Pisteytykseen liittyvät kysymykset löydät todennäköisesti tästä viestistä.
Barneyn voimasuhdearvio:
10. Sport
Valmennus (7):
Pajuluoman Sport oli viime kaudella hyökkäyssuuntaan yksi Liigan tehokkaimmista joukkueista, mutta siitä huolimatta sen kausi päättyi runkosarjaan. Onkin mielestäni ihan aiheellista pohtia, että oliko joukkueen pelitapa oikeanlainen, jos joukkueen heikkoudet nousivat kauden aikana noin selvästi esille. Viihdyttävää kiekkoahan Sport viime kaudella pelasi, mutta ikävä kyllä se ei näkynyt joukkueen menestyksessä.
Pidän Pajuluomaa ihan liigatason valmentajana, mutta Liigassa valmentajien taso on sen verran korkea, että Pajuluoma jää rankingissa häntäpäähän. Sportin menestyksen kannalta onkin ensiarvoisen tärkeää, että millä tavalla Pajuluoma saa tulevalla kaudella organisoitua joukkueensa puolustuspelin ja löytääkö hän oikean balanssin puolustamisen sekä hyökkäämisen välillä. Jos kauteen lähdettäessä puolustuksen materiaali on heikko, niin silloin PAPP:in pitää olla kunnossa, kuten HPK menneellä kaudella osoitti. Pajuluomalla on vasta yksi kausi Liigassa valmentamista takana ja se toinen kausi on monesti osoittautunut valmentajille vaikeaksi.
Maalivahdit (7,5):
Stefan Steen
Mika Järvinen
Sport on KooKoon lisäksi toinen joukkue, joka on vuodesta toiseen joutunut taistelemaan huonon maalivahtikaksikon kanssa. Sami Aittokallion piti olla ennen viime kauden alkua se Sportin maalivahtikirouksen rikkoja, ja aika kovasti häntä hehkutettiinkin, mutta lopulta sitten hänenkin kohdallaan se todellisuus löi vasten kasvoja.
Nyt Sport lähti hakemaan sitä messiasta Ruotsista, kun he hankkivat Stefan Steenin Örebrosta. Jos lähdetään katsomaan ihan puhtaasti viime kauden tilastoja, niin niiden perusteella Steen torjui viime kaudella paremmin kuin Eero Kilpeläinen, jota voidaan pitää kovana hankintana Liigaan. Hirveän kova luotto Örebrolla ei kuitenkaan Steeniin ollut, kun he hankkivat kesken kauden Jhonas Enrothin vahvistamaan maalivahtiosastoaan.
Tilastojen perusteella Steen ei ole pelannut Ruotsissa mitenkään erinomaisesti, mutta on huomioitava, että SHL on selvästi Liigaa tasokkaampi sarja. Isoin kysymysmerkki Steenin kohdalla on mielestäni siinä, että hänen pelimääränsä ovat olleet kaudesta toiseen pieniä. Jos nyt pitäisi nousta selkeäksi ykkösmaalivahdiksi ja pelata vaikka se 50 ottelua kauden aikana, niin miten se onnistuisi? Säilyisikö taso pitkän kauden läpi? Steenin voisi epäillä onnistuvan ihan hyvin Sportissa, mutta samaa sanottiin Aittokalliostakin.
Kakkosmaalivahtina kauteen lähtee Mika Järvinen, joka on ikävä kyllä löytänyt itsensä vuodesta toiseen Sportin ykkösmaalivahdin tontilta kauden päättyessä. Jos sama tapahtuu myös tulevalla kaudella, niin Sportin kausi tulee varmasti päättymään runkosarjaan. Epätasainen maalivahti, joka on parhaimmillaan erittäin hyvä, mutta taso on surullisen harvoin sillä parhaalla mahdollisella tasolla. En pidä Järvistä edes kovin kummoisena kakkosmaalivahtina.
Sportin maalivahtiosasto on aika lailla Steenin harteilla. Jos Steen onnistuu, niin Sportin kausi voi mennä hyvin, mutta jos Steen epäonnistuu, niin kausi tulee tuntumaan todella pitkältä Sport-kannattajille. Steenin pitäisi nyt onnistua uudessa sarjassa ja hänelle uudessa roolissa. Potentiaalia hänellä varmasti on, mutta kyllähän tässä on nostettava esille isoja kysymysmerkkejä, etenkin kun huomioi tämän Sportin maalivahtien historian.
Puolustus (6,5):
Niklas Nevalainen – Steven Seigo
Paul Geiger – Juho Tommila
Jared Wilson – Valtteri Viljanen
Victor Westermarck
Sportin osalta puolustus oli akilleen kantapää jo viime kaudella ja nyt näyttää siltä, että se on todennäköisesti sitä myös tulevalla kaudella. Sportin selkeä kiekollinen ykköspuolustaja Tony Sund lähti Turun kautta Pohjois-Amerikkaan ja peliajan perusteella Sportin top-5 puolustajista lähtivät myös Oskari Manninen, Colby Robak sekä Jyri Niemi. Sportin puolustuksen runko pysyi kuitenkin kohtalaisesti kasassa, mutta se on vähän huolestuttavaa, että poistuneiden joukossa oli Juho Tommilaa lukuun ottamatta kaikki joukkueessa eniten peliaikaa saanutta puolustajaa. Itse ainakin kuvittelisin, että myös Sportissa pyrittiin peluuttamaan joukkueen parhaita pelaajia mahdollisimman paljon, joten kärjistetysti voisi sanoa, että viime kauden huonosta puolustuksesta jäi ne kaikkein huonoimmat yksilöt joukkueeseen.
Lähtijöitä korvaamaan Sportiin tulivat Steven Seigo, Paul Geiger sekä Jared Wilson. Steven Seigoa voidaan pitää erittäin hyvänä hankintana Liigaan ja ilman suurempia ihmeitä hän täyttää roolinsa varmasti varsin mallikkaasti. Jos Sport odottaa Seigosta kuitenkin jotain kiekollista ykköspakkia, niin siinä tapauksessa he voivat joutua pettymään. Seigo on kuitenkin sarjatasosta riippumatta ollut viime vuosina sellainen 15-20 pisteen mies. Geiger ja Wilson ovat minulle aika tuntemattomia nimiä ja heitä on todella vaikea arvioida etukäteen. He voivat onnistua tai ihan yhtä hyvin he voivat epäonnistua pahasti. Realistinen odotusarvo voisi olla, että toinen näistä kahdesta onnistuu. Geigerillä on kovemmat tilastot ja hän on pelannut jo kauden Euroopassa, joten löisin itse näistä kahdesta rahani hänen onnistumisensa puolesta.
Sportin ulkomaalaiskolmikko ei ole mitenkään älyttömän vakuuttava, minkä vuoksi suomalaiskolmikon Nevalainen, Tommila & Viljanen pitäisi nousta ensi kaudella isompaan rooliin. Nevalainen on nyt parin kauden ajan tehnyt Sportissa kelpo tehopisteitä pienessä roolissa, mutta vielä tähän päivään asti hänestä ei ole ollut nousemaan isoon rooliin. Tommilalta on odotettu jo useampi vuosi jonkunlaista läpimurtoa, mutta vuosi toisensa jälkeen on saatu pettyä. Olisiko sen aika jo ensi vuonna vai jääkö se kokonaan tekemättä? Viljanen on kiekollisesti taitava puolustaja, jolle ei nähty oikein käyttöä Porissa eikä myöskään Tampereella. Kiekolliset taidot riittäisivät ensi kaudella jo isompaankin rooliin, mutta riittääkö kokonaisvaltainen pelaaminen?
Tuon top-6 pakiston takana Sportilla on vielä Victor Westermarck, Kristian Tuohilampi ja Eemeli Ylitalo. En usko, että näistä miehistä on hirveästi haastamaan noita edellä olevia. Tuohilammen liigasopimusta on kyllä vaikea käsittää, sillä viime kauden näyttöjen perusteella hänen pitäisi pelata jossain ihan muualla kuin Liigassa. Ylitalon kohdalla nousu Liigaan voi olla vähän turhan suuri askel, joten kausi Hermeksessä voisi olla hänelle järkevä vaihtoehto. Westermarck pelasi jo viime kaudella koko kauden pienessä roolissa ja hoitaa sen varmaan ensi kaudellakin kohtalaisesti.
Sportin puolustuksen suurin ongelma on siinä, että Seigo on oikeastaan ainut pelaaja, joka on varma kortti joukkueen top-4 puolustajaksi. Geiger ja Wilson voivat olla hyviä, mutta eivät he todellakaan ole mitään varmoja onnistujia. Viljanen, Nevalainen ja Tommila ovat pelanneet koko liigauransa pienillä minuuteilla ja nyt todennäköisesti ainakin kahden tästä kolmikosta pitäisi nousta joukkueen johtavien puolustajien joukkoon. Kysymysmerkkejä on ihan liikaa, joten Sportin puolustusta ei voi pitää minään muuna kuin yhtenä Liigan heikoimmista.
Hyökkäys (8,5):
Antti Erkinjuntti – Antti Kalapudas – Chris DeSousa
Toni Kallela – Aleksi Ainali – Roope Talaja
Samu Markkula – Turo Asplund – Juho Liuksiala
Jesse Paukku – Erik Riska – Aaro Vidgren
Keskushyökkääjät (8,5):
Sportin hyökkäyspeli oli viime kaudella erittäin tehokasta ja heitä enemmän maaleja runkosarjassa tekivätkin ainoastaan Kärpät ja Pelicans. Tärkeä osa tuota hyökkäyspelin tehokkuutta oli joukkueen laadukas keskikaista, joka pysyi erittäin hyvin kasassa myös tulevaksi kaudeksi. Ainut isompi menetys Sportille oli HPK:hon siirtynyt Tommi Tikka, mutta hänellekin Sport löysi käytännössä parhaan mahdollisen korvaajan, kun Turo Asplund saapuu Vaasaan Mikkelistä. Muita poistuneita olivat Brody Sutter ja Valentin Claireaux, mutta he eivät olisi olleet kovin kummoisia vahvistuksia tulevan kauden sentterinelikkoon.
Sportin itse oikeutettuna ykkössentterinä kauteen lähtee Antti Kalapudas, joka oli jo viime kaudella Sportin paras pistemies. Kalapudas on kausi kaudelta kehittynyt enemmän ja enemmän ollen viime kaudella jo Liigan parhaita senttereitä. Jos hänen kehityksensä jatkuu oletetusti, niin tuleva kausi tulee olemaan hänen viimeisensä Vaasassa. Toinen tärkeä palanen Sportin sentteriosastolla on Aleksi Ainali, jonka kehityskäyrä on ollut Kalaputaan tavoin tasaisen nouseva. Viime kaudella Ainali koki ikävän loukkaantumisen, mutta ehjällä kaudella hän olisi saattanut rikkoa jopa 40 pisteen rajan.
Tuon kovan kaksikon kanssa peliajasta taistelee Jukureista Sportiin siirtynyt Turo Asplund. Asplund on saanut nauttia todella isosta roolista Mikkelissä, joten onkin mielenkiintoista nähdä, että millä tavalla todennäköisesti pienentyvä vastuu vaikuttaa hänen pelaamiseensa. Asplund on kuitenkin liigatasolle erittäin hyvä kakkossentteri, joten se kertoo kovaa kieltä Sportin sentteriosaston laajuudesta. Nelosen keskellä on sitten joukkueen kapteeni Erik Riska, jota voidaan pitää Sportin sentteriosaston heikkona lenkkinä. Onhan Riska ihan kelpo nelossentteri, mutta monella kilpailijalla on heittää vastaavaan rooliin kovempi pelaaja.
Yksi vaihtoehto Sportilla on myös peluuttaa esimerkiksi Ainalia laitahyökkääjänä ja EBEL-hankinta DeSousaa keskellä, mutta käsittääkseni DeSousan on ainakin tarkoitus aloittaa kautensa laitahyökkääjän tontilla. Kilpailua sentteriosastolle tuo Kärppien junioreista siirtyny Niko Kuiri, mutta Kuirin kohdalla liigaminuutit jäävät todennäköisesti ainakin sentterin paikalla aika pieniksi, mikäli Sport säästyy isommilta loukkaantumisilta.
Kokonaisuutena Sportin keskikaista on yksi Liigan parhaista. Kalapudas on ennakkoon se sentteriosaston syömähammas, jonka takana Ainali ja Asplund tulevat aika tasaisessa rintamassa. Sportilla on mielestäni todella tasapainoinen keskikaista, sillä siinä on ylivoimaosaamista, alivoimaosaamista, kiekollista taitoa ja sopivasti myös fyysisyyttä. Erinomaisesti rakennettu osa-alue Sportin budjetilla.
Laitahyökkääjät (8):
Laitahyökkääjäosastolla Sport kärsi kaksi pahaa menetystä. Oli jo aikoja sitten selvää, että Olavi Vauhkoseen ei Sportin pelimerkit riitä, mutta hänen lähtöönsä Sport pystyi varautumaan jo hyvissä ajoin. Vähän yllättävämpi poistuminen oli, kun erinomaisesti MM-kisoissa pelannut Joel Kiviranta sai NHL-sopimuksen ja poistui Sportin vahvuudesta. Sport onnistuikin reagoimaan tilanteeseen paremmin kuin hyvin, sillä he hankkivat Antti Erkinjuntin paikkaamaan Kivirannan jättämää aukkoa.
Laituriosastolla Sportin ykkösnimet ovat viime kaudella kovaa jälkeä tehneet Toni Kallela ja Roope Talaja. Kallela on junioreissa loistanut hyökkääjä, jonka läpimurtoa Liigaan tähtipelaajien joukkoon on odotettu jo vuosia ja hän on saanut mahdollisuuden useassa eri liigaorganisaatiossa. Viime kaudella se vihdoin tapahtui, mutta oliko kyseessä vain suonenvetokausi vai pysyvämpi tasonnousu? Talaja on taas tärkeä raataja, joka pelasi viime kaudella ylivoimaisesti tehokkaimman kautensa Liigassa. Pysyykö sama tehokkuus myös ensi kaudella vai palaako Talaja tutumpiin pistemääriin? Joka tapauksessa Talaja on tärkeä pelaaja joukkueelleen, vaikka pisteitä ei kovin kovalla tahdilla syntyisikään.
Kärkihankinnat Sportin laituriosastolle ovat Antti Erkinjuntti ja Chris DeSousa. Erkinjuntti oli Sportilta erinomainen hankinta paikkaamaan Kivirannan jättämää aukkoa. Erkinjuntin kohdalla vähän huolta herättää tuo heikohko viime kausi, sillä hän vajosi todella pieneen rooliin Tapparassa. Sportissa pitäisi olla tiedossa vähän enemmän vastuuta, joten häneltä odotetaan myös paljon tehoja. DeSousa on taas perinteinen EBEL-hankinta, josta voidaan saada mitä tahansa. Parhaassa tapauksessa huippupelaaja Liigaan, mutta ei onnistuminen ole mitenkään varmaa. Hän pelasi aika vastaavan kauden kuin Tyler Morley ennen siirtymistään SaiPaan, joten jos luistin liikkuu yhtä hyvin kuin Morleylla, niin pidän onnistumista jopa todennäköisenä. Maalintekijää Sport vähän kaipasikin, kun paljon maaleja tehneet Vauhkonen ja Kiviranta poistuivat joukkueesta.
Uusista hankinnoista mielenkiintoisimmat ovat Juho Liuksiala, Samu Markkula ja Aaro Vidgren. Liuksiala on vähän väläytellyt kiekollista potentiaaliaan Ilveksessä, mutta häneltä on puuttunut tasaisuus. Jääkö ensi kauden otteetkin yksittäisiksi väläytyksiksi vai onko Liuksialasta nousemaan isompaan rooliin? Markkula pelasi kovan kauden Mestiksessä, mutta riittävätkö hänen eväänsä vieläkään Liigaan? Hänellä on kiekollista taitoa, mutta riittääkö pelinopeus? Voi nousta isoon rooliin tai sitten löytää itsensä hyvinkin nopeasti Kokkolasta. Aaro Vidgren on hyvä nelosketjun raataja, joka lähti Vaasaan hakemaan isompaa roolia, joten saa nähdä saako hän sellaisen. Paikkansa kokoonpanossa Vidgren täyttää kuitenkin varmasti. Jesse Paukku on todennäköisesti se vakiokokoonpanon viimeinen laituri. Paukun kohdalla rooli jää kuitenkin ilman suurempia yllätyksiä pieneksi.
Kilpailua pelipaikoista tuovat Miro Lehtimäki, Niko Kuiri, Santeri Haarala ja Eemil Erholtz. Lehtimäki teki viime kaudella pelaamissaan Mestis-otteluissa kovaa tulosta, mutta liigatasolle hänen rahkeensa eivät ainakaan vielä viime kaudella oikein riittäneet. Kuiri on tullut tunnetuksi enemmän sentterinä, mutta sentteriosasto on ilman loukkaantumisia niin tukossa, että Kuirin minuutit tulevat todennäköisesti suurimmaksi osaksi laiturin tontilta. Nuoret Haarala ja Erholtz pääsivät jo viime kaudella kokeilemaan liigavauhtia, mutta tulevalle kaudelle heidän tavoitteenaan on varmasti murtautua vakiokoonpanon miehiksi. Helppoa se ei kuitenkaan tule olemaan, sillä Sportin laituriosasto on sen verran laadukas.
Jos Sportin sentteriosasto oli erittäin hyvä, niin myös laituriosasto on hyvä, mutta suhtaudun siihen ehkä vähän varauksellisemmin kuin senttereihin. On ihan mahdollista, että Kallelan ja Talajan hyökkäystehokkuus heikkenee paljonkin, Erkinjuntti jatkaa heikolla tasolla ja DeSousa osoittautuukin huonoksi hankinnaksi. Vaikka Sportin laituriosasto on hyvä, niin siitä puuttuvat ehkä vähän sellaiset takuuvarmat pistenikkarit. Erkinjuntti on kärkilaitureista ehkä ainut, jonka sellaiseksi voisi laskea. Kilpailutilanne on hyvä, sillä näitä kärkilaitureita haastavat Liuksiala, Markkula, Vidgren, Haarala ja Erholtz.
Hyökkäys on selvästi Sportin vahvuus tulevaankin kauteen lähdettäessä. Sentteriosasto on laadukas ja vaikka laituriosastoon liittyykin ehkä enemmän kysymysmerkkejä, niin se on tuon kokoiselle seuralle erittäin hyvä. Eiköhän Sport tule ensi kaudellakin heiluttamaan maaliverkkoa aika tiuhaan tahtiin, etenkin jos joukkueen pelitapa on samanlainen kuin viime kaudella.
Potentiaalinen läpimurtopelaaja: Santeri Haarala
Haarala on Sportin oma kasvatti, joka pelasi viime kaudella erittäin tehokkaan kauden nuorten SM-sarjassa sijoittuen koko sarjan pistepörssissä toiseksi Jukureiden Heikki Huttusen jälkeen. Hyvistä otteista junioreissa Sport palkitsi Haaralan myös yhdellätoista liigapelillä, joissa hän teki viisi tehopistettä. Haarala on kiekollisesti lahjakas pelaaja, mutta Sportin hyökkäyskalusto on tulevalle kaudelle sen verran laadukas, että hänen voi olla vaikea murtautua siihen. Vähän vajavainen fysiikka ei myöskään auta Haaralaa.
Yhteenveto:
Sportin kohdalla näyttää vähän siltä, että viime kauden virheistä ei opittu riittävästi. Hyökkäys on ensi kaudellakin kova ja maaliverkko tulee varmasti heilumaan useasti, mutta Sportin harmiksi todennäköisesti vain molemmissa päissä kenttää. Maalivahtiosasto on vähän arvoituksellinen ja puolustuskin on ainakin ennen kauden alkua aika heikonnäköinen. Sport luottaakin selvästi siihen, että Steen, Geiger ja Wilson ovat voittoarpoja. Päävalmentaja Pajuluoma ei näyttänyt viime kaudella mitään sellaista, minkä takia kannattaisi odottaa ihmeitä Sportilta. Tuo kova hyökkäys voi kantaa joukkueen pudotuspeleihin, mutta mikäli puolustuksessa ja maalivahtiosastolla ei tapahdu yllättäviä kehitysaskelia, niin puolivälieräpaikka on varmasti ihan maksimisuoritus Sportilta. Sportilla en näe samanlaista maksimipotentiaalia ihan huippukauteen kuin esimerkiksi vaikkapa KooKoolla.
Barneyn voimasuhdearvio:
1. ?
2. ?
3. ?
4. ?
5. ?
6. ?
7. ?
8. ?
9. ?
10.
Sport - 29,5
11.
KooKoo - 29
12.
SaiPa - 28,5
13.
KalPa - 28,5
14.
Ässät - 28,5
15.
Jukurit - 27,5