Henderson Silver Knightsin pelaaja-arviot 2022-2023
Kokoonpanossa käyneitä pelaajia oli kaikkiaan 39 (vrt. 44 viime kaudella), joten en rupea erikseen kirjoittamaan ylös heidän täydellisiä tilastorivejään, koska ne voi käydä tarkistamassa oheisestä linkistä:
TheAHL.com | The American Hockey League
Murheellinen kausihan päättyi Tyynenmeren divisioonan toiseksi viimeiseen sijaan. Playoffit jäivät kuuden pisteen päähän (72gp 63pts). Jo ensimmäisen seitsemän ottelun aikana tullut seurahistorian ensimmäinen viiden ottelun tappioputki näytti suunnan, johon Viveiroksen valmennuspoppoon johdolla mentäisiin, mikäli muutosta ei tulisi eikä sitä tullut. Marraskuussa kontrasti organisaation sisällä oli jopa niin raju, että Golden Knights oli NHL:n sarjakärjessä ja Silver Knights AHL-jumbona. Niin aneemista ja yksilöihin nojaavaa hyökkäyspelaaminen on isossa kuvassa ollut koko Viveiroksen pestin ajan, että ehkä jo joku toinen valmentaja saisi parannettua sitä osa-aluetta, vaikka pelitapa onkin osin sidoksissa Golden Knightsin pelikirjaan. En myöskään ole pitänyt jatkuvasta ketju- ja pakkipariruletista, koska koostumukset ovat vaihtuneet liiaksi pelistä toiseen, mikä on vaikeuttanut kemioiden luontia. Rocky Thompsonin alaisuudessahan Chicago Wolvesissa Hague ja Whitecloud mm. pelasivat käytännössä koko kauden yhdessä ykkösparissa ja Quinney-Elvenes tutkaparikaan ei ole unohtunut. Toki loppukaudesta ykkösketjuksi vakiintunut Quinney-Manninen-Rempal takoi hyvin tulosta, kun heidän annettiin pelata kimpassa pidempi pätkä.
Ainoa positiivinen osa-alue oli alivoima, joka oli pitkään jopa TOP5-tasoa. Kevätkaudella senkin prosentit hieman tippuivat ja lopullinen alivoimaprosentti oli 80,2% (21/32). Ylivoima kuului puolestaan pitkään sarjan heikoimpaan neljännekseen, mutta loppukauden merkityksettömät matsit nostivat sen vertailussa sijalle 17/32 (18,6%).
Maalivahdit (7)
Jiri Patera 31gp 14-15-1, GAA 2.86, 91,1%
- Olin skeptinen siitä, että pystyykö Patera ottamaan ykkösveskarin tontin, mutta kyllä hän lopulta pelasi noin joka toisen ottelun. Joulukuussa toki hän pelasi vain kaksi matsia Brossoitin kahdeksaa vastaan. Tilastot ovat aika samanlaiset kuin viime kaudella, jolloin GAA oli 2.76 ja torjuntaprosentti 91,0%. Yhtään nollapeliä hän ei kuitenkaan onnistunut pelaamaan ja viime kaudellakin niitä tuli vain yksi silloin runkosarjan päätöskierroksella. Kymmenkunta peliä vähemmän pelannut Brossoit kuitenkin tienasi kaksi nollapeliä, vaikka muuten tilastot olivat aika tasaiset. Pateran kauden kohokohtia olivat pari NHL-peliä, mutta ne arvostelen vasta Golden Knightsin arvosanojen yhteydessä. AHL-kaudesta jäi vähän mitäänsanomaton maku loppujen lopuksi enkä tiedä, tapahtuiko hirvittävää eteenpäin menoa. Yhä välillä Patera otti loistavia atleettisia pelastuksia tolpalta toiselle liukuen ja vastapainona helppojakin laukauksia upposi kauempaa. Alkukaudellakin HSK hävisi yhden pelin siihen, kun Patera päästi samassa pelissä pari torjuttavissa ollutta viivakutia sisään, vaikkakin ne tulivat osittain epäonnistuneiden peittojen takaa, mutta jotenkin hän ei kunnolla hahmottanut kiekkojen lentoratoja ja vielä loppukaudellakin noita viivakuteja silloin tällöin minusta turhan helposti upposi.
Tietysti divisioonan toiseksi huonoimman joukkueen takana pelaaminen ei varmasti maalivahdeille ollut ideaalia. Paras jakso oli varmaankin marraskuun lopusta tammikuun puoleenväliin. Tuona aikana Patera toki pelasi vain kahdeksan ottelua, mutta taso säilyi startista toiseen ja vain kerran hän päästi neljä osumaa. Muissa matseissa takaiskuja upposi vain 1-2 kappaletta. Tuon erinomaisen ajanjakson jälkeen seurasi sitten synkempi kausi ja 13 matsin aikana ainoastaan kertaalleen Patera päästi vain yhden maalin. Maaliskuun lopussa hän sai vielä tällin päähänsä Calgaryssa ja huilasi sen vuoksi pari viikkoa ennen kuntoutumista runkosarjan viimeiseen otteluun. Siltikin Patera voitti veskarien välisen plussataulukon aika selvällä erolla Brossoitiin ja luultavimmin se johtui siitä, että mahdolliset helpot takaiskut Patera kuitenkin aika usein paikkasi vielä saman matsin sisällä muutamalla atleettisella pelastuksella. Kauden paras torjunta tuli puolestaan jo heti alkukaudesta, kun hän nollasi Lavoien reboundin Bakersfieldin vieraana.
Arvosana: 8+
Laurent Brossoit 23gp 8-11-3, GAA 2.72, 90,9%
- Brossoitin alkukausi kului vielä kesän lonkkaleikkauksesta toipuessa. Marraskuun alussa hänet lähetettiin kuntoutusstintille Silver Knightsiin ja kausidebyytti tapahtui kauden kymmenennessä ottelussa Bakersfieldia vastaan. Selän taakse meni viisi kiekkoa eikä treidiarvo kasvanut, vaikkakin takaiskuista vain yksi meni hänen piikkiinsä, mutta vastaiskuja puolustettaessa ykköskiekkotorjuntojen jälkeen kakkoskiekot putosivat hänen selkänsä taakse tökättäviksi maaliin. Toinenkaan peli ei sen paremmin sujunut, kun hän päästi avauserässä neljä kiekkoa ja otettiin pois maalilta. Muutaman pelin jälkeen mies läpäisi waiverit ja jatkoi tuntuman hakemista HSK:ssa. Pikkuhiljaa hän lähenikin parasta tasoaan ja torjui tosiaan ainoana veskarina tällä kaudella jopa pari nollapeliä. Ne tulivat perättäisissä peleissä joulukuun puolivälissä ja silloin hänet valittiin myös viikon parhaaksi AHL-pelaajaksi. Joulukuu oli muutenkin hyvä jakso Brossoitille, kun kuudessa perättäisessä matsissa hän päästi yhteensä vain kuusi maalia. Toki myös PAPP oli silloin tiiviimpää ja Brossoit pysäytti erinomaisella varmuudella ulkokehältä tai siniviivasta tulleet laukaukset antamatta irtokiekkojakaan. Tammikuussa otteet puolestaan hieman ailahtelivat, kun joka toisessa pelissä omiin meni viisi ja joka toisessa vain kaksi kiekkoa. Noista matseista erityisesti Eagles-vierailu oli surullinen, kun jopa neljä maalia viidestä oli torjuttavissa. Helmikuun alun jälkeen Brossoit ei enää sitten AHL:ssä pelannutkaan. Summa summarum, tilastojen valossa Brossoit oli kauden paras maalivahti eritoten sen jälkeen, kun hän pääsi taas pelirytmiin kiinni. Hän ei tehnyt niin näyttäviä torjuntoja kuin Patera parhaimmillaan, mutta sijoittui kliinisesti ja peitti laukauksia isolla koollaan. Mutta koska Patera kuitenkin voitti plussataulukon niin selvällä marginaalilla, annan hänelle ja Brossoitille saman arvosanan.
Arvosana: 8+
Isaiah Saville 10gp 4-5-0, GAA 3.21, 90,2%
- Saville tuli viime keväänä ryminällä sisään AHL:ään voittaen kuusi starttia kahdeksasta ja pysäyttäen kiekot 92,9% varmuudella. Tämä kausi meni enimmäkseen uuden ECHL-joukkueen Savannah Ghost Piratesin maalia vartioidessa. Siellä hän pelasi pari yli 40 torjunnan nollapeliä ja torjui kiekot kaikkiaan noin 92%:n varmuudella. Kun Golden Knights alkoi tänä keväänä tarvitsemaan maalivahtiapua farmista, Savillekin nostettiin pykälän ylemmäs täyttämään AHL-veskareiden jättämiä aukkoja Silver Knightsissa. Pelejä kertyi kaksi enemmän kuin vuosi sitten, mutta heikommalla menestyksellä. GAA kasvoi yli maalin verran ja torjuntaprosenttikin oli lähes kolme prosenttiyksikköä huonompi kuin vuosi sitten.
Tietysti otanta on pieni ja HSK vielä huonompi joukkue kuin vuosi sitten, mutta silmätestinikään ei pitänyt Savillesta yhtä paljon kuin vielä viime kaudella. Hän oli jotenkin kankeampi aika ajoin. Torjuntatyöskentelyssä oli yhä rauhallisuutta, mutta välillä hän oli ehkä jopa turhan hidas tulemaan vaikkapa vastaan laukojaa ja peittämään kulmat. Kausidebyytti toki oli hyvä, kun hän jatkoi siitä, mihin jäi ja pysäytti Canucksia vastaan 33/35 kiekkoa 5-2 voitossa. Seuraavassa pelissä kuitenkin upposi kuusi omiin Firebirdsia vastaan. Sen jälkeen hän toki kasasi itsensä ja torjui 31/33 kiekkoa niukassa 2-0 tappiossa Gullsia vastaan, mutta seuraavissa viidessä ottelussa torjuntaprosentit alkoivat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta numerolla kahdeksan. Eräässä pelissä Gullsia vastaan hän päästi mm. pari maskitonta rystylaukausta sivuttaisliikkeestä pelaten lyhyen AHL-uransa huonoimman matsin. Muissa peleissä puolestaan hän päästi yllättävän monta maskitonta rannelaukaustakin ja jopa melko pienistä kulmista ajoittain, joten nuokin kertoivat ehkä siitä, että hän minusta vähän jumittui liiaksi maalinsa sisään eikä ollut riittävän ulkona, vaikken mikään maalivahtiasiantuntija olekaan. Kauden kaksi viimeistä starttia toisaalta sitten olivat taas valoisampia ja niistä Saville torjui voitot päästämättä helppoja maaleja, joten se antaa odotuttaa sitä, että ensi kaudella hän olisi vakituisesti AHL-tandemissa ja silloin nähtäneen se, että mikä on Savillen todellinen taso.
Arvosana: 7
Michael Hutchinson 7gp 1-5-1, GAA 2.74, 89,7%
- Hutchinson pelasi ennen Brossoitin tervehtymistä kolme matsia lokakuussa. Marras-joulukuussa startteja kertyi yhteensä samaiset kolme, joten välissä mies päästettiin Spengler Cupiinkin Kanadan maalia vartioimaan. Tämän vuoden puolella Hutchinson oli välillä Golden Knightsin luukkuveskarina ja pelasi AHL:ssä vain helmikuussa Tucsonissa, kunnes hänet kaupattiin Columbukseen vaihdossa Quickiin. Kauden ainoa voitto tuli heti HSK-debyytissä Tucsonia vastaan 6-2 kotivoitossa. Joka pelissä selän taakse upposi vähintään kaksi kiekkoa, joten siksi torjuntaprosenttikin jäi alle 90%:n. Yhtään superesitystä mieleen ei muistu eikä hän tuosta voittopelistäkään minulta plussaa saanut taulukkoon, mutta toki joissain häviöpeleissä hän kyllä tarjosi mahdollisuuden voittoon. Esimerkiksi San Jose -tappiosta plussan merkitsin, koska siinä matsissa Hutchinson torjui mm. pari läpiajoa, vaikka päästikin kolme kaappia. Perustorjunnoissa huonojen sektorien laukauksissa hän oli luotettava eikä juuri sylkenyt kiekkoja eteensä. Negatiivisena seikkana oli ajoittainen ajautuminen sivuun maalin suulta torjuntojen jälkeen.
Arvosana: 7+
Jordan Papirny 3gp 1-1-0, GAA 2.11, 94,4%
- AHL-sopimuksella mukana ollut Papirny pelasi suurimman osan kaudesta ECHL:ssä Savillen tavoin. Maaliskuun puolivälissä häntä kuitenkin tarvittiin HSK:ssa ja mies sai ensimmäisen AHL-starttinsa Bakersfieldissä. Se sujui hyvin ja Papirny torjui 33/34 kiekkoa, mutta joukkue hävisi silti 1-0, kun kenttäpelaajat jäivät kiikareille. Ainoa takaisku oli kotijoukkueen ylivoimalla Bensonin rannelaukaus vasemmasta siivestä takakulmaan ohi Quinneyn ja Miromanovin peittojen, joten eipä siitä Papirnya voinut moittia. Kokonaisuus oli plussan arvoinen, koska irtokiekkokontrolli oli pääosin hyvää ja ne kiekot, jotka putosivat haastavampien laukausten jälkeen eteen, Papirny ketteränä veskarina selvitti myös. Kakkoserä oli kiireisin, koska torjuntoja kertyi silloin 14 ja hän mm. nollasi pari Lavoien one-timeria vasemmasta siivestä ehjällä irtokiekkokontrollilla. Ensimmäinen AHL-voitto tuli toisessa startissa runkosarjan loppupuolella Roadrunnersia vastaan, kun Papirny otti 42 torjuntaa 5-4 rankkarivoitossa. Siinäkään pelissä helppoja maaleja ei selän taakse mennyt.
Arvosana: 8
Jesper Vikman 1gp 0-1-0, GAA 3.05, 89,3%
- Vikman teki AHL-debyyttinsä kolmanneksi viimeisellä kierroksella Bakersfieldissä. Muistaakseni aikoinaan D. Fergusonkin debytoi tuossa hallissa. Torjuminen perustui aika paljon peittämiseen ja sivuttaisliikkeessä oli pientä kankeutta, mikä näkyi avausmaalissakin, jonka vastustaja teki päätylautapompusta maalin kulmalta. Toki torjuihan Vikman 42. minuutilla Lavoien painavan one-timerin vasemmalta b-pisteeltä sivuttaisliikkeen jälkeen, mutta atleettisuutta ei Vikmanin vahvuudeksi silti voi listata. Toisena huomiona muutamissa ruuhkan takaa tulleissa laukauksissa Vikman myös huojui maalillaan turhan paljon vaikuttaen epävarmalta. Kokonaisuus oli kuitenkin neutraali, vaikka 3-1 ja ehkä avausmaalikin olivat estettävissä. Peittopelaaminen oli tosiaan ihan hyvää vastaantuloissa eikä puolustajien jaloista tulleissa vedoissa ollut ongelmia, vaan ne hän vangitsi syliinsä varmasti. Debyytin paras torjunta oli päätöserässä Bourgaultin läpiajon nollaus isoon kokoon luottaen.
Arvosana: 7-
Adin Hill 1gp 1-0-0, GAA 4.50, 85,7%
- Hill pelasi tällä kaudella 40 minuuttia jääkiekkoa hopearitareissa, kun hänet lähetettiin kuntoutusstintille huhtikuun alussa. Torjuntoja kertyi 18/21 Condorsia vastaan. Kuukauden tauon jälkeen sivuttaisliikkuminen oli hieman jäistä ja kankeaa ajoittain. Se näkyi 11. minuutillakin, kun Kemp latasi one-timerin vasemmasta laidasta tolppaan ja Hill haroi tyhjää hanskallaan. Minuutti myöhemmin tuli illan paras torjunta, kun Holloway käytti kiekon vasemmassa kulmassa Tulliolla ja sai sen sitten takaisin slottiin, mutta Hill vangitsi kudin syliinsä. Toisen erän alkupuolelta jäi vielä mieleen olkapäätorjunta Dineenin napakkaan rannelaukaukseen oikealta b-pisteeltä. Aika vähällä Hill muuten selvisi urakastaan.
Arvosana: 6,5
Puolustajat (14)
Lukas Cormier 62gp 10+25=35, -12
- Cormierin debyyttikausi miesten peleissä oli onnistunut. Vielä alkukaudesta hän totutteli aikuisten seassa kiekkoiluun, mutta kauden edetessä Lukas otti yhä suurempaa kiekollista roolia puolustuksessa ja pyöritti ykkösylivoimaa siniviivassa Miromanovin poissaollessa. Jo debyyttipelissä lokakuussa otteissa näkyi samoja asioita kuin U20-kisoissa Kanadan paidassa. Syötöt olivat napakoita eikä hän aikaillut kiekollisena, vaan liikutti pelivälinettä vikkelästi heti, kun paikka oli. Luistelu näytti soljuvalta ja kamppailupelaaminen oli yllättävän hyvää. Suorahyökkäyspuolustaminen oli parasta antia, vaikka Carcone kerran hänet kiersi, mutta muuten varsinkin mailapuolustaminen toimi ja etäisyys vastustajaan oli kuosissa, kun riistoja tuli ainakin kolme. Kauden edetessäkin Cormier jäi kiekottomana mieleen siitä, että hän oli hyvä puolustamaan ylivoimahyökkäyksiä ja osasi mm. aika ajoin heittäytyä juuri oikea-aikaisesti poikittaissyötön tielle tai paineistaa kiekollisen pelaajan hätäiseen syöttöön. Kiekollisena puolestaan hän kokemuksen karttuessa nosti yhä enemmän jalalla itse peliä keskialueelle ohi karvauksen ottaen mallia Miromanovista.
Hyökkäysalueella ratkaisuhalukkuus oli korkea ja hän laukoi aina, kun väylä vain oli auki ja siitä pidin. Vain Rempal (246), Quinney (170) ja Froese (147) laukoivat tällä kaudella häntä enemmän (140). YV-moottorinakin Cormier oli aika ajoin siksi Miromanovia jopa parempi. Ensimmäinen AHL-maali syntyi aikanaan tarkalla laukauksella vasemmasta laidasta takakulmaan. Vaikka negatiivisena seikkana satunnaisesti Cormier oli omissa huolimaton kiekollisena ja joitain harhasyöttöjä antoikin, minusta hän silti keväällä oli epäansaitusti rotaation uhri, kun olisi pitänyt voittaa kiekkopelejä ja niin paljon hyvää Cormier kuitenkin joukkueen hyökkäyspelaamiseen toi. Siitä osoituksena on sisäisen pistepörssin viides sija Quinneyn, Rempalin, Mannisen ja Brissonin takana. Ensimmäisiin 17 otteluun Cormier keräsi tehot 2+5=7, mutta 9. joulukuuta alkaen 45 otteluun Cormier mätti 28 tehopistettä. Pisin pisteetön jakso oli neljä ottelua. Kahden tehopisteen iltoja oli useita. Lopulta Cormier jäi puolustajien piste-ennätyksestä vain viisi pistettä ja sen rikkominen voisi olla hyvä päämäärä ensi kaudelle. AHL:n tulokaspuolustajista Cormier oli neljänneksi tehokkain Evansin (6+38=44), Poirierin (9+32=41) ja Jiricekin (6+32=38) jälkeen.
Arvosana: 8,5
Daniil Miromanov 31gp 9+13=22, -9
- Miromanov teki viime kaudella puolustajien yhden kauden piste-ennätyksen, vaikka pelasi vain 53 ottelua (11+29=40). Tällä kaudella pelimäärä jäi vielä vähäisemmäksi. Loka-marraskuun hän kyllä kiekkoili Silver Knightissa kuntouduttuaan kesän operaatiosta ja missattuaan ensimmäiset ottelut. Joulukuu kului NHL:ssä ja sitten hän loukkaantui, jonka johdosta paluu kaukaloihin tapahtui vasta helmikuun loppupuolella AHL:ssä. Kausi päättyi kuukautta myöhemmin Calgaryssa, kun vastataklatessa hän satuttikin itseään oman maalin takana ja jalka otti ikävästi osumaa sekä mies talutettiin koppiin. Viime kauteen verrattuna yhtäläistä pelaamisessa oli yhä se, että Miromanov teki ajoittain loistavia kuljetuksia keskialueen halki ja mm. Tucsonissa tehty YV-osuma on jäänyt mieleen, kun Miro itse vei soolonsa päätyyn saakka ja viimeisteli kuljetuksestaan kihauksen. Tuo oli ehkä jopa Hendersonin kauden upein maali. Toisaalta sitten viime kauteen verrattuna hän ei ehkä ihan niin hyvin tukenut hyökkäyksiä toisesta aallosta ja löytänyt tyhjää jäätä, josta laukoa ranteella. Viime kaudellahan Miromanov mm. teki DLC-areenan ensimmäisen hattutempun siten, että kaikki maalit syntyivät identtisesti vastahyökkäyksistä toisesta aallosta rannelaukauksilla. Ylivoimalla Miromanov oli edelleen mies paikallaan siniviivassa, vaikka Cormier hänelle loppukaudesta kovan haasteen heittikin ja herrat aika lailla jakoivat puoliksi ykkösylivoimavastuun. Summa summarum, Miromanov oli kyllä yhä kärkipuolustaja, muttei ihan niin säkenöivä kuin viime kaudella, joten arvosana putoaa hieman 9+:sta alaspäin, koska plussataulukossakin ottelukohtainen keskiarvo laski +0,34:stä +0,19:ään. AHL:n tähdistöpeliin hänet silti valittiin, mutta se jäi väliin vamman takia.
Arvosana: 8,5
Jake Bischoff 56gp 5+11=16, -8
- Kahdella edellisellä kaudella vain seitsemän matsia pelannut Bischoff sai vihdoin alle kutakuinkin ehjän sesongin. Tämäkään kausi ei toki optimaalisesti alkanut, kun hän hänelle tuli kuukauden breikki heti alkukaudesta, mutta sen jälkeen Bischoff pysyi ehjänä ja pelasi yli 50 matsia, mikä oli hyvä suoritus. Paras peli oli varmaankin helmikuun alussa Reignia vastaan, kun hän keräsi 1+1 tehot ja piti siniviivan kiinni molemmissa päissä kenttää. Toisaalta sitten loppukaudesta taso hieman putosi ja hän joutui ansaitusti vilttiin mm. maaliskuun puolivälissä, kun peli ei vain kulkenut ja virheitä tuli. Alivoimaa Bischoff uurasti tutusti paljon ja enimmäkseen Korczakin ja Pachalin kanssa. Ahacin tavoin turhan moni laukaus tuli silti hänen blokkiyritystensä läpi siivistä. Kiekollisena Bischoff pelasi tutun simppelisti. Lyöntilaukaustaan hän olisi voinut käyttää vielä enemmän hyökkäysalueella, koska se kuitenkin tuotti hyviä irtokiekkoja ja siten syöttöpisteitä. Kokonaisuutena ei Bischoff vielä paras versio itsestään ollut, mutta oli hienoa nähdä, että hän pystyi pelaamaan lähes koko kauden terveenä.
Arvosana: 7+
Brayden Pachal 55gp 3+12=15, +5
- Kapteeni Pachal valittiin edustamaan HSK:ta AHL:n tähdistöpeliin, kun Miromanov oli loukkaantunut. Siellä hän tehoili, mutta varsinaisessa runkosarjassa ei niinkään, vaikka paransikin viime kauden 11 tehopisteestä. Vakiopelaajista teholukema oli kuitenkin paras (+5) ja Pachal oli harvoja, joka jäi ylipäätään plussalle tehotilastossa. Eikä tuo tehopistemäärä nyt huono ole ilman YV-aikaa. Tehotilaston lukema silti yllätti, koska kyllä Pachalillekin sattui henkilökohtaisia erheitä omalla alueella. Mieleen jäi toki myös monta viivatoimitusta yhdellä kosketuksella ja uhrautuva AV-pelaaminen yleensä joko Ahacin tai Hayesin parina alkukaudesta sekä myöhemmin mm. Bischoffin. Jo viime kaudella vähentyneet pitkät avaussyötöt takasiniselle tuntuivat puolestaan vähentyneen entisestään. Kokonaisuutena sanoisin, että Pachal ansaitsee kuitenkin korotuksen viime kauden 7+:aan, koska sellainen peruspelaaminen ja kyky vääntää kulmissa oli kuitenkin ihan hyvällä tasolla, vaikka se ei aina taulukkoarvioissani näkynytkään. Siksi hän pärjäsi myös NHL-esiintymisissään viime kautta paremmin.
Arvosana: 8
Kaedan Korczak 50gp 4+10=14, -9
- Korczakin tehopistemäärä oli sama kuin viime kaudella (14) ja ottelukohtainen plussalukema (+0,16) niin ikään. Häneen pätevät vähän samat sanat kuin Pateraan eli NHL-näytöt olivat jopa paremmat kuin AHL-otteet. Hirveää eteenpäin menoa en Korczakin kohdalla havainnut farmissa. Jo aiemmin kirjoitin, että kesällähän Korczak hankki rutkasti lisää massaa, jotta hän pärjäisi paremmin kamppailuissa omalla alueella, mutta toisaalta se näkyi sitten siinä, että liike ei näyttänyt niin hyvältä kuin viime kaudella ja miromanovmaiset nousut jalalla omista ohi karvaajan loistivat poissa, vaikka viime kaudella niitä kyllä nähtiin. Ehkä tuollainen vanhakantainen suuren massamäärän hankkiminen yhdessä kesässä ei ollut viisain ratkaisu, vaan Ikan opein olisi pitänyt panostaa enemmän aerobisen pohjan vahvistamiseen. Kiekottomanakaan Korczak ei sitten kuitenkaan ollut niin rautaa puolustussuuntaan kuin olisi voinut kuvitella, vaan satunnaisia vuotamisia tuli yllättävän paljon. Kiekollisena en edistystä noteerannut ja tavallaan toive johtavaksi puolustajaksi nousemisesta jäi toteutumatta. Enemmänkin hän pysytteli yhä rivipuolustajana. Lujaa taklaamista ja jämäkkyyttä olisi saanut näkyä enemmänkin kuin vain välillä, koska niissä peleissä, kun Korczak puolusti rohkeasti eteenpäin ja suojeli omaa siniviivaa mcnabbmaisilla pommeilla, hän tuntui olevan paremmin ytimessä ja pelissä kiinni. Alivoimaa hän uurasti enimmäkseen Chaykan tai Bischoffin kanssa. Kakkosylivoimassa hän sai jääaikaa viivassa silloin, kun joko Miromanov tai Cormier oli sivussa. Summa summarum, köyhän miehen Moritz Seider oli tällä kaudella enemmän köyhän miehen Zach Whitecloud.
Arvosana: 7+
Daniil Chayka 57gp 2+5=7, -19
- Puolustajien tämän kauden miinuskuningas oli Chayka. AHL-debyytissä pidin Chaykan liikkeestä ja avaussyötöistä. Harhasyöttöjä ei tullut ja liikkeensä ansiosta hän ehti hakemaan dumppauksia oman maalin takaa. Lisäksi rohkeus hyökkäysalueella oli mukavaa katsottavaa eikä hän vain seissyt siniviivassa. Ainoa miinus debyytissä oli kaksi epäonnistunutta keskialueen pinchausta. Johonkin rohkeus hyökkäysalueella katosi tuon debyytin jälkeen ja hän palautti kiekkoa takaisin syvyyteen ränniä pitkin, kunnes sitten jälleen tämän vuoden puolella Chayka sai jostain itseluottamusta ja uskalsi satunnaisesti jopa haastaa jalalla laituria ja nousta syvyyteen vasenta laitaa pitkin eikä vain tyytyä yksinkertaiseen ratkaisuun. Kuvaus siitä, että Chaykan laukaus on vaarallinen, kun hänelle pelataan kiekko, mutta itse hän ei tee aloitteita ollakseen auki hyökkäysalueella, piti aika hyvin kutinsa kauden keskivaiheilla. Ensimmäinen AHL-maalikin oli tuuripomppu vastustajan puolustajan jalasta, mutta toinen puolestaan komean nousun tulos alivoimalla, kun Chayka polki keskikaistaa pitkin läpiajoon voimakkain potkuin.
Puolustusalueella sattui paljon lapsuksia, joista kertyi miinuksia taulukkoonikin, mutta raamit ja jossain määrin luistelukin ovat jo kunnossa, joten hän tarvitsee vain lisää voimaa ruhoon, jottei olisi niin helisemässä kamppailuissa tai kylki-kylkiväännöissä kiilatessaan vastustajaa suorapuolustaessa. Alivoimavastuuta tuli alkuun Korczakin parina ja myöhemmin sitten vuorotellen vähän kaikkien kanssa. Noinkin korkea pelimäärä lopulta vähän yllätti minut, koska Chayka ei suinkaan miinuksistaan huolimatta ollut todellakaan aina se, joka puolustuksesta joutui vilttiin, vaan piti paikkansa vakiopartneri Pachalin rinnalla, kun vaikkapa Cormier tai Ahac istui katsomossa. Aihio NHL-pakiksi on olemassa ja odotan mielenkiinnolla Chaykan ensi kauden otteita. Köyhän miehen Hague voisi olla jopa kohtalainen pelaajaverrokki tähän hätään.
Arvosana: 7-
Layton Ahac 34gp 1+3=4, -2
- Ahac pelasi reilut 30 matsia kuten viime kaudellakin ja sai avattua maalitilinsä runkosarjassakin. Hän ei enää ollut omalla alueella niin lapanen ja oli saanut myös karsittua henkilökohtaisia virheitä viime kausiin verrattuna, vaikka joitain perusmerkkausvirheitä sekaan mahtuikin ja pinchauksien ajoittamisessa oli yhä työstettävää. Helppoja kiekonmenetyksiä paineen alla ei kuitenkaan enää juuri tullut, kun Ahac älysi liikuttaa kiekkoa ajoissa yhdellä kosketuksella esim. päätykiekkoja hakiessaan. Toisaalta pelaaminen oli muutoin yhä aika varman päälle operointia ja anti ylöspäin oli kaikista puolustajista ehkä jopa vaatimattominta. Ja jos miettii AV-pelaamista, ei se ollut niin timanttista, että sillä voisi välttämättä tehdä NHL-uraa, koska Ahacin peittojenkin läpi laukauksia meni siivistä turhan usein. Harjoituskaudella otteet olivat Korczakin parina lupasivat läpimurtoa, mutta aika vähän he lopulta pelasivat yhdessä AHL:ssä. Toki Ahacin pari pidempää loukkaantumistakin vesittivät sesonkia. Joulukuun lopusta alkaen hän oli sivussa vajaan kuukauden ja uusi vamma tuli helmikuun alussa, jonka vuoksi häntä tarkkailtiin viikoittain, mutta paluuta ei enää koskaan tapahtunut. Kokonaisuutena Ahacin kaudesta jäi aika keskiverto maku. Kohokohta oli sesongin toinen peli, jossa Ahac iski 1+1 tehot Roadrunnersia vastaan. Ensi kausi on hänelle tärkeä, koska se määrittelee pitkälti hänen tulevaisuutensa tässä seurassa.
Arvosana: 7
Peter DiLiberatore 22gp 0+3=3, +0
- DiLiberatore kaupattiin keväällä Pittsburghiin osana Blueger-kauppaa sen jälkeen, kun hän oli seilannut ECHL:n ja AHL:n väliä. Paras vaihe kaudessa oli joulu-tammikuussa, jolloin Diliberatore oli saanut karsituksi alkukauden virheitään, liikutti kiekkoa pirteästi ja hyökkäysalueella oli aktiivisempi siniviivassa. Muutoin hän ei oikein tarjonnut yhtään mitään kuin tuloksettomia viivatoimituksia. Muutamissa peleissä laukauksia kohti maalia oli jopa neljä tai viisi, joten kyky saada kiekko maalille ohi lähimmän laiturin oli yhä olemassa, mutta ei sekään vielä riittänyt vakiinnuttamaan pelipaikkaa. Yksi syöttöpisteistä tuli juuri viivatoimituksen kautta, kun Guay ohjasi maalin edestä AHL-uransa avausmaalin, joten tuo hetki jäi parhaiten Peterin tästä kaudesta mieleen. Viime kaudellahan DiLiberatorea käytettiin hyökkääjänäkin ja sillä paikalla hän tekikin silloin ison osan tehoistaan. Tällä kaudella toiveeni mukaisesti pelipaikaksi vakiintui puolustaja, mutta kun oikein mitään erikoisosaamista Diliberatorella ei ollut tarjota, hän tosiaan pelasi ECHL:ssäkin jonkun verran. Kiekollisesti hän oli alkukaudesta löperökin ja ajoittain pehmeä 1v1-puolustamisessa. Sanotaanko näin, että minkään sortin menetys Diliberatore ei Silver Knightsille ollut. Taso ei vain riittänyt ja siinä se.
Arvosana: 6,5
Connor Corcoran 11gp 2+4=6, +3
- Corcoran ei mahtunut syksyllä kokoonpanoon, joten hänet lähetettiin Ghost Piratesiin, jossa mies lähes koko kauden pelasikin isossa roolissa (59gp 29p). Joitakin AHL-pelejä Corcoran sai kuitenkin tälläkin kaudella vyölleen, kun tuuraajia tarvittiin tammikuussa. Viime kaudella Corcoran mätti jopa viisi maalia 12 AHL-pelissä, kun hän pääsi ylivoimalla vasempaan siipeen, mutta nyt YV-aikaa ei tullut, joten maalejakaan ei syntynyt kuin vasta huhtikuussa, jolloin hänet nostettiin uudelleen HSK:hon. Oletin, että tämä kausi olisi sujunut AHL:ssä viime kauden näyttöjen perusteella, mutta Viveiros ei edelleenkään pitänyt Corcoranin peruspelaamisesta riittävästi, jotta olisi nähnyt tälle käyttöä AHL:ssä vakituisesti. Hieman kulmikastahan Corcoranin liike yhä oli ja syöttöjen laatu vaihtelevaa. Ei hän kuitenkaan mitenkään negatiivisesti minusta erottunut omalla alueella joskaan ei loistanutkaan. Ja kun tilaisuus isompaan rooliin viimeisissä peleissä tuli, Corcoran käytti sen hyödykseen iskien 1+1 tehot sekä Condorsia että päätöskierroksella Reignia vastaan. Hän lähti tukemaan hyökkäyksiä aktiivisesti ja teki kauden viimeisen voittomaalinkin keskikaista-ajosta maalille. Onhan tuo AHL-uran pistekeskiarvo (0.52) 25 matsista sellainen, että sillä luulisi saavan edes jostain muusta organisaatiosta vakituisen AHL-paikan ensi kaudeksi.
Arvosana: 7+
Dysin Mayo 17gp 1+3=4, -3
- Mayo saapui Arizonasta Weberia ja varausvuoroa vastaan Silver Knightsiin siirtotakarajalla. Hän joutui pelaamaan paljon väärälle puolella, joten olen siksi armollinen arviossa, vaikka parina olikin usein Miromanov. Paras peli oli varmaankin maaliskuun alussa Canucksia vastaan kotona, kun Mayo puolusti eteenpäin vaarantamatta selustaa ja liike oli kulmissa terävää. Muutoin hän oli vähän pehmeä eikä maalinedustan boksaus aina vakuuttanut, vaan vielä kauden viimeinen päästetty takaiskukin oli Anderssonin YV-ohjuri maalin edestä Mayon seistyä vieressä ihmetellen. Ajoittain hän toki liikutti kiekkoa hyvin pois paineen alta ja täytti siten ruutunsa kuin viime kevään Kanadan MM-kisapakilta sopi odottaa. Summa summarum, taso ailahteli aika paljon vähissä matseissa. Muutamissa peleissä hän oli kiitettävä ja parissa ottelussa puolestaan todella heikko.
Arvosana: 7-
Zack Hayes 14gp 0+1=1, +3
- Hayes pelasi viime kauden tapaan ykkösalivoimaa Pachalin kanssa, kunnes hänet kaupattiin Carolinaan joulukuun alussa. Pelimäärä jäi siksi pieneksi tällä kaudella, mutta päällimmäisenä jäi mieleen se, että kesän aikana Hayes ei ollut mennyt eteenpäin luistelussa niin paljoa kuin toivoin. Kirjoitin myös vuosi sitten, että odottaisin häneltä samanlaista väkevää kahden suunnan dominointia kuin aikoinaan Whitecloudilta farmissa, mutta sitä ei kyllä nähty. Jos viime kaudella Hayes oli kolmos- tai nelospakki, tällä kaudella hän oli jopa välillä kokoonpanon ulkopuolellakin ennen tuota treidiä. Uskoin vielä ennen tätä kautta, että hänestä olisi voinut kasvaa tulevaisuuden seiskapakki NHL:ään, mutta ainakaan Golden Knightsissa se ei tule tapahtumaan. Toisaalta ansioksi on laskettava se, että Hayesille tyypillisesti tehotilasto jäi heikossakin jengissä plussalle, joten peruspakin hommat hän hoiti yhä vähintään tyydyttävästi.
Arvosana: 7
