Epäreilu tuli pysähtyy sekin helposti huutamalla "epistä".
Luotetaan vaan meidän omaan pelitapaan. Ei kannata olla liian huolissaan, kaikki realiteetit ovat Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden puolella.
Ei siihen minusta mitään foliohattuilua tarvita. Suomen ja Ruotsin hyöty Natolle on ollut pitkään tiedossa ja silloin kun Baltian maat hakivat jäsenyyttä, oli sellaistakin puhetta, että niitä ei oteta, jos Suomi ei tule mukana. Ruotsia on kosiskeltu ensimmäistä kertaa Natoon -48 eli sen perustamisneuvottelujen yhteydessä, Suomea ainakin -92 alkaen.
Kyllä, sekä siksi, että Suomen F-35 -laivue vahvistaa Norjan vastaavaa arktisella alueella. Olihan tuosta jo puhetta silloin hävittäjien tarjouskilpailun yhteydessä, että F-35 toisi synergiaetua napapiirin pohjoispuolelle.
Juuri varsinkin meri- ja ilmavoimien kannalta laajentuva ilma- ja merialue ei ole oikeastaan minkäänlainen ongelma, ehkä jopa päin vastoin.
Onhan tämä 100 % varmaa. Vuosikymmeniä on kosiskeltu ja siitä löytyy materiaalia reippaasti netistä. Suomen poliittiset johtajat Halosen ja Tuomiojan johdolla ovat tiukasti tiivistäen huijanneet itseään ja kansaa väitteellä, jonka mukaan jos Suomesta tulee NATO:n jäsen, Venäjä hyökkää Suomeen ja jos emme liity, Venäjä ei hyökkää Suomeen.
Kannattaa katsoa niiden maiden suuntaan, joilla on asiassa hävittävää. Minä kyllä tositilanteessa voisin luottaa länsinaapureihimme Ruotsiin ja Norjaan, koska heillä ei ole mitään syytä päästää sotaa leviämään omille mailleen. Ei sieltä varusmiehiä olisi tulossa ja tuskin paljoa maavoimiakaan, mutta ilma- ja merikalustoa varmasti sekä tietysti se, että satamat ja lentokentät pysyisivät auki Suomen sota-aluksille.
Suomeahan on "houkuteltu" eri intensiteeteillä NATOon neukkulan kaatumisesta lähtien ja täysin liittolaiskalustostakin on saatu nauttia jo reilusti ennen F-35 hankintaa (viimeistään Hornetien AG aseistuksen myötä sisäpiirissä ollen). Sinänsä toki hämmentävää miten vastahakoisesti maassamme on suostuttu näkemään itäisen terroristivaltion todellinen luonne, faktisestihan mikään ei ole muuttunut sodan myötä, nyt ne paskiaiset vaan toteuttaa kovaan ääneen julistamaansa agendaa totuttua lännemmässä ja vastarinnan voimakkuuden takia aiempaa avoimemmin.
suomenkuvalehti.fi
Kun F35-kauppoja tehtiin, niin Naton kannatus oli vakaa 20% ja ei ollut näköpiirissä muutoksia. Joten spekuloitu edullisuus johtui siitä faktasta, että Suomi turvasi jo silloisessa tilanteessa Naton pohjoista sivustaa 1340 km verran. Sen takia meille on saatu vientilupia joihinkin jenkkien sexyihin sotaleluihin jo aikaisemmin kuin Nato-liittolaiset ovat saaneet. Ei sen takia, että meillä on siniset silmät tai ehkä ollaan tulevaisuuden Nato-jäsen, vaan USA:lle on Euroopan kokonaisturvallisuuden kannalta tärkeää Suomen pysyminen sotilaallisesti kyvykkäänä. Suomen muuttuminen Naton etupiiristä jäseneksi on vain plussaa tässä baletissa.
Enpä tuota näe edes tärkeänä, vaan että Nato-jäsenyydellä ennalta ehkäistään Venäjän hyökkäys. Joka Ukrainassa toteutui koska maa ei ollut Nato-maa.
Pitkäaikaisen sodan kyvyn ei välttämättä tarvitse kovin korkea, kunhan se on parempi kuin vastapuolella. Suomen kohdalla tämä konkretisoituisi NATOssa siinä, että ilmaiskuja ja -puolustusta kuvitteellista idästä tulevaa hyökkääjää vastaan voitaisiin tehdä myös ainakin Baltiasta, Puolasta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta sekä merialueilta. Tuo on todella suuri alue valvottavaksi, vaikka Kaliningradissa olisikin ohjuksia. En itsekään usko, että NATOn osallistuminen maasotaan olisi kovinkaan merkittävä, mutta ilmaherruus auttaa jo aika paljon. Ja olisihan Itämerikin tuolloin NATOn sisämeri. Ahvenmaan puolustamisesta tuli juuri huomattavasti helpompaa ja huolto pelaisi paremmin. Jäämereltä Suomeen hyökkääminen on etäisyyden vuoksi haastavampaa ellei keskity porojen ja harjusten tuhoamiseen. Ukrainahan joutuu olemaan valppaana pohjoisesta, idästä ja etelästä tulevien hyökkäysten varalta.
Venäjä on sotilaallinen ja taloudellinen kääpiövaltio Natoon verrattuna. En keksi missä tilanteessa Naton kannattaisi tehdä uhrauksia. Sen kun uhkailee Venäjän hiljaiseksi, jos se rupeaa jotain jäsenvaltiota kohtaan agressiiviseksi.
Nämä asiat, tai paremminkin puolustussuunnitelmat, tullaan neuvottelemaan Naton kanssa, ei meidän keskustelu siihen vaikuta. Ongelma on ettei neuvotteluihin ole vielä päästy, kiitos Turkin. Skenarioista oli taannoin mielenkiintoinen artikkeli HS:ssä, jossa PV:n neuvottelijamme antoivat näkemyksensä. Noin yleistäen painopiste Suomen osalta oli enemmän pohjoisessa kuin Baltian alueella (koska Baltiaan tukea voisi tulla Puolasta ja Saksasta päin), ja Ruotsi + Norja keskeisinä kumppaneina.
Kyllä minä ainakin olen koettanut pitää tätä näkökulmaa yllä. Minulle koko Nato-keskustelussa avainasia on se, että Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys vie Suomen, Ruotsin ja Norjan valtioliittoon keskenään, ja se puolestaan antaa kovemmassakin paikassa Ruotsille ja Norjalle legitiimin syyn pitää kenttänsä ja satamansa auki Suomen sotakalustolle, sekä tietysti tarvittaessa tukea Suomen sodankäyntiä.
Nato voi uhrata jäsenmaitaan. Minusta tästä hyvä esimerkki on Baltian maat, josta jo vähän keskusteltiinkin. Nyky-Natolla ei ole voimaa estää niiden miehitystä suorassa sodassa ja Baltian mailla on vaikeat lähtökohdat rakentaa puolustuksestaan sellainen, että se kestäisi monimiljoonaisen naapurin suoraa hyökkäystä vastaan.
Ehdottomasti näin.
On melko varmaa, ettei kovin paljoa maavoimien yksiköitä ole luvassa millekään maalle. Meri-, ilma- ja tiedustelutukea sen sijaan luulisin olevan tarjolla ja se ainakin omasta mielestäni on sellaista, mitä Suomi tositilanteessa tarvitsisi. Ainakin vielä tällä hetkellä.
Nato-Suomea vastaan Venäjä tuskin edes yrittäisi lähteä erillissotaan, ja sehän on yksi Naton parhaista puolista - Venäjän on aika hankala aloittaa erillissotaa. Laajemmassa kriisissä Venäjänkin olisi pakko hajauttaa sotakalustoaan laajemmalle rintamalle, ja kyllä minä ainakin vielä näen sen Suomen etuna.
Näin minäkin olen sen nähnyt jo pitkään. Ruotsilla on enemmän annettavaa Baltian maille kuin Suomella. Suomella on annettavaa arktiselle alueelle yhdessä Norjan ja Ruotsin kanssa, ja siksi Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys kiinnostaakin meidän pohjoisia naapureita (Kanada ja USA) vähintään yhtä paljon kuin eteläisiä (Baltian maat ja Puola).
Kirjoitatte nyt kahdesta eri asiasta. Sinä kirjoitat strategisesta uhrauksesta, että Nato hetkellisesti uhraisi Baltian ja sitten valtaisi takaisin. Lainaamasi kirjoittaja on kirjoittanut aiemmin siitä oikeasta uhrauksesta, mikä toki johtaisi Naton hajoamiseen ja USA:n aseman maailman napana tuhoutumiseen. Eli näin ei tapahdu.
Joo, totta tuokin. Tarkoitin enemmän ehkä sitä, että joku Ranska, Espanja tai Italia voisi hyvinkin isossa kriisissä olla valmis uhraamaan jonkun pohjoisen kaistaleen, mutta meidän länsinaapurimme eivät ole siihen valmiita, koska se vaarantaisi heidän omat nahkansa.
Joo, tuo on kyllä ihan merkittävä juttu.
Juu Ranskaan, Saksaan jne. en luota yhtään tosipaikan tullen, mutta muihin pohjoismaihin, Puolaan, Baltian maihin, britteihin ja jenkkeihin voi luottaa ellei nyt jotain trumppia valita.
Kanada voisi myös olla sellainen, jolta voi odottaa jonkinlaista tukea. Heillähän on kokemusta vaikka kuinka monista sodista ja lisäksi he ovat erittäin tiukasti yhteistyössä USAn kanssa kaikenlaisissa asioissa. Koputan puuta, sillä ihan satavarma en ole asiasta.
Tuollainen "uhraus" olisi Naton loppu. Onko noiden maiden tai Saksan etu, että Nato menettäisi merkityksensä? Ja EU olisi samassa veneessä. Kaksi lännen tukipylvästä olisi erittäin rikki moisen jälkeen. Pohjoiset kaistaleet on jo kaikki EU:ssa ja suurin osa Natossa. Ruskisteille tuo olisi lotton päävoitto, jatkossa voisi kehitellä erikoisoperaatioita vailla huolta suuremmasta vastavoimasta.