Mainos

Liigajoukkueiden voimasuhteet kaudella 2019–2020

  • 1 116 920
  • 4 062

Noutolokku

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Kanen Pate ja Dominaattori
Onhan tuolta KalPasta pakkien Lyytisen, Mikkolan, Riikolan ja Leskisen lisäksi myös tasaisesti hyökkääjiä kuten H. Ikonen, Kapanen, Tammela ja nyt Texier sekä Luostarinen.

Pitkänen aloittaa aika varmasti laidalla. Näin ollen Sebok pelaa kolmosen keskellä ja Aaltonen pelaa IPKssa tai junnuissa. Samoin pakistossa, vaikka Wilson oli toissa kaudella se ykkönen. Niin viime kausi oli aika heikko. Sen sijaan Mikael Seppälä oli kepeästi KalPan paras puolustaja. Itse uskonkin, että hän breikkaa tällä kaudella kunnolla (ellei taas satu isoa loukkia). Ja nuista breikkaavista Alexander Ruutun voisi ehkä jo läpilyöneisiin laittaa kun toissa kaudella teki 17+12 tehot ja viime kaudellakin 31peliin 12maalia.

Nuin muuten hienoa kirjoitusta jälleen. Ei voi muuta kuin hattua nostaa
 

kananlento

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Pittsburgh Penguins, ManU, NP Ice Hawks
Ilves 30.56
Tappara 29.35
IFK 28.71
HPK 28.63
Kärpät: 28,52
Lukko: 28.38
Pelicans: 27.91
JYP: 27.29
Sport: 25.67
KooKoo: 25.29
TPS: 25.25
KalPa: 25.14
Jukurit 24.31
SaiPa 24.26

Olen Ilveksen kauden osalta kyllä todella positiivisella mielellä ja uskon, että tämä joukkue yltä kuuden sakkiin. Mutta aikamoisen yläkanttiin on jotain arvioitu, jos Ilves on koko porukan kärjessä lähtökohtaisesti :D

Mutta näin ilvesläisenä on mukava kuitenkin seurata keskustelua, kun perinteisesti meidät on niputettu sinne kymppisijasta taistelemaan. Eteenpäin on menty, kun nyt ollaan siellä kutospaikasta taistelemassa käytännössä kaikissa ennakoissa.

Kiitos kaikille ennakoiden tekijöille. Laadukkainta kauden ennakointia, mitä itse olen täällä nähnyt ikinä. @McTorso taisi aloittaa hienon perinteen viime kesänä.
 

fakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL/Liiga/KHL
11. Sport

Karvaasti pisteen päähän joukkuehistorian toisesta pudotuspelipaikasta jäänyt vaasalaisarmeija myllättiin kesän aikana aika lailla uusiksi kentän jokaisella osa-alueella. Päästettyään eniten maaleja koko liigassa jotain oli syytäkin tehdä. Lisäksi joukkueen alivoima oli liigan toisiksi heikointa, ainoastaan Ilveksellä oli hitusen heikompi. Keskinkertainen SHL-vahti, kolme kanukkipakkia ja pari enemmänkin hyökkäysorientoitunutta hyökkääjää ei välttämättä ollut ihan sitä, mitä lääkäri heille olisi määrännyt. Toki sitä sanotaan, että hyökkäys on paras puolustus. Hyökkäämään Sport oppi jo viime kaudella, minkä seurauksena pudotuspelipaikka olikin enemmän kuin lähellä.

Valmennus

Ari-Pekka Pajuluoman debyyttikausi oli pisteen päässä täydellisestä onnistumisesta. Itselleen tuiki tuntemattoman liigajoukkueen päävalmentajaksi hyppääminen käytännössä ilman minkäänlaista aikaisempaa kokemusta päävalmentamisesta ei ole kellekään mikään ihannetilanne. Pajuluoma selvisi kuitenkin aika hyvin. Tulevan kauden korjausliikkeet on ennen kaikkea suunnattava joukkueen jäähyttömyyteen ja puolustuspelin parannukseen.

Hyökkäys

Roope Talaja – Antti Kalapudas – Antti Erkinjuntti
Chris DeSousa – Turo Asplund – Juho Liuksiala
Toni Kallela – Aleksi Ainali – Aaro Vidgren
Jesse Paukku – Erik Riska – Samu Markkula
Niko Kuiri


Todennäköisesti joukkueen paras osa-alue myös ensi kaudella. Antti Erkinjuntti ja Turo Asplund ovat todella ison luokan hankintoja Sportille. Erkinjuntti ei oikein löytänyt viime kaudella omaa paikkaansa Tapparan puolustusvoittoista pelitapaa noudattavien hyökkääjien rinnalta. Sportin hyökkäysvoittoisempi ja vapaampi pelityyli sopii Erkinjuntille varmasti paremmin. Asplund taas edusti viimeiset kolme kautta Jukureita, muttei jostain syystä enää saanut, ainakaan huhupuheiden mukaan, jatkosopimustarjousta. Sinänsä mielenkiintoista, koska Asplund saapuu Vaasaan allaan uransa tehokkain kausi. Asplund on yksi liigan aliarvostetuimmista kahdensuunnan senttereistä. Lisäksi hän on ollut kaudesta toiseen yksi liigan parhaimmista aloittajista.

Sportissa pelasi viime kaudella moni yllätyksellisesti todellisen huippukauden. Heistä Antti Kalapudas, Roope Talaja, Aleksi Ainali ja Toni Kallela jatkavat seurassa, ja luovat hyvinkin pätevän kärkikuusikon Erkinjuntin ja Asplundin ohella. Ei todellakaan mikään liigan seksikkäin, muttei sen aina tarvitse ollakaan.

Uusia yllättäjiä taas saattaa olla sellaiset uudet hankinnat kuin Chris DeSousa, Juho Liuksiala, Aaro Vidgren, Samu Markkula ja Niko Kuiri. Kanadalainen DeSousa voitti viime kaudella EBEL-liigan maalikuninkuuden 36 osumalla. Samu Markkula taas tehtaili Mestiksessä 63 pistettä ja oli pistepörssin toinen. Kokeilunarvoisia pelaajia siis kummatkin. Lähtökohtaisesti kummaltakaan ei kannata odottaa samanlaisia lukuja liigassa, mutta ei sitä koskaan tiedä, kuinka väärässä sarjassa sitä on mahdollisesti pelannut. Hyvänä esimerkkinä on juuri aiemmin mainittu Kallela, joka saapui viime kaudella Sporttiin Tanskan liigan pistepörssinvoittajana ja teki samantien Liigassa sen 42 pistettä. Tuskinpa sitäkään ketään osasi odottaa.

Ilveksessä viime kaudet läpimurtoa hakenut Juho Liuksiala on yksi liigan nopeimmista pelaajista. Maiseman vaihdos saattoi olla juuri oikea-aikainen. Oikealta laukova Liuksiala on myös hyökkäyksen ainoa vääräkätinen, mikä saattaa auttaa saamaan Ilveksessä vähiin jäänyttä ylivoima-aikaa. Lukosta saapunut Aaro Vidgren on myös isomman roolin perässä. Nelosketjuun juuttunut isokokoinen voimahyökkääjä haluaa enemmän, taitotaso ei vaan välttämättä riitä. Taklaa, repii ja riistää hyvällä intensiteetillä vaihdosta toiseen. Käyttökelpoinen ylivoimalla maalinedessä ja alivoimalla.

Niko Kuiri, Santeri Haarala ja Eemil Erholtz edustavat nuorempaa ikäluokkaa. Sportin A-junioreiden tutkapari Haarala – Erholtz kärkkyvät pelipaikkaa. Kuiri saapuu Oulusta samoille apajille. Erik Riska ja Jesse Paukku jatkavat alivoimien tappamista, saaden seurakseen Asplundin ja Vidgrenin.

Puolustus

Paul Geiger – Steven Seigo
Niklas Nevalainen – Juho Tommila
Jared Wilson – Victor Westermarck
Valtteri Viljanen


Eniten maaleja päästänyt puolustus koki isoimmat muutokset. Kaikki neljä eniten peliaikaa saanutta pelaajaa lähtivät: Sund, Manninen, Robak ja Niemi. Tilalle tulivat Seigo, Wilson, Geiger ja Tuohilampi. Sportilla on muuten joku ihmeellinen tapa hankkia puolustajat nimenomaan Ässistä. Puolella pakistosta on takanaan Ässät-historiaa.

Steven Seigo on kanadalaiskolmikosta tunnetuin suomalaisille. Aikaisemmin urallaan TPS’aa ja Lukkoa edustanut Seigon odotetaan olevan puolustuksen ykkösmies. Seigo on pelannut urallaan viittä eri pääsarjaa, mutta ei vielä kertaakaan sen suurempaa tykkikautta. Tasainen suorittaja, joka tekee vähintään sen 20 pistettä.

Paul Geigerista ja Jared Wilsonista on taas vaikea sanoa oikeastaan yhtään mitään. Molemmat ovat isokokoisia ja ilmeisesti myös aika fyysisiä. Sportin yhtenä ongelmakohtana oli viime kaudella nimenomaan jäähyily. Etenkin Wilsonin viime kaudella ottamat 121 jäähyminuuttia ei suoranaisesti vaikuta kovinkaan hyvältä ratkaisulta. Saa nähdä.

Sportin onneksi kaikkea ei ole laskettu Wilsonin ja Geigerin varaan. Nevalainen, Tommila, Tuohilampi, Westermarck ja Viljanen luovat lopun rungosta. Mutta mikäli kanadalaishaut menevät vihkoon, Sport on puolustuksen kannalta oikeastaan vielä huonommassa tilanteessa kuin viime kaudella.

Maalivahdit

Stefan Steen (Mika Järvinen)

Menneen kauden suurin ongelmakohta. Aittokallio – Järvinen muodostivat viime kaudella liigan huonoimman parivaljakon. Molemmat olivat läpi kauden ailahtelevia, eikä lopulta kummastakaan ollut kantamaan ykkösmaalivahdin vastuuta.

Menestyäkseen Liigassa tolppien välissä on oltava maalivahti, joka antaa joukkueelleen mahdollisuuden voittaa myös silloin, kun kenttäpelaajilla ei välttämättä parhaalla mahdollisella tavalla kulje. Sportilla näin ei ollut ja pelit menivätkin aika ajoin maalintekokilpailuiksi. Lähes puolissa pelatuissa peleissä Sport päästi vähintään neljä maalia, joka on aivan liian suuri määrä.

Suurin odotuksin tullut Aittokallio saikin yhden kauden jälkeen sitten lähteä. Järvinen vielä jäi ja uudeksi maalinvartijaksi hankittiin ruotsalainen Stefan Steen.

Steen pelasi päättyneellä kaudella Örebrossa yhdessä Kalpaan palanneen Eero Kilpeläisen kanssa. Kilpeläisen loukkaantumisen myötä Steen sai vastuuta ykkösvahtina ihan keväälle asti, kunnes Örebro hankki KHL:sta Jhonas Enrothin. Tilastojen perusteella Steen on ihan keskinkertainen torjuja, joka on tähän asti ollut lähinnä hyvien SHL-seurojen kakkosmaalivahti. Pitäisi lunastaa ykkösmaalivahdinpaikka Sportissa.

Yhteenveto

Paljon vaihtuvuutta. Monella allaan huippukaudet, mikä herättää siinä mielessä kysymyksiä samaisen tason ylläpitämisestä. Ongelmakohtia ei ainakaan helpoimman kautta ratkottu. Sportin ulkkarihankinnat eivät ole aina osuneet ihan nappiin. Kanadalaisia kannattaakin seurata, heitä otettiin sisään ehkä hieman liikaa kerralla. Joukkuehistorian toiset pudotuspelit ovat realismia, ehkä vaasalaisfaneille jopa hieman pettymys mikäli sinne asti ei pääsisi. Moni joukkue kuitenkin kilpailee samoista paikoista.
 

Walkin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
Top 3 olen samaa mieltä kuin @fakki, Tappara ja IFK ovat hyvin lähellä toisiaan ja Kärpät siinä sitten vähän näitä takana. Näiden kolmen suuren jälkeen seuraavaan koriin nostaisin kuitenkin Lukon, Pelicansin, HPK:n ja kyllä, myös Ilveksen. Jyppiin en oikein usko, jalkanopeus tai siis sen puute epäilyttää minua eniten yhä nopeutuvassa pelissä. Jos pitäisi jotain veikkauksia tehdä niin...

Varmat playoff-joukkueet, muu kuin kotietu playoffien ensimmäiselle kierrokselle olisi pettymys ja jääminen kuuden ulkopuolle olisi todella suuri yllätys: Tappara, HIFK, Kärpät.
Taistelee suorasta pudotuspelipaikasta, yksi valahtaa kuuden ulkopuolelle: Lukko, Pelicans, HPK, Ilves.
Sääleissä, en usko kummankaan yltävän kuuden sakkiin, mutta en myöskään kympin ulkopuolelle: TPS, JYP.
Taistelee säälipaikasta: KalPa, Sport, SaiPa ja Kookoo.
Ulkona kevään karkeloista, olisi todella suuri yllätys jos kausi jatkuisi runkosarjan jälkeen: Ässät, Jukurit.
 
Viimeksi muokattu:

-pasi-

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Jyppiin en oikein usko, jalkanopeus tai siis sen puute epäilyttää minua eniten yhä nopeutuvassa pelissä. Jos pitäisi jotain veikkauksia tehdä niin...

Toisaalta ainakin sieltä on 4 hitainta pelaajaa Lahti, Kolehmainen, Kuukka ja Yonkman lähtenyt. Tuskin joukkueessa nyt mitään liigan mittapuussa nopeimpia saa mutta en usko että se lähtökohtaisesti muihin joukkueisiin nähden ongelma on. Kuitenkin osa ongelmissa oli harjoittelussa ja osa sitten korjantunut pelaajamuutoksilla. Vaikka omien värilasien läpi katson niin en näe mikseikö ainakin siitä kotiedusta tappele muiden keskikastin joukkueiden kanssa. Vaatisi kenties puolustukseen ainakin yhden nimen ja kenties maalivahtiosastolle hieman varmempaa nimeä kun ruusu kakkoseksi( heleniukselle loppukauden sopimus?) jos aikoisi ihan kärkisijoista tappeleen, mutta hyvin lähellä voidaan olla.
 

Zibbazubba

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Sebok 13hyökkääjä
Mikael Seppälä ja Valtteri Parikka ilmeisesti myös jatkavat kuopiolaisten takalinjoilla. Lähtökohtaisesti kamppailevat nuorten Nousiaisen ja Vesterisen kanssa peliajasta.

Sebok pomminvarma runkopelaaja - todennäköisesti kolmossentteri.
Seppälä on heittämällä KalPa-pakiston varmin kortti ja ehdoton ykköshärkä. Kiekollisessa pelissä kelvollinen, mutta tuskin edellenkään juhlii tehoilla. Noussee EHT-tasolle.
 

Okkul

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko ja maajoukkueet
Kun kausiennakoita kirjoittavat nimimerkit (@fakki @McTorso @Anu Saukko @ruuhkis @Barney @ via dolorosa unohtuko vielä joku) ovat saaneet osuutensa valmiiksi, niin jos jollakin olisi aikaa ja energiaa tehdä niistä kooste. Eli jokaisen (sarjataulukko) vertailtavaksi yhteen viestiin. Siitä sitten voidaan nähdä kuinka suuri konsensus näiden voimasuhde arviossa on.Ovat kuitenkin nähneet vaivaa näitä kirjoitella joka on pitänyt keskustelua yllä. Näistä voi vaikka JA toimitus ottaa malliakin kun kausiennakkoaan aikanaan kirjoittelee. Joukkueissa varmasti tapahtuu vielä elämistä ennen kauden alkua ja sen jälkeenkin eikä kukaan vielä tiedä millaiseksi kausi loppujenlopuksi muodostuu.
 

fakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL/Liiga/KHL
12. KooKoo

Viimeiset neljä vuotta pääsarjassa kiekkoilleet kouvolalaiset jahtaavat edelleen ensimmäistä pudotuspelipaikkaansa. Viime kausina miltein 200 maalia kauden aikana omaan verkkoon päästänyt Kookoon hurlumhei-lätkä ei ole tuottanut hedelmää. Uusi päävalmentaja ja ykkösmaalivahti ovat kuitenkin askelia oikeaan suuntaan. Kahdeksan ulkomaalaisen pelaajan varaan rakennettu muukalaislegioona välttämättä taas ei.

Valmennus

Nuorisomaajoukkueissa jo pitkän uran luonut Jussi Ahokas päätti sopivan pestin löydettyä siirtyä seurajoukkueen päävalmentajaksi. Aikaisemmin ainoastaan juniorijoukkueita seuratasolla valmentanut Ahokas alkaa opetella liigajoukkueen päivärutiineja. Lyhytaikainen turnausvalmentaminen ja pitkäaikainen kausivalmentaminen ovat eroavaisuuksiltaan kuin yö ja päivä. Ahokas fiksuna miehenä tiedostaa tämän tietenkin myös itse. Mikään ei viittaa siihen, etteikö vuodenvaihteen kultavalmentaja pärjäisi liigajoukkueen peräsimessä. Herättää toki luonnollisesti kysymyksiä, kauden edetessä ollaan viisaampia.

Hyökkäys

Samuel Bucek – Kyle Platzer – Trevor Mingoia
Anrei Hakulinen – Kim Strömberg – Juha-Pekka Haataja
Vilmos Gallo – Erik Karlsson – Joonas Oden
Toni Suuronen – Jere Friberg – Kasperi Ojantakanen
Markus Jokinen


Etenkin alkukaudesta erittäin kovaa jälkeä ketjuna tehneen Kähkönen – Pitkänen – Strömwall jäsenet jatkavat muualle. Yhtenä liigan parhaimman ketjun mukana lähtee myös 129 tehopistettä. Strömwall oli mielestäni ehkä jopa liigan paras hyökkääjä hyökkäyspäähän. Erittäin taitava, nopea ja nälkäinen maalintekijä, jota oli illasta toiseen ilo katsella. Pitkänen oli mainio tukimies, mutta mielestäni Strömwall teki myös Pitkäsestäkin vähän paremman pelaajan kuin mitä hän oikeasti on. Joukkueen kapteeni Kähkösen mukana lähtee ennen kaikkea runsaasti johtajuutta mutta myös kullanarvoista erikoistilanneosaamista. Tuntuvia menetyksiä kaikki kolme.

Paikkoja ostettiin rajojen ulkopuolisilta markkinoilta. Nimekkäimpinä hankintoina yhdysvaltalaiset Kyle Platzer ja Trevor Mingoia joiden odotetaan täyttävän Pitkäsen ja Strömwallin jättämät tontit. Molemmilla on kokemusta AHL:sta, mutta kunnollisiin pistemääriin kummatkin ovat päässeet vain ECHL:ssa. Mingoia vaikuttaa hieman varmemmalta hankinnalta kelvollisen näköisen Ruotsin visiitin seurauksena. Platzerin osaamista taas puoltaa neljännen kierroksen NHL-varaus ja sen myötä saatu tulokassopimus. Kaiken osuessa nappiin, nämä kaverit muuten täyttävät Stömwallin ja Pitkäsen tontit ja isosti.

Myös 20-vuotialla slovakialaisella Samuel Bucekilla ja 22-vuotiaalla unkarilaisella Vilmos Gallolla vaikuttaisi tason riittävän Liigaan. Bucek on entinen Slovakian juniorimaajoukkueiden tähti. Toissa vuoden U20 kisoissa hän teki muun muassa enemmän pisteitä kuin yksikään suomalainen. Oikealta laukova isokokoinen Bucek saapuu Kouvolaan allaan tehokas kausi Slovakian pääsarjassa. Gallo taas kiekkoili viime kauden Ruotsissa, Timråssa.

Kookoolla on ennakkoon hyvin vahvan oloinen hyökkäys. Hankittujen pelaajien lisäksi joukkueessa isoissa rooleissa jatkavat viime kaudelta tutut Anrei Hakulinen, Juha-Pekka Haataja, Erik Karlsson ja Kim Strömberg. Hakulinen pelasi vihdoin totaalisen läpimurtokautensa ja häneltä on varaa odottaa vielä vähän enemmänkin. Takavuosien tehomies Haataja on edelleen varsin pätevä mies etenkin ylivoimilla.

Joonas Oden jatkaa kehitystään. Toni Suuronen, Jere Friberg, Kasperi Ojantakainen ja Markus Jokinen ovat osoittautuneet hyviksi alaketjujen miehiksi.


Puolustus

Alexander Bonsaksen – Matt Caito
Oskari Manninen – Arttu Pelli
Juho Rautanen – Martin Berger
Kalle Valtola


Loukkaantumiset olivat viime kaudella kouvolalaisten puolustuksen suurin murheenkryyni. Yhteensä 14 eri puolustajaa puki Kookoo-paidan yllensä kauden aikana. Tuleva kausi aloitetaan yhdeksän puolustajan voimin. Takalinjan uudet nimet ovat yhdysvaltalainen Matt Caito ja Sportista saapuva Oskari Manninen.

Viime kaudella EBEL-liigan tehokkain puolustaja Matt Caito saattaa olla puolustuksen uusi kiekollinen johtaja. Arttu Pelli ja Kalle Valtola janoavat toki samaa valtikkaa. Valtolan ylivoima-aika jäi viime kaudella aivan olemattomaksi, mutta se ei Mestiksestä saapunutta tehopakkia estänyt tekemästä seitsemää maalia tasakentällisin.

Alexander Bonsaksen, Oskari Manninen, Juho Rautanen ja Martin Berger hoitavat puolustavamman roolin. Nuoret Santeri Salmela ja Peetro Seppälä jäävät odottamaan vuoroaan.

Maalivahtit

Henrik Haukeland (Niilo Halonen)

Viimeiset kaksi kautta joukkueen akilleen kantapää. Juha Järvenpää ei ollut riittävän hyvä kantamaan ykkösvahdin vastuuta. Loukkaantumiset eivät yhtään edesauttaneet tilannetta. Samu Perhosta tuskin tulee kellään ikävä.

Uusi veräjänvartija on Turusta saapuva norjalainen Henrik Haukeland. Haukeland pelasi mainion kauden Tepsissä syrjäyttäen lopulta Rasmus Tirrosen ykkösvahdin paikalta. Ensi kaudella pitäisi jaksaa pelata se 50 peliä. Ainut kysymys joka Haukelandille olikin olennaista työhaastattelussa esittää: ”Jaksatko sä Henkka pelata?”.

Tulevaisuuden palanen Oskari Salminen meni Mestikseen kasvamaan korkoa. IFK:sta saapuva lainavahti Niilo Halonen saa pelata ne kymmenen back-2-back peliä. Maalivahtiosasto on hyvällä mallilla.

Yhteenveto

Ulkomaalaishankintojen onnistuessa Kookoolla on kokonaisuudessa liiga-aikansa paras kokoonpano laittaa jäälle. Ahokkaan on saatava vuotava puolustus kuntoon, muttei hyökkäyspelin kustannuksella. Pudotuspeleihin päästääkseen ei vaan voi enää päästää 3,3 maalia ottelua kohden. Haukeland on toki iso avain tässä tavoitteessa. Sarjan alemman keskikastin tasaisuuden vuoksi Kouvolassa saatetaan ihan hyvin pelata ensi kertaa pudotuspelejä tulevana keväänä.
 
Viimeksi muokattu:

Walkin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
Toisaalta ainakin sieltä on 4 hitainta pelaajaa Lahti, Kolehmainen, Kuukka ja Yonkman lähtenyt. Tuskin joukkueessa nyt mitään liigan mittapuussa nopeimpia saa mutta en usko että se lähtökohtaisesti muihin joukkueisiin nähden ongelma on. Kuitenkin osa ongelmissa oli harjoittelussa ja osa sitten korjantunut pelaajamuutoksilla. Vaikka omien värilasien läpi katson niin en näe mikseikö ainakin siitä kotiedusta tappele muiden keskikastin joukkueiden kanssa. Vaatisi kenties puolustukseen ainakin yhden nimen ja kenties maalivahtiosastolle hieman varmempaa nimeä kun ruusu kakkoseksi( heleniukselle loppukauden sopimus?) jos aikoisi ihan kärkisijoista tappeleen, mutta hyvin lähellä voidaan olla.

Joo ei tässä mitään kovin vahvaa tietämyspohjaa itsellä Liigasta ole kun pelaajisto muuttuu kaudesta toiseen niin rajusti, mutta noita kokoonpanoja kun silmäilee ja peilailee viime kauteen niin uskon Pelicansin, Ilveksen ja HPK:n ajavan edelle. Pelicansin hyökkäys on todella vahva ja jalkava sekä leveyttä piisaa, puolustus on täysin arvoitus varmaan kaikille ja maalivahtiosastolle voi antaa varovaisen peukun, mutta uskon Pelsujen pelien olevan ensi kaudella maalirikkaita ja kyllä tuolla hyökkäyksellä niitä käännetään eduksi. Jos puolustus yllättää positiivisesti niin on varaa viime kaudesta parantaa mitä tulee playoffeihin. HPK:n joukkue näyttää todella tasapainoiselta nipulta ja Pennanen on näytöt antanut, maalivahtiosasto on tuolla suurin kysymysmerkki varmaan tässä vaiheessa? Ilveksen veikkaaminen kuuden joukkoon on rohkea veto käyttäjältä @fakki, mutta komppaan tuota, todella jalkava nippu kasassa jonka pelaaminen tulee olemaan myrkkyä ensi kaudella. Toivottavasti Kivi uskaltaisi kuitenkin tuoda peliinsä hieman myös hyökkäämistä, kauhean puolustusvoittoinen valmentaja kyseessä. Joku noistakin jää kuitenkin ulos kun edellä ovat vielä Tappara, HIFK, Kärpät ja Lukko. Vaikka Jypin joukkueesta on hitaita kavereita lähtenyt ja valmennus on eittämättä parempi kuin menneellä kaudella niin silti mielestäni tuo kokoonpano ei mitenkään vakuuta. Suurimmalla osalla kärkipelaajista osoittaa käyrä alas eikä kokoonpano ole niin jalkava läheskään kuin monella muulla. Laurikainen on kuitenkin hyvä maalivahti ja tulee antamaan Jypille mahdollisuuden taistella suorasta playoff-paikasta, mutta en itse usko sen riittävän. HPK on lähempänä kuuden sakkia, mutta uskon heidän jäävän sijalle seitsemän ja kuuden joukkoon marssivat Tappara, HIFK, Kärpät, Lukko, Ilves ja Pelicans. TPS:n kausi voi olla ihan mitä vain, riippuu paljon miten joukkue pysyy kasassa, loukkaantumishistoria on suurehko monella kärkipelaajalla. Vaikea arvioitava.
 

Spitfire

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, SJS
Mielenkiintoista kyllä nähdä miten Tirkkonen peluuttaa JYPiä. SaiPaa valmentaessaan joukkueeseen otettiin paljon hyviä luistelijoita, hieman muiden taitojen kustannuksellakin. Tirkkonen peluutti pelaajien nopeuteen perustuvaa kiekkoa resursseihin nähden melko menestyksekkäästi, mutta miten Tirkkosen valmennus toimii jos ja kun JYPin joukkue ei ole kasattu nopeista luistelijoista?
 

Barney

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL-SaiPa
Pisteytykseen liittyvät kysymykset löydät todennäköisesti tästä viestistä.

Barneyn voimasuhdearvio:


10. Sport


Valmennus (7):

Pajuluoman Sport oli viime kaudella hyökkäyssuuntaan yksi Liigan tehokkaimmista joukkueista, mutta siitä huolimatta sen kausi päättyi runkosarjaan. Onkin mielestäni ihan aiheellista pohtia, että oliko joukkueen pelitapa oikeanlainen, jos joukkueen heikkoudet nousivat kauden aikana noin selvästi esille. Viihdyttävää kiekkoahan Sport viime kaudella pelasi, mutta ikävä kyllä se ei näkynyt joukkueen menestyksessä.

Pidän Pajuluomaa ihan liigatason valmentajana, mutta Liigassa valmentajien taso on sen verran korkea, että Pajuluoma jää rankingissa häntäpäähän. Sportin menestyksen kannalta onkin ensiarvoisen tärkeää, että millä tavalla Pajuluoma saa tulevalla kaudella organisoitua joukkueensa puolustuspelin ja löytääkö hän oikean balanssin puolustamisen sekä hyökkäämisen välillä. Jos kauteen lähdettäessä puolustuksen materiaali on heikko, niin silloin PAPP:in pitää olla kunnossa, kuten HPK menneellä kaudella osoitti. Pajuluomalla on vasta yksi kausi Liigassa valmentamista takana ja se toinen kausi on monesti osoittautunut valmentajille vaikeaksi.

Maalivahdit (7,5):

Stefan Steen
Mika Järvinen


Sport on KooKoon lisäksi toinen joukkue, joka on vuodesta toiseen joutunut taistelemaan huonon maalivahtikaksikon kanssa. Sami Aittokallion piti olla ennen viime kauden alkua se Sportin maalivahtikirouksen rikkoja, ja aika kovasti häntä hehkutettiinkin, mutta lopulta sitten hänenkin kohdallaan se todellisuus löi vasten kasvoja.

Nyt Sport lähti hakemaan sitä messiasta Ruotsista, kun he hankkivat Stefan Steenin Örebrosta. Jos lähdetään katsomaan ihan puhtaasti viime kauden tilastoja, niin niiden perusteella Steen torjui viime kaudella paremmin kuin Eero Kilpeläinen, jota voidaan pitää kovana hankintana Liigaan. Hirveän kova luotto Örebrolla ei kuitenkaan Steeniin ollut, kun he hankkivat kesken kauden Jhonas Enrothin vahvistamaan maalivahtiosastoaan.

Tilastojen perusteella Steen ei ole pelannut Ruotsissa mitenkään erinomaisesti, mutta on huomioitava, että SHL on selvästi Liigaa tasokkaampi sarja. Isoin kysymysmerkki Steenin kohdalla on mielestäni siinä, että hänen pelimääränsä ovat olleet kaudesta toiseen pieniä. Jos nyt pitäisi nousta selkeäksi ykkösmaalivahdiksi ja pelata vaikka se 50 ottelua kauden aikana, niin miten se onnistuisi? Säilyisikö taso pitkän kauden läpi? Steenin voisi epäillä onnistuvan ihan hyvin Sportissa, mutta samaa sanottiin Aittokalliostakin.

Kakkosmaalivahtina kauteen lähtee Mika Järvinen, joka on ikävä kyllä löytänyt itsensä vuodesta toiseen Sportin ykkösmaalivahdin tontilta kauden päättyessä. Jos sama tapahtuu myös tulevalla kaudella, niin Sportin kausi tulee varmasti päättymään runkosarjaan. Epätasainen maalivahti, joka on parhaimmillaan erittäin hyvä, mutta taso on surullisen harvoin sillä parhaalla mahdollisella tasolla. En pidä Järvistä edes kovin kummoisena kakkosmaalivahtina.

Sportin maalivahtiosasto on aika lailla Steenin harteilla. Jos Steen onnistuu, niin Sportin kausi voi mennä hyvin, mutta jos Steen epäonnistuu, niin kausi tulee tuntumaan todella pitkältä Sport-kannattajille. Steenin pitäisi nyt onnistua uudessa sarjassa ja hänelle uudessa roolissa. Potentiaalia hänellä varmasti on, mutta kyllähän tässä on nostettava esille isoja kysymysmerkkejä, etenkin kun huomioi tämän Sportin maalivahtien historian.

Puolustus (6,5):

Niklas Nevalainen – Steven Seigo
Paul Geiger – Juho Tommila
Jared Wilson – Valtteri Viljanen
Victor Westermarck


Sportin osalta puolustus oli akilleen kantapää jo viime kaudella ja nyt näyttää siltä, että se on todennäköisesti sitä myös tulevalla kaudella. Sportin selkeä kiekollinen ykköspuolustaja Tony Sund lähti Turun kautta Pohjois-Amerikkaan ja peliajan perusteella Sportin top-5 puolustajista lähtivät myös Oskari Manninen, Colby Robak sekä Jyri Niemi. Sportin puolustuksen runko pysyi kuitenkin kohtalaisesti kasassa, mutta se on vähän huolestuttavaa, että poistuneiden joukossa oli Juho Tommilaa lukuun ottamatta kaikki joukkueessa eniten peliaikaa saanutta puolustajaa. Itse ainakin kuvittelisin, että myös Sportissa pyrittiin peluuttamaan joukkueen parhaita pelaajia mahdollisimman paljon, joten kärjistetysti voisi sanoa, että viime kauden huonosta puolustuksesta jäi ne kaikkein huonoimmat yksilöt joukkueeseen.

Lähtijöitä korvaamaan Sportiin tulivat Steven Seigo, Paul Geiger sekä Jared Wilson. Steven Seigoa voidaan pitää erittäin hyvänä hankintana Liigaan ja ilman suurempia ihmeitä hän täyttää roolinsa varmasti varsin mallikkaasti. Jos Sport odottaa Seigosta kuitenkin jotain kiekollista ykköspakkia, niin siinä tapauksessa he voivat joutua pettymään. Seigo on kuitenkin sarjatasosta riippumatta ollut viime vuosina sellainen 15-20 pisteen mies. Geiger ja Wilson ovat minulle aika tuntemattomia nimiä ja heitä on todella vaikea arvioida etukäteen. He voivat onnistua tai ihan yhtä hyvin he voivat epäonnistua pahasti. Realistinen odotusarvo voisi olla, että toinen näistä kahdesta onnistuu. Geigerillä on kovemmat tilastot ja hän on pelannut jo kauden Euroopassa, joten löisin itse näistä kahdesta rahani hänen onnistumisensa puolesta.

Sportin ulkomaalaiskolmikko ei ole mitenkään älyttömän vakuuttava, minkä vuoksi suomalaiskolmikon Nevalainen, Tommila & Viljanen pitäisi nousta ensi kaudella isompaan rooliin. Nevalainen on nyt parin kauden ajan tehnyt Sportissa kelpo tehopisteitä pienessä roolissa, mutta vielä tähän päivään asti hänestä ei ole ollut nousemaan isoon rooliin. Tommilalta on odotettu jo useampi vuosi jonkunlaista läpimurtoa, mutta vuosi toisensa jälkeen on saatu pettyä. Olisiko sen aika jo ensi vuonna vai jääkö se kokonaan tekemättä? Viljanen on kiekollisesti taitava puolustaja, jolle ei nähty oikein käyttöä Porissa eikä myöskään Tampereella. Kiekolliset taidot riittäisivät ensi kaudella jo isompaankin rooliin, mutta riittääkö kokonaisvaltainen pelaaminen?

Tuon top-6 pakiston takana Sportilla on vielä Victor Westermarck, Kristian Tuohilampi ja Eemeli Ylitalo. En usko, että näistä miehistä on hirveästi haastamaan noita edellä olevia. Tuohilammen liigasopimusta on kyllä vaikea käsittää, sillä viime kauden näyttöjen perusteella hänen pitäisi pelata jossain ihan muualla kuin Liigassa. Ylitalon kohdalla nousu Liigaan voi olla vähän turhan suuri askel, joten kausi Hermeksessä voisi olla hänelle järkevä vaihtoehto. Westermarck pelasi jo viime kaudella koko kauden pienessä roolissa ja hoitaa sen varmaan ensi kaudellakin kohtalaisesti.

Sportin puolustuksen suurin ongelma on siinä, että Seigo on oikeastaan ainut pelaaja, joka on varma kortti joukkueen top-4 puolustajaksi. Geiger ja Wilson voivat olla hyviä, mutta eivät he todellakaan ole mitään varmoja onnistujia. Viljanen, Nevalainen ja Tommila ovat pelanneet koko liigauransa pienillä minuuteilla ja nyt todennäköisesti ainakin kahden tästä kolmikosta pitäisi nousta joukkueen johtavien puolustajien joukkoon. Kysymysmerkkejä on ihan liikaa, joten Sportin puolustusta ei voi pitää minään muuna kuin yhtenä Liigan heikoimmista.

Hyökkäys (8,5):

Antti Erkinjuntti – Antti Kalapudas – Chris DeSousa
Toni Kallela – Aleksi Ainali – Roope Talaja
Samu Markkula – Turo Asplund – Juho Liuksiala
Jesse Paukku – Erik Riska – Aaro Vidgren


Keskushyökkääjät (8,5):

Sportin hyökkäyspeli oli viime kaudella erittäin tehokasta ja heitä enemmän maaleja runkosarjassa tekivätkin ainoastaan Kärpät ja Pelicans. Tärkeä osa tuota hyökkäyspelin tehokkuutta oli joukkueen laadukas keskikaista, joka pysyi erittäin hyvin kasassa myös tulevaksi kaudeksi. Ainut isompi menetys Sportille oli HPK:hon siirtynyt Tommi Tikka, mutta hänellekin Sport löysi käytännössä parhaan mahdollisen korvaajan, kun Turo Asplund saapuu Vaasaan Mikkelistä. Muita poistuneita olivat Brody Sutter ja Valentin Claireaux, mutta he eivät olisi olleet kovin kummoisia vahvistuksia tulevan kauden sentterinelikkoon.

Sportin itse oikeutettuna ykkössentterinä kauteen lähtee Antti Kalapudas, joka oli jo viime kaudella Sportin paras pistemies. Kalapudas on kausi kaudelta kehittynyt enemmän ja enemmän ollen viime kaudella jo Liigan parhaita senttereitä. Jos hänen kehityksensä jatkuu oletetusti, niin tuleva kausi tulee olemaan hänen viimeisensä Vaasassa. Toinen tärkeä palanen Sportin sentteriosastolla on Aleksi Ainali, jonka kehityskäyrä on ollut Kalaputaan tavoin tasaisen nouseva. Viime kaudella Ainali koki ikävän loukkaantumisen, mutta ehjällä kaudella hän olisi saattanut rikkoa jopa 40 pisteen rajan.

Tuon kovan kaksikon kanssa peliajasta taistelee Jukureista Sportiin siirtynyt Turo Asplund. Asplund on saanut nauttia todella isosta roolista Mikkelissä, joten onkin mielenkiintoista nähdä, että millä tavalla todennäköisesti pienentyvä vastuu vaikuttaa hänen pelaamiseensa. Asplund on kuitenkin liigatasolle erittäin hyvä kakkossentteri, joten se kertoo kovaa kieltä Sportin sentteriosaston laajuudesta. Nelosen keskellä on sitten joukkueen kapteeni Erik Riska, jota voidaan pitää Sportin sentteriosaston heikkona lenkkinä. Onhan Riska ihan kelpo nelossentteri, mutta monella kilpailijalla on heittää vastaavaan rooliin kovempi pelaaja.

Yksi vaihtoehto Sportilla on myös peluuttaa esimerkiksi Ainalia laitahyökkääjänä ja EBEL-hankinta DeSousaa keskellä, mutta käsittääkseni DeSousan on ainakin tarkoitus aloittaa kautensa laitahyökkääjän tontilla. Kilpailua sentteriosastolle tuo Kärppien junioreista siirtyny Niko Kuiri, mutta Kuirin kohdalla liigaminuutit jäävät todennäköisesti ainakin sentterin paikalla aika pieniksi, mikäli Sport säästyy isommilta loukkaantumisilta.

Kokonaisuutena Sportin keskikaista on yksi Liigan parhaista. Kalapudas on ennakkoon se sentteriosaston syömähammas, jonka takana Ainali ja Asplund tulevat aika tasaisessa rintamassa. Sportilla on mielestäni todella tasapainoinen keskikaista, sillä siinä on ylivoimaosaamista, alivoimaosaamista, kiekollista taitoa ja sopivasti myös fyysisyyttä. Erinomaisesti rakennettu osa-alue Sportin budjetilla.

Laitahyökkääjät (8):

Laitahyökkääjäosastolla Sport kärsi kaksi pahaa menetystä. Oli jo aikoja sitten selvää, että Olavi Vauhkoseen ei Sportin pelimerkit riitä, mutta hänen lähtöönsä Sport pystyi varautumaan jo hyvissä ajoin. Vähän yllättävämpi poistuminen oli, kun erinomaisesti MM-kisoissa pelannut Joel Kiviranta sai NHL-sopimuksen ja poistui Sportin vahvuudesta. Sport onnistuikin reagoimaan tilanteeseen paremmin kuin hyvin, sillä he hankkivat Antti Erkinjuntin paikkaamaan Kivirannan jättämää aukkoa.

Laituriosastolla Sportin ykkösnimet ovat viime kaudella kovaa jälkeä tehneet Toni Kallela ja Roope Talaja. Kallela on junioreissa loistanut hyökkääjä, jonka läpimurtoa Liigaan tähtipelaajien joukkoon on odotettu jo vuosia ja hän on saanut mahdollisuuden useassa eri liigaorganisaatiossa. Viime kaudella se vihdoin tapahtui, mutta oliko kyseessä vain suonenvetokausi vai pysyvämpi tasonnousu? Talaja on taas tärkeä raataja, joka pelasi viime kaudella ylivoimaisesti tehokkaimman kautensa Liigassa. Pysyykö sama tehokkuus myös ensi kaudella vai palaako Talaja tutumpiin pistemääriin? Joka tapauksessa Talaja on tärkeä pelaaja joukkueelleen, vaikka pisteitä ei kovin kovalla tahdilla syntyisikään.

Kärkihankinnat Sportin laituriosastolle ovat Antti Erkinjuntti ja Chris DeSousa. Erkinjuntti oli Sportilta erinomainen hankinta paikkaamaan Kivirannan jättämää aukkoa. Erkinjuntin kohdalla vähän huolta herättää tuo heikohko viime kausi, sillä hän vajosi todella pieneen rooliin Tapparassa. Sportissa pitäisi olla tiedossa vähän enemmän vastuuta, joten häneltä odotetaan myös paljon tehoja. DeSousa on taas perinteinen EBEL-hankinta, josta voidaan saada mitä tahansa. Parhaassa tapauksessa huippupelaaja Liigaan, mutta ei onnistuminen ole mitenkään varmaa. Hän pelasi aika vastaavan kauden kuin Tyler Morley ennen siirtymistään SaiPaan, joten jos luistin liikkuu yhtä hyvin kuin Morleylla, niin pidän onnistumista jopa todennäköisenä. Maalintekijää Sport vähän kaipasikin, kun paljon maaleja tehneet Vauhkonen ja Kiviranta poistuivat joukkueesta.

Uusista hankinnoista mielenkiintoisimmat ovat Juho Liuksiala, Samu Markkula ja Aaro Vidgren. Liuksiala on vähän väläytellyt kiekollista potentiaaliaan Ilveksessä, mutta häneltä on puuttunut tasaisuus. Jääkö ensi kauden otteetkin yksittäisiksi väläytyksiksi vai onko Liuksialasta nousemaan isompaan rooliin? Markkula pelasi kovan kauden Mestiksessä, mutta riittävätkö hänen eväänsä vieläkään Liigaan? Hänellä on kiekollista taitoa, mutta riittääkö pelinopeus? Voi nousta isoon rooliin tai sitten löytää itsensä hyvinkin nopeasti Kokkolasta. Aaro Vidgren on hyvä nelosketjun raataja, joka lähti Vaasaan hakemaan isompaa roolia, joten saa nähdä saako hän sellaisen. Paikkansa kokoonpanossa Vidgren täyttää kuitenkin varmasti. Jesse Paukku on todennäköisesti se vakiokokoonpanon viimeinen laituri. Paukun kohdalla rooli jää kuitenkin ilman suurempia yllätyksiä pieneksi.

Kilpailua pelipaikoista tuovat Miro Lehtimäki, Niko Kuiri, Santeri Haarala ja Eemil Erholtz. Lehtimäki teki viime kaudella pelaamissaan Mestis-otteluissa kovaa tulosta, mutta liigatasolle hänen rahkeensa eivät ainakaan vielä viime kaudella oikein riittäneet. Kuiri on tullut tunnetuksi enemmän sentterinä, mutta sentteriosasto on ilman loukkaantumisia niin tukossa, että Kuirin minuutit tulevat todennäköisesti suurimmaksi osaksi laiturin tontilta. Nuoret Haarala ja Erholtz pääsivät jo viime kaudella kokeilemaan liigavauhtia, mutta tulevalle kaudelle heidän tavoitteenaan on varmasti murtautua vakiokoonpanon miehiksi. Helppoa se ei kuitenkaan tule olemaan, sillä Sportin laituriosasto on sen verran laadukas.

Jos Sportin sentteriosasto oli erittäin hyvä, niin myös laituriosasto on hyvä, mutta suhtaudun siihen ehkä vähän varauksellisemmin kuin senttereihin. On ihan mahdollista, että Kallelan ja Talajan hyökkäystehokkuus heikkenee paljonkin, Erkinjuntti jatkaa heikolla tasolla ja DeSousa osoittautuukin huonoksi hankinnaksi. Vaikka Sportin laituriosasto on hyvä, niin siitä puuttuvat ehkä vähän sellaiset takuuvarmat pistenikkarit. Erkinjuntti on kärkilaitureista ehkä ainut, jonka sellaiseksi voisi laskea. Kilpailutilanne on hyvä, sillä näitä kärkilaitureita haastavat Liuksiala, Markkula, Vidgren, Haarala ja Erholtz.

Hyökkäys on selvästi Sportin vahvuus tulevaankin kauteen lähdettäessä. Sentteriosasto on laadukas ja vaikka laituriosastoon liittyykin ehkä enemmän kysymysmerkkejä, niin se on tuon kokoiselle seuralle erittäin hyvä. Eiköhän Sport tule ensi kaudellakin heiluttamaan maaliverkkoa aika tiuhaan tahtiin, etenkin jos joukkueen pelitapa on samanlainen kuin viime kaudella.

Potentiaalinen läpimurtopelaaja: Santeri Haarala

Haarala on Sportin oma kasvatti, joka pelasi viime kaudella erittäin tehokkaan kauden nuorten SM-sarjassa sijoittuen koko sarjan pistepörssissä toiseksi Jukureiden Heikki Huttusen jälkeen. Hyvistä otteista junioreissa Sport palkitsi Haaralan myös yhdellätoista liigapelillä, joissa hän teki viisi tehopistettä. Haarala on kiekollisesti lahjakas pelaaja, mutta Sportin hyökkäyskalusto on tulevalle kaudelle sen verran laadukas, että hänen voi olla vaikea murtautua siihen. Vähän vajavainen fysiikka ei myöskään auta Haaralaa.

Yhteenveto:

Sportin kohdalla näyttää vähän siltä, että viime kauden virheistä ei opittu riittävästi. Hyökkäys on ensi kaudellakin kova ja maaliverkko tulee varmasti heilumaan useasti, mutta Sportin harmiksi todennäköisesti vain molemmissa päissä kenttää. Maalivahtiosasto on vähän arvoituksellinen ja puolustuskin on ainakin ennen kauden alkua aika heikonnäköinen. Sport luottaakin selvästi siihen, että Steen, Geiger ja Wilson ovat voittoarpoja. Päävalmentaja Pajuluoma ei näyttänyt viime kaudella mitään sellaista, minkä takia kannattaisi odottaa ihmeitä Sportilta. Tuo kova hyökkäys voi kantaa joukkueen pudotuspeleihin, mutta mikäli puolustuksessa ja maalivahtiosastolla ei tapahdu yllättäviä kehitysaskelia, niin puolivälieräpaikka on varmasti ihan maksimisuoritus Sportilta. Sportilla en näe samanlaista maksimipotentiaalia ihan huippukauteen kuin esimerkiksi vaikkapa KooKoolla.

Barneyn voimasuhdearvio:

1. ?
2. ?
3. ?
4. ?
5. ?
6. ?
7. ?
8. ?
9. ?
10. Sport - 29,5
11. KooKoo - 29
12. SaiPa - 28,5
13. KalPa - 28,5
14. Ässät - 28,5
15. Jukurit - 27,5
 

Lämpö

Jäsen
Olen Ilveksen kauden osalta kyllä todella positiivisella mielellä ja uskon, että tämä joukkue yltä kuuden sakkiin. Mutta aikamoisen yläkanttiin on jotain arvioitu, jos Ilves on koko porukan kärjessä lähtökohtaisesti :D

Voi olla, että samalla kun jätin Ässät arvostelematta, olisi pitänyt jättää myös Ilves.

Karri Kivi on jumalasta seuraava, Ilveksellä on (vähintään) kuus hyvää pakkia, maalivahtina Dostal, joka on noussut samanlaiseen kulttimaineeseen kun muutama vuosi sitten Godla, liigaan laaja hyökkäyskalusto, jota johtaa yksi liigan parhaista senttereistä, Arttu Ruotsalainen, vaikka ei Ässissä saanut aikaan kuin yhden maalin perseellä (vaiko luistimen kauttako se meni...). Joka tapauksessa, Ilveksestä on helppo tykätä.
 

fakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL/Liiga/KHL
13. Ässät

Porilaisten viime kausi oli kymmeneen vuoteen joukkueen huonoin. Toissa kauden puolivälieräjoukkueesta sarjataulukon viimeiseksi, 20 pisteen erolla seuraavaan. Epäonnistuminen onneksi havaittiin riittävän ajoissa ja organisaatiossa nöyrryttiin tekemään muutoksia välttyäkseen totaaliselta katastrofilta. Päävalmentaja ja urheilutoimenjohtaja saivat vuoron perään lähteä. Taloudellinen tulos käännettiin lopulta voitolle muun muassa epäurheilumaisesti myymällä joukkueen kärkipelaajat. Pelipaikat täytettiin Kivenmäen, Killisen ja Ketolan kaltaisilla nuorilla lupauksilla, joille kerrytettiin elintärkeää kokemusta isoissakin rooleissa. Pettymyksistä huolimatta, mikä tärkeintä, porilaisfanit eivät kannattamaansa seuraansa hylänneet. Isomäelle vetäytyi loppukaudella keskimäärin 5000 päinen yleisö, mitä voidaan pitää aika hyvänä lukuna joukkueelle, joka ei puoleen vuoteen pelannut enää muusta kuin pelaamisen ilosta, jos siitäkään.

Valmennus

Suunnanmuutosta lähdetään hakemaan uuden päävalmentajan kokeneen Ari-Pekka Selinin voimin. Keväällä kesken kauden IFK:sta potkut saaneella Selinillä ei ole Ässissä käytössään IFK tai TPS-aikojen kaltaista tähtisikerlmää, vaan urallaan eteenpäin puskevia ja paikalleen rullaamaan jääneitä pelimiehiä, joiden nimillä ei, ainakaan vielä, käydä kuumaa pelipaitakauppaa hallin käytävän fanikaupassa. Selin on valmentajaurallaan ensimmäistä kertaa tällaisessa tilanteessa. Edessä oleva työ on iso ja haasteellinen, mutta aikaa on annettu, eikä menestyspaineet tällä kertaa hengitä niskassa.

Hyökkäys

Sami Lähteenmäki – Peter Tiivola – Niko Kivelä
Mikko Salmio – Tylor Spink – Tyson Spink
Roni Hirvonen – Otto Kivenmäki – Lenni Killinen
Jouka Juhola – Niklas Appelgren – Aleksi Rekonen
Miro Mäkinen


Tarkastellessa joukkueen hyökkäystä ei voi välttyä huomaamasta, että takuuvarmat suorittajat puuttuvat. Peter Tiivolalla on joukkueen ainoana pelaajana allaan yli 20 pisteen kausi pääsarjatasolla. Viime kaudella valtaosan kaudesta loukkaantuneena olleelta Sami Lähteenmäeltä olisi toki todennäköisesti nähty samankaltainen suoritus. Odotuksiin nähden huonon kauden pelanneet Aleksi Rekonen ja Mikko Salmio aloittavat sopimuksensa viimeisen vuoden, viime kauden näytöillä jatkosopimusta on turha tarjota. Myöhemmällä iällä liigatasolle yltänyt Niklas Appelgren pelasi kokonaisuudessaan ihan tasapaksun kauden vähän jokaisessa roolissa ja ansaitsi täten keväällä kahden vuoden jatkon patapaitaan.

A-junioreissakin osan kaudesta pelannut Otto Kivenmäki murtautui lopulta ihan ykkösketjun laidalle, tuleva kausi olisi tarkoitus aloittaa sentterinä. Kivenmäen alkukausi meni totutellen liigatempoon ja aika tehottomasti, mutta loppukaudesta taisi olla ihan joukkueen tehokkain pistemies. Kivenmäellä on alkusyksystä lähtien taatusti valtavat näyttöhalut U20-kisajoukkueeseen, jonne hän ei viime kaudella lopulta päässyt. Espoosta Poriin saapunut 17-vuotias Roni Hirvonen tulee saamaan myös näyttöpaikan. Hirvonen on ikäluokkansa yksi lupaavimmista pelaajista, ellei lupaavin. Jo viime kaudella väläytellyt Lenni Killinen täydentää kolmikkoa. Kaiken osuessa nappiin Ässillä on jo tulevalla keväällä käsissään vastuuta janoava ja tulosta tekevä kolmikko: Killinen – Kivenmäki – Hirvonen, johdattamassa porilaisia kohti kympin sakkia.

Ässien pelaajahankinnat suuntasivat lähinnä Ruotsiin. Kaksi viime kautta SHL’ää pelanneilta Spinkin kaksosilta odotetaan tulosta. Kaksosia on kuvailtu työteliäiksi ja ahkeriksi kahdensuunnan hyökkääjiksi, joilta löytyy jonkinlainen Patasydän jo omasta takaa. Örebrossa kanadalaiskaksoset eivät saaneet kanavoitua yliopistoaikojensa ja yhden ECHL-kauden pistemääriä odotetulle tasolle. Veljeksistä Tyson joutui jopa viime kaudella käymään hakemassa vauhtia Ruotsin juniorisarjasta, Superelitistä – 26-vuotiaana. Jatkoa tuskin olisi tullut, joten oli aika pakata laukut ja vaihtaa osoitetta. Kohteeksi valikoitui Liiga ja Pori.

Kotimaasta vahvistuksina ja pelipaikoista kilpailemaan saapuvat 12 maalia viime kaudella Pelicansissa tehnyt Niko Kivelä ja viimeiset viisi kautta lähinnä Mestistä pelannut Miro Mäkinen, joka on muuten aloittamassa ensimmäisen kauden eri joukkueessa ilman kaksoisveljeään Attea.

Sakari Salmisen ja Jarno Kärjen jättämiä aukkoja ei ole täytetty, eikä varmaan uudelleenrakentamisen ja budjettisyiden vuoksi aiotakaan. Uskoa löytyy nuoriin ja piilevän potentiaalin toivotaan puhkeavan kukkaan. Nuoruus, potentiaali ja terve kilpailu ovat avainsanoja niin Ässien hyökkäyksessä, puolustuksessa kuin tolppienkin välissä.

Puolustus

Jyri Marttinen – Tommi Taimi
Simon Åkerström – Jakob Stenqvist
Markus Niemeläinen – Saku Salmela
Aleksi Varttinen


Alakerran isäntänä häärää veteraanipakki Jyri Marttinen. Syyskuussa 37 vuotta täyttävä Marttinen kellotti viime kaudella Ässissä lähemmäs 25 minuutin peliaikoja ottelua kohden. Eniten koko Liigasta. Voi pelata roolissa kuin roolissa, mutta ennen kaikkea näyttäytyy esimerkkinä muuten aika nuorelle ja kokemattomalle puolustukselle.

Valtaosan viime kaudesta loukkaantumisista kärsinyt joukkueen kapteeni Tommi Taimi on joukkueen kiekollinen moottori ja kuuluu Marttisen ohella joukkueen kokeneempaan kaartiin. Taimen viime kaudet ovat kuitenkin olleet rikkonaisia tai muuten vain vaikeita. Parhaimmillaan porilaiskasvatti on ollut ihan liigan kiekollisten pakkien eliittiä ja tyrkyllä muun muassa maajoukkuemiehistöön. Tuleva kausi onkin Taimen uran kannalta elintärkeä. Ilman onnistumista hän voikin hyvästellä kapteeninlaattansa ja etsiä seuraavaa työnantajaa ennemminkin puoliammattilaissarjoista.

Viime kaudella tyhjennysmyyntien seurauksena takuuvarmat pelipaikat saaneilla Saku Salmelalla ja Aleksi Vartisella on nyt liuta muitakin halukkaita tavoittelemassa peliaikaa. Ässillä on kokonaisuudessaan yksitoista puolustajaa rosterissa, joista toki Ketola ja Matinmikko voivat ikänsä puolesta pelata vielä A-junioreissakin. Kilpailu tulee olemaan kovaa ja näkisin hyvin todennäköisenä vaihtoehtona, että pari heistä laitetaankin pelaamaan isommilla minuuteilla jossain muualla.

Myös puolustushankinnoissa oltiin yhteydessä länsinaapuriin. Allsvenskanissa IF Björklovenia edustaneet Simon Åkerström ja Jakob Stenqvist liittyivät porilaisvahvuuteen. Molemmat ovat ilmeisesti ihan hyviä kiekon kanssa ja liikkuvat hyvin. Stenqvistillä on myös parin vuoden takaa NHL-varaus ja muutamia juniorimaajoukkuepelejä allaan. Saattavat olla ihan kelvollisiakin pelimiehiä.

Lisäksi HPK:ssa viime kaudella Suomen mestaruuden voittanut Markus Niemeläinen vaihtaa Ässiin hakemaan totaalista läpimurtoa. Niemeläinen on isokokoinen, hyvä yleispuolustaja, josta on viime kausina puhuttu yllättävän vähän. Hänelläkin tavoite on varmasti edelleen rapakon takana, eikä muuten yllättäisi yhtään, mikäli näin vuoden päästä tapahtuisikin. Sen mukainen trendi on nyt ollut.

Maalivahdit

Daniil Tarasov (Sami Aittokallio)

Neljä vuotta kestänyt rakkaustarina Andreas Bernardin kanssa tuli helmikuussa päätökseen. Uutta romanssia lähdetään työstämään venäläislupaus Daniil Tarasovin kanssa. Tarasov on monelle suomalaiselle täysin tuntematon kaveri, pelasihan hän viime kaudella sarjaa, jota ei Suomessa varmaan seuraa kukaan. Kyseessä on kuitenkin yksi ikäluokkansa lupaavimmista venäläisvahdeista ja usean ulkomaalaisen asiantuntijan papereissa Veini Vehviläisen edellä astumassa Sergei Bobrovskin jättämiin saappaisiin Blue Jackets-organisaatiossa. Todella mielenkiintoinen hankinta.

Myös Henri Kiviaho sai viimein lähteä sarjatasolle jonne kuuluukin. Toiseksi maalivahdiksi Ässät hankki viime kaudella Sporttia edustaneen Sami Aittokallion, joka saattaa hyvyydellään pilata kokonaan Tarasovin kehityskauden. Viime kaudella Aittokallio oli luokattoman huono, mutta paransi kuitenkin loppukautta kohden. 27 vuotta täyttävä Aittokallio ei varmasti ole vielä valmis luukkuvahdin rooliin, vaan nostaa riman mahdollisesti Tarasovin kannalta jopa liian korkealle.

Yhteenveto

Ässillä on peruselementit oikeastaan aika hyvin kasassa. Ei käy kuitenkaan kiistäminen, että joukkue nojaa vahvasti nuoruuden ja potentiaalin varaan. Kilpailu tulee olemaan kiivasta jokaisella pelipaikalla, eikä varmoja pelipaikkoja ole kellekään tarjolla. Viime kauteen nähden suunta voi olla kuitenkin vain ylöspäin, alaspäin ei oikein enää pääse. Sanotaan, että altavastaajana on aina helpompi pelata. Asioiden osuessa nappiin kymppisija ei välttämättä ole niin kaukana kuin voisi kuvitella.
 

kananlento

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Pittsburgh Penguins, ManU, NP Ice Hawks
Voi olla, että samalla kun jätin Ässät arvostelematta, olisi pitänyt jättää myös Ilves.

Karri Kivi on jumalasta seuraava, Ilveksellä on (vähintään) kuus hyvää pakkia, maalivahtina Dostal, joka on noussut samanlaiseen kulttimaineeseen kun muutama vuosi sitten Godla, liigaan laaja hyökkäyskalusto, jota johtaa yksi liigan parhaista senttereistä, Arttu Ruotsalainen, vaikka ei Ässissä saanut aikaan kuin yhden maalin perseellä (vaiko luistimen kauttako se meni...). Joka tapauksessa, Ilveksestä on helppo tykätä.

Juu, olet kyllä ihan oikeassa, että on vaikea olla tykkäämättä joukkueesta joka on täynnä lupaavia ja taitavia pelaajia sekä valmennusjohdon, joka osaa todella johtaa nuorta joukkuetta. Mutta veikkaan, että Ilves tulee olemaan jonkin verran vuoristoratajoukkue. Nuoria kuitenkin paljon ja nallipyssypelejä osuu varmasti joukkoon.

Mutta kuuden sakkiin ihan realistista ja varmasti viihdyttävä joukkue tulee olemaan.
 

Mälkiä

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, juridiset esteet
Keväällä kesken kauden IFK:sta potkut saaneella Selinillä ei ole Ässissä käytössään IFK tai TPS-aikojen kaltaista tähtisikerlmää, vaan urallaan eteenpäin puskevia ja paikalleen rullaamaan jääneitä pelimiehiä, joiden nimillä ei, ainakaan vielä, käydä kuumaa pelipaitakauppaa hallin käytävän fanikaupassa. Selin on valmentajaurallaan ensimmäistä kertaa tällaisessa tilanteessa. Edessä oleva työ on iso ja haasteellinen, mutta aikaa on annettu, eikä menestyspaineet tällä kertaa hengitä niskassa.

Tähän on sanottava sen verran, että Selinhän murtautui liigatason päävalmentajien joukkoon juuri tällaisessa tilanteessa SaiPassa 2008-2012. Pelaajabudjetti oli SaiPalla tuolloin jatkuvasti pienin tai yksi pienimmistä, mutta tästä huolimatta joukkue pelasi hyvin organisoitua kiekkoa ja sijoittui tasaisen varmasti (yhtä kautta lukuun ottamatta) 2-3 sijaa budjettiaan ylemmäs. Sitähän Selin ei vielä ole oikein onnistunut todistamaan, että hän pystyisi saamaan kovan materiaalin lentoon.
 

kananlento

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Pittsburgh Penguins, ManU, NP Ice Hawks
Tähän on sanottava sen verran, että Selinhän murtautui liigatason päävalmentajien joukkoon juuri tällaisessa tilanteessa SaiPassa 2008-2012.

Jep, ja tätä ennen mies oli nimettömän joukkueen ruorissa jo Ilveksessä 2001-2003. Tuolloin matka tyssäsi potkuihin kesken toisen kauden.
 

fakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL/Liiga/KHL
@TheRimpula @kananlento Oon hieman liian voimakkaasti tuon kirjoittanut, joten teillä ihan hyvät poiminnat. En kuitenkaan tarkoittanut tota ihan noin, vaan että Selin on ensimmäistä kertaa joukkueessa, joka on 1) Budjetiltaan alhainen ja 2) siirtyy suoraan sinne muualta. Ilves- ja Saipa-kausilla Selin oli ensin noissa joukkueissa apuvalmentajana. Mielestäni tilanne on eri ja sitä oon tosiaan tarkoittanut.
 

fakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL/Liiga/KHL
14. SaiPa

Juhlakausi oli ja meni. Odotukset oli varmasti ensimmäistä kierrosta pidemmällä. Minimitavoite kuitenkin saavutettiin. Kauden päätteeksi ovet kävivät molempiin suuntiin tiuhaan tahtiin. Kymmenen tehokkaimman pelaajan joukosta vain kaksi jäi. Tero Lehterällä on nyt paljon uusia legopalikoita leikkilaatikossa.

Valmennus

Lehterä sai johdatettua SaiPan toistamiseen kympin joukkoon. Hyvin alkaneen syksyn seurauksena Lehterä sai jatkosopimuksen jo hyvissä ajoin ja aloittaa nyt kolmannen kautensa lappeenrantalaisten peräsimessä. Lehterää pidetään hyvänä nuorten pelaajan valmentaja, mistä johtuen SaiPan ensi kauden joukkue on hyvinkin nuorisovetoinen. Yhtä hyvää ja laajaa materiaalia Lehterällä ei ole nyt saatavilla. Kaksi tähtiluokan nimeä saattoivat syödä liian ison palan budjetista. Kolmas kausi ja kolmas pudotuspelipaikka kuulostavat ainakin ennakkoon onnistumattomalta yhtälöltä.

Hyökkäys

Tomas Zaborsky – Teemu Ramstedt – John Persson
Joni Nikko – Micke Saari – Emil Oksanen
Anssi Löfman – Santeri Virtanen – Elmeri Kaksonen
Tomi Iso-Mustajärvi – Ville Koho – Ville Vainikainen
Matias Mäntykivi


Kaikki katseet kiinnittyvät joukkueen kirkkaimpiin tähtihankintoihin Tomas Zaborskyyn ja Teemu Ramstedtiin. Toisilleen jo entuudestaan tutut pelaajat olivat muutama vuosi sitten HIFK:ssa tappavan tehokas kaksikko. Yhteisen tien erottua kummankaan viime kaudet eivät ole olleet läheskään samanlaista ilotulitusta. Ramstedt oli jopa kokonaan pelaamatta viime kauden perheenlisäyksen vuoksi, poikkeuksellinen ratkaisu pelaajalle parhaassa peli-iässä. Lappeenrannassa on valtavat odotukset tähän kaksikkoon, ja ikävä kyllä heidän pelipanoksestaan on täysin riippuvainen tulevan kauden pistelaari.

Kolmas kovan luokan hankinta on ruotsalainen John Persson. Isokokoinen voimahyökkääjä, joka on viimeiset neljä kautta pelannut Ruotsissa. Saipa on totutusti ollut hyvä ulkomaalaishankintojen kanssa, ja tuskin Persson on tästä myöskään mikään poikkeus. Zaborsky – Ramstedt – Persson kuulostaa ennakkoon kovalta kolmikolta.

Kesken viime kauden Jyväskylästä Lappeenrantaan saapunut Micke Saari oli positiivinen ilmestys. Päävalmentaja Lehterälle tuttu mies jo Bluesin ajoilta. Lehterä on julkisesti todennut pitäneensä Saarea parempana pelaajana kuin silloista joukkuekaveri Antti Suomelaa. Saari kamppailee yhdessä muutaman vuoden nuoremman Santeri Virtasen kanssa kakkossentterin paikasta. Virtasella on allaan onnistunut debyyttikausi ja hän osoittautui etenkin loistavaksi alivoimapelaajaksi kantaen Ville Kohon jälkeen toisiksi eniten alivoimavastuuta hyökkääjistä.

Kapteeni Kohon lisäksi viime kausina loukkaantumisista kärsineet Anssi Löfman, Elmeri Kaksonen ja Joni Nikko edustavat Zaborskyn ja Ramstedtin ohella hyökkäyksen kokeneempaa kaarta. Muutoin hyökkäys on aika kokematon ja nuoria tullaan varmasti ainakin alussa kierrättämään vähän siellä sun täällä.

Nuorista Emil Oksanen, Aatu Luusuaniemi, Topi Piipponen ja Matias Mäntykivi pääsivät jo viime kaudella peleille enemmän tai vähemmän. Heistä on kuitenkin erittäin vaikea lähteä veikkaamaan, kuka tai ketkä vakiinnuttaa paikkansa varminten. Venäläinen Yaroslav Alexeyev vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta tapaukselta.

Puolustus

Robin Salo – Mario Grman
Erik Autio – Jere Seppälä
Markus Kojo – Simo-Pekka Riikola
Jere Sneck


Puolustuksesta poistui kolme tärkeintä palasta: Kalle Maalahti, Brenden Kichton ja Vladimir Denisov. Maalahti kantoi valtavan vastuun niin tasakentällisin kuin ylivoimalla ja alivoimalla. Kichton taas sai toisiksi eniten peliaikaa ylivoimalla ja Denisov alivoimalla.

Robin Salo alkoi viime kaudella olla ajoittain sitä, mitä hänestä on viimeiset kuusi vuotta odotettukin: kiekkovarma kahden suunnan dynaaminen puolustaja. Rooli vaikuttaisi myös kasvavan ja napsun verran paremman kauden pelatessaan, Salo pääsee ensi kesänä allekirjoittamaan nimensä tulokassoppariin.

Erik Aalto, Jere Seppälä ja Markus Kojo ovat takuuvarmoja suorittajia. Puolustus näyttää poistumista huolimatta yllättävänkin mallikkaalta. Slovakialainen Mario Grman täydentää edellä mainitun viisikon. Grman kiekkoili viime kauden KHL:n huonoimman joukkueen Slovan Bratislavan takalinjoilla. Vielä aika nuoresta Slovakian maajoukkuepuolustajasta on lupa odottaa ihan kelvollista pelimiestä.

Puolustuksen kuudennesta paikasta kilpailevat Lukossa pieneen rooliin jäänyt Simo-Pekka Riikola, Jere Sneck, Kasperi Torikka ja ikuinen lupaus Veeti Vainio. Tuleva kausi aika lailla osoittaakin, tuleeko Veeti Vainiosta koskaan oikeasti ammattillaisjääkiekkoilijaa.

Maalivahdit

Niclas Westerholm (Karolus Kaarlehto)

Lappeenrannassa on saatu nauttia viime vuosina tasokkaasta maalivahtipelaamisesta. Jussi Markkanen oli monta vuotta sarjan eliittiä, ja lopulta Frans Tuohimaakin osoittautui oivalliseksi manttelinperijäksi. Jää nähtäväksi, onko nuorista Niclas Westerholmista ja Karolus Kaarlehdosta tasokkaan maalivahtipelaamisen jatkajiksi.

Westerholm on Nashville Predatorsin sopimuspelaaja ja kuuluu sarjan lupaavimpien maalivahtien joukkoon. Viime kaudella kymmenisen pelin verran vastuuta saanut Westerholm muun muassa nollasi Kärppien ja Tapparan tulivoimaiset hyökkäykset. Se jos jokin kertoo hänen potentiaalistaan.

Kaarlehto on Westerholmin ikätoveri. Viime kaudella Mestiksen mestaruuden torjunut Kaarlehto ei ole vielä saanut näyttöpaikkaa Liigassa. Tulevalla kaudella hän tulee sen saamaan ja lähteekin tosissaan kilpailemaan ykkösmaalivahdin paikasta. Kaarlehdon kaltaiselle maalintekijälle ainakin Rauman Äijänsuo kannattaa katsastaa.

SaiPan maalivahtikaksikko on yksi liigahistorian kokemattomimmista kauteen lähtiessä. Sitä voidaan syystäkin epäillä ja leimata joukkueen suurimmaksi epävarmuustekijäksi. Perusteltu tietoinen riski seurajohdolta.

Yhteenveto

SaiPan materiaali nojaa liikaa yksittäisten pelaajien varaan. Hyökkäyksestä uupuu varmuus ja laajuus. Nuorilla pelaajilla on tosin tapana lyödä juuri tällaisissa tilanteissa läpi. Puolustuksesta saattaa tulla joukkueen suurin vahvuus, mikä toki vaatii myös sen, että Westerholm jatkaa kehitystään vielä pari pykälää ylöspäin siitä mihin viime kaudella jäi. Paikka kympin joukossa ei tule olemaan mikään itsestäänselvyys.
 
Viimeksi muokattu:

fakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL/Liiga/KHL
15. Jukurit

Mikkeliläiset jatkavat edelleen ensimmäisen pudotuspelipaikkansa metsästystä. Valitettavasti menestyskäyrä on kausi kaudelta ollut laskeva – nousevan sijasta. Joukkuetta on rakennettu tuttuun tapaan maltillisesti, eikä vaihtuvuutta viime kauteenkaan nähden pahemmin ole. Tulevan kauden joukkueessa on edelleen jäljellä kaksitoista samaa pelaajaa kuin Jukureiden ensimmäiseltä liigakaudelta. Kuinka kauan Mikkelissä vielä jaksetaan katsoa häviämistä?

Valmennus

Pekka Kangasalusta aloittaa toisen päävalmentajakautensa Mikkelissä. Kangasalustan Jukurit oli mielestäni heti paljon raikkaampi ja vapaampi hyökkäämään kuin Dufvan aikakauden aikana. Tulevan kauden rosterille sopii hyvin hieman hyökkäysvetoisempi pelitapa. Rajallisilla resursseilla ei voi kuitenkaan odottaa mitään ihmetulosta. Pudotuspelipaikka olisi Kangasalustalle menolippu saman tien kirkkaampiin valoihin.

Hyökkäys

Vadim Pereskokov – Fredric Weigel – Mika Partanen
Miika Roine – Henri Nikkanen – Jesper Piitulainen
Julius Vähätalo – Charlie Sarault – Kristian Tanus
Joonas Kalliola – Valtteri Hotakainen – Teemu Henritius
Ville Leskinen


Jukurit päästi jostain syystä kolmikautisen luottosentterinsä Turo Asplundin menemään. Liigan yksi aliarvostetuimmista keskushyökkääjistä kantoi isoa vastuuta mikkeliläisten keskikaistalla. Myös Markku Flinck, Nestori Lähde ja Joona Jääskeläinen saivat lähteä.

Hyökkäystä on vahvistettu ulkomaalaisvahvistusten voimin. Ruotsista saapuva Fredric Weigel on tahkonut ruotsalaisia alasarjoja viime vuodet. Kanadalainen Charlie Sarault taas eurooppalaisia pikkuliigoja. Heidän ympärilleen pitäisi rakentaa uudet kärkiketjut, mutta molemmat ovat aivan totaalisia kysymysmerkkejä.

Miika Roine, Mika Partanen ja Vadim Pereskokov olivat viime kaudella joukkueen tehokkaimpia pelaajia, ja heidän niskaansa kasaantuu vastuu tuloksenteosta myös tulevalla kaudella. Voi muuten olla, ettei heistä tule ketään näkemään Mikkelin aurinkoista kevättä, mikäli joukkue noudattaa viime kevään taktiikkaansa.

Tapparasta lainalla olevaa Kristian Tanus pelasi ajoittain varsin näppärästi menneellä kaudella. Viime kaudella A-junioreiden pistepörssin voittanut Heikki Huttunen yrittää murtautua kärkikenttiin, samoin kuin kesällä NHL’nkin varattu keskushyökkääjä Henri Nikkanen.

Kelpaisiko Teemu Henritius, Joonas Kalliola, Ville Leskinen, Valtteri Hotakainen tai Janne Ritamäki mihinkään muuhun liigajoukkueeseen kuin Jukureihin?

Puolustus

Jakub Galvas – Mikko Kokkonen
Samuli Piipponen – Jimi Jalonen
Ville Hyvärinen – Antti Jaatinen
Alexander Yakovenko


Puolustus on kahtena viime kautena voinut nojautua sen ykkösnimeen Teemu Suhoseen, joka taisi parhaimmillaan pelata lähes puolta tuntia ottelua kohden. Häikäisevän toissa kauden jälkeen Suhosen kyvyt rekisteröitiin muuallakin ja hänen ensi kausi kuluukin Tapparan riveissä.

Suhosen rooliin on eniten tyrkyllä kesällä NHL’n varattu kaikkien aikojen Liigan nuorin kiekkoilija Mikko Kokkonen. Kokkosesta on tulossa mainio kahdensuunnan puolustaja, joka osoitti jo viime kaudella paikoittain oivaa osaamistaan. Pitää muistaa, että Kokkonen täytti vasta viime tammikuussa 18 vuotta. Muun muassa Miro Heiskanen teki tuossa iässä kauden aikana yhdeksän pistettä vähemmän kuin Kokkonen.

Mairitteleva hankinta Jukureilta on 20-vuotias tshekkipuolustaja Jakub Galvas. Galvas on ollut Tshekin juniorimaajoukkueiden vakionimi jo vuosia. Kolme viime kautta hän on täyspäiväisesti kiekkoilut kotimaansa pääsarjassa. Saattaa nousta isoksikin nimeksi kauden edetessä.

Toistaiseksi try-outilla operoiva venäläinen Alexander Yakovenko teki viime kaudella aivan poskettomat tehot USAn juniorisarjassa. Jukureiden nuorten puolustajien listaa voidaan jatkaa vielä Jimi Jalosen, Samuel Kemppaisen, Aku Alhon ja Axel Rindellin muodossa. Jukureilla on todella paljon nuorta kyvykkyyttä hankittuna peräpäähän.

Samuli Piipponen, Antti Jaatinen ja Ville Hyvärinen yrittävät parhaansa mukaan luoda puolustuksen kivijalan. Kolmikko vastasi viime kaudella pääosin joukkueen alivoimapelaamisesta. Ovat luonteeltaan peruspuolustajia, joille Jukurit on mahdollistanut elintärkeän kokemuksen pelata Liigaa.

Maalivahdit

Sami Rajaniemi (Juhana Aho)

Jukurit on koko liigataipaleensa luottanut Sami Rajaniemeen, joka on pelannut 152 Jukureiden liigapeliä 180 mahdollisesta. Aivan älytön määrä. Rajaniemi on tällä hetkellä yksi liigan parhaimmista maalivahdeista, vaikka pelaakin Jukureissa. Heidän heikohkon puolustuksensa vuoksi hän ei saa kuitenkaan ansaitsemaansa arvostusta.

Juhana Aho on taas ollut ihan kelvollinen kakkosmaalivahti. Jukureiden resursseihin nähden ei ole mielestäni edes kannattavaakaan lähteä vaihtamaan hyvin toimivaa kaksikkoa, toivoen saaden jostain jotain vielä parempaa.

Yhteenveto

Hyökkäyksen ulkkarihankinnat vaikuttavat alelaarin poistotuotteilta. Tuleeko Mikko Kokkosesta Teemu Suhosen korvaaja? Puolustajien keski-ikä saattaa joissain otteluissa jäädä alle 21 vuoteen. Sami Rajaniemen pitää jälleen jaksaa pelata 50 ottelua. Mikkeliläisten joukkuehistorian ensimmäinen pudotuspelipaikka vaikuttaa hyvin hyvin kaukaiselta haaveelta.
 

fakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL/Liiga/KHL
Tässä vielä kokonaisuudessaan kaikki:

1. Tappara
2. HIFK
3. Kärpät
--------------------------------------------------------------
4. Lukko
5. Ilves
6. JYP
7. HPK
8. TPS
---------------------------------------------------------------
9. Pelicans
10. KalPa
11. Sport
12. KooKoo
13. Ässät
14. SaiPa
15. Jukurit

Toivottavasti edes joku oli ihan hyvä. Iso työ näissä ainakin oli, ei näitä yhden illan aikana tosiaan kirjoteta.
 
Viimeksi muokattu:

Salt

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Taistelevat Irlantilaiset & Golden Boys
Mitä helvettiä?! Ässät muka parempi kuin SaiPa?! Ei voi olla totta... ;)

Pidän SaiPan hyökkäyksestä, JOS Löfman, Kaksonen ja Koho pysyvät terveinä, niin tuovat kokemusta kehiin. Puolustus onkin sitten se akilleen kantapää. Sen mukana kuollaan tai tehdään ihmettä. Maalivahdit ovat mielestäni parempia kuin muiden joukkueiden kannattajat vielä ymmärtävät. Kokonaisuudessaan kuitenkin SaiPalta ja Jumala-Terolta vaaditaan Idän ihmettä ensi kaudella. Kyllä nämä ennakkoarviot ovat SaiPan kohdalla hyvin kutinsa pitäneet pari viimeistä kautta.
 

Via Dolorosa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Jännää nähdä miten runkosarja tulee päättymään. Nopealla vilkaisulla varmasti 3 ensimmäistä sijaa miehittää Tappara, HIFK ja Kärpät ja yksipuolisesti Jukurit jumbona. Sijat 4-10 voisi melkein suorittaa vetämällä joukkueita hatusta ja tässä hajonta onkin eri arvioissa eittämättä suurin. Ilves taitaa olla näistä joukkueista ainoa, jonka kaikki ovat sijoittaneet 6 parhaan joukkoon, vaikka itse pidän joukkuetta ehkä todennäköisimpänä jäävän ulkopuolelle lopuksi. Potentiaalia on molempiin suuntiin.
 

Kendofutari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK ja Chicago Blackhawks
Ilves taitaa olla näistä joukkueista ainoa, jonka kaikki ovat sijoittaneet 6 parhaan joukkoon, vaikka itse pidän joukkuetta ehkä todennäköisimpänä jäävän ulkopuolelle lopuksi. Potentiaalia on molempiin suuntiin.
Ilveksen nuori joukkue on uhka ja mahdollisuus. Monet tuntuvat täällä yleisellä palstalla näkevän vain tuon mahdollisuutena. Itse veikkaisin kauden olevan aikamoinen vuoristorata viime kauden tapaan. Mahdollisuudet on kuudensakissa, mutta uhkakuvia on paljon varsinkin kun joukkueella on nuoria pelaajia avainrooleissa.
 
Suosikkijoukkue
Tappara
Ilveksen nuori joukkue on uhka ja mahdollisuus. Monet tuntuvat täällä yleisellä palstalla näkevän vain tuon mahdollisuutena. Itse veikkaisin kauden olevan aikamoinen vuoristorata viime kauden tapaan. Mahdollisuudet on kuudensakissa, mutta uhkakuvia on paljon varsinkin kun joukkueella on nuoria pelaajia avainrooleissa.

Kaikenkaikkiaan keskivertoheikit ennakoissa melkein poikkeuksetta yliarvostavat potentiaalia ja aliarvioivat rutiinia.
 

heavylutaa18

Jäsen
Suosikkijoukkue
Saimaan Pallo, Seattle Kraken
Hyvää työtä teette ennakoiden kirjoittajat, kiitos näistä, kiva lukea ja menee kesä mukavasti eteenpäin kohti syksyä. Vielä kun viitsisitte joukkueiden nimet kirjoittaa oikein.
 

Pitkävedossa tänään

Päivän pelit:

  • 1
  • x
  • 2
  • 1
  • x
  • 2
  • 1
  • x
  • 2
HPK vs KalPa
  • 3.05
  • 4.20
  • 2.06
KooKoo vs Kärpät
  • 2.48
  • 4.30
  • 2.60
Pelicans vs Jukurit
  • 1.85
  • 4.45
  • 3.50
Sport vs Lukko
  • 3.40
  • 4.40
  • 1.88
Tappara vs Ässät
  • 1.71
  • 4.60
  • 4.00
Apua pelaamisen hallintaan pelaamaltilla.fi
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös