Liigajoukkueiden voimasuhteet kaudella 2019–2020

[Altec]

Hyvää pohdintaa SaiPasta. Iso-Mustjajärvi tulee olemaan ensi kaudella jotain muuta kuin "vitosketjun" rotaatiomies.

 

[cottonmouth]

Persson-Ramstedt-Zaborsky
Nikko-Saari-Oksanen
Kaksonen-Virtanen-Piipponen

Ihan huomiona; jos otetaan SaiPalta tämän viestin kolme kärkiketjua, niin viime kauden keskiarvo pelatuista peleistä pääsarjoissa oli tasan 30. Mikäli tiputetaan Ramstedt pois, koska missattu kausi ei liittynyt loukkaantumiseen, niin lukema kohoaa 34:än. Toivottavasti pojat pysyvät kassassa ja tsemppiä muutoinkin Etelä-Karjalaan.

 

[Anu Saukko]

Ihan huomiona; jos otetaan SaiPalta tämän viestin kolme kärkiketjua, niin viime kauden keskiarvo pelatuista peleistä pääsarjoissa oli tasan 30. Mikäli tiputetaan Ramstedt pois, koska missattu kausi ei liittynyt loukkaantumiseen, niin lukema kohoaa 34:än. Toivottavasti pojat pysyvät kassassa ja tsemppiä muutoinkin Etelä-Karjalaan.

Ja tähän, kun lisätään Löfman ja Koho, jotka vuorotellen missaavat yli puolen kautta sekä hyökkäyksestä Kuronenkin on jonkin verran kärsinyt loukkaantumisista. Puolustuksesta löytyy sitten Riikola, joka on kerran urallaan pystynyt pelaamaan yli 45 ottelun runkosarjan Liigassa sekä tapaus Veeti Vainio.

 

[Virveliä kainaloon]

Näissä joka Liiga-pelaajan arvioinneissa olen huomannut muutamia toistuvia kummallisuuksia Tapparan pelaajien arvosanoissa, ja varmasti muut ovat huomanneet samanlaisia erikoisuuksia omien suosikkiensa/eniten seuraamiensa seurojen arvosanoissa. Varmaan omissa arvioissani on myös joitain älyvapaita numerointeja seassa.

Esimerkkinä niistä mitä olen huomannut on se, että Mäntylä on kaikissa arvioissa arvostettu Utusta selvästi paremmaksi puolustajaksi, vaikka viime kauden perusteella näin ei välttämättä moni Tapparan aktiivinen katsoja/kannattaja kokisi. Enkä voi välttyä ajatukselta, että meikäläisen mielipidevaikuttaminen on taustalla muutamassa Kemiläisen todella kovassa arvosanassa.

Eli siis muiden kannattajat näkevät mielenkiintoisesti pelaajat eri tavalla kuin oman joukkueen kannattajat. Tai sitten tylsä totuus on, ettei mitään näkemystä ole ja numerot heitetään aivan hatusta. Eikä siinä mitään väärää ole, niin itsekin olen tehnyt kaikkien ns. rivijätkien kohdalla.

@AAPEEli Se oli vähän aliampuva arvosana joo. Muutamalle junnulle/nuorelle annoin vähän korkeampia arvosanoja, mutta niiden kanssa on sitten vaikeuksia pysyä ihan linjassa.

 

[AAPEEli]

Näissä joka Liiga-pelaajan arvioinneissa olen huomannut muutamia toistuvia kummallisuuksia Tapparan pelaajien arvosanoissa, ja varmasti muut ovat huomanneet samanlaisia erikoisuuksia omien suosikkiensa/eniten seuraamiensa seurojen arvosanoissa. Varmaan omissa arvioissani on myös joitain älyvapaita numerointeja seassa.

Esimerkkinä niistä mitä olen huomannut on se, että Mäntylä on kaikissa arvioissa arvostettu Utusta selvästi paremmaksi puolustajaksi, vaikka viime kauden perusteella näin ei välttämättä moni Tapparan aktiivinen katsoja/kannattaja kokisi. Enkä voi välttyä ajatukselta, että meikäläisen mielipidevaikuttaminen on taustalla muutamassa Kemiläisen todella kovassa arvosanassa.

Eli siis muiden kannattajat näkevät mielenkiintoisesti pelaajat eri tavalla kuin oman joukkueen kannattajat. Tai sitten tylsä totuus on, ettei mitään näkemystä ole ja numerot heitetään aivan hatusta. Eikä siinä mitään väärää ole, niin itsekin olen tehnyt kaikkien ns. rivijätkien kohdalla.

No esimerkkinä tähän, että Jonne Virtanen on arvostettu samalle tasolle/tasoa alemmaksi, kuin junnut joilla on joko alle 10 liigamatsia vyöllä tai ei ollenkaan. En tiedä onko tullut vain virhe vai pitääkö oikeasti Jonnea niin huonona pelaaja, kuin jotain A-junnua.

 

[Rannari]

No esimerkkinä tähän, että Jonne Virtanen on arvostettu samalle tasolle/tasoa alemmaksi, kuin junnut joilla on joko alle 10 liigamatsia vyöllä tai ei ollenkaan. En tiedä onko tullut vain virhe vai pitääkö oikeasti Jonnea niin huonona pelaaja, kuin jotain A-junnua.

En tiedä kuinka tosissaan väki näistä arvosanoista vetää herneitä nenään, mutta onhan se aivan turhaa. Fakta on kuitenkin se, että suurimmalla osalla, oikeastaan väitän, että kenelläkään ei ole niin kattavaa tietoa pelaajista, että pystyisi antamaan arvosanat omien kokemuksien mukaan. Omat inhokit myös kuten suosikit löytyvät ja he saavat painotuksia arvosanoihin joko ylöspäin tai alaspäin riippumatta peliesityksestä. Hyviä nauruja näistä kuitenkin saa.

 

[fakki]

Palstatovereiden @Barney @Ruuhkis @Anu Saukko ja @McTorso innoittamana tuli kirjoiteltua myös omat ennakkoarviot ja nyt vaikuttaa sen verran hiljaisemmalta ajanjaksolta, että niitä voi alkaa julkaista. Yhtä joukkuetta vailla tekstit valmiina, joten tiputtelen niitä silloin tällöin tähän ketjuun. Alun perin meinasin laittaa kaikki kerralla, mutta aattelin, ettei ketään niitä sitten ainakaan jaksaisi lukea. Järjestys on myös muista poikkeava, päätin aloittaa sieltä kärjestä, niin tulee vähän vaihtelua. Skippasin myös kaikki numeraaliset osiot: joukkuearvosanat, pelaaja-arvosanat sun muut. Raa'an arvioinnin, esittelyiden ja pisteiden kertomisen sijaan olen pyrkinyt tuomaan teksteihini ennen kaikkea omia näkemyksiä, pieniä tarinoita ja yksittäisiä tietoiskuja - humoristisellakin kirjoitusotteella.

Toivottavasti edes jonkun joukkueen kirjoituskokonaisuus ja arvio miellyttävät. Palaute on ehdottomasti tervetullutta ja saattaa motivoida itseäni kirjoittamaan myös NHL-joukkueista samankaltaiset versiot.

1. Tappara
2. HIFK
3. Kärpät
--------------------------------------------------------------
4. Lukko
5. Ilves
6. JYP
7. HPK
8. TPS
---------------------------------------------------------------
9. Pelicans
10. KalPa
11. Sport
12. KooKoo
13. Ässät
14. SaiPa
15. Jukurit

 

[fakki]

1. Tappara

Kuuden kevään mittainen finaaliputki tuli päätökseensä, mutta viime vuosien kestomenestyjä päätti jälleen kautensa mitalit kaulassa. 2 mestaruutta, 4 hopeaa ja 1 pronssi ovat viimeisen seitsemän vuoden yhtä mittainen mitalisaldo. Kunnioitettava ja niin ikään koko liigan mittakaavassa ylivertainen suoritus. Kauden päätteeksi joukkue menetti jälleen paljon, mutta sai sitäkin enemmän. Charles Bertrand, Tyler Morley, Olavi Vauhkonen ja Patrik Virta ovat aivan ykkösluokan hankintoja jo valmiiksi laadukkaaseen runkoon. Viesti seurajohdolta vaikuttaa aika selvältä. Mestaruus on jälleen ainoa ja realistinenkin tavoite.

Valmennus

Pitkän ja arvostettavan valmennusuran tehnyt Jukka Rautakorpi on yksi suomikiekon kokeneimmista päävalmentajista. Puolustavan pelitavan nimeen vannovan Rautakorven kiekko saattaa välillä näyttää jopa hieman tylsältä, ja vaatii pelaajilta hyvin kurinalaista suoriutumista. Onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka esimerkiksi hieman keskivertoa luovempi Bertrand tai raskasjalkaisempi Vauhkonen soveltuvat Rautakorven tyyliin. Vuoden päästä urheilujohtajaksi siirtyvä Rautakorpi ei ole voittanut mestaruutta tai vuoden valmentaja palkintoa 16 vuoteen, mikä olisikaan maukkaampi päätös hänen valmennusuralleen.

Hyökkäys

Anton Levtchi - Tyler Morley - Charles Bertrand
Patrik Puistola - Jarkko Malinen - Kristian Kuusela
Niko Ojamäki - Patrik Virta - Olavi Vauhkonen
Otto Rauhala - Juhani Jasu - Jere Karjalainen
Lassi Vanhatalo

Tapparalla on Liigan tulivoimaisin hyökkäys. Maailmanmestaruudenkin toukokuussa voittanut joukkueen kapteeni Kristian Kuusela on edelleen joukkueen tärkein yksittäinen palanen. 36-vuotias seinäjokilainen oli edelleen joukkueen paras pistemies ja hyökkäyksen peliaikakuningas. Jukka Peltolan lähdettyä Kuusela otti kapteeninlaatan lisäksi kontoillensa myös vajaat 150 alivoimaminuuttia. Tuore maailmanmestari on Rautakorven luottohevonen ja todellinen roolimalli joukkueen nuoremmille pelaajille.

Charles Bertrand voitti toissa kaudella Kärpissä Liigan maalikuninkuuden. Viime kausi KHL:ssa ei ottanut tuulta alleen ja oli parempi palata takaisin Suomeen. Hankittiin Tapparaan vastaamaan maalinteosta Olavi Vauhkosen ja Niko Ojamäen kanssa. Kaikki heistä ovat hyvillä laukauksilla varustettuja ja potentiaaliltaan yli 25 maalin tekijöitä.

Tyler Morley, Patrik Virta, Jarkko Malinen, Otto Rauhala ja Juhani Jasu rakennuttavat keskustan. 23-vuotias Virta pelasi viime kauden KHL:n kriisiseurassa Slovan Bratislavassa. Toissa kaudella 40 pistettä TPS:ssa tehnyt Virta pystyy pelaamaan myös laitahyökkääjänä ja todennäköisesti sillä paikalla välillä pelaakin, mikäli esimerkiksi kaikki muut ovat pelikunnossa. Myös Morley tulee 40 pisteen miehenä Tampereelle Lappeenrannasta. Osoittautuen siellä ihan kelvolliseksi kahdensuunnan kärkisentteriksi Liigaan.

Viime kaudella ajoittain väläytellyt Anton Levtchi saattaa olla tulevan kauden läpimurtopelaaja. Nopea, taitava ja hyvällä peliälyllä varustettu Levtchi voi hyvinkin ottaa Saksaan lähteneen Jan-Mikael Järvisen paikan kärkiketjujen pelintekijänä. Myös viime kaudesta valtaosan loukkaantumisen vuoksi sivussa ollut Jere Karjalainen pääsee aloittamaan kauden terveenä.

Nuoriso-osastolta etunenässä kesällä NHL:n varattu Patrik Puistola, järkälemäinen maalintekijä Lassi Vanhatalo ja juniorimaajoukkueiden vakiokalustoon kuuluneet Sami Moilanen ja Kasper Simontaival kärkkyvät pelipaikkaa huippuvarusteltuun hyökkäykseen. Monessa muussa joukkueessa kyseinen nuorisonelikko saisi useita mahdollisuuksia aivan kärkikentissä, mutta Tapparassa niille paikoille ei pelkän potentiaalin turvin pääse. Tapparalla saattaa olla jo valmiiksi ongelmallista saada pidettyä pelaajansa tyytyväisenä. Esimerkiksi ylivoimapaikkoja on vähemmän kuin niille haluavia.

Puolustus

Teemu Suhonen - Veli-Matti Vittasmäki
Tuukka Mäntylä - Valtteri Kemiläinen
Ben Blood - Alexander Ytterell
Toni Utunen

Tapparan puolustuksesta poistuivat Otso Rantakari, Elias Fälth ja Aleksi Elorinne. Helmikuussa Jukureista saapunut Teemu Suhonen on mainio korvaaja Rantakarille. Hieman kokonaisvaltaisempi vasemmalta ampuva Suhonen on myös ylivoimalla siinä mielessä käyttökelpoisempi pelaaja, että valtaosa Tapparan hyökkääjistä on Rantakarin tapaan righteja ja toinen kelvollinen ylivoimapuolustaja Valtteri Kemiläinen on myös right. Huhujen mukaan Tappara on kuitenkin jättänyt tarjouksensa ilman seuraa olevalle Rantakarille, koska eivät varmasti halua sen tasoista pelimiestä kilpaseuroihinsa.

Veteraanipuolustaja Tuukka Mäntylä saattaa aloittaa viimeisen kautensa. Aikoinaan kymmenen vuoden sopimuksen Tapparaan allekirjoittanut Mäntylä on pelannut valtaosan sopimuksestaan ulkomailla. Tulevalle kaudelle ei ole enää ulkomaanpeikko pelkoa, sillä kokeneelle Mäntylälle saattaa tehdä tiukkaa mahtua edes Tapparan pelaavaan kuusikkoon. Viime kaudella hyvin sisään ajanut Toni Utunen ja kesällä NHL:n varattu isokokoinen 18-vuotias Hugo Has ovat etenkin Mäntylän peliajan perässä.

Muutoin puolustuksen kulmakivinä ovat aina takuuvarma Veli-Matti Vittasmäki, kesken viime kauden saapunut kulttipelaaja Ben Blood ja Ruotsista tullut Alexander Ytterell yhdessä aikaisemmin mainittujen Suhosen ja Kemiläisen kanssa. Kokonaisuudessaan Tapparan puolustus vaikuttaa varsin hyvältä ja luonnollisesti kassa joustaa Tampereellakin.

Maalivahdit

Christian Heljanko (Michael Garteig)

Osa-alueista se suurin kysymysmerkki. Valmiiksi hankitun Emil Larmin NHL-sopimus muutti suunnitelmat täysin. Larmi – Heljanko kaksikko olisi ollut aivan mainio kirvesrintojen mestaruuspalapelin viimeiseksi palaseksi.

ECHL:sta saapuva Michael Garteig ei vaikuta suoranaiselta upgradelta Niklas Bäckströmiin. Tuoreen ECHL-mestarin nousujohteinen ECHL-ura toki antaa hieman uskoa, mutta aika varauksellisesti häneen pitää kyllä suhtautua. Vaikuttaa hyvin vahvasti siltä, että Christian Heljanko pelaa taas sen 50 runkosarjapeliä. Vahvat pudotuspelit toki osoittivat sen, ettei runsas pelimäärä haitannut otteita.

Yhteenveto

Kokoonpano kestää loukkaantumisia, mutta kaikkien ollessa terveenä välttämättä hyvät näytötkään ei tuo riittävästi peliaikaa itselle. Kakkosmaalivahti on suuri kysymysmerkki ja täysi arvoitus. Kokonaisuudessaan kuitenkin yksi Euroopan parhaista rostereista ja näin ollen menestysmahdollisuuksia on myös Mestarien liigassa. Kotimaatasolla toki ainoana tavoitteena finaalipelit ja niiden voittaminen.

 

[fakki]

2. HIFK

IFK tunnetaan joukkueena, joka haalii kauden päätteeksi muissa liigajoukkueissa menestyneitä pelaajia seuraavaksi kaudeksi itselleen. Mennyt kausi ei ollut tässäkään tapauksessa poikkeus ja hankintalistalla on yhteensä kuusi pelaajaa muista kilpaseuroista. Oivallinen taktiikka myös menestymisen saralla, sillä useat IFK:n loistohankinnoista ovat valtavia menetyksiä alkuperäisseuralle. Isolla budjetilla operoiva IFK kuuluu jälleen kevään mestarisuosikeihin.

Valmennus

Ari-Pekka Selin sai tammikuussa luvan lähteä ja hänen paikallensa astui tulevan kauden päävalmentaja Jarno Pikkarainen. Pikkarainen johdatti kuin johdattikin IFK:n runkosarjassa kuuden parhaan joukkoon ja pudotuspeleissä aivan välieriin asti. Kausi päättyi kuitenkin pronssipelitappioon. Uusi kausi alkaa myös Pikkaraisen osalta puhtaalta pöydältä. Kaksi kertaa urallansa Mestiksen parhaaksi valmentajaksi palkittu Pikkarainen hölmöili aikoinaan potkujen arvoisesti itsensä ulos lupaavalta nousukäyrältä, mutta saa nyt sitkeiden apuvalmentajakausien jälkeen unelmapaikan ja toimia IFK:n päävalmentajana – ja kyseinen paikka on yksi Suomen haastavimmista.

Hyökkäys

Jesse Saarinen – Anton Lundell – Iikka Kangasniemi

Teemu Turunen – Otto Paajanen – Niklas Nordgren

Teemu Tallberg – Jere Sallinen – Sebastian Dyk

Lennart Petrell – Juha Jääskä – Micke-Max Åsten

Juho Keränen

Viime kauden ykkösnyrkki Thorell – Tyrväinen – Rask vaihtoivat maisemaa. Myös kovin odotuksin paluun Helsinkiin tehnyt Tommi Santala sai lähteä. Hyvästä pistesaldosta huolimatta Santalan vauhti ei ollut riittävä tulosyksikön keskushyökkääjälle. Edellä mainittu nelikko oli IFK:n tehokkain. Heidän korvaaina toivotaan olevan Pelicansista saapunut Jesse Saarinen, tuore maailmanmestari Jere Sallinen, HPK:ta edustanut tutkapari Teemu Turunen ja Otto Paajanen sekä Ruotsista Allsvenskanin pistepörssin toiseksi sijoittunut Sebastian Dyk.

Hyökkäyksen tulevan kauden ongelma on sama kuin se oli viime kaudella. Kärkiketjun sentterin uupuminen. Viime kaudella Antti Suomelan NHL-sopimuksen myötä ei IFK missään vaiheessa hankkinut hänelle korvaajaa. Nuori lupaus Anton Lundell otti kyseisen roolin lopulta itselleen. Tulevan kauden tilanne on edelleen sama – Antti Suomelan korvaaja uupuu. Lundell – Paajanen – Sallinen - Jääskä – Nykopp – Åsten – Keränen joukkiossa on kyllä kykeneviä sentterin paikalla pelaavia, mutta valtaosan heidän taidoistaan kohdistuu puolustuspäähän. Keskushyökkääjä on kaikesta huolimatta hyökkäyspelin sydän.

Laitahyökkääjien paikalle sitten taas on tunkua. Pitkään odotettiin, tekeekö HPK:sta tullut Teemu Turunen, Suomelan ja Michael Keräsen tapaan, NHL-sopimuksen – ei tehnyt, vaan viime kaudella 54 tehopistettä tehnyt tuore Suomen mestari pelaa ensi kauden Helsingissä. Huipputaitavat Iikka Kangasniemi ja Jesse Saarinen ovat yhtä lailla 50 tehopisteen miehiä. Ruotsista saapuneen Dykin toivotaan olevan uusi Erik Thorell.

Joukkue on yhden kärkisentterin uupumisesta huolimatta hyvin roolitettu ja hyvä sekoitus niin tasonsa näyttäneitä laatupelaajia kuin tulevaisuuden tähtipelaajia. Etunenässä juurikin Anton Lundell ja Niklas Nordgren. Kuten aiemmin tuli mainittuakin, Lundell lunasti itselleen Suomelan NHL-sopimuksen myötä suoran tien keskelle parrasvaloja. Hän on vasta vuoden päästä varauskelpoinen NHL:n ja tuleva kausi voi pienentää valmiiksi alhaista varausnumeroa vieläkin alhaisemmaksi. Keskushyökkääjät ovat halutuinta tavaraa varaustilaisuudessa. Matthews – Laine ja Hughes – Kakko vastakkainasettelu on hyvin todennäköisesti ensi keväänä Lafreniere – Lundell.

Yksi IFK:n juniorityön kirkkaimpia tähtiä on jo pitkään ollut Niklas Nordgren. Jo viime kauteen valmistuessa häneen ladattiin nuorista suurimmat odotukset. Kausi alkoikin mainiosti, mutta nuorten maajoukkuekisojen alla Mike Halmo päätti nuoren lahjakkuuden kisamatkan ja kauden ennenaikaisesti. Toivottavasti on säilyttänyt pelirohkeutensa, sillä sen turvin tulee muuten tekemään tulosta.

IFK voitti myös kesällä tarjouskilpailun huippunuoresta, Brad Lambertista. Lambertia pidetään oman ikäluokkansa (2003) tämän hetken lupaavimpina pelaajana aivan maailmanlaajuisesti. Hänen aikansa ei ole Liigassa vielä, mutta hänen otteitaan A-nuorissa ja juniorimaajoukkueissa kannattaa ehdottomasti seurata.

Puolustus

Joonas Lyytinen – Mikko Kousa

Rony Ahonen – Johan Motin

Ville Varakas – Markus Kankaanperä

Aleksi Laakso

Viime kauden joukkueen kiekollista liideriä Teemu Erosta ei olisi voinut sarjan sisäisesti Mikko Kousaa paremmin korvata. Pelicansista saapuva Kousa on yksi liigan parhaimmista kiekollisista puolustajista, ellei jopa paras. Jos itse pääsisin valitsemaan Erosen ja Kousan välillä, valitsisin ehdottomasti Kousan. Oikealta laukova Kousa saa niin hyvät kaverit ylivoimalle vierellensä, että pakkien pistepörssin voittaminen on hyvinkin todennäköistä.

Kyle Quinceyn tasoista NHL-puolustajaa ei saapunut tänä vuonna, mutta Lukosta tullut Rony Ahonen on varsin hyvä ja ehkä jopa hieman aliarvostettukin yleispuolustaja Liigassa. Hyvin samantyylinen puolustaja kuin keväällä saapunut Joonas Lyytinen, hieman vankemmalla puolustusotteella. Ahosen toissa kautinen pakkipari Johan Motin täydentää kärkinelikon.

Kolmannessa pakkiparissa kiertelee lähinnä Ville Varakas, Markus Kankaanperä, Aleksi Laakso ja Elias Ulander. Hyviä syvyyspakkeja kaikki ja tarpeen tullen pystyvät myös paikkaamaan isommissa rooleissa. Etenkin Kankaanperä ja Varakas saavat alivoima-aikaa jatkossakin.

Maalivahdit

Atte Engren (Frans Tuohimaa)

Markus Ruusu todettiin riittämättömäksi ja hyvä niin. Todella yliarvostettu maalivahti siinä mielessä, ettei ole viimeisen kahden kauden aikana vakuuttanut ketään. Yksittäiset pelit ja Mestiksessä onnistumiset eivät vain riitä IFK:n kaltaiselle huippuseuralle. Tilalle otettiin oma kasvatti Frans Tuohimaa. Tuohimaa on viimeisen kolmen liigakauden aikana noussut sarjan eliittiin ja valitsikin ehkä hieman mielenkiintoisen vaihtoehdon, sillä Atte Engren ei ole mistään helpoimmasta päästä syrjäytettäväksi. Engrenillä on hieman heikompi kausi alla, mutta niin on Tuohimaallakin. Kokonaisuudessa todella kova maalivahtikaksikko, josta ei kummankaan tarvitse enää pelata sitä 50 runkosarjapeliä.

Yhteenveto

Tapparan ohella Liigan paras joukkue ennakkoon. Joukkueessa on riittävästi leveyttä oikeastaan jokaisella rintamalla. Paljon monipuolisia pelaajia, jotka voivat pelata hieman eri rooleja tarpeen mukaan. Selvä ykkössentteri uupuu, mutta Anton Lundell saattaa olla sitä jo ensi kevääseen mennessä. Timanttinen maalivahtikaksikko, joista kumpikin olisi kymmenessä muussa liigaseurassa selvä ykkösmaalivahti. Päävalmentaja Pikkarainen on liigatasolla kokematon, mutta päässyt imemään oppeja kokeneelta Seliniltä viimeiset neljä vuotta. Loppukevään otanta on pieni, mutta varsin vakuuttava. Taistelee runkosarjan kärkipaikoista ja vähintään välieriin pitäisi päästä.

 

[Walkin]

Hyvää tekstiä @fakki! En usko, että Sallinen tai Jääskä tulee pelaamaan nelosketjun keskellä vaan eiköhän toinen siirry laitaan ja se on todennäköisesti Sallinen.

Ja onko Suhonen monipuolisempi pelaaja kuin Rantakari? Ainakin itse olen pitänyt Rantakaria melko monipuolisena kaverina kun taas Suhosta pienikokoisena hyvin hyökkäysorientoituna pakkina jolla on vaikeuksia omassa päässä. Onko mielikuvani näistä pelaajista täysin vääränlainen?

Mutta kuten sanoin hyvää tekstiä! Keep going :)

E: Teräväisen nimen olisi voinut mainita HIFK:n pakistossa, moni pitää Teräväistä hyvin mahdollisena breikkaajana ensi kaudella. Laakso/Kankaanperä/Ulander kolmikko pitäisi ainakin olla ihan mahdollista ohittaa.

 

[Apheu]

Ja onko Suhonen monipuolisempi pelaaja kuin Rantakari? Ainakin itse olen pitänyt Rantakaria melko monipuolisena kaverina kun taas Suhosta pienikokoisena hyvin hyökkäysorientoituna pakkina jolla on vaikeuksia omassa päässä. Onko mielikuvani näistä pelaajista täysin vääränlainen?

Suhosen perustaso vaikuttaa kovemmalta ja hyvän ja huonon päivän ero on pienempi. Sanoisin melkein, että Suhonen on myös hyökkäyspäässä kokonaisvaltaisesti vaarallisempi, kuin Rantakari. Otson ase on kova lämäri, sekä ajoittaiset high-skill kuljetukset, joilla tiukkojakin pelejä on ratkottu. Suhonen oli myös jäätävän hyvä playoffseissa hyökkäyspäähän, 11 pelin 2+8=10. Otso taas teki usein playoffseissa tärkeitä osumia.

Summattuna sanoisin, että Suhosen pelissä näkyy kokemusta, jota Rantakarilla ei vielä ole. Rantakarista saa parhaiten irti, jos ylivoimalla hänelle pelataan one-timereita, mutta Suhonen taas on monipuolisempi viivalla (osaa heittää kiekkoa maalille vaarallisesti monella tyylillä). Puolustuspäässä ei ole kummankaan vahvuudet, eikä mielestäni kovinkaan suurta eroa tasollisesti.

 

[fakki]

@Walkin Sentterien osalta oli tarkoitus viestittää, että sillä paikalla kykenemään pelaavia on runsaasti, mikä jättää paljon eri variaatiovaihtoehtoja. Totuin näkemään Sallista Jokereissa keskellä, joten varmaan sen vuoksi sen alitajuisesti siihen hahmottelin. Åsten on mielestäni parempi laidalla ja halusin hänet ehdottomasti mahduttaa tuohon top 12, jolloin Jääskän paikaksi jäi nelosen keskiö. Ketjut elää ja varmasti Jääskä pelaa myös muualla kuin nelosketjun keskellä.

Mitä tulee Suhonen <-> Rantakari kokonaisvaltaisuuteen, kuten @Apheu hyvin kiteytti Suhosen olemuksesta näkyy enemmän tietynlainen pelivarmuus ja on juuri etenkin ylivoimalla ja hyökkäyksiin lähtiessä mielestäni kykeneväisempi luovempiin ja monipuolisempiin ratkaisuihin. Ehkä Jukureissa iso rooli myös vaikuttaa näkemykseen kokonaisvaltaisemmasta paketista. Molempien vahvuudet on toki enemmän hyökkäyspäässä.

Ja Teräväinen on nyt vähän nolosti unohtunut, olisi ollut mainitsemisen arvoinen.

 

[Spitfire]

Ja tähän, kun lisätään Löfman ja Koho, jotka vuorotellen missaavat yli puolen kautta

Kaudet jolloin Koho on missannut yli puolet kaudesta ammattilaisuran alusta 2002-03 alkaen:
1 kpl, 16-17
Yli kolmasosan:
2 kpl, 08-09 & 16-17
Yli neljäsosan:
3 kpl, 08-09, 12-13 & 16-17.
Toki monella kaudella pelejä on jäänyt väliin 7-15, mutta en kyllä väittäisi loukkaantumisherkäksi. Löfman sitä sen sijaan on tyypillisen pelimäärän jäädessä johonkin 30-40 peliin (ja viime kausina alle 30).

Milloin Kuronen on kärsinyt loukkaantumisista? Itse en muista yhtään pidempää loukkaantumista.

 

[Patrick Star]

Milloin Kuronen on kärsinyt loukkaantumisista?

Kuronen loukkaantui ainakin keväällä -14 Kouvolassa, kun ei saanut hänelle kuulumatonta nousubonusta.

 

[Spitfire]

Kuronen loukkaantui ainakin keväällä -14 Kouvolassa, kun ei saanut hänelle kuulumatonta nousubonusta.

Pahoittelut offtopicista. Miten niin kuulumatonta? Tuohan on kahdessa oikeusasteessa todettu että nousubonus kuuluu pelaajille, mutta KooKoo onnistui ry/oy muutoksella välttämään maksuvelvoitteen. Ainakin jos Kouvolan sanomiin on uskominen.

 

[Anu Saukko]

Kaudet jolloin Koho on missannut yli puolet kaudesta ammattilaisuran alusta 2002-03 alkaen:
1 kpl, 16-17
Yli kolmasosan:
2 kpl, 08-09 & 16-17
Yli neljäsosan:
3 kpl, 08-09, 12-13 & 16-17.
Toki monella kaudella pelejä on jäänyt väliin 7-15, mutta en kyllä väittäisi loukkaantumisherkäksi. Löfman sitä sen sijaan on tyypillisen pelimäärän jäädessä johonkin 30-40 peliin (ja viime kausina alle 30).

Hienosti tartuit pieneen kärjistyykseni ja edellisen kommentoijan hyvän viestin korostamiseen. Mielestäni tuossa on jo ihan hyvin loukkaantumisia viimeisille vuosille kertynyt. Otetaan vaikka esimerkiksi joku 20 vuotta Liigaa pelannut konkari, joka loukkaantuu ensimmäistä kertaa urallaan. Nopeasti ottelumääriä katsomalla voidaan sanoa, että ei ole ollut loukkaantumisherkkä urallaan, mutta ei kyllä tulevaisuuskaan kovin ruusuiselta näytä. Yritän tässä nyt vain sanoa, että ne aiemmat ehjät vuodet eivät merkkaa enää tulevaisuuden kannalta mitään jos pelaaja loukkaantuu pahasti.

Milloin Kuronen on kärsinyt loukkaantumisista? Itse en muista yhtään pidempää loukkaantumista.

Vuonna 2017 kausi jäi kesken olkapäävamman takia.

 

[Nelfor]

Kaudet jolloin Koho on missannut yli puolet kaudesta ammattilaisuran alusta 2002-03 alkaen:
1 kpl, 16-17
Yli kolmasosan:
2 kpl, 08-09 & 16-17
Yli neljäsosan:
3 kpl, 08-09, 12-13 & 16-17.
Toki monella kaudella pelejä on jäänyt väliin 7-15, mutta en kyllä väittäisi loukkaantumisherkäksi. Löfman sitä sen sijaan on tyypillisen pelimäärän jäädessä johonkin 30-40 peliin (ja viime kausina alle 30).

Toisaalta asiaa voi katsoa myös siten, että Koho on viimeksi pelannut runkosarjan kaikki ottelut kaudella 05-06. Tuon kauden jälkeen kymmenen kauden aikana on jäänyt vähintään 10 ottelua väliin.

Kyllä tuo on minusta laskettavissa jonkinasteiseksi herkkyydeksi loukkaantumisten suhteen - ja kun ikää tulee lisää, niin herkkyys yleensä hieman kasvaa.

 

[fakki]

3. Kärpät

Huippukauden pelannut Kärpät voitti runkosarjassa huimat 48 peliä ja keräsi ennätykselliset 137 pistettä. Runkosarjan voittajalle ei pitänyt löytyä pysäyttäjää, mutta seitsemännessä finaalipelissä pysäyttäjäksi ilmoittautui Markus Nenonen ja HPK. Kyseenalaisen jäähyn seurauksena tullut ylivoima ja maali jätti jossiteltavaa, muttei joka vuotisen kestosuosikin tarvitse sitä enää miettiä. Kärpät on kasannut ehkä vielä viime kauttakin kovemman joukkueen ja luonnollisesti kauden aikana sitä vähän vahvistellaan lisäpellaajilla. Muun muassa viime kaudella joukkueeseen liittyi kesken kauden sellaisia nimiä kuin Jussi Jokinen ja Oskar Osala.

Valmennus

Mikko Manner saapui Ouluun kuusi vuotta sitten Lauri Marjamäen apuvalmentajaksi. Voidaan sanoa, että silloin alkoi oululaisen dynastian uudelleentuleminen. Ensin neljä kautta apuvalmentaja ollut Manner oppi Marjamäeltä nykyaikaisen voittavan jääkiekon salat. Kaksi päävalmentajakautta, kaksi finaalipaikkaa, parhaan valmentajan palkinto ja virka maajoukkueen apuvalmentajana kertoo siitä, että Mikko Manner on yksi suomalaisvalmentajien uusista kirkkaista tähdistä.

Hyökkäys

Jussi Jokinen – Juho Lammikko – Janne Pesonen
Jasper Lindsten – Michal Kristof – Radek Koblizek
Mika Pyörälä – Tino Metsävainio – Tuukka Tieksola
Jari Sailio – Miska Humaloja – Otto Karvinen
Aku Räty

Kärpät on tuttuun tapaan menettänyt kausittain kovan luokan pelaajia, eikä mennyt kausi ollut siihenkään mikään poikkeus. Ville Leskinen ja Nicklas Lasu lähtivät länsinaapuriin, kun taas Aleksi Heponiemi ja Rasmus Kupari Pohjois-Amerikkaan. Lähtijöistä huolimatta Kärpät on poikkeuksetta aina onnistunut paikkaamaan lähtijät joko omilla junioreilla tai vähintäänkin yhtä kovan luokan hankinnoilla. Janne Pesonen, Juho Lammikko ja jo keväällä tullut Jussi Jokinen ovat jälkimmäiseen luokkaan kuuluvia Kovia hankintoja.

Mika Pyörälä, Jussi Jokinen ja Janne Pesonen ovat vuoron perään tulleet pelaamaan viimeiset pelikautensa kasvattajaseuraansa. Kovilla kansainvälisen tason meriiteillä varustetut pelaajat ovat poikkeuksetta aina olleet aivan huippupelaajia Liigassa myöhemmällä iällä. Pyörälä, Jokinen ja Pesonen eivät varmasti ole mitään poikkeuksia. Pyörälä, vanhimpana, on toki jo viimeiset viisi-kuusi vuotta Kärpissä pelannut ja tulos on ollut vakuuttavaa. Vähän nuoremmilta Pesoselta ja Jokiselta voi odottaa vielä Pyörälääkin kovempaa tulosta. Runkosarjan loppupuoli Jokisen osalta oli hyvin sen suuntaista ja Pesonen teki edelleen sen 30 pistettä Ruotsin SHL:ssa.

Pyörälän, Jokisen ja Pesosen rooli ei kuitenkaan jää pelkkiin pisteisiin, vaan heidän odotetaan nostavan Kärppien nuoria pelaajia, kuten kesällä NHL:n varatut Tuukka Tieksola ja Aku Räty liigatasolle jo heti tulevalla kaudella. Kärpissä on ollut tapana vuosittain nostaa vähän puskistakin näitä nuoria aivan huipputasolle, eikä ensi kausi tuskin ole siinäkään mikään poikkeus.

Viime kaudella ajoittain ehkä vähän pieneenkin roolin jääneeltä Jasper Lindsteniltä on varaa odottaa enemmän. Alivoimia pelanneen Lindstenin ylivoima-aika jäi vähiin, mikä väkisinkin näkyy pisteissä. Tulevalla kaudella rooli saattaa muuttua hieman hyökkäävämmäksi. Toinen pelaaja jolta on varaa odottaa enemmän, on hyvän laukauksen omaava tshekkinuorukainen Radek Koblizek. Koblizek jäi Lindstenin tapaan hieman varjoon ja ajoittain pienemmälle peliajalle Lindstenin tavoin. Molemmilla heistä on potentiaalia olla liigatasolla kärkiketjun hyökkääjä.

Kärppiin saapuu myös ehkä hieman yllättäenkin viime kaudella Florida Panthersissa 40 peliä pelannut Ässät-kasvatti Juho Lammikko. Pohjois-Amerikassa alakenttiin jähmettynyt Lammikko tulee Ouluun kehittämään juurikin kiekollisia taitojaan ja hyökkäysvalmiuttaan. Isokokoinen ja hyvin luisteleva Lammikko ei ole mikään puukäsi, mutta kehittämisen varaa todellakin on, jos NHL:ssa haluaa nelosketjua pidemmälle edetä. Kärpät ja Liiga saattoivat olla juuri oikea valinta. Lähtökohtaisesti ottaa Lasun jättämän paikan kärkikentissä ja alivoimalla.

Puolustus

Jakub Krejcik – Ludwig Byström
Atte Ohtamaa – Shaun Heshka
Lasse Kukkonen – Mikko Niemelä
Aleksi Mäkelä

Ansaitusti Pohjois-Amerikkaan lähteneet puolustuksen tukipilarit Teemu Kivihalme ja Jani Hakanpää korvattiin Jakub Krejcikillä ja Ludwig Byströmilla. Viime kauden Lukossa pelannut Krejcik on kokonaisvaltaisesti hyvä liigapuolustaja, parempi kuitenkin puolustussuuntaan. Ei mikään erikoinen viivapelote heikohkon laukauksensa vuoksi.

Byström on ilmeisesti vähän Krejcikin kaltainen pelaaja. Osaa puolustaa mutta myös hyökätä. 25-vuotias ruotsalainen on viimeiset neljä vuotta hakenut pelipaikkaa NHL:sta – saamatta sitä. Toisen kierroksen NHL-varaus kertoo kuitenkin potentiaalista. Saattaa nousta puolustuksen kiekolliseksi johtajaksi.

Atte Ohtamaa ja Shaun Heshka ovat takuuvarmoja suorittajia ja edelleen liigan parhaimpia puolustajia. Ohtamaa on toki ilmoittanut käyttävänsä ulkomaillesiirtymispykälänsä, muttei ainakaan toistaiseksi oli mielekästä tarjousta saanut. Kokenut Lasse Kukkonen mitä ilmeisemmin aloittaa viimeisen liigakautensa. Todellinen Kärppäsoturi kelpaa edelleen kolmosparin minuuteille ja alivoimalle. Mikko Niemelä, Aleksi Mäkelä ja Taneli Ronkainen ovat viime vuodet pyörineet enemmän ja vähemmän joukkueen mukana. Vaihtelevat peliajat ja kolmannen parin rooli on tullut heille tutuksi, sen suurempaa läpimurtoa pelaamatta.

Nuorista Jaakko Niskala, Kalle Loponen ja Joona Huttula saavat jossain kohtaa mahdollisuutensa. Kärppien laadukkaaseen puolustukseen ei noin vaan kuitenkaan marssita. Mestiksen RoKi saattaa osalle heistä olla todennäköisempi osoite.

Maalivahdit

Patrik Rybar (Justus Annunen)

Veini Vehviläinen ja Jussi Rynnäs olivat viimeisen kahden kauden ajan Liigan paras maalivahtikaksikko. Viime kauden neljätoista nollapeliä ja edellisen kauden kymmenen nollapeliä on aivan käsittämättömiä lukuja. Siihen kun lisättäisiin vielä päälle heidän 1-2 päästetyn maalin pelit, lukema olisi reilusti yli puolet pelatuista peleistä. Kärppien huima 1,68 päästetyn maalin keskiarvo on tietenkin hyvän puolustuksen seurausta mutta ennen kaikkea erinomaisen maalivahtipelin.

Vehviläisen ja Rynnäksen lähdön myötä samoihin lukemiin saapuu yltämään slovakialainen Patrik Rybar. Slovakian maajoukkuevahti pelasi viime kaudella AHL:ssa Detroitin hyvässä farmijoukkueessa yhdessä Harri Säterin kanssa. Tilastollisesti Rybar oli Säteriä parempi, mutta pudotuspeleissä valmennus luotti enemmän Säteriin. Rybarin 37 pelaamasta ottelusta hän pelasi kaksi nollapeliä, 19 1-2 päästetyn maalin peliä, kymmenen 3 päästetyn maalin peliä ja kuusi yli 3 päästetyn maalin peliä. Kertoo siis siitä, että sarjassa, jossa tehdään Liigaa enemmän maaleja, hän on pelannut Liigaan suhteuttaessa ihan kärkivahtien tasoista peliä. Vaikuttaa ennakkoon Liigan yhdeltä parhaimmalta maalivahdilta.

Rybarin kakkosvahdiksi luotetaan omaan juniorimaalivahtiin, Justus Annuseen. Annunen on pelannut kaksi peliä Liigaa päästäen molemmissa neljä maalia. Mestiksessä hän selvisi keskinkertaisesti. Pieni epävarmuustekijä siinä mielessä, ettei Annunen todellakaan ole mikään Jussi Rynnäs. Kärpillä on kuitenkin varaa testata itseään myös Annusen voimin.

Yhteenveto

Kovan luokan lähtijät paikattiin vähintäänkin yhtä kovilla tulijoilla. Kärpistä on ollut tapana nousta uusia nuoria lupauksia isoihin rooleihin yllättävästikin. Hyökkäyksen, puolustuksen ja maalivahtien terävin kärki on aivan Liigan eliittiä. Menestyminen riippuukin siitä, kuinka laajalla rintamalla Kärpät pystyy tuottamaan tuotteliasta pelitapaansa. Moni kilpajoukkue on vahvistunut ja heillä on lähtökohtaisesti hieman leveämmän oloinen rosteri. Samanlaista runkosarjan ilotulista tuskin tullaan siis näkemään. Keväällä ollaan kuitenkin taas yksi kovimmista ja viimeistään siirtorajalla jotain isoa tuohon tuodaan vielä lisäksi.

 

[Pavlikovsky]

Osaisiko joku tehdä suht objektiivista näkemystä tämän hetken voimasuhteista ihan niin, että listaksi joukkueet peräkkäin?

 

[Raju Erkki]

Osaisiko joku tehdä suht objektiivista näkemystä tämän hetken voimasuhteista ihan niin, että listaksi joukkueet peräkkäin?

Siinä nyt tuollain koreittain oma mielipide. Vaikea tarkkaan järjestykseen laittaa.

1. Kori: HIFK, Tappara, Kärpät
2. Kori: Lukko, Ilves, TPS, Pelicans
3. Kori: HPK, Jyp, Sport
4. Kori: Saipa, Kalpa, KooKoo, Ässät, Jukurit

 

[Noutolokku]

Oho empä oo tiennyt, että Kärpillä on nuin huono keskikaista. Lammikko ei välttämättä ole 1-2 sentteri, ainakaan pisteidenteon suhteen. Kristof menee kyllä kakkossentteristä. Humalojakaan ei ole mielestäni niin hyvä mitä oli vielä toissa kaudella. Eikö ollut viime kaudellakin katsomossa?

Juu. Pesonen ja Pyöräläkin voi keskellä pelata, ja voi jopa olla, että toinen heistä keskellä pelaakin (Pesonen) kun ei mielestäni tuo keskikaista riitä.

Toki keskikaista ei ole aina se tärkein, vaan koko joukkue. Mutta kyllähän se Kärpät tosiaan siellä top4 on salettiin kuitenkin.

 

[heavylutaa18]

Siinä nyt tuollain koreittain oma mielipide. Vaikea tarkkaan järjestykseen laittaa.

1. Kori: HIFK, Tappara, Kärpät
2. Kori: Lukko, Ilves, TPS, Pelicans
3. Kori: HPK, Jyp, Sport
4. Kori: Saipa, Kalpa, KooKoo, Ässät, Jukurit

1. Kori: HIFK, Tappara, Kärpät
2. Kori: Lukko, Ilves, HPK, Pelicans
3. Kori: TPS, JYP, Sport, KooKoo
4. Kori: SaiPa, KalPa, Ässät, Jukurit

Aika lähellä omaa arviota tässä kohtaa, muutaman joukkueen joutui vaihtamaan. Joku alempien korien joukkue tulee yllättämään. KooKoo ja Sport on vahvoilla ensi kaudella, näin uskon. Ässät ja Jukurit tappelee vikasta sijasta. SaiPa kampeaa itsensä 10 sakkiin, TPS selviää 10 sakkiin. Pelicans ottaa mitalin.

 

[fakki]

Pelicansia jotenkin vaikea nähdä ennakkoon ylemmän keskikastin joukkueena, saati tuoreen Suomen mestarin edellä. Heidän hyökkäyspeli nojasi mielestäni todella paljon "neljännen hyökkääjän" (Kousa, Kaski) tukeen, samoin heidän loistava ylivoimansa (23,74%). Ketkä on ensi kautena noi neljännet hyökkääjät? Vaihtuvuus oli muutenkin aika runsasta.

 

[Roger Moore]

Oho empä oo tiennyt, että Kärpillä on nuin huono keskikaista. Lammikko ei välttämättä ole 1-2 sentteri, ainakaan pisteidenteon suhteen. Kristof menee kyllä kakkossentteristä. Humalojakaan ei ole mielestäni niin hyvä mitä oli vielä toissa kaudella. Eikö ollut viime kaudellakin katsomossa?

Niin no, eipä se Kärppien keskikaista ollut viime kauteen lähdettäessäkään juuri tuota vahvempi. Lasu tiedettiin luotettavaksi 30 pisteen pelaajaksi, mutta kyllähän Kristof oli ihan arpa ja eipä Kuparinkaan niskaan liian kovia odotuksia voinut laittaa. Humaloja perushyvä nelossentteri. Ja joo Humala oli joitain pelejä pois, mutta on kuitenkin ihan riittävä nelosen sentteri.

Odotuksena varmasti on se että Lammikko ottaa joissain määrin Lasun paikan ja Kristof jatkaa kehittymistään. Kristof teki viime kaudella jo 39 pistettä, joten eiköhän tuo päälle 40 pinnaa nakuttele. Humaloja hoitaa kyllä oman tonttinsa nelosessa eli mielenkiintoisin seurattava on Metsävainio. Tavallaan pitäisi pystyä paikkaamaan esim. viime kauden Kristofia, jos siis käy niin että Kristof kehittyy korkeammalle tasolle. Metsävainiossa on kyllä potentiaalia, tulee vähän Sakari Manninen mieleen.

Lammikko ja Metsävainio on ne joita kohtaan on eniten kysymyksiä, Kristofin ja Humalojan uskon hoitavan oman tonttinsa ongelmitta.

 

[Virveliä kainaloon]

Lukko on nähdäkseni samassa (ykkös)korissa kolmen "ison" kanssa. Lisäksi @heavylutaa18 2. ja 3. korin joukkueista näen KooKoon ja Pelicansin uhkakuvat pahimpina. KooKoo menee minulla neloskoriin, ja nuo kakkosen ja kolmosen porukat ovat tasainen klimppi, jossa etukäteen vahvoilla kuuden sakkiin ovat Ilves ja TPS.