Erdoganista vielä. En ota kantaa siihen, onko Erdolla mahdollisesti punainen linja Putinille ja Suomen & Ruotsin Nato-jäsenyys jo ennalta sovittu torpattavaksi vai onko hän mahdollisesti lähtenyt vain omin päin sooloilemaan.
Tässä vaiheessa kuitenkin merkit aika yksiselitteiset. Turkki tekee kaikkensa estääkseen Naton laajenemisen Suomeen ja Ruotsiin, oli sitten taustalla Venäjä tai ei.
Ennen jäsenhakemuksen jättämistähän arvioitiin, että pahimmassa tapauksessa Turkki ja mahdollisesti Unkarikin saattaisivat yrittää käydä kauppaa Suomen ja Ruotsin jäsenyydellä. Tähänkään ei kovin vakavasti uskottu, kun molemmat julkisesti vakuuttelivat toivottavansa Suomen tervetulleeksi Natoon. No, sitten jäsenhakemukset jätettiin, ja heti seuraavana päivänä Turkki älähti.
Tässä muuten oli ensimmäinen huolestuttava merkki. Etukäteen oli Turkista annettu signaali, että Turkille kaikki oli ok ja ei kun jäsenyyshakemusta kehiin. Vaan sittenpä kun hakemus jätettiin, Turkilla vaihtui ääni kellossa kuin taikaiskusta. Jonkinlainen ironian ja maskirovkan huipentuma on se, että Turkki syyttääkin Suomea ja Ruotsia petollisuudesta ja vilpillisyydestä tässä kuviossa.
Entä nyt?
Kai sen voi sanoa suoraan: Turkin lausunnoissa ei ole mitään merkkiä kaupankäynnistä tai edes kaupankäyntihalusta. Jos siitä tässä kiikastaisi, varmasti olisi virkamiestasolla jo päästy ymmärrykseen siitä, mitä Turkki oikeasti tahtoo. Mutta päinvastoin - Turkki vain lisää kierroksia ja vaatimuksia viikosta toiseen. Nykyiset vaatimukset esim. lainsäädännön muuttamisesta ja ministerien erottamisesta alkavat olla jo niin älyvapaita, että Turkki itsekin varmasti tietää, ettei niihin tulla mitenkään suostumaan. Selvästi ei ole tarkoituskaan. Ja mitä sitten, vaikka suostuttaisiin? Turkki voisi sanoa nyt yhtä, ja ensi viikolla läväyttääkin pöytään vielä hullumpia lisävaatimuksia.
Kaupankäynti Turkin kanssa ei selvästikään ole kannattavaa, tuskin edes mahdollista. Ei ainakaan Suomen ja Ruotsin pelimerkeillä. Jos Turkki todellisuudessa haluaa jotain vastinetta, se ei selvästikään ole mitään, mikä oikeasti olisi Suomen tai Ruotsin annettavissa. Voihan olla, että Turkki haluaa todellisuudessa myönnytyksiä USA:lta, esim. häivehävittäjiä. Mutta toisaalta Turkki on ajanut itsensä hieman nurkkaan vaatimuslistallaan Suomelle ja Ruotsille. Miten se enää voi julkisesti perääntyäkään siitä menettämättä kasvojaan?
Ilmeisesti ei ole tarkoituskaan.
Kyllä tässä täytyy lähteä jo siitä, että Turkin myöntymystä on turha jäädä odottelemaan. Mielenkiinto kohdistuukin nyt ennen kaikkea siihen, mitä muut Nato-maat USA etunenässä haluavat tai voivat tehdä yhdelle mädälle omenalle, joka uhkaa pilata koko puolustusliiton. Varmasti jos Turkin annetaan tässä tanssittaa koko Natoa pillinsä mukaan, se ei jää ainoaksi kerraksi. Pahimmassa tapauksessa joku muukin Nato-maa voisi ottaa tapauksesta opikseen ja lisätä Turkin tempaukset kikkapakkiinsa. Jo pelkästään puolustusliiton uskottavuuden kannalta olisi tarpeen näyttää, että tällainen ei vetele.
Voi olla mielenkiintoinen huippukokous tulossa kuun lopulla joka tapauksessa. Toivottavasti muilta Nato-mailta löytyy riittävästi päättäväisyyttä ja stoneja näyttää Turkille kaapin paikka, tavalla tai toisella.
www.uusisuomi.fi
