Suomella ei Venäjän naapurina ole varaa tuomita kaikkia maailman pahuuksia ja olla itse täydellinen. Turvaa on pakko hakea jostakin ja nyt turvaa on päätetty hakea Natosta. Näillä näkymin on pakko jotain myönnytyksiä tehdä Turkin suuntaan, ihan vaan pragmaattisista ja turvallisuuspoliittisista syistä. En näe sen olevan tekopyhää, vaan tosiaan pragmaattisen itsekästä.Hieman kärjistäen Turkin toimet kurdeja kohtaan eivät niin valtavasti Venäjän toimista eroa. Jos ei hyväksy sotaa Ukrainassa, ei voi mielestäni hyväksyä myöskään noita Turkin vaatimuksia lipsahtamatta pahasti tekopyhyyden puolelle.
Olisihan se kivaa jos Turkki ei olisi Naton jäsen, tai Suomi voisi saada vastaavat turvatakuut muualta, mutta kun se ei ole mahdollista. Persettä ei toki tarvitse avata ja antaa Turkin suuntaan Erdolle kairattavaksi, mutta emme voi jättää Turkin huolia myöskään täysin huomioimatta.