Työyhteisön sun muun sosiaalisen piirin nuorempien miesten (siis ihan sosiaalisesti aktiivisten ja parhaimmillaan ihan järkevääkin parisuhdetaustaa omaavien sellaisten, ei minkään incelien tai muiden kenellä on vaikeaa edes päästä juttusille muiden naisten kuin kaupan kassojen kanssa) juttujen perusteella jonkun verran on kuulunut olevan - ja ainakin tietty osa nykyfeministeistä tuntuu tähän myös kannustavan - nuorilla naisilla ilmoilla sitä asennetta, että miehellä pitää olla oma paketti valmiiksi kasassa, turha tulla mistään vinkumaan ja jos on jotain ongelmia niin en ole terapeuttisi. Ehkä siksi, että naisilla on tässä Tinder-maailmassa sen verran valinnanvaraa, että "viallinen" ei kelpaa.Toisaalta nuoret miehet saavat varmaan helposti kuvan, että naisista vain puhutaan eivätkä he itse kiinnosta ketään. Siihen heikkoon kohtaan iskevät kaikki netin vääristyneet miesten mallit.
Naiset eivät pysty mieheksi kasvussa riittävästi auttamaan, vaikka äidit pojille tärkeitä ovatkin. Isiä, isoisiä, tuttuja luotettavia miehiä kaivataan olemaan saavutettavissa, juttelemaan ja myös olemaan sopivasti hiljaa kun on tarpeen.
Minusta tuo on suoraan sanottuna toksista. Paitsi että virheetöntä ihmistä ei sukupuoleen katsomatta ole olemassa, niin parisuhteen pitäisi olla turvasatama, jossa myös heikkouden saa näyttää, ja vaikeuksista mennään yhdessä eteenpäin. Olen itse sitä välimallin ikäpolvea, joka on kyllä "saanut" olla haavoittuva mutta vasta vähän myöhemmällä iällä, ja jumankauta että on elämä kevyempää kun ei aina tarvitse olla niin cool.
Kun joku kaipaa terapeuttia niin silloin on syytä etsiä ammattilainen, mutta jos mies joutuu käymään hirveän temppuradan läpi päästäkseen parisuhteeseen, ja tuon "läpäistyään" ei edes normaaleissa arjen vastoinkäymisissä ole olkapäätä tarjolla - mutta sitä pitää kuitenkin toiselle peruskalliomaisena Äjjänä tarjota - niin onhan se aivan hemmetin köyhää ja kuormittavaa jo valmiiksi kuormittavassa nykyajassa.
Ja itse olen siis ensimmäisenä sanomassa, että jos haluat hyvän parisuhteen niin laita ensin oma elämäsi siihen kuntoon, että olet onnellinen ilmankin. Mutta kun elämä on mikä on, niin joskus niitä vastoinkäymisiä väistämättä tulee, eikä se ole mistään kotoisin, jos niiden kohdalla puoliso sanoo että "ei oo mun asia, hoida neiti pääsi".
Tuntuu vähäpätöiseltä verrattuna näihin ketjussa nyt pinnalla oleviin väkivalta-asioihin, mutta piti nyt kuitenkin vastata. Nimittäin ei ihme, jos tatet ym. kuvaannolliset kompostit uppoaa, jos "onnistuessasikin" vastapuoli on kylmäkiskoinen ja se ns. alfa (jollainen, siinä merkityksessä kuin nuo sankarit tarkoittavat, tahtoo todellisuudessa olla aika pieni ihminen ja halvatun ikävää seuraa) on se ainoa miestyyppi jonka vastapuoli ainakin näillä tietyillä osa-alueilla hyväksyy.