erinomaisesti, taklasi lujaa ja rouhi päädyssä hyvin kaksinkamppailuissa. Hänellä oli kaksi kahden pisteen iltaa, joista ensimmäinen oli marraskuussa Seattlea vastaan ja jälkimmäinen tammikuun lopussa Tampa Bayssa (1+1) vieraskiertueella, jossa alaketjujen tehot kantoivat Vegasia ja Carrierkin teki tehonsa yhdeksän minuutin jääajalla tuossa matsissa. Uuden piste-ennätyksen vuoksi arvosana kohoaa rahtusen viime kauden kahdeksikosta.

Arvosana: 8+

 

[Salming]

#22 Michael Amadio 53gp 11+7=18, +0

- Amadio poimittiin syksyllä waivereista ja otteiden ansiosta hän sai kahden vuoden halvan jatkodiilin kuten Hutton. Amadio yllätti napakalla rannelaukauksellaan ja kaksinkamppailupelaamisellaan hyökkäysalueella. Se oli ajoittain hyvinkin vahvaa ja 11 maalia on hyvä saldo waiverpoiminnalle. Lyöntilaukaus suoraan syötöstä oli myös melko painava. Kohokohtana oli maaliskuun alun vierailu Anaheimiin, jossa Amadio mätti 1+2 tehot. Loppukaudesta hän sai vastuuta jopa kärkiketjussa Karlssonin ja Marchessaultin vierellä yli sadan minuutin verran, kun Smith loukkaantui. Muutoin häntäkin pomputeltiin aika paljon ketjusta toiseen, mutta Carrierin kanssa yhteisiä kokemuksia tuli sentään 70 minuutin verran ja kolmantena pyöränä oli joko Howden tai Kolesar. Enimmäkseen Amadio pelasi laidassa, mutta jokusen yksittäisen pelin muistaakseni myös keskellä. Kilpailu pelipaikoista on kovaa ja ideaalitilanteessa Amadio kuuluu nelosketjuun rouhimaan päätypeleihin eikä tulosyksiköihin, mutta ainakin hän osoitti, että pystyy tarvittaessa tuottamaan tehoja jonkun verran taustalta. Plussat per ottelu -lukema oli +0,17, joten hyvästä maalimäärästä huolimatta hän kiitettävää arvosanaa ei voi antaa, koska ohipelejä oli kuitenkin sen verran monia, joten arvosana sijoittuu Kolesarin ja Carrierin tavoin kahdeksikon maastoon.

Arvosana: 8+

#41 Nolan Patrick 25gp 2+5=7, +1

- Patrick saapui seuraan kolmen joukkueen diilissä, jossa Glass matkasi Nashvilleen. Harjoituspeleissä ennen kautta hän löysi hitusen kemiaa muistaakseni Janmarkin ja Kolesarin kanssa rouhiessa. Runkosarjan alussakin oli muutama ihan hyvä esitys ja luistin liikkui taloudellisesti, mutta vähän pelin ulkopuolelle Patrick tuntui silti jäävän. Kirjoitin ensimmäisten matsien jälkeen hänestä näin:

"Hän on väläytellyt luisteluvoimaansa ja kiekonkäsittelyään muutamaan otteeseen tullen itse kuljettamalla yli keskialueen vauhdikkaasti ja siirtänyt painopisteen vastustajan alueelle, mutta suoranaista kemiaa ei oikein ole löytynyt vielä kuin ehkä Kolesarin ja Janmarkin kanssa. Kings-harjoituspelissä tuo kolmikko oli todella hyvä riistäen useita kiekkoja hyökkäysalueella ja luoden maalipaikkoja riistojen jälkeisinä hetkinä suoraviivaisesti. Parhaan runkosarjapelinsä Patrick pelasi niin ikään Kingsiä vastaan, kun laidoilla olivat Dadonov ja Kolesar. Tuo kolmikko sai luotua joitakin pitkiä hyökkäyksiä pelin ensimmäisellä puolikkaalla ja pysyi kiekossa vahvasti ylipäätään hyökkäysalueella. Muissa peleissä sitten Patrick on jäänyt vähän pimentoon nimenomaan kiekollisena hyökkäysalueella eikä ylivoimallakaan häntä ole ihan hirveästi hyödynnetty päätypelaajana. Kiekottomana Patrick on pitänyt päänsä ihan hyvin pinnalla enkä muista ainakaan tähän hätään esimerkiksi mitään suoranaisia sijoittumisvirheitä ja kamppailupelaamisessakin hän on ollut kohtalainen sekä saanut ihan hyvin siirrettyä kiekkoja ulos omalta alueelta, jos tarve on ollut, mutta kolmossentterinä tietysti kaipaisi muutakin kuin nolla-nollan pelaamista, koska silloin olisi sama tuoda takaisin vaikkapa Eakin. Säännöllinen pelin rytmittäminen keskikaistalla tai vapaaksi hakeutuminen keskialueella ovat yhä Patrickilla vähän hakusessa, mutta aihioita on nähtävissä ja suunnanmuutospelaamisessa esimerkiksi hän on myös väläytellyt joitakin kertoja päästen puolittaisiin maalipaikkoihin vastahyökkäyksissä".

Alkukaudesta jäivät tosiaan mieleen nuo muutamat hyvät kuljetukset yli keskialueen ja kohtalainen oman alueen pelaaminen. Lokakuun lopussa hän sitten loukkaantui ensimmäisen kerran ja oli sivussa yli kaksi kuukautta. Avausmaalinsa hän ehti toki tehdä viimeiseksi jääneessä pelissä Oilersia vastaan. Palattuaan kehiin vuodenvaihteessa Patrick aloitti muistaakseni nelosketjusta ja pelasi kuun aikana muutaman hyvän matsin eritoten Howdenin kanssa. Carolinassa hän iski Kolesarin syötöstä puolestaan komean maalin jalkojensa välistä maalin edestä. Väläytykset jäivät kuitenkin turhan vähiin. Helmikuun puolivälissä MacKinnon taklasi häntä naamariin ja Patrick oli taas kuukauden poissa. Maaliskuun lopussa hän pelasi vielä viitisen matsia ennen vetäytymistään taas sivuun. Pelikunto on varmasti arvoitus eikä Patrickin varaan voi ensi kaudella mitään laskea. Terveenä ollessaan hänestä voisi ehkä kehkeytyä vielä jonkinlainen syvyyspelaaja Howdenin laidalle. Sopimusta on jäljellä vielä ensi kausi, joka määrittää hänen tulevaisuutensa NHL:ssä ehkä lopullisesti. Vaihdossa lähtenyt Glass muuten teki AHL:ssä 62 pistettä 66 otteluun, mutta toki NHL:n puolella hän keräsi vain yhden syötön 10 matsiin, joten suoranaisesti ainakaan vielä Vegas ei tuota kauppaa hävinnyt, jos vertaa NHL-tuotantoa.

Arvosana: 7-

#46 Jonas Rondbjerg 30gp 2+4=6, +0

- Rondbjerg pelasi junnuista Leschyshynin kanssa eniten ylhäällä, koska he olivat kypsimmät puolustussuuntaan. Debyytti tapahtui jo kakkospelissä Los Angelesissa. Ensimmäinen piste syntyi uran kolmannessa pelissä Ottawassa, kun hän sai kakkossyötön Howdenin maaliin maalin kulmalta, johon ykkössyötön tarjoili Theodore kulmarallin lopuksi. Ensimmäinen maali syntyi kotona Minnesotaa vastaan 11. marraskuuta samassa pelissä, jossa Cotter hetkeä aiemmin avauserässä onnistui niin ikään maalinteossa. Rondbjergin maali oli komea, kun hän punnersi oikeasta laidasta ohi Golikoskin maalin eteen ja viimeisteli sitten takakulmaan. Samassa pelissä hän sai syöttöpisteenkin. Kauden toinen maali syntyi myöhemmin Nashvillessä, kun hän katkaisi syötön keskialueella ja ampui suoraluistelusta takayläkulmaan tarkasti. Muutoin Rondbjerg oli useimpina iltoina aika näkymätön pelaten kymmenen minuuttia keskimäärin. Hän sai muutamia miinuksia minulta siksi, että antoi harhasyöttöjä oman alueen lähdöissä ja vastustajat rokottivat niistä, kun Rondbjerg ei saanut kiekkoja ulos siniviivan kulmasta puhtaasti. Mutta oppirahat piti maksaa ja ensi kaudella hän on entistä kypsempi. Liike näytti mukiinmenevältä ja ihan hyvin ajoittain Rondbjerg pysyi temmossa mukana hyökkäysalueen hyökkäyspeleissä, mutta ratkaisut saisivat olla piirun nopeampia. Loppukautta kohden Rondbjerg sai hieman AV-vastuutakin, johon hän tottui farmissakin.

Arvosana: 7,5

#15 Jake Leschyshyn 41gp 2+4=6, -2

- Viime kaudella Leschyshyn pelasi ainoana kaikissa Silver Knightsin peleissä. Nyt niin ei ollut, kun hän pelasi puolet Vegasin peleistä runkosarjassa. Debyytti tapahtui Rondbjergin tavoin kakkospelissä Los Angelesissa. Tehot jäivät vaisuiksi. Alkuun Leschyshyn vuoti myös erityisesti alivoimalla ollen jäällä pari kertaa, kun omissa kolisi kuten vieraissa Torontossa. Loppukaudella otteet tuolla osa-alueella paranivat ja syöttölinjojen peittäminen sekä sijoittuminen petraantuivat. Tasaviisikoin Leschyshyn väläytteli parissa pelissä kuten esim. marraskuun puolivälissä Canucksia vastaan kirjattuaan samassa pelissä ensimmäisen maalinsa ja syöttönsä. Maalihan syntyi päätöserässä muistaakseni maalin edestä Dadonovin syötöstä. Muutoin sitten Leschyshynin anti ylöspäin oli todella ohutta ja aiempien kausien nelossenttereihin nähden tuotanto oli suorastaan surkeaa. Parissa pelissä kevätkaudella Leschyshyn oli vähän hanakampi ampumaan ja siten enemmän esillä. Keskimääräinen jääaika oli kuitenkin 11 minuuttia ja mm. Howden mätti samalla vastuulla 15 pistettä enemmän kuin Jake. Ihannetilanteessa Leschyshyn aloittaa kauden farmissa, koska ei hän minusta vielä kovin NHL-valmiilta pelaajalta näyttänyt, vaan puutteita oli yhä luistelussa ja kamppailupelaamisessa, vaikka hän sitkeä yrittikin olla.

Arvosana: 7

#43 Paul Cotter 7gp 2+0=2, +1

- Cotter teki saman verran maaleja kuin Rondjerg ja Leschyshyn, vaikka sai pelata vain seitsemässä matsissa. Hän oli energinen harvoissa pelaamissaan matseissa. Avausmaali änärissä syntyi tosiaan toisessa pelissä marraskuussa Minnesotaa vastaan avauserässä, kun hän vastahyökkäyksessä vei kiekon kämmenelleen ja ampui tarkasti Kulikovin lavan alta etukulmaan ohi Talbotin oikeasta laidasta. Yhtään miinusta en Cotterille antanut taulukkooni seitsemästä pelistä ja plussia kertyi kaksi, joten keskiarvolukema oli +0,29 per peli. Hän osoitti marraskuun kuuden pelin stintillään Howdenin ja Rondbjergin rinnalla potentiaaliaan tulla NHL-tason voimahyökkääjäksi ja toivon, että ensi kaudella hänet nähtäisiin vakituisemmin jo ylhäällä, koska pidän hänestä ainakin Leschyshynia enemmän, vaikka pelipaikka eri onkin. Kyky luoda oma maalipaikka suoraluistelusta on Cotterin suurin vahvuus muihin junnuihin verrattuna taitavalla mailankäytöllä. Hän ei myöskään arkaillut taklata, vaan merkkautti mm. neljä taklausta tuossa Minnesota-pelissä. Pari turhaa jäähyä noihin seitsemään peliin mahtui, mutta eiköhän jäähykuri parane jatkossa.

