Olen jo sodan alkumetreiltä saakka sanonut sellaista, että sota loppuu kun Venäjä sen lopettaa. Rauhanneuvotteluihin ei ole oikeastaan koskaan ollut mitään estettä - ihan viime metreillä ennen Venäjän hyökkäystä Ukraina oli valmis kaikenlaisiin kompromisseihin, kuten että se ei liity Natoon eikä EU:hun yms. yms.
Ei kelvannut Venäjälle.
Tässä sodassa on kyse hyvin pitkälti, ja vain ja ainoastaan siitä, että mitä Venäjä tahtoo. Se voi lopettaa sodan juuri nyt tällä hetkellä. Se olisi voinut hyväksyä Ukrainan esitykset alkuvuodesta 2022. Siksi minusta tässä sodassa ei ole kyse sellaisista rauhanneuvotteluista kuin monissa muissa sodissa, vaan kysymys on siitä, että milloin Venäjä on valmis lopettamaan.
Tämä tarkoittaa montaa asiaa ja tärkeimpänä tämä: se, kuinka kauan sota jatkuu on kiinni ensisijaisesti siitä, kuinka pitkään Venäjällä on resursseja ja tahtoa päästä siihen, mihin se haluaa eli siis Ukrainan liittämiseen Venäjään. Jos se ei siihen pysty sotilaallisesti, kaikki välitulokset ovat sille aika merkityksettömiä loppupeleissä, eli vain "välirauhaa" ennen lopullista tavoitetta.
Vasta kun Venäjä nostaa kädet pystyyn Ukrainan suhteen, eli että se ei pysty sitä valtaamaan osaksi itseään, vasta sitten sota oikeasti loppuu. Tai tietysti niin, että se pääsee tavoitteeseensa ja miehittää Ukrainan ja liittää sen osaksi itseään.
Onko Venäjä vielä valmis nostamaan kädet pystyyn ja toteamaan, ettei tämä homma onnistu? Minusta ei ole. Siksi en usko, että oikeaa rauhaa on vielä tulossa. Neuvotteluja voi olla, sopimuskin ehkä saadaan, mutta ei rauhaa.
Joo. Minä lähestyn tätä asiaa siltä kantilta, että kummankaan osapuolen tavoitehan ei tässä ole minkäänlainen salaisuus. Venäjän tavoite on jollain lailla kiistää Ukrainan olemassaolo. Jos ei suoranaista annexointia, niin vähintään niin, että maasta tehdään poliittisesti jonkinlainen Valko-Venäjän kaltainen nukkevaltio, joka pysyy tiukasti Venäjän talutusnuorassa.
Samalla tässä pelissä on Venäjän näkövinkkelistä jonkinlainen globaalien voimasuhteiden muutos. Neuvostoliiton mahti oli Kremlin roistojen mielestä hienoa aikaa, ja jotain sen tapaista he haluavat takaisin.
Venäjän ongelma on vaan ihan sodan alkumetreistä lähtien ollut se, että heidän suunnitelmansa Ukrainan nopeasta valtaamisesta meni heti ensipäivinä pipariksi, jonka jälkeen he ovat joutuneet improvisoimaan jotain sellaista, johon varmastikin olivat varautuneita, mutta jota eivät olisi halunneet.
Toisaalta heidän suuri vahvuutensa on se, että he kestävät aivan käsittämättömät määrät kärsimystä ja ihmishenkien menetyksiä. Putinin asema vaikuttaa edelleen erittäin vahvalta, ja maalla menee vallitsevaan tilanteeseen nähden hämmästyttävät hyvin.
Mehän olemme tästä samasta aiheesta jo moneen otteeseen puhuneet, ja ainakin itse koen jo vähän toistavani samaa levyä.
Ukrainan ja heidän tukijavaltioidensa julki lausutut tavoitteet taas ovat pitkälti ihan täysin päinvastaiset. Ja ne me kaikki tiedetään niistä alueiden palauttamisesta alkaen aina sinne Venäjän sotakorvauksien maksamiseen asti, joten tokkopa tässä niitä on syytä toistaa.
Itse näen tämän tilanteen jotakuinkin näin, että soppaan tulee lyödä ainakin seuraavat asiat:
- Länsimaiden sotilaallisen tuen taso ja sen vajavaisuus. Puheet ovat olleet koko ajan juhlavia, mutta konkreettisesti Ukrainan tuki ei ole missään vaiheessa ollut siellä päinkään, missä niiden kuuluisi tavoitteisiin nähden olla.
- Länsimaiden sisäpolitiikka. Etunenässä USA:n presidentinvaalit.
- Länsimaiden haluttomuus itse puuttua suoraan sotatoimiin.
- Ukrainan siviili-infrastruktuurin kestäminen. Talvi on taas tulossa.
- Ukrainalaisten sotilaiden jaksaminen ja kyky taistella vastaan.
- Venäjän kansan tuki Putinille ja Kremlille.
- Venäläisten sotilaiden motivaatio taistella rintamalla.
- Venäjän talouden kestäminen.
- Venäjän johdon fanaattinen suhtautuminen tähän sotaan.
- Venäjän kyky ylläpitää nykyisen kaltaista sotilasmateriaalin ja miesten syöttämistä sota-alueelle.
- Kiina ja muut Venäjää tukevat valtiot.
Kun pyörittelen näitä asioita päässäni, niin noista en vaan saa ainakaan itse minkäänlaista muuta lopputulemaa veistettyä, kuin sen, että kummallakaan osapuolella ei ole minkäänlaista kykyä sotatoimien kautta vielä useisiin vuosiin päästä noihin julki lausuttuihin tavoitteisiin. Länsimaat eivät missään olosuhteissa voi enää sallia sellaista, että Ukrainan kyky taistella vastaan murskautuisi täysin. Mutta toisaalta myöskään Venäjä ei voi ikimaailmassa hyväksyä jotain niin nöyryyttävää tappiota, että heille ei jäisi tästä edes luuta käteen.
Noista mainitsemistani kohdista täytyisi useammankin "dominopalikan" kaatua, jotta niin dramaattisia lopputuloksia alettaisiin näkemään.
Ja koska kaikki tietävät tämän nykyisen pattitilanteen luonteen, niin tämän vuoksi itse arvailen, että jonkinlaiseen kompromissiin tuosta välistä päädytään. Se, että onko se rauha, välirauha, aselepo tai miksi sitä sitten ikinä nimitetäänkään, miten kuuma tai kylmä, niin sitä en lähde veikkailemaan. Mutta arvaukseni on, että johonkin tuollaiseen lopputulemaan tässä vielä päädytään. Niin on monet kerrat ennenkin historiassa päädytty tekemään.
Kun monet tuota puhuvat, että tämä sota päättyy silloin, kun Venäjä vetäytyy kaikilta valtaamiltaan alueilta ja maksaa kaikki sotakorvaukset, sekä saattaa sotarikolliset kansainvälisen oikeuden eteen. Niin okei, tämähän tietysti olisi oikeudenmukaista, ja tätähän me kaikki haluttaisiin.
Mutta olen tämän esimerkin tähän ketjuun ennenkin sanonut: Mietitään 2. maailmansotaa. Miten Japani ja Saksa saatiin hyväksymään, niin totaalisen tappion nieleminen? Se tapahtui niin, että kumpikin maa piti lyödä aivan täydellisesti polvilleen. Toinen maa piti jopa vallata pääkaupunkia myöden, ja toiseen pudotettiin pari atomipommia, ja sanottiin että lisää on tulossa, jos ette antaudu. Siinä sivussa piti ensin kuolla kymmeniä miljoonia ihmisiä. Näin ne tuollaiset rauhanehtojen hyväksymiset valitettavasti sieltä kurkusta alas syötetään näille suurille diktatuureille silloin, kun joku on niin fanaattisella tavalla lähtenyt sotimaan, kuin silloin Saksa ja Japani olivat lähteneet, tai mitä Venäjä nyt on lähtenyt.
Niin kun tätä nykyistä maailmantilannetta mietitään, niin minkä tapahtumaketjun kautta päädytään sellaiseen tilanteeseen, jossa Venäjälle kyetään rauhanehdot tuollaisella tavalla sanelemaan? Että kaikki alueet palautetaan, Putin pitää saattaa Hagiin ja korvaukset maksetaan viimeistä ruplaa myöden? Se pitää ihan ensialkuun ymmärtää, että Venäjä ei kuunapäivänä tule hyväksymään mitään tuollaisia ehtoja. Jos tuollaiset ehdot halutaan lännen puolelta, niin ne pitää tuolla taistelukentällä sitten sieltä kurkusta alas syöttää. Ja missä ovat ne toimet, joilla tuohon tilanteeseen päästään? Se Venäjän ydinasekorttikin pitää tässä sitten katsoa ihan loppuun asti läpi, että uskaltaako ne sen sieltä oikeasti räiskäistä.
Ainut realismia oleva toivo noin totaalisesta Ukrainan ja lännen voitosta on minun mielestäni se, että tätä jauhavaa sotaa jatketaan vaan niin kauan, että jossain vaiheessa Venäjän kansalla tai tuolla rintamilla taistelevilla sotilailla tulee mitta aivan täyteen. Joko miljoonat kansalaiset lähtevät protestoimaan sotaa vastaan, ja kaatavat nykyisen hallinnon, tai sitten sotilaat valtavissa massoissa kieltäytyvät taistelemasta.
Ja kun tuokin on vähän "toiveajattelua" mielestäni, että Venäjän kansa tämän nyt jotenkin ratkaisisi. Haluaako tuo vahvaa johtavaa ihannoiva ja länttä epäilevä kansa itselleen muka sellaisen johdon, joka noin totaalisesti suostuisi olemaan rähmällään lännen suuntaan? Tuskinpa.