Tasa-arvo ja poliittinen korrektius

[Lystikäs]

Siksi miksi en pidä tällaisesta laaja-alaisesta niputtamisesta on se, että ylipäätään netin kärjistävä vaikutus on minusta ongelma. Kyllä, näkyvässä asemassa olevia naisia maalitetaan. Mutta isompi ongelma minusta on se, että kaikkia näkyvillä olevia ihmisiä maalitetaan. Naisiin kohdistuu taatusti erilaista sanankäyttöä kuin miehiin, mutta noin ratkaisujen kannalta minusta olisi hyvä erottaa se, että milloin sanankäyttö kohdistuu esimerkiksi odotuksiin, ja sitten se, milloin todellakin perusmotiivi on misogyninen: eli maalituksen kohde on maalituksen kohde siksi, että on nainen - ei siksi, että on esillä, vaan siksi, että on nainen.

Hyvä kirjoitus edellä kaiken kaikkiaan. Tätä vielä komppaisin siten, että jos haluaa laajentaa naisviha-käsitettä koskemaan myös kaikenlaisia muita negatiivisia naisten kokemia ennakkoasenteita ja stereotypioita (kuten tuossa yhdessä linkkaamassasi jutussa oli tehty), niin sama laajennus pitäisi tasapuolisuuden nimissä koskea myös miesviha-käsitettä. Miehisyys sisältää aivan saman määrän erilaisia ennakkoasenteita ja stereotypioita, jos vain löytyy tutkijaa, joka haluaa niitä analysoida - muutenkin kuin käyttäessään miesten negatiivisia stereotypioita vain esimerkkinä maskuliinisesta toksisuudesta. Jos siis kaikki naisiin kohdistuvat negaatiot väännetään naisviha-käsitteen alle (oli kyseessä viha tai pelkkä ennakkoasenne), mutta vastaavaa laajennusta ei tehdä miesviha-käsitteelle, niin totta kai naisvihaa löytyy enemmän kuin miesvihaa. Ja yleisesti ottaen ei tiedä kuinka hyväksi se on kenellekään, että luomme ilmapiiriä, jossa tuntuu esiintyvän paljon enemmän vihaa kuin sitä todellisuudessa on.

Mutta jos palataan vielä vihatunteen ytimeen sellaisena kuin se on, ja mietitään sukupuolta sen alkulähteenä, niin minun on kovin vaikea nähdä, että stereotypisesti sovinnaisemmaksi ja tasapainoisemmaksi mielletty naissukupuoli herättäisi ihmisissä sukupuolisidonnaista vihaa miessukupuolta enemmän.

 

[mjr]

Miehisyys sisältää aivan saman määrän erilaisia ennakkoasenteita ja stereotypioita, jos vain löytyy tutkijaa, joka haluaa niitä analysoida

Itse asiassa tässä suhteessa monet feminismin tulkinnat ovat olleet loistavia: vapautetaan miehet ja pojat tietystä tosi vahvoista stereotypioista ja ennakko-odotuksista, tietyistä pakkopaidoista. Lievennetään ja liudennetaan kategorioita ja vastakkaisuuksia. Vapautetaan myös miehet, ei vain naiset.

Noin muuten sanoisin, että tosiaan ei tarvitse mennä kuin tosi lyhyen matkaa menneisyyteen (ja nykyhetkessäkin suhteellisen lyhyitä matkoja toisille alueille ja toisiin kultturipiireihin), että naisia on kohdeltu brutaalisti omaisuutena ja heidän mahdollisuuksiaan vapaasti toteuttaa itseään niin ammatillisesti kuin vaikka seksuaalisesti on valtaisasti rajoitettu. Tälläinen syvä kulttuurinen rakenne ei katoa hetkessä.

Nyt jos asetut näkyvään asemaan somessa naisena lähes millä alalla tahansa niin tulet saamaan vastaasi käsittämättömän määrän sukupuolittunutta vihaa. Toki näkyvät miehetkin saavat vastaansa vihaa, mutta paljon vähemmän sukupuolittunutta. Tämä on täysi empiirinen itsestäänselvyys. Ja se liittyy kulttuurin ja yhteiskunnan syviin rakenteisiin - sekä historiallisesti ihan eilispäivänä tapahtuneeseen emansipaatioon.

Varmasti on paljon myös pinnallista misogynian löytämistä joka nurkan takaa ja sen käyttämistä jonkinlaisena ihmeellisenä tekosyynä ties mihin. Mutta ihmisen täytyy olla sokea, ja jos on vähänkin älykäs ja lukenut, niin tietoisesti sokea, ellei näe todella suurta määrää misogyniaa myös länsimaisessakin yhteiskunnassa.

 

[Euro71]

Oletkos muuten tullut koskaan vertailleeksi niitä normeja?

Jonkun verran, kyllä, mutten mitenkään järjestelmällisesti tai suunnitelmallisesti.

Tai joku Johnson tai Tuomioja huolellisen sekavine hiuksineen - onnistuisikohan naispoliitikolta vastaava, kampaus harottaisi miljoonaan suuntaan, vaatteet olisivat huonosti istuvia ja "homssuisia"?

Tuomiojan habitus on (mielestäni) vasemmistolaisen akateemisen älykön habitus. Sen "naisversiota" edustaa (tai on edustanut) ainakin mm. Li Andersson. Varmaan parempiakin esimerkkejä löytyisi, kun perehtyisi tarkemmin asiaan. Johnson on kyllä sitten omassa kategoriassaan hiuksineen(*), vaikka pukeutumistyyliltään kyllä ihan perinteinen politiikko. En ole seurannut kommentointia, mutta uskoisin, että Johnsonin hiuksista on tehty pilkkaa saman verran kuin esimerkiksi "oranssipää" Trumpista.

(*) Ihan pelkkien kuvien varassa sanoisin, että Johnsonilla on jonkinasteinen "kurittomien hiusten" syndrooma. Naisilla rentoja ja "homssuisia" hiustyylejä esiintyy todella paljon viihdetaiteilijoilla, mutta suomalaisille naispoliitiikoille ne eivät ole kovin voimallisesti rantautuneet.

Uncombable hair syndrome: Uncombable hair syndrome - Wikipedia

En nyt sano, että olen suurin fani tämän pinnallisen misogynian metsästyksen suhteen, mutta silti minusta on täysi itsestäänselvyys, että sitä esiintyy runsaasti.

Ei ole mitään epäselvyyttä, etteikö sitä esiintyisi.

On vain historiallinen silmänräpäys siitä, kun naisia vielä pidettiin käytännössä omaisuutena ja heidän elämänsä oli brutaalin kontrolloitua ja rajattua: ei sivilisaatio ja sen syvät rakenteet muutu hetkessä.

Tästä ehdittiin vääntää jo sivutolkulla aiemmin tässä ketjussa. Nyt tällä hetkellä en jaksa alkaa nostamaan aihetta ylös, mutta sanotaan vaikka naisten seksuaalisuuden kontrollointiin sen verran, että miesten seksuaalisuutta on kontrolloitu historiassa mm. oman käden oikeudella tehdyillä irtolaisten pakkokastraatiolla. Eli jos historiaan lähdetään, niin asiat pitää suhteuttaa kontekstiinsa. Mutta ei siitä nyt enempää, nyt juuri tällä hetkellä ei oikein ole intoa lähteä aihetta ruotimaan.

 

[Lystikäs]

En nyt sano, että olen suurin fani tämän pinnallisen misogynian metsästyksen suhteen, mutta silti minusta on täysi itsestäänselvyys, että sitä esiintyy runsaasti. Kuinka ei esiintyisi? On vain historiallinen silmänräpäys siitä, kun naisia vielä pidettiin käytännössä omaisuutena ja heidän elämänsä oli brutaalin kontrolloitua ja rajattua: ei sivilisaatio ja sen syvät rakenteet muutu hetkessä.

Tämä on nyt paljon isompi keskustelu kuin minkä jaksan nyt käydä, mutta todettakoon, että olen vahvasti eri mieltä käsityksestäsi naisen asemasta historiassa. Ensinnäkin - tarkastellaaksemme historiallisia asenteita, meidän on tarkasteltava niitä silloisen ajanhengen ja yhteiskuntaluokkien kautta. Ensinnäkin jos mietitään naisen arvoa historiassa, niin yhteiskunta on aina pitänyt naista arvokkaampana kuin miestä siitä yksinkertaisesta syystä, että naisen kautta yhteiskunta on voinut lisääntyä ja vahvistua. Tämän takia läpi historian, kun sivilisaatio on pyrkinyt pyyhkimään toisen sivilisaation maailmankartalta, naiset ja lapset ovat olleet ensisijainen suojelemisen kohde - ja vastaavasti mies on ollut uhrattavissa oleva voimavara. Väitän, että tänä päivänäkin yhteiskunnat - olivat kuinka tasa-arvoisia hyvänsä, sijoittaisivat miehet uhrattaviksi eturiviin sodan syttyessä, koska jälleenrakennus (synnytystalkoot) on pirun paljon tehokkaampaa naisten lukumäärän kautta. Ja tästä tullaan myös siihen, että tietty ”miehen paikka” tulee tuskin koskaan muuttumaan. Tämän sivilisaatioiden keskeisen vaiston huolehtia oman sivilisaation tulevaisuudesta ja vahvuudesta, juontaa ihan luontaisesti se sukupolvilta toisille periytynyt tarve holhota ja suojella naisia - vihollisilta ja toisinaan myös itseltään (varsinkin kristinuskon oppien mukaan). Ei siinä ole mitään sukupuolivihaa.

Ja jos pohditaan naisen elämää yhteiskunnassa, niin aatelisnaisen ja muiden naisten elämä on ollut niin erilaista keskenään, että pohdintaa pitäisi käydä myös yhteiskuntaluokan kautta. Koska suurin osa kansasta on ollut rahvasta, keskittyen lähinnä oman perhe- /kyläyksikkönsä selviämiseen, ei nämä ihmiset ole pystyneet käydä mitään sukupuolitanssia ”brutaalin kontrollin” tai holhoussuhteiden äärellä, vaan perheiden elämä on ollut päivästä toiseen selviytymistä. Varsinkin meidän historiassa naiset ovat olleet vahvassa roolissa pyörittämässä kyläyhteisöjä ja arkea, miesten ollessa pitkillä metsästysreissuilla, tukkiuitoilla, sodassa yms. Täten on mielestäni jopa loukkaavaa väittää, että naisten historiallinen panos sivilisaatioiden rakentamisessa ja ylläpitämisessä olisi ollut jotenkin alisteista miehen panokselle - vaikka tiedän toki, ettet tätä tarkoita. Ihmisellä on usein taipumus tuijottaa ylöspäin näyteikkunaan, ja historiassa se näyteikkuna on usein ollut aatelisten oppineiden näkökulma, joka koostuu tietenkin heidän omasta kuplastaan, unohtaen, että siellä on se iso rahvas populaatio, joka on samassa liemessä keskenään, ajatellen epätasa-arvoa yhteiskuntaluokkien, ei sukupuolien kesken.

Mutta tämä on tosiaan liian iso keskustelu käytäväksi, joten totean vain, että minulla on eri näkemys kuin sinulla siitä millaisessa arvossa historia on nähnyt naisen ja miehen ja siten myös asennoitunut heihin, ja erityisesti siitä, että toinen sukupuoli olisi jotenkin omistanut toisen - tai miten käsite omistaminen on muuttunut suhteessa vastuuseen vaikkapa kapitalismin myötä. Ja olen tosiaan itsekin lukenut sen verran, etten ole näitä johtopäätöksiä vetänyt lonkalta - kuten et varmaan sinäkään. Yleisesti ottaen historia on ollut erilaista paskaa suurimmalle osalle väestöä, jota sitten on voinut tulkita myöhemmin, joko nykypäivän ajanhenkeen ja asenteisiin suhteutettuna tai silloiseen ajanhenkeen suhteutettuna, tai sitten ihan jonkun muun näkökulman kautta. Mutta kuten @Euro71 tuossa edellä ehti todeta, näitä keskusteluja on käyty jo läpi tuolla edellä, enkä jaksa käydä niitä nyt tässä läpi.

 

[BigRedCat]

Oletkos muuten tullut koskaan vertailleeksi niitä normeja? Tai joku Johnson tai Tuomioja huolellisen sekavine hiuksineen - onnistuisikohan naispoliitikolta vastaava, kampaus harottaisi miljoonaan suuntaan, vaatteet olisivat huonosti istuvia ja "homssuisia"? En nyt sano, että olen suurin fani tämän pinnallisen misogynian metsästyksen suhteen, mutta silti minusta on täysi itsestäänselvyys, että sitä esiintyy runsaasti. Kuinka ei esiintyisi?

Olemme varmasti isosta kuvasta samaa mieltä, mutta kaikella kunnioituksella koen tässä harrastetun hieman kirsikoiden poimintaa kakusta. Ensinnäkin, mielestäni kertoo jotain että keksimäsi ääriesimerkit menestyneiden miespoliitikkojen epäsovinnaisesta habituksesta ovat... sekavat hiukset. Joista siis molempia on pilkattu hyvinkin kattavasti ja julkisesti.

Kenties tässä näkyy se, että mekin olemme eri ikäpolvea sillä toisaalta uskon sinun olevan monelta osin oikeassa nimenomaan kun puhutaan Tuomiojan ikäpolvesta. Kuitenkin, 2020-luvulla meillä on tuorekin esimerkki jossa nuori naispääministeri saa ylitsepursuavan positiivista globaalia huomiota pukeutumalla rennosti nahkatakkiin. Whataboutismin hengessä olisikin yhtä relevanttia kysyä, mitä luulet, onnistuisikohan esim. Sauli Niinistöltä vastaava samassa kontekstissa? Enpä usko. Salea osuvampi vertailukohta on Stubb, jota pilkattiin täysin siekailematta kun pukulinjalta lipsuttiin shortseihin asti.

Mielestäni @Euro71 osuu naulan kantaan sanoessaan, että näissä esimerkeissä on kyse normeista. On totta, että miehille ja naisille on kehittynyt historiallisesti erilaiset normit. Tästä seuraa ihan loogisesti, että naisten kohdalla nillitetään enemmän yksistä ja miesten kohdalla toisista joutavista asioista. Viimeistään Marin on kuitenkin osoittanut, että naisilla on huomattavaa liikkumatilaa ihan roolista riippumatta ilman että se heidän kannatustaan laskee. Hiusesimerkin vastapainoksi pukeutuminen on naisilla paljon vapaampaa kuin miehillä, joilla leikitään suunnilleen kravatin valinnan kokoisella hiekkalaatikolla (no, totuuden nimissä nykyään kravatin voi jättää jo poiskin). Tästä täysin joutavasta ja keinotekoisesta Wass-"kohusta" tuli väistämättä mieleen, että eikö todella esim. hihattomassa paidassa Ukrainan kriisiä kommentoiva Mika Aaltola, jonka ulkonäöstä Hesarikin koki tarpeelliseksi mainita ("pitkä ja komea mies"), herättäisi melkoisesti kommentointia? En usko, että kukaan voi rehellisesti kuvitella vastauksen olevan ei. Se, että kohua syntyy, ei siis kerro naisvihasta vaikka yksittäiset kommentit voivat sitä edustaakin. Kohua syntyy kaikenlaisesta normien rikkomisesta.

Palataan vielä esimerkkeihisi. Tuomiojan aikalainen Tarja Halonen sai myös ulkoisesta olemuksestaan melkoisesti rapaa niskaansa mutta se ei varsinaisesti hänen urakehitystään haitannut. Päinvastoin. Kuten Tuomiojalla ja Soinilla, kyseessä oli jonkinlainen tavaramerkki. Erkki oli "moppipää" ja Tarja osti vaatteet Anttilan alennusmyynneistä.

Pientä suhteellisuudentajua voisi myös herätellä kysymällä itseltään, miten nykyiset ja edelliset puolueiden puheenjohtajat ovat pukeutuneet. Onko miehille "sallittu" jotenkin vapaampi pukeutuminen, vai ovatko oikeastaan miehet lähes poikkeuksetta todella homogeenisesti ja konservatiivisesti pukeutuneita jopa suhteessa naisiin, jotka kykenevät tyylillään erottumaan varsin räikeästikin (esim. Andersson ja Marin)? Samaa voi miettiä pääministereistä. Stubb sopii molempiin kategorioihin esimerkiksi erottumisesta ja normien rikkomisesta mutta toisin kuin Marinin tapauksessa, hänelle se tuotti lähes yksinomaan negatiivista huomiota. Minun on hyvin vaikea nähdä tässä mitään naisia kahlitsevaa misogyniaa. Suomalaisten konservatiivisuutta sen sijaan kyllä.

On vain historiallinen silmänräpäys siitä, kun naisia vielä pidettiin käytännössä omaisuutena ja heidän elämänsä oli brutaalin kontrolloitua ja rajattua: ei sivilisaatio ja sen syvät rakenteet muutu hetkessä.

Tämähän on aivan totta. Pitää kuitenkin olla valmis tunnistamaan milloin ne rakenteet ovat edes paikallisesti aidosti muuttuneet. Loputtomiin ei voida toistella, että sortoa on nyt koska sitä oli joskus ennenkin. Globaalisti kuva on vielä paikoin hyvinkin synkeä, Suomessa ei mielestäni niinkään.

edit: Ääriesimerkkinä voi muuten kurkata mikä oli asiapitoisuus Petrus Pennasen arvioinnissa pienpuoluetentissä. Todella erikoinen pukeutuminen suhteessa normeihin söi aivan selvästi uskottavuutta ja se näkyi kommenteissa, joissa keskityttiin naureskelemaan sille että siivouskomerosta oli tarttunut moppi Pennasen vaatteisiin.

 

[Patarouva]

Tuli mieleen pukeutumisesta, että sen ei tarvitse olla varsinaisesti epäsopivaa, mutta jos se ei mairittele asun käyttäjää niin julkisuuden henkilö voi saada kyseenalaista huomiota.

Alli Paasikiven hihattomat asut jättivät roikkuvista käsivarsista suomen kieleen käsitteen ”allit”.

 

[EmeraldSapphire]

On myös olemassa sellainen asia kuin sisäistetty misogynia.

Omasta mielestä Wassilla oli upea asu.

Omien kokemusten perusteella naisten viha muita naisia kohtaan johtuu ennen kaikkea omasta epävarmuudesta ja yleensä myös huonosta itsetunnosta. Jos ei pysty arvostamaan itseään, silloin haluaa myös nähdä muut huonossa valossa ja mustamaalata muita pönkittääkseen omaa haurasta egoaan. Ihminen näkee muut silloin ikään kuin uhkina tai kilpailijoina. Toinen yleinen efekti on projisointi: jos näkee toisessa naisessa sellaisia piirteitä, jotka ärsyttävät itsessä, niitä piirteitä nostaa helpommin tikun nokkaan ja syyttää niistä muita.

Myönnän, että tässä on varmasti mukana opittuja huonoja käytösmalleja. Esimerkiksi jos joku toinen nainen käyttäytyy ylimielisesti tai erityisen aggressiivisesti minua kohtaan tai harrastaa narsistisen oloista manipulointia, helposti minulle tulee mieleen ainakin ajatuksen tasolla, että voi vittu mikä ämmä. Ainakin siinä mielessä minullakin esiintyy sisäistettyä misogyniaa. Esimerkiksi jos joku mies käyttäytyisi noin minua kohtaan, mieleeni tulevat haukkumasanat eivät olisi niin sukupuolisidonnaisia, vaan enemmän luokkaa, että toinen on "ääliö" tai "mulkku", mitkä eivät ole aivan yhtä sukupuolitettuja haukkumasanoja.

 

[Euro71]

Mä vielä ihan pikkuisen jatkan vaatteista ja vaatetuksen kommentoinnista.

Kun ihan primitiivisinkin heimo on vähän yksittäistä perhekuntaa laajempi, niin poikkeuksetta siellä muodostuu sääntöjä siitä, että mitä saa pitää yllä missäkin tapauksessa: ne voivat olla ihomaaleja, tatuointeja, ne voivat olla tietynlaisia kaulakoruja, sulkapäähineitä, joitain muita koristeita, hyvin monimuotoisesti. Lähes poikkeuksetta kaikkien alkuperäiskansojen keskuudessa on jokin merkki, joka kertoo heimon vanhimmasta, jonkinlaisen neuvoston puheenjohtasta, sekä usein myös jokin merkki shamaanille tai vastaavalle, heimon henkiselle johtajalle. Tärkeä huomattava asia on se, että yhteisö itse valvoo, ettei näitä merkkejä käytetä väärin (vrt. vaikka kulttuurinen omiminen, jossa muut alkavat säädellä sitä, mitä kukakin saa pukea päälleen, mitä pidetään loukkaavana, paheksuttavana yms).

Olen siis hiljalleen (noin vuodesta 95 alkaen) uponnut tarkkailemaan vaatteita ja niiden roolia. Ihan alun perin havahduin asiaan tajutessani, että teollisuudessa työpaikoille oli muodostunut "nörttiunivormu", kolmanneksi ryhmäksi valko- ja sinikaulustyöntekijöiden rinnalle, eräänlaiseksi "suunnittelutyön duunareiksi" - eivät johtoporrasta, mutteivät duunareitakaan.

Sittemmin aloin tarkkailla alakulttuureja - esimerkiksi punkkarit, rokkarit, hevarit, black metal -fanit, gootit, myös hipit, city-vihreät yms - ja miten alakulttuureille muodostuu oma "univormunsa" ja kuinka alakulttuurit sitä suojelevat. Jos haluaa aiheesta kevyen dramatisoidun "pläjäyksen", niin kannattaa katsoa elokuva "Lord of Chaos". Siinä Aarseth pilkkaa Vikernesiä feikiksi. Alakulttuureilla on siis usein oma pukeutumiskoodistonsa ja sitä myös suojellaan. Äärimmäisempänä esimerkkinä vaikka erilaisten liivijengien tapa suojella pukukoodiaan.

Jos misogynia määritellään todella laajasti eli misogyniaa on kaikenlainen naisten pukeutumisen kommentointi, niin tässä on kaksi esimerkkiä misogyniasta:

Nyt.fi | Koko some kuohuu, sillä Pressiklubin juontaja Sanna Ukkolalle ehdotettiin erikeeperiä päähän, tämä kanteli ehdottajan pomolle ja myrsky oli valmis – tästä on kyse

Ylen Pressiklubi-ohjelman juontaja Sanna Ukkola synnytti viime perjantaina sosiaalisessa mediassa myrskyn.

www.hs.fi

Miss Helsinki -kisan järjestäjät sulkapäähinekohusta: "Ei mitään tekemistä alkukantaisten asioiden kanssa"

Miss Helsinki -kisaajien kuvissa näkyviä sulkapäähineitä on pidetty alkuperäiskansoja riistävinä. Kisaa emännöivät Martina Aitolehti ja Rosanna Kulju korostavat, että kyseessä on fantasia-asu.

www.iltalehti.fi

Voidaan siis hyvin todeta, että misogyniaa on aivan joka paikassa, ihan kaikkialla ja ihan valtaisia määriä, Saamelaisnuoret ry:tä myöten.

Mutta koska minusta sellainen määritelmä on huono, niin minusta nuo kaksi tapausta ovat hyviä malliesimerkkejä siitä, kuinka pukeutumisesta närkästytään. Valitsin tarkoituksella pari vaatetuskohua, jotka liittyvät naisiin.

Me helposti ajattelemme, että on "oikeaa", sallittua, voimauttavaa ja avartavaa närkästymistä ja sitten "huonoa", alistavaa ja pahaa närkästymistä. Siis eli: Amerikan alkuperäiskansan jäsenen närkästyminen siitä, että vaikkapa heimon päällikön merkkejä käytetään väärin on "hyvää", luterilaisen papin närkästyminen papin asujen väärästä käytöstä on "pahaa".

Näin toki voi olla: mutta pääpointti on se, että vaatteiden "väärästä" käytöstä närkästytään ja että se on hyvin universaalia. Sinun ei siis edes tarvitse olla alkuperäiskansan jäsen närkästyäksesi sulkapäähineen, lapinpuvun tai noitarummun käytöstä. Koet sen aivan järkeväksi toiminnaksi, vaikka samalla närkästyisit vaikkapa politiikkojen ahtaasta vaatekoodista ja kerrot tavoittelevasi tilannetta, jossa ihmisellä saa olla päällä mitä vain eikä kenenkään pitäisi sellaisesta närkästyä.

- - -

Tuosta Ukkola-kohusta, enpä tosiaan muistanut, että hänellehän ehdotettiin seuraavaksi päähineeksi EriKeeperiä. Muistin, että tämä sai aikaan somekuohuntaa, mutta nyt kun googlailin, niin tuli yllätyksenä, että Suvi Auvisen mielestä asiassa ei ollut mitään pahaa, päin vastoin, se paha oli Ukkolassa, jonka vuoksi yksi opettaja melkein oli ehkä saamassa potkut:

Älä twiittaa Ukkolasta, saatat saada potkut - Suvi Auvinen

Ihmisillä on yhteiskunnassa erilaisia määriä valtaa. Suhteellisen paljon valtaa on esimerkiksi Ylen…

blogit.apu.fi

On todella mielenkiintoista nyt jälkikäteen lukea, kuinka yhtäkkiä: "Vastaavia äänestyksiä on Twitter täynnä. Hannulan twiitti on ehkä ilkeä, muttei läheskään niin pahantahtoinen kuin Ukkolan alkuperäinen tempaus sulkapäähineen ja blackfacen kanssa. Hannulan tällöin vajaan parintuhannen seuraajan yleisö on myös olematon Ukkolan yleisön rinnalla. Hannulan twiitin voi nähdä näpäytyksenä Ukkolalle, mutta vastaava nokittelu on Twitterin ytimessä."

 

[mjr]

Mutta tämä on tosiaan liian iso keskustelu käytäväksi, joten totean vain, että minulla on eri näkemys kuin sinulla siitä millaisessa arvossa historia on nähnyt naisen ja miehen ja siten myös asennoitunut heihin, ja erityisesti siitä, että toinen sukupuoli olisi jotenkin omistanut toisen

Jeps, onhan meillä tosiaan hieman eri käsitys...

Yhteiskunta todellakin arvosti ja suojeli naisia 1800-luvulle asti peräti siinä määrin, että heidät oli täysin suljettu pois poliittisesta vallankäytöstä, yliopistoista, kaikista merkittävistä työelämän ja yhteiskunnan asemista. He eivät olleet täysvaltaisia oikeushenkilöitä. He olivat aviomiehensä määräys- ja kuritusvallan alaisia. Aviomiehellä oli myös täydet "aviolliset oikeudet" vaimon kehoon, ehkäisyä ei juuri ollut käytössä, avioero oli käytännössä mahdoton. Synnytyksiä saattoi tulla ihan lestadiolaisella tahdilla, lapsivuodekuolleisuus oli järkyttävällä tasolla, monet naiset kärsivät erilaisista puutostiloista ja heidän keskimääräinen elinikänsä oli selkeästi matalampi. Heitä pidettiin "heikompana" astiana, joka ei kyennyt itsenäiseen elämään.

Raiskauksen laillinen konteksti liittyi siihen, että aviomiehen tai isän omaisuutta oli loukattu ja pilattu, ei siis siihen varsinaiseen uhriin, jonka maine tahriutui automaattisesti. Alempien yhteiskuntaluokkien nuoret naiset eri palvelustöissä olivat avointa riistaa työnantajilleen ja asiakkailleen. Avioton lapsi saattoi täysin tuhota naisen aseman, lapsen selviytyi paljon helpommalla, jos sai mitään sanktioita. Naiset nähtiin Raamatun perusteella heikompana sukupuolena, jonka jäsenten tuli nöyrästi totella aviomiestään tai isäänsä - aviomies on vaimolle kuin Jeesus on seurakunnalle. Toki myös Roomassa perheenisän valta oli ehdoton ja antiikin Kreikan kautta välittyi myöskin erittäin negatiivisia käsityksiä naisista. Naisia ei yksinkertaisesti nähty tasavertaisena sukupuolena tai minkään lajin kansalaisina.

Enpä kyllä tiedä miksi ihmeessä edes kirjoitan tästä asiasta. Ikään kuin nämä seikat olisivat rationaalisesti kiistettävissä.

 

[Euro71]

Jeps, onhan meillä tosiaan hieman eri käsitys... Yhteiskunta todellakin arvosti ja suojeli naisia 1800-luvulle asti peräti siinä määrin, että heidät oli täysin suljettu pois poliittisesta vallankäytöstä...

Suomessa? Kyllä, koska Suomi oli yksinvaltaisen Venäjän autonominen osa ja sitä aiemmin sääty-yhteiskunta. Naisten lisäksi monet muutkin ryhmät oli suljettu poliittisen vallankäytön ulkopuolelle, ja säätyjen välillä oli isojakin valtaeroja. Ennen yleistä äänioikeutta 1906 vain luokkaa 10% koko kansasta oli äänioikeus.

Se mitä tällä kommentilla tarkoitan, on se, että mielestäni "cherry-pickaat" yksittäisiä asioita, joista ei oikein voi tietää, mitä aikaa tai mitä valtiota tarkoitat - tai mitä yhteiskuntaluokkaa. Jotta niistä edes voisi järjellisesti keskustella, niin pitäisi olla spesifimpi, esimerkiksi siis naisten asema Suomessa autonomian ajalla.

Mutta kuten sanottu, siitä ei ole vielä tarpeeksi aikaa kun tästä aiheesta viimeksi väännettiin, joten vielä ei jaksa aloittaa uudestaan. Joku toinen kerta, joskus myöhemmin.

 

[mjr]

Suomessa?

Länsimaissa.

 

[mjr]

Se mitä tällä kommentilla tarkoitan, on se, että mielestäni "cherry-pickaat" yksittäisiä asioita, joista ei oikein voi tietää, mitä aikaa tai mitä valtiota tarkoitat - tai mitä yhteiskuntaluokkaa. Jotta niistä edes voisi järjellisesti keskustella, niin pitäisi olla spesifimpi, esimerkiksi siis naisten asema Suomessa autonomian ajalla.

Siis esiteollinen, agraarinen yhteiskunta? Länsimaissa siihen vaikuttivat syvästi kristinuskon käsitykset, mutta myös roomalainen laki ja kreikkalainen kulttuuriperintö. Muualla maailmassa vallitsivat sitten muut uskonnot ja perinteet, mutta kokonaiskuva oli about tuo muuallakin. Toki juuri tuon 1800-luvun aikana oli menossa merkittäviä muutoksia teollistumisen ja liberalisoitumisen myötä, mutta hyvin pitkälle emansipaatio koski ensiksi lähinnä miehiä ja vain vähäisesti naisia.

 

[Euro71]

Länsimaissa siihen vaikuttivat syvästi kristinuskon käsitykset, mutta myös roomalainen laki ja kreikkalainen kulttuuriperintö. Muualla maailmassa vallitsivat sitten muut uskonnot ja perinteet, mutta kokonaiskuva oli about tuo muuallakin.

Kyllä.

Toki juuri tuon 1800-luvun aikana oli menossa merkittäviä muutoksia teollistumisen ja liberalisoitumisen myötä, mutta hyvin pitkälle emansipaatio koski ensiksi lähinnä miehiä ja vain vähäisesti naisia.

Kyllä, ja ihan ensiksi lähinnä varakkaita ja vaikutusvaltaisia miehiä. Mutta kuten sanoin, niin en oikeasti nyt jaksa alkaa tähän keskusteluun, koska se on iso keskustelu. Kuten edellisellä kerralla, niin meiltä menee ensin helposti 5-10 sivua ennen kuin saadaan pelitermein edes kortit pakasta pöydälle.

 

[Mojo]

Kaikki naispäättäjiin kohdistuva arvostelu ei ole naisvihaa, vaikka jotkut tuntuvat niin kokevankin. Katsotaan mieluummin niitä tekoja ja arvioidaan niiden mukaan.

Setämiehet sitä ja tätä, mutta molemmilla ääripäillä on varmasti parannettavaa.

Pääkirjoitus: Sanna Marinia on turha suojella huutamalla "misogyniaa"

Näkyvissä yhteiskunnallisissa tehtävissä työskentelevien kohtaama kritiikki on usein rajua ja välillä epäreiluakin, mutta aina se ei johdu sukupuolesta, kirjoittaa vastaava päätoimittaja Perttu Kauppinen.

www.iltalehti.fi

 

[mjr]

Kyllä, ja ihan ensiksi lähinnä varakkaita ja vaikutusvaltaisia miehiä. Mutta kuten sanoin, niin en oikeasti nyt jaksa alkaa tähän keskusteluun, koska se on iso keskustelu. Kuten edellisellä kerralla, niin meiltä menee ensin helposti 5-10 sivua ennen kuin saadaan pelitermein edes kortit pakasta pöydälle.

Näinpä. Mutta sen vielä lisäisin, että tuossa luettelin ne puitteet kaikelle muulle, sen perustan. Eihän se sitä tarkoita, että elämä olisi ollut yksinomaan synkkää naisille ja että kaikki asiat olisivat olleet huonosti. Oli paljon hyviä avioliittoja, oli jotain mahdollisuuksia vaikka tulla taiteilijaksi, olla itsenäisesti varakas ja poliittisesti vaikutusvaltainen (lähinnä toki miesten kautta, vaimona, äitinä tai rakastajatterena). Juuri mitkään inhimilliset olosuhteet eivät ole täydellisen synkkiä.

Mutta lähtökohta sukupuolten asemalle oli empiirisesti se minkä kuvasin. Ja toki valtaosa miehistä eli sääty-yhteiskunnassa kurjissa olosuhteissa. Mutta he olivat kuitenkin perheidensä päitä, jolla oli täysi määräys- ja kurittamisvalta, aviolliset oikeudet vaimonsa kehoon sekä tietous siitä, että he kuuluivat siihen parempaan sukupuoleen, eivätkä olleet heikompia astioita, joiden toimesta koko ihmiskunta oli syöksetty pois paratiisista.

 

[Euro71]

Mutta sen vielä lisäisin, että tuossa luettelin ne puitteet kaikelle muulle, sen perustan.

Juuri tästä me sivutolkulla keskusteltiin, että mikä se perusta on. On ihan selvä, että tasa-arvoa siinä muodossa kuin nyky-Suomessa ei valtaosassa yhteiskuntia voinut millään olla. Yhteiskunnat olivat pääosin sotilasdiktatuureja. Valtaerot yhteiskuntaluokkien välillä olivat isot - toki ajasta ja paikasta riippuen - ja yhteiskuntaluokka oli periytyvä.

Ajalla, jolloin ei ollut nyky-Suomen kasvotonta koneistoa huolehtimassa terveydestäsi ja fyysisestä koskemattomuudestasi, oma turvallisuutesi oli pitkälti kiinni siitä, ketä sinun puolellasi oli. Miesten fysiologisia ominaisuuksia arvostettiin tästä syystä eri tavalla kuin nyky-Suomessa.

Valtaosa historian väestöstä, 90% tai yli, oli omavaraisia pienviljelijöitä ja heillä elämän ensisijainen huoli oli ravinto ja sen riittävyys. Se oli valtaosalle väestöstä se suurin sota ja tärkein taistelu, ja sitä vastustavalla rintamalla naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia.

 

[mjr]

ja sitä vastustavalla rintamalla naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia.

No, toisella oli oikeus raiskata toinen, määrätä hänen elämästään, kurittaa tätä ruumiillisesti. Syntyvyydensäännöstelyä ei käytännössä ollut niin toinen saattoi joutua vuosittain todelliseen hengenvaaraan - sekä toki jatkuvat raskaudet, huono ravinto jne. heikensivät muutenkin terveyttä. Heille myös kirkossa kerrottiin sunnuntaisin, että mies on naisen pää niin kuin Kristus on seurakunnan pää. Mutta, toki tämän lisäksi, ihan tasa-arvoista.

edit: Eikä tosiaan kannata keskustella enempää - ellet näe näitä sangen olennaisia rakenteita niin sitten et näe.

edit2: Ja tosiaan outoa kun tähän sukupuolisen tasa-arvon onnelaan alkoi levitä teollistuminen ja liberalismi niin se ei alkuun koskenut naisia, miksi? Täydellinen sulkeminen ulos pois yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, ei pääsyä korkeimpaan koulutukseen, ei lääkäreiksi, ei lakimiehiksi, ei professoreiksi, ei äänioikeutta, ei täyttä omistusoikeutta, ei täyttä oikeuskelpoisuutta, ei avioeroa, ei syntyvyydensäännöstelyn hyväksymistä, ei raiskausta avioliitossa. Etc. etc. ad infinitum et nauseam. Miksi ihmeessä kun taustana oli tämä toki köyhä mutta sentään edes sukupuolisesti jotenkin olennaisesti tai pohjimmiltaan "tasa-arvoinen" agraariyhteiskunta?? Ei hyvää päivää että tämä setti on järjetöntä ja ihmeellistä anti-liberaalia parhain päin selittelyä. Ottaa kituumihin!

 

[finnjewel]

Siis esiteollinen, agraarinen yhteiskunta? Länsimaissa siihen vaikuttivat syvästi kristinuskon käsitykset, mutta myös roomalainen laki ja kreikkalainen kulttuuriperintö. Muualla maailmassa vallitsivat sitten muut uskonnot ja perinteet, mutta kokonaiskuva oli about tuo muuallakin. Toki juuri tuon 1800-luvun aikana oli menossa merkittäviä muutoksia teollistumisen ja liberalisoitumisen myötä, mutta hyvin pitkälle emansipaatio koski ensiksi lähinnä miehiä ja vain vähäisesti naisia.

Jotenkin tuntuu siltä, että uskonnoilla ja perinteillä on yhä erinomaisen suuri vaikutusvalta suuressa osassa maailmaa. Huolimatta tekniikan ja kaupankäynnin kehityksestä.

 

[Walrus21]

Kaikki naispäättäjiin kohdistuva arvostelu ei ole naisvihaa, vaikka jotkut tuntuvat niin kokevankin. Katsotaan mieluummin niitä tekoja ja arvioidaan niiden mukaan.

Setämiehet sitä ja tätä, mutta molemmilla ääripäillä on varmasti parannettavaa.

Pääkirjoitus: Sanna Marinia on turha suojella huutamalla "misogyniaa"

Näkyvissä yhteiskunnallisissa tehtävissä työskentelevien kohtaama kritiikki on usein rajua ja välillä epäreiluakin, mutta aina se ei johdu sukupuolesta, kirjoittaa vastaava päätoimittaja Perttu Kauppinen.

www.iltalehti.fi

Olisi mielenkiintoista tietää, missä on esitetty väite, että kaikki naisiin kohdistuva kritiikki on naisvihaa.

Karppinen ylipäätänsä tuntuu kamppailevan itse kyhäämäänsä olkiukkoa vastaan (boldasin oleelliset):

"Suomalaisten ja erityisesti suomalaisten tv-katsojien vaatemaku ja käsitys soveliaasta pukeutumisesta on varsin konservatiivinen, mutta konservatiivisuudella ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa."

"Tasa-arvoa ei kuitenkaan lainkaan edistä se, että häirintäviestien ohella kaikki yhteiskunnallisiin toimijoihin kohdistuva arvostelu leimataan misogyniaksi."

"Näkyvissä yhteiskunnallisissa tehtävissä työskentelevien kohtaama arvostelu voi olla rajua ja ilkeää. Se voi olla typerää ja tarpeetontakin, mutta silti aina se ei johdu sukupuolesta."

Tällaista tämä keskustelu on järjestään, kun puhutaan näistä identiteettiä kovasti haastavista teemoista, kuten rasismi, tasa-arvo tai sukupuoli. Sen sijaan, että pohdittaisiin analyyttisesti jotakin ilmiötä, keskitytään siihen, että omaa viiteryhmää ei saa missään nimessä loukata.

Lopussa oli vielä ihan huvittava kohta: "Esimerkiksi ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) on yleensä aina noussut yhdeksi tutkimusten vihapuhutuimmaksi poliitikoksi."

Eli sukupuoleen liittyvää vihapuhetta ei voida todistaa olevan, koska vihreä julkihomo saa myös osakseen vihapuhetta. No niin kai se sitten on.

 

[mjr]

Omalla kohdallani liberalismi tässä on se olennainen tekijä - naisella tulisi olla täysi vapaus valita myös se perinteinen rooli, olla vaikka joku miestään tukeva arvostettu ja "naisellinen" kotiäiti. Kunhan se valinta on aidosti vapaa - sama on vaikkapa islamin huntujen ja päähineiden kanssa, minun puolestani ihan ok (vaikka toki en ollenkaan fani), kunhan kysymyksessä on reaalisesti vapaa valinta eikä käytännössä jotenkin pinnallisesti rationalisoitu yhteisön painostus.

Yksilön vapauden tulee olla se perusta. Ja ihan samoin tulee miesten olla vapaita valitsemaan se perinteinen "perheenpään" rooli, jos sen vapaasti tekee eikä myöskään mitenkään pakota puolisoaan tähän. Tai vaikka olla "feminiininen" tai vaikka miten kinkysti tahansa alistuvaa roolia haluava mies. Ihan sama, kunhan vain vallitsee yksilöllinen vapaus valita - ja myös vapaus muuttaa mielensä.

 

[Byvajet]

Omalla kohdallani liberalismi tässä on se olennainen tekijä - naisilla tulisi olla täysi vapaus valita myös se perinteinen rooli, olla vaikka joku miestään tukeva arvostettu ja "naisellinen" kotiäiti. Kunhan se valinta on aidosti yksilöllisesti vapaa

Ihminen on sosiaalisesti äärimmäisen ohjautuva. Se tarkoittaa, että hän elää aina yhteisönsä luoman harhan tai harhojen ehdoilla. Esimerkki nykyajan harhasta on kyvyttömyys nähdä vaihtoehtoa markkinataloudelle, vaikka on epätodennäköistä, että tulemme vimmaisesti kilpailemaan toisiamme vastaan vuosituhansia ja samalla tuhoamaan ympäristömme.

En missään tapauksessa kannata naisen roolin tietoista rajaamista, mutta toisaalta minusta on naiivia olettaa, että se, mikä meille esitetään liberalismina, olisi oikeasti liberalismia.

Minulla oli nuoruudessani korkeasti koulutettu avovaimo, joka haaveili kotiäitiydestä ja koki painetta siitä, että hänen pitäisi hyödyntää koulutuksensa. Eromme jälkeen hän uskalsi toteuttaa haaveensa, teki monta lasta ja ryhtyi perhepäivähoitajaksi.

Kovan taistelun valinta hänen kertomansa mukaan kuitenkin vaati. Korkeastikin koulutettu nainen on yhteisönsä vanki, ei vapaa. En tiedä, miten todellisesti edes feministit kannustavat korkeasti koulutettua naista kotiäitiyteen. Yhteiskunta nyt ei ainakaan. Sikäli valinnanvapaus on harhaa.

 

[mjr]

Ihminen on sosiaalisesti äärimmäisen ohjautuva. Se tarkoittaa, että hän elää aina yhteisönsä luoman harhan tai harhojen ehdoilla.

Toki, mutta on kyllä hieman eroa siinä, oletko nainen Saudi-Arabiassa tai Afganistanissa vai Suomessa tai Ruotsissa, ja haluat vapautta valita. Mitä liberaalimpi yhteiskunta sitä helpompi on elää yksilöllisesti eikä ennalta sanellussa roolissa. Oma toivoni on että tiede ja teknologia lopulta johdattavat meidät sangen ideaaliseen yhteiskuntaan, jossa emme enää jaa niukkuutta ja primitiivisyyttä. Nyt jopa täällä Pohjolassa olemme kaukana tälläisestä ja elämme paljoltikin atavistisissa olosuhteissa, mutta luojan kiitos paljon vähemmän atavistisissa kuin vaikka Somaliassa.

 

[Euro71]

edit: Eikä tosiaan kannata keskustella enempää - ellet näe näitä sangen olennaisia rakenteita niin sitten et näe.

Toki näen, minusta ne pitää vain asettaa kontekstiinsa.

edit2: Ja tosiaan outoa kun tähän sukupuolisen tasa-arvon onnelaan alkoi levitä teollistuminen ja liberalismi niin se ei alkuun koskenut naisia, miksi?

Tämä on mielenkiintoinen kysymys! Yhdeksi osatekijäksi näen sen, että porvaristo nousi kilpailemaan aatelin kanssa. Aateli puolestaan oli sotilasaatelia, ts. armeijan ylintä johtoa. Valtaa kasvattaessaan porvaristo matki näiltä mieskeskeisen mallin, ja tämä sitten jatkui myös teollistumisen aikakaudella. En ole kyllä asiaan niin paljoa ja riittävän laajalti perehtynyt, että osaisin sanoa mitään kovin konkreettista. Vaurastuessaan porvaristo kuitenkin matki aatelistoa kaikin tavoin, ja varmaan alun perin ajateltiin, että porvarirouvan tulisi olla kuten aatelisnainen tjsp.

Miksi ihmeessä kun taustana oli tämä toki köyhä mutta sentään edes sukupuolisesti jotenkin olennaisesti tai pohjimmiltaan "tasa-arvoinen" agraariyhteiskunta??

Epäilen suuresti, että vaurastuva porvaristo olisi halunnut ottaa mallia maaseudun köyhälistöstä. Ei siitä kukaan muukaan ole halunnut ottaa mallia, esimerkiksi kaupungistumisen yhteydessä arkkitehtuuri lainattiin ylemmältä keskiluokalta, ei maaseudun torpasta.

Jotenkin tuntuu siltä, että uskonnoilla ja perinteillä on yhä erinomaisen suuri vaikutusvalta suuressa osassa maailmaa. Huolimatta tekniikan ja kaupankäynnin kehityksestä.

Aivan varmasti. Uskonto vs ateismi -keskusteluissa olen sanonut, että aatteellisuus on yksi ihmisen primitiivivaistoista. Perinteiset uskonnot ovat perinteisiä siksi, kun ne ovat osoittautuneet tehokkaiksi käyttämään näitä vaistoja. Ne syrjäytyvät, kun tulee uusi tehokas uskonto, elleivät itse muutu sellaisiksi.

Omalla kohdallani liberalismi tässä on se olennainen tekijä

Minä kannatan yksilönvapautta, mutta ymmärrän, että ihmiselle yksilönvapaus tulee aina olemaan veteen piirretty viiva sen takia, että ihminen on laumaeläin. Meidän valintoihimme tulee aina vaikuttamaan se, mitä ympärillä olevat ihmiset meille sanovat.

Oma ajatusmaailmani on sen kaltainen, että ihmisen oma halu ei välttämättä korreloi sen kanssa, mikä olisi ihmisen omalle hyvinvoinnille ja tyytyväisyydelle hyväksi. Oma halu joka tapauksessa muodostuu ympäröivien ihmisten vaikutuksesta, sen lisäksi se on ohjailtavissa, ja vielä kaiken kukkuraksi ihminen voi haluta asioita, jotka eivät ole hänelle hyväksi.

Ihminen on sosiaalisesti äärimmäisen ohjautuva.

Tästä olen samaa mieltä.

Se tarkoittaa, että hän elää aina yhteisönsä luoman harhan tai harhojen ehdoilla.

Tästä taas olen eri mieltä. Kyllä, yhteisö luo ihmiselle käsityksiä, mutta niiden sanominen harhoiksi on minusta liian vahvasti sanottu. Osa käsityksistä nojaa realiteetteihin. Osa ei.

 

[Mälkiä]

No, toisella oli oikeus raiskata toinen, määrätä hänen elämästään, kurittaa tätä ruumiillisesti. Syntyvyydensäännöstelyä ei käytännössä ollut niin toinen saattoi joutua vuosittain todelliseen hengenvaaraan - sekä toki jatkuvat raskaudet, huono ravinto jne. heikensivät muutenkin terveyttä. Heille myös kirkossa kerrottiin sunnuntaisin, että mies on naisen pää niin kuin Kristus on seurakunnan pää. Mutta, toki tämän lisäksi, ihan tasa-arvoista.

edit: Eikä tosiaan kannata keskustella enempää - ellet näe näitä sangen olennaisia rakenteita niin sitten et näe.

edit2: Ja tosiaan outoa kun tähän sukupuolisen tasa-arvon onnelaan alkoi levitä teollistuminen ja liberalismi niin se ei alkuun koskenut naisia, miksi? Täydellinen sulkeminen ulos pois yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, ei pääsyä korkeimpaan koulutukseen, ei lääkäreiksi, ei lakimiehiksi, ei professoreiksi, ei äänioikeutta, ei täyttä omistusoikeutta, ei täyttä oikeuskelpoisuutta, ei avioeroa, ei syntyvyydensäännöstelyn hyväksymistä, ei raiskausta avioliitossa. Etc. etc. ad infinitum et nauseam. Miksi ihmeessä kun taustana oli tämä toki köyhä mutta sentään edes sukupuolisesti jotenkin olennaisesti tai pohjimmiltaan "tasa-arvoinen" agraariyhteiskunta?? Ei hyvää päivää että tämä setti on järjetöntä ja ihmeellistä anti-liberaalia parhain päin selittelyä. Ottaa kituumihin!

Kyllä minä näen tuossa sen, että nämä toistelemasi raiskausoikeudet ja sen sellaiset istuvat huonosti historialliseen kontekstiin, vaikka teknisesti ottaen ovatkin usein totta.

Ihminen on kuitenkin sosiaalinen eläin, ja kauheilla teoilla ja käytöksellä on ollut sosiaaliset seuraamuksensa myös ennen liberaalidemokratiaa. Joo, entisaikojen lain edessä voi sanoa, että avioliitossa oli raiskausoikeus, mutta on minusta myös ilmiselvää, että melkein miten vanhojen tahansa tekstien perusteella naista on myös kunnioitettu ja seksuaalinen valta on myös ollut todellinen asia. Puhumattakaan nyt siitä, että miehen oikeus raiskata ei luultavasti ole ollut hirveän relevanttia, kun entisaikoina melkein jokainen olemassaolon hetki melkein jokaiselle ihmiselle on liittynyt jotenkin taisteluun ennenaikaista kuolemaa vastaan.

Kaikista asioista päättäminenkin on vähän sellainen juttu, että nykyajassa se kuulostaa kamalalta, mutta miten relevanttia tai epätasa-arvoista se lopulta oli joskus ennen? Lista naisen puolesta päätettävistä asioista oli luultavasti melkoisen lyhyt, ja toisaalta vaikkapa 1300-luvun Suomen kontekstissa, mitä hyötyä se olisi tuottanut kellekään päivittäisessä eloonjäämiskamppailussa, että mies olisi mikromangeroimassa kaikkea vaimonsa tekemistä ja vetämässä turpaan ja raiskaamassa joka käänteessä? Jälleen olet teknisesti varmaan ihan oikeassa oikeudelliselta kannalta, mutta onko se tuossa kontekstissa relevanttia?

Et myöskään mainitse sitä, että oikeuksien epätasa-arvon kanssa käsi kädessä kulkee se, että miehellä oli myös vastuu kaikesta. Ihan samalla tavalla kuin monille naisille on ollut kidutusta syntyä yhteiskuntaan, jossa tällä ei ole oikeutta päättää tai ottaa vastuuta joistain asioista, on myös monille miehille ollut kauheaa joutua asemaan, jossa joutuu päättämään kaikesta ja ottamaan vastuun kaikesta.

 

[Byvajet]

Tästä taas olen eri mieltä. Kyllä, yhteisö luo ihmiselle käsityksiä, mutta niiden sanominen harhoiksi on minusta liian vahvasti sanottu. Osa käsityksistä nojaa realiteetteihin. Osa ei.

Kun tiedeyhteisö tuottamansa tiedon perusteella kertoo, että markkinatalous ei voi jatkaa nykymallilla, mutta poliitikot vähät välittävät tiedeyhteisön tuottamasta tiedosta vaan pyrkivät liki päinvastaiseen (on saatava tuottavuus nousuun, talous kasvuun ja ihmiset töihin) ilmaisemastaan ympäristöhuolesta huolimatta, kysymyksessä on ilmeinen harha.

Tiedeyhteisön tuottama tieto ja poliitikkojen tavoitteet ovat ristiriidassa keskenään. Myös kansa on saatu uskomaan poliitikkojen sanomaan. Jos ihmiset eivät eläisi harhassa vaan luottaisivat tieteen tuottamaan tietoon, meillä ei olisi nykyistä kulutusyhteiskuntaa, koska vain pieni osa ihmisistä tahtoo tuhota ympäristön ja heikentää lastensa elinmahdollisuuksia.

Sosiaalisesti syntynyt harha kuitenkin pakottaa meidät uskomaan vaihtoehdottomaan maailmaan. Enemmistön mielestä ympäristön tuhoaminen on väärin ja huono valinta, mutta ajattelunsa jäykkyyden vuoksi se ei kykene muutokseen.

Ihmiset voidaan jakaa muutosvastarintansa perusteella esimerkiksi näin.

-Muutosvastaiset konservatiivit, joilla on lujasti vakiintunut käsitys maailmasta ja sen perusteista. Nämä ihmiset elävät syvimmällä harhassa, eikä heihin voi juurikaan vaikuttaa tiedolla tai empatiaan vetoamalla. Heidän palikkansa eivät yksinkertaisesti järjesty uudella tavalla.

-Näennäisvapaat, joilla on vakiintunut käsitys tietyistä asioista, mutta jotka näkevät muutoksen mahdollisuuden joissain asioissa. Nämäkin ihmiset ovat harhaisia. Heidän palikoistaan liikkuu vain uloin pintakerros.

-Rajoittuneisuutensa ymmärtävät puolivapaat, jotka tiedostavat elävänsä harhassa ja olevansa todellisuutensa pakottamia, mutta jotka pystyvät samalla hyväksymään, että ihmislajin seuraavat 200 000 vuotta tulevat sisältämään merkittävästi nykyisestä poikkeavia käsityksiä ja todellisuuksia, vaikka ihmisen perimä ei tuossa ajassa juurikaan muutu.

Rajoittuneisuutensa hyväksyvät ymmärtävät, etteivät pysty näkemään tulevaisuuteen, mutta tiedostavat, että hyvin monenlaiset vaihtoehdot ovat mahdollisia. Näiden ihmisten palikoista liikkuu muutama kerros, mutta syvällä sisimmässään hekin ovat jäykkiä ja vaihtoehdottomia.

Harhan perusta on perimässämme. Ihmislajin sopeutuminen evoluutiossa ei ole perustunut tosiasialliseen totuuteen vaan sosiaaliseen totuuteen, joka on auttanut meitä luomaan toimintamalleja ja yhteistyötä, jotka ovat vieneet lajia eteenpäin. Suuri osa käytöksestämme kumpuaa uskonnollisista tunteista, vaikka nykymaailmassa yritämmekin nimetä uskonnollisuuden joksikin ihmisen ulkopuoliseksi.

Poliittinen taistelu, urheilun seuraaminen ja fanitus ja vastaavat ilmiöt ovat osa ihmislajin uskonnollisuutta. Kun suomalainen voittaa arvokisoissa ja aiheuttaa sosiaalisen hurmoksen, ei hurmoksessa sinänsä ole mitään järkeä. Miten järjellä voi selittää sen, että liikutumme, kun joku ajaa autolla nopeimmin ympyrää? Uskonnolliset tunteemme kuitenkin tekevät sinänsä merkityksettömästä teosta meille tärkeän ja merkityksellisen.

Sama uskonnollisen tunteen voima heijastuu poliittisista keskusteluista. Politiikassa on tärkeää nimetä omat ja vieraat ja luoda jako oikean ja väärän välille. Tosiasiassa jakolinjat ovat usein keinotekoisia, mutta ne on silti tehtävä, koska jaot palvelevat uskonnollisia tunteitamme.

Osalle ihmisistä on hyvin tärkeää nähdä vasemmisto tai oikeisto vastustettavana pahana sen sijaan he keskittyisivät pohtimaan asioita tiedon ja syiden ja seurausten valossa. Järki ja tiedollisuus eivät ole ihmislajille ominaisia. Uskonnolliset tunteet ovat. Niissä piilee olemassa olomme harha.

Perussuomalaisistakin vain pieni osa tahtoo tuhota ympäristön. Monet heistä eivät kuitenkaan kykene ottamaan vastaan tiedeyhteisön tuottamaa tietoa, jonka mukaan meillä on ihan vimmattu kiire ajaa tuhoava kulutus alas. Sen sijaan he uskonnollisuutensa harhassa luottavat siihen, että myöhemminkin ehtii. Oikeistolaisuudelle on hyvin ominaista siirtää ratkaisuja, koska todellinen kyky muutokseen puuttuu silloinkin, kun se tiedon valossa on täysin välttämätöntä.