Arvosana: 8+

#24 Adam Brooks 7gp 2+0=2, +3

- Brooks oli waiverpoiminta Amadion tavoin, mutta hän pelasi vain seitsemän matsia. Kiekonkäsittelyhän oli pehmeää ja luistelu sulavaa, mutta aika raakile Brooks oli kaksinkamppailuissa eikä siten oikein Vegas-kiekon näköinen yksilö, kun raamikkuus ja voimatasot eivät vakuuttaneet. Hän debytoi marraskuun lopussa St. Louisissa ja sai heti YV-aikaakin kakkoskoostumuksessa muistaakseni vasemmassa siivessä. Seuraavassa pelissä hän onnistui jo maalinteossa Nashvillessä oltuaan maalin edessä oikeaan aikaan puttaamassa rystyltä irtokiekon sisään. Ketjukaverit kolmosketjun laidoilla olivat Janmark ja Kolesar. Toinen maali syntyi viimeksi jääneessä Vegas-pelissä uudenvuodenaattona Anaheimia vastaan ja oli kaiketi ohjurimaali, jos en ihan valehtele. En jaksa tuota nyt tarkistaa enää. Yhtä kaikki, helmikuussa Toronto poimi hänet waivereista. Välissähän Brooks kävi jokusen pelin pelaamassa Silver Knightsissakin, kun vastuuta ei Vegasissa tullut. Tehot ja teholukema olivat hyvät pelimäärään nähden, joten kaikkinensa Brooks täytti ruutunsa kohtalaisesti eikä hänestä jäänyt pahaa sanottavaa, vaan annoin seitsemästä pelistä jopa kolme plusmerkintää Brooksille. Aloituksetkin hän voitti 58-prosenttisesti, heh.

Arvosana: 8+

#16 Pavel Dorofeyev 2gp 0+0=0, +0

- Dorofeyev vähän yllättäen oli kokoonpanossa avauspelissä Krakenia vastaan. Nelosketjun laidassa hän pelasi alle viisi minuuttia, mutta suoriutui kypsästi ja 2-3 kertaa dumppasi onnistuneesti kiekon punaiselta päätyyn. Ketjukaverit olivat NHL-debyytissä Kolesar keskellä ja Coghlan oikeassa laidassa palkkakikkailujen takia. Debyyttivaihtoon mahtui onnistuneen siirtokiekon lisäksi Geekien kiilaaminen laitaan keskialueella ja siten oven sulkeminen. Kakkoserässä puolestaan hänelle kirjattiin karvaamisesta yksi kiekonriisto McCannia vastaan hyökkäysalueella. Kypsästä pelistä huolimatta DeBoer tosiaan penkitti hänet ottelun puolivälissä. Toinen mahdollisuus ylhäällä tuli huhtikuun alussa Seattlessa. Siinä pelissä hän pelasi 8:53 ja oli jäällä yhden vastustajan maalin aikana, joka oli kuitenkin kosmeettinen kavennusmaali lopussa ja Dorofeyev piti oman miehensä kiinni, joten maali ei mennyt hänen piikkiinsä. Pavel merkkautti tuossa pelissä ensimmäisen laukauksensa ja jäähynsä. Debyyttipelin kypsyyden ansiosta arvosana on kuitenkin päälle seiskan.

Arvosana: 7,5

#18 Peyton Krebs 9gp 0+0=0, -6

- Sattuu kirjoittaa Krebsistä, kun hän ehti yhdeksän peliä pelata ennen Buffalo-kauppaa. Tehoja ei syntynyt, vaikka vastuuta tuli 13:44 per peli keskimäärin. Avauspiste oli NHL:ssä syntynyt edeltävällä kaudella heti debyytissä, kun alusti poikkisyötöllään siniviivan päällä Tuchin tekemän osuman. Hän väläytteli sentterinä potentiaaliaan kolmosketjussa, kunnes kausi päättyi Theodoren naamariin osuneeseen lyöntilaukaukseen. Noissa yhdeksässä matsissa tällä kaudella Krebs pelasi parhaimmillaan kahdesti lähes 16 minuuttia, muttei silti päässyt pisteille, vaan keräsi vain miinuksia tehotilastoon. En silti kirjannut yhtään miinuksen arvoista peliä taulukkoon, vaan Krebs sai lopulta kahdesta pelistä jopa plusmerkinnän peli-ilmeestään.

Krebshän aloitti sesongin kolmosketjun laidassa Patrickin ja Dadonovin vierellä ja pelasi myöskin alivoimaa esim. Seattlea vastaan Kolesarin parina. AV-pelaamisen ansiosta annoinkin hänelle plussan kauden avauspelistä, vaikka muutoin välillä hänen ketjunsa juoksi omissa kiekon perässä muutamissa vaihdoissa. Toisessa pelissään Krebs alusti yhden hyvän paikan rystylätyllä maalin eteen Leschyshynille, jolle ei maistunut. Tuon matsin Krebs aloitti nelosketjun laidassa, mutta sai ylennyksen ylemmäs myöhemmin. Silti hän oli peruspörräämistä lukuun ottamatta aika pimennossa. Kolmospelin hän aloitti jälleen kolmoslinjassa Patrickin laidalla, mutta tuo oli ohipeli. Nelospelistä Edmontonia vastaan Krebs sai tuon toisen plusmerkintänsä minulta päästyään Stephensonin ketjuun Royn laituripariksi. Hän oli alati vaarallinen hyökkäysalueella ja kirjoitin tuolloin hänen pelanneen siihen mennessä parhaan NHL-ottelunsa. Vain tehopisteet uupuivat hyvästä pelistä. Seuraavissa matseissa Krebs sai YV-aikaa kakkoskoostumuksessa ilman sen kummempia kohokohtia. Coloradoa vastaan vieraissa tasaviisikoin hänellä oli yksi maalipaikka 2v1-hyökkäyksessä Stephensonin tarjoilusta. Dallasissa puolestaan Krebs pelasi isoimmat tasakenttäminuuttinsa siihen mennessä (14:38). Seuraavassa kotipelissä Anaheimia vastaan Gibson ryösti Krebsiltä pari hyvää maalipaikkaa. Viimeiseksi otteluksi Vegas-nutussa jäi vieraspeli Torontossa marraskuun alussa. Hän pörräsi muutamaan otteeseen ihan kivasti kiekollisena päädyssä/laidassa hyökkäysalueella, mutta keskustaan vetopaikoille murtautuminen oli haasteellista.

Summa summarum, Krebs oli vähän epäonnekas jäätyään pisteittä tällä kaudella Vegasissa, mutta Buffalossa niitä pisteitä onkin kivasti tullut sen jälkeen, kun hänet nostettiin pysyvästi ylös. Tehottomuus kallistaa kuitenkin Vegas-aikakauden arvosanan vain seiskaan.

Arvosana:

#64 Ben Jones 2gp 0+0=0, +0

- Jones sai pelata kaksi NHL-peliä marraskuun puolenvälin jälkeen. Hän debytoi Columbusta vastaan kotona 20. päivänä ja oli mukana St. Louisissa kaksi päivää myöhemmin. Debyytissään hän pelasi vain 5:34, kun tappiolla DeBoer kuormitti kärkiketjuja. Silti teholukema oli +1, kun hän ehti jäälle Kolesarin maalatessa. Ketjun kolmas lenkkihän oli Leschyshyn, kun Jones pelasi siis vasemmassa laidassa nimellisessä kolmosketjussa. Jones pelasi vähät minuuttinsa vastuullisesti, vaikka ottikin yhden jäähyn huidottuaan Sillingeria käsille. Jäähyltä vapauduttuaan hän pääsi ampumaan suoraluistelusta oikeasta laidasta, mutta veto meni yli takakulman. Toisessa pelissä Jones pääsi paremmin rytmiin pelaten kymmenen minuuttia nelosketjussa Cotterin ja Leschyshynin kanssa. Teholukema jäi silti pakkaselle, kun viimeisessä maalissa HSK-kolmikon karvaus ohitettiin ja vastustaja rankaisi suorahyökkäyksestä. Muutaman kerran tuossa pelissä kuitenkin Jones rouhi ihan mukiinmenevästi Bluesin maalin takana. Muita muistikuvia ei oikein ole, mutta ensimmäisen laukauksensa kohti maalia hän sentään merkkautti.

Arvosana: 6,5

#47 Sven Bärtschi 1gp 0+0=0, -1

- Bärtschin ainoa peli ylhäällä oli Detroitia vastaan marraskuun puolivälissä, kun Amadio joutui protokollaan ja Sven sai tilaisuutensa kolmosketjun laidalla Janmarkin ja Leschyshynin vierellä. Hän kellotti jääaikaa 13:54 ja ampui kerran kohti maalia. Hän oli osasyyllinen vieraiden avausmaaliin pelaten löysästi Fabbria vastaan päädyssä. Jokusen kerran hän paini kohtalaisesti hyökkäysalueella maalin takana, mutta aika tasapaksu esitys oli kaikkinensa eikä jatkoa ymmärrettävästi tullut, kun farmissakaan hän ei ihmeitä esittänyt. Ura jatkuu ensi kaudella kotimaassa.

Arvosana: 6

Yhteenveto (suluissa aiempien kausien arvosanat):

Stephenson 9,5 (8,5, 9)
Marchessault 9+ (8,5, 10-, 8,5 & 8+)
Smith 9+ (8-, 9,5, 8,5 & 9)
Theodore 9 (8,5, 8, 9+ & 9,5)
Roy 9 (8+, 9-)
Whitecloud 9- (8+, 8,5)
Thompson 8,5 (7)
Eichel 8,5
Howden 8,5
Pietrangelo 8+ (9-)
Hague 8+ (8+, 7,5)
Pacioretty 8+ (9,5, 8 & 9)
Kolesar 8+ (8, 7)
Carrier 8+ (8, 7,5, 8+ & 9-)
Amadio 8+
Cotter 8+
Brooks 8+
Stone 8 (9-, 9+ & 9,5)
Dadonov 8
Hutton 8
Brossoit 8-
McNabb 8- (8-, 8+, 8,5 & 8-)
Korczak 8-
Lehner 7,5 (7,5, 9+)
Karlsson 7,5 (9, 10-, 8,5 & 9-)
Janmark 7,5 (8-)
Rondbjerg 7,5
Dorofeyev 7,5
Coghlan 7,5 (7,5)
Miromanov 7,5
Pouliot 7,5
Martinez 7 (9-, 9)
Hayes 7
Pachal 7
Leschyshyn 7
Patrick 7-
Krebs 7 (8+)
Jones 6,5
Bärtschi 6

Lopuksi yksi uutinen eli Miromanoville sorvattiin kahden vuoden jatkosopimus. Siinä on sitten ainakin ensi kaudeksi vielä selkeä ykköspuolustaja Silver Knightsille, koska waivervapauden vuoksi Miro on helppo lähettää alas treenileiriltä, kun sopimuskin on kaksisuuntainen, mutta toinen sopimusvuosi on puolestaan yksisuuntainen ja varmaan silloin hän tosissaan voi lunastaakin pysyvän paikan ylhäältä, mutta vielä ensi syksynä en siihen usko.

 

[laamis]

@Salming Pakko kysyä noista arvosanoista, ne on siis odotusarvoihin suhteutettu, mutta tarkoittaako siis 7 = pelasi sillä tasolla jota odotit?

 

[Salming]

@Salming Pakko kysyä noista arvosanoista, ne on siis odotusarvoihin suhteutettu, mutta tarkoittaako siis 7 = pelasi sillä tasolla jota odotit?

Noilla muutaman pelin pelanneilla "junnuilla" arvosana on oikeastaan aika suoraan verrannollinen heidän peliesityksiinsä ja kokeneemmilla pelaajilla sitten odotusarvoihin ja edeltäviin kausiin, koska näillä on ollut pohjalla kausia, johon verrata päättynyttä vuotta. Yhdeksikkö tarkoittaa kiitettävää sesonkia ja kahdeksan hyvää kautta, muttei mitään maagista. Seiska on tyydyttävä. En osaa parempaa selitystä antaa, heh. Eihän minulla nyt tokikaan jokaisesta pelaajasta ole ollut mitään tiettyä odotusarvoa ennen kautta, vaan olen juurikin peilannut pitkälti suorittamista edellisiin kausiin ja pelaajan rooliin. Tuo alustava teksti on sama kuin aiempien vuosikertojen pelaaja-arvioissa, mutta ehkä sitä voisi hieman muokata tulevaisuudessa.

 

[Salming]

Henderson Silver Knightsin pelaaja-arviot 2021-2022

Kokoonpanossa käyneitä pelaajia oli kaikkiaan 44, joten en rupea erikseen kirjoittamaan ylös heidän täydellisiä tilastorivejään, koska ne voi käydä tarkistamassa oheisestä linkistä, mutta runkosarjatilastot ovat kuitenkin esillä: TheAHL.com | The American Hockey League

Runkosarjan ja pudotuspelien plussat ja miinukset taulukoituna otteluittain löytyvät puolestaan tästä: Vegas Golden Knights 2021–2022

Maalivahdit (5)

Logan Thompson 26gp 13-9-4, GAA 2.77 92,0%

- Tilastot eivät olleet niin maagiset kuin viime kaudella, jolloin Thompson valittiin sarjan parhaaksi maalivahdiksi, kun torjuntaprosentti oli 94,3% ja GAA 1.96. Saldo oli 16-6-1. Tällä kaudella torjuntaprosentti oli toki yhä loistava 92,0%, mutta ymmärrettävästi Thompson oli vähän kuolevaisempi huippukauden jälkeen ja loppukausi kului myös ylhäällä enimmäkseen, joten pelit AHL:ssä jäivät 26 kappaleeseen, kun vuodenvaihteen jälkeen hän pelasi vain seitsemän AHL-peliä kahdessa kuukaudessa. Sinällään pelaamisessa ei mikään erityisemmin muuttunut, vaan hän osoitti atleettisuuttaan ja otti kivan määrän lähitorjuntoja, jotka toivat voittoja. Vahvin pätkä oli ennen joulua, kun hän pelasi kolmeen matsiin kaksi nollapeliä. Ensin seurahistorian ensimmäisessä kohtaamisessa IceHogsia vastaan hän piti nollapelin ja seuraavassa kohtaamisessa päästi yhden maalin, jonka jälkeen hän piti vielä nollan Tucsonissa. Yksi kohokohtapeli oli marraskuussa Eaglesin vieraana, kun Thompson seisoi päällään torjuen 44 kertaa ja ansaitsi kaksi plussaa taulukkooni. Taulukossani keskimääräinen plussamäärä per peli oli +0,38, kun se viime kaudella oli +0,35, joten tuon perusteella Thompson kyllä vähintäänkin säilytti tasonsa, vaikka tilastot olivatkin hieman heikommat. Viime kauden arvosana oli 9,5 ja koska tilastot kuitenkin olivat hippaisen heikommat ja voittoprosentti huonompi (pääosin toki johtuen kenttäpelaajiston tasosta), arvosana olkoot 9-.

Arvosana 9-

Jiri Patera 22gp 10-11-1, GAA 2.76, 91,0%

- Patera sai ensimmäisen AHL-starttinsa vasta joulukuun puolivälissä, koska sitä ennen hän pelasi ECHL:ssä, jossa 15 matsin torjuntaprosentti oli 90,6% ja GAA 2.77. Kausidebyytti oli haparoiva ja otteissa oli samaa ylipelaamista kuin viime kaudella, jolloin hän oli huonoin neljästä maalivahdista. Tällä kaudella hiljalleen Patera kuitenkin sopeutui paremmin AHL:ään ja tuo ylipelaaminen vähentyi huimasti kauden edetessä. Tilastot olivat lopulta yllättävän lähellä Thompsonin lukemia, kun GAA oli identtinen ja torjuntaprosentti prosenttiyksikön huonompi. Tammikuussa Heat-vieraspeleissä Patera teki jonkinlaisen läpimurron minun silmissäni, kun ensimmäisessä pelissä hän otti yli 40 koppia ja toisessa jatkoaikavoittoon päättyneessä pelissä hän tuli kehiin vaihdosta 3-1 tappiolla pistäen luukut kiinni ja HSK nousi 3-4 voittoon. Toki yhä sekaan mahtui heikompiakin pelejä ja reboundkontrollissa oli työstämistä. Patera sai kunnian pelata DLC-areenan avajaispelin Condorsia vastaan, josta oli tuloksena 2-5 tappio ja Patera vieläpä lahjoitti koomailullaan maalin takana pelin avausmaalin hukattuaan kiekon. Toki hän sai myös kakkossyötön HSK:n ensimmäiseen maaliin, jonka teki Cotter. Kauden paras peli oli varmaankin runkosarjan päätösmatsi kotona Reignia vastaan, kun Patera piti hurjan nollapelin ja oli muuri eritoten ensimmäiset 30 minuuttia. Palkitsin hänet tuplaplussalla tuosta esityksestä taulukkooni. Lunastettuaan ykkösveskarin roolin Patera sai pelata molemmat playoffmatsit Eaglesia vastaan. Nuo pelit päättyivät molemmat 5-2 tappioihin ja jälkimmäisessä pelissä Patera hörppäsi päätöserässä kaksi kaukolaukausta sisään, mikä jätti kaudesta hieman huonon maun, kun tärkeimmissä peleissä taso ei ollut riittävä. Ensi kaudeksi hän palaa Hendersoniin tavoitteenaan pysyvä ykkösveskarin rooli, mutta olen skeptinen sen suhteen, kun kilpailussa ovat mukana myös Ferguson ja Saville. Yhtä kaikki, viime kauden arvosanaa 6,5 on kuitenkin korotettava reilusti.

Arvosana: 8-

Isaiah Saville 8gp 6-1-0, GAA 2.05, 92,9%

- Saville liittyi Silver Knightsin matkaan maaliskuun lopussa, kun NCAA-kausi Nebraska-Omahassa päättyi. Sisääntulo oli vaikuttava, vaikka hän aloittikin hätäapuveskari Kelleyn varamaalivahtina, kun Patera oli ylhäällä Thompsonin kanssa ja Ferguson telakalla. Debyytti tapahtui kauden pelissä numero 54. Saville sai kunnian pelata viimeisessä kotipelissä Orleans Areenalla ennen uudelle areenalle siirtymistä. Hienoa, että hän sai kokea tuonkin hallin. Debyytti päättyi 1-3 tappioon, mutta viimeinen maali oli tyhjiin ja kahdelle päästämälleen maalille Saville ei voinut mitään. Hänen ensimmäinen AHL-torjuntansa tuli muuten tuossa pelissä vasta ajassa 10:20 alivoimalla, joten alku oli rauhallinen, kunnes hän torjui vastustajan pyörähdyksen maalin eteen patjallaan. Hän sijoittui debyytissään heti pätevästi ja Pateran kaltaista ylipelaamista ei näkynyt. Toisen matsinsa hän pelasi Dollar Loan Centerissä ja johdatti joukkueensa ensimmäiseen voittoon uudella areenalla, kun IceHogs kaatui 4-1 runkosarjapelissä numero 58. Hän torjui mm. läpiajon heti alussa ja sen jälkeen HSK iski avausmaalin mennen menojaan. Seuraavistakin peleistä Saville vain napsi voittoja ja tilastot kahdeksasta pelistä olivatkin erittäin komeat, kun voittoja tuli kuusi. Kotipelissä Stocktonia vastaan hän pysäytti 37/38 kiekkoa. GAA ja torjuntaprosentti olivat maalivahdeista parhaat, vaikka otoskoko olikin pieni. Kuten todettua, Saville oli aika rauhallinen maalillaan ja sijoittui hyvin. Fergusonin debyyttimatsien kaltaista varmuutta ei silti ihan otteissa ollut, jos vertaa viime kauteen, mutta oikein positiivisen ensivaikutelman Saville silti jätti. Pateran tavoin Saville ansaitsi plussan taulukkooni keskimäärin joka neljännestä matsista.

Arvosana: 8,5

Dylan Ferguson 13gp 5-4-0, GAA 2.90 90,7%

- Fergusonin kautta värittivät vammat. Sesonki toki alkoi hyvin ja hän jatkoi siitä, mihin jäi viime kaudella, jolloin hän ainoassa AHL-startissaan pelasi nollapelin. Tämän kauden toisessa startissaan hän pelasi nollapelin niin ikään torjuen 28 kertaa Tucsonia vastaan. Sitten kuitenkin loukkaantumiset astuivat mukaan sotkemaan kautta. Muistaakseni Ferguson sai ensin aivotärähdyksen marraskuun alkupuolella ja palasi rosteriin vasta tammikuun alussa. Myöhemmin vielä maaliskuussa hän sai alavartalovamman, joka piti hänet loppukauden sivussa, joten pelimäärä jäi pieneksi. Toki tuon parin kuukauden poissaolon aikana hän oli myös menettänyt asemiaan ja terävyyttään kilpailussa vaikkapa Pateraa vastaan, joka enimmäkseen pelasi ja Ferguson sai hajapelejä tervehdyttyään. Se pitää toki myös todeta, että ihan yhtä hyvin Fergusonin paketti ei pysynyt koossa vaikkapa sivuttaisliikkeessä kuin parhaimmillaan ja irtokiekkokontrollikin oli vähän heikompaa. Sulavasti hän toki yhä parhaimmillaan liukui tolpalta toiselle, mutta vastaantulotkaan eivät niin oikea-aikaisia olleet kulmien peittämiseksi, joten viimekertainen arvosana yhdeksän huononee nyt aika paljon rikkonaisen kauden takia. Uskon silti yhä häneen eniten junnuveskareista.

Arvosana: 7+

Dillon Kelley 4gp 1-3-0, GAA 4.03 86,1%

- Kelley värvättiin maaliskuun lopussa tuuraamaan ylöskutsuttuja Pateraa ja Thompsonia sekä telakalla ollut Fergusonia. Hän sai pelata lopulta neljä peliä, kunnes Saville syrjäytti hänet. Ensimmäisen voittonsa AHL:ssä Kelley otti debyytissään HSK:n pelissä numero 51 Gullsia vastaan kotona rankkareilla. Hän torjui varsinaisella peliajalla mm. puolikkaan läpiajon ja otti yhden takatolppavenytyksen. Seuraavassa pelissä tapahtui vieraissa paluu arkeen 3-1 tappiolla ilman paraatipelastuksia. Kotona Tucsonia vastaan Kelley päästi puolestaan kuusi maalia ja vieraissa Bakersfieldissä hän imuroi pari helppoa maalia 4-0 tappiossa, jonka jälkeen AHL-ura laitettiin toistaiseksi jäihin. Ihan kiva, että hän sai sen yhden voiton AHL-urallaan edes hankittua, muttei hän oikein AHL-tason kassarilta vaikuttanut olemukseltaan, jonka tilastotkin osoittavat.

Arvosana: 7-

Puolustajat (12)

Daniil Miromanov 53gp 11+29=40, +11

- Viime kauden kolme parasta pistemiestä alakerrasta (Murphy, Schuldt & Dalhström) eivät palanneet täksi kaudeksi, mutta Miromanov otti kärkipuolustajan roolin mainiosti haltuunsa rytmittäen kiekollista peliä vahvasti läpi talven ja kevään. Hän myös teki yhden kauden puolustajien piste-ennätyksen rikkoen Murphyn viime kauden saldon 13 pisteellä. Toki pelejäkin kertyi 16 enemmän AHL:n runkosarjassa NHL-kutsuista huolimatta kuin Murphylle viimeksi. Miromanov oli läpi kauden ylivoimalla viivamiehenä jommassakummassa viisikossa. Lisäksi hän pelasi kakkosalivoimaa välillä joko McCoshenin tai Korczakin kanssa. Miromanovin kauden kohokohta tuli runkosarjan lopussa, kun hän teki uuden areenan ensimmäisen hattutempun 4-1 voitossa IceHogsia vastaan. Kaikki maalit olivat aika identtisiä syntyen toisista aalloista rannelaukauksilla vastaiskujen päätteeksi. Miromanovhan tuki läpi kauden muutoinkin hyvin hyökkäyksiä ja oli taitava löytämään tyhjän jään suunnanmuutoksissa. Ja juurikin nuo rannelaukaukset b-pisteiden välistä olivat hänen bravuurinsa, koska hyökkäysalueen hyökkäyspeleissäkin hän usein nousi rohkeasti siniviivasta esiin. Kauden avauspelissä puolestaan Miromanov teki 1+2 tehot ja oli hetkellisesti sarjan pörssikärki. Summa summarum, viime vuoden kevään lyhyt sopeutumisjakso kantoi hyvin tähän kauteen ja siitä oli varmasti hyötyä, kun hänen ei tarvinnut opetella asioita alusta. Toki jo viime vuoden playoffeissa hän osoitti lennokasta liikettään, vaikka tehot jäivätkin piippuun (5gp 0+2). Taulukossani Miromanov oli selkeästi paras puolustaja lukemalla +18, kun toiseksi parhaalla Korczakilla lukema oli +8. Keskimäärin joka kolmannesta pelistä kirjasin plusmerkinnän Mirolle, joten sesonki oli onnistunut. Teholukema +11 oli sisäisesti puolestaan joukkueen toiseksi paras ja puolustajista ykkönen.

Arvosana: 9+

Peter DiLiberatore 53gp 3+17=20, +1

- Viime kaudella Diliberatore kävi kokeilemassa AHL-vauhtia 13 pelin verran ollen aika vaisu ja keskinkertainenkin luistelija eikä ehtymättömästä luistelumoottorista ollut merkkejä. Näytöt olivat lopulta niin mitäänsanomattomat, että hän katsoi pudotuspelit katsomosta. Tällä kaudella Diliberatore pelasi yli 50 matsia. Erikoista oli se, että poissaolojen takia hän pelasi välillä myös hyökkääjänä ja osa pisteistäkin tuli siinä roolissa. Hän muodosti heti sesongin alussa loka-marraskuun taitteessa tehokkaan nelosketjun Loewenin ja Conradin kanssa ja karvasi tehokkaana oikeana laiturina. Hyökkääjänä pelatuista matseista tehokkain oli lokakuun lopussa kotona Bakersfieldia vastaan, kun hän keräsi 1+2 tehot. Tuon matsin ansiosta hän saikin jatkaa sitten hyökkääjänä vajaat kymmenkunta matsia ainakin, kunnes sitten hyökkääjiä alkoi tervehtyä ja DiLiberatore palautettiin puolustajaksi. Toki myöhemmin kauden aikana hän pelasi satunnaisia matseja yhä hyökkääjänä, jos vajetta oli, koska puolustajat pysyivät paremmin kasassa eikä heitä kutsuttu ylös.

Puolustajana Diliberatore oli viime kautta näkyvämpi ylöspäin ja teki joitakin hyviä nousuja oikeaa laitaa pitkin, joiden päätteeksi hän ampui matalan kudin patjaan ja joukkuetoverit iskivät reboundeja pussiin. Diliberatoresta jäi mieleen myös se, että siniviivasta hän oli hyvä saamaan vetoja maalille ohi lähimmän blokkaajan. Ylivoimalla hän sai varsinkin alkukaudesta peliaikaa myös oikeassa siivessä ampujan paikalla ja näytti sen, että hänellä on painava one-timer. Rooli oli tavallaan vähän samanlainen kuin Martinezilla Vegasissa viime kaudella kakkosylivoimassa. Ensi kaudeksi toiveena voisi olla se, että hän pelaisi pysyvästi pakkina, koska hyökkääjänä häntä tuskin koskaan Golden Knightissa nähdään. Puolustussuuntaan Diliberatore oli suurimman osan kaudesta minusta aika neutraali, kunnes loppukaudesta annoin joitakin miinuksia kamppailuiden häviämisestä ja ajoittaisesta kiekollisesta löperyydestä. Arvosanaa on hankala pohtia, kun parhaat pelit olivat jopa hyökkääjänä syyskaudella, mutta monipuolisuudesta tarjoan kahdeksikkoa.

Arvosana: 8-

Derrick Pouliot 42gp 2+17=19, -1

- Pouliot oli ristiriitainen kaveri. Hän muistutti viime kauden veteraanipuolustajista Dahlströmiä, koska otteet ailahtelivat niin paljon. Välillä Pouliot dominoi kaukaloa ja antoi tarkkoja syöttöjä hyökkäysalueella takatolpalle, mutta välillä hän oli todella kömpelö, liikkeeltään kankea ja pujottelukeila 1v1-tilanteissa. Ailahtelevaisuuden takia häntä ei tule ikävä, kun Seattle hänet poimi waivereista parin Vegasissa pelatun NHL-matsin jälkeen. Kauden heikoin matsi oli viimeiseksi jäänyt ottelu San Diegossa, jossa hän kirjasi lukeman -3 ja oli osasyyllinen useaan maaliin. Toisaalta paras matsi oli ehkäpä Bakersfieldissa, kun hän alusti kolme maalia ja pujotteli halki keskialueen miten halusi. Ylivoimaa Pouliot pyöritti kohtalaisesti siniviivasta jakaen syöttöjä siipiin. 42 ottelusta loppulukema taulukossani Pouliotille oli vain +2 juuri siksi, että hän keräsi vuoron perään matseista plus- tai miinusmerkintöjä. Miinusmerkkisiä pelejä oli kahdeksan ja plusmerkkisiä kymmenen.

Arvosana: 7,5

Kaedan Korczak 47gp 2+12=14, -1

- Korczak pelasi viime kaudella kymmenkunta runkosarja- ja viisi playoffpeliä saaden jo tuntumaa AHL:ään. Avausmaalinsa hän teki tuolloin viimeisessä playoffpelissä tasoittaen pelin 2-2:een Elvenesin siniviivajätöstä, kun hän pelimäärän lisääntyessä lopetti varmistelun ja alkoi ahkerammin toimittamaan kiekkoja maalille. 11 runkosarjapelissä tehotilasto oli vakuuttava +9. Tällä kaudella Korczak jatkoi tavallaan siitä, mihin hän jäi. Heti ensimmäisissä peleissään Canucksin vieraana hän oli törkeän hyvä ja tehopisteettömyydestä huolimatta pelasi minusta kauden parhaat matsinsa jo tuolloin lyhyellä vierasreissulla. Hän rytmitti miromanovmaisesti peliä taloudellisella liu'ullaan ja kuskasi tarvittaessa kiekon itse yli keskialueen. Tuolloin kirjoitin, että hän oli kuin köyhän miehen Moritz Seider. Korczak teki useita katkoja vastustajien etupuolelta lukien syöttöjä oikea-aikaisesti. Noiden katkojen jälkeen hän tosiaan liisi yli keskialueen ja dumppasi kiekon hyökkäyssiniseltä päätyyn vasta, jos syöttöpaikkaa ei löytynyt.

Hyökkäysalueella hän nousi monesti oikeaa laitaa pitkin vetopaikoille. Kiekottomana hän myös teki painottoman puolen nousuja siniviivasta kohti maalia myös monesti, koska organisaatiossa edustuksesta alkaen DeBoerin aikana rohkaistiin puolustajia tekemään tuollaisia nousuja ja Korczak teki työtä käskettyä, mutta viimeistelyt ranteella eivät vain uponneet. Ylivoimavastuutakin Korczak sai. Joko hän operoi vasemmassa siivessä ampujana tai keskellä siniviivaa pelinrakentajana samoissa rooleissa, joihin Seiderkin pystyy tarpeesta riippuen. Alivoimavastuuta tuli tasaisesti läpi kauden McCoshenin tai Miromanovin parina kakkosalivoimassa. Korczak kärsi marraskuun puolivälissä vamman, joka piti hänet sivussa tammikuun alkuun saakka, joten siksi häneltä jäi noin parikymmentä ottelua väliin. Yhden NHL-kutsunkin hän sai ylös tehden siellä debyytin. Korczakin AHL-kaudesta voisi lopuksi kuitenkin todeta sen, että silmätestiin verrattuna tehopistemäärä jäi yllättävän pieneksi. Hän oli kuitenkin puolustajista Miromanovin jälkeen toiseksi suurin plussahirmu lukemalla +8 ja ylipäätään minusta toiseksi paras puolustaja. Ensi kaudella pistetuotannon toivoisi kuitenkin hieman kasvavan, vaikka ensisijaisesti Korczak nauttiikin vastustajan tähtien pimentämisestä.

Arvosana: 8,5

Ian McCoshen 60gp 2+9=11, +1

- McCoshen sai try-outin kautta koko kauden mittaisen sopimuksen, kun syvyyttä tarvittiin. Peruspuolustajana hän lunasti lopulta aika sementoidun pelipaikan TOP6-pakistosta. Jalkanopeus oli kuraa ja se näkyi kauden edetessä yhä useimpina hävittyinä 1v1-tilanteina, joten lopulta McCoshenin miinuslukema oli taulukossani -5, joka oli huonoin kaikista pelaajista. Peruspuolustajaksi hän tosiaan hävisi turhan monta kaksinkamppailua maalinkin kulmalla irtokiekoissa. Hän oli silti alivoimataistelija, joka blokkasi kuteja ja mentoroi hieman Miromanovia tai Korczakia sekä tasapainotti näitä tasaviisikoinkin ollen usein jommankumman pari. Runkosarjan lopussa hän vähän petrasi heikon keskijakson jälkeen ja pystyi jopa tuottamaan hyökkäyssiniviivalta jotakin ollen osallisena satunnaisissa maaleissa toisin kuin alkukaudella.

Arvosana: 6,5

Brayden Pachal 65gp 2+9=11, -4

- Pachal nimitettiin kesken kauden pysyväksi kapteeniksi, koska oletettavasti hän pysyy farmissa pitkään eikä saa kutsuja ylös kuten seurahistorian ensimmäinen kapteeni Brown sai viime kaudella. Pachalin kausi oli aika ailahteleva, koska plusmerkintöjä taulukossani oli kahdeksan ja miinusmerkintöjä seitsemän. Parina oli enimmäkseen Hayes tai Pouliot enimmäkseen. Pachal pelasi ykkösalivoimaa lisäksi Hayesin kanssa, mutta yhä silti välillä ei sijoittunut optimaalisesti vetolinjalle, vaan päästi vetoja lävitseen. Hajaplussia hän keräsi taulukkoon satunnaisista maalien alustuksista ja jämäkkyydestä. Kyllähän hän ajoittain teki hyviä stoppeja puolustussiniviivalla, mutta jotenkin jäi sellainen maku, että terrierimäinen Pachal ei ollut ihan niin hyvä kuin viime kaudella, vaan oli vähän tasapaksumpi pinchauksissaan eikä niin hyvin ajoittanut niitä kuin viime sesongilla. Avaussyöttöjä takasinisellekään ei niin paljoa nähty mielestäni. Summa summarum, Pachal oli kyllä kokoonpanossa pysyvä elementti, muttei väläytellyt niin paljoa kuin viime kaudella.

Arvosana: 7+

Zack Hayes 54gp 2+8=10, +10

- Hayes jäi mieleen parhaiten ykkösalivoimavastuustaan Pachalin kanssa. HSK:n alivoima oli kuitenkin yksi sarjan alempaa keskikastia, joten ei tuota vastuuta erityisenä meriittinä voi pitää. Tulevaisuuden McNabbin korvaaja oli viime kauden sisäisen tehotilaston paras ja tällä kaudella nelonen, joten junnuvuosien tapaan hän oli yhä 5v5-pelissä plusmerkkinen pelaaja, muttei niin loistelias silti hyökkäyssuuntaan kuin viime kaudella, vaan pelasi jotenkin käsijarru päällä jatkuvasti. Kauden alkupuolella Hayes oli pari viikkoa poissakin hyvästeltyään isoisänsä ja pelaaminen oli aikamoista puurtamista syksyn. Keväämmällä hän oli minusta lähempänä omaa parasta tasoaan ollen taas siirtokiekkovarmuudeltaan hyvä ja ampuen painavia rännikiekkoja punaviivalta. Kamppailupelaaminen oli kohtalaista laidoissa. Helmikuussa hänellä oli kolmen ottelun syöttöputki, mutta hyökkäysalueella kaipasin silti rohkeampia painottoman puolen nousuja korczakmaisesti, koska niitä Hayesilta nähtiin enemmän viime kaudella. Summa summarum, lievä pettymys Hayesin kausi oli, vaikka hän NHL-debyyttinsä sai. Odotan häneltä ensi kaudella väkevämpää kahden suunnan dominointia kuten Whitecloudilta aikoinaan farmissa. Miromanovin ja Korczakin jälkeen Hayes oli toki silti kolmanneksi tai neljänneksi paras pakki kokonaisuutta katsoen.

Arvosana: 7,5

Connor Corcoran 12gp 5+2=7, +0

- Corcoran pelasi tehokkaan kauden vastuuseen nähden. ECHL:ssä hän keräsi 41 matsissa 37 tehopistettä. AHL:ssä hän sai vastuuta 12 runkosarjapelissä ja mätti niissä seitsemän tehopistettä, koska eritoten tammikuussa hän pääsi heti kakkosylivoimaan vasempaan siipeen laukojan paikalle ja nautiskeli Elvenesin poikittaissyötöistä. Esimerkiksi San Josessa hän osui kahdesti ylivoimalla. Järkytyin jopa siitä, miten tehokas hän oli, kun nyt jälkikäteen katsoin pistepörssiä ja tehoja myös ECHL:ssä. Runkosarjan päätöspelissä kotonakin hän kirjasi 1+1 tehot ja pysyi kokoonpanossa pudotuspeleissäkin, joissa ei pisteitä kahdessa pelissä irronnut. Vaikka Corcoran oli tehokas ylöspäin, kirjasin silti kolmesta pelistä myös miinusmerkinnän hänelle puolustussuunnan vuotamisen takia. Liikkeen pitää yhä petraantua, jotta hän vakiinnuttaa pelipaikan ensi kaudeksi puolustuskuusikosta. Mutta kaikkinensa Corcoran käytti näyttöpaikkansa ainakin viime kautta paremmin ja olettaisin hänen ECHL-uran loppuneen viime kauteen ja ensi kaudella hän jatkaa tehojen mättämistä ylivoimalla vasemmasta siivestä bravuuripaikaltaan, josta hän pystyy ampumaan niin suoraan syötöstä kuin ranteella etuyläkulmaan tarkasti.

Arvosana: 8

Layton Ahac 32gp 0+6=6, -2

- Kesän leikkauksen jälkeen Ahac debytoi vasta helmikuun lopussa. Yhä edelleen hän oli omissa ajoittain aika lapanen ja teki karkeitakin henkilökohtaisia virheitä, joista annoin miinuksia, kun hän esimerkiksi menetti kiekkoja liian helposti paineen alla oman maalin takana. Miromanovin parina hän ehkä eniten pelasi loppukaudesta ja petrasi esityksiään. Toiseksi viimeisessä pelissä hän alusti pari maalia viivatoimituksillaan ja Pouliotin poistuttua vahvuudesta sai ylivoima-aikaakin toisessa viisikossa siniviivalla. Playoffeissa hän teki kauden ainoan maalinsa, joka jäi HSK:n kauden viimeiseksi osumaksi, kun hän nousi vasenta laitaa pitkin kohti maalia ja Morozov poimi hänet rystylätyllä, jonka jälkeen Ahac ampui tarkasti taka-alakulmaan. Kaikkinensa taulukkoni lukema Ahacin kohdalla oli kauden lopuksi -1 juuri noiden henk. koht. virheiden vuoksi, jotka on karsittava ensi kaudeksi minimiin.

Arvosana: 7-

Brandon Hickey 13gp 0+2=2, +1

- Hickey oli leftin peruspakki, joka tuurasi poissaoloja niin loka-marraskuussa kuin myöhemmin tammikuun alussakin, muttei saanut pidempää pahvia kuin sitten Canucksiin. Hänellä oli puutteita sijoittumisessa ja avaussyötöt olivat heikkoja. Paineen alla hän sortui harhasyöttöihin eikä saanut miehiä kuriin maalin edessä reboundeissa. Siksi kirjasin Hickeylle 13 matsista lukeman -3 taulukkooni. Heikko lenkki aina kokoonpanossa ollessaan.

Arvosana: 5,5

Tariq Hammond 4gp 0+1=1, +1

- Hammond pelasi viime kaudella neljä peliä jo HSK:n alakerrassa ja sattumalta pelimäärä oli tismalleen sama tälläkin kaudella. Hän oli mukana hätäapuna heti kauden alussa lokakuussa. Viime kaudella hän oli hyvin keskinkertainen eikä mikään ollut muuttunut. Arvosana on toki hieman parempi kuin viime kerran 6,5, koska Hammond jopa jäi plussalle tehotilastossa ja kirjasi yhden syötön. Taulukossani en hänelle myöskään miinuksia merkinnyt neljästä esiintymisestä, joten Hickeyyn nähden hän täytti roolinsa paremmin.

Arvosana: 7+

Blake Siebenaler 4gp 0+0=0, +0

- Siebenaler oli köyhän miehen Pachal olemukseltaan. Kepeä luistelu teki ohuen vaikutuksen, mutta muuta kaverista ei aivoihin muistijäljeksi jäänyt. Hammondin tavoin hän oli mukana heti ensimmäisissä matseissa lokakuussa ilman mainetekoja. Myöhemmin kauden aikana hän edusti kolmea muuta AHL-seuraa löytäen pysyvän kodin Charlottesta.

Arvosana: 7-

Jake Bischoff 0gp 0+0=0, +0

- Haluan käsitellä myös Bischoffia hieman, vaikkei hän yhtään matsia pelannut ja täten arvosanaa ei voi antaa. Jo viime kausi meni pilalle vammojen takia, kun hän loukkaantui kauden toisessa pelissä ja oli kuukauden sivussa, jonka jälkeen hän palasi maaliskuussa 2021 kehiin. Hän ehti pelata viisi peliä ennen uutta kauden päättänyttä vammaa. En tiedä tarkalleen miehen tilannetta, mutta yhtään pelejä ei tosiaan kertynyt. Twitteristäkään ei selvinnyt muuta kuin se, että hän on kyllä käynyt keväällä jäällä esim. Loewenin kanssa, muttei paikallisillakaan reporttereilla ole sen kummempaa tietoa hänen tilanteesta. Loukkaantumisen on oltava merkittävä, kun koko kausi jäi kerran väliin. Se on sääli, koska tekihän hän komean rannarimaalin aikoinaan seurahistorian ensimmäisessä pelissä helmikuussa 2021. Toivottavasti Jake olisi syksyllä kunnossa ja osa vakiokuusikkoa farmissa.

Arvosana: EI arvosanaa

 

[Salming]

Hyökkääjät (27)

Pavel Dorofeyev 63gp 27+25=52, +9

- Dorofeyev otti O'Reganin paikan sisäisenä pörssivoittajana. Hän ylitti ensimmäisenä 50 tehopisteen rajan seurahistoriassa ja teki myös uuden yhden kauden maaliennätyksen, kun viime kausi oli tynkä. Koko sarjan pistepörssissä Dorofeyev oli parhaana junnuritarina 39:s. Pavel pysyi mukavasti ehjänä eikä missannut otteluita kuin muutaman oltuaan änärissä pelaamassa pari peliä. Hän pysyi kiekossa hyökkäysalueella ihailtavasti ja oli tehokas maalin edessä. Hän oli usein oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja siksi ylivoimallakin slotissa enimmäkseen pystyen liikkumaan siitä irtokiekkoihin. Yksi hyvä asia Dorofeyevin pelaamisessa oli myös se, että hän oli joukkueen paras viemään kiekon kuljettamalla hyökkäysalueelle. Alkukaudella hän debytoi sentterinä Tucsonissa Elvenes ja Marushev laidoillaan, kun miehiä oli poissa, mutta valtaosan sesongista hän toki pelasi laiturina. Tammikuussa Dorofeyevilla oli seitsemän ottelun pisteputki eikä vastapainona kovin pitkiä tehottomia jaksoja edes ollut, vaan hän nakutti aika tasaisesti pisteitä. Viime kaudella sisääntulo Pohjois-Amerikkaan yllätti positiivisesti vaisujen KHL-näyttöjen jälkeen ja hän onnistui tällä kaudella jatkamaan positiivista virettään heti alussa tehden neljä maalia kolmeen ensimmäiseen otteluun. Sitä seurasi toki heti pisin pisteetön jakso eli neljä matsia. Seitsemän pelin pisteputken lisäksi muita kohokohtia olivat vierailut San Joseen, koska kahteen otteeseen Dorofeyev vietti siellä kolmen pisteen iltoja. Plussataulukossani Dorofeyev oli kakkonen kokonaisplussilla lukemalla +25 ja ottelukohtainen keskiarvokin oli laadukas +0,38, joka oli vakiohyökkääjistä niin ikääntoiseksi paras, joten Dorofeyevin voi todeta olleen TOP2-hyökkääjä päättyneellä kaudella.

Arvosana: 9+

Ben Jones 66gp 25+16=41, +8

- Jones otti harppauksen tehoissaan, vaikka jo viime kaudella hän teki eniten pisteitä alaketjujen raatajista, kun hän keräsi 16 pistettä 38 pelissä ja nyt 41 pongoa 66 peliin. Hän oli sisäisestä toinen sekä maaleissa että pisteissä. Jones oli Leschyshynin ohella joukkueen paras maskipelaaja ja teki useamman osuman maalin edestä ja oli ylivoimallakin aina jommassakummassa viisikossa maalivahdin edessä hääräämässä. Viime kaudellahan Dugan tarjoili monesti vasemmasta siivestä ylivoimalla laatupasseja Jonesille luukulle tai takatolpalle, mutta nyt sellaista tutkaparia ei ollut, joten se nostaa piste- ja maalimäärien arvoa. Loppukaudesta toki tasaviisikoin Jones pelasi aika usein Quinen kanssa samassa ketjussa ja yhteistyö toimi. Jonesin pelimäärä oli joukkueen suurin. Häneltä jäi väliin vain kaksi peliä, mutta vastineena oli kaksi peliä NHL:ssä alkukaudesta. Alivoimalla Jones uurasti usein Marushevin parina ja he tekivät syyskaudella jokusen maalin miesvajaalla. Kohokohtana oli runkosarjan lopussa viimeisissä vieraspeleissä San Josessa nähty kolmen pisteen ilta. Syksystä jäi mieleen Stocktonia vastaan pelattu matsi vieraissa, jossa Jones teki 3-4 voittomaalin jatkoajalla, kun joukkue nousi voittoon kahden maalin takaa. Kahden maalin iltoja Jonesilla oli peräti neljä kappaletta. Playoffeista Jonesille on annettava miinusta arvosanaan, koska molemmissa peleissä hän hävisi kriittisiä aloitustappioita omassa päässä ja ne johtivat Eaglesin maaleihin. Noista jäi vähän huono maku muutoin hyvästä kaudesta. Luistelu ja kamppailupelaaminen menivät kuitenkin eteenpäin.

Arvosana: 8,5

Paul Cotter 59gp 19+15=34, +0

- Homma rokkasi niin keskellä kuin laiturina. Cotter oli sisäisen pörssin kolmas, mutta voitti plussataulukkoni lukemalla +28. Ottelukohtainen keskiarvo +0,46 oli vakiomiehistä paras, joten lähes joka toisesta matsista kirjasin Cotterille positiivisen merkinnän. Hänen kykynsä luoda oma maalipaikkansa oli ylivoimaisesti paras ja siitä osoituksena oli pari huikeaa soolomaalia kevätkaudella, hattutemppu helmikuussa Barracudaa vastaan ja playoffeissakin Cotter teki HSK:n avausmaalin soolorannelaukauksellaan karvattuaan kiekon ensin itselleen. Tuossa ensimmäisessä poffipelissä Cotter myös syötti toisen maalin ollen mukana molemmissa ritarimaaleissa. 1+1 tehot riittivät sisäisen playoffpörssin voittoon. Cotterin rannelaukaus oli priimaa, mitä pidemmälle kausi eteni ja pelirohkeus erinomainen. Viime kaudella hän teki puolet maaleistaan leikkaamalla vasemmasta laidasta slottiin ja ampuen puolustajan jaloista kiekon ohi veskarin, mutta tällä kaudella viimeistelyt olivat monipuolisempia, vaikka suoraluistelusta hän yhä tekikin taikojaan. Olympialaisten aikaan hänellä oli vahva jakso ja se kantoi siitä eteenpäin loppukauteen. DLC-areenan historiallisessa avauspelissä hän teki HSK:n molemmat maalit 2-5 tappiossa. Ylivoimalla rooli oli vaihteleva. Syvyydessä hän oli ehkä useimmin, mutta välillä myös siivessä ampujan paikalla. Alivoimavastuuta tuli jonkun verran Quinneyn kanssa. Tasaviisikoin Cotterilla ei oikein ollut vakituisia ketjukavereita, vaan seura kärkiketjuissa vaihteli. Tiivistetysti hän oli silti Dorofeyevin kanssa paras hyökkääjä.

Arvosana: 9+

Sven Bärtschi 44gp 15+13=28, -14

- Bärtschi oli ajoittain jämäkkä laitojen lähellä, mutta toisinaan hänelle sattui kummallisia harhasyöttöjä, kun hän yritti pudottaa kiekon kohti siniviivaa puolustajalle. Otteet ailahtelivat ja sihti oli hukassa monesti maalipaikoissa. Ylivoimalla hän pelasi jommassakummassa siivessä ampujan paikalla tehden kuusi YV-maalia. Muutaman one-timerin Elvenesin syötöistä hän paukutti sisään. Pelimäärä jäi 20 matsia täydestä kaudesta, kun koko joulukuun Bärtschi oli loukkaantuneena. Vakioketjua ei kauden aikana ehtinyt muodostua, vaan Cotterin tavoin aika tiuhaan ketjukaverit vaihtelivat. Veteraanipelaajaksi Bärtschin suoritustaso ei ollut niin hyvä kuin oletin, vaikka hän tosiaan silloin tällöin väläyttelikin parin maalin illoillaan, mutta ennemmin hän oli matkustajana ketjuissa kuin "play-driver" eli virtauksen määrittäjä. Keskimäärin "vain" joka neljännestä pelistä kirjasin positiivisen merkinnän Bärtschille taulukkooni.

Arvosana: 7,5

Alan Quine 39gp 6+22=28, +1

- Quine oli paras veteraanihankinta täksi kaudeksi, vaikka hän pääsi tositoimiin vasta puolivälissä kautta toivuttuaan kesän leikkauksesta. Pisteet olivat todella kovat pelimäärään nähden ja sijoitus sisäisessä pörssissä kuudes, vaikka kuusi ensimmäistä peliä menivät vielä pelituntuman saamiseen (0+1), mutta sen jälkeen Quine pelasi lähes piste peli peli -tahdissa. Hän oli liukas luistelija eikä lihaskimppu. Kädet olivat pehmeät. Alkuun Quine nähtiin monesti Quinneyn laidalla ja myöhemmin Jonesin kanssa samassa ketjussa. Loppukaudesta Quine dominoi myös jossain määrin ylivoimalla vasemmasta siivestä pelinrakentajana. Viidessä eri pelissä hän keräsi kaksi syöttöpistettä visiollaan hyökkäysalueella. Taulukkooni merkkasin Quinelle plussan joka kolmannesta pelistä, mikä on hyvä lukema (+0,32).

Arvosana: 9-

Jake Leschyshyn 34gp 14+13=27, +10

- Leschyshyn oli joukkueen paras maskipelaaja ja iski monta tasoitusmaalia viimeisten viiden minuutin aikana survomalla reboundeja tai ohjaamalla laukauksia sisään. Nuo kytkinhetkien osumat olivat kauden ikonisimpia hetkiä, vaikka hän vietti puolet kaudesta NHL:ssä. AHL:ssä ollessaan hän pelasi paljon alivoimaa Rondbjergin parina eikä vuotanut enää tehotilastossa kuten viime kaudella, jolloin hänen teholukemansa oli joukkueen heikoin. Toki tuolloin hän myös pelasi ainoana kaikissa matseissa Silver Knightsin avauskaudella. Leschyshynin raastamista oli kiva katsoa ja suoraluistelu otti harppauksia eteenpäin. Kovin luova pelaaja Leschyshyn ei edelleenkään hyökkäysalueella ollut, vaan aika suoraviivaisiin ratkaisuihin pyrkivä yksilö, jonka PPG oli silti Dorofeyevin jälkeen toiseksi paras enemmän pelanneista pelaajista. Ottelukohtainen plussalukema taulukossani oli mainio +0,36.

Arvosana: 9

Jonas Rondbjerg 39gp 14+13=27, +8

- Rondbjerg oli Leschyshynin tavoin pitkiä pätkiä ylhäällä, joten pelimäärä farmissa oli maltillisempi. Hän tosiaan pelasi niin alivoimalla kuin tasaviisikoin aika pitkälti Leschyshynin kanssa samassa ketjussa. Ylivoimalla hän ei arkaillut ampua oikeasta siivestä. Rannelaukaus oli napakka. Tällä kaudella oli kiva nähdä, että Tanskan U20-peleistä tuttu pistepotentiaali alkoi hiljalleen realisoitua aikuisten jääkiekossa. Kahdeksassa eri pelissä Rondbjerg teki vähintään kaksi pistettä. Heikoin jakso oli helmikuussa, kun kuuteen peliin syntyi vain yksi syöttöpiste, joten Rondbjergin tehot tulivat vähän enemmän ryppäissä ja siksi taulukkolukema ottelua kohden oli "vain" +0,27. Tärkeää oli kuitenkin se, että hän sai pelattua toisen ehjän kauden putkeen, kun toissa kausi jäi kokonaan väliin ylävartalovamman takia.

Arvosana: 8,5

Gage Quinney 38gp 12+11=23, +1

- Quinney jatkoi toipumista koronan jälkioireista kyeten usein pelaamaan vain toisen perättäisten päivien peleistä. Parhaimmillaan hän dominoi ketjunsa moottorina pitkissä hyökkäyksissä 5v5-pelissä ja ylivoimalla vasemmassa siivessä, mutta monta ohipeliäkin sesonkiin mahtui eikä hän ollut viime kausien tasollaan, vaan yllättävän löperö kiekollisesti muutamissa otteluissa saaden niistä miinuksia minulta taulukkoon. Voi olla, että toissa kauden kolmeen NHL-peliin ei lisäystä enää uran aikana tule Nevadan miehelle, koska vielä HSK:ssä hän ei ole Wolves-aikojen tasolleen yltänyt. Kauden paras peli oli helmikuun alussa, kun Quinney teki 2+2 tehot San Josea vastaan kotona. Alivoimamaaleja syntyi nolla, vaikka vielä viime kaudella Quinney oli niiden erikoismies. Merkitsin Quinneylle täten plussan vain joka neljännestä pelistä keskimäärin.

Arvosana: 8-

Colt Conrad 44gp 7+15=22, +5

- Conrad lunasti pelipaikan try-outin kautta. Hän oli kaikkien roolien mies pelaten niin alivoimaa kuin ylivoimaa, jossa pelipaikka oli useimmin vasemmassa siivessä tai slotissa. Merkittävintä oli kuitenkin se, että tasaviisikoin vakiintuneimmat ketjut rakentuivat Conradin ympärille. Alkukaudella hän sentteröi tehokkaasti neloslinjastoa laidoillaan Loewen ja Diliberatore. Kevätkaudella Diliberatore vaihtui Marusheviin. Kun muita ketjuja sekoitettiin jatkuvasti, Loewen-Conrad-Marushev kolmikko pysyi yhdessä kolmosvitjana. Johtoportaalle on täten annettava sulka hattuun Conradin naaraamisesta. Tämä oli vahva aloittaja ja jossain määrin pelityyliltään köyhän miehen Nicolas Roy, vaikka Conrad olikin liukas terrieri eikä niin raamikas kuin Roy, mutta kätisyys täsmäsi ja vastuullisuus kahteen suuntaan. Tammikuussa Conrad vastaanotti painavan taklauksen selkään San Josessa paiskautuen päin laitaa ja missasi pari kuukautta, mutta mahtui sisäisessä pörssissä silti TOP10:een PPG-lukemalla 0,50. Odotuksiin nähden kausi oli oikein hyvä.

Arvosana: 8,5

Maxim Marushev 54gp 6+13=19, +0

- Marushev ei päässyt pelaamaan Dorofeyevin laituriparina läheskään niin paljoa kuin vuosi sitten keväällä ja se ehkä näkyi tuotannossa, joka jäi vähäiseksi. Alivoimalla Marushev oli kuitenkin luotettava soturi Jonesin parina ja tosiaan tekivät joitakin maaleja syyskaudella miesvajaalla. Keväällä tasaviisikoin Marushev löysi kodin Loewenin ja Conradin viereltä. Tehottomuudesta huolimatta Marushev oli vankka kahteen suuntaan ja paini miehekkäästi laidoissa ja osoitti fysiikkansa riittävän tälle tasolle kuten jo toki viime kaudella nähtiin, kun hän irrotti taklauksillaan vastustajia kiekoista keskialueella. Ennen Pohjois-Amerikkaan saapumista Marushev sai kehuja maalineduspelaamisestaan, mutta tälläkään kaudella siitä ei kyllä viitteitä ihan hirveästi saatu, joten liekö nuo kehut olleet pelkkää satua. Hänen suonenvetopelinsä oli maaliskuussa Iowassa, kun syöttöpisteitä kertyi kolme 6-1 vierasvoitossa. Vaikka 20 pisteen raja jäi rikkomatta, ottelukohtainen plussalukema oli silti +0,27 eli sama kuin vaikkapa Rondbjergilla, joten silmätestini piti kuitenkin Marushevista kohtalaisesti.

Arvosana: 8

Jack Dugan 35gp 6+12=18, -8

- Viime kaudella Duganista huokui köyhän miehen stonemaisuus, kun hän rakensi paikkoja muille ollen itse keskinkertainen luistelija. Hän dominoi tuolloin ylivoimalla vasemmassa siivessä ja oli toiseksi paras pistemies O'Reganin jälkeen. Koko sarjan tulokaspörssissä Dugan oli kakkonen 33 pisteellä. Tämä kausi oli kuitenkin sitten vaisumpi ja hän oli enimmäkseen esillä vain ylivoimalla ja tasaviisikoin harvemmin. Ennen joulua Dugan periaatteessa jatkoi siitä, mihin hän jäi ollen ylivoimalla hyvä samassa takakolmiossa yhdessä Miromanovin ja Rondbjergin kanssa. Dorofeyev oli slotissa ja Leschyshyn maskissa tuossa koostumuksessa, joka pelasi ehkä kauden parasta ylivoimaa yhdessä muutamissa peleissä. Tasaviisikoin kaipasin kuitenkin dynaamisempaa suorittamista, vaikka välillä Duganilta nähtiin hyvää karvaamista ja riistoista maalipaikkojen luomista, mutta sitä pitäisi nähdä vielä lisää jatkossa. Jossain internetissä pyöri toki epämääräinen huhu, että Dugan haluaisi itsensä treidattavan, mutten lähteen luotettavuudesta mene takuuseen. Osasyy vaisuuteen oli toki loukkaantumisissa ja tuo huhukin liittyi siihen, että Dugan oli pakotettu pelaamaan loukkaantuneena. Synkin jakso kaudessa oli alkuvuosi, jolloin Dugan pelasi peräti 14 matsia pisteittä. Loppukaudesta hän piristyi saalistaen viiden pelin pisteputken. Viime kauden arvosanaa 9+ on silti pudotettava reilusti, kun Elvenesin kaltainen toisen kauden kirous iski Duganiin.

Arvosana: 7,5

Jermaine Loewen 44gp 6+8=14, +15

- Loewen oli Conradin kanssa osa vakiintuneimpia hyökkäysketjuja niin syksyllä kuin keväällä, joka oli kyllä aika uskomatonta viime kaudet huomioiden. Startti oli jo sensaatiomainen, kun Loewen iski 2+3 tehot 10 matsiin ja ylitti siten heti viime kauden pistemääränsä, joka oli vain kolme. Condorsia vastaan hän vietti AHL-uransa ensimmäistä kolmen pisteen iltaa (1+2). Kun keskellä kautta Loewen loukkaantui hetkeksi ollen tammikuun sivussa, hän käytti tauon hyväkseen kehittäen luisteluaan ja luistelu ottikin harppauksen eteenpäin tällä kaudella ja kädetkin olivat aiempaa pehmeämmät hyökkäysalueella. Sisäisen jäähypörssin Loewen voitti tietysti 84 minuutilla, kun hanskat putosivat 4-5 matsissa. Viime kaudella Loewen oli toinen heikko lenkki hyökkäyksessä Goulbournen ohella, joten siksi tuo kehitysloikka oli massiivinen enkä siihen kuunaan olisi uskonut. Hän vieläpä voitti sisäisen tehopörssin lukemallaan +15. Arvosana nousee 6,5:stä huimasti, kun kasvutarina oli niin jyrkkä.

Arvosana: 9

Mason Primeau 52gp 3+8=11, -7

- Primeau oli jostain syystä parhaimmillaan aina vieraspeleissä Eaglesia vastaan rouhien noissa peleissä vakuuttavasti kulmaralleissa ja tehden kertaalleen kaksi maalia samaan peliin. Muutoin hän oli aika HMV. Boudensin kanssa löytyi ohutta kemiaa, mutta muutoin Primeausta ei paljoa saatu irti ja hän oli yhä välillä myöhässä tilanteista hitautensa takia. Kiekollisena hän tyytyi niin ikään viime kauden tapaan enimmäkseen siirtokiekkopelaamiseen laitoja pitkin tehden "minimin". En näe syytä, etteikö esim. Kallionkieli voisi syrjäyttää hierarkiassa Primeauta, kun hän palaa WHL:stä farmiin tulevaisuudessa. Arvosanaa 6,5 ei ole tarpeen muuttaa viime kaudesta. Varsinaisia katastrofipelejä kauteen mahtui taulukkooni vain yksi, mutta toisaalta vain kolmesti 52 pelin ajanjaksolta kirjasin hänelle plussan, joka kertoo juuri Primeaun minimipelaamisesta ilman säväyttämisiä.

Arvosana: 6,5

Reid Duke 45gp 6+4=10, +0

- Duke ei taaskaan saanut ehjää kautta vyölleen, vaan debytoi vasta joulukuun puolivälissä, mutta toki siitä alkaen ei pelejä juuri väliin jäänyt. Seurahistorian ensimmäinen sopimuspelaaja ampui hanakasti suoraluistelusta puolustajien jaloista, mutta oikein muuta erityistä ei mieleen jäänyt. Ylivoimalla slotissa väläytykset olivat vähissä. Viime kaudella Duke esiintyi melko pirteästi niissä peleissä, joissa pelasi, mutta jotenkin tästä kaudesta jäi tasapaksumpi maku. Sitä tukee ottelukohtainen plussalukema, joka oli vain +0,09. Yritteliäisyydestä huolimatta aika vähän konkreettisia asioita Duke sai jäällä aikaan. Helmikuussa hänellä oli kolmen pelin jakso, jossa syntyivät tehot 3+1, mutta muutoin oli hiljaista. Hän vaikuttaa silti Marchessaultin kaltaiselta tärkeältä koppipelaajalta, joten näkisin Duken silti jatkossakin osana AHL-remmiä.

Arvosana: 7-

Lucas Elvenes 20gp 2+8=10, -2

- Elvenes pyysi sopimuksen purkua tammikuussa. Anaheim nappasi hänet waivereista ja loppukausi sujui San Diegossa, mutta sitä ennen Hendersonissa hän teki jokusen pinnan ylivoimalla oikeasta siivestä poikkisyötöillään Corcoranille. Toinen toimiva kuvio oli se, että Elvenes kiersi oikeasta siivestä siniviivaan ja syötti sitten liikkeestä takaisin oikeaan siipeen liikkuneelle Bärtschille, joka ampui pari one-timermaalia kuvion päätteeksi. 5v5-pelissä Elvenes oli tehoton, mutta silmätestini piti silti hänestä, kun ottelukohtainen plussalukema oli erinomainen +0,40 eli Cotterin jälkeen hyökkääjistä toiseksi paras, kun muutaman pelin ihmeitä ei lasketa. Elvenesille otantaa kertyi kuitenkin 20 matsia. Harmittaa, että hän halusi muualle ja toivottavasti ura urkenee sitten Anaheimissa, vaikka erinomaisen tulokaskauden jälkeen tämä oli kokonaisuudessaan tehoilla mitattuna toinen vaisumpi kausi putkeen AHL:ssä. Tehottomuudesta ja muihin nähden kuitenkin pienemmästä pelimäärästä johtuen annan arvosanaksi vain kahdeksikon.

Arvosana: 8

 

[Salming]

Brendan Brisson 7gp 3+5=8, +0

- Brissonin sisääntulo AHL:ään oli hurja NCAA-kauden päätyttyä playoffpettymykseen Michiganin kanssa. Debyytissään maaliskuun puolivälissä Stocktonia vastaan ottelussa numero 62 Brisson osui heti ylivoimalla ensimmäisellä laukauksellaan, kun Korczak levitti repalaisesta tilanteesta kiekon yhdellä kosketuksella oikeaan laitaan ja Brisson naulasi tavaramerkkinsä eli one-timerin verkkoon melko pienestä kulmasta. Debyytin teholukema oli kuitenkin -2, mutta hän oli syytön takaiskuihin. Ketjukaverit olivat muuten Dorofeyev ja Quinney. Seuraavat kaksi matsiakin Silver Knights isännöi divisioonan parasta jengiä, mutta Brisson tahti vain kiihtyi. Toisessa pelissä tehot olivat 1+1 ja kolmannessa 1+2, joten kolmeen ensimmäiseen peliin hän keräsi kolme maalia ja kolme syöttöpistettä, absurdia. Toinen maali oli 2v1-vastaiskun tuotos, kun Dorofeyev tarjoili lätyn lapaan ja Brisson ampui suoraan syötöstä tutusti. Kolmospelissä rinnalla olivat Quinney ja Cotter. Yhdessä he värkkäsivät kolme maalia, joissa kaikissa siis Brisson oli mukana ja tuo oli hänen paras pelinsä keväällä. Ensimmäisessä maalissa hän kamppaili kulmassa ja onnistui siirtämään kiekon viivaan Pachahille, jonka laukauksen Cotter ohjasi sisään. Toinen syöttöpiste tuli edistävästä syötöstä keskialueella ja uran kolmas AHL-maali puolestaan Korczakin laukauksen patjareboundista. Kolmen ensimmäisen pelin jälkeen tahti hiipui ja ketjukaveritkin vaihtuivat Rondbjergiin ja Leschyshyniin välillä. Playoffeissa Brisson oli hyödytön, mutta ensivaikutelma oli silti hyvä.

Hyvää oli se, että Brisson liikutti kiekkoa nopeasti 1-2 kosketuksella kuten olympialaisissa ja hän sopeutui nopeasti tempoon saaden pelin hidastumaan ympärillään. Kovuuttakin löytyi jonkin verran, kun hän debyytissään esim. taklasi siniviivan kulmassa kiekon irti vieraiden kapteenilta Froeselta. Miinusta voi antaa siitä, että välillä Brisson oli aika helppo irrottaa kiekosta hyökkäysalueella tuuppaamalla, joten hän tarvitsee lisää voimaa keskivartaloon suojatakseen kiekkoa paremmin. Lisäksi hän kellui välillä vain kolmantena miehenä pelin ulkopuolella hyökkäysalueella. Olympialaisten kaltaista siirtokiekkovarmuuttakaan ei nähty, vaan esim. debyytissä hän hieman sakkasi keskialueella kiekollisena. Massaa Brisson tarvitsee kehoonsa myös siksi, että omalla alueella hän saisi pysäytyksiä aikaan laitojen lähellä ja tekisi riistoja muutoinkin kuin satunnaisesti mailalla huitomalla. Lisäksi oman alueen sijoittumisessa on hiottavaa. Hän pari kertaa ajautui turhan keskelle eikä ehtinyt peittämään puolustajan laukauslinjaa siniviivan kulmasta maalille.

Arvosana: 8,5

Lynden McCallum 20gp 1+4=5, -7

- Syksyn tulokasleirille kutsuttu McCallum vakuutti lyhyessä turnauksessa niin paljon, että otteet poikivat paikan AHL:ään try-outille ja lopulta myös kauden mittaisen sopimuksen. Ensimmäisissä peleissään hän olikin hyvin esillä, mutta katosi sitten vähän kuvasta ja välillä kokoonpanostakin osin vamman takia, kunnes loppukaudesta McCallum palasi kokoonpanoon. Syksyllä hän oli kuukauden poissa marras-joulukuussa ja keväämmällä helmi- ja maaliskuu jäivät käytännössä kokonaan väliin peleistä. Alkukaudella McCallum sai kuitenkin jopa ylivoima-aikaa slotissa tai päädyssä ja sähisi ajoittain tasaviisikoin hyvin sekä ampui hanakasti rightin kätisenä. AHL-ura alkoi heti nöyrästi kolmen pelin pisteputkella tehoin 1+3. Potentiaalia on, mutta ensi kaudella tulisi pysyä ehjänä.

Arvosana: 7+

Peyton Krebs 2gp 0+5=5, +1

- Krebs ehti pelata ykkössentterinä kauden kaksi ensimmäistä peliä laidoillaan Bärtschi ja Dorofeyev/Rondbjerg. Tehoja kertyi peräti viisi, mutta tehoista huolimatta ensimmäisessä pelissä jäi plussa saamatta, kun Krebs sekoili omalla alueella parissa maalissa. Tuon pelin hän kuitenkin lopulta ratkaisi rankkareilla jussijokisliikkeellä lähestyttyään oikealta ja ampuen kämmeneltä vasempaan alakulmaan. Toisesta pelistään hän sai plussan taulukkooni alustettuaan mm. yhden Miromanovin maalin toisen aallon poiminnallaan. Täten hänen ajastaan Silver Knightsista jäi positiivinen muisto, kun viime kausi mukaan lukien seitsemään peliin hän keräsi kymmenen pistettä yhteensä. Liike oli noissa kahdessa pelissä yhä myrkkyä vastustajille. Vähäisen otannan takia arvosana on kuitenkin vain kahdeksikko.

Arvosana: 8+

Matt Boudens 30gp 0+5=5, -3

- Boudens oli ECHL-värväys täyttämään kokoonpanoa ja lopulta hän roikkui kokoonpanossa 30 matsissa. Hän aloitti nelossentterinä, mutta pelasi myös laiturina välillä. Olemus oli pelinrakentajamainen ja kamppailupelaaminen ei vahvuuksiin kuulunut. Kiekollisena hän ei AHL-ympäristössä kyennyt loistamaan kuten alemmilla sarjatasoilla, kun liikekin oli vähän verkkaista, mutta syöttövarmuus oli silti ihan hyvä. Debyytin 0+2 antoivat odottaa jopa conradmaista kautta, mutta sitä ei sitten kuitenkaan nähty, joten on vaikea nähdä, että hänelle olisi jatkossa kuitenkaan käyttöä viemässä junnujen peliaikaa.

Arvosana: 7-

Ben Thomson 15gp 2+1=3, -5

- Thomson debytoi marraskuussa eikä kuntouttanut itseään niin kauaa kuin toinen veteraanihankinta Quine. Thomson ei kuitenkaan koskaan lyönyt itseään läpi alaketjuissa laiturina. Hän toki loukkaantui marraskuun lopussa, kävi pelaamassa yhden pelin joulukuussa ja palasi kunnolla kaukaloon vasta huhtikuun alussa, joten aika pannukakku kausi oli, mutta noissa vähäisissäkään peleissä Thomson ei kummoisia esittänyt. Omalla alueella miehet hukkuivat välillä eikä hän seurannut puolustajien nousuja muutamissa takaiskumaaleissa. Runkosarjan lopussa Thomson teki kaksi maalia kolmeen peliin saaden pientä lohtua muutoin surulliseen vuoteensa. Ottelukohtainen plussalukema oli kuitenkin +0,13, joka oli vaikkapa Primeauta ja Dukea marginaalisesti parempi, mutta otantakin jäi pienemmäksi.

Arvosana: 6,5

Daniel D'Amato 5gp 1+2=3, +1

- D'Amato oli tulokasleirin onnistuja ulkopuolelta kutsuttuna pelaajana kuten McCallum ja sai siten tilaisuuden näyttää osaamistaan ensimmäisissä AHL-peleissäkin. Hän loistikin niissä rouhien tehokkaasti mm. Eaglesia vastaan vieraissa Boudensin ja Primeaun kanssa samassa ketjussa. Debyyttimaali oli Diliberatoren viivavedon paluukiekon siivoaminen reppuun maalin edestä. Kaikki hänen pisteensä syntyivät kolmen pelin pisteputkessa ja täten ottelukohtainen plussalukema oli jopa +0,60, kun viidestä pelistä kolmesta kirjasin plussaa D'Amatolle papereihin. Hän oli energinen ja pärjäsi kamppailuissa. Hän kuitenkin palasi vielä junioreihin täksi kaudeksi isomman roolin perässä kipparoimaan Erie Ottersia OHL:ään. Mielelläni hänet näkisi ensi kaudella palaamassa Silver Knightsiin, kun ensivaikutelma oli kiitettävä.

Arvosana: 8,5

Adam Brooks 5gp 0+3=3, +0

- Kun Brooks ei saanut peliaikaa Vegasissa, hän tuli "kuntoutusstintille" farmiin tammikuun alussa viiden pelin ajaksi. Hän kirjasi kolme syöttöpistettä. Parhaiten jäivät mieleen vieraspelit San Josessa, joissa Brooks ylitti sulavasti keskialueen monesti kiekollisena ja operoi ylivoimalla slotissa. Kotona Heatia vastaan hän alusti pari maalia ja kirjasi teholukeman +3 kolmannessa pelissään. Viidestä pelistä kirjasin kaksi plusmerkintää, joten ottelukohtainen plussalukema oli erinomainen +0,40, mutta otanta aivan liian pieni, jotta Brooksia voisi palkita kovin korkealla arvosanalla.

Arvosana: 8+

Connor Ford 11gp 1+0=1, -3

- Ford pääsi junnuseuratoverinsa Krusen vanavedessä try-outille. Hän debytoi nelossentterinä kauden 56. ottelussa Primeau ja McCallum laidoillaan. Ford oli pienikokoinen kuten Kruse, mutta parempi kamppailemaan ja pysyi siksi rosterissa pidempään. Luistelukin oli parempaa ja Ford polki kurinalaisesti keskikaistaa pitkin alaspäin suunnanmuutoksissa pysyen pelin virtauksessa mukana. Ainoan maalinsa hän teki viimeiseksi jääneessään runkosarjapelissä San Josea vastaan huhtikuun lopussa. Playoffeissa Ford pelasi yhden matsin kiikareilla. Yhteensä 12 pelistä merkitsin taulukkoon yhden plussan ja miinuksen, joten vähän primeaumaisesti Ford pelasi varman päälle virheitä vältellen.

Arvosana: 6+

Brandon Kruse 3gp 0+1=1, +1

- Oma varaus Kruse liittyi AHL-sopimuksella loppukaudeksi Silver Knightsiin, kun NCAA-kausi päättyi Bostonissa. Hän debytoi ottelussa numero 50 San Diegossa Loewenin ja Conradin rinnalla. Debyytissä ei pisteitä tullut, mutta toisessa pelissään hän luisteli päätykiekon perään, Conrad tuli apuun siirtäen irtokiekon slottiin ja Quine ampui kiekon verkkoon, joten Kruse avasi pistetilinsä kakkossyötöllä. Tuossa pelissä Kruse oli kuitenkin siirretty jo ylimääräiseksi hyökkääjäksi ja vastuuta ei myöhemminkään tullut kuin enää yhdessä pelissä. Hän oli auttamatta jalkanopeudeltaan liian hidas pysyäkseen mukana temmossa kunnolla ja kun miestä ei ole koolla pilattu, luistelun pitäisi olla priimaa, jotta hän voisi paikata olematonta kamppailukykyään. En lakkaa ihmettelemästä, miten esimerkiksi The Athleticin Scott Wheeler on rankannut hänet Vegasin TOP15-lupauksiin vuosittain.

Arvosana: 6

Ivan Morozov 1gp 0+0=0, +2

- Morozov debytoi runkosarjan päätöskierroksella kotona Ontariota vastaan, kun KHL-sopimus oli umpeutunut huhtikuun lopussa. Debyytissä hän oli kakkossentteri laidoillaan Dorofeyev ja Cotter, mutta playoffeissa rinnalla olivat ensimmäisessä pelissä Bärtschi ja Marushev. Toisessa pelissä Morozov siirrettiin oudosti nelosketjun laitaan Fordin ja Dorofeyevin kanssa samaan ketjuun, mutta tuossa pelissä toki hän onnistui saamaan ensimmäisen tehopisteensä alustettuaan rystylätyllä Silver Knightsin kauden viimeisen maalin, jonka teki Ahac rannarillaan vasemmasta laidasta nousunsa päätteeksi. Maalia edelsi hävitty hyökkäyspään aloitus, mutta Morozov ehti silti pysäyttämään pelin karvaamalla oikeaan laitaan ja liikkui sitten siniviivaa kohden houkutellen vastustajia itseensä ja tehden tarvittavan tilan Ahacille.

Mutta palataan debyyttiin vielä. Siinä Morozov dominoi aloituksissa Heleniusta ja Turcottea kaapien niistä kotiin 11/13 kappaletta. Suurin osa aloitusvoitoista oli kaakon suuntaan kaavittuja. Hän tuki hyvin puolustajia b-pisteiden alapuolella staattisissa kamppailutilanteissa omalla alueella ollen lähellä ja luottaen siihen, että toinen laituri putosi tuuraamaan häntä keskustassa. Poikittaisen mailan käyttö oli tutusti hyvää ja 1-3 iskulla hän pystyi irrottamaan vastustajia kiekoista jäähyttä. Laitapaineissa tuli ylipäätään onnistumisia ja hän tuli monesti niistä voittajana ulos. Ylivoimalla Morozov operoi vasemmassa siivessä kiekkovarmasti ja toi kertaalleen kiekon näyttävästi päätöserässä hyökkäysalueelle pujottelemalla oikeasta laidasta yli sinisen. Debyytissä ainoana negatiivisena seikkana olivat harhasyötöt, jotka johtuivat varmasti osin pelituntuman puutteesta, mutta myös isompaan kaukaloon tottumisesta, koska hän tuntui viimeiseen asti hakevan syöttöväyliä ja pysyvän kiekossa kuten isolla jäällä toisinaan voi tehdä, mutta tila kävi liian ahtaaksi pari kertaa eivätkä syötöt sen jälkeen enää onnistuneet. Keskialueen ylityksiin siis ripaus huolellisuutta ja suoraviivaisuutta, jolloin hyvä tulee. Sinällään hän osoitti, että hän pystyy kuljettamaan kiekkoa itse hyökkäysalueelle asti tarvittaessa mailaviidakosta ja sivupaineesta huolimatta. Debyytin teholukema oli +2, kun Morozov oli nelossyöttäjänä niin 2-0 kuin 4-0 maaleissakin. Kaikkinensa kolmesta pelistä kahdesta annoin plusmerkinnän, joten lyhyellä otannalla alku AHL:ssä sujui hyvin ja sen pohjalle on kiva rakentaa ensi kautta. Arvosana olkoot linjassa Krebsin ja A. Brooksin 8+:n kanssa, koska näilläkin otanta oli niin pieni, mutta esitykset ihan hyviä.

Arvosana: 8+

Calder Brooks 3gp 0+0=0, -1

- Toinen Brooks oli alempana mainitun Buschin tavoin hetkellinen hätäapuvärväys ja pelasi kolme matsia maaliskuussa. En muista 27-vuotiaan leftin hyökkääjän otteista mitään eikä tilastojen perusteella hän ampunut kertaakaan kohti maalia, joten aika turhake hän siis oli.

Arvosana: 5,5

Tyler Busch 4gp 0+0=0, -1

- On pakko todeta, etten muista Buschistakaan yhtään mitään, kun hän pelasi yhteensä neljä peliä loka-marraskuussa. Toisessa pelissään hän ampui kolmesti, mutta muissa peleissä mies kunnostautui pikkukakkosten ottajana. Taulukkooni ei kertynyt plussia tai miinuksia leftin kaljusentterin pelaamisesta.

Arvosana: 5,5

Yhteenveto (suluissa aiempien kausien arvosanat):

Miromanov 9+ (8,5)
Dorofeyev 9+ (9-)
Cotter 9+ (8+)
Leschyshyn 9 (8)
Loewen 9 (6,5)
Thompson 9- (9,5)
Quine 9-
Jones 8,5 (8+)
Rondbjerg 8,5 (8)
Conrad 8,5
Brisson 8,5
D'Amato 8,5
Saville 8,5
Korczak 8,5 (8+)
Krebs 8+ (9)
A. Brooks 8+
Morozov 8+
Marushev 8 (8,5)
Elvenes 8 (8+)
Corcoran 8 (7)
Quinney 8- (9)
DiLiberatore 8- (7)
Patera 8- (6,5)
Bärtschi 7,5
Dugan 7,5 (9+)
Pouliot 7,5
Hayes 7,5 (8,5)
Pachal 7+ (8+)
McCallum 7+
Ferguson 7+ (9)
Hammond 7+ (6,5)
Duke 7- (8+)
Boudens 7-
Kelley 7-
Ahac 7- (7,5)
Siebenaler 7-
McCoshen 6,5
Primeau 6,5 (6,5)
Thomson 6,5
Ford 6+
Kruse 6
Hickey 5,5
C. Brooks 5,5
Busch 5,5
Bischoff - (7,5)