Mehän olemme tästä samasta aiheesta jo moneen otteeseen puhuneet, ja ainakin itse koen jo vähän toistavani samaa levyä.
Jeps, osittain kyllä. Minulla on kuitenkin itselläni tällaisissa keskusteluissa tarve korostaa sitä, kuinka hankalaa on millään tavalla saada aikaiseksi pysyvää rauhaa. Vaikka siis mentäisiin neuvottelupöydän äärelle, vaikka sodan kuuma vaihe loppuisi, vaikka saataisiin jonkinlaista aseleposopimusta aikaiseksi, niin koen, että kestävä pohja syntyy vasta sitten, kun Venäjällä on halu lopettaa sota pysyvästi. Muuten se vain käyttää aselepoa (kutsutaan sitä millä nimellä tahansa) vain kerätäkseen uudestaan voimia.
Kun pyörittelen näitä asioita päässäni, niin noista en vaan saa ainakaan itse minkäänlaista muuta lopputulemaa veistettyä, kuin sen, että kummallakaan osapuolella ei ole minkäänlaista kykyä sotatoimien kautta vielä useisiin vuosiin päästä noihin julki lausuttuihin tavoitteisiin. Länsimaat eivät missään olosuhteissa voi enää sallia sellaista, että Ukrainan kyky taistella vastaan murskautuisi täysin. Mutta toisaalta myöskään Venäjä ei voi ikimaailmassa hyväksyä jotain niin nöyryyttävää tappiota, että heille ei jäisi tästä edes luuta käteen.
Juuri näin itsekin pyörittelen asiaa ja siksi näen sen niin kiharaisena.
Noista mainitsemistani kohdista täytyisi useammankin "dominopalikan" kaatua, jotta niin dramaattisia lopputuloksia alettaisiin näkemään.
Jeps.
Ja koska kaikki tietävät tämän nykyisen pattitilanteen luonteen, niin tämän vuoksi itse arvailen, että jonkinlaiseen kompromissiin tuosta välistä päädytään. Se, että onko se rauha, välirauha, aselepo tai miksi sitä sitten ikinä nimitetäänkään, miten kuuma tai kylmä, niin sitä en lähde veikkailemaan. Mutta arvaukseni on, että johonkin tuollaiseen lopputulemaan tässä vielä päädytään. Niin on monet kerrat ennenkin historiassa päädytty tekemään.
Vaihtoehtoja on lukemattomia määriä. Minä itse olen jossain ketjun syövereissä spekuloinut "Korean mallia" yhdeksi sodan välivaiheista, eli että kuuma sota jossain vaiheessa loppuu, mutta rauhansopimusta ei saada aikaiseksi. Sitä en lähde arvailemaan, kuinka kauan tuollainen tilanne voi kestää, Korea näyttää mallia, että se voi kestää tavattoman kauan.
Niin kun tätä nykyistä maailmantilannetta mietitään, niin minkä tapahtumaketjun kautta päädytään sellaiseen tilanteeseen, jossa Venäjälle kyetään rauhanehdot tuollaisella tavalla sanelemaan? Että kaikki alueet palautetaan, Putin pitää saattaa Hagiin ja korvaukset maksetaan viimeistä ruplaa myöden? Se pitää ihan ensialkuun ymmärtää, että Venäjä ei kuunapäivänä tule hyväksymään mitään tuollaisia ehtoja.
On monia tapoja tällaiseenkin kehitykseen. Yksi sellainen nähtiin 90-luvun alussa, kun Neuvostoliitto romahti. Afganistanin ja Vietnamin sodat ovat myös esimerkkejä sellaisista sodista, joissa toinen osapuoli joutui lopulta nostamaan kädet pystyyn ja sanomaan "pitäkää tunkkinne".
Ainut realismia oleva toivo noin totaalisesta Ukrainan ja lännen voitosta on minun mielestäni se, että tätä jauhavaa sotaa jatketaan vaan niin kauan, että jossain vaiheessa Venäjän kansalla tai tuolla rintamilla taistelevilla sotilailla tulee mitta aivan täyteen.
Valtiot ovat kautta historian kaatuneet siksi, että niiden talous on mennyt ihan kuralle sodan takia. Kuumaa sotaa on toki aina käytetty maakaistaleiden uusjakoon, mutta myös taloudelliset tekijät ovat sellaisia aiheuttaneet.
Ja kun tuokin on vähän "toiveajattelua" mielestäni, että Venäjän kansa tämän nyt jotenkin ratkaisisi. Haluaako tuo vahvaa johtavaa ihannoiva ja länttä epäilevä kansa itselleen muka sellaisen johdon, joka noin totaalisesti suostuisi olemaan rähmällään lännen suuntaan? Tuskinpa.
Jeps, samaa mieltä, että ei Venäjän kansa taatusti lähde tällaista edes ajattelemaan. Ei, jos tämä Venäjän kansalainen on hitusenkaan järjissään. Kyllä siihen tarvitaan ihan pakottava tarve.
Eli jos tilanne nyt menisi siihen, että jonkinlainen rauha/aselepo/jäätynyt konflikti tulee suunnilleen noilla sijoilla, missä nyt rintamalinjat kulkevat. Voitaisiin kuvitella, että tällöin uusi kylmän sodan kaltainen tilanne syntyy, jossa rautaesirippu laskeutuu uudelleen Venäjän ja Euroopan välille. Nyt vaan sillä erotuksella, että se kulkee tuolla Itä-Ukrainassa.
Näin olen itse asiaa mielessäni pohtinut. Olen melko varma, että jossain vaiheessa kuuman sodan vaihe jäähtyy ja rautaesirippu laskeutuu jälleen (jos ei ole jo laskeutunut).
Tässä mentäisiin jälleen samankaltaiseen varustelun kierteeseen, joka vallitsi kylmän sodan aikanakin. Niin Euroopassa, kuin Venäjälläkin alettaisiin pumppaamaan sotateollisuuteen valtavasti lisää voimavaroja, kuitenkaan käymättä varsinaista konventionaalista sotaa.
Näin minä itse näen tulevaisuuden kehityksen. Olen paljon puhunut "Pohjois-Korean tiestä", jonka näen Venäjälle jonkinlaisena vaihtoehtona. Tässä mallissa siis sodan kuuma vaihe on päättynyt ja Venäjän sisällä diktatuuria kiristetään, jotta Venäjä itse saadaan pysymään kasassa. Seuraa vaihe, jossa Venäjä on äärimmäisen sulkeutunut, ja todennäköisesti "rakettimiehen" tapaan varustaa itseään. Vähän riippuen skenaariosta tämä varustelu ei välttämättä kuitenkaan aiheuta lännen puolella varustautumista, ellei Venäjä sitten oikeasti ala laittaa varusteluun sellaisia resursseja kuin vaikkapa Kiina.
Ja ehkä tämä voisi olla sellainen kilpailu, jonka Venäjä Neuvostoliiton tavoin sitten pitkässä juoksussa vielä aivan 100-0 häviäisi. Ja kenties sitä kautta voisi astua mahdolliseksi Ukrainalle noiden kaikkien alueiden takaisin saaminen.
Näin minä sen näen pitkällä tähtäimellä.
Ukrainahan on käynyt sotaa jo vuodesta 2014, ja minulla on vähän sellaista tutinaa, ettei Venäjällä välttämättä riitä sotilaallinen voima lyömään Ukrainaa ihan polvilleen. Sellaisessa tilanteessa pysyvän rauhan tekeminen on äärimmäisen vaikeaa, mutta jonkinlaiseen aselepoon - ehkä epäviralliseen - päädytään jossain vaiheessa. Sitä on vaikea ennustella, että miten tilanne siitä jatkuu.
Mutta tämä on jo toisaalta niin kauas kantoista arvailua ja spekulointia, että ei näille sen ihmeempiä painoarvoja kannata antaa. Miettiä toki voi kaikenlaisia asioita, mutta keskittykäämme silti tähän nyt vallitsevaan todellisuuteen.
Spekulaatiot ovat aina kivoja! Itse tietysti tykkään spekulaatioiden lisäksi siitä, että kirjoittaja kertoo spekuloivansa.