Suomi hakee Nato-jäsenyyttä

[Tadu]

Tietenkin Erdogan tiesi jo huhtikuussa, että hän ei tule Suomen hakemusta puoltamaan. Miksi hän sanoi toisin? Toisaalta tuskin se olisi mitään muuttanut. Parempi vaan, että hakemus on jo sisällä ennen tätä vääntöä.

Nyt sai paremmat lähtökohdat neuvotella Turkille ja itselleen jotain. Eli siis parempi kiristysasema. Saa myös sisäpoliittista näkyvyyttä enemmän kun voi julkisesti paasata kurdeista.

Mutta joo. Eipä tässä hätää ole.

 

[-Jonne-]

Mites tuo Unkari? Onko sieltä kuulunut mitään asian edistämiseksi vai odottelevatko hiljaa vuoroaan kiristykselle?

 

[Jymäkkä]

Tuleekohan NATO:sta tulevaisuudessa enemmän entisen (?) nimensä mukainen Pohjois-Atlantin Puolustusliitto? Meinaan, että mitähän Turkin kanssa tapahtuu lähitulevaisuudessa?

En usko, että tapahtuu mitään. Turkki on kuitenkin iso sotilasmahti tuolla aika kriittisillä alueilla. Saavat jatkaa mukana hämmentämässä kuten tähänkin asti. Tämä on ihan sinisilmäisyyttä, että näiden pohjoismaiden kohtaamien ongelmien takia Turkki jonnekin heivattaisiin, vaatii todella paljon enemmän.

 

[Cobol]

Niinistöä lainatakseni, Turkin osalta kyse on siitä, että Turkki haluaa nostaa omat näkemyksensä nimenomaan terrorismikysymyksissä NATO:n pöydälle. Unkarilla ei ole samanlaista tarvetta terrorismikysymyksissä ja esimerkiksi EU:n oikeusvaltiokysymyksen nostaminen esille ei ole NATO:n asia.

Osassa NATO-maita Suomen ja Ruotsin jäsenyys on negatiivinen asia, jos valta vaihtuu. Ranskassa ei vaihtunut eikä kesän parlamenttivaalitkaan muuta Maconin asetelmaa NATO:n osalta. Italiassa oikeistopopulistinen Lega ja vastaavat ovat Kremlin käsissä, ja entinen ministeri Matteo Salvini on ilmoittanut vastustavansa Ukrainan aseapua ja Suomen sekä Ruotsin NATO-jäsenyyttä.

Joku voi pohtia, miten Italiassa on edelleen - hyökkäyssodan aikana - tilaa Kreml-mieliselle liikkeelle. Yksi vastaus on se, että Italiassa Kreml hallitsee osaa television sisällöstä. Hyvä artikkeli aiheesta:

Venäjän propaganda rehottaa Italian televisiossa – maan parlamentti tutkii jo, ovatko kommentaattorit Venäjän leivissä

Moni italialaispoliitikko on ylläpitänyt lämpimiä suhteita Venäjään. Maan oikeistopopulistijohtaja Matteo Salvini vastustaa Ukrainaan vietävää aseapua sekä Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä.

yle.fi

Venäjä on päässyt sisään moniin länsimaihin ja tällä on vaikutuksensa myös Suomen NATO-jäsenyyteen. Mutta vain silloin, jos valta vaihtuu oikeisto- tai vasemmistopopulisteihin. Toivotaan siis jäsenyysprosessin etenemistä. Iso kysymys Euroopan lisäksi on vallan mahdollinen vaihtuminen Trumpille vuonna 2024. Toinen iso kysymys on se, mihin suuntaan länsidemokratiat lähivuosina kulkevat.

 

[lemponen]

Mites tuo Unkari? Onko sieltä kuulunut mitään asian edistämiseksi vai odottelevatko hiljaa vuoroaan kiristykselle?

Eiköhän Unkarin sarjataso tässä leikissä ole EU pöytä. Jos alkavat sekoileen tässä Suomi/Ruotsi Natoon kuviossa, tietää se 1.) ongelmia myös EU pöydässä, ja 2.) ongelmia myös Naton isojen poikien USA:n ja GB::n kanssa. Näin kaavailen. Luulen, että Venäjä pelaa korttinsa Turkin varaan tässä asiassa. Venäjä tietää, että loppujen lopuksi Unkari on kuin joku paska tahra keskellä Eurooppaa, jonka ainoa oljenkorsi ovat heidän omat asiansa. Näin luulen.

 

[lemponen]

En usko, että tapahtuu mitään. Turkki on kuitenkin iso sotilasmahti tuolla aika kriittisillä alueilla. Saavat jatkaa mukana hämmentämässä kuten tähänkin asti. Tämä on ihan sinisilmäisyyttä, että näiden pohjoismaiden kohtaamien ongelmien takia Turkki jonnekin heivattaisiin, vaatii todella paljon enemmän.

Samaa mieltä. Kahdella kysymysmerkillä varustin viestini ihan merkkinä mielenkiinnosta, että mitähän tulevaisuudessa tapahtuu. Mutta samaa mieltä olen. Tuo mitä @Cobol yllä kirjoitti on minunkin mielestäni se perimmäinen Turkki näkökulma asiaan

 

[Sistis]

Suomen mediassa on maalailtu jonkin verran kauhuskenaarioita Lavrovin tämän päivän Turkin reissuun liittyen. On spekuloitu, että painostaako Venäjä tätä kautta Turkkia estämään Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyyttä, mutta tätä kuitenkin pidetään epätodennäköisenä.

Eli vaikka teoriassa joku Lavrov - Erdogan -sopimuksen salainen lisäpöytäkirja voisi olla mahdollinen, kannattaa olla luottavainen ja uskoa, että sellaista ei todennäköisestikään tule.

 

[Cobol]

Suomen mediassa on maalailtu jonkin verran kauhuskenaarioita Lavrovin tämän päivän Turkin reissuun liittyen. On spekuloitu, että painostaako Venäjä tätä kautta Turkkia estämään Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyyttä, mutta tätä kuitenkin pidetään epätodennäköisenä.

Eli vaikka teoriassa joku Lavrov - Erdogan -sopimuksen salainen lisäpöytäkirja voisi olla mahdollinen, kannattaa olla luottavainen ja uskoa, että sellaista ei todennäköisestikään tule.

Paljon riippuu Turkin ja USA:n välisistä neuvotteluista. Niitä on käyty myös ulkoministeritasolla toukokuun lopulla ja muilla tasoilla sitä ennen ja sen jälkeen.

Nyt Venäjä ja Turkki käyvät keskustelua ilmeisesti Ukrainan viljan viennistä ja Turkin roolista sen mahdollistajana sekä Turkin halusta lähteä uuteen hyökkäykseen kurdeja vastaan YPG/PKK:n osalta. Venäjä on jo ilmaissut ainakin osittaisen tuen hyökkäykselle. Venäjä hakee tästä ainakin Turkin ja al-Assadin Syyrian suhteiden parantamista.

Minusta tämän voi sanoa ääneen: Erdoganin Turkki hieroo omasta näkökulmastaan lisää yhteistyötä Venäjän kanssa ja sillä on useita vipuvarsia sen sekä hieman myös NATO-yhteistyön toteuttamiseksi haluamallaan tavalla. Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyys on niistä yksi. Kun USA tukee edelleen YPG:n toimintaa, Turkki on jopa valmis torppaamaan Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyyden niin kauan kun Erdogan on vallassa ja mahdollisesti nykyinen oppositiokin sen jälkeen. Pyydettyjen koneiden (F-16) toimittamattomuus hiertää sekin, samoin potkut F-35 ohjelmasta.

USA ei ole Erdoganin näkökulmasta ainakaan vielä luvannut sitä, mitä Turkki Suomen ja Ruotsin jäsenyyttä vastustamalla hakee. Siksi kierrokset Turkilla nousevat.

 

[Tadu]

IL:n tiedot: Erdogan kiristää USA:lta hävittäjiä Suomen Nato-jäsenyydellä – Nato-jarrutus kytköksissä F-16-kauppaan

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan lähteiden mukaan Turkin presidentti Erdogan yrittää kiristää Yhdysvaltain kongressia hyväksymään 40 uuden F-16-hävittäjän myynnin Turkkiin. Bidenin hallinto arvioi jo huhtikuussa, että asia vaarantaa Naton yhtenäisyyttä.

www.iltalehti.fi

Iltalehden tietojen mukaan hävittäjistä tässä Turkin kiristyksessä on kyse.

 

[PataJaska]

IL:n tiedot: Erdogan kiristää USA:lta hävittäjiä Suomen Nato-jäsenyydellä – Nato-jarrutus kytköksissä F-16-kauppaan

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan lähteiden mukaan Turkin presidentti Erdogan yrittää kiristää Yhdysvaltain kongressia hyväksymään 40 uuden F-16-hävittäjän myynnin Turkkiin. Bidenin hallinto arvioi jo huhtikuussa, että asia vaarantaa Naton yhtenäisyyttä.

www.iltalehti.fi

Iltalehden tietojen mukaan hävittäjistä tässä Turkin kiristyksessä on kyse.

No niin.. eli tylsästi kyse on tasan siitä, mitä mediassa ja täälläkin on taidettu spekuloida. Eikä koko asia edes kuulu Suomelle pätkän vertaa, Turkki vain tietää miten kiihkeästi jenkit haluavat Suomen ja Ruotsin Natoon.. ei kyllä tosiaan liian hyvältä näytä tämä Naton yhtenäisyyden kannalta

 

[Glove]

EIkö me voitaisi myydä noita Hornetteja Turkkiin sitä mukaa kun F-35:a tulee käyttöön? Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. EIhän me niillä Horneteilla kuitenkaan enää mitään tehdä, ei niitä rasvata ja laiteta luolaan odottamaan seuraavaa rähinää.

 

[se7en]

EIkö me voitaisi myydä noita Hornetteja Turkkiin sitä mukaa kun F-35:a tulee käyttöön? Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. EIhän me niillä Horneteilla kuitenkaan enää mitään tehdä, ei niitä rasvata ja laiteta luolaan odottamaan seuraavaa rähinää.

Eiköhän se vaatisi Yhdysvalloilta lupaa ja aika typerä liike olisi muutenkin. Toki olin yllättynyt miten nopeasti Suomi aikoo luopua Hornettien käytöstä, mutta kai ne on sitten tulleet elinkaarensa päähän.

Itse olen sen verran skeptinen Turkin ja Venäjän suhteen, että uskon siellä olevan vähintään hiljainen sopimus mitä Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyyteen tulee. Vielä kun Lavrov vieraili tänään Turkissa ja viesti oli se, että viljatoimitukset on Ukrainan vastuulla. Älytön ulostulo, kun tiedetään mikä hommaa oikeasti jarruttaa.

Turkki pelaa nyt montaa peliä samaan aikaan. Sillä on Suomi-Ruotsi -kortti kädessään, jolla se voinee pelata molempiin suuntiin. Varmasti myös muita kortteja, eikä Erdogan näytä kaihtavan keinoja kun kyse on hänen omista intresseistään.

 

[Hauptmann]

En oikein osaa sanoa omaa mielipidettäni NATO-jäsenyydestä. Olen aina ollut 50/50 NATO-jäsenyyden suhteen. Omassa kuplassani on aina oltu NATO-jäsenyyttä vastaan. Pikkuveljeni on sitä mieltä, että Yle, HS yms. suomalaiset mediat ovat muokanneet suomalaisten mielipidettä gallupeineen ja saaneet suomalaiset NATO:n puolelle. Pikkuveljeni on kumminkin minua sivistyneempi ja lukenut itsensä lähes tohtoriksi Helsingin yliopistolla. Toki hänen ajatusmaailmansa on aika vasemmalla. En oikein osaa täysillä liputtaa NATO:n puolesta. Saa nähdä, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toki yritän miettiä, että ei pitäisi antaa lähisukulaisten mielipiteen vaikuttaa omaan suhtautumiseen NATO:sta.

Osittain olen kyllä samaa mieltä, että HS ja Yle ovat vaikuttaneet gallupeineen Suomen NATO-jäsenyyden kannatuslukemiin. Periaatteessa haluaisin avoimesti liputtaa NATO:n puolesta, mutta en ainakaan vielä osaa.

 

[Fordél]

Pikkuveljeni on sitä mieltä, että Yle, HS yms. suomalaiset mediat ovat muokanneet suomalaisten mielipidettä gallupeineen ja saaneet suomalaiset NATO:n puolelle.

Osittain olen kyllä samaa mieltä, että HS ja Yle ovat vaikuttaneet gallupeineen Suomen NATO-jäsenyyden kannatuslukemiin. Periaatteessa haluaisin avoimesti liputtaa NATO:n puolesta, mutta en ainakaan vielä osaa.

Niin...Edelliset vuosikymmenet samaiset mediat taisivat vaikuttaa niin, että suomalaiset suhtautuivat kriittisesti Nato-jäsenyyteen.

Mutta jos haetaan aidosti sitä suomalaisten näkemyksen kääntänyttä seikkaa niin syy löytyy Venäjän häikäilemättömästä hyökkäyssodasta Ukrainaan. Ei siinä ole mitään Ylen ja HS:n vaikuttamistyötä tarvittu. Iso osa kansasta muutti näkemystä samalla hetkellä, kun uutisoitiin Venäjän hyökkäyksestä.

 

[Hauptmann]

Iso osa kansasta muutti näkemystä samalla hetkellä, kun uutisoitiin Venäjän hyökkäyksestä.

Varmasti iso osa muutti mielipidettään. Minun ja monien muiden on hankala muuttaa mielipidettään, vaikka tavallaan haluaisinkin. Se ei ainakaan minun osaltani tarkoita, että vastustaisin NATO:a suuresti. Käy niin kuin käy. En kerjää tällä viestilläni mitään tykkäyksiä tällä foorumilla. Kerron vain mielipiteeni. Sekin on eräälainen vaikuttamiskeino, että kerätään tykkäyksiä. Minun viestini tuskin saa montaa tykkäystä, jos yhtäkään.

En minä mitenkään suuresti vastusta Suomen NATO-jäsenyyttä. Jonkun verran vain ihmettelen esim. Ylen ja HS:n mielipidevaikuttamista Suomen NATO-jäsenyyden puolesta. Vai oliko sitä mielipidevaikuttamista? Mielestäni on oikeus kyseenalaistaa se, että vaikuttivatko suuret suomalaiset mediat Suomen NATO-jäsenyyden puolesta. En halua tästä jauhaa enempää.

 

[Palstalegenda]

Jonkun verran vain ihmettelen esim. Ylen ja HS:n mielipidevaikuttamista Suomen NATO-jäsenyyden puolesta.

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, niin suomalaisten mielipide Natoon liittymiseen ymmärrettävästi muuttui.
Sitten tehtiin gallupeja, jotka osoittivat, että Natoon liittymisen puolella on suuri enemmistö. Kun sen asian kertoivat HS ja Yle, niin se on mielipidevaikuttamista?

 

[Hauptmann]

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, niin suomalaisten mielipide Natoon liittymiseen ymmärrettävästi muuttui.
Sitten tehtiin gallupeja, jotka osoittivat, että Natoon liittymisen puolella on suuri enemmistö. Kun sen asian kertoivat HS ja Yle, niin se on mielipidevaikuttamista?

Sitä sinä voit kysyä minun pikkuveljeltäni. Jos tarve vaatii, niin sitten annan yhteystiedot (en oikeasti).

Minä olen enemmän NATO-jäsenyyden kannalla kuin vastaan, mutta onneksi on aina oikeus kyseenalaistaa asioita Suomessa toisin kuin esimerkiksi Venäjällä. Suomessa ei ole pakko olla samaa mieltä asioista. Jatkoajan foorumilla ei ole pakko taputella toisia selkään ja olla samaa mieltä. Ei tarvitse keräillä täällä mahdollisimman monta tykkäystä.

 

[Fordél]

Jonkun verran vain ihmettelen esim. Ylen ja HS:n mielipidevaikuttamista Suomen NATO-jäsenyyden puolesta. Vai oliko sitä mielipidevaikuttamista? Mielestäni on oikeus kyseenalaistaa se, että vaikuttivatko suuret suomalaiset mediat Suomen NATO-jäsenyyden puolesta. En halua tästä jauhaa enempää.

Niin, jos ihmettelee ko. medioiden mielipidevaikuttamista niin sitten varmasti kannattaisi avata, että mikä heidän toiminnassaan oli vaikuttamista? Tuskin galluppien tulosten kertominen. Ne on tehty tutkimusten "sääntöjen" mukaisesti. Naton hyödyistä ja haitoista kertominen sitä tuskin myöskään on. Esim. Yle on pitänyt keskusteluohjelmissaan huolen, että siellä ovat olleet Naton vastustajatkin äänessä. Ainoa mikä tulee mieleen on esim. mahdolliset pääkirjoitukset, joissa on kannatettu Natoa.

Ehkä tässä on nyt vain käynyt niin, että kun suuri osa kansasta on kertaheitolla havahtunut radikaalisti muuttuneeseen tilanteeseen, ihan kaikkien ajatus ei ole pysynyt perässä. Samalla on huomattu, että itse onkin yhtäkkiä ajatuksineen vähemmistössä. Sitten aletaan hakemaan selittäviä tekijöitä esim. mediasta. Tulee mieleen muuan Väyrynen ja syytökset mediapelistä...

 

[Hauptmann]

Ehkä tässä on nyt vain käynyt niin, että kun suuri osa kansasta on kertaheitolla havahtunut radikaalisti muuttuneeseen tilanteeseen, ihan kaikkien ajatus ei ole pysynyt perässä. Samalla on huomattu, että itse onkin yhtäkkiä ajatuksineen vähemmistössä. Sitten aletaan hakemaan selittäviä tekijöitä esim. mediasta. Tulee mieleen muuan Väyrynen ja syytökset mediapelistä...

Ei tarvitse jauhaa tästä enempää. Minulla ongelma on se, että minun läheisimmät ihmiset ovat NATO:a vastaan. Siinä vaiheessa on hankalaa asettua tukemaan NATO:a, kun lähipiiri vastustaa sitä. Pahoittelen kaikille aiheuttamaani mielipahaa. Olen antanut oman kuplani vaikuttaa omaan mielipiteeseeni NATO:sta ja en ole siksi osannut näkyvästi puolustaa NATO-jäsenyyttä. Pikkuveljeni on paljon minua viisaampi ja häntä en pysty voittamaan väittelyssä. Toivottavasti ei jäänyt kenellekään paha mieli. Yritin seistä mielipiteeni takana. Ei tarvitse aina olla samaa mieltä virran kanssa, vain kuolleet kalat liikkuvat virran mukana. Enemmän minä olen tosiaan NATO:n puolella kuin NATO:a vastaan.

Kyllä minä huomaan, että milloin jään tappiolle väittelyssä. Eikä minulla ole mitään syytä enää jatkaa tätä väittelyä. Sovitaan vaikka sitten, että minä olin väärässä ja kaikki muut olivat oikeassa.

 

[Fordél]

Ei tarvitse jauhaa tästä enempää. Minulla ongelma on se, että minun läheisimmät ihmiset ovat NATO:a vastaan. Siinä vaiheessa on hankalaa asettua tukemaan NATO:a, kun lähipiiri vastustaa sitä. Pahoittelen kaikille aiheuttamaani mielipahaa. Olen antanut oman kuplani vaikuttaa omaan mielipiteeseeni NATO:sta ja en ole siksi osannut näkyvästi puolustaa NATO-jäsenyyttä. Pikkuveljeni on paljon minua viisaampi ja häntä en pysty voittamaan väittelyssä. Toivottavasti ei jäänyt kenellekään paha mieli. Yritin seistä mielipiteeni takana. Ei tarvitse aina olla samaa mieltä virran kanssa, vain kuolleet kalat liikkuvat virran mukana. Enemmän minä olen tosiaan NATO:n puolella kuin NATO:a vastaan.

Kyllä minä huomaan, että milloin jään tappiolle väittelyssä. Eikä minulla ole mitään syytä enää jatkaa tätä väittelyä. Sovitaan vaikka sitten, että minä olin väärässä ja kaikki muut olivat oikeassa.

Voit olla varma, että et ole aiheuttanut kenellekään mielipahaa. Eikä ole tarpeen sopia, kuka on oikeassa ja kuka on väärässä. Tämä on keskustelupalsta, ei tuomioistuin. Erilaisia näkemyksiä saa esittää. Venäjällä asia olisi jo toisin. Toisaalta, uhriutuakaan ei kannata.

 

[Hauptmann]

Voit olla varma, että et ole aiheuttanut kenellekään mielipahaa. Eikä ole tarpeen sopia, kuka on oikeassa ja kuka on väärässä. Tämä on keskustelupalsta, ei tuomioistuin. Erilaisia näkemyksiä saa esittää. Venäjällä asia olisi jo toisin. Toisaalta, uhriutuakaan ei kannata.

Ei ollut tarkoitus uhriutua. Yritin vain välttää turhaa vastakkaisasettelua ja riitelyä, koska en ole asioista niin paljoa eri mieltä kuin kaikki NATO-myönteiset. Olemme kaikki melkein samaa mieltä asioista. Jotain pieniä nyansseja saattaa olla ja olen antanut muiden mielipiteiden vaikuttaa omaan mielipiteeseeni. On aika hankalaa asettua omaa lähipiiriään vastaan tässä NATO-kysymyksessä, vaikka haluaisinkin.

Pikkuveljeni on sitä mieltä, että NATO-päätös on suurin virhe, mitä Suomi on ikinä tehnyt eikä hän ikinä anna sitä anteeksi Ylelle ja muille medioille. Vanhempani epäilevät NATO-päätöstä. Minä yritän mielessäni järkeillä, että on hyvä juttu, että Suomi liittyy NATO:n jäseneksi. Minä olen samaa mieltä, että Venäjä tämän aiheutti ja on Venäjän omaa syytä, että Suomi hakee NATO:n jäseneksi. Sitä saa, mitä tilaa.

Minun on hankala muodostaa omaa vahvaa mielipidettä NATO-jäsenyydestä, kuten olette varmasti huomanneet. Toisaalta on hankalaa ruveta estottomasti tukemaankaan sitä, ainakaan tässä vaiheessa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

En minä mitenkään suuresti vastusta Suomen NATO-jäsenyyttä. Jonkun verran vain ihmettelen esim. Ylen ja HS:n mielipidevaikuttamista Suomen NATO-jäsenyyden puolesta. Vai oliko sitä mielipidevaikuttamista? Mielestäni on oikeus kyseenalaistaa se, että vaikuttivatko suuret suomalaiset mediat Suomen NATO-jäsenyyden puolesta. En halua tästä jauhaa enempää.

Minä puolestaan ihmettelen sitä tavatonta NATO- ja puolustusliittovastaisen mielipidevaikuttamisen määrää ja laatua, jota ylläpidettiin Suomessa noin 30 vuotta senkin jälkeen, kun YYA-kahleet olivat lentäneet romukoppaan. Suunnilleen koko geopoliittinen Itä-Eurooppa eli Neuvostoliiton entiset satelliittimaat plus Baltian maat eivät jääneet ihmettelemään, vaan toimivat, koska ymmärsivät, mistä Venäjässä on kysymys.

Ihmettelet aivan vääriä asioita. On huomattavasti olennaisempaa ihmetellä sitä, miksi Suomi jäi EU-jäsenyytensä alkuhetkien jälkeen jonkinlaiseen jälkisuomettuneisuuden pyörteeseen toteuttamaan Halosen ja Tuomiojan sinisilmäisen löperöä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Tämä siitä huolimatta, että koko 2000-luvun ajan Venäjältä tulvi kiihtyvään tahtiin signaaleja siitä, ettei idän karhu ole muuttumassa hivenenkään vertaa demokraattiseksi kansalaisyhteiskunnaksi, vaan vahvaa johtajaa ja Stalinin ”kunniaa” haikailevaksi sotaretoriikasta juopuvaksi kleptokratiaksi, joka haluaa palauttaa etupiiriajattelun ja Neuvostoliiton suurvalta-aseman, eikä kaihda rumiakaan keinoja taloudellisen ja poliittisen vallan keskittämiseksi Putinille ja Putinin puolueelle.

Miksi suunnilleen koko Itä-Eurooppa veti oikeat johtopäätökset jo varhain, mutta Suomi toimi Venäjän suhteen kuten päätään puskaan tunkeva strutsi? Miksi Tarja Halonen (käv. katastr.) halusi välttämättä ajaa EU:ssa jäsenmaiden keskinäisen puolustusyhteistyön periaatteet kiville 1990-luvun lopulla, ja oli vielä ylpeä aikaansaannoksestaan, vastustaen samaan aikaan myös Suomen lähentymistä puolustusasioissa kohti länttä toimiessaan ulkoministerinä ja sittemmin presidenttinä? Halonen vaiensi Suomessa suunnilleen kaiken julkisen keskustelun, jossa puolustuksellinen liittoutuminen ja erityisesti NATO olivat nimittäjinä. Tällä ajattelulla oli toki laajaa kannatusta. Suomessa ei 1990-luvulla käyty kriittistä itsetarkastelua koskien YYA-vuosia ja suomettumisen aikaa, eikä varmaankaan kukaan virkamies, poliitikko tai keskeinen päättäjä joutunut kantamaan vastuuta aiemmista tekemisistään. Korkeintaan muutama entinen taistolainen ilmoitti silloin tällöin katuvansa jotain menneisyydestään, eikä se juuri ketään hetkauttanutkaan, kuten ei hetkauttanut sekään, että silloin tällöin joku sinikka tai matti vastasi kysyttäessä, etteivät kadu mitään. Kaikki oli sillä lailla kivasti, kenenkään ei tarvinnut ottaa mitään vastuuta rähmällään olemisesta. Sen kun vaan jatkettiin eteenpäin kuten ennenkin, ja jatkettiin teeskentelemistä - kuten ennenkin. Neuvostoliiton lakattua olemasta Suomessa ryhdyttiin sinisilmäisesti uskomaan ylhäältä käsin vielä vahvistaen, että Venäjä on muuttunut sisäsiistiksi, rauhanomaiseksi ja demokraattiseksi, ja että liittoutumattomuus on edelleenkin oleva Suomelle rauhan tae. Samalla ikään kuin kieltäydyttiin näkemästä muutoksia ympärillämme.

Noissa edellä mainitsemissani asioissa riittää oikeaa ihmeteltävää kylliksi. Alkuvuotta 2022 koskeva media-analyysi on ihan sivuseikka suuressa kokonaisuudessa, paitsi että tosiasioita alettiin kotimaisissa viestimissä käsitellä tosiasioina huomattavasti aiempaa yleisemmin helmikuusta 2022 alkaen.

 

[Walkin]

Ukrainalaistoimittaja täräytti tiukan kysymyksen päin Lavrovin naamaa

”Te ukrainalaiset aina mietitte, mitä voi varastaa!” Lavrov älähti toimittajalle.

www.is.fi

On kyllä niin oksettava virne tuolla toisella nilviäisellä, Turkin nilviäisellä, että en yhtään ihmettelisi, jos sopimuksia on tehty Turkin ja Venäjän välillä salaa.

 

[Jymäkkä]

Tuo on muuten jännä, että monien ihan fiksujenkin mielestä gallupit muuttuivat mielipidevaikuttamiseksi, kun niiden tulos vaihtui. Noita tosiaan julkaistiin vähintään vuosittain jo pitkän aikaa, en nyt ihan tarkkaan muista milloin alkoi. Osa jopa kyseenalaisti ne sillä perusteella, että ei 1000-2000 vastaajaa anna luotettavaa tulosta, vaikka tuo on ihan tyypillinen vastaajamäärä gallupeissa. Salaliittoreoreetikoiden mukaan myös tulosta olisi helppo manipuloida, ja tämä on tottakin, mutta Suomen tapaisessa yhteiskunnassa moni taho reagoisi vilppiin nopeasti. Gallupin laatijasta riippumatta tulos oli samansuuntainen koko ajan.

Varmasti jonkinlainen NATO-huuma vaikutti myös, ja tilanteen takia koko ajan suoritetut gallupit ruokki tätä. Kaikissa vaaleissa sama ilmiö, nousukiitäjän kelkkaan hyppää väkeä. Kansan mielipiteen muutos oli silti aito ja kiistämätön.

 

[Petri1981]

Minä puolestaan ihmettelen sitä tavatonta NATO- ja puolustusliittovastaisen mielipidevaikuttamisen määrää ja laatua, jota ylläpidettiin Suomessa noin 30 vuotta senkin jälkeen, kun YYA-kahleet olivat lentäneet romukoppaan. Suunnilleen koko geopoliittinen Itä-Eurooppa eli Neuvostoliiton entiset satelliittimaat plus Baltian maat eivät jääneet ihmettelemään, vaan toimivat, koska ymmärsivät, mistä Venäjässä on kysymys.

Ihmettelet aivan vääriä asioita. On huomattavasti olennaisempaa ihmetellä sitä, miksi Suomi jäi EU-jäsenyytensä alkuhetkien jälkeen jonkinlaiseen jälkisuomettuneisuuden pyörteeseen toteuttamaan Halosen ja Tuomiojan sinisilmäisen löperöä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Tämä siitä huolimatta, että koko 2000-luvun ajan Venäjältä tulvi kiihtyvään tahtiin signaaleja siitä, ettei idän karhu ole muuttumassa hivenenkään vertaa demokraattiseksi kansalaisyhteiskunnaksi, vaan vahvaa johtajaa ja Stalinin ”kunniaa” haikailevaksi sotaretoriikasta juopuvaksi kleptokratiaksi, joka haluaa palauttaa etupiiriajattelun ja Neuvostoliiton suurvalta-aseman, eikä kaihda rumiakaan keinoja taloudellisen ja poliittisen vallan keskittämiseksi Putinille ja Putinin puolueelle.

Miksi suunnilleen koko Itä-Eurooppa veti oikeat johtopäätökset jo varhain, mutta Suomi toimi Venäjän suhteen kuten päätään puskaan tunkeva strutsi? Miksi Tarja Halonen (käv. katastr.) halusi välttämättä ajaa EU:ssa jäsenmaiden keskinäisen puolustusyhteistyön periaatteet kiville 1990-luvun lopulla, ja oli vielä ylpeä aikaansaannoksestaan, vastustaen samaan aikaan myös Suomen lähentymistä puolustusasioissa kohti länttä toimiessaan ulkoministerinä ja sittemmin presidenttinä? Halonen vaiensi Suomessa suunnilleen kaiken julkisen keskustelun, jossa puolustuksellinen liittoutuminen ja erityisesti NATO olivat nimittäjinä. Tällä ajattelulla oli toki laajaa kannatusta. Suomessa ei 1990-luvulla käyty kriittistä itsetarkastelua koskien YYA-vuosia ja suomettumisen aikaa, eikä varmaankaan kukaan virkamies, poliitikko tai keskeinen päättäjä joutunut kantamaan vastuuta aiemmista tekemisistään. Korkeintaan muutama entinen taistolainen ilmoitti silloin tällöin katuvansa jotain menneisyydestään, eikä se juuri ketään hetkauttanutkaan, kuten ei hetkauttanut sekään, että silloin tällöin joku sinikka tai matti vastasi kysyttäessä, etteivät kadu mitään. Kaikki oli sillä lailla kivasti, kenenkään ei tarvinnut ottaa mitään vastuuta rähmällään olemisesta. Sen kun vaan jatkettiin eteenpäin kuten ennenkin, ja jatkettiin teeskentelemistä - kuten ennenkin. Neuvostoliiton lakattua olemasta Suomessa ryhdyttiin sinisilmäisesti uskomaan ylhäältä käsin vielä vahvistaen, että Venäjä on muuttunut sisäsiistiksi, rauhanomaiseksi ja demokraattiseksi, ja että liittoutumattomuus on edelleenkin oleva Suomelle rauhan tae. Samalla ikään kuin kieltäydyttiin näkemästