Liigajoukkueiden voimasuhteet kaudella 2019–2020

[kananlento]

Tähän on sanottava sen verran, että Selinhän murtautui liigatason päävalmentajien joukkoon juuri tällaisessa tilanteessa SaiPassa 2008-2012.

Jep, ja tätä ennen mies oli nimettömän joukkueen ruorissa jo Ilveksessä 2001-2003. Tuolloin matka tyssäsi potkuihin kesken toisen kauden.

 

[fakki]

@TheRimpula @kananlento Oon hieman liian voimakkaasti tuon kirjoittanut, joten teillä ihan hyvät poiminnat. En kuitenkaan tarkoittanut tota ihan noin, vaan että Selin on ensimmäistä kertaa joukkueessa, joka on 1) Budjetiltaan alhainen ja 2) siirtyy suoraan sinne muualta. Ilves- ja Saipa-kausilla Selin oli ensin noissa joukkueissa apuvalmentajana. Mielestäni tilanne on eri ja sitä oon tosiaan tarkoittanut.

 

[fakki]

14. SaiPa

Juhlakausi oli ja meni. Odotukset oli varmasti ensimmäistä kierrosta pidemmällä. Minimitavoite kuitenkin saavutettiin. Kauden päätteeksi ovet kävivät molempiin suuntiin tiuhaan tahtiin. Kymmenen tehokkaimman pelaajan joukosta vain kaksi jäi. Tero Lehterällä on nyt paljon uusia legopalikoita leikkilaatikossa.

Valmennus

Lehterä sai johdatettua SaiPan toistamiseen kympin joukkoon. Hyvin alkaneen syksyn seurauksena Lehterä sai jatkosopimuksen jo hyvissä ajoin ja aloittaa nyt kolmannen kautensa lappeenrantalaisten peräsimessä. Lehterää pidetään hyvänä nuorten pelaajan valmentaja, mistä johtuen SaiPan ensi kauden joukkue on hyvinkin nuorisovetoinen. Yhtä hyvää ja laajaa materiaalia Lehterällä ei ole nyt saatavilla. Kaksi tähtiluokan nimeä saattoivat syödä liian ison palan budjetista. Kolmas kausi ja kolmas pudotuspelipaikka kuulostavat ainakin ennakkoon onnistumattomalta yhtälöltä.

Hyökkäys

Tomas Zaborsky – Teemu Ramstedt – John Persson
Joni Nikko – Micke Saari – Emil Oksanen
Anssi Löfman – Santeri Virtanen – Elmeri Kaksonen
Tomi Iso-Mustajärvi – Ville Koho – Ville Vainikainen
Matias Mäntykivi

Kaikki katseet kiinnittyvät joukkueen kirkkaimpiin tähtihankintoihin Tomas Zaborskyyn ja Teemu Ramstedtiin. Toisilleen jo entuudestaan tutut pelaajat olivat muutama vuosi sitten HIFK:ssa tappavan tehokas kaksikko. Yhteisen tien erottua kummankaan viime kaudet eivät ole olleet läheskään samanlaista ilotulitusta. Ramstedt oli jopa kokonaan pelaamatta viime kauden perheenlisäyksen vuoksi, poikkeuksellinen ratkaisu pelaajalle parhaassa peli-iässä. Lappeenrannassa on valtavat odotukset tähän kaksikkoon, ja ikävä kyllä heidän pelipanoksestaan on täysin riippuvainen tulevan kauden pistelaari.

Kolmas kovan luokan hankinta on ruotsalainen John Persson. Isokokoinen voimahyökkääjä, joka on viimeiset neljä kautta pelannut Ruotsissa. Saipa on totutusti ollut hyvä ulkomaalaishankintojen kanssa, ja tuskin Persson on tästä myöskään mikään poikkeus. Zaborsky – Ramstedt – Persson kuulostaa ennakkoon kovalta kolmikolta.

Kesken viime kauden Jyväskylästä Lappeenrantaan saapunut Micke Saari oli positiivinen ilmestys. Päävalmentaja Lehterälle tuttu mies jo Bluesin ajoilta. Lehterä on julkisesti todennut pitäneensä Saarea parempana pelaajana kuin silloista joukkuekaveri Antti Suomelaa. Saari kamppailee yhdessä muutaman vuoden nuoremman Santeri Virtasen kanssa kakkossentterin paikasta. Virtasella on allaan onnistunut debyyttikausi ja hän osoittautui etenkin loistavaksi alivoimapelaajaksi kantaen Ville Kohon jälkeen toisiksi eniten alivoimavastuuta hyökkääjistä.

Kapteeni Kohon lisäksi viime kausina loukkaantumisista kärsineet Anssi Löfman, Elmeri Kaksonen ja Joni Nikko edustavat Zaborskyn ja Ramstedtin ohella hyökkäyksen kokeneempaa kaarta. Muutoin hyökkäys on aika kokematon ja nuoria tullaan varmasti ainakin alussa kierrättämään vähän siellä sun täällä.

Nuorista Emil Oksanen, Aatu Luusuaniemi, Topi Piipponen ja Matias Mäntykivi pääsivät jo viime kaudella peleille enemmän tai vähemmän. Heistä on kuitenkin erittäin vaikea lähteä veikkaamaan, kuka tai ketkä vakiinnuttaa paikkansa varminten. Venäläinen Yaroslav Alexeyev vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta tapaukselta.

Puolustus

Robin Salo – Mario Grman
Erik Autio – Jere Seppälä
Markus Kojo – Simo-Pekka Riikola
Jere Sneck

Puolustuksesta poistui kolme tärkeintä palasta: Kalle Maalahti, Brenden Kichton ja Vladimir Denisov. Maalahti kantoi valtavan vastuun niin tasakentällisin kuin ylivoimalla ja alivoimalla. Kichton taas sai toisiksi eniten peliaikaa ylivoimalla ja Denisov alivoimalla.

Robin Salo alkoi viime kaudella olla ajoittain sitä, mitä hänestä on viimeiset kuusi vuotta odotettukin: kiekkovarma kahden suunnan dynaaminen puolustaja. Rooli vaikuttaisi myös kasvavan ja napsun verran paremman kauden pelatessaan, Salo pääsee ensi kesänä allekirjoittamaan nimensä tulokassoppariin.

Erik Aalto, Jere Seppälä ja Markus Kojo ovat takuuvarmoja suorittajia. Puolustus näyttää poistumista huolimatta yllättävänkin mallikkaalta. Slovakialainen Mario Grman täydentää edellä mainitun viisikon. Grman kiekkoili viime kauden KHL:n huonoimman joukkueen Slovan Bratislavan takalinjoilla. Vielä aika nuoresta Slovakian maajoukkuepuolustajasta on lupa odottaa ihan kelvollista pelimiestä.

Puolustuksen kuudennesta paikasta kilpailevat Lukossa pieneen rooliin jäänyt Simo-Pekka Riikola, Jere Sneck, Kasperi Torikka ja ikuinen lupaus Veeti Vainio. Tuleva kausi aika lailla osoittaakin, tuleeko Veeti Vainiosta koskaan oikeasti ammattillaisjääkiekkoilijaa.

Maalivahdit

Niclas Westerholm (Karolus Kaarlehto)

Lappeenrannassa on saatu nauttia viime vuosina tasokkaasta maalivahtipelaamisesta. Jussi Markkanen oli monta vuotta sarjan eliittiä, ja lopulta Frans Tuohimaakin osoittautui oivalliseksi manttelinperijäksi. Jää nähtäväksi, onko nuorista Niclas Westerholmista ja Karolus Kaarlehdosta tasokkaan maalivahtipelaamisen jatkajiksi.

Westerholm on Nashville Predatorsin sopimuspelaaja ja kuuluu sarjan lupaavimpien maalivahtien joukkoon. Viime kaudella kymmenisen pelin verran vastuuta saanut Westerholm muun muassa nollasi Kärppien ja Tapparan tulivoimaiset hyökkäykset. Se jos jokin kertoo hänen potentiaalistaan.

Kaarlehto on Westerholmin ikätoveri. Viime kaudella Mestiksen mestaruuden torjunut Kaarlehto ei ole vielä saanut näyttöpaikkaa Liigassa. Tulevalla kaudella hän tulee sen saamaan ja lähteekin tosissaan kilpailemaan ykkösmaalivahdin paikasta. Kaarlehdon kaltaiselle maalintekijälle ainakin Rauman Äijänsuo kannattaa katsastaa.

SaiPan maalivahtikaksikko on yksi liigahistorian kokemattomimmista kauteen lähtiessä. Sitä voidaan syystäkin epäillä ja leimata joukkueen suurimmaksi epävarmuustekijäksi. Perusteltu tietoinen riski seurajohdolta.

Yhteenveto

SaiPan materiaali nojaa liikaa yksittäisten pelaajien varaan. Hyökkäyksestä uupuu varmuus ja laajuus. Nuorilla pelaajilla on tosin tapana lyödä juuri tällaisissa tilanteissa läpi. Puolustuksesta saattaa tulla joukkueen suurin vahvuus, mikä toki vaatii myös sen, että Westerholm jatkaa kehitystään vielä pari pykälää ylöspäin siitä mihin viime kaudella jäi. Paikka kympin joukossa ei tule olemaan mikään itsestäänselvyys.

 

[fakki]

15. Jukurit

Mikkeliläiset jatkavat edelleen ensimmäisen pudotuspelipaikkansa metsästystä. Valitettavasti menestyskäyrä on kausi kaudelta ollut laskeva – nousevan sijasta. Joukkuetta on rakennettu tuttuun tapaan maltillisesti, eikä vaihtuvuutta viime kauteenkaan nähden pahemmin ole. Tulevan kauden joukkueessa on edelleen jäljellä kaksitoista samaa pelaajaa kuin Jukureiden ensimmäiseltä liigakaudelta. Kuinka kauan Mikkelissä vielä jaksetaan katsoa häviämistä?

Valmennus

Pekka Kangasalusta aloittaa toisen päävalmentajakautensa Mikkelissä. Kangasalustan Jukurit oli mielestäni heti paljon raikkaampi ja vapaampi hyökkäämään kuin Dufvan aikakauden aikana. Tulevan kauden rosterille sopii hyvin hieman hyökkäysvetoisempi pelitapa. Rajallisilla resursseilla ei voi kuitenkaan odottaa mitään ihmetulosta. Pudotuspelipaikka olisi Kangasalustalle menolippu saman tien kirkkaampiin valoihin.

Hyökkäys

Vadim Pereskokov – Fredric Weigel – Mika Partanen
Miika Roine – Henri Nikkanen – Jesper Piitulainen
Julius Vähätalo – Charlie Sarault – Kristian Tanus
Joonas Kalliola – Valtteri Hotakainen – Teemu Henritius
Ville Leskinen

Jukurit päästi jostain syystä kolmikautisen luottosentterinsä Turo Asplundin menemään. Liigan yksi aliarvostetuimmista keskushyökkääjistä kantoi isoa vastuuta mikkeliläisten keskikaistalla. Myös Markku Flinck, Nestori Lähde ja Joona Jääskeläinen saivat lähteä.

Hyökkäystä on vahvistettu ulkomaalaisvahvistusten voimin. Ruotsista saapuva Fredric Weigel on tahkonut ruotsalaisia alasarjoja viime vuodet. Kanadalainen Charlie Sarault taas eurooppalaisia pikkuliigoja. Heidän ympärilleen pitäisi rakentaa uudet kärkiketjut, mutta molemmat ovat aivan totaalisia kysymysmerkkejä.

Miika Roine, Mika Partanen ja Vadim Pereskokov olivat viime kaudella joukkueen tehokkaimpia pelaajia, ja heidän niskaansa kasaantuu vastuu tuloksenteosta myös tulevalla kaudella. Voi muuten olla, ettei heistä tule ketään näkemään Mikkelin aurinkoista kevättä, mikäli joukkue noudattaa viime kevään taktiikkaansa.

Tapparasta lainalla olevaa Kristian Tanus pelasi ajoittain varsin näppärästi menneellä kaudella. Viime kaudella A-junioreiden pistepörssin voittanut Heikki Huttunen yrittää murtautua kärkikenttiin, samoin kuin kesällä NHL’nkin varattu keskushyökkääjä Henri Nikkanen.

Kelpaisiko Teemu Henritius, Joonas Kalliola, Ville Leskinen, Valtteri Hotakainen tai Janne Ritamäki mihinkään muuhun liigajoukkueeseen kuin Jukureihin?

Puolustus

Jakub Galvas – Mikko Kokkonen
Samuli Piipponen – Jimi Jalonen
Ville Hyvärinen – Antti Jaatinen
Alexander Yakovenko

Puolustus on kahtena viime kautena voinut nojautua sen ykkösnimeen Teemu Suhoseen, joka taisi parhaimmillaan pelata lähes puolta tuntia ottelua kohden. Häikäisevän toissa kauden jälkeen Suhosen kyvyt rekisteröitiin muuallakin ja hänen ensi kausi kuluukin Tapparan riveissä.

Suhosen rooliin on eniten tyrkyllä kesällä NHL’n varattu kaikkien aikojen Liigan nuorin kiekkoilija Mikko Kokkonen. Kokkosesta on tulossa mainio kahdensuunnan puolustaja, joka osoitti jo viime kaudella paikoittain oivaa osaamistaan. Pitää muistaa, että Kokkonen täytti vasta viime tammikuussa 18 vuotta. Muun muassa Miro Heiskanen teki tuossa iässä kauden aikana yhdeksän pistettä vähemmän kuin Kokkonen.

Mairitteleva hankinta Jukureilta on 20-vuotias tshekkipuolustaja Jakub Galvas. Galvas on ollut Tshekin juniorimaajoukkueiden vakionimi jo vuosia. Kolme viime kautta hän on täyspäiväisesti kiekkoilut kotimaansa pääsarjassa. Saattaa nousta isoksikin nimeksi kauden edetessä.

Toistaiseksi try-outilla operoiva venäläinen Alexander Yakovenko teki viime kaudella aivan poskettomat tehot USAn juniorisarjassa. Jukureiden nuorten puolustajien listaa voidaan jatkaa vielä Jimi Jalosen, Samuel Kemppaisen, Aku Alhon ja Axel Rindellin muodossa. Jukureilla on todella paljon nuorta kyvykkyyttä hankittuna peräpäähän.

Samuli Piipponen, Antti Jaatinen ja Ville Hyvärinen yrittävät parhaansa mukaan luoda puolustuksen kivijalan. Kolmikko vastasi viime kaudella pääosin joukkueen alivoimapelaamisesta. Ovat luonteeltaan peruspuolustajia, joille Jukurit on mahdollistanut elintärkeän kokemuksen pelata Liigaa.

Maalivahdit

Sami Rajaniemi (Juhana Aho)

Jukurit on koko liigataipaleensa luottanut Sami Rajaniemeen, joka on pelannut 152 Jukureiden liigapeliä 180 mahdollisesta. Aivan älytön määrä. Rajaniemi on tällä hetkellä yksi liigan parhaimmista maalivahdeista, vaikka pelaakin Jukureissa. Heidän heikohkon puolustuksensa vuoksi hän ei saa kuitenkaan ansaitsemaansa arvostusta.

Juhana Aho on taas ollut ihan kelvollinen kakkosmaalivahti. Jukureiden resursseihin nähden ei ole mielestäni edes kannattavaakaan lähteä vaihtamaan hyvin toimivaa kaksikkoa, toivoen saaden jostain jotain vielä parempaa.

Yhteenveto

Hyökkäyksen ulkkarihankinnat vaikuttavat alelaarin poistotuotteilta. Tuleeko Mikko Kokkosesta Teemu Suhosen korvaaja? Puolustajien keski-ikä saattaa joissain otteluissa jäädä alle 21 vuoteen. Sami Rajaniemen pitää jälleen jaksaa pelata 50 ottelua. Mikkeliläisten joukkuehistorian ensimmäinen pudotuspelipaikka vaikuttaa hyvin hyvin kaukaiselta haaveelta.

 

[fakki]

Tässä vielä kokonaisuudessaan kaikki:

1. Tappara
2. HIFK
3. Kärpät
--------------------------------------------------------------
4. Lukko
5. Ilves
6. JYP
7. HPK
8. TPS
---------------------------------------------------------------
9. Pelicans
10. KalPa
11. Sport
12. KooKoo
13. Ässät
14. SaiPa
15. Jukurit

Toivottavasti edes joku oli ihan hyvä. Iso työ näissä ainakin oli, ei näitä yhden illan aikana tosiaan kirjoteta.

 

[Salt]

Mitä helvettiä?! Ässät muka parempi kuin SaiPa?! Ei voi olla totta... ;)

Pidän SaiPan hyökkäyksestä, JOS Löfman, Kaksonen ja Koho pysyvät terveinä, niin tuovat kokemusta kehiin. Puolustus onkin sitten se akilleen kantapää. Sen mukana kuollaan tai tehdään ihmettä. Maalivahdit ovat mielestäni parempia kuin muiden joukkueiden kannattajat vielä ymmärtävät. Kokonaisuudessaan kuitenkin SaiPalta ja Jumala-Terolta vaaditaan Idän ihmettä ensi kaudella. Kyllä nämä ennakkoarviot ovat SaiPan kohdalla hyvin kutinsa pitäneet pari viimeistä kautta.

 

[Via Dolorosa]

Jännää nähdä miten runkosarja tulee päättymään. Nopealla vilkaisulla varmasti 3 ensimmäistä sijaa miehittää Tappara, HIFK ja Kärpät ja yksipuolisesti Jukurit jumbona. Sijat 4-10 voisi melkein suorittaa vetämällä joukkueita hatusta ja tässä hajonta onkin eri arvioissa eittämättä suurin. Ilves taitaa olla näistä joukkueista ainoa, jonka kaikki ovat sijoittaneet 6 parhaan joukkoon, vaikka itse pidän joukkuetta ehkä todennäköisimpänä jäävän ulkopuolelle lopuksi. Potentiaalia on molempiin suuntiin.

 

[Kendofutari]

Ilves taitaa olla näistä joukkueista ainoa, jonka kaikki ovat sijoittaneet 6 parhaan joukkoon, vaikka itse pidän joukkuetta ehkä todennäköisimpänä jäävän ulkopuolelle lopuksi. Potentiaalia on molempiin suuntiin.

Ilveksen nuori joukkue on uhka ja mahdollisuus. Monet tuntuvat täällä yleisellä palstalla näkevän vain tuon mahdollisuutena. Itse veikkaisin kauden olevan aikamoinen vuoristorata viime kauden tapaan. Mahdollisuudet on kuudensakissa, mutta uhkakuvia on paljon varsinkin kun joukkueella on nuoria pelaajia avainrooleissa.

 

[HakametsänHaamu]

Ilveksen nuori joukkue on uhka ja mahdollisuus. Monet tuntuvat täällä yleisellä palstalla näkevän vain tuon mahdollisuutena. Itse veikkaisin kauden olevan aikamoinen vuoristorata viime kauden tapaan. Mahdollisuudet on kuudensakissa, mutta uhkakuvia on paljon varsinkin kun joukkueella on nuoria pelaajia avainrooleissa.

Kaikenkaikkiaan keskivertoheikit ennakoissa melkein poikkeuksetta yliarvostavat potentiaalia ja aliarvioivat rutiinia.

 

[heavylutaa18]

Hyvää työtä teette ennakoiden kirjoittajat, kiitos näistä, kiva lukea ja menee kesä mukavasti eteenpäin kohti syksyä. Vielä kun viitsisitte joukkueiden nimet kirjoittaa oikein.

 

[Ralph]

Hyvää työtä teette ennakoiden kirjoittajat, kiitos näistä, kiva lukea ja menee kesä mukavasti eteenpäin kohti syksyä. Vielä kun viitsisitte joukkueiden nimet kirjoittaa oikein.

Onhan tuossa kuitenkin 80 prosenttia joukkueiden nimistä oikein, joten melko hyvin.

 

[Linjatuomari]

Onhan tuossa kuitenkin 80 prosenttia joukkueiden nimistä oikein, joten melko hyvin.

Ei nyt ihan noin hyvin, 73,3% taitaa olla oikea tulos.

 

[Ralph]

Ei nyt ihan noin hyvin, 73,3% taitaa olla oikea tulos.

Laskin IFK:n oikeaksi. HIFK, Helsingin IFK, IFK...

 

[Linjatuomari]

Laskin IFK:n oikeaksi. HIFK, Helsingin IFK, IFK...

Niin minäkin. Silti tulos on 11/15 oikein.

 

[Ralph]

Niin minäkin. Silti tulos on 11/15 oikein.

Ai perkele, mullakin meni yksi väärin kun en tajunnut KooKoota.

 

[Walkin]

Tässä vielä kokonaisuudessaan kaikki:

1. Tappara
2. IFK
3. Kärpät
--------------------------------------------------------------
4. Lukko
5. Ilves
6. Jyp
7. HPK
8. TPS
---------------------------------------------------------------
9. Pelicans
10. Kalpa
11. Sport
12. Kookoo
13. Ässät
14. Saipa
15. Jukurit

Toivottavasti edes joku oli ihan hyvä. Iso työ näissä ainakin oli, ei näitä yhden illan aikana tosiaan kirjoteta.

Mukavaa luettavaa oli ja suurimmaksi osaksi olen samaa mieltä/ostan näkemyksesi. Näkisin itse Pelsut ja HPK:n ylempänä kuin Jypin ja sitten SaiPan ylempänä kuin KooKoo ja Ässät. Mutta kiitos :)

 

[fakki]

Word ei vaan ollu riittävän fiksu. Älkää mua syyttäkö, sori! @heavylutaa18 @Ralph @Linjatuomari

 

[Everton]

Word ei vaan ollu riittävän fiksu.

Se on yleensä merkki hyvin tehdystä työstä, jos kukaan ei keksi muuta nillitettävää kuin kirjoitusvirheet.

 

[fakki]

SaiPan sijoituksen polkee noinkin alas liialliset kysymysmerkit, keskivertoheikin rutiinin ja potentiaalin aliampumiset. Tilanne olisi aivan eri, mikäli Teemu Ramstedt ei olisi ollut vuotta pelaamatta, Micke Saaren näytöt ulottuisivat kahta kuukautta pidemmälle aikavälille ja Niclas Westerholm olisi jo ollut se ykkösmaalivahti, eikä parikymmentä peliä pelannut kakkonen. Jos sä joudut asettaa kysymysmerkit sun ykkössentteriin, kakkossentteriin ja ykkösmaalivahtiin samalla kun joudut vielä miettimään, kuka onkaan sun joukkueen ykköspakki, niin jääkö sulle tärkeimmistä palasista mitään muuta jäljelle kuin tv-studioissa pyörivä päävalmentaja?

 

[Virveliä kainaloon]

Ai perkele, mullakin meni yksi väärin kun en tajunnut KooKoota.

Jyp ja Kookoo ainakin ovat ihan oikeat kirjoitusasut. Pitääkö tämä jokavuotinen ihmetyksen aihe taas käydä läpi. KalPa, SaiPa ja HIFK olivat väärin.

 

[Lepranmies]

SaiPan sijoituksen polkee noinkin alas liialliset kysymysmerkit, keskivertoheikin rutiinin ja potentiaalin aliampumiset. Tilanne olisi aivan eri, mikäli Teemu Ramstedt ei olisi ollut vuotta pelaamatta, Micke Saaren näytöt ulottuisivat kahta kuukautta pidemmälle aikavälille ja Niclas Westerholm olisi jo ollut se ykkösmaalivahti, eikä parikymmentä peliä pelannut kakkonen. Jos sä joudut asettaa kysymysmerkit sun ykkössentteriin, kakkossentteriin ja ykkösmaalivahtiin samalla kun joudut vielä miettimään, kuka onkaan sun joukkueen ykköspakki, niin jääkö sulle tärkeimmistä palasista mitään muuta jäljelle kuin tv-studioissa pyörivä päävalmentaja?

Näinhän se vähän SaiPan osalta menee. Tosin täytyy todeta, että SaiPa on aina ollut organisaatio jossa nuo kysymysmerkit ovat aina ilmassa. Mitään uutta siis tuolla rintamalla ei ole. Lappeenrannassa ollaan tällä hetkellä suhteellisen tyytyväisiä siihen mitä on tarjolla. Ramstedt ja Zaborsky ovat lähtökohtaisesti sellaisia pelimiehiä joita ei ole niillä nurkilla nähty SaiPan nutussa ikinä. Olkoonkin, että Ramstedt ei ole viime kaudella pelannut ja Zaborskyn pelillinen käyrä on ehkä hieman ollut laskussa. Mutta jos tilanne heidän osaltaan olisi toinen, he eivät Lappeenrannassa pelaisi.

Itse en täysin allekirjoita sitä, että ihan järjettömästi kysymysmerkkejä tuossa nyt loppujen lopuksi kuitenkaan olisi. Tämä siis sillä painotuksella, että puhutaan nimenomaan SaiPasta eikä esimerkiksi Tapparasta. Ykkössentteriltä ei Lappeenrannassa voida ikinä odottaa sellaisia lähes 60 pisteen tehopisteitä, joita isompien seurojen kärkihyökkääjiltä odotetaan. Hyökkäys vaikuttaa paperilla ihan riittävän hyvältä jos ykköskentän hyökkääjät tekevät sellaiset 30-50 pistettä mieheen. Pakiston osalta vähän sama juttu kuin hyökkäyksellä, perustaso on varmasti riittävä ja se kärkipakki tullee viime vuosien tavoin sitten syssymmällä.

Maalivahtiosastolla nyt on vähän pakkorako mennä hieman riskillä. Viime vuosina SaiPalla on ollut Markkanen ja Tuohimaa selkeinä ykkösinä mutta nyt kun omista junioreista on nousemassa mahdollinen Kansainvälisen tason maalivahti on hänelle pakko antaa mahdollisuus. Jos ei kummallakaan maalivahdilla lähde toimimaan niin kusessa ollaan. Sitten joudutaan maalivahtikaupoille ja aika varmuudella kausi alkaa olla taputeltu. Mutta suurin kysymysmerkki on siis maalivahtiosastolla.

SaiPa lähtee ennakolta suurena haastajana ensi kauteen, mutta mielestäni SaiPalla on nyt kuitenkin sellainen kärki varsinkin hyökkäyksen osalta joilla on oikeasti näyttöjä tältä tasolta. Kysymysmerkkejä SaiPan osalta on ollut joka kausi mutta suhteellisen ne kysymysmerkit ovat osottautuneet aika voittaviksi arvoiksi. Tätä toivotaan tälläkin kertaa.

Todella kiva on ollut lueskella näitä ennakoita ja aika mielenkiintoiselta alkaa ensi kausi näyttämään. Nautiskellaan nyt vielä helteistä ja muutaman viikon päästä alkaakin olla jo täysi rähinä päällä kaukaloissa.

 

[Ralph]

En tee kaikista Liigan joukkueista ennakkoa vaan kerron näkemykseni vain suosikkijoukkueestani. Ei niin kiinnostava Pallokerho nousi viime kauden mestaruuden myötä seuratuksi joukkueeksi, josta on riittänyt erilaisia arvioita. Yhteistä arvioissa on vain luotto Antti Pennaseen, Liigan parhaseen valmentajaan. Pennasen pelitapa ja taito kehittää nuoria pelaajia on kaikkien tiedossa, mutta pelaajisto on tuntemattomampi.

Tärkein pelaaja: Petteri Nikkilä
Paras hankinta: Cody Kunyk
Pahin menetys: Teemu Turunen
Tuleva kultakypärä: Jere Innala
Läpimurto: Joona Monto (ja Elmeri Eronen)
Kysymysmerkki: Joona Voutilainen (ja muut maalivahdit)

Muutaman arvion olen lukenut siitä, kuinka mestaruusjoukkue on hajonnut käsiin. Toisaalta kukaan tuskin yllättyy, vaikka näin olisikin. Pienen budjetin joukkueen voittaessa mestaruuden on mahdoton ajatus, että kaikki kärkiäijät saataisiin pidettyä joukkueessa. Mutta niitä kärkiäijiä on myös jäänyt joukkueeseen ja tärkeimpänä on tietenkin valmennuksen jatkaminen.

Maalivahdit:

Joona Voutilainen
Antti Karjalainen
(Rasmus Reijola)

Maalivahtiosastolle tuli todella iso lovi, kun Liigan paras maalivahti Emil Larmi lähti NHL:ään ja tilalle eri erinäisistä huhuista huolimatta tullut ketään valmista ykkösmaalivahtia vaan kaksi uutta kilpailijaa viime kauden kakkosvahdille Karjalaiselle.

HPK:n lähtökohtainen ykkösmaalivahti on Jyväskylästä saapunut Joona Voutilainen, joka on kolmikon nuorin. Hän on pelannut Liigassa nyt kolme kautta kakkosmaalivahtina ja parhaimmillaan 21 ottelua kaudessa. Kolme kautta sitten hän pelasi lupaavasti Lahdessa, mutta jäi tuolla kaudella yllättävä pieneen rooliin, vaikka kannattajat muuta toivoivat. Tuolloin teki Liiga-debyytin Hämeenlinnassa ja ensimmäisen starttinsa sekä voittonsa hän sai niin ikään HPK:ta vastaan. Toisella kaudella Lahdessa vastuu kasvoi, mutta ei pelannut enää yhtä hyvin, mutta viime kausi Jyväskylässä oli taas hieman parempi. Mutta matkaa on ykkösmaalivahdiksi paljon, mutta puhe on edelleen nuoresta maalivahdista.

Antti Karjalaiselle tämä on neljäs kausi HPK:ssa ja meno on ollut melkoista vuoristorataa. Saapui Lukosta ensin lainalle ja vaikkei Lukossa saanut edes silmiään kiinni, pelasi HPK:ssa erinomaisen loppukauden ja sai kolmivuotisen sopimuksen. Toinen kausi oli koko joukkueella huono ja Karjalainen lähti loppukaudesta Saksan divariin lainalle. Viime kaudella ei nopealla tilastoskouttauksella mennyt taaskaan hyvin, mutta toisaalta keräsi Larmia paremman voittoprosentin ja paikkasi hyvin Larmia tämän kahdella loukkaantumisjaksollaan, vaikka hetken näyttikin siltä, että Rasmus Reijola olisi Karjalaista parempi.

Karjalainen on kannattajien keskuudessa hyvin kiistelty kaveri, sillä hänellä on muutama kova puolustelija, jopa ykkösmaalivahdiksi toivonut löytyy, mutta toisaalta monta, joiden mielestä Karjalainen olisi pitänyt pistää pihalle jo aikoja sitten. Karjalaisen ongelmana tuntui olevan pelokkuus, jonka takia ajottain kiekot pomppivat miten sattui ja pääsi livahtamaan todella helpolla sisään, minkä jälkeen paketti hajosi todella. Eli pääkopassa on suurin ongelma, ei niinkään pelillisessä suorituksessa. Rauhallisuuden löytäminen ja itsevarmuuden saaminen on se tehtävä Karjalaiselle, mikä nostaisi hänet uudelle tasolle.

Kolmosmaalivahdiksi HPK hommasi Mestiksestä Reijolan, joka on kolmikon vanhin. Isokokoinen kaveri saapui viime kaudelle paikkaamaan Larmia ja pelasi kolmessa Liiga-ottelussa voittaen jokaisen, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti jättänyt hyvää kuvaa. Kaksi ensimmäistä peliä pääsi todella helpolla ja vasta kolmannessa sai vastustaja löytyä todella painetta, jolloin oli pahasti pulassa ja kiekot upposivat helposti. Reijolan onneksi tuossa ottelussa HPK nousi pelin lopussa kahden maalin takaa alivoimalla rinnalle ja jatkoajalla ohi maali-iloittelussa, joten voitto tuli Reijolalle siitäkin. En näe Reijolalla asiaa HPK:n maalinsuulle, ellei jompi kumpi Voutilaisesta tai Karjalaisesta loukkaannu. Mutta ehkä se onkin HPK:lla mielessä, kun muistissa on Larmin viime kauden loukkaantumiset.

Arvio: Sekä Voutilaisella että Karjalaisella on potentiaalia nousta riittävän hyväksi Liigan ykkösmaalivahdiksi, vaikkei tähtitasolle riitäkään. Parhaassa tapauksessa HPK:lla on hyvä tasainen maalivahtitandemi. Mutta lähtökohtaisesti HPK:n maalivahtiosasto on Liigan heikoimmasta päästä ellei heikoin. Sijoilla 13-15.

Puolustajat:

Arto Laatikainen - Petteri Nikkilä
Niklas Friman - Elmeri Eronen
Roope Laavainen / Otto Latvala / Nico Nurmikanta / Paavo Tyni - Miro Karjalainen

Puolustuksen herra ja hidalgo on pelkoa kylvävä alistaja, Petteri Nikkilä, joka teki viime kaudella kannattajien pitkään toivovan läpimurron ja millä tavalla. Kertaheitolla Liigan tähdistöpuolustajaksi ja pakkien pistepörssissä toiselle sijalle voittaen koko Liigan syöttöpörssin ensimmäisenä puolustajana ikinä. Tehoilusta huolimatta Nikkilää en osaa luokitella hyökkääväksi puolustajaksi, sillä myös puolustussuuntaan on erittäin tärkeä ja hyvä pelaaja. On puolustajaksi pienikokoinen, mutta pelaa fyysisesti ja tykkää soittaa suutaan. Edellisten vuosien taklausvimma on lähtenyt uudessa valmennuksessa, mutta eiköhän sekin taito ole tallella. Kiekollisesti Nikkilän ehdoton vahvuus on syöttö- ja pelinlukutaito. Viime kaudella keräsi usean syöttöpisteen omalta alueelta lähteneellä läpisyötöllä. Laukaus ei ole erikoinen, eikä sitä aina edes uskalla yrittää käyttää.

Sitten löytyy Niklas Friman, jonka Turussa odotettu läpimurto tapahtui vasta Hämeenlinnassa. Pelasi viime kaudella maajoukkueessa ja nousi Liigan parhaiden puolustavien puolustajien joukkoon. Rauhallinen, tarkka ja hyvin sijoittuva Friman ei ole hyökkäyspäässä ase, vaikka uskaltaakin nousta korkealle hyökkäyksiin mukaan. Toinen tärkeä puolustava puolustaja Miro Karjalainen ei nouse samalla tavalla, mutta ei se mitään. Osoitti viime kaudella miksi hänet haluttiin HPK:hon. Edellinen kausi meni törkytaklauksien ja pelikieltojen värittämänä, mutta viime kaudella rauhoittui ja vaikka taklaukset väheni, hän vakuutti kaikki. Pelasi todella tärkeitä minuutteja pudotuspeleissä voittopelien viime hetkillä ja oli todellinen oman alueen isäntä.

Vaikka Nikkilä ja Friman onkin hyvä kärkikaksikko, en ole vieläkään vakuuttunut HPK:n puolustuksesta kokonaisuutena. Siksi vieläkään, että sama ongelma oli viime kaudella ja odotin loppuun asti pakkivahvistusta, turhaan. Kyllä, HPK voitti mestaruuden ja ei olisi pakkia tarvinnutkaan, mutta se on toisaalta ongelma, sillä pelkään mestaruuden sokaiseen seurajohtoa. Eli kun näillä pakeilla juhlittiin viime kaudellakin, ei uusia kärkipakkeja tarvita. Ja näin Arto Laatikainen sai jatkosopimuksen. Ensi vuonna 40 vuotta täyttävä konkari pelasi pari vaikeaa kautta Ilveksessä, mutta vielä onnistui saamaan pakettia uudestaan kasaan HPK:ssa, vaikka mukaan mahtui huonojakin jaksoja. Tämän pelkään olevan ongelma, sillä nyt häneen luotetaan edelleen kolmen parhaan pakin joukossa, vaikka tuon ikäisellä tason romahdus voi olla iso vaara, kun viitteitä siitä on jo nähty muutaman vuoden. Hänen paikalleen HPK:n olisi pitänyt hommata parempi ja nuorempi puolustaja.

Toki toiveissa on myös, että Elmeri Eronen nousisi HPK:ssa uudelle tasolle. Vaikuttaa klassiselta tapaukselta, HPK:n kannalta hyvällä tavalla. Potentiaalinen nuori pelaaja, joka on näyttänyt kasvattajaseurassa hyviä otteita, mutta alla on vaisumpi kausi ja kaipaa nyt uutta ympäristöä läpimurron tekemiseen. Pelaajana samanlainen kuin Nikkilä, mutta ilman kauhua ja fyysisyyttä. Maltillinen kahden suunnan pelaaja, joka esittää hienoja oivalluksia syöttöpelissä hyvällä peliälyllään, mutta laukaus ei vakuuta ketään. Eikä laukaus vakuuta HPK:lla oikein kellään, ellei nuori Otto Latvala ota askelta ja nouse vakituiseksi pelaajaksi pelaavaan seitsikkoon. Latvala pamautteli viime kaudella hyvin maaleja Mestiksessä ja tekipä maalin nuorten MM-finaalissakin. Todella kookas kaveri, jolle sijoittuminen ja säntäily tuottaa ongelmia, kun liike ei myöskään vakuuta. Ei osaa hyödyntää vielä kokoaan ja pieni arkuus paistaa otteista. Mutta ikääkin on mittarissa vasta 20 vuotta ja Karjalaisen opissa voisi saada pelinsä siihen kuosiin, että aletaan puhua Pohjois-Amerikan valloituksesta muutamassa vuodessa.

Jos HPK ei uutta pakkia hommaa, kärkikuusikkoon nousee todennäköisesti Roope Laavainen, ellei Latvala tosiaan yllätä. Laavainen on vähän hankala arvioida, kun toisaalta näyttää siltä, että kaikki on kaverilla kunnossa, mutta ei silti ole vielä riittänyt. Varma kiekon kanssa ja osaa pelata kovaa, mutta ei ole onnistunut vakiinnuttamaan paikkansa HPK:n pelaavassa joukkueessa. Ikätoverit Markus Niemeläinen ja Niclas Almari lähtivät nyt pois tieltä, joten Laavaiselle tuli tilaa aina kärkikuusikkoon asti. Mutta Latvala haastaa ja samoin kesän uudet Mestis-hankinnat Nico Nurmikanta sekä Paavo Tyni. Tyni on HPK:n oma kasvatti ja nuorten entinen kapteeni. Ei saanut vuosi sitten vielä Liiga-sopimusta, mutta pelasi kelpo kauden Mestiksessä ja pääsi nyt yrittämään kasvattajaseuran edustukseen koeajan kautta. Nikkilän tavoin on pelannut aiemmin hyökkääjänä, mikä Nikkilän tavoin näkyy välillä uhkarohkeina ratkaisuina, mikä ei ole välttämättä pakille hyväksi. Nurmikanta on täysin tuntematon tapaus ja ei ihan nuori, 25-vuotias, tulokas Liigaan. Toki pelasi viime kaudella kolmessa KHL-ottelussa, jos sitä nyt meriittinä joku tahtoo pitää.

Arvio: HPK:n alakerta on kunnossa, vaikka yhdelle hankinnalle olisi tosiaan tilausta. Erosen läpimurtoa odotetaan syystä. Epävarmaa on, että nouseeko kukaan isosta haastajaryppäästä riittävän hyvälle tasolle pelaamaan kärkikuusikossa, mutta toisaalta Nikkilä pelaa Liigan suurimpia minuutteja. HPK:n puolustajat menevät Liigassa sijoille 3-6.

Hyökkääjät:

Jere Innala - Niclas Lucenius - Janne Tavi / Tommi Tikka
Philippe Cornet - Cody Kunyk - Markus Nenonen
Janne Tavi / Tommi Tikka - Joona Monto - Valtteri Puustinen
Miro Ruokonen - Henri Kanninen / Mikko Lahtela - Filip Krivosik
(Kristjan Kombe, Niko Lahtinen, Erkka Seppälä)

Puolustuksen kärki pysyi ennallaan, mutta hyökkäykseen tuli isoja lähtijöitä. Monella ulkopuolisella on kuitenkin jäänyt huomaamatta joukkueeseen jääneet isot nimet. HPK:n budjetilla ei Teemu Turusen kaltaisten pelaajien lähtöjä pystytä paikkaamaan, mutta HPK:ssa luotetaankin jälleen sisäiseen kasvuun. Ja sitä sisäistä kasvua tulee esittämään Jere Innala. Onnistuneen kesän jälkeen saapui syksyllä fyyisesti huomattavasti paremmassa kunnossa, jolloin pienestä koostaan huolimatta oli vaikea horjutettava. Kausi alkoi kiekollisesti hieman yskähdellen, mutta sitten kun kone käynnistyi, oli parhaimmillaan mahdoton pideltävä. Nopea, erittäin liukas ja taitava kaveri erinomaisella kunnolla, jolla on hyvä laukaus. Kelpo paketti koossa ja viime kaudella hommattu itseluottamus takaa hyvää jatkoa. Oli viime kaudella HPK:n paras maalintekijä ja toiseksi tehokkain pelaaja. Täyttää keväällä vasta 22 vuotta. Innala osaa itsekin luoda maalintekotilanteita, mutta kyllähän menoa helpottaa kun rinnalla on erinomainen pelintekijä. Kuten vaikkapa Niclas Lucenius, joka hänen rinnallaan pelaakin. Viime kauden suuri tarina, Luceniuksen paluu huipulle, oli yksi mestaruuden takeista. Nyt lähteneistä Robert Leinosta ja Otto Paajasesta jauhettiin, mutta Lucenius oli kuitenkin tämän mestaruusjoukkueen ykkössentteri. Pieni pelko on olemassa, että mestaruuden jälkeen Luceniuksella lähtee homma taas lapasesta, mutta toisaalta vaikuttaa nyt oppineensa jääkiekkoilijan tavoille ja tietää varmasti, että nyt on viimeinen mahdollisuus lyödä sellaiset näytöt pöytään, että pääsee vielä isoihin rahoihin käsiksi seuraavalle kaudelle. On 30-vuotiaana joukkueen vanhin hyökkääjä.

Kakkossentteriksi löytyi Lappeenrannasta erinomainen hankinta, Cody Kunyk. Harvoin HPK poimii tämän luokan ulkomaalaisia Liigan sisältä itselleen. Laadukas ja monipuolinen sentteri paikkaa Paajasen ja Leinon lähtöä hyvin, vaikkei voikaan yksin kahta pelaajaa korvata. Taitava ja älykäs Kunyk ei ole puhdas pelintekijä kuten Leino, vaan osaa ja haluaa ratkaista pelejä myös itse. Muodostaa Luceniuksen kanssa Liigaan erittäin hyvän kärkisentteriparin. Pelannut Liigassa jo kaksi kautta, joista toinen oli edellistä parempi, joten vaikea uskoa olevan tähdenlento. Kanadalaispelaajalle hyvä laituri lienee toinen kanadalainen eli Philippe Cornet. Pelasi HPK:ssa jo kaksi kautta sitten. Nappasi alkukaudesta kultakypärän, mutta silti ei vaikuttanut löytävän Suomen pelityyliin mukaan. Mutta sitten kun sai juonesta kiinni, olikin monipuolinen ja tärkeä lenkki HPK:ssa. Ja sitten loukkaantui. Ja oli sivussa pitkään, niin pitkään, ettei HPK tahtonut tehdä hänelle jatkosopimusta. Mutta vuosi Norjassa toi miehen taas kuntoon ja palasi viime kaudeksi Hämeenlinnaan, jossa jatkui siitä mihin viime visiitillä jäi. Ja sitten loukkaantui taas, mutta ei onneksi loppukaudeksi kuten edellisellä kerralla. Cornet on ehkä Liigan tuntemattomimpia huippuja. Työläs ja monipuolinen pelaaja näyttää joltain pelotteelta, mutta ei ole niin fyysinen kuin voisi olettaa. Mutta on todella vahva ja Liigan parhaimpia maalineduspelaajia, tärkeä lenkki ylivoimalla maskimiehenä, vaikkei tehoja tulisikaan. On kuvailtu myös kilpailevan joukkueen valmentajan toimesta Liigan parhaaksi kiekonsuojaajaksi. Tyypillinen kanadalainen uskaltaa mennä maalille ja laukoo paikasta kuin paikasta. Oli pudotuspeleissä hieman vaisu, mutta sen ymmärtää loukkaantumisen jälkeen. Vaikka on sanonut, ettei koskaan saa rannettaan enää täysin kuntoon, on kesän jälkeen taas huippupelaaja.

Odotan paljon Mestiksestä saapuneelta omalta kasvatilta, Joona Montolta. Enkä tarkoita tässä nyt mitään huippupisteitä, vaan että auttaa Kunykiä paikkaamaan Leinon ja Paajasen lähtöä vahvalla kahden suunnan pelaamisella sekä iskien siinä sivussa päälle 20 tehopistettä. Kaikki eväät on siihen kunnossa, vaikka onkin vasta koeajalla ja näin ollen paikka edes pelaavassa rosterissa on vielä varmistamatta. Kunykin tyylinen sentteri vaikuttaa näppärältä kaverilta HPK:n kolmossentteriksi ja hänelle näppärä laituri olisi viime kaudella yllättänyt nuori Valtteri Puustinen. Puustinen on räiskyvä kaveri, joten rauhallinen Monto tasapainottaa hyvin ketjua. Puustinen tuli puskista viime kaudella Liigaan ja iski runkosarjassa kymmenen maalia sekä keräsi pari tärkeää pistettä finaaleissa. Nopea laituri ei ole mikään taitoniekka, mutta pieneksi pelaajaksi erittäin rohkea ajamaan pieniinkin väleihin. Uskaltaa töniä ja hämmentää isompiakin vastustajia. Hyvä laukaus on ylivoimalla ase, varsinkin kun on HPK:n hyökkäyksen kärkikymmenikön ainoa rightin pelaaja. Toistaiseksi.

Näille kolmelle parille, Lucenius-Innala, Kunyk-Cornet ja Monto-Puustinen, pitäisi löytää vielä toiset laiturit. Nämä kolme ovat maalintekijä Markus Nenonen sekä työmyyrät Janne Tavi ja Tommi Tikka, kunnes HPK hommaa Eetu Tuulolalle korvaajan. Hyökkäykseenkin tarvitaan uusi pelaaja ja sellainen hankinta on todennäköisempi kuin puolustajan, sillä hyökkäykseen tuli yllättävä lähtö vasta nyt kesällä. Puolustus on ollut pitkään valmis. Puustisen lisäksi tarvitaan toinen rightin pelaaja. Se sopisi Kunykin ja Cornet’n ketjuun, varsinkin kun hankinta on todennäköisesti ulkomaalainen. Mutta ennen kuin sitä nähdään, sijoitan siihen ketjuun Nenosen. Kanadalaisketjussa on jo valmiiksi työmyyrä, joten sinne maalintekijä ei ole huono valinta. Suoraviivainen maalitykki ratkaisi mestaruuden viime kaudella. Tunnetaan laukauksestaan, jota käyttää paljon ja liikaakin, mutta on myös hyvä ja lähtee hankalastakin asennosta. On myös vahva ja kookas kaveri. Paransi viime kaudella puolustuspelaamista. Ilman laput silmillä -pelaamista tekisi isoa rahaa ulkomailla. Välillä kun voisi syöttääkin.

Luceniuksen ja Innalan ketjuun Tuulolan paikalle laitetaan samankaltainen Tikka. Ärsyttävä lässyttäjä, joka pelaa kovaa ja hakkaa maalilla muutakin kuin kiekkoa, aivan kuten Tuulola. Tikka voi pelata myös keskellä ja saa vastuuta alivoimalla. Hänellä oli aluksi Liigassa samaa ongelmaa kuin puolustaja-Karjalaisella, että yli-innokas taklauspelaaminen tuotti päänvaivaa lähinnä omille alivoimien ja pelikieltojen muodossa. Viime kaudella rauhoitti peliään ja paransi kiekollisesti. Innala ja Lucenius pitää kiekkoa paljon, joten suoraviivainen viimeistelijä on kuin luotu heidän rinnalleen. Tavi on samanlainen kaveri, mutta Tikkaa huonompi, joten sijoitan hänet kolmosketjuun. Toisaalta Tavi on kokeneempi, joten sopii myös siksi kokemattomampien Monton ja Puustisen kaveriksi. Tavi lensi hieman yllättäen HPK:n loppukaudeksi, vaikka kausi oli ollut Mikkelissä vaikea. Tunnettiin kuitenkin hyvänä pudotuspelipelaajana, minkä vuoksi oli ymmärrettävä hankinta. Ei herättänyt innostusta kannattajissa aluksi ja hänen mahtumista pelaavaan kokoonpanoon epäiltiin pudotuspelien aikaan, mutta lopulta teki kuusi pudotuspelimaalia eli enemmän kuin mitä runkosarjassa ehti tehdä. Sai lopulta jatkosopimuksen, vaikka rooli tässä joukkueessa onkin arvoitus. Uuden hyökkääjän saapuessa putoaa nelosketjuun. Tavi ei todellakaan ole pelaaja, joka tekee itsestään numeroa ja räisky kentällä, mutta tekee tarkkaa ja arvostettua näkymätöntä työtä joukkueen menestyksen eteen. Ja sutii kiekon maaliin, kun paikka on. Haluaa nyt uuden hyvän alun kiertolaiselämän jälkeen.

Nelosketjuun ainoa varma kaveri on tällä hetkellä Miro Ruokonen. Sai pelirohkeuden kuntoon viime kaudella ja se näkyi. Painii kulmissa ja ei jätä mitään taistelua kesken. Kiekollisesti taso ei tule riittämään vakituiseen kolmen ensimmäisen kentän rooliin, vaikka iskikin pudotuspelien yhden hienoimmista yksilösuorituksista välierissä. Ruokosen kaveriksi neloseen on tarjolla sentterit slovakki Filip Krivosik, Henri Kanninen ja Mikko Lahtela. Kanninen ja Krivosik voivat pelata myös laidalla. Nuoresta isokokoisesta Krivosikista on odotettu uutta Borna Rendulicia, mutta ei ole vielä kiekollisesti ottanut sellaisia askeleita, että tämä haaveilu näyttäisi joskus toteutuvan. Vaikkei pelaakaan kovaa, osaa hyödyntää kokoaan ja paiskii hyvin töitä. Epätasaisuus on ongelma ja pientä taiteilijan vikaa on hänessäkin. Mahdollisuus on nousta kolmeen ekaan kenttään, vaikkei Rendulicin tavoin kärkipelaajaksi riittäisikään. Kanninen hakee uutta alkua Kerhosta, kun JYP:ssä ei lopulta onnistunutkaan, vaikka aluksi näytti hyvältä. Samankaltainen vahva puurtaja kuin Ruokonen. Onnistunut myös kiekollisesti, mistä kertoo 18 ja 16 pisteen kaudet muutaman vuoden takaa. Vaikka Ruokonen onkin varmempi pelaaja kokoonpanossa, on Kanninen parempi vaihtoehto tarvittaessa kärkiysiin. Lahtela on Monton ja Tynin kaveriksi kolmas omissa junioreissa esiintynyt kaveri, joka nyt saapuu koeajalle Mestiksestä. Vähän outo haku rikkonaisen kauden jälkeen. Pystyy nelossentterin työmiehen rooliin, mutta on Mestiksessä tehnyt pisteitäkin.

Mestiksestä saapui koeajalle myös Niko Lahtinen, joka on kuin puolustuksessa Nurmikanta, täysi arvoitus. Ilmeisesti pelaajatyyppinä hänessä on samaa kuin Turusessa, mutta ei ole antanut vastaavia näyttöjä Mestiksessä kuin Turunen ja on muutaman vuoden vanhempi saapuessaan Liigaan. Teki hyvin maaleja viime kaudella ja on kokeilu, josko nousisi maalintekijäksi myös Liigassa. Nuorempia varahyökkääjiä on Kristjan Kombe ja Erkka Seppälä. Seppälä on todella lupaavana junnuna pidetty sentterilaituri, joka on tehnyt kovia tehoja nuorissa ja myös Mestiksessä esittänyt kiekollista osaamistaan, mutta pelirohkeus ei ole riittänyt Liigassa. Kun on ollut paikka kuskata kiekkoa ylös tai haastaa vastustajaa, on tyytynyt mielummin heittämään kiekon päätyyn kuin kohtaamaan puolustajan. Välttelee kaksinkamppailuja. Jos saa fysiikan kuntoon ja samalla pääkopan uskaltaen pelata vahvuuksillaan, on hänestä Liigaan ihan kärkiketjujen pelaajaksi parissa vuodessa. Puhutaan kuitenkin vasta 20-vuotiaasta pelaajasta, joten ei ole todellakaan hukattu lupaus. Kombella sen sijaan rohkeutta riittää. Virolainen valitsi viime kaudella Suomen maajoukkueen, ehkä ymmärrettävästi. Hänestä tuli ensimmäinen 2000-luvulla syntynyt kerholainen Liigassa. Iän myötä kun ryntäily loppuu ja rauhoittuu kiekon kanssa, hänestä tulee hyvä voimahyökkääjä Liigaan.

Arvio: Hyvä sentteriosasto, mutta tasapaksu laituriosasto, joka kaipaa vahvistusta. Monipuolinen ja tasainen hyökkääjälauma, joka menee koko Liigan vertailuissa sijoille 5-8.

Kokonaisuutena HPK:n kenttäpelaajat ovat Liigan ylempää keskikastia, mutta maalivahtiosasto laskee kokonaisuutta. Mutta sitten toisaalta valmennus nostaa arviota, joten lopputulos on siinä sijoilla 5-8.

 

[Barney]

Pisteytykseen liittyvät kysymykset löydät todennäköisesti tästä viestistä.

Barneyn voimasuhdearvio:


9. TPS

Valmennus (7):

TPS:n päävalmentaja Kalle Kaskinen aloittaa kolmannen kautensa TPS:n peräsimessä ja viime kauden aikana häntä kritisoitiinkin aika kovalla kädellä. Jos katsotaan ihan puhtaasti tilastollisesti, niin ensimmäisellä kaudellaan Kaskinen valmensi TPS:n mitaleille ensimmäistä kertaa sitten kauden 2009-2010 ja viime kaudella tuli tappio puolivälierissä tulevaa mestaria vastaan.

Kaskista nimitettiin vähän leikkisästi “julistevastaavaksi” jo aikoinaan, kun hän oli mukana Suomen maajoukkueen valmennusryhmässä. Kaskisen ensimmäinen kausi TPS:ssä meni ihan hyvin, kun joukkueessa oli paljon johtavia pelaajia, mutta viime kaudella, kun joukkueessa oli johtajuusvajetta heikentyivät suoritukset heti. Onko Kalle Kaskisella riittävästi auktoriteettia liigavalmentajaksi? Vajavaisen johtajuuden lisäksi myös Kaskisen pelikirja on ollut etenkin keväisin aika paperia. Kaskisen ensimmäisellä kaudella TPS oli aika suurissakin vaikeuksissa selvästi heikommalla materiaalilla pelannutta SaiPaa vastaan ja viime keväänä heillä ei ollut mitään palaa HPK:ta vastaan.

Maalivahdit (8,5):

Rasmus Tirronen
Julius Pohjanoksa

TPS:llä oli viime kaudella yksi selvästi Liigan parhaista maalivahtikaksikoista, vaikka ennen kautta siihen liitettiinkin paljon kysymysmerkkejä. Nyt kuitenkin Henrik Haukeland poistui joukkueesta ensi kaudeksi ja sitä voidaan pitää isona menetyksenä. Runkosarjassa TPS:n maalivahtien peluutus jakautui melko tasaisesti, mutta pudotuspelien aikana Haukeland nousi joukkueen ykköstorjujaksi. Oli ihan ymmärrettävää, että TPS ei tehnyt molemmille maalivahdeille jatkosopimusta, sillä silloin maalivahtiosastosta olisi tullut liian kallis. Nyt onkin aika esittää aiheellinen kysymys: luottiko TPS väärään hevoseen? Ensi kauden aikana saamme varmasti siihen vastauksen ja vertailu Tirrosen sekä Haukelandin välillä on myös helppoa, kun molemmat pelaavat edelleen Liigassa.

Rasmus Tirronen nousi ehkä jopa vähän yllättäen viime kaudella kohtalaisen isoon rooliin TPS:ssä ja hän pääsi jopa tekemään maajoukkuedebyyttinsä. Olihan Tirronen pelannut jo ihan hyvin edellisellä kaudella, mutta siitä huolimatta Haukelandin odotettiin ottavan päätorjuntavastuu. Tirrosen syksy olikin erinomainen, mutta keväällä kiekko ei tarttunutkaan enää samalla varmuudella. Mikä on siis Tirrosen taso ja voiko häneen ensi kaudella luottaa kevään ratkaisupeleissä? Minulle on jäänyt Tirrosesta vähän epätasainen kuva. Parhaimmillaan erinomainen, mutta niitä huonoja jaksoja tulee vielä ihan liikaa, jotta hänestä voitaisiin puhua Liigan parhaana maalivahtina. Ensi kaudelle hän lähtee kuitenkin selvänä ykkösmaalivahtina, joten siinä on paikka lyödä epäilijöille (eli ainakin minulle) luu kurkkuun.

Toisena torjujana TPS:llä on ensi kaudella Julius Pohjanoksa. Liigassa on viime vuosina ollut vähän trendinä, että kakkosmaalivahti on nuori ja nälkäinen haastaja, vaikka joskus aikaisemmin se tuntui olevan monesti kokenut ja luotettava. Pohjanoksa onnistui syrjäyttämään Kaarlehdon TUTO:ssa ja nyt parin onnistuneen Mestis-kauden jälkeen hänelle tarjoutui paikka Liigasta. Pohjanoksan kohdalla tuo pieni koko herättää vähän kysymysmerkkejä, mutta esimerkiksi Juuse Saros on näyttänyt, että ei se nouse isoksi ongelmaksi, jos tekniikka on kunnossa. Pohjanoksa pääsi jo viime kaudella kokeilemaan yhden pelin Liigassa ja vaikka näköhavaintoja minulla ei siitä olekaan, niin tilastojen perusteella se meni vähintäänkin kohtalaisesti.

Kokonaisuutena mielestäni TPS:n maalivahtiosasto on ihan hyvä, mutta ei kuitenkaan mitenkään erinomainen. Tirronen on hyvä torjuja, mistä kertoo muun muassa tuo maajoukkuekutsu, mutta itse asetan hänenkin ylleen vähän kysymysmerkkejä johtuen tuosta epätasaisuudesta. Pohjanoksa on potentiaalinen ja hyvä kakkosmaalivahti, joka voi onnistuessaan haastaa Tirrosen ihan tosissaan ykköstorjujan paikasta. Uskoisin, että TPS:n kausi ei tule ainakaan ennen mahdollisia pudotuspelejä kaatumaan maalivahtiosastoon, mutta kaikki on toki mahdollista.

Puolustus (6,5):

Joe Piskula – Aleksi Salonen
Olli Kaskinen – Santeri Lukka
Aleksi Anttalainen – Jani Forsström
Bernard Isiguzo

TPS:n puolustus on heikentynyt ihan merkittävästi viime kaudesta. Joukkueesta puuttuvat viime kauden vakiopuolustajista Ilkka Heikkinen, Elmeri Eronen ja Lukas Ekeståhl-Jonsson. Heikkisen kohdalla jatkosopimus on ilmeisesti vielä mahdollista, mutta Eronen lähti Hämeenlinnaan ja Ekeståhl-Jonsson takaisin Ruotsiin. Tony Sundin piti tulla korvaamaan noita lähtijöitä, mutta TPS:n harmiksi San Jose Sharks tarjosi Sundille sopimusta. Lähtijöiden lista on aika kova, mutta tällä hetkellä ainut sisään tullut puolustaja on Aleksi Anttalainen, joten puolustuksen tilanne on selvästi huonompi kuin viime kauden päättyessä.

Isoa kiekollista roolia TPS:n puolustuksessa tarjotaan Aleksi Saloselle ja Santeri Lukalle. Salonen pelasi pari kautta todella hyvin Tapparassa, vaikka hänen roolinsa olikin melko pieni Tapparan kivikovassa pakistossa. Viime kaudeksi hän siirtyi kuitenkin Jukureihin ja ainakin minulle Salosen alkukausi Mikkelissä oli pienoinen pettymys. Ei Salonen mitenkään huonosti pelannut, mutta itse ainakin odotin ennen kauden alkua vielä isompaa läpimurtoa Liigan puolustajaeliittiin. Ehkä se tulee sitten ensi kaudella, sillä roolia pitäisi olla ainakin tarjolla TPS:n heikohkosta pakistossa. Santeri Lukka esiintyi myös edukseen KalPassa ja häneltä odotettiin vahvoja otteita myös TPS:ssä, mutta Lukan kohdalla viime kausi oli aika pettymys. TPS:ssä oli toki useita kiekollisesti hyviä puolustajia, joten Lukka saattoi sen takia ajautua vähän väärään rooliin, mikä näkyi sitten karulla tavalla peliesityksissä. Lukaltakin voidaan odottaa ensi kaudella parempia otteita, jos ja kun hänen roolinsa kasvaa.

Kokeneita puolustavia puolustajia TPS:n pakistossa ovat Joe Piskula ja Jani Forsström. Piskula olikin viime kaudella tärkeä palanen TPS:n puolustusta, sillä hän kellotti kauden aikana koko puolustuksen kovimpia minuutteja. Nyt kun puolustus on heikentynyt merkittävästi viime kaudesta, niin voisi kuvitella Piskulan roolin kasvavan entisestään. Jani Forsström on taas ollut sellainen kolmosparin luottoratsu TPS:lle, mutta hänenkin roolinsa on viime vuosina pienentynyt kausi kaudelta. Onko taso laskemassa vai onko hänestä vielä kääntämään kurssinsa? TPS:n puolustuksen tilanne näyttää nyt siltä, että se tarvitsisi ensi kaudella kipeästi parin kauden takaista Forsströmiä.

TPS:n pakistossa löytyy ainakin riittävästi nuoruuden intoa, sillä paikoista kokoonpanoon ovat taistelemassa Olli Kaskinen, Aleksi Anttalainen, Bernard Isiguzo, Nuutti Viitasalo ja Valtteri Pulli. Kaskista voidaan viime kauden perusteella pitää jo puolustuksen vakionimenä, sillä hän oli viime kaudella illasta toiseen TPS:n kokoonpanossa. Kaskinen aloitti kauden hyvin, mutta hänellekin taisi käydä niin, että kauden edetessä otteet alkoivat hiipumaan. TPS:n oman juniorin Aleksi Anttalaisen paluu oli vähän yllättävä, sillä monet pitivät jo lähes varmana, että entisen U20-valmentaja Jussi Ahokkaan luottoratsu seuraa Ahokasta Kouvolaan. Uskonkin, että Anttalainen tulee olemaan ensi kaudella positiivinen yllätys TPS:n puolustuksessa ja hoitaa peruspakin tontin kunnialla. Bernard Isiguzo ja Nuutti Viitasalo kisaavat tällä hetkellä siitä pakiston viimeisestä paikasta. Isiguzon viime kausi oli ainakin minulle pienoinen pettymys, joten jos hän ei saa kurssiaan käännettyä, niin Viitasalo voi viedä hänen peliminuuttinsa. Pullin kohdalla ensi kausi tulee varmasti kulumaan lähinnä junioreissa.

TPS:n puolustuksessa luotetaan mielestäni vähän liikaa nuoruuteen. Hankintojahan TPS vielä mahdollisesti tekee puolustukseensa, mutta tämän hetken tilanne on mielestäni melko heikko, sillä puhutaan joukkueesta, jonka pitäisi kuitenkin resurssiensa puolesta olla Liigan kärkitaistossa mukana. Piskula, Salonen ja Lukka varmasti täyttävät paikkansa puolustuksessa, mutta onko Salosesta ja/tai Lukasta joukkueen puolustuksen kiekollisiksi liidereiksi? Saako Forsström uransa uudestaan nousuun? Säilyykö Kaskisen taso ja miten Anttalainen, Isiguzo ja Viitasalo sopeutuvat liigavauhtiin? Kysymyksiä on mielestäni tässä kohtaa aivan liikaa.

Hyökkäys (8):

Simon Suoranta – Ilari Filppula – Lauri Korpikoski
Topi Nättinen - Petteri Wirtanen – Zach Budish
Teemu Väyrynen - Elias Karvonen – Lauri Pajuniemi
Hannu Kuru – Jonne Virtanen – Markus Nurmi

Keskushyökkääjät (8):

TPS:n sentteritilanne oli viime kaudella vähän sekava, mikä johtui osittain loukkaantumisista. Filppula ja Karvonen missasivat osan otteluista, minkä vuoksi esimerkiksi Patrick Björkstrand pelasi osan kaudesta sentterinä. Lisää tilannetta sekoitti se, että Petteri Wirtanen kävi pyörähtämässä lyhyen stintin Turussa ja kauden loppupuolella jopa Kaapo Kakkoa kokeiltiin sentterinä. Ainoat läpi kauden sentterin paikalla pelanneet pelaajat olivat Oula Palve ja Jonne Virtanen. TPS menetti kauden päätteeksi vielä Palveen ja hän jätti joukkueeseen sellaisen aukon, joka on lähes mahdoton paikata.

Ilari Filppula lähtee kauteen TPS:n ykkössentterinä, vaikka monet TPS:n kannattajat ovatkin sitä mieltä, että Filppulalle sopivampi pelipaikka olisi laitahyökkääjä. TPS:n hyökkäyksen tilanne on kuitenkin sellainen, että näillä näkymin Filppula pelaa myös ensi kaudella keskikaistalla. Filppulan kohdalla sentteripelaamiseen liittyykin paljon kysymysmerkkejä, sillä hän ei ole tunnetusti mikään paras sentteri puolustussuuntaan ja iän myötä heikentynyt luistelunopeus korostaa vielä lisää puolustuspään puutteita. Hyökkäyssuuntaanhan Filppula on koko sarjan parhaita senttereitä. Toinen kärkisentteri TPS:llä on Petteri Wirtanen, joka oli juuri sellainen hankinta, jota TPS:n joukkue tarvitsi. Jos Filppulan vastuulla on ylivoiman pyörittäminen, niin Wirtanen tulee olemaan peliajan perusteella varmastikin se TPS:n ykkössentteri. Wirtasen voi laittaa kentälle käytännössä tilanteessa kuin tilanteessa ja hän onnistui olemaan viime kauden lyhyellä TPS-stintillään myös todella tehokas.

Jonne Virtanen löytää itsensä varmasti ensi kaudellakin illasta toiseen kokoonpanosta, mikäli hän vain kestää pelikunnossa. Virtanen on joukkueelleen tärkeä pelaaja ja vaikka hän ei ole kiekollisesti mikään virtuoosi, niin hän tekee paljon likaista työtä kentällä. Tuo viimeinen sentteripaikka ratkaistaankin sitten varmasti Elias Karvosen ja Hannu Kurun välillä. Karvonen on kärsinyt urallaan paljon loukkaantumisista, mikä näkyi hänen peliesityksissään viime kaudella. Jos Karvonen saa ehjän kesän alleen, niin hän ottaa todennäköisesti niskalenkin Kurusta. Kuru tuo kilpailua pelipaikoista ja hän pystyy tarvittaessa pelaamaan myös laitahyökkääjän tontilla. Nuori Juuso Pärssinen tuo tuohon taisteluun vielä lisämausteensa, sillä sekä keskellä että laidassa pelaamaan kykenevä Pärssinen pelasi ainakin viime kaudella näkemissäni liigapeleissä hyvin. Noin nuorella miehellä on voinut kesän aikana tapahtua sellaista kehitystä, että hän pyyhkii tulevalla kaudella Karvosella ja Kurulla lattiaa. Topi Nättinen on myös yksi vaihtoehto keskelle, mutta hänestä TPS saa varmasti parhaan irti laitahyökkääjänä.

Kokonaisuutena TPS:n sentteriosasto oli ennen Wirtasen hankintaa aika arveluttava, mutta nyt se näyttää jo ihan laadukkaalta. Filppula on parhaimmillaan tehokas pelaaja hyökkäyssuuntaan, mutta hänen kohdallaan puolustuspelaaminen nostattaa esille kysymyksiä. Kolmossentteri Karvonen on viime vuosina ollut enemmän loukkaantuneena kuin pelikunnossa, mikä on varmasti vaikuttanut hänen kehitykseensä, joten häneltäkään tuskin kannattaa mitään isoa tasonnostoa odottaa. Virtanen ja Kuru ovat duunareita, jotka hoitavat sen pienen roolin ihan kunnialla, mutta heiltä ei kannata sen enempää odottaa. Jos Filppula säilyttää tasonsa ja Wirtanen on odotetun kova, niin tuo TPS:n sentteriosasto on hyvä.

Laitahyökkääjät (7,5):

Laituriosastolla TPS koki pari pahaa menetystä, joista suurimpana voidaan pitää huippulupaus Kaapo Kakkoa, joka suorastaan kannatteli joukkuettaansa viime kauden lopulla. Pahaksi menetykseksi voidaan laskea myös duunari Otto Nieminen, joka nousi vähän yllättäenkin myös kiekollisesti isoon roolin. Näiden lisäksi merkittäviä menetyksiä olivat kesken kauden joukkueeseen liittynyt Petrus Palmu sekä myös sentterinä pelannut Patrick Björkstrand. Ainut kunnon hankinta TPS:n laituriosastolle on ollut Topi Nättinen, joten Turussa selvästikin uskotaan nuorten pelaajien nousevan tulevalla kaudella isompaan rooliin.

TPS:n laituriosaston isoin ongelma on ehkä siinä, että isoa roolia kaavaillaan Lauri Korpikoskelle ja Simon Suorannalle. Korpikoski on kunnossa ollessaan tähtipelaaja Liigaan, mutta viime kaudella hän pelasi seitsemän ottelua ja toissakaudella 35 ottelua, joista lähes puolet pudotuspeleissä. Mikä on todennäköisyys sille, että Korpikoski kestää ensi kaudella kasassa ja jos hän kestää, niin miten pahasti nämä pari rikkonaista kautta ovat vaikuttaneet hänen tasoonsa? Suoranta on Korpikosken tavoin kärsinyt paljon loukkaantumisista. Viime kaudella Suoranta pelasi 25 ottelua ja toissakaudella ottelumäärä oli sama. Kunnossa ollessaan hyvä pelaaja, mutta kuinka paljon kannattaa laskea tuollaisen pelaajan varaan? Kunnossa ollessaan tässä on ihan laadukas kaksikko Liigaan, mutta millä todennäköisyydellä nämä miehet pystyvät pelaamaan ehjän kauden? Suuri riski TPS:ltä kaavailla näin isoa roolia loukkaantumisherkille pelaajille.

Uskonkin, että TPS:n tehokkaimmat laiturit tulevat tulevalla kaudella olemaan Zach Budish ja Topi Nättinen. Budish on nyt aika tasaisesti paukutellut kolme kautta putkeen tuollaista noin 40 pisteen tahtia Liigassa, joten se on ihan realistinen odotusarvo myös tulevalle kaudelle. Yksi mielenkiintoisimmista pelaajista TPS:n joukkueessa on Topi Nättinen, joka teki toissakaudella 42 tehopistettä ollen todella vaarallinen pelaaja hyökkäyssuuntaan, mutta viime kaudella syntyi vain 19 tehopistettä ja valtava määrä kiekonmenetyksiä. Nättisen ongelmana on se, että hän hakee monesti ihan liian vaikeita ratkaisuja ja silloin kun itseluottamus on alhaalla, niin hänen pelaamisensa menee yliyrittämiseksi. TPS-kannattajien pitääkin toivoa, että hänen kautensa lähtee hyvin käyntiin ja hän löytää kadonneen itseluottamuksensa takaisin. Muuten hän tulee aiheuttamaan harmaita hiuksia yhdelle jos toisellekin kannattajalle.

TPS luottaa nuoriin pelaajiin myös hyökkäyksessä, sillä Lauri Pajuniemelle, Teemu Väyryselle ja Markus Nurmelle tarjotaan paikkaa ottaa isompi rooli tulevalla kaudella. Pajuniemeä huhuttiin kovasti kevään aikana muun muassa Raumalle sekä Hämeenlinnaan, mutta ehkä hän näki mahdollisuuden ottaa iso rooli TPS:ssä tulevalla kaudella ja jäi vielä sen takia Turkuun. Häneltä on nähty kiekollisesti ihan hyviä väläytyksiä, mutta tasaisuus on ainakin vielä tähän asti puuttunut. Väyrynen on ollut jo parin kauden ajan TPS:n vakiokokoonpanon miehiä ja hän on tehnyt ihan hyvää tulosta pienessä roolissa. Olisiko hänestä nyt jo nousemaan isompaan rooliin? Markus Nurmen tilanne on ollut vähän samanlainen kuin Väyrysellä. Tämä kolmikko tulee olemaan suuressa roolissa ensi kaudella, sillä heidän pitäisi onnistua nousemaan vähintään hyviksi secondary scoring pelaajiksi.

Leveyttä TPS:n laituriosastolle tuovat Hannu Kuru, Oskari Lehtinen, Jesper Larinmaa, Olli Valtola, Aarne Intonen ja Juuso Pärssinen. Enemmän senttereinä tunnetut Kuru ja Pärssinen tulevat varmasti pelaamaan ainakin joitain otteluita myös laitahyökkääjän tontilla, ellei TPS:n sentteriosasto kärsi sitten läpi kauden loukkaantumisista. SaiPassa viime kaudella pelannut Oskari Lehtinen menee kategoriaan “liian hyvä Mestikseen, liian huono Liigaan”. Lehtinen on hyökkäävä pelaaja, jolla on hyvä laukaus, mutta muut ominaisuudet eivät olekaan riittäviä Liigaan. Larinmaa ja Valtola saavat varmaan jotain minuutteja Liigassa, mutta Intonen on sellainen pelaaja, joka voi murtautua ihan vakiokokoonpanon mieheksi, jos hän on kehittynyt reilusti kesän aikana.

TPS:n laituritilanne on ihan kohtalainen, mutta tuon kokoisen seuran ei missään nimessä pidä olla tyytyväinen siihen. Jos katsotaan neljää kärkilaituria, niin kaksi niistä on todella loukkaantumisherkkiä ja yksi on mielialapelaaja, jolla on ainoastaan yksi tehokas liigakausi alla. Budish on ainut varma kortti TPS:n laituriosastolla. Noita kärkilaitureita haastavat ensisijaisesti nuoret Pajuniemi, Väyrynen, Nurmi ja Intonen, joilta TPS tarvitsee tasonnostoa. Aika riskillä TPS menee nyt laituriensa suhteen ja tuleva kausi tulee näyttämään, että kannattiko riskinotto.

Kokonaisuutena TPS:n hyökkäys on aika keskinkertainen. Filppula ja Wirtanen ovat kunnossa ollessaan hyvät kärkisentterit ja Budish on hyvä kärkilaituri, mutta sen jälkeen tuo hyökkäys onkin sitten vähän arvoituksellinen. Kestääkö Korpikoski, Suoranta ja Karvonen kunnossa? Mikä on Nättisen taso? Nousevatko Pajuniemi, Väyrynen tai Nurmi isompaan rooliin?

Potentiaalinen läpimurtopelaaja: Juuso Pärssinen

Pärssinen pääsi jo viime kauden aikana tekemään debyyttinsä Liigassa ja hän onnistui tekemään viime kauden aikana myös liigauransa ensimmäisen maalin. Pärssisen kohdalla vähän huolta herättää loukkaantuminen, minkä vuoksi hänen kesäharjoittelunsa on kärsinyt ja hän ei ole pelikunnossa vielä kauden alkaessa. Hänellä on kuitenkin kaikki eväät ottaa kauden aikana kolmossentterin rooli TPS:ssä.

Yhteenveto:

Kokonaisuutena TPS:n joukkue on todella tasapaksu. Valmentaja ei ole mitenkään erityisen hyvä, pakisto on heikko ja hyökkäyksessä on liikaa kysymysmerkkejä. Maalivahtiosasto on ehkä ainut osa-alue, jota TPS:n joukkueessa voisi kehua. Minun on jotenkin todella vaikea nähdä, että TPS tosissaan taistelisi suorasta pudotuspelipaikasta tulevalla kaudella. Kokonaan pudotuspelien ulkopuolelle jääminen on mielestäni huomattavasti todennäköisempi skenaario. Sellaisella perushyvällä suorituksella TPS tulee pelaamaan sääleissä ja ehkä jopa puolivälierissä, mutta viimeistään siinä vaiheessa tulee seinä vastaan.

Barneyn voimasuhdearvio:

1. ?
2. ?
3. ?
4. ?
5. ?
6. ?
7. ?
8. ?
9. TPS - 30
10. Sport - 29,5
11. KooKoo - 29
12. SaiPa - 28,5
13. KalPa - 28,5
14. Ässät - 28,5
15. Jukurit - 27,5

 

[Warrington]

Kärkiketjun sentterin uupuminen.

Atu ''kyllä papat jaksaa'' Selin ei enää peluuta hyökkääjiä, joten kenenkään sentterin ei pitäisi enää uupua. Vitsit sikseen, iso peukku kattavista arvioistasi, ja muillekkin kesän aikana arvioita tehneille. Olen samoilla linjoilla IFK:n ensi kauden kokonaiskuvasta, mutta muutamia asioita jotka näen eri tavalla, ja muutamia huomioita. Tuo kärkiketjun (ellei kärkiketjulla tarkoita myös 3.ketjua) sentteri ei mielestäni puutu, eikä toivottavasti uuvu, vaan Paajanen - Lundell on lähtökohtaisesti se TOP2. Toivon mukaan IFK hankkii yhden sentterin viimeistään kauden aikana, mutta realistisesti markkinoita miettien, herra X voi olla joku ''köyhän miehen Petteri Wirtanen'', joka ei peliajoissa syrjäytä supertalentti Lundellia.

Lundell iski noin 0,5 pisteen tahdilla viime kaudella, ja hoiti kiekottoman pelin ihan hyvin, joten voinee ilman värilaseja sanoa, että iskee 30-40 pistettä per/60 peliä tahdilla, ja on kokonaisvaltaisesti riittävä 2.sentteri. 3.sentterin (Jääskä) tämän hetken riittävyys on relevantimpi ongelma. Rosterista löytyy kuitenkin mm. Sallinen ja Keränen, jotka ovat aiemmin pelanneet senttereinä. Sellainen välihuomio muuten, että IFK:n Juho Keräsellä on enemmän mestaruuksia kuin IFK:lla 20 vuoteen. Ja JMA:lla enemmän kuin IFK:lla 40 vuoteen. Jos nopeasti laskin oikein. Historia ei kuitenkaan kovin paljoa vaikuta tulevan kauden voimasuhteisiin, toivottavasti.

Tulevan kauden tilanne on edelleen sama – Antti Suomelan korvaaja uupuu.

Periaatteessa tällä logiikalla myös Michael Keräsen, Antti Raannan ja monen muun korvaaja uupuu edelleen. No ei toki ihan, on IFK lopulta noiden NHL:ään lähtijöiden tilalle jotain hankkinutkin, mutta minusta parempi ajatus on, kun rosterista ei oikeasti lukumääräisesti puutu yhtään pelaajaa, että se korvaaja tulee rosterin sisältä, tai sitten seura hankkii kesken kauden sen ''korvaajan'', ja hänen taso joko vastaa tai ei vastaa vaadittua roolia. Ja jos ei vastaa, niin jonkun 15-16 minuuttia pelaavan 3.sentterin riittävyys on vain hiekan kokoinen jyvänen kokonaiskuvassa.

Olet selvästi lukenut paljon IFK-osiota, ja meidän osiossa yleinen ilmapiiri omaa joukkuetta kohtaan on aika kriittinen. Se on toki keskustelun kannalta ihan hyväkin asia. Resurssit IFK:lla on Liigan kärkeä, joten onhan se käsittämätöntä miten alakanttiin IFK on vetänyt läpi historiansa. Nyt neljänä kautena putkeen semifinaaleissa, joten ei tämä lähihistoria toki ole aivan vihkoon mennyt. Salmelainen on myös parantanut joukkueen kasauksessa kausi kaudelta, joten ehkä tässä vielä mun elinaikana päästään nauttimaan mestaruudesta.

 

[Warrington]

Keskushyökkääjä on kaikesta huolimatta hyökkäyspelin sydän.

Tästä on ollut keskustelua myös meidän osiossa. Nykytrendi oikeastaan Liigasta riippumatta on se, että keskushyökkääjä on sen ketjun kokonaisvaltainen sydän, jolla on hyökkääjistä ensisijainen vastuu puolustuspäähän. Toki löytyy myös näitä Filppuloita, Ramstedteja ja Kristofeja, jotka ovat ketjunsa kiekollisen pelin moottoreita, mutta näitä herroja yhdistää myös selkeät heikkoudet kiekottomissa ominaisuuksissa.

Jos Tyrväinen tekee 45 pistettä jotka on identtisesti tehty (saman verran 1.syöttöjä molemmilla jne.), ja Filppula 60 pistettä, niin otan silti ennemmin Tyrväisen joukkueeseeni. Kiekottomassa pelissä voi estää maalipaikkoja, kääntää riistämällä pelin virtausta omalle joukkueelle, joka ylipäätään mahdollistaa taitojannujen maalipaikkojen tekemisen, ja nämä ei päädy Liigassa mihinkään relevanttiin tilastoon. Tästä syystä pisteitä tekeviä mielestäni yliarvioidaan aina kokonaisvaltaisesti parempiin pelaajiin nähden.

Ruotsista saapuneen Dykin toivotaan olevan uusi Erik Thorell.

Mun papereissa Turunen on uusi Thorell. Luultavasti vielä parempikin. Toki myös Dyk voi päätyä ykköskenttään jo rightin kätisyydenkin vuoksi, mutta Dykin ura huomioiden, en usko että puhutaan Thorellin tasoisesta hyökkäyspään pelaajasta. Kiekottomana Thorell oli Liigan taitavin fyysisten kontaktien ja kiekottomien vastuiden välttelijä, joten Dyk voi olla niitä 35 pisteen miehiä, jotka ovat joukkueelleen arvokkaampia kuin 45 pisteen miehet. IFK:lla on 2010-luvulla ollut yllättävän hyvä osumisprosentti näissä ruotsalaisissa, joten toivotaan että Dyk täyttää myös paikkansa.