Tästä taas olen eri mieltä. Kyllä, yhteisö luo ihmiselle käsityksiä, mutta niiden sanominen harhoiksi on minusta liian vahvasti sanottu. Osa käsityksistä nojaa realiteetteihin. Osa ei.
Kun tiedeyhteisö tuottamansa tiedon perusteella kertoo, että markkinatalous ei voi jatkaa nykymallilla, mutta poliitikot vähät välittävät tiedeyhteisön tuottamasta tiedosta vaan pyrkivät liki päinvastaiseen (on saatava tuottavuus nousuun, talous kasvuun ja ihmiset töihin) ilmaisemastaan ympäristöhuolesta huolimatta, kysymyksessä on ilmeinen harha.
Tiedeyhteisön tuottama tieto ja poliitikkojen tavoitteet ovat ristiriidassa keskenään. Myös kansa on saatu uskomaan poliitikkojen sanomaan. Jos ihmiset eivät eläisi harhassa vaan luottaisivat tieteen tuottamaan tietoon, meillä ei olisi nykyistä kulutusyhteiskuntaa, koska vain pieni osa ihmisistä tahtoo tuhota ympäristön ja heikentää lastensa elinmahdollisuuksia.
Sosiaalisesti syntynyt harha kuitenkin pakottaa meidät uskomaan vaihtoehdottomaan maailmaan. Enemmistön mielestä ympäristön tuhoaminen on väärin ja huono valinta, mutta ajattelunsa jäykkyyden vuoksi se ei kykene muutokseen.
Ihmiset voidaan jakaa muutosvastarintansa perusteella esimerkiksi näin.
-Muutosvastaiset konservatiivit, joilla on lujasti vakiintunut käsitys maailmasta ja sen perusteista. Nämä ihmiset elävät syvimmällä harhassa, eikä heihin voi juurikaan vaikuttaa tiedolla tai empatiaan vetoamalla. Heidän palikkansa eivät yksinkertaisesti järjesty uudella tavalla.
-Näennäisvapaat, joilla on vakiintunut käsitys tietyistä asioista, mutta jotka näkevät muutoksen mahdollisuuden joissain asioissa. Nämäkin ihmiset ovat harhaisia. Heidän palikoistaan liikkuu vain uloin pintakerros.
-Rajoittuneisuutensa ymmärtävät puolivapaat, jotka tiedostavat elävänsä harhassa ja olevansa todellisuutensa pakottamia, mutta jotka pystyvät samalla hyväksymään, että ihmislajin seuraavat 200 000 vuotta tulevat sisältämään merkittävästi nykyisestä poikkeavia käsityksiä ja todellisuuksia, vaikka ihmisen perimä ei tuossa ajassa juurikaan muutu.
Rajoittuneisuutensa hyväksyvät ymmärtävät, etteivät pysty näkemään tulevaisuuteen, mutta tiedostavat, että hyvin monenlaiset vaihtoehdot ovat mahdollisia. Näiden ihmisten palikoista liikkuu muutama kerros, mutta syvällä sisimmässään hekin ovat jäykkiä ja vaihtoehdottomia.
Harhan perusta on perimässämme. Ihmislajin sopeutuminen evoluutiossa ei ole perustunut tosiasialliseen totuuteen vaan sosiaaliseen totuuteen, joka on auttanut meitä luomaan toimintamalleja ja yhteistyötä, jotka ovat vieneet lajia eteenpäin. Suuri osa käytöksestämme kumpuaa uskonnollisista tunteista, vaikka nykymaailmassa yritämmekin nimetä uskonnollisuuden joksikin ihmisen ulkopuoliseksi.
Poliittinen taistelu, urheilun seuraaminen ja fanitus ja vastaavat ilmiöt ovat osa ihmislajin uskonnollisuutta. Kun suomalainen voittaa arvokisoissa ja aiheuttaa sosiaalisen hurmoksen, ei hurmoksessa sinänsä ole mitään järkeä. Miten järjellä voi selittää sen, että liikutumme, kun joku ajaa autolla nopeimmin ympyrää? Uskonnolliset tunteemme kuitenkin tekevät sinänsä merkityksettömästä teosta meille tärkeän ja merkityksellisen.
Sama uskonnollisen tunteen voima heijastuu poliittisista keskusteluista. Politiikassa on tärkeää nimetä omat ja vieraat ja luoda jako oikean ja väärän välille. Tosiasiassa jakolinjat ovat usein keinotekoisia, mutta ne on silti tehtävä, koska jaot palvelevat uskonnollisia tunteitamme.
Osalle ihmisistä on hyvin tärkeää nähdä vasemmisto tai oikeisto vastustettavana
pahana sen sijaan he keskittyisivät pohtimaan asioita tiedon ja syiden ja seurausten valossa. Järki ja tiedollisuus eivät ole ihmislajille ominaisia. Uskonnolliset tunteet ovat. Niissä piilee olemassa olomme harha.
Perussuomalaisistakin vain pieni osa tahtoo tuhota ympäristön. Monet heistä eivät kuitenkaan kykene ottamaan vastaan tiedeyhteisön tuottamaa tietoa, jonka mukaan meillä on ihan vimmattu kiire ajaa tuhoava kulutus alas. Sen sijaan he uskonnollisuutensa harhassa luottavat siihen, että myöhemminkin ehtii. Oikeistolaisuudelle on hyvin ominaista siirtää ratkaisuja, koska todellinen kyky muutokseen puuttuu silloinkin, kun se tiedon valossa on täysin välttämätöntä.