Lämpö

Jäsen
Olen Ilveksen kauden osalta kyllä todella positiivisella mielellä ja uskon, että tämä joukkue yltä kuuden sakkiin. Mutta aikamoisen yläkanttiin on jotain arvioitu, jos Ilves on koko porukan kärjessä lähtökohtaisesti :D
Voi olla, että samalla kun jätin Ässät arvostelematta, olisi pitänyt jättää myös Ilves.

Karri Kivi on jumalasta seuraava, Ilveksellä on (vähintään) kuus hyvää pakkia, maalivahtina Dostal, joka on noussut samanlaiseen kulttimaineeseen kun muutama vuosi sitten Godla, liigaan laaja hyökkäyskalusto, jota johtaa yksi liigan parhaista senttereistä, Arttu Ruotsalainen, vaikka ei Ässissä saanut aikaan kuin yhden maalin perseellä (vaiko luistimen kauttako se meni...). Joka tapauksessa, Ilveksestä on helppo tykätä.
 

fakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL/Liiga/KHL
13. Ässät

Porilaisten viime kausi oli kymmeneen vuoteen joukkueen huonoin. Toissa kauden puolivälieräjoukkueesta sarjataulukon viimeiseksi, 20 pisteen erolla seuraavaan. Epäonnistuminen onneksi havaittiin riittävän ajoissa ja organisaatiossa nöyrryttiin tekemään muutoksia välttyäkseen totaaliselta katastrofilta. Päävalmentaja ja urheilutoimenjohtaja saivat vuoron perään lähteä. Taloudellinen tulos käännettiin lopulta voitolle muun muassa epäurheilumaisesti myymällä joukkueen kärkipelaajat. Pelipaikat täytettiin Kivenmäen, Killisen ja Ketolan kaltaisilla nuorilla lupauksilla, joille kerrytettiin elintärkeää kokemusta isoissakin rooleissa. Pettymyksistä huolimatta, mikä tärkeintä, porilaisfanit eivät kannattamaansa seuraansa hylänneet. Isomäelle vetäytyi loppukaudella keskimäärin 5000 päinen yleisö, mitä voidaan pitää aika hyvänä lukuna joukkueelle, joka ei puoleen vuoteen pelannut enää muusta kuin pelaamisen ilosta, jos siitäkään.

Valmennus

Suunnanmuutosta lähdetään hakemaan uuden päävalmentajan kokeneen Ari-Pekka Selinin voimin. Keväällä kesken kauden IFK:sta potkut saaneella Selinillä ei ole Ässissä käytössään IFK tai TPS-aikojen kaltaista tähtisikerlmää, vaan urallaan eteenpäin puskevia ja paikalleen rullaamaan jääneitä pelimiehiä, joiden nimillä ei, ainakaan vielä, käydä kuumaa pelipaitakauppaa hallin käytävän fanikaupassa. Selin on valmentajaurallaan ensimmäistä kertaa tällaisessa tilanteessa. Edessä oleva työ on iso ja haasteellinen, mutta aikaa on annettu, eikä menestyspaineet tällä kertaa hengitä niskassa.

Hyökkäys

Sami Lähteenmäki – Peter Tiivola – Niko Kivelä
Mikko Salmio – Tylor Spink – Tyson Spink
Roni Hirvonen – Otto Kivenmäki – Lenni Killinen
Jouka Juhola – Niklas Appelgren – Aleksi Rekonen
Miro Mäkinen


Tarkastellessa joukkueen hyökkäystä ei voi välttyä huomaamasta, että takuuvarmat suorittajat puuttuvat. Peter Tiivolalla on joukkueen ainoana pelaajana allaan yli 20 pisteen kausi pääsarjatasolla. Viime kaudella valtaosan kaudesta loukkaantuneena olleelta Sami Lähteenmäeltä olisi toki todennäköisesti nähty samankaltainen suoritus. Odotuksiin nähden huonon kauden pelanneet Aleksi Rekonen ja Mikko Salmio aloittavat sopimuksensa viimeisen vuoden, viime kauden näytöillä jatkosopimusta on turha tarjota. Myöhemmällä iällä liigatasolle yltänyt Niklas Appelgren pelasi kokonaisuudessaan ihan tasapaksun kauden vähän jokaisessa roolissa ja ansaitsi täten keväällä kahden vuoden jatkon patapaitaan.

A-junioreissakin osan kaudesta pelannut Otto Kivenmäki murtautui lopulta ihan ykkösketjun laidalle, tuleva kausi olisi tarkoitus aloittaa sentterinä. Kivenmäen alkukausi meni totutellen liigatempoon ja aika tehottomasti, mutta loppukaudesta taisi olla ihan joukkueen tehokkain pistemies. Kivenmäellä on alkusyksystä lähtien taatusti valtavat näyttöhalut U20-kisajoukkueeseen, jonne hän ei viime kaudella lopulta päässyt. Espoosta Poriin saapunut 17-vuotias Roni Hirvonen tulee saamaan myös näyttöpaikan. Hirvonen on ikäluokkansa yksi lupaavimmista pelaajista, ellei lupaavin. Jo viime kaudella väläytellyt Lenni Killinen täydentää kolmikkoa. Kaiken osuessa nappiin Ässillä on jo tulevalla keväällä käsissään vastuuta janoava ja tulosta tekevä kolmikko: Killinen – Kivenmäki – Hirvonen, johdattamassa porilaisia kohti kympin sakkia.

Ässien pelaajahankinnat suuntasivat lähinnä Ruotsiin. Kaksi viime kautta SHL’ää pelanneilta Spinkin kaksosilta odotetaan tulosta. Kaksosia on kuvailtu työteliäiksi ja ahkeriksi kahdensuunnan hyökkääjiksi, joilta löytyy jonkinlainen Patasydän jo omasta takaa. Örebrossa kanadalaiskaksoset eivät saaneet kanavoitua yliopistoaikojensa ja yhden ECHL-kauden pistemääriä odotetulle tasolle. Veljeksistä Tyson joutui jopa viime kaudella käymään hakemassa vauhtia Ruotsin juniorisarjasta, Superelitistä – 26-vuotiaana. Jatkoa tuskin olisi tullut, joten oli aika pakata laukut ja vaihtaa osoitetta. Kohteeksi valikoitui Liiga ja Pori.

Kotimaasta vahvistuksina ja pelipaikoista kilpailemaan saapuvat 12 maalia viime kaudella Pelicansissa tehnyt Niko Kivelä ja viimeiset viisi kautta lähinnä Mestistä pelannut Miro Mäkinen, joka on muuten aloittamassa ensimmäisen kauden eri joukkueessa ilman kaksoisveljeään Attea.

Sakari Salmisen ja Jarno Kärjen jättämiä aukkoja ei ole täytetty, eikä varmaan uudelleenrakentamisen ja budjettisyiden vuoksi aiotakaan. Uskoa löytyy nuoriin ja piilevän potentiaalin toivotaan puhkeavan kukkaan. Nuoruus, potentiaali ja terve kilpailu ovat avainsanoja niin Ässien hyökkäyksessä, puolustuksessa kuin tolppienkin välissä.

Puolustus

Jyri Marttinen – Tommi Taimi
Simon Åkerström – Jakob Stenqvist
Markus Niemeläinen – Saku Salmela
Aleksi Varttinen


Alakerran isäntänä häärää veteraanipakki Jyri Marttinen. Syyskuussa 37 vuotta täyttävä Marttinen kellotti viime kaudella Ässissä lähemmäs 25 minuutin peliaikoja ottelua kohden. Eniten koko Liigasta. Voi pelata roolissa kuin roolissa, mutta ennen kaikkea näyttäytyy esimerkkinä muuten aika nuorelle ja kokemattomalle puolustukselle.

Valtaosan viime kaudesta loukkaantumisista kärsinyt joukkueen kapteeni Tommi Taimi on joukkueen kiekollinen moottori ja kuuluu Marttisen ohella joukkueen kokeneempaan kaartiin. Taimen viime kaudet ovat kuitenkin olleet rikkonaisia tai muuten vain vaikeita. Parhaimmillaan porilaiskasvatti on ollut ihan liigan kiekollisten pakkien eliittiä ja tyrkyllä muun muassa maajoukkuemiehistöön. Tuleva kausi onkin Taimen uran kannalta elintärkeä. Ilman onnistumista hän voikin hyvästellä kapteeninlaattansa ja etsiä seuraavaa työnantajaa ennemminkin puoliammattilaissarjoista.

Viime kaudella tyhjennysmyyntien seurauksena takuuvarmat pelipaikat saaneilla Saku Salmelalla ja Aleksi Vartisella on nyt liuta muitakin halukkaita tavoittelemassa peliaikaa. Ässillä on kokonaisuudessaan yksitoista puolustajaa rosterissa, joista toki Ketola ja Matinmikko voivat ikänsä puolesta pelata vielä A-junioreissakin. Kilpailu tulee olemaan kovaa ja näkisin hyvin todennäköisenä vaihtoehtona, että pari heistä laitetaankin pelaamaan isommilla minuuteilla jossain muualla.

Myös puolustushankinnoissa oltiin yhteydessä länsinaapuriin. Allsvenskanissa IF Björklovenia edustaneet Simon Åkerström ja Jakob Stenqvist liittyivät porilaisvahvuuteen. Molemmat ovat ilmeisesti ihan hyviä kiekon kanssa ja liikkuvat hyvin. Stenqvistillä on myös parin vuoden takaa NHL-varaus ja muutamia juniorimaajoukkuepelejä allaan. Saattavat olla ihan kelvollisiakin pelimiehiä.

Lisäksi HPK:ssa viime kaudella Suomen mestaruuden voittanut Markus Niemeläinen vaihtaa Ässiin hakemaan totaalista läpimurtoa. Niemeläinen on isokokoinen, hyvä yleispuolustaja, josta on viime kausina puhuttu yllättävän vähän. Hänelläkin tavoite on varmasti edelleen rapakon takana, eikä muuten yllättäisi yhtään, mikäli näin vuoden päästä tapahtuisikin. Sen mukainen trendi on nyt ollut.

Maalivahdit

Daniil Tarasov (Sami Aittokallio)

Neljä vuotta kestänyt rakkaustarina Andreas Bernardin kanssa tuli helmikuussa päätökseen. Uutta romanssia lähdetään työstämään venäläislupaus Daniil Tarasovin kanssa. Tarasov on monelle suomalaiselle täysin tuntematon kaveri, pelasihan hän viime kaudella sarjaa, jota ei Suomessa varmaan seuraa kukaan. Kyseessä on kuitenkin yksi ikäluokkansa lupaavimmista venäläisvahdeista ja usean ulkomaalaisen asiantuntijan papereissa Veini Vehviläisen edellä astumassa Sergei Bobrovskin jättämiin saappaisiin Blue Jackets-organisaatiossa. Todella mielenkiintoinen hankinta.

Myös Henri Kiviaho sai viimein lähteä sarjatasolle jonne kuuluukin. Toiseksi maalivahdiksi Ässät hankki viime kaudella Sporttia edustaneen Sami Aittokallion, joka saattaa hyvyydellään pilata kokonaan Tarasovin kehityskauden. Viime kaudella Aittokallio oli luokattoman huono, mutta paransi kuitenkin loppukautta kohden. 27 vuotta täyttävä Aittokallio ei varmasti ole vielä valmis luukkuvahdin rooliin, vaan nostaa riman mahdollisesti Tarasovin kannalta jopa liian korkealle.

Yhteenveto

Ässillä on peruselementit oikeastaan aika hyvin kasassa. Ei käy kuitenkaan kiistäminen, että joukkue nojaa vahvasti nuoruuden ja potentiaalin varaan. Kilpailu tulee olemaan kiivasta jokaisella pelipaikalla, eikä varmoja pelipaikkoja ole kellekään tarjolla. Viime kauteen nähden suunta voi olla kuitenkin vain ylöspäin, alaspäin ei oikein enää pääse. Sanotaan, että altavastaajana on aina helpompi pelata. Asioiden osuessa nappiin kymppisija ei välttämättä ole niin kaukana kuin voisi kuvitella.
 

kananlento

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Pittsburgh Penguins, ManU, NP Ice Hawks
Voi olla, että samalla kun jätin Ässät arvostelematta, olisi pitänyt jättää myös Ilves.

Karri Kivi on jumalasta seuraava, Ilveksellä on (vähintään) kuus hyvää pakkia, maalivahtina Dostal, joka on noussut samanlaiseen kulttimaineeseen kun muutama vuosi sitten Godla, liigaan laaja hyökkäyskalusto, jota johtaa yksi liigan parhaista senttereistä, Arttu Ruotsalainen, vaikka ei Ässissä saanut aikaan kuin yhden maalin perseellä (vaiko luistimen kauttako se meni...). Joka tapauksessa, Ilveksestä on helppo tykätä.
Juu, olet kyllä ihan oikeassa, että on vaikea olla tykkäämättä joukkueesta joka on täynnä lupaavia ja taitavia pelaajia sekä valmennusjohdon, joka osaa todella johtaa nuorta joukkuetta. Mutta veikkaan, että Ilves tulee olemaan jonkin verran vuoristoratajoukkue. Nuoria kuitenkin paljon ja nallipyssypelejä osuu varmasti joukkoon.

Mutta kuuden sakkiin ihan realistista ja varmasti viihdyttävä joukkue tulee olemaan.
 
7.2.2017 Uusi Ilves

Mälkiä

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Keväällä kesken kauden IFK:sta potkut saaneella Selinillä ei ole Ässissä käytössään IFK tai TPS-aikojen kaltaista tähtisikerlmää, vaan urallaan eteenpäin puskevia ja paikalleen rullaamaan jääneitä pelimiehiä, joiden nimillä ei, ainakaan vielä, käydä kuumaa pelipaitakauppaa hallin käytävän fanikaupassa. Selin on valmentajaurallaan ensimmäistä kertaa tällaisessa tilanteessa. Edessä oleva työ on iso ja haasteellinen, mutta aikaa on annettu, eikä menestyspaineet tällä kertaa hengitä niskassa.
Tähän on sanottava sen verran, että Selinhän murtautui liigatason päävalmentajien joukkoon juuri tällaisessa tilanteessa SaiPassa 2008-2012. Pelaajabudjetti oli SaiPalla tuolloin jatkuvasti pienin tai yksi pienimmistä, mutta tästä huolimatta joukkue pelasi hyvin organisoitua kiekkoa ja sijoittui tasaisen varmasti (yhtä kautta lukuun ottamatta) 2-3 sijaa budjettiaan ylemmäs. Sitähän Selin ei vielä ole oikein onnistunut todistamaan, että hän pystyisi saamaan kovan materiaalin lentoon.
 
"Keskitytään siihen, mitä meillä on, eikä siihen, mitä meillä ei ole."

kananlento

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Pittsburgh Penguins, ManU, NP Ice Hawks
Tähän on sanottava sen verran, että Selinhän murtautui liigatason päävalmentajien joukkoon juuri tällaisessa tilanteessa SaiPassa 2008-2012.
Jep, ja tätä ennen mies oli nimettömän joukkueen ruorissa jo Ilveksessä 2001-2003. Tuolloin matka tyssäsi potkuihin kesken toisen kauden.
 
7.2.2017 Uusi Ilves

fakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL/Liiga/KHL
@TheRimpula @kananlento Oon hieman liian voimakkaasti tuon kirjoittanut, joten teillä ihan hyvät poiminnat. En kuitenkaan tarkoittanut tota ihan noin, vaan että Selin on ensimmäistä kertaa joukkueessa, joka on 1) Budjetiltaan alhainen ja 2) siirtyy suoraan sinne muualta. Ilves- ja Saipa-kausilla Selin oli ensin noissa joukkueissa apuvalmentajana. Mielestäni tilanne on eri ja sitä oon tosiaan tarkoittanut.
 

fakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL/Liiga/KHL
14. SaiPa

Juhlakausi oli ja meni. Odotukset oli varmasti ensimmäistä kierrosta pidemmällä. Minimitavoite kuitenkin saavutettiin. Kauden päätteeksi ovet kävivät molempiin suuntiin tiuhaan tahtiin. Kymmenen tehokkaimman pelaajan joukosta vain kaksi jäi. Tero Lehterällä on nyt paljon uusia legopalikoita leikkilaatikossa.

Valmennus

Lehterä sai johdatettua SaiPan toistamiseen kympin joukkoon. Hyvin alkaneen syksyn seurauksena Lehterä sai jatkosopimuksen jo hyvissä ajoin ja aloittaa nyt kolmannen kautensa lappeenrantalaisten peräsimessä. Lehterää pidetään hyvänä nuorten pelaajan valmentaja, mistä johtuen SaiPan ensi kauden joukkue on hyvinkin nuorisovetoinen. Yhtä hyvää ja laajaa materiaalia Lehterällä ei ole nyt saatavilla. Kaksi tähtiluokan nimeä saattoivat syödä liian ison palan budjetista. Kolmas kausi ja kolmas pudotuspelipaikka kuulostavat ainakin ennakkoon onnistumattomalta yhtälöltä.

Hyökkäys

Tomas Zaborsky – Teemu Ramstedt – John Persson
Joni Nikko – Micke Saari – Emil Oksanen
Anssi Löfman – Santeri Virtanen – Elmeri Kaksonen
Tomi Iso-Mustajärvi – Ville Koho – Ville Vainikainen
Matias Mäntykivi


Kaikki katseet kiinnittyvät joukkueen kirkkaimpiin tähtihankintoihin Tomas Zaborskyyn ja Teemu Ramstedtiin. Toisilleen jo entuudestaan tutut pelaajat olivat muutama vuosi sitten HIFK:ssa tappavan tehokas kaksikko. Yhteisen tien erottua kummankaan viime kaudet eivät ole olleet läheskään samanlaista ilotulitusta. Ramstedt oli jopa kokonaan pelaamatta viime kauden perheenlisäyksen vuoksi, poikkeuksellinen ratkaisu pelaajalle parhaassa peli-iässä. Lappeenrannassa on valtavat odotukset tähän kaksikkoon, ja ikävä kyllä heidän pelipanoksestaan on täysin riippuvainen tulevan kauden pistelaari.

Kolmas kovan luokan hankinta on ruotsalainen John Persson. Isokokoinen voimahyökkääjä, joka on viimeiset neljä kautta pelannut Ruotsissa. Saipa on totutusti ollut hyvä ulkomaalaishankintojen kanssa, ja tuskin Persson on tästä myöskään mikään poikkeus. Zaborsky – Ramstedt – Persson kuulostaa ennakkoon kovalta kolmikolta.

Kesken viime kauden Jyväskylästä Lappeenrantaan saapunut Micke Saari oli positiivinen ilmestys. Päävalmentaja Lehterälle tuttu mies jo Bluesin ajoilta. Lehterä on julkisesti todennut pitäneensä Saarea parempana pelaajana kuin silloista joukkuekaveri Antti Suomelaa. Saari kamppailee yhdessä muutaman vuoden nuoremman Santeri Virtasen kanssa kakkossentterin paikasta. Virtasella on allaan onnistunut debyyttikausi ja hän osoittautui etenkin loistavaksi alivoimapelaajaksi kantaen Ville Kohon jälkeen toisiksi eniten alivoimavastuuta hyökkääjistä.

Kapteeni Kohon lisäksi viime kausina loukkaantumisista kärsineet Anssi Löfman, Elmeri Kaksonen ja Joni Nikko edustavat Zaborskyn ja Ramstedtin ohella hyökkäyksen kokeneempaa kaarta. Muutoin hyökkäys on aika kokematon ja nuoria tullaan varmasti ainakin alussa kierrättämään vähän siellä sun täällä.

Nuorista Emil Oksanen, Aatu Luusuaniemi, Topi Piipponen ja Matias Mäntykivi pääsivät jo viime kaudella peleille enemmän tai vähemmän. Heistä on kuitenkin erittäin vaikea lähteä veikkaamaan, kuka tai ketkä vakiinnuttaa paikkansa varminten. Venäläinen Yaroslav Alexeyev vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta tapaukselta.

Puolustus

Robin Salo – Mario Grman
Erik Autio – Jere Seppälä
Markus Kojo – Simo-Pekka Riikola
Jere Sneck


Puolustuksesta poistui kolme tärkeintä palasta: Kalle Maalahti, Brenden Kichton ja Vladimir Denisov. Maalahti kantoi valtavan vastuun niin tasakentällisin kuin ylivoimalla ja alivoimalla. Kichton taas sai toisiksi eniten peliaikaa ylivoimalla ja Denisov alivoimalla.

Robin Salo alkoi viime kaudella olla ajoittain sitä, mitä hänestä on viimeiset kuusi vuotta odotettukin: kiekkovarma kahden suunnan dynaaminen puolustaja. Rooli vaikuttaisi myös kasvavan ja napsun verran paremman kauden pelatessaan, Salo pääsee ensi kesänä allekirjoittamaan nimensä tulokassoppariin.

Erik Aalto, Jere Seppälä ja Markus Kojo ovat takuuvarmoja suorittajia. Puolustus näyttää poistumista huolimatta yllättävänkin mallikkaalta. Slovakialainen Mario Grman täydentää edellä mainitun viisikon. Grman kiekkoili viime kauden KHL:n huonoimman joukkueen Slovan Bratislavan takalinjoilla. Vielä aika nuoresta Slovakian maajoukkuepuolustajasta on lupa odottaa ihan kelvollista pelimiestä.

Puolustuksen kuudennesta paikasta kilpailevat Lukossa pieneen rooliin jäänyt Simo-Pekka Riikola, Jere Sneck, Kasperi Torikka ja ikuinen lupaus Veeti Vainio. Tuleva kausi aika lailla osoittaakin, tuleeko Veeti Vainiosta koskaan oikeasti ammattillaisjääkiekkoilijaa.

Maalivahdit

Niclas Westerholm (Karolus Kaarlehto)

Lappeenrannassa on saatu nauttia viime vuosina tasokkaasta maalivahtipelaamisesta. Jussi Markkanen oli monta vuotta sarjan eliittiä, ja lopulta Frans Tuohimaakin osoittautui oivalliseksi manttelinperijäksi. Jää nähtäväksi, onko nuorista Niclas Westerholmista ja Karolus Kaarlehdosta tasokkaan maalivahtipelaamisen jatkajiksi.

Westerholm on Nashville Predatorsin sopimuspelaaja ja kuuluu sarjan lupaavimpien maalivahtien joukkoon. Viime kaudella kymmenisen pelin verran vastuuta saanut Westerholm muun muassa nollasi Kärppien ja Tapparan tulivoimaiset hyökkäykset. Se jos jokin kertoo hänen potentiaalistaan.

Kaarlehto on Westerholmin ikätoveri. Viime kaudella Mestiksen mestaruuden torjunut Kaarlehto ei ole vielä saanut näyttöpaikkaa Liigassa. Tulevalla kaudella hän tulee sen saamaan ja lähteekin tosissaan kilpailemaan ykkösmaalivahdin paikasta. Kaarlehdon kaltaiselle maalintekijälle ainakin Rauman Äijänsuo kannattaa katsastaa.

SaiPan maalivahtikaksikko on yksi liigahistorian kokemattomimmista kauteen lähtiessä. Sitä voidaan syystäkin epäillä ja leimata joukkueen suurimmaksi epävarmuustekijäksi. Perusteltu tietoinen riski seurajohdolta.

Yhteenveto

SaiPan materiaali nojaa liikaa yksittäisten pelaajien varaan. Hyökkäyksestä uupuu varmuus ja laajuus. Nuorilla pelaajilla on tosin tapana lyödä juuri tällaisissa tilanteissa läpi. Puolustuksesta saattaa tulla joukkueen suurin vahvuus, mikä toki vaatii myös sen, että Westerholm jatkaa kehitystään vielä pari pykälää ylöspäin siitä mihin viime kaudella jäi. Paikka kympin joukossa ei tule olemaan mikään itsestäänselvyys.
 
Viimeksi muokattu:

fakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL/Liiga/KHL
15. Jukurit

Mikkeliläiset jatkavat edelleen ensimmäisen pudotuspelipaikkansa metsästystä. Valitettavasti menestyskäyrä on kausi kaudelta ollut laskeva – nousevan sijasta. Joukkuetta on rakennettu tuttuun tapaan maltillisesti, eikä vaihtuvuutta viime kauteenkaan nähden pahemmin ole. Tulevan kauden joukkueessa on edelleen jäljellä kaksitoista samaa pelaajaa kuin Jukureiden ensimmäiseltä liigakaudelta. Kuinka kauan Mikkelissä vielä jaksetaan katsoa häviämistä?

Valmennus

Pekka Kangasalusta aloittaa toisen päävalmentajakautensa Mikkelissä. Kangasalustan Jukurit oli mielestäni heti paljon raikkaampi ja vapaampi hyökkäämään kuin Dufvan aikakauden aikana. Tulevan kauden rosterille sopii hyvin hieman hyökkäysvetoisempi pelitapa. Rajallisilla resursseilla ei voi kuitenkaan odottaa mitään ihmetulosta. Pudotuspelipaikka olisi Kangasalustalle menolippu saman tien kirkkaampiin valoihin.

Hyökkäys

Vadim Pereskokov – Fredric Weigel – Mika Partanen
Miika Roine – Henri Nikkanen – Jesper Piitulainen
Julius Vähätalo – Charlie Sarault – Kristian Tanus
Joonas Kalliola – Valtteri Hotakainen – Teemu Henritius
Ville Leskinen


Jukurit päästi jostain syystä kolmikautisen luottosentterinsä Turo Asplundin menemään. Liigan yksi aliarvostetuimmista keskushyökkääjistä kantoi isoa vastuuta mikkeliläisten keskikaistalla. Myös Markku Flinck, Nestori Lähde ja Joona Jääskeläinen saivat lähteä.

Hyökkäystä on vahvistettu ulkomaalaisvahvistusten voimin. Ruotsista saapuva Fredric Weigel on tahkonut ruotsalaisia alasarjoja viime vuodet. Kanadalainen Charlie Sarault taas eurooppalaisia pikkuliigoja. Heidän ympärilleen pitäisi rakentaa uudet kärkiketjut, mutta molemmat ovat aivan totaalisia kysymysmerkkejä.

Miika Roine, Mika Partanen ja Vadim Pereskokov olivat viime kaudella joukkueen tehokkaimpia pelaajia, ja heidän niskaansa kasaantuu vastuu tuloksenteosta myös tulevalla kaudella. Voi muuten olla, ettei heistä tule ketään näkemään Mikkelin aurinkoista kevättä, mikäli joukkue noudattaa viime kevään taktiikkaansa.

Tapparasta lainalla olevaa Kristian Tanus pelasi ajoittain varsin näppärästi menneellä kaudella. Viime kaudella A-junioreiden pistepörssin voittanut Heikki Huttunen yrittää murtautua kärkikenttiin, samoin kuin kesällä NHL’nkin varattu keskushyökkääjä Henri Nikkanen.

Kelpaisiko Teemu Henritius, Joonas Kalliola, Ville Leskinen, Valtteri Hotakainen tai Janne Ritamäki mihinkään muuhun liigajoukkueeseen kuin Jukureihin?

Puolustus

Jakub Galvas – Mikko Kokkonen
Samuli Piipponen – Jimi Jalonen
Ville Hyvärinen – Antti Jaatinen
Alexander Yakovenko


Puolustus on kahtena viime kautena voinut nojautua sen ykkösnimeen Teemu Suhoseen, joka taisi parhaimmillaan pelata lähes puolta tuntia ottelua kohden. Häikäisevän toissa kauden jälkeen Suhosen kyvyt rekisteröitiin muuallakin ja hänen ensi kausi kuluukin Tapparan riveissä.

Suhosen rooliin on eniten tyrkyllä kesällä NHL’n varattu kaikkien aikojen Liigan nuorin kiekkoilija Mikko Kokkonen. Kokkosesta on tulossa mainio kahdensuunnan puolustaja, joka osoitti jo viime kaudella paikoittain oivaa osaamistaan. Pitää muistaa, että Kokkonen täytti vasta viime tammikuussa 18 vuotta. Muun muassa Miro Heiskanen teki tuossa iässä kauden aikana yhdeksän pistettä vähemmän kuin Kokkonen.

Mairitteleva hankinta Jukureilta on 20-vuotias tshekkipuolustaja Jakub Galvas. Galvas on ollut Tshekin juniorimaajoukkueiden vakionimi jo vuosia. Kolme viime kautta hän on täyspäiväisesti kiekkoilut kotimaansa pääsarjassa. Saattaa nousta isoksikin nimeksi kauden edetessä.

Toistaiseksi try-outilla operoiva venäläinen Alexander Yakovenko teki viime kaudella aivan poskettomat tehot USAn juniorisarjassa. Jukureiden nuorten puolustajien listaa voidaan jatkaa vielä Jimi Jalosen, Samuel Kemppaisen, Aku Alhon ja Axel Rindellin muodossa. Jukureilla on todella paljon nuorta kyvykkyyttä hankittuna peräpäähän.

Samuli Piipponen, Antti Jaatinen ja Ville Hyvärinen yrittävät parhaansa mukaan luoda puolustuksen kivijalan. Kolmikko vastasi viime kaudella pääosin joukkueen alivoimapelaamisesta. Ovat luonteeltaan peruspuolustajia, joille Jukurit on mahdollistanut elintärkeän kokemuksen pelata Liigaa.

Maalivahdit

Sami Rajaniemi (Juhana Aho)

Jukurit on koko liigataipaleensa luottanut Sami Rajaniemeen, joka on pelannut 152 Jukureiden liigapeliä 180 mahdollisesta. Aivan älytön määrä. Rajaniemi on tällä hetkellä yksi liigan parhaimmista maalivahdeista, vaikka pelaakin Jukureissa. Heidän heikohkon puolustuksensa vuoksi hän ei saa kuitenkaan ansaitsemaansa arvostusta.

Juhana Aho on taas ollut ihan kelvollinen kakkosmaalivahti. Jukureiden resursseihin nähden ei ole mielestäni edes kannattavaakaan lähteä vaihtamaan hyvin toimivaa kaksikkoa, toivoen saaden jostain jotain vielä parempaa.

Yhteenveto

Hyökkäyksen ulkkarihankinnat vaikuttavat alelaarin poistotuotteilta. Tuleeko Mikko Kokkosesta Teemu Suhosen korvaaja? Puolustajien keski-ikä saattaa joissain otteluissa jäädä alle 21 vuoteen. Sami Rajaniemen pitää jälleen jaksaa pelata 50 ottelua. Mikkeliläisten joukkuehistorian ensimmäinen pudotuspelipaikka vaikuttaa hyvin hyvin kaukaiselta haaveelta.
 

fakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL/Liiga/KHL
Tässä vielä kokonaisuudessaan kaikki:

1. Tappara
2. HIFK
3. Kärpät
--------------------------------------------------------------
4. Lukko
5. Ilves
6. JYP
7. HPK
8. TPS
---------------------------------------------------------------
9. Pelicans
10. KalPa
11. Sport
12. KooKoo
13. Ässät
14. SaiPa
15. Jukurit

Toivottavasti edes joku oli ihan hyvä. Iso työ näissä ainakin oli, ei näitä yhden illan aikana tosiaan kirjoteta.
 
Viimeksi muokattu:

Salt

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Taistelevat Irlantilaiset & Golden Boys
Mitä helvettiä?! Ässät muka parempi kuin SaiPa?! Ei voi olla totta... ;)

Pidän SaiPan hyökkäyksestä, JOS Löfman, Kaksonen ja Koho pysyvät terveinä, niin tuovat kokemusta kehiin. Puolustus onkin sitten se akilleen kantapää. Sen mukana kuollaan tai tehdään ihmettä. Maalivahdit ovat mielestäni parempia kuin muiden joukkueiden kannattajat vielä ymmärtävät. Kokonaisuudessaan kuitenkin SaiPalta ja Jumala-Terolta vaaditaan Idän ihmettä ensi kaudella. Kyllä nämä ennakkoarviot ovat SaiPan kohdalla hyvin kutinsa pitäneet pari viimeistä kautta.
 

Via Dolorosa

Jäsen
Suosikkijoukkue
JVDT
Jännää nähdä miten runkosarja tulee päättymään. Nopealla vilkaisulla varmasti 3 ensimmäistä sijaa miehittää Tappara, HIFK ja Kärpät ja yksipuolisesti Jukurit jumbona. Sijat 4-10 voisi melkein suorittaa vetämällä joukkueita hatusta ja tässä hajonta onkin eri arvioissa eittämättä suurin. Ilves taitaa olla näistä joukkueista ainoa, jonka kaikki ovat sijoittaneet 6 parhaan joukkoon, vaikka itse pidän joukkuetta ehkä todennäköisimpänä jäävän ulkopuolelle lopuksi. Potentiaalia on molempiin suuntiin.
 
1963

JD #17

X Leevi X

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK ja Chicago Blackhawks
Ilves taitaa olla näistä joukkueista ainoa, jonka kaikki ovat sijoittaneet 6 parhaan joukkoon, vaikka itse pidän joukkuetta ehkä todennäköisimpänä jäävän ulkopuolelle lopuksi. Potentiaalia on molempiin suuntiin.
Ilveksen nuori joukkue on uhka ja mahdollisuus. Monet tuntuvat täällä yleisellä palstalla näkevän vain tuon mahdollisuutena. Itse veikkaisin kauden olevan aikamoinen vuoristorata viime kauden tapaan. Mahdollisuudet on kuudensakissa, mutta uhkakuvia on paljon varsinkin kun joukkueella on nuoria pelaajia avainrooleissa.
 
Suosikkijoukkue
Tappara
Ilveksen nuori joukkue on uhka ja mahdollisuus. Monet tuntuvat täällä yleisellä palstalla näkevän vain tuon mahdollisuutena. Itse veikkaisin kauden olevan aikamoinen vuoristorata viime kauden tapaan. Mahdollisuudet on kuudensakissa, mutta uhkakuvia on paljon varsinkin kun joukkueella on nuoria pelaajia avainrooleissa.
Kaikenkaikkiaan keskivertoheikit ennakoissa melkein poikkeuksetta yliarvostavat potentiaalia ja aliarvioivat rutiinia.
 

heavylutaa18

Jäsen
Suosikkijoukkue
Saimaan Pallo, Seattle Kraken
Hyvää työtä teette ennakoiden kirjoittajat, kiitos näistä, kiva lukea ja menee kesä mukavasti eteenpäin kohti syksyä. Vielä kun viitsisitte joukkueiden nimet kirjoittaa oikein.
 
Maassa jota sika johtaa porsaat pyrkii ylöspäin

Ralph

Jäsen
Hyvää työtä teette ennakoiden kirjoittajat, kiitos näistä, kiva lukea ja menee kesä mukavasti eteenpäin kohti syksyä. Vielä kun viitsisitte joukkueiden nimet kirjoittaa oikein.
Onhan tuossa kuitenkin 80 prosenttia joukkueiden nimistä oikein, joten melko hyvin.
 
"Ralph is known for his hilariously random one-liners, positive attitude and pure loopiness."

Walkin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK&Pittsburgh Penguins
Tässä vielä kokonaisuudessaan kaikki:

1. Tappara
2. IFK
3. Kärpät
--------------------------------------------------------------
4. Lukko
5. Ilves
6. Jyp
7. HPK
8. TPS
---------------------------------------------------------------
9. Pelicans
10. Kalpa
11. Sport
12. Kookoo
13. Ässät
14. Saipa
15. Jukurit

Toivottavasti edes joku oli ihan hyvä. Iso työ näissä ainakin oli, ei näitä yhden illan aikana tosiaan kirjoteta.
Mukavaa luettavaa oli ja suurimmaksi osaksi olen samaa mieltä/ostan näkemyksesi. Näkisin itse Pelsut ja HPK:n ylempänä kuin Jypin ja sitten SaiPan ylempänä kuin KooKoo ja Ässät. Mutta kiitos :)
 
"I hate losing. Sometimes I think that I hate losing more than I enjoy winning." - Coach Mike Sullivan

fakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL/Liiga/KHL
SaiPan sijoituksen polkee noinkin alas liialliset kysymysmerkit, keskivertoheikin rutiinin ja potentiaalin aliampumiset. Tilanne olisi aivan eri, mikäli Teemu Ramstedt ei olisi ollut vuotta pelaamatta, Micke Saaren näytöt ulottuisivat kahta kuukautta pidemmälle aikavälille ja Niclas Westerholm olisi jo ollut se ykkösmaalivahti, eikä parikymmentä peliä pelannut kakkonen. Jos sä joudut asettaa kysymysmerkit sun ykkössentteriin, kakkossentteriin ja ykkösmaalivahtiin samalla kun joudut vielä miettimään, kuka onkaan sun joukkueen ykköspakki, niin jääkö sulle tärkeimmistä palasista mitään muuta jäljelle kuin tv-studioissa pyörivä päävalmentaja?
 
Suosikkijoukkue
Jouel Awrmiia
Ai perkele, mullakin meni yksi väärin kun en tajunnut KooKoota.
Jyp ja Kookoo ainakin ovat ihan oikeat kirjoitusasut. Pitääkö tämä jokavuotinen ihmetyksen aihe taas käydä läpi. KalPa, SaiPa ja HIFK olivat väärin.
 
he’s like a lizard, the way a lizard takes his tongue and sticks it as far as it does and retrieves what it was trying to do - Paul Fenton, 2019

Lepranmies

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Vaasan Sport, Philadelphia Flyers
SaiPan sijoituksen polkee noinkin alas liialliset kysymysmerkit, keskivertoheikin rutiinin ja potentiaalin aliampumiset. Tilanne olisi aivan eri, mikäli Teemu Ramstedt ei olisi ollut vuotta pelaamatta, Micke Saaren näytöt ulottuisivat kahta kuukautta pidemmälle aikavälille ja Niclas Westerholm olisi jo ollut se ykkösmaalivahti, eikä parikymmentä peliä pelannut kakkonen. Jos sä joudut asettaa kysymysmerkit sun ykkössentteriin, kakkossentteriin ja ykkösmaalivahtiin samalla kun joudut vielä miettimään, kuka onkaan sun joukkueen ykköspakki, niin jääkö sulle tärkeimmistä palasista mitään muuta jäljelle kuin tv-studioissa pyörivä päävalmentaja?
Näinhän se vähän SaiPan osalta menee. Tosin täytyy todeta, että SaiPa on aina ollut organisaatio jossa nuo kysymysmerkit ovat aina ilmassa. Mitään uutta siis tuolla rintamalla ei ole. Lappeenrannassa ollaan tällä hetkellä suhteellisen tyytyväisiä siihen mitä on tarjolla. Ramstedt ja Zaborsky ovat lähtökohtaisesti sellaisia pelimiehiä joita ei ole niillä nurkilla nähty SaiPan nutussa ikinä. Olkoonkin, että Ramstedt ei ole viime kaudella pelannut ja Zaborskyn pelillinen käyrä on ehkä hieman ollut laskussa. Mutta jos tilanne heidän osaltaan olisi toinen, he eivät Lappeenrannassa pelaisi.

Itse en täysin allekirjoita sitä, että ihan järjettömästi kysymysmerkkejä tuossa nyt loppujen lopuksi kuitenkaan olisi. Tämä siis sillä painotuksella, että puhutaan nimenomaan SaiPasta eikä esimerkiksi Tapparasta. Ykkössentteriltä ei Lappeenrannassa voida ikinä odottaa sellaisia lähes 60 pisteen tehopisteitä, joita isompien seurojen kärkihyökkääjiltä odotetaan. Hyökkäys vaikuttaa paperilla ihan riittävän hyvältä jos ykköskentän hyökkääjät tekevät sellaiset 30-50 pistettä mieheen. Pakiston osalta vähän sama juttu kuin hyökkäyksellä, perustaso on varmasti riittävä ja se kärkipakki tullee viime vuosien tavoin sitten syssymmällä.

Maalivahtiosastolla nyt on vähän pakkorako mennä hieman riskillä. Viime vuosina SaiPalla on ollut Markkanen ja Tuohimaa selkeinä ykkösinä mutta nyt kun omista junioreista on nousemassa mahdollinen Kansainvälisen tason maalivahti on hänelle pakko antaa mahdollisuus. Jos ei kummallakaan maalivahdilla lähde toimimaan niin kusessa ollaan. Sitten joudutaan maalivahtikaupoille ja aika varmuudella kausi alkaa olla taputeltu. Mutta suurin kysymysmerkki on siis maalivahtiosastolla.

SaiPa lähtee ennakolta suurena haastajana ensi kauteen, mutta mielestäni SaiPalla on nyt kuitenkin sellainen kärki varsinkin hyökkäyksen osalta joilla on oikeasti näyttöjä tältä tasolta. Kysymysmerkkejä SaiPan osalta on ollut joka kausi mutta suhteellisen ne kysymysmerkit ovat osottautuneet aika voittaviksi arvoiksi. Tätä toivotaan tälläkin kertaa.

Todella kiva on ollut lueskella näitä ennakoita ja aika mielenkiintoiselta alkaa ensi kausi näyttämään. Nautiskellaan nyt vielä helteistä ja muutaman viikon päästä alkaakin olla jo täysi rähinä päällä kaukaloissa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy