Olen jättänyt Yle-keskustelun kokonaan väliin, koska yleensä se on melkoisen matalamielistä meuhkaamista.
Mutta otetaan kolme pointtia case-Libison innoittamana.
1.
Yle on liian iso ja läpinäkymätön organisaationa, varsinkin täysin julkisesti rahoitetuksi toimijaksi.
Tätä myötä sitä vaivaavat samat siiloutumis- ja muut ongelmat joita perinteisesti aina on isoissa korporaatioissa, oli ala mikä hyvänsä.
2.
Näitä yhdenvertaisuus- ja suvaitsevaisuuskoulutuksia on varmasti jokainen valkokaulustyöntekijä korporaatiomaailmassa istunut tai klikkaillut läpi, niissä ei ole mitään ihmeellistä. Mitä enemmän firma on asiantuntijapuolella, sitä isommalla todennäköisyydellä ja enemmän näitä todennäköisesti on.
Korporaatiot tekevät korporaatiojuttuja.
Samoin siinä ei ole mitään ihmeellistä, että tuottajalla on yleensä mielipide ja valtaa siihen mitä toimittaja lyö eetteriin, kuten esimiehillä yleensä on valtaa alaistensa toimintaan.
3.
Libiso oli alihankkija, joka meni levittämään muiden yhtiön työntekijöiden tietoja omaan someen.
Sanoisin että melkein korporaatio kuin korporaatio, tällainen toiminta johtaa siihen, että sähköposti lyödään jäkkiin ettei enempää tietoa lähde maailmalle.
Jatkoseurauksena vähintään asiaa joutuu selvittämään melko perinpohjaisesti johdon kanssa ja todennäköisesti seurauksena nykyiset alihankkijan toimeksiannot irtisanotaan ja uusia ei tilata.
Koko ”kohu” on lähinnä jenkeistä polttoaineensa saavien kulttuurisotahöpöilijoiden juttuja.
Toki epäonnistuminen Yleltä ja koululaitokselta on se, että medialukutaidon ja lähdekritiikin taso on sillä tasolla, että joku jakaa täällä umpihörhö-Antikaista jotenkin relevanttina ja varteenotettavana lähteenä.