Via Dolorosa
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Україна
Onneksi asetelmat Lukolla ovat mitä parhaimmat kauteen, kun krapula on toivottavasti lopullisesti selätetty jo 57 vuoden aikana.
Vakavammin sanottuna on myönnettävä, ettei asia ole niin yksinkertainen. Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa tämän kauden Superpesiksestä Joensuun Maila.
Etenkin selkeästi Superpesistä tasaisemmasta ja ennalta-arvaamattomammasta Liigasta puhuttaessa on mestaruuskrapulasta puhuminen "rohkeaa". Tuloksellisesti ennakoitua huonompi suorittaminen voi johtua niin monesta asiasta.
koko setti
Eikö ne kertoimet tässä tapauksessa nimenomaan laske sen suhteen että Kiiskinen pelaisi KalPassa?E. Olishan se Maltsev kova..kertoimet nousee koko ajan kun muutakaan sopparia ei kuulu..
Et vastannut viimeksi ja kyseenalaistit uudestaan viitaten ohessa viime kertaiseen. Koin sen näin, koska olit osoittanut väliinpitämättömyyttä vastaamisen suhteen, vaikka kysyin asiaa vielä yksityisviestillä. Kohteliasta olisi ollut siinä vaiheessa vastata: ok, ollaan eri mieltä.
Vaikeasti mitattavissa oleva tiedostettava peli-ilmiö.
Olen eri mieltä siinä mielessä, että pahiten lyötyjen motivaatio on korkeammalla kuin parempaan ja hyväksyttyyn lopputulokseen pääseneiden. Meistä kumpikaan ei tätä mielipidettä voi todistaa oikeaksi tai vääräksi, vai voitko?
Oliko motivaation lisäksi muitakin? Mutta motivaatio tosiaan oli yksi osatekijä monen muun joukossa.
Tässäpä se on. Motivaatio suoritukseen vaikuttavana tekijänä on fakta. Se, miten sitä joukkuelajissa mitataan, onkin sitten hankalampi kysymys. Yksilölajeissa asia on paljon yksinkertaisempi. Omalta yleisurheilu-uraltani voin todeta, että motivaatiotekijät tuloksen takana olivat merkittäviä ja helposti sekä urheilijan itsensä että valmentajan havainnoitavissa. Motivaatiota koetettiin monesti pienempiin kisoihin nostaa ”teennäisillä” lisäkannusteilla. Adrenaliinin merkitys räjähtävyyttä vaativassa lajissa, jota harrastin, oli valtaisa. Sellaiselle, joka asian kanssa ei ole itse painiskellut, sitä on vaikea sanoin kuvailla.Vaikeasti mitattavissa oleva tiedostettava peli-ilmiö.
On melkoista lottoamista arvioida etukäteen, miten joukkueiden motivaatio vaikuttaa koko kauteen. Miten motivaatiota voi arvioida tai mitata enemmän kuin yksittäisten pelien osalta? Epäilemättä kotijoukkue on motivoitunut, jos lauantaipelissä on täydessä hallissa vastustajana verivihollinen tai jos on ns. kuuden pisteen ottelu sarjan loppuvaiheissa. Toisaalta, jos on marraskuun tiistaipeli vieraissa, alla on tappioita, otteluruuhka painaa ja ulkonakin sataa räntää, voi motivaation kaivaminen olla työläämpää.
Niin motivaatioasia? Kotiedun toki voi muuttaa prosenteiksi.
Missä vaiheessa tämä nyt kääntyi näin päin, että minun pitää todistaa jotain? Sinä käsittääkseni otit koko motivaatiotekijän ensimmäisenä esille, joten oletin sinulla olevan siihen jotain konkreettista.
Olihan siellä, mutta edelleen, jos ei halua, että johonkin tartutaan, niin siitä asiasta ei kaiketi kannata puhua ääneen.
Alkeellinen mittaustapa, josta on oikeastaan mahdotonta erottaa kaikki epäolennaistekijät. Voit sä motivaatiotakin mittailla ja muutella prosenteiksi, kun asetat tiettyjä lähtöoletuksia ja analysoit mitä, miten, milloin se toteutui ja muutat ne prosenteiksi. Sama juttu kuin rasituksen mittaaminen, ei sitäkään maksimaalisesti voida mitata, kuten ei kotietua eikä motivaatiota.
Eli mun pitäisi nyt kaivaa esim. kymmenen viime liigakauden ajalta eri tilanteita, joissa väitän jollain joukkueella olleen motivaatiolla myötä/haittavaikutusta edenneestä kaudesta tulevaan kauteen, yksilöidä ne ja muutella prosenteiksi, jotta saat konkretiaa. Älä nyt viiti. Mikäli sä itse sanot, että "Asia x ei muuten ole näin" (ilman yhtään sen parempia perusteluja), minkä vuoksi sun ei tarvis sitä konkreettisesti perustella ja osoittaa oikeaksi? Ei ole edelleenkään pakko hyväksyä tota väitettä motivaatiovaikutuksista.
Jokos noista palstalaisten yhteisistä pelaaja- ja valmentaja-arvioista on joku laskenut voimasuhteet? Itsellä kävi mielessä, mutta en viitsi kauniita kesäpäiviä tuhlata moiseen...
Siis 12 parasta hyökkääjää kustakin joukkueesta, 6 puolustajaa, 2 maalivahtia (vaikka ykkösmaalivahtia 2/1-suhteella painottaen) ja päävalmentaja. Lasketaan osa-alueiden keskiarvot joka joukkueelle palstalaisten antamista arvosanoista.
Siis miten motivaation voi muuttaa numeroiksi? Olen aidosti kiinnostunut, sillä harrastelen ja puuhastelen vedonlyöntiä hieman vakavammin ja mikäli tästä on saatavissa etua betsifirmojen kertoimenlaskijoita vastaan, niin olen äärimmäisen kiinnostunut kaavasta, jolla tämä tehdään.
Mitään ei varmaankaan pysty maksimaalisen tarkasti mitata, mutta näistä kolmesta kotiedun vaikutusta pystyy sentään helposti tutkimaan.
Itselleni mieleen tuli tuosta esimerkistäsi, että jos hyökkääjistä painotetaan top-6 niin puolustajista samainen top-6 tuntuu liian paljolta. Riittäisikö top-4, jolloin sekä hyökkääjistä että puolustajista painotettuina olisi ikään kuin kaksi ensimmäistä kentällistä. Itse ehkä myös tyytyisin huomioimaan muutaman pelaajan vähemmän, esim. 13 hyökkääjää ja seitsemän tai enintään kahdeksan puolustajaa.Ajattelin, että joka jengistä voisi huomioida esim:
* 14 hyökkääjää (joista top-6 painotettuna kertoimella 1,25)
* 9 puolustajaa (joista top-6 painotettuna kertoimella 1,25)
* 2 maalivahtia (joista ykkösvahti kertoimella 2)
* Kaikki osa-alueet (mv, puol, hyök ja valm samanarvoisia, eli 25% merkitys kokonaistulokseen)
Fiksumpiakin tapoja saa ehdottaa - ja tietty siinä vaiheessa kun olen laskenut pistänyt kaikkien pelaajien arvioiden keskiarvot esille, niin jokainen halukas saa toki käyttää vapaasti kerättyä aineistoa ja tehdä laskelmat omalla tyylillään.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitenkäs esim. Kärpät, Tappara ja Sotkamon Jymy sopii tähän metaruuskrapula juttuun? Sotkamolle tuli krapula 5 mestaruuden jälkeen ja Kärpille ja Tapparalle aina toisen mestaruuden jälkeen? Tosin penteleet on aina krapuloineet itsensä kuitenkin mitalipeleihin 6 kautta putkeen (Jymy taisi olla 9 kautta tms. putkeen mitalipeleissä). Melkoista krapulaa puskee sielläsuunnalla, kun aina ovat kuitenkin siellä kamppailemassa kirkkaimmasta.Hyvä kysymys, jota olen itsekin pohtinut. Oman empiirisen tutkimukseni (eli asian on oltava fakta) mukaan keskimääräistä useammin urheilija / joukkue alisuorittaa mestaruuden jälkeen.
Vakavammin sanottuna on myönnettävä, ettei asia ole niin yksinkertainen. Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa tämän kauden Superpesiksestä Joensuun Maila. Pitkän pronssiputken (viisi vuotta) jälkeen joukkue vihdoin viime kaudella voitti mestaruuden. Tähän kauteen JoMa lähti suosikkina, mutta on jo nyt hävinnyt enemmän otteluita kuin viime kaudella yhteensä. Sijoitus sarjassa on neljäs. Kyseessähän on siis oltava tauti nimeltään mestaruuskrapula.
Vai onko? Loukkaantumisista joukkue ei juurikaan ole kärsinyt, joten niiden taakse ei voi mennä. Voisiko kuitenkin olla niin, että viime kausi oli ainoastaan ylisuorittamista, joka johti kohtuuttoman suuriin odotuksiin, ja nyt joukkue oikeasti pelaakin omalla tasollaan, vaikka muut pitävät nykyistä suoritustasoa alisuorittamisena. Vai pelaako JoMa juuri niin hyvin, kuin jokainen ennakoikin ja yhtä hyvin kuin viime kaudella, mutta muut joukkueet ovatkin nostaneet tasoaan ja pelaavat paremmin kuin kukaan osasi ennakoida?
Etenkin selkeästi Superpesistä tasaisemmasta ja ennalta-arvaamattomammasta Liigasta puhuttaessa on mestaruuskrapulasta puhuminen "rohkeaa". Tuloksellisesti ennakoitua huonompi suorittaminen voi johtua niin monesta asiasta.
Tässä joka tapauksessa muutaman vuoden vanha juttu aiheesta: Mestaruuskrapula on luultua kovempi tauti – "Kolmasosa ei palaa koskaan", arvioi urheilupsykologi. Eipä tässäkään liian tarkkaan kerrota tilastollisia faktoja ja merkitsevyyksiä, mutta on sentään jotain. Linkki vie Ylen artikkeliin.
Sotkamon mitaliputki ennen viime syksyä oli itse asiassa 18 vuotta.Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitenkäs esim. Kärpät, Tappara ja Sotkamon Jymy sopii tähän metaruuskrapula juttuun? Sotkamolle tuli krapula 5 mestaruuden jälkeen ja Kärpille ja Tapparalle aina toisen mestaruuden jälkeen? Tosin penteleet on aina krapuloineet itsensä kuitenkin mitalipeleihin 6 kautta putkeen (Jymy taisi olla 9 kautta tms. putkeen mitalipeleissä). Melkoista krapulaa puskee sielläsuunnalla, kun aina ovat kuitenkin siellä kamppailemassa kirkkaimmasta.
Kyseessä lienee se, että sarjan tasoon nähden huippu organisaatiot pystyvät toimimaan menestyksekkäästi myös krapulassa. Kyllä menestysähky on ollut näiden joukkueiden haasteena ja isosti onkin.Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitenkäs esim. Kärpät, Tappara ja Sotkamon Jymy sopii tähän metaruuskrapula juttuun? Sotkamolle tuli krapula 5 mestaruuden jälkeen ja Kärpille ja Tapparalle aina toisen mestaruuden jälkeen? Tosin penteleet on aina krapuloineet itsensä kuitenkin mitalipeleihin 6 kautta putkeen (Jymy taisi olla 9 kautta tms. putkeen mitalipeleissä). Melkoista krapulaa puskee sielläsuunnalla, kun aina ovat kuitenkin siellä kamppailemassa kirkkaimmasta.
Kyseessä lienee se, että sarjan tasoon nähden huippu organisaatiot pystyvät toimimaan menestyksekkäästi myös krapulassa. Kyllä menestysähky on ollut näiden joukkueiden haasteena ja isosti onkin.
Ipalla kans sama juttu. Krapularyyppyjä on otettu pian 35 vuotta ja näyttää siltä että seuraavan kymmenen vuoden aikana alkaa helpottamaan.Onneksi asetelmat Lukolla ovat mitä parhaimmat kauteen, kun krapula on toivottavasti lopullisesti selätetty jo 57 vuoden aikana.
Kyllä Liigassa on heikkoja kauden aloituksia mestarijoukkueilta nähty. Siitä kai mestaruuskrapulassa on kyse. Ei siitä, että hallitseva mestari koko kauden konttaisi, koska ei vaan nappaa. Tähän liittyy myös monia vastustajia lyhyempi harjoituskausi.Liigassa ei paljon mitään mestaruuskrapulaa ole näkynyt. Joukkueet uudistuvat kaudesta toiseen rajusti ja kausi on paljon lyhyempi kuin esim. NHL:ssä sekä aikaa palautua ja treenata jää hyvin vaikka päätyyn asti menisi. Ei se mikään ihme ole, että Liigassa ollaan näitä tuplamestaruuksia jne. nähty selvästi useammin kuin vaikka nyt tuolla NHL:ssä jossa noita ei tapahdu juuri koskaan, kilpailu rapakon takana on paljon kovempaa.
Kyllä Liigassa on heikkoja kauden aloituksia mestarijoukkueilta nähty. Siitä kai mestaruuskrapulassa on kyse. Ei siitä, että hallitseva mestari koko kauden konttaisi, koska ei vaan nappaa. Tähän liittyy myös monia vastustajia lyhyempi harjoituskausi.
Kestomenestyjät taistelevat menestysähkyä vastaan organisaatiotasolla. Kärpät ajautui moiseen menestysähkyyn vuosikymmenen alussa ja pahasti ajautuikin. Ryhtiliikkeen tekeminen tästä ähkystä kesti useamman vuoden. Tämä siis organisaatiotasolla.