Mietin antavani plussan kaikille, mutta lopulta ammattimaisuuden säilyttäminen loppuun asti kiehtoi enemmän ja arvostelin pelaajat kuten ennenkin. Stone valittiin sisäisesti pelin parhaaksi pelaajaksi ja harvinainen hattutemppu oikeuttaa kahteen plussaan minultakin. Alivoimamaali näytti suuntaa murskavoitolle. Kapteeni oli finaalisarjassa kiitettävän hyvä ollen pisteillä kaikissa otteluissa.
Eichel ansaitsee vuorostaan kehut kolmesta syöttöpisteestään. Tasaviisikoin ketju oli erinomainen voittaen maaliodottaman peräti 1.9-0.3. Tiivis puolustusalueen puolustuspeli johti vastaiskutontteihin ja tehokkuuskin oli kunnossa. Barbashevin kuitenkin jätän neutraaliksi, koska hänen virheestään aiheutui 2-1 kavennusmaali. Marchessault teki oikeita valintoja suorahyökkäyksissä ja venytti pisteputkensa tosiaan kymmeneen peliin ensimmäisenä ritarina. Karlssonin ketju puolestaan puolusti sekin erinomaisesti varsinkin Barkovin ketjua vastaan ja voitti maaliodottaman 1.04-0.39. Amadiolla poltti kiekko sen verran monesti, että maalista ja voittomaalin mailannostosta huolimatta jätän hänet neutraaliksi ja palkitsen plussilla alkuperäisjäsenet Karlssonin (0+1) ja Smithin (1+1). Wiljami voitti aloituksistaankin 63%.
Stonen ketju pelasi 10 minuuttia tasaviisikoin 50-50 kiekkoa maaliodottamien oltua molempiin suuntiin 0.3 maalin luokkaa, mutta Howden kuitenkin sen verran näppärästi järjesti Stonen toisen osuman väistettyään ensin keskialueella E. Staalia ja tarjoiltua sitten hyvän rystysyötön, että palkitsen hänet plussalla. Maalinteon tukitoimet hän teki myös jälleen ihailtavan kurinalaisesti. Stephenson puolestaan lahjoitti sitten 7-2 osuman löysällä purullaan, joten jätän hänet neutraaliksi. Nelosketjusta esiin nousivat vahvasti laitojen lähellä esiintynyt Kolesar ja viimeisen osuman iskenyt Roy, jonka liike hyökkäysalueella b-pisteiden alapuolella vaikeutti merkkaamista.
Ykköspari oli hyvä, vaikka Pietrangelo yhden oman maalin tekikin, mutta nopeat hoksottimet ja pystyavaukset Floridan vaihdettua pelaajia johtivat ylivoimahyökkäyksiin. Martinez puolestaan selviytyi virheittä kuten aiempienkin sarjojen katkaisupeleissä ja iski vieläpä kruunuksi melkein voittomaaliksi jääneen osuman. Omissa hän oli jämäkkä. Kakkosparikin kuittaa plussat. Sen oltua askissa Vegas loi maaliodottamaa 1.6 maalin verran, kun muut parit jäivät yhteen maaliin. Varsinkin hyökkäyssiniviivaoperointi oli hyvää sekä Theodorella että McNabbillakin. Huonot valinnat olivat vähissä. Theodore oli mukana alustamassa peräti kolmea maalia loppujen lopuksi ja teholukema oli McNabbin tavoin joukkueen paras +3.
Kolmosparin maaliodottamat vartissa olivat 1.0-0.6 eli samaa luokkaa kuin ykköspakkiparillakin. Whitecloud oli neutraali, mutta Haguelle annan plussan maalista ja viidestä taklauksesta. Hänen kiekollisen suoritusvarmuutensa koheneminen playoffeissa oli yksi merkittävä syy kolmosparin erinomaisiin pudotuspeleihin. Maalissa Hill puolestaan nollasi heti alussa Lundellin ja piti erien aluissa vaikeina hetkinä joukkueen pinnalla, joten päätin hänelle lopulta antaa myös plussan, koska olihan se päätöserän hanskatorjuntakin älyttömän hieno. 7-2 maali oli torjuttavissa, mutta se oli vain pieni kauneusvirhe 32 torjunnan voittopelissä.
Eichel ansaitsee vuorostaan kehut kolmesta syöttöpisteestään. Tasaviisikoin ketju oli erinomainen voittaen maaliodottaman peräti 1.9-0.3. Tiivis puolustusalueen puolustuspeli johti vastaiskutontteihin ja tehokkuuskin oli kunnossa. Barbashevin kuitenkin jätän neutraaliksi, koska hänen virheestään aiheutui 2-1 kavennusmaali. Marchessault teki oikeita valintoja suorahyökkäyksissä ja venytti pisteputkensa tosiaan kymmeneen peliin ensimmäisenä ritarina. Karlssonin ketju puolestaan puolusti sekin erinomaisesti varsinkin Barkovin ketjua vastaan ja voitti maaliodottaman 1.04-0.39. Amadiolla poltti kiekko sen verran monesti, että maalista ja voittomaalin mailannostosta huolimatta jätän hänet neutraaliksi ja palkitsen plussilla alkuperäisjäsenet Karlssonin (0+1) ja Smithin (1+1). Wiljami voitti aloituksistaankin 63%.
Stonen ketju pelasi 10 minuuttia tasaviisikoin 50-50 kiekkoa maaliodottamien oltua molempiin suuntiin 0.3 maalin luokkaa, mutta Howden kuitenkin sen verran näppärästi järjesti Stonen toisen osuman väistettyään ensin keskialueella E. Staalia ja tarjoiltua sitten hyvän rystysyötön, että palkitsen hänet plussalla. Maalinteon tukitoimet hän teki myös jälleen ihailtavan kurinalaisesti. Stephenson puolestaan lahjoitti sitten 7-2 osuman löysällä purullaan, joten jätän hänet neutraaliksi. Nelosketjusta esiin nousivat vahvasti laitojen lähellä esiintynyt Kolesar ja viimeisen osuman iskenyt Roy, jonka liike hyökkäysalueella b-pisteiden alapuolella vaikeutti merkkaamista.
Ykköspari oli hyvä, vaikka Pietrangelo yhden oman maalin tekikin, mutta nopeat hoksottimet ja pystyavaukset Floridan vaihdettua pelaajia johtivat ylivoimahyökkäyksiin. Martinez puolestaan selviytyi virheittä kuten aiempienkin sarjojen katkaisupeleissä ja iski vieläpä kruunuksi melkein voittomaaliksi jääneen osuman. Omissa hän oli jämäkkä. Kakkosparikin kuittaa plussat. Sen oltua askissa Vegas loi maaliodottamaa 1.6 maalin verran, kun muut parit jäivät yhteen maaliin. Varsinkin hyökkäyssiniviivaoperointi oli hyvää sekä Theodorella että McNabbillakin. Huonot valinnat olivat vähissä. Theodore oli mukana alustamassa peräti kolmea maalia loppujen lopuksi ja teholukema oli McNabbin tavoin joukkueen paras +3.
Kolmosparin maaliodottamat vartissa olivat 1.0-0.6 eli samaa luokkaa kuin ykköspakkiparillakin. Whitecloud oli neutraali, mutta Haguelle annan plussan maalista ja viidestä taklauksesta. Hänen kiekollisen suoritusvarmuutensa koheneminen playoffeissa oli yksi merkittävä syy kolmosparin erinomaisiin pudotuspeleihin. Maalissa Hill puolestaan nollasi heti alussa Lundellin ja piti erien aluissa vaikeina hetkinä joukkueen pinnalla, joten päätin hänelle lopulta antaa myös plussan, koska olihan se päätöserän hanskatorjuntakin älyttömän hieno. 7-2 maali oli torjuttavissa, mutta se oli vain pieni kauneusvirhe 32 torjunnan voittopelissä.
Spoilerien sisästä löytyvät edelliseltä sivulta kauden viimeinen otteluraportti ja yläpuolelta pelaajahuomiot, koska halusin erottaa pelinaikaiset tapahtumat sen jälkeisistä hetkistä. Pohdiskelenkin tässä viestissä sitten yleisemmin mestaruushumua. Kättelyt Stonen johdolla joukkue hoiti tyylikkäästi. Eniten mieleen jäi se, että Marchessaultin kohdalla moni tuntui pysähtyvän pidemmäksi aikaa ja tämäkin vaikutti oikeasti olevan myötätuntoinen häviäjien puolesta. Smithin ja Marchessaultin kaulailu mestaruuslippiksien saamisen jälkeen piirtyi sekin verkkokalvoille. Olin jo etukäteen päättänyt, että mestaruuslippis on hankittava ja ensivaikutelma sen ulkonäöstä oli positiivinen, koska harmaanmusta värimaailma vaikutti ruudun välityksellä sopivan hillityltä. Mestaruuskaulahuiveja en sen sijaan osannut odottaa joukkueen pukevan kauloihinsa. Pitääpä harkita sellaisenkin ostamista.
Pudotuspelien arvokkaimman pelaajan palkinto meni ihan ansaitusti ratkaisupeleissä kymmenen ottelun pisteputkeen venyneelle Conny Marchessaultille kuten David Perron hänet nimesi. Sekin oli hienoa, että oletettavasti ennen palkinnon noutoa Joonatan vielä oletettavasti kiitti Eichelia tarjoilusta eikä tämänkään valinta vääryys olisi ollut. Bettmanin puheesta ennen mestaruuspokaalin jakamista jäi vuorostaan mieleen se, että Vegas ei ole vain kiekkokaupunki, vaan mestaruuskaupunki.
Kannunnostoa kunnioitin television edessä seisten niin kauan, kun se kiersi pelaajalta toiselle. Ylläni oli tietysti ensimmäinen hankkimani pelipaita eli harmaa kotipaita Haulan nimellä, koska hänenkään pieni panoksensa voittavan ympäristön luomisessa ei unohdu. Pidin todella paljon siitä, että Stonen jälkeen pokaali luovutettiin ensin varakapteeni Smithille ja sitten muille alkuperäisjäsenille Marchessaultille, Karssonille, McNabbille, Theodorelle ja Carrierille. Tuo järjestys oli aika lailla sellainen, jota pari kautta sitten vielä Vegasin TV-tiimiin kuulunut Mike McKennakin ehdotti Twitterissä muutama päivä sitten. Tietysti Whitecloudkin pelasi silloin avauskaudella yhden runkosarjamatsin, mutta hänen vuoronsa oli sitten vähän myöhemmin, kun Pietrangelo, Martinez ja yllättäen Quick olivat seuraavina jonossa. Heidän jälkeensä järjestys oli Stephenson-Eichel-Barbashev-Hill-Roy-Kessel-Kolesar-Whitecloud-Hague-Amadio-Howden-Hutton-Thompson-Cotter-Blueger-Pachal. Se, että Whitecloud ojensi kanisterin pakkiparilleen Haguelle oli loppupään kohokohta. Tuokin meni "oikein". Pachal kasipakkina sai viimeisenä nostaa pytyn hartioilleen pelattuaan sen yhden matsin Jets-sarjassa, kun sekä Theodore että McNabb olivat vitospelistä yhtä aikaa sivussa. Aikamoinen tarina hänelläkin on tässä organisaatiossa ollut, kun aikoinaan hänet kutsuttiin ulkopuolisena tulokkaiden leirille, jonka jälkeen hänen näyttönsä riittivät ensin AHL-sopimukseen ja sittemmin hän on raivannut tiensä Silver Knightsin kapteeniksi.
Toimistoväen alettua nostelemaan pyttyä istahdin takaisin paikoilleni. McCrimmonin ja Foleyn yhtäaikainen pokaalin nosto oli hauska hetki. McPhee puolestaan oli vähän tunteikkaampi saatuaan palkinnon 40-vuotisesta NHL-urastaan. Hänen punnittuja vastauksiaan on aina mukava kuunnella silloin, kun hän niitä haastatteluissa jakelee. Kuulemma hän olisi toivonut, että Pat Quinn olisi ollut näkemässä tuon hetken. Hänen apulais-GM:nähän McPhee aloitti Vancouverissa 1992 ensimmäisessä isossa NHL-positiossaan. Valmennuksesta Cassidy sai tietysti isot suosionosoitukset paikan päällä olleelta yleisöltä nostettuaan pytyn kohti kattoa. Ehkä enemmän minua sykähdytti kuitenkin vielä se, kun avauskaudesta lähtien valmennusryhmässä mukana ollut Ryan Craig sai Stanleyn malja haltuunsa. Hän on Gallantin ja DeBoerin potkuista huolimatta saanut jäädä aina apuvalmentajaksi, koska mies nähdään niin potentiaalisena tulevaisuuden nimenä valmentajamarkkinoilla. Ikäähän hänellä on vasta 41 vuotta.
Kansainväliseen lähetykseen oli lopuksi kiva saada Whitecloudin haastattelu. Siitä jäi mieleen sanapari "ikuisesti mestari". Voittoa hän kuvaili kypsymisprosessiksi alkaen siitä, mitä avauskauden tapahtumat ja finaalitappio opettivat, koska epäonnistumiset opettavat eniten. Hän antoi myös krediittiä pukukopin johtajille, mutta myös koko joukkueelle siitä, että se uskoi prosessiin ja löysi tavat ylittää töyssyt.
Olen tämän päivän ajan koittanut hieman jäsennellä ajatuksia ennen palstalle kirjoittamista. Näin jälkikäteen mietittynä sarjan kuuluikin katketa viidessä pelissä eikä kuudessa kuten itse ennustin. Runkosarjassa nimittäin joukkue keräsi 111 pistettä ja harjoituspelit mukaan lukien viimeiseksi jäänyt SC-finaali oli kauden 111. ottelu, joten nuo numerot täsmäsivät. Seurahistorian finaalien voittoprosentti saatiin myös hilattua 50%:een (5-5). Olin budjetoinut Floridalle yhden vierasvoiton, mutta eipä se vieläkään kyennyt T-Mobilella voittamaan ensimmäistä kertaa, vaan perättäisiä tappioita on nyt kahdeksan. Bobrovskyn torjuntaprosentti odotetusti sukelsi, kun Vegas mätti yhteensä 21 maalia kolmessa kotipelissään, terve. Ihan tuollaista maalinteon tehokkuutta en kuitenkaan odottanut näkeväni. Vain kahdessa voittopelissä playoffien aikana VGK jäi alle neljään tehtyyn maaliin.
Hieman tyhjä olohan mestaruudesta aina väkisin seuraa, koska on keksittävä uusi tavoite, jota kohti mennä seuraavaksi. En osaa vielä sanoa, mikä se voisi olla ilmeisen mestaruuden puolustamisen lisäksi. Ehkä kokonaan omista varauksista koostuva mestaruusrunko voisi näin äkkiseltään ajalteltuna pitää sekä organisaation että kannattajat virkeänä jatkossakin? Bonuksena yksi varauksista voisi olla suomalainen, joka kasvaisi vuosien saatossa kärkirooliin.
Ensimmäisen mestaruuden jahtaaminen on kuitenkin ollut motivoivaa päivästä toiseen näiden kuuden kauden aikana varmasti niin pelaajille kuin kannattajille. Siksi minäkin valitsin Golden Knightsin suosikkiseurakseni, koska puhtaalta pöydältä aloitettuun tarinaan oli luontevaa hypätä mukaan. Se on myönnettävä, että olen entistä tyytyväisempi näin jälkikäteen siitä, että mestaruus irtosi vasta nyt eikä jo avauskaudella, koska silloin sitä ei varmastikaan olisi osannut arvostaa yhtä paljon. Takana on nyt kuitenkin jonkin verran jo tuskaa ja kärsimystä, vaikka kyse onkin vain urheilusta. Toisen kauden seiskapelitappio Sharksille oli niin kirvelevä, että sen vuoksi pidin viikon mittaisen kirjoitustauonkin, kunnes pulssi oli tasaantunut, heh. Seuraavien vuosien häviöt neljän parhaan joukossa Dallasille ja Montrealille eivät jotenkin enää niin paljoa harmittaneet.
Viime kauden aikana ehkä jo hieman epäilin sitä, että voiko nykyisellä ydinryhmällä voittaa, mutta tämän kauden alun tulokset Cassidyn alaisuudessa palauttivat uskon aika nopeasti. Pieni suvantovaihe kauteen mahtui joulu-tammikuussa osin Eichelin, Pietrangelon, Theodoren ja Whitecloudin poissaolojen vuoksi, mutta jälleen tähdistötauon jälkeen palaset loksahtivat paikalleen. Omaa häntää on vielä kerran nostettava sen verran, että silmätesti ei täysin harottanut tuolloin helmikuussa. En toki olettanut voittoputken kestävän välttämättä päätyyn asti kesäkuuhun, mutta viisikkopuolustuksen tiivistymisen alkukauden tasolle kykeni näkemään ja kun joukkue on myös laittanut kiekkoa tehokkaasti reppuun viimeisen reilun neljän kuukauden ajan, lopputulos on luettavissa historiankirjoista.
Foleyn veroinen ennuste ei toki ollut kyseessä, kun tämän profetia mestaruudesta kuudennella kaudella toden totta toteutui, mutta sen verran minulla oli luottoa joukkueeseen, että ennen pudotuspelejä asetettu mestaruusveto kertoimella 15 lopulta osui napakymppiin. Ehkä tuo pieni kesken kauden tullut vaisumpi ajanjakso vain lisäsi viime kauden jälkeistä revanssimielialaa, kun mm. herra Negreanukin oli sitä mieltä, että joukkue on kirottu ja parasta mitä voisi tapahtua olisi pudotuspelien missaaminen. Nojoo, ihan rehdisti Danielkin nosti kätensä pystyyn runkosarjan jälkeen, joten eipä noista tweeteistä ole tarpeen häntä kiusoitella enempää.Seurahistorian isäreissut ovat olleet melko voitokkaita, koska saldo on niissä nyt 7-0-1. Sen verran hyvältä peli on näyttänyt kahdessa viime ottelussa, että veikkaanpa huvikseni Golden Knightsin aloittavan samanlaisen voittoputken kuin kauden alussa.
Haikein asia on luultavimmin se, että epäilen vahvasti, että tämän parempaa jääkiekkoa kuin tänä keväänä tältä seuralta ei välttämättä nähdä enää koskaan. Ehkä mahdollinen kokonaan itse varattu ydinryhmä voi tosiaan tulevaisuudessa tuon ennustuksen muuttaa. Niin moni asia klikkasi tällä kaudella ja ennen kaikkea joukkue säilyi terveenä maalivahteja lukuun ottamatta, mutta Hill oli enemmän kuin hyvä paikkaaja. Urheilussa karmeinta on se, että jos et pääse mittaamaan omaa maksimipotentiaaliasi. Siksi olen iloinen, että tämä joukkue ja ryhmä sai näyttää, mihin se pystyy, kun käytettävissä ovat parhaat pelaajat. Se ei ole itsestäänselvyys ja siksi yritin nauttia jokaisesta pelistä näissä pudotuspeleissä, koska ymmärsin, ettei noin laadukasta tasaviisikkojääkiekkoa ole joka vuosi tarjolla, koska sattumalla on aina oma osuutensa. Aivan kuten Huuhkajienkin EM-kisapeleissä parasta oli se, että käytettävissä olivat kaikki parhaat pelaajat, vaikka Sparv ehkä hieman puolikuntoinen yhä olikin ja Pukillakin oli ennen kisoja ongelmia jalkansa kanssa, mutta silti heidät avauskokoonpanossa nähtiin eikä siltä osin jossiteltavaa jäänyt.
Olen myös kauden aikana oppinut jääkiekon taktisesta puolesta rutkasti ja siksi oli tavallaan hienoa, että mestaruus linkittyi niin vahvasti tuohon oppimisprosessiin. Aiemmin olen pitänyt itseäni enemmän "scouttina" kuin "valmentajana", jos tuollainen karkea vertaus sallitaan, koska olen mielestäni ollut kohtalaisen hyvä tunnistamaan talentin (mm. Whitecloudin renkaiden pumppaaminen tämän oltua farmissa ja kilpailtua NHL-roolista muita nuorisopuolustajia vastaan), mutta ymmärrys jääkiekon taktiikoista on tosiaan ollut puutteellista enkä ole niitä edes hirveästi halunnut opiskella, vaan säilyttää lajin sellaisena, jota en katsoisi liian tarkasti, koska täydellisyyteen pyrkivänä luonteena tähänkin ketjuun kirjoitetut tekstit venyisivät herkästi liiallisuuksiin, kun jokainen yksityiskohta olisi mainittava.
Välillä niin on toki nyt pudotuspeleissä käynytkin, mutta en kuitenkaan kadu sitä, vaan olen tyytyväinen, että Cassidyn pelikirjan opiskelu on samalla syventänyt lajitietouttani kollektiivin tasolla. Suvereenista mestaruudesta on myös jäänyt täten entistä vahvemmat muistijäljet yksittäisistä otteluista ja siitä, mitkä pelilliset tekijät voiton taustalla vaikuttivat. Olen huomannut kilpailevalla foorumilla pelejä tarkemmin läpi peratessa sen, että aika hyvin tänäkin päivänä muistan joitain yksityiskohtia yksittäisistä Huuhkajien peleistä 4-5 vuoden takaa, joten uskon, että tämänkin mestaruuskevään useimmat pudotuspeliottelut säilyvät piiruntarkan läpiperkuun ansiosta hyvin muistissa. Maaliero tasaviisikoin oli lopulta 22 ottelussa käsittämätön 68-33 (+35). Erikoistilanteissa joukkue oli terävä vasta finaaleissa, joissa alivoima oli täydellistä ja ylivoimakin 31,8-prosenttista.
Seuraavina päivinä tullee luukutettua tämän kauden voittobiisin Never Going Homen (joka soi muuten eilen PNG:ssäkin kenties jonkinlaisena ennusmerkkinä tulevalle yölle) lisäksi muutama päivä sitten julkaistua uusinta Big Bootie Mixia, koska noitahan Theodore on tykännyt pukukopin musiikkivastaavana soittaa monipuolisen genretarjonnan vuoksi ja veikkaisin, että tuokin hittikavalkadi soi mestaruusjuhlien taustalla jossain vaiheessa. Introsta tulivat ainakin kylmät väreet ja ehdin koko tunnin pläjäyksenkin kuunnella läpi taustamusiikkina tätä tekstiä raapustaessa.
Lopuksi on onniteltava S. Mannista varjotriplasta, koska hänkin oli osa 111 pelin tarinaa tällä kaudella, vaikkei nimeään mestareiden joukkoon saakaan, mutta neljässä reenipelissä hän kuitenkin esiintyi tehoin 0+1 ja lisäksi iski yhden komean yläkulmamaalin pilkkukisassa kotidebyytissään, joten kahden matsin ajan Sakarikin sai haistella T-Mobilen ilmapiiriä. Kolmen kullan kerhon kannalta hän valitsi siis oikean seuran.
Ottelun päätyttyä ammuttiin vielä hassuttelurankkarit. Kisa venyi 11. pariin, mutta oma striimi katkesi neljännen parin jälkeen. Ehdin onneksi nähdä Mannisen maalin. Hän lähestyi veskaria keskeltä ja sitten tylysti pisti kiekon oikeaan yläkulmaan tolpan kautta. Alla on videona Mannisen briljantti maali:
Vihoviimeiseksi olisi mielenkiintoista tietää se, että ketkä kaksi ovat lisäkseni ennen kautta äänestäneet Vegasia mestariksi. Lokakuun alussa sulkeutuneessa äänestyksessä nimittäin vain 3/83 ihmistä tiesi oikein Golden Knightsin sijoituksen tällä kaudella ja olin itse tosiaan yksi noista kolmesta, joka uskollisesti ruksitti mestaruuskohdan. Kaksi muuta, ilmiantakaa itsenne, kiitos. Niin, ja nautinnollista mestaruuskesää myös minun puolestani muille Golden Knights -mielisille.
E: Se piti toki vielä lisätä, että pelaaja-arviot ovat muutamaa playofflisäystä lukuun ottamatta liki pitäen valmiit ja julkaisen ne varmaankin viimeistään viikonloppuna.
Viimeksi muokattu: