Mainos

Tasa-arvo ja poliittinen korrektius

  • 1 097 285
  • 9 224

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tai sitten voidaan ottaa vähän radikaalimpi näkökulma ja ajatella, että 75% vastasi kysymykseen väärin? Ainakin omasta mielestäni 100 % naisista, jotka käyvät teräaseen kanssa toisen päälle ansaitsevat kokea väkivaltaa, jotta kohde selviää vammoitta. Kaikki ne, jotka vastasivat kyselyn kysymykseen ei, ovat sitä mieltä, että tuossa tilanteessa pitää vain antautua puukotettavaksi.

Todellisuudessa tuskin kovinkaan moni ajatteli kysymystä noin, mutta sitä ei toki voida tietää. Siksi kysymyksenasettelu on äärimmäisen tärkeää, jos halutaan tehdä objektiivista tutkimusta. Kysymykset eivät saa olla monitulkintaisia eivätkä johdattelevia, koska muuten tulokset vääristyvät. Käyttäytymispsykologiassa on saatu selville, että monesti ihmisten käyttäytymiseen vaikuttaa enemmän se miten asia heille kehystetään ja esitetään kuin asia itse. Ja tätä hyödynnetään esimerkiksi tuotteiden markkinoinnissa ja mainonnassa aivan valtavasti.
Niinpä. Vaikka ihminen sanoisi, että ei hyväksy väkivaltaa hän hyväksyy sen silloin, jos joutuu jossakin tilanteessa puolustamaan henkeään tai läheisensä henkeä jonkun käydessä hänen tai esim. hänen lapsensa kimppuun.

Elämässä voi olla periaatteita joiden mukaan haluaa toimia, mutta joiden mukaan aina ei voi toimia. Ei tää elämä ihan niin helppoa ole hei, mitä äkkiseltään kuvittelee.
 
Viimeksi muokattu:

Alejandro

Jäsen
Kulttuuriykkösen perjantaistudiossa käsiteltiin tätä kohututkimusta mielestäni järkevällä tavalla. Alkaa kohdasta 13.10:
 

Timbit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, BC Lions
No tuhannesti tämä. Toki kysymyksen asettelu tehty täysin tietoisesti. Saadaanpa ainakin näkyvyyttä, kunnon sexiwau-otsikot, ja ihmiset pöyristelemään.
Ja sitten jos joskus aiheesta tehdään ihan oikea tutkimus, niin suuri osa ihmisistä ajattelee, että se on vaan taas yksi asenteellinen kysely lisää.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Näyttää siltä, että monella naisellakin on vielä peilin edessä paljon sen kanssa työstettävää, että mitä se tasa-arvo ihan oikeasti tarkoittaa.
 

Byvajet

Jäsen
Näyttää siltä, että monella naisellakin on vielä peilin edessä paljon sen kanssa työstettävää, että mitä se tasa-arvo ihan oikeasti tarkoittaa.

Suurin ongelma on minusta kuitenkin se, että kulttuurissamme ihan tietoisesti tuotetaan uhripuhetta, joka keksimällä keksii naisille ongelmia, liioittelee niitä tai jättää ne suhteuttamatta kokonaisuuteen.

Tilastot kertovat myös miesten ja poikien ongelmista, mutta koska julkisen tasa-arvopuheen tarkoitus ei ole oikeasti keskustella tasa-arvosta vaan ajaa naisten asiaa, miesten ongelmat jäävät huomiotta.

Monen miehen, ja miksei naisenkin, reaktio tähän on passivoituminen, mikä jättää tasa-arvopuheen tuottamisen kiilusilmäisille ideologeille.

Parhaillaan eri tasoilla syrjäytyvät pojat huudetaan esiin, kun he alkavat aiheuttaa naisille ongelmia, mutta tällä hetkellä, kun heidän ongelmiinsa pitäisi puuttua, feministit pitävät heistä suunsa kiinni.

Lisäksi tasa-arvokeskustelua vaivaa kärkäs keskiluokkaisuus. Tasa-arvo ongelmat sekä miesten välillä, miesten ja naisten välillä että naisten välillä paljastuvat sitä enemmän, mitä alempiin sosiaaliluokkiin katsotaan, mutta keskustelussa tämä ei näy, koska sitä pitävät yllä eniten korkeakoulutetut keskiluokkaiset (kaupunkilais)naiset.

Hyvin moni tasa-arvo-ongelma liittyy pienituloisuuteen,köyhyyteen tai mielenterveysongelmiin etenkin globaalisti. Käytännössä tasa-arvokeskustelu kuitenkin ohjataan keskiluokkaisten miesten ja naisten väliseksi kamppailuksi.
 

K.A.H

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Yhteiskunnassa on jostain syystä vallalla semmoinen käsitys, että naiset on viattomia ja puhtaita pulmusia. Miehet lähtökohtaisesti väkivaltaisia ja naisia ahdistelevia sikoja. Todellisuudessa molemmissa sukupuolissa on sekä hyviä että pahoja ihmisiä. Väkivaltaa voi olla fyysistä tai henkistä, ja minä olen saanut kokea jälkimmäistä pienenä lapsena ja esiteininä. Naiselta, jonka olisi kuulunut kaiken järjen mukaan toimia minulle äitihahmona.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Yhteiskunnassa on jostain syystä vallalla semmoinen käsitys, että naiset on viattomia ja puhtaita pulmusia. Miehet lähtökohtaisesti väkivaltaisia ja naisia ahdistelevia sikoja. Todellisuudessa molemmissa sukupuolissa on sekä hyviä että pahoja ihmisiä. Väkivaltaa voi olla fyysistä tai henkistä, ja minä olen saanut kokea jälkimmäistä pienenä lapsena ja esiteininä. Naiselta, jonka olisi kuulunut kaiken järjen mukaan toimia minulle äitihahmona.
Tuohon viimeisimpään liittyy vahvasti joidenkin halu pitää kiinni jonkinlaisesta äitimyytistä. Kyllä nainen voi olla jopa täydellinen hirviö sekä omia että muiden lapsia kohtaan. Isoimpien hirviöiden lisäksi luonnollisesti on paljon pienempää kyvyttömyyttä olla kaukana niistä ihanteista, joiden mukaisena jotkut päättäväisesti yrittävät naiset nähdä.
 

Freya

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, TPS & M.Koivu
Yhteiskunnassa on jostain syystä vallalla semmoinen käsitys, että naiset on viattomia ja puhtaita pulmusia. Miehet lähtökohtaisesti väkivaltaisia ja naisia ahdistelevia sikoja.

Sinäänsä tälläisen käsityksen vallalla oleminen ei ole omituista, ottaen huomioon että esim. pääosassa julkisuuteen tuoduissa väkivaltarikoksissa tekijä on mies eikä nainen.
Tutkimusten mukaan myös väkivallan tekijöinä sekä naisten että miesten kokemassa väkivallassa on useimmiten mies.

Voisin kuitenkin kuvitella että vaikka henkisen väkivallan suhteen naisten taholta miesten ilmoituskynnys on aika korkea, ja varmasti paljon jää sellaisia tapauksia ilmoittamatta joista olisi tilastoinnessa hyötyä.
 

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
Yhteiskunnassa on jostain syystä vallalla semmoinen käsitys, että naiset on viattomia ja puhtaita pulmusia. Miehet lähtökohtaisesti väkivaltaisia ja naisia ahdistelevia sikoja. Todellisuudessa molemmissa sukupuolissa on sekä hyviä että pahoja ihmisiä. Väkivaltaa voi olla fyysistä tai henkistä, ja minä olen saanut kokea jälkimmäistä pienenä lapsena ja esiteininä. Naiselta, jonka olisi kuulunut kaiken järjen mukaan toimia minulle äitihahmona.

Ja tämän hetken nuoret kasvaa tähän käsitykseen. Itsekin olen iältäni tällainen, että junnuna ei ollut liiaksi reittejä kuuluttaa asioita. Nykyään niitä on loputtomiin. Eikä sillä, heräähän sitä itsekin näin naisena jossittelemaan jälkikäteen, mitä kaikkea on kokenut joskus 15-20 vuotta sitten ensimmäisinä vuosina työelämässä. Olihan tuossa paljon kuraa, josta tänä päivänä osaisin ehkä nostaa pientä meteliä. Mutta onko miehet minusta väkivaltaisia? Kai sitä itse katsoo niin tilanteen mukaan, nuorempi tekee ehkä nopeampia johtopäätöksiä, heillä on myös kaveriporukkaa tiiviimmin ympärillä vahvistamassa juuri sitä käsitystä.
 

juba

Jäsen
Suosikkijoukkue
ässät
Sinäänsä tälläisen käsityksen vallalla oleminen ei ole omituista, ottaen huomioon että esim. pääosassa julkisuuteen tuoduissa väkivaltarikoksissa tekijä on mies eikä nainen.
Tutkimusten mukaan myös väkivallan tekijöinä sekä naisten että miesten kokemassa väkivallassa on useimmiten mies.

Voisin kuitenkin kuvitella että vaikka henkisen väkivallan suhteen naisten taholta miesten ilmoituskynnys on aika korkea, ja varmasti paljon jää sellaisia tapauksia ilmoittamatta joista olisi tilastoinnessa hyötyä.
Esim. kuinka moni ilmoittaa naisen lyöntisarjan vaikka tulisi kuinka paljon koukkuja ja suoria ja tappouhkauksia jos ne ei todellisuudessa satu? Minulla on ollut muutama tälläinen suhde nuoruudessa . Nykyään en ole suhteessa joten en tiedä onko naiset kovanyrkkisempiä .
 

Lystikäs

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Suurin ongelma on minusta kuitenkin se, että kulttuurissamme ihan tietoisesti tuotetaan uhripuhetta, joka keksimällä keksii naisille ongelmia, liioittelee niitä tai jättää ne suhteuttamatta kokonaisuuteen.

Tilastot kertovat myös miesten ja poikien ongelmista, mutta koska julkisen tasa-arvopuheen tarkoitus ei ole oikeasti keskustella tasa-arvosta vaan ajaa naisten asiaa, miesten ongelmat jäävät huomiotta.
Hyvä puheenvuoro. Kun seuraa tätä parhaillaankin vellovaa keskustelua, jossa tunnutaan löytävän syylliseksi joku Andrew Tate, niin tunnutaan unohtavan täysin mikä on se syy, joka ylipäätään ajaa nuoria miehiä Andrew Taten puoleen.

Itse en edes tiedä miltä kyseinen heppu näyttää tai kuulostaa, eikä minulla ole ennakkokäsitysten perusteella mitään hinkua saada selvillekään, mutta häntä voisi ilmeisesti kuvailla jonkinlaiseksi ”huumeeksi” tai ”huumediileriksi”, joka tarjoaa käyttäjilleen hyvän olon tunnetta. Ja jos oikeasti halutaan pohtia rakentavia syitä ihmisten ”huumeiden käyttöön”, niin mietitään niitä yhteiskunnallisia asioita jotka ajavat ihmisiä niiden käyttäjiksi. Hyvin voiva ihminen ei Taten puheita tarvitse, tai vähintäänkin näkevät ne valheellisiksi.

Jos siis pohditaan miksi nuoret miehet haluavat kuunnella enenevissä määrin jonkun Taten sanomaa, olisi syytä miettiä mikä heitä siihen ajaa. Itse näkisin isona syynä juuri tämän mainitsemasi ”tasa-arvokeskustelun”. Kun nämä feministiset agendahautomot teettävät tietynlaisia naisen uhriasemaa korostavaa tutkimuksia (jotka toimivat polttoaineena feminismille), ja media tuuttaa niitä jatkuvasti koko kansan silmille (koska feminismi elää vahvasti toimittajakunnassamme), niin onko ihme, että se alkaa kerryttää kaunaa erityisesti niiden ihmisten psyykkeeseen joilla muutenkin on vaikeaa (yli 40 prosenttia alemman tuloluokan miehistä on lapsettomia, joka viittaa siihen, että meille syntyy iso määrä yksinäiseksi luotua ihmismassaa, joiden tarpeelliisuuden tunne joutunee jatkuvasti koetukselle)? Jos olet syrjäytynyt ihminen ja identiteettisi on supistunut lähinnä yhteen laatikkoon (mies), ja kun median valaisema yhteiskunta tuntuu löytävän sinut (miehen) syylliseksi lähes kaikkeen, niin onko ihme, että käännytään jonkun youtube-hepun puoleen tuntemaan lohtua?

Tätäkin keskustelua seuratessa ongelmaksi on esitetty miesasiamiehiä, vaikka omasta mielestäni asia menisi täysin päinvastoin. Jos olisi enemmän miesasiamiehiä ja heille annettaisiin tasapuolisemmin näkyvyyttä mediassa, tasa-arvokeskustelu koettaisiin tasapainoisemmaksi, ja vaikeuksia kohtaavat miehetkin kokisivat äänensä tulevan kuulluksi muidenkin tahoilta kuin youtuben. Parhaillaan tämä yhteiskunnallinen ”oikeudenkäynti” syyllisen sukupuolen etsinnästä näyttäytyy monelle sellaisena, että vain toisella osapuolella (syyttäjällä) on lakimies paikalla. Parhaillaan etsitään syyllistä yhteiskunnalliselle naisvihalle ja syytetyn paikalle sovitetaan youtube-saarnaajia ja miesasiamiehiä, joiden läsnäoloa ei tunnuta suvaitsevan. Voisiko syyllistä etsiä siitä miten oikeudenkäynti on muodostettu? Todistajan aitioon on marssitettu karhujakin, joita olisi turvallisempi kohdata metsässä kuin miehiä.

Naisvihasta puheen ollen… Kun seuraa sitä miten yhteiskunnallinen keskustelu uhriuttaa naisia ja syyllistää miehiä, olemmeko oikeasti sitä mieltä, että yhteiskunnassa esiintyy parhaillaan enemmän naisvihaa kuin miesvihaa? Ja onko ylipäätään edes syytä sukupuolittaa käsitettä viha? Viha on vihaa, ja jos jostain syystä vihaat kokonaista sukupuolta pelkän sukupuolen vuoksi, niin sinulla on ongelmia. Kun joku ihminen tuntuu vihamieliseltä toista sukupuolta kohtaan, hän harvoin vihaa koko sukupuolta, ainoastaan tiettyä osaa siitä. Havaitsemani ”naisviha” on yleensä vihaa feminismiä kohtaan, joka on taas ihan luonnollinen reaktio tahoa kohtaan, joka pyrkii näkemään sinut vain sukupuolesi kautta ja samalla syyllistämään sinua siitä. Feministeillä on usein tämän jälkeen tapana piiloutua sukupuolensa taakse uhriutumaan sukupuolensa kautta, vaikka kritiikki yleensä kohdistuu heidän puheisiinsa. Itse näen muutenkin, että Andrew Tatet ja hardcore feministit elävät ja synnyttävät toisiaan. Heidän julistamansa ”naisviha” ja ”miesviha” polarisoi asiat sukupuoleen ja ruokkii näiden kannatusta.

Jos Andrew Tatet pyrkivät syyllistämään naisia ja tekemään siten itsestään tarpeellisia lohdun tuojia, niin eikö feminismi todellisuudessa tee aivan samaa? Heillä on uskonsa ytimessä se etuoikeustaulukko, jonka keskeisempänä ongelmana valkoinen heteromies - riippuen halutaanko ratsastaa rodun, seksuaalisuuden vai sukupuolen kautta. Andrew Tatet tuomitaan median taholta kusipäiksi ihan ansaitusti, mutta entäpä hardcore feministit, jotka ovat niitä toisen laidan sukupuoli-hustlereita? Jos ”naisviha” on kasvussa, voisiko osasyy olla siinä, että heidän annetaan vapaasti levittää agendaansa surkeiden tutkimusten kautta?
 
Viimeksi muokattu:

Pottakameli

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Andrew Tatet tuomitaan median taholta kusipäiksi ihan ansaitusti, mutta entäpä hardcore feministit, jotka ovat niitä toisen puolen sukupuoli hustlereita? Jos ”naisviha” on kasvussa, voisiko osasyy olla siinä, että heidän annetaan vapaasti levittää agendaansa surkeiden tutkimusten kautta?
Ylipäätänsä äänekkäimmät puheenvuorot ovat yleensä ihan kamalaa sontaa, joka iskee tietynlaisiin yksilöihin.

Muutenkin kyllästyttää kaikki älytön meuhkaaminen aihepiirin ympärillä. On kyse sitten videopeleistä tai isommista ongelmista. Helpompaa vaan keskittyä omiin, sekä läheisten asioihin ja antaa muiden sekoilla.
 

Jakedeus

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Jos olet syrjäytynyt ihminen ja identiteettisi on supistunut lähinnä yhteen laatikkoon (mies), ja kun median valaisema yhteiskunta tuntuu löytävän sinut (miehen) syylliseksi lähes kaikkeen, niin onko ihme, että käännytään jonkun youtube-hepun puoleen tuntemaan lohtua?

Mutta mitä haluat, että tälle asialle tehdään? Ei varmaankaan mitään yhteiskunnallisia tukitoimia, koska ne ovat vasemmistolaista tasapäistämistä. Vai? Iso ongelma miesten aseman kohentamisessa on juurikin se, että iso osa miehistä on kallistuneita oikeistokonservatiivisuuteen, joka korostaa yksilön vastuuta ja yksilöstä lähtevää menestystä ihmisen arvon mittana - vaikka ovat itse kovin keskinkertaisia.

Olen samaa mieltä, että sen tyyppinen feminismi on suoraan sanottuna perseestä, jonka mukaan naisilla menee kokonaisuudessaan huonommin kuin miehillä tai että naisilla olisi jollain tavalla vaikeampaa nykyisessä yhteiskunnassa (joillakin areenoilla on, joillakin taas miehillä on vaikeampaa). Mutta helvetin iso ongelma nimenomaan miesten ongelmien korjaamisessa on se, että ei ole uskottavia miesasiamiehiä. Oikeistolainen maailmankuvahan vain johtaa siihen, että jos ei ''menesty'' niin kuolkoon ojanpenkalla. Jos kannattaa tätä maailmaa, niin kannattaa olla varma ettei ole siellä tyhmien puolella. Ja mielestäni naisilla ei ole velvollisuutta korjata miesten ongelmia, tai pitää miesten asiaa julkisuudessa. Se on miesten itsensä tehtävä, ja jos se tapahtuu oikeistokonservatiivisten YouTube-kanavien kautta niin olkoon, mutta sen jälkeen on turha tulla itkemään kun yhteiskunta ei auta.
 

Sj991

Jäsen
Ja mielestäni naisilla ei ole velvollisuutta korjata miesten ongelmia, tai pitää miesten asiaa julkisuudessa. Se on miesten itsensä tehtävä, ja jos se tapahtuu oikeistokonservatiivisten YouTube-kanavien kautta niin olkoon, mutta sen jälkeen on turha tulla itkemään kun yhteiskunta ei auta.
Tämä on mielestäni aika yleinen ajattelu malli että on miesten vastuulla korjata miesten ongelmat.
Mutta muiden ryhmien kohdalla se on kaikkien vastuulla. Esim yleensä ei sanota että ei ole miesten vastuulla korjata transihmisten ongelmia.
 

Jakedeus

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Tämä on mielestäni aika yleinen ajattelu malli että on miesten vastuulla korjata miesten ongelmat.
Mutta muiden ryhmien kohdalla se on kaikkien vastuulla. Esim yleensä ei sanota että ei ole miesten vastuulla korjata transihmisten ongelmia.

On eri asia sanoa, että kaikkien tulee korjata ongelmia esim. olemalla syrjimättä transihmisiä kuin vaatia olemaan aktivisti asian puolesta. Jälkimmäistä tarkoitin. Joskin myönnän kyllä, että on myös sellaisia naisia, jotka kertakaikkiaan kieltävät miesten ongelmat tai tosiaan sanovat, että heillä on oikeus ja toisaalta uhriutuvat. Se on raskasta.

Uskon, että keskimäärin sukupuolten välillä on iso empatiakuilu. Osaltaan se johtuu ehkä siitä, että tietyt on persoonallisuuden piirteet ovat toisella sukupuolella eduksi kun taas jopa haitaksi toisella. Esim. ulospäinsuuntautuneisuus ja kunnianhimo ovat miehillä vaaditumpia kun taas naisella nämä nämä saattavat herättää ärsytystä ja vastareaktioita. Ja sitten taas miehelle passiivisuus ja ujous ovat turmiollisia siinä missä naiselle näistä ominaisuuksista ainakaan deittimarkkinoilla samalla tavalla ole haittaa.
 
Viimeksi muokattu:

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Kiinnostava kolumni:


Tasa-arvokeskustelua vaivaa ensinnäkin vastakkainasettelu:
Politiikassa olisi haettava koko yhteisölle parhaita ratkaisuja. Mitä enemmän mittaillaan etenkin sukupuolten näkemyseroja, sitä varmemmin menemme kohti alakoulun välituntipihalta tuttua ”tytöt vastaan pojat” -asetelmaa.

Toisekseen tasa-arvopuhe on poliittista, keskiluokkaista, akateemista ja teoreettista:
”Eivät kaikki naiset ole urbaaneja, liberaaleja älypäitä”. Ja todellakin, esimerkiksi Trump keräsi lopulta 46 prosenttia amerikkalaisten naisten äänistä.

Tästä kirjoitti tuossa yllä myös @Byvajet :
Lisäksi tasa-arvokeskustelua vaivaa kärkäs keskiluokkaisuus. Tasa-arvo ongelmat sekä miesten välillä, miesten ja naisten välillä että naisten välillä paljastuvat sitä enemmän, mitä alempiin sosiaaliluokkiin katsotaan, mutta keskustelussa tämä ei näy, koska sitä pitävät yllä eniten korkeakoulutetut keskiluokkaiset (kaupunkilais)naiset.

Hyvin moni tasa-arvo-ongelma liittyy pienituloisuuteen,köyhyyteen tai mielenterveysongelmiin etenkin globaalisti. Käytännössä tasa-arvokeskustelu kuitenkin ohjataan keskiluokkaisten miesten ja naisten väliseksi kamppailuksi.

Tunnen naisia, jotka kokevat sellaiset naiset vihollisiksiin, jotka eivät allekirjoita heidän näkemyksiään tasa-arvosta. Minusta heitä vaivaa tietynlainen ylemmyydentunne, "minä olen oikeassa ja he ovat väärässä". Tasa-arvopuhe problematisoi miesten ja naisten välit pieniä yksityiskohtia myöten: nainen, joka on ihan tyytyväinen siihen, että mies hoitaa auton ja hän hoitaa tiskit, ei ole moderni eikä tasa-arvon kannattaja. Koska tasa-arvopuhe on poliittista, se on monelle asian kanssa puuhaavalle ehdotonta: heidän ajatuksensa on mallia "anna pirulle pikkusormi" eli ei saa antaa piiruakaan periksi periaatteista, jotta ei olla kaltevalla pinnalla, joka johtaa patriarkaatin ylivaltaan, pakkoavioliittoihin ja naisiin kohdistuvan väkivallan normalisointiin.

Tuo puhe ei vain tavoita kaikkia. Jos et kuulu jo valmiiksi oikeaan viiteryhmään, niin se on sinulle mitä todennäköisemmin vierasta. Vaikeinta on se, että kiivaammilla julistajilla on oikeasti vihamielinen suhtautuminen niihin naisiin, jotka eivät ole heidän kanssaan samaa mieltä: heidät koetaan "rotupettureina" ja tuohon ryhmään kohdistetaan väkivaltaisiakin ajatuksia. Se jos mikä on omiaan ruokkimaan välissä olevaa kuilua.
 

Lystikäs

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Mutta helvetin iso ongelma nimenomaan miesten ongelmien korjaamisessa on se, että ei ole uskottavia miesasiamiehiä. Oikeistolainen maailmankuvahan vain johtaa siihen, että jos ei ''menesty'' niin kuolkoon ojanpenkalla. Jos kannattaa tätä maailmaa, niin kannattaa olla varma ettei ole siellä tyhmien puolella. Ja mielestäni naisilla ei ole velvollisuutta korjata miesten ongelmia, tai pitää miesten asiaa julkisuudessa. Se on miesten itsensä tehtävä, ja jos se tapahtuu oikeistokonservatiivisten YouTube-kanavien kautta niin olkoon, mutta sen jälkeen on turha tulla itkemään kun yhteiskunta ei auta.
Asia ei ole ihan näin yksinkertaista. Täytyy pureutua tähän vähän laajemman ajatusketjun kautta.

Oletetaan ettei päteviä miesasiamiehiä ole. Mistä se sitten johtuu? Jos jollekin asialle on kysyntää, niin tarjontaa alkaa tulla. Ja kun tarjonta kasvaa, pätevyys kasvaa myös. Pureutukaamme siis miesasiamiesten kysyntään tasa-arvoelimissä (eli instituutioissa jotka maksaa siitä oikeasti palkkaakin, jolloin siitä voi tehdä ammatin).

Tasa-arvo mielletään Suomessa pitkälti feministien asiaksi. Ja kuten missä tahansa ideologisessa instituutiossa, ne äänekkäimmät ja fanaattisimmat yksilöt ovat yleensä vallassa ja hallitsevat narratiivia. Ja vaikka feministit usein sanovat ajavansa myös miesten asiaa, tämä on enemmän tai vähemmän paskapuhetta, ainakin kun mietitään tekoja. Jotkut feministit varmasti ajattelevat näin aidosti, mutta se todellinen feminismi (joka antaa feminismille tarkoituksen) pohjautuu narratiiviin naisten uhriasemasta, jonka takia narratiivi siitä, että molemmilla sukupuolilla olisi omat hyötynsä ja haittansa, syö sitä syvintä feminismin "uskon doktriinia".

Toisekseen voidaan miettiä sitä miksi pätevät miehet haluaisivat tunnustautua miesasiamiehiksi. Julkisuuteen on astunut vuosien varrella miesasiamiehiä omilla kasvoillaan, eikä lopputulos ole ollut kovin kadehdittava - varsinkaan silloin kun he tekevät se valtakunnan median kautta. (Vastavalmistuneista toimittajista suurin osa on naisia ja vieläpä usein jonkin sortin feministejä, jonka takia tämä neljäs valtiomahti (Media) naisistuu kovaa vauhtia. Vuonna 2023 kaikista toimittajista 58% oli naisia ja tämä lukema kasvaa vuosi vuodelta kun vanhemmat (miesvoittoiset sukupolvet) jäävät eläkkeelle ja naisvoittoiset sukupolvet tulevat tilalle. Ja halusimme tai ei, niin media on se mahti joka hallitsee kaikkea sitä informaatiota jonka me saamme. Omin silmin havaintomme maailmasta rajoittuvat omaan ympäristöömme.) Tämän takia joku youtube on houkutteleva paikka, sillä siellä he pystyvät tavoittamaan yleisönsä, ilman, että heidät päästään leimaamaan ruikuttaviksi nössöiksi - jollaisena miesasiamies usein nähdään.

Kolmanneksi... miesihanne on edelleen useimpien naisten mielestä se vahva tunteensa kurissa pitävä kallio, johon naiset voivat tiukan paikan tullen turvata. Miehelle on siis yleisesti ottaen myrkkyä tulla leimatuksi ruikuttavaksi. Itkeminen ja miehuus ei edelleenkään ole naisten mielestä kovin houkuttelevaa, vaikka nykyään tunteiden näyttäminen ja kyynelehtiminen voidaankin nähdä vahvuutena (kunhan ei aleta ruikuttaa tai itkemään). Tuossa edellä itsekin sanot "turha tulla itkemään jos yhteiskunta ei auta", koska miesten ollessa kyseessä, puhe itkemisestä nähdään automaattisesti heikkoutena. Ja tämä liittyy asiaan siten, että useimmat ihmiset haluavat kuitenkin muodostaa itsestään houkuttelevan vastakkaiselle sukupuolelle. Yksinäisyys ei ole kovin houkutteleva malli loppuelämälle (vaikka isolle osalle se on todellisuutta). Kun useimmat naiset kaipaavat kumppaniltaan turvallisuuden tunnetta, uhriutuva mies ei ole kovin houkutteleva. Vastaavasti uhriutuva (heikkouttaan näyttävä) nainen voi tarjota miehelle tarpeellisuuden tunnetta siitä, että hän voi olla se vahva turvaava osapuoli. Siksi jotkut miehet tuntevat miehuutensa uhatuksi jos vaimo tienaa enemmän rahaa. Sinänsä siis se on myös naisten asia minkälaisia miehiä he haluavat yhteiskunnassa nähdä.

Mutta mitä haluat, että tälle asialle tehdään? Ei varmaankaan mitään yhteiskunnallisia tukitoimia, koska ne ovat vasemmistolaista tasapäistämistä. Vai?
Hyvä kysymys. Mitä asialle pitäisi tehdä? Tukitoimet on pikkulaastareita isojen avohaavojen päälle. Kun ongelma on asenteissa, niin asenteet ovat asioita joita pitäisi yrittää muokata. Kuten edellä tunnut olevan kanssani samaa mieltä siitä, että molemmilla sukupuolilla on elämässään sekä haasteita että hyötyjä, eikä siten voida sanoa, että kumpikaan sukupuoli olisi toista huonommassa asemassa elämässä, niin tämä on se iso ongelma...


Perusteluna tässä pidetään sitä, ettei miestä voi nimittää ohi pätevämmän naishakijan, mutta jos meillä on oikeasti tasa-arvoyksikkö, jonka tehtävä on helpottaa esimerkiksi sukupuolen tuomia haasteita, niin kaiken ytimessä on luoda yksikkö, joka ensinnäkin pystyy hahmottamaan kaikki sukupuolen tuomat haasteet. En esimerkiksi miehenä voi millään tavoin hahmottaa kaikkia niitä haasteita joita naisena oleminen voi tuoda. Mutta sama koskee naisia. Kukaan nainen ei tiedä minkälaista on kasvaa kohti aikuisuutta tiedostaen esimerkiksi, että jos syntyy sota - niin sinut määrätään isolla todennäköisyydellä rintamalle kuolemanvaaraan. Tai ellet onnistu saamaan itsellesi partneria niin sinusta tuskin tulee isää. Ja jos tulet isäksi, niin avioeron sattuessa sinulla on tilastollisesti se lyhyt tikku kourassa (äitiys nähdään oikeusistuimissa isyyttä tärkeämpänä). Miehet ja naiset eivät kasva eri suuntiin pelkän biologiansa takia, vaan myös sen takia minkälaisia tulevaisuuden näkymiä, mahdollisuuksia ja haasteita heillä on edessään. Uskottava tasa-arvoyksikkö sisältää näkökulmien diversiteettiä, jotta se voi pohtia asioita useammalta eri kantilta. Se on se oikeasti tärkein pätevyys, jos halutaan miettiä kansalaisten kokemia haasteita.

Edellä oleva esimerkki on toki vain yksi esimerkki, mutta kaikissa tasa-arvoyksiköissä trendi on aika lailla sama. Ja vaikka siellä on välillä muutama mies mukana, niin hekin ovat yleensä miesfeministejä, sillä kuka täysjärkinen ihminen haluaisi olla yksin töissä 11 feministin kanssa eriävän näkökulman kanssa.

Ja se mitä itse haluaisin tehdä muokatakseni ihmisten asenteita kohti tasapuolisempaa asemaa, on lopettaa käsitteellisellä tasolla feminismin kutsumisen tasa-arvoksi, ja tuoda esiin naisasianaisen ja miesasiamiehen tärkeää virkaa tasa-arvokeskustelun ytimessä. Se, että meillä tasapuolinen määrä keskenään toimeentulevien ihmisten erilaisia näkökulmia (joita ei aja mikään ideologinen aate, vaan halu parantaa kaikkien ihmisten elämää), niin meillä olisi instituutio, joka voisi uskottavasti ajaa tasa-arvon asiaa. Feminismiä ja meninismiä voisi alkaa kutsua sillä nimellä mitä se oikeasti on - eli seksismiä. (Se, että olet nainen joka haluaa parantaa naisten asemaa, ei tee sinusta seksistiä - vaan tarpeellisen, mutta se tekee, jos uskot toisen sukupuolen olevan jotenkin ytimessään huonompi esimerkiksi siten, että maskuliinisuus on toksista.)

Ja tosiaan.. liittyen siihen ihan alkuperäiseen pointtiin, jos noihin tasa-arvoelimiin saataisiin oikeasti tasapuolista näkökulmien diversiteettiä, niin sitten meillä olisi oikeasti työpaikka, jossa myös miesasiamiehet voisi viihtyä naisasiamiesten rinnalla tulematta jyrätyksi lukumäärän kautta. Mutta ei se näkökulmien diversiteetti tule muuttumaan niin kauan kun annamme ideologian (feminismin) määrittää sen mitä on todellinen tasa-arvo.
 

Quaser

Jäsen
Suosikkijoukkue
O'Neill, KiVa
Olisi kiva, jos isät ohjeistaisivat myös pojilleen naisille suosittelemaansa korkeaa moraalia ja varovaisuutta. Miksi sälyttää vain tyttärilleen vastuu ja pojat pääsevät vanhalla pojat on poikia ajattelulla. Ei poika ole mikään pelkkien viettiensä viemä olento, joka ei opi ymmärtämään asioita. En mä ainakaan halua aliarvioida miespuolisia olentoja tuolla lailla.
Tähän oli pakko lainata pätkä oppaasta nimeltä "The Importance of Fathers in the Healthy Development of Children". Lyhyesti ja ytimekkäästi millainen vaikutus isällä on poikiin ja toisaalta tyttäriin:

"Fathers who treat the mothers of their children with respect and deal with conflict within the relationship in an adult and appropriate manner are more likely to have boys who understand how they are to treat women and who are less likely to act in an aggressive fashion toward females.

Girls with involved, respectful fathers see how they should expect men to treat them and are less likely to become involved in violent or unhealthy relationships.

In contrast, research has shown that husbands who display anger, show contempt for, or who stonewall their wives (i.e., “the silent treatment”) are more likely to have children who are anxious, withdrawn, or antisocial."
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Feminismiä ja meninismiä voisi alkaa kutsua sillä nimellä mitä se oikeasti on - eli seksismiä. (Se, että olet nainen joka haluaa parantaa naisten asemaa, ei tee sinusta seksistiä - vaan tarpeellisen, mutta se tekee, jos uskot toisen sukupuolen olevan jotenkin ytimessään huonompi esimerkiksi siten, että maskuliinisuus on toksista.)
Taas kerran olet kaivanut esiin tuon väitteen että feminismissä yleisesti pidettäisiin maskuliinisuutta toksisena. Tuo väitehän on paskapuhetta, jonka sinunkin luulisi tietävän. Toksiseen maskuliinisuuteen kuuluu yleisesti semmoiset ajatukset että itkeminen on naisellista, pitää olla fyysisesti vahva, tunteellisesti sulkeutunut jne. asioita joita esimerkiksi jotkut nuoriin miehiin kohdistuneet influensserit esimerkiksi nykyään ajavat. Samoin tähän kuuluu esimerkiksi ajatus siitä että miehen pitäisi elättää kumppaninsa parisuhteessa ja muuta sellaista vanhanaikaista ajattelua.

Sinällään esittämäsi ajatus jonka mukaan naisviha johtuu feminismista ja naisista on vähän sama kuin sanoisi että anti-semitismi johtuu sionismista ja juutalaisten yleisestä käytöksestä. Vastakkainasettelun lopettamiseen pyrkiminen ja feminismin yhdistäminen seksismiin ja täten feministien kutsuminen seksisteiksi on sitten omasta mielestäni vähän erikoinen tapa hoitaa asioita, mutta you do you.

Ja kyllä mielestäni miehet ja pojat kohtaavat paljon ikäviä asioita elämässään joista ainakin osa lähtee yhteiskunnasta. Poikien huonompi koulumenestys tuskin johtuu siitä että pojat olisivat kykenemättömiä opiskelemaan. Samoin asepalvelukseen liittyy tietenkin tasa-arvo ongelma. Sen ratkaiseminen on vähän kimurantti asia kun mielipiteet sen suorittamiseen tuntuvat kovin jakautuneilta. En tiedä miten menee nykyään, mutta omasta teini-iästä muistan että siviilipalvelukseen menemistä pidettiin nössöjen hommana. Miehisyyteen liitetään paljon ikäviä ja haitallisia asioita. Se ei kuitenkaan tarkoita että koko ajatus maskuliinisuudesta on paha. Samoin feminiiniyteen liitetään haitallisia asioita. Esimerkiksi kaikki "naisen ei ole sopivaa" ajatukset ja mallit.
 

Sj991

Jäsen
Taas kerran olet kaivanut esiin tuon väitteen että feminismissä yleisesti pidettäisiin maskuliinisuutta toksisena. Tuo väitehän on paskapuhetta, jonka sinunkin luulisi tietävän. Toksiseen maskuliinisuuteen kuuluu yleisesti semmoiset ajatukset että itkeminen on naisellista, pitää olla fyysisesti vahva, tunteellisesti sulkeutunut jne. asioita joita esimerkiksi jotkut nuoriin miehiin kohdistuneet influensserit esimerkiksi nykyään ajavat. Samoin tähän kuuluu esimerkiksi ajatus siitä että miehen pitäisi elättää kumppaninsa parisuhteessa ja muuta sellaista vanhanaikaista ajattelua.
Siinä on mielestäni aika paljon vaihtelua mitä feministit (tai ihmiset ylipäätään) pitävät toksisena maskuliinisuutena. Jotkut pitävät vain noita mainitsemisia asioita toksisina, mutta aina vähän väliä kuuluu kun joku pitää esim kilpaurheilua tai poikien pyssyleikkeijä toksisena maskuliinisuutena. Ja kaikkea tuolta väliltä.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Siinä on mielestäni aika paljon vaihtelua mitä feministit (tai ihmiset ylipäätään) pitävät toksisena maskuliinisuutena. Jotkut pitävät vain noita mainitsemisia asioita toksisina, mutta aina vähän väliä kuuluu kun joku pitää esim kilpaurheilua tai poikien pyssyleikkeijä toksisena maskuliinisuutena. Ja kaikkea tuolta väliltä.
Niinpä. Toksista mielestäni on viedä naiselta oikeus kilpa-urheiluun miettimällä kilpailemista maskuliiniseksi. Ja eikö se juuri ole sitä alistamista, ettei nainen voisi olla sotilas, koska hän on nainen. Jos kaipaa tasa-arvoa niin pitää antaa ihmiselle oikeus valintoihinsa sukupuolesta riippumatta.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös