Ymmärrän vitutuksen lännen vajaaseen apuun Ukrainalle. Voisimme tehdä paljon enemmän. Minua ihmetyttää kuitenkin vielä enemmän se, ettei Ukraina saa tässä tilanteessa, kun taistelevat olemassa olostaan, rekrytoitua nuoria miehiään enemmässä määrin rintamalle. Erikoista on, jos tosiaan Kiovassa meno nuorilla miehillä on suht normaalia ja toiset uupuvat rintamalla. Olisko lännen apu suurempaa, jos Ukrainalla olisi suurempi armeija? Miten tämä homma oikein menee?
Sanoisin, että kaksi syytä.
Ensinnäkin, ukrainalaiset suhtautuvat hyvin epäluuloisesti ja kriittisesti valtioonsa ja sen instituutioihin sekä päättäjiin. Zelenskyillä on melko vankka kannatus, mutta sekään ei tosiaan ole betoniin valettu. Toisekseen, Ukrainassa ei ole mitään "kansalaisarmeija" -mentaliteettia eikä semmoista henkeä, jossa jokainen korpimökin mummo tarttuu tarvittaessa vaikka aseeseen vaaran uhatessa. Siksi Zelenskiyn hallinto ei voi määrätä laajaa liikekannallepanoa. Toimenpide ei tosiaankaan nauttisi kansan tukea ja hyväksyntää, vaan luultavimmin aiheuttaisi merkittävää sisäistä levottomuutta, joka vaikuttaisi negatiivisesti kokonaistilanteeseen.
Näissä molemmissa suhteissa Ukraina ei todellakaan ole mikään poikkeus, vaan ennemminkin täysin tyypillinen valtio ja kansa. Suomi on se poikkeus. Suomi on maa, jossa luottamus valtioon ja sen instituutioihin on täysin poikkeuksellisen korkea. Suomi on myös maailman ainoita maita, joissa ylivoimainen valtaosa katsoo olevansa velvollinen puolustamaan maataan vaikka asein. Lähes joka paikassa muualla ajatellaan, että sotilaat sotii.
Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna tilanne kummastuttaa, mutta melkein mistä tahansa muualta katsottuna ei lainkaan.