Olen samaa mieltä, ja tämä on varsin hyvin auennut itselleni nyt kun asustelen muslimimaassa ja olen esim. opiskelijoideni kanssa käynyt keskusteluja maailmanpoliittisesta tilanteesta. Länsimainen usein varsin ylimielisen holhoava asenne globaalia etelää kohtaa, pahimmillaan tietynlainen arvoimperialismia, ei millään tavalla edistä vuoropuhelua, vaan täytyy ymmärtää se, että loppujen lopuksi meitä yhdistää paljon enemmän kuin erottaa, vaikka joissain yksityiskohdissa erot ovatkin radikaaleja.Minä näen tässä casessa juurisyitä nykyiselle polarisaatiolle useiden aiheiden ympärillä. Se rakentuu tällaisesta yksittäisten ihmisten tavasta olla haluamatta olla tekemisissä ikäviksi kokemiensa ihmisten kanssa. Silloin ei synny koskaan vuoropuhelua: tässäkin tapauksessa on missattu mahdollisuus kohdata kasvokkain ja keskustella asiasta. Kun ei synny vuoropuhelua, niin ihmiset kuplautuvat ja vähitellen demonisoivat muita ihmisiä. Yksittäisenä casena tällä nyt ei ole suurta merkitystä, mutta ihmisten yleisenä trendinä se polarisoi yhteiskuntaa.
Itse olen täällä myös siksi, että koen oppivani liki päivittäin uusia näkökulmia asioihin. Toki se ilmeisin syy on hyvä palkka, turha sitä on yrittää edes peitellä, mutta kyllä täältä vinkkelistä katselee hyvin eri tavoin emiirin kaikkivoivan auringon alta esimerkiksi demokratian valitettavaa kompurointia. Sitä vasten Euroopasta kaikuvat somekommentit vaikkapa modernin orjuuden harjoittamisesta ovat juuri sitä eriyttävää moraaliposeerausta, joka todellakin kaivaa vain jakolinjoja, vaikka sille perusteensa onkin. Joskus vain se pelkän faktan hierominen naamalle ei auta, vaan hidas vaikuttaminen.
Ehkä näen kuitenkin tässä nimenomaisessa tapauksessa ihan ymmärrettävänä, että yksilö kieltäytyy seremoniallisesta toimituksesta tietyn viiteryhmän kanssa. Voisin kuvitella, että kuitenkin arjessa, toivottavasti, hän kykenee kohtaamaan eri tavoin ajattelevia.