Mainos

Tasa-arvo ja poliittinen korrektius

  • 1 082 772
  • 9 134

Lystikäs

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Sanna-vihan intensiivisyys tuntuu kuitenkin saavuttaneen jonkinlaisia ennätyslukemia, joita tuntuu olevan vaikea rationaalisesti selittää. Tietysti se riippuu poliittisista näkemyksistä, mutta onhan meillä ollut vasemmistolaisia pääministtereitä aiemminkin, eikä Marin tehnyt juuri mitään erityisen odottamattomia päätöksiä (paitsi kenties NATO:on liittymisen edistäminen) joita ei odottaisi keltä tahansa SDP:n ministeriltä.
Populismi teettää juuri tätä ilmiötä. On aivan sama onko kyseessä oikeisto- vai vasemmistopopulisti, kärjistävä identiteettipolitiikka ja vastakkainasettelu tuottaa paljon faneja ja paljon vihaa. Kun asetut toisen idealismin taakse ja syyllistät sitä vastakkaista ideologiaa, luot lumipalloefektin, joka kärjistää ihmisten tuntemuksia sinua kohtaan. Tätä populismi on. Siitä on olemassa kirjallisuutta. Aina ei tarvitse hyödyntää ihmisten idealismeja, mutta se on tehokkainta, sillä idealismit sisältävät arvoja, symbolismiajattelua ja tunteita, jonka takia ne ovat tehokkaampia kuin poliittiset päätökset, jotka eivät herätä kovin suuria tunteita ihmismassoissa. Tunteet saa ihmiset ylireagoimaan, ja ylireagoinnin kautta pääsee uhriutumaan. Trump on räikein nykypäivän esimerkki tästä. Hän sörkki twitterillään äärivasemmistoa, ja kun nämä reagoivat, hän uhriutui ja keräsi siten aina enemmän puolustajia ja sympatioita sieltä välimaastosta, jotka eivät välttämättä allekirjoita kaikkea mitä Trump sanoo, mutta jos on kaksi puolta, hän on sympaattisempi kuin vastikään vahvasti ylireagoinut vasemmisto. Ja kun äärioikeisto sitten hyökkäsi symbolinsa puolesta vasemmistoa vastaan, sitä enemmän vasemmistokin vahvistui, jolloin se ”tolkun väki” siinä välimaastossa kutistui. Tätä tarkoitan kärjistävällä politiikalla, joka vahvistaa poliittisia ääripäitä.

Marin ei pääministerikautensa loppuvaiheilla harrastanut tätä niin (eikä käyttänyt twitteriä vaan instaa), mutta alkupuolella hän otti asiakseen identifioitua vahvasti sinne ideologiseen vasemmistoon, kuittailla etenkin äärioikeistolla, jolta on aika helppoa saada tunteet ja ylilyönnit esiin, ja sen jälkeen oli helppo uhriutua - heilutella vaikka naiskorttia, joka ärsytti vielä enemmän, sillä sen kautta voi leimata vastapuolta vielä sovinisteiksikin (tai ainakin itseäni häiritsee erityisen paljon se motiivejani vääristellään). Jos kuuluu vasemmistoon, niin tätä ei tietenkään näe niin selkeästi, koska ei koe Marinin olleen niin kärjistävä, kuin millaisena toinen puoli hänet on kokenut. Mutta totuus on, että Marin onnistui nousemaan mielipidepolitiikallaan erittäin isoksi vasemmistosymboliksi, joka triggeröi ihmisiä ideologisen ulottuvuuden lisäksi myös poliittisella tasolla. Ja kun hän oli muodostunut isoksi symboliksi, joka oli jatkuvasti lööpeissä ihmisten silmillä ärsyttämässä tai keräämässä ihailua, niin vihaajat totta kai ottavat kaiken ilon irti, kun tämä mokaa. Ja jos rehellisiä ollaan, niin näitä mahdollisuuksia tuli todella paljon. Ja se mikä tekee populismista niin tehokkaan, niin näiden mokien jälkeen Marinin henkilökohtainen suosio aina kasvoi.
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
Pala historiaa: piilomisogyniaa vai aitoa kunnioitusta?

Hyvä nosto!
Muistan hyvin moisen episodin, kun luokkakavereinani oli, kuinkas muuten, myös taistolaisia. Voin vakuuttaa, että Väänänen oli silloin raskas kirosana vasemmistolaisissa kulttuuripiireissä eikä silloin(kaan) sanoja säästelty. Meitä keskitien ja oikean laidan kulkijoita tuppasi meteli hymyilyttämään, varsinkin, kun hyvin tiedossa olivat nuo entiset kulttuurituen jakoperusteet, joiden kritisointia pidettiin vähintäänkin imperialistisena ja tietysti neuvostovastaisena - minulle ei koskaan auennut, miten...
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Kyse on moninaisesta kysymyksestä. Esimerkiksi se, että naispoliitikkoon käytetään paljon sukupuoleen liittyviä termejä, voi olla esimerkki siitä, että naisista yleisesti ajatellaan kielen kautta negatiivisesti. Prinsessa nähdään usein negatiivisena, kun taas prinssi positiivisena. Tai ämmä on yleisesti haukkumasana, mutta äijä kehu.
Tuo on minusta tyyppiesimerkki sanojen merkitysten muutoksista. Jos pureskellaan prinsessa-sanaa Suomessa, niin kyllä minusta sen merkitys on pitkälle kiinni kontekstista. Alun perin prinsessa-sanalla ei kyllä ole mitään negatiivisia merkityksiä, päin vastoin. Yhä edelleen, jos vaikkapa puhutaan prinsessa Madelinesta, prinsessa Dianasta tai prinsessa Annesta, niin on todella vaikea löytää siitä negatiivisia merkityksiä.

Myös jokin sellainen termi kuin "some-prinsessa" voi mielestäni esiintyä sekä positiivisessa että negatiivisessa merkityksessä. Jopa sellainen väännös kuin "rinsessa" on samaa sarjaa: se voi olla joko haukkumasana tai sitten se voi olla hellittelynimi. Samaa sarjaa on "narttu", asiayhteydestä riippuen sen voi mieltää haukkumasanaksi tai jopa sanaksi, jolla kerrotaan kunnioituksesta vähän malliin:"On se niin kova narttu, enpä haluaisi olla vastapuolella."

Myöskään prinssi-sana ei todellakaan ole pelkästään positiivinen ilmaus, vaan kyllä siihen liittyy assosiaatioita ylimielisyydestä, turhasta koreilusta, tietämättömyydestä, nuoruudesta (vähän "märkäkorvan" tapaan), itsestään liikoja luulemisesta ja sellaisesta: "Jaahas, sieltä se meidän rinssi saapuu."

Sanna-vihan intensiivisyys tuntuu kuitenkin saavuttaneen jonkinlaisia ennätyslukemia, joita tuntuu olevan vaikea rationaalisesti selittää.
Olen tästä samaa mieltä. Kun kerran ollaan tasa-arvo-ketjussa ja kun kerran aiheena on tässä tapauksessa misogynia, niin haluaisinkin pohtia sitä, että paljonko tuosta Sanna-vihasta on naisvihaa, paljonko se liittyy persoonallisuuteen, paljonko puolueeseen ja mihin nyt ikinä.

@Osmo Rapeli :n linkkaaman tutkimuksen aineisto oli koottu vauva.fi -foorumilta. En ole juuri vieraillut siellä, mutta oma oletukseni on, ettei se ole kovin vahvasti moderoitu. Kokemukseni sellaisista foorumeista ovat sen suuntaisia, että ensinnäkin siellä voi olla paljon multi-nikkejä eli yksi ja sama kaveri floodaa palstalle omaa agendaansa. Toinen seikka on se, että tuollaisilla palstoilla on usein porukkaa, joka lähtee tarkoituksella mukaan johonkin narratiiviin: kun huomataan, että jokin "lähestymiskulma" saa toiset palstalaiset takajaloilleen ja raivosta punertavaksi, niin sitä ruokitaan toistamalla tätä narratiivia. Siksi en vetäisi liian pitkiä johtopäätöksiä siitä, että kommenttien takana oleva kirjoittaja on naisvihaaja. Tutkimuksen tekijät huomioivat tämän osittain tutkimuksen rajauksilla - siinä ei ole ollut tarkoitus selvittää kirjoittajien misogyniaa, vaan kommenttien sisältöä.

Se mikä me tiedetään, on se, että esimerkiksi tämä tutkimuksen "online-misogynia" on ilmiönä sellainen, että vaikka monien kirjoittajien taustamotivaatiot eivät olisi misogynistisiä, niin se tavoittaa ne, jotka ovat misogyynisiä ja vahvistaa heidän käsityksiään.

Sannan persoona voi toki ärsyttää monia kommentoijia. Sekin varmaan lisää ärsytystä, että Sannan ympärillä on sitten vastapainoksi ihailijajoukko, ja näiden välinen sanailu sitten kiihtyy.

Otan vielä yhdeksi tekijäksi stereotyypit ja odotukset. Tuossa oli jossain juttua asiantuntijasta, joka oli tullut asiaohjelmaan pukeutuneena vaaleanpunaiseen "bile-mekkoon". Sitä aiemmin tässä ketjussa on ollut juttua, jossa kerrottiin, kuinka seksikkäästi pukeutunutta naista ei pidetä pätevänä. Sannasta kerrotaan, että hänellä on ollut halua ravistella pääministeri-instituuttia.

Kyllä, ihmisillä on joka tapauksessa oletukset siitä, kuinka toiset ihmiset käyttäytyvät. Minun käsitykseni on se, että stereotypiointi ei vielä ole misogyniaa, mutta misogynistinen stereotypiointi on. Nyt tuossa asiantuntijan tapauksessa, niin meillä on oletukset siitä, kuinka ajattelemme asiantuntijan pukeutuvan tullessaan asiaohjelmaan kommentoimaan aihetta. Meidän yhteiskunnassa miesten pukeutuminen on hyvin rajallista: paljoa muuta ei näy miesten päällä kuin kauluspaita, suorat housut ja takki. Naisilla pukukoodi on väljempi. Nyt kuitenkin miettisin asiantuntijana hetken, että onko tarkoitukseni kommentoida asiaa vai ravistella asiantuntijoiden pukeutumiskoodeja? Ajaako ravistelu asiaansa? Vaatteille joka tapauksessa annetaan omia merkityksiään, ne ovat signaaleja muille ihmisille - ne muuttuvat, mutta aionko muuttaa sitä nyt?

Sama pääministeri-instituutin ravistelussa. Me kansalaiset haluamme, että voimme luottaa ylimpään poliittiseen johtoon. Emme me kaipaa siellä isoja ravisteluja, koska sellainen aiheuttaa meille epävarmuutta. Siksi pääministerinä miettisin hetken, että onko tarkoitus hoitaa pääministerin virkaa ja herättää luottamusta, vai onko tarkoitus ravistella kansalaisten odotuksia.

Jos viha ei selity toimien poikkeuksellisella huonoudella, niin sitten jää jäljelle persoonan ärsyttävyys, jota on vaikea mitata. Varmaan se ärsyttävyys voi olla jopa leveästi hymyilevän Stubbin lukemissa, mutta Stubbin vihaaminen ei tunnu olevan niin monelle pakkomielle, kuin Marinin vihaaminen on.
Stubbin vihaaminen ei enää ole pakkomielle, mutta kyllä se muistaakseni oli aika kitkerää silloin, kun hän vielä oli aktiivisesti mediassa suomalaisena politiikkona. Kyllä Sanna-vihakin aikanaan laantuu.

Voisin kuvitella, että tuollainen huutelijaporukka baarin edessä innostuu toisista kiusaamisen kohteista enemmän kuin toisista. Ilmeisesti sinä olit vähän tylsä kohde kun ei enempää irronnut. Nuori nainen varmaan saisi aikaan voimakkaamman reaktion. Varsinkin jos naisen olemuksessa olisi jotain joka ei sopisi huutelevan miesporukan käsitykseen "naiselle sopivasta käytöksestä"

Ja jos nyt ajattelee netissä, somessa ym. virtuaalimaailmassa olevia samanlaisia huonotapaisia huutelijajoukkoja, niin kaipa niissä on vähän samaa ilmiötä. Että kaikille poliitikoille huudellaan, mutta jotkut kohteet saa enemmän reaktiota aikaan kuin toiset.
Näin varmasti. Aihetta liipaten muistelen joskus lukeneeni sellaista tutkimusta, jossa todettiin, että Japanissa julkisissa kulkuneuvoissa häirintä kohdistuu hiljaisiin ja vaatimattomiin ihmisiin. Räväkästi pukeutunutta ja kovaäänistä naista ei häiritty niin paljoa, ja syyksi epäiltiin sitä, että ahdistelijat ja muut häiriköt koettavat valita kohteen niin, että häirinnästä aiheutuu heille mahdollisimman vähän haittaa.

Uskoisin, että netissä toimivat samat mekanismit, häiriköt koettavat valita helppoja kohteita.
 

Pottakameli

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Uskoisin, että netissä toimivat samat mekanismit, häiriköt koettavat valita helppoja kohteita.
Netissä maailma toimii myös hieman eri tavoin, koska voit huudella kelle tahansa lähes ilman vastuuta. Käytännössä kaikki ovat helppoja kohteita, riippumatta mikä vastareaktio tulee. Draamailu lisää tietysti kierroksia jonkin aikaa tai sitten saapuu joukko puolustajia paikalle.

Jos aiheuttaa isossa määrin ärsytystä, niin luultavasti tulee saamaan kaikenlaista kommenttia. Oli sitten millainen persoona tahansa.

Sitten aletaan nähdä kaikenlaista vihaa kaikkialla, vaikka mielestäni kyse on vaan siitä, että typerykset pääsevät huutelemaan asiasta kuin asiasta ilman vastuuta. Kunhan pääsee muka loukkaamaan tai nälvimään jotakin, kun tämä on mokannut tai tai vaan mielestäsi mokannut.

Typeryksiä asuu tässäkin maassa pelottavan paljon ja ikähaitari on lapsesta vaariin.
 

karotenoidi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Canucks, PYRY
Myös Hanna Wassin asusta syntynyt somemyrsky, eli suunnilleen 10 kommenttia Twitterissä ja toiset 10 Facebookissa, on osoittautunut esimerkiksi naisvihasta.


Kolumnissa viitataan tähän Facebook-keskusteluun: https://m.facebook.com/story.php?st...ArfqC7i2L2f431YtNBLXCNHgsrMwnQl&id=1164048689

Ja tähän Twitter-keskusteluun:




Silmään pistää, että jokainen kriitikoista, joita on kaikkiaan kourallinen, ovat itsekin naisia. Eli kolumni on harvinaisen typerä.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Silmään pistää, että jokainen kriitikoista, joita on kaikkiaan kourallinen, ovat itsekin naisia. Eli kolumni on harvinaisen typerä.
Ei tuo ole mikään ihme. Juuri monet naiset ovat pahimman luokan misogyynejä. Esim monelle naiselle voi olla yllätys tajuta joskus aikuisena, että vaikka äiti rakasti/ rakastaa minua niin äiti vihasi/vihaa naisia.
 

hooceebruins

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boston Bruins, Janette Lepistö
Silmään pistää, että jokainen kriitikoista, joita on kaikkiaan kourallinen, ovat itsekin naisia. Eli kolumni on harvinaisen typerä.
On myös olemassa sellainen asia kuin sisäistetty misogynia.

Omasta mielestä Wassilla oli upea asu.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Sitten aletaan nähdä kaikenlaista vihaa kaikkialla, vaikka mielestäni kyse on vaan siitä, että typerykset pääsevät huutelemaan asiasta kuin asiasta ilman vastuuta. ... Typeryksiä asuu tässäkin maassa pelottavan paljon ja ikähaitari on lapsesta vaariin.
Kyllä! Ja toisekseen, nettifoorumeilla jyräävät ihmisen laumaeläimen vietit, todella helposti liitytään joukkoon mukaan, sen kummemmin ajattelematta.

Myös Hanna Wassin asusta syntynyt somemyrsky, eli suunnilleen 10 kommenttia Twitterissä ja toiset 10 Facebookissa, on osoittautunut esimerkiksi naisvihasta.
Tätä tapausta juuri itsekin kommentoin:

Otan vielä yhdeksi tekijäksi stereotyypit ja odotukset. Tuossa oli jossain juttua asiantuntijasta, joka oli tullut asiaohjelmaan pukeutuneena vaaleanpunaiseen "bile-mekkoon". Sitä aiemmin tässä ketjussa on ollut juttua, jossa kerrottiin, kuinka seksikkäästi pukeutunutta naista ei pidetä pätevänä. Sannasta kerrotaan, että hänellä on ollut halua ravistella pääministeri-instituuttia.
Wassin asussa sinänsä ei siis mielestäni ole mitään vikaa. Mutta asu kieltämättä tuo mieleen aivan jonkun muun tilaisuuden tai roolin kuin asiantuntijana kommentoinnin. Kuten kerroin, niin miesten pukeutuminen on tässä suhteessa tiukempaa, ja valtaosa julkisuudessa asiantuntijoina esiintyvistä miehistä noudattaa sitä pukeutumiskoodia. Räväkkä, ravisteleva pukeutuminen ei ole kovin suuressa huudossa julkisuudessa asiantuntijoina esiintyvien miesten keskuudessa.

Miettikääpä tilannetta, jossa vaikkapa Sauli Niinistö tulisi median eteen jossain vähän räväkämmässä kuosissa: vaikka esimerkiksi paita ilman kravattia, napit vatsaan saakka auki. Tai vaikka Antti Rinne tai Petteri Orpo. Tai Emil Kastehelmi. Väkisinkin pukukoodista poikkeaminen aiheuttaisi pärinää.

Siksi en ihan heti ensimmäiseksi sanoisi, että kyseessä ei voi olla muuta kuin naisviha. Kyse voi olla myös normista poikkeamisesta ja se aiheuttaa aina närkästystä: sehän on normista poikkeamisen tarkoituskin!

Ei tuo ole mikään ihme. Juuri monet naiset ovat pahimman luokan misogyynejä. Esim monelle naiselle voi olla yllätys tajuta joskus aikuisena, että vaikka äiti rakasti/ rakastaa minua niin äiti vihasi/vihaa naisia.

On myös olemassa sellainen asia kuin sisäistetty misogynia.
Naiset jotka vihaavat naisia - uskoisin, että minulla on tähän asiaan jotain annettavaa.

Tuttavapiiristäni löytyy kaksi suunnilleen samanikäistä naista (n. 70). Myös taustoiltaan he ovat melko samanlaisia.

Ensimmäinen tapaus on minusta lähes malliesimerkki sisäistetystä naisvihasta: hän kokee, että naiset vain ovat jonkun verran miehiä huonompia ("niin se vaan on") ja että naisen ei kannata tavoitella mitään kovin kunnianhimoista. Hän ei kuitenkaan ole aivan ensimmäisenä arvostelemassa naisia (vaikka hänellä toki on omat lähipiirissä olevat "vihollisnaisensa") - kyseisellä naisella on vähän omia mielipiteitä.

Toinen tapaus on sitten toista ääripäätä. Kyseessä on hyvin itsevarma ja kipakka naisihminen, jolla on takanaan poliittinen ura, ja joka kyllä saa ärähdettyä miehet hiljaiseksi. Kyseinen nainen esimerkiksi arvostaa kuningatar Elisabethia yli kaiken, mutta vihaa Meghan Marklea. Hänellä on vaikea suhde naapurin emännän kanssa. En osaa pitää hänen dissaustaan naisvihana, en edes sisäistettynä naisvihana.

Olemme paremman puoliskomme kanssa koettaneet analysoida asioita syvemmältä. Hän itse sanoo naisten välisistä suhteista vähän siihen malliin, että ne ovat vähän kuin kaksi oman maailmansa kuningatarta diplomaattisessa neuvottelussa: pitää olla pelisilmää, ettei polje toisen varpaita liikaa. Koiratermein, "vieras narttu omalla reviirillä nostaa niskakarvat pystyyn".

Olemme puhuneet, että tietynlaiset käytösmallit naisilla herättävät toisissa naisissa närkästystä siksi, kun koetaan, että nyt ei pelata sovituilla säännöillä. Tätä samaa esiintyy myös miesten välisissä suhteissa, vaikka monetkaan miehet eivät sitä itsessään tunnista. Siis se, että miehet mittailevat toisiaan, ja että odotus on se, että kaikki osapuolet pelaavat samoilla säännöillä, ja jos niistä livetään, niin se närkästyttää.

Iso osa tuostakin on ihmisten laumakäyttäytymistä. Me haluamme, että muut toimivat "yhteisesti sovittujen" sääntöjen (eli ympäristön odotusten) mukaan.
 

Lystikäs

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Myös Hanna Wassin asusta syntynyt somemyrsky, eli suunnilleen 10 kommenttia Twitterissä ja toiset 10 Facebookissa, on osoittautunut esimerkiksi naisvihasta.
Sitä en näissä kolumneissa ymmärrä, että miksi nämä ovat esimerkkejä naisvihasta? Eihän tällainen pukeutuminen ole herättänyt kenessäkään mitään vihaa. Se on aika itsestään selvää, että kun joku tekee jotain normista poikkeavaa, jotkut some-sankarit heräävät aina sitä kommentoimaan.

Kolumnin pitäisi ennemmin herätellä keskustelua pukeutumisesta ja niiden luomista mielikuvista; mitä ne ihmisissä herättävät, ja siitä onko se oikein, että etenkin naisten pukeutumiseen kiinnitetään ylipäätään niin paljon huomiota - niin hyvässä kuin pahassa? Halutaanko, ettei pukeutumiseen kiinnitettäisi niin paljoa huomiota? Onko kyseessä tasa-arvokysymys? Sallitaanko miesasiantuntijoille vapaampi pukeutumistyyli kuin naisasiantuntijoille? Onko hieman seksikkäässä asussa jotain mitä ei pidetä asiantuntijalle sopivana? Olisiko vastaavalla tavalla vähän erilainen pintaa paljastava asu ollut miesasiantuntijalla herätellyt samalla tavoin muutaman muutaman somekeskustelijan huomion? Nämä eivät ole kommentteja vaan kysymyksiä mitä itselläni voisi herätä nähdessäni vastaavaa some-keskustelua. Mitenkään ei tulisi mieleen yhdistää tuota naisvihaan.

... @Euro71 ehtikin kommentoida juuri samaa.
 

BigRedCat

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Pukeutumisesimerkki on hyvä. Jo ”shortsipelle-Stubb” ja vaikkapa Soini osoittavat että ihan yhtälailla miestenkin pukeutuminen herättää kritiikkiä näissä rooleissa. Ja aivan varmasti parranpärinää herättäisi myös Mika Aaltola hihattomassa paidassa jossain A-studiossa. Tuohan se vasta tabu olisi.
 

vanukas

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Sebastian Ahon kiekkokoulu
Sitä en näissä kolumneissa ymmärrä, että miksi nämä ovat esimerkkejä naisvihasta? Eihän tällainen pukeutuminen ole herättänyt kenessäkään mitään vihaa. Se on aika itsestään selvää, että kun joku tekee jotain normista poikkeavaa, jotkut some-sankarit heräävät aina sitä kommentoimaan.

Itsekin kipuilen myös tuon "viha" sanan kanssa, koska itselleni se tarkoittaa voimakkaampia tunteita kuin esimerkiksi vähättely, seksismi jne. Mutta tuollainen termi kuin naisviha on sovittu/valittu/päätynyt kuvaamaan koko spektriä naisvastaiseen asenteeseen - lieviinkin tapauksiin.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival

A recent study by the University of Auckland found Ms Ardern was targeted by 50 times more abuse online than any other high-profile figure in New Zealand.

Earlier this year, a New Zealand man was sentenced to spend more than a year in prison after threatening to kill her.
Nyt olisi mielenkiintoista nähdä Suomen lukemia.

Tämä tietysti on myös olemassa: Valto: Viha vallassa : Vihapuheen vaikutukset yhteiskunnalliseen päätöksentekoon

Ja tämä #StratComTalks: Coordinated Online Harassment of Finnish Government Ministers | When the young and female leadership of the Cabinet of Ministers of Finland came into power in December 2019, they made international headlines as... | By NATO Strategic Communications Centre of Excellence | Facebook
 

BigRedCat

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK


Nyt olisi mielenkiintoista nähdä Suomen lukemia.

Olisi ehdottomasti. Toki nämä tulisi suhteuttaa siihen paljonko ylipäätään on ollut esillä. Eli prosenttiosuus ”abusesta”.

Luulen ettei esim. Marinilla olisi tuossa suhteellisessa osuudessa mitään jakoa vaikkapa Kiurua vastaan.
 

SlamDunk71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tässä topicissa aiemmin ollaan keskusteltu siitä että pukeutuminen on osa viestintää. Minkä viestin haluat pukeutumisellasi antaa. Esimerkiksi poliitikot miettivät paljon millaisia värikombinaatioita laittaa mihinkin tilaisuuksiin.

Tässäkin tapauksessa on aika laveaa pensselinvetoa piirtää pukeutumisen kritisointi suoraan misogynian alle. Yksi tapa olisi nähdä sama paneeli radiossa kuultuna: Olisiko kommentit luokkaa "Mitä tuokin nainen luulee tietävänsä".

Asiantuntijoiden yksi tärkeimpiä mittareita on uskottavuus. Nythän tässä tapauksessa käy ilmi että pukeutuminen on tätä uskottavuutta syönyt, onko se oikein vai väärin että pukeutuminen vaikuttaa uskottavuuteen, mutta yhtäkaikki se sitä söi. Ja mielestäni on ihmisten eriarvoistamista jos ulkopuolelta aletaan määrittämään yksilön arvioinnin perusteet.
 

Niño

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Tässä topicissa aiemmin ollaan keskusteltu siitä että pukeutuminen on osa viestintää. Minkä viestin haluat pukeutumisellasi antaa. Esimerkiksi poliitikot miettivät paljon millaisia värikombinaatioita laittaa mihinkin tilaisuuksiin.

Tässäkin tapauksessa on aika laveaa pensselinvetoa piirtää pukeutumisen kritisointi suoraan misogynian alle. Yksi tapa olisi nähdä sama paneeli radiossa kuultuna: Olisiko kommentit luokkaa "Mitä tuokin nainen luulee tietävänsä".

Asiantuntijoiden yksi tärkeimpiä mittareita on uskottavuus. Nythän tässä tapauksessa käy ilmi että pukeutuminen on tätä uskottavuutta syönyt, onko se oikein vai väärin että pukeutuminen vaikuttaa uskottavuuteen, mutta yhtäkaikki se sitä söi. Ja mielestäni on ihmisten eriarvoistamista jos ulkopuolelta aletaan määrittämään yksilön arvioinnin perusteet.
Hieman nostatti kulmakarvoja IS:n toimittajan kommentti aiheesta. En nyt sitä enää löydä, joko lie poistettu. ”Jos et pysty katsomaan televisiota ilman että huomiosi kiinnittyy muuhun kuin asiaan, on parempi ettet katso televisiota.”

Televisiossa huomio nimenomaan kiinnittyy kaikkeen muuhunkin. Kyseessä kun on visuaalinen laite. Ehkä on parempi esiintyjän testata pukeutumisensa ennen esiintymistä niin ei synny ylimääräistä huomiota.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Hieman nostatti kulmakarvoja IS:n toimittajan kommentti aiheesta. En nyt sitä enää löydä, joko lie poistettu. ”Jos et pysty katsomaan televisiota ilman että huomiosi kiinnittyy muuhun kuin asiaan, on parempi ettet katso televisiota.”

Televisiossa huomio nimenomaan kiinnittyy kaikkeen muuhunkin. Kyseessä kun on visuaalinen laite. Ehkä on parempi esiintyjän testata pukeutumisensa ennen esiintymistä niin ei synny ylimääräistä huomiota.
Hanna Wassin pukeutumistyyli on vähän persoonallisempi kuin asiantuntijahaastateltavilla yleensä. Joitakin se varmaan häiritsee mutta kaikkia ei voi miellyttää.

Toisaalta sama se mitä vaikka poliitikko laittaa päälleen, jos hänen ulkonäössään jokin asia kiinnittää huomiota. Kuinka moni taannoin esim. kuunteli mitä Katri Kulmuni sanoi, kun ”kulmunit” veivät monelta kaiken huomion.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Itsekin kipuilen myös tuon "viha" sanan kanssa, koska itselleni se tarkoittaa voimakkaampia tunteita kuin esimerkiksi vähättely, seksismi jne. Mutta tuollainen termi kuin naisviha on sovittu/valittu/päätynyt kuvaamaan koko spektriä naisvastaiseen asenteeseen - lieviinkin tapauksiin.
Tässä on samaa trendiä kuin esimerkiksi sanojen väkivalta ja raiskaus merkityksen laajentamisessa. Eli siis ajatellaan, että kun jotain asiaa kutsutaan sillä nimellä, jolla on aiemmin kutsuttu äärimmäisempiä tekoja, niin teot ikään kuin tulevat samanarvoisiksi. Tai jotain sinne päin.

Ymmärrän kattotermien tarpeellisuuden. Tässä misogynia-termin laajentamisessa koko spektrille ja sen ylikin ongelmaksi minusta muodostuu se, että termi vesittyy: kuten uskonnoista ja ateismista keskustellessa, asiasta on vaikea keskustella, kun termi liikkuu koko ajan. Lisäksi siinä helposti tulee niputettua toisiinsa liittymättömiä asioita yhteen ja vedettyä perusteettomia johtopäätöksiä.

Siksi mieluusti tässä keskustelussa koetan eritellä asioita erikseen käsiteltäväksi. Voidaan puhua vaikkapa stereotyypeistä. Ne ovat nippuna kuitenkin eri asia kuin vaikkapa haitalliset stereotyypit tai perusteettomat ennakkoluulot.

Tässä topicissa aiemmin ollaan keskusteltu siitä että pukeutuminen on osa viestintää. Minkä viestin haluat pukeutumisellasi antaa. Esimerkiksi poliitikot miettivät paljon millaisia värikombinaatioita laittaa mihinkin tilaisuuksiin.
Kyllä.

Tässäkin tapauksessa on aika laveaa pensselinvetoa piirtää pukeutumisen kritisointi suoraan misogynian alle.
Juuri tätä ajan takaa omalla halullani erotella tekijöitä toisistaan. Kyllä, asiantuntijoille on oma stereotyyppinsä. Naisille on oma stereotyyppinsä. On olemassa misogynistisiä stereotyyppejä. On olemassa pukeutumiskoodeja eri tarpeisiin ja tavoitteisiin. Minusta asioista keskustelu muodostuu mahdottomaksi, jos kaikki nämä niputetaan yhteen ja päästään johtopäätökseen, että pukeutumisesta närkästyminen on naisvihaa.

Asiantuntijoiden yksi tärkeimpiä mittareita on uskottavuus.
Kun olin lapsi, niin elektroniikkatehtaassa ohjelmistosuunnittelijat kuuluivat valkokaulustyöntekijöihin - he pukeutuivat kauluspaitaan, suoriin housuihin ja yleensä kravattiin.

Kun menin itse töihin ohjelmistosuunnittelijaksi, pukukoodi oli ehtinyt jo muuttua. Ohjelmistokehittäjät pukeutuivat pääosin huppareihin ja farkkuihin - tiiminvetäjät, projektipäälliköt ja markkinointiosasto pukeutuivat kauluspaitoihin ja suoriin housuihin.

Kun olen työuralla pitänyt omalta ydinosaamisalueelta luentoja ja esitelmiä, olen useimmiten pukeutunut "nörttiunivormuun" eli huppariin ja farkkuihin. Ensin tein sen tiedostamatta ja myöhemmin tietoisesti. Nimittäin, työuralla olen myös istunut yhdellä jos toisellakin luennolla, ja esimerkkinä kerron tämän tapauksen:

Olimme eräänlaisessa myyntitapahtumassa, jossa esiteltiin erilaisia välineitä ohjelmistokehitykseen. Lauterbachin kaksi esittelijää olivat pukeutuneet farkkuihin ja huppariin, Texas Instrumentin esittelijät pikkutakkeihin, kauluspaitaan ja suoriin housuihin. Huomasin itse ajattelevani, etten oikein luota näiden TI:n esittelijöiden ammattitaitoon ja osaamiseen, huomasin siis ajattelevani, että he ovat markkinointiosaston porukkaa. Sen jäljiltä siis itsekin olen tietoisesti vetänyt "nörttiunivormun" ylle, jos olen menossa kertomaan jostain ohjelmistokehitykseen liittyvästä asiasta.

Johtopäätös: pukukoodit eivät ole sukupuolisidonnaisia, vaan roolisidonnaisia. Rooleissa on kyllä sukupuoliaspekti, eli siis samassa roolissa mieheltä ja naiselta joissan tapauksissa odotetaan hieman erilaista pukeutumista. "Nörttiunivormu" on unisex-mallinen. Jos pukeudut roolin vastaisesti, niin samalla vaikutat yleisösi ennakkokäsityksiin, ja aiheesta riippuen ne voivat olla haitallisia: esimerkkitapauksessa uskon siis niin, että TI:n esittelijät tuskin pystyivät vakuuttamaan lyhyessä ajassa yleisölleen asiantuntemustaan, Lauterbachin esittelijöiden asiantuntemusta yleisö ei puolestaan edes kyseenalaistanut.

Tuossa esimerkissä myös huomataan, että pukeutumiskoodit muuttuvat. Ohjelmistokehittäjät hylkäsivät valkoiset kaulukset, ja niiden viesti työyhteisössä muuttui.

Tästä syystä tulinkin sanoneeksi, että mennessään esiintymään kannattaa hetki miettiä, mitä aikoo vaatteillaan yleisölle viestiä. Pukeutumiseen vaikuttaa aika paljon se, että onko tavoitteesi rikkoa rajoja ja käsityksiä, vai onko tavoitteesi vaikkapa kommentoida valtion budjettia.
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Hieman nostatti kulmakarvoja IS:n toimittajan kommentti aiheesta. En nyt sitä enää löydä, joko lie poistettu. ”Jos et pysty katsomaan televisiota ilman että huomiosi kiinnittyy muuhun kuin asiaan, on parempi ettet katso televisiota.”
Vähän sama kuin ilmoittaisi, että "jos ei ole koskaan hymyillyt yhdellekään blondivitsille, on parasta ettei suostu lukemaan tai kuuntelemaan vitsejä lainkaan".
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Olikos tämä se vihapuhetutkimus jonka lopputulos oli että naisiin kohdistuu hirrrrveästi vihapuhetta, mutta tarkempi syyni paljastikin että eniten vihapuhetta kohdistuu esimerkiksi Twitterissä oikeistolaisiin miehiin?

edit: Tästä Tere Sammallahti aina muistuttaa, hän nimittäin taisi olla tuon tilaston kärjessä.

"Tarkempi syyni", eli Sammallahti koitti yksittäiseen taulukkoon vedoten kumota tieteellistä tutkimusta.


****

Tässäkin tapauksessa on aika laveaa pensselinvetoa piirtää pukeutumisen kritisointi suoraan misogynian alle. Yksi tapa olisi nähdä sama paneeli radiossa kuultuna: Olisiko kommentit luokkaa "Mitä tuokin nainen luulee tietävänsä".

Asiantuntijoiden yksi tärkeimpiä mittareita on uskottavuus. Nythän tässä tapauksessa käy ilmi että pukeutuminen on tätä uskottavuutta syönyt, onko se oikein vai väärin että pukeutuminen vaikuttaa uskottavuuteen, mutta yhtäkaikki se sitä söi. Ja mielestäni on ihmisten eriarvoistamista jos ulkopuolelta aletaan määrittämään yksilön arvioinnin perusteet.

Tässä on samaa trendiä kuin esimerkiksi sanojen väkivalta ja raiskaus merkityksen laajentamisessa. Eli siis ajatellaan, että kun jotain asiaa kutsutaan sillä nimellä, jolla on aiemmin kutsuttu äärimmäisempiä tekoja, niin teot ikään kuin tulevat samanarvoisiksi. Tai jotain sinne päin.

Ymmärrän kattotermien tarpeellisuuden. Tässä misogynia-termin laajentamisessa koko spektrille ja sen ylikin ongelmaksi minusta muodostuu se, että termi vesittyy: kuten uskonnoista ja ateismista keskustellessa, asiasta on vaikea keskustella, kun termi liikkuu koko ajan. Lisäksi siinä helposti tulee niputettua toisiinsa liittymättömiä asioita yhteen ja vedettyä perusteettomia johtopäätöksiä.

Olen 10-15 % eri linjoilla tässä.

Kun pukeutumisen kritisointi on yksi misogynian lopputuote, en itse miettisi tämän jatkeena asiaa siitä päästä, että lähden miettimään "ei pukeutumisen kritisointi ole aina misogyniaa", vaan napsisin helpot pois: minkälainen pukeutumisen kritisointi sisältää/on misogyniaa.

Tähän jatkeena esitän, että kun kerran kyseessä on tulkinnanvarainen asia, minne asia kannattaa heittää tulkittavaksi? No ei ainakaan nettiin ja tuntemattomille. Kenellä vastuu kaikissa asioissa on? Asian esittäjällä, ensisijaisesti.

Siten painottaisin Euro71:n vesittämispohdinnassa sanojan vastuuta: itselle tuntemattoman henkilön pukeutumisen mietinnän voi ensimmäiseksi jättää kahvipöytään ja sen jälkeen pohtia, pitääkö asiaa ylipäänsä esittää.

ELIKKÄS parasta, kun itse miettii ettei mitään saa enää sanoa, niin ei tule mikään demari Twitterissä vittuilemaan!

****

Sivuhuomiona ja näihin kommentteihin liittymättä: osa termeistä ja ilmiöistä on huomattavasti helpompia ymmärtää kun ei etsi niiden määritelmää Ilta-Sanomien kolumneista :)
 

ijuka

Jäsen

Tämä juttu mielestäni kuvastaa aika hyvin sitä, mikä näissä säännöissä on vialla. Poljetaan naisten oikeuksia minkä keretään, ja aika pian jos tätä rataa jatketaan, niin naiset eivät pärjää enää naisten kisoissa lainkaan. Mutta ehkä tämä on se suunta, minne halutaan mennä.

Onkohan nyt niin, että naisten oikeuksista ei ennenkään ole oikeasti välitetty, se vaan ei enää ole trendikästä. Joka tapauksessa, tällaiset on ihan hyviä protestivetoja ja toivottavasti saavat ennenpitkää päättäjät järkiinsä.
 

SlamDunk71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
@Osmo Rapeli oma kommenttini liittyi enemmän niihin rajoihin mikä on kritiikkiä ja mikä on sitten vihaa. Koska näen ongelmallisena sen että niputetaan molemmat saman ongelman alle. Selkeään nollasisällön lyttäämiseen pitääkin puuttua ja se on tuomittavaa.

Kuitenkin kritiikki siitä että onko asiantuntijalle soveliasta pukeutua x vaatteisiin jos se nyt nähdyn kaltaisesti syö uskottavuutta.

Ja olen siitä samaa mieltä että turhat töksäyttelyt olisi syytä jättää oman pään sisään, mutta keskustelun hiljentäminen kun se on itselle epämieluisaa on samaa kategoriaa kun joku päättää mitä saa pukea.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Kun pukeutumisen kritisointi on yksi misogynian lopputuote, en itse miettisi tämän jatkeena asiaa siitä päästä, että lähden miettimään "ei pukeutumisen kritisointi ole aina misogyniaa", vaan napsisin helpot pois: minkälainen pukeutumisen kritisointi sisältää/on misogyniaa.
Tämä on ihan hyvä lähestymiskulma. Näen sen ongelmaksi sen, että se päättyy lopulta minusta joutavaan keskusteluun samaan tapaan kuin vaikkapa se, että onko "prinsessa" kategorisesti misogynistinen sana vai ei, tai "mistä olet kotoisin" kategorisesti rasistinen kysymys.

Minä koetan etsiä syitä, miksi ihmiset ylipäätään kiinnittävät huomiota toistensa pukeutumiseen, ja miksi ylipäätään meillä on pukeutumisnormeja. Jotenkin minusta on helpompi taklata asioita kun löytää niihin johtavia syitä. Tässä nimenomaisessa pukeutumisasiassa ajattelisin siis siltä kannalta, että onko oma haluni muuttaa pukeutumisnormeja, vai onko tavoitteena päästä normeista kokonaan eroon.

Tämä siksi, että uskon, että meillä molemmilla päämäärä ei ole suinkaan se, että meillä on tulevaisuudessa lista sanoista, joita saa käyttää ja sanoista, joita ei saa käyttää, vaan se, että tulevaisuudessa ihmisten olisi ainakin realiteetteihin nähden mahdollisuus elää hyvää ja tasapainoista elämää. Loivennan tuota tavoitetta siksi, että uskon, että osa ihmisistä näkee tavoitteet paljon korkeammalla, mutta itse olen valmis hyväksymään sen, että ihmisen voi olla vaikea saavuttaa täydellisen eettisen harmonian tilaa.

Siten painottaisin Euro71:n vesittämispohdinnassa sanojan vastuuta: itselle tuntemattoman henkilön pukeutumisen mietinnän voi ensimmäiseksi jättää kahvipöytään ja sen jälkeen pohtia, pitääkö asiaa ylipäänsä esittää.
Tavallaan näin, ja näin varmasti suurin osa tekeekin. Sitten toisaalta tällä tavalla rakennetaan tabuja, asioita joista ei saa puhua, vaikka ne ovat olemassa.

Sivuhuomiona ja näihin kommentteihin liittymättä: osa termeistä ja ilmiöistä on huomattavasti helpompia ymmärtää kun ei etsi niiden määritelmää Ilta-Sanomien kolumneista :)
Varmasti, mutta kun esimerkiksi misogynian määrittely ja sisältö on tutkija- ja tutkimuskohtaista, niin se ei millään muotoa edesauta keskustelua. Ei sitä mielestäni auta sekään, että määritelmä lavennetaan kattamaan kaikki aiemmat määrittelyt, eikä varsinkaan se, että se määritellään niin kattavasti, että lähes kaikki on misogyniaa.

Ja olen siitä samaa mieltä että turhat töksäyttelyt olisi syytä jättää oman pään sisään, mutta keskustelun hiljentäminen kun se on itselle epämieluisaa on samaa kategoriaa kun joku päättää mitä saa pukea.
Niin, kuka päättää mitä saa pukea? Minusta tuo kysymys tulee helpommin käsitettäväksi kun tekee analogian kielenkäyttöön. Provosoiva pukeutuminen on - ihan määritelmällisesti - provosoivaa, samoin provosoiva kielenkäyttö. Ei kukaan kiellä sinua huutelemasta ohikulkijoille "haista sinä vittu!", mutta se on provosoiva tapa käyttää kieltä. Hakaristin käyttäminen asuissa on provosoivaa, eikä se taida olla Suomessa lailla kielletty.

Kuten kieli, niin vaatteet ovat myös itseilmaisun muoto. Persoonallinen pukeutuminen on persoonallista, samoin kuin persoonallinen kielenkäyttö. Kun meillä on ollut puhetta asiantuntijoista, niin asiantuntijalle persoonallinen kielenkäyttökin on omanlaisensa riski silloin, kun haluaa saada sanomansa kerrottua. Äkikseltään tulee mieleen Richard Dawkins, jonka tapa puhua asioista on minusta toisinaan sietämätöntä, vaikka noin muuten olen hänen kanssaan samoilla linjoilla. Kritisoin Dawkinsia myös siitä, että hän ihan suotta rakentaa barrikadia biologien ja uskontojen välille, politisoi sitä, ja sitä kautta vaikeuttaa tieteellisen tiedon hyväksymistä: minusta kun tieteellinen tieto kuuluu kaikille ikään, aatteeseen, sukupuoleen ja ihonväriin katsomatta.

Miksi seksikäs pukeutuminen työpaikalla voi aiheuttaa uskottavuusongelmia? Koska ihmiset lukevat sen niin, että tämän ihmisen ensisijainen tarve on viestiä muille seksuaalisuudestaan eikä asiantuntemuksestaan. Analogia kieleen on sen kaltainen, että esitelmää pitäessä muistat kertoa sen, mitä eilen illalla makuuhuoneen puolella tapahtui. Ei se kiellettyä ole, mutta ei välttämättä edistä asia-aiheiden perille menemistä.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Tämä on ihan hyvä lähestymiskulma. Näen sen ongelmaksi sen, että se päättyy lopulta minusta joutavaan keskusteluun samaan tapaan kuin vaikkapa se, että onko "prinsessa" kategorisesti misogynistinen sana vai ei, tai "mistä olet kotoisin" kategorisesti rasistinen kysymys.

Jep. En tosin näe tuon määritelmän itsessään olevan kovin vaikea.

Yksinkertaisimmillaan kokonaisuus menee näin: sukupuolisidonnaisten termien käyttö yhteydessä, jossa henkilöä vähätellään, esitetään heikompana tai muuten alennetaan, on osa verkossa esiintyvää naisvihaa.

Tällaisia termejä ovat mm. hamekangas, prinsessa, tytöttely, vaatimattomampaan työhön viittaaminen vähättelevässä yhteydessä ja niin edelleen. Suurimmassa osassa näitä käyttötapoja kohteen sukupuolella ei ole väliä.
 

hooceebruins

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boston Bruins, Janette Lepistö
Miksi seksikäs pukeutuminen työpaikalla voi aiheuttaa uskottavuusongelmia? Koska ihmiset lukevat sen niin, että tämän ihmisen ensisijainen tarve on viestiä muille seksuaalisuudestaan eikä asiantuntemuksestaan. Analogia kieleen on sen kaltainen, että esitelmää pitäessä muistat kertoa sen, mitä eilen illalla makuuhuoneen puolella tapahtui. Ei se kiellettyä ole, mutta ei välttämättä edistä asia-aiheiden perille menemistä.
Niin, voihan se olla, että esim. Wassin tapauksessa on tarkoitus ravistella näitä stereotypioita ihan samalla tavalla mitä vaikka Tynkkynenkin tekee ruutupaidallaan. En tiedä, koska hän ei ole asiaa avannut.

Suomessakin on vielä hyvinkin vallallaan ajatus siitä, että naiset aiheuttavat omalla pukeutumisellaan sitä ja tätä, kun se juurisyy on minusta siinä, että mitä se vastapuoli ajattelee siitä pukeutumisesta, tai mitä jostain pukeutumisesta on ikiaikaisesti ajateltu. Kun ihan loppupeleissä sillä ei saisi olla mitään väliä, että mitä ihmisellä on päällä. Toki ymmärrän, että normit ovat aikojen saatossa isolle osalle ihmisistä muodostuneet ja sitä varmaan osa naisista ja minäkin haluan ravistella.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Jep. En tosin näe tuon määritelmän itsessään olevan kovin vaikea: "Yksinkertaisimmillaan kokonaisuus menee näin: sukupuolisidonnaisten termien käyttö yhteydessä, jossa henkilöä vähätellään, esitetään heikompana tai muuten alennetaan, on osa verkossa esiintyvää naisvihaa. Tällaisia termejä ovat mm. hamekangas, prinsessa, tytöttely, vaatimattomampaan työhön viittaaminen vähättelevässä yhteydessä ja niin edelleen. Suurimmassa osassa näitä käyttötapoja kohteen sukupuolella ei ole väliä."
Yksinkertaisimmillaan, niin... Kun käyn vaihdattamassa autoon talvi- tai kesärenkaita, niin asiakaspalvelun puhelias naisihminen kyllä pojittelee hallin puolella olevaa porukkaa. Vaatimattomaan työhön viittaaminen on hyvin tavallista asiantuntemuksen kyseenalaistamista sukupuolesta riippumatta, koska rekka- tai rukkikuski ei kyllä voi ymmärtää maailman menoa, vaan äänestää persuja. Kokovartalokyrpää ja täysmulkkua on sitäkään vaikea pitää kovin positiivisena ilmaisuna - en myöskään millään muotoa pidä esimerkiksi prinssiä tai vaikka ritaria kategorisen positiivisena ilmaisuna.

Pointti on tämä: sanojen kategorinen leimaaminen negatiiviseksi tai positiiviseksi on minusta huono tapa analysoida todellisuutta.

Mutta näinhän asia ei ole, vaan se "yksinkertaisimmillaan" laventuu kokonaiseksi artikkeliksi linkkeineen päivineen, jotka linkkasitkin meille luettavaksi:


En nyt ala ruotimaan syvemmin sitä, että miksi minusta esimerkiksi stereotypia ei ole kategorisesti naisvihaa. Olen jo sanonut, että esimerkiksi naisten pukeutumiseen liittyvä arvostelu voi ihan hyvin johtua siitä, että julkisuudessa olevat miehet eivät niin usein riko miehille asetettuja pukeutumisnormeja.

Siksi miksi en pidä tällaisesta laaja-alaisesta niputtamisesta on se, että ylipäätään netin kärjistävä vaikutus on minusta ongelma. Kyllä, näkyvässä asemassa olevia naisia maalitetaan. Mutta isompi ongelma minusta on se, että kaikkia näkyvillä olevia ihmisiä maalitetaan. Naisiin kohdistuu taatusti erilaista sanankäyttöä kuin miehiin, mutta noin ratkaisujen kannalta minusta olisi hyvä erottaa se, että milloin sanankäyttö kohdistuu esimerkiksi odotuksiin, ja sitten se, milloin todellakin perusmotiivi on misogyninen: eli maalituksen kohde on maalituksen kohde siksi, että on nainen - ei siksi, että on esillä, vaan siksi, että on nainen.

Jatketaan vähän. Linkkaamastasi artikkelista löytyy linkki tutkimuksen esittelyyn ja se on täällä:


Sieltä puolestaan löytyy linkki itse tutkimukseen, joka on täällä:


Luonnontieteilijänä tutkimuksessa huomioni kiinnittyy pariin seikkaan. Ensimmäinen asia on aineisto. Sitä on käsitelty kohdassa "6 Analysis". Itse aineiston käsittely lienee ihan oikein, tässähän yksi ongelma on se, että vaikka tutkimuksesta löytyy linkki siihen vauva.fi -foorumin ketjuun, josta aineisto on otettu, niin emme tiedä, että minkä kategorian mikäkin viesti on saanut. Mutta hyvä, noin päällisin puolin ihan OK, sellainen vahva 8 asteikolla 4-10.

Ongelma on se, että aineistolla ei ole muun tutkimusartikkelin suhteen oikein mitään virkaa. Tietojenkäsittelyssä tämä laitettaisiin case-tutkimukseksi. Tyypillinen case-tutkimus on hiukan sen kaltainen, että sillä yleensä raportin tasolla pyritään vahvistamaan valittua tarkastelukulmaa (koska tyypillisesti jos valittu tarkastelukulma ei sovellu aineistoon, niin tarkastelukulmaa muutetaan). Case-tutkimukset on isossa kuvassa tarkoitettu meta-analyysien tekoon.

Niissä on siis sellainen ajatus, että kun aineistoa on tarkasteltu jonkin teoreettisen kehyksen kautta, niin tutkimuksessa on jonkinlainen johtopäätös siitä, että soveltuiko viitekehys aineiston käsittelyyn. Tässä ei ole. Valittua näkökulmaa ja aineistoa ei oikein missään vaiheessa tarkastella. Todetaan vain, että valitulla kriteeristöllä vauva.fi -foorumin ketjussa esiintyy naisvihaa. Lukiessa tulee mieleen, että "no shit, Sherlock"

Tutkimuksen anti, joka myös esiintyy sekä tutkimuksesta tehdyssä esittelyssä että myös linkatussa jutussa, onkin sen alussa tehty kirjallisuusanalyysi. Aineiston ja sen käsittelytavan valinnan takia itse aineiston perusteella ei _minusta_ voi tehdä niitä johtopäätöksiä, jotka tutkimus tekee, eikä se niin teekään - se tekee ne kirjallisuusanalyysin perusteella: "Online misogyny is a pertinent social problem that requires the attention of social psychologists. It is important to identify and unpack the different forms of misogynist discourse, as it is not always expressed in extreme and obvious wording" - tätä johtopäätöstä ei tue tutkimuksessa aineisto, ei sen käsittely, vaan ainoastaan sen alun kirjallisuusanalyysi.

Sama löytyy esittelevästä artikkelista toisilla sanoilla: "Tarkastelimme tutkimuksessamme naisvihaa psykososiaalisena ilmiönä, jossa on kyse ennakkoluuloista, tunteista, toiseuttamisesta ja moraalisten ryhmärajojen rakentamisesta" - kyllä, sen kirjallisuusanalyysissa.

Sitten taas toisaalta jutussa, jossa tätä käytetään lähteenä, vedetään jo mutkat suoriksi kertomalla, että "professori Inari Sakin ja yliopistonlehtori Jari Martikaisen tutkimus on aiemmin tuonut esille, että erityisesti anonyymeilla keskustelufoorumeilla Mariniin kohdistuu erittäin räikeää naisvihaa."

Tuo mainittuhan ei pidä paikkaansa. Tutkimus ei ota siihen kantaa tai sen ei ainakaan pitäisi ottaa siihen kantaa. Se sanoo kappaleessa "8 Limitations and Conclusions", että: "An important limitation of this study concerns the nature of our data based on one thread from one online platform (Vauva.fi)."

Kyllä, niin tarkasteltiin, mutta tutkimuksesta olisi oikeasti voinut jättää koko vauva.fi -ketjun ja sen analysoinnin pois, kun siitä saatuja tuloksia ei kuitenkaan käytetty johtopäätöksiin. Jos kerran esitellään tapa kategorioida nettifoorumien misogynian muotoja, niin luonnontieteilijänä olisin odottanut tutkimuksen nimenomaan keskittyvän metodiin: kertomaan, miksi tämä metodi on tutkijoiden mielestä hyvä tapa kategorioida misogynia kommenteissa, mitä puutteita siinä nähtäisiin ja niin edelleen.

Joku voi nyt sanoa, että mitä nyt nillittää turhasta, mutta itse koen, että tämä ei ole turhasta nillittämistä. Minusta on ihan varmaa, että anonyymit nettipalstat ovat täynnä naisvihaa ja vihaa ylipäätään. Mutta minusta on tärkeää, että jos todetaan tutkimuksen näin osoittavan, niin tutkimus myös osoittaa sen.

Niin, voihan se olla, että esim. Wassin tapauksessa on tarkoitus ravistella näitä stereotypioita ihan samalla tavalla mitä vaikka Tynkkynenkin tekee ruutupaidallaan. En tiedä, koska hän ei ole asiaa avannut.
Voi olla, ja kuten sanoin, odotusten rikkominen on teko, jolla aktiivisesti haetaan kommenttia. Ei pidä ihmetellä, jos niitä kommentteja tulee, mutta sitä ei minusta ensisijaisesti pidä pitää pahantahtoisena. Närkästymisenä, kyllä, paheksuntana, kyllä, mutta pahantahtoisuus ja vihamielisyys ovat eri asioita. Niitäkin toki esiintyy rajoja rikkoessa, mutta ne ovat silti mielestäni eri asia kuin närkästyminen tai paheksuminen.

Suomessakin on vielä hyvinkin vallallaan ajatus siitä, että naiset aiheuttavat omalla pukeutumisellaan sitä ja tätä, kun se juurisyy on minusta siinä, että mitä se vastapuoli ajattelee siitä pukeutumisesta, tai mitä jostain pukeutumisesta on ikiaikaisesti ajateltu.
Suomessa ja kaikkialla maailmassa ajatellaan, että pukeutumisella aiheutetaan sitä ja tätä, ja täysin sukupuolesta riippumatta. Eikä kyseessä todellakaan ole mikään "ikiaikainen ajatus pukeutumisesta", koska vaikkapa nyky-Suomen pukeutumiskoodit ovat hyvinkin tuoretta alkuperää.

Kun ihan loppupeleissä sillä ei saisi olla mitään väliä, että mitä ihmisellä on päällä.
Mutta kun sillä on. Pieni ajatuskoe: Sauli Niinistö tulee kameroiden eteen kertomaan Suomen uusista Nato-linjauksista pukeutuneena punaiseen t-paitaan, jossa on valkoisessa ympyrässä musta hakaristi.

Mitä ajatuksia se sinussa herättäisi?
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
Jollain tavalla haluaisin kuulla vastauksesi, mutta keskustelun kannalta on parempi, että arvaan, mitä fiiliksiä tällainen sinussa herättäisi. Varmaan ensimmäinen ajatus olisi, että mitvit, nyt on seniili vanha mies seonnut lopullisesti. Muita ajatuksia voisi olla vaikkapa se, että eikö Jenni voisi hiljalleen toimittaa Niinistöä vanhainkotiin ammattimaiseen hoitoon(*). Sitten voisit vaikka miettiä, että jaaha, niinkö se oli, että Niinistön oikeat karvat sitten paljastuivat, äärioikeistolainen Natsi-Niinistö se taisi olla koko ajan.

(*) Muistetaan tässä se älytön median höykkyytys, kun Niinistö ja Haukio menivät naimisiin, kuinka "Jennistä tulee sitten Niinistön omaishoitaja" yms. Tämä vuonna 2009.

Seuraavaksi vastaisit minulle varmaan jotain sen kaltaista, että mutta kun hakaristiin liittyy kaikkea muutakin. Että se kertoo pukijansa ajatusmaailmasta.

Ja silloin olet päässyt asian ytimeen. Hakaristi on yksi symboli miljoonien muiden joukossa. Symbolina siinä ei ole juuri mitään erikoista. Se kuitenkin nykymaailmassa liitetään tiettyyn ajatusmaailmaan. Voisit väittää, että se ei koske pukeutumista yleensä, mutta ei, se nimenomaan koskee pukeutumista ihan yleisesti. Pukeutuminen on viestintää.

Ihan ajatuskokeena, seuraavan kerran kun olet jossain sellaisessa paikassa, jossa liikkuu paljon ihmisiä, niin pysähdy hetkeksi ja tarkkaile ohi kulkevia ihmisiä. Koeta muodostaa näistä ihmisistä mielikuva, ketä he ovat: sukupuoli(*), ammatti, koulutus, yhteiskunnallinen asema, aate tai ideologia jota uskot ihmisen kannattavan ja niin edelleen. Jos vielä sitten lähdet ihmisiltä kysymään, että olitko arvannut oikein, niin tulet huomaamaan, että tunnistaminen ei ole 100% - ei, mutta viesti on. Muodostat sinulle tuntemattomasta ihmisestä käsityksen pukeutumisen perusteella.

(*) Suomen talvi on vallattoman hyvä tilaisuus itse kullekin arvioida sukupuolta ulkoisesta habituksesta. Talvella ihmiset pukeutuvat peittäviin unisex-vaatteisiin (toppatakkeihin ja vastaaviin). Siitä huolimatta veikkaan, että tunnistat ihmisten sukupuolen jo kaukaa lähes 95% varmuudella, jos siis ajatellaan, että lähempänä tunnistat sukupuolen jo pelkästään kasvojen piirteistä tai mahdollisesti äänestä, jos moikkaat heitä.

Nämä molemmat ovat sitä, mitä koetan sanoa: pukeutuminen on viesti ympäristölle. Siksi siihen helposti suhtaudutaan samalla tavalla kuin toinen sanoisi jotain. Hakaristin pukeminen päälle on aika lailla sama asia kuin "Heil Hitlerin" huutaminen julkisella paikalla.

Ja kun tästä puhutaan, niin muistetaan, että tämä on ihan universaali ominaisuus ihmisellä. Kun ihan primitiivisinkin heimo on vähän yksittäistä perhekuntaa laajempi, niin poikkeuksetta siellä muodostuu sääntöjä siitä, että mitä saa pitää yllä missäkin tapauksessa: ne voivat olla ihomaaleja, tatuointeja, ne voivat olla tietynlaisia kaulakoruja, sulkapäähineitä, joitain muita koristeita, hyvin monimuotoisesti. Lähes poikkeuksetta kaikkien alkuperäiskansojen keskuudessa on jokin merkki, joka kertoo heimon vanhimmasta, jonkinlaisen neuvoston puheenjohtasta, sekä usein myös jokin merkki shamaanille tai vastaavalle, heimon henkiselle johtajalle. Tärkeä huomattava asia on se, että yhteisö itse valvoo, ettei näitä merkkejä käytetä väärin (vrt. vaikka kulttuurinen omiminen, jossa muut alkavat säädellä sitä, mitä kukakin saa pukea päälleen, mitä pidetään loukkaavana, paheksuttavana yms).

Toki ymmärrän, että normit ovat aikojen saatossa isolle osalle ihmisistä muodostuneet ja sitä varmaan osa naisista ja minäkin haluan ravistella.
Eivät ole muodostuneet ajan saatossa, nyky-Suomen pukeutumiskoodi on hyvin tuoretta perua.

Nyt harmikseni en voi linkata sinulle erästä esitelmää ja vielä suuremmaksi harmiksi en ole muistanut kirjata itselleni sen pitäjää, mutta oli aikanaan olemassa hyvä esitelmä nimeltään "Ritarien muotivillitykset", joka käy läpi pukeutumisen muutosta - ja syitä muutokseen! - about ajanjaksolla 1000 - 1700.

Se antaa perspektiiviä siihen, kuinka pukeutumisnormit muuttuvat, ja kuinka muutokset aina aiheuttavat pärinää. Muutama muistinvarainen poiminta aiheesta. Noin 1200-luvun tienoilla moraalipaniikkia herätti eliitin kiristyvät vaatteet - se oli seurausta siitä, että heillä alkoi olla varaa mittatilausasuihin, ja ne puolestaan tehtiin myötäilemään kehoa. Ensimmäiset moraalipaniikit lyhenevistä helmoista eivät koskeneet naisia, vaan miehiä: miesten vaatteiden helmat alkoivat lyhentyä niiden matkiessa levyhaarniskoja, ja pidettiin säädyttömänä, että nuorilta miehiltä vilkkuivat aluspöksyt helman alta.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös