Liigajoukkueiden voimasuhteet kaudella 2019–2020

[Via Dolorosa]

Onneksi asetelmat Lukolla ovat mitä parhaimmat kauteen, kun krapula on toivottavasti lopullisesti selätetty jo 57 vuoden aikana.

 

[SlamDunk71]

Hienoa työtä monelta kirjoittajalta. Osalta kommentoijista taitaa unohtua se fakta että jokainen joukkue tulee olemaan sarjataulukossa jossain järjestyksessä. Joku on jopa viimeinen ja joku jättää jonkun tai joitain taakseen. Täytyy muistaa että nämä on arvioita joissa pelataan optimi kokoonpanolla koko kausi. Jotkut on arvioinut riskitekijöitä toinen ei. Nämä ei ole mitään faktoja vaan ennakoita. Yritetään pitää se mielessä.

 

[Jääkaappi]

Vakavammin sanottuna on myönnettävä, ettei asia ole niin yksinkertainen. Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa tämän kauden Superpesiksestä Joensuun Maila.

Etenkin selkeästi Superpesistä tasaisemmasta ja ennalta-arvaamattomammasta Liigasta puhuttaessa on mestaruuskrapulasta puhuminen "rohkeaa". Tuloksellisesti ennakoitua huonompi suorittaminen voi johtua niin monesta asiasta.

Ihan vain mututuntumalla voisi kuvitella, että Superpesiksen kaltaisessa sarjassa ns. mestaruuskrapulasta puhuminen voisi ehkä jollain tavalla toimia. Tai tuollaisessa sarjassa sellaisesta kärsiminen voisi ehkä olla todennäköisempää kuin Liigassa, etenkin kun puhutaan tuollaisesta "yllättäjästä".

Jos nyt leikitään tällä (mestaruus)krapulalla ajatuksen tasolla, niin esimerkkinä mainitsemassasi Superpesiksessä pelaajalla ei ole enää mitään minne edetä mestaruuden jälkeen. Kaikki on ikään kuin nähty ja koettu, joten voisi helposti kuvitella, että ainakin hetkellisesti tulee sellainen "maha täynnä" -fiilis.

Sitten taas Liigassa ja vaikkapa nyt esimerkiksi HPK:ssa on monta nuorta pelaajaa, joilla on vielä paljon nähtävää ja koettavaa sekä tavoiteltavaa. NHL, KHL ja niin edelleen. On selvä syy, miksi pitää edelleen kehittyä eikä voi jäädä viime kauteen kiinni.

Jos pelattaisiin muutama kausi täysin samoilla joukkueilla, niin sitten voisi ehkä tehdä jotain tulkintoja, mutta tätähän ei toki koskaan tule tapahtumaan.

En tiedä onko tässäkään teoriassa sen kummemmin mitään järkeä, näitähän nyt voi käännellä ja väännellä miten haluaa.

 

[Brent Sapergia]

koko setti

Tämä olikin parasta settiä mitä lukenut täällä. Ainoastaan Godlan ihmettely oli asian vierestä ;)

KalPan kohdalla arviointi ja vertailu viime kauteen on varmaan haastavinta. Mietitään kuka tai ketkä lähti ja ketä saatiin tilalle ja verrataan sitä viime kauteen. Itse asiassa hankinnat ovat olleet loistavia eikä varmaan siinä hävitä yhtään. Mutta jos viime kaudella yksi mies olisi ollut toisen paikalla, niin väitän että pelkästään sillä oltaisiin oltu kevyesti kymmenen joukossa, lähellä sijaa kuusi. Ja puhun Dennis G in da house - tyypistä. Godla oli luvattoman paska ja siihen hävittiin lukemattomia pelejä, lisäksi joukkueesta alkoi näkyä pelaamisen vaikeus kun peräpäähän ei voitu luottaa. Nyt tilalle tulee pikku Eero Liukas Luikku joka ei petä varmuudella. Riskinä KalPassa pidän pakistoa mutta potentiaalia siellä on uusiksi leskisiksi ja riikoloiksi. Lisäksi, haluan uskoa että Laphalainen nunhuku nunhuka lai lai lai ja Ari Gröh köh... eivät ole niin huonoja kuin yksi kausi antoi ymmärtää. Ja jos ovat niin kiertoon vaan syksystä.

Eli itse en pidä lähtökohtana viime vuotta kun siellä oli monia asioita pielessä..

E. Olishan se Maltsev kova..kertoimet nousee koko ajan kun muutakaan sopparia ei kuulu..

 

[Roger Moore]

E. Olishan se Maltsev kova..kertoimet nousee koko ajan kun muutakaan sopparia ei kuulu..

Eikö ne kertoimet tässä tapauksessa nimenomaan laske sen suhteen että Kiiskinen pelaisi KalPassa?

 

[Wiljami]

En nyt muuten lähde voimasuhteita arvailemaan, mutta huomauttaisin että Jukureilla on melko ilmiselvästi nyt tuleva kausi se Kangasalustan projektin vuosi 0 ja näillä nuoremmilla kavereilla olisi tarkoitus sitten saavuttaa jotain isompaa muutaman vuoden viiveellä. Tusina kaveria koko liigataipaleelta (noissa muuten myös niitä ketkä ovat pelanneet Mikkelissä huomattavasti kauemmin) puolestaan ihan perusteltua tietynlaisen jatkuvuuden, sekä rutiinia omaavien ukkojen pitämisen kannalta. Huomiona siis esimerkiksi siihen että Ässillä on uuden rakennus käynnissä ja näin ollen ymmärrystä sekä tsemppiä, mutta Jukurit vaan polkee paikallaan ja tavoittelee viimeistä sijaa ilman motia.

 

[Jääkaappi]

Et vastannut viimeksi ja kyseenalaistit uudestaan viitaten ohessa viime kertaiseen. Koin sen näin, koska olit osoittanut väliinpitämättömyyttä vastaamisen suhteen, vaikka kysyin asiaa vielä yksityisviestillä. Kohteliasta olisi ollut siinä vaiheessa vastata: ok, ollaan eri mieltä.

Vaihdan päivittäin kymmeniä viestejä, joten väkisinkin jää johonkin vastaamatta. Sori siitä.

Vaikeasti mitattavissa oleva tiedostettava peli-ilmiö.

Niin motivaatioasia? Kotiedun toki voi muuttaa prosenteiksi.

Olen eri mieltä siinä mielessä, että pahiten lyötyjen motivaatio on korkeammalla kuin parempaan ja hyväksyttyyn lopputulokseen pääseneiden. Meistä kumpikaan ei tätä mielipidettä voi todistaa oikeaksi tai vääräksi, vai voitko?

Missä vaiheessa tämä nyt kääntyi näin päin, että minun pitää todistaa jotain? Sinä käsittääkseni otit koko motivaatiotekijän ensimmäisenä esille, joten oletin sinulla olevan siihen jotain konkreettista.

Oliko motivaation lisäksi muitakin? Mutta motivaatio tosiaan oli yksi osatekijä monen muun joukossa.

Olihan siellä, mutta edelleen, jos ei halua, että johonkin tartutaan, niin siitä asiasta ei kaiketi kannata puhua ääneen.

 

[McTorso]

Vaikeasti mitattavissa oleva tiedostettava peli-ilmiö.

Tässäpä se on. Motivaatio suoritukseen vaikuttavana tekijänä on fakta. Se, miten sitä joukkuelajissa mitataan, onkin sitten hankalampi kysymys. Yksilölajeissa asia on paljon yksinkertaisempi. Omalta yleisurheilu-uraltani voin todeta, että motivaatiotekijät tuloksen takana olivat merkittäviä ja helposti sekä urheilijan itsensä että valmentajan havainnoitavissa. Motivaatiota koetettiin monesti pienempiin kisoihin nostaa ”teennäisillä” lisäkannusteilla. Adrenaliinin merkitys räjähtävyyttä vaativassa lajissa, jota harrastin, oli valtaisa. Sellaiselle, joka asian kanssa ei ole itse painiskellut, sitä on vaikea sanoin kuvailla.

Yhtäkaikki, motivaation vaikutus suorittamiseen myös joukkuelajeissa on selviö. Motivaatiotekijät ovat kuitenkin laumassa niin moninaiset, että niiden vaikuttavuutta on erittäin hankala todentaa. Tässä kun ei riitä pelkästään tieto yksittäisen urheilijan henkisestä vireystilasta, vaan mukaan tulee niinkin kuumottavan tärkeä asia kun joukkuehenki. Kannustavassa, turvallisessa ja toinen toisiaan tukevassa yhteisössä motivaatiotaso on jo lähtökohtaisesti korkeammalla kuin kielteisyyteen pohjaavassa yhteisössä. Kyse on lähinnä siitä, kuinka paljon olet valmis tekemään joukkueesi eteen, kuinka paljon välität. Motivaation taustalla on sitten toki paljon muitakin yksittäisiä tekijöitä. Pelaajan henkilökohtaiset tavoitteet, pelin tärkeys joukkueelle, vastassa vanha joukkue, perhettä katsomossa jne.. Ai niin ja sitten tietenkin yksittäisen pelaajan temperamentti. Sinnikkyys ja voitontahto ovat yksi lahjakkuuden osa-alue. Tuollaiset pelaajat ovat luonnollisesti helpommin motivoituneita.

 

[PataJaska]

On melkoista lottoamista arvioida etukäteen, miten joukkueiden motivaatio vaikuttaa koko kauteen. Miten motivaatiota voi arvioida tai mitata enemmän kuin yksittäisten pelien osalta? Epäilemättä kotijoukkue on motivoitunut, jos lauantaipelissä on täydessä hallissa vastustajana verivihollinen tai jos on ns. kuuden pisteen ottelu sarjan loppuvaiheissa. Toisaalta, jos on marraskuun tiistaipeli vieraissa, alla on tappioita, otteluruuhka painaa ja ulkonakin sataa räntää, voi motivaation kaivaminen olla työläämpää.

Motivaation käsite tässä suhteessa on todella vaikea ja monisyinen. Ensinnäkin mistä motivaatio syntyy? Tarvitaan jokin tavoite, joka on sekä haastava että kuitenkin samalla realistisesti saavutettavissa oleva. Tästä syntyy motivaatio työskennellä sitä tavoitetta kohti. Tuollaisen ryhmätavoitteen asetteluhan on ammattikiekkoilussa harvinaisen helppoa: jokaisen joukkueen tavoite on olla mukana kevään ratkaisupeleissä, ja piste. Mitään muuta tavoitetta ei voi olla, se on täysin mahdoton tilanne

Jos nyt mietitään vaikka Ässien tilannetta, josta yhtenä tämä motivaatiokeskustelu alkoi. Tavoite on joukkueena tuo edellä mainittu, ja sitten tullaan sen jälkeen yksittäisten pelaajien tasolle motivaation käsitteessä. Ässät lähtee ensi kauteen sillä ainoalla mahdollisella tavalla, joka viime kauden jälkeen on järkevää, eli pannaan paletti aika pitkälle kokonaan uuteen formuun. Ässissä on äkkiä laskettuna ainakin kymmenen pelaajaa , jotka eivät olleet mukana viime katastrofikaudella (ja 2-3 tällaista kaveria lisää on vielä tulossa). He siis tulevat mukaan ikään kuin puhtaalta pöydältä, omien henkilökohtaisten motivaatiotekijöidensä turvin. Esimerkiksi nyt vaikka maalivahti Aittokallio, jota nyt varmasti motivoi pelkästään se, että näyttää ettei nyt sentään ole niin huono maalivahti mikä maku viime kaudesta jäi. Entäpä sitten vaikka Niemeläinen, ikäkausimaajoukkueiden vakiokaluston edustaja ja liigassa esiintynyt parina kautena sellaisena peruspuolustajana, nyt tarkoitus ottaa se viimeinen askel liigapakkien eturiviin. Hän tuleekin yhtäkkiä aivan pyytämättä ja yllättäen Suomen mestarin statuksella joukkueeseen, joka puolestaan pelasi heikoimman kauden mitä 2010-luvulla on liigassa nähty. Pitääkö tässä tilanteessa motivaatiota ihan kaivamalla kaivaa, vai synnyttääkö tämä tilanne motivaatiota jo itsessään? Helpompi tapaus on sitten varmaan se toinen puoli joukkueesta, joka oli mukana viime kaudella. Pitäisi riittää motivaatiota näyttää, ettei me nyt sentään noin huonoja olla :D

Ja vielä liittyen tuohon pelaajien henkilökohtaiseen motivaatioon. En tiedä kuinka moni on kiinnittänyt huomiota, mutta Ässissä on laskentatavasta ja määrittelystä riippuen joukkueessa jopa kuusi enemmän tai vähemmän todennäköistä tulevaa NHL-pelaajaa. Motivaatiosta ei siis pitäisi jäädä kiinni..

 

[fakki]

Niin motivaatioasia? Kotiedun toki voi muuttaa prosenteiksi.

Alkeellinen mittaustapa, josta on oikeastaan mahdotonta erottaa kaikki epäolennaistekijät. Voit sä motivaatiotakin mittailla ja muutella prosenteiksi, kun asetat tiettyjä lähtöoletuksia ja analysoit mitä, miten, milloin se toteutui ja muutat ne prosenteiksi. Sama juttu kuin rasituksen mittaaminen, ei sitäkään maksimaalisesti voida mitata, kuten ei kotietua eikä motivaatiota.

Missä vaiheessa tämä nyt kääntyi näin päin, että minun pitää todistaa jotain? Sinä käsittääkseni otit koko motivaatiotekijän ensimmäisenä esille, joten oletin sinulla olevan siihen jotain konkreettista.

Eli mun pitäisi nyt kaivaa esim. kymmenen viime liigakauden ajalta eri tilanteita, joissa väitän jollain joukkueella olleen motivaatiolla myötä/haittavaikutusta edenneestä kaudesta tulevaan kauteen, yksilöidä ne ja muutella prosenteiksi, jotta saat konkretiaa. Älä nyt viiti. Mikäli sä itse sanot, että "Asia x ei muuten ole näin" (ilman yhtään sen parempia perusteluja), minkä vuoksi sun ei tarvis sitä konkreettisesti perustella ja osoittaa oikeaksi? Ei ole edelleenkään pakko hyväksyä tota väitettä motivaatiovaikutuksista.

Olihan siellä, mutta edelleen, jos ei halua, että johonkin tartutaan, niin siitä asiasta ei kaiketi kannata puhua ääneen.

Anna tulla, mutta yritä nyt myös itse perustella konkretian kautta omat väitteesi.

 

[Barney]

Pisteytykseen liittyvät kysymykset löydät todennäköisesti tästä viestistä.

Barneyn voimasuhdearvio:


8. Pelicans

Valmennus (8):

Nieminen nousi viime kaudella päävalmentajaksi Liigaan, vaikka hänellä oli alla vasta yksi kausi päävalmentaja Mestiksessä sekä pari kautta apuvalmentajana Liigassa. Se oli todella riskialtis ratkaisu Pelicansilta, mutta ainakin viime kauden perusteella se kannatti. Nieminen luotsasi joukkueensa heti ensimmäisellä kaudellaan runkosarjassa kolmanneksi ja vaikka pudotuspeleissä tulikin noutaja heti ensimmäisellä kierroksella, niin ei se ollut mitenkään katastrofaalisen surkea pudotuspelisarja Pelicansilta. Nyt Nieminen onkin yksi hehkutetuimmista liigavalmentajista ja enää ensi kaudella hän ei voi tulla puskista. Vaikuttaako se negatiivisesti hänen joukkueensa suorituksiin?

Nieminen on vahvasti mukana tässä uudessa aallossa, jonka tarkoituksena on nopeuttaa peliä ja saada ylipassiivinen trappaaminen pois. Niemisen Pelicans pelasikin viime kaudella aika-ajoin ehkä jopa vähän liian yliaktiivista kiekkoa. Jos Nieminen jatkaa samalla linjalla, niin Pelicans tulee olemaan myös ensi kaudella todella viihdyttävä joukkue. Pudotuspeleissä työkalupakista pitäisi kuitenkin löytyä jotain muutakin kuin yliaggressiivinen karvaaminen, sillä muuten pelaajiston puhti loppuu kesken.

Maalivahdit (8):

Atte Tolvanen
Jakub Skarek

Pelicansin viime kauden maalivahtikaksikon muodostivat kautensa maailmanmestaruuteen päättänyt Jussi Olkinuora sekä ensi kaudellakin jatkava nuori tshekkimaalivahti Jakub Skarek. Skarek aloitti kauden hyvin, mutta kauden edetessä erinomaisen kauden pelannut Olkinuora nousi joukkueen kiistattomaksi ykköstorjujaksi. Olkinuora suuntasi kauden päätteeksi KHL:ään jättäen isot saappaat täytettäväksi.

Olkinuoraa korvaamaan Pelicans hankki NCAA:ssa viime vuosina pelanneen Atte Tolvasen. Tolvanen pelasi sen verran hyvin NCAA:ssa, että hän pääsi viime kauden päätteeksi pelaamaan vielä kuusi ottelua AHL:n puolella, joissa hän suoriutui tilastojen perusteella hyvin. Tolvanen on lahjakas kaveri, joka voi olla ensi kaudella Liigan parhaita maalivahteja, mutta on kuitenkin huomioitava, että hänellä on takana ainoastaan kuusi ottelua ammattilaisena. Nouseminen Liigan huippuvahtien joukkoon ei ole kuitenkaan mikään helppo homma, mutta itse uskon Tolvasen kantavan päätorjuntavastuun Pelicansissa tulevalla kaudella.

Tshekin nuorten maajoukkuemaalivahti Jakub Skarek jatkaa ensi kaudellakin Pelicansin toisena maalivahtina. Skarek esiintyi erittäin hyvin viime syksynä, mutta kauden edetessä hänen tasonsa laski. Hän on lahjakas maalivahti, joka voi Tolvasen tavoin olla ensi kaudella vaikka Liigan parhaita maalivahteja, mutta mitään takeita siitä ei kuitenkaan ole. Jos hän haluaa ottaa ykkösmaalivahdin paikan, niin hänen pitää onnistua pitämään tasonsa korkealla koko kauden ajan. Kolmantena maalivahtina Pelicansilla on nuori Jasper Patrikainen, mutta ilman loukkaantumisia hän tuskin tulee Liigassa vielä ensi kaudella pelaamaan.

Pelicansin maalivahtiosasto on mielestäni erittäin hyvä, sillä todennäköisesti ainakin toinen heidän maalivahdeistaan tulee onnistumaan. Pelicansilla ei kuitenkaan ole sellaista varmaa Liigan huippuvahtia, mikä heikentää heidän arvosanaansa. He luottavat potentiaaliin ja uskonkin sen realisoituvan. Pelicansin maalivahtitilanne on vähän samanlainen kuin SaiPalla, toki sillä erotuksella, että Tolvanen on lähtökohtaisesti napsun tai kaksi Kaarlehtoa parempi maalivahti.

Puolustus (6,5):

Casimir Jurgens – Matteo Pietroniro
Topi Jaakola – Santtu Kinnunen
Miihkali Teppo – Jarkko Pynnönen
Aleksi Ek

Puolustuksessa Pelicans koki erittäin pahoja menetyksiä, kun joukkueesta lähtivät viime kauden kaksi parasta puolustajaa – Oliwer Kaski sekä Mikko Kousa. Tuo kaksikko jätti etenkin Pelicansin puolustuksen kiekolliseen pelaamiseen niin valtavan aukon, että sitä on käytännössä mahdoton korvata. Heidän lisäksi poistuneiden joukossa ovat Henrik Nilsson, Jordan Rowley, Aleksandr Shtshemerov sekä Miro Keskitalo. Uusina miehinä Pelicansin puolustukseen on tullut vain Topi Jaakola ja Matteo Pietroniro, joten heidän puolustuskalustonsa on heikentynyt ihan merkittävästi.

Uudet hankinnat Jaakola ja Pietroniro ovat molemmat vähän kysymysmerkkejä, mutta siitä huolimatta Pelicans suunnittelee heille isoa roolia. Jaakolalla jäi viime kausi käytännössä kokonaan väliin, joten millä tavalla tuo loukkaantuminen on vaikuttanut hänen tasoonsa? Jos taso ei ole heikentynyt, niin Jaakola on laadukas peruspakki Liigaan. Pietroniro on taas ulkkariarpa, josta on vaikea sanoa etukäteen mitään. Tilastojen perusteella aika vastaavantasoinen hankinta kuin Jukureiden Yakovenko. Jukurit sai kuitenkin Yakovenkon sopimukseen try-outin toisin kuin Pelicans Pietroniron kohdalla. Mielenkiintoinen seurattava ensi kaudella, mutta kuten jo aikaisemmin totesin, niin ihan täysi arpahan Pietroniro on.

Ainoat kokeneemmat jatkajat Pelicansin puolustuksessa ovat Casimir Jurgens sekä Miihkali Teppo. Jurgens on nyt parin kauden ajan pelannut Liigaa ja hän on noussut ihan EHT-tason puolustajaksi. Ensi kaudella Jurgensin rooli tuleekin olemaan todella iso Pelicansin puolustuksessa ja häneltä odotetaan varmasti enemmän tehoja hyökkäyspäässäkin. Teppo on taas jo useamman kauden ajan ollut tuollainen kolmosparin peruspakki. Tepon perustaso on aika hyvin selvillä, joten en uskon hänen yllättävän suuntaan enkä toiseen tulevan kauden aikana. Hän hoitaa sen oman pienen roolinsa ihan kunnialla.

Mielenkiintoa Pelicansin puolustukseen tuo nuorisokolmikko Kinnunen, Pynnönen ja Ahola. NHL-varauksenkin viime kesänä saaneen Kinnusen varaan Pelicans laskee ilmeisesti aika paljon, mutta hänen kohdallaan näytöt ovat vielä tähän asti olleet aika vajavaiset. Pynnönen pelasi viime kaudella lähes koko kauden liigajoukkueen mukana ja hänen roolinsa tulee varmasti tulevallakin kaudella olemaan kolmosparissa ja/tai seiskapakkina. Aleksi Ek pelasi pari ottelua Liigassa jo viime kaudella, mutta hänen näyttönsä ovat vielä Kinnusta sekä Pynnöstä vajavaisemmat. Kovasti Pelicansin pitää odottaa kehitystä tältä kolmikolta, jos he mielivät pärjätä tulevalla kaudella.

Pelicansilla on todennäköisesti tarkoitus vahvistaa puolustustaan vielä ennen kauden alkua, mutta tämän hetken pakisto on yksi Liigan huonoimmista. Jurgens on ainut varma kärkipuolustaja. Jaakola on myös laadukas puolustaja, jos hän kestää kasassa ja on säilyttänyt vanhan tasonsa. Kinnusen, Pietroniron, Pynnösen ja Ekin perustaso on aika suuri arvoitus. Kyllä tuo pakisto huutaa useampaa hankintaa, mikäli Pelicans haluaa taistella tulevalla kaudella jostain muustakin kuin vain pudotuspelipaikasta.

Hyökkäys (8,5):

Jonatan Tanus – Aleksi Mustonen – Juhamatti Aaltonen
Otto Nieminen – Janos Hari – Jesse Mankinen
Severi Lahtinen – Hannes Björninen - Jesse Ylönen
Frank Gymer – Artturi Toivola – Antti Tyrväinen

Keskushyökkääjät (8,5):

Sentteriosasto Pelicansilla oli jo viime kaudella vahva ja se on pysynyt hyvin kasassa. Ehkä pienoisena puutteena Pelicansilla oli viime kaudella sellaisen ihan tähtiluokan sentterin puute, joten sen vuoksi Miska Siikonen poistui joukkueesta ja hänen tilalleen hankittiin vähän enemmän hyökkäyspotentiaalia omaava Janos Hari. Muuten Pelicansin sentteriosasto on pysynyt ennallaan, joten jatkuvuutta siinä ainakin on.

Uusi hankinta Hari on mielenkiintoinen kaveri, jolle varmasti tarjotaan kiekollisessa pelissä isoa roolia ja häneltä odotetaan myös paljon ylivoimatehoja. Hari teki viime kaudella todella kovaa tulosta EBEL:issä, mutta se ei takaa vielä mitään onnistumisesta Liigassa. Hänellä on kuitenkin useampi ihan kohtalainen kausi SHL:stä sekä Liigassa ja nuorempana hänen ongelmanaan ollut asennekin on ilmeisesti parantunut roimasti viime vuosien aikana. Ominaisuudet Harilla on olla ihan huippusentteri Liigaan, mutta mikään varma kortti hän ei kuitenkaan ole.

Tärkeitä jatkajia Pelicansin sentteriosastolla ovat Aleksi Mustonen ja Hannes Björninen. Molemmat ovat vielä nuoria pelaajia, jotka tekivät kumpainenkin viime kaudella jo yli 30 pistettä Liigassa. Mustonen pelasi viime kaudella selvästi parhaan liigakautensa, mutta hän on ollut jo useammalla kaudella tuollainen vähän alle 30 pisteen sentteri. Ehkä se suurin kysymys onkin, että onko Mustonen riittävän hyvä ykkössentteriksi, jos häneltä sellaista roolia vaaditaan? Pelicansin kapteeni Björninen taas aloitti liigauransa nelosketjusta ja on raivannut vuosi vuodelta itseään isompaan rooliin. Jos katsotaan puhtaasti peliaikaa, niin Björninen oli jo viime kaudella eniten Pelicansin hyökkääjistä pelannut kaveri. Hän on todella käyttökelpoinen kaveri tilanteessa kuin tilanteessa.

Nelosen keskellä kauteen lähtee Artturi Toivola, joka pelasi kyseistä roolia jo viime kaudella. Toivolalla olisi paukkuja isompaankin rooliin, mutta Pelicansin sentteriosasto on aika tukossa. Toki Toivolan kohdalla on mahdollista myös niin sanottu toisen kauden kirous. Kilpailua sentteriosastolle tuovat Frank Gymer ja Roope Elimäki. Gymer tulee varmasti pelaamaan pääasiassa laitahyökkääjän tontilla ja Elimäen rooliksi jää todennäköisesti vain loukkaantumisten paikkaaminen.

Pelicansin sentteriosasto on yksi Liigan parhaista. Mustonen, Hari ja Björninen muodostavat todella kovan ja tasaisen kolmikon, jonka välisiä voimasuhteita on vaikea arvioida vielä ennen kauden alkua. Toivola haastaa tätä kolmikkoa peliajasta ja rotaatiossa on vielä Elimäen kaltainen liigatasolle ihan kohtalaisen hyvä sentteri. Ainoana miinuspuolena voidaan pitää sitä, että joukkueessa ei ole kauteen lähdettäessä yhtäkään sellaista ihan tähtitason sentteriä.

Laitahyökkääjät (9):

Laitahyökkääjäosastolla Pelicans koki pari pahaa menetystä, kun joukkueen paras pistemies Jesse Saarinen sekä toiseksi paras pistemies Hynek Zohorna poistuivat joukkueesta. Joukkueesta lähti paljon tehopisteitä pois, mutta Pelicans hankki kuitenkin viime kauden aikana tulevaa kautta silmällä pitäen Juhamatti Aaltosen, josta voidaan odottaa joukkueen hyökkäyksen kiekollista johtajaa. Uusina pelaajina Pelicansin laituriosastolle tulevat Jonatan Tanus, Otto Nieminen, Frank Gymer sekä Miro-Pekka Saarelainen. Lisäksi joukkueen nuoret pelaajat, kuten Severi Lahtinen ja Jesse Ylönen, ovat taas vuoden vanhempia. Voisi siis kuvitella, että Saarinen ja Zohorna eivät jättäneet jälkeensä kuitenkaan mitään sellaista aukkoa, jota nykymiehistö ei voisi korvata.

Pelicansin laituriosaston ykköstykit ovat kauteen lähdettäessä Juhamatti Aaltonen ja Jesse Mankinen. Aaltonen tuli viime kaudella todella vahvasti sisään Pelicansin joukkueeseen tehden tehoja yli piste/peli tahdilla. Jos puhutaan puhtaasti kiekollisesta taidosta, niin sillä osa-alueella Aaltonen on yksi koko Liigan parhaista pelaajista. Aaltosen kohdalla puolustuspelaaminen sekä motivaatiotaso ovatkin ehkä vähän kyseenalaisia, ja ne voivat huonoimmassa mahdollisessa tapauksessa vaikuttaa negatiivisesti myös koko joukkueen suorittamiseen. Jesse Mankinen on minulle tuttu pelaaja jo hänen juniorivuosiltaan. Hän on erittäin työteliäs pelaaja, joka osaa tehdä maaleja ja kahdella edellisellä täydellä liigakaudellaan hän on kolkutellut 40 tehopisteen rajaa. En näe mitään syytä, miksi hän ei tekisi sitä tulevallakin kaudella.

Pelicansin uusista hankinnoista ne nimekkäimmät ovat Otto Nieminen ja Jonatan Tanus. Nieminen pelasi viime kaudella todella pienellä vastuulla TPS:ssä, mutta siitä huolimatta hän teki kunnioitettavat 12 maalia. Pelicansin pienoisena ongelmana oli viime kaudella pehmeys, joten myös sille osa-alueelle Niemisen pitäisi tuoda helpotusta. Jos hän saa isomman roolin, niin mahdollisuudet on todella kovaan kauteen, mutta mahdollista on myös, että hän vajoaa kauden aikana pieneen rooliin Pelicansin kovassa hyökkäyksessä. Tanus on myös minulle todella tuttu pelaaja, mutta siitä huolimatta en oikein tiedä mitä häneltä voi ensi kaudella odottaa. Tanushan oli juniorina erittäin lahjakas, mutta hänen kohdallaan se Liigassa breikkaaminen tapahtui vähän myöhemmin todennäköisesti puutteellisen motivaation takia. Tanuksella olisi kaikki eväät olla huippupelaaja Liigassa, mutta siitä huolimatta hänen pelaamisensa on usein löysää ja laiskaa. Jos Tanus löytää toissakauden tasonsa, niin hän tulee olemaan isossa roolissa Pelicansin hyökkäyksessä, mutta jos viime kaudelta tuttu löysäily jatkuu, niin hän tulee löytymään todella usein katsomon puolelta.

Pelicansin hyökkäyksen mielenkiintoisin kaksikko on Severi Lahtinen ja Jesse Ylönen. Lahtinen on vähän sellainen Juhamatti Aaltosen tapainen omalaatuinen persoona, jolla on ominaisuudet vaikka dominoida Liigaa ensi kaudella, mutta hänen onnistumisensa vaatisi sitä, että kaikki tähdet olisivat kohdallaan. On todella vaikea sanoa, että mitä Lahtiselta ensi kaudella nähdään, mutta taitoa hänellä kyllä piisaa ja viihdyttäviä otteita häneltä kannattaa ainakin odottaa. Ylönen taas on nuoresta iästään huolimatta huomattavasti suoritusvarmempi pelaaja kuin Lahtinen. Ylönen nousi viime kauden aikana Pelicansin parhaiden laitureiden joukkoon enkä näe mitään syytä, miksi sama ei jatkuisi myös ensi kaudella. Hyvä maalintekijä, jonka tavoitteet ovat varmasti paljon Liigaa korkeammalla. Jos Ylönen vain kestää ensi kauden kasassa, niin mielestäni 30 pistettä tulee olemaan ihan selviö enkä yllättyisi, vaikka Ylönen tekisi ensi kaudella yli 40 tehopistettä.

Pelicansin laituriosasto on todella leveä, sillä noiden kärkinimien takana ovat vielä Antti Tyrväinen, Frank Gymer, Miro-Pekka Saarelainen, Taavi Vartiainen, Samuel Salonen, Aleks Haatanen ja Waltteri Merelä. Tyrväinen tulee olemaan varmasti vakiokokoonpanon mies ja hän voi tarvittaessa pelata kärkiketjuissakin. Gymer on lahjakas pelaaja, jonka todellista läpimurtoa olen odottanut jo pari vuotta, joten tulisiko se vihdoin ensi kaudella? Saarelainen ei ole aiemmin oikein pärjännyt Liigassa, mutta nyt hän veti pari niin kovaa kautta Mestiksessä, että hän olisi kauteen lähdettäessä vakiokokoonpanon kaveri lähes jokaisessa liigajoukkueessa. Vartiainen on tullut tunnetuksi lähinnä sekoiluistaan, mutta parin viime kauden aikana hän on näyttänyt olevan ihan kelpo nelosketjun mies. Salonen, Haatanen ja Merelä haastavat kokeneempia pelaajia, mutta ilman mitään suurta loukkaantumissumaa tai yllättävää breikkausta tulee heidän kautensa kulumaan todennäköisesti pääasiassa Peliitoissa.

Pelicansin laituriosasto on todella kova. Aaltonen ja Mankinen ovat tähtipelaajia Liigaan, joita haastavat nuoret Lahtisen, Ylösen, Gymerin ja Saarelaisen johdolla. Tanus on vähän villi kortti, jonka asemaa joukkueessa on todella vaikea arvioida ennen kauden alkua. Nieminen, Tyrväinen sekä Vartiainen tuovat fyysisyyttä laitahyökkääjäosastolle ja Nieminen sekä Tyrväinen voivat pelata isossakin roolissa. Pelicansilla on lisäksi rotaatiossa muutama lahjakas nuori, joten laituriosaston tilanne on heillä ihan erinomainen. Jos Nieminen ei saa näillä miehillä maaleja aikaiseksi, niin siinä tapauksessa vika on kyllä valmentajassa.

Hyökkäys on ihan selvästi Pelicansin vahvuus. Sentteriosasto on tasaisen vahva ja laituriosasto on selvästi yksi Liigan parhaista, sillä siitä löytyy kiekollista taitoa niin paljon, että kaikki eivät mahdu edes kokoonpanoon. Pelicansilta voidaankin odottaa tulevalla kaudella todella hyökkäävää ja viihdyttävää jääkiekkoa ja jos mietitään Pelicansin resursseja, niin hyökkäys on mielestäni lähes täydellisesti rakennettu.

Potentiaalinen läpimurtopelaaja: Miro-Pekka Saarelainen

Saarelainen teki viime kaudella todella kovaa jälkeä Mestiksessä ja noilla näytöillä hänen luulisi olevan jopa kärkiketjun laitahyökkääjä Liigassa, mutta Pelicansin parhaasta mahdollisesta kokoonpanosta on todella vaikea löytää roolia hänelle näin ennen kauden alkua. Viime kaudella 36 maalia Mestiksessä, joten mahdollisuudet on paukuttaa maaleja kovaan tahtiin myös Liigassa, mikäli hän löytää vain oikean roolin itselleen.

Yhteenveto:

Pelicansin joukkue näyttää hyvältä, mutta selvä heikkous siinä on puolustus. Puolustukseen pitäisi tulla vähintään kaksi kärkipuolustajaa, jos Pelicans haluaa nousta mestaruustaistoon mukaan. Viime kauden perusteella valmennus on kunnossa, vaikka mahdollinen toisen kauden kirous onkin huomioitava. Maalivahtiosastolta puuttuu myös se varma ykköstorjuja, mutta siinä on kaksi sen verran potentiaalista kaveria, että melko suurella todennäköisyydellä vähintään toinen heistä onnistuu. Hyökkäys on sen verran kova, että tuolla voidaan mennä vaikka päätyyn asti. Siinä on sopivasti taitoa, fyysisyyttä sekä puolustusosaamista.

Barneyn voimasuhdearvio:

1. ?
2. ?
3. ?
4. ?
5. ?
6. ?
7. ?
8. Pelicans - 31
9. TPS - 30
10. Sport - 29,5
11. KooKoo - 29
12. SaiPa - 28,5
13. KalPa - 28,5
14. Ässät - 28,5
15. Jukurit - 27,5

 

[Jääkaappi]

Alkeellinen mittaustapa, josta on oikeastaan mahdotonta erottaa kaikki epäolennaistekijät. Voit sä motivaatiotakin mittailla ja muutella prosenteiksi, kun asetat tiettyjä lähtöoletuksia ja analysoit mitä, miten, milloin se toteutui ja muutat ne prosenteiksi. Sama juttu kuin rasituksen mittaaminen, ei sitäkään maksimaalisesti voida mitata, kuten ei kotietua eikä motivaatiota.

Siis miten motivaation voi muuttaa numeroiksi? Olen aidosti kiinnostunut, sillä harrastelen ja puuhastelen vedonlyöntiä hieman vakavammin ja mikäli tästä on saatavissa etua betsifirmojen kertoimenlaskijoita vastaan, niin olen äärimmäisen kiinnostunut kaavasta, jolla tämä tehdään.

Mitään ei varmaankaan pysty maksimaalisen tarkasti mitata, mutta näistä kolmesta kotiedun vaikutusta pystyy sentään helposti tutkimaan.

Eli mun pitäisi nyt kaivaa esim. kymmenen viime liigakauden ajalta eri tilanteita, joissa väitän jollain joukkueella olleen motivaatiolla myötä/haittavaikutusta edenneestä kaudesta tulevaan kauteen, yksilöidä ne ja muutella prosenteiksi, jotta saat konkretiaa. Älä nyt viiti. Mikäli sä itse sanot, että "Asia x ei muuten ole näin" (ilman yhtään sen parempia perusteluja), minkä vuoksi sun ei tarvis sitä konkreettisesti perustella ja osoittaa oikeaksi? Ei ole edelleenkään pakko hyväksyä tota väitettä motivaatiovaikutuksista.

No ei niitä prosenteiksi tarvitse muuttaa. Riittää kun katsot edellisen kauden alisuorittajat, sitten tutkit millaisista lähtökohdista lähtivät seuraavaan kauteen ja katsot miten lopulta sijoittuivat. Mikäli sijoitus nousi edelliseen verrattuna, niin sitten pitää päättää, että menikö suoritus muiden epäkohtien parannusten piikkiin, vai nostiko motivaatio joukkueen ylös suosta. =)

 

[El Gordo]

Jokos noista palstalaisten yhteisistä pelaaja- ja valmentaja-arvioista on joku laskenut voimasuhteet? Itsellä kävi mielessä, mutta en viitsi kauniita kesäpäiviä tuhlata moiseen...

Siis 12 parasta hyökkääjää kustakin joukkueesta, 6 puolustajaa, 2 maalivahtia (vaikka ykkösmaalivahtia 2/1-suhteella painottaen) ja päävalmentaja. Lasketaan osa-alueiden keskiarvot joka joukkueelle palstalaisten antamista arvosanoista.

 

[Everton]

Jokos noista palstalaisten yhteisistä pelaaja- ja valmentaja-arvioista on joku laskenut voimasuhteet? Itsellä kävi mielessä, mutta en viitsi kauniita kesäpäiviä tuhlata moiseen...

Siis 12 parasta hyökkääjää kustakin joukkueesta, 6 puolustajaa, 2 maalivahtia (vaikka ykkösmaalivahtia 2/1-suhteella painottaen) ja päävalmentaja. Lasketaan osa-alueiden keskiarvot joka joukkueelle palstalaisten antamista arvosanoista.

Kyllä minä tuon hoidan, mutta ehkä vasta lähempänä kauden alkua. Jonkunlaisia väliaikatietoja on kuitenkin luvassa jo aiemmin.

Ajattelin, että joka jengistä voisi huomioida esim:
* 14 hyökkääjää (joista top-6 painotettuna kertoimella 1,25)
* 9 puolustajaa (joista top-6 painotettuna kertoimella 1,25)
* 2 maalivahtia (joista ykkösvahti kertoimella 2)
* Kaikki osa-alueet (mv, puol, hyök ja valm samanarvoisia, eli 25% merkitys kokonaistulokseen)

Fiksumpiakin tapoja saa ehdottaa - ja tietty siinä vaiheessa kun olen laskenut pistänyt kaikkien pelaajien arvioiden keskiarvot esille, niin jokainen halukas saa toki käyttää vapaasti kerättyä aineistoa ja tehdä laskelmat omalla tyylillään.

 

[fakki]

Siis miten motivaation voi muuttaa numeroiksi? Olen aidosti kiinnostunut, sillä harrastelen ja puuhastelen vedonlyöntiä hieman vakavammin ja mikäli tästä on saatavissa etua betsifirmojen kertoimenlaskijoita vastaan, niin olen äärimmäisen kiinnostunut kaavasta, jolla tämä tehdään.

Mitään ei varmaankaan pysty maksimaalisen tarkasti mitata, mutta näistä kolmesta kotiedun vaikutusta pystyy sentään helposti tutkimaan.

Aivan kaikenhan voi muuttaa numeroiksi, vaikkei niitä olisi alkuperäisesti numeroina ilmoitettu. Numeroista taas voit aina tehdä prosentteja vertaamalla niitä toisiinsa, kokonaisuuksiin jne. Eihän kotietukaan varsinaisesti ole ollut numeroperusteinen alun perin. Se on peli-ilmiö, joka on todettu laskemalla joukkueen kotivoitoista suhde kokonaisvoittoihin, ja se on todistettu oikeaksi ilmiöksi, koska se on toistunut sarjatasosta ja joukkueesta riippumatta vuosikymmenien ajan.

Sen pystyy myös ihmismielellä ymmärtämään samalla tavalla kuin motivaation, rasituksen ja loukkaantumisten vaikutuksen pelisuoritukseen.

Mitään kaavaa mulla ei ole sulle tosin antaa, mutta juurikin noin kuten itsekin viestin lopussa vähän analysoit. Tosta voit laskea toistojen määrän ja luoda korrelaation -> saat numeroita. Itse tosin rajaisin edelliskauden vaikutuksen vain alkukauteen ja pyrkisin myös poistattamaan muita vaikuttavia tekijöitä.

+ Vaikuttaa nyt vähän silti, että joku on ottanut hieman liian vakavasti termin motivaatio ja sen mahdollisen vaikutuksen. Kerrataan siis vielä: Oon todennu, että joidenkin joukkueiden motivaatio on mun mielestä korkemalla kauteen lähtiessä kuin jollain toisella. En ole sanonut, etteikö muilla joukkueilla olisi motivaatiota - he ovat vain tyytyväisemmin motivoituneita. Ja mielestäni tällä on juuri alkukaudesta mahdollisesti merkitystä. Tätä näkemystä ei ole pakko hyväksyä, mutta ei sitä voi vääräksikään ilman näyttöjä todeta. Saa uskoa ken haluaa.

Mikäli sulla on vielä jotain tästä samasta aiheesta, pommita vaikka yksityisviestillä. Menee ihan turhaksi offtopiciksi, kun kummankaan näkökanta ei tästä nähtävästi tuu taipumaan.

 

[Barney]

Pisteytykseen liittyvät kysymykset löydät todennäköisesti tästä viestistä.

Barneyn voimasuhdearvio:


7. JYP

Valmennus (8):

Pekka Tirkkonen nousi kaudella 2012-2013 SaiPan päävalmentajaksi saaden aika tylyn vastaanoton kannattajilta, mutta hänen neljä kauttansa Lappeenrannassa sujuivat erittäin hyvin ja Tirkkonen nousi niiden kausien aikana Liigan valmentajaeliittiin. Tirkkosen kolme viimeisintä kautta on mennyt Sveitsissä ja Saksassa, mutta hän on vähän epäonnistunut molemmissa sarjoissa. Tirkkosen näytöt Liigasta ovat kuitenkin kovat ja ensi kaudella hän saa vanhan tutun valmentajakaverinsa takaisin, kun Ari Santanen on mukana Tirkkosen valmennusryhmässä.

Tirkkoselta tuskin nähdään mitään ihmeitä, mutta hän tuo varmasti jotain tolkkua tuohon JYPin viime kauden sekavaan suorittamiseen. SaiPassa ainakin Tirkkonen sai joukkueen suorittamaan tasaisen vahvasti ja vaikka mitään hirveitä hienouksia ei SaiPan pelitavassa ollutkaan, niin perusasiat tehtiin erittäin hyvin. Onkin mielenkiintoista nähdä, että mitä Tirkkonen saa irti noista JYPin kokeneemmista pelaajista, sillä etenkin SaiPassa liikkuvuus oli tärkeä teema Tirkkoselle.

Maalivahdit (8,5):

Eetu Laurikainen
Markus Ruusu

Maalivahtiosastolla JYP luottaa tuttuun ja turvalliseen ykkösmaalivahtiin, kun JYPin oma kasvatti Eetu Laurikainen jatkaa Jyväskylässä ensi kaudellakin. Toisen maalivahdin kohdalla JYP tekee vaihdoksen, kun Joona Voutilainen lähti Hämeenlinnaan isomman vastuun perässä ja JYPin toiseksi torjujaksi tulee Markus Ruusu, joka on Laurikaisen tavoin JYPin oma kasvatti. JYPillä onkin poikkeuksellinen tilanne, kun joukkueen molemmat torjujat ovat seuran omia kasvatteja.

Laurikainen aloittaa jo kolmannen kautensa JYPin ykköstorjujana ja hänen roolinsa sekä odotukset häntä kohtaan ovat kasvaneet vuosi vuodelta enemmän. Toissakaudella Laurikainen pelasi tandemina Jussi Olkinuoran kanssa, viime kaudella Laurikainen nousi jo joukkueen selväksi ykköstorjujaksi ja ensi kauteen hän lähtee yhtenä Liigan parhaista maalivahdeista. Laurikainen teki viime kaudella jo maajoukkuedebyytin ja jos otteet paranevat vielä ensi kaudellekin, niin kausi saattaa päättyä jopa MM-kisoihin.

Ruusu on kakkosmaalivahtina todella suuri kysymysmerkki ja lähtökohtaisesti JYPin maalivahtiosasto on vähän heikentynyt viime kaudesta. Ruusun kohdalla pitää kuitenkin huomioida, että kyseessä on vasta 21-vuotias torjuja, joka on pelannut Liigassa jo useammalla kaudella. Ruusun potentiaali on tiedostettu myös rapakon toisella puolella, sillä Dallas varasi Ruusun aikoinaan organisaatioonsa kuudennella kierroksella, kun samaan aikaan JYPissä pelannut Veini Vehviläinen jäi silloin ilman NHL-varausta. Löytääkö Ruusu kuitenkaan koskaan tasaisuutta otteisiinsa vai jääkö hän ikuiseksi lupaukseksi? Ruusun kauden alku viivästyy loukkaantumisen takia, joten sen vuoksi Riku Helenius on ainakin syksyn JYPin mukana.

JYPin maalivahtiosasto näyttää ensi kauden suhteen ihan hyvältä, sillä heillä on joukkueessaan erittäin laadukas ykköstorjuja. Ruusu on vähän kysymysmerkki kakkosmaalivahtina, mutta parhaassa mahdollisessa tapauksessa hänkin voi breikata ensi kaudella. JYP on todennäköisesti ongelmissa, jos Laurikainen loukkaantuisi kauden aikana, mutta oikeastaan kaikki joukkueet IFK:ta ja ehkä Pelicansia, Ilvestä sekä Lukkoa lukuun ottamatta ovat samassa tilanteessa.

Puolustus (7):

Mikko Kalteva - Juuso Vainio
Roni Allen - Mikko Mäenpää
Ossi Ikonen - Anttoni Honka
Jaakko Jokinen

JYPin puolustuksen tilanne on todella mielenkiintoinen, sillä joukkueesta poistuivat kauden päätteeksi Jake Newton, Mikko Kuukka ja Nolan Yonkman, mutta JYP ei ole hankkinut yhtään uutta puolustajaa riveihinsä. Kuukka oli kuitenkin vakiokokoonpanon puolustaja ja Newton kiekollisesti tärkeä palanen puolustuksessa. JYPin puolustuksessa on paljon nuoria miehiä, joten JYP luottaa selvästi sisäiseen kasvuun. Itse odottelin tuohon pitkään vielä yhtä kärkipuolustajaa, mutta sellaista ei ole ilmeisesti ainakaan vielä ennen kauden alkua tulossa.

JYPin puolustuksen tärkeimmät palaset ovat Juuso Vainio, Mikko Mäenpää ja Mikko Kalteva. Tuo kolmikko oli JYPin puolustuksen ainoat puolustajat, jotka pelasivat viime kaudella keskimäärin yli 20 minuuttia/ottelu. Kun katsotaan ensi kauden puolustusta, niin tuo tilanne tuskin muuttuu mihinkään. Juuso Vainio on ehkä yksi koko Liigan aliarvostetuimmista puolustajista, joka on nyt kahden peräkkäisen kauden aikana kiekkoillut myös Suomen maajoukkueessa ja Vainio onkin varmasti JYPin tärkein yksittäinen puolustaja.

Mäenpää on kiekollisilta taidoiltaan yksi Liigan parhaista puolustajista, mutta hän on kärsinyt viime vuosina älyttömän paljon loukkaantumisista. Loukkaantumiset yhdistettynä 36 vuoden ikään aiheuttavat vähän huolta Mäenpään ensi kauden suoritustasosta. Parhaimmillaan Mäenpää olisi juuri sellainen kiekollinen ykköspuolustaja, jota JYP tarvitsee. Kaltevalla alkaa Mäenpään tavoin olemaan jo ikää ihan kiitettävästi mittarissa ja hän pelasi viime kaudella heikosti koko joukkueen tavoin. Kalteva on kuitenkin parhaimmillaan laadukas kärkipuolustaja liigatasolla, joten on mielenkiintoista nähdä saako laadukkaampi valmennus hänetkin nostamaan tasoaan.

JYP luottaa puolustuksessa nuoruuteen ja suurinta tasonnostoa jyväskyläläiset odottavat Anttoni Hongalta ja Roni Allenilta. Hongan viime kausi oli aikamoinen pettymys ja jopa ykköskierrokselle kaavailtu puolustajalupaus varattiinkin vasta kolmannella kierroksella. Hongalla tuntui olevan läpi kauden ongelmia itseluottamuksensa kanssa, mikä näkyikin virheiden määrässä. Jos hän saa itseluottamuksensa kuntoon, niin hän voi olla jo ensi kaudella todella kova seppä. Allen on minulle vähän tuntemattomampi kaveri ja hän ei pistänyt mitenkään erityisesti silmään viime kauden aikana. JYP-kannattajilla tuntuu kuitenkin olevan kova usko häneen ja puhutaan kuitenkin vasta 20-vuotiaasta puolustajasta, joten kehittyminen on mahdollista. Omaan silmääni Allen on ihan hyvä peruspakki Liigaan, mutta suhtaudun aika skeptisesti siihen, että onko hänestä nousemaan top-4 puolustajaksi ainakaan vielä ensi kaudella.

Puolustuksen viimeisistä pelipaikoista JYPillä on kova kilpailu, kun sinne on tyrkyllä Ossi Ikonen, Jaakko Jokinen, Valtteri Kakkonen, Joonas Viinikainen, Olli-Pekka Viinikainen sekä Alex Lindroos. Ikonen on varmasti vahvoilla tässä taistossa, sillä hän on ollut jo pari kautta vakiokokoonpanon mies JYPissä. Jaakko Jokinen on pyörinyt vähän tuossa Liigan ja Mestiksen välimaastossa, joten hänen kohdallaan voi nuoremmat tulla takaa ohi. Viinikaiset sekä Lindroos pääsivät kokeilemaan liigavauhtia jo viime kaudella ja tulevalla kaudella heillä on varmasti tavoitteena kasvattaa rooliaan JYPissä. Mielenkiintoinen haastaja JYPin pakistossa on seuran oma kasvatti Valtteri Kakkonen, joka kävi viime kaudella kokeilemassa kauden WHL:ssä melko heikolla menestyksellä.

JYPin puolustus on ihan kohtalainen, mutta siinä pitäisi mielestäni olla yksi kärkipuolustaja enemmän. Jos Mäenpää kärsii ensi kaudellakin loukkaantumisista, niin Vainion ja Kaltevan harteille kaatuu liian iso taakka. Honka voi toki nousta isoon rooliin, mutta muuten en usko, että tuolta nousee ketään yllättäviä tasonnostajia. Laajuuttahan JYPillä on ihan riittävästi, joten eiköhän sinne kolmosparin minuuteille löydy illasta toiseen ihan laadukkaita vaihtoehtoja.

Hyökkäys (8):

Jani Tuppurainen – Jarkko Immonen – Jerry Turkulainen
Julius Nättinen - Miska Siikonen – David Tomasek
Robert Rooba - Juha-Pekka Hytönen - Ossi Louhivaara
Samuli Ratinen - Anton Stråka - Aleksi Rutanen

Keskushyökkääjät (8):

Sentteriosastolla korostui viime kauden aikana ehkä JYPin suurin heikkous eli hitaus ja vanhuus. Eric Perrin lopettikin uransa ja Miika Lahdelle JYP ei tarjonnut enää sopimusta, joten sen avulla ainakin sentteriosaston ikärakenne nuoreni vähän. Ainut hankinta JYPiltä oli Miska Siikonen Pelicansista ja toinen vapaaksi jäänyt paikka on varmasti tarkoitus korvata sisäisellä kasvulla. Lahden viime kausi oli kuitenkin sen verran heikko, että hänen saappaitaan ei ole vaikea täyttää.

Itse oikeutettuna ykkössentterinä kauteen lähtee Jarkko Immonen, joka kuuluu tähän JYPin pappakerhoon. Vaikka ikää alkaa Immosellakin olla mittarissa melko kiitettävästi, niin siitä huolimatta hän on edelleen yksi Liigan parhaista senttereistä. Jalka ei kulje enää entiseen malliin, mutta Immoselta voidaan tulevallakin kaudella odottaa sitä noin 50 tehopistettä, tunnollista pelaamista puolustuspäässä ja dominointia aloitusympyrässä. Toinen pappakerholainen, Juha-Pekka Hytönen, oli viime kaudella yksi JYPin suurimpia pettymyksiä. Hytösen tehopisteet puolittuivat edellisestä kaudesta eikä hän ollut puolustussuuntaankaan totutun luotettava. Oliko kyseessä vain yksittäinen heikompi kausi vai onko ikä tehnyt tehtävänsä? Hytönen ei sopinut ehkä ihan parhaalla tavalla Merikiven kuvioihin, joten se voi ainakin osin selittää heikon viime kauden.

JYPin ainut sentterihankinta on Miska Siikonen Pelicansista. Siikonen lähti hakemaan uusia tuulia uralleen Jyväskylästä, sillä Pelicansissa hän ei oikein saanut koskaan tehtyä sitä lopullista läpimurtoaan. Hän on jämähtänyt vähän tuollaiseksi hyväksi kolmossentteriksi, mutta aineksia hänellä olisi isompaankin rooliin. Viimeisessä sentteripaikasta vahviten on kiinni Anton Stråka, joka on nyt pari kautta roikkunut liigajoukkueen mukana, mutta ihan lupaavista esityksistä huolimatta hänelle ei ole annettu sen suurempaa vastuuta. Tulevalla kaudella hänellä on kuitenkin mahdollisuus ottaa paikkansa JYPin sentterinelikosta. JYPillä ei ole rotaatiossa hirveästi vaihtoehtoja, mutta laitahyökkääjänä varmasti enemmän pelaavat David Tomasek ja Julius Nättinen ovat myös vaihtoehtoja keskikaistalle.

JYPin sentteriosasto on mielestäni hyvä ja ehkä ainoa pienoinen kysymysmerkki on, että onko kenestäkään nousemaan toiseksi kärkisentteriksi Immosen kanssa. Hytönen ja Siikonen lähtevät aika samalta viivalta kauteen, mutta molemmilta heiltä vaaditaan tasonnostoa tulevaksi kaudeksi. Leveyttä ei myöskään ole ihan liikaa, jos Stråkasta ei olekaan pelaamaan laadukkaasti illasta toiseen. Tietenkin JYPillä on vaihtoehtona laittaa esimerkiksi Tomasek keskelle, joka ratkaisisi molemmat ongelmat. Tomasekin siirtäminen pois laidalta taas toisi todennäköisesti ongelmia laitahyökkääjäosastolle. JYPin kannalta siis paras tilanne olisi, jos Siikonen onnistuisi ottamaan seuraavan askeleen kehityksessään tai vaihtoehtoisesti Hytönen löytäisi parin kauden takaisen tasonsa.

Laitahyökkääjät (8):

Vaikka JYPin viime kausi oli todella suuri pettymys, niin siitä huolimatta JYP luottaa todella paljon viime kauden pelaajiinsa, sillä se ei ole tehnyt yhtään isoa hankintaa laituriosastolle. Joukkueesta poistuneiden lista on myös todella lyhyt, sillä ainoat enemmän viime kaudella pelanneet poistujat ovat Markus Jokinen ja Janne Kolehmainen, joista kumpikaan ei ole kovin kummoinen menetys.

JYPin laituriosaston ykköshevosiksi voitaisiin laskea Jani Tuppurainen ja David Tomasek. Tuppuraisen kohdalla hänen ikänsä alkaa jo vähän huolestuttamaan, mutta hän on kuitenkin ollut yksi 2010-luvun tehokkaimpia hyökkäjiä Liigassa. Iästään huolimatta Tuppuraisen luistin kulkee vielä hyvin, joten tulevallakin kaudella häneltä voidaan odottaa kovia tehoja. Tomasek aloitti viime kauden erittäin hyvin, mutta kauden aikana hänen tahtinsa vähän hidastui. Kyseessä on kuitenkin vielä nuori kaveri, joka oli aikaisemmin pelannut ainoastaan Liigaa heikommissa sarjoissa, joten tuo oli ihan luonnollista. Tulevalla kaudella Tomasekilta vaaditaan kuitenkin tasaisuutta läpi pitkän kauden.

Ehkä suurin epäonnistuja JYPin viime kauden joukkueessa oli Jerry Turkulainen. Nuorelta mieheltä odotettiin tykkikautta, mutta hän ei pystynyt sellaiseen. Ei voi sanoa, että Turkulainen olisi pelannut huonosti ja monen odotukset olivat ehkä liiankin korkealla, sillä kyseessä on vasta 20-vuotias kaveri. Mielenkiintoista nähdä, että tuleeko se tykkikausi ensi kaudella, sillä kaikki eväät Turkulaisella on siihen. Toinen nuori pelaaja, jolta voidaan odottaa tulevalla kaudella vielä enemmän on kesken kauden JYPiin saapunut Julius Nättinen. Nättinen paukutteli pisteitä yli 0,5 pistettä/peli tahdilla, mutta hänen junioriuraansa seuranneena tiedän, että hänellä on potentiaalia vielä kovempaan suorittamiseen. Turkulainen ja Nättinen voivatkin onnistuessaan nostaa JYPin hyökkäyksen ihan uudelle tasolle ensi kaudella.

Yksi pelaaja, joka taistelee myös isosta roolista tulevalla kaudella on virolainen Robert Rooba. Rooba on tehnyt parin viime kauden ajan todella kovia maalimääriä JYPissä ja hän on ollutkin tärkeä secondary scoring mies joukkueelleen. Olisiko hänestä kuitenkin tulevalla kaudella nousemaan vieläkin isompaan rooliin? Ossi Louhivaara oli viime kaudella yksi JYPin suurimpia pettymyksiä. Yhdessä Hytösen kanssa usealla kaudella hyvin pelannut Louhivaara on ollut tunnetusti sellainen hyvä kakkosketjun hyökkääjä, mutta viime kaudella hän pelasi osan kaudesta jopa nelosketjussa. Hänellä on Hytösen tavoin varaa parantaa ja paljon.

JYP luottaa tulevalla kaudella paljon nuoriin ja viimeisistä laituripaikoista kisaavat Samuli Ratinen, Aleksi Rutanen, Patrik Siikanen ja Oskari Kalajanniska. Ratinen on varmasti kiinni paikassa kokoonpanossa, sillä hän kuului JYPin vakiokokoonpanoon jo viime kaudella. Tulevalla kaudella Ratisen pitäisikin alkaa nousemaan jo vähän isompaan rooliin. Rutanen tuli kohtuu isoilla odotuksilla viime kaudeksi Espoosta Jyväskylään, mutta ei hänen tasonsa sitten ainakaan vielä viime kaudella riittänyt Liigaan. Bluesin junioreissa viime kaudella pelannut Siikanen on JYPin laituriosaston jokerikortti, joka voi parhaassa tapauksessa sekoittaa pakkaa ylemmissäkin kentissä. Kalajanniska saattaa päästää paikkaamaan loukkaantumisia, mutta hänen kohdallaan en usko sen suurempaan rooliin Liigassa vielä tulevalla kaudella.

JYPin laituriosasto on mielestäni hyvä. Tomasek ja Tuppurainen ovat ykköshepat, joiden takaa Turkulainen, Nättinen ja Rooba hakevat lopullista läpimurtoaan Liigan eliittiin. Louhivaara tuo alaketjuihin vähän kokemusta ja nuoret Siikanen, Ratinen ja Rutanen haastavat kokeneempia pelaajia. Isoin miinus JYPin laituriosastolla on sen leveys. Nuorille annetaan todella paljon vastuuta, mutta jos tuosta putoaa pari kärkijätkää, niin JYP on aika suurissa ongelmissa.

JYPin hyökkäystä voidaan pitää mielestäni hyvänä. JYPillä on hyvät kärkipelaajat, joissa on sopivasti kokemusta sekä nuoruuden intoa ja potentiaalia. Ehkä pienoisena ongelmana tulevallakin kaudella on se, että JYPillä on hyvin vähän niin sanottuja “primeikäisiä” pelaajia. Laajuus on myös vähän kyseenalainen, vaikka on toki hyvä, että nuorille annetaan vastuuta. Kovin montaa loukkaantumista tuo hyökkäyskalusto ei kuitenkaan kestä.

Potentiaalinen läpimurtopelaaja: Patrik Siikanen

Siikanen on jälleen yksi Espoosta Jyväskylään siirtynyt kiekkoilijalupaus. Viime kaudella Siikanen jäi Espoossa ehkä vähän Roni Hirvosen ja Veeti Miettisen varjoon, mutta kyseessä on kuitenkin erittäin lahjakas kaveri, joka on tälläkin hetkellä Suomen U20-maajoukkueen mukana. Siikasen kannalta se on ihan positiivinen asia, että JYPillä ei ole hirveästi miehiä rotaatiossa. Mielestäni hänellä on ihan realistinen mahdollisuus ottaa paikka JYPin vakiokokoonpanosta, mutta isoon rooliin murtautuminen voi olla vähän suurempi haaste.

Yhteenveto:

JYPin joukkue on aika tasapaksu, jonka pienoinen heikkous on ainakin ennen kauden alkua puolustus. Valmennusosasto on hyvä, maalivahtiosasto on erittäin hyvä ja hyökkäys on myös hyvä. JYP on mielestäni aika varma puolivälieräjoukkue ja jos kaikki menee nappiin, niin en pitäisi välieräpaikkaakaan ihmeenä. Mestaruuteen en näe kyllä tuolla joukkueella paukkuja, sillä joukkue on kuitenkin loppujen lopuksi aika tasapaksu ja siinä ei ole mitenkään poikkeuksellisen paljon potentiaaliakaan. Viime kauden jälkeen top-6 sijoitus runkosarjassa ja puolivälieräpaikka olisi hyvä tapa palauttaa uskottavuus seuran toimintaan.

Barneyn voimasuhdearvio:

1. ?
2. ?
3. ?
4. ?
5. ?
6. ?
7. JYP - 31,5
8. Pelicans - 31
9. TPS - 30
10. Sport - 29,5
11. KooKoo - 29
12. SaiPa - 28,5
13. KalPa - 28,5
14. Ässät - 28,5
15. Jukurit - 27,5

 

[Enjoy]

Ajattelin, että joka jengistä voisi huomioida esim:
* 14 hyökkääjää (joista top-6 painotettuna kertoimella 1,25)
* 9 puolustajaa (joista top-6 painotettuna kertoimella 1,25)
* 2 maalivahtia (joista ykkösvahti kertoimella 2)
* Kaikki osa-alueet (mv, puol, hyök ja valm samanarvoisia, eli 25% merkitys kokonaistulokseen)

Fiksumpiakin tapoja saa ehdottaa - ja tietty siinä vaiheessa kun olen laskenut pistänyt kaikkien pelaajien arvioiden keskiarvot esille, niin jokainen halukas saa toki käyttää vapaasti kerättyä aineistoa ja tehdä laskelmat omalla tyylillään.

Itselleni mieleen tuli tuosta esimerkistäsi, että jos hyökkääjistä painotetaan top-6 niin puolustajista samainen top-6 tuntuu liian paljolta. Riittäisikö top-4, jolloin sekä hyökkääjistä että puolustajista painotettuina olisi ikään kuin kaksi ensimmäistä kentällistä. Itse ehkä myös tyytyisin huomioimaan muutaman pelaajan vähemmän, esim. 13 hyökkääjää ja seitsemän tai enintään kahdeksan puolustajaa.

Hyvää duunia teet, arvostan!

 

[BlackWolf]

Hyvä kysymys, jota olen itsekin pohtinut. Oman empiirisen tutkimukseni (eli asian on oltava fakta) mukaan keskimääräistä useammin urheilija / joukkue alisuorittaa mestaruuden jälkeen.

Vakavammin sanottuna on myönnettävä, ettei asia ole niin yksinkertainen. Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa tämän kauden Superpesiksestä Joensuun Maila. Pitkän pronssiputken (viisi vuotta) jälkeen joukkue vihdoin viime kaudella voitti mestaruuden. Tähän kauteen JoMa lähti suosikkina, mutta on jo nyt hävinnyt enemmän otteluita kuin viime kaudella yhteensä. Sijoitus sarjassa on neljäs. Kyseessähän on siis oltava tauti nimeltään mestaruuskrapula.

Vai onko? Loukkaantumisista joukkue ei juurikaan ole kärsinyt, joten niiden taakse ei voi mennä. Voisiko kuitenkin olla niin, että viime kausi oli ainoastaan ylisuorittamista, joka johti kohtuuttoman suuriin odotuksiin, ja nyt joukkue oikeasti pelaakin omalla tasollaan, vaikka muut pitävät nykyistä suoritustasoa alisuorittamisena. Vai pelaako JoMa juuri niin hyvin, kuin jokainen ennakoikin ja yhtä hyvin kuin viime kaudella, mutta muut joukkueet ovatkin nostaneet tasoaan ja pelaavat paremmin kuin kukaan osasi ennakoida?

Etenkin selkeästi Superpesistä tasaisemmasta ja ennalta-arvaamattomammasta Liigasta puhuttaessa on mestaruuskrapulasta puhuminen "rohkeaa". Tuloksellisesti ennakoitua huonompi suorittaminen voi johtua niin monesta asiasta.

Tässä joka tapauksessa muutaman vuoden vanha juttu aiheesta: Mestaruuskrapula on luultua kovempi tauti – "Kolmasosa ei palaa koskaan", arvioi urheilupsykologi. Eipä tässäkään liian tarkkaan kerrota tilastollisia faktoja ja merkitsevyyksiä, mutta on sentään jotain. Linkki vie Ylen artikkeliin.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitenkäs esim. Kärpät, Tappara ja Sotkamon Jymy sopii tähän metaruuskrapula juttuun? Sotkamolle tuli krapula 5 mestaruuden jälkeen ja Kärpille ja Tapparalle aina toisen mestaruuden jälkeen? Tosin penteleet on aina krapuloineet itsensä kuitenkin mitalipeleihin 6 kautta putkeen (Jymy taisi olla 9 kautta tms. putkeen mitalipeleissä). Melkoista krapulaa puskee sielläsuunnalla, kun aina ovat kuitenkin siellä kamppailemassa kirkkaimmasta.

 

[Enjoy]

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitenkäs esim. Kärpät, Tappara ja Sotkamon Jymy sopii tähän metaruuskrapula juttuun? Sotkamolle tuli krapula 5 mestaruuden jälkeen ja Kärpille ja Tapparalle aina toisen mestaruuden jälkeen? Tosin penteleet on aina krapuloineet itsensä kuitenkin mitalipeleihin 6 kautta putkeen (Jymy taisi olla 9 kautta tms. putkeen mitalipeleissä). Melkoista krapulaa puskee sielläsuunnalla, kun aina ovat kuitenkin siellä kamppailemassa kirkkaimmasta.

Sotkamon mitaliputki ennen viime syksyä oli itse asiassa 18 vuotta.

Toivottavasti et ottanut kirjaimellisesti siteeraamasi viestini alkuosaa. Sen sarkastisen alun jälkeen en väittänyt, että mestari kuin mestari kärsii mestaruuskrapulasta. Kestomenestyjät on kestomenestyjiä, eikä tosiaan tunnu krapulat vaivaavan.

Tosin lajeissa, joissa mestari ratkotaan pudotuspelien jälkeen, mestaruuskrapula ei estä mestaruuden uusimista. Alkukauden voi rauhassa krapuloida, kauden edetessä laittaa pelinsä kuntoon ja loppukaudesta olla jälleen parhaassa terässä. Tämäkin ainoastaan teoreettinen huomio.

Yhteenvetona omasta mielipiteestäni voin todeta, että pidän täysin mahdollisena, että mestaruus aiheuttaa pientä mukavoitumista, joka voi näkyä heikentyneenä suoritustasona uuden kauden alkaessa. Joukkuelajeista puhuttaessa asia kuitenkin on niin monisyinen, että ei jaksa kaikkia mahdollisia skenaarioita pohtia. Yksilöurheilussa tämän(kin) asian toteaminen lienee huomattavasti yksinkertaisempaa.

 

[McTorso]

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitenkäs esim. Kärpät, Tappara ja Sotkamon Jymy sopii tähän metaruuskrapula juttuun? Sotkamolle tuli krapula 5 mestaruuden jälkeen ja Kärpille ja Tapparalle aina toisen mestaruuden jälkeen? Tosin penteleet on aina krapuloineet itsensä kuitenkin mitalipeleihin 6 kautta putkeen (Jymy taisi olla 9 kautta tms. putkeen mitalipeleissä). Melkoista krapulaa puskee sielläsuunnalla, kun aina ovat kuitenkin siellä kamppailemassa kirkkaimmasta.

Kyseessä lienee se, että sarjan tasoon nähden huippu organisaatiot pystyvät toimimaan menestyksekkäästi myös krapulassa. Kyllä menestysähky on ollut näiden joukkueiden haasteena ja isosti onkin.

 

[Walkin]

Kyseessä lienee se, että sarjan tasoon nähden huippu organisaatiot pystyvät toimimaan menestyksekkäästi myös krapulassa. Kyllä menestysähky on ollut näiden joukkueiden haasteena ja isosti onkin.

Liigassa ei paljon mitään mestaruuskrapulaa ole näkynyt. Joukkueet uudistuvat kaudesta toiseen rajusti ja kausi on paljon lyhyempi kuin esim. NHL:ssä sekä aikaa palautua ja treenata jää hyvin vaikka päätyyn asti menisi. Ei se mikään ihme ole, että Liigassa ollaan näitä tuplamestaruuksia jne. nähty selvästi useammin kuin vaikka nyt tuolla NHL:ssä jossa noita ei tapahdu juuri koskaan, kilpailu rapakon takana on paljon kovempaa.

 

[Ziggy]

Onneksi asetelmat Lukolla ovat mitä parhaimmat kauteen, kun krapula on toivottavasti lopullisesti selätetty jo 57 vuoden aikana.

Ipalla kans sama juttu. Krapularyyppyjä on otettu pian 35 vuotta ja näyttää siltä että seuraavan kymmenen vuoden aikana alkaa helpottamaan.

 

[McTorso]

Liigassa ei paljon mitään mestaruuskrapulaa ole näkynyt. Joukkueet uudistuvat kaudesta toiseen rajusti ja kausi on paljon lyhyempi kuin esim. NHL:ssä sekä aikaa palautua ja treenata jää hyvin vaikka päätyyn asti menisi. Ei se mikään ihme ole, että Liigassa ollaan näitä tuplamestaruuksia jne. nähty selvästi useammin kuin vaikka nyt tuolla NHL:ssä jossa noita ei tapahdu juuri koskaan, kilpailu rapakon takana on paljon kovempaa.

Kyllä Liigassa on heikkoja kauden aloituksia mestarijoukkueilta nähty. Siitä kai mestaruuskrapulassa on kyse. Ei siitä, että hallitseva mestari koko kauden konttaisi, koska ei vaan nappaa. Tähän liittyy myös monia vastustajia lyhyempi harjoituskausi.

Kestomenestyjät taistelevat menestysähkyä vastaan organisaatiotasolla. Kärpät ajautui moiseen menestysähkyyn vuosikymmenen alussa ja pahasti ajautuikin. Ryhtiliikkeen tekeminen tästä ähkystä kesti useamman vuoden. Tämä siis organisaatiotasolla.

 

[Everton]

@Enjoy @El Gordo ja muut

Palstalaisten yhteisessä arvioinnissa valmennusten keskiarvot tällä hetkellä:

1. HPK 8,90
2. KÄRPÄT 8,49
3. ILVES 8,23
4. TAPPARA 7,70
5. JYP 7,10
6. PELICANS 6,90
7. LUKKO 6,85
8. ÄSSÄT 6,59
9. HIFK 6,41
10. SAIPA 5,90
11. SPORT 5,45
12. TPS 5,30
13. KOOKOO 4,92
14. JUKURIT 4,62
15. KALPA 4,25

 

[Walkin]

Kyllä Liigassa on heikkoja kauden aloituksia mestarijoukkueilta nähty. Siitä kai mestaruuskrapulassa on kyse. Ei siitä, että hallitseva mestari koko kauden konttaisi, koska ei vaan nappaa. Tähän liittyy myös monia vastustajia lyhyempi harjoituskausi.

Tämän saat, olet oikeassa, vaikka taas vikasta lauseesta olen eri mieltä tai siis en usko Liigassa olevan hieman lyhyemmällä harjoituskaudella yhtään mitään vaikutusta toisin kuin esim. NHL:ssä.

Kestomenestyjät taistelevat menestysähkyä vastaan organisaatiotasolla. Kärpät ajautui moiseen menestysähkyyn vuosikymmenen alussa ja pahasti ajautuikin. Ryhtiliikkeen tekeminen tästä ähkystä kesti useamman vuoden. Tämä siis organisaatiotasolla.

No jaa, sanoisin tämän olevan vain hölynpölyä. Kärpät ajautuivat vaikeuksiinsa koska yksinkertaisesti muut seurat tekivät asiansa paremmin kuin Kärpät. Turha tuota on pistää minkään "menestysähkyn" taakse, vai kärsiiköhän TPS vieläkin 90-luvun menestysähkystä kun mitaleja tuli organisaatioon ovista ja ikkunoista?