Pisteytykseen liittyvät kysymykset löydät todennäköisesti
tästä viestistä.
Barneyn voimasuhdearvio:
15. Jukurit
Valmennus (7):
Minulle jäi viime kaudella vähän vaisu kuva Kangasalustasta. Käytettävissä oleva pelaajamateriaalikin oli toki heikko, mutta ei Jukureiden valmennus saanut siivitettyä sitä mihinkään hirveän kovaa iskuun. Jukureiden materiaalilla operoiva joukkue tarvitsisi menestyäkseen paljon apua valmennusosastolta, mutta sitä tuskin on ensi kaudellakaan saatavilla.
Kangasalusta lähti kehittämään Jukureiden peliä Dufvan robottikiekosta vähän kiekollisesti aktiivisempaan suuntaan. Kangasalusta on ”Meidän peli” -koulukuntaa, joten hän haluaisi peluuttaa kiekkoa, jossa Jukurit määräisi pelin temmon, mutta aina se ei ollut mahdollista, sillä Jukurit antaa kuitenkin useampia joukkueita vastaan reilusti tasoitusta pelaajamateriaalissa. Onkin mielenkiintoista nähdä, että onko Jukureiden peli kehittynyt viime kaudesta ja jos on, niin mihin suuntaan. Liigassa pelattava kiekko on kuitenkin viime vuosina muuttunut aktiivisemmaksi ja nopeammaksi, joten Jukureiden viime kauden pelitavalla en pidä heidän menestysmahdollisuuksiaan kovin hyvinä.
Maalivahdit (7):
Sami Rajaniemi
Juhana Aho
Jukureiden maalivahtikaksikko pysyy samana kuin viime kaudella ja tässä tilanteessa sitä ei voida pitää välttämättä kovinkaan positiivisena asiana. Jukureiden maalivahdit eivät välttämättä niminä kuulosta niin huonoilta, mutta viime kauden esitykset olivat melko keskinkertaisia molemmilta. Rajaniemi kantoi ykkösmaalivahdin viittaa, mutta jossain vaiheessa kautta oli myös sellainen ajanjakso, jonka aikana Aho pelasi selvästi Rajaniemeä paremmin. Rajaniemi ja Aho aloittavat jo kolmannen kautensa maalivahtiparina ja kahdella edellisellä kaudella maalivahtipeliä ei ole voinut pitää ainakaan Jukureiden vahvuutena.
Rajaniemen kohdalla nähtiin lupaavia esityksiä JYPissä, Pelicansissa sekä Kärpissä ja siirron Jukureihin piti olla Rajaniemelle mahdollisuus nousta Liigan parhaiden maalivahtien joukkoon. Rajaniemi on pelannut nyt jo kolme kautta Jukureissa ja hän on saanut jokaisella pelaamallaan kaudellaan isoa vastuuta, mutta kehitys on polkenut vähän paikallaan ja se lopullinen läpimurto Liigan eliittiin on vielä tekemättä. Pystyykö Rajaniemi löytämään jostain sen uuden tason vai jämähtääkö hän tuollaiseksi pienen seuran kohtalaiseksi ykkösmaalivahdiksi?
Juhana Ahon suhteen minulla oli suuret odotukset sen jälkeen, kun hän torjui erinomaisilla esityksillään SaPKon Mestiksen mestariksi, mutta hänen kohdallaan nousu liigatasolle ei ole ollut helppo. Onko Ahon kohdalla koko rajoittava tekijä vai onko hänestä vielä nousemaan hyväksi liigavahdiksi? Rajaniemi ei ole ollut kovin hyvä parin viime kauden aikana, mutta siitä huolimatta Ahon pelimäärät ovat jääneet melko pieniksi.
Jos Jukureiden maalivahtiosastoa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, niin se olisi keskinkertainen. Rajaniemi on keskiverto ykkösmaalivahti ja Aho on korkeintaan keskitason kakkosmaalivahti. Molemmat maalivahdit ovat kaiken lisäksi vielä kohtuullisen kokeneita, joten heidän kohdallaan ei voida myöskään puhua mistään nuorista ja potentiaalisista tasonnostajista. Voihan sitä tasoa nostaa vanhemmallakin iällä, mutta se on huomattavasti epätodennäköisempää kuin nuorempien maalivahtien kohdalla.
Puolustus (6,5):
Mikko Kokkonen – Jakub Galvas
Samuli Piipponen – Alexander Yakovenko
Antti Jaatinen – Jimi Jalonen
Ville Hyvärinen
Jukureiden puolustus koki pahoja menetyksiä, kun ykköspakkeina kauteen lähteneet Teemu Suhonen ja Aleksi Salonen siirtyivät jo kesken viime kauden pois Mikkelistä. Salosen, ja etenkin Suhosen, merkitys Jukureiden kiekolliselle pelaamiselle oli todella merkittävä, joten heidän korvaamisensa tulee olemaan ensi kaudella todella haastavaa. Suhonen ja Salonen ovat kuitenkin liigatasolle erittäin laadukkaita puolustajia, joten heidän poistumisensa heikensi merkittävästi Jukureiden jo ennestään heikkoa puolustusta.
Suhosta ja Salosta tulivat korvaamaan tshekkiläinen Jakub Galvas sekä try-outilla Jukureihin saapunut Alexander Yakovenko. Galvas on lupaava puolustaja, joka olisi varmasti kelvannut moneen muuhunkin joukkueeseen. Galvasin kohdalla odotukset ovat kuitenkin korkealla, sillä hänen pitäisi onnistua nousemaan ensi kaudella Jukureiden johtavaksi puolustajaksi. Yakovenkosta on aika vaikea sanoa mitään, sillä venäläisten pelaajien onnistuminen Liigassa on ollut usein aika vaikeasti arvioitavaa. Yakovenko teki kuitenkin viime kaudella kovat tehot USHL:ssä ja hän on käynyt läpi Venäjän juniorimaajoukkueita, joten potentiaalia on selvästi, mutta Yakovenkoa pidän selvästi suurempana kysymysmerkkinä kuin Galvasia.
Mielenkiintoisin nimi Jukureiden pakistossa on Mikko Kokkonen, joka onnistui ottamaan viime kaudella kehityksessään suuren harppauksen. Ilman suurempia yllätyksiä Kokkosen kehitys jatkuu ensi kaudellakin ja hän tulee olemaan tuon Jukureiden puolustuksen ykkösnimi. Kokkosen kohdalla pitää kuitenkin huomioida, että hän lähtee lähes varmasti vuodenvaihteessa U20-kisoihin, jolloin Jukurit menettää joksikin aikaa parhaan puolustajansa. Kokkosen lisäksi toinen laadukas kotimainen puolustaja Jukureiden puolustuksessa on Samuli Piipponen. Piipposessa näkyi potentiaalia jo, kun hän pelasi SaiPassa muutama vuosi sitten. Piipposen kehittyminen on ollut vähän hidasta, mutta viime kaudella hän onnistui pelaamaan jo laadukkaasti isommassa roolissa voittaen samalla ylivoimaisesti Jukureiden sisäisen tehotilaston. Piipponen on varmasti hyvä top-4 puolustaja Jukureille ensi kaudellakin.
Tuon arvioidun top-4:n jälkeen Jukureiden puolustuksen taso laskeekin aika merkittävästi. Jaatinen, Jalonen & Hyvärinen kolmikko pelasi viime kaudella keskimäärin sellaista 14 minuuttia/peli tahtia, mikä voi olla optimitilanteessa heidän roolinsa myös ensi kaudella. Jos nuo ulkomaalaishankinnat eivät onnistukaan, niin en usko, että tästä kolmikosta kenestäkään on pelaamaan laadukkaasti isommassa roolissa. Hyvärinen on pelannut jo useamman kauden Liigassa ja rooli on ollut jokaisella kaudella yhtä rajallinen. Jaatinen pelasi toissakaudella sekä sitä edellisellä kaudella isommassa roolissa pelaten +20 minuuttia/ottelu, mutta lopputulos ei ollut Jukureiden, eikä myöskään Jaatisen, kannalta hyvä. Jalonen tuli minulle viime kaudella ehkä vähän puskista, mutta en ole häneltäkään nähnyt mitään sellaista, joka viittaisi potentiaaliin pelata laadukkaasti top-4 roolissa Liigassa. Kilpailua pelipaikoista tälle kolmikolle tuovat nuoret Axel Rindell, Samuel Kemppainen ja Aku Alho. Heidän kohdallaan murtautuminen tuohon pakistoon on mahdollista, mutta se vaatii kehitysaskeleita kesän aikana.
On pakko todeta, että Jukureiden puolustus on yksi Liigan heikoimmista. Ainoat varmat nimet isoihin rooleihin ovat Kokkonen ja Piipponen. Galvas ja Yakovenko ovat potentiaalisia hankintoja, mutta puhutaan todella nuorista pelaajista, joiden näytöt ovat vielä melko rajalliset. Parhaassa tapauksessa molemmat voivat osoittautua onnistuneiksi hankinnoiksi, mutta jos edes toinen epäonnistuu, niin se on suuri ongelma Jukureille. Jaatinen, Jalonen ja Hyvärinen hoitavat roolinsa todennäköisesti ihan kohtalaisesti niin pitkään, kun rooli pysyy vain riittävän rajallisena.
Hyökkäys (7):
Mika Partanen – Fredric Weigel – Vadim Pereskokov
Kristian Tanus – Charlie Sarault – Miika Roine
Julius Vähätalo – Henri Nikkanen – Jesper Piitulainen
Janne Ritamäki – Valtteri Hotakainen – Teemu Henritius
Keskushyökkääjät (6,5):
Keskikaistalla Jukurit koki pahan menetyksen, kun pari kautta heidän ykkössentterinään operoinut Turo Asplund päätti siirtyä Vaasan Sportiin. Asplundin lisäksi myös Markku Flinck pakkasi laukkunsa, mutta Flinckin menetys ei ollut Jukureille läheskään samanlainen takaisku kuin Asplundin siirtyminen kovan kilpakumppanin riveihin. Viime kaudella Jukurit luotti kokonaan suomalaisiin senttereihin, mutta täksi kaudeksi he lähtivät hakemaan selvää strategista muutosta, kun joukkueen kärkisenttereiksi palkattiin kaksi ulkomaalaista.
Kanadalainen Charlie Sarault ja ruotsalainen Fredric Weigel lähtevät kauteen Jukureiden nimellisinä kärkisenttereinä. Molemmat näistä herroista vaikuttavat ihan potentiaalisilta kavereilta, mutta kummallakaan heistä ei ole kovin kummoisia näyttöjä kovista sarjoista. Molemmissa piilee siis floppiriski ja olisi Jukureiden kannalta ensiarvoisen tärkeää, että edes toinen heistä onnistuisi, ja mikäli Jukurit haluaa pelata tulevalla kaudella pudotuspeleissä, niin se vaatisi molempien onnistumista. Pelkällä tilastoscouttauksella suhtaudun kuitenkin varauksellisen positiivisesti tähän kaksikkoon.
Tämän ulkomaalaiskaksikon takana on yksi Jukureiden mielenkiintoisimmista pelaajista, Henri Nikkanen. Nikkasen lahjakkuuden tietävät kaikki suomalaista juniorijääkiekkoilua seuranneet, mutta hän ei ole vielä onnistunut ottamaan sitä tarvittavaa askelta liigatasolle. Nyt näyttää vähän siltä, että ensi kaudella Jukurit tarjoaa siihen mahdollisuuden, joten todellinen läpimurto ja +30 tehopistettä on ihan mahdollista. Lähtökohtaisesti Nikkanen on kuitenkin ensi kauteen lähdettäessä täysi arpa, jolta Jukurit voi saada ihan mitä vain.
Neloskenttään Jukureilla on vielä tarjolla Valtteri Hotakainen, joka lähti aikoinaan JYPistä Mikkeliin hakemaan isompaa vastuuta, mutta Hotakaista ovat ikävä kyllä vaivanneet useat loukkaantumiset. Potentiaaliahan Hotakaisella on isompaankin rooliin kuin nelosketjuun, mutta ensi kauden suhteen hänen päätavoitteensa pitäisi olla ehjä kausi. Laidalla Jukureilla on vielä keskellä pelaamaan kykenevät Kristian Tanus, Teemu Henritius ja Julius Vähätalo, joten vaihtoehtoja sentteriosastolle on ihan riittävästi.
Laitahyökkääjät (7,5):
Laitahyökkääjäosasto on Jukureiden vahvin osa-alue. Tällä osastolla ei ole hirveästi muutoksia viime kaudesta, sillä kesken kauden HPK:hon siirtynyt Janne Tavi on ainoa, jonka Jukurit voi laskea jonkinlaiseksi menetykseksi. Uusia hankintojakaan ei ole mikkeliläisten laituriosastolle tullut, mutta kesken kauden joukkueeseen saapunut Vadim Pereskokov on nyt kauden alusta lähtien joukkueen mukana ja kesken viime kauden Sveitsiin lainattu Mika Partanen on palannut joukkueen vahvuuteen.
Laituriosastolla Jukureiden ykköspyssynä toimii juuri Sveitsistä palannut Mika Partanen. Partanen on varmasti tuttu nimi jokaiselle Liigaa seuranneelle. Partasen potentiaali on kaikkien tiedossa, mutta hän on vähän mielialapelaajan maineessa ja varsinkin IFK-aikoina hänen peliesityksistään paistoi läpi edarius. Jukureissa Partanen on mennyt kuitenkin pelaajana, ja ilmeisesti etenkin ihmisenä, paljon eteenpäin, joten jos hän pelaa koko ensi kauden Suomessa, niin häntä voidaan odotella pistepörssin kärkisijoille.
Partasen jälkeen Jukureiden laiturihierarkiassa seuraavana tulevat Vadim Pereskokov ja Miika Roine. Pereskokov on taitava pelaaja, joka aloitti uransa sarvipäissä todella hyvin, mutta sitten hän hyytyi aika pahasti runkosarjan loppupuolella. Jos Pereskokov löytää tasaisuutta otteisiinsa, niin hän voi tehdä ensi kaudella hurjaa jälkeä Liigassa. Jukureiden kapteeni Roine on taas joukkueensa luottosoturi, joka on varmasti yksi Liigan aliarvostetuimpia pelaajia. Roine antaa kaikkensa joukkueelle ja tekee siinä samassa sen noin 30 pistettä kaudessa, joten hän on ideaali kakkosketjun laituri Liigan häntäpään jengiin.
Jos Henri Nikkanen oli sentteriosastolla mielenkiintoinen nimi, niin laituriosastolla sitä on Tapparan lainamies Kristian Tanus. Tanus pystyy pelaamaan myös keskellä, mutta mikäli nuo Jukureiden ulkomaalaishankinnat eivät floppaa, niin Tanuksen pelipaikka tulee varmastikin löytymään pääosin laiturin tontilta. Tanuksen kiekollinen potentiaali on kaikkien tiedossa ja hän tekikin viime kaudella hurjaa jälkeä Mestiksessä. Tanuksen kohdalla fysiikan riittävyys liigapeleihin voi olla pieni kysymysmerkki, mutta veikkaan, että juuri nimenomaan siihen on kesäharjoittelussa käytetty eniten tunteja. Tulen todella yllättymään, mikäli Tanus ei tule lyömään itseään ensi kaudella ihan kunnolla läpi Liigassa.
Tulitukea Jukureiden hyökkäykseen tuovat Jesper Piitulainen, joka teki viime kaudella 28 tehopistettä, sekä Julius Vähätalo, jonka pistesaldo oli 21 kauden päättyessä. Piitulaisesta moni odotti vielä kovempaa pelaajaa, mutta nyt näyttää vähän, että hän on jämähtänyt tuolle tasolle. Häneltä on kyllä nähty myös erittäin kovia jaksoja, kuten aikoinaan SaiPassa, kun hän pääsi pelaamaan Jesse Mankisen loukkaantumisen takia Janne Tavin ja erinomaista kautta pelanneen Ville Kohon vierellä. Silloinhan Piitulainen kiitti saamastaan vastuusta ja hän pelasi vähän yli kuukauden sellaisella tasolla, että hänet valittiin jopa Liigan kuukauden pelaajaksi. Julius Vähätalo kuuluu hehkutuksen perusteella Ismo Lehkosen suosikkipelaajiin ja olihan tuo viime kauden 11 maalia melko pienellä vastuulla kova suoritus. Minä näen Vähätalollakin potentiaalia pelata vielä paremmalla tasolla, mutta tapahtuuko hänenkään kohdalla se seuraava steppi vielä ensi kaudella? Vai jääkö hänkin ikuiseksi lupaukseksi?
Viimeisistä paikoista kokoonpanossa kisaavat sitten Janne Ritamäki, Teemu Henritius, Ville Leskinen, Joonas Kalliola ja Heikki Huttunen. Ritamäen viime kausi meni pipariksi loukkaantumisen takia, mutta kunnossa ollessaan hänen pitäisi olla avauskokoonpanon miehiä. Henritius ja Kalliola ovat pelanneet myös isoja pelimääriä kaudesta toiseen, mutta optimikokoonpanoon mahtuu vain toinen heistä. Leskinen ja Huttunen ovat sitten vähän hyökkäävämpiä vaihtoehtoja, jotka tulevat loukkaantumisten takia saamaan peliaikaa, ja jotka voivat muutenkin haastaa noita kokeneempia pelaajia peliajasta.
Kokonaisuutena Jukureiden hyökkäysosasto on potentiaalinen, mutta se on täynnä epävarmuustekijöitä. Molemmat kärkisentterit ovat pienoisia kysymysmerkkejä ja nuorilta Tanukselta sekä Nikkaselta odotetaan suurta tasonnostoa. Ykköstykit Partanen ja Pereskokov ovat tunnettuja vähän epätasaisina suorittajina ja jos he pelaavatkin odotettua huonommin, niin onko taustalta kenestäkään nousemaan noihin suuriin saappaisiin? Myös hyökkääjistön osalta on valitettavasti todettava, että sekin osa-alue Jukureilla on Liigan heikoimpia.
Potentiaalinen läpimurtopelaaja: Heikki Huttunen
Huttunen voitti viime kaudella A-nuorten SM-liigan pistepörssin ja se oli selvä osoitus hänen hyökkäyspotentiaalistaan. On toki hyvä muistaa, että Huttusen ikäluokasta ne kansallisen tasot huiput pelaavat jo NHL:ssä, mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että Huttusen viime kauden tehot A-nuorten SM-liigassa olivat kovaa luokkaa. Huttunen tulee varmasti saamaan mahdollisuuksia harjoituspeleissä, joten parhaassa mahdollisessa tapauksessa hän voi sementoida paikkansa kokoonpanossa jo harjoituspelien aikana ja sen jälkeen vain taivas on rajana.
Yhteenveto:
Jukurit lähtee kauteen ennakkokaavailuissa jumbona ja pudotuspeleihin pääseminen vaatisi heiltä lähes nappisuoritusta. Joukkueessa on useita potentiaalisia tasonnostajia, mutta varmoja suorittajia on todella vähän. Jukureiden kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää, että sentterihankinnat Sarault ja Weigel onnistuisivat, Kokkonen, Nikkanen ja Tanus löytäisivät seuraavan tason, Rajaniemi pystyisi parantamaan sekä Partanen ja Pereskokov tehoilisivat tasaisesti. Joukkueessa on kuitenkin paljon kysymysmerkkejä ja kun siihen lisätään vielä valmennus, jota pidän yhtenä Liigan heikoimmista, niin lähtökohdat kauteen eivät ole kovin ruusuiset.
Barneyn voimasuhdearvio:
1. ?
2. ?
3. ?
4. ?
5. ?
6. ?
7. ?
8. ?
9. ?
10. ?
11. ?
12. ?
13. ?
14. ?
15.
Jukurit - 27,5
