Vegas Golden Knights 2024–2025

[Vikidiviimenen]

Kärjen kautta Tapparassa seuraan mielenkiinnolla ja varmasti menen jonkun pelin häneltä livenä katsomaan ensimmäistä kertaa. Ensimmäisessä harjoituspelissä hän pelasi kolmosparissa Galletin kanssa, mutta kahdessa seuraavassa rooli oli seiskapakki.

Kärki on lähtökohtaisesti kasipakki ja CHL:n alkupelejen jälkeen voi olla vaikeaa saada minuutteja. Mielenkiintoista nähdä tuleeko joku mestislaina, kotimainen junnusarja ei kuulosta enää sopivalta haasteelta Kärjelle.

 

[Amerikanihme]

Ruotsalaisveskareissa on Golden Knightsin tulevaisuus

Kunhan se vaan ei ole Robin Lehnerissä.

- Hemmerlingista olen johdonmukaisesti ollut Kenia positiivisempi. Näen hänen hyökkäyskyvyissään ja terrierimäisessä karvaamisessaan mahdollisuuden NHL-uraan köyhän miehen Marchessaultina.

Kiva, pidetään Benille peukkuja. Kun nyt hänet näin livenä pelaamassa maaliskuussa, niin minullakin on erikoisasenne häntä kohtaan. Toivotaan parasta. AHL-kausi tullee näyttämään suuntaa tulevaisuuden suhteen. Heti pitäisi päästä murtautumaan siellä kärkikastiin, jotta NHL-urasta olisi toiveita.

Saimme vaimon kanssa ostettua liput Vegasin kotipeliin Caroliinaa vastaan 11.11. Muutama mutka olisi vielä matkassa, että pääsemme sinne peliin myös, mutta toivotaan parasta. Se olisikin sitten ensimmäinen paikan päällä nähty Vegasin todellinen NHL-peli. Muutaman pelin Anaheimissahan olemme nähneet.

Harjoitusleiriä katsomaan nyt olemme ainakin perinteisesti menossa. Leirin alun ajankohdaksi veikkaamme 19.-22.9.

 

[Salming]

Led by a Positive Attitude, Cholach Earns His First Professional Contract | Vegas Golden Knights

2021 VGK draft pick signed AHL contract with Henderson in July

www.nhl.com

Cholach ja Rondbjerg edustavat maitaan tänään alkavissa olympiakarsintojen päätösvaiheessa. Ei muuta kuin siis Ukrainan ja Tanskan vankkureihin noissa skaboissa. Pitänee koittaa joku peli heiltä vilkuilla.

Tanner Pearson puolestaan on mukana harjoitusleirillä try-outilla. Kyllähän laituriosasto on sen verran epävarma, että hänellä on ainakin parempi mahdollisuus pelipaikan valtaamiseen kuin Comtoisilla vuosi sitten.

Stonen viikontakaisesta haastattelusta sopinee ottaa myös yksi lainaus talteen:

As I'm older I have realized that people are going to put a bullseye on our back because they want to see us fail. We haven't failed too much in our history. People want to see the Golden Knights crash and burn. But like I said, I think the foundation we built doesn't really allow for that to happen. So, I'm feeling confident. I think the team is excited to get back. We definitely have that chip on our shoulder. A lot of people in our industry don't believe that we can get back to the team that we know we are, but time will tell. We still believe that we're one of the teams that is going to training camp with the chance to win the Stanley Cup.

 

[Amerikanihme]

The Hockey News veikkailee Vegasia Pacific Divisioonan kakkoseksi runkosarjan lopussa. Puolustukseen taas veikkaillaan Chaykan olevan yksi loukkaantumisten paikkaajista, ehkä vähän yllättävästi.

Tuo laituritilanne on tietenkin huolestuttava. En tiedä, kuinka paljon parempi Tanner Pearson olisi kuin nämä muut potentiaaliset "paikkaajat" tällä hetkellä. Eikös Capissa ole tilaa, niin Mc:it Crimmon ja Phee tekevät taas jonkin jättitreidin...

 

[Salming]

The Hockey News veikkailee Vegasia Pacific Divisioonan kakkoseksi runkosarjan lopussa. Puolustukseen taas veikkaillaan Chaykan olevan yksi loukkaantumisten paikkaajista, ehkä vähän yllättävästi.

Realistinen veikkaus muutoin, mutta Chaykan en usko NHL:ään yltävän.

Nojoo, katsoin eilen erän verran Cholachin pelaamista ja lähes koko matsin Rondbjergilta. Ukraina hävisi Ranskalle 7-2 ja Tanska voitti britit 3-1. Cholach oli kolmosparissa ja kakkosalivoimaakin hän uurasti välillä. Pelinumerona oli 4, joten hänestä tuli hujoppina mieleen Kärki viime U20-kisoista.

- Keskialueen puolustuspeli oli heikkoa. Kehitysleirin tapaan Cholach peruutti liikaa ja antoi vastustajan hyökkääjän tulla turhan vapaasti yli keskialueen. Joko häntä oli ohjeistettu pysymään vuorenvarmasti pelin alla ja välttämään eteenpäin puolustamista tai sitten hän ei vain luottanut takaperinluisteluunsa, joka oli melko kulmikkaan näköistä kyllä.

Neljännellä minuutilla osana valuvaa trapia Cholach ei omaa siniviivaa sulkenut, mutta taitavana mailankäsittelijänä onnistui lyömään päätydumppauksen ilmasta alas ja selvittämään tilanteen sillä tavoin. Seitsemän minuutin kohdalla tässä pikaisessa klipissä Ukraina tuhlasi ensin avopaikan tasavajaalla ja sitten vastaiskussa taas Cholach salli liikaa tilaa vastustajalle ylittää keskialue (pätkivästä striimistä oli poistettu hyökkäyksen päätös).

Erän puolivälissä Cholach piti hyökkäyssiniviivan rohkeammin kiinni ja pakkikaverin avulla Ukraina katkaisi hyökkäyksen keskialueella. Tätä rohkeutta lisää!

- Pysäytyksen teko itsenäisesti PAPP:ssa ja sitten mahd. riistosta kiekon siirto eteenpäin oli edelleen puutteellista. Jalkanopeuden puutteen takia hän ei ennätä irtopaloihin ensin kulmiin, mutta jos peli seisahtuu muiden toimesta, sitten hän pystyy kaivamaan kiekkoja mailallaan 2v2-tilanteista
- PAPP:ssa alakolmiossa 1v1-puolustaminenkin oli vähän niin ja näin. Bellemaren ohjaus Cholachin naaman edestä 3-0 maalissa oli toki taidokas, mutta aika paljon hän oli fysiikassa vielä perässä ja hyökkääjien boksaaminen oli haasteellista
- Avauserässä yhdessä puolittaisessa 2v1-hyökkäyksessä Cholach jäi ei-kenenkään-maalle ja lätty meni hänen läpi takatolpalle. Veskari onneksi hoiti tilanteen
+ Puolustamisessa aktiivinen maila oli tosiaan isoin vahvuus. Hän löi ilmasta alas yhden dumppauksen ja alivoimalla voitti kulmakiekon 2v3 tilanteesta purkaen paineen 16. minuutin kohdilla
+ Kiekonkäsittely paineen alla ahtaassa tilassa oli yllättävän hyvää peruspuolustajaksi. Hän käänsi kertaalleen paineen alta kiekon pelin puolen ränniin laiturille ja oman sinisen tuntumassa pyörähti pari kertaa näppärästi

Rondbjerg pelasi kolmosketjun oikeassa laidassa. Sentterinä oli True ja laituriparina Aagaard. Lisäksi hän sai alivoimavastuuta päästen avauserän lopussa läpiajoon Andersenin torjuttua kiekon suoraan siniviivalle Jonaksen lapaan ja tämä polki karkuun, mutta laukoi napakasti vain tolppaan ja siitä brittiveskarin selkään. Silver Knightsissakin alivoimaläpiajon viimeistely on sakannut, mutta tietysti hyvää on se, että hän saa noita saumoja

+ H3-roolissa kiekoton pelaaminen. Jo avauskympillä Rondbjerg katkaisi kaksi vastaiskua alkuunsa iskemällä vahvasti mailallaan vastustajan lapaan ja tökkäsi kiekon ainakin osittain pois keski- ja hyökkäysalueella. HAHP:ssa Jonas viihtyi eniten juuri varmistavassa roolissa, vaikka toisinaan käväisikin vastaliikkeellä syvyydessä, mutta päädystä hän liikutti kiekkoa kyllä vikkelästi eteenpäin. Kertaalleen päätöserässä hän petasi sieltä vetopaikan slottiin Truelle. Luonne on pelata kurinalaisesti ja sitä hän teki maajoukkueessakin. Kakkoserässä hän valui siniviivaan varmistamaan useasti puolustajien nousuja
+ 14. minuutilla keskialueen uudelleenryhmittymisessä Tanskalla oli vegasmainen perussapluuna, jossa sentteri haki kiekon pakkien välistä ja laiturit jäivät siniviivan kulmiin. Rondbjerg tuurasi sentterinä ja haki kiekon itselleen vauhtiin, mursi siniviivan keskeltä veivattuaan pari brittiä sivuun sitä ennen ja päätti soolonsa rannelaukaukseen puolustajan jaloista. Joten kyllä hänellä on sitä piilevää kiekollista taitoa, jota ei vielä NHL-peleissä ole niinkään nähty
+ AV:lla 1-1-2:n alempana hyökkääjänä slotti pysyi tukossa ja hän katkaisi yhden poikittaissyötön mailallaan. Sijoittuminen oli kunnossa

Uronen #21 on U20-maajoukkueen matkassa viiden maan turnauksessa. Rosteri on kakkostasoa, kun parhaat olivat mukana kuukausi sitten Pohjois-Amerikassa, mutta Slovakiaa vastaan 11-1 voitossa Tuomas kuitenkin tekaisi hattutempun kolmosketjun laidalta. Ketjutoverit olivat Loponen ja Ylitalo. Olihan noissa maaleissa sikäli tuttua Urosta, että viimeisessä osumassa (ohjaus maalin edestä) hän teki tutun kurinalaisesti maalinteon tukitoimet, kun oli oma vuoro. Avausmaali oli puolestaan pätevä rannelaukaus suoraluistelusta (silloin vuosi sitten hän laukoi usein noista hetkistä päin veskaria, joten ehkä kuti on kehittynyt?). Keskimmäisessä kihauksessa ei sitten tarvinnut kuin putata kiekko tyhjiin poikittaissyötöstä:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=Li_MDOh0dsA

 

[Salming]

Vegas Golden Knights Announce Roster and Schedule for Rookie Camp presented by Martin-Harris Construction | Vegas Golden Knights

VGK rookies to open camp on Thursday, Sept. 12

www.nhl.com

Tulokasturnauksen rosteri on selvillä. Mukana on kaksi suomalaista. Gustafsonin otteet kiinnostavat eniten, koska häneltä on jäänyt paljon tapahtumia väliin vammojen takia. Vegas pelaa perjantai-illalla paikallista aikaa isäntiä vastaan ja sunnuntai-maanantai -akselilla vuorossa ovat päiväpelit Krakenia ja Hockey Clubia vastaan:

VEGAS GOLDEN KNIGHTS 2024 ROOKIE CAMP ROSTER
FORWARDS (17): Braeden Bowman, Jakub Brabenec, Mathieu Cataford, Jakub Demek, Jordan Gustafson, Ben Hemmerling, Mikael Huchette, Bear Hughes, Jett Jones, Jacob Mathieu, Simon Pinard, Matyas Sapovaliv, Shane Smith, Sloan Stanick, Trent Swick, Kai Uchacz, Tuomas Uronen

DEFENSEMEN (7): Daniil Chayka, Artur Cholach, Joe Fleming, Viliam Kmec, Mazden Leslie, Samuel Mayer, Christoffer Sedoff

GOALTENDERS (2): Carl Lindbom, Jesper Vikman

Tanska eteni olympialaisiin, kun se kaatoi ratkaisevassa pelissä Norjan 4-1. Rondbjerg ei tehoillut siinä pelissä, mutta iski carriermaisen vanhanaikaismaalin Japania vastaan. Cholach puolestaan ei tehoille päässyt Ukrainan kolmessa pelissä, mutta oli ylennetty ykköspariin kahteen viimeiseen peliin Plzen-puolustaja Merezhkon rinnalle:

Linkki: https://x.com/NHLJackManning/status/1829615691563172007?t=zNJZM5ELXhrLPHR2Z4uNSQ&s=19

 

[Salming]

Katsoin torstaina Tapparan CHL-peliä Prahassa. Kärki oli seiskapakki, muttei pelannut vaihtoakaan. Tappara karvasi korkealta erittäin aktiivisesti 2-1-2/1-1-3:lla, jossa H1 ja H2 paineistivat lähekkäin vastustajan pakkeja ja ajoivat nämä pois maalinkin takaa härskisti. Vastustajan oli pelattava pystyyn nopeasti, jolloin H3 oli lähempänä pakkeja katkomassa hyökkäyksiä keskialueella. Mutta samalla Tapparan painollisen puolustajan tuli puolustaa eteenpäin epäröimättä ja pitää hyökkäyssiniviiva kiinni pinchaamalla vastustajan laiturin selkään, jollei sitten tämä ollut jo ehtinyt karkaamaan omalta alueelta pois. Puolustusalueen puolustuspeli oli Kärjelle U20-maajoukkueesta tutusti ohjeistettu eli alakolmio miesvartioi vastustajan hyökkäyskolmikkoa ja laiturit putosivat jopa b-pisteiden tasolle puolustamaan aluetta pitäen keskustan tiiviinä. Ja tietysti heti riiston jälkeen Tappara lähti lujaa pystyyn siten, että pakeillakin oli lisenssi liittyä vastaiskuihin mukaan. U20-kisoissa Kärki teki sitä mielellään, joten sikäli hänen pitäisi sopeutua Grönborgin systeemiin hyvin, mutta vuodenvaihteessa viimeiset valinnat vain olivat puutteellisia vastaiskujen lopussa.

Eilen sitten Kärki pääsi askiin kakkospariin Leskisen rinnalle, kun Juolevi oli sivussa. AV-vastuuta osana 1-1-2:ta ei vähemmän yllättäen tullut eikä hän ylivoimastakaan syrjäyttänyt Brickleyta tai Leskistä. Tappara hävisi 5-1 Pardubicelle, mutta Kärki ei ollut jäällä takaiskujen aikana. Tein tällaisia huomioita (jääaika 16:44):

+ Avausvaihdossa PAPP:ssa Kärki pysyi miehensä sisäpuolella ehtien ensimmäisenä irtokiekkoon kulmaan ja siirsi sen ykkösellä eteenpäin laiturin huoleksi. Toki rystyhuitaisu yhdellä kädellä olisi voinut olla lujempi ja vähän silloin U20-kisoissakin siirtokiekot olivat välillä vaillinaisia. 10. minuutilla PAPP sujui taas, kun Kärki seurasi kulmasta miestään kohti siniviivaa ja pakotti tämän vaikeaan kääntöön kohti maalia. Pidin siitä, miten Arttu otti tuossa ajan ja tilan pois hyödyntäen ulottuvuuttaan. Vastustajan heitto maalille kimposi sivuraudasta takaisin Kärjelle ja tämä nosti rystyltä norsukiekon varmasti keskialueelle.
+ Avauspelaaminen oli yhä vahvuus kuten U20-kisoissa. Kärki löysi hyvin puolinopeissa lähdöissä sentterin lavan läpi illan
+ Keskialueen puolustuspeli oli tasapainossa. Systeemin mukaisesti Kärki ei peruuttanut liian aikaisin painollisella puolella ollessaan, vaan puolusti eteenpäin pitäen etäisyyden käsivarren mittaisena "mieheensä". Kertaalleen mm. Kärki piti punaviivan hyvin kiinni avauserässä ja pakotti vihulaisen syöttämään sumppuun. Päätöserässäkin yhden ison jään 1v1-tilanteen Kärki puolusti hyvältä etäisyydeltä pitkällä mailalla ohjaten vastustajan melkein kulmaan asti. Ja painottomana pakkina ollessaan hän sitten varmisti alimpana pelaajana ongelmitta noutaen muutamia vastustajalta karanneita avauksia. Kärki siis mielestäni ennakoi tilanteita kivasti
+ Kakkoserän väläytykset HAHP:ssa. Hän aktivoitui SR:n aikana kakkoserän alussa, mutta laukaus oikeasta ympyrästä ranteella kilpistyi veskariin. Yhdessä viivatoimituksessa oli myös mukavasti ruuhkaa, mutta tulosta ei tullut ohjureilla
- Yksi huono tuplaus avauserässä. Kärki päätti jättää Cervenkan auki korkealle slottiin ja meni tuplaamaan kulmaan, mutta vastustaja onnistui syöttämään pakkien välistä Cervenkalle, joka ei kuitenkaan saanut vetoa aikaan. En tiedä, onko tuollainen tuplaaminen sallittua Grönborgin systeemissä, mutta huono valinta se minusta tuossa kohden oli. Kakkoserässäkin kertaalleen Kärki jäi turhan etäälle slottiin peruuttaneesta miehestään ja tämä pääsi laukomaan suoraan syötöstä puolittain, joten havainnoinnin PAPP:ssa tulee olla jatkossa tarkempaa
- Ensimmäiset potkut eivät Kärjen vahvuus vieläkään ole ja hänelle tuli siksi hieman kiire muutamaan otteeseen tosiaan liikuttaa kiekkoa eteenpäin. Kertaalleen joka erässä hänet ehdittiin hitauden takia liimaamaan päätyyn ja seurauksena oli kiekonmenetys, kun Kärki yritti lähes seisovin jaloin jekuttaa H1:n.

Mutta joo, jos Kärki pääsisi jatkossakin pelaamaan, ainakin hän saisi hyviä toistoja vaatimustasoltaan korkeassa ympäristössä. Uskon, että varsinkin hänen keskialueen puolustuspelaamisensa entisestään kehittyisi, kun hän puolustaisi eteenpäin muiden mukana reippaasti. Ja se havainnointi PAPP:ssakin parantuisi toistojen myötä. Jalkanopeuden riittävyys on toki pieni arvoitus, mutta ennakoinnillaan hän pystyy sitä paikkaamaan.

 

[Salming]

- Yksi huono tuplaus avauserässä. Kärki päätti jättää Cervenkan auki korkealle slottiin ja meni tuplaamaan kulmaan, mutta vastustaja onnistui syöttämään pakkien välistä Cervenkalle, joka ei kuitenkaan saanut vetoa aikaan. En tiedä, onko tuollainen tuplaaminen sallittua Grönborgin systeemissä, mutta huono valinta se minusta tuossa kohden oli. Kakkoserässäkin kertaalleen Kärki jäi turhan etäälle slottiin peruuttaneesta miehestään ja tämä pääsi laukomaan suoraan syötöstä puolittain, joten havainnoinnin PAPP:ssa tulee olla jatkossa tarkempaa

TPS:n 0-2 maali Liigan avauskierroksella oli malliesimerkki siitä, että Kärjen pitää todellakin parantaa havainnointiaan puolustusalueen puolustuspelissä. Hän jätti slottiin peruuttaneeseen Teissalaan ensin vähän liikaa etäisyyttä ja hukkasi sitten tämän kokonaan kontrollistaan maalinedusmiekkailussa. Kärjen jääaika Liiga-debyytissä oli reilut 11 minuuttia ja laukauksia kirjattiin kaksi:

Linkki: https://x.com/smliiga/status/1833542512088387984?t=crUuMdLPCUtlIyyWgKZZ7g&s=19

Tänään sitten Kärki teki ensimmäiset maalinsa Mestarien liigassa, kun hän avasi hanat Rouenia vastaan viivatoimituksellaan ohi Setäsen ja lisäsi johtoa vielä päätöserässä painottoman puolen aktivoitumisellaan. Myös keskialueen puolustuspelaaminen oli jälleen minusta terävän oloista:

Linkki: https://x.com/Tapparaofficial/status/1834258826234609849?t=eFeM6dgWP7PgYzFu55cCgw&s=19

Linkki: https://x.com/Tapparaofficial/status/1834281034080231581?t=337LBAWKDDrJD-YB8HhcPA&s=19

 

[Salming]

Vegasin juniorit aloittivat tulokasturnauksen Kingsia vastaan iltapelissä. Kehitysleirillä nähdyt tutkaparit Sapovaliv-Hemmerling ja Brabenec-Cataford olivat ennallaan. Yllättäen Demek pelasi laidassa. Pakeista huilasi Leslie ja hyökkääjistä mm. Gustafson ja Swick, joten vieläkään en Jordania nähnyt kunnolla tositoimissa:

Demek 13 - Brabenec 12 - Cataford 8
Stanick 92 - Sapovaliv 25 - Hemmerling 63
Jones 91 - Hughes 60 - Uronen 37
Hughette 98 - Uchacz 77 - Bowman 42

Sedoff 44 - Mayer 96
Chayka 5 - Kmec 79
Cholach 52 - Fleming 50

Vikman 32
Lindbom 30

YV

Sapovaliv
Uchacz Uronen Bowman
Sedoff

Stanick
Hemmerling Cataford Brabenec
Mayer

AV

Jones Huchette
Chayka/Mayer Kmec

Hughes/Uchacz Cataford
Cholach Fleming

Havainnot:

Yleisesti näytti siltä, että Vegas karvasi ylhäältä viime kausia aggressiivisemmin. 1-2-2:n sijaan mallina oli enemmänkin jopa 1-1-3, jossa tapparamaisesti kaksi ylintä karvaajaa menivät ahnaasti päälle. Toisena huomiona ainakin HSK:n viime kauden ongelmakohtaan suunnanmuutospuolustamiseen oli nähtävästi keskitetty, koska hyökkääjien työmoraali alaspäin vakuutti ainakin minut. Muun muassa avauskympillä niin Cataford, Sapovaliv kuin Uronen takakarvasivat vahvasti kutitellen ja ahdistivat vastustajaa luopumaan kiekosta ennen Vegasin siniviivaa. Kingsillä oli yksi puolittainen 2v1-hyökkäys kertaalleen avausvartilla, mutta sekin kuihtui epätarkkaan lättyyn. Muutoin VGK viisikkopuolusti hyvin kuten voittavaan identiteettiin kuuluu ja johti ansaitusti avauserän jälkeen 1-0. Oman alueen hywä kamppailupelaaminen jatkui muissakin erissä eikä VGK joutunut viettämään pitkiä aikoja omissa, vaan sai aikaisia katkoja laitojen lähellä. Niinpä Kings jäi kokonaan maaleitta 2-0 voitossa.

Ykkösketjusta edukseen esiintyivät Brabenec ja Cataford. Avauskympillä Jakub voitti laitakamppailun ja syötti vasemmasta laidasta keskelle Demekille, joka latasi ohi maalin läheltä siniviivaa. 5v3-ylivoimalla erän puolivälissä Brabenec vei Vegasin 1-0 johtoon tarkalla laukauksellaan takakulmaan oikeasta siivestä Catafordin poikittaissyötöstä. Tämän kiekotonkin pelaaminen oli hyvää avauskympillä mitä tulee intensiteettiin ja kontaktipelaamiseen PAPP:ssa. Demek puolestaan jätti pelin kesken avauserän jälkeen loukkaannuttuaan. Kakkoserässä Brabenec alusti ruuhkabussista paikan oikeaan laitaan Hughesille, joka veti päin veskaria. Kiekonkäsittely tuossa tilanteessa ahtaassa tilassa hankalassa asennossa oli erinomaista Brabenecilta. Will Nichol sanoikin erätauolla, että kiekko kulkee Jakubin lavan läpi luontevasti ja tämä pystyy alustamaan paikkoja niin rystyltä kuin kämmeneltä. Päätöserässä 3v2-käännössä puolestaan Cataford löysi poikittaissyötöllään vuorostaan Huchetten, mutta tämän laukaus kohti etuyläkulmaa epäonnistui.

Linkki: https://x.com/GoldenKnights/status/1834798692467196280?t=Z9-1FwfZVL32zPY-vkCvyQ&s=19

Kakkosketju loi loistopaikan viidennellä minuutilla. Hemmerling riisti kiekon omalla alueella vahvalla kamppailupelillään laidan vieressä ja vapautti ketjukaverit 2v1-vastaiskuun. Sapovaliv ui itse maalille oikeasta laidasta, mutta Portillo venyi kiekon tielle sivuttaisliikkeessä kämmennostoa vastaan. Hetken päästä Stanick karkasi läpi Cholachin esityöstä, mutta rystynosto ei uponnut sisään. Avauserän lopussa Stanick sai toisen paikan, kun Cholachin avaus löysi keskikaistalta Sapovalivin, joka murtautui keskeltä sisään ja syötti sitten takaviistoon Stanickille, mutta rannelaukaus vasemmasta laidasta suorahyökkäyksen lopuksi osui veskariin. Stanick vuorostaan riisti kiekon kulmassa kakkoserän alussa terrierimäisyydellään ja syötti siniviivaan, josta Brabenecin jätöstä Sedoff toimitti kudin maalille. Vaikkei Stanick tehoillut, hän oli hyvin pelin sisässä ja terävät ensipotkut edesauttavat pärjäämistä temmossa, joten siten vaikutelma oli miedon positiivinen. Vertaisin häntä ehkä Howdeniin. Päätöserässä 2v1-vastaiskussa hän viivytti ratkaisuaan sopivasti ja löysi sitten takatolpalta Hemmerlingin, jonka tekemä maali hylättiin potkuna. Vaikka Sapovaliv puolestaan on lisännyt massaa kesällä, sanoisin, että hänen liukunsakin näytti aiempaa soljuvammalta.

Alaketjuista Uronen teki tutusti maskia kurinalaisesti vuorollaan 2-3 hyökkäysaluemallissa. Ajassa 2:30 Sedoff pääsi laukomaan ranteella Mayerin poikittaissyötöstä, mutta Portillon eteensä torjumaan kiekkoon Uronen ei ihan yltänyt. Hänen ensiaskeleidensa räjähtävyys oli minusta parantunut jonkun verran, vaikkei hän tuossa vaihdossa aivan ehtinytkään juoksukiekon perään keskialueella. Hughesin jalka oli melko pirteä, mutta aika vähän hän sai aikaan. Kakkoserässä oli se yksi vetopaikka oikeasta laidasta suorahyökkäyksen päätteeksi. Tovi tuosta ja keskialueen uudelleenryhmittymisestä hän syötti oikeaan laitaan Uroselle, joka pujahti saippuamaisesti miehensä ohi ja laukoi sitten pienestä kulmasta päin Portilloa, mutta tuokin oli minusta näyte siitä, että luistelu on parantunut. Päätöserässä Uronen yhdessä vaihdossa katkoi kahdesti vihulaisen hyökkäykseenlähdön ja seurauksena oli jonkinlainen maalipaikka Uchaczille maalin eteen. Intensiteetti laitaväännöissä oli suomalaisella siis hyvää ja siitä pidin muistaakseni jo vuosi sitten tulokasturnauksessa. Sellainen fiilis jäi, etten pidä mahdottomana Urosen yltämistä U20-kisakoneeseen, koska hän pystyy hoitamaan vaikka nelosketjun laiturinkin roolin vastuullisesti.

Huchette oli nelosketjun näkyvin. Hän laukoi pari kertaa ranteella pakin jaloista epätoivoisesti vasemmasta laidasta sisäänleikatessaan ja kerran myös Catafordin poikkarista esteettömästi. Parhaiten hän jäi mieleen alivoimalla, koska 1-1-2:n ylempänä hyökkääjänä hän jaksoi kevyellä jalallaan paineistaa takakolmiota kiitettävällä tarmolla ja vaikeuttaa siten pakkopeliä. Jones sai keskittyä spotin tukkimiseen. Bowmanissa häiritsi jalkanopeuden puute enkä ihan oikein ymmärrä, miksi hän sai AHL-sopimuksen. Toki hän vastasi 2-0 maalista läpiajosta ylivoimalla, joten tassuissa on pehmeyttä, mutta minusta pelin edistäminen keskialueella ei ollut erikoisen hyvää, vaan syötöt jäivät vastustajiin. Uchaczin parhaat hetket olivat päätöserässä. Kärkikarvaajana hän teki kiekonriiston kontaktin kautta, mutta veskari torjui sitä seuranneen nopean vedon. Päätösvitosella YV:llä Uchacz kuljetti taitavasti kiekon hyökkäysalueella ja vapautti sitten tosiaan Bowmanin nokikkain maalivahdin kanssa pehmeällä syötöllään pakkien selustaan. Bowman nosti läheltä kiekon maalin kattoon ja loppulukemiksi 2-0.

Mayerista pidin taas kovin. Avaukset olivat napakoita ja hän pystyy itsekin kuljettamaan jalalla tyhjään tilaan kuten kuudennella minuutilla, kun hän nappasi irtokiekon punaviivalla, mursi itse jalalla siniviivan ja laukoi sitten kaukaa päin Portilloa. Avauserän lopussa Mayer myös jyskytti puhtaan painavan pommin keskialueella ja otti sillä tilan ja ajan pois. Sedoff ei esittänyt mitään erikoista toimittaen lähinnä kiekkoa maalille pariin otteeseen tuloksetta.

Kmec puolusti avausvaihdossaan hyvin eteenpäin keskialueella katsoen vastaiskun punaviivalla. Sama toistui kolmannella minuutilla omalla siniviivalla eikä hän peruuttanut liian ajoissa. Onkin elintärkeää pienikokoiselle kiekolliselle puolustajalle välttää tilanteiden syntyä omaan päähän. Vielä 18. minuutillakin kolmannen kerran samaan erään Kmec pysäytti transition keskialueella ja riiston jälkeen dumppasi kiekon sywään ennen vaihtoon menemistä. Kakkoserässä rohkea eteenpäin puolustaminen oli kostautua, kun Kmec luisteli kiekosta ohi puoliksi ja Ziemmer pääsi puolittaiseen läpiajoon hänen selustaansa, mutta Lindbom torjui kaistakudin. Pakkipari Chayka Sedoffin tapaan oli melko neutraali nousten kertaalleen vasenta laitaa pitkin vetopaikkaan. Kamppailupelaaminen omissa laitojen lähellä oli keskivertoa parempaa.

Cholachin kohokohta oli olympiakarsintojen tapainen aktiivisella mailapuolustamisella tehty stoppi omissa lähellä siniviivaa seitsemännellä minuutilla, jonka jälkeen hän vielä ehti irtokiekkoon keskialueella kääntäen sen eteenpäin läpiajoon Stanickille, mutta tämän rystynosto ei uponnut. Kehitysleiriin verrattuna Cholach oli jämptimpi oman alueen puolustuspelissä ja ehti myös paremmin kulmiin irtokiekkoihin nostaen siten vähän osakkeitaan, mutta hankala hänen on silti HSK:n pakistoon murtautua pelaamaan. Päätöserässä hän menetti kiekon kertaalleen omissa vaarallisesti, mutta Fleming paikkasi sen tökkäyksellään. Fleming itse myi itsensä pahasti 2v1-vastaiskussa kakkoserässä, mutta Vikman paikkasi. Muutoin Kmecin tavoin Fleming puolusti ihan pätevästi eteenpäin keski- ja hyökkäysalueella. Fleming myös pudotti tietysti hanskansa kertaalleen.

Vikman oli vuosi sitten Vegasin paras pelaaja tulokasturnauksessa. Avauserässä hän selvisi vähällä ollen terävänä vain alivoimalla. Kakkoserästä hän pelasi puolet, kun Lindbom sai sitten torjuntavuoron. Kohokohtana oli 2v1-tilanteen hoitaminen lähitorjunnalla. Lindbom joutui heti urakoimaan ja pysäytti kaistalaukauksia rutiinilla, vaikka esim. Ziemmer pääsi ampumaan todella läheltä Kmecin virheen jälkeen. Päätöserässä hän nollasi yhden kudin slotista eleettömästi sijoittumisellaan ja oli muuri viidellä kuutta vastaan lopussa. Ruuhkan takaa tulleet laukaukset Carl poimi minusta mallikkaasti ja se lupaa hyvää AHL-kauteen.

Lopuksi pari poimintaa haastatteluista:

- Cataford hioi kesällä nopeuttaan ja vieraili uudessa seurassaan Rimouskissa, joka järjestää Memorial Cupin ensi vuonna. Chayka sanoi kehittäneensä vähän kaikkea pelaamisessaan, mm. luovuutta ja fyysisyyttään. Craigin mukaan kaikille pelureille annetaan tod. näk. ainakin yksi matsi näyttää osaamistaan ja erikoistilanteiden tuplausta vältetään eli eri kaverit tulevat pelaamaan yli- ja alivoimaa.

Marchessault ja McCrimmon ovat muuten tällä viikolla kommentoineet tarkemmin kesän neuvotteluprosessia. Marchyn mukaan Vegas tarjosi kolmea vuotta, mutta McCrimmonin mukaan neljää. Tarkemman yhteenvedon ristiriitaisista puheista voi lukea täältä: Marchessault vs McCrimmon Continues As Each Side Tells Conflicting Stories About Negotiations - SinBin.vegas

 

[Salming]

Toinen junioripeli päättyi Krakenia vastaan 5-3 voittoon. Demek ei ollut pelikunnossa kuten eivät Swick, Gustafson, Uchacz tai Lesliekaan. Kaikkia ketjuja oli täten rukattu:

Stanick 92 - Brabenec 12 - Hemmerling 63
Pinard 53 - Sapovaliv 25 - Cataford 8
Smith 74 - Jones 91 - Uronen 37
Hughette 98 - Mathieu 97 - Bowman 42

Sedoff 44 - Mayer 96
Chayka 5 - Kmec 79
Cholach 52 - Fleming 50

Lindbom 30
Vikman 32

Havainnot:

Tykkäsin hyökkäysalueen puolustuspelaamisesta. Karvaaminen toimi ja Krakenin pelinavaaminen takkusi. PAPP:ssa oli puolestaan tässäkin pelissä jämäkkyyttä ja avauserässä kulmarallit omissa olivat harvassa, kun Vegas sen sijaan loi joitain pitkiä hyökkäyksiä. Taukohaastattelussa Cassidy sanoi, että he olivat viettäneet Edmontonissa neljä päivää Kanadan valmennusjohdon kanssa keskustellen tulevista maajoukkueturnauksista. Harjoitusleiristä hän sanoi, että kilpailua pelipaikoista on nyt enemmän, kun avoimia paikkoja on tarjolla. Hertl, Stone, Theodore ja Pietrangelo ovat mm. puolestaan näyttäneet hyvältä jäällä leirin alla. Kakkoserässä VGK karkasi jo 4-0 johtoon, kunnes Kraken osui minuutissa kahdesti ja päätöskympillä tuli vielä maalin päähän, kun ritarien kiekollinen suoritusvarmuus laski pelin edetessä, mutta Sapovaliv iski tyhjiin loppuluvuiksi 5-3.

Bowman paransi liikettään ja alusti mm. neljännellä minuutilla päädystä tekopaikan H3:lle Mathieulle maalin eteen, mutta tämä laukoi mailaviidakosta päin veskaria. Urosen passista oli puolestaan maukasta ohjata avausmaali ylivoimalla suorahyökkäyksestä. Kakkoserän alustus 4-0 AV-maaliin oli puolestaan jämpti, kun Bowman riisti kiekon omissa laidan lähellä ja Mathieu pääsi porhaltamaan karkuun.

Uronen väläytti avauskympillä saippuamaisuuttaan hyökkäysalueella pysyen kiekossa maalin takana ja ruokkien sieltä Jonesia maalin edessä. Seurauksena oli tämän kudin jälkeen melkoinen maalinedusruuhka irtokiekkoon ja Uronenkin sitä yritti survoa sisään maalin kulmalta tuloksetta. Ensimmäisellä ylivoimalla puolestaan Uronen alusti loistavasti 1-0 osuman, kun Sedoffin jätöstä hän vei kiekon vauhdilla sisään vasemmasta laidasta, kiersi puolustajan laidan puolelta ja tavoitteli sitten rystypassilla takatolpalle liukunutta Bowmania, joka ohjasi kiekon verkkoon. Molemmat suomalaiset nappasivat tuohon maaliin siis syöttöpisteet Urosen lennettyä suorastaan jäällä. Luistelu on kehittynyt mukavasti. Ylöstuontivastuu YV:llä sujui toisellakin kertaa, kun hän pujotteli avauserän lopussa rutiinilla yli keskialueen ja pakkopelin tuloksena oli se, että Stanick laukoi vasemmasta laidasta ranteella kärkimiinalla terävästi ja Cataford oli reboundissa maalin kulmalla onnistumatta viimeistelyssä. Muistaakseni U20 SM-sarjassahan Urosen sisäänvientitehokkuus oli tasaviisikoin korkea ja kyvykkyys murtaa hyökkäyssiniviiva näkyi nyt sitten ylivoimallakin. Esitys oli sellainen, että häntä pitää nostaa hieman ylöspäin lupausrankingissa.

Linkki: https://x.com/GoldenKnights/status/1835420221408166299?t=rWKkZLJG8G8_7X8lvsOUtQ&s=19

Brabenec iski 2-0 maalin kakkoserän alussa. Hän H3:na ui korkealta slottiin ja toinen syvyyshyökkääjä Hemmerling tarjoili nappipassin kulmasta suoraan lapaan. Jakub naulasi kiekon yläriman alle makeasti ja parin pelin perusteella saatan nostaa hänet takaisin Demekin edelle lupausrankingissa, koska jotenkin liike ja hyökkäysvaistot ovat petraantuneet. Craig totesi, että Brabenecia on ohjeistettu ampumaan enemmän itse ja se tuotti tulosta tässäkin pelissä. Sedoff nappasi kakkossyötön tähänkin osumaan. Brabenecin takakarvaaminen oli myös väkevää toisessa erässä. Pieni miinus on annettava kiekonmenetyksestä ylivoimalla, josta Kraken karkasi 2v1-vastaiskuun ja iski 4-1 kavennuksen, mutta samalla pelin alla oli tuolloin vielä pari pelaajaa, jotka olisivat voineet tilanteen pelastaa. Apulais-GM sanoi Brabsista sen, että tämän luisteluasento ei muutu kiihdyttäessä, vaan liikkuminen on luonnollisen atleettista. Kun hän saa voimaa lisää, ihmiset kuulemma todella ymmärtänyt hänen hyvyytensä.

Cataford kaivoi aloituksia hyvin oikeasta ympyrästä hyökkäysalueella eikä arkaillut mennä ahtaisiin väleihin maalin eteen runnomaan reboundeja sisään. Hetki ennen 3-0 maaliakin hänellä oli tontti Pinardin kaukolaukauksen reboundista lisätä itse johtoa. Pidin rutkasti Catafordin intensiteetistä, kilpailullisuudesta ja kamppailupelaamisesta. Hän oli ytimessä vaihdosta toiseen melkeinpä.

Catafordin tuleva joukkuekaveri Mathieu karkasi alivoimalla läpi ja uitti rystyltä 4-0 maalin. Ensimmäiset potkut kiihtyivät kivasti ja niin pienikokoisella pelaajalla tuleekin tapahtua. Laidassa ratkaisevan riiston ennen läpiajoa teki Bowman.

Chayka vaikuttaa kahden pelin otannalla ottavan enemmän riskejä hyökkäyssuuntaan ja se onkin toivottavaa. Avauserässä hän lähti hyvin tukemaan 3v2-vastaiskua ja voimaluistelu keskikaistalla oli yllättävän vahvan näköistä. Suorahyökkäys kuihtui, mutta jatkotilanteesta Chayka kaivoi kiekon maalin takaa vasemmalle b-pisteelle Kmecille, joka laukoi logoon. Kmec osui 24. minuutilla vieden ritarit 3-0 johtoon, kun Catafordin aloitusvoiton jälkeen hän tälläsi siniviivasta one-timerin verkkoon. Pakkipari oli jäällä myös 4-2 takaiskun aikana. Kmec jäi hetkeksi yksin maalin eteen, kun Chayka irtosi kulmaan eikä tämä ehtinyt takaisin maalin eteen, kun Kraken-pakki lähetti laukauksen viivasta maalille ja vihulainen ohjasi sen sisään Kmecin oltua 1v2-alivoimainen. 4-3 maalissa puolestaan Mathieu ei saanut laiturina jatkettua kiekkoa ulos, vaan peli kääntyi sinisen tuntumassa takaisin kohti Vegasin maalia ja Kmec hävisi maalineduspainin miehelleen. Chaykakin oli askeleen perässä, joten boksaamiseen ja maalinedustan siivoamiseen jäi aika paljon parannettavaa tälle parille.

Lindbom paikkasi 13. minuutilla Flemingin harhasyötöstä aiheutuneen läpiajon pysäyttäen krakenilaisen kudin b-pisteiden välistä. Kakkoserässä hän otti hyviä koppeja alivoimalla uusissa varusteissaan ja oli voimaton takaiskuille, kun ensimmäinen tuli suoraan syötöstä ja toinen oli ohjaus naaman edestä. Päätöserässä Carl liukui sivuttain nollaamaan Salen 3v1-hyökkäyksessä takatolpalta. Esitys oli kauttaaltaan melko kypsä.

 

[Salming]

Sedoff huilasi Utahia vastaan, kun Leslie oli pelivalmis. Uronen sai uudet ketjukaverit. Vegas voitti myös kolmannen matsinsa osumin 5-3, joten tulokasturnaus tuli täten lakaistuksi puhtaaksi. Tulevaisuus on kirkas:

Stanick 92 - Brabenec 12 - Hemmerling 63
Bowman 42 - Sapovaliv 25 - Cataford 8
Pinard 53 - Uchacz 77 - Uronen 37
Smith 74 - Jones 91 - Hughes 60

Mayer 96 - Kmec 79
Chayka 5 - Leslie 43
Cholach 52 - Fleming 50

Vikman 32
Lindbom 30

Havainnot:

Kolmosketju väläytti viiden minuutin jälkeen ensi kerran. Uchacz sai avauksen taskuun takasiniselle ja jätti kiekon Uroselle, jonka laukaus Väisäsen jaloista ei mennyt kaiketi ihan maalille asti. Myöhemmin Uronen syötti syvyydestä takaviistoon Uchacz, mutta tämän kuti oikealta kaarelta kilpistyi logoon. Yleisesti sanoisin, että Urosen hyökkäysalueen hyökkäyspelaaminen oli turnauksessa hyvää varsinkin b-pisteiden alapuolella, kun miettii saippuamaisuutta, pelinrakennusta, mailakamppailemista päädyssä ja hakeutumista ytimeen. Kakkoserässä Uronen ruokki puolestaan Pinardia, joka ui slottiin, mutta viimeistely ei onnistunut. Uchacz sai irtokiekon lapaansa vasemmalle b-pisteelle laukoen päin veskaria. Myös ylivoimalla Uchacz pääsi kahdesti kokeilemaan vasemmasta siivestä Bowmanin loistavista poikittaissyötöistä, mutta ruuti oli märkää. Uronen oli slotissa, Sapovaliv maskissa ja Kmec viivassa tuossa YV-viisikossa.

Kmec osui toisessa pelissä putkeen. Hän nousi oikea-aikaisesti siniviivasta slottiin, sai syötön Bowmanilta laidasta tyhjään tilaan ja naulasi ranteella matalan laukauksen utahilaisten mailojen kautta ohi Thorntonin. Hänhän teki jo kehitysleirillä soolomaalin purjehdittuaan 1-4 trapin läpi maalintekoon, joten poika lienee tehnyt vaikutuksen scoutteihin kiekollisena. Vanhanaikaismaalikaan ei kaukana ollut kakkoserässä. Miinusta tuli sitten jälleen oman alueen pelaamisesta, koska Beaudoin käytti kiekon hänen längeistään 3-1 kavennuksessa ja pääsi nousemaan päädystä vapaasti maalin kulmalle nostaen kiekon rystyltä läheltä ylös ohi Vikmanin. AV:lla Kmec oli sen sijaan hyvä blokaten mahtavasti pari one-timeria siivestä, joten sijoittuminen oli siltä osin kunnossa.

Bowman vuorostaan tosiaan jatkoi petraamistaan peli peliltä ja rakensi ison kasan maalipaikkoja tässä pelissä. Alan hiljalleen lämmetä hänestä, koska profiili muistuttaa Stonea. Samalla tavalla Bowman löi kiekkoja ilmasta alas pari kertaa mm. alivoimalla ja laukoi tyhjiin loppuluvut punaviivalta riistettyään kiekon ensin laidan lähellä joukkuekaverin avustuksella. Hän on peluri.

Suoraviivainen kiekkojen toimittaminen siniviivasta maalille toimi, kun Hemmerling ohjasi 14. minuutilla Flemingin rannelaukauksen verkkoon. Läpi viikonlopun mallikkaan karvaamisen lisäksi silmiinpistävää oli se, että kaaoskiekoista seurasi ihan hyviä tilanteita vihulaisen maalin eteen. Mitä tulee karvaamiseen, sen väkevyys muistutti jossain määrin edustusjoukkueen avauskautta, joten uskon, että tuollaisen jääkiekon perään haikaillut @Amerikanihme olisi nauttinut näiden pelien katsomisesta, jollei hän sitten niitä katsonut. Kuten todettua, karvaus näytti olevan enemmän toisinaan jopa 1-1-3 kuin 1-2-2 muodossa, joten ehkä edustusjoukkuekin lisää piirun aggressiivisuutta hyökkäysalueen puolustuspelaamiseen. 17. minuutilla Fleming puolestaan sortui vanhaan syntiinsä liialliseen aikailuun menettäen kiekon omissa kuten kävi kertaalleen viime pelissäkin. Hän kuitenkin paikkasi tilanteen kohtalaisesti Sapovalivin kanssa.

Vikmania ei avauserässä testattu juurikaan, koska viisikkopuolustus toimi jälleen hienosti alkaen hyökkäysalueen puolustuspelaamisesta. Beaudoinin rystynosto maalin kulmalta olisi ehkä ollut torjuttavissa. Toistamiseen Vikman antautui alivoimalla, kun Leslie blokkasi Lamoureuxin ensimmäisen vedon vasemmasta siivestä, muttei enää toista vähän keskemmältä ja Jesper ei täysin palautunut torjunta-asentoon. Hetken päästä tämä kuitenkin torjui läpiajon patjallaan alakulmasta. Allard taisi olla laukojana. 3-3 tasoitus puolestaan lähti ikävästi Flemingin jaloista ja meni kenttäpelaajien piikkiin, kun 1-4 trap vuoti ja kahden pelaajan yhteistyö riitti sen puhkomiseen keskeltä.

Hughes iski avauserän lopussa 3-0 maalin transitiohyökkäyksestä, kun rannari vasemmasta laidasta Stanickin jätöstä yllätti vähän helposti Thorntonin. Jospa tämä kausi olisi ehjä ylävartalovamman jälkeen. Nelosketjun karvaus tuotti riiston 24. minuutilla. Jones ja Smith H1 ja H2-rooleissa paineistivat vahvasti ja Hughes pääsi ampumaan keskustasta päin veskaria onnistumatta osumaan toistamiseen. Päätöserässä karvaus tehosi taas johtaen 4-3 maaliin. Väisänen pupelsi kiekolla oman alueen kulmassa Smithin prässiä vastaan ja Jones tarjoili irtokiekon luukulle Hughesille, joka kihautti illan toisensa.

Mayerin liike näytti vähän aiempaa huonommalta ja ensipotkut olivat vähän raskaita. Mietin, että olenko ollut liian lumoutunut hänen ensivaikutelmastaan, koska tässä matsissa hän näytti välillä enemmän Zach Hayesilta kuin sulavasti luistelevalta kiekolliselta velholta.

Leslie lähinnä toimitti kiekkoja maalille ohi ensimmäisen blokkaajan ihan jees, mutta aikamoisia kaaliperhosia hänen rannelaukauksensa olivat. Alivoimalla hän otti pari maukasta blokkia.

Lowes kertoili taukohaastattelussa, että on tärkeää koota scoutit samaan paikkaan, koska osa aluescouteista ei esim. ole nähnyt Urosen pelejä Euroopassa ja tietyt scoutit näkivät Brabenecin viimeksi vuosi sitten ja pääsevät nyt näkemään sen, mitä kausi AHL:ssä on hänelle tehnyt. Sapovaliviakin on puolestaan pyydetty laukomaan enemmän, koska puolustamista hänelle ei tarvitse opettaa. Urosesta puolestaan Lowes ja muutkin ovat olleet positiivisesti yllättyneitä kuten minäkin. Lowes mainitsi nopeuden keskialueella ja sen, että hän pelaa fyysisesti ja pysyy kiekossa vahvasti.

Scott Luce, amatööripuolen scouttipomo, kehui niin Sapovalivin kuin Uchaczin kykyä voittaa lähes kaikki 50-50 irtokiekot. Bowmanin hän sanoi olevan "rahaa", Hemmerling sai kehut nopeudestaan ja Lindbom pelikäsityksestään.

Turnauksen arvosanat:
+ Lindbom, Sedoff, Kmec, Mayer, Cataford, Brabenec, Hughes, Uchacz, Stanick, Bowman, Uronen
+/- Vikman, Chayka, Cholach, Fleming, Leslie, Sapovaliv, Hemmerling, Smith, Hughette, Mathieu, Jones, Pinard, Demek
-

Vaikka Kmec ei vakuuttanut PAPP:ssa, hyökkäysalueen tekeminen ja keskialueen puolustuspelaaminen pyöristivät arvosanan plussan puolelle. Sedoff näytti mieheltä poikasten joukossa kuten monesti striimissäkin eri ihmiset totesivat. Mayer oli kolmas pakki, jonka merkkaisin plusmerkkiseksi eritoten avausmatsin ansiosta. Veskareista Lindbom oli selvästi parempi, vaikka Vikman loisti vastaavassa turnauksessa vuosi sitten, muttei ollut nyt samanlainen muuri. Varsinaisia epäonnistujia ei ollut yhtäkään. Yläkerrasta erottuivat kärkinimistä Cataford ja Brabenec. Jälkimmäisen luisteluun tuli kiinnitettyä enemmän huomiota, kun tosiaan sikariporras sanoi sen olevan todella luonnollisen näköistä eikä hän huoju suuntaan tai toiseen. Sapovaliv taisi merkkauttaa kiikarit, joten on vaikea antaa plussaa pelkästä kiekossa pysymisestä ja kamppailuista eikä Hemmerlingkaan ollut ihan niin esillä kuin toivoin. Uronen nosti osakkeitaan hyökkääjistä varmaankin eniten ja Hughes oli hyvä päätösmatsissa. Uchaczin ratkaisuhalukkuus välittyi joka matsissa, mutta lopputuote vielä vähän sakkasi. Stanick suoriutui Demekin paikkaajana ykkösketjun laidassa ihan OK parissa viimeisessä matsissa. Bowmaniin lämpenin peli peliltä enemmän. Kauttaaltaan turnaus meni yli odotusten ja pelejä oli innostavaa väijyä, kun tulosta tuli ja ennen kaikkea peli-ilme oli raikas. Olen vaikuttunut siitä, miten Craig sai ryhmän pelaamaan lyhyessä ajassa voittavalla identiteetillä.

SinBin.vegas Golden Knights Prospect Rankings - SinBin.vegas

(Last updated: August 12th, 2024) Criteria to qualify for rankings: Must be younger than 23 years old for skaters, 25 years old for goalies Cannot have played more than 10 NHL games Must be either under contract or drafted by the Golden Knights Players are ranked based on value to the...

sinbin.vegas

SinBin.vegas julkaisi elokuun lupauslistansa ja päätin taas verrata sitä omaani. Alle 23-vuotiaat maksimissaan 10 NHL-pelin miehet ovat siis listattuina alla sen mukaan, keiden uskon pelaavan parhaimmat NHL-urat eikä niinkään tämänhetkisen NHL-valmiuden mukaan. Brisson "valmistui" listalta sitten viime päivityksen ja Edstrom tietysti kaupattiin muualle, mutta sijoittaisin BB:n kolmanneksi. Suluissa on erotus Ken Boehlken listaan.

Kenttäpelaajat:

1. Trevor Connelly (-)
2. Matyas Sapovaliv (+3)
3. Lukas Cormier (+1)

4. Mathieu Cataford (-2)
5. Jakub Demek (-2)
6. Ben Hemmerling (+4)
7. Christoffer Sedoff (+1)
8. Arttu Kärki (+1)
9. Jackson Hallum (-3)
10. Jakub Brabenec (-3)

11. Jordan Gustafson (+1)
12. Trent Swick (+3)
13. Abram Wiebe (+5)
14. Samuel Mayer (ei rankattu)
15. Lucas van Vliet (-2)
16. Daniil Chayka (-5)
17. Tuomas Uronen (-1)
18. Joe Fleming (-1)
19. Artur Cholach (-5)
20. Noah Ellis (-1)

Maalivahdit:

1. Carl Lindbom (-)
2. Jesper Vikman (+3)
3. Pavel Moisevich (-1)
4. Cameron Whitehead (-)
5. Isaiah Saville (-2)

- Veskareissa isoin ero on Vikmanissa. Uskon olosuhteiden vaikutukseen ja koska Vikman treenaa joka kesä NHL-miesten kanssa, se kehittää häntä Savillea ja Whiteheadia enemmän. AHL-kauden tilastot olivat samaa tasoa Savillen kanssa, mutta vaihteluväli esityksissä kapeampi. Ruotsalaisveskareissa on Golden Knightsin tulevaisuus ja Moisevich saapuu rapakon taakse sitten joskus kirittämään heitä
- Kenttäpelaajissa ei mitään valtavia näkemyseroja ole kuten vaikkapa viimeksi Ahacin kohdalla, kun Ken rankkasi hänet jopa kolmanneksi ja nythän on käynyt ilmi, ettei tämä saanut edes sopimustarjousta enää Vegasin organisaatiosta, vaan jatkaa uraansa muualla, joten "voitin" tuon erän. Connelly on minustakin kärkilupaus tällä hetkellä, koska katto on kaikkein korkeimmalla ja hänestä voi tulla eliittitason pelimanni kiekollisesti. Luisteluvoimaakin löytyy
- Sapovaliv pitää kakkospaikkansa, vaikka Edstrom lähti edeltä pois. Junioreissa hän on tottunut menestymään eri joukkueissa niin seura- kuin maajoukkuetasolla ja pystyy nostamaan pelikavereidensa tasoa. Ja kysymysmerkkinä oleva suoraluistelu näytti U20-kisojen edetessä yhä paremmalta ja hän pystyi murtamaan itse jalalla hyökkäyssiniviivan pistelinjaa pitkin, mikä on tärkeää Vegasin senttereille
- Cormierin AHL-kausi oli surkea, mutta kahdessa NHL-matsissa hän oli hyvä kuten myös Ken kirjoitti. Cataford tarvitsee räjähtävyyttä ensipotkuihin ja puhdasta kamppailuvoimaa irtokiekkotaistoihin, mutta junioritehoja ei voi sivuuttaa. Laukaus on tarkka laser. Jakubien kohdalla puolestaan olen jo pariin otteeseen todennut, että viime kauden lopussa Demek ohitti Brabenecin keskinäisessä hierarkiassa, koska ensin mainitun kehityskäyrä syksystä kevääseen oli HSK:n paras. Brabenecin kohdalla pelko "väliinputoamisesta" ei poistunut debyyttikauden myötä AHL:ssä, vaan hän lienee vain liian vajavainen kärkiketjuihin ja pehmeähkö alaketjuihin, vaikka pystyykin monipuolisena pelaajana raatamaan myös alivoimaa. Mutta olen skeptisempi Brabenecista kuin Ken enkä Demekia sentään ihan kolmanneksi parhaaksi lupaukseksi nostaisi, mutta tuo "hot take" on Kenilta ymmärrettävämpi kuin se viimevuotinen Ahac
- Hemmerlingista olen johdonmukaisesti ollut Kenia positiivisempi. Näen hänen hyökkäyskyvyissään ja terrierimäisessä karvaamisessaan mahdollisuuden NHL-uraan köyhän miehen Marchessaultina.
- Suomalaispakit Sedoffin ja Kärjen arvotamme samoin. Taisin kehitysleirin jälkeen todeta, etten yllättyisi, jos loukkaantumissumassa Sedoff saisi jonkun NHL-matsin vyölleen. Pelin rytmittäminen, avaussyöttöjen laatu ja kyky tulla itsekin H1:n ohi jalalla olivat kunnossa jo debyyttisesongilla AHL:ssä. Kehitysleirin harkkapeleissä hän oli ammattimainen poikasten joukossa. Kärjen kautta Tapparassa seuraan mielenkiinnolla ja varmasti menen jonkun pelin häneltä livenä katsomaan ensimmäistä kertaa. Ensimmäisessä harjoituspelissä hän pelasi kolmosparissa Galletin kanssa, mutta kahdessa seuraavassa rooli oli seiskapakki. Helsingin IFK:ta vastaan vajaan vartin jääajalla saaliina oli yksi syöttöpiste
- Hallumista olen vähän skeptisempi lähinnä siksi, ettei polvivammoista ole koskaan helppoa kuntoutua enkä toisaalta ole nähnyt häneltä oikein kokonaisia tosipelejä koskaan, joten sellainen kokonaisvaltainen pelaaminen on arvoitus. Luistelunsa ansiosta hän tietysti erottuu ja pystyy käsittelemään kiekkoa kovassakin vauhdissa. Swickista olen puolestaan kolme pykälää myönteisempi, koska hän on selkeästi köyhempi versio Edstromista/Hertlista samoine vahvuuksineen ja heikkouksineen
- Jämäpuolustajissa Cholachiin menetin uskoni kehitysleirin harkkapeleissä, koska hän ei ollut ottanut askelia eteenpäin puolustuspelaamisessaan, vaan etäisyyskontrolli oli välillä haparoivaa oman sinisen puolustamisessa eikä hän saanut tarpeeksi stoppeja aikaan puolustusalueen puolustuspelissä. Viivatanssiminen oli toki parantunut hyökkäysalueella, muttei hän sillä NHL-uraa tee. Chayka puolestaan on ulottuva, mutta liian virheherkkä ja vuotaa paineen alla lusikkapuolen syötöissä. Anti ylöspäin on aika lailla ollut nolla kahdella AHL-kaudella enkä usko muutosta juuri tulevan. Luulen, että taru Vegasissa päättyy tulevan kauden jälkeen kuten Ahacillekin kävi. Wiebeen sen sijaan uskon Kenia enemmän, koska hän on vakaa paineen alla ja toimittaa kiekkoa maalille ohi ensimmäisen blokkaajan ongelmitta. Häntähän verrattiin vuosi sitten Whitecloudiin kehitysleirillä. Tänä vuonna samoja vertauksia ei ollut, mutta Wieben yleispelaaminen miellyttää minua, vaikkei se mitään säihkyvää ole, mutta hän on älykäs yksilö
- Mayeria Ken ei listannut ollenkaan, mutta hän oli ensimmäisessä harjoituspelissä kehitysleirillä heittämällä kaukalon paras puolustaja ja näytti siis hyvältä Sedoffin rinnalla, joten nostin hänet mukaan spekulaatioihin

Opin, että Gustafssonkin on tulossa AHL:ään ensi kaudeksi, joten varmasti ensimmäisen kuukauden jälkeen olen viisaampi hänen potentiaalistaan, koska Hallumin tavoin hän on jäänyt vähän mysteeriksi noista hyökkääjälupauksista, koska en ole miehen pelejä kohokohtia lukuun ottamatta nähnyt. Toki voi olla, että hänet passitetaan ECHL:ään hakemaan peliaikaa, koska keskikaistallakin on ruuhkaa. Urosen seura OHL:ssä puolestaan on vaihtunut Ottawasta Kingston Frontenacsiin pelaajakaupan myötä ja Catafordkin treidattiin Halifaxista Rimouski Oceaniciin.

Otetaanpa tähän rankingiin tosiaan päivitys tulokasturnauksen jälkeen. Harmillista, ettei Gustafson pystynyt pelaamaan tässäkään tapahtumassa. Koitin jakaa pelaajat neljään koriin potentiaalin mukaan.

Kenttäpelaajat:

1. Trevor Connelly
2. Matyas Sapovaliv
3. Mathieu Cataford
4. Lukas Cormier

5. Jakub Brabenec
6. Jakub Demek
7. Ben Hemmerling
8. Arttu Kärki
9. Christoffer Sedoff

10. Jackson Hallum
11. Tuomas Uronen
12. Samuel Mayer
13. Jordan Gustafson

14. Trent Swick
15. Abram Wiebe
16. Lucas van Vliet
17. Braeden Bowman
18. Joe Fleming
19. Daniil Chayka
20. Artur Cholach
21. Noah Ellis

Maalivahdit:

1. Carl Lindbom
2. Jesper Vikman
3. Pavel Moisevich
4. Cameron Whitehead
5. Isaiah Saville

Veskareissa ei ole muutoksia. Mutta kenttäpelaajista nostin ylöspäin Catafordia, Brabenecia, Urosta ja hitusen Mayeriakin. Ensin mainittu ansaitsee palkintopallipaikan ja Brabenecin parantunut liike ja laukaushalukkuus vetosivat minuun niin paljon, että hän nousi viisi sijaa listalla. Urosen kyky murtaa hyökkäyssiniviiva toisteisesti jalalla oikeuttaa minimissään 11. sijaan köyhän miehen Lambertina. Sedoffia pudotin alaspäin oikeastaan vain siksi, että hän täyttää jo 23 vuotta keväällä, kun Kärki on 20-vuotias joulukuussa. Hallumkin on jo 22-vuotias, mutta hän oli vuosi sitten kehitysleirin paras hyökkääjä ja hyökkäysalueen hyökkäyspelissä häneltä on vaikea riistää kiekko, kun kukaan ei saa häntä kiinni, joten siksi mies pysyi TOP-kympissä niukasti, vaikka viime kausi oli torso. Aiempi musta hevoseni Hemmerling oli puolestaan vähän vaisuhko tulokasturnauksessa, vaikka muutaman tehopisteen keräsikin, joten tiputin häntä pykälän. Gustafson on pelaaja, joka on isoin mysteeri ja saattaa nousta rankingissa ensi kauden aikana, jos hän on terve ja pärjää farmissa. Hän on kuitenkin WHL-mestari.

 

[Mr. Smith]

Lehner jättänyt käymättä lääkärissä, joten sopimuksen purku on mahdollinen:

Linkki: https://x.com/frank_seravalli/status/1836571650495492313?t=6jqkmPyyE2x5n_LUsF0wGA&s=19

 

[Salming]

Harjoitusleirin miehistö on selvillä:

VEGAS GOLDEN KNIGHTS 2024 TRAINING CAMP ROSTER
FORWARDS (36): Zach Aston-Reese, Ivan Barbashev, Braeden Bowman, Jakub Brabenec, Brendan Brisson, Cal Burke, Mathieu Cataford, Grigori Denisenko, Pavel Dorofeyev, Jack Eichel, Ben Hemmerling, Tomas Hertl, Alexander Holtz, Brett Howden, Mikael Huchette, Bear Hughes, Jett Jones, William Karlsson, Keegan Kolesar, Tanner Laczynski, Jacob Mathieu, Riley McKay, Mitch McLain, Mason Morelli, Victor Olofsson, Tanner Pearson, Simon Pinard, Gage Quinney, Jonas Rondbjerg, Nicolas Roy, Matyas Sapovaliv, Shane Smith, Sloan Stanick, Mark Stone, Kai Uchacz, Tuomas Uronen

DEFENSEMEN (21): Jake Bischoff, Daniil Chayka, Artur Cholach, Lukas Cormier, Joe Fleming, Mason Geertsen, Robert Hagg, Nicolas Hague, Noah Hanifin, Brandon Hickey, Ben Hutton, Viliam Kmec, Kaedan Korczak, Mazden Leslie, Samuel Mayer, Dysin Mayo, Brayden McNabb, Alex Pietrangelo, Christoffer Sedoff, Shea Theodore, Zach Whitecloud

GOALTENDERS (6): Adin Hill, Carl Lindbom, Ilya Samsonov, Isaiah Saville, Akira Schmid, Jesper Vikman

NUMERICAL ROSTER:
2 Zach Whitecloud Defenseman
3 Brayden McNabb Defenseman
4 Mason Geertsen Defenseman
5 Daniil Chayka Defenseman
6 Kaedan Korczak Defenseman
7 Alex Pietrangelo Defenseman
8 Mathieu Cataford Forward
9 Jack Eichel Forward
10 Nicolas Roy Forward
11 Mason Morelli Forward
12 Jakub Brabenec Forward
14 Nicolas Hague Defenseman
15 Noah Hanifin Defenseman
16 Pavel Dorofeyev Forward
17 Ben Hutton Defenseman
18 Robert Hagg Defenseman
19 Brendan Brisson Forward
20 Zach Aston-Reese Forward
21 Brett Howden Forward
25 Matyas Sapovaliv Forward
26 Alexander Holtz Forward
27 Shea Theodore Defenseman
28 Tanner Laczynski Forward
30 Carl Lindbom Goaltender
31 Isaiah Saville Goaltender
32 Jesper Vikman Goaltender
33 Adin Hill Goaltender
35 Ilya Samsonov Goaltender
37 Tuomas Uronen Forward
40 Akira Schmid Goaltender
41 Brandon Hickey Defenseman
42 Braeden Bowman Forward
43 Mazden Leslie Defenseman
44 Christoffer Sedoff Defenseman
45 Jake Bischoff Defenseman
46 Jonas Rondbjerg Forward
47 Grigori Denisenko Forward
48 Tomas Hertl Forward
49 Ivan Barbashev Forward
50 Joe Fleming Defenseman
51 Lukas Cormier Defenseman
52 Artur Cholach Defenseman
53 Simon Pinard Forward
55 Keegan Kolesar Forward
60 Bear Hughes Forward
61 Mark Stone Forward
63 Ben Hemmerling Forward
65 Dysin Mayo Defenseman
68 Cal Burke Forward
70 Tanner Pearson Forward
71 William Karlsson Forward
72 Gage Quinney Forward
74 Shane Smith Forward
75 Mitch McLain Forward
77 Kai Uchacz Forward
79 Viliam Kmec Defenseman
89 Riley McKay Forward
91 Jett Jones Forward
92 Sloan Stanick Forward
95 Victor Olofsson Forward
96 Samuel Mayer Defenseman
97 Jacob Mathieu Forward
98 Mikael Huchette Forward

Veikataan nyt vaikka, että kausi alkaa tällaisella kokoonpanolla (13+8+2):

Barbashev - Eichel - Olofsson
Howden - Hertl - Stone
Dorofeyev - Karlsson - Holtz
Rondbjerg - Roy - Kolesar
+ Denisenko

Hague - Pietrangelo
Hanifin - Whitecloud
McNabb - Theodore
+ Korczak, Hutton

Hill
Samsonov

 

[Salming]

Muutamat ranskalaiset viivat McCrimmonin ja Cassidyn mediajutteluista:

- Pearson rikkoi kätensä viime kaudella vetoja blokatessa, mutta on saanut treenata kesän terveenä. Hänen edellinen ehjä kautensa oli hyvä
- McCrimmon sanoi, että on uskomatonta, mihin ihmiset pystyvät, kun he saavat mahdollisuuden viitaten siihen, että paikkoja on rosterissa auki
- Tulokasturnaus oli seurahistorian paras
- Lehner ei ole pelikunnossa. Uniikista tilanteesta tiedotetaan, kun on tiedotettavaa
- McCrimmonin isoin parannustoive viime kaudesta on joukkueen pysyminen terveenä 14 leikkauksen jälkeen
- McCrimmon ei odota identiteetin hirveästi muuttuvan, vaikka pelaajisto on vaihtunut. Hän myös muistutti näyttämisen halun säilymisestä, koska se on aina palvellut heitä parhaiten

- Cassidy toivoo joukkueen puolustavan parhaiten divisioonassaan kuten kaksi vuotta sitten. Systeemiin ei ole juurikaan tulossa muutoksia
- Hertl pelaa keskellä. Aika kertoo, ketkä ovat lopulliset laiturit
- Cassidy etsii toimivia pareja (Barbashev-Eichel ja Dorofeyev-Karlsson) ja niihin kolmansia lenkkejä (sentterinsä menettänyt Stone, Olofsson). Hertlistä hän ei vielä tiedä, että kenen kanssa hänellä klikkaa. Nelosketjun hän haluaa pystyvän kuluttamaan vastustajia pelaamalla kiekkoa syvään ja suojaamalla sitä siellä

Ketjut ja pakkiparit olivat leirin avauspäivänä kokeiluluontoiset. Kanadan mahdollinen kolmospari neljän maan turnaukseen eli Theodore-Pietrangelo oli yhdessä, joten palaisikohan Shea vasemmalle puolelle pitkästä aikaa ja liekö Cooper kuiskutellut Cassidyn korvaan, että nuo miehet olisi syytä nähdä yhdessä? Hague oli Hanifinin rinnalla ja hehän pelasivat runkosarjan lopussa paljon yhdessä kohtalaisen hyvin. McNabb ja Whitecloud olivat sitten kolmospari.

Yläkerrassa ykkönen oli odotettu, mutta muut ketjut välttämättä eivät. Pidin kyllä paperilla siitä, että todistetusti toimiva Dorofeyev-Karlsson kaksikko oli pistetty yhteen Stonen kanssa. Hertlin laidoilla olivat Roy ja Holtz, joten kun Hertl tykkää pelata hyökkäysalueen hyökkäyspelissä sisällä maskimiehenä tai välillä päädyssä, Holtz saisi varmasti ottaa H3-roolin etsien tyhjää tilaa kudilleen b-pisteiden välistä ja Roylla riittää käsiä Hertlin tapaan painia syvyydessä ja tehdä sieltä peliä. Summa summarum, nuo keskiketjut vaikuttivat näin ensituntumalta potentiaalisilta. Nelonen oli puolestaan Pearson-Howden-Kolesar.

Barbashev-Eichel-Olofsson
Dorofeyev-Karlsson-Stone
Holtz-Hertl-Roy
Pearson-Howden-Kolesar

Theodore-Pietrangelo
Hanifin-Hague
McNabb-Whitecloud
Hutton-Korczak

 

[Salming]

Stone sanoi pelaavansa hyvin, kun hänellä on samassa ketjussa nopeutta ja Karlssonilla sitä on. Viimeksi he pelasivat säännöllisemmin yhdessä kuplassa. Olisihan tuo itsekin pitänyt tajuta, että Karlsson sopisi tuossa mielessä Stephensonin paikkaajaksi. Dorofeyevin kanssa pelaamisesta sekä Stonella että Karlssonilla on kokemusta, muttei samaan aikaan. Stone sanoi Pavelin olevan siinä kynnyksellä, että hänestä tulee kokopäiväisen NHL-pelaajan lisäksi kokopäiväisen skoraaja.

Cassidylta kysyttiin, että johtaako Haguen siirto oikealle puolelle siihen, että tämä pääsisi käyttämään enemmän junioreissa vahvuutena ollut (lyönti)laukaustaan. Hän vastasi, että se on mahdollista, mutta veskarit ovat myös parempia aikuisissa torjumaan tuollaisia vetoja, joten niin yksioikoisesti samat vahvuudet eivät siirry junioreista aikuisiin, mutta hän myös haluaisi nähdä vielä enemmän tehoja pakistolta. Hutton-Korczak kaksikon Cassidy vahvisti olevan alkuun seiska- ja kasipakkeja, muttei poissulkenut sitä, että nämä voisivat ottaa pelipaikan pelaavasta kuusikosta ja joka tapauksessa he ovat arvokkaita pelaajia siinä vaiheessa, kun loukkaantumisia tulee. Cassidy sanoi, että muut kuusi ovat vain historiaan peilaten tällä hetkellä heitä edellä.

Hän myös totesi seuraavana päivänä, että hyvällä leirillä voi vaikuttaa järjestykseen "ruokaketjussa", kun he miettivät sitä, että kenet kutsutaan ylös. Brisson on kuulemma miehistynyt ja saanut lisää voimaa, mutta Olofsson ja Holtz ovat pelanneet sarjassa enemmän ollen siksi vähän edellä hierarkiassa alustavasti. Mutta he ovat valmiita peluuttamaan pelaajia, joiden kokevat tekevän joukkueesta parhaan version. Schmid saa torjuntavuoron San Josessa ja Saville avaa alkuun luukkua.

C. Burke sanoi vahvuudekseen nopeuden, ketteryyden ja teränkäytön. Hän totesi olevansa irlantilaiskaveri Bostonista. Samsonov ei halunnut muistella mennyttä kautta, vaan hän keskittyy tulevaan. Hill oli kuulemma ensimmäisiä, jotka tekstasivat hänelle sopimuksen varmistuttua. Catafordille NHL-tempo harjoituksissa löi vasten kasvoja ja se oli vielä eri maailmasta kuin muutamat AHL-pelit. Tavoitteekseen hän on asettanut vain voittamisen joukkueena Rimouskin ja mahdollisesti Kanadan U20-jengin kanssa, jos hänet valitaan jälkimmäiseen ryhmään. Tulokasturnauksessa hän pystyi omien sanojensa mukaan pelaamaan identiteettinsä mukaisesti kahden suunnan pelaajana kovaa, yksinkertaisesti, vauhdikkaasti ja takakarvaamaan lujasti. Omana huomiona Cassidyhan sanoi viime kaudella NHL:n olevan "second effort league" ja osin siksi nostin Catafordin kolmanneksi lupausrankingissa, koska hänessä näkyy yritteliäisyys ja sitkeys vaihdosta toiseen. Howden mainitsi, että Pearson oli hänen isoveljensä Quintonin kämppis nuorten MM-kisoissa aikoinaan, joten maailma on pieni, kun nyt hän harjoittelee tämän kanssa samassa ketjussa. Noissa kisoissa 2012 muuten Stone oli tehokkain kanukki 10 pisteellä.

Kärjen eilinen Liiga-uran avauspiste oli rutiinisyöttö Halloranille, joka punnersi väkevästi laidasta maalille maalintekoon:

Linkki: https://x.com/Tapparaofficial/status/1837505227232023004?t=6-57dprQdSPkby3tX622MA&s=19

 

[Salming]

1/6 Sharks vs. Golden Knights

Harjoituskausi alkoi San Josessa. Aina helppo Sharks kaatui maalein 2-4 ja tuoreelle ykkösvaraukselle Celebrinille opetettiin heti se, kumpi joukkue määrää kaukalossa. Uronen teki Vegas-debyyttinsä, mutta Sedoffhan pääsi pelaamaan treenipelejä jo vuosi sitten. Kärkiukot jäivät kotiin levolle. Fleming ja Hemmerling eivät mahtuneet kokoonpanoon ollen katsomossa:

Pearson-Howden-Kolesar
Brisson-Laczynski-Burke
Rondbjerg-Quinney-Denisenko
Morelli-Brabenec-Uronen

Hutton-Korczak
Bischoff-Sedoff
Hägg-Mayo

Schmid
Saville

YV

Pearson
Howden Kolesar Denisenko
Hutton

Laczynski (?)
Brisson Burke Uronen
Korczak

Kakkoserästä eteenpäin YV-viisikot olivat Hutton-Korczak + Brisson-Laczynski-Burke ja Bischoff-Sedoff + Morelli-Brabenec-Uronen/Pearson-Howden-Kolesar.

AV

Quinney/Denisenko Rondbjerg
Hägg Mayo

Howden Pearson
Bischoff Sedoff

Brabenec Burke
Hutton Korczak

Huomiot:

Missasin ensimmäiset neljä minuuttia pelistä eli onnistuneen AV-tapon, mutta pian striimin avaamisen jälkeen Vegas siirtyi 0-1 johtoon. Sen vahvuus avauserässä oli ilman muuta hyökkäysalueen kamppailupelaaminen laidan lähellä. Avausmaalikin syntyi jatkokarvaamisen tuloksena. Burke ja Brisson kaivoivat oikeassa kulmassa 2v2-tilanteesta kiekon ritareille. Miehistynyt Brisson antoi hyvän näytön tekemisestään tuossa vaihdossa, kun hän pudotti kiekon viivaan Sedoffille kamppailuvoiton jälkeen. Tämä liikkui sivuttain avaten linjan maalille. Burke ehti liikkua kulmasta takatolpalle voittaen miehensä ja ohjasi Sedoffin tarkan syötön ohi Blackwoodin. Laczynski pysyi koko ajan H3:na slotissa osana 2-1-2 hyökkäysaluemallia, joten sikäli mikään ei ollut muuttunut.

Burke oli avauserässä mukavasti esillä hyökkäysalueen hyökkäyspelissä jääden mieleen melko pehmeistä käsistään, ensipotkujen irtonaisuudesta ja tietynlaisesta saippuamaisuudestaan. Siinä on hyvä mittatikku esim. samantyyppiselle Hemmerlingille. Pehmeistä käsistä ehkä paras osoitus oli päätöskympin alun 2v1-hyökkäys, joka käynnistyi Huttonin pitkästä avauksesta. Burken hidastettu lätty putosi Laczynskin luistelulinjalle, mutta tätä rikottiin huitomalla käsille, joten veto jäi piippuun sillä kertaa. Laczynski oli rightin kahden suunnan sentteri, joka oli ehkä vähän kelluvan oloinen kiekottomana hyökkäysalueella. Sikäli H3-rooli oli hänelle paras, koska hän ei vaikuttanut kaikkein kamppailuvoimaisimmalta, mutta suorahyökkäyksissä hän kyllä ajoi kohti maalia suoraviivaisesti. Pelin edetessä Laczynski toki voitti kamppailuja enemmän. Esimerkiksi 42. minuutilla hän teki stopin omissa ja käynnisti vastaiskun. Brisson lähetti ristipiston Burkelle, joka laukoi oikeasta laidasta syliin Dickinsonin pitkän mailan ulottumattomista. 54. minuutilla puolestaan Laczynski karvasi kiekon onnistuneesti vieraille aktiivisella mailallaan. Brisson loisti läpi illan syöttötaidollaan ja rakensi keskialueella/hyökkäyssiniviivan päällä peliä ilman menetyksiä. Tykkäsin hänestä kovin ja mies erottui syöttötaidollaan. BB ei yksinkertaisesti hukannut kiekkoja ja se on tärkeää. Kiekollinen suoritusvarmuus oli kaukalon parhaimmistoa. Brabenecia kehuttiin tulokasturnauksessa siitä, että kiekko virtasi hänen lapansa läpi ja BB teki nyt samaa vielä pykälän kovemmassa temmossa.

12. minuutilla ykkösketjulta nähtiin sama kuvio kuin kakkosketjulta avausmaalissa. Nähdäkseni Howden kaivoi kiekon viivaan 2v2-tilanteesta, mutta Huttonin kuti ei mennyt perille. Toisessa erässä ykkösketju vei ritarit 0-2 johtoon keskialueen käännöstä. Howden karkasi läpi riistettyään kiekon Kolesarin avustuksella ja uitti rystyltä kiekon längistä sitten sisään. Ylivoimalla ykkösketju sen sijaan ei esittänyt mitään maagista. Howden oli vasemmassa siivessä ja Pearson enimmäkseen maskissa. Päätöserässä Pearson pääsi laukomaan oikeasta laidasta suorahyökkäyksen päätteeksi, mutta jalka oli aika raskas enkä tiedä, että tuoko hän juuri lisäarvoa. Noh, viimevuotiseen Comtoisiin nähden hän on ehkä vähän potentiaalisempi tapaus ja iskihan Pearson sitten kiekon tyhjään maaliin lopussa. Joitain pitkiä hyökkäyksiä ykkösketju sai luotua, muttei mitään kovin vaarallista tuon maalin lisäksi.

14. minuutilla oli kolmosketjun vuoro dumpata ja jatkokarvata. Voitokkaasta kamppailupelaamisesta ei tullut vetopaikkaa viivaan tuolla kertaa. Quinney ja Rondbjerg saivat AV-vastuuta. Kakkoserän loppupuolella Quinney paineisti takakolmiota ylempänä hyökkääjänä, mutta Celebrini pyörähti oikeassa siivessä prässin alta pois ja lähetti sitten väsyneen nelikon lävitse upean rystypassin vasemmalle takakulmalle hiipineelle Granlundille, mutta tämä aikaili vetonsa kanssa eikä ohittanut Savillea. Oikein muuta erikoista Rondbjergista tai Quinneysta ei jäänyt mieliin. Kolmas lenkki Denisenko oli puolestaan Brabenecin ohella ehkä näkymättömin VGK-hyökkääjä.

Urosesta ensimmäinen havainto oli ylivoimalla yhdeksännellä minuutilla. Hän oli mukana kakkosviisikossa. YV-haku oli entisellään eli puolustaja kuljetti itse punaviivaa kohden haastaen kärkikarvaajan ja blokaten tätä jättönsä jälkeen. Kaksi hyökkääjää keräsi vauhtia alhaalta ja kaksi muuta ankkuroituivat siniviivan kulmiin. Kakkosviisikossa ylöstuontivastuun jakoivat Uronen ja Brisson. Brisson vei kiekon sisään keskeltä ja levitti sitten oikeaan laitaan täydessä vauhdissa olleelle Uroselle, joka laukoi pienestä kulmasta ranteella Blackwoodin syliin. Urosen omat sisäänvientiyritykset sen sijaan eivät oikein onnistuneet. Avauserässä ensimmäinen kokeilu päättyi tukehtumiseen sinisen päällä kolmen Sharks-pelaajan keskellä. Toisella kertaa erän lopussa hän keräsi vauhtia kohtalaisesti keskialueella, mutta hyökkäyssinisen päällä seinäpeli siniviivan kulmaan ankkuroituneen hyökkääjän (Burke/Laczynski) kanssa katkottiin. Kakkoserässä Uronen puolestaan yritti livahtaa sisään oikean laidan puolelta, mutta hän tuli heti kiilatuksi laitaan siniviivan murtamisen jälkeen. Ja tasaviisikoin 28. minuutilla hän yritti syöttää keskialueella itselleen eteenpäin laidan kautta, mutta kiekko karkasi aina Dickinsonille asti samalla, kun Uronen väisti sivupainetta. Mutta Dickinsonin välitön pystysyöttö pamahti takaisin Urosen lapaan ja siitä nelosketju sai kulmarallin käyntiin. Tuomas meni tekemään maalinteon tukitoimia, muttei saanut ohjattua viivakutia sisään. Voi siis sanoa, että vielä Urosen nopeus ei riitä siihen, että hän pääsisi NHL-puolustajia vastaan pujahtamaan näiden ohi saippuamaisesti kuten ikäisiään vastaan. Pienikokoisena pelaajana luistelun petraantuminen lisää on elinehto NHL-uralle, jotta hän pystyy pysymään kiekossa tällä tasolla, mutta onhan hän jo saanut jumpattua männä kesänä liikettään paremmaksi, joten se luo uskoa jatkoonkin. Oli joka tapauksessa mukava nähdä se, että hän sai luottamusta valmennukselta päästen tosiaan tuomaan kiekkoa ylös ylivoimalla kuten tulokasturnauksessa ja aiemminkin urallaan. Hänen osakkeensa ovat nousussa sisäisessä hierarkiassa ja se näkyi myös lupausrankingissani.

Mitä tulee vielä kiekollisiin valintoihin, pari kertaa hyökkäysalueella Uronen hieman hätäili. Kakkoserän pakkopelissä syöttöyritys rystyltä oikeasta siivestä poikittain katkottiin ja päätöserässä hän pudotti kiekon epätarkasti kulmasta kohti siniviivaan Bischoffille. Avauserässä tasaviisikoin Uronen pelasi aika simppelisti varoen virheitä. Ajassa 11:30 hän jatkoi kiekon ongelmitta laidasta sentterin lapaan pistelinjalle ja sitten myöhemmin vaihdossa vei kärkikarvaajana taklauksen loppuun asti ahdistaen Sharks-pakin epätarkkaan kaverisyöttöön ilmassa. Illan kohokohta tuli ajassa 32:27, kun Uronen iski 0-3 voittomaalin. Missasin vastahyökkäyksen synnyn, mutta keskialueella Morelli jatkoi kiekon eteenpäin Uroselle, joka mursi siniviivan oikeasta laidasta ja laukoi sitten laserin Dickinsonin jaloista takayläkulmaan ohi Romanovin. Luultavasti Uronen oli ottanut opikseen aiemmista menetyksistään heti siniviivan ylittämisen jälkeen ja päätti tuolla kertaa varmasti päättää hyökkäyksen laukaukseen kohti maalia, kun jalkavuus ei vielä riittänyt puolustajan haastamiseen laidan puolelta toisteisesti. Se oli oikea valinta ja täten debyytistä jäi lopulta positiivinen maku:

Linkki: https://x.com/MyFryHole/status/1838026575729823953?t=CPiNvTkANyqqg8QNpZg7ag&s=19

Linkki: https://x.com/GoldenKnights/status/1838028964784415029?t=MF_9xzkraabkKJi0kkpZaA&s=19

Kakkospari Bischoff-Sedoff ehti hyvin paineen alle ensin hakemaan päätykiekkoja ja siirsi ne ajoissa ränniin, mutta laiturit olivat välillä unessa, joten paine jäi omiin parissa vaihdossa hetkellisesti, mutta parityöskentely oli rutiininomaista kuten sen pitikin, koska tuo kaksikko niin paljon yhdessä viime kaudella. Kakkoserässä Sedoff boksasi Sturmia tarpeeksi maalin edessä, jotta Schmid näki kopata Dellandrean vedon oikealta b-pisteeltä. Pelin kääntäminen pystyyn oli Sedoffilta tutun pätevää. Kakkoserässä hän käynnisti nopean vastaiskun pystysyötöllään ja Brisson jatkoi kiekon oikeaan laitaan Laczynskille, joka laukoi logoon. Päätöserässä Sedoff laukoi ylivoimalla pari kertaa kohti maalia keskeltä siniviivaa tuloksetta. Hän on silti mielestäni sementoimassa asemaansa organisaation 10. puolustajana, joten uskon yhä NHL-debyyttiin tällä kaudella, jos alakerrasta on sivussa 3-4 ukkoa kerralla.

Hutton hoiti avauserän lopussa hyvin ison jään 1v1-tilanteen, kun Cardwell sai syötön taskuun sinisen päälle keskialueen uudelleenryhmittymisestä. Mutta Hutton puolusti pitkällä mailalla vedon pois tarkasti. Jonkun verran Vegasin keskialueen puolustuspelaaminen vuoti avauserässä ja viisikko oli löyhä, joten tuollaisia puolittaisia vetopaikkoja suoraluistelusta sanjoselaiset saivat joitakin. Päätöserässäkin Hutton puolusti kertaalleen vahvasti eteenpäin pysäyttäen vastaiskun alkuunsa. Kiekottomana hän oli Korczakia edellä. Hän myös tarjoili sen vapauttavan pystysyötön yhteen 2v1-hyökkäykseen. Mutta pienen miinuksen voi antaa siitä, että alivoimalla Hutton ei ehtinyt vetolinjalle blokkaamaan Celebrinin avausmaalia hainutussa. Korczak puolestaan oli jotenkin flegmaattinen eikä hän ollut terävimmillään varsinkaan omissa. Kakkoserässä hän menetti kiekon Toffolille ja sen seurauksena Kostin pääsi vetopaikkaan maalin kulmalle. Alivoimalla 2-3 kavennusmaalissa puolestaan Korczak puolusti pehmeästi maalin edessä ja Toffoli ohjasi hänen vierestään kiekon reppuun Celebrinin namupassista. Kiekollisena Korczak oli ihan jees.

Mayo aktivoitui kertaalleen vetopaikkaan hyökkäysalueen aloituksesta Burken ruokinnan jälkeen. Tuttu kuvio. Omissa Mayo avasi peliä ongelmitta ollen vakaa kahteen suuntaan. Hägg peruspakkina pystyi hänkin kuitenkin edistämään peliä jotenkin eikä ollut täysin puukäsi. Pitkä maila auttaa puolustusalueen puolustuspelaamista tietysti. Hän on kyllä vahvistus vaikkapa Ahaciin verrattuna.

Schmid otti vartin kohdalla huikean torjunnan 2v1-tilanteessa Eklundia ja Granlundia vastaan liukuen sivuttain one-timerin eteen. Kolesar ajeli puolivaloilla keskialueella vastaan miten sattuu aiheuttaen tuon maalipaikan omiin. Muutoin tekeminen oli aika rauhallista ja hän näki kiekot ruuhkankin takaa, joten 30 minuutin debyytti oli virheetön. Sanoisin, että helpolla Lindbom ei AHL:n ykkösveskarin paikkaa kyllä ota, vaan se vaatii venymistä. Puolivälissä Saville pääsi askiin. Hän päästi kaksi maalia päätöserän alivoimilla. Ensimmäisessä Celebrini tykitti b-pisteeltä one-timerin etuyläkulmaan ilman maskia pehmeäkätisen Cagnonin siirrosta. Tässä on muuten JJ Moser -potentiaalia takakolmion kiekonliikuttajana. Toiseen takaiskuun Saville oli syytön, kun tosiaan Celebrini syötti Häggin läpi takakulmalle ja Toffoli ohjasi Korczakin pihdeistä kiekon sisään metrin päästä. Päätöskympiltä jäi mieleen yksi huojuva one-timerpysäytys. Savillen paketti ei jotenkin pysynyt kasassa sivuttaisliikkeessä, vaikka sen pitäisi olla hänen vahvuutensa pienikokoisena veskarina. Esitys ei täten ollut kovin hyvä, mutta tietysti kesken pelin on hankala tulla sisään:

Linkki: https://x.com/NBCSSharks/status/1838037527263072448?t=Itu9FMuGx31yOjaUXjEhlg&s=19

 

[Amerikanihme]

Laitetaan nyt muutama sana VGK:n Training Campin kolmesta ensimmäisestä päivästä. Paikalla tosiaan taas olin. En nyt rupea mitään matkakertomusta tähän rustaamaan niin kuin ennen, vaan laitan vain havaintoja eräistä pelaajista.

Maalivahdit:

Kukaan ei oikein ollut selvästi parempi kuin muut. Lindbom oli vähän pettymys minulle. Odotin jotain sateentekijää, mutta eipä hän kiekkoja saanut kiinni sen enempää kuin muutkaan. Saville oli selvästi heikoin näistä Training Campilla esiintyneistä. Ei pysynyt oikein vauhdissa mukana eikä saanut kiinni kiekkoja. Samsonov aloitti heikosti, mutta terävöityi myöhemmin.

Puolustajat:

Harmillisesti Cormier loukkaantui heti ensimmäisessä harjoituksessa. Hän pysäytti Eichelin yksi yhtä vastaan harjoitteessa pari kertaa, ja kolmannella kerralla Eichel ilmeisesti tulistui niin paljon, että väänsi Cormierin kehoa niin pahasti, että hän ei enää takaisin tullut minään päivänä. Sitä ennen olin nauttinut hänen lapoihin vauhdilla napsahtavista avaussyötöistä, jotka minun mielestäni ovat parempia kuin kellään muulla Vegasin organisaatiossa. Ne ovat taidetta!

Chaykasta voi olla monta mieltä, mutta minä tykkään hänen otteistaan. Ulottuvana hän tökkää usein kiekon hyökkääjän lavasta. Scouting staff oli tosin sitä mieltä, että Chayka tökkii ja koukkii vastustajaa aina vihellyksen jälkeen, kuulemma venäläinen tapa. Tämä siis salakuunteluna scouting staffin edessä istuessamme.

Cholach pärjäsi mielestäni myös hyvin, vaikka @Salming häntä usein moittii. Hägg oli suurimpia pettymyksiä, täysin HMV pelaaja. Hanifin vakuutti minut, todellinen ammattilainen. Hutton on mielestäni luotettava pelaaja myös. Tykästyin todella myös Viliam Kmeciin, nimestä lähtien (koska hänen sukunimensä kuulostaa amerikkalaisen radioaseman tunnusnimeltä, ristimme hänet "radioksi"). Todella jämäkkää ja yritteliästä työskentelyä. Me like. Korczak pysyy edelleen mysteerinä minulle. En näe vieläkään hänessä yhtään mitään, joka tekisi hänestä NHL-tason pelaajan. Sedoff oli hyvä puolustamaan ja riistämään kiekkoja, ja avaussyöttökin on hyvä, mutta laukauksessa ei ole näkemäni perusteella paljon kehumista. Whitecloud on todella hyvä hyökkäyksen pysäyttäjä, mutta kaatuilee välillä omia aikojaan.

Hyökkääjät:

Brabenec on myös edelleen mysteeri minulle. En nähnyt hänessä taaskaan mitään erityispiirteitä, jotka tekisivät hänestä edes AHL-pelaajan. Brisson oli suuri pettymys. Ei ole mennyt yhtään eteenpäin, ei tee maaleja, pysyy hädin tuskin vauhdissa mukana. Cataford oli ihan hyvä, samoin Burke väläytteli. Denisenkolla on hyvä laukaus, mutta tosiaan katoaa kuvasta välillä. Dorofeyev on ottanut askeleita eteenpäin ja on lähes NHL-tasoa. Eichel on ylimielinen, mutta taitavin pelaaja Vegasissa. Hertl ehkä vähemmän yllättäen on uusi Schmidt/Marchessault, jonka suu käy koko ajan. Ihan kohtuuhyvää harjoitteluakin.

Seurasin mielenkiinnolla Holtzin ja Olofssonin otteita. Aluksi Holtz oli mielestäni parempi, mutta kysyin asiasta Ken Boehlkelta, ja hän sanoi, että Holtz on defensive liability, eli ei osaa puolustaa, ja Cassidy ei tule koskaan antamaan hänelle jääaikaa. No seurasin sitten heitä edelleen, ja niinhän siinä kävi, että Olofsson oli vähän parempi kuin Holtz jatkoharjoituksissa. Ei kuitenkaan mitään ykkösketjun kamaa mielestäni.

Bear Hughesilla on hauska etunimi, mutta muuten ei jatkoon. Kolesar oli taas mahtava harjoituksissa, mutta tosipeleissä hän sitten katoaa. Tanner Pearson ei vakuuttanut minua tosiaan sen enempää kuin viime vuoden pusi2 eli Comtois. Gage Quinney puolestaan ei näyttänyt enää niin taitavalta ja nopealta kuin aikaisempina vuosina. Røndbjerg on samaa harmaata massaa niin kuin aina ennenkin. Sapovaliv oli kasvattanut parran tyngän, mutta näytti hivenen nopeammalta kuin ennen, joten ehkä pikku kehitystä on tapahtunut. Shane Smith ei jatkoon. Sloan Stanickia en muista nähneeni, vaikka hänen nimensä listoilla onkin.

Positiivisimpia yllätyksiä oli sitten Tuomas Uronen. Vauhtia on tullut roimasti lisää, ja hän pysyi nyt hyvin harjoituskuvioissa mukana ja toisena harjoituspäivänä teki tukun maaleja, joista jopa Scouting-osaston miehet kehuivat, että onpa pojalla hyvä laukaus. Hienoa Tuomas!

 

[Salming]

Laitetaan nyt muutama sana VGK:n Training Campin kolmesta ensimmäisestä päivästä. Paikalla tosiaan taas olin. En nyt rupea mitään matkakertomusta tähän rustaamaan niin kuin ennen, vaan laitan vain havaintoja eräistä pelaajista.

Erinomaista sisäpiiritietoa jälleen, suuret kiitokset.

Lindbom oli vähän pettymys minulle. Odotin jotain sateentekijää, mutta eipä hän kiekkoja saanut kiinni sen enempää kuin muutkaan. Saville oli selvästi heikoin näistä Training Campilla esiintyneistä. Ei pysynyt oikein vauhdissa mukana eikä saanut kiinni kiekkoja. Samsonov aloitti heikosti, mutta terävöityi myöhemmin.

Joo, Savillen rankkasin itsekin tällä hetkellä veskariosaston jumboksi, jos niin voi sanoa. Lindbom päässee varmaan jonkun treenimatsin pelaamaan, joten otan häneen kantaa vasta sitten.

Harmillisesti Cormier loukkaantui heti ensimmäisessä harjoituksessa. Hän pysäytti Eichelin yksi yhtä vastaan harjoitteessa pari kertaa, ja kolmannella kerralla Eichel ilmeisesti tulistui niin paljon, että väänsi Cormierin kehoa niin pahasti, että hän ei enää takaisin tullut minään päivänä. Sitä ennen olin nauttinut hänen lapoihin vauhdilla napsahtavista avaussyötöistä, jotka minun mielestäni ovat parempia kuin kellään muulla Vegasin organisaatiossa. Ne ovat taidetta!

Syy Cormierin poissaoloon oli mennyt ohi, joten tämä tekstinpätkä oli mukavan valaiseva. Cormierin avauspistehän NHL:ssä oli syöttöpiste ylivoimalla Eichelille, joten tuossako oli sitten tämän tapa kiittää siitä, heh. Mutta hyvä homma, jos Cormierin 1v1-puolustaminen on petraantunut, vaikka isoimmat ongelmat ovatkin olleet maalineduspaineissa yms.

Chaykasta voi olla monta mieltä, mutta minä tykkään hänen otteistaan. Ulottuvana hän tökkää usein kiekon hyökkääjän lavasta. Scouting staff oli tosin sitä mieltä, että Chayka tökkii ja koukkii vastustajaa aina vihellyksen jälkeen, kuulemma venäläinen tapa. Tämä siis salakuunteluna scouting staffin edessä istuessamme.

Mielenkiintoista. Olen tosiaan itse menettänyt kahdessa kaudessa uskoni Chaykaan, mutten kiellä tuota ulottuvuusaspektia.

Cholach pärjäsi mielestäni myös hyvin, vaikka @Salming häntä usein moittii. Hägg oli suurimpia pettymyksiä, täysin HMV pelaaja. Hanifin vakuutti minut, todellinen ammattilainen. Hutton on mielestäni luotettava pelaaja myös.

Mjuu, olihan Cholach jo tulokasturnauksessa parempi kuin kehitysleirillä, mutta puutteita on silti mielestäni liikaa. Häggin kohdalla kuulostaa siltä, ettei hänen kannata edes haaveilla kutsusta ylös. Hanifin lienee puolestaan jatkamassa siitä, mihin keväällä jäi, jos jo harjoituksissa on kulkenut mallikkaasti.

Tykästyin todella myös Viliam Kmeciin, nimestä lähtien (koska hänen sukunimensä kuulostaa amerikkalaisen radioaseman tunnusnimeltä, ristimme hänet "radioksi"). Todella jämäkkää ja yritteliästä työskentelyä. Me like.

Myös seurajohto tykästyi Kmeciin, koska tämä sai NHL-sopimuksen. Täksi kaudeksi hän palaa vielä WHL:ään. Kyllähän hän esiintyi edukseen niin kehitysleirillä kuin tulokasturnauksessa hyökkäyssuuntaan, joten sikäli sopimus on looginen, koska Miromanovin kauppaamisen myötä organisaatiosta poistui rightin hyökkäävä puolustaja. Tuollaista pelaajaprofiiliahan toivoin Silver Knightsiin jo hankittavaksi täksi kaudeksi, mutta Kmecin saapumista pitää nyt tosiaan odottaa vielä vuosi. Sijoitan hänet tässä kohden lupausrankingissa sijalle 13:

1. Trevor Connelly
2. Matyas Sapovaliv
3. Mathieu Cataford
4. Lukas Cormier

5. Jakub Brabenec
6. Jakub Demek
7. Ben Hemmerling
8. Arttu Kärki
9. Christoffer Sedoff

10. Jackson Hallum
11. Tuomas Uronen
12. Samuel Mayer
13. Viliam Kmec
14. Jordan Gustafson

15. Trent Swick
16. Abram Wiebe
17. Lucas van Vliet
18. Braeden Bowman
19. Joe Fleming
20. Daniil Chayka
22. Artur Cholach
22. Noah Ellis

Brabenec on myös edelleen mysteeri minulle. En nähnyt hänessä taaskaan mitään erityispiirteitä, jotka tekisivät hänestä edes AHL-pelaajan. Brisson oli suuri pettymys. Ei ole mennyt yhtään eteenpäin, ei tee maaleja, pysyy hädin tuskin vauhdissa mukana. Cataford oli ihan hyvä, samoin Burke väläytteli. Denisenkolla on hyvä laukaus, mutta tosiaan katoaa kuvasta välillä.

Brabenec-arvio ei yllätä, koska olin itsekin kallellaan tuohon keskinkertaisuuteen ennen tulokasturnauksen valaistumista. Brisson-kommentti on sen sijaan vähän yllättävä, mutta toisaalta onhan hänellä tapana ailahdella vielä ilmeisesti sitten liikaa. Denisenko oli minulle isoin pettymys ensimmäisessä treenipelissä enkä tiedä, kannattaako häntä pitää 13. hyökkääjänä ylhäällä waiverpelonkaan takia.

Dorofeyev on ottanut askeleita eteenpäin ja on lähes NHL-tasoa. Eichel on ylimielinen, mutta taitavin pelaaja Vegasissa. Hertl ehkä vähemmän yllättäen on uusi Schmidt/Marchessault, jonka suu käy koko ajan. Ihan kohtuuhyvää harjoitteluakin.

Mainiota, jos Hertl täyttää Marchessaultin jättämää aukkoa. Cassidy taisi jossain pressissä sanoakin, että odottaa uusien pelaajien ottavankin roolia esim. pukukopissa.

Seurasin mielenkiinnolla Holtzin ja Olofssonin otteita. Aluksi Holtz oli mielestäni parempi, mutta kysyin asiasta Ken Boehlkelta, ja hän sanoi, että Holtz on defensive liability, eli ei osaa puolustaa, ja Cassidy ei tule koskaan antamaan hänelle jääaikaa. No seurasin sitten heitä edelleen, ja niinhän siinä kävi, että Olofsson oli vähän parempi kuin Holtz jatkoharjoituksissa. Ei kuitenkaan mitään ykkösketjun kamaa mielestäni.

Juu, eiköhän laituriosasto vahvistu viimeistään siirtotakarajalla.

Positiivisimpia yllätyksiä oli sitten Tuomas Uronen. Vauhtia on tullut roimasti lisää, ja hän pysyi nyt hyvin harjoituskuvioissa mukana ja toisena harjoituspäivänä teki tukun maaleja, joista jopa Scouting-osaston miehet kehuivat, että onpa pojalla hyvä laukaus. Hienoa Tuomas!

Uronen-hype on siis todellista. Cassidykin sanoi hänestä muutaman sanan treenipelin jälkeen mainiten juuri nopeuden, laukauksen ja sen, että hän loi peliä laidasta pari kertaa hyvin (usein haaste nuorille pelaajille). Jatkossa kyse on vain siitä, että Uronen oppii pelaamaan entistä paremmin ketjukaveriensa kanssa "syötä ja liiku" -tyyppistä jääkiekkoa. Onhan tuo hienoa, että koko tämänhetkinen suomalaiskolmikko Sedoff-Uronen-Kärki esiintyy edukseen eri rintamilla, joten kenties se rohkaisee jatkossa varaamaan lisääkin suomalaisväriä. Miten Uronen muuten vertautui Hemmerlingiin, joka joutui olemaan katsomossa Sharks-pelissä toisin kuin Uronen? Toki voi olla, että kun tämä palautettiin jo eilen juniorijoukkueen matkaan, marssijärjestys oli siksi sellainen kuin se oli, koska Hemmerling saa myöhemminkin näyttöpaikkoja.

 

[Amerikanihme]

Hemmerling oli vähän pettymys minulle. Ei oikein esittänyt mitään erikoista. Kärsi jonkinnäköisen vaurion, koska oli harkkareiden lopussa vaihtopenkillä, mutta en nähnyt mitä tapahtui, oliko ruumiin vamma vai varusteongelma. Hemmerlingiltä odotin paljon enemmän sen perusteella, mitä näin Everettissä keväällä. Joten Uronen >> Hemmerling näissä harkoissa.

Näkemäni perusteella rankkaisin ehkä

1. Lukas Cormier
2. Mathieu Cataford
3. Viliam Kmec
4. Matyas Sapovaliv
5. Christoffer Sedoff
6. Daniil Chayka
7. Tuomas Uronen
8. Artur Cholach
9. Jakub Brabenec
10. Ben Hemmerling
11. Samuel Mayer
12. Braeden Bowman
13. Joe Fleming

nuo pelaajat jotka näin campilla sinun listastasi.

 

[Salming]

2/6 Vegas vs. Los Angeles

Toisessa harjoituspelissä Kings oli etevämpi 2-3. Hyökkääminen oli ponnetonta. Kehissä oli pari NHL-pakkiparia ja Hertlin kolmosketju. Cataford debytoi isojen poikien kinkereissä ja Holtz kultaisena ritarina:

Roy-Hertl-Holtz
Dorofeyev-Laczynski-Denisenko
Pearson-Quinney-Brisson
Cataford-Sapovaliv-Aston-Reese

Hanifin-Hague
McNabb-Whitecloud
Geertsen-Korczak

Samsonov
Lindbom

YV

Roy Hertl
Holtz Dorofeyev
Hanifin

Laczynski
Denisenko Brisson
Korczak Hague

AV

Quinney Aston-Reese
Hanifin Hague

Pearson Roy
McNabb Whitecloud/Korczak

Dorofeyev Laczynski

Sapovaliv Cataford

Huomiot:

Holtz avausvaihdossaan ei saanut jatkettua kiekkoa omista ulos pintsannutta pakkia vastaan, mutta muiden tehtyä riiston vastaiskussa hän leikkasi hywin vapaaksi takasiniselle saaden syötön Hertlilta. Pienen maltin jälkeen Holtz antoi kiekon takaisin Hertlille pistelinjalle ja tämä yritti rystyltä ohittaa Kuemperin tuloksetta. Royn mainio yhden tatsin jatko laidasta Hertlin lapaan vastaiskun aluksi oli osa tuttua paineen alta lähtömallia. 10. minuutilla Hertlin karvaus johti pitkään hyökkäykseen, jonka aikana Holtz kyllä tykkäsi tosiaan etsiä vetopaikkaa slotista kuten etukäteen ajattelinkin, vaikka toki tämä kävikin kertaalleen tekemässä myös maalinteon tukitoimia vuorollaan erääseen viivakutiin. Hertlin liike puolestaan näytti hyvältä ja hän rakensi peliä muutamaan otteeseen ammattimiehen ottein. Ykkösketju oli avauserässä Vegasin laiha valopilkku vetojen oltua 5-16. Silti se rikottiin, kun kakkoserästä eteenpäin Brisson korvasi Royn ja tämä siirrettiin keskikaistalle Dorofeyevin ja Pearsonin väliin. Kolmonen oli ZAR-Laczynski-Denisenko ja Quinney putosi nelosen laitaan. Cassidy sanoi jälkikäteen, että koska Hertl ei pelaa kaikkia treenipelejä, he halusivat nähdä Holtzin tämän molemmilla laidoilla, kun tosiaan Brisson tuli kakkoserään LW:ksi ja Holtz vaihtoi RW:ksi.

32. minuutilla Holtz peruutti oikeaan aikaan pois maskista vapaaksi takakulmalle ja Hertl karvattuaan irtokiekon slotissa itselleen näki hänet, mutta takapainoisesta asennosta one-timer jäi ponnettomaksi mennen veskarin syliin. Erän lopussa ylivoimalla puolestaan Roy-Hertl kaksikko oli maalilla hämmentämässä Hanifinin viivavedossa, mutta Kings-puolustaja ehti blokkaamaan Hertlin laukauksen maalin edestä sen yli. Päätöserän alussa samalla ylivoimalla Holtz haki siivestä ohjuria maalin eteen tuloksetta jäitä pitkin. Pidin silti tuosta asetuksesta, jossa maalineduspelaajia oli kaksi ja takakolmiona Holtz-Hanifin-Dorofeyev. Viime kaudellahan välillä VGK käytti kahta maalinedusmiestä (muistaakseni kakkosviisikossa Roy ja Barbashev), joten ehkä sitä nähdään enemmän tällä kaudella, kun periaatteessa Stonenkin paras paikka on maalin kulmalla eikä playoffien tapaan slotissa, joten tuolloin sekä Stone että Hertl mahtuisivat samaan ylivoimaan maalin edustalle.

Pienen miinuksen Hertl ansaitsee 1-3 maalista rynnättyään slotista myöhässä kohti siniviivaa luomaan 3v3-tasavoimaa. Se avasi liikaa tilaa noppavitosen sisään, koska hän ei saanut lyötyä kiekkoa pois Fialan lavasta. Osuma on purettu tarkemmin Samsonov-kappaleessa. Muutoin Hertl pelasi hyvän matsin ollen kenties se paras ritari yläkerrasta. Päätöserässä Holtz puolestaan piti paineen hyökkäysalueella kamppailuvoitollaan sinisen tuntumassa ja näki sitten Korczakin painottoman puolen nousun, mutta tämä laukoi logoon rystylätystä. Ensituntuma ruotsalaisesta oli lopulta se, että hyökkäysalueella hän sopeutui ihan hyvin systeemiin, mutta omissa laitojen lähellä on parannettavaa vähemmän yllättäen eikä häneltä kyllä voi hirveästi odottaa voitettuja kaksinkamppailuita toisteisesti. Luistelu oli ehkä vähän kulmikasta ja väkinäistä myös kaarroksissa.

Cataford avausvaihdossaan miekkaili omissa siniviivan kulmassa kertaalleen tasapäin irtokiekosta, mutta oli muuten pelin ulkopuolella. 16. minuutilla PAPP:ssa hän kamppaili kahdesti irtokiekoista laidan lähellä. Nekin taistot menivät aika tasan, muttei Cataford varsinaisesti selkeää riistoa saanut tehdyksi, vaan lähinnä tökkäsi kiekkoa johonkin suuntaan, koska mailakamppaileminen oli hitusen löysää, joten yhä 50-50 tilanteissa on kehittymisen varaa, vaikka hän olikin niissä nyt jo parempi kuin keväällä AHL:ssa, jolloin hän oli sen 1-2 potkua aina myöhässä. NHL-uraa ajatellen laiturina kiekot on vain kyettävä voittamaan keskialueen puolelle tai jääaikaa ei tule. Samoin hyökkäysalueella maalin takana pari kertaa Catafordille jäi vähän piippuun mailamiekkailuissa. Kakkosvaihdossa hän väläytti kiekollista suoritusvarmuuttaan dumpaten kiekon sywään punaviivalta ennen mahdollista menetystä. Samoin 27. minuutilla hän jatkoi kiekon yhdellä tatsilla syvään Whitecloudin avattua ahtaaseen rakoon, joten keskialueella Cataford ei kiekkoja hukannut tässäkään ympäristössä, mutta junnupeleihin verrattuna peli ei hidastunut hänelle samaan tapaan, jotta hän olisi ehtinyt luoda peliä kunnolla.

Sapovaliv näytti hetkittäin siltä, että hän kuuluu näihin peleihin. Avausvaihdossaan hän oli lähellä riistoa kärkikarvaajana kutiteltuaan pitkällä mailallaan Kings-pakkia. Liike näytti yllättävän hyvältä. Kuudennella minuutilla hän tuki tutun syvällä hyökkäykseen lähtöä eikä karannut kauas puolustajilta, vaan nämä pystyivät avaamaan hänen lapaansa ja Sapovaliv jatkoi sitten kiekon heti eteenpäin laitureille, jotka pelasivat sen sywään keskialueelta, mutta Kings pääsi pois jatkokarvauksen alta. Päätöserässä alivoimalla Sapovaliv irrotti vastustajan kiekosta keskustassa mailaniskullaan, muttei saanut kamppailtua kiekkoa ihan keskialueen puolelle sen jälkeen. Parasta antia Sapovalivissa kiekottomana oli juuri hänen mailapuolustamisensa ja ronkkimisensa. Voimatasot olivat jo melkeinpä NHL-tasoa. Melko luottavainen voi olla, että hän on kaudesta 26-27 eteenpäin vakiokamaa. Tämä ja iso osa ensi kaudestakin menevät farmissa kypsyessä.

Aston-Reesen sivupaine keskialueen puolustuspelaamisessa oli vahvaa jääden mieleen avauskympillä. Jostain syystä muistin hänen olevan right, mutta mies olikin left ja täten kyllä ihan potentiaalinen kilpailija Rondbjergille, koska luistinkin kulki kohtalaisesti. 16. minuutilla kärkikarvaajana 1-2-2:ssa ZAR sähisi puolestaan hyvin niin ikään saaden ohjattua vihulaisen avaamaan halutulle tukossa olleelle kaistalle. Ensivaikutelma kiekottomana oli siis hyvä. Toisaalta sitten alivoimalla mailapaine jäi vähän vajaaksi pari kertaa. Quinney sen sijaan minusta oli hänen parinaan paremmin ytimessä. Kakkoserässä ZAR keräsi kakkossyötön 1-2 kavennukseen riistettyään kiekon omissa laidan lähellä, joten mailapuolustaminenkin terävöityi matsin edetessä. Vastaiskussa hän mursi itse siniviivan, kunnes lainasi kiekon keskikaistalle Laczynskille, joka siirsi sen vielä viereen Hanifinille ja tämä ohitti Kuemperin. 35. minuutilla Hanifin kaivoi kiekon oman alueen kulmasta eteenpäin Denisenkolle ja tämä jatkoi sen ykkösellä Aston-Reesen lapaan. Tämän suoraluistelu riitti tuollakin kertaa 2v1-tilanteen luontiin, mutta Anderson katkaisi lopuksi poikittaissyötön takatolpalle kohti Laczynskia. Summa summarum, Aston-Reese oli tämän matsin onnistujia.

Linkki: https://x.com/GoldenKnights/status/1839141763296145764?t=GDvABANqcR8Cb93IiD4ZmQ&s=19

Dorofeyev ei alivoimalla näyttänyt olevan kovin kotonaan pyörien lähinnä alibimaisesti peittämässä linjoja. Laczynski tukki kohtalaisesti slottia alempana hyökkääjänä. Tasaviisikoin ketjun anti avauserässä oli olematonta. Kakkoserässä sitten Dorofeyev kertaalleen petasi läpiajon Pearsonille ketjuloton alettua. 38. minuutilla hän puolestaan karvasi kiekon Andersonilta, joka oli alin mies, mutta välittömän takapaineen myötä hän ei saanut kunnolla käännettyä kiekkoa kämmeneltä ohi Kuemperin päästyään nokikkain tämän kanssa. Laczynski puolestaan oli myös enemmän sisällä pelissä Denisenkon ja Aston-Reesen välissä. Oman alueen täyttö oli tarkkaa ja eräästä hyökkäysalueen aloitusvoitosta Korczak nousi oikeaa laitaa pitkin esiin, mutta tämän syöttöyritys maalille jatkaneelle Laczynskille katkottiin. Päätöserässä Laczynski katkaisi keskustassa surkean Laferrieren avauksen ja ohitti terävällä laukauksellaan Georgen kaventaen lukemiksi 2-3. Sanoisinko niin, että kyllä Laczynski on Froeselle täysin pätevä korvike ja saanee kauden aikana joitain matseja nelosen keskellä, vaikka onkin hieman hyökkäysorientoituneempi.

Pearson takertui avauserässä Doughtyyn oikeassa laidassa suorahyökkäyksessä ja tämä piteli koipeaan sen jälkeen. Muutoin Tanner oli pimennossa. Toisen erän alussa keskialueen käännöstä hän sen sijaan pääsi läpi Dorofeyevin erinomaisesta esityöstä, mutta rystyuitto ei mennyt längistä sisään. Päätöserässä Pearson loi itse itselleen läpiajon, kun hän blokkasi viivakudin säärisuojillaan ja polki sitten yllättävän jouhevasti karkuun, mutta nosti kiekon yli maalin. Kyllä hänessä silti voisi olla ainesta murtautua rosteriin, kun Holtz tai Brisson eivät mitään kummoista esittäneet tasaviisikoin. Pearson pystyy raamiensa ansiosta pärjäämään laitojen lähelläkin siedettävästi oman alueen puolustuspelissä.

Denisenkolta jäi mieleen yksi keskialueen ylitys päätöskympillä ja se kakkoserän jatkopeli laidasta Aston-Reesen lapaan, mutta muuten hän ei loistanut, joten eiköhän waiverit kutsu häntä ennen sesongin alkua. Hän on farmissa kultaa, mutta NHL:ään ei vain riitä.

Kaikki pakkiparit ehtivät hywin hakemaan päätykiekkoja avauskympillä ja siirtämään ne eteenpäin ränniin ohi karvauksen. Seitsemännellä minuutilla Whitecloudille sattui keskialueella lapsus ja pudotus alaspäin McNabbille oli liian hidas, mutta tämä esti orastavan 2v1-hyökkäyksen heittäytymisellään. Alivoimalla kakkosparin maalineduspuolustaminen petti avausmaalissa hävittyinä 1v1-kamppailuina Turcottea ja Laferrierea vastaan. Kakkoserässä Whitecloud uurasti omissa laitojen lähellä aggressiivisesti. Hän iski jatkuvasti vastustajan mailaan ottaen tilan ja ajan pois hyvin.

Hague pysäytti hyvin avauskympillä Jämsenin sisäänviennin kiilaten tältä tien tukkoon, mutta Byfieldille hän hävisi luistelukisan päästäen tämän sitten vielä syöttämään slottiin Foegelelle avopaikkaan. Alivoimalla Hague raatoi miehekkäästi blokaten kuteja. Kakkoserästä hän oli puolet sivussa jostain syystä. Hanifista ei tarvitse sanoa kummempaa. Maalin lisäksi peruspelaaminen tasaviisikoin oli jämptiä ja hän liisi askissa kevään malliin. @Amerikanihme'en silmätesti treenileiriltä piti kutinsa. Hanifin sai paljon vetoja maalille, mutta maskit ja ohjurit eivät olleet kohdillaan niissä.

Kolmosparista Geertsenista jäi käteen Samsonoville tehty maski toisessa maalissa. Korczak oli kiekollisena taas pätevä ja hyökkäysalueella tykkäsi nousta esiin painottomalta puolelta. Cassidy haluaa puolustajilta enemmän tehoja, joten ehkä heillä on lisenssi ottaa riskejä hyökkäysalueella entistä enemmän.

Samsonov aloitti vahvasti torjuen Leen ohjauksen kahden minuutin kohdalla. Ennen ensimmäistä mainoskatkoa hän pysäytti slotista Foegelen, kun tämä ui muualle houkutellun sentterin jättämään tilaan (tuttu noppavitosen haavoitustapa). Roy nimittäin meni tuplaamaan Byfieldia kulmaan, muttei saanut stoppia tehtyä Haguen kanssa. Avausmaalille Kingsin ylivoimalla hän oli voimaton, kun Laferriere sai lapioida takatolpalta kiekon pussiin McNabbin ja Whitecloudin hävittyä maalin edessä 1v1-tilanteet. Heti perään 0-2 maalissa transition päätteeksi Jeannotin rannelaukaus painui Geertsenin längistä etuyläkulmaan, joten ei se helppo torjuttava ollut maskin takia, mutta silti tuollaisten b-pisteiden ulkopuolelta tulevien kutien toivoisi räpylään jäävän. 1-3 maalissa Samsonov räpiköi jäässä, mutta aika pahasti noppavitonen edessä mureni käsiin. Kings loi korkealle 3v2-tilanteen ja Hertl irtosi myöhässä luomaan tasavoimaa. Fiala jekutti hänet ja Brissonin upeasti, jonka jälkeen maalin edessä oli hetkellisesti jopa 4v2-tilanne, kun Holtz ei millään ehtinyt palomieheksi. Byfield peruutti tyhjentyneeseen slottiin laukoen päin Korczakia ja Foegele siivosi karat sisään maalin edestä. Päätöserässä alivoimalla Samsonov otti ehkä parhaan torjuntansa nollaten sivuttaisliikkeessä Jämsenin oikeasta siivestä, kun Fialan kuti vasemmalta puolelta kimposi sopivasti tämän lapaan.

Linkki: https://x.com/LARoyalty1967/status/1839148428967707013?t=aR3-OjiVALO9m1HdA4CDDA&s=19

 

[Salming]

3/6 Vegas vs. Utah

Maccelli, Räty ja kumppanit tulivat kylään. Olofsson esiintyi ensi kertaa ritarina. Karlsson on loukkaantunut, joten Laczynski sai näyttöpaikan kakkosen keskellä. Lopputulos oli 5-2:

Barbashev-Eichel-Olofsson
Dorofeyev-Laczynski-Stone
Pearson-Howden-Kolesar
Rondbjerg-Brabenec-Morelli

Theodore-Pietrangelo
Hutton-Whitecloud
Sedoff-Korczak

Hill
Vikman

YV

Stone
Eichel Barbashev Olofsson
Theodore

Laczynski
Dorofeyev Howden Hutton
Pietrangelo

AV

Rondbjerg Howden
Pietrangelo Korczak

Pearson Kolesar
Hutton Whitecloud

Eichel Stone

Huomiot:

Olofsson pääsi heti avausvaihdossaan käsiksi kiekkoon hyökkäysalueella oikeassa laidassa dumppauksen jälkeen ja palautti sen rystyltä maalin taakse, jossa ei kuitenkaan ajoissa ollut Barbashev, joten tuloksena oli harhasyöttö. Ensivaikutelma oli silti se, että ruotsalainen on melko ketterä pyörähtämään akselinsa ympäri pienessä tilassa. Olemus oli myös Holtziin verrattuna jotenkin varmempi ja kokemus näkyi. Avauserän puolivälissä pitkä puolustusjakso omissa päättyi siihen, että Olofsson lähti vielä iskemään vastaan saaden hankittua jäähyn takakarvanneelle utahlaiselle. Olofsson päätti 2v1-vastaiskun omaan laukaukseen vasemmalta puolelta Villaltan räpylään Theodoren seinäsyötöstä. Pelin puolivälissä Olofsson mursi siniviivan oikeasta laidasta keskialueen käännöstä ja pyörähti jälleen oikeassa laidassa puolustajaa vastaan hyvin väistäen tämän paineen. Sitten hän pudotti maltilla kiekon siniviivaan käynnistäen kulmarallin, jonka päätteeksi Olofsson hakeutui korkealle vetopaikkaan ja häntä ruokittiin syvyydestä, mutta lämäri kaukaa suoraan vastapalloon oli marja veskarille. Tuossa vaihdossa oli kuitenkin Olofssonia parhaimmillaan. Hän uskalsi pysyä kiekossa eikä pakottanut ratkaisuja. Viimeksi mainittu näkyi ylivoimallakin. 18. minuutilla hän ei pakottanut laukausta vasemmasta siivestä, vaan pudotti vielä Theodorelle, jonka lämärin keskeltä Villalta vangitsi. Samoin ennen 1-1 tasoitusta hän sai Stonelta maalin kulmalta poikittaissyötön, joka jäi vähän taakse ja pakki ehti blokkilinjalle, joten Olofsson ei ampunut päin säärisuojia, vaan pudotti taas kiekon vielä keskemmälle viivamiehelle. Silloin tulosta ei vielä tullut, mutta hetken päästä Pietrangelo tykitti tasoituksen Olofssonin syötöstä. Stone teki riittävän maskin. Päätöserän alussa Olofsson mailapuolusti omissa ollen tekemässä riistoa Eichelin apuna ja sitten vastaiskun päätteeksi hän laukoi keskikaistalta yli maalin Barbashevin petauksesta. Holtziin verrattuna puolustusalueen puolustuspelaamisessa Olofsson on selkeästikin edellä ja olen täten ihan myönteinen hänen suhteensa. Kuvailisin häntä vielä vähän edistyneemmäksi versioksi Dorofeyevista mitä tulee teräviin suunnanmuutoksiin, päätöksentekoon ja puolustamiseen. Laukaus ja pelinrakentelu ovat aika samaa tasoa.

Linkki: https://x.com/GoldenKnights/status/1839871544186786076?t=yMJh3--qhBaZxicf1eXx7w&s=19

Eichel tasoitti 2-2:een tasavajaalla tarkalla laukauksellaan Stauberin längistä. Pietrangelon poikittaissyöttö oli oiva sitä ennen. Eichelin kiekonkäsittely oli ennallaan ja varsinkin ylivoimalla hän rauhoitti minusta kuvion kuntoon pari kertaa mallikkaasti. 5-2 maalissa puolestaan hän pysyi kiekossa ilmiömäisesti kolmea pelaajaa vastaan ja alusti sitten vielä Barbasheville helpon maalin, wau. Hertlin tavoin kauden ensiesiintyminen oli kiitettävä.

Linkki: https://x.com/GoldenKnights/status/1839889165586182393?t=K77vGTvAwomqLkY7w1mZ6A&s=19

Brabenec kärkikarvasi Theodoren dumppauksen takaisin kolmannella minuutilla loistavasti ja petasi vetopaikan päädystä slottiin Rondbjergille, joka laukoi päin Villaltaa. U20-kisoissa Jakub oli hywä vastaavissa hetkissä tekemään riistoja. Seuraavassa vaihdossa osat puolestaan vaihtuivat, mutta Jakubin kuti blokattiin. Ylipäätään VGK ylitti keskialueen monesti juuri suosiolla selustan kautta, joten peli oli suoraviivaista. Sillä kaiketi haluttiin saada viime matsia parempi alku ja tunnetaso kuntoon. Jonkun verranhan Rondbjerg ja Brabenec pelasivat keväällä yhdessä ja kemia näkyi. Kummatkin petrasivat tasaviisikoin tekemistään vrt. avauspeliin ja Jonas oli pätevä laitojen lähellä kuten farmissakin. Kakkoserässä hän hankki ylivoiman carriermaisella kiekon suojaamisella kierrettyään vastustajan maalia. Ketjun kolmas lenkki Morelli hiihteli pelin ulkopuolella.

Dorofeyev vaihtoi laukauskulmaa kiekkoa suojatessaan taitavasti kuudennella minuutilla 1v1-vastaiskussa Stonen avattua pystyyn takasiniselle katkonsa jälkeen, mutta laukaus meni ohi takakulman. Ylivoimalla avauserän lopussa Pavel lähti kiertämään maalia ja tarjoili oivaltavan rystysyötön selkänsä takaa maalin eteen Laczynskille, mutta tämä sähläsi haltuunotossa eikä päässyt laukomaan kohti avoinna ollut etukulmaa. 22. minuutilla keskialueen käännöstä Dorofeyev laukoi oikeasta laidasta suoraan logoon. Päätöserässä Dorofeyev vei ritarit 3-2 johtoon, kun Laczynski kamppaili aloitusvoiton jälkeen hetkeksi hukkaamansa kiekon vielä takaisin itselleen Stenlundilta ja tarjoili sitten avopaikan Pavelille luukulle. Loppuhetkillä tämä tuhlasi läpiajonkin nostaen liiaksi rystyltä läheltä ylös.

Pearson ehti usein dumppauksen jälkeen jatkokarvaamaan siten, että hän sai voimalla liimattua puolustajan päätyyn, mutta varsinainen kiekonriisto jäi sitten tekemättä. Tuo oli silti lupaava osoitus siitä, että kun Cassidy haluaa nelosketjun lyövän kiekkoa sywään ja sitten kuluttavan vastustajaa sen puolustusalueella, Pearsonista voisi olla tosiaan hyötyä pienellä lisäterävöitymisellä. Päätöserässä hän ja Kolesar jatkokarvasivatkin kiekon sitten takaisin Vegasille ja Tanner syötti maalin takaa Whitecloudille, joka tälläsi vastakiekkoon päin Stauberia. 17. minuutilla puolestaan Pearson hankki jäähyn Durzille vaihtamalla suuntaa viime hetkellä keskialueella haltuunoton jälkeen ja tämä kamppasi hänet. Alivoimalla Pearson näytti vahvuutensa laidan lähellä kertaalleen riistäen kiekon itselleen paineistamalla siipimiestä erinomaisesti. Ilta kruunautui syöttöpisteeseen Kolesarin 4-2 maaliin, kun vastaiskussa hän syötti rystyltä kiekon ohi Durzin sivupaineen maalin eteen liukuneelle Kolesarille. Tämän viimeistely yläkulmaan ykkösellä oli laadukas. Ihmettelen, jos Pearson ei saa minimisopimusta.

Linkki: https://x.com/GoldenKnights/status/1839882510630826033?t=cQkivYuHKPS3pdg4KkVCcQ&s=19

Sedoff esiintyi kypsästi. Toisessa vaihdossaan hän pinchasi oikeaan aikaan pitäen paineen vielä hetken hyökkäysalueella. Puolinopeissa lähdöissä kiekottelu Korczakin kanssa ja pelin kääntäminen takaisin pystyyn oli vaivatonta, koska Sedi pysyi temmossa ongelmitta mukana ja pystyi voittamaan tilaa jalallakin. Vartin kohdalla hän taklasi PAPP:ssa Rätyä selkäpuolelta, muttei saanut kiekkoa irrotetuksi tietenkään. Pyöritys kuitenkin päättyi siihen, kun Sedoff fronttasi maalin edessä miehensä blokaten onnistuneesti Bortuzzon kudin ja sitten vielä hän ehti ajoissa irtokiekon perään kulmaan siirtäen sen sieltä omien lapaan keskustaan. Avauserän päätösvaihdossa Korczak puolestaan haki päätykiekon ja syötti viereen Sedoffille, joka onnistui miekkailemaan toistamiseen kiekon ahtaasta tilasta kulmasta eteenpäin onnistuneesti karvaajaa vastaan, joten mailakamppailemisen vahvuus oli ilo huomata. Se onkin hänelle elinehto, koska fysiikka ei riitä kiekonriistoihin kroppaa käyttämällä. Mutta liikkeensä ansiosta Sedoff ehtii kyllä liimaamaan hyökkääjiä päätyyn ja odottamaan sitten muiden apua. Esimerkiks toisen erän alussa hän liimasi Crousen päätyyn ja Howden irtosi oikeaoppisesti keskustasta tuplaamaan tunnistettuaan riistosauman, mutta jotenkin Crouse onnistui silti pysymään kiekossa ja liikuttamaan sen viereen omille. Tuo meni enemmän Howdenin vajaaksi jääneen ronkkimisen piikkiin. Viisi minuutti ennen loppua Sedoff aikaili avauksensa kanssa eikä se mennyt laiturille asti laidan kautta. Sitten hän vielä kadotti Kerfootin kontrollistaan maalin edessä, mutta tämän reboundkääntö viivatoimituksen jälkeen meni ohi maalin.

Theodore päästi yhdeksännellä minuutilla Carconen punnertamaan laidan puolelta ohitseen maalin eteen turhan helposti, joten vasemmalla puolella pelaaminen ei ollut vielä täysin selkärangassa, vaan sijoittuminen vähän sinne päin. Carcone ei kuitenkaan saanut vetoa aikaan. 1-2 maalissa ykköspari kamppaili pehmeästi oman maalin takana perätysten. Pietrangelolta riistettiin kiekko lavasta ja Räty pyörähti pois Theodoren liimaamisyrityksen alta. Rondbjerg stunttasi sentterinä tullen puoliksi tuplaamaan, mutta Räty onnistui upeasti syöttämään tämän polvipeiton läpi ja mailan alta jäitä pitkin maalin eteen McGregorille, joka ohitti voimattoman Hillin parista metristä ennen kuin palomies oli paikalla. Mitä tulee ykkösparin avauspelaamiseen, se oli vielä kovin ruosteista. Theodoren luistelu näytti hyvältä, mutta jotenkin hänellä oli vähän hätä kiekon kanssa muutamaan otteeseen ja se eli lavassa. Pietrangelo vakuutti enemmän 1+2 tehoin ja voi ainakin turvallisesti sanoa, ettei palkkapussi ainakaan vielä tällä kaudella tule olemaan karsea rasite. Pitkä kesä on tehnyt Alexille hyvää.

Hill pääsi vähällä. Viisikkopuolustaminen oli ehjää ja noppavitonen edessä kärsivällisesti kasassa eikä avauserässäkään Utah uhannut häntä kuin parilla viivatoimituksella ja ohjurilla. Vierailla oli kolme vetoa 17 minuuttiin. Viides kuti kohti maalia upposi juuri ennen pelin puoliväliä, kun Utah tuli vielä kerran hyökkäysalueelle ylivoimansa lopuksi ja kahden perättäisen keskilinjan ylittäneen syötön jälkeen Carcone naulasi kiekon kattoon oikeasta laidasta. Hill ei vain voinut pysyä mukana sivuttaisliikkeissä, kun nelikko edessä sahattiin vipuun, Pietrangelo kaatui hänen päälleen eikä Eichelkaan saanut mailablokattua laukausta. Hetkeä myöhemmin Hill piti etukulman kiinni rutiinilla, kun Maccelli sai päätypassin viistoon maalin kulmalle ja yritti ykkösellä ampua läheltä ylös pienestä kulmasta. Utah laukoi lopulta vain 16 kertaa, joten Hillin vire jäi vielä pimentoon, kun huippukoppeja ei tarvinnut ottaa.

Cassidy sanoi toissapäivänä, että piti Holtzista enemmän oikeana laiturina ja tällöin tämä pääsee luonnollisemmin ampumaan itse hyökkäämällä alamäkeen, kun LW:na on kyse siitä, että hakeutuu auki one-timerille. Eilen hän puolestaan kommentoi ylivoimaa. Todennäköisesti Hanifin aloittaa viivassa, Eichel ja Olofsson siivissä, Hertl slotissa ja Stone maalin edessä, mutta kaksi viimeksi mainittua tulevat vaihtelemaan paikkoja ja Theodorekin saattaa toisinaan olla takakolmiossa, mutta kun tämä pelaa tasaviisikoin Pietrangelon kanssa, heidät nähtäneen yhdessä ennemmin sitten kakkosylivoimassa, jonka muut jäsenet ainakin ovat mielellään laukova Karlsson maskimies Roy. Slottipelaaja on vielä etsinnässä, mutta uskoisin itse sen olevan Dorofeyev tai Barbashev, joka tässä pelissä siis stunttasi Hertlia muutoin valmiissa ykkösylivoimassa. Toki Holtzkin on vaihtoehto, mutta kätisyys Royn kanssa ei sovi ja noista kätisyyksistäkin Cassidy medialle puhui.

Joukkue suuntaa viikonlopuksi ryhmäytymään Foleyn tiluksille ja palaa kendon pariin ensi viikolla. Kolmen matsin perusteella aloittaisin kauden näin (suluissa ylös kutsua kärkkyvät):

Barbashev-Eichel-Olofsson
Dorofeyev-Karlsson-Stone
Howden-Hertl-Holtz
Pearson-Roy-Kolesar
Rondbjerg
(Brisson-Laczynski-Aston-Reese/Burke)

Theodore-Pietrangelo
Hanifin-Hague
McNabb-Whitecloud
Hutton-Korczak
(Cormier-Sedoff)

Hill
Samsonov
(Schmid)