No niin, on aika paketoida kulunut kausi lyhyillä pelaajakatsauksilla. Pyrin pitämään arviot 4-5 lauseen mittaisina per pelaaja hillitäkseni itseäni. Arvosanat asteikolla 4-10.
Pelaaja-analyysit 2017-2018:
#1 Dylan Ferguson 1gp 0-0-0, 50,0%
- Pääsi maalille kymmeneksi minuutiksi Oilersia vastaan vieraissa alkukaudesta, kun se peli oli jo hävitty. Fergusonilla riittää edelleen kehitettävää ketteryydessä ja nopeudessa, koska muistini mukaan varsinkin sivuttaisliikkumisessa oli hankaluuksia NHL-tasolla. Arvosana 5,5.
#29 Marc-Andre Fleury 46gp 29-13-4, 92,7% / 20gp 13-7, 92,7%
- Hyvä alku kauteen Fleurylta hänen torjuessaan kolmestä ensimmäisestä pelistä voitot Dallasia ja kahdesti Arizonaa vastaan. Sen jälkeen sai aivotärähdyksen Detroitia vastaan kärsityssä historian ensimmäisessä kotitappiossa ja oli sivussa joulukuun puoliväliin asti melko tarkalleen kaksi kuukautta. Runkosarjan lopussa Fleurya huilautettiin, kun divisioonan voitto oli varmistunut, mikä oli erinomainen ratkaisu, koska niin maaginen hän oli pudotuspelien kolmen ensimmäisen kierroksen ajan. Finaaleissa meni sitten jokaisessa pelissä vähintään kolme omiin, mikä tiputti torjuntaprosentin lopulta samalle tasolle runkosarjan kanssa. Pudotuspeleissä kuitenkin joukkueen tärkein pelaaja ja runkosarjassa niin ikään vakaata suorittamista. Arvosana vajaasta runkosarjasta johtuen 9,5.
#30 Malcolm Subban 22gp 13-4-2, 91,0%
- Positiivinen yllätys. Musta kumiukko, joka oli harmillisesti itsekin loukkaantuneena samaan aikaan Fleuryn kanssa ajoittain. Sivuttaisliikkuminen vakuutti ja reboundkontrolli oli ajoittain hyvää. Ryösti myös muutaman yksittäisen ottelun huimilla torjuntamäärillä runkosarjassa. Eipä tullut ikävä treidattua Pickardia lopulta, kun Subban oli mies paikallaan kakkosveskarina ollessaan terve. Arvosana 8,5.
#33 Maxime Lagace 16gp 6-7-1, 86,7%
- Kun kolme miestä edeltä oli tippunut pois, Lagace kantoi vastuuta runkosarjan alussa. Muutama yksittäinen hyvä matsi, mutta ennen kaikkea varmuus paransi mitä enemmän Lagace tottui NHL-tempoon. GAA 3,92 on kuitenkin melko karmea. Aloitti 14 ottelua ja voitti kuusi, joka oli siedettävä tulos ja piti hyvän flow-tilan joukkueessa eikä mahalaskua tullut, joten sikäli Lagacen venyminen oli arvokasta. Arvosana 7.
#35 Oscar Dansk 4gp 3-0-0, 94,6%
- Loukkaantui muistaakseni Islandersia vastaan vieraissa neljännessä pelissään. NHL-debyytti tapahtui Bluesia vastaan kotona ja päättyi jatkoaikavoittoon, kun Dansk hyppäsi askiin loukkaantuneen Subbanin tilalle. Sen jälkeen kaatuivat vielä Chicago ja nollapelillä Colorado ennen valitettavaa loukkaantumista. Vakuutti kuitenkin otteillaan ja varmuudellaan. Elekieli oli rauhallinen ja ehjän kesän jälkeen voi haastaa Subbanin kakkosveskarin paikasta. Luotettava kolmosveska joka tapauksessa. Arvosana 8+, koska vähäinen pelimäärä rokottaa, mutta ei ole hävinnyt yhtään kokonaista peliä.
#6 Colin Miller 82gp 10+31=41, -4 / 20gp 3+4=7, +5
- Runkosarjassa puolustajien paras pistemies. Plussaa siitä, että pelasi jokaisessa ottelussa. Liike oli kerrassaan erinomaista läpi kauden ja viivapommi teki ajoittain tuhoa tasaviisikoin sekä ylivoimalla. Runkosarjassa otteet puolustuspäässä vielä ailahtelivat, mutta pudotuspeleissä nosti tasoaan alakerrassa ottamalla hyviä stoppeja laitojen lähellä. Schmidtin jälkeen ehkäpä se toiseksi tärkein puolustaja. Arvosana 9-.
#88 Nate Schmidt 76gp 5+31=36, +19 / 20gp 3+4=7, +7
- Joukkueen ykköspuolustaja kahteen suuntaan, joka näkyy tehotilastossa. Pelasi isoja minuutteja läpi kauden ja vastustajan parhaita yksilöitä vastaan. Mahtava luistelija ja siirtokiekkojen maestro, kovin montaa kertaa purut eivät jääneet viivaan, vaan menivät lasin kautta keskialueelle. Lisäksi joukkueen paras viivatanssija ja sai sivuttaisliikkeillään avattua vetolinjan viivasta maalille. Arvosana 9,5.
#27 Shea Theodore 61gp 6+23=29, +5 / 20gp 3+7=10, +2
- Vuoristoratamainen kausi. Runkosarjassa ensimmäisissä peleissään heikko ja vuorotteli Huntin kanssa kokoonpanossa, kunnes syrjäytti lopulta kilpailijansa. Otti paikan ylivoimalla ja teki kivasti pisteitä. Kiekolliset taidot ovat ehkäpä joukkueen parhaat alakerrasta kovan ykkössyötön ja hyvän rannelaukauksen myötä, mutta puolustuspäässä tuli varsinkin runkosarjassa pahoja merkkausvirheitä Engellandin parina. Runkosarjan kohokohtana voittomaali Tampa Bayta vastaan viime sekunneilla lyöntilaukauksella. Pudotuspeleissä hyvä muutoin, mutta finaaleissa kädet tärisivät liikaa ratkaisevilla hetkillä puolustusalueella. Arvosana 8.
#5 Deryk Engelland 79gp 5+18=23, +6 / 20gp 0+2=2, +2
- Positiivinen yllättäjä ja yksi joukkueen henkisistä johtajista, joka on lähimpänä kapteenin natsoja. Toimittaa ykkössyötön lapaan riittävällä liikkeellä. Alivoimalla paljon vastuuta ja tasaviisikoin nousi yllättävän usein tukemaan hyökkäyksiä ja pääsi laukomaan ranteella toisesta aallosta, joka tuotti uran piste-ennätyksen. Pudotuspeleissä taso tippui hieman ja raskas kausi alkoi painamaan ja näkymään jalkanopeudessa. Pääosan kaudesta Engelland mentoroi Theodorea, mutta onnistui jäämään plussalle tehotilastossa ajoittaisista merkkausvirheistä huolimatta. Enemmän kaudessa oli kuitenkin hyvää kuin huonoa, vaikka osittain Engelland-Theodore -pari olikin silmätikkuni. Arvosana 8.
#77 Brad Hunt 45gp 3+15=18, -5
- Pelasi pääosin Millerin parina sekä tasaviisikoin että ylivoimalla. Pääsi rosteriin hyvien syksyn harjoituspelien myötä ja jatkoi tehoilua mukavasti alkuun, kunnes sitten tahti lopulta hiipui ja Theodore lopulta syrjäytti Huntin lopullisesti katsomoon. Hyvä lyöntilaukaus ja kiekolliset taidot, mutta kauden edetessä syyt Huntin vaisuun NHL-uraan alkoivat näkyä eli kun tehot hyytyivät, hänestä tuli harmaata massaa, koska parempiakin oman pään luutia joukkueessa oli, vaikka ei Hunt hirveän huonosti omassa päässä pelannut. Sähäkkä terrieri, jolle arvosanaksi 7+.
#3 Brayden McNabb 76gp 5+10=15, +26 / 20gp 2+3=5, +2
- Runkosarjassa vaikea alku, kunnes pääsi pelaamaan Schmidtin parina ja homma alkoi toimia. Lopulta puolustajista paras tehotilasto ja sai ansaitun jatkosopimuksen. Taisi kerätä myös eniten blokkeja ja taklauksia. Pudotuspeleissä vaikeita minuutteja vastustajan parhaita vastaan ja suoriutui ihan mallikkaasti upottamalla lisäksi avauskierroksella ex-seuransa Kingsin. Alivoimalla Engellandin kanssa myös tärkeä yksilö. Arvosana 8+.
#47 Luca Sbisa 30gp 2+12=14, +8 / 12gp 0+4=4, +5
- Runkosarjassa alusta asti pidin Sbisan pelaamisesta omassa päässä ja siinä sivussa keräsi yllättävän paljon tehopisteitä painavan laukauksen ansiosta. Harmi vain, että loukkaantuminen vesitti suuren osan runkosarjasta. Pudotuspelien alkuun Sbisa kuitenkin kuntoutui, mutta istui katsomossa pelin sujuessa, kunnes Merrill alkoi vuotamaan Millerin parina ja Sbisa otti oman paikkansa pelaavasta kuusikosta. Jalkanopeus oli runkosarjassa vielä riittävää, mutta kaiketi osittain loukkaantumisen takia paras terä luistelusta katosi ja pudotuspeleissä nähtiin raskasjalkaisempi Sbisa, joka näkyi viimeistään finaaleissa. Arvosana 8-.
#15 Jon Merrill 34gp 1+2=3, +7 / 8gp 0+0=0, +2
- Rotaatiomies koko kauden, jolla ei ollut varaa huonoihin iltoihin tai poppariosasto kutsui seuraavassa pelissä. Oman alueen spesialisti, jolla oli riittävä jalkanopeus ja kyky toimittaa kiekot pois omista, mutta samalla kovin jäähyherkkä terrieri. Otteet ailahtelivat, mutta pudotuspeleissä pelasi Millerin kanssa kauden parasta lätkäänsä ennen kuin yksinkertaisesti parempi pelaaja eli Sbisa syrjäytti hänet, kun joukkuetta piti herätellä San Jose -sarjassa. Arvosana 7.
#7 Jason Garrison 8gp 0+1=1, -2
- Pelasi runkosarjan alussa neljä peliä ja sitten tammi-helmikuun vaihteessa toiset neljä. Dallasia vastaan avauspelissä Garrison sai VGK-uransa ainoan tehopisteen, mutta peleissä kolme ja neljä tehotilastoon merkittiin -2, mikä riitti Gallantille ja Garrison passitettiin farmiin, josta hän pääsi hetkeksi paikkaamaan muita tosiaan vuodenvaihteen jälkeen. Garrison oli pakiston epävarmimpia alkukaudella eikä sitten enää voittanut ikinä luottamusta takaisin, joten hänet oli helppo haudata AHL:ään. Arvosana 6.
#2 Zach Whitecloud 1gp 0+0=0, +3
- Whitecloud pääsi pelaamaan Öljyä vastaan vieraissa runkosarjan lopussa. Jäi plussalle heti kivasti ja muistutti olemukseltaan rightin puolen McNabbia. Hivenen bambi jäällä -efektiä oli vielä havaittavissa, mutta lisää vain ketteryyttä, niin hyvä tulee. Ykkössyöttö napsui lapaan ihan hyvin jo myös. Arvosana 7.
#71 William Karlsson 82gp 43+35=78, +49 / 20gp 7+8=15, +8
- Ykkössentteri, joka paukutti uskomattomat 43 maalia ja tehotilastokin oli käsittämätön +49, joka oli sarjan ylivoimaisesti paras ennen toiseksi parasta eli ketjutoveri Marchessaultin lukemaa +36. Maaleista vain kahdeksan syntyi ylivoimalla ja peräti neljä alivoimalla. Keksin nipottamista vain aloitusprosentista, joka oli vain 48. Pudotuspeleissä pistetahti tippui 0,95:stä 0,75:een, mutta se nyt oli melkeinpä odotettavissa. Siltikin hän oli tärkeimpiä hyökkääjiä matkalla finaaliin. San Josessa tehty jatkoaikamaali ei unohdu. Viimeistely oli tehokasta laukaisumäärään nähden koko kauden, mutta olen tyytyväinen, jos jatkossa Karlsson tekisi 25+ maalia ja 65 pinnaa kaudessa. Arvosana 10-.
#81 Jonathan Marchessault 77gp 27+48=75, +36 / 20gp 8+13=21, +8
- Ykkösketjun kolmas lenkki, joka laukoi hanakasti. Ylivoimalla tosin vedot vasemmasta siivestä olivat melko huonoja suoraan syötöstä, kesällä vain vanerille laukomaan. Pelintekijänä toki loisti ja löysi hyvin syöttöväylöjä. Mieleen jäi myös Marchessaultin patenttiharhautus 1v1-tilanteissa eli kevyt olkapääharhautus, sitten kiekko kämmenelle ja sivuttaisliikkeessä laukaus etuyläkulmaan. Erinomainen kiekonriistäjä ketteryytensä ansiosta. Arvosana 10-.
#57 David Perron 70gp 16+50=66, +1 / 15gp 1+8=9, +1
- Kakkosketjun kolmas ja ehkä tärkein lenkki, joka pelasi hienon kauden ja oli yksi suosikkejani. Perron suojasi kiekkoa laidassa hyvin ja löysi sitten syöttöväylät omille rikkoen 50 syötön rajan ainoana pelaajana. Ylivoimalla oli osa toimivaa takakolmiota Millerin ja Schmidtin/Nealin kanssa ja siten YV-pisteitä kertyi Haulan jälkeen eniten eli 18 kappaletta (1+17). Lisäksi mieleeni jäi Perronista hänen kyky kikkailla pienessä tilassa ja tehdä ovelia kärkimiinoja harhauttaessa. Harmillista, että pudotuspeleissä ei sitten ihan täydessä iskussa päässyt pelaamaan ja liike oli tavallista heikompaa. Arvosana 9+.
#19 Reilly Smith 67gp 22+38=60, +31 / 20gp 5+17=22, +5
- Pudotuspeleissä joukkueen paras pistekeskiarvo, 1.10. Olkapäävamma vei telakalle runkosarjan lopussa, mutta onneksi Smith kuntoutui pudotuspeleihin. Yksi suosikeistani, koska pärjää molemmissa päissä kenttää. Pystyy tekemään kulmissa tilaa ketjutovereillaan ja keräämään siten syöttöpinnoja. Luistelu riittää pelaamaan aktiivista riistopeliä ylhäältä asti. Yksi alivoimapelaajista ja yhteistyö toimi Karlssonin kanssa. Osaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja kemia pelaa ketjutoverien kanssa. Arvosana 9,5.
#56 Erik Haula 76gp 29+26=55, -16 / 20gp 3+6=9, -3
- Maalin päähän jäi 30 maalin kausi. Eniten ylivoimamaaleja ja -pisteitä, 12+7=19. Aloitti kauden kolmosketjussa Leipsicin ja Karlssonin kanssa, mutta nousi pian Eakinin tilalle kakkosketjuun Nealin ja Perronin rinnalle, jossa pysyi loppukauden. Uusi komea piste-ennätys, mutta tehotilasto oli sitten pahasti pakkasella. Runkosarjassa varsinkin kakkosketjun PAPP rakoili toisinaan ja miehet hukkuivat. Pudotuspeleissä puolustuspelaaminen parani, mutta tehot jäivät vähän piippuun loppupeleissä. Esimerkiksi ylivoimalla Haula teki vain kaksi pinnaa keväällä. Aloitusprosentti 50,5 on tyydyttävä. Arvosana 9.
#18 James Neal 71gp 25+19=44, -11 / 20gp 6+5=11, +0
- Nealin otteet ailahtelivat melko paljon runkosarjassa. Vakiinnutti paikkansa Haulan ja Perronin rinnalla tehden jälleen yli 20 maalia. Vastasi myös seurahistorian ensimmäisestä voittomaalista Dallasissa. En unohda sitä ikinä. Muutoinkin alkukausi oli hyvä ja Neal kantoi joukkueen reppuselässä satumaiseen alkuun, sitten tuli muutamia suvantovaiheita, kunnes pudotuspeleissä Neal oli jälleen hyvä, vaikka hänet muistetaan finaalien avopaikan tuhlaamisesta neljännessä ottelussa. TOP6-hyökkääjistä vähiten pisteitä ylivoimalla, vain yhdeksän kappaletta. Arvosana 9-.
#89 Alex Tuch 78gp 15+22=37, +3 / 20gp 6+4=10, +0
- Kauden yksi läpimurtopelaajista. Hyvin luisteleva ja isokokoinen rightin laituri, jonka kyky ohittaa vastustajia vauhdilla haastamalla oli hienoa seurattavaa. Tuhlaajapojan maineessa, mutta luotan hänen ensi kaudella nousevan lähelle jopa 30 maalia. Karlssonin YV-viisikossa hyvää pöhinää maskipelaajana. Arvosana 9-.
#21 Cody Eakin 80gp 11+16=27, -6 / 20gp 3+1=4, +3
- Eakin oli vähän sellainen väliinputoaja sentterihierarkiassa. Jäi Karlssonin ja Haulan varjoon hyökkäyssuuntaan, vaikka pääsi aloittamaan kauden ylivoimaviisikoissa. Sittemmin rooli muuttui puolustavaksi sentteriksi ja ehkä hän hivenen kärsi siitä, että yleensä Eakinin laidalla miehet vaihtuivat eniten ja hänen ketjuunsa laitettiin rotaatiomiehet paikkaamaan loukkaantumisia. Aloitusprosentti oli kuitenkin paras vakituisista senttereistä, 52,1% ja alivoimalla Eakin oli tärkeä jantteri ollen osa yhtä kolmesta hyökkääjäparista, yleensä parina operoi Carpenter/Lindberg/Smith. Arvosana 7,5.
#41 Pierre-Edouard Bellemare 72gp 6+10=16, +5 / 20gp 0+3=3, +6
- Luotettava nelosketjun sentteri, joka osoitti olevansa sarjan parhaita alivoimapelaajia Nosekin kanssa. Roolistaan huolimatta missasi vain kymmenen peliä, vaikka blokkasi laukauksia valtavan määrän. Hyökkäyssuuntaan väläytteli aina toisinaan pelaamalla ketjunsa kanssa monsteripelejä. Liike ja kamppailuvoima myös vahvuuksia. Arvosana 8,5.
#92 Tomas Nosek 67gp 7+8=15, +6 / 17gp 4+2=6, +5
- Ykkösalivoimahyökkääjä yhdessä Bellemaren kanssa. Teki T-Mobile Areenan avausmaalin ja vakuutti alusta asti nelosvitjassa suojaamisellaan ja härkämäisellä kulmapelillään. Mielestäni Nosek pystyisi stunttaamaan ylemmissäkin ketjuissa, koska ei ole mikään puukäsi, josta osoituksena on se, että hän teki finaaleissa eniten maaleja Vegasille. Arvosana 8,5.
#40 Ryan Carpenter 36gp 9+5=14, +0 / 17gp 0+5=5, +5
- Maaginen haku waiver-listalta. Härkämäinen rightin laituri, joka takoi hulluna tehoja ensimmäisissä peleissään. Sittemmin tahti hyytyi, mutta puolustusmoraali oli loistava ja sopeutui siksi heti alaketjujen laitaan. Plussaa siitä, että pystyy pelaamaan myös keskellä. Yksi lempipelaajistani tällä kaudella ja ilman muuta paikka rosterista löytyy syksyllä. Arvosana 8,5.
#13 Brendan Leipsic 44gp 2+11=13, -1
- Väkkärämäinen laituri, joka pääsi pelaamaan kolmosvitjassa ennen kuin treidattiin Vancouveriin. Taitava syöttelijä ja liukas luistelija, mutta maalinteko oli vaikeaa. Kamppailupelaaminen oli koosta johtuen tietysti myös haasteellista. Hivenen kyllä silti harmitti, että Leipsic treidattiin, koska hänellä on potentiaalia. Köyhän miehen Gaudreau toki vielä. Arvosana 7,5.
#24 Oscar Lindberg 63gp 9+2=11, -11 / 3gp 0+1=1, +1
- Lindbergille oli roolia tarjolla kauden alussa, mutta Haula, Karlsson ja Eakin veivät kärkiketjujen sentterien roolit, joten Oscarille jäi luu käteen ja rooli oli sitten lähinnä alaketjujen laidoissa. Viimeistely oli takkuista, vaikka yhdeksän maalia syntyikin. Melko valju maku jäi Lindbergistä, lähinnä täytepelaaja ja ei loistanut millään osa-alueella. Arvosana 6,5.
#90 Tomas Tatar 20gp 4+2=6, -11 / 8gp 1+1=2, +1
- Sama tarina kuin Reavesilla. Runkosarjassa oli vaikeuksia sopeutua, mutta pudotuspeleissä taso parani. Jets-sarjan toisessa pelissä tärkeä avausmaali, joka johti vierasryöstöön ja sarjan voittoon. Pelituntuman puute näkyi siinä, että kiekko karkaili toisinaan lavasta ratkaisuhetkillä. Olen toiveikas Tatarin ensi kauden suhteen ja oletan hänen pääsevän paremmin sisään joukkueeseen syksyllä kenties jossain pysyvässä ketjussa ja sitä kautta nakuttaa 50 pistettä. Arvosana 7-.
#73 Brandon Pirri 2gp 3+0=3, +3
- Loppukaudesta kaksi peliä ylhäällä, kun avainmiehiä huilautettiin ennen pudotuspelejä. Rannelaukaus oli totutun napakka ja sillä tehtiinkin kolme maalia kahdessa pelissä. Farmissa 52 pinnaa 57 otteluun, joten onnistunut kausi siellä ja kenties annettavaa olisi vielä NHL:ssä, mutta onko seura sitten Vegas vai joku muu, vaikea sanoa. Arvosana 8.
#38 Tomas Hyka 10gp 1+2=3, +2
- Harjoituspeleissä paras pistemies, mutta passitettiin farmiin, koska tilaa ei vain ylhäällä ollut rosterisääntöjen vuoksi. Pääsi sitten stunttaamaan kesken kauden ja pelasi kaikissa kolmessa kärkiketjussa. Liike on mainiota ja pehmeät tassut antavat mahdollisuuden tuloksentekoon. Odotan Hykalta ensi kaudella läpimurtoa pelaavaan kokoonpanoon, kunhan saa kesällä vielä lisää voimaa kamppailuihin. Köyhän miehen Marchessault toistaiseksi. Ainoa maali oli hivenen onnekas, kun kiekko tuli ruuhkan läpi takatolpalle, josta sai putata tyhjiin. Arvosana 7.
#28 William Carrier 37gp 1+2=3, -3 / 10gp 0+0=0, -1
- Nelosketjun tärkeä lenkki ennen loukkaantumisiaan. Yhteistyö toimi mainiosti Nosekin ja Bellemaren kanssa ja siinä koostumuksessa nelosketju toimi parhaiten. Pudotuspeleissä jäi mieleen painavista pommeistaan Doughtyyn Kings-sarjassa, harmi vain, että sitten jälleen loukkaantuminen vesitti mahdollisuuden pelata koko pleijarit, mutta onneksi sai pelata viimeisessä finaalissa. Runkosarjassa ajoi useasti röyhkeästi maalille laidasta ja kykeni suojaamaan kiekkoa kulmaralleissa sekä pysymään siinä hyvällä liikkeellä. Arvosana 7,5.
#75 Ryan Reaves 21gp 0+2=2, +2 / 10gp 2+0=2, +2
- Runkosarjassa täysi turhake, jonka liike ei riittänyt karvaukseen ja siten oli jatkuvasti myöhässä tilanteista. Pudotuspeleissä sitten yhtäkkiä massiivinen tasonnosto ja loistavaa pääty- ja kulmapelaamista. Kruununa välieräsarjan ratkaiseva maali Jetsin verkkoon. Arvosana 7,5.
#87 Vadim Shipachyov 3gp 1+0=1, +3
- Rosterisääntöjen vuoksi aloitti kauden paperilla farmissa, jossa ei kuitenkaan pelannut ja välit rikkoontuivat. Lopulta sitten pääsi pelaamaan kolme peliä ylhäällä tehden yhden maalin, mutta Gallant ei antanut ylivoima-aikaa Shipan pelatessa nelossentterin minuutteja, jolloin seurauksena oli lopulta sopimuksen purku ja paluu Venäjälle. Alkukaudella ylivoima ei toiminut, joten siksi olisi ollut jännä nähdä, millaiset seuraukset muutamalla onnistumisella olisi kenties ollut. Liike oli ihan riittävää, mutta hivenen pelin ulkopuolelle Shipachyov lopulta jäi. Arvosana 7.
#25 Stefan Matteau 8gp 0+1=1, +0
AHL-jyrä, joka nostettiin paikkaamaan loukkaantumisia nelosketjuun vajaaksi kymmeneksi peliksi. Kauden ainoa tehopiste tuli muistaakseni joulukuussa prime time -ottelussa Washingtonia vastaan. Kohtalaisen vahva jässikkä painimaan laidoissa, mutta Carpenter täytti saman roolin kiekollisempana versiona, joten Matteau ei kauaa ylhäällä viihtynyt. Arvosana 6+.