Puhut jatkuvasta synnyttämisestä ihankuin se olisi jotenkin negatiivinen asia.
Kyllä se sille synnyttäjälle sitä taisi karun usein olla...
Elämä oli perseestä kaikille tuolloin. Synnyttäminen oli riskin arvoista koska niinkuin sanoin, sillä varmistettiin oma tulevaisuus ja helpompi vanhuus.
Niinpä. Silloin kun naisella oli puoliso. Naimattoman naisen raskaaksi tuleminen olikin sitten paljon ikävämpi asia. Joskus epätoivoisimpiin ratkaisuihin ajautuneet naiset päätyivät rangaistaviksi kehruuhuoneeseen.
Eikä miehillä ollut lainkaan kiire pysyä hengissä? Ja miehet olivat koulutettuja? Mikä mielestäsi oli pienviljelijämiehen mahdollisuus saada yhteiskunnallista asemaa? Vastaus: ei minkäänlainen. Nousu aatelistoon ei voinut tapahtua pienviljelijän elämän aikana, mutta sukupolvien ketjussa hyvällä tuurilla ja sopivilla valinnoilla joku hänen lapsen-lapsen-lapsen-lapsen-lapsen-lapsen-lapsen-lapsen-lapsen-lapsensa saattoi olla sellainen.
Jollekin tuo voi olla näin, mutta tärkeämpi asia minulle siinä on se, että se haastaa aiemman käsityksen. 13-vuotias tyttö ei millään voi olla kansansa eliittisoturi, ei, mutta voi tulla haudatuksi sellaisena.
Luet viestejä hyvin valikoivasti.
Naimattomuus sinänsä ei ainakaan kaikissa yhteiskuntaluokissa ja kaikilla ajoilla ollut niinkään ongelma. Rahvas on Suomessakin suhtautunut avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin paljon rennommin kuin keskiluokka tai eliitti. Ongelma oli pääasiassa se, että pienviljelijän piti valita, mitkä lapset koetetaan pitää hengissä.
Ehkäpä tuosta pitäisi tehdä jonkinlainen vertaileva tutkimus - itse epäilen että jonkin verran alempi syntyvyys olisi ollut tehokkaampaa. Kun väestön määrä radikaalisti laski isorokon takia keskiajalla niin syntyi tietty kulta-aika maaseudun rahvaalle, työn hinta nousi ja talonpoikaisväestön asema parani. Tunnettua on myös ajoittain isoksi ongelmaksi noussut maaseudun yliasutus, kuten esim. Suomessa 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa. Se että kadot olivat niin suuri ongelma esimodernilla ajalla liittynee myös siihen, että väestöä oli liikaa suhteessa tuottavuuteen. Toki tässä keskustelemme akateemisesti sanomattomasta kurjuudesta. Sukupuoleen tämä liittyy sillä tavoin, että vain toinen sukupuoli synnytti - ja kärsi siitä huomattavasti.
Sentään hänellä oli edes yksi lain, yhteiskunnan ja kulttuurin suoma ehdoton valta-asema: vaimoonsa ja lapsiinsa nähden. Luulen että sillä oli aika paljonkin merkitystä tuolloin. Sanotaan etelävaltioiden köyhistä valkoisista, että heille oli tärkeätä, että oli vieläkin alempiarvoisia kuin mitä he olivat. Että on sentään jotain syytä ylpeyteen - kirkko kertoi miehille, että mies on naisen pää niin kuin Kristus on seurakunnan pää. Olihan se edes jotain...
Siis se että elämä oli rankkaa oikeutti sen ettei naisilla ollut oikeuksia? Ja tuo miltei jokainen olemassaolon hetki liittyy jotenkin taisteluun ennenaikaista kuolemaa vastaan haiskahtaa vähän siltä ettet ihmiskunnan historiaa oikein ymmärrä. Ellet sitten haluaa käyttää taistelua samanlaisessa merkityksessä kuin jossain marxilaisessa dialektiikassa jossa koko elämä on taistelua.
Vaikka Somaliassa ja Afganistanissa elämä onkin ollut rajua viimeiset 30 vuotta, niin mielestäni naisten kohtelu kyseisissä maissa on silti perseestä ja epätasa-arvoista. Toki jos menisi kysymään 1300-luvun suomalaisilta, että haluavatko he ensiksi takuun siitä että naisella on kaikki samat oikeudet kuin miehillä vai takuun siitä että lapset kasvavat aikuisuuteen ja ruokaa on riittävästi loppuelämäksi niin todennäköisesti he eivät tasa-arvosta välittäisi. Voimme kuitenkin katsoa taaksepäin ja sanoa "tuo ei ollut oikein". Ei se tee niistä ihmisistä pahoja että pitää jotain heidän tekojaan moraalittomana nykyajasta katsottuna, mikäli ne eivät poikkea reippaasti normista suuntaan tai toiseen.
Riippuu siitä mitä katsomme. Esimerkiksi maaseudulla naisilla oli Ruotsin maaseudulla (ja täten Suomessa) oikeus 1/3 perinnöstä jos perillisiä oli kaksi (mies ja nainen). Tätä on luonnehdittu suureksi eduksi muuhun maailmaan nähden. Samoin voidaan katsoa sitä että naisilla oli myöskin Ruotsissa suuri etu moniin muihin alueisiin nähden se, että jos aviomies päätti myydä naisen maan pois tätä piti tarjota vaimon sukulaisille. Toki se, että ylipäätään aviomies sai myydä vaimonsa omaisuuden pois ja tämän väärinkäyttöä vastaan oli laadittu laki kertonee jotain siitä, missä tilanteessa vaimo yleensä oli. Naiset saivat samat oikeudet maahan Ruotsissa 1800-luvun puolivälissä.
reviews.history.ac.uk
Lapsi hylättiin suolle tms. Jos kukaan ei nähnyt tai vaikka olisi nähnyt ja hiljaisesti hyväksyi asian, niin ei niistä rangaistu mitenkään.
Ehkä tai ehkä ei. Luulen, että pienviljelijällä ensisijainen yksikkö on ollut (laajennettu) perhe (kokonaisuudessaan), ja seuraavaksi kyläyhteisö. Pienviljelijöiden keskuudessa valtaerot ovat olleet huomattavasti vähäisempiä kuin eliitin sisällä saatikka yhteiskuntaluokkien välillä. Individualismi on tuskin kukkinut pienviljelijöiden elämässä.
Syntyvyyttä kyllä pyrittiin rajoittamaan niine keinoin, jotka oli käytettävissä, eivätkä kaikki niistä ole kovin humaaneja. Pienempi syntyvyys tosiaan olisi voinut olla etu, kuten sanot:
Kyllä. Euroopassa riehuneen rutto-pandemian on sanottu parantaneen kovasti käsityöläisten arvostusta. Toisaalta läpi maailmanhistorian ihmisten määrä on toipunut nopeasti erilaisista mullistuksista. Se kertoo omaa kieltään siitä, kuinka paljon lapsia ja ihmisiä ylipäätään on kuollut silloin, kun asukasluku on pysynyt suht tasaisena.
Kyllä ja samasta syystä läpi koko agraarisen historian on sodittu maasta. Hyvä viljelysmaa tuli jaettua aika nopeasti. Sen jälkeen sitä on voinut saada lisää vain naapuriltaan. Kun on ollut valittavana joko lasten nälkäkuolema tai naapurin peltojen pakkolunastus, niin monella se vaaka on kallistunut sinne pakkolunastuksen puolelle, vaikka sitä ei ole voitu tehdä verettömästi. Osaltaan joillekin on varmaan ollut pienimuotoinen helpotus, jos sodasta palaa vähemmän ruokittavia kuin mitä sinne lähti.
Kyllä, toki keskustelemme asiasta akateemisesti.
Tämä ei ollut minulle, mutta kun sanoin suurimmalle osalle ihmisistä sen tärkeämmän sotatantereen olleen taistelu nälkää vastaan, en tarkoita sillä sitä, että elämä olisi ollut pelkkää nälänhätää, vaan sitä, että ensisijainen huoli oli ravinto. Seuraava huolenaihe oli se, että naapuri tulee pakkolunastamaan pellot tai varastot. Aatelisten huoli sotajoukkojensa koosta ja vaikutusvallastaan oli tavalliselle kansalle aika kaukana.
Näinpä.
Riippuu tosiaan paljon siitä, mitä katsomme. Tämä perintöasia on mielenkiintoinen juttu, ja liittyy vahvasti elinkeinoon. Paimentolaiset pystyivät jakamaan karjalaumansa lasten kesken, mutta pientilaa ei pystynyt jakamaan. Jollekin se oli jätettävä ja muiden lähdettävä, ja se jätettiin ensisijaisesti perheen perustamista varten.
Jossain eläinmaailmassa jälkeläiset on myös ruokalistalla, jos ei ole vaihtoehtoja.
Ohitat kokonaan sen mitä sinulle linkkasin. Sinä näet, että teollistuminen nosti pintaan eriarvoisuuden, minä näen, että se loi sellaisen ja siksi teollistumisen yhteydessä syntyi työläis- ja naisasialiikkeet. Sinun näkemyksesi mukaan teollistuminen "herätti" ihmiset, minun näkemykseni mukaan se muutti yhteiskunnan voimasuhteita ja syntynyt sietämätön eriarvoisuus (esim. tehdas- ja kaivostyöläisten kohtelussa) aiheutti lähes välittömän vastareaktion.
Ja tähän sanon vielä, että tuskin vanhemmat ovat kevyin mielin lapsia hylänneet ja siksi siihen on koetettu puuttua ennaltaehkäisevin keinoin. Varmasti isiä on koetettu saada ottamaan vastuuta ja jollain tapaa vaatimus siitä, että miehellä on riittävästi varallisuutta ennen kuin alkaa perustaa perhettä on ollut osa sitä.
Maailman asukaslukua on rajoitettu monin keinoin. Epidemioita, järistyksiä, purkauksia, myrskyjä, sotia.
Totta munassa suurin osa ihmisistä suurimman osan ihmiskunnan aikajanasta on suurimman osan ajasta joutunut kohdistamaan tekemisensä ja ajatuksensa johonkin selviytymiseen liittyvään. Ei minusta siinä ole edes mitään erityisempää väiteltävää. Toivon, että ymmärsit vain syystä tai toisesta väärin.
Somalia ja Afganistan ovat olemassa nykyajassa, jossa ainakin osalla vastuussa olevista on käytössä kaikki nykyajan tieto ja sen sellainen. Niille voi jollain järjellä sanoa, että nyt ei ole oikein. 1300-luvun Anterolla ei ollut mitään tietoa, ei valmiuksia eikä aikaa ylipäätään ajatella mitään näistä asioista. Ei sosiaalista painetta, lyhyt elinikä, ei näköaloja, ei yhtään mitään. Se, että menee tuohon kontekstiin sanomaan, että onpa väärin, on melkein yhtä relevanttia ja osuvaa kuin sanoa, että kyllä oli dinosauruksilla epäoikeudenmukaista, kun toiset niistä oli niin isoja ja toiset pieniä.
Tämä on myös minusta olennaista. Jos haluamme langettaa tuomioita entisaikojen kulttuureille, meidän tulisi tuomita heitä sen aikaisten kulttuuriarvojen ja preferenssien kautta, ei nykyisten arvojen kautta. Tarkastella toki voi, ja se on hyödyllistä nähdäksemme miten olemme kehittyneet ja mihin olemme matkalla, mutta tuomitseminen vaatii aina perehtymistä. Elämme länsikulttuurissa parhaillaan harvinaisen pitkää rauhanaikaa, jolloin ensisijaiset tarpeet - esim elintaso ja turvallisuus ovat nousseet meille itsestäänselvyyksiksi, ja toissijaiset tarpeet - kuten vapaudet eri muodoissaan, ovat olleet päällimmäisinä arvoina mielessä. Mutta pohtiessamme esimerkiksi näitä entisaikojen tasa-arvokysymyksiä, olisi ensiarvoisen tärkeää miettiä mitä ihmiset tuolloin ovat itse halunneet ja arvostaneet - millaisten haasteiden ja tarpeiden äärellä he ovat eläneet.
Tämä on jäänyt kaivelemaan itseäni: oliko kyseessä rangaistus? Onko sinulla antaa tähän linkkiä? Jos on tuoreempaa perua, niin on voinut olla rangaistus, jos vanhempaa, niin mahdollisesti kyseessä on ollut tapa hankkia elanto.
Iso ongelma pienviljelijälle on ollut myös se, ettei tilaa voi jakaa. Se ruokkii yhden laajennetun perheen ja voi vain päättää sen, kenen perhettä se ruokkii.
Viittasin noilla epätoivoisilla teoilla lasten surmaamiseen. Kehruuhuoneeksi nimitettiin naisten työvankilaa, jossa tehtiin käsitöitä. Naisvankien yleinen rikos tuohon aikaan oli vastasyntyneen lapsensa surmaaminen.
Kyllä minusta on ihan okei sanoa, että toisten ihmisten orjuuttaminen oli väärin, vaikka se olisikin ollut normaalia johonkin aikaan. Tai sitten kansanmurhat, ryöstäminen ja raiskaaminen sotaretkillä jne. vaikka ne olivat ihan normaalia toimintaa kaikkialla maailmassa tuhansien vuosien ajan. Tai eri etnisten ryhmien arvottaminen eri tavalla, kieltämällä tiettyjä ammatteja jne.
"Tuomita entisaikojen kaikki ihmiset alimpaan helvettiin"
Juuri tähän olin tulemassa jalat suustani.
Kansanmurhat, ryöstämiset ja raiskaamiset sotaretkillä ovat normaalia toimintaa tänä päivänäkin - valitettavasti. Ja oletan niiden olleen väärin kristillisten moraaliarvojen mukaan myös aiemmin, vaikka olisikin katseltu toiseen suuntaan. ”Kohtele toista, kuten haluaisit itse tulla kohdelluksi.” Uskon, että ihmiset ovat aina pohjimmiltaan tienneet, mikä on oikein ja mikä väärin sitä kautta tykkääkö vastaanottaja siitä vai ei - ainakin silloin kun se on selvää. Välillä nämä moraaliarvot ovat löyhempiä - etenkin sodan ja vihan tunteiden jaloissa, välillä eivät.