Mainos

Tasa-arvo ja poliittinen korrektius

  • 1 100 962
  • 9 249

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Kyllä minä näen tuossa sen, että nämä toistelemasi raiskausoikeudet ja sen sellaiset istuvat huonosti historialliseen kontekstiin, vaikka teknisesti ottaen ovatkin usein totta.
Oma huomioni on, että siellä missä on valtaa, on laajamittaista vallan väärinkäyttöä, kun ottaa huomioon tämän petomaisen ihmisluontomme. Eikä siis tosiaan ollut mitään raiskausta avioliitossa, oli aviolliset oikeudet. Anyway, lienee tosiaan hedelmätöntä keskustella asiasta, mutta oma käsitykseni esimodernista kulttuurista ja yhteiskunnasta on siis äärimmäisen negatiivinen - se oli hidasta holokaustia: inhimillisen potentiaalin brutaalia, suorastaan sadistista tukahduttamista valtaisan köyhyyden ja valtaisan epäoikeudenmukaisuuden kontekstissa. Vähän mitä vallitsee nykyään jossain Afganistanissa tai Somaliassa.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Oma huomioni on, että siellä missä on valtaa, on laajamittaista vallan väärinkäyttöä, kun ottaa huomioon tämän petomaisen ihmisluontomme.
Aivan ehdottomasti! Ei ole mitään epäselvyyttä siitä, etteikö ylimystön ja talonpojan välillä olisi ollut valtava valtakuilu, eikä mitään epäselvyyttä siitä, etteikö aateli olisi sortunut karkeaan vallan väärinkäyttöön.

Anyway, lienee tosiaan hedelmätöntä keskustella asiasta
Minusta asiasta keskustelu ei olisi hedelmätöntä, mutta luottamukseni siihen, että kanssasi kannattaisi aiheesta keskustella on heikko. Kun edellisen kerran keskustelimme yhteiskunnallisista asioista, keskityit asian sijaan luonnehtimaan kirjoittajaa. Pyysit minua selvittämään näkökulmaani 1600-luvun luonnontieteellisestä läpimurrosta, jonka tein - ja johon et koskaan ottanut mitään kantaa, ja johon varmaan nyt sanot, että "eihän siinä ollut mitään mihin olisin viitsinyt ottaa kantaa". Tästä samasta aiheesta on kuitenkin jo keskusteltu rakentavampienkin kirjoittajien toimesta, enkä nyt tällä hetkellä näe, että sen kertaaminen kanssasi johtaisi mihinkään.

Sen keskustelun jäljiltä tiedän, että näkemyksesi niin nykyisyydestä kuin menneisyydestä liittyy ensisijaisesti aatteisiin, eli katsot vaikkapa keskiaikaa siltä pohjalta, millaisia aatteita siinä maailmassa on ollut. Aatteita puolestaan arvotat niiden liberaaliuden ja yksilönvapauden määrän mukaan. Tiedän jo valmiiksi, ettei mikään tule muuttamaan tuota näkökulmaasi, vaan tulet ohittamaan muiden kirjoittajien näkökulmat.

Olen hyvin pahoillani luottamuspulasta.

...oma käsitykseni esimodernista kulttuurista ja yhteiskunnasta on siis äärimmäisen negatiivinen - se oli hidasta holokaustia: inhimillisen potentiaalin brutaalia, suorastaan sadistista tukahduttamista valtaisan köyhyyden ja valtaisan epäoikeudenmukaisuuden kontekstissa. Vähän mitä vallitsee nykyään jossain Afganistanissa tai Somaliassa.
Ei ole mitään epäilystä siitä, etteikö esimodernin ajan ihmisen elämään olisi kuulunut aimo annos brutaaleja piirteitä. Mutta kun olemme tasa-arvo -ketjussa, niin keskustelun aihe lienee naisten ja miesten asema yhteisöissä, ei se, kuinka karkea ja brutaali mikäkin yhteisö yhteisö oli jäsenilleen.

Tätä "perinteistä" käsitystä naisten asemasta historiassa haastavat useat historian tutkijat. Monet käsitykset asioiden tilasta periytyvät meille 1800-luvulta ja erityisesti 1800-luvun _aatelistolta_, koska siihen aikaan historian tutkimus oli pääsääntöisesti aateliston jälkikasvun heiniä; ja heillä oli murroksessa tarve maalata historiastaan vielä karkempi kuva, _aivan kuten nykyaikanakin tehdään_. Tästä ajankuvan haastamisesta esimerkkinä vaikka tämä vanha uutinen:


Siitä tutkijat ovat aika lailla samaa mieltä, että teollistuminen oli murros, jonka seurauksena monen yhteiskuntaluokan asema heikkeni todella paljon - myös naisten. Teollistumisen seurauksena syntyivät niin työläis- kuin naisasialiikkeet.

Miksi ne eivät syntyneet aiemmin? Koska maalaisnaisilla oli mitä todennäköisemmin itsenäisyyttä enemmän kuin 1800-luvun käsitykset antavat ymmärtää; toisaalta kaupunkien köyhälistö olikin sitten pienviljelijääkin heikommassa asemassa. Tämän ymmärtämiseksi kannattaa lukea siitä, mitä naiset ennen tekivät:



Kannattaa lukea koko sarja, mutta korostan tätä: "After agriculture itself, textile production was probably the single largest sector of the pre-modern economy, rivaled only by construction."

Ennen rukkia ja ennen Kehruu-Jennyä naisten asema yhteisöjen _taloudessa_ oli vähintään tasaveroinen.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Miksi ne eivät syntyneet aiemmin? Koska maalaisnaisilla oli mitä todennäköisemmin itsenäisyyttä enemmän kuin 1800-luvun käsitykset antavat ymmärtää;
Heillä saattoi myös olla hiukan kiire pysyä hengissä katojen ja jatkuvan synnyttämisen sekä kouluttamattomuuden ja kaikkien vähänkin itsenäisten yhteiskunnallisten asemien täydellisen puutteen suhteen (jota ajan ylivoimainen, kaikenkattava ideologia, kristinusko tuki ja selitti joka vaiheessa), mutta mene ja tiedä. Ehkäpä tosiaan vallitsi tasa-arvoinen idylli.

edit: Ja toki löytyy skyyttisotureita ja mahtavia aatelisnaisia ja maata perineitä keskiaikaisia vaimoja jne. jne. Sillä on tietty poliittisesti korrekti tilaus näinä aikoina - löydetään esimerkkejä naisista, jotka pärjäsivät. Silti nuo puitteet edelleen olivat mitä olivat, siis empiirisesti todennettuina. Huomaan, ettei oikein mitään väitettäni näistä olosuhteista ole kiistetty, ja ihmettelen miten ne olisivatkaan kiistettävissä, nämä kun ovat jo aikoja sitten etabloituja faktoja.
 
Viimeksi muokattu:

DonTirri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Stadilaiset jengit sarjasta ja lajista riippumatta
Heillä saattoi myös olla hiukan kiire pysyä hengissä katojen ja jatkuvan synnyttämisen sekä kouluttamattomuuden ja kaikkien vähänkin itsenäisten yhteiskunnallisten asemien täydellisen puutteen suhteen (jota ajan ylivoimainen, kaikenkattava ideologia, kristinusko tuki ja selitti joka vaiheessa), mutta mene ja tiedä. Ehkäpä tosiaan vallitsi tasa-arvoinen idylli.

edit: Ja toki löytyy skyyttisotureita ja mahtavia aatelisnaisia ja maata perineitä keskiaikaisia vaimoja jne. jne. Sillä on tietty poliittisesti korrekti tilaus näinä aikoina - löydetään esimerkkijä naisista, jotka pärjäsivät. Silti nuo puitteet edelleen olivat mitä olivat, siis empiirisesti todennettuina. Huomaan, ettei oikein mitään väitettäni näistä olosuhteista ole kiistetty, ja ihmettelen miten olisivatkaan kiistettävissä, nämä kun ovat jo aikoja sitten etabloituja faktoja.
Puhut jatkuvasta synnyttämisestä ihankuin se olisi jotenkin negatiivinen asia.

Niinä aikoina se oli elinehto, sillä yhteiskunnallisten suojaverkkojen puuttuessa ainoa tuki ja turva vanhetessa oli omat lapset.

Ja koska kuolleisuus oli korkea ja elinodote matala, korvasi määrä laadun.
 

DonTirri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Stadilaiset jengit sarjasta ja lajista riippumatta
Kyllä se sille synnyttäjälle sitä taisi karun usein olla...
Elämä oli perseestä kaikille tuolloin. Synnyttäminen oli riskin arvoista koska niinkuin sanoin, sillä varmistettiin oma tulevaisuus ja helpompi vanhuus.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Elämä oli perseestä kaikille tuolloin. Synnyttäminen oli riskin arvoista koska niinkuin sanoin, sillä varmistettiin oma tulevaisuus ja helpompi vanhuus.
Niinpä. Silloin kun naisella oli puoliso. Naimattoman naisen raskaaksi tuleminen olikin sitten paljon ikävämpi asia. Joskus epätoivoisimpiin ratkaisuihin ajautuneet naiset päätyivät rangaistaviksi kehruuhuoneeseen.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Heillä saattoi myös olla hiukan kiire pysyä hengissä katojen ja jatkuvan synnyttämisen sekä kouluttamattomuuden ja kaikkien vähänkin itsenäisten yhteiskunnallisten asemien täydellisen puutteen suhteen (jota ajan ylivoimainen, kaikenkattava ideologia, kristinusko tuki ja selitti joka vaiheessa), mutta mene ja tiedä. Ehkäpä tosiaan vallitsi tasa-arvoinen idylli.
Eikä miehillä ollut lainkaan kiire pysyä hengissä? Ja miehet olivat koulutettuja? Mikä mielestäsi oli pienviljelijämiehen mahdollisuus saada yhteiskunnallista asemaa? Vastaus: ei minkäänlainen. Nousu aatelistoon ei voinut tapahtua pienviljelijän elämän aikana, mutta sukupolvien ketjussa hyvällä tuurilla ja sopivilla valinnoilla joku hänen lapsen-lapsen-lapsen-lapsen-lapsen-lapsen-lapsen-lapsen-lapsen-lapsensa saattoi olla sellainen.

edit: Ja toki löytyy skyyttisotureita ja mahtavia aatelisnaisia ja maata perineitä keskiaikaisia vaimoja jne. jne. Sillä on tietty poliittisesti korrekti tilaus näinä aikoina - löydetään esimerkkejä naisista, jotka pärjäsivät.
Jollekin tuo voi olla näin, mutta tärkeämpi asia minulle siinä on se, että se haastaa aiemman käsityksen. 13-vuotias tyttö ei millään voi olla kansansa eliittisoturi, ei, mutta voi tulla haudatuksi sellaisena.

Huomaan, ettei oikein mitään väitettäni näistä olosuhteista ole kiistetty, ja ihmettelen miten ne olisivatkaan kiistettävissä, nämä kun ovat jo aikoja sitten etabloituja faktoja.
Luet viestejä hyvin valikoivasti.

Niinpä. Silloin kun naisella oli puoliso. Naimattoman naisen raskaaksi tuleminen olikin sitten paljon ikävämpi asia. Joskus epätoivoisimpiin ratkaisuihin ajautuneet naiset päätyivät rangaistaviksi kehruuhuoneeseen.
Naimattomuus sinänsä ei ainakaan kaikissa yhteiskuntaluokissa ja kaikilla ajoilla ollut niinkään ongelma. Rahvas on Suomessakin suhtautunut avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin paljon rennommin kuin keskiluokka tai eliitti. Ongelma oli pääasiassa se, että pienviljelijän piti valita, mitkä lapset koetetaan pitää hengissä.

Ennen ehkäisyä yhteisöissä lasten hylkääminen on lähes universaalia. Jos talo on tullut siihen tulokseen, ettei taloon mahdu lisää ruokittavia, niin sitten ulko-ovesta on lähtenyt joko vastasyntynyt tai äiti vastasyntyneen kanssa.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Elämä oli perseestä kaikille tuolloin. Synnyttäminen oli riskin arvoista koska niinkuin sanoin, sillä varmistettiin oma tulevaisuus ja helpompi vanhuus.
Ehkäpä tuosta pitäisi tehdä jonkinlainen vertaileva tutkimus - itse epäilen että jonkin verran alempi syntyvyys olisi ollut tehokkaampaa. Kun väestön määrä radikaalisti laski isorokon takia keskiajalla niin syntyi tietty kulta-aika maaseudun rahvaalle, työn hinta nousi ja talonpoikaisväestön asema parani. Tunnettua on myös ajoittain isoksi ongelmaksi noussut maaseudun yliasutus, kuten esim. Suomessa 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa. Se että kadot olivat niin suuri ongelma esimodernilla ajalla liittynee myös siihen, että väestöä oli liikaa suhteessa tuottavuuteen. Toki tässä keskustelemme akateemisesti sanomattomasta kurjuudesta. Sukupuoleen tämä liittyy sillä tavoin, että vain toinen sukupuoli synnytti - ja kärsi siitä huomattavasti.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Eikä miehillä ollut lainkaan kiire pysyä hengissä? Ja miehet olivat koulutettuja? Mikä mielestäsi oli pienviljelijämiehen mahdollisuus saada yhteiskunnallista asemaa?
Sentään hänellä oli edes yksi lain, yhteiskunnan ja kulttuurin suoma ehdoton valta-asema: vaimoonsa ja lapsiinsa nähden. Luulen että sillä oli aika paljonkin merkitystä tuolloin. Sanotaan etelävaltioiden köyhistä valkoisista, että heille oli tärkeätä, että oli vieläkin alempiarvoisia kuin mitä he olivat. Että on sentään jotain syytä ylpeyteen - kirkko kertoi miehille, että mies on naisen pää niin kuin Kristus on seurakunnan pää. Olihan se edes jotain...
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Puhumattakaan nyt siitä, että miehen oikeus raiskata ei luultavasti ole ollut hirveän relevanttia, kun entisaikoina melkein jokainen olemassaolon hetki melkein jokaiselle ihmiselle on liittynyt jotenkin taisteluun ennenaikaista kuolemaa vastaan.
Siis se että elämä oli rankkaa oikeutti sen ettei naisilla ollut oikeuksia? Ja tuo miltei jokainen olemassaolon hetki liittyy jotenkin taisteluun ennenaikaista kuolemaa vastaan haiskahtaa vähän siltä ettet ihmiskunnan historiaa oikein ymmärrä. Ellet sitten haluaa käyttää taistelua samanlaisessa merkityksessä kuin jossain marxilaisessa dialektiikassa jossa koko elämä on taistelua.
Kaikista asioista päättäminenkin on vähän sellainen juttu, että nykyajassa se kuulostaa kamalalta, mutta miten relevanttia tai epätasa-arvoista se lopulta oli joskus ennen? Lista naisen puolesta päätettävistä asioista oli luultavasti melkoisen lyhyt, ja toisaalta vaikkapa 1300-luvun Suomen kontekstissa, mitä hyötyä se olisi tuottanut kellekään päivittäisessä eloonjäämiskamppailussa, että mies olisi mikromangeroimassa kaikkea vaimonsa tekemistä ja vetämässä turpaan ja raiskaamassa joka käänteessä? Jälleen olet teknisesti varmaan ihan oikeassa oikeudelliselta kannalta, mutta onko se tuossa kontekstissa relevanttia?
Vaikka Somaliassa ja Afganistanissa elämä onkin ollut rajua viimeiset 30 vuotta, niin mielestäni naisten kohtelu kyseisissä maissa on silti perseestä ja epätasa-arvoista. Toki jos menisi kysymään 1300-luvun suomalaisilta, että haluavatko he ensiksi takuun siitä että naisella on kaikki samat oikeudet kuin miehillä vai takuun siitä että lapset kasvavat aikuisuuteen ja ruokaa on riittävästi loppuelämäksi niin todennäköisesti he eivät tasa-arvosta välittäisi. Voimme kuitenkin katsoa taaksepäin ja sanoa "tuo ei ollut oikein". Ei se tee niistä ihmisistä pahoja että pitää jotain heidän tekojaan moraalittomana nykyajasta katsottuna, mikäli ne eivät poikkea reippaasti normista suuntaan tai toiseen.
Ennen rukkia ja ennen Kehruu-Jennyä naisten asema yhteisöjen _taloudessa_ oli vähintään tasaveroinen.
Riippuu siitä mitä katsomme. Esimerkiksi maaseudulla naisilla oli Ruotsin maaseudulla (ja täten Suomessa) oikeus 1/3 perinnöstä jos perillisiä oli kaksi (mies ja nainen). Tätä on luonnehdittu suureksi eduksi muuhun maailmaan nähden. Samoin voidaan katsoa sitä että naisilla oli myöskin Ruotsissa suuri etu moniin muihin alueisiin nähden se, että jos aviomies päätti myydä naisen maan pois tätä piti tarjota vaimon sukulaisille. Toki se, että ylipäätään aviomies sai myydä vaimonsa omaisuuden pois ja tämän väärinkäyttöä vastaan oli laadittu laki kertonee jotain siitä, missä tilanteessa vaimo yleensä oli. Naiset saivat samat oikeudet maahan Ruotsissa 1800-luvun puolivälissä.

 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Ennen ehkäisyä yhteisöissä lasten hylkääminen on lähes universaalia. Jos talo on tullut siihen tulokseen, ettei taloon mahdu lisää ruokittavia, niin sitten ulko-ovesta on lähtenyt joko vastasyntynyt tai äiti vastasyntyneen kanssa.
Lapsi hylättiin suolle tms. Jos kukaan ei nähnyt tai vaikka olisi nähnyt ja hiljaisesti hyväksyi asian, niin ei niistä rangaistu mitenkään.

Hannu ja Kerttu- satu viittaa näihin ratkaisuihin, kun lapsi hylätään, koska ei ole varaa ruokkia häntä.
 
Viimeksi muokattu:

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Sentään hänellä oli edes yksi lain, yhteiskunnan ja kulttuurin suoma ehdoton valta-asema: vaimoonsa ja lapsiinsa nähden. Luulen että sillä oli aika paljonkin merkitystä tuolloin.
Ehkä tai ehkä ei. Luulen, että pienviljelijällä ensisijainen yksikkö on ollut (laajennettu) perhe (kokonaisuudessaan), ja seuraavaksi kyläyhteisö. Pienviljelijöiden keskuudessa valtaerot ovat olleet huomattavasti vähäisempiä kuin eliitin sisällä saatikka yhteiskuntaluokkien välillä. Individualismi on tuskin kukkinut pienviljelijöiden elämässä.

Ehkäpä tuosta pitäisi tehdä jonkinlainen vertaileva tutkimus - itse epäilen että jonkin verran alempi syntyvyys olisi ollut tehokkaampaa.
Syntyvyyttä kyllä pyrittiin rajoittamaan niine keinoin, jotka oli käytettävissä, eivätkä kaikki niistä ole kovin humaaneja. Pienempi syntyvyys tosiaan olisi voinut olla etu, kuten sanot:

Kun väestön määrä radikaalisti laski isorokon takia keskiajalla niin syntyi tietty kulta-aika maaseudun rahvaalle, työn hinta nousi ja talonpoikaisväestön asema parani.
Kyllä. Euroopassa riehuneen rutto-pandemian on sanottu parantaneen kovasti käsityöläisten arvostusta. Toisaalta läpi maailmanhistorian ihmisten määrä on toipunut nopeasti erilaisista mullistuksista. Se kertoo omaa kieltään siitä, kuinka paljon lapsia ja ihmisiä ylipäätään on kuollut silloin, kun asukasluku on pysynyt suht tasaisena.

Tunnettua on myös ajoittain isoksi ongelmaksi noussut maaseudun yliasutus, kuten esim. Suomessa 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa. Se että kadot olivat niin suuri ongelma esimodernilla ajalla liittynee myös siihen, että väestöä oli liikaa suhteessa tuottavuuteen.
Kyllä ja samasta syystä läpi koko agraarisen historian on sodittu maasta. Hyvä viljelysmaa tuli jaettua aika nopeasti. Sen jälkeen sitä on voinut saada lisää vain naapuriltaan. Kun on ollut valittavana joko lasten nälkäkuolema tai naapurin peltojen pakkolunastus, niin monella se vaaka on kallistunut sinne pakkolunastuksen puolelle, vaikka sitä ei ole voitu tehdä verettömästi. Osaltaan joillekin on varmaan ollut pienimuotoinen helpotus, jos sodasta palaa vähemmän ruokittavia kuin mitä sinne lähti.

Toki tässä keskustelemme akateemisesti sanomattomasta kurjuudesta.
Kyllä, toki keskustelemme asiasta akateemisesti.

Ja tuo miltei jokainen olemassaolon hetki liittyy jotenkin taisteluun ennenaikaista kuolemaa vastaan haiskahtaa vähän siltä ettet ihmiskunnan historiaa oikein ymmärrä.
Tämä ei ollut minulle, mutta kun sanoin suurimmalle osalle ihmisistä sen tärkeämmän sotatantereen olleen taistelu nälkää vastaan, en tarkoita sillä sitä, että elämä olisi ollut pelkkää nälänhätää, vaan sitä, että ensisijainen huoli oli ravinto. Seuraava huolenaihe oli se, että naapuri tulee pakkolunastamaan pellot tai varastot. Aatelisten huoli sotajoukkojensa koosta ja vaikutusvallastaan oli tavalliselle kansalle aika kaukana.

Voimme kuitenkin katsoa taaksepäin ja sanoa "tuo ei ollut oikein". Ei se tee niistä ihmisistä pahoja että pitää jotain heidän tekojaan moraalittomana nykyajasta katsottuna, mikäli ne eivät poikkea reippaasti normista suuntaan tai toiseen.
Näinpä.

Riippuu siitä mitä katsomme.
Riippuu tosiaan paljon siitä, mitä katsomme. Tämä perintöasia on mielenkiintoinen juttu, ja liittyy vahvasti elinkeinoon. Paimentolaiset pystyivät jakamaan karjalaumansa lasten kesken, mutta pientilaa ei pystynyt jakamaan. Jollekin se oli jätettävä ja muiden lähdettävä, ja se jätettiin ensisijaisesti perheen perustamista varten.

Miksi pojalle? On vaikea sanoa, kuinka kaukaa se malli kantaa, mutta ainakin Pohjoismaissa on aika ajoin ollut säännöksiä siitä, että miehen täytyy olla tarpeeksi varakas voidakseen mennä naimisiin. Se on sitten johtanut yhteen jos toiseenkin maailmanhistoriaan jääneeseen tapahtumaan (viikinkiaika). Antamalla tila tyttärelle tuli helposti torpanneeksi poikansa mahdollisuudet perustaa perhe.

On myös hankala sanoa, kuinka lähellä käytäntö oli esimerkiksi kulloisenkin ajan lainsäädäntöä. Ihan omasta sukuhistoriasta tiedän taloja jätetyn perheen tyttärille ja aviopuolisoksi muuttanut mies otti talon nimen.
 
Viimeksi muokattu:

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Eli periaatteessa tämä keskustelu keskittyy siihen, ettei ollut niin kauhean väliä, että naisilla oli, ehkä, huonompi asema kuin miehillä, kun elämä oli kuitenkin niin kurjaa valta-osalla, että mitä helvetin väliä. Minusta ensinnäkin sitä ehkää ei todellakaan, ei edes vähän alusta ole, vaan se asema todellakin oli merkittävästi huonompi. Piste. Siitä ei yksinkertaisesti voi rationaalisesti väitellä.

Sitten tuossa jälkimmäisessä kohdassa minusta se ensimmäinen on sangen olennainen, sukupuolten kaikenkattava epätasa-arvoisuus oli fakta: sen sitten löydämme edestämme kun teollistuminen ja valistus alkoivat saada jalansijaa niin naisia ei ensiksi todellakaan nähty täysivaltaisiksi kansalaisiksi, ei oikeastaan kansalaisiksi ollenkaan. Eli esimodernin, agraarisen yhteiskunnan selkeä, kaikenkattava sukupuolten välinen epätasa-arvoisuus puhkesi kukkaan ja kukoisti 1800-luvulla ja 1900-luvulla - ja todellakin vielä karun, brutaalin monin paikoin 2000-luvulla. Tästä ei mielestäni noin historiallisesti ja empiirisesti ole kahta sanaa.

Tässä on ymmärrykseni tästä debatista ja nyt taidan jättää sen tähän. En oikein osaa selkeämmin enää sanoa.
 
Viimeksi muokattu:

Pottakameli

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Lapsi hylättiin suolle tms. Jos kukaan ei nähnyt tai vaikka olisi nähnyt ja hiljaisesti hyväksyi asian, niin ei niistä rangaistu mitenkään.

Hannu ja Kerttu- satu viittaa näihin ratkaisuihin, kun lapsi hylätään, koska ei ole varaa ruokkia häntä.
Jossain eläinmaailmassa jälkeläiset on myös ruokalistalla, jos ei ole vaihtoehtoja.

Jälkeläisten hylkääminen/hävittäminen oli tosiaan normaalia, jos olosuhteet olivat sellaiset ettei muuta voinut.
Varmasti ihan luonnollinen reaktio elävissä olennoissa.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Eli esimodernin, agraarisen yhteiskunnan selkeä, kaikenkattava sukupuolten välinen epätasa-arvoisuus puhkesi kukkaan ja kukoisti 1800-luvulla ja 1900-luvulla - ja todellakin vielä karun, brutaalin monin paikoin 2000-luvulla. Tästä ei mielestäni noin historiallisesti ja empiirisesti ole kahta sanaa.
Ohitat kokonaan sen mitä sinulle linkkasin. Sinä näet, että teollistuminen nosti pintaan eriarvoisuuden, minä näen, että se loi sellaisen ja siksi teollistumisen yhteydessä syntyi työläis- ja naisasialiikkeet. Sinun näkemyksesi mukaan teollistuminen "herätti" ihmiset, minun näkemykseni mukaan se muutti yhteiskunnan voimasuhteita ja syntynyt sietämätön eriarvoisuus (esim. tehdas- ja kaivostyöläisten kohtelussa) aiheutti lähes välittömän vastareaktion.

Ja todellakin, keskustelu lähti liikkeelle siitä, että paljonko historia näkyy nykymaailmassa ja sen arvoissa Suomessa.

Lapsi hylättiin suolle tms. Jos kukaan ei nähnyt tai vaikka olisi nähnyt ja hiljaisesti hyväksyi asian, niin ei niistä rangaistu mitenkään. Hannu ja Kerttu- satu viittaa näihin ratkaisuihin, kun lapsi hylätään, koska ei ole varaa ruokkia häntä.
Jossain eläinmaailmassa jälkeläiset on myös ruokalistalla, jos ei ole vaihtoehtoja. Jälkeläisten hylkääminen/hävittäminen oli tosiaan normaalia, jos olosuhteet olivat sellaiset ettei muuta voinut. Varmasti ihan luonnollinen reaktio elävissä olennoissa.
Ja tähän sanon vielä, että tuskin vanhemmat ovat kevyin mielin lapsia hylänneet ja siksi siihen on koetettu puuttua ennaltaehkäisevin keinoin. Varmasti isiä on koetettu saada ottamaan vastuuta ja jollain tapaa vaatimus siitä, että miehellä on riittävästi varallisuutta ennen kuin alkaa perustaa perhettä on ollut osa sitä.

Mutta jos muuta keinoa ei ole ollut, niin sitten lapsi on hylätty.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Lapsiahan on myös myyty esimerkiksi aatelisille tai myöhemmin tehtaisiin, kaivoksiin tai rikkaammille perheille, jotta saadaan rahaa ruokaan tai olisi vähemmän suita ruokittavana. Tuo tapa herää henkiin aina kun jossain on nälänhätää ja paljon lapsia (esimerkiksi Kiinassa tuota tapahtui 1950-luvulla kun oli nälänhätää ja varmasti jos menee mihin tahansa pakolaisleirille niin siellä myydään lapsia). Lapsethan olivat paikoitellen enemmän resurssi kuin mikään rakastettava tapaus jolle halutaan parasta mahdollista elämässä. Ei kuitenkaan ollut ehkäisyä joten lapsia tuli jos oli tullakseen.
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Euroopassa riehuneen rutto-pandemian on sanottu parantaneen kovasti käsityöläisten arvostusta. Toisaalta läpi maailmanhistorian ihmisten määrä on toipunut nopeasti erilaisista mullistuksista. Se kertoo omaa kieltään siitä, kuinka paljon lapsia ja ihmisiä ylipäätään on kuollut silloin, kun asukasluku on pysynyt suht tasaisena.
Maailman asukaslukua on rajoitettu monin keinoin. Epidemioita, järistyksiä, purkauksia, myrskyjä, sotia.
Homo sapiens on kuitenkin sinnikkäästi käyttänyt älyään minimoidakseen näiden vaikutuksia.
Viimeksi Covid-19 sai suuren osan maailman maista etsimään lääkkeitä taudin tappamiseen. Tosin niinkin lähellä kuin Ruotsissa kokeiltiin hiukan eri strategiaa (seivisivät silti).
 

Mälkiä

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, juridiset esteet
Siis se että elämä oli rankkaa oikeutti sen ettei naisilla ollut oikeuksia? Ja tuo miltei jokainen olemassaolon hetki liittyy jotenkin taisteluun ennenaikaista kuolemaa vastaan haiskahtaa vähän siltä ettet ihmiskunnan historiaa oikein ymmärrä. Ellet sitten haluaa käyttää taistelua samanlaisessa merkityksessä kuin jossain marxilaisessa dialektiikassa jossa koko elämä on taistelua.
Totta munassa suurin osa ihmisistä suurimman osan ihmiskunnan aikajanasta on suurimman osan ajasta joutunut kohdistamaan tekemisensä ja ajatuksensa johonkin selviytymiseen liittyvään. Ei minusta siinä ole edes mitään erityisempää väiteltävää. Toivon, että ymmärsit vain syystä tai toisesta väärin.

En minä ole mistään oikeutuksesta sanonut mitään. 1300-luvulla lapset piti tehdä nopeasti, tai muuten kuolit aiemmin ja olemassaolosi oli turhaa. Muussa tapauksessa kärsit vähän pidempään ja kuolit silti. Ja jos juuri sinä päivänä ei vaimoa huvittanut nussia, niin jos mies sattui olemaan omapäisempää sorttia, niin silti nussittiin. Se ei mitä luultavimmin ollut ongelmista suurin.

Vaikka Somaliassa ja Afganistanissa elämä onkin ollut rajua viimeiset 30 vuotta, niin mielestäni naisten kohtelu kyseisissä maissa on silti perseestä ja epätasa-arvoista. Toki jos menisi kysymään 1300-luvun suomalaisilta, että haluavatko he ensiksi takuun siitä että naisella on kaikki samat oikeudet kuin miehillä vai takuun siitä että lapset kasvavat aikuisuuteen ja ruokaa on riittävästi loppuelämäksi niin todennäköisesti he eivät tasa-arvosta välittäisi. Voimme kuitenkin katsoa taaksepäin ja sanoa "tuo ei ollut oikein". Ei se tee niistä ihmisistä pahoja että pitää jotain heidän tekojaan moraalittomana nykyajasta katsottuna, mikäli ne eivät poikkea reippaasti normista suuntaan tai toiseen.
Somalia ja Afganistan ovat olemassa nykyajassa, jossa ainakin osalla vastuussa olevista on käytössä kaikki nykyajan tieto ja sen sellainen. Niille voi jollain järjellä sanoa, että nyt ei ole oikein. 1300-luvun Anterolla ei ollut mitään tietoa, ei valmiuksia eikä aikaa ylipäätään ajatella mitään näistä asioista. Ei sosiaalista painetta, lyhyt elinikä, ei näköaloja, ei yhtään mitään. Se, että menee tuohon kontekstiin sanomaan, että onpa väärin, on melkein yhtä relevanttia ja osuvaa kuin sanoa, että kyllä oli dinosauruksilla epäoikeudenmukaista, kun toiset niistä oli niin isoja ja toiset pieniä.

Se, mikä tuossa hiertää on kirjoittajan motiivit, kun yritetään pakottaa nykyajan standardeja entisaikojen kulttuureille. Kyllä siihen päälle voi liimata oikeutuksia ja vääryyksiä ja ties mitä, mutta ei sillä ole sen ajan todellisuuteen mitään kosketuspintaa. Minun nähdäkseni tällaisella päälleliimailulla on useimmiten tarkoitus pönkittää jotain nykyajan feministisiä narratiiveja. Minusta se osoittaa heikkoa näkemystä ja jotain toiveajattelua, että kyllä juuri minulla on valta tuomita entisaikojen kaikki ihmiset alimpaan helvettiin raiskaamisesta ja kaikesta ikävästä. No eipä onneksi ole.
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Annan vielä oman parisenttiseni tähän Hanna Wass-keskusteluun. Mielestäni hänen pukunsa oli hilpeä ja ihan kauhean epäsopiva tilanteeseen. Ensimmäinen ajatukseni oli se, että hänellä on mennyt vaalivalvojaiset pitkäksi, mutta duunit pitää hoitaa ja hän tuli ne hoitamaan. Missään vaiheessa mulle ei tullut mieleenkään kyseenalaistaa hänen osaamistaan, vaikka puku paljastavine selkineen oli ihan tosi paljon liikaa maanantai-illan A-studioon. Kyllä mun mielestäni tilannetajuun kuuluu myös osata pukeutua tilanteeseen sopivasti ja kyseinen puku oli hyvin epäsuhta muiden vieraiden pukeutumiseen. Vapaa-ajalla kukin saa tietenkin pukeutua miten tahtoo, toki esim. kirkkohautajaisiin en suosittelisi pukeutumaan crop topiin, nahkahousuihin ja stilettoihin, vaikka niitä ei erikseen ole kiellettykään. En olisi ikinä Wassina valinnut tuollaista asua, mutta eiköhän tästä nyt kaikki oli jo päässeet yli.

Muuten sanoisin, että minulla näin suomalaisena naisena menee tasa-arvon näkökulmasta oikein mallikkaasti. Ja samoin näyttää menevän lähipiirini kuuluvilla tyttölapsilla. Vaikuttaa siltä, että kukaan ei ole heille muistanut kertoa, etteivät he ole yhtä hyviä kuin pojat tai eivät pystyisi johonkin. Tai no, kuulemma "melkein kaikilla pojilla on ysillä persuvaihe ja silloin ne hokee sitä, että naisen paikka on kotona ja mies määrää kaapin paikan. Mut se menee ohi ja nyt se samat pojat on tosi kunnioittavia ja fiksuja". Varmaan jollekin jää levy päälle ja he sitten aidosti uskovat, että miehet ovat naisia parempia ja fiksumpia ja hyödyllisempiä, mutta idiootteja nyt on kaikkialla. Ja sen mitä olen kuullut, tyttölasten isoveljet ovat oikealla tavalla suojelevaisia siskojaan kohtaan, joten se lupaa hyvää tulevaisuudessa naisille myös työelämässä. Kyllä se omakohtainen kokemus moneen kykenevistä isoäideistä, äideistä, tädeistä, siskoista ja muista naisista vaan kummasti tarttuu omiin näkemyksiin.

Varmaan sekin jostain kertoo, etten mä edes ajattele kovinkaan usein olevani nainen. Mä olen mä, ihminen. Hyvä joissain asioissa, ihan paska joissain toisissa asioissa. Näillä mennään!
 

Lystikäs

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Se, mikä tuossa hiertää on kirjoittajan motiivit, kun yritetään pakottaa nykyajan standardeja entisaikojen kulttuureille. Kyllä siihen päälle voi liimata oikeutuksia ja vääryyksiä ja ties mitä, mutta ei sillä ole sen ajan todellisuuteen mitään kosketuspintaa. Minun nähdäkseni tällaisella päälleliimailulla on useimmiten tarkoitus pönkittää jotain nykyajan feministisiä narratiiveja. Minusta se osoittaa heikkoa näkemystä ja jotain toiveajattelua, että kyllä juuri minulla on valta tuomita entisaikojen kaikki ihmiset alimpaan helvettiin raiskaamisesta ja kaikesta ikävästä. No eipä onneksi ole.
Tämä on myös minusta olennaista. Jos haluamme langettaa tuomioita entisaikojen kulttuureille, meidän tulisi tuomita heitä sen aikaisten kulttuuriarvojen ja preferenssien kautta, ei nykyisten arvojen kautta. Tarkastella toki voi, ja se on hyödyllistä nähdäksemme miten olemme kehittyneet ja mihin olemme matkalla, mutta tuomitseminen vaatii aina perehtymistä. Elämme länsikulttuurissa parhaillaan harvinaisen pitkää rauhanaikaa, jolloin ensisijaiset tarpeet - esim elintaso ja turvallisuus ovat nousseet meille itsestäänselvyyksiksi, ja toissijaiset tarpeet - kuten vapaudet eri muodoissaan, ovat olleet päällimmäisinä arvoina mielessä. Mutta pohtiessamme esimerkiksi näitä entisaikojen tasa-arvokysymyksiä, olisi ensiarvoisen tärkeää miettiä mitä ihmiset tuolloin ovat itse halunneet ja arvostaneet - millaisten haasteiden ja tarpeiden äärellä he ovat eläneet.

Toimeentulo ja turvallisuus ovat aina olleet ne ihmisten ydintarpeet, ja tietynlaisen vahvan autoritärismin on koettu tuovan sitä turvaa - niin yhteiskunnassa kuin avioliitossakin, ja vastaavasti vapaus, niin kivaa kuin se toisaalta onkin, on usein ollut vähän pelottavaa kun ei ole suojelevaa tahoa. Onko siis avioliitto, ja sen tuomat omaisuus-, vastuu- ja velvollisuusjärjestelyt olleet sellaisia, joita esimerkiksi naiset keskiajalla ovat preferoineet juuri turvallisuussyistä, ja ovatko perinteiset aviomiesihanteetkin tästä syistä, dominoivia ja vahvaluonteisia? Niin tai näin. Avioliitto ei esimerkiksi keskiajalla ollut rahvaan keskuudessa kovin yleistä, varmaan siitä syystä, ettei omaisuutta juuri ollut, ja järjestelmä vaikutti keskittyvän aika paljon siihen, kenen niskaan omaisuus, ja etenkin köyhempien näkökulmasta kenelle velat ja vastuut kasautuu ja periytyy, joten sen lakijärjestelmän tarve tuskin oli kovin suuri. Näiltä osin iso osa ihmisistä ovat todennäköisesti eläneet aika vapaina omissa toimeentulo-ongelmissaan - ellei ollut sotatila päällä, jolloin rahvasta koeteltiin myös valtiollisten velvollisuuksien kautta.

Kun mietitään millaista elämä on keskiajalla ollut, niin väittäisin kirkkomme olevan avainasemassa. Yleisesti ottaen uskonto jokaisessa kulttuurissa eräänlainen yhteiskunnan arvopohja, joka pyrkii moralisoimaan ihmisiä kohti tietynlaista elämää. Kun kristillisen kirkon ytimessä tuntuu vahvasti olevan eräänlainen siveellisyyssaarna, ovatko ihmiset keskiajalla olleet erityisen vapaamielisiä seksin suhteen, ja onko se ollut ongelma? Jostainhan tarve painottaa tätä seikkaa on lähtenyt, ja onhan se toisaalta ymmärrettävää. Meissä virtaa vahvat hormonaaliset seksuaalisuus- ja lisääntymisvietit, ja tuskin esimerkiksi rahvaalle on kovin paljon muitakaan nautintoja ollut tarjolla. Tämä selittää paljon sitä, että vaikka avioliiton purkaminen ei ole ollut historiallisesti kovin helppoa (älköön kukaan ihminen rikkoko sitä mitä herra on yhteen liittänyt), niin yksi peruste sen purkamiseen vaimon suunnalta on ollut se, ettei mies ole pystynyt suorittamaan aviollisia velvollisuuksiaan. Minusta tämä tuntuisi nykypäivänä aika heppoiselta syyltä avioliiton ollessa paljon muutakin, mutta jos seksi on ollut iso osa ihmisten elämää ja perustarpeita, niin ymmärtäähän sen. Ajat muuttuvat. Nyrkki kasvoihin on vähän yli sata vuotta sitten ollut miesten välistä kommunikointia, nykyään se on väkivaltaa, koska koemme kehomme paljon koskemattomammiksi, ja se on siten loukkaavampaa identiteettiämme kohtaan... Tosin, nyt kun pohdin miksi kirkko on demonisoinut esimerkiksi avioliiton ulkopuoleista seksiä, niin yksi motiivi on saattanut olla siinä, että saadaan ihmisiä kytkettyä avioliiton kautta paremmin kirkon ja lakijärjestelmien pariin, joissa etenkin velat siirtyy eteenpäin puolisolle ja lapsille. Mutta tämä on kaikki keskeneräistä spekulaatiota. En ole ehtinyt kovin paljon perehtyä kirkon merkitykseen historiassamme, eikä tarkoitukseni ole loukata uskonnollisia tahoja.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Naimattoman naisen raskaaksi tuleminen olikin sitten paljon ikävämpi asia. Joskus epätoivoisimpiin ratkaisuihin ajautuneet naiset päätyivät rangaistaviksi kehruuhuoneeseen.
Tämä on jäänyt kaivelemaan itseäni: oliko kyseessä rangaistus? Onko sinulla antaa tähän linkkiä? Jos on tuoreempaa perua, niin on voinut olla rangaistus, jos vanhempaa, niin mahdollisesti kyseessä on ollut tapa hankkia elanto.

Olen sellaisessa käsityksessä, että (1) tekstiilit - kehrääminen ja kankaan kudonta - olivat ennen teollistumista yksi kolmesta talouden isosta kivijalasta maatalouden ja rakentamisen ohella, (2) tekstiilitalous (raaka-aineen prosessointi, kehrääminen, kankaan kudonta) oli pitkälti naisten harteilla, (3) kehrääminen ja kudonta tarjosi naiselle mahdollisuuden taloudelliseen itsenäisyyteen; niukkaan, mutta itsenäisyyteen joka tapauksessa.

Kehrääminen ja kutominen työllisti naiset maaseutua myöten, koska jos ennen teollistumista haluttiin jotain asiaa isoja määriä, tuotanto "hajautettiin". Lainaus: "As with pre-modern blacksmithing, it often made more sense, before the industrial revolution, if you needed to make a lot of something, to have a lot of small, local producers rather than one set of big centralized factories. This certainly was the case with textiles."

Kehrääminen puolestaan oli työvaihe, johon (ennen rukkia) upposi helposti 85% koko tekstiilituotannon tarvitsemasta työajasta, joten sen merkitystä ei voi aliarvioida. Lainaus:

"Consequently, spinning thread may have been the single most frequently performed work-task in the ancient world (the various farming tasks being more varied and more seasonal, while spinning was being done continuously all year round). We tend to think of the pre-modern world as a world of farmers (and it was) but we ought just as well to think of it as a world of spinnners."

"A lone woman could, if she spun in almost every spare minute of her day, on her own keep a small family clothed in minimum comfort (and we know they did that). Adding a second spinner – even if they were less efficient (like a young girl just learning the craft or an older woman who has lost some dexterity in her hands) could push the household further into the ‘comfort’ margin, and we have to imagine that most of that added textile production would be consumed by the family."

"...the line between women spinning for their own household and women spinning for the market often must have been merely a function of the financial situation of the family and the balance of clothing requirements to spinners in the household unit (much the same way agricultural surplus functioned)."

"It is difficult to overstate the importance of household textile production in the shaping of pre-modern gender roles. ... Women who do not marry are sometimes still called ‘spinsters’ on the assumption that an unmarried woman would have to support herself by spinning and selling yarn."

Suomessa tapa antaa morsiamelle mukaan kankaita säilyi 1800-luvulle asti. Ehkä nykypäivänä sellaista ei arvosteta paljoa, mutta ennen kehräämisen ja kutomisen teollistumista kankaat olivat arvokasta omaisuutta.

En osaa sanoa, miksi kehrääminen ja kutominen oli naisten työtä. Sille on annettu kaikenlaisia mahdollisia selityksiä. Joka tapauksessa kehrääminen ja kutominen varattiin naisille, ja (maattomien) miesten oli etsittävä toimeentuloa esimerkiksi rakentamisesta - ja silloin tällöin sotimisesta, mutta mahdollisuus sotilasuraan riippui voimakkaasti maasta ja ajasta.

Avioliitto ei esimerkiksi keskiajalla ollut rahvaan keskuudessa kovin yleistä, varmaan siitä syystä, ettei omaisuutta juuri ollut, ja järjestelmä vaikutti keskittyvän aika paljon siihen, kenen niskaan omaisuus, ja etenkin köyhempien näkökulmasta kenelle velat ja vastuut kasautuu ja periytyy, joten sen lakijärjestelmän tarve tuskin oli kovin suuri.
Iso ongelma pienviljelijälle on ollut myös se, ettei tilaa voi jakaa. Se ruokkii yhden laajennetun perheen ja voi vain päättää sen, kenen perhettä se ruokkii.

Pienviljelijän avioliitto - muodossa tai toisessa, siis "lyödään hynttyyt yhteen" - muistuttaa ehkä enemmän osakeyhtiötä kuin parisuhdetta siinä mielessä, että parin sekä lasten toimeentulo on kiinni siinä tilassa. Siitä on vaikea lähteä eikä sitä voi jakaa.

Eliitillä on sitten ollut oma "ongelmansa" omaisuuden jakamisen kanssa. Mitä isompi omaisuuserä, sen enemmän valtaa. Siksi eliitti oli todella haluton jakamaan kiinteää omaisuuttaan lastensa välillä, ennemmin joku peri maat ja arvonimet, ja sitä kautta pystyi säilyttämään "suvun" vallan.
 
Viimeksi muokattu:

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tämä on jäänyt kaivelemaan itseäni: oliko kyseessä rangaistus? Onko sinulla antaa tähän linkkiä? Jos on tuoreempaa perua, niin on voinut olla rangaistus, jos vanhempaa, niin mahdollisesti kyseessä on ollut tapa hankkia elanto.

Olen sellaisessa käsityksessä, että (1) tekstiilit - kehrääminen ja kankaan kudonta - olivat ennen teollistumista yksi kolmesta talouden isosta kivijalasta maatalouden ja rakentamisen ohella, (2) tekstiilitalous (raaka-aineen prosessointi, kehrääminen, kankaan kudonta) oli pitkälti naisten harteilla, (3) kehrääminen ja kudonta tarjosi naiselle mahdollisuuden taloudelliseen itsenäisyyteen; niukkaan, mutta itsenäisyyteen joka tapauksessa.

Kehrääminen ja kutominen työllisti naiset maaseutua myöten, koska jos ennen teollistumista haluttiin jotain asiaa isoja määriä, tuotanto "hajautettiin". Lainaus:

"As with pre-modern blacksmithing, it often made more sense, before the industrial revolution, if you needed to make a lot of something, to have a lot of small, local producers rather than one set of big centralized factories. This certainly was the case with textiles."

Kehrääminen puolestaan oli työvaihe, johon (ennen rukkia) upposi helposti 85% koko tekstiilituotannon tarvitsemasta työajasta, joten sen merkitystä ei voi aliarvioida. Lainaus:

"Consequently, spinning thread may have been the single most frequently performed work-task in the ancient world (the various farming tasks being more varied and more seasonal, while spinning was being done continuously all year round). We tend to think of the pre-modern world as a world of farmers (and it was) but we ought just as well to think of it as a world of spinnners."

"A lone woman could, if she spun in almost every spare minute of her day, on her own keep a small family clothed in minimum comfort (and we know they did that). Adding a second spinner – even if they were less efficient (like a young girl just learning the craft or an older woman who has lost some dexterity in her hands) could push the household further into the ‘comfort’ margin, and we have to imagine that most of that added textile production would be consumed by the family."

"...the line between women spinning for their own household and women spinning for the market often must have been merely a function of the financial situation of the family and the balance of clothing requirements to spinners in the household unit (much the same way agricultural surplus functioned)."

Suomessa tapa antaa morsiamelle mukaan kankaita säilyi 1800-luvulle asti. Ehkä nykypäivänä sellaista ei arvosteta paljoa, mutta ennen kehräämisen ja kutomisen teollistumista kankaat olivat arvokasta omaisuutta.

En osaa sanoa, miksi kehrääminen ja kutominen oli naisten työtä. Sille on annettu kaikenlaisia mahdollisia selityksiä. Joka tapauksessa kehrääminen ja kutominen varattiin naisille, ja miesten oli etsittävä toimeentuloa esimerkiksi rakentamisesta - ja silloin tällöin sotimisesta, mutta mahdollisuus sotilasuraan riippui voimakkaasti maasta ja ajasta.


Iso ongelma pienviljelijälle on ollut myös se, ettei tilaa voi jakaa. Se ruokkii yhden laajennetun perheen ja voi vain päättää sen, kenen perhettä se ruokkii.

Pienviljelijän avioliitto - muodossa tai toisessa, siis "lyödään hynttyyt yhteen" - muistuttaa ehkä enemmän osakeyhtiötä kuin parisuhdetta siinä mielessä, että parin sekä lasten toimeentulo on kiinni siinä tilassa. Siitä on vaikea lähteä eikä sitä voi jakaa.

Eliitillä on sitten ollut oma "ongelmansa" omaisuuden jakamisen kanssa. Mitä isompi omaisuuserä, sen enemmän valtaa. Siksi eliitti oli todella haluton jakamaan kiinteää omaisuuttaan lastensa välillä, ennemmin joku peri maat ja arvonimet, ja sitä kautta pystyi säilyttämään "suvun" vallan.
Viittasin noilla epätoivoisilla teoilla lasten surmaamiseen. Kehruuhuoneeksi nimitettiin naisten työvankilaa, jossa tehtiin käsitöitä. Naisvankien yleinen rikos tuohon aikaan oli vastasyntyneen lapsensa surmaaminen.

Omasta suvustanikin kuulin hiljattain tarinan, että eräs nainen olisi tuomittu vankeuteen vastaavasta asiasta. Silloin tosin on eletty jo 1900- luvun alkuvuosikymmeniä eli kehruuhuoneet ovat olleet jo kaukana takanapäin.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Tämä on myös minusta olennaista. Jos haluamme langettaa tuomioita entisaikojen kulttuureille, meidän tulisi tuomita heitä sen aikaisten kulttuuriarvojen ja preferenssien kautta, ei nykyisten arvojen kautta. Tarkastella toki voi, ja se on hyödyllistä nähdäksemme miten olemme kehittyneet ja mihin olemme matkalla, mutta tuomitseminen vaatii aina perehtymistä.
Kyllä minusta on ihan okei sanoa, että toisten ihmisten orjuuttaminen oli väärin, vaikka se olisikin ollut normaalia johonkin aikaan. Tai sitten kansanmurhat, ryöstäminen ja raiskaaminen sotaretkillä jne. vaikka ne olivat ihan normaalia toimintaa kaikkialla maailmassa tuhansien vuosien ajan. Tai eri etnisten ryhmien arvottaminen eri tavalla, kieltämällä tiettyjä ammatteja jne.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Se, mikä tuossa hiertää on kirjoittajan motiivit, kun yritetään pakottaa nykyajan standardeja entisaikojen kulttuureille. Kyllä siihen päälle voi liimata oikeutuksia ja vääryyksiä ja ties mitä, mutta ei sillä ole sen ajan todellisuuteen mitään kosketuspintaa. Minun nähdäkseni tällaisella päälleliimailulla on useimmiten tarkoitus pönkittää jotain nykyajan feministisiä narratiiveja. Minusta se osoittaa heikkoa näkemystä ja jotain toiveajattelua, että kyllä juuri minulla on valta tuomita entisaikojen kaikki ihmiset alimpaan helvettiin raiskaamisesta ja kaikesta ikävästä. No eipä onneksi ole.
Tämä on myös minusta olennaista. Jos haluamme langettaa tuomioita entisaikojen kulttuureille, meidän tulisi tuomita heitä sen aikaisten kulttuuriarvojen ja preferenssien kautta, ei nykyisten arvojen kautta. Tarkastella toki voi, ja se on hyödyllistä nähdäksemme miten olemme kehittyneet ja mihin olemme matkalla, mutta tuomitseminen vaatii aina perehtymistä. Elämme länsikulttuurissa parhaillaan harvinaisen pitkää rauhanaikaa, jolloin ensisijaiset tarpeet - esim elintaso ja turvallisuus ovat nousseet meille itsestäänselvyyksiksi, ja toissijaiset tarpeet - kuten vapaudet eri muodoissaan, ovat olleet päällimmäisinä arvoina mielessä. Mutta pohtiessamme esimerkiksi näitä entisaikojen tasa-arvokysymyksiä, olisi ensiarvoisen tärkeää miettiä mitä ihmiset tuolloin ovat itse halunneet ja arvostaneet - millaisten haasteiden ja tarpeiden äärellä he ovat eläneet.
"Tuomita entisaikojen kaikki ihmiset alimpaan helvettiin"
"Langettaa tuomioita"


Nämä ovat melkoisia sanamuotoja jonkun asian tutkimisesta ja tarkastelusta - ja ikäänkuin jonkun asian arvottaminen loukkaisi edesmenneiden kunniaa tai oikeuksia. Sen lisäksi että molemmat tuomiot ovat mahdottomia, paistaa näistä a) oletus, ettei toinen osapuoli ymmärrä kontekstia ja ko. ajan olosuhteita ja b) omat tunteet nykyaikaista tasa-arvokeskustelua kohtaan.

Historiahan on opiksi nimenomaan nykyaikaa varten, eli kun on lopulta ymmärretty jonkin asian olevan perseestä, on päästy sitten tähän parempaan tilanteeseen.

Liioittelua ja ylilyöntejä varmasti esiintyy. Siinäkään tapauksessa ei ole hedelmällistä vastata siihen liioittelulla.

Kyllä minusta on ihan okei sanoa, että toisten ihmisten orjuuttaminen oli väärin, vaikka se olisikin ollut normaalia johonkin aikaan. Tai sitten kansanmurhat, ryöstäminen ja raiskaaminen sotaretkillä jne. vaikka ne olivat ihan normaalia toimintaa kaikkialla maailmassa tuhansien vuosien ajan. Tai eri etnisten ryhmien arvottaminen eri tavalla, kieltämällä tiettyjä ammatteja jne.
Juuri tähän olin tulemassa jalat suustani.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös