Mainos

Vegas Golden Knights 2024–2025

  • 24 810
  • 124

Mihin asti Golden Knights yltää kaudella 2024–2025?

  • Mestaruuteen

    Ääniä: 2 3,8%
  • Finaaliin

    Ääniä: 3 5,8%
  • Konferenssifinaalin

    Ääniä: 9 17,3%
  • Konferenssivälierään

    Ääniä: 17 32,7%
  • Pudotuspelien avauskierrokselle

    Ääniä: 12 23,1%
  • Pudotuspelien ulkopuolelle

    Ääniä: 9 17,3%

  • Äänestäjiä
    52
  • Poll closed .

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Vegas Golden Knights on tahkonnut planeetan suosituimmassa jääkiekkosarjassa NHL:ssä jo seitsemän täyttä kautta ja pudotuspelit mukaan luettuna otteluita on kertynyt 632. Ensimmäisellä kaudellaan joukkue pelasi Stanley Cupin loppuotteluissa Washingtonia vastaan, toisella kaudellaan putosi seiskapelissä pudotuspelien avauskierroksella San Joselle ja kahdella seuraavalla kaudella taival päättyi neljän parhaan joukossa Dallasia ja Montrealia vastaan. Viidennellä kaudellaan seura jäi puolestaan ensimmäistä kertaa pudotuspelien ulkopuolelle lukuisten loukkaantumisten värittämällä sesongilla. Useat pelaajat totesivat hankalan kauden jälkeen poistumishaastatteluissa, että revanssihenkisyys seuraavalla kaudella tulee olemaan hurja ja se näkyi myös jäällä, kun pelaajisto todisti lopulta monet epäilijät vääriksi. Golden Knightsin omistajan Bill Foleyn profetia mestaruudesta kuudennella kaudella kävi toteen.

Viime eli seitsemännen kauden teemana oli puolustaa Stanley Cupin voittoa, mutta tuo retki päättyi pudotuspelien avauskierroksella, kun läntisen konferenssin voittanut Dallas oli parempi otteluvoitoin 4-3. Seuraavaksi edessä on kahdeksas kausi ja asetelma muistuttaa toissa kevättä, koska pelaajat ja johtoporras totesivat viimeisissä haastatteluissa sen, että aikainen pudotuspelitappio kirpaisee ja kasvattaa motivaatiota suoriutua paremmin seuraavalla sesongilla. GM Kelly McCrimmonin mukaan pitkä kesä tulee käyttää viisaasti harjoitteluun ja parantumiseen kolhuista, jotta syksyllä he ovat taas nöyriä ja nälkäisiä kuten mestaruuskauden alussa.

Ennen kuin on aika ruveta pohtimaan tulevaisuutta ja sitä, mitä kahdeksas kausi tuo tullessaan, linkitän alle aiempien kausien kausiketjut ja pelaaja-arviot.

Kausiketju 2017-2018: Vegas Golden Knights 2017–2018
Kausiketju 2018-2019: Vegas Golden Knights 2018–2019
Kausiketju 2019-2020: Vegas Golden Knights 2019–2020
Kausiketju 2020-2021: Vegas Golden Knights 2020–2021
Kausiketju 2021-2022: Vegas Golden Knights 2021-2022
Kausiketju 2022-2023: Vegas Golden Knights 2022-2023
Kausiketju 2023-2024: Vegas Golden Knights 2023-2024

Pelaaja-arviot 2017-2018: Vegas Golden Knights 2017–2018
Pelaaja-arviot 2018-2019: Vegas Golden Knights 2018–2019
Pelaaja-arviot 2019-2020: Vegas Golden Knights 2019–2020
Pelaaja-arviot 2020-2021: Vegas Golden Knights 2020–2021
Pelaaja-arviot 2021-2022: Vegas Golden Knights 2021-2022
Pelaaja-arviot 2022-2023: Vegas Golden Knights 2022-2023
Pelaaja-arviot 2023-2024: Vegas Golden Knights 2023-2024
Silver Knightsin pelaaja-arviot 2020-2021: Henderson Silver Knights 2020–2021
Silver Knightsin pelaaja-arviot 2021-2022: Henderson Silver Knights 2021-2022
Silver Knightsin pelaaja-arviot 2022-2023: Henderson Silver Knights 2022-2023
Silver Knightsin pelaaja-arviot 2023-2024: Henderson Silver Knights 2023-2024

Sopimustilannelähde: Vegas Golden Knights Salary Cap, Draft Picks, and Player Contracts - CapFriendly - NHL Salary Caps

Hyökkääjät (9 / $44,225,000)
Jack Eichel $10,000,000 / UFA 2026
Mark Stone $9,500,000 / UFA 2027
Tomas Hertl $6,750,000 / UFA 2030
William Karlsson $5,900,000 / UFA 2027
Ivan Barbashev $5,000,000 / UFA 2028
Nicolas Roy $3,000,000 / UFA 2027
Brett Howden $1,900,000 / UFA 2025
Keegan Kolesar $1,400,000 / UFA 2025
Paul Cotter $775,000 / RFA 2026

Puolustajat (7 / $30,219,150)
Alex Pietrangelo $8,800,000 / UFA 2027
Noah Hanifin $7,350,000 / UFA 2032
Shea Theodore $5,200,000 / UFA 2025
Brayden McNabb $2,850,000 / UFA 2025
Zach Whitecloud $2,750,000 / UFA 2028
Nicolas Hague $2,294,150 / RFA 2025
Ben Hutton $975,000 / UFA 2026

Maalivahdit (2 / $5,666,667)
Adin Hill $4,900,000 / UFA 2025
Logan Thompson $766,667 / UFA 2025

Rajoitetut vapaat agentit (RFA):
Pavel Dorofeyev
Kaedan Korczak

Rajoittamattomat vapaat agentit (UFA):
Jonathan Marchessault
Chandler Stephenson
William Carrier
Michael Amadio
Anthony Mantha
Alec Martinez

Haudattavat sopimukset:
Robin Lehner $5,000,000 / UFA 2025

Käytetty tila palkkakatosta:
Pelaajasopimukset $80,110,817
Haudattavat sopimukset -$5,000,000
= $75,110,817

Palkkakatto 2024-2025: $87,700,000 (arvio)
Tilaa palkkakaton alla (18/23): $12,589,183

Lisäksi organisaation vakituiseen rosteriin kuulumattomat pelaajat on syytä mainita. 19 pelaajalla on NHL-sopimus.

Hyökkääjät
Brendan Brisson $925,000 / RFA 2025
Jordan Gustafson $857,500 / RFA 2026
Mathieu Cataford $855,000 / RFA 2026
Jakub Demek $851,683 / RFA 2026
Ben Hemmerling $844,167 / RFA 2026
Matyas Sapovaliv $831,667 / RFA 2026
Jakub Brabenec $828,333 / RFA 2026
Mason Morelli $775,000 / UFA 2025
Gage Quinney $775,000 / UFA 2025
Grigori Denisenko $775,000 / RFA 2025
Mason Geertsen $775,000 / UFA 2025
Jonas Rondbjerg $766,667 / RFA 2025

Puolustajat:
Dysin Mayo $950,000 / UFA 2025
Christoffer Sedoff $870,000 / RFA 2026
Joe Fleming $836,667 / RFA 2026
Daniil Chayka $825,000 / RFA 2026
Lukas Cormier $793,333 / RFA 2025
Samuel Mayer AHL-sopimus

Maalivahdit:
Jesper Vikman $858,000 / RFA 2026
Carl Lindbom $840,000 / RFA 2026

Isaiah Saville RFA
Layton Ahac RFA
Ivan Morozov RFA
Mason Primeau RFA
--------------------------------------
Jiri Patera UFA
Byron Froese UFA
Sheldon Rempal UFA
--------------------------------------
Brandon Hickey AHL-sopimus umpeutui
Tyler Benson AHL-sopimus umpeutui
Adam Cracknell AHL-sopimus umpeutui
Daniel D'Amato AHL-sopimus umpeutui
Patrick Guay AHL-sopimus umpeutui
Jett Jones AHL-sopimus umpeutui
Ryan Dzingel Try-out -sopimus umpeutui

Pelaajavyyhtiä voisi aloittaa purkamaan siitä, että ykkösprioriteettina on seuraikoni Jonathan Marchessaultin jatkosopimus. Tämä rikkoi ensimmäistä kertaa urallaan 40 maalin rajapyykin runkosarjassa ja on hyvässä neuvotteluasemassa. Hän sanoi kauden jälkeen, että haluaa signata seuraan, joka arvostaa häntä. Hän ei ole antamassa alennusta tai vaatimassa mahdottomia. Numerot ovat esillä ja on muiden tehtävä keskustella niistä. Marchessaultin edustajilla oli ollut hyvä tapaaminen McCrimmonin kanssa ja yhteinen tahtotila on tehdä jatkosopimus. Evolving Hockey -sivusto ennusti, että Marchessault saisi nelivuotisesta pahvista kausipalkaksi reilut 7,2 miljoonaa dollaria. Veikkasin itse aiemmin n. 6,5 miljoonaa, mutta ehkä sitä on vähän hilattava ylöspäin seitsemän miljoonan tuntumaan. Kyllähän pudotuspelien arvokkain yksilö tuollaisen summan ansaitsisi ja se on pulitettava, piste.

Stephensonin ennuste on 4 x 5,6M, Manthan 5 X 5,1M, Amadion 4 x 3,3M ja Carrierin 2 x 1,5M. Stephensonille tai Manthalle ei ole varaa maksaa ja he jatkavat uriansa muissa maisemissa, jos ihmeitä ei tapahdu. Amadio hinnoittelee itsensä luultavasti myös muualle SC-voittajana, mutta Carrierille 1,5 miljoonan pulittaminen voisi tulla kyseeseen, koska hän osoitti taas playoffeissa hyödyllisyytensä, mutta ongelmana on vain se, ettei mies tahdo pysyä kasassa millään. Ajattelin aiemmin, että koska Rondbjerg/Cotter on mahdollinen korvaaja nelosketjun laitaan, Carrier ei saisi jatkolappua, mutta playoffit tosiaan muuttivat osin mieleni. Veikkaan silti, että joku seura maksaa Carrierille pari miljoonaa ja Vegas korvaa hänet nuoruudella. Martinez puolestaan ei jatka, koska nuoriso on tulossa kovaa vauhtia takaa ohi Korczakin johdolla. Hänelle ei ole käyttöä edes 1,5 miljoonan pahvilla.

Rajoitetuista vapaista agenteista Dorofeyeville on väläytelty jopa 1,7 miljoonan arvoista pahvia. Vipuvarsi on kuitenkin Vegasilla ja mieluusti sekä hänet että Korczakin sitoisi seuraan vain perustarjouksilla, koska palkkatila on tiukassa, mutta suostuvatko herrat halpoihin jatkosopimuksiin alle miljoonalla? On jotenkin vaikea nähdä, että Pavel saisi lähes saman summan rahaa kuin Howden viime kesänä tai tienaisi yhden playoffpelin kokemuksella enemmän kuin Carrier/Kolesar. Korczakilla ei ole välimiesoikeuksia, joten hänen asemansa on vielä heikompi. Jos nyt jotain pitäisi ennustaa, 37 NHL-pelin Korczak jatkaa alle miljoonan pahvilla, mutta Dorofeyeville maksetaan hieman enemmän (1,2-1,3M?).

*****

Miltä edustusmiehistön kokoonpano NHL-kaudella 2024-2025 voisi sitten näyttää? Tein jo aiemmin vedoksen tulevan kauden rosterista ja oletin, että McNabb kaupattaisiin muualle Marchessaultin jatkosopimuksen vuoksi:

Hanifin sai 0,4M enemmän kuin toivoin, mutta kyllä tuo arvaus silti aika pätevä on. Monet ovat arvelleet tosiaan, että joku noista kahden miljoonan pakeista treidataan, koska Korczak on valmis pelaamaan kutospakkina läpi kauden. Whitecloud olisi luontevin treidipalikka, mutta toisaalta sitten Hagueta on pari viime kautta ajettu sisään alivoimalle ahkerasti, joten taidan sittenkin veikata, että McNabb pakkaa veitsensä ja häipyy kesän jälkeen, koska Whitecloud sopii iältään paremmin Eichelin ja Hanifinin kanssa samaan menestysikkunaan. Hague-Korczak kaksikolla oli puolestaan joitain hyviä matseja tällä kaudella yhdessä syyskaudella. Noita aiempia ketjukoostumuksiakin rukkaisin, koska Roy osoitti runkosarjassa, että hän pystyi hyvin stunttaamaan Eichelia Barbashevin ja Marchessaultin välissä ja tuon kolmikon kemia oli paikoin erinomaista, joten se olisi ihan OK kakkosketju. Barbashevin kauppaamiseen en siis millään usko ja eiköhän Marchy saa myös jatkopahvin seuraikonina. Karlsson-Dorofeyev kaksikon varaan on vuorostaan hywä rakentaa kolmosketju, kun he ovat klikanneet yhteen jo vuoden ajan. Rondbjerg on maritoitunut farmissa luotettavaksi AV-pelaajaksi, joka on hyvä laitojen lähellä ja täten valmis vihdoin lunastamaan nelosketjun laiturin tontin pysyvästi. Tällä kaudella 18 matsissa hänen ollessaan jäällä omissa on soinut vain kahdesti tasaviisikoin. Waiver-pelon vuoksi häntä ei ole voitu käyttää enempää ylhäällä. Jos alla olevasta hahmotelmasta hioisi dollarit sentilleen oikein, niin pääsisi aika lailla palkkakattoon kiinni:

Hertl 6,75 - Eichel 10 - Stone 9,5
Barbashev 5,0 - Roy 3,0 - Marchessault 6,5
Cotter 0,7 - Karlsson 5,8 - Dorofeyev 0,9
Rondbjerg 0,7 - Howden 1,9 - Kolesar 1,4
Brisson 0,9 - Denisenko 0,7

Hanifin 7,35 - Pietrangelo 8,8
Theodore 5,2 - Whitecloud 2,75
Hague 2,3 - Korczak 0,8
Hutton 1,0

Hill 4,9
Thompson 0,8
= 87,65M
Jos Marchessault saa seitsemän miljoonaa (ja esim. Carrier kiinnitetään myös), yksi mahdollisuus on kaupata Theodore, joka toisi takaisin myös kenties jotain arvokasta. Jos unohtaa SC-finaalisarjan tehot 1+5, neljässä muussa playoffsarjassa kahtena viime keväänä Theodoren saldo on 23gp 0+7=7, joten hänen menettämisensä ei sattuisi lopulta niin paljoa. Foley on todennut, että hänellä ei ole enää paljoa aikaa jäljellä ikänsä vuoksi, joten joukkue työntyy kohti mestaruutta väkevästi ja aggressiivisesti tulevaisuutta tarvittaessa uhraten. Siten Hague ja Whitecloud voivat olla myös kaupan. Koska Vegas on tehnyt järisyttäviä peliliikkeitä joka vuosi, Hanifin muutenkin jo syrjäytti Theodoren ykkösylivoimasta ja tämä saa reilun palkankorotuksen vuoden päästä, tämän kauppaaminen nyt kävisi järkeen.

Tällainen Theodoreton hahmotelma menisi palkkakattoon kiinni:

Barbashev 5,0 - Eichel 10 - Marchessault 6,9
Dorofeyev 1,3 - Hertl 6,75 - Stone 9,5
Howden 1,9 - Karlsson 5,8 - "Amadio" 2,5
Cotter 0,7 - Roy 3,0 - Kolesar 1,4
+ Rondbjerg 0,7 - Denisenko 0,7

McNabb 2,85 - Pietrangelo 8,8
Hanifin 7,35 - Whitecloud 2,75
Hague 2,3 - Korczak 0,8
+ Hutton 1,0

Hill 4,9
Thompson 0,8
= 87,7M

Theodorella voisi siis hankkia varausvuorojen lisäksi keskiketjujen (hyökkäysorientoituneen) laiturin, jonka vuotuinen palkka olisi korkeintaan 2,5 miljoonaa. McNabbin voisi siirtää pelaamaan Pietrangelon kanssa vaikeimpia minuutteja vastustajan parhaita pelaajia vastaan tasaviisikoin ja luonnollisesti he jatkaisivat yhdessä ykkösalivoimassakin. Ehkä tuolla muutoksella Pietrangelo hieman rentoutuisi ratkaisuissaan hyökkäyssuuntaan, kun hänen ei tarvitsisi kaitsia Martinezia. Hanifin-Whitecloud puolestaan toimi Dallas-sarjassa kutos- ja seiskapeleissä kivasti, kun he rytmittivät peliä puolinopeilla lähdöillä. Hanifin pelasi ymmärtääkseni Calgaryssa paljon Tanevin kanssa ja Whitecloud olisi samanhenkinen pakkipari rinnalle. Kolmospariin ovat tarjolla sitten Hague ja Korczak, jotka tosiaan viime syksynä pelasivat runkosarjan alkutaipaleella yhdessä jonkin verran eivätkä vuotaneet paineen alla.

Yläkerrassa hahmottelin ketjut niin, että Hertl pääsisi pelaamaan sentterinä. Hän löysi pientä kemiaa runkosarjan lopussa Dorofeyevin kanssa ja tämä puolestaan tehoili jonkun verran Stonen laituriparina tammikuussa, kun välissä oli Stephenson, joten Dorofeyev-Hertl-Stone kolmikko voisi täten olla kakkosketju kauden alussa ja siinä jokaisella olisi roolit selvillä. Eichelin ketju osoitti toimivuutensa viime vuoden playoffeissa ja Howden-Karlsson akseli toimi Dallas-sarjassa ihan jees varsinkin neljässä viimeisessä pelissä, kun kolmantena lenkkinä oli Amadio, joten lähtisin Theodorella tavoittelemaan noiden kahden rinnalle sitä kolmatta lenkkiä, joka voisi olla joku rightin kätinen kahden suunnan laituri tai sitten ihan puhdasverisempi pistenikkari, jonka voisi heittää Dorofeyevin paikalle kakkosketjuun ja tämän pudottaa kolmoseen tutun ja turvallisen Karlssonin rinnalle. Toki jos Amadio suostuu jatkosopimukseen tuolla 2,5 miljoonan palkalla eikä vaadi yli kolmea miljoonaa, sitten hänkin olisi pätevä vaihtoehto. Nelosketju jatkaisi identiteettivitjana, vaikka Cotter korvaisi Carrierin. Rondbjerg on mielestäni valmis 13. hyökkääjän rooliin ja Cotterin/Royn voisi nostaa pykälän ylemmäs, kun loukkaantumisia tulee.

Erikoistilannekoostumukset tuskin hirveästi elävät viime kauden lopusta. Ykkösylivoimassa siniviivassa aloittanee Hanifin ja toisessa siivessä Eichel. Oikean siiven paikka on auki, jos ja kun Stephenson ei jatka seurassa. Kirjoitin jo viime kauden kausiketjuun siitä, että Marchessault olisi jotenkin mahdutettava takaisin ykkösviisikkoon, jossa hän oli koko runkosarjan, muttei playoffeissa. Mieluusti Joonatanin paikka löytyisi vielä toisesta siivestä. Stone ja Hertl täyttävät sitten maalinedusmiehen ja slottipelaajan paikat niin, että he voivat niitä rooleja jonkun verran vaihdella, mutta eiköhän Stone olisi lähtökohtaisesti ohjaamassa Hanifinin viivalaukauksia sisään korkeasta maskista ja Hertl tekemässä maskia veskarin edessä kuten playoffeissa. Takakolmiossa palauttaisin Eichelin oikealle puolelle, jolloin hän voisi hyökkäämällä alamäkeen laukoa itse tai jakaa namia niin Stonelle kuin pidemmällä poikittaissyötöllä Marchessaultille vasempaan siipeen. Toisessa viisikossa Barbashev lienee slotissa, Roy maalin kulmalla ja Karlsson siivessä, mutta muut roolit ovat avoinna. Onko Cassidylla pokkaa penkittää esimerkiksi Pietrangelo ylivoimasta vai ovatko kakkosviisikossa sekä Theodore että Pietrangelo? Ei se toki mahdotonta ole, kun Pietrangelo joissain matseissa oli laukojan paikalla vasemmassa siivessä loppukaudesta. Toki jos Theodore joutuu pelinappulaksi siirtomarkkinoilla, sitten ongelmaa ei ole. Ykkösylivoima rohmunnee joka tapauksessa 80 sekuntia jokaisesta ylivoimasta itselleen, joten sinällään kakkosviisikon koostumus ei niin tärkeä ole, kun se saa jääaikaa vain 30-40 sekuntia per ylivoima.

YV

Hertl
Marchessault Stone Eichel
Hanifin

Roy
Pietrangelo Barbashev Karlsson
Theodore

TAI

Roy
Karlsson Barbashev Dorofeyev
Pietrangelo

Alivoimalla hyökkääjäparit ovat selkeät. Hertl nousee vakituiseen AV-rotaatioon Stephensonin tilalle. Playoffeissa hän oli hierarkiassa seitsemäntenä hyökkääjistä. Karlsson-Eichel on itseoikeutettu ykköspari ja Roy-Howden kaksikkokin on tottunut touhuamaan yhdessä jo pari kautta. Stone-Hertl on sitten kolmas pari ja Kolesar/Rondbjerg stunttaa tarvittaessa. Pietrangelo on ykkösalivoimanelikossa ilman muuta, mutta parina voi olla joko McNabb tai Hanifin riippuen siitä, onko ensin mainittu yhä kultainen ritari syksyllä. Luultavasti Hanifinia ei haluta peluuttaa sekä ykkösylivoimassa että -alivoimassa, joten McNabb lienee ykkösoptio. Kakkosalivoimaan ovat ehdolla Hague ja Whitecloud. Korczak pystyy myös pelaamaan miesvajaalla. Viime kauden lopussa Hague oli AV-hierarkiassa Whitecloudin edellä sen jälkeen, kun Hanifin saapui taloon, joten merkkasin hänet kakkosalivoimaan nytkin.

AV

Karlsson Eichel
McNabb Pietrangelo

Hertl Stone
Hanifin Hague

Howden Roy
Korczak Whitecloud

*****

Seuraavaksi muutama sananen AHL-seura Henderson Silver Knightsista, joka aloittaa viidennen kautensa ensi syksynä. Ensimmäinen kausi huipentui Tyynenmeren divisioonan pudotuspeleissä hopeasijaan Condorsin vietyä finaalisarjan voitoin 2-1. Toisella kaudella menestys oli jo heikompaa runkosarjassa ja playoffien avauskierroksella Eagles kaatoi Silver Knightsin suoraan voitoin 2-0 voitettuaan molemmat matsit 5-2. Kolmoskaudella puolestaan Silver Knights oli Tyynenmeren divisioonan toiseksi huonoin joukkue (9/10) ja jäi playoffpaikasta kuuden pisteen päähän. Viime kaudeksi seuraan tuli uudeksi päävalmentajaksi VGK:n apuvalmentajan paikalta Ryan Craig, jonka johdolla joukkue oli vielä joulutauolla divisioonansa viidentenä ja kiinni pudotuspelipaikassa, mutta kevätkauden materiaalivajaus pudotti HSK:n pudotuspelikelkasta toisena kautena putkeen. Eroa playoffviivaan jäi peräti 15 pistettä. Asetin tavoitteeksi kauteen yhden playoffsarjan voiton ja se näytti realistiselta alkukaudesta, mutta lopulta tavoite mureni käsiin ollen puhdasta utopiaa.

Tulevalle kaudelle pidän saman tavoitteen voimassa. Minimitavoite on toki paluu pudotuspeleihin. GM Speltzin on hankittava laadukkaita palasia, jottei kesken kauden ajauduta taas siihen, että jopa puolet hyökkäyksestä on ECHL-seura Savannah Ghost Piratesista värvättyjä ja osa puolustajista joutuu pelaamaan hyökkääjinä. Miltä kokoonpano voisi näyttää? Aloitetaan veskareista. Pateran sopimus umpeutuu kesällä eikä jatkosopimusta välttämättä tule, koska nuoremmat kassarit Saville, Vikman ja Lindbom ovat tekemässä työntöä. Heistä Saville on rajoitettu vapaa agentti, mutta eiköhän hän jatkospimuksen tee. Olen vahvasti sitä mieltä, että ykkösveskarin tulee olla Lindbom, jos HSK haluaa palata pudotuspeleihin. Tämä on näyttänyt SHL:ssä ja muutamissa A-maaotteluissaan sen, että hän pärjää aikuisten tasolla jo erittäin hyvin. Hänen kehityksensä on ykkösprioriteetti veskariosastolla, koska hän on sen kirkkain helmi. Kirjoitin jo aiemmin siitä, että Lindbomille pätevä suunnitelma on seurata Annusen, Wolfin ja Askarovin urapolkua eli pelata kaksi täyttä kautta AHL:ää ykkösveskarina ja sitten hiljalleen kolmannella kaudella murtautua NHL-miehistöön. Tulevana kautena Lindbom toivottavasti pysyy ehjänä ja saa startata noin 50 matsia. Vikmanille ja Savillelle jäisi jaettavaksi sitten loput reilut parikymmentä peliä. Heikompi heistä pelaa Savannahin ykkösveskarina. Saville on ECHL:n pelannut jo läpi, joten arvaukseni on, että Vikman löytää itsensä syksyltä Ghost Piratesista, mutta eiköhän hänkin saa näyttöpaikkoja farmissa loukkaantumisten myötä.

Puolustus pysyy jokseenkin koossa. Ahac on rajoitettu vapaa agentti. Hänen lähtö ei haittaisi, koska puolustavaksi puolustajaksi NHL:ään hänestä ei minusta ole, vaan virheitä tulee liikaa. Jotta HSK ottaisi askeleen kohti playoffeja, jokin vahvistus alakertaan olisi hyvä saada ja täten Ahacille ei tilaa välttämättä ole. Hickeyn jatkoaikeista en osaa sanoa, muttei hänkään menetys olisi. Cormierin tulee palata debyyttikauden tasolleen ja olla vetouhka ykkösylivoimassa. Päättyneellä kaudella ruuti oli märkää ja pistesaldo putosi reilusti. Hänen tavoitteenaan on rikkoa Miromanovin puolustajien piste-ennätys, joka on siis 40 täplää. Sedoff päässee pyörittämään kakkosylivoimaa, jollei sitten Bischoffin lämäriä haluta hyödyntää edelleen. Vähintään AV-vastuuta Sedoffin olisi hyvä vakituisesti saada, kun debyyttikaudella sitä tuli vaihtelevasti ja hän oli usein se vitosoptio. Tasaviisikoin pitäisin hänet ykkösparissa Bischoffin kanssa. Cormierin laittaisin pelaamaan Mayon viereen. Tämä huolehtisi jämptiydestä omiin päin. Kolmosparissa on sitten AV-spesialisti Chayka kera kenties jonkun vahvistuksen tai Flemingin, joka sai maistaa AHL-vauhtia runkosarjan lopussa. Kahdeksas pakki on tuore värväys Samuel Mayer, joka pelasi Urosen joukkuetoverina päättyneenä sesonkina.

Hyökkäyksen tähti on Brisson, joka waivervapauden turvin melko varmasti aloittaa alhaalla ensi syksynä. Rondbjerg aloittanee ylhäällä, koska hänet saatetaan hyvinkin muuten poimia waivereista. Denisenko on kysymysmerkki. En laskisi hänenkään varaansa mitään, kun pohdinnassa on HSK:n kokoonpano. Quinneyssa arveluttaa se, että kestääkö hän tällä kertaa kasassa kokonaisen kauden vai muodostuuko se taas rikkonaiseksi. Ykkössentterin ruutu on kuitenkin lähtökohtaisesti hänen. Sisäistä kasvua toivotaan keskikaistalla Jakub-kaksikolta Demek-Brabenec, jotka aloittavat toiset AHL-kautensa. Sapovalivkin ymmärtääkseni saapuu Silver Knightsin vahvuuteen ja voi hyvinkin olla heti toinen kärkisenttereistä. Morelli toisi kaivattua veteraanikokemusta hänen vasemmalle laidalleen. Gustafson, Hemmerling ja Cataford palaavat junioriseuroihinsa.

Monelta AHL-jyrältä loppui sopimus tähän kauteen. Rempal ja Froese käväisivät NHL:ssäkin ja voi olla, että he eivät enää halua jatkaa pohjamudissa rypevässä seurassa. Cracknellin sen sijaan uskon rustaavan jatkopahvin tutuissa maisemissa. Päätöshaastattelussa hän ei ainakaan vihjannut, että ura päättyisi. Bensonin korvaisin tasaisemmalla laiturilla, joka ei katoa kuvasta pitkiksi ajoiksi. Otaksun, että keväällä try-outilla ollut Dzingel saa itselleen vuoden diilin. Hän olisi keskiketjuihin ihan OK vaihtoehto hyvän treenikesän jäljiltä, jolloin hän ei puuskuttaisi niin paljoa vaihtojen lopussa. D'Amato ja Guay varmaankin saavat AHL-pahvit itselleen. Ensin mainittu vakiinnutti pelipaikkansa alaketjuissa jo päättyneellä kaudella, mutta Guay taantui. Omana varauksena tämä saanee silti vielä yhden näyttöpaikan. Primeau kehittyi hitusen, mutta ei hänkään sellaista lisäarvoa tuo, että jatkosopimus olisi pakollinen.

Tiivistettynä siis ostoslistalla tulisi olla ainakin pari kärkiketjujen laituria ja rightin kätinen puolustaja:

X1/"Denisenko" - Quinney - Brisson
Morelli - Sapovaliv - "Rempal/X2"
"Dzingel" - Brabenec - "Cracknell"
Geertsen - Demek - D'Amato
Guay

Bischoff - Sedoff
Cormier - Mayo
Chayka - X3
Mayer - Fleming

Lindbom
Saville
Vikman

*****

Tulevassa varaustilaisuudessa Spheressa Golden Knightsilla on nämä varausvuorot:

1. kierros #19
6. kierros #180
7. kierros #197 (Columbukselta)
7. kierros #212

On melko todennäköistä, että Vegas hankkii lisää varausvuoroja keskikierroksille, kun kyseessä kerran on kotikaupungissa pidettävä varaustilaisuus ja rosteria on siivottava, jotta joukkue mahtuu palkkakaton alle syksyllä. Mutta ykköskierroksen varausta on ainakin helppo pohtia. Kävin katsomassa U18-kotikisoja kahtena päivänä ja näin kahdesti Kanadan sekä kertaalleen Yhdysvaltojen, Ruotsin, Tshekin ja Sveitsin kärkiyksilöitä. Liki pitäen kaikki pelaajat saattavat valua Vegasin vuorolle asti ehkä Iginlaa ja Eisermania lukuun ottamatta. Alla ovat rankinglistani:

Salmingin lista:

Sahlin Wallenius
Luchanko
Elick
Zetterberg
Iginla
Brunicke
Berglund
Kos
Freij
Muggli

Sikora
Mews
Beaudoin
Eriksson
Gustafsson
Josephson
Masse
Fernström
Jecho
Greentree
Galvas
Milota
Vanacker
Antenen

Pettersson
Ritchie
Ustinkov
Hesselvall
Marrelli
Eliasson
Curran
Sterner
Fibigr
Kral
Gill
Danicek

Salmingin lista:

Hutson
Eiserman
Ziemer
Connelly
Stiga
Emery
George
Laurila
Plante
Humphreys
Whipple
McMorrow
Wetsch
Skahan
Kempf
Bednarik
van Vliet
Baker
Koska Vegas on kaupannut siirtotakarajoilla parina viime kautena niin Zach Deanin kuin David Edstromin ja käyttänyt toistaiseksi aina varausvuosikerran ensimmäisen varauksen hyökkääjään, todennäköisintä on se, että Golden Knights kuuluttaa lavalla jonkun sentterin nimen. U18-skaboissa ketään selkeästi minua miellyttänyt keskushyökkääjää ei kuitenkaan näkynyt ehkä Kanadan Jett Luchankoa lukuun ottamatta, joten varaus saattaa kohdistua myös tämän vuosikerran laadukkaaseen puolustajatarjontaan tai sitten johonkin Pohjois-Amerikassa kiekkoilevaan yksilöön, joka ei U18-kisoissa esiintynyt. Luchanko olisi Shane Wrightin kaltainen luotettava kahden suunnan sentteri, jolta kuitenkin uupuu eliittitason kiekollista taitoa ja luistelunopeutta, mutta kyky hahmottaa kaukalo on kunnossa ja hän salaa syöttöjään hienosti. Ruotsin Jack Berglund puolestaan omaa NHL-raamit eikä arkaile olla fyysinen, mutta hänkään ei ole kiekollisesti eliittiä. Suoraluistelun uskon riittävän NHL:ään. Kanadan Cole Beaudoin puolestaan on boonejennermainen voimahyökkääjä, joka dominoi junioreissa fysiikallaan, mutta omistaa samalla kohtalaisen pelisilmän ja viihtyy maalin edessä. En olisi hänestä niin hirveän innostunut tai myöskään Tshekin Petr Sikorasta.

Puolustajista ykkösoptioni olisi Ruotsin Leo Sahlin Wallenius, joka on Ruotsin köyhän miehen Heiskanen. Yhtä lailla raamikkaita, mutta enemmän puolustavia puolustajia olisivat Elick, Emery ja Brunicke, joista viimeksi mainittu vertautuu taloudelliselta luistelultaan Korczakiin. Elickin liike on kolmikosta parasta ja hänellä on myös mielestäni eniten annettavaa hyökkäyssuuntaan. Emery on sitten ehkä kaikkein paras katkomaan suorahyökkäyksiä sijoittumisellaan ja mailapaineellaan, mutta tämän syöttöjen laatu paineen alla on joskus vajavaista ja ne jäävät luistimiin yms.

Tarjolla on myös pienikokoisempia ja hyvin luistelevia kiekollisia puolustajia seuraamaan Brännströmin ja Cormierin jalanjälkiä. Cole Hutson ja Alfons Freij kelpaisivat hekin, koska Hutson oli finaalissa USA:n MVP ja Freijta näkisi SHL:ssä. Leon Muggli (SUI) on kolmas samantyyppinen vaihtoehto, mutta hitusen kahta muuta jäljessä kehityksessään. Hänen varaamisensa olisi melkoinen kurkotus.

Muutama herkullinen laiturikin olisi saatavilla. Ruotsin Alexander Zetterberg toisi lupausaltaaseen eliittitason kiekollista taitoa, jota ei liikaa ole. Hän viihtyy ulkokehällä hyökkäysalueella ja laukoo mielellään siniviivan tuntumastakin kohti maalia, jos maski on paikallaan. Luistelukestävyyskin kestää vertailun ja hän on hyvä murtamaan hyökkäyssiniviivan. Yhdysvaltojen Brodie Ziemer puolestaan on erittäin kilpailullinen ja kamppailuvalmiudeltaan jo lähellä PRO-tasoa. Hän saattaa olla tämän draftin piilo-Marchessault, vaikka mieluummin luokin tekopaikkoja muille sen sijaan, että olisi itse maalisieppo. Teddy Stiga on Sebastian Ahon tyylinen saippuamainen kiekonkäsittelijä ja Trevor Connellylla on yhdet draftin parhaista tassuista yhdistettynä luisteluvoimaan, mutta kentän ulkopuoliset asiat voivat tämän pudottaa varausnumeroa, joten en usko, että Vegaskaan tätä varaisi, koska Foleylle pelaajan luonne on tärkein kriteeri. Tshekin Ondrej Kosista tulee mieleen Rondbjerg, koska hän on yhtä lailla hyvä karvaamaan ja käyttämään mailaansa laitojen lähellä.

Yhdistämällä rankinglistat, varaisin parhaan saatavilla olevan pelaajan tässä järjestyksessä (oletus, että Eiserman ja Iginla menevät aiemmin): Hutson, Sahlin Wallenius, Luchanko, Elick, Zetterberg, Ziemer, Brunicke, Stiga, Freij, Berglund ja Kos.

Jos tulevasta draftista ei muuten tule "apuja", ensi kaudella täällä Euroopassa organisaatioon kuuluvista pelaajista pelaa näillä näkymin vain Tapparaan oletetusti palaava Arttu Kärki ja ehkä Spartakissa jatkava Ivan Morozov, jonka NHL-oikeudet pysyvät Vegasilla. Viime vuoden puolella alaraajavamman saanut Uronen on ainakin merkitty Ottawa 67's:in kokoonpanoon ensi kaudeksikin Eliteprospectsissa.

Muistakaahan äänestää sivun ylälaidassa. Viime kaudella vain neljä äänestäjää tiesi sen, että Golden Knights häviää pudotuspelien avauskierroksella. 43 äänestäjää oli väärässä. Joukkoälyn osumatarkkuus toivottavasti paranee, kun Golden Knights janoaa paluuta mestaruushumuun.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Jos tulevasta draftista ei muuten tule "apuja", ensi kaudella täällä Euroopassa organisaatioon kuuluvista pelaajista pelaa näillä näkymin vain Tapparaan oletetusti palaava Arttu Kärki ja ehkä Spartakissa jatkava Ivan Morozov, jonka NHL-oikeudet pysyvät Vegasilla. Viime vuoden puolella alaraajavamman saanut Uronen on ainakin merkitty Ottawa 67's:in kokoonpanoon ensi kaudeksikin Eliteprospectsissa.
Kärjen paluu Tapparaan on vahvistettu. Vaikka jääajasta on kova kilpailu yhdeksää muuta puolustajaa vastaan, parempaa ympäristöä kehittymiselle tuskin Suomessa on. Sitten vain odottamaan otteluohjelman julkaisua:



William Karlsson oli muuten Selke-äänestyksessä vasta 18:s. Aliarvostus on todellista.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Penni Tomáš Hertlin ajatuksista. Harmillista, että häneltä jäi kokematta kerran elämässä -hetki Prahan hornankattilassa, kun Golden Knights ei häntä MM-jäille päästänyt.

Memorial Cupissa isäntäjoukkue Saginaw Spirit on aloittanut lohkovaiheen kahdella voitolla. Sapovalivilla on koossa tehot 0+1. Toisessa matsissa hän oli koosteessa esillä vain alivoimilla oltuaan jäällä kahden takaiskun aikana. Jälkimmäisessä noista osumista Sapovaliv ei vain saanut blokatuksi rannelaukausta siniviivasta, joten yhä edelleen vetolinjoille ehtimisessä on paljon työstettävää. Ja kun mikään hyökkäyssuunnan pistelinko hänestä ei NHL:ssä tule, olisi ensiarvoisen tärkeää, että hän tekisi sitten itsestään hyödyllisemmän AV-pelaajan.

Vähemmän kauden aikana huomiota saaneista lupauksista ukrainalaispuolustaja Artur Cholach oli ollut näemmä helmikuussa maajoukkueen matkassa pelaamassa olympiakarsintoja. Ukraina voitti oman lohkonsa puhtaalla pelillä Etelä-Koreaa, Puolaa ja Viroa vastaan edeten karsintojen neljänteen vaiheeseen. Cholach saalisti Puola-matsissa syöttöpisteen 2-2 tasoitukseen ja lopulta tuon matsin Ukraina voitti rankkareilla. Kokoonpanoon Cholach oli merkitty kolmospakkipariin Yevgenii Ratushnyin rinnalle. Myöhemmin keväällä Ukraina voitti niin ikään ilman tappioita MM-kisojen 1B-tason, joka toi nousun 1A:han eli toiseksi korkeimmalle sarjatasolle. Ensi vuoden 1A-turnaus järjestetään Romaniassa ja sijoittumalla kahden joukkoon tuolloin, Cholach ja Ukraina nousisivat pääsarjaan vuodeksi 2026 Sveitsin kisoihin.

Cameron Whiteheadin tulokaskausi NCAA:ssa oli kaiketi onnistunut. Saldo oli 17-14-3 ja torjuntaprosentti 35 pelissä 91,7%. Se oli sarjan veskareista 19. paras. Taakse jäi niukasti mm. Trey Augustine, joka on tuttu näky USA:n juniorimaajoukkueista. Selaamalla Twitter-hakua Whiteheadin nimellä, paljastui sekin, että hän on jonkin sortin rankkarispesialisti. Viime kaudella mies voitti ainakin neljä pilkkukisaa päästämättä maaliakaan. Ohessa on myös yksi näyte tältä kaudelta. Näinköhän hänet olisi nostettava Lindbomin jälkeen toiseksi lupaavimmaksi maalivahtilupaukseksi tällä hetkellä?






 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Marchessault voivottelee, koska Vegas Golden Knights ei ole ottanut yhteyttä mieheen sitten kauden loppuhaistatteluiden. Pitäisikö tuosta lukea jotain rivien välistä? Vai onko tämä vain Vegasin toimintatapa?

Toisaalta, tietäen miten tämä seura on toiminut aikaisemmin pelaajien kanssa, en olisi kauhean yllättynyt, jos Marchessault vaikka kipattaisiin yli laidan ja jätettäisiin sopimuksetta. Mitä mieltä muut ovat?
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Marchessault voivottelee, koska Vegas Golden Knights ei ole ottanut yhteyttä mieheen sitten kauden loppuhaistatteluiden. Pitäisikö tuosta lukea jotain rivien välistä? Vai onko tämä vain Vegasin toimintatapa?

Toisaalta, tietäen miten tämä seura on toiminut aikaisemmin pelaajien kanssa, en olisi kauhean yllättynyt, jos Marchessault vaikka kipattaisiin yli laidan ja jätettäisiin sopimuksetta. Mitä mieltä muut ovat?
Sanoisin noiden Marchessaultin kommenttien olevan vain klassista mediapeliä, jolla yritetään saada näyttämään seura ns. huonossa valossa ja parantaa omaa vipuvartta neuvotteluissa. Paras motivaattori on monesti "pakko", joten eiköhän heinäkuun ensimmäisen päivän lähestyessä viimeistään päästä sopuun eikä mitään järkeä Marchessaultin jatkosopimusta ole edes julkistaa ennen kuin hänen tieltään on raivattu joku pelaaja pois. Marchessault ilmeisesti haluaa sopimukseen kunnolla vuosia ja seura puolestaan välttämättä ei, joten kompromissina oma arvaukseni on nelivuotinen lappu, jonka arvo on 6,5-6,9 miljoonaa per kausi.

Minulta oli mennyt muuten ohi se, että todennäköisesti Vegasin ensi kauden ECHL-joukkue ei olekaan enää Savannah Ghost Pirates, vaan Tahoe Knight Monsters, joka debytoi sarjassa lokakuussa. Siihen viittaisi sekin, että päävalmentaja on Alex Loh, joka luotsasi vielä päättyneellä kaudella Ghost Piratesia osana sen valmennustiimiä eli Vegas siirsi tutun miehen uuden joukkueen peräsimeen.

Loh joins the Knight Monsters after spending the past two seasons with the Savannah Ghost Pirates (ECHL). Loh served as an assistant coach for the Ghost Pirates from 2022-2024 before stepping in as Savannah’s interim head coach this past February. In that role, Loh helped guide the Ghost Pirates to a winning record in their final 31 games this past season recording 16 wins and earning points in 19 of those 31 contests.

Prior to his time in Savannah, Loh was the head coach of the Adirondack Thunder (ECHL) for three seasons from 2018-2022. Prior to becoming head coach for the Thunder, Loh served three additional seasons as an assistant/associate coach for the team beginning in 2015. Loh has totaled 102 wins during this head coaching career.

“We are very excited to welcome Alex Loh to the Knight Monsters family,” said Knight Monsters Co-Owner David Hodges. “Alex’s experience and familiarity with the league makes him a perfect fit for our organization as we head into our inaugural season.”
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Jaaha, pitäisiköhän ruveta suunnittelemaan matkaa Tahoe-järven alueelle? Lähellä olevassa Carson Cityssä asustelee yksi tuttavistamme, joten voisimme tappaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla menemällä Knight Monstersien peliin ja samalla matkalla tapaamaan tuttuamme.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
En tiedä kuuluuko tähän ketjuun, ja ei ehkä pitäisi asiasta kirjoittaa muutenkaan, mutta Vegas-prospekti Matyas Sapovalivin tiimi Saginaw Spirit voitti Kanadan juniorimestaruuden, kuten Vegasin X-kanava hehkutti. Matyas teki komeasti 0+1=1 pistettä ja sai +/- -tilastoon lukeman -4 lopputurhauksessa. Enpä tiedä, ei hän ole minua ainakaan vielä harjoitusleireillä sytyttänyt mitenkään. Hidas ja kömpelö. Ehkä peliälyä on. @Salming taitaa olla isompi fani. Katsotaan syksyllä, jos pääsen paikan päälle, josko olisi mitään edistystä havaittavissa.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
En tiedä kuuluuko tähän ketjuun, ja ei ehkä pitäisi asiasta kirjoittaa muutenkaan, mutta Vegas-prospekti Matyas Sapovalivin tiimi Saginaw Spirit voitti Kanadan juniorimestaruuden, kuten Vegasin X-kanava hehkutti. Matyas teki komeasti 0+1=1 pistettä ja sai +/- -tilastoon lukeman -4 lopputurhauksessa. Enpä tiedä, ei hän ole minua ainakaan vielä harjoitusleireillä sytyttänyt mitenkään. Hidas ja kömpelö. Ehkä peliälyä on. @Salming taitaa olla isompi fani. Katsotaan syksyllä, jos pääsen paikan päälle, josko olisi mitään edistystä havaittavissa.
Sapovaliv on tosiaan nyt todistetusti voittava pelaaja. Ei se sattumaa voi olla, että ensin hän johdatti ykkössentterinä Tshekin U20-finaaliin parinkymmenen vuoden tauon jälkeen ja seuraavalla kaudella Saginawin Memorial Cupin voittoon:



Pidän pelaajasta, mutta tiedostan sen, että hänellä on myös ilmiselviä puutteita (lähinnä luistelu), jotka voivat vesittää NHL-saumat. Jopa flegmaattishenkinen Morozov on Sapovaliviin verrattuna nopea ja hänelläkin oli vaikeuksia sopeutua AHL:ään.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Kesäloma menossa ja Vegasin ketju jossain kolmannella sivulla. Ylösnosto!

SinBin.vegas raportoi, että Mantha ei tule takaisin Vegasiin. Mielestäni ihan oikea ratkaisu Vegasin kannalta. Mielenkiintoista nähdä, kuka muu ei tule takaisin. Kovasti on ollut Theodorea huhuissa, ja taisi @Salming:kin sen mahdollisuuden nostaa esille. Marchyn tilanteesta ei ole näkynyt mitään huhuja. Muiden tilanteesta en tiedä mitään myöskään.

Viikon päästä olisi sitten drafti. Edelleen on tarkoitus mennä paikan päälle katsomaan perjantaina ykköskierrosta. Vegasille on tyrkytetty mm. Trevor Connellyä. Tällä pojulla ei kyllä mielestäni ole sellaista "karakteria", jota Vegas kuulemma pelaajiltaan vaatii. Taitoja varmaan olisi. Cole Eiserman oli jossain mock draftissa tulossa Vegasiin. Kävisi minulle, maalintekijöitä ei koskaan ole liikaa. Varsinkin, jos Connie Smythessault muuttaa muualle. Nyt tässä viimeisimmässä katsomassani mock draftissa (FloHockey) Vegasiin tyrkytetään Jiricekiä. Mielestäni sopii myös Vegasiin. Hänen veljensähän taitaa olla parempi lupaus, mutta ei hullumpi pelaaja tämä nuorempi Jiricekikään. Dean Letourneau kiehtoo minua myös. Mutta mites olisi Kivihurja Vegasiin? Ensi viikollahan sen sitten toivottavasti näkee, mitä tuleman pitää. Hyvää kesäloman jatkoa Vegasin kannattajille ja muillekin!
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Koska Vegas on kaupannut siirtotakarajoilla parina viime kautena niin Zach Deanin kuin David Edstromin ja käyttänyt toistaiseksi aina varausvuosikerran ensimmäisen varauksen hyökkääjään, todennäköisintä on se, että Golden Knights kuuluttaa lavalla jonkun sentterin nimen.

Muutama herkullinen laiturikin olisi saatavilla. Ruotsin Alexander Zetterberg toisi lupausaltaaseen eliittitason kiekollista taitoa, jota ei liikaa ole. Hän viihtyy ulkokehällä hyökkäysalueella ja laukoo mielellään siniviivan tuntumastakin kohti maalia, jos maski on paikallaan. Luistelukestävyyskin kestää vertailun ja hän on hyvä murtamaan hyökkäyssiniviivan. Yhdysvaltojen Brodie Ziemer puolestaan on erittäin kilpailullinen ja kamppailuvalmiudeltaan jo lähellä PRO-tasoa. Hän saattaa olla tämän draftin piilo-Marchessault, vaikka mieluummin luokin tekopaikkoja muille sen sijaan, että olisi itse maalisieppo. Teddy Stiga on Sebastian Ahon tyylinen saippuamainen kiekonkäsittelijä ja Trevor Connellylla on yhdet draftin parhaista tassuista yhdistettynä luisteluvoimaan, mutta kentän ulkopuoliset asiat voivat tämän pudottaa varausnumeroa, joten en usko, että Vegaskaan tätä varaisi, koska Foleylle pelaajan luonne on tärkein kriteeri.
Historia toisti itseään ja taas ensimmäinen varaus kohdistui hyökkääjään. Kyseessä on toistaiseksi vielä tapa, mutta jos se jatkuu toiset 7-8 kautta, sitten se jo muuntuu perinteeksi, sillä muinainen äidinkielen opettaja ohjeisti, että perinne-sanaa ei saisi käyttää liian herkästi. Yllätyin silti aika isosti, että Vegas varasi Trevor Connellyn, koska tämän meriitit jään ulkopuolella eivät tosiaan ihastusta herätä. Seurantaketjussakin @Amerikanihme taisi yhtä lailla pöyristyä. Jäämme odottamaan hänen tarkempaa raporttia paikan päältä. Mitä tulee Connellyn kentän ulkopuoliseen tapauksiin, pidän siitä, ettei hän selittele niitä, vaan on nostanut käden pystyyn virheen merkiksi suoraselkäisesti. Se on oikeaoppista kriisiviestintää. Tämän artikkelin mukaan hän on myös sittemmin ottanut erinäisistä asioista selvää ja palvellut vapaaehtoisesti yhteisöä. Lieka lienee silti hänen kohdallaan kireällä enkä usko, että jatkossa vastaavia hölmöilyjä on tulossakaan Golden Knightsin riveissä.

#17 Trevor Connelly LW
- Kolmosketjun laituri, joka mennee ykköskierroksella kaupaksi. Avauserän lopussa kirjasin plussan hyvästä yrityksestä, kun Connelly keskialueen ylityksessä puski väkisin keskeltä ruuhkabussin sisään ja oli livahtaa kahden kanukin välistä läpiajoon, mutta viime hetken taklaus lonkkaan kaatoi hänet. Hän ei kuitenkaan arkaile mennä ahtaisiin väleihin ja toi mieleen Barbashevin, vaikkeivat he samasta puusta vuoltuja nyt pelaajina täysin olekaan. Keskialueen ylityksissä varsinkin Connelly kiihdytti hyvin täyteen vauhtiin ja kykeni vaihtamaan kaistaa slafkovskymaisesti, mikä helpottaa sisäänvientejä. Annan luistelusta siis kehut. Hän pystyi myös jatkamaan kiekkoja laidasta pistelinjalle sentterin lapaan ollen kiekollisesti tarpeeksi pätevä havainnoimaan ja toteuttamaan ahtaan tilan pelejä. Ehkä vielä pehmeämmillä käsillä varustettu versio Slafkovskysta olisi oikea verrokki. Päätöserässä sitten hölmö ulosajo ja viiden minuutin jäähy käänsi pelin täysin Kanadalle. Ilmeisesti jään ulkopuolellakin Connellyn kohdalla on muutamia punaisia varoituslippuja heitetty ilmaan, joten en välttämättä häntä ykköskierroksen toisella puolikkaalla varaisi, vaikka ominaisuudet ovat hyvät.
Connelly on mielestäni jäällä siis sekoitus slafkovskymaista kaistan vaihto velhoutta ja barbashevmaista itsensä likoon laittamista pelottomasti. Kädet ovat silkkisen pehmeät ja häntä voinee nimittää hyvällä tavalla peluriksi kuten jalkapallon puolella tietyt yksilöt ovat futareita ja toiset vain jalkapalloilijoita. Kyvykkyys ylittää hyökkäyssiniviiva kuljettamalla lähestyvää puolustajaa manipuloiden on varmastikin yksi varausikäluokan parhaista ja se lupaa hyvää esimerkiksi transitio- ja suorahyökkäämiseen. Uskoisin näkemäni perusteella hänen jaksavan myös tehdä useita korkean intensiteetin luisteluspurtteja pelin aikana sippaamisen asemesta, koska luistelu näytti hyvältä U18-finaalissa, joten hänestä pitäisi olla hyötyä myös niin kärkikarvaajana kuin sitten päätydumppausten noutajana ristikulmasta ennen vastustajan puolustajaa. Vegas tykkää, että pelaajan "moottori" on kunnossa ja eiköhän Connellylla se ole, vaikkei hän välttämättä Krebsin kaltainen väsymätön uurastaja sentään taida olla. Positiivista on sekin, että kun kuvasin U18-finaalista kaksi videoklippiä, sattumalta toisessa niistä Connelly #17 oli jopa pääosassa pedaten Mooneylle one-timereita. Ylivoimapeliin hänestä on apua jommassa kummassa siivessä tulevaisuudessa.

 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Connelly sanoi medialle, että hän haluaa tulla dominoivaksi playoffpelaajaksi ja jään ulkopuolella suunnitelmissa on oman säätiön perustaminen, kun hän on hieman vanhempi. Kesällä hän haluaa kehittää erityisesti laukaustaan. Luistelutaitonsa hän uskoo edesauttavan siirtymistä seuraavalle tasolle. McCrimmon puolestaan kertoi, että he olivat tutkineet taustat huolellisesti kuten aina ja silloin kun he pääsevät varaamaan TOP20:ssa, he haluavat valita pelaajan, jolla on korkealaatuista kiekollista taitoa. Hän kehui Connellya mm. eliittitason pelintekijäksi ja tästä eteenpäin on sitten pelaajakehityspomo Will Nicholin tehtävänä opastaa häntä kehittymään mahdollisimman hyväksi pelaajaksi jäällä ja ihmiseksi kaukalon ulkopuolella.

Varaustilaisuuden toinen päivä alkoi Vegasin osalta yllättävällä pelaajakaupalla. Thompson kaupattiin halvalla Washingtoniin vaihdossa kahteen kolmannen kierroksen vuoroon, joista toinen on vasta vuoden päästä. Thompson silti ryhdikkäästi ja ammattimaisesti jatkoi nimikirjoitusten ja yhteiskuvien antamista faneille, vaikka treidi julkaistiin kesken tuon tilaisuuden. Tiedon kaupasta Thompson oli saanut aamulla herättyään puhelinsoittoon. Vegasillahan on aiempaa kokemusta tähdistömaalivahtien kauppaamisesta suunnilleen ilmaiseksi, mutta kyllähän Thompsonista olisi pitänyt saada (vaikka ensimmäistä kertaa seurahistoriassa McCrimmonin mukaan joku pelaaja pyysi treidiä) vähän parempi vastine, koska hänellä on superedullista minimidiiliään vielä yksi kausi jäljellä. Thompsonin poistuminen harmittaa siksikin, että liikaa nykyrosterin pelaajia en ole livenä nähnyt ja onhan heihin aina hieman erityisempi side kuin muihin yksilöihin. Hän ilmeisesti haluaa sitten olla itseoikeutettu ykkösveskari, kun edessä on sopimusvuosi. McCrimmon halusi kunnioittaa pelaajaa, jonka hän on tuntenut 15-vuotiaasta asti, vaikkei treidipyynnön toteuttaminen täysin varmaa ollutkaan ja myös Thompson oli siitä tietoinen. Kiitoksia seurahistorian parhaalle rankkaritorjujalle hänen palveluksistaan niin HSK:n alkutaipaleella kuin myös tietysti VGK:ssa mestaruuskauden ensimmäisellä puolikkaalla.

Washingtonista saadulla 83. vuorolla Golden Knights antoi syyn katsoa muutaman vuoden tauon jälkeen KHL:ää, kun valinta kohdistui lähes kaksimetriseen valkovenäläisveskariin Pavel Moisevichiin, joka joidenkin arvioissa oli jopa draftin paras veskari. Hän pelasi SKA:ssa 13 matsia viime kaudella ja pysäytti kiekot komeasti 94,1% varmuudella. Moisevich aloitti KHL-uransa pitämällä maalinsa puhtaana peräti 242 minuuttia, mikä oli uusi ennätys. Videon perusteella hänestä tulee jossain määrin Lehner-vibat. GAA oli 1,25. Koska Lindbom matkaa rapakon taakse, Kärki sai seurakseen toisen Euroopassa pelaavan lupauksen. Ja kun pahvi on voimassa vielä kolme kautta, ihan heti hän ei ole Pohjois-Amerikkaan suuntaamassa. Pelaajapuolen apulaispomo B. Lowes toki mainitsi, että he ovat kärsivällisiä, mutta jos Moisevich kehittyy odotettua nopeammin, he kenties yrittävät saada hänet aiemmin Pohjois-Amerikkaan pelaamaan. Eräs raportti kertoi miehestä sen, että hän petrasi viime kaudella paljon sijoittumistaan ja oli vähemmän kaoottinen eli ilmeisesti ylipelaaminen oli vähentynyt ja se oli yksi osasyy komeisiin tilastoihin. Myös irtokiekkokontrolli parani, vaikka yhä toisinaan hän on turhan hidas peittämään kakkoskiekkoja ja siksi lähietäisyydeltä hänelle tehdään jonkin verran maaleja. Jäämme seuraamaan kasvaako hänestä uusi Sorokin tai Shesterkin.



McCrimmonin mukaan Vegas hakee markkinoilta uutta kakkosveskaria, joten mitä ilmeisimmin ilman jatkosopimusta jäävän Pateran korvaaja saapui New Jerseysta, kun Akira Schmid värvättiin uudeksi kolmosveskariksi ja samalla seuraan lisää eurooppalaisväriä tuo Alexander Holtz. Vastineena oli aiemmin hankittu ensi vuoden kolmonen sekä Cotter, jota jään jossain määrin kaipaamaan, koska hän oli yksi etevimmistä luomaan itse itselleen maalipaikan tyhjistä suorahyökkäyksissä. Ensireaktioni kauppaan oli se, että Holtz saattaa olla tehokkaampi runkosarjapelaaja, mutta kun NHL:n playoffeissa tempo-taito -vaade ja fyysisyys ovat tapissa, Cotter olisi grindaajana siinä ympäristössä enemmän omillaan. Harmi, ettei tämä saanut sitä koskaan näyttää kultaisissa ritareissa, mutta pienellä otannalla HSK:ssa hän oli pleijareissa ihan hyvä. Toivottavasti änärin playoffpelejä kertyy sitten Devilsissä.

Pelkään, että Holtz on playoffeissa yhtä hukassa kuin Dorofeyev Dallas-sarjan ainoassa matsissaan, mutta toivottavasti ruotsalainen todistaa epäilyni vääriksi ja hänen intensiteettinsä sekä kamppailupelaamisensa laitojen lähellä riittävät kokoonpanossa pysymiseen. Olen nähnyt hänet livenä kertaalleen samassa harjoitusturnauksessa kuin Dorofeyevinkin aikoinaan, joten se on tietysti plussaa hänen hankinnassaan. Maalikoosteen perusteella Holtz tekee maaleja neljällä tapaa. Hän on hyvä hakeutumaan H3-roolissa auki b-pisteiden väliin ja naulaamaan esim. päätypasseja ykkösellä lokeroon. Lisäksi hän näyttäisi yhä osaavan olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan kuten viisi vuotta sitten ja tehneen joitain maaleja takatolpilta tyhjiin tai hakeutumalla muutoin oikea-aikaisesti maalin eteen. Kolmantena huomiona hän on iskenyt myös osan maaleistaan suunnanmuutoshyökkäyksistä tai sitten neljäntenä optiona ylivoimalla one-timereilla vasemmasta siivestä stamkosmaisesti. Monipuolisuus on hyve.

McCrimmonin mukaan Holtz oli aikoinaan korkealla heidän amatööriscouttien listoilla ja nyt he toivovat, että maisemanvaihdos auttaa piilevän potentiaalin löytämisessä. Edmontonissa Hlinka-turnauksessa vuotta ennen kuin Holtz oli varauskelpoinen, hän oli Ruotsin paras pelaaja yhdessä sittemmin 30 maalin mieheksi kehittyneen Raymondin kanssa. Koska tämä on sittemmin lunastanut potentiaalinsa ja kehittynyt kuten ihmiset olettivat, he ajattelevat, että myös Holtzilla on lunastamatonta potentiaalia. Suhtautumiseni Holtzin ja Schmidiin hankkimiseen on loppupeleissä aika neutraali.

#10 Holtz
- Avauserässä Holtz oli melko pimennossa antaen yhden pakotetun syötön oikeasta laidasta sumppuun keskelle kierrättämisen sijaan, mutta toisessa erässä hän vastasi 1-1 tasoituksesta oltuaan hereillä vasemmalla takatolpalle kiekon tultua maalivahdin alueen lävitse hieman onnekkaastikin hänen lapaansa. Ylivoimalla Holtz oli oikeassa siivessä wheelermäisesti pelinrakentajana. Kädet olivat odotetun pehmeät ja kiekkokosketus herkkä. Alkulämmittelyissä hän kykeni parin nopean kämmen-rystysiirron jälkeen vaivatta nostamaan kiekon kohti yläkulmia lähietäisyydeltä. Mitä tulee puolestaan luisteluun, paras osa-alue Holtzilla oli tietynlainen kepeys ja liitäminen jään pinnalla. Liikkuminen näytti helpolta, vaikkei hän mitenkään nopeudellaan erottunut, mutta taloudellisuudeltaan kylläkin. Ihan hyvä vaikutelma siis jäi tulevan draftin TOP5-nimestä.





Kuudennella kierroksella vuorolla 180 Vegas varasi sentterilaituri Trent Swickin, vaikka A. Zetterbergkin olisi ollut vielä vapaana. Swick on Moisevichin tavoin yli-ikäisvaraus ja iski tehoja piste per peli -tahdilla J. Ahokkaan alaisuudessa Kitchenerissä OHL:ssä. Swickin vahvuus on pelinteko ja hän skannaa ympäristöään jatkuvaa syöttöä. 37 syöttöpistettä 63 ottelussa on yksi osoitus siitä. Eliteprospectsissa häneen on myös liitetty maalineduspelaajan leima, koska pituutta on tasan kaksi metriä. En tiedä onko hän myös Vegasin suosimia katolisia, koska eräässä artikkelissa kerrotaan siitä, että hän rukoilee ennen pelejä parin joukkuekaverinsa kanssa. Luonneongelmaa Swickilla ei siis ainakaan ole:

“Brzustewicz, Parsons, and I get on the bench and do a prayer before each game. We first do a competition where we throw pucks and the winner gets to say the prayer. I haven’t won yet, so I haven’t had the opportunity to say the prayer, but my time is coming. We get along very well and we are always together, they usually come back to my house every off weekend.”
Videon perusteella Swick kääntyy ja liikkuu jäällä kuin rahtilaiva, joten sikäli Sapovaliv-vertaus olisi paikallaan, mutta peliasennosta, melko sulavasta kiekonkäsittelystä ja napakoista syötöistä teipistä teippiin tuli paljon enemmän mieleen rutiköyhä Hertl tai Edstrom. Rystypuolen syötöt olivat tosin ajoittain epätarkkoja, mutta kämmeneltä hän pystyy petaamaan maalipaikkoja kuten videollakin alustaen päätöserässä osuman keskialueen käännöstä. Swick myös hakeutuu monesti hyökkäysalueen hyökkäyspelissä suosiolla tekemään maskia muiden pitäessä kiekkoa ulkokehällä ja operoi mielellään syvyydessä kuten Edstrom/Hertl. Swickkaan ei arkaile tosiaan ottaa iskuja vastaan vastustajan viisikon sisässä hyökkäysalueen hyökkäyspelissä, vaan tekee maalinteon tukitoimia huolellisesti. Lowesin mukaan hän ilmaantui Vegasin listoille alkusyksystä ja kun kausi eteni, he ajattelivat, ettei tuon kokoista kaikkien tilanteiden hyökkääjää voi vain missata, koska toisinaan isokokoiset pelaajat tarvitsevat enemmän aikaa potentiaalinsa löytämiseen ja 17-vuotiaana Swick ei juurikaan vielä vastuuta saanut. Sanoisin, että isoin kehityskohde on vähemmän yllättäen luistelu. Jalkoihin pitää saada ruutia, jotta hän pystyisi kiihdyttämään itsensä liikkeelle paremmin ja ylittämään keskialueen kuljettamalla dynaamisemmin, koska nuo ovat perusvaatimuksia ritarisenttereille pystysuunnan pelitavassa pelin puolen b-pistelinjaa pitkin. Ylivoimallakin hän ankkuroitui suosiolla siniviivan kulmaan oman pään lähdöissä ylöstuontivastuun sijaan. Luistelupuutteiden takia hän ei myöskään ole edstrommainen kiekonriistäjä ja piina vastustajille karvaustilanteissa, vaikka Swick pyrkiikin puolustamaan mailallaan aktiivisesti.

Haastattelussa Swick kiitti Ahokasta siitä, että tämä antoi tälle vastuuta kaikissa tilanteissa. Hän oli saanut koutsien luottamuksen päivästä yksi alkaen. Nyt kun itsekin näin kokonaisia vaihtoja Swickilta, hänen varaamisensa maistuu ihan hyvältä. Hän ei ole Edstromin tasoa, mutta likimain saman profiilin pelaajana täyttää jotenkuten tämän jättämän aukon lupausaltaassa, koska yhtäläisyyksiä on niin paljon.

Seuraava kohde oli numerolla 197 Lucas Van Vliet, jonka näin Connellyn tapaan U18-finaalissa. Hän pelasi hajavaihtoja 13. hyökkääjänä, oli hujoppimainen, mutta luisteli kohtalaisesti ja kosketus kiekkoon oli ihan jees. Muita muistiinpanoja en hänestä tehnyt. Van Vlietin varauksesta tuli myös hieman mieleen Sapovaliv, koska hänkin on vasta kasvamassa täysiin mittoihinsa ja tarvitsee lihasta luiden ympärille. Sapovalivin varauksen yhteydessä Bob Lowes totesi, että Matyas on vielä raakile ja sama pätee minusta Van Vlietiin. Listallani hän oli näkemistäni jenkkipelureista silti toiseksi viimeinen, joten mieluummin olisin varannut Sam Laurilan tai nelosketjun pörrääjistä Brendan McMorrowin, mutta en nyt yöuniani menetä Van Vlietista, joka veti kiikaritehoin nuo junnukisat läpi, mutta sentään 51 muussa ottelussa kehitysohjelmassa iski 13 maalia ja yhdeksän syöttöpistettä. Scouttausraporttien mukaan hän on ensisijaisesti Dorofeyevin tapaan laukoja ja kudit suoraan syötöstä ja ahtaista tiloista ovat kohtalaisia vahvuuksia. Vuosikerran viimeinen varaus numerolla 212 vuorostaan siirtyi Washingtonille ensi vuoden kutoskierroksen vuoroa vastaan. Itseäni toistaen olisin tuon vuoron käyttänyt mieluummin Zetterberg-kokeiluun.

Vapaiden agenttien markkina aukeaa tänään ja ilmeisesti Golden Knights ei ole pääsemässä sopuun Marchessaultin kanssa sitä ennen. Pahus sentään. Ei kai tuohon huhuun muuta voi kommentoida, jos seurahistorian kaikkien aikojen paras pistemies ja ottelutilaston kärkinimi suuntaa muualle. Jos käy ilmi, että hän tulee nauttimaan jatkossa yli 7,5 miljoonan vuosipalkkaa, ymmärrän ratkaisun, mutta muutoin olisin hänelle maksanut ja raivannut tilaa muiden kustannuksella. Toivo ei ole kuitenkaan vielä menetetty enkä lähde edes spekuloimaan sitä, että mitä illalla tapahtuu, koska melkeinpä mikä vain on mahdollista. Rajoitetuista vapaista agenteista perustarjoukset saivat Korczak, Dorofeyev ja uraansa Spartakissa kaksivuotisella diilillä jatkava Morozov, jonka oikeudet Vegasilla toki näin säilyvät. Ahac ja Primeau sen sijaan eivät perustarjouksia saaneet kuten ei myöskään Schmid, mutta eiköhän tämä silti signata, kun McCrimmon jo lupaili kolmosveskarin ruutua.
 

LGD

Jäsen
Suosikkijoukkue
New Jersey Devils
Hieno raportti @Salming omille ja informatiivinen myös vieraille.

Cotterista tulikin jo mainintaa ja ensivaikutelma kaverista on hyvä nimenomaan tuon fyysisen pelin ja pudotuspeleissä pärjäämisen osalta. Lueskelin myös HFBoardsista hänestä ja ilmeisesti pelasi melko paljon tai ainakin ajoittain muuallakin kuin nelosessa viime kaudella, joten miten täällä nähdään kehityspotentiaali? Kaveri on vasta 24-vuotias eli katsotteko ominaisuuksien olevan sen kaltaiset, että pystyisi vakiinnuttamaan paikan kolmosessa tai jopa kakkosessa ikäänkuin rouhijana tai tilantekijänä taitaville, mutta fyysisesti heiveröisille ketjukavereille? Nopeutta ja käsiä taitaisi tähän olla teoriassa...

Holtzille kaikkea hyvää Vegasiin, toivottavasti saa aidon mahdollisuuden, jota ei mielestäni täysin Devilsissä koskaan saanut ja kehittyy varmasti vielä. Ehkä 22-vuotiaasta on liian suoraviivaisesti todettu, mutta fyysiset- ja kamppailupeli- sekä tempo-ominaisuudet eivät välttämättä tule riittämään todelliseksi impact-pelaajaksi, mutta tälläinen hyvä keskikenttien complimentary-palanen ja laukoja toiseen ylivoimaan on realistisesti mahdollista saada. Vertailukohteena tulee jotenkin D Sprong mieleen. Siinä kun heittää 20-25 maalia samassa halvalla sopimuksella, niin pitäisin tätä lisäarvoa tuottavana palasena teidänkin cap-tilanteessa.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Hieno raportti @Salming omille ja informatiivinen myös vieraille.

Cotterista tulikin jo mainintaa ja ensivaikutelma kaverista on hyvä nimenomaan tuon fyysisen pelin ja pudotuspeleissä pärjäämisen osalta. Lueskelin myös HFBoardsista hänestä ja ilmeisesti pelasi melko paljon tai ainakin ajoittain muuallakin kuin nelosessa viime kaudella, joten miten täällä nähdään kehityspotentiaali? Kaveri on vasta 24-vuotias eli katsotteko ominaisuuksien olevan sen kaltaiset, että pystyisi vakiinnuttamaan paikan kolmosessa tai jopa kakkosessa ikäänkuin rouhijana tai tilantekijänä taitaville, mutta fyysisesti heiveröisille ketjukavereille? Nopeutta ja käsiä taitaisi tähän olla teoriassa...
Kiitoksia. Alla on tarkempi arvio Cotterin päättyneestä kaudesta. Hän tosiaan pelasi jopa suurimman osan peleistään kolmosketjun vasemmassa laidassa vaihtuvien palasten kanssa (16x Cotter-Karlsson-Amadio, 11x Cotter-Roy-Kolesar, 5x Cotter-Karlsson-Dorofeyev, 5x Cotter-Karlsson-Marchessault) ja on parantanut vuosi vuodelta tekemistään, joten juurikin kolmosketjun laiturin roolin vakiinnuttaminen on täysin mahdollista. Hyökkäysalueella hän pysyy hyvin kiinni kiekossa, mutta lopputuote jää vielä aika ajoin piippuun kakkomaisesti. Kakkosketjuun en usko rahkeiden ihan riittävän, vaikka onhan hän osoittanut pystyvänsä stunttaamaan muutaman pelin ajan yläketjuissakin hyvien pelaajien rinnalla. Esimerkiksi Stonen ja Stephensonin rinnalla hän vietti noin puolitoista vuotta sitten ensimmäistä kahden maalin iltaansa Bostonissa. Viime kaudellakin hän pelasi 12 ottelua heidän kanssaan. Nelosketjuun Cotter ei puolestaan oikein koskaan soveltunut varsinaisesti korvaamaan Carrieria, vaan jäi vähän pimentoon jostain syystä eikä löytänyt kemiaa varsinkaan Howdenin kanssa, joten optimirooli olisi se kolmosketjun vasen laita. Alivoimavastuuta Cotter ei Vegasissa saanut, joten tuskin New Jerseyssakaan, mutta kakkosylivoimassa häntä voi käyttää tarvittaessa vasemmassa siivessä tai slotissa. Ilman erikoistilannevastuuta vajaan vartin jääajalla Cotterilta lienee realistista odottaa 30-35 tehopistettä täydellä sesongilla, koska tassujen pehmeys antaa siihen mahdollisuuden. Männä kaudella hän jo siihen melkein ylsi.

Paul Cotter 76gp 7+18=25, -11

- Flyersin verkkoon Cotter iski yhden kauden upeimmista maaleista hassutettuaan Zamulan jalkamiinalla ja nostettuaan sitten kiekon tarkasti takayläkulmaan. Kyky luoda oma maalipaikka tyhjästä on joukkueen parhaimmistoa. Hän oli alkukaudella todella fyysinen ollen taklaustilaston kakkonen Kolesarin jälkeen ja piti paikkansa loppuun asti 233 mällillä. Pelipaikka vaihteli Karlssonin ja Stephensonin vasemmalla laidalla. Cassidyn jo viime kaudella mainitsema tasaisuuden puute edelleen PC:tä vaivasi (15gp 3+3=6). Välillä hän oli kaukalon näkyvin yksilö pehmeiden käsiensä ja rajattoman itseluottamuksensa ansiosta, mutta toisinaan sitten jääaika jäi pienemmäksi, kun peluutusta tiivistettiin ja kaapokakkomaisesti lopputuote puuttui näennäisestä pörräyksestä huolimatta. YV-aikakin oli epäsäännöllistä, mutta oikeasta siivestä hän muutamia tehopisteitä kakkosviisikossa onnistui keräämään. Joulukuussa Cotter pelasi taas hyvän pätkän Karlssonin ja Amadion kanssa pyörien väkkärämäisesti hyökkäysalueella ja alustaen paikkoja muille syvyydestä. Hän otti mielestäni askelia eteenpäin tilannekovuudessakin laitojen lähellä ja varmaan siksi pysyi kokoonpanossa Dorofeyevin sijasta kuivinakin kausina. Kun yhteys ja kemia varsinkin Karlssonin kanssa parani peli peliltä joulukuussa, Cotter teki enemmän pisteitä (8) kuin kahtena aiempana kuukautena yhteensä. Kevätkaudella Cotter pelasi useassa ketjussa, mutta ehkä paras kemia löytyi Royn kanssa kolmosketjussa. Kolesar oli monesti kolmas lenkki ja he saivat pyörremyrskyn aikaan aika ajoin vastustajan päätyyn puhtaiden keskialueen ylitysten jälkeen. Cotterin pesäpallomaali Bostonissa Royn norsukiekosta ei sekään unohdu. Ylivoimalla Cotter oli pysyvämmin mukana kakkosviisikossa vasta poissaolojen myötä ja useimmiten hän teki peliä vasemmasta laidasta. Kun pudotuspelit koittivat, Cotterille kävi jälleen kylmät kuten viime kaudella ja hän putosi terveenä katsomoon. Playoffdebyytti jäi tekemättä tälläkin kaudella ja se harmittaa hänen puolestaan.

Arvosana: 7,5



Tuon Flyersin verkkoon viime syksynä tehdyn maalin voi katsoa alta ja se oli tosiaan Cotteria parhaimmillaan hyökkäyssuuntaan. Vastaavia maaleja hän teki aikanaan AHL:ssä useita eli haastoi rohkeasti puolustajan ison jään 1v1-tilanteessa ja leikkasi sitten keskelle laukomaan, mutta toki tässä klipissä harhautus tapahtui laidan puolelta:



 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Jaaha, jos sitä nyt sitten yrittäisi kirjoittaa jotakin viime perjantain kokemuksesta NHL Draftin ensimmäisenä päivänä Spheressä Las Vegasissa.

No ensinnäkin liput olivat yllättävän helppoja hankkia. Hintaa oli muistaakseni jotain $80 per lippu, joten ei kovin paha, NHL-otteluihin on usein korkeammat hinnat. Ja paikkojakin löytyi ihan kiitettävästi. Varasin paikat 307 katsomosta eli kolmostasolta. Paras section on joidenkin lukemieni tietojen mukaan 306, mutta Section 307 seats 1-11 ovat myös suositeltuja, ja meidän osui tuohon väliin (numerot 7 ja 8 kymmenennellä rivillä). Vähän myöhemmin ostin myös parkkilipun, ja se osui Sectionille A-1, mikä on ihan heti Spheren ulkopuolella. Liput tuli ostettua Ticketmasterin kautta, josta ne siirsin sitten Google Walletiin.

Tuona kohtalokkaana päivänä söimme majapaikassamme (vaimon veljen omistama talo) Sun City:ssä Summerlinin kaupunginosan pohjoispuolella Las Vegasin alueella lounaan, ja lähdimme noin varttia yli kahden ajamaan kohti Sphereä. Matkaa ei nyt paljon ollut, ehkä joku 16-18 km. Matka sujui ihan vauhdikkaasti lähelle Las Vegasin keskustaa eli Strippiä, mutta Stripin ylitettyämme liikenne puuroutui täysin, ja luulimme, että jäimme sinne jumiin. Näimme Spheren noin 200 metrin päässä itsestämme. Niin lähellä, mutta silti niin kaukana. No siinä joku kymmenen minuuttia melkein jumissa oltuamme pääsimme lähelle Sphereä, mutta sisäänmenoaukkomme parkkipaikalle ei ollutkaan auki, vaan koko A Section oli laitettu vain jotain linja-autoja varten. Ei meille tietenkään ollut kerrottu mitään asiasta. No, siinäpä seistiin taas jonossa paikallamme ja kello alkoi jo käydä puoli neljän yli (tilaisuuden piti alkaa neljältä). Taas ajattelimme, että pääsimme näin lähelle, mutta sitten jäämme tähän jumiin, kun sisällä valitaan uusia NHL-pelaajia.

Ulkopuolelta päivällä läheltä katsottuna ei Spheressä kyllä ollut mitään erikoista, enkä sitä siten suosittele. Lopulta meidät ohjattiin jonnekin olisiko ollut Lot M:ään. Siellä löysimme parkkipaikan poliisiauton viereltä. Joten ei muuta kuin kävelemään muiden ihmisten perään. Olimme Spheren eteläpuolella. Sen itäpuolelle päästyämme joukko ihmisiä päästettiin turvatarkastukseen Sphereen, mutta ennen siihen joukkoon ehtimistä ketjut laitettiin taas kiinni ja meidät ohjattiin eteenpäin. Joten marssimme Spheren pohjoispuolitse...katsoin taakseni, ja se ketju oli taas avattu, ja ihmisiä päästettiin sisään sieltä sivuportista. No, näitä koettelemuksia tulee paljon, joten mitä sitä sen enemmän sadattelemaan.

Lopulta päästyämme Spheren luoteispuolelle meidät käskytettin kiipeämään portaat ylös ja päädyimme the Venetian-kasinosta tulevalle sillalle, joka johtaa Sphereen. Joten sinne väkitungokseen vaan. Kekkasin, kuten usein lentokenttien turvatarkastuksien jonoissa, että sivummalle menemällä jonot turvatarkastukseen ovat lyhyemmät, ja niinpä pääsimme läpi nopeasti. Liput skannattiin ja minut tutkittiin sillä pampulla laitteen läpi kuljettuani, varmaankin, kun taskussa oli avaimia ja kukkarossa kolikoita jne. Automme parkkilippua ei muuten koskaan virallisesti tarkistettu ja skannattu, vilautimme sen vain yhdelle tyypille parkkialueella.

Nyt kello oli jo jotain 15:50, joten oli kiire mennä paikoillemme. Emme ehtineet tavata aulassa kai olevaa robottia ja jutella hänen kanssaan (en edes tiedä, missäpäin se siellä asuu), vaan suuntasimme suoraan rullaportaisiin ja ensin kakkostasanteelle, ja sieltä toiset rullaportaat kolmostasanteelle. Portaat olivat pitkät ja jyrkät ja korkealla alettiin olla. Osastomme 307 oli sitten melkein heti edessämme, ja menimme sisään tunneliin. Siellä oli pimeää, ja tunnelin päässä yritin jo melkein kävellä seinän läpi, kun vaimo sanoi, että tännepäin, ja siellä oli valoa ja sisälle mentävä aukko. Se äänieristys, kuten olin lukenut, on aika hyvä, eikä siellä sisäänmenotunnelissa paljon sisältä tulevaa musiikkia kuule. Assistentti sitten kertoi meille minnepäin pitää mennä, ja löysimme paikkarivimme. Portaat olivat taas jyrkkiä, kuten NHL-otteluissa on tottunut. Vaimoni meni istuinpaikkojamme etsimään, ja minä lähdin niin sanotusti "heittämään vettä". Pitikin vähän kysäistä työntekijältä, että missäs ne miesten vessat ovatkaan, kun sisäänkäyntimme molemmin puolin oli vain "W"-kirjain. No olisihan sen kirjaimen voinut mielessään kääntää ylösalaisin, ja siitä olisi tullut "M", mutta päätin, että sellainen selitys ei menisi läpi, ja menin sinne "M"-paikkaan. Aika siisti ja uusi se tietenkin oli, mutta ei mikään erityisen ihmeellinen "toilet ride" se kyllä ollut.

Suuntasin takaisin tunnelin läpi istuinpaikoillemme. No siinä vieressä ollut mies oli jotain tarinoinut, että hän otti istuimemme kun kerran siellä oli paljon tyhjiä penkkejä. En ruvennut sitten hankalaksi ja inttämään, että meidän pitää päästä istuimillemme, mutta jouduimme noin penkeille 10-11, mitkä eivät enää olleet ihan siinä priimasektorilla. Tosiaan, tyhjiä istuimia siellä oli koko tilaisuuden ajan lähellämme. Joku tuli viereemme istumaan noin tilaisuuden puolivälissä, mutta muita tyhjiä penkkejä oli koko ajan. Muistaakseni katsojamääräksi Gary Bettman ilmoitti joku 14 000 ja risat, jota hän väitti loppuunmyydyksi, mutta eivät kaikki olleet kai saaneet lippuaan jatkokaupatuksi, joten tyhjiä istuimia riitti.

Paikka itsellään muistutti hyvin paljon isoa teatteria, jossa on jyrkästi kohoavat istuinrivit ja -tasot. Yllä tietenkin sitten se pyöreä kupolikatto, joka oli vähän poikkeavaa. Filmejä pelaajien highlightseista näytettiin mielestäni parille pienelle alueelle kupolissa, kun odotin jotenkin, että koko kupoli näyttäisi peliä ja olisimme ikään kuin mukana pelissä siellä keskellä, mutta ei kai sellaista kuvakulmaa osaa sitten edes tekoäly tehdä, mikä oli minulle aika suuri pettymys. Muitakaan aistivaikutteita ei käytetty hyväksi. Olin odottanut mm. sitä, että kun joku vetää stopit luistimilla naaman edessä, niin naamalle suihkutettaisiin jotain suihkuvettä. Tällainen toiminta kuulemma on mahdollista Spheressä, mutta ei sitäkään oltu nyt viritetty käyttöön, pettymys.

Vaikuttavimmat grafiikat olivat erilaisten NHL-seurojen logot, joista oli tehty värikäs kolmiulotteiselta kuutiolta näyttävä projektioyhdistelmä. Siitä vaimoni otti useamman kuvankin. Myös pelaajien naamoista oli tehty sellainen tilkkutäkkikuva, jota sitten heijastettiin koko kupolin sisäpuolelle (kupolia ei muuten taaksepäin pitkälle näe, koska ylimmät penkkirivit lopettavat sen näkyvissä olevan kupolin, joten ei se mikään 360 asteen kokemus pystysuuntaan kyllä ole, eikä lähellekään sitä, alle 180 astetta, mikä oli taas huima pettymys minulle). Joitain highlightseja näytettiin korkealla kuvussa, mitä oli vähän hankalaa katsoa, kun piti niska kenossa sitä töllöttää.

Itse draftin tapahtumat kai useammat tietävätkin. Sieltä kolmannelta tasolta oli vaikea nähdä eri joukkueiden pöytiin, ja silmiä siristämällä onnistuin lähes kaikkien tiimien nimet ja pöydät näkemään. Bettmania ja pelaajia ja joukkueiden johtohenkilöitä en kyllä kovin selvästi pystynyt naamaltaan näkemään myöskään meidän paikoiltamme, joten siinä mielessä ykköstaso tai mikä se lavataso sitten onkaan olisi ollut paras. Mutta tuskin sinne tällaisia tavallisia pulliaisia päästettiin.

Hauskin tapaus oli tietenkin Beckett Sennecken tyrmistynyt ilme, kun hänet valittiin kolmantena. Suurin kohahdus tuli, kun Vegasin vuoro kuulutettiin, mutta ei sekään mikään kovin äänekäs kohahdus ollut. Aika meni aika nopeasti, vaikka siellä taidettiin yli neljä tuntia istua. Mitään puoliaikojahan ei tuossa show:ssa tunneta. Väki alkoi lähteä pois paikalta jo ensimmäisen kymmenen varauksen jälkeen. Lopussa noin viiden viimeisen varauksen aikana oli katsomossa jo hyvinkin väljää. Huusin eniten (tai ainoastaan?) Tepsin Emil Hemmingin varaukselle, ja olihan minulla Tepsin lippalakki päässänikin. Takanamme istunut mies huomasi tämän, ja sanoi, että olette varmaan Suomesta, ja hän kertoi, että hänellä on suomalainen vaimo Lappeenrannasta kotoisin, Saipa!

Olimme siis paikalla tilaisuuden loppuun asti, ja lähdimme sitten vessareissun jälkeen valumaan alaspäin kohti poistumistasannetta. Jossain välissä näimme jonkun pelaajien perheiden odottelualueen, mutta en tunnistanut sieltä ketään. Yksi pelaajakin oli siellä käytävillä jakamassa tunnelmiaan ja nimmareita (taisi olla Sacha Boisvert, picki #18), mutta emme jääneet sinne häntä jututtamaan. Poistuminen sujui ripeästi samaa reittiä kuin olimme tulleet. Ulkona oli näitä hmmm...kepeästi pukeutuneitä pelaajien siskoja ja tyttöystäviä kuumassa ulkoilmassa (lämpötila ulkona oli noin +43 C, kun sisällä oli parin tunnin istuskelun jälkeen aika kylmää, vaikka päälläni oli kaksi kerrosta paitaa ja pitkät housut, ilmastointi oli aika tehokas). Vastaamme käveli vielä Vegas Golden Knightsin Assistant Director of Player Personnel Bob Lowes, joka on vanha tuttumme harjoitusleiriltä, mutta ei hän näyttänyt meihin huomiota kiinnittävän.

Jatkojan Keskustelupalstalle tuli kirjoitettua yllättävän paljon viestejä livenä. Eniten harmitti tietenkin se, kun Vegas oli painottanut, että he valitsevat vain korkean moraalin laatutyyppejä joukkueeseensa, ja sitten valitsivat Trevor Connellyn, jonka kaikki tietävät ongelmatapaukseksi (suosittelen katsomaan tuttavani SinBin.vegasin Ken Boehlken videota, jossa videon loppupuolen hän viettää Trevor Connellyn valitsemista kommentoidessa, ja yhdyn hänen kommentteihinsa lähes täydellisesti).

Joten summa summarum, oli kiva kokea drafti paikan päällä, mutta kyllähän monipuolisemman kuvan saa televisiota katselemalla. Mm. kaikki pelaajahaastattelut valinnan jälkeen jäivät katsomatta. Itse Sphere oli pettymys minulle, koska kaikki olivat sanoneet sen olevan niin hieno paikka, että, ja odotukseni olivat pilvissä, eivätkä läheskään täyttyneet. Parhaan kuvan Spherestä saa pimeän tulon jälkeen jonkin matkan päästä ulkoa käsin, jolloin ne sillä pallopinnalla näytettävät kuvat ovat hienoja.
 
Viimeksi muokattu:

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Kukahan mahtaa lopulta olla viimeinen Vegasista lähtevä alkuperäinen Golden Misfit? Veikkaan Karlssonia. Kolme enää jäljellä kai, Wild Bill, Nabber my Bro ja Theo.

Lisää pelaajia on kai tulossa (ja ehkä menossa poispäinkin), joten jätetään tarkemmat kommentoinnit tuonnemaksi, mutta eniten toistaiseksi harmittaa Marchessaultin ja Cotterin poistumiset. Mutta näillä mennään. Treidatkaa nyt se Connelly jonnekin lihoiksi, mutta ekaksi se pitäisi kai saada sopimukseen...
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Golden Knights ei sitten lopulta signannut ketään vapaaksi agentiksi tullutta pelaajaansa. McCrimmon kertoi medialle, että he puhuivat kauden jälkeen ainoastaan Marchessaultin kanssa, mutta kauden aikana he kyllä kävivät keskusteluita myös muiden kanssa Martinezia lukuun ottamatta. Marchessaultin edustajan P. Brissonin kanssa he soittelivat useasti ja tapasivat myös pari kertaa kasvotusten. Diili oli lähellä viime torstaina, mutta seuraavana päivänä asiat olivat muuttuneet. Kynnyskysymys oli se, että Joonatan halusi viisivuotisen lapun, johon he eivät suostuneet, koska "data ei tukenut sitä". Olisin itse maksanut Marchessaultille sitten vaikkapa neljästä kaudesta reilut kuusi miljoonaa eli yhteensä saman verran kuin hän nyt sai Nashvillestä viidestä vuodesta. On hankala ymmärtää, miksei johtoporras halunnut maksaa Marchessaultille noinkin halpaa vuotuista hintaa (5,5M), kun kyseessä on tai oli yksi joukkueen sielupelaajista. Kun Joonatan täyttää 38 vuotta, palkkakatto lienee silloin jo niin korkea, ettei hänen lappu juurikaan rasittaisi palkkakattoa, kun hän voisi yhä hyvinkin olla 15 maalin mies ja siten hyödyllinen kolmosketjussa viimeisenä sopimusvuonnaan. Marchessaultin mukaan Vegas ei tehnyt tarpeeksi asioita sen eteen, että he olisivat oikeasti halunneet pitää hänet. McCrimmon kielsi nuo puheet ja kuittasi ne sillä, että Marchessault on tulinen luonne.

McCrimmon sanoi myös medialle rakastavansa joukkueen syvyyttä keskikaistalla ja se on keino tuoda ympärille nuorta talenttia. Osa nuoremmista pelaajista on hänestä valmis ottamaan isompaa roolia. En ole ehkä ihan täysin samaa mieltä, mutta ainakin nyt Brissonilla, Holtzilla ja Rondbjergilla on rehti paikka näyttää osaamistaan. Olen silti tällä hetkellä aika skeptinen todellisista menestysmahdollisuuksista ensi kaudella, vaikka joukkueella on yhä paperilla sarjan TOP3-puolustus, voittava ykkösveskari ja syvä sentteriosasto. Loppukaneettina McCrimmon sanoi, että tällaiset päivät ovat faneille vaikeita, mutta sitä ne ovat myös joukkueen henkilöstölle, koska he tuntevat pelaajat vielä faneja paremmin. Keskinäinen kunnioitus kuitenkin säilyy tästä edespäinkin, vaikka tiet erkanevat.

Marchessault päättää siis Vegas-uransa tilastokärkenä lukuisissa kategorioissa. Hän pelasi yhteensä 609 ottelua playoffit mukaan lukien. Maaleja syntyi 228 ja syöttöpisteitä 264. Hän jäi 500 tehopisteen rajasta kahdeksan pisteen päähän, pöh. Pistekeskiarvo oli 0,81. Ero tehopisteissä kakkoseen Karlssoniin on 60 pistettä, joten Wiljami saattaa ensi kaudella yltää ensimmäisenä ritarina yhteensä 500 pisteeseen. Syöttöpörssin kärjessä Marchessault ei muuten sentään ole, koska Theodorella on tällä hetkellä 270 avustuspistettä tilillään, mutta maaleissakin Joonatanilla on selkeä 48 osuman johto ruotsalaissentteriin. Saappaat ovat valtavat eikä yksi mies niitä pysty täyttämään, mutta toivottavasti sitten useamman pelaajan voimin Marchessaultin pistetuotanto kyetään korvaamaan.



Identiteettiketjuunkin aukeaa virallisesti paikka jollekin, kun Carrier signasi Carolinaan kuudeksi vuodeksi. Kahden miljoonan vuotuinen palkka olisi ollut vain liikaa Vegasille maksettavaksi loukkaantumisherkästä laiturista, vaikka hän alkuperäinen jäsen olikin. Kiitos hänellekin kaikesta ja näkemiin. 453 ottelussaan Carrier iski tehot 59+53=112. Seitsemän Vegas-kautensa aikana hän oli NHL:n 24. ahkerin taklaaja runkosarjassa kirjauttaen yhteensä 1116 niittiä. Stephenson puolestaan matkaa Seattleen seitsemäksi vuodeksi. Hän ehti Golden Knightissa kivuta seurahistorian kuudenneksi parhaaksi pistemieheksi (392gp 88+181=269). Hänen saamisensa Capitalsista vain viidennen kierroksen varausvuoroa vastaan on yksi seurahistorian parhaista kaupoista. Kemia Stonen kanssa oli parhaimmillaan huumaavaa. Jos hän olisi osannut viimeistellä tehokkaammin läpiajoista, sadan maalin raja olisi todennäköisesti mennyt rikki.

Seurahistorian 15. paras pistemies Martinezkin pelasi 288 matsia tehden niissä tasan 100 pistettä. Ura jatkuu seuraavaksi Chicagossa. Ensimmäisillä kausillaan hän oli enemmän kuin hyvä palanen alakertaan blokkikoneena ja kohtalaisena kiekollisenakin puolustajana, mutta viimeisinä parina kautena hän oli jo turhan isossa roolissa ykkösparissa Pietrangelon kanssa, vaikka mestaruus tulikin, mutta sen joukkueen heikoin kenttäpelaaja oli Martinez, joten nyt oli aika oikea päästää hänet vapauteen ennen kuin hänestä olisi tullut vielä isompi taakka. Amadio puolestaan teki kunnioitettavan Vegas-uran waiverpoimintana. 213 otteluun hän mätti 84 tehopistettä ja oli luotettava kahden suunnan kolmosketjun laituri Karlssonin rinnalla.

Ilya Samsonov oli ratkaisu kakkosmaalivahdiksi 1,8 miljoonalla. Elättelin salaa toivetta Kähkösestä ja tämä signasi 800 000 dollaria halvemmallakin, joten siirtotakarajalle olisi jäänyt enemmän rahaa säästöön. Maalivahtivalmentaja Burke kuitenkin kokee, että Samsonovilla on sauma nostaa tasoaan adinhillmaisesti ohikauden jälkeen ja siksi Ilya on nyt kultainen ritari.

Dorofeyev ja Korczak saivat rajoitetuista vapaista agenteista kahden vuoden jatkosopimukset. Jälkimmäinen on McCrimmonin mukaan täysiverinen NHL-pelaaja ensi kaudella kuten pitääkin eli farmikomennukset ovat unohdettu. Eiköhän Vegas aloita siis kauden kahdeksalla pakilla ylhäällä. Aika odotetusti Korczakin pahvi jäi alle miljoonaan ($825,000), koska hänen neuvotteluasemansa oli vielä heikko, mutta Dorofeyevin hinta kohosi puoli miljoonaa korkeammaksi kuin oletin, vaikka hänelle tosiaan väläytettiin jossain 1,7 miljoonan arvoista vuotuista sopimusta ja todellisuus oli reilut 1,8 miljoonaa dollaria ($1,835,000).

Vegas hankki myös kaksi uutta kenttäpelaajaa. Zach Aston-Reese kamppailee varmaankin 13. hyökkääjän paikasta. Tanner Laczynski sen sijaan lienee HSK:n uusi ykkössentteri ja sellaisen farmimiehistö todella tarvitsi, koska Quinneyn pysymiseen ehjänä ei voi luottaa. Viime kaudella priimaikäinen Laczynski teki Flyersin farmissa 49 ottelussa 44 tehopistettä. Kätisyys on right ja hänet sidottiin saman tien kahdeksi kaudeksi organisaatioon. Aston-Reese sen sijaan teki AHL:ssä pisteitä puoli pistettä per ottelu -tahdilla ja pelasi kolme NHL-peliä Detroitissa.

Kukahan mahtaa lopulta olla viimeinen Vegasista lähtevä alkuperäinen Golden Misfit? Veikkaan Karlssonia. Kolme enää jäljellä kai, Wild Bill, Nabber my Bro ja Theo.

Lisää pelaajia on kai tulossa (ja ehkä menossa poispäinkin), joten jätetään tarkemmat kommentoinnit tuonnemaksi, mutta eniten toistaiseksi harmittaa Marchessaultin ja Cotterin poistumiset. Mutta näillä mennään. Treidatkaa nyt se Connelly jonnekin lihoiksi, mutta ekaksi se pitäisi kai saada sopimukseen...
McCrimmon tosiaan sanoi, että joukkue ei välttämättä ole vielä valmis, mutta tuskinpa ketään kovin merkittävää palasta sisään tuodaan. Veikkaan itse, että Theodore on viimeinen pystyssä pysyvä alkuperäisjäsen, koska hän on Karlssonia kolme vuotta nuorempi. Jos hänelle ei tehtäisi jatkosopimusta, hänet pitäisi laittaa lihoiksi melkeinpä tänä kesänä, mutta siitä ei nyt enää viitteitä ole, kun asiat menivät miten menivät. Uusi sopimus menisi kaksi kautta päällekkäin Pietrangelon umpeutuvan sopimuksen kanssa, joten palkkakaton noustessa siihen pitäisi olla varaa, koska kärkinimistä vain Eichel tarvitsee piakkoin jatkosopimuksen.

Viestin loppuun voisi hahmotella pikaisesti alkavan kauden ketjulotot niin VGK:n (13+8+2) kuin HSK:n osalta:

Dorofeyev 1,8 - Eichel 10 - Stone 9,5
Barbashev 5,0 - Hertl 6,75 - Brisson 0,9
Howden 1,9 - Karlsson 5,8 - Holtz 0,9
Rondbjerg 0,7 - Roy 3,0 - Kolesar 1,4
Denisenko 0,8

Hanifin 7,35 - Pietrangelo 8,8
McNabb 2,85 - Theodore 5,2
Hague 2,3 - Whitecloud 2,75
Hutton 1,0 - Korczak 0,8

Hill 4,9
Samsonov 1,8
= 86,2M

- Rakentaisin ykkösketjun Eichel-Stone kaksikon varaan, koska Stone tarvitsee vikkeläjalkaisen sentterin, joten järkevin optio olisi Eichel, joka saa pelinrakentelun sijaan ottaa suurempaa vastuuta maalinteosta. Viime kaudellakin Stone heräsi tehoilemaan kunnolla vasta joulukuun vaihteessa päästyään Jackin laidalle. Kolmas lenkki voisi olla Dorofeyev, koska tämä tottui pelaamaan jonkin verran Stephensonin ja Stonen kanssa esim. tammikuussa, joten Eichel olisi vielä pykälän parannus Stephensonista
- Hertlkin tarvitsee jalkoja ympärilleen. Koska hän viihtyy itse maskissa hyökkäysalueen hyökkäyspelissä, en laittaisi samaan ketjuun esimerkiksi Howdenia, vaan Barbashevin. Tämä toimisi H3-roolissa hakeutuen tutusti auki b-pisteiden väliin päätypasseja varten ja katkaisisi vastaiskut puolustajien apuna. Playoffeissa Barbashev piristi kutos- ja seiskapeleissä Stephensonin ja Stonen tekemistä tasaviisikoin kakkosketjussa, joten hänellä voisi olla samanlainen vaikutus Hertliinkin. Kolmas lenkki voisi olla Brisson, joka pääsisi nauttimaan ketjukaveriensa tarjoilusta, koska Barbashevkin osaa tekopaikkoja pedata varsinkin transitiohyökkäyksissä. Barbashev ja Hertl myös hoitaisivat myskäämisen Brissonin puolesta
- Holtzin voisi ajaa sisään maanmiehensä laidalla kuten muutkin nuoret ovat tulleet jengiin Karlssonin laidan kautta (Dorofeyev, Brisson). Howden hoitaisi tuossa ketjussa tutusti maalinteon tukitoimet ja Karlsson petaisi paikkoja Holtzille vastustajan viisikon sisään. Karlsson on myös tottunut viime kausina siihen, että hänen vasemmalla laidallaan on leftin (Smith/Dorofeyev/Howden) ja oikealla laidalla rightin kätinen hyökkääjä (Amadio/Marchessault). Howden-Karlsson-Amadio oli Dallas-sarjassa Vegasin tasaisin ketju tasaviisikoin otteluissa 4-7, joten Howden-Karlsson tutkapari saisi täten puolestani jatkaa yhdessä, koska heihin voi luottaa oman pään starteissakin. Nelosketjussa Rondbjerg ottaa itseoikeutetusti Carrierin jättämän paikan. Denisenkoa suojellaan waivereilta 13. hyökkääjänä
- Jos Roy halutaan isompaan rooliin ja Eichelin ympärille rakentaa superketju, ketjut voisivat olla myös tällaiset: Hertl-Eichel-Stone, Barbashev-Roy-Holtz (kopio viime kaudella toimineesta Barbashev-Roy-Marchy -ketjusta), Dorofeyev-Karlsson-Brisson (Karlssonilla kemiaa molempien laiturien kanssa) ja Rondbjerg-Howden-Kolesar (paljon puolustuspään vaativia startteja)

Silver Knights:

Quinney - Laczynski - Aston-Reese
Morelli - Sapovaliv - "Rempal/X1"
"Dzingel" - Brabenec - "Cracknell"
Geertsen - Demek - D'Amato
Guay

Bischoff - Sedoff
Cormier - Mayo
Chayka - X2
Mayer - Fleming

Schmid
Lindbom
Saville
Vikman

****

Kehitysleiri alkoi eilen. Miehitys on tällainen (organisaatioon kuuluvat pelaajat tummennettuina):

2024 DEVELOPMENT CAMP ROSTER

Forwards (25):
Braeden Bowman, Jakub Brabenec, Mathieu Cataford, Trevor Connelly, Jakub Demek, Will Dineen, Tyson Gross, Jordan Gustafson, Ben Hemmerling, Mikael Huchette, Jett Jones, Tyler Kopff, Jacob Mathieu, Connor Milburn, Simon Pinard, Matyas Sapovaliv, Garrett Schifsky, Harrison Scott, Shane Smith, Sloan Stanick, Jack Stockfish, Trent Swick, Kai Uchacz, Zach Urdahl, Lucas Van Vliet

Defensemen (14):
Cade Alami, Artur Cholach, Noah De La Durantaye, Noah Ellis, Joe Fleming, Lukas Gustafsson, Mazden Leslie, Samuel Mayer, Alex Pineau, John Prokop, Christoffer Sedoff, Jozef Viliam Kmec, Abram Wiebe, Austin Zemlak

Goaltenders (5): Marko Bilic, Carl Lindbom, Lennart Neisse, Jesper Vikman, Cameron Whitehead

# Name Position:

1 Cameron Whitehead Goaltender
8 Mathieu Cataford Forward
12 Jakub Brabenec Forward
13 Jakub Demek Forward
24 Trevor Connelly Forward
25 Matyas Sapovaliv Forward
32 Jesper Vikman Goaltender
35 Carl Lindbom Goaltender
36 Lennart Neisse Goaltender
38 Jordan Gustafson Forward
39 Marko Bilic Goaltender
43 Mazden Leslie Defenseman
44 Christoffer Sedoff Defenseman
50 Garrett Schifksy Forward
52 Artur Cholach Defenseman
53 Simon Pinard Forward
54 Cade Alami Defenseman
56 Tyler Kopff Forward
57 Jack Stockfish Forward
62 Noah Ellis Defenseman
63 Ben Hemmerling Forward
67 Lucas Van Vliet Forward
73 Will Dineen Forward
74 Shane Smith Forward
75 Noah De La Durantaye Defenseman
76 Trent Swick Forward
77 Kai Uchacz Forward
78 Harrison Scott Forward
79 Jozef Viliam Kmec Defenseman
80 Lukas Gustafsson Defenseman
82 Abram Wiebe Defenseman
83 Connor Milburn Forward
84 John Prokop Defenseman
85 Braeden Bowman Forward
86 Alex Pineau Defenseman
87 Tyson Gross Forward
88 Zach Urdahl Forward
91 Jett Jones Forward
92 Sloan Stanick Forward
94 Austin Zemlak Defenseman
95 Joe Fleming Defenseman
96 Samuel Mayer Defenseman
97 Jacob Mathieu Forward
98 Mikael Huchette Forward
Ulkopuolelta kutsuttuja pelaajia on siis useita luonnollisesti. Hyökkääjistä Jones toki pelasi HSK:ssakin viime kaudella, mutta hänellä ei taida enää olla voimassa olevaa AHL-pahvia. Sedoff näyttää puolestaan ottaneen uudeksi numerokseen 44:n, kun Hanifin ryösti häneltä 15:n. Kärki ja Uronen eivät mukana ole. Pelaajat harjoittelevat kahdessa joukkueessa ja pelaavat sisäiset harjoitusmatsit vastakkain myöhemmin tänään tiistaina sekä loppuviikosta lauantaina. Oletan, että lauantaiaamupäivän matsi striimataan Youtubeen kuten viime vuonna.

Sedoff kertoi, että luistelu on hänen isoin kehityskohteensa kesällä, koska sitä voi aina parantaa. Leirin tärkein anti on tutustuminen muihin, koska koskaan ei voi tietää sitä, että ketkä heistä ovat tulevaisuuden joukkuetovereita. Cataford puolestaan sanoi, että ensi kausi menee junioreissa, mutta sen jälkeen hän haluaa kilpailla NHL-paikasta mahdollisimman nopeasti. Van Vliet seurasi draftin kotoaan ja agentin soitto paljasti hänelle tulevan seuran, kun draftilähetys oli silloin mainoskatkolla. Koska hän on pelannut nuorempana futista, hän on yksi parhaista ennen pelejä suoritettavassa alkulämpöpallottelussa. Mitä tulee hänen pelaamiseensa jäällä, hän kuvaili itseään kahden suunnan pelaajaksi (eritoten USA:n kehitysohjelmassa vietetty aika valmisti häntä), jolla on hyvä laukaus ja paljon taitoa hyökkäysalueella. Hän mainitsi myös pärjäävänsä karvaajana. Swick kehui huonekaveriaan Connellya hyväksi tyypiksi ja sanoi, että oli hieman hermostunut ennen harjoituksia, koska tempo on kovempi kuin aiemmin. Hän oli ennen Maple Leafs -fani, muttei tietenkään enää. Sapovaliv hauskuutti toimittajia, kun häneltä kysyttiin, että mikä on muuttunut sitten viime näkemän. Hetken mietittyään hän keksi, että hän voitti Memorial Cupin, heh. Hän sanoi myös, että työstää yhä sekä voimatasoja että ensimmäisten luistelupotkujen kiihtyvyyttä. Koska hän yrittää lisätä lihasmassaansa, aterioiden syöminen loppuun on toisinaan vaikeaa, koska ruokaa pitää syödä niin paljon. Koska hän siirtyy ammattilaiseksi ensi kaudella, hän aikoo lentää Vegasiin jo elokuun alussa treenaamaan paikallisten valmentajien kanssa.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
- Jos Roy halutaan isompaan rooliin ja Eichelin ympärille rakentaa superketju, ketjut voisivat olla myös tällaiset: Hertl-Eichel-Stone, Barbashev-Roy-Holtz (kopio viime kaudella toimineesta Barbashev-Roy-Marchy -ketjusta), Dorofeyev-Karlsson-Brisson (Karlssonilla kemiaa molempien laiturien kanssa) ja Rondbjerg-Howden-Kolesar (paljon puolustuspään vaativia startteja)
Aika hälyttävän kevyeltä näyttää tosiaan tuo Kultaritareiden laituriosasto Stonea ja ehkä Barbashevia lukuun ottamatta. Pidän näistä yllä siteeratuista ketjuista enemmän.

Kiitos @Salming taas kattavista analyyseistä! Tosiaan, vielä voi miehistö elää ennen kuin kausi alkaa, toivottavasti ainakin muutamien uusien ja parempien laitureiden myötä.
 
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights
Minäkin olen huolissani tuosta laituriosastosta. Mikäli vahvistuksia ei ennen kauden alkua tule, niin vaaditaan aikamoista tasonnostoa/kehitysaskelia erityisesti Dorofeyevilta ja Brissonilta. Jotenkin en näe sellaiseen potentiaalia kummassakaan, mutta olisihan se hienoa, että joku oma hyökkääjävaraus löysi kunnolla läpi Vegasissa pelatessaan. Vaikkapa sitten vain ollakseen arvokkaampi kauppatavara siirtotakarajalla, jolloin laituriosastoa tullaan viimeistään vahvistamaan joillain kokeneemmilla pelaajilla. Toki pleijareihin oikeuttava sarjasijoitus pitäisi ensin saavuttaa, mutta onneksi puolustus- ja keskushyökkääjäosasto ovat niin vahvoja, että, ilman loukkaantumissumaa, pleijareihin on hyvät saumat päästä.

Varaustilaisuudessa otettiin Connelly ja se oli arveluttavaa siinäkin mielessä, että pääsääntöisesti Vegas on käyttänyt varattuja, nuoria pelaajia hyvin pian kauppatavarana ja nyt usea potentiaalinen kauppakumppani saattaa suhtautua kriittisesti miekkoseen, mikäli häntä tarjotaan vastineeksi jossain tulevassa kaupassa. Ilmeisesti Connellyn potentiaali nähtiin niin korkeana, että toive on, että lähitulevaisuudessa taso (ja sitä kautta arvo) nousee niin korkealle, että hänestä saatava vastine tulee olemaan silti parempi kuin esim. Eisermanista, joka olisi ollut myös tarjolla draftissa.

Marchessaultia tulee ikävä sekä pelillisesti että yhtenä keskeisimmistä joukkueen "hengenluojista" . Olisi suonut Marchessaultin saavan päättää uransa Vegasissa, kun pelin taso ei ole osoittanut mitään pikaisia hiipumisen merkkejä, eikä hintalappu olisi ollut ylitsepääsemätön. Mutta ehkä Marchessault, kun melkein kaikki muutkin alkuperäiset ritarit, kuten hyvä frendinsä Smith, on jo aiemmin treidattu, ei pitänyt itsekään enää olennaisena jatkaa Veagasissa loppuraansa. Joka tapauksessa mestarijoukkueen suurimman sankarin menetys on eräänlainen yhden aikakauden loppu ja pikkuhiljaa on alettava ihan uuden rungon rakentaminen, jotta jatkuva mestaruustaistelu olisi realismia.
 
Viimeksi muokattu:

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Mutta ehkä Marchessault, kun melkein kaikki muutkin alkuperäiset ritarit, kuten hyvä frendinsä Smith, on jo aiemmin treidattu, ei pitänyt itsekään enää olennaisena jatkaa Veagasissa loppuraansa.
Hyvä huomio. Jäähyväisviesti on linkin takana.
Kiitos @Salming taas kattavista analyyseistä! Tosiaan, vielä voi miehistö elää ennen kuin kausi alkaa, toivottavasti ainakin muutamien uusien ja parempien laitureiden myötä.
V. Olofssonhan sieltä paukahti miljoonalla vuodeksi. Hän teki toissa kaudella 28 maalia, mutta viime kausi oli vaikeampi. Kakkosylivoiman oikeaan siipeen laukojan paikalle häntä varmaan ainakin sovitellaan. Se saattaa tarkoittaa sitä, että waivervapaa Brisson aloittaa farmissa ja nostetaan ensimmäisenä ylös. Ylempiin ketjuhahmotelmiin sovittelisin Olofssonia juuri BB:n paikalle. Vähän vaikuttaa siltä, että Marchessaultin mättämät 42 maalia pyritään tosiaan korvaamaan useammalla arpalipukkeella (Olofsson, Holtz, Dorofeyev, Brisson). Aika näyttää sen, että korvaako määrä laadun.

Olofssonin lisäksi Vegas täydensi AHL-miehistöään parilla kiekkoilijalla. Robert Hägg on puolustava puolustaja, joka teki Gullsille 12 tehopistettä 47 ottelussa viime kaudella. Alakerta kaipaisi ennemmin rightin kiekollista puolustajaa kuin yhtä tasapaksua leftiä lisää, joten en innostu tuosta hankinnasta yhtään. Callahan Burke on sen sijaan hyvä haku Eaglesista ja paikkaa KHL:ään siirtyvää Rempalia kärkiketjuissa. Viime kaudella hän iski 39 tehopistettä 57 pelissä.

Otteluohjelma julkaistiin eilen myös. Syyskausi on kotipainotteinen ja viime kauden tapaan kevätpuolella on enemmän vierasmatseja. Itärannikon kiertue on tänäkin vuonna vasta tammi-helmikuun vaihteessa, mutta Kanadan pitkä kiertue on palautettu yhden kauden kokeilun jälkeen helmikuun lopusta marraskuulle. Viiden pelin reissu on kauden pisin ja marraskuussa on muutenkin vain kolme kotipeliä ennen kuun vaihdetta. Kausi alkaa kotona Coloradoa vastaan. Uudenvuodenaaton päiväpelissä kylään saapuu Montreal ja se on myös syyskauden ainoa parhaaseen katseluaikaan tuleva ottelu Suomessa. Maaliskuun puolivälissä samana viikonloppuna Vegas pelaa puolestaan päiväpelit Buffalossa ja Detroitissa, mutta noiden kolmen pelin lisäksi ainakaan alustavasti muita aikaisia pelejä ei ole luvassa. Perättäisten päivien pelejä on 13 kappaletta ja se on linjassa viime kauteen. Mestaruuskaudellahan niitä oli vain seitsemän.



Yllätyin iloisesti, että tänä vuonna kehitysleirin ensimmäinenkin sisäinen harjoituspeli striimattiin, joten katsoin sen. Punaisella joukkueella vaikutti olevan paperilla parempi puolustus ja valkoisilla hyökkäys.

Punainen joukkue:

73 Will Dineen - 25 Matyas Sapovaliv - 63 Ben Hemmerling
92 Sloan Stanick - 91 Jett Jones - 98 Mikael Huchette
76 Trent Swick - 87 Tyson Gross - 50 Garrett Schifksy
97 Jacob Mathieu - 56 Tyler Kopff - 57 Jack Stockfish

96 Samuel Mayer - 44 Christoffer Sedoff
82 Abram Wiebe - 62 Noah Ellis
80 Lukas Gustafsson - 43 Mazden Leslie
84 John Prokop

35 Carl Lindbom
39 Marko Bilic

Valkoinen joukkue:

24 Trevor Connelly - 12 Jakub Brabenec - 8 Mathieu Cataford
53 Simon Pinard - 13 Jakub Demek - 85 Braeden Bowman
74 Shane Smith - 77 Kai Uchacz - 67 Lucas Van Vliet
78 Harrison Scott - 83 Connor Milburn - 88 Zach Urdahl

52 Artur Cholach - 95 Joe Fleming
75 Noah De La Durantaye - 79 Jozef Viliam Kmec
94 Austin Zemlak - 86 Alex Pineau
54 Cade Alami

32 Jesper Vikman
36 Lennart Neisse

Kokoonpanon ulkopuolella:

1 Cameron Whitehead G
38 Jordan Gustafson F

Gustafsonin piti kaiketi olla Dineenin paikalla punaisten ykkösketjussa, mutta hän jäi lopulta sivuun. Viime vuonnakaan hän ei vaivojen takia pelannut kehitysleirillä tai tulokasturnauksessa. Matsi päättyi punaisten 5-2 voittoon. Kaikki maalit tehtiin toisessa erässä. 1-0 maalissa Kmec menetti kiekon oman maalin takana, kun Hemmerling ja Dineen karvasivat sen yhdessä tuumin pois. Sedoff laukoi viivasta kohti maalia, Dineen ohjasi slotista kiekon vasempaan laitaan Mayerin lapaan ja tämä päätti aktivoitumisensa tarkkaan laukaukseen takakulmaan ohi Vikmanin. 2-0 maalikin syntyi hyökkäysalueen riistosta, kun Cholach menetti paineen alla kiekon Grossille ja Gustafsson latasi jatkotilanteesta kiekon sisään b-pisteiden välistä. 2-1 kavennusta edelsi punaisten 4v2-hyökkäys, mutta Catafordin upea takakarvaus käänsi pelin suunnan ja valkoiset saivat 3v1-vastaiskun. Brabenec ja Connelly namuttelivat kiekon takamiehelle ja Fleming sai lakaista kiekon käytännössä tyhjiin, kun Lindbom ja Ellis oli viety kahville kahdella keskilinjan puhkoneella syötöllä. 2-2 tasoituksessa Connelly dumppasi kiekon syvään ja meni vaihtoon. Wiebe ehti paikalle ensin, mutta Bowman karvasi häneltä kiekon ja alusti tekopaikan sitten maalin takaa luukulle liukuneelle Pinardille, joka ohitti Bilicin varmasti.

Voittomaalissa pari minuuttia ennen toista taukoa Sedoff kaivoi kiekon omille pitkän puolustusjakson päätteeksi kulmassa. Jones spurttasi heti pystyyn ja keskialueelta Stanick jatkoi Sedoffin avauksen eteenpäin Jonesin lapaan. Pehmeä lätty putosi pakkien selustaan ja viimeistely läpiajosta kämmeneltä vasempaan yläkulmaan oli kliininen. Wiebe alusti 4-2 maalin, kun hän voitti kuihtuneen vastaiskun päätteeksi kulmaväännön Pineauta vastaan ja kaivoi kiekon keskustaan. Kopff laukoi kohti maalia ja maskiin ehtinyt Stockfish käänsi irtokiekon sisään. Viimeisessä maalissa heti perään Fleming oli lähdössä vastaiskuun, mutta menetti kiekon keskialueella ruuhkabussissa. Kopff laukoi käännöstä kiekon tarkasti vasemmasta laidasta verkkoon

Havainnot kahdesta ensimmäisestä erästä:

- Aloitetaan hyökkääjistä. Connelly näytti heti avausvaihdossa luisteluvoimaansa ja piinaavuuttaan kärkikarvaajana. Hän melkein ehti päätydumppauksen perään ensimmäisenä, mutta Sedoff kuitenkin ennätti siirtää paineen alta kiekon ykkösellä ränniin, jossa oli vastassa Dineen ja tämä sitten jatkoi tutusti kiekon pelin puolen pistelinjalle tarjonnan tehneelle Sapovalille, jonka kautta punaiset pääsivät omista ulos. Lähetyksessä Connellya verrattiin Kyle Connoriin ja kuulemma hän itsekin pitää tätä verrokkinaan. Myöhemmin erässä hän tuli laitakahinasta voittajana ulos hyökkäysalueella itseään Sapovalivia vastaan ja petasi vetopaikan painottomalta puolelta nousseelle Flemingille, mutta kuti kilpistyi blokkiin. Maalin takaa puolestaan Connelly löysi syötöllään maalin kulmalta Brabenecin, joka lakaisi syötöstä ohi, vaikka etukulma olisi ollut hetkellisesti yllättävän auki. Tuossa vaihdossa ilmeni pelintekotaito, jota McCrimmonkin kehui. Kakkoserässä Connelly kirjasi tosiaan ykkössyötön 2-1 kavennukseen. Yhden kosketuksen pudotus takamiehelle Flemingille Brabenecin poikittaissyötön jälkeen oli eliittitason peliteko.
- Pinard oli melko näkyvä. Avauskympillä ensin suorahyökkäyksessä rightin laituripartreni Bowman lähetti poikittaissyötön ja Pinard laukoi suoraluistelusta vasemmasta laidasta logoon. Hetken päästä puolestaan Demekin poikittaissyötöstä hän tykitti one-timerin seinille. Viime kauteen verrattuna halukkuus ratkaista itse oli siis kasvanut, kun Pinard tunnetaan enemmän syöttelijänä. 2-2 maalinkin Pinard sai tililleen, kun one-timer ohitti Bilicin Bowmanin päätypassista. Laukauksessa oli ruutia, joten kun se on parantunut, toki Pinard sitä tällöin haluaa enemmän käyttääkin
- Mitä tulee ketjukaveri Demekiin, tämä tuntui olevan vaihdosta toiseen ihan hyvin pelissä kiinni, mutta syöttötarkkuus vaihteli ja hän ehkä turhaan pakotti peliä toisinaan, mutta luistin kulki mukavasti ja 32. minuutillakin hän murtautui itse puolustajien välistä hyökkäysalueella vetopaikkaan suunnanmuutoshyökkäyksessä. Toiseen Jakubiin eli Brabeneciin verrattuna hän oli valkoisten kärkisenttereistä minusta parempi
- Cataford edisti luotettavasti yhä peliä siniviivojen välissä käyttäen hyväkseen ketjutovereitaan keskialueen ylityksissä. 18. minuutilla mm. hän jatkoi kiekon oikeasta laidasta keskelle Demekin lapaan ja tämä päätti suorahyökkäyksen laukomalla Lindbomin torsoon. Pidin myös Catafordin intensiteetistä. 19. minuutilla hän karvasi kiekon todella terävästi Ellisilta vasemmassa kulmassa, muttei saanut alustettua vetopaikkaa luukulle ketjutovereilleen. Parissa AHL-matsissa karvaaminen oli heikkous, koska hän oli aina myöhässä, mutta nyt vaikutti siltä, että hän oli saanut lisää räjähtävyyttä ensimmäisiin potkuihinsa! Se näkyi myös 2-1 maalia ennen, kun hän jaksoi polkea alaspäin katkomaan 4v2-vastaiskun takakarvaamalla. Samaisella 26. minuutilla hän syötti puolestaan hetkeä aiemmin päädystä slottiin Connellylle, mutta tämän kuti blokattiin. Voi silti olla, että Cataford ja Connelly pelaavat tulevaisuudessa yhdessä, koska pientä kemiaa heidän välilleen jo näytti rakentuvan
- Van Vliet on tosiaan raakile kuten aiemmin mainitsin. Esimerkiksi avauskympillä kun hän keskialueen käännöstä yritti murtautua sisään vasemmasta laidasta, Stanick kiilasi kiekon häneltä pois sivupaineellaan siniviivan ylityksen jälkeen. Van Vlietilla tuntui muutenkin olevan vähän kiire ja hän huitoi siirtokiekkoja vain johonkin suuntaan. Avauserän lopussa hän puolestaan yritti haastaa keskikaistalla Prokopia, mutta tämä tökkäsi kiekon ongelmitta lavasta pois. 29. minuutilla Van Vliet kaivoi kiekon kulmasta itselleen ja liikkui kohti slottia, mutta kiekko lyötiin silloinkin irti lavasta. Van Vliet haki sen keskialueelta ja oli vuorostaan menettää Grossin sivupainetta vastaan, joten hän kaipaa fysiikan lisäksi kehitystä pelinopeuteensa aivojen osalta, jotta hän kykenee havainnoimaan ympäristöään paremmin ja luopumaan kiekosta ajoissa
- Swick laukoi päätöserässä kertaalleen logoon vasemmasta laidasta pystysyötön jälkeen ja oli värkkäämässä neljättä maalia siirtäen keskialueella vastaiskun alkuvaiheissa kiekkoa poikittain eteenpäin, joten tuossa näkyi ohut viite hänen pelisilmästään. Muutoin hän ei ihmeemmin pompannut esiin laiturina. Vaikuttaa siltä, että hän on nimenomaan enemmän vasen laituri kuin sentteri, koska Kitchenerissäkin hän oli sillä pelipaikalla monesti katsomassani vaihtokavalkadissa eikä ottanut juuri aloituksia
- Hemmerlingille haettiin vaihdosta toiseen avauksia takasiniselle. Vartin kohdalla hän onnistui haltuunotossa ja pysyi kiekossa kiinni sen jälkeen vasemmassa kulmassa, josta hän petasi tekopaikan toiseen aaltoon Sapovaliville, mutta tämä paukutti seinille slotista. Muutoin sitten Hemmerlingin haltuunotot jättivät toivomisen varaa tai hän tyytyi ohjaamaan kiekon syvään. Plussaa hänelle voi antaa avausmaalin alustuksesta, kun hän karvasi kiekon terhakkaasti pois Kmecilta yhdessä Dineenin kanssa, joten mailapaine oli minusta ihan tyydyttävällä tasolla. Päätöserässä 2v1-vastaiskussa Hemmerling myös petasi avopaikan takatolpalle Sapovaliville, mutta veskari ryösti tämän. Sapovalivin paras näyte oli kiekonriisto pelin puolivälissä aitioiden edessä ja siitä seurasi nopea 2v1-tilanne, mutta Mayer ei poikittaissyötöstä saanut Vikmania ohitetuksi
- Stanick väläytti avauserän alussa suoraluistelunopeuttaan päästen keskialueen käännöstä puolittaiseen läpiajoon, mutta kuti kilpistyi Vikmaniin. Ensimmäiset potkut olivat dynaamiset leftin laitahyökkääjällä. Lättysyöttö Jonesin osumaan oli myös osoitus potentiaalista.
- Jones näytti tässä seurassa intensiteetiltään pätevältä ja operoi keskikaistalla ihan OK kahteen suuntaan, mutta AHL:ssahan hän oli yksi hitaimmista luistelijoista. Kakkoserässä hän katkoi syötön keskustassa käynnistäen 2v1-vastaiskun, mutta Stanick laukoi itse ohi etualakulman Vikmanin torjunnan kautta. Hetken päästä hän teki toisen mainion riiston omissa ja vastaiskusta alusti tekopaikan maalin kulmalle Huchettelle, mutta syöttö selän takaa jäi vähän jalkoihin eikä viimeistely siksi onnistunut. Jones nosti kuitenkin osakkeitaan jonkun verran papereissani 3-2 maalinkin vuoksi ja voisi olla ihan siedettävä nelossentteri tällä kaudella HSK:ssa, vaikka ainakin viime kaudella hän oli vielä turhan isossa roolissa
- Stockfishilla oli vahva maila. Hän oli patukkamainen rightin voimahyökkääjä, joka oli hyvä laitojen lähellä kamppailemaan eikä hyytynyt kovin paljoa vaihtojen sisällä, vaan jaksoi puurtaa. Nelosketjun vasen laituri Mathieu puolestaan pisti hänkin kaiken likoon vaihdosta toiseen, meni ahtaisiin väleihin ja takakarvasi kurinalaisesti. Jatkuvaa mailalla koputtelua oli ilo katsoa ja onhan hänellä kohtalaiset fyysiset ominaisuudet. Punaisten kolmossentteri Gross oli sentteriversio Stockfishista, mutta aika köykäinen kaveri kiekollisena operoimaan ruuhkabussissa. Hienosti hän silti alusti 2-0 osuman karvauksellaan. Nelossentteri Kopff livahti vartin kohdalla vuorostaan puolittaiseen läpiajoon vasemmasta laidasta Mayerin pystysyötöstä, kun Pineau sijoittui liian keskelle siniviivaa puolustaessaan, mutta laukaus oli osoitteeton. Kakkoserän alussa hän osoitti toistamiseen saippuamaisuuttaan kierähtäen hyökkäysalueen kulmassa irti vartioijastaan (taisi olla Cholach) ja pudottamalla kiekon onnistuneesti siniviivaan. Schifksyn jalat puolestaan tikkasivat pari kertaa terävästi, kun hän kiihdytti liikkeelle. Hän kykeni myös ahtaan tilan peleihin keskialueella vuotamatta kiekollisena
- Uchacz oli pehmeäkätinen valkoisten kolmossentteri, joka leikkasi 18. minuutilla vasemmasta laidasta keskustaan taitavasti luoden itselleen vetopaikan suorahyökkäyksessä, mutta Lindbom poimi rannelaukauksen hanskaansa. Hän muistutti T.J. Tynania pelityyliltään ja rakensikin kakkoserän alussa tekopaikan vasemmasta laidasta yhdellä tatsilla keskustaan, mutta Smith laukoi päätyverkkoon

- Puolustajista Mayer vastasi avausmaalista toisessa erässä ja liikkui sulavasti ympäri hyökkäysaluetta. Hän vaikuttaa hyvältä kiinnitykseltä Silver Knightsin alakertaan, koska kiekonkäsittely oli mainiota. Avauserässäkin hän jo katkaisi yhden purun siniviivassa, nousi vastaliikkeellä oikeaa laitaa pitkin maalin kulmalle ja petasi sitten vetopaikan maalin eteen, mutta hyökkääjän kuti jäi piippuun. Eikä kovuuttakaan puutu, kun samassa vaihdossa hän piti punaviivan hienosti kiinni taklaamalla syöttöä vastaanottaneen laiturin jään pintaan tylysti. Hän sanoikin myöhemmin haastattelussa, että pitää fyysisestä pelistä. Vartin kohdalla Mayer puolestaan nousi taas esiin hyökkäyssiniviivasta eikä Smith oikein pysynyt perässä, vaan jäi väärälle puolelle, kun Mayer kurvasi röyhkeästi kiekkoa suojaten keskustaan ja laukoi päin maalinedusruuhkaa. Tuossakin vaihdossa hän heti perään pysäytti orastavan vastaiskun jämäkällä katkolla punaviivalla. Mayer oli heittämällä kaukalon paras puolustaja siis ja hänessä oli vähän kimmotimosmaisuutta, vaikka tämän pelinumero onkin Sedoffilla



- Sedoff ei esittänyt mitään ihmeellistä. Hän tuli rutiinilla jalkavasti kärkikarvaajan ohitse useasti ja joko avasi pystyyn tai voitti itse punaviivan ja dumppasi kiekon sitten sywään. Ammattimiehen eleetöntä suorittamista. Lähetyksessä sanottiin, että Sedoffin pelaamista oli verrattu ilmeisesti joissain piireissä Whitecloudiin. En välttämättä itse allekirjoita sitä, koska onhan Zach selkeästikin parempi kaivamaan kiekkoja laidan lähettyvillä, vaikka 3-2 maalissa Sedoffkin siinä onnistui, mutta toki yleisluistelutaito, pelin rytmittäminen ja avaussyöttöjen laatu puoltavat verrokkiutta
- Ellisin pystysyötöt olivat mukavan painavia. Eräskin oli niin jämäkkä, että Hemmerling sössi haltuunoton takasinisellä. Paineen alta lähdöt sujuivat aika hyvin Wieben kanssa ja he rytmittivät mielestäni avauspelaamista kaikkein parhaiten malttaen palautella kiekkoa toisilleen ja ohittaen siten kärkikarvaajan, jos avauspaikkaa pystyyn ei ollut. Avauserän alkupuolellakin Ellis hienosti "kusetti" kärkikarvaajaa kääntymällä paineen alta takaisin kohti omaa maalia käyttämällä kiekon rystypuolelta laidassa. Wiebe puolestaan oli hyökkäyssiniviivassa edelleen aika hyvä saamaan vetolinjan auki maalille pienellä sivuttaistanssilla. Yksi virhe Ellisille sattui pelin puolivälissä, kun hän luisteli ohi kiekosta puolustettuaan eteenpäin ja valkoisten nelosketjun vikkelä laituri Urdahl polki karkuun, mutta Bilic torjui längiuiton. Wiebe puolestaan mokasi 2-2 tasoituksessa vuotaen paineen alla maalin takana ja kiekonmenetys kostautui heti. Hän paikkasi erheensä 4-2 maalin esityöllä.
- Cholach jätti haljun maun. Puolustussiniviivan pitämisessä hän valui vähän liikaa ja irtokiekkoihin ehtimisessä kulmiin oli välillä puutteita eikä hän ehtinyt jalkanopeuden puutteen takia tehdä stoppeja. 2-0 maalissa hän ei myöskään pystynyt tulemaan kiekkoa suojaamalla pois kärkikarvaajan Grossin paineen alta, vaan liukui vain niin hitaasti, että vihulainen riisui hänet kiekosta ja loppu oli historiaa. Flemingista jäi mieleen lähinnä se 5-2 maalia edeltänyt kiekonmenetys, joka ei toki täysin hänen piikkiinsä mennyt, kun syöttö tuli jalkoihin osittain, mutta sanotaanko näin, että yhä hänellä on petrattavaa siinä, että hän luopuu kiekosta ajoissa
- Kmecilla oli pehmeä kosketus kiekkoon, mutta aika pienikokoinen rightin puolustaja hän oli ja siten heiteltävissä oman alueen kamppailuissa kuin tietynvärinen lakana. Avausmaalissakin hänen kiekonmenetyksensä päädyssä johti takaiskuun. Pineau oli aika samasta puusta veistetty, mutta keskivartaloltaan vähän vankempi ja lisäksi hän suoriutui minusta paineen alla melko ehjästi varsinkin avauserässä siirtäen rystypuoleltakin ongelmitta kiekkoa eteenpäin sitä menettämättä samalla, kun hän vastaanotti taklauksen. Sen sijaan siniviivan puolustamisessa jalkanopeuden puute näkyi mm. avauserässä, kun Kopff livahti hänen ohitseen laidan puolelta puolittain karkuun. Pakkipari Zemlak menetti kiekon puolivälissä iltapäivää aitioiden edessä Sapovalivin painetta vastaan aiheuttaen 2v1-tilanteen omiin
- De La Durantaye tykkäsi toimittaa kiekkoa maalille siniviivan vasemmasta kulmasta heti, kun väylä oli auki, mutta laukaukset olivat epätarkkoja ja löysiä. Toisaalta sitten kakkoserän alussa hän puolusti hyvin Sapovalivin punnerruksen laidan puolelta maalille ja piti tämän pistelinjan ulkopuolella pakottaen rystylaukaukseen pienestä kulmasta. Alamilla oli pitkä maila ja hän oli köyhempi versio Ellisista. Luistelu oli raskaahkoa ja profiili toi mieleen myös T. Myersin, kun hän laittoi Huchetten kertaalleen istumaan taklauksellaan laidassa. Gustafsson teki 2-0 osuman tarkalla laukauksellaan riiston jälkeen, muttei muuten ihmeemmin pompannut silmille, vaan vaikutti aika tasapaksulta leftin puolustajalta. Pakkipari Leslie oli heiveröinen right, jolla oli boksaamisessa vähän ongelmia pari kertaa maalin edessä raamikkaita hyökkääjiä vastaan

- Lindbom kommentoi matsin jälkeen, että hän kehittyi viime kaudella pelin lukemisessa ja sai myös lisää räjähtävyyttä jalkoihinsa. Hän kokee olevansa nyt valmis siirtymään Pohjois-Amerikkaan pelaamaan. Hän myös kehui Burkea maalivahtivalmentajana sanoen sen, että tästä huomaa heti, että tämä osaa asiansa ja Lindbom ajattelee maalivahtipelaamisen perusasioista hyvin samalla tavoin. Burke myös näkee Lindbomista heti, jos tämä takeltelee ja osaa ehdottaa kokeiltavaksi jotain pientä muutosta. Viime kauden maalivahtipartneri Lagace antoi myös tipsejä Pohjois-Amerikkaan siirtymiseen, koska hänhän pelasi aikoinaan Vegasissa avauskaudella joitain matseja tuuraajana. Itse pelissä Lindbom piti nollat 30 minuutissa peruskopeilla. Maaliin vaihdettu Bilic aloitti iltansa puolestaan pysäyttämällä Urdahlin läpiajon. Hän piti hyvin längit kiinni pienessä sivuttaisliikkeessä rystyuittoa vastaan. Bilickaan ei ollut koolla pilattu. Valkoistenkaan veskareista ei oikein jäänyt mitään kommentoitavaa mieleen, kun keskityin kenttäpelaajiin, mutta päätöserässä Neisse venyi upeaan atleettiseen torjuntaan sivuttaisliikkeessä, kun Hemmerling ja Sapovaliv hyökkäsivät kahdella yhtä vastaan
 
Viimeksi muokattu:

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
V. Olofssonhan sieltä paukahti miljoonalla vuodeksi. Hän teki toissa kaudella 28 maalia, mutta viime kausi oli vaikeampi. Kakkosylivoiman oikeaan siipeen laukojan paikalle häntä varmaan ainakin sovitellaan. Se saattaa tarkoittaa sitä, että waivervapaa Brisson aloittaa farmissa ja nostetaan ensimmäisenä ylös. Ylempiin ketjuhahmotelmiin sovittelisin Olofssonia juuri BB:n paikalle. Vähän vaikuttaa siltä, että Marchessaultin mättämät 42 maalia pyritään tosiaan korvaamaan useammalla arpalipukkeella (Olofsson, Holtz, Dorofeyev, Brisson). Aika näyttää sen, että korvaako määrä laadun.
Minäkin alustavasti pidän Olofssonista. Muutama vuosi sittenhän hän taisi iskeä ylivoimalla maaleja hihnalta, joten miestä voisi kokeilla tosiaan ylivoimalla, josko se vanha suonenveto iskisi uudestaan. Vaarana on tietenkin se, että se piikki on jo mennyt aikaa sitten ohi, ja miehestä tulee taas yksi lisä harmaaseen massaan.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Toinen treenimatsi päättyi punaisten voittoon 5-4. He olivat muuttaneet ketjuja siten, että Swick nousi ykkösketjun vasempaan laitaan Sapovalivin ja Hemmerlingin rinnalla, Kopff paikkasi kolmosketjun laidassa Swickia ja Mathieu sai tilaisuutensa kakkosketjun vasempana laiturina. Valkoisessa tiimissä ketjut olivat muuten samat, mutta punaisesta joukkueesta Stockfish siirtyi ykkösketjun laitaan Connellyn tilalle, kun tämä huilasi. J. Gustafssonia ei nähty askissa tässäkään pelissä.

Kmec vei valkoiset 1-0 johtoon komealla pujottelullaan päästä päähän 1-4 trapia vastaan. Hän hassutti kärkikarvaajan ja sitten mursi vauhdilla hyökkäyssiniviivan valuvaa trapia vastaan. Hän kikkaili itsensä kahden pelaajan välistä vetopaikkaan ja jäänuoliainen ohitti vähän helposti Whiteheadin. Zemlak oli vaihtanut valkoisista punaisiin ja oli ainakin toinen niistä pelureista, joka puolusti tilanteessa pehmeästi. Osuma oli oiva osoitus Kmecin luistelutaitavuudesta. 2-0 maali syntyi 3v2-vastaiskusta. Stockfish antoi keskialueelta lätyn Sedoffin ja Mayerin taakse ja Cataford viimeisteli puolittaisesta läpiajosta tarkasti yläkulmaan, kun Sedoff ei saanut lyötyä lättyä katki ilmasta. Kopff H3:na puolestaan jäi alakynteen siniviivan tuntumassa alaspäin tultaessa eikä ehtinyt merkkaamaan Catafordia takapaineellaan. Oiva sisääntulo Stockfishilta siis ykkösketjuun valkoisessa joukkueessa.





Punaiset tasoittivat 2-2:een tekemällä kaksi seuraavaa maalia. Ensin Stockfish kuljetti umpikujaan keskialueella. Huchette teki katkon punaviivalla ja käännöstä Kopff naulasi tarkasti alakulmaan suoran laukauksen ohi Vikmanin. Tasoitus osuma oli Vikmanin syytä, kun 3v3-hyökkäyksessä Grossin laukaus kaukaa oikeasta laidasta livahti sisään. Valkoiset palasivat 3-2 johtoon Van Vlietin viikon parhaalla suorituksella. Hän mursi siniviivan viistokuljetuksella L. Gustafssonin sivupaineesta huolimatta. Veto/syöttö maalille ei tuottanut heti tulosta, mutta jatkopeli maalinedusruuhkasta kylläkin, kun VV itse tökkäsi kiekon sisään Whiteheadin pyörittyä jäässä. Whitehead toki sitten paikkasi paria ehkä hivenen helppoa maalia nollaamalla Scottin läpiajon, kun hän pysyi hyvin mukana sivuttaisliikkeessä. Punaiset tasoittivat 3-3:een staattisesta päätyväännöstä. Swick ja Dineen kaivoivat kiekon siniviivaan, josta Leslie laukoi heti maalille. Swick ehti liikkua päädystä takaisin maalin eteen ja käänsi reboundin sisään osoittaen maalineduspelaamisen taitojaan.

Punaisten johtomaali syntyi 3v2-vastaiskusta, kun Stanick laukoi takamiehen paikalta tarkan rannelaukauksen takakulmaan hieman kuten Kopff kakkoserässä. 3-5 osumassa Sedoffin viivatoimitus tuotti irtokiekon, jonka Jones löi ilmasta sisään. Kopff teki hänen kanssaan kurinalaisesti maalinteon tukitoimia, joten HAHP:n rakenne oli kuosissa ja silloin kannattikin laukoa maalille kuten Sedoff teki. Avauserässä puolestaan Sedoffin kuti jäi blokkiin ja sitä seurasi 1v1-vastaisku omiin, mutta hyvin hän tuuppasi Catafordin kumoon tylysti, joten ehkä kaksinkamppailukovuuskin on vähän mennyt eteenpäin parissa kuukaudessa. En yllättyisi, jos hän debytoisi änärissä ensi kaudella loukkaantumissumassa, koska hän sai taas striimissä ylistystä kypsyydestään. Mitä tulee sitten valkoisten toiseen veskariin Neißeen, tämä väläytti taas atleettisuuttaan pysättämällä yhden 2v0-hyökkäyksen Jonesia ja jotain toista peluria vastaan. Jonesin laukauksen jälkeisen paluukiekon hän pysäytti hasekmaisesti jään pinnasta. Ehkä 17-vuotiaalle saksalaisveskarille voisi tarjota AHL-pahvia, jos se on sallittua ja lähettää ECHL:ään. Valkoiset kavensivat vielä kuudella viittä vastaan, kun Cataford syötti vasemmasta siivestä päätyyn ja Brabenec jatkoi ykkösellä slottiin Pinardille, joka tinttasi one-timerin ohi Lindbomin. Pinardin kehittynyt kuti toi tulosta ja Brabenec tarjoili tarkan päätysyötön, jollaisia hän antoi kevätkaudella AHL:ssä ylivoimalla Rondbjergillekin. Tuo päätypelaajan rooli ylivoimalla onkin mielestäni hänelle kaikkein paras jatkoa ajatellen.

Tuon toisen treenimatsin katsomisen lisäksi olen kuunnellut pitkin viikkoa pelaajahaastatteluja. Pelaajakehityspomo Nichol sanoi, että Sapovaliv ja Whitehead ovat saaneet arvokasta kokemusta esiinnyttyään kovissa paikoissa männä kaudella. Whitehead tarjosi tulokkaana NCAA:ssa useana iltana voittosauman jengilleen. Kovissa paikoissa olemisella Nichol oletettavasti viittasi siihen, että noissa muutamissa peleissä on ollut aika hurjasti yleisöä kuten taisin jossain vaiheessa tässä ketjussa aiemmin mainita. Hallumin kuntoutus polvivammasta on puolestaan edellä aikataulua. Hallum itse käväisi striimissä vieraana toisella erätauolla lauantaina. Hänen kämppiksensä ja joukkuetoverinsa Michiganista G. Schifksy oli yksi leirille kutsutuista pelaajista. Tämä pelaa Xboxia, mutta Hallum ei juuri välitä videopeleistä. Kuntoutuksen aikana hän on hankkinut lihasta lisää. N. Ellisista on tullut kehitysleirien kautta yksi hänen ystävistään, vaikka he tunsivat jo aiemmin hieman, mutta suhde on syventynyt. Ellis on kotoisin samalta alueelta. Carriern tavoin Hallum rentoutuu kalastamalla, joten siinä on sitten tulevaisuuden korvike täyttämään Carrierin jättämää kalastusaukkoa.

Nichol taas korosti sitä, että vanhempien pelaajien tulee olla esimerkin näyttäjiä leirillä ja sitä kautta vuodesta toiseen kapula siirtyy ikään kuin eteenpäin. "Kokeneemmat" pelaajatkin itse sitä toitottivat noissa haastatteluissa, että he haluavat olla johtajia. Tuo on hieno nähdä kehitysleireillä vuodesta toiseen, että tavallaan vanhin ikäluokka ottaa automaattisesti johtajaroolia. Lindbomin haasteena siirryttäessä Euroopasta P-Amerikkaan ovat puolestaan lisääntyvät laukausmäärät ja eritoten viisikon sisältä tulee enemmän vetoja, koska SHL on niin hyvä puolustusliiga, ettei siellä tule niin paljoa sellaisia vetoja. Lisäksi liikkuva maski on AHL:ssä parempaa.

Demek sanoi, että hänelle oli oppivaista nähdä Eichelin harjoitteita jäällä, kun hänet kutsuttiin viime kaudella ylös kertaalleen ja Eichel oli silloin juuri loukkaantuneena tai palaamassa kaukaloon. Demek haluaa olla nopeampi luistelija ja tehdä kiekolla parempia valintoja. Hänen vastauksensa olivat revolverityylisiä kera matalan äänen ja siten se kuulosti vähän hassulta, joten hänessä voisi olla haastattelujen myötä ehkä ainesta kulttipelaajaksi?

Whitehead kehui Lindbomia ja kilpailutilanne antaa hänelle motivaatiota itsensä kehittämiseen entisestään. Veskarikoutsin kanssa on hiottu sitä, että hänen kädet olisivat nopeammat ja ilmeisesti hän myös pysyisi jaloillaan paremmin (?). Hemmerling sanoi, että sijoittuminen kiekottomana on yksi hänen kehityskohteistaan. Se paranee luottamalla ketjukavereihin ja katsomalla videoklippejä. Hän myös haluaa pysyä kiekossa vähän paremmin. Harkituista ja punnituista vastauksia tuli ohuelti mieleen Whitecloudin olemus median edessä. Striimissä sanottiin, että hän siirtyisi aikuisten peleihin, joten pitääpä mies sitten piirtää Silver Knightsin hahmotelmiin ensi kaudeksi. Oikeista laitureista on ainakin vielä pulaa, joten sikäli roolia Hemmerlingille olisi tarjolla, jos Brissonkin pelaa valtaosan kaudesta ylhäällä.

Wiebe petrasi debyyttikautensa aikana NCAA:ssa ensimmäistä syöttöään ja etäisyyskontrolliaan hyökkääjiin.
Cholachin itseluottamus kiekolla parani puolestaan USHL:ssa. Hän uskalsi tehdä enemmän harhautuksia ja viivatansseja. Kieltämättä sisäisissä harkkapeleissä tuota uutta hyökkäävämpää puolta Cholachista näkyi jonkin verran, vaikka annoinkin hänelle sitten rapaa puolustuspelaamisesta ensimmäisen matsin jälkeen.

Vikmanin treenikavereita Ruotsissa ovat mm. A. Nylander ja Grundström. Tiesin, että hän treenaa NHL-ukkojen kanssa, mutta nyt hän nimesi heitä muistaakseni ensi kertaa. Pojat kuulemma soittavat hänelle, kun he tarvitsevat veskaria treeneihin. Harjoittelu heidän kanssaan auttoi viimekin kaudella nopeasti sopeutumaan aikuisten pelien vaatimuksiin. Omana välikommenttina totean, että tuon treeniympärisrön vuoksi tekisi mieli ennustaa, että Vikmanin tulevaisuus on esim. Savillea parempi organisaatiossa. Vikman ymmärsi, että AHL:ssä pitää pelata vähän syvemmällä maalissa kuin junnuissa, koska syötöt ovat nopeampia eikä hän ehdi samaan tapaan liikkua (sivuttain) kuin junnuissa. AHL:ssä ei hänen mukaansa ammuta turhaan, vaan aina tarkoituksenmukaisesti.

Seuraava merkittävä tapahtuma taitaakin olla sitten tulokasturnaus joskus syyskuussa. Sitä ennen julkistan jossain vaiheessa päivitetyn lupausrankingin. Luultavasti ennemmin kuin myöhemmin. Alla on sitä ennen jo päivitetty hahmotelma HSK:n rosterista. Sapovaliv ja Hemmerling pelasivat yhdessä sisäiset harkkamatsit, joten ehkä heitä sovitellaan täydentämään toisiaan myös AHL:ssä. Mayer puolestaan nosti osakkeitaan pelaavaan kuusikkoon mielestäni. Olofssonin hankinta puolestaan saattaa tarkoittaa sitä, että Brisson aloittaa farmissa kuten toki ihan alkuun ketjun avausviestissä hahmottelinkin ja hänet kutsutaan sitten ensimmäisenä ylös:

Quinney - Laczynski - Brisson
Aston-Reese - Brabenec - Burke
Morelli - Sapovaliv - Hemmerling
Geertsen - Demek - D'Amato
+ Guay, Jones

Bischoff - Sedoff
Cormier - Mayo
Mayer - Hägg
Chayka - Fleming

Schmid
Lindbom
Vikman
Saville
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Kyllä, julkinen salaisuushan tuo ECHL-jengin vaihtaminen Savannahista Tahoeen oli ja nyt sitten vihdoin virallista.

Cataford valittiin Kanadan U20-kesäleirille yhdessä 24 muun hyökkääjän kanssa. En usko, että hän kisamiehistöön mahtuu, mutta onhan se hienoa, että hän päässee muutaman treenimaaottelun edes pelaamaan. Connellyn nimi löytyy puolestaan USA:n ryhmästä. Uronen on Suomen U20-haastajengissä mukana Vierumäellä viime kesän tapaan, joten se kielii ainakin siitä, että hän on selättänyt pitkän loukkaantumisensa.

Silver Knights on tehnyt pari täydennystä kokoonpanoonsa. Ensinnäkin Cholach siirtyy junnupeleistä kokeilemaan rahkeitaan aikuisia vastaan. Veikkaan, että hän aloittaa kautensa ECHL:ssä ja saa sitten ehkä joitain AHL-pelejä kauden aikana. Kolmekymppinen Mitch McLain puolestaan saapuu Calgarysta tuomaan kovuutta nelosketjuun. Hän otti viime kaudella 112 jäähyminuuttia, mutta teki ohessa sentään 23 pistettä. Sopimus on kaksivuotinen. Riley McKay ja kehitysleirillä esiintynyt Braeden Bowman saivat vuoden pituiset AHL-sopimukset. McKay keräsi viime kaudella neljänneksi eniten jäähyminuutteja ja teki surkeat 10 pistettä 46 pelissä. Melko turhake hankinta siis. Bowman tuo syvyyttä, muttei pahemmin säväyttänyt leirillä, joten hän pelannee Tahoessa enimmäkseen. Edelleen odottelen kiekollisen rightin puolustajan hankintaa, koska sitä tuo joukkue eniten kaipaisi.

Otteluohjelma on julki. HSK pelaa 72 peliä kuten viime kaudellakin. Divisioonan ulkopuoliset vastustajat ovat Admirals ja ensi kertaa Stars. Muutoin edessä on tuttua puurtamista samoja joukkueita vastaan. Vierasmatsit Texasia vastaan ovat heti kauden avausviikonloppuna. Nuo olisivat puolestani saaneet olla ennemmin keskitalven valopilkkuna, jotta ne tuntuisivat vielä erityisemmiltä ja toisivat vaihtelua paremmin. Seuraavana viikonloppuna kotiavauksessa vastassa on Wranglers. Sitä vastaan HSK pelaa yhteensä kahdeksan kertaa, kun viime kaudella määrä oli neljä, mutta tulevalla kaudella kanadalaisjengeistä Canucksia vastaan on nyt vuorossa vain neljä peliä. Texas saapuu vastavierailulle joulukuun alussa ja Admirals-kohtaamiset ovat vasta ensi vuoden puolella reippaasti. Runkosarja päättyy huhtikuun puolivälin jälkeen tavanomaisesti Condorsia vastaan (kolmas kerta viiteen kauteen). Pisin kotiputki maaliskuun lopussa on kestoltaan seitsemän peliä. Joulu- ja tammikuussa on kaksi kuuden pelin reissua. Otteluohjelman julkistusvideo oli jälleen laadukas:



 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights



Uronen alusti Tshekkiä vastaan Suomen 2-1 maalin karvattuaan kiekon vastustajan maalin takana itselleen ja tarjoillen sen sitten avopaikkaan maalin eteen ketjukaverilleen. Haastajajengistä häntä ei kuitenkaan ylennetty ykkösjoukkueen matkaan rapakon takaiseen turnaukseen. Haastattelussa hän silti vahvisti palaavansa ensi kaudeksi OHL:ään tavoitteenaan pysyä terveenä ja iskeä maaleja.

Silver Knights on tehnyt pari pelaajasopimusta lisää. Jones, Hickey ja Papirny saivat AHL-pahvit, joten kuten vähän ounastelin kehitysleirin jälkeen, tulevalla kaudella Jones saattaa olla jo oikeasti käyttökelpoinen nelossentteri oltuaan tosiaan viime kaudella turhan isossa roolissa tuuraamassa kolmosenkin keskellä. Papirnyn jatkosopimuksenkin hyväksyn, koska hänet voi haudata ECHL:ään ja ne pari AHL-peliä kauden aikana tuuraajana hän pystyy hoitamaan kunnialla. Hickey on siedettävä seiskapakki tai 13. hyökkääjä. Eivät nuo sopimukset silti siitä kieli, että HSK:n sarjasijoitus merkittävästi paranisi tulevalla kaudella.

E:



 
Viimeksi muokattu:

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights

SinBin.vegas julkaisi elokuun lupauslistansa ja päätin taas verrata sitä omaani. Alle 23-vuotiaat maksimissaan 10 NHL-pelin miehet ovat siis listattuina alla sen mukaan, keiden uskon pelaavan parhaimmat NHL-urat eikä niinkään tämänhetkisen NHL-valmiuden mukaan. Brisson "valmistui" listalta sitten viime päivityksen ja Edstrom tietysti kaupattiin muualle, mutta sijoittaisin BB:n kolmanneksi. Suluissa on erotus Ken Boehlken listaan.

Kenttäpelaajat:

1. Trevor Connelly (-)
2. Matyas Sapovaliv (+3)
3. Lukas Cormier (+1)

4. Mathieu Cataford (-2)
5. Jakub Demek (-2)
6. Ben Hemmerling (+4)
7. Christoffer Sedoff (+1)
8. Arttu Kärki (+1)
9. Jackson Hallum (-3)
10. Jakub Brabenec (-3)

11. Jordan Gustafson (+1)
12. Trent Swick (+3)
13. Abram Wiebe (+5)
14. Samuel Mayer (ei rankattu)
15. Lucas van Vliet (-2)
16. Daniil Chayka (-5)
17. Tuomas Uronen (-1)
18. Joe Fleming (-1)
19. Artur Cholach (-5)
20. Noah Ellis (-1)

Maalivahdit:

1. Carl Lindbom (-)
2. Jesper Vikman (+3)
3. Pavel Moisevich (-1)
4. Cameron Whitehead (-)
5. Isaiah Saville (-2)

- Veskareissa isoin ero on Vikmanissa. Uskon olosuhteiden vaikutukseen ja koska Vikman treenaa joka kesä NHL-miesten kanssa, se kehittää häntä Savillea ja Whiteheadia enemmän. AHL-kauden tilastot olivat samaa tasoa Savillen kanssa, mutta vaihteluväli esityksissä kapeampi. Ruotsalaisveskareissa on Golden Knightsin tulevaisuus ja Moisevich saapuu rapakon taakse sitten joskus kirittämään heitä
- Kenttäpelaajissa ei mitään valtavia näkemyseroja ole kuten vaikkapa viimeksi Ahacin kohdalla, kun Ken rankkasi hänet jopa kolmanneksi ja nythän on käynyt ilmi, ettei tämä saanut edes sopimustarjousta enää Vegasin organisaatiosta, vaan jatkaa uraansa muualla, joten "voitin" tuon erän. Connelly on minustakin kärkilupaus tällä hetkellä, koska katto on kaikkein korkeimmalla ja hänestä voi tulla eliittitason pelimanni kiekollisesti. Luisteluvoimaakin löytyy
- Sapovaliv pitää kakkospaikkansa, vaikka Edstrom lähti edeltä pois. Junioreissa hän on tottunut menestymään eri joukkueissa niin seura- kuin maajoukkuetasolla ja pystyy nostamaan pelikavereidensa tasoa. Ja kysymysmerkkinä oleva suoraluistelu näytti U20-kisojen edetessä yhä paremmalta ja hän pystyi murtamaan itse jalalla hyökkäyssiniviivan pistelinjaa pitkin, mikä on tärkeää Vegasin senttereille
- Cormierin AHL-kausi oli surkea, mutta kahdessa NHL-matsissa hän oli hyvä kuten myös Ken kirjoitti. Cataford tarvitsee räjähtävyyttä ensipotkuihin ja puhdasta kamppailuvoimaa irtokiekkotaistoihin, mutta junioritehoja ei voi sivuuttaa. Laukaus on tarkka laser. Jakubien kohdalla puolestaan olen jo pariin otteeseen todennut, että viime kauden lopussa Demek ohitti Brabenecin keskinäisessä hierarkiassa, koska ensin mainitun kehityskäyrä syksystä kevääseen oli HSK:n paras. Brabenecin kohdalla pelko "väliinputoamisesta" ei poistunut debyyttikauden myötä AHL:ssä, vaan hän lienee vain liian vajavainen kärkiketjuihin ja pehmeähkö alaketjuihin, vaikka pystyykin monipuolisena pelaajana raatamaan myös alivoimaa. Mutta olen skeptisempi Brabenecista kuin Ken enkä Demekia sentään ihan kolmanneksi parhaaksi lupaukseksi nostaisi, mutta tuo "hot take" on Kenilta ymmärrettävämpi kuin se viimevuotinen Ahac
- Hemmerlingista olen johdonmukaisesti ollut Kenia positiivisempi. Näen hänen hyökkäyskyvyissään ja terrierimäisessä karvaamisessaan mahdollisuuden NHL-uraan köyhän miehen Marchessaultina.
- Suomalaispakit Sedoffin ja Kärjen arvotamme samoin. Taisin kehitysleirin jälkeen todeta, etten yllättyisi, jos loukkaantumissumassa Sedoff saisi jonkun NHL-matsin vyölleen. Pelin rytmittäminen, avaussyöttöjen laatu ja kyky tulla itsekin H1:n ohi jalalla olivat kunnossa jo debyyttisesongilla AHL:ssä. Kehitysleirin harkkapeleissä hän oli ammattimainen poikasten joukossa. Kärjen kautta Tapparassa seuraan mielenkiinnolla ja varmasti menen jonkun pelin häneltä livenä katsomaan ensimmäistä kertaa. Ensimmäisessä harjoituspelissä hän pelasi kolmosparissa Galletin kanssa, mutta kahdessa seuraavassa rooli oli seiskapakki. Helsingin IFK:ta vastaan vajaan vartin jääajalla saaliina oli yksi syöttöpiste
- Hallumista olen vähän skeptisempi lähinnä siksi, ettei polvivammoista ole koskaan helppoa kuntoutua enkä toisaalta ole nähnyt häneltä oikein kokonaisia tosipelejä koskaan, joten sellainen kokonaisvaltainen pelaaminen on arvoitus. Luistelunsa ansiosta hän tietysti erottuu ja pystyy käsittelemään kiekkoa kovassakin vauhdissa. Swickista olen puolestaan kolme pykälää myönteisempi, koska hän on selkeästi köyhempi versio Edstromista/Hertlista samoine vahvuuksineen ja heikkouksineen
- Jämäpuolustajissa Cholachiin menetin uskoni kehitysleirin harkkapeleissä, koska hän ei ollut ottanut askelia eteenpäin puolustuspelaamisessaan, vaan etäisyyskontrolli oli välillä haparoivaa oman sinisen puolustamisessa eikä hän saanut tarpeeksi stoppeja aikaan puolustusalueen puolustuspelissä. Viivatanssiminen oli toki parantunut hyökkäysalueella, muttei hän sillä NHL-uraa tee. Chayka puolestaan on ulottuva, mutta liian virheherkkä ja vuotaa paineen alla lusikkapuolen syötöissä. Anti ylöspäin on aika lailla ollut nolla kahdella AHL-kaudella enkä usko muutosta juuri tulevan. Luulen, että taru Vegasissa päättyy tulevan kauden jälkeen kuten Ahacillekin kävi. Wiebeen sen sijaan uskon Kenia enemmän, koska hän on vakaa paineen alla ja toimittaa kiekkoa maalille ohi ensimmäisen blokkaajan ongelmitta. Häntähän verrattiin vuosi sitten Whitecloudiin kehitysleirillä. Tänä vuonna samoja vertauksia ei ollut, mutta Wieben yleispelaaminen miellyttää minua, vaikkei se mitään säihkyvää ole, mutta hän on älykäs yksilö
- Mayeria Ken ei listannut ollenkaan, mutta hän oli ensimmäisessä harjoituspelissä kehitysleirillä heittämällä kaukalon paras puolustaja ja näytti siis hyvältä Sedoffin rinnalla, joten nostin hänet mukaan spekulaatioihin

Opin, että Gustafssonkin on tulossa AHL:ään ensi kaudeksi, joten varmasti ensimmäisen kuukauden jälkeen olen viisaampi hänen potentiaalistaan, koska Hallumin tavoin hän on jäänyt vähän mysteeriksi noista hyökkääjälupauksista, koska en ole miehen pelejä kohokohtia lukuun ottamatta nähnyt. Toki voi olla, että hänet passitetaan ECHL:ään hakemaan peliaikaa, koska keskikaistallakin on ruuhkaa. Urosen seura OHL:ssä puolestaan on vaihtunut Ottawasta Kingston Frontenacsiin pelaajakaupan myötä ja Catafordkin treidattiin Halifaxista Rimouski Oceaniciin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös