Kaksiteräinen miekka on tämä tuen antaminen siinä mielessä, että jos siinä painetaan kovalla rintamalla suurta tukea ja aiheutetaan Venäjälle oikeasti isoja tappioita niin tällöin myös se konflikti tulee eskaloitumaan muualle ja sen jälkeen voi olla meilläkin oikeasti munat savessa korpimetsässä.
Boldaus oma: tuen antaminen on tosiaankin kaksiteräinen miekka. Me ei oikein voida päättää, ollaanko me Venäjän kanssa sodassa vai ei, koska se päätös loppuviimein on Venäjän itsensä harteilla - oletus on siis se, että osoittaaksemme tukea Ukrainalle emme lähde valtaamaan Pietaria. Sekä tuen antaminen että sen jättäminen antamatta voivat johtaa kaikenlaisiin seurauksiin.
Minä pidän kokonaisuuden kannalta vaarallisempana sitä, että Venäjä pääsee luistelemaan kaikesta aiheuttamastaan tuhosta ja kärsimyksestä, ja saa siitä jopa jotain sellaista, jota sillä ei vielä ennen sotaa ollut. Se rohkaisee kyllä Venäjää kokeilemaan onneaan isommillakin panoksilla, ja sitä paitsi se on selkeä merkki muillekin halukkaille lähteä väkivalloin ottamaan jotain, mikä ei heille kuulu, mutta jonka he haluavat.
Totta kai Venäjällä on tässä paljon pelissä eikä se todellakaan tule vapaaehtoisesti perääntymään mihinkään suuntaan. Pidän silti vaarallisempana sitä, että Venäjän esimerkki rohkaisee muita aloittamaan rähinöitä maailmalla kuin sitä, että Venäjä koettaa epätoivoisesti rimpuilla eroon seurauksista.
Lisäys: Ukrainan sodassahan on ollut jo se hälyttävä ja konkreettinen signaali, että valtion suvereniteetti riippuu sen ydinasearsenaalista. Jos valtio ei ole ydinasesateenvarjon suojassa, se on vapaata riistaa niille, joilla on ydinaseita.
Onko tähän oikeasti Suomessa suurta tukea, jos riskinä on oikeasti sotilaallinen konflikti Venäjän kanssa? NATO:n jäsenyys on hyvä tuki, kun konfliktia ei ole käynnissä, mutta siitä ei ole meillä minkäänlaista näyttöä, miten se tuki toimii oikeasti, kun paska osuu tuulettimeen. Varsinkin nyt, kun ollaan vasta NATO-polun rakennusvaiheessa.
Olisi mielestäni parempi olla, koska päätös ei ole yksin meidän.
