Ehkä Tinderiin pettyneistä puhutaan eniten ja media lykkää kaikille kuvan, että ihmisillä on tällaisia vaatimuksia. Eli kannattaako edes yrittää.Tinderistä puhuessa tunnutaan aina keskittyvän huonoihin puoliin. Itselläni on kuukauden päästä viisivuotisjuhlapäivä avovaimoni kanssa ja olen yhden tinder-pariskunnan esikoislapsen kummi. Muutenkin kun miettii tuttavapiiriäni, niin yllättävän moni on löytänyt kumppaninsa tinderin kautta. Kaikki olemme kolmekympin paremmalla puolella.
Itse en olisi luultavasti koskaan tavannut nykyistä puolisoani ilman tinderiä, koska hän oli muuttanut Helsinkiin asumaan, mutta kävi töissä toisessa HUS:n alueella sijaitsevassa kaupungissa. Lisäksi hänen muuton jälkeen kolmen kuukauden sisään alkoi korona. Kävi siis älytön tuuri.
Itsekin toki tuskastuin välillä sovelluksen käyttöön ja treffeillä ravaamiseen, mutta eihän se syy ollut sovelluksessa, vaan ihmisissä (siis myös minussa). Ajattelin - ja ajattelen vieläkin - että se kaikki on vaivan arvoista, jos sovelluksen kautta löytyy joku jonka kanssa homma toimii.
Mietinpä vaan että Tinder ei ehkä ole se ideaalinen paikka hakea parisuhdetta
Viisain kommentti jonka vauvafoorumilta olen lukenut on käskenyt katsomaan ympärilleen esim. kaupassa. Ihan tavallisilta ihmisiltä pariskunnat näyttävät.
Niinpä. En ymmärrä myöskään kummallista ikiaikaista leikkiä, että miehen pitää piirittää. Tämmöistä romanttinen kirjallisuus ja elokuvat antavat malliksi edelleen.Se on kuitenkin nykyaikaa. Perhebarometristä sivut 31 ja 32.
Nykyajan yksi vitsaus on, että naiset pyrkivät määrittämään tiloja ja tilanteita, joissa lähestymisen saa tehdä, mutta itse he edelleen ottavat ohjat omiin käsiinsä vain harvoin kaikesta muusta tasa-arvokehityksestä huolimatta.
Kun huomioi naisten mielipiteiden koko kirjon, lähestyä ei saa työpaikalla, opiskelupaikassa tai arjen tilanteissa. Baarissakin täytyy pystyä aistimaan, onko nainen viettämässä vain aikaa vai hakemassa seuraa.
Meiltä ovat kadonneet kohtaamisen tavat ja taito. Jos mies lähestyy naista rohkeasti ja kohteliaasti muualla kuin netin seuranhakupalstalla, hän ottaa aina riskin siitä, että nainen kokee lähestymisen tunkeilevaksi tai muuten rajojaan rikkovaksi.
Näinhän se on, mutta työmäärä, jonka mies saattaa joutua tekemään päästäkseen Prisma-parisuhteeseen, voi olla hyvin korkea. Käy itsetunnon ja toivon päälle, kun tulee toistuvasti torjutuksi.
Tämä on totta, ja jokaisen pitäisi aina ymmärtää, että kaikki ovat yksilöitä. Toisaalta, jos emme yleistäisi tällä palstalla mitään asioita niin aika hankalaa olisi keskustella yhtään mistään oli sitten kyseessä jääkiekko, politiikka tai tasa-arvo.Tasa-arvosta keskustellessa vierastan tapaa, jossa luodaan yleistyksiä sukupuolille. Miehet sitä ja naiset tätä. Ei se mene koskaan niin, vaan yksilöiden välillä on valtavia eroja. Tutkimuksen kannalta laajempia joukkoja käsitellessä jako on toisinaan aivan paikallaan, mutta ongelmaksi tulee ihmisten taipumus siirtää ja kohdentaa joukkotutkimuksia yksilöihin. Ja kun keskustelu menee miehet-naiset tasolle, se aivan selvästi provosoi, koska keskiarvo harvoin pätee kovin moneen yksilöön suoraan. Siksi toivoisin, että julkinen keskustelu kohdentuisi ennemmin yksilöihin. Vastareaktioita tullee oletettavasti vähemmän ja varsinainen viesti säilyy paremmin keskiössä, kun negatiivisesta käytöksestä puhutaan neutraaleilla termeillä. Ja kaikki kärjistykset pois, sillä vaikka ne toimivat kyllä keskustelun herättäjinä, niillä on taipumus ohjata keskustelu epäolennaisuuksiin ja lietsoa vastakkainasettelua.
Ei näissä peleissä mitään muuta vikaa ole kuin se, että jos ei ole sosiaalisia taitoja ja ymmärrä merkkejä voi siksi mennä onnensa ohi.
Tasa-arvosta keskustellessa vierastan tapaa, jossa luodaan yleistyksiä sukupuolille.
Oma kokemukseni ei ole vastaava. Kaikki lähestymisen torjuneet naiset, joita olen joko itse lähestynyt, tai joiden olen seurannut lähestymisen kohteeksi joutuvan, ovat aivan asiallisesti tilanteen hoitaneet. Yleensä ovat olleet jopa oman kiinnostuksensa puutteesta huolimatta ihan tyytyväisiä huomiosta. Enemmänkin kyse on siitä, että lähestyjän pitäisi ymmärtää se kieltäytyminen, eikä jäädä inttämään ja ängetä esimerkiksi siihen iltaa viettävän naisporukan kylkeen jankuttamaan. Tällaista nimittäin näkee todella usein baariympäristössä.Kun huomioi naisten mielipiteiden koko kirjon, lähestyä ei saa työpaikalla, opiskelupaikassa tai arjen tilanteissa. Baarissakin täytyy pystyä aistimaan, onko nainen viettämässä vain aikaa vai hakemassa seuraa.
Eihän täällä ole mitään velvollisuutta "päivystää". Minäkin palaan nyt selvällä viiveellä. Voidaan tosiaan ottaa kriteeriksi kromosomit, ja silloin asia on yksiselitteinen. Toisaalta jos asiaa ajatellaan muuten kuin puhtaasti biologian ja genetiikan kannalta, niin emmehän me käytännössä jaottele ihmisiä heidän sukupuolikromosomiensa perusteella, vaan sukupuolielinten ja muiden kehon ominaisuuksien perusteella. Useimmiten ne toki korrelovat, mutta eivät ihan aina. Esimerkiksi henkilöitä, joilla on Swyerin oireyhtymä ja siis naisen sukupuolielimet, olisi mielestäni älytöntä pitää miehinä, vaikka heillä onkin XY-kromosomit. Mutta vaikka tässä biologiaa koskevassa keskustelussa on oma mielenkiintonsa, asian tiimoilta yleisesti käyty keskustelu ja suoranainen väittely on käytännössä lähinnä yhteiskunnallista ei luonnontieteellistä. Kuvittelisin, että se koululla vieraileva Setan edustaja ei niinkään pidä biologian oppituntia, vaikka sitäkin varmaan on mukana jonkin verran, vaan ensisijaisesti käsittelee seksuaalisuutta ja sukupuolta identiteetin ja sosiaalisesta näkökulmasta.Sori. Kesti hieman vastaaminen. Käsittääkseni intersukupuolistenkin ihmisten biologinen sukupuoli kyetään toteamaan jommaksi kummaksi, jos ei sukusolujen, niin kromosomien kautta. Käytäntö on, että y-kromosomi määrittää biologisen sukupuolen. Jos se puuttuu nisäkkäältä, kyseessä on naaras. Ja vaikka naissukupuolinen ihminen ei tuottaisi hedelmöittäviä sukusoluja, ei se tarkoita sitä, etteikö "luonto" olisi pyrkinyt sellaisilla häntä alun perin varustamaan (ellei usko Jumalaan ja siihen, että kaikella on syvempi tarkoitus). Jotkut ihmiset syntyvät ilman jalkoja, mutta ihminen on silti määritelmältään nisäkäs, jolla on kahdet kädet ja kahdet jalat... ellei kehitysasteessa tapahdu ongelmia. Yksijalkainen ihminen ei ole oma lajinsa, vaan erilaisen kehon saanut yksilö.
Sukupuoli biologisessa, sosiaalisessa ja identiteetin mielessä ei nähdäkseni ole kuitenkaan mitenkään erityisen vaikea asia ymmärtää. Toki sekaantumisen vaara on olemassa, mutta kuten jo totesin, aika usein erityisesti asioista väiteltäessä vaikuttaa enemmänkin tahalliselta kuin aidolta väärinymmärrykseltä. Uskoisin, että koululaiset voi kyllä saada ymmmärtämään asian eri näkökulmista, jos halua siihen on.On ihan varmasti laskelmoitu päätös puhua käsitteellisesti pelkästä sukupuolesta, eikä sukupuoli-identiteetistä, joka olisi se oikea tapa. Ja kysytpä melkein keneltä tahansa biologilta sukupuolien määrästä niin vastaus on kaksi. On siis melkoinen ristiriita kouluissa jos puhutaan yhdestä käsitteestä (sukupuoli), mutta samalla opetetaan, että niitä on kaksi ja sitä, että niitä on enemmän kuin kaksi. Kuka siis ymmärtää tahallaan väärin ja mitä, jos sukupuoli-identiteettien moninaisuudesta opettava taho tarkoituksella ylläpitää väärää käsitettä puhumalla pelkästä sukupuolesta?
Ei tuo jako englanniksikaan ole ihan noin selvä. Toki nykyään yhä useammat ihmiset ajattelevat tuon mainitsemasi jaon mukaisesti, mutta mikään universaali totuus se ei ole. Historiallisestihan tällainen ajatus sukupuolesta erilaisista näkökulmista on aika uusi. Esimerkiksi taitaa yksi keino herättää keskustelua aiheesta (tai ainakin saada huomiota sosiaalisessa mediassa) olla se, että toteaa: "There are only two genders." ja eivät nämä ihmiset käsittääkseni tuolla erityisesti tarkoita, että ihminen voisi kokea identiteettinsä vain kahdella tavalla, vaan kyseessä on yleisempi ilmaus.Ja tämä siis on suomalainen ongelma, sillä esim. englanninkielessä debattia käydään juuri siitä identiteetistä (gender), eikä niinkään biologisesta sukupuolesta (sex), vaikka toki siitäkin käydään omaa keskustelua. Mutta se keskustelu tuntuu minusta helpommalta hahmottaa, kun nämä käsitteet ovat tarpeeksi erilaisia.
Nimenomaan. Älä häiriinny käyttämästäni sanasta ”iskeminen”. Se voi olla jotakin hyvin viatonta kuten moikkaaminen ja ja se, että alkaa puhumaan ihan tavallisista asioista. Eli ei mitään moi, mennäänkö panemaan.Minusta pelailusta puhumisen voisi lopettaa kokonaan ja ruveta puhumaan siitä, että ihminen kaipaa ihmistä. Tämän kumpaakin sukupuolta koskevan tarpeen toteutumista auttaisi se, kun ihmiset oppisivat ilmaisemaan tarpeitaan suoremmin ja lähestymään toisiaan kohteliaasti. Siihen ei tarvita iskulauseita. Riittää, kun toteaa, että mun mielestä sä vaikutat kivalta ja tutustuisin suhun mielellään, jos itse tahdot.
Monet sukupuolittuneet erot näkyvät selvästi tilastoista. Joukossa on aina yksilöitä, jotka poikkeavat voimakkaasti normista, mutta kun keskustellaan asioista yleisellä tasolla, tilastollista tietoa ei minusta tule ohittaa. Mieluummin luotan linkatun perhebarometrin tilastoihin kuin ihmisten omiin kokemuksiin parisuhdetodellisuudesta.
Ehkä noinkin, mutta mielestäni asiat pystytään suht helposti pitämään erillään. Esimerkiksi nyt otsikoissa ja tässäkin ketjussa esiin noussut tutkimus pikaisen Suomen suosituimilla palstoilla on saanut aikaan voimakasta vastakkainasettelua ja yksilöiden syyllistämistä sukupuolen perusteella. Sen kaltainen yleistys on väärin.Tämä on totta, ja jokaisen pitäisi aina ymmärtää, että kaikki ovat yksilöitä. Toisaalta, jos emme yleistäisi tällä palstalla mitään asioita niin aika hankalaa olisi keskustella yhtään mistään oli sitten kyseessä jääkiekko, politiikka tai tasa-arvo.
Totta kai. Aivan oikeaa asiaa, kun niitä sovelletaan oikein. Väärä tapa on valitettavasti yleinen, eli katsotaan tilastoista, miten toimii nainen tai mies ja kuvitellaan sen pätevän siihen edessä seisovaan yksilöön. Onhan olemassa paljon ihmisiä, jotka osaavat keskustella yleisellä tasolla ja kohdata yksilön yksilönä, mutta taitaa olla enemmän heitä, jotka antavat yleistäville tilastoille vahvaa painoarvoa yksilön osalta silloinkin, kun tämä todellisuudessa ei vastaisi yleistystä monenkaan seikan kohdalla.Monet sukupuolittuneet erot näkyvät selvästi tilastoista. Joukossa on aina yksilöitä, jotka poikkeavat voimakkaasti normista, mutta kun keskustellaan asioista yleisellä tasolla, tilastollista tietoa ei minusta tule ohittaa. Mieluummin luotan linkatun perhebarometrin tilastoihin kuin ihmisten omiin kokemuksiin parisuhdetodellisuudesta.
Kuten sanottua, niin tutkimuksessa selvästi joko tietoisesti kalasteltiin tiettyä tulosta tai sitten ei aidosti osattu purkaa kysymyksiin nähdäänkö naisen käytöksellä ym. olevan vaikutusta väkivallan kohteeksi joutumiselle.
Median toiminta myös mielenkiintoista. Tuohan se tärkein uutinen on, että 90% mielestä väkivalta on aina väärin. Mutta kärkeen nostetaan asia, jolla saadaan klikkejä.
Kyllä naisia saa varoittaa miehistä ja opastaa varomaan, ja huonosti voi käydä varoituksista huolimatta. Suuri osa naisista kaihtaa tiettyjä tilanteita luonnostaan ja osaan vaikuttaa äideiltä ja etenkin muilta tytöiltä ja naisilta saatu varoittelu.Ovat myöntäneet että ovat tyytyväisiä kun tutkimus huomattiin julkisuudessa. Tavoite saavutettu.
Tuolla sumukysymyksellä triggeröitiin vastaamaan ne, joiden mielestä nainen voi omalla käytöksellään provosoida itseensä kohdentuvaa epämieluisaa kohtelua (viheltelyä tai lääppimistä paljastavasti pukeutuneelle, kähmimistä ja hyväksikäyttöä itsensä tiedottomaan tilaan juoneelle jne). Jokainen isä tunnistaa tämän varoittelutarpeen omalle tyttärelleen "älä ikinä tee .....". Mahdollisesta vaarasta varoitetaan tavalla jota ei koskaan tehdä pojalle. Ja jos nainen sitten kuitenkin omasta valinnastaan johtuen menee tilanteeseen jossa vaara aktivoituu, miehen moraalinen kompassi osoittaa osittaista vastuuta myös naiselle itselleen. Vaikka samaan hengenvetoon tuomitseekin kaiken väkivallan. Mitäs läksit.
Poikiakin varoitetaan toikkaroinnista ja omasta vastuusta mutta raiskatuksi tulemisen vaara heillä on häviävän pieni. Poikaa valmennetaan varautumaan itsepuolustukseen ja todennäköisyys joutua väkivallan kohteeksi on selvästi suurempi.Kyllä naisia saa varoittaa miehistä ja opastaa varomaan, ja huonosti voi käydä varoituksista huolimatta. Suuri osa naisista kaihtaa tiettyjä tilanteita luonnostaan ja osaan vaikuttaa äideiltä ja etenkin muilta tytöiltä ja naisilta saatu varoittelu.
Olisi kiva, jos isät ohjeistaisivat myös pojilleen naisille suosittelemaansa korkeaa moraalia ja varovaisuutta. Miksi sälyttää vain tyttärilleen vastuu ja pojat pääsevät vanhalla pojat on poikia ajattelulla. Ei poika ole mikään pelkkien viettiensä viemä olento, joka ei opi ymmärtämään asioita. En mä ainakaan halua aliarvioida miespuolisia olentoja tuolla lailla.
Niinpä. Sekä tyttöjä että poikia varoitetaan satuttamasta itseään, mutta hyvä olisi kaikkia myös varoittaa olemaan satuttamasta toisia.Poikiakin varoitetaan toikkaroinnista ja omasta vastuusta mutta raiskatuksi tulemisen vaara heillä on häviävän pieni. Poikaa valmennetaan varautumaan itsepuolustukseen ja todennäköisyys joutua väkivallan kohteeksi on selvästi suurempi.
Poikien ja miesten kohtaama väkivalta lienee sitä -en muista kenen- lanseeraamaa "parempaa väkivaltaa".Poikaa valmennetaan varautumaan itsepuolustukseen ja todennäköisyys joutua väkivallan kohteeksi on selvästi suurempi.
Ilmauksen lanseerasi muistaakseni joku Youtubeen videoita lataava kokoomuslainen.Poikien ja miesten kohtaama väkivalta lienee sitä -en muista kenen- lanseeraamaa "parempaa väkivaltaa".
Niinpä. Sekä tyttöjä että poikia varoitetaan satuttamasta itseään, mutta hyvä olisi kaikkia myös varoittaa olemaan satuttamasta toisia.
Kaiken jälkeen luokittelisin tutkimukseen kategoriaan huijaus.Ovat myöntäneet että ovat tyytyväisiä kun tutkimus huomattiin julkisuudessa. Tavoite saavutettu.
Tuolla sumukysymyksellä triggeröitiin vastaamaan ne, joiden mielestä nainen voi omalla käytöksellään provosoida itseensä kohdentuvaa epämieluisaa kohtelua (viheltelyä tai lääppimistä paljastavasti pukeutuneelle, kähmimistä ja hyväksikäyttöä itsensä tiedottomaan tilaan juoneelle jne). Jokainen isä tunnistaa tämän varoittelutarpeen omalle tyttärelleen "älä ikinä tee .....". Mahdollisesta vaarasta varoitetaan tavalla jota ei koskaan tehdä pojalle. Ja jos nainen sitten kuitenkin omasta valinnastaan johtuen menee tilanteeseen jossa vaara aktivoituu, miehen moraalinen kompassi osoittaa osittaista vastuuta myös naiselle itselleen. Vaikka samaan hengenvetoon tuomitseekin kaiken väkivallan. Mitäs läksit.
Feministisen järjestön suunnittelema ja mainostoimistolta tilaama "tutkimus" on analogian tasolla verrattavissa vaikka Perussuomalaisen puolueen suunnittelemaan ja mainostoimistolta tilaamaan tutkimukseen opposition suosiosta.Kaiken jälkeen luokittelisin tutkimukseen kategoriaan huijaus.
Se on sinällään sääli, asia olisi ansainnut kunnollisen tutkimuksen. Ikävintä on, että joillekin jäi tästä vääristelyn mukainen muistijälki.
Juteltiin taannoin nuoruudesta asti tuntemani kaverini kanssa. Kaveripiirissä oli vähän kaikenlaista jengiä, niin akateemisten vanhempien lapsia kuin kaikkea muutakin. Tuli puheeksi kaveripiirin tappelupukarit ja sekoilijat. Kaverini kysyi: "tiedätkö, mikä näitä heppuja yhdisti?" En osannut sanoa. Vastaus oli: "ne kaikki olivat yh-äidin lapsia, eikä isiä näkynyt". Toki moni yh-äidin lapsi ei päätynyt ongelmalapseksi, oli kaveripiirissämme niitäkin yh-äidin lapsia, joilla järki pysyi päässä, mutta ongelmatapauksista melkolailla kaikilla oli sama tausta.Kiinnostaa tietää mistä tämän erityisesti huomaa?
Tunnut olevan kovin vihainen naisille.Feministisen järjestön suunnittelema ja mainostoimistolta tilaama "tutkimus" on analogian tasolla verrattavissa vaikka Perussuomalaisen puolueen suunnittelemaan ja mainostoimistolta tilaamaan tutkimukseen opposition suosiosta.
Tunnut olevan kovin vihainen naisille.
Opetin ihan saman omalle pojalleni, koska oli pakko. Ei saa olla ensimmäinen, joka käyttää väkivaltaa, mutta jos yksi tulee päälle, niin hoidat sen aikidolla lattiaan kunnes se ei enää tule. Ja jos kaksi tai useampi tulee päälle, niin hoidat taekwondolla ensimmäisen lattiaan kaikkea muuta kuin helläkätisesti ja jatka, jos muut jatkavat. Tietääkseni ei koskaan joutunut siihen turvautumaan.Poikien todellisuuteen kuuluu (yhä?) varautuminen väkivallan käyttämiseen ja siis toisen satuttamiseen itsepuolustuksena. Olen itse teininä pariin otteeseen joutunut lyömään toista satuttamistarkoituksella jotta hän lopettaisi oman käytöksensä. Tämän viimekäden valmiuden olen "opettanut" myös pojalleni (ei tietääkseni ole joutunut sitä käyttämään) nimenomaan kiusaajien varalle, joiden edessä opettajanaisten ja sosiaaliempauttajanaisten "armeija" on aseeton.
Monenlaiseen omaan totuutensa voi hirttäytyä. Minä en esim toivo vastakkaisen sukupuolen saavan näpeilleen ja pettyvän elämässään.Jos tuohon lainaamaasi kohtaan tämän perustat, niin oikeassahan lainaamasi nimimerkki tuossa on. Tätähän tämä nykypäivän keskustelukulttuuri on, että hyökätään eri mieltä olevan persoonaan, eikä edes haluta ymmärtää sen toisen tulokulmaa asiaan. Tuo lainaus on ihan validi pointti, kun nyt siihen tutkimuksen kertomaan "totuuteen" hirttäytyy todella moni. Mukaanlukien mm. Kokoomuksen Antti Häkkänen.
Ottaisit varmasti yhtä tosissasi tutkimuksen rasismista, jonka olisi teettänyt Sinimusta liike tai PVL jollain itse valitsemallaan markkinointitoimistolla? Lopputuloksena epäilemättä olisi se, että Suomessa ei olekaan niin kovin paljoa rasismia.