Persujen huutelut ovat oma lukunsa, ja niihin voi suhtautua sen mukaisesti. Sen sijaan poliittinen ja sotilaallinen johto ei pitänyt Marinin tavasta avata keskustelua ja näpäyttivät siitä. Pohtisin kohdallasi kahta viimeistä lausetta vielä tarkemmin, kannattaako lähteä tuolla tavalla hyökkäämään. Mielestäni ei kannattaisi koskaan, mutta ei etenkään nyt tällä asialla.
Oli asia miten tahansa, kritiikki kohdistui kuitenkin aiemmin esitetyn olettamuksen mukaisesti, ei Hornet-asiaan itsessään. Marinin lausunto ei siihen vaikuta, piti se paikkaansa tai ei.
Lähinnä kai amerikkalaisilla tulee tuo käsitys esim. Markkasen kohdalta siellä, että siellä se armeijakomennus tarkoittaa yleensä myös ihan aktiivista komennusta jonnekin Jenkkien rintamalle. Täällähän me käydään vain pidennetty boot camp ja lähdetään sen jälkeen rilluttelemaan.
Boldaus oma: tuen antaminen on tosiaankin kaksiteräinen miekka. Me ei oikein voida päättää, ollaanko me Venäjän kanssa sodassa vai ei, koska se päätös loppuviimein on Venäjän itsensä harteilla - oletus on siis se, että osoittaaksemme tukea Ukrainalle emme lähde valtaamaan Pietaria. Sekä tuen antaminen että sen jättäminen antamatta voivat johtaa kaikenlaisiin seurauksiin.
Olisi mielestäni parempi olla, koska päätös ei ole yksin meidän.
Euroopan rooli tämän ratkaisee. Jos Eurooppa ottaa vetovastuun, ei Ukrainan tarvitse suostua mihinkään mitä Trump ehdottaa. Mikäli taas Eurooppa päättää peesata USA:ta ja jatkaa samalla linjalla, päättää Trump aika pitkälti ehdot Ukrainan puolesta. Viime aikoina on jonkin verran noussut indikaattorit sen suhteen, että Eurooppa tosiaan voisi vetovastuun ottaa, mutta vielä on vaikea sanoa mitään.
Juurikin näin, nyt pitää Euroopassa tehdä hartiavoimin töitä ja taata Ukrainalle mahdollisuus pitää ratkaisut omissa käsissä. Jenkit tekevät mitä tekevät. Toivoa sopii etteivät oman roolinsa ja asemansa takia Ukrainaa hylkää, mutta Dumbetista ei koskaan tiedä. Jos kuitenkin päätyvät hylkäämään Ukrainan, niin tuosta häpeätahrasta tulee muistuttaa hamaan tappiin asti.
keskustelu.jatkoaika.com
www.hs.fi
Lähes 30 vuotta sitten USA, Britannia ja Venäjä antoivat turvallisuustakuut Ukrainalle vastineeksi siitä että luopuvat ydinaseistaan. Sopimuksessa ko. maat takasivat Ukrainan itsenäisyyden ja sen rajojen muuttumattomuuden. Eipä tosiaan paljon ole painoarvoa tällaisilla sopimuksilla. Eikä varsinkaan kun venäläisistä puhutaan.
Miten paljon isompia tappioita naapurillemme pitäisi vielä aiheuttaa, kun raijaavat jo toisen paskastanin orjasotilaita divisioonatasolla rintamalle oletettavasti koska itsellä ei riitä helposti kerättävää tykinruokaa enää kävelysotilaiksi. Lisäksi jos ja kun itärajan takainen tunkioimperiumi joutuu toimimaan näin todella suurilla rajoitteilla ja hankaluuksilla operoivaa Ukrainaa vastaan, niin millä se laajentaisi kansanmurhaoperaatiota yhtään mihinkään ei-suojattomaan (lähinnä tulee mieleen Moldova ja Georgia, joista jälkimmäinen toki ainakin toistaiseksi valumassa poliittisesti takaisin paskasuohon, toivotaan että kansalaiset potkivat maanpetturit helvettiin) kohteeseen, kun esimerkiksi Suomi saisi lyödä takaisin heti alusta lähtien (mikä käytännössä estäisi minkäänlaiset ukrainaskenaariot joissa paskanaamaraiskarit saavat kaivauduttua ihmisten maailman maaperään ja kaapattua myös niitä sivistysmaailman asukkaita kiristysvälineiksi sadistisempien henkilötason tarkoitusten lisäksi). Naapurin nilkit ja mulkut eivät pysty eskaloimaan millään muulla kuin ydinaseilla ja sitä eivät tule tekemään. Jos ytimien pelossa sen sijaan annetaan myönnytyksiä, niin kyllä ne melko pian koskisivat jo mm. Suomen suvereeniutta, kun johan nuo horiskot määkii miten NATOn pitää "palata" jollekin paskatunkiolle tällä hetkellä sopiville rajoille ja jos tuohon suostuttaisiin, niin toki ne rajat aina supistuu siihen saakka kunnes koko järjestö pitää kv-turvallisuuden ja rauhan nimissä kieltää kokonaan ja länsimaailma riisua aseista.
Ei kunnioita. Ainoa sopimus jota paskatunkio tai sitä edeltänyt hirviöimperiumi ovat toistaiseksi kunnioittaneet tahtomattaan, on NATOn viides artikla, jossa tokikaan eivät ole mukana kuin vastatoimien kohteena.
Kyllä ne kunnioittaa sillä tavoin, että muiden osapuolten pitää niiden mielestä noudattaa niitä. Itse niiden ei tarvii.
