Eihän leikkaukset rahoituksessa tarvitse olla mikään itseisarvo, mutta ei mikään peikkokaan. Yksityisellä sektorilla on aivan normaalia tarkastella kriittisesti, onko olemassa turhia päällekäisiä rakenteita, tehottomuutta ja joutokäyntiä. Julkisrahoitteisella yhtiöllä pitäisin keskisuurena ihmeenä, mikäli näin ei ole. Leikkaukset eivät automaattisesti tarkoita sisällön ja tuotannon heikentymistä. Valitettavasti asian politisoituminen jarruttaa selvityksen onnistumista, eikä Yleltä löytyne yhteistyöhalua itsetutkiskelussa.
Itse en toivo, että kulttuurista leikattaisiin mitään, mutta samalla näen YLE:n suurimpana esteenä kulttuurialan orgaaniselle kasvulle, koska se tukahduttaa ympäriltään verovaroin tuotettuna markkinahäirikkönä kaiken muun kasvuympäristön. On vaikea yrittää tehdä bisnestä kulttuurilla, jos on olemassa jättimäinen verovaroin tuotettu taho, joka roiskii sitä ympäriinsä ilmaiseksi. Siksi kaupalliset ottavat harvoin riskejä ostaessaan mitään, ja YLE on se ensisijainen kanava, jolle tekijät mielellään produktioita tyrkyttävät.
Ja tiedän, että edellä on valkopesty YLE-kriitiikkiä hyökkäämällä kriitikoiden uskottavuuttaan kohtaan, mutta jokainen voi itse miettiä, että jos on olemassa lähes monopoli-asemaan laajentunut valtion Broadcaster-laitos (joka on myös vahvasti linkittynyt muihin valtion laitoksiin, esimerkiksi Suomen elokuvasäätiöön), niin uskaltaisitko itse kritisoida tuota tahoa ja sulkea sitä kautta ison osan ovia tulevaisuudeltasi? YLE vaatii tuotantoyhtiöiltäkin tekijäluetteloa etukäteen, joten kukaan jolla on itsesuojeluvaistoa ei tietoisesti suututa YLE:ä. (Ja puhun nyt media-alalta käsin, en tiedä miten asiat menee ajankohtaistoimitusten kanssa - kuten Libison tapauksessa.) Mutta mielestäni olisi jopa yllätys, ellei näinä aikoina kun ihmisiä cancelöidään hyvin helposti mielipiteistään, YLE:n sisällä vallitsisi eräänlainen pelon ilmapiiri mielipiteiden suhteen - varsinkin kun sinne on ajautunut esimiesasemiin aktivisteina tutuksi tulleita henkilöitä (esimerkkinä tämä edellä mainittu Shemeika).
Siksi itse näen, että paras kulttuurialaa kasvattava teko, olisi YLE:n rahoituksen iso leikkaaminen, joka pakottaisi orgaanisaatiota itsessään uusiutumaan ja tehostamaan, jotta se voisi täyttää sille asetetut velvoitteet. Se sattuisi kulttuurialaa, mutta pakottaisi myös uusiutumaan. En tosin näe miten se tulisi ikinä tapahtumaan niin kauan kuin YLE on myös poliittinen pelinappula, joten ehdottaisinkin YLE:n uutis- ja ajankohtaistoiminnan ja kulttuuritoiminnan erottamista keskenään, jolloin vasemmisto saisi edelleen pitää ”aatelaitoksensa”, ja kulttuuriala voisi keskittyä omaan touhuunsa - mielellään politiikasta irrallaan.