Liigan keskitason puolustuksen saa siis aikaiseksi, jos joukkueesta löytyy:
- Liigaa Erik Karlssonin jälkeen kovimmalla pistetahdilla pelannut puolustaja, jolla vyöllään olympiakulta, 2x Suomen mestaruus, 2x CHL mestaruus sekä viime kaudella valinta Liigan parhaaksi puolustajaksi sekä Liigan tähdistökentälliseen
- Kolme kevättä Suomen mestarin ykköspakkiparissa pelannut peruspuolustaja, joka on viimeksi ollut miinuksella Liigassa 2013-14 kaudella ja jolla on maajoukkue-edustuksia joka kausi viimeiseltä viideltä kaudelta.
- Toissa kaudella Liigan tähdistökentälliseen valittu puolustaja, vaikka pelasi tuolloin vain 10 rs-peliä + playoffsit, yhteensä 25 peliä 8+10 ja +8. Huom. puolustajalle 19 maalin tahti. Parhaassa peli-iässä 26-vuotiaana.
- U20-maailmanmestari, sekä isoja minuutteja CHL-ja kaksinkertaisessa Suomen mestarissa luutinut yleispuolustaja. Parhaassa peli-iässä 27-vuotiaana.
- Edellisen kanssa vastaavantasoinen yleispuolustaja, joka 27-vuotiaana pääsi maajoukkueeseenkin. Pelannut Liiga-uransa pikkuseuroissa, mutta silti miinuksella ainoastaan ekalla Sport-kaudellaan 14-15 sekä kaudella 17-18. Vyöllä jo liki 500 Liiga-ottelua.
- Viime kauden U20-sarjan paras puolustaja ja valittu siellä kaksi kautta putkeen tähdistökentälliseen. Käynyt nuorisomaajoukkuepolkua läpi isossa roolissa ja tekee 19-vuotiaana vähitellen siirtymää aikuisten peleihin. Alla U20-mestaruus ja nimellisesti vyöllä myös CHL-voitto ja Suomen mestaruus.
- Isokokoinen nuori (21) puolustaja pienessä suojatussa roolissa, joka pystyi jo viime kaudella pelaamaan vastaavassa roolissa 34 peliä kelvollisesti.
- Bonuksena pahoista loukkaantumisista kärsinyt try out -pelaaja, jonka palkintokaapista löytyy U20-mestaruus Ruotsista sekä kansainväliseltä tasolta. Uran pistekeskiarvo SHL:ssä 0,40 ja AHL:ssä 0,36 ja molemmissa plussalla selvästi.
Liigassa on kuudella joukkueella laittaa tässä vaiheessa paremmaksi siis. Kova on taso.