Liigajoukkueiden voimasuhteet kaudella 2019–2020

[ernestipotsi]

Ajatusleikki...Häntäpään joukkueen maalivahdilla on torjuntaprosentti 91% ja kassari koppaa 30-40 torjuntaa per peli. Kärkijoukkueen veskarilla on prosentti sama ja torjuntoja tulee 10-20 per peli. Molemmilla on suunilleen saman verran pelattuja pelejä. Onko prosentit vertailukelpoiset ja maalivahdit samalla viivalla?

Lähtökohtaisesti kyllä. Toki enemmän torjuva mv pysyy lämpimämpänä, on useimmiten puolustuskannalla olevan joukkueen takana jne, mutta hyvin marginaalisia eroja nämä ovat koko kauden datassa. Toisekseen tällaista tilannetta ei Liigasta tule mieleen, että jollain paljon pelaavalla maalivahdilla olisi 2-4 kertaa enemmän torjuntoja kuin vastaavalla kolleegalla toisessa joukkueessa.

 

[McTorso]

@ernestipotsi siis trollaatko sää vain vai väitätkö ihan vilpittömästi, että valmentajan merkitys ammattitason joukkueurheilussa on lähes olematon? Miksi kukaan maksaisi sitten Pennasille ja Mannereille hyvien pelaajien tasoisia palkkoja, kun voi hankkia halvalla Merikiviä ja Leimeitä. En jaksa uskoa, että yksikään edes vähän vakavammin joukkueurheilua harrastanut allekirjoittaisi väitettäsi.

Edit. Se, että meillä ei ole pelaajien tapaan kattavia tilastoja valmentajien suorittamisesta ei tarkoita, etteikö heidän panoksellaan olisi merkitystä.

Ihmeellisenä pidän minäkin näkemystä, jossa valmentajuuden merkitystä pidetään olemattomana liigakiekossa. Liiga on muuttunut paljon vajaassa kolmessakymmenessä vuodessa. Tätä nykyä Liiga on pitkälti valmennuksellinen kasvattajasarja. Valmennuksen merkitys on Liigassa korostuneessa roolissa. Tämän pystyy havaitsemaan peliä ja peliin liittyvää ammattilaisten keskustelua seuraamalla. Myös muista sarjoista tulleiden pelaajien mielipiteet tukevat vahvasti väitettä liigan taktisuudesta ja valmentajakeskeisyydestä. Esimerkiksi Frölundasta Kärppiin siirtynyt Nicklas Lasu muisti tätä asiaa nostaa esille aina, kun hän vertaili Liigan ja SHL:n eroja.

 

[JPL]

Ajatusleikki...Häntäpään joukkueen maalivahdilla on torjuntaprosentti 91% ja kassari koppaa 30-40 torjuntaa per peli. Kärkijoukkueen veskarilla on prosentti sama ja torjuntoja tulee 10-20 per peli. Molemmilla on suunilleen saman verran pelattuja pelejä. Onko prosentit vertailukelpoiset ja maalivahdit samalla viivalla?

Torjuntojen määrä on täysin yhdentekevä veskarin hyvyyden arvioinnissa. Jotta tästä olisi jotain virkaa, pitäisi tilastoihin saada eriteltyinä erilaiset torjuntatilanteet, mikä on mahdotonta tai ainakin hyvin hankalaa. Hyvän joukkueen takana vedot tulee pääsääntöisesti kaukaa ja ilman maskia ja maalivahti joutuu huomattavasti harvemmin "venymään". Toki huonon joukkueen takana vetoja tulee enemmän, mikä helpottaa sitten rytmiin pääsyä.

 

[BlackWolf]

Ihmeellisenä pidän minäkin näkemystä, jossa valmentajuuden merkitystä pidetään olemattomana liigakiekossa. Liiga on muuttunut paljon vajaassa kolmessakymmenessä vuodessa. Tätä nykyä Liiga on pitkälti valmennuksellinen kasvattajasarja. Valmennuksen merkitys on Liigassa korostuneessa roolissa. Tämän pystyy havaitsemaan peliä ja peliin liittyvää ammattilaisten keskustelua seuraamalla. Myös muista sarjoista tulleiden pelaajien mielipiteet tukevat vahvasti väitettä liigan taktisuudesta ja valmentajakeskeisyydestä. Esimerkiksi Frölundasta Kärppiin siirtynyt Nicklas Lasu muisti tätä asiaa nostaa esille aina, kun hän vertaili Liigan ja SHL:n eroja.

Tässä ketjussa on nyt valmentajien osalta unohtunut tyystin ne pelin ulkopuoliset asiat. Juttu mikä tuntuu unohtuvan valmennuksesta puhuttaessa noin sata kertaa sadasta. Valmentaja vastaa myös pelaajien kehityksestä, fyysisestä kunnosta yms. ei vain pelikirjasta. Toki nykyaikana jokainen kuvittelisi, että ammattilaiskiekkoilijat osaa hoitaa itsensä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta kas kummaa kyllä ne NHL pelaajatkin tuolla käy kesällä rääkkäämässä itseään ihan ammattilaisen valmentajan voimin. Varsinkin nuoret kiekkoilijat tarvitsevat tukea kehittyäkseen ja pitkät, sekä toistuvat sairaslomajaksot taas kertoo, että jotain tehdään fyysisellä puolella väärin. Kyllä valmentajien kokonaiskuvaan pitää siis myös katsoa kuka valmentaja pystyy saamaan kehitystä aikaan pelaajistossaan. Siellä piilee se todellinen salaisuus menestykseen, sen pelikirjan ja muun kentällä tapahtuvan ohessa.

 

[douppi]

Se oli ennen kuin Manner oli valmentanut yhtään peliä liigassa ykkösenä. Olihan Marjamäki täyden kympin maajoukkue valmentaja vain kaksi ylimääräistä peliä ja täydet lomat.

Sori, ymmärsin väärin. Luulin jotenkin että Manner on sinun arvioissasi vain 7-tason koutsi Liigassa, vaikka Manner on 2 kevättä putkeen vedellyt finaaleja joukkueensa kanssa. Se ei onnistu seiskatason valmentajalta, vaikka olisi minkälainen materiaali, koska myös taktiset ym. asiat vaikuttavat niin paljon menestykseen.

 

[Naurava Kulkuri]

Ihmeellisenä pidän minäkin näkemystä, jossa valmentajuuden merkitystä pidetään olemattomana liigakiekossa. Liiga on muuttunut paljon vajaassa kolmessakymmenessä vuodessa. Tätä nykyä Liiga on pitkälti valmennuksellinen kasvattajasarja. Valmennuksen merkitys on Liigassa korostuneessa roolissa. Tämän pystyy havaitsemaan peliä ja peliin liittyvää ammattilaisten keskustelua seuraamalla. Myös muista sarjoista tulleiden pelaajien mielipiteet tukevat vahvasti väitettä liigan taktisuudesta ja valmentajakeskeisyydestä. Esimerkiksi Frölundasta Kärppiin siirtynyt Nicklas Lasu muisti tätä asiaa nostaa esille aina, kun hän vertaili Liigan ja SHL:n eroja.

Mielestäni nuo puheet liigasta valmentajien ja muutenkin erittäin taktisena sarjana ovat peruja ajalta kun suunnilleen kaikki Kärppien ja Tapparan johdolla pelasi 0-5 trappia ja lähti about joka kerta oman maalin takaa. Peli on siis viimevuosina muuttunut ja on muuttumassa lähemmäs kohti muita sarjoja, esim. Ruotsia ja Sveitsiä.

Pelin taktisuuden määrä mielletään usein juuri tuohon viisikon sijainteihin ja tilanteiden toisteisuuden määrään. Kyllähän peli nykyäänkin on taktista, ehkä enemmänkin, mutta sitä ei mielestäni valtaväestön silmissä ihan niin ilmennetä. Nyt taktiikat on hiottu enemmän tilanteita ajatellen ja muurattu sinne yksilöiden tapaan ajatella peliä. Tästä syystä shakkilauta mukautuu enemmän ja näyttää helposti vähän sekavammalta kun jokaisella yksilöllä on useampia tehtäviä ja toteutustapoja on huomattavasti entistä enemmän. Näin on saatu nostettua pelinopeutta ja se on kuitenkin yksi laadukkaan jääkiekkopelin tärkeimmistä kulmakivistä.

Ja kun tämän filosofian joukkue on valmennettu hyvin, se pystyy mukauttamaan peliä huomattavasti pelin ja jopa erien sisällä. Tämä reagointi on erittäin tärkeää pitkässä pudotuspelisarjassa.

 

[Naurava Kulkuri]

Tässä ketjussa on nyt valmentajien osalta unohtunut tyystin ne pelin ulkopuoliset asiat. Juttu mikä tuntuu unohtuvan valmennuksesta puhuttaessa noin sata kertaa sadasta. Valmentaja vastaa myös pelaajien kehityksestä, fyysisestä kunnosta yms. ei vain pelikirjasta. Toki nykyaikana jokainen kuvittelisi, että ammattilaiskiekkoilijat osaa hoitaa itsensä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta kas kummaa ky llä ne NHL pelaajatkin tuolla käy kesällä rääkkäämässä itseään ihan ammattilaisen valmentajan voimin. Varsinkin nuoret kiekkoilijat tarvitsevat tukea kehittyäkseen ja pitkät, sekä toistuvat sairaslomajaksot taas kertoo, että jotain tehdään fyysisellä puolella väärin. Kyllä valmentajien kokonaiskuvaan pitää siis myös katsoa kuka valmentaja pystyy saamaan kehitystä aikaan pelaajistossaan. Siellä piilee se todellinen salaisuus menestykseen, sen pelikirjan ja muun kentällä tapahtuvan ohessa.

Juuri näin! Ja lisäisin vielä henkinen hyvinvointi / valmius pelata tuohon valmentajan vastuualueeseen. Aika monesti Liigassa on nähty joukkueita, joista näkee kilometrin päähän, että siellä ei oikein ukot tiedä mitä tehdä ja mihin heidän täytyy yksilöinä pystyä. Ensimmäinen edellytys, että voidaan alkaa edes puhumaan pelin kehittämisestä on, että yksilöt pystyvät ns. täysillä ja rohkeasti antamaan kaikkensa.

Tästä mielestäni Tomek Valtosen Sportti oli hyvä esimerkki ns. epäterveestä joukkueesta. Yksilöt mielestäni alisuorittivat isolla rintamalla. Nyt tämä uusi valmentaja sai joukkueen sentään pelaamaan ns. tervettä lätkää ja joukkue näytti hyvinvoivalta. Eihän tulos nytkään ollut mitenkään loistava ja taktisellakin puolella varmasti oli parannettavaa, mutta viime kausi näytti sentään sille, että siinä on joku pohja mitä lähteä kehittämään.

Ässissä mentiin Virran ja Rockyn aikakausi ihan hirveää korpivaellusta ja tuntui, että kaikki pelasi ns. vajailla pytyillä. Kun Aho tarttui ruoriin sai huokaista helpotuksesta, nyt meillä oli sentään joukkue joka tuntui antavan kaiken itsestään ja tietävän mitä pitää tehdä. Toki Ahonkin pelikirjassa oli taktisella puolella asioita, mitkä alkoivat ottaa aivoon mm. yltiövarovaisuus hyökkäyspelaamiesssa. Mutta Aho ainakin itse sanoi, että tuo oli vähän pakon sanelemaa ja toisella kaudella ajettiin jo uusia mausteita hyökkäyspeliin, mutta sitten ennen näkemättömät loukkaantumissumat sotkivat tuon kauden pelillisen kehityksen.

Henkisen puolen huomioiminen on ollut Suomessa liian pienellä huomiolla. Ainakin Erkka W on tästä maininnut, että asia on huomattavan tärkeä ja sitä täytyy parantaa. Tähän liittyy mielestäni oleellisesti se, että pelaajat eivät joudu valtaosaa ajasta pelaamaan mukavuusalueen ulkopuolella. Enkä nyt tarkoita mitään ihanaa kun on kivaa, vaan esim. sitä kun joukkue seisoo puolet ajasta maalin takana odotellen hyökkäyspelin käynnistymistä tai passiivitilassa puolustamassa sitä omaa tonttiaan, ei vireys pelata välttämättä ole huipussaan. Lätkä on kuitenkin vauhtipeli ja nuot jäällä viilettävät duracelit haluu pelata täysiä. Se pelaajan jäällä viettämä 15-20 minuuttia on oikeasti ihan hemmetin lyhyt aika.

 

[McTorso]

Tässä ketjussa on nyt valmentajien osalta unohtunut tyystin ne pelin ulkopuoliset asiat. Juttu mikä tuntuu unohtuvan valmennuksesta puhuttaessa noin sata kertaa sadasta. Valmentaja vastaa myös pelaajien kehityksestä, fyysisestä kunnosta yms. ei vain pelikirjasta. Toki nykyaikana jokainen kuvittelisi, että ammattilaiskiekkoilijat osaa hoitaa itsensä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta kas kummaa kyllä ne NHL pelaajatkin tuolla käy kesällä rääkkäämässä itseään ihan ammattilaisen valmentajan voimin. Varsinkin nuoret kiekkoilijat tarvitsevat tukea kehittyäkseen ja pitkät, sekä toistuvat sairaslomajaksot taas kertoo, että jotain tehdään fyysisellä puolella väärin. Kyllä valmentajien kokonaiskuvaan pitää siis myös katsoa kuka valmentaja pystyy saamaan kehitystä aikaan pelaajistossaan. Siellä piilee se todellinen salaisuus menestykseen, sen pelikirjan ja muun kentällä tapahtuvan ohessa.

Eivät pelikirjan ulkopuoliset asiat ole unohtuneet. Kenties olen ollut liian epäselvä viestinnässäni. Kirjoitettuani Liigan olevan valmennuksellinen kasvattajasarja, tarkoitin sillä nimenomaan valmennuksen kokonaisvaltaisuutta. Karkeasti valmennuksen merkitys Liigassa voidaan jakaa kolmeen alaryhmään:
1. Pelikirja ja taktisuus
2. Yksilöiden kehittäminen sisältäen fysiikkavalmennuksen
3. Henkinen valmennus

Päävalmentajan ei tarvitse olla hyvä kaikessa, kunhan valmentaryhmä on koottu niin, että valmentajien vahvuudet tukevat toisiaan. Esimerkiksi HPK meni toissa kaudella metsään fysiikkavalmennuksen osalta. Pelaajisto ajettiin ylikuntoon ja tämä havaittiin liian myöhään. Lieköhän tuon treenin luoma pohja auttoi osaltaan jättipottiin tänä keväänä?

 

[BlackWolf]

Eivät pelikirjan ulkopuoliset asiat ole unohtuneet. Kenties olen ollut liian epäselvä viestinnässäni. Kirjoitettuani Liigan olevan valmennuksellinen kasvattajasarja, tarkoitin sillä nimenomaan valmennuksen kokonaisvaltaisuutta. Karkeasti valmennuksen merkitys Liigassa voidaan jakaa kolmeen alaryhmään:
1. Pelikirja ja taktisuus
2. Yksilöiden kehittäminen sisältäen fysiikkavalmennuksen
3. Henkinen valmennus

Päävalmentajan ei tarvitse olla hyvä kaikessa, kunhan valmentaryhmä on koottu niin, että valmentajien vahvuudet tukevat toisiaan. Esimerkiksi HPK meni toissa kaudella metsään fysiikkavalmennuksen osalta. Pelaajisto ajettiin ylikuntoon ja tämä havaittiin liian myöhään. Lieköhän tuon treenin luoma pohja auttoi osaltaan jättipottiin tänä keväänä?

Vaikka lainasin sinua, niin en tarkoittanut, että sinä olet unohtanut, vaan enemmän yleisellä tasolla. Aina kun puhutaan valmentajista niin tuntuu puhe olevan pelikirja sitä, pelikirja tätä. Sitten arvotetaan sen mukaan valmentajia. Minä lisäisin tuohon mukaan esim. NHL, KHL, EHT tasolle kehittyneet pelaajat kunkin valmentajan joukkueessa. Tälläisiä on toki hankalampi vertailla, mutta ei se nyt ole kuitenkaan ihan sattumaa, että joidenkin valmentajien joukkueista tulee niitä huippuja enemmän kuin toisten. Toki se on myös koko organisaation hyvyyttä, mutta kyllä siellä on valmentajilla iso rooli asioissa.

 

[Barney]

On tullut itsekin rankattua liigajoukkueita järjestykseen ja kirjoitettua omaa voimasuhdearviointiani. Olen odottanut kuitenkin tuota Kärppien maalivahtihankintaa, sillä mielestäni ei ollut mitään järkeä arvostella yhtä mestarisuosikeista tilanteessa, jossa heidän ainut maalivahtinsa oli Justus Annunen. Nyt kun Kärpät sai tuon maalivahtihankinnan tehtyä, niin sain itsekin rankingin valmiiksi ja alan yksi kerrallaan julkaisemaan noita joukkuekohtaisia arvioitani.

Osa joukkueista tekee vielä hankintoja ennen kauden alkua, mutta en huomioi niitä tässä kohtaa, vaan päivitän hankintojen mahdollisesti aiheuttamat muutokset pisteytykseen sitten jälkikäteen. NHL-peikko uhkaa joitakin pelaajia, joten sellaisten pelaajien kohdalla käytin omaa arviointiani siitä, että kuka pelaa ensi kaudella Liigassa ja kuka ei. Jos joku, jonka ennustin pelaavan Liigassa, ei pelaakaan enää ensi kaudella Liigassa tai toisin päin, niin päivitän senkin ennakkoon sitten jälkikäteen ennen kauden alkua.

Pisteytyksenä käytin kouluarvostelua, jossa siis paras mahdollinen arvosana on 10 ja huonoin mahdollinen 4. Pisteytin jokaisen pelaajan erikseen ja laskin sitten niistä keskiarvon, mutta en julkaise ennakossani noita yksittäisten pelaajien saamia pisteitä, sillä ne eivät mielestäni ole kokonaisuuden kannalta oleellisia ja jos ennakkoni mahdollisesti aiheuttaa joltain osin keskustelua tässä ketjussa, niin mielestäni on parempi, että keskustelu käsittelee jotain muuta kuin sitä, että pitäisikö pelaajan X arvosanan olla 7 vai 8.

Arvioitavat osa-alueet olivat valmennus, maalivahdit, puolustus ja hyökkäys. Noiden neljän osa-alueen yhteispistemäärä on siis joukkueen saama kokonaispistemäärä ja maksimipistemäärä on siten loogisesti 40. Pisteytin kuitenkin sentterit ja laiturit erikseen, mutta yhdistin ne sitten lopullisiin pisteisiin. Halusin painottaa vähän sentteriosastoa verrattuna laitureihin ja kun arvosanat ovat arviossani puolen pisteen välein, niin pyöristin arvosanat siihen suuntaan, jossa joukkueen sentteriosasto oli. Eli jos joukkueen X sentteriosasto sai esimerkiksi arvosanan 7 ja laituriosasto 7,5, niin hyökkäyksen kokonaisarvosana pyöristyi alaspäin lukemaan 7, mutta jos osa-alueet olisivatkin olleet toisinpäin, niin hyökkäyksen kokonaisarvosana olisi pyöristynyt ylöspäin lukemaan 7,5.

Maalivahdeissa halusin myös painottaa ykkösmaalivahtia, sillä he pelaavat keskimäärin enemmän kuin kakkosmaalivahdit. Laskinkin ykkösmaalivahdin kertoimella 0,7, johon lisäsin kakkosmaalivahdin arvosanan, jonka kerroin luvulla 0,3 ja näiden tulon jaoin kahdella. Tästä kärsivät tietenkin suhteessa eniten ne joukkueet, jolla on tasainen maalivahtikaksikko, mutta jos ykkösmaalivahti pelaa esimerkiksi sen 70% runkosarjasta ja kaikki pudotuspelit, niin sitä pitää mielestäni jollain tavalla painottaa suhteessa kakkosmaalivahtiin.

Katsotaan millä tahdilla ehdin näitä ennakoita julkaista, sillä tekstit ovat vielä osittain kesken ja ihan joka päivä minulla ei varmaan ole aikaa viimeistellä niitä. Julkaisen kuitenkin joukkue kerrallaan siten, että ensimmäisenä julkaisen viimeiseksi ennakossa jääneen joukkueen ja sitten joku päivä (toivottavasti vielä tämän kuun aikana) saadaan julki sijalle yksi ennakossani päässyt joukkue. Olen pyrkinyt tarkastelemaan joukkueita mahdollisimman objektiivisesti, mutta voihan se olla, että minullakin on joku sokea piste, minkä takia sitten yli- tai aliarvioin jonkun joukkueen ja/tai pelaajan. Toivottavasti saadaan lisää hyvää keskustelua aikaiseksi tämän ennakon ansiosta. Kritiikkiä saa ja pitää antaa, mutta mieluummin toki rakentavana. Ensimmäinen joukkue tulee ulos kohta ja seuraava sitten joku toinen päivä.

E: Lisätään vielä se, että ennakossani on erikoisosa-alue nimeltään "potentiaalinen läpimurtopelaaja". Siinä listaan siis jokaisesta joukkueesta yhden pelaajan, joka ei mahtunut hahmottelemaani optimikokoonpanoon, mutta jolla näen kuitenkin potentiaalia nousta ensi kauden aikana yllättävänkin isoon rooliin joukkueessaan.

 

[Barney]

Pisteytykseen liittyvät kysymykset löydät todennäköisesti tästä viestistä.

Barneyn voimasuhdearvio:


15. Jukurit

Valmennus (7):

Minulle jäi viime kaudella vähän vaisu kuva Kangasalustasta. Käytettävissä oleva pelaajamateriaalikin oli toki heikko, mutta ei Jukureiden valmennus saanut siivitettyä sitä mihinkään hirveän kovaa iskuun. Jukureiden materiaalilla operoiva joukkue tarvitsisi menestyäkseen paljon apua valmennusosastolta, mutta sitä tuskin on ensi kaudellakaan saatavilla.

Kangasalusta lähti kehittämään Jukureiden peliä Dufvan robottikiekosta vähän kiekollisesti aktiivisempaan suuntaan. Kangasalusta on ”Meidän peli” -koulukuntaa, joten hän haluaisi peluuttaa kiekkoa, jossa Jukurit määräisi pelin temmon, mutta aina se ei ollut mahdollista, sillä Jukurit antaa kuitenkin useampia joukkueita vastaan reilusti tasoitusta pelaajamateriaalissa. Onkin mielenkiintoista nähdä, että onko Jukureiden peli kehittynyt viime kaudesta ja jos on, niin mihin suuntaan. Liigassa pelattava kiekko on kuitenkin viime vuosina muuttunut aktiivisemmaksi ja nopeammaksi, joten Jukureiden viime kauden pelitavalla en pidä heidän menestysmahdollisuuksiaan kovin hyvinä.

Maalivahdit (7):

Sami Rajaniemi
Juhana Aho

Jukureiden maalivahtikaksikko pysyy samana kuin viime kaudella ja tässä tilanteessa sitä ei voida pitää välttämättä kovinkaan positiivisena asiana. Jukureiden maalivahdit eivät välttämättä niminä kuulosta niin huonoilta, mutta viime kauden esitykset olivat melko keskinkertaisia molemmilta. Rajaniemi kantoi ykkösmaalivahdin viittaa, mutta jossain vaiheessa kautta oli myös sellainen ajanjakso, jonka aikana Aho pelasi selvästi Rajaniemeä paremmin. Rajaniemi ja Aho aloittavat jo kolmannen kautensa maalivahtiparina ja kahdella edellisellä kaudella maalivahtipeliä ei ole voinut pitää ainakaan Jukureiden vahvuutena.

Rajaniemen kohdalla nähtiin lupaavia esityksiä JYPissä, Pelicansissa sekä Kärpissä ja siirron Jukureihin piti olla Rajaniemelle mahdollisuus nousta Liigan parhaiden maalivahtien joukkoon. Rajaniemi on pelannut nyt jo kolme kautta Jukureissa ja hän on saanut jokaisella pelaamallaan kaudellaan isoa vastuuta, mutta kehitys on polkenut vähän paikallaan ja se lopullinen läpimurto Liigan eliittiin on vielä tekemättä. Pystyykö Rajaniemi löytämään jostain sen uuden tason vai jämähtääkö hän tuollaiseksi pienen seuran kohtalaiseksi ykkösmaalivahdiksi?

Juhana Ahon suhteen minulla oli suuret odotukset sen jälkeen, kun hän torjui erinomaisilla esityksillään SaPKon Mestiksen mestariksi, mutta hänen kohdallaan nousu liigatasolle ei ole ollut helppo. Onko Ahon kohdalla koko rajoittava tekijä vai onko hänestä vielä nousemaan hyväksi liigavahdiksi? Rajaniemi ei ole ollut kovin hyvä parin viime kauden aikana, mutta siitä huolimatta Ahon pelimäärät ovat jääneet melko pieniksi.

Jos Jukureiden maalivahtiosastoa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, niin se olisi keskinkertainen. Rajaniemi on keskiverto ykkösmaalivahti ja Aho on korkeintaan keskitason kakkosmaalivahti. Molemmat maalivahdit ovat kaiken lisäksi vielä kohtuullisen kokeneita, joten heidän kohdallaan ei voida myöskään puhua mistään nuorista ja potentiaalisista tasonnostajista. Voihan sitä tasoa nostaa vanhemmallakin iällä, mutta se on huomattavasti epätodennäköisempää kuin nuorempien maalivahtien kohdalla.

Puolustus (6,5):

Mikko Kokkonen – Jakub Galvas
Samuli Piipponen – Alexander Yakovenko
Antti Jaatinen – Jimi Jalonen
Ville Hyvärinen

Jukureiden puolustus koki pahoja menetyksiä, kun ykköspakkeina kauteen lähteneet Teemu Suhonen ja Aleksi Salonen siirtyivät jo kesken viime kauden pois Mikkelistä. Salosen, ja etenkin Suhosen, merkitys Jukureiden kiekolliselle pelaamiselle oli todella merkittävä, joten heidän korvaamisensa tulee olemaan ensi kaudella todella haastavaa. Suhonen ja Salonen ovat kuitenkin liigatasolle erittäin laadukkaita puolustajia, joten heidän poistumisensa heikensi merkittävästi Jukureiden jo ennestään heikkoa puolustusta.

Suhosta ja Salosta tulivat korvaamaan tshekkiläinen Jakub Galvas sekä try-outilla Jukureihin saapunut Alexander Yakovenko. Galvas on lupaava puolustaja, joka olisi varmasti kelvannut moneen muuhunkin joukkueeseen. Galvasin kohdalla odotukset ovat kuitenkin korkealla, sillä hänen pitäisi onnistua nousemaan ensi kaudella Jukureiden johtavaksi puolustajaksi. Yakovenkosta on aika vaikea sanoa mitään, sillä venäläisten pelaajien onnistuminen Liigassa on ollut usein aika vaikeasti arvioitavaa. Yakovenko teki kuitenkin viime kaudella kovat tehot USHL:ssä ja hän on käynyt läpi Venäjän juniorimaajoukkueita, joten potentiaalia on selvästi, mutta Yakovenkoa pidän selvästi suurempana kysymysmerkkinä kuin Galvasia.

Mielenkiintoisin nimi Jukureiden pakistossa on Mikko Kokkonen, joka onnistui ottamaan viime kaudella kehityksessään suuren harppauksen. Ilman suurempia yllätyksiä Kokkosen kehitys jatkuu ensi kaudellakin ja hän tulee olemaan tuon Jukureiden puolustuksen ykkösnimi. Kokkosen kohdalla pitää kuitenkin huomioida, että hän lähtee lähes varmasti vuodenvaihteessa U20-kisoihin, jolloin Jukurit menettää joksikin aikaa parhaan puolustajansa. Kokkosen lisäksi toinen laadukas kotimainen puolustaja Jukureiden puolustuksessa on Samuli Piipponen. Piipposessa näkyi potentiaalia jo, kun hän pelasi SaiPassa muutama vuosi sitten. Piipposen kehittyminen on ollut vähän hidasta, mutta viime kaudella hän onnistui pelaamaan jo laadukkaasti isommassa roolissa voittaen samalla ylivoimaisesti Jukureiden sisäisen tehotilaston. Piipponen on varmasti hyvä top-4 puolustaja Jukureille ensi kaudellakin.

Tuon arvioidun top-4:n jälkeen Jukureiden puolustuksen taso laskeekin aika merkittävästi. Jaatinen, Jalonen & Hyvärinen kolmikko pelasi viime kaudella keskimäärin sellaista 14 minuuttia/peli tahtia, mikä voi olla optimitilanteessa heidän roolinsa myös ensi kaudella. Jos nuo ulkomaalaishankinnat eivät onnistukaan, niin en usko, että tästä kolmikosta kenestäkään on pelaamaan laadukkaasti isommassa roolissa. Hyvärinen on pelannut jo useamman kauden Liigassa ja rooli on ollut jokaisella kaudella yhtä rajallinen. Jaatinen pelasi toissakaudella sekä sitä edellisellä kaudella isommassa roolissa pelaten +20 minuuttia/ottelu, mutta lopputulos ei ollut Jukureiden, eikä myöskään Jaatisen, kannalta hyvä. Jalonen tuli minulle viime kaudella ehkä vähän puskista, mutta en ole häneltäkään nähnyt mitään sellaista, joka viittaisi potentiaaliin pelata laadukkaasti top-4 roolissa Liigassa. Kilpailua pelipaikoista tälle kolmikolle tuovat nuoret Axel Rindell, Samuel Kemppainen ja Aku Alho. Heidän kohdallaan murtautuminen tuohon pakistoon on mahdollista, mutta se vaatii kehitysaskeleita kesän aikana.

On pakko todeta, että Jukureiden puolustus on yksi Liigan heikoimmista. Ainoat varmat nimet isoihin rooleihin ovat Kokkonen ja Piipponen. Galvas ja Yakovenko ovat potentiaalisia hankintoja, mutta puhutaan todella nuorista pelaajista, joiden näytöt ovat vielä melko rajalliset. Parhaassa tapauksessa molemmat voivat osoittautua onnistuneiksi hankinnoiksi, mutta jos edes toinen epäonnistuu, niin se on suuri ongelma Jukureille. Jaatinen, Jalonen ja Hyvärinen hoitavat roolinsa todennäköisesti ihan kohtalaisesti niin pitkään, kun rooli pysyy vain riittävän rajallisena.

Hyökkäys (7):

Mika Partanen – Fredric Weigel – Vadim Pereskokov
Kristian Tanus – Charlie Sarault – Miika Roine
Julius Vähätalo – Henri Nikkanen – Jesper Piitulainen
Janne Ritamäki – Valtteri Hotakainen – Teemu Henritius

Keskushyökkääjät (6,5):

Keskikaistalla Jukurit koki pahan menetyksen, kun pari kautta heidän ykkössentterinään operoinut Turo Asplund päätti siirtyä Vaasan Sportiin. Asplundin lisäksi myös Markku Flinck pakkasi laukkunsa, mutta Flinckin menetys ei ollut Jukureille läheskään samanlainen takaisku kuin Asplundin siirtyminen kovan kilpakumppanin riveihin. Viime kaudella Jukurit luotti kokonaan suomalaisiin senttereihin, mutta täksi kaudeksi he lähtivät hakemaan selvää strategista muutosta, kun joukkueen kärkisenttereiksi palkattiin kaksi ulkomaalaista.

Kanadalainen Charlie Sarault ja ruotsalainen Fredric Weigel lähtevät kauteen Jukureiden nimellisinä kärkisenttereinä. Molemmat näistä herroista vaikuttavat ihan potentiaalisilta kavereilta, mutta kummallakaan heistä ei ole kovin kummoisia näyttöjä kovista sarjoista. Molemmissa piilee siis floppiriski ja olisi Jukureiden kannalta ensiarvoisen tärkeää, että edes toinen heistä onnistuisi, ja mikäli Jukurit haluaa pelata tulevalla kaudella pudotuspeleissä, niin se vaatisi molempien onnistumista. Pelkällä tilastoscouttauksella suhtaudun kuitenkin varauksellisen positiivisesti tähän kaksikkoon.

Tämän ulkomaalaiskaksikon takana on yksi Jukureiden mielenkiintoisimmista pelaajista, Henri Nikkanen. Nikkasen lahjakkuuden tietävät kaikki suomalaista juniorijääkiekkoilua seuranneet, mutta hän ei ole vielä onnistunut ottamaan sitä tarvittavaa askelta liigatasolle. Nyt näyttää vähän siltä, että ensi kaudella Jukurit tarjoaa siihen mahdollisuuden, joten todellinen läpimurto ja +30 tehopistettä on ihan mahdollista. Lähtökohtaisesti Nikkanen on kuitenkin ensi kauteen lähdettäessä täysi arpa, jolta Jukurit voi saada ihan mitä vain.

Neloskenttään Jukureilla on vielä tarjolla Valtteri Hotakainen, joka lähti aikoinaan JYPistä Mikkeliin hakemaan isompaa vastuuta, mutta Hotakaista ovat ikävä kyllä vaivanneet useat loukkaantumiset. Potentiaaliahan Hotakaisella on isompaankin rooliin kuin nelosketjuun, mutta ensi kauden suhteen hänen päätavoitteensa pitäisi olla ehjä kausi. Laidalla Jukureilla on vielä keskellä pelaamaan kykenevät Kristian Tanus, Teemu Henritius ja Julius Vähätalo, joten vaihtoehtoja sentteriosastolle on ihan riittävästi.

Laitahyökkääjät (7,5):

Laitahyökkääjäosasto on Jukureiden vahvin osa-alue. Tällä osastolla ei ole hirveästi muutoksia viime kaudesta, sillä kesken kauden HPK:hon siirtynyt Janne Tavi on ainoa, jonka Jukurit voi laskea jonkinlaiseksi menetykseksi. Uusia hankintojakaan ei ole mikkeliläisten laituriosastolle tullut, mutta kesken kauden joukkueeseen saapunut Vadim Pereskokov on nyt kauden alusta lähtien joukkueen mukana ja kesken viime kauden Sveitsiin lainattu Mika Partanen on palannut joukkueen vahvuuteen.

Laituriosastolla Jukureiden ykköspyssynä toimii juuri Sveitsistä palannut Mika Partanen. Partanen on varmasti tuttu nimi jokaiselle Liigaa seuranneelle. Partasen potentiaali on kaikkien tiedossa, mutta hän on vähän mielialapelaajan maineessa ja varsinkin IFK-aikoina hänen peliesityksistään paistoi läpi edarius. Jukureissa Partanen on mennyt kuitenkin pelaajana, ja ilmeisesti etenkin ihmisenä, paljon eteenpäin, joten jos hän pelaa koko ensi kauden Suomessa, niin häntä voidaan odotella pistepörssin kärkisijoille.

Partasen jälkeen Jukureiden laiturihierarkiassa seuraavana tulevat Vadim Pereskokov ja Miika Roine. Pereskokov on taitava pelaaja, joka aloitti uransa sarvipäissä todella hyvin, mutta sitten hän hyytyi aika pahasti runkosarjan loppupuolella. Jos Pereskokov löytää tasaisuutta otteisiinsa, niin hän voi tehdä ensi kaudella hurjaa jälkeä Liigassa. Jukureiden kapteeni Roine on taas joukkueensa luottosoturi, joka on varmasti yksi Liigan aliarvostetuimpia pelaajia. Roine antaa kaikkensa joukkueelle ja tekee siinä samassa sen noin 30 pistettä kaudessa, joten hän on ideaali kakkosketjun laituri Liigan häntäpään jengiin.

Jos Henri Nikkanen oli sentteriosastolla mielenkiintoinen nimi, niin laituriosastolla sitä on Tapparan lainamies Kristian Tanus. Tanus pystyy pelaamaan myös keskellä, mutta mikäli nuo Jukureiden ulkomaalaishankinnat eivät floppaa, niin Tanuksen pelipaikka tulee varmastikin löytymään pääosin laiturin tontilta. Tanuksen kiekollinen potentiaali on kaikkien tiedossa ja hän tekikin viime kaudella hurjaa jälkeä Mestiksessä. Tanuksen kohdalla fysiikan riittävyys liigapeleihin voi olla pieni kysymysmerkki, mutta veikkaan, että juuri nimenomaan siihen on kesäharjoittelussa käytetty eniten tunteja. Tulen todella yllättymään, mikäli Tanus ei tule lyömään itseään ensi kaudella ihan kunnolla läpi Liigassa.

Tulitukea Jukureiden hyökkäykseen tuovat Jesper Piitulainen, joka teki viime kaudella 28 tehopistettä, sekä Julius Vähätalo, jonka pistesaldo oli 21 kauden päättyessä. Piitulaisesta moni odotti vielä kovempaa pelaajaa, mutta nyt näyttää vähän, että hän on jämähtänyt tuolle tasolle. Häneltä on kyllä nähty myös erittäin kovia jaksoja, kuten aikoinaan SaiPassa, kun hän pääsi pelaamaan Jesse Mankisen loukkaantumisen takia Janne Tavin ja erinomaista kautta pelanneen Ville Kohon vierellä. Silloinhan Piitulainen kiitti saamastaan vastuusta ja hän pelasi vähän yli kuukauden sellaisella tasolla, että hänet valittiin jopa Liigan kuukauden pelaajaksi. Julius Vähätalo kuuluu hehkutuksen perusteella Ismo Lehkosen suosikkipelaajiin ja olihan tuo viime kauden 11 maalia melko pienellä vastuulla kova suoritus. Minä näen Vähätalollakin potentiaalia pelata vielä paremmalla tasolla, mutta tapahtuuko hänenkään kohdalla se seuraava steppi vielä ensi kaudella? Vai jääkö hänkin ikuiseksi lupaukseksi?

Viimeisistä paikoista kokoonpanossa kisaavat sitten Janne Ritamäki, Teemu Henritius, Ville Leskinen, Joonas Kalliola ja Heikki Huttunen. Ritamäen viime kausi meni pipariksi loukkaantumisen takia, mutta kunnossa ollessaan hänen pitäisi olla avauskokoonpanon miehiä. Henritius ja Kalliola ovat pelanneet myös isoja pelimääriä kaudesta toiseen, mutta optimikokoonpanoon mahtuu vain toinen heistä. Leskinen ja Huttunen ovat sitten vähän hyökkäävämpiä vaihtoehtoja, jotka tulevat loukkaantumisten takia saamaan peliaikaa, ja jotka voivat muutenkin haastaa noita kokeneempia pelaajia peliajasta.

Kokonaisuutena Jukureiden hyökkäysosasto on potentiaalinen, mutta se on täynnä epävarmuustekijöitä. Molemmat kärkisentterit ovat pienoisia kysymysmerkkejä ja nuorilta Tanukselta sekä Nikkaselta odotetaan suurta tasonnostoa. Ykköstykit Partanen ja Pereskokov ovat tunnettuja vähän epätasaisina suorittajina ja jos he pelaavatkin odotettua huonommin, niin onko taustalta kenestäkään nousemaan noihin suuriin saappaisiin? Myös hyökkääjistön osalta on valitettavasti todettava, että sekin osa-alue Jukureilla on Liigan heikoimpia.

Potentiaalinen läpimurtopelaaja: Heikki Huttunen

Huttunen voitti viime kaudella A-nuorten SM-liigan pistepörssin ja se oli selvä osoitus hänen hyökkäyspotentiaalistaan. On toki hyvä muistaa, että Huttusen ikäluokasta ne kansallisen tasot huiput pelaavat jo NHL:ssä, mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että Huttusen viime kauden tehot A-nuorten SM-liigassa olivat kovaa luokkaa. Huttunen tulee varmasti saamaan mahdollisuuksia harjoituspeleissä, joten parhaassa mahdollisessa tapauksessa hän voi sementoida paikkansa kokoonpanossa jo harjoituspelien aikana ja sen jälkeen vain taivas on rajana.

Yhteenveto:

Jukurit lähtee kauteen ennakkokaavailuissa jumbona ja pudotuspeleihin pääseminen vaatisi heiltä lähes nappisuoritusta. Joukkueessa on useita potentiaalisia tasonnostajia, mutta varmoja suorittajia on todella vähän. Jukureiden kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää, että sentterihankinnat Sarault ja Weigel onnistuisivat, Kokkonen, Nikkanen ja Tanus löytäisivät seuraavan tason, Rajaniemi pystyisi parantamaan sekä Partanen ja Pereskokov tehoilisivat tasaisesti. Joukkueessa on kuitenkin paljon kysymysmerkkejä ja kun siihen lisätään vielä valmennus, jota pidän yhtenä Liigan heikoimmista, niin lähtökohdat kauteen eivät ole kovin ruusuiset.

Barneyn voimasuhdearvio:

1. ?
2. ?
3. ?
4. ?
5. ?
6. ?
7. ?
8. ?
9. ?
10. ?
11. ?
12. ?
13. ?
14. ?
15. Jukurit - 27,5

 

[Tuusa]

Keskikaistalla Jukurit koki pahan menetyksen, kun pari kautta heidän ykkössentterinään operoinut Turo Asplund päätti siirtyä Vaasan Sportiin. Asplundin lisäksi myös Markku Flinck pakkasi laukkunsa, mutta Flinckin menetys ei ollut Jukureille läheskään samanlainen takaisku kuin Asplundin siirtyminen kovan kilpakumppanin riveihin.

Muuten en ota kantaa, mutta korjataan tämä palstalla oleva yleisesti oleva väärä tieto Asplundista. Asplund ei päättänyt lähteä Jukureista, vaan seura ei edes tarjonnut jatkosopimusta. Asplund olisi halunnut jatkaa Mikkelissä. Lähde tälle on niin varma kuin olla voi.

 

[Via Dolorosa]

Huikeaa paneutumista @Barney. Hattu päästä.

 

[Naurava Kulkuri]

Minä en. KooKoon Jussi Ahokas on ihan samanlainen arpa, kuin Miettinenkin. Molemmilla on potentiaalia olla kovakin tekijä tähän sarjaan, mutta mitään takuita ei ole kummastakaan. Sama juttu joka kerta, kun päävalmentaja hyppää ensimmäistä kertaa urallaan uuteen sarjaan.

Ja Ahokkaalla tilanne on varmaankin vielä haastavampi, kun on ollut niin pitkään turnausvalmentajana? Ja vielä junnujen parissa... Ja onko Ahokkaalla yhtään kokemusta miesten seurajoukkueen valmentamisesta? Tai ylipäätään kokemusta miesten seurajoukkueen pukukopista? :DDD

E: Oli pakko tarkistaa... ja kyllä se on niin, että Ahokas ei ikinä ole käynytkään äijien / ammattilaisjoukkueen pukukopissa.... ei pelaajana eikä valmentajana. Mittavan pelaajauran tehnyt ja jokusen vuoden miesten joukkueiden valmennuksessa ollut Miettinen on tästä syystä rankingeissa minun papereissani edellä.

 

[Ralph]

Hauska aina nähdä mitenkä joillakin ottas heti hermoon.

Tarkoitatko nyt KalPa-faneja, jotka lähtevät porukalla sotamiekat tanassa liikkeelle aina kun KalPaa ei arvosteta kympin sakkiin tai Miettinen listataan huonoimpien valmentajien joukkoon?

Mutta mää en usko, että Miettinen on Liigan top-3-valmentaja, jos KalPa nousee sijalta 12. sijalle 10.

 

[Noutolokku]

Tarkoitatko nyt KalPa-faneja, jotka lähtevät porukalla sotamiekat tanassa liikkeelle aina kun KalPaa ei arvosteta kympin sakkiin tai Miettinen listataan huonoimpien valmentajien joukkoon?

Mutta mää en usko, että Miettinen on Liigan top-3-valmentaja, jos KalPa nousee sijalta 12. sijalle 10.

En vain sinua ja muita, jotka tulivat heti kovaan ääneen vastailemaan ja arvostelemaan. Mutta kuten minä ja moni muukin tietää, että koitat aina puuttua pieniinkin epäkohtiin. Niin tästä lähin jätän sinut aina kylmästi huomioimatta. Näistä "väännöistä" kun ei saa lopulta mitään koskaan irti.

Mitä voimasuhteisiin niin. Kyllähän tuo PW oli Tepsille tärkeä vahvistus. Joukkuen on mielestäni kärsinyt eniten lähtijöistä, nimenomaan siis heikentynyt eniten. Mutta toki jos siellä Korpikoski, Suoranta jne kasassa pysyy niin tuskin mitään suurta romahdusta tiedossa on.

 

[rolston]

Muistetaan nyt taas että voimasuhdearvioinnit on mielipiteitä, jotka useimmiten perustuvat kirjoittajan kannattaman joukkueen kannalta edullisten tilastojen ja näkemättömän potentiaalin esittämiseen. Itsellekin osa arvioista aiheuttaa tahatonta huvittuneisuutta, mutta ei nyt sentään aleta arvostelemaan toisen mielipiteitä ja heittäydytä sinne ala-asteen hiekkalaatikolle.

Noin yleisesti ottaen tuntuu että voimasuhteissa arvioidaan yllättävän korkealle liigatulokkaita vs. jo tasonsa liigassa näyttäneitä pelureita. Tosin tämä havainto on käsi kädessä ensimmäisen lauseeni kanssa.

 

[Via Dolorosa]

Muistetaan nyt taas että voimasuhdearvioinnit on mielipiteitä, jotka useimmiten perustuvat kirjoittajan kannattaman joukkueen kannalta edullisten tilastojen ja näkemättömän potentiaalin esittämiseen. Itsellekin osa arvioista aiheuttaa tahatonta huvittuneisuutta, mutta ei nyt sentään aleta arvostelemaan toisen mielipiteitä ja heittäydytä sinne ala-asteen hiekkalaatikolle.

Ei minua haittaa, vaikka jokainen antaisi lisäpisteitä omalle seuralleen, jotta ennakoissa saadaan mahdollisimman ylös. Mielestäni kokonaisuus ratkaisee, kun laajempaa ennakkoa kirjoittaa, ei joukkueen x arvostelu. Harvalta jos keltään sitäpaitsi taitaa edes onnistua oman joukkueen arvostelu niin, ettei siinä olisi vedetty kotiinpäin edes hieman.

Jos jostain potentiaalista sekä vastaavasta puhutaan, niin onhan se luonnollistakin, että omasta joukkueesta löytää ne hyvät/nousevat asiat joita joku saattaa ihmetellä. Kuitenkin on täysin eri asia arvostella joukkuetta, jota seuraa 9kk nähden jokaisen pelin, kuin joukkuetta joka pelaa 4 peliä omaa kannattamaansa seuraa vastaan.

 

[AAPEEli]

Muutamia loistavia arvioita jo tullut tuutista ulos. Pari huomautusta, jos ei omaa joukkuetta muka mitenkään pysty ilman värilaseja arvioimaan, niin ei sitä tarvitse sitten edes arvioida,imo. Ja Tepsiä arvioidessa ottakaahan sitten huomioon, että joukkueessa on melkein 2 kentällistä pelaajia, jotka ovat viimekaudella/kesällä vielä olleet lasaretissa. *Suruhymiö*

 

[Virveliä kainaloon]

En yleensä jaksa tällaisia lukea, mutta teen tällaisen pienimuotoisen listauksen top 5 maalivahdeista ja puolustajista sekä top 10 hyökkääjistä. Jätän listoista Tapparan pelaajat pois, ja mainitsen sitten erikseen listan perässä, että mielestäni se ja se Tapparan pelaaja kuuluisi tälle listalle. Pelaajat ovat vapaassa järjestyksessä.

Maalivahdit:

Eetu Laurikainen
Luotettava molari, joka voisi pelata periaatteessa arvokisatasolla. Epävarmuustekijöiden vähäisyydellä pääsee pitkälle ensi kauden maalivahtivertailussa.

Eero Kilpeläinen
Viimeksi oli Liigan paras maalivahti, mutta pieniä kysymysmerkkejä herättävät tilastot ja pelimäärät Ruotsissa.

Patrik Rybar
Löytyy arvokisakokemusta edelliskausilta edes Slovakian tasoisen kiekkomaan joukkueesta, joten ei voi olla aivan surkea.

Frans Tuohimaa
Kannatellut useana iltana SaiPaa. Viime kauden tilastoja hieman vääristää SaiPan ajoittaiset avointen ovien päivät.

Atte Engren
Varsin ailahteleva, mutta hyvät päivät ovat todella hyviä ja niitä tulee kuitenkin varsin taajaan.

Heljanko ei kuulu listalle, mutta ei nyt onneksi sentään jää kauhean kauas.

Puolustajat ja hyökkääjät tulee myöhemmin, sillä, jos nyt teen hätäisen kyhäelmän, tästä listasta tulee puoliperseinen (suom. huom. half-assed).

 

[McTorso]

12. KooKoo 28,5p
KooKoo lähtee metsästämään liiganousunsa jälkeen viidennettä kertaa pudotuspelipaikkaa. Neljä ensimmäistä yritystä ovat päättyneet epäonnistumiseen. Sijoitukset ovat olleet 11, 13, 14 ja 13. Ikävä kyllä, vaikeaa on tulevallakin kaudella. Paljon on kiinni siitä, kuinka uusi päävalmentaja Jussi Ahokas saa organisoitua KooKoon puolustuspelaamisen. Hyvä ykkösmaalivahti kera laadukkaan viisikkopuolustamisen voi tuottaa positiivisen tuloksen. Maaliahneet laiturit Haataja ja Hakulinen laittavat kyllä kiekkoa pussiin. Unelma elää.

Maalivahdit 8p
Haukeland oli loistava hankinta. Peruskova, jo näyttöjä pöytään lyönyt kansainvälisentason maalivahti, oli juuri sitä, mitä KooKoo tarvitsi. Haukeland on parannus aiempaan ja hän on selvä ykkösmaalivahti Kouvolassa. Haukeland luo itseluottamusta KooKoon puolustuspelaamiseen.

Kaksi muuta sopimusvahtia ovat Salminen ja Halonen. Salminen pääsi, ehkäpä hivenen yllättäen, pelaamaan Liigaa jo viime kaudella ja ihan kelvollisesti nuorimies pelasikin. Halonen on tuttu lainamies HIFK:sta. Mielestäni Salminen olisi ollut ihan riittävä kakkosmies Haukelandille, mutta ilmeisesti KooKoo haluaa pitkäaikaiselle prjoketipelaajalleen miesten pelejä mahdollisimman paljon ensi kauden aikana ja täten hänet on lähetetty SaPKoon. Tämä on ymmärrettävää. Lainamies Halonen hoitelee täten KooKoon kakkosvahdin roolin.

Puolustus 7p
KooKoon puolustus on ihan rapsakka. Se on mielestäni aika selvästikin parempi kuin aiemmin rankaamillani Jukureilla, SaiPalla ja KalPalla. Bonsaksen ja Manninen ovat puolustuksen kokeneet peruspilarit. Jostain syystä tykkään Oskari Mannisesta kovin, vaikka Sportissa vietetyt kaksi kautta eivät vienetkään uraa eteenpäin toivotulla tavalla. Manninen on hyvä tehoilemaan kykenevä yleispuolustaja.

Ebel-liigassa tehoillut Caito ja viime kaudella Liigassa läpilyönyt Valtola ovat kiekollisen pelin maestrot. Molemmat ovat mielenkiintoisia seurattavia. Pelli antaa heille taustatukea. Rautanen täydentää pakkikuusikon. Mielenkiintoista on seurata tyytyyvätkö Santeri Salmela ja Martin Berger suosiolla rooleihinsa, vai syntyykö peliajasta kunnon kapina. Veikkaan jälkimmäistä.

KooKoon pakisto on mielestäni tasapainonen ja antaa kyllä Ahokkaalle hyvän selkänojan. Pakistossa on ainesta parempaakin arvosanaan kuin antamaani seiskaan. Näin käy esimerkiksi, jos Caito osoittautuukin ykköskorin tehoilijaksi Liigassa.

Hyökkäys 6,5
Arvioin KooKoon hyökkäyksen samantasoiseksi Jukureiden kanssa. KooKoon hyökkäyksen arvosanaa nostavat huippulaiturit Haataja ja Hakulinen. He ovat kovia miehiä tähän sarjaan. Yhdysvaltalainen rightin laituri Trevor Mingoia on hankittu Ruotsissa paikkomaan Strömwallia. Toivon onnistumista hänellä. No, kaksi mielenkiintoisinta laiturihankintaa ovat kuitenkin Bucek ja Gallo. Tuolta kaksikolta voi odottaa mitä vain. Mielenkiintoinen tapaus on myös viime kaudella loistavasti debytoinut Joonas Oden. Suurosen aktiivisesta pelitavasta tykkään myös. Hän on hyvä nelosketjun laituri ja ensi kaudeksi vierelleen tutun miehen sentteriksi Lukosta eli Jere Fribergin. Siinä on ihan kelpo tutkapari neloseen.

Keskikaista on KooKoon Akilleen kantapää tällä hetkellä. Karlsson on kelpo mies, mutta jää kyllä vajaaksi kärkietjun miehenä. Strömberg harjoittelee varttuneella iällä sentteriksi. Köyhän miehen Janne Pesonen siis. Ojantakanen tuli jo viime kaudeksi valtameren takaa, eikä onnistunut kaksisesti. Friberg johtaa siis nelosta. Pahasti jää kevyeksi KooKoon sentteristö.

Valmennus 6,5
KooKoon uusi päävalmentaja Ahokas jakaa varmasti mielipiteitä kovin. Hänellä ei ole kokemusta miesten seurajoukkuevalmennuksesta, mikä luonnollisesti herättää kysymysmerkkejä. Toisaalta pitkä palvelus jääkiekkoliitossa, joka huipentui päävalmentajana pikkuleijonien maailmanmestaruuteen, kertoo vahvasta valmennusosaamisesta.

Ahokas on vaikea arvioitava. Minä asetan hänet Miettisen, Kaskisen ja Kangasalustan jälkeen Liigan neljänneksi huonoimmaksi päävalmentajaksi. Ahokas voi pistää kuitenkin tulemaan oikein kunnolla. Tällöin KooKoo pärjää ja kansa seuraa häkeltyneenä huippuvalmentajan tekemistä.

Vahvistukset 0,5p
Joukkuetta vahvistettaneen ennen kauden alkua vielä sentterillä. Resurssit ovat Liigaan perin rajalliset.


Edit. Korjauksia maalivahtiosastoon liittyen, eli selvennys varamaalivahtien Salmisen ja Halosen tilanteesta.

 

[McTorso]

Tähän mennessä arvostelemani joukkueet:
12. KooKoo 28,5p
13. KalPa 27p
14. SaiPa 26,5p
15. Jukurit 24p

 

[Via Dolorosa]

Mitä @McTorso jos avaisit itsekin uuden ketjun näille? Ei jäisi massan sekaan ja olisi helppoa lukea tulevaisuudessa. Sama tietenkin käyttäjälle @Barney. Selkeyttäisi mielestäni huomattavasti, kun ei tarvitse kaivaa yhdestä ketjusta.

 

[HogiBoi]

Pari huomiota jos saan tehdä.

Kakkosmaalivahdin paikasta kamppailevat nuorikot Salminen ja Halonen.

Salminen on lainalla alustavasti koko kauden ajan Savonlinnassa pelaamassa Mestistä SaPKon paidassa. Eli oikeastaan annetaan molemmille nuorille työrauha ja saavat keskittyä täysillä ainoastaan kehittymiseen.

Mielenkiintoista on seurata tyytyyvätkö Santeri Salmela ja Martin Berger suosiolla rooleihinsa, vai syntyykö peliajasta kunnon kapina. Veikkaan jälkimmäistä.

Salmelan oikea taso tällä hetkellä täysi kysymysmerkki. Viime kausi oli katastrofaalinen, mutta itse veikkaan miehen ottaneen vain turhia paineita jostain. Tällä hetkellä kuitenkin ennakoisin Seppälän Salmelan edelle hierarkiaan. Oikean järjestyksen pystyy sanomaan vasta, kun kausi alkaa ja pelejä näkee. Bergerillä ainut este päästä pelaavaan kuusikkoon on tuo loukkaantumisherkkyys. Se yhdistettynä kovaan pelityyliinsä, niin tuskinpa vaan on nokan koputtamista vähäisen peliajan takia. Se tulee johtumaan loukkaantumisista.

Mutta, kiitokset kuitenkin hyvästä paneutumisestasi. Kiva näitä on lukea.

 

[cottonmouth]

Ihan huomiona;

Kakkosmaalivahdin paikasta kamppailevat nuorikot Salminen ja Halonen.

Salminen pelaa lähtökohtaisesti ensi kauden Savonlinnassa.

linkki: JA

Resurssit ovat Liigaan perin rajalliset.

Noh, kyläseura HPK voitti viime kaudella mestaruuden eli ehkä tässä jotain saumoja voi olla.

Ihan hyvä arvio, ei siinä.