Suurin ongelma on minusta kuitenkin se, että kulttuurissamme ihan tietoisesti tuotetaan uhripuhetta, joka keksimällä keksii naisille ongelmia, liioittelee niitä tai jättää ne suhteuttamatta kokonaisuuteen.
Tilastot kertovat myös miesten ja poikien ongelmista, mutta koska julkisen tasa-arvopuheen tarkoitus ei ole oikeasti keskustella tasa-arvosta vaan ajaa naisten asiaa, miesten ongelmat jäävät huomiotta.
Hyvä puheenvuoro. Kun seuraa tätä parhaillaankin vellovaa keskustelua, jossa tunnutaan löytävän syylliseksi joku Andrew Tate, niin tunnutaan unohtavan täysin mikä on se syy, joka ylipäätään ajaa nuoria miehiä Andrew Taten puoleen.
Itse en edes tiedä miltä kyseinen heppu näyttää tai kuulostaa, eikä minulla ole ennakkokäsitysten perusteella mitään hinkua saada selvillekään, mutta häntä voisi ilmeisesti kuvailla jonkinlaiseksi ”huumeeksi” tai ”huumediileriksi”, joka tarjoaa käyttäjilleen hyvän olon tunnetta. Ja jos oikeasti halutaan pohtia rakentavia syitä ihmisten ”huumeiden käyttöön”, niin mietitään niitä yhteiskunnallisia asioita jotka ajavat ihmisiä niiden käyttäjiksi. Hyvin voiva ihminen ei Taten puheita tarvitse, tai vähintäänkin näkevät ne valheellisiksi.
Jos siis pohditaan miksi nuoret miehet haluavat kuunnella enenevissä määrin jonkun Taten sanomaa, olisi syytä miettiä mikä heitä siihen ajaa. Itse näkisin isona syynä juuri tämän mainitsemasi ”tasa-arvokeskustelun”. Kun nämä feministiset agendahautomot teettävät tietynlaisia naisen uhriasemaa korostavaa tutkimuksia (jotka toimivat polttoaineena feminismille), ja media tuuttaa niitä jatkuvasti koko kansan silmille (koska feminismi elää vahvasti toimittajakunnassamme), niin onko ihme, että se alkaa kerryttää kaunaa erityisesti niiden ihmisten psyykkeeseen joilla muutenkin on vaikeaa (yli 40 prosenttia alemman tuloluokan miehistä on lapsettomia, joka viittaa siihen, että meille syntyy iso määrä yksinäiseksi luotua ihmismassaa, joiden tarpeelliisuuden tunne joutunee jatkuvasti koetukselle)? Jos olet syrjäytynyt ihminen ja identiteettisi on supistunut lähinnä yhteen laatikkoon (mies), ja kun median valaisema yhteiskunta tuntuu löytävän sinut (miehen) syylliseksi lähes kaikkeen, niin onko ihme, että käännytään jonkun youtube-hepun puoleen tuntemaan lohtua?
Tätäkin keskustelua seuratessa ongelmaksi on esitetty miesasiamiehiä, vaikka omasta mielestäni asia menisi täysin päinvastoin. Jos olisi enemmän miesasiamiehiä ja heille annettaisiin tasapuolisemmin näkyvyyttä mediassa, tasa-arvokeskustelu koettaisiin tasapainoisemmaksi, ja vaikeuksia kohtaavat miehetkin kokisivat äänensä tulevan kuulluksi muidenkin tahoilta kuin youtuben. Parhaillaan tämä yhteiskunnallinen ”oikeudenkäynti” syyllisen sukupuolen etsinnästä näyttäytyy monelle sellaisena, että vain toisella osapuolella (syyttäjällä) on lakimies paikalla. Parhaillaan etsitään syyllistä yhteiskunnalliselle naisvihalle ja syytetyn paikalle sovitetaan youtube-saarnaajia ja miesasiamiehiä, joiden läsnäoloa ei tunnuta suvaitsevan. Voisiko syyllistä etsiä siitä miten oikeudenkäynti on muodostettu? Todistajan aitioon on marssitettu karhujakin, joita olisi turvallisempi kohdata metsässä kuin miehiä.
Naisvihasta puheen ollen… Kun seuraa sitä miten yhteiskunnallinen keskustelu uhriuttaa naisia ja syyllistää miehiä, olemmeko oikeasti sitä mieltä, että yhteiskunnassa esiintyy parhaillaan enemmän naisvihaa kuin miesvihaa? Ja onko ylipäätään edes syytä sukupuolittaa käsitettä viha? Viha on vihaa, ja jos jostain syystä vihaat kokonaista sukupuolta pelkän sukupuolen vuoksi, niin sinulla on ongelmia. Kun joku ihminen tuntuu vihamieliseltä toista sukupuolta kohtaan, hän harvoin vihaa koko sukupuolta, ainoastaan tiettyä osaa siitä. Havaitsemani ”naisviha” on yleensä vihaa feminismiä kohtaan, joka on taas ihan luonnollinen reaktio tahoa kohtaan, joka pyrkii näkemään sinut vain sukupuolesi kautta ja samalla syyllistämään sinua siitä. Feministeillä on usein tämän jälkeen tapana piiloutua sukupuolensa taakse uhriutumaan sukupuolensa kautta, vaikka kritiikki yleensä kohdistuu heidän puheisiinsa. Itse näen muutenkin, että Andrew Tatet ja hardcore feministit elävät ja synnyttävät toisiaan. Heidän julistamansa ”naisviha” ja ”miesviha” polarisoi asiat sukupuoleen ja ruokkii näiden kannatusta.
Jos Andrew Tatet pyrkivät syyllistämään naisia ja tekemään siten itsestään tarpeellisia lohdun tuojia, niin eikö feminismi todellisuudessa tee aivan samaa? Heillä on uskonsa ytimessä se etuoikeustaulukko, jonka keskeisempänä ongelmana valkoinen heteromies - riippuen halutaanko ratsastaa rodun, seksuaalisuuden vai sukupuolen kautta. Andrew Tatet tuomitaan median taholta kusipäiksi ihan ansaitusti, mutta entäpä hardcore feministit, jotka ovat niitä toisen laidan sukupuoli-hustlereita? Jos ”naisviha” on kasvussa, voisiko osasyy olla siinä, että heidän annetaan vapaasti levittää agendaansa surkeiden tutkimusten kautta?