Minusta on ihan sama, miksi itseään kutsuu, jos kannattaa miesten ja naisten tasa-arvoa, miesten ja naisten täydellistä oikeutta tehdä omat vapaat valintansa yhteiskunnassa ja elämässä, eikä etukäteen kahlitse heitä muutamaan jäykkään ja irrationaaliseen, ennalta saneltuun lokeroon vaan kannattaa yksilöllistä vapautta tulkita omaa sukupuolisuuttaan niin kuin parhaalta tuntuu, kunhan ei samalla rajaa toisten ihmisten vapautta täysin samaan.
Olen kanssasi samaa mieltä. Ja uskonpa, että useimmat jotka juuri tässä ketjussa tykkää oleskella, ajattelee samoin. Me kaikki haluamme tasa-arvoa. Meillä on vain erilaiset näkemykset siitä mikä on tasa-arvoa ja/tai miten siihen päästään.
Toki nämä ovat perinteisesti olleet hyvinkin keskeisiä feministisiä tavoitteita, etenkin sen liberaaleissa tulkinnoissa, mutta ihan sama miksikä tälläiset sukupuolten tasa-arvon ja valinnanvapauden arvot mielessään ristii, kunhan niitä kannattaa.
Tämänkin allekirjoitan. Feministit ajoivat alkujaan naisten oikeuksia, ja siten naisasianainen ja feministi ovat olleet hyvin pitkään synonyymeja. Ja useimpien mielestä varmaan edelleenkin ovat. Mutta ainakin omasta mielestäni viimeisimmät feminismin aallot ovat vieneet feminismiä vahvemmin ideologisen "uskonnon" kuin tasa-arvopyrkimysten suuntaan. Keskiössä on se laaja intersektionaalinen etuoikeuskehä, joka pyrkii jaottelemaan ihmisiä eri lokeroihin ja pisteyttää heidät siten eräänlaisin etuoikeuksin. Valkoisen heteromiehen ollessa taulukon suurin "saatana" (jos pysytään rinnastuksessa uskontoon), se ei oikein houkuttele kyseistä henkilötyyppiä osaksi tasa-arvoinstituutiota. Näkemykset siitä kuka on etuoikeutettu on muutenkin hyvin yksilöllistä, ja useimmille ihmisille ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella (sillä he eivät pääse näkemään sitä nurmikkoa niin läheltä, että näkisivät ne siinä olevat epäkohdat). Jos siis oikeasti halutaan pohtia ketkä on etuoikeutettuja, se analyysi tulee tehdä kummaltakin puolelta aitaa.
Enkä usko, että suurin osa feminististeistä oikeasti kuuluu näihin viimeisimpiin aaltoihin, vaan pyrkivät lähinnä parantamaan epäkohtia naisten elämässä - joka tekee heistä naisasianaisia ja siten tarpeellisia. Siksi ymmärrän miksi mielipiteeni feminismistä kokonaisuudessaan osuu joillekin pahasti. Mutta niin kauan kuin feminismi on laaja erilaisten koulukuntien foorumi, jonka suojissa voi yhtä lailla edistää naisten asemaa, kuin levittää stereotypioihin perustuvaa miesvihaa, niin se on iso este todelliselle miesten ja naisten yhteiselle tasa-arvotyölle.
Olen siis feministien kanssa samaa mieltä siitä, että sukupuolittuneet käsitteet muokkaavat maailmaa ja ihmismieltä, mutta sama koskee myös heitä itseään ja tasa-arvokysymystä. Jos haluamme tasa-arvoyksikön jossa on sekä päteviä miehiä, että päteviä naisia (eli enemmän myös miehiä kouluttautumaan alalle), feminismi ei ole se paras käsite ihmiselle joka ajaa tasa-arvoa. Se mielikuva pitäisi murtaa ja brändätä uudestaan - esimerkiksi humanismiksi tms., jotta kumpikaan sukupuoli ei voisi omia sitä. Ja ymmärrän myös miksi feministien on vaikea päästää irti isosta osasta pitkään rakentunutta identiteettiään, mutta jos tasa-arvotyö oikeasti kiinnostaa, niin seuraava etappi pitäisi matkustaa sukupuolineutraalilla veneellä molempien sukupuolien asiaa edistäen. Enkä usko, että päästään kovin pitkälle tasa-arvokysymyksessä jos pysyy lähinnä toisen sukupuolen asiana, sillä se herättää väistämättä vastakkainasettelua ja epäreiluuden tunnetta niissä, jotka eivät koe tulevansa kuulluksi.
Ja syy miksi kutsuisin naisia julistautumaan ennemmin naisasianaisiksi kuin feministeiksi on se, ettei nämä etuoikeuskehiä ylläpitävät "fanaattisemmat" tahot sovi sinne yhteiseen tasa-arvoveneeseen ilman isompaa riitaa. Eivätkä he tule luopumaan oikeudesta kutsua itseään feministeiksi, joten pysytelköön omassa veneessä saarnaamassa omalle yleisölleen. On mielestäni muutenkin hyvä jos käsitteellisellä tasolla feministit ja meninistit miellettäisiin sinne syvemmän päädyn ideologisiksi vastinpareiksi, ja naisasianaiset ja miesasiamiehet olisivat niitä, jotka pyrkisivät ratkaisemaan ruohonjuuritasolla yhteiskunnallisia epäkohtia, eivätkä nämä kumpikaan leimautuisi niistä radikaaleimmista näkemyksistä...
Muutenkin jos halutaan täyttää vene molempien sukupuolten näkemyksillä, sinne veneeseen täytyy ensin tehdä kunnolla tilaa. Kuten aiemmin sanoin, ei ole kovin houkuttelevaa olla ainoa miesasiamies 15 naisasianaisen joukossa. Se voi olla hyvin lannistava työympäristö.
/img-s3.ilcdn.fi/8060d311153a4402d6b2b993ad7183e6c6c9c804671bd2716f47d5a14b37b2e2.jpg)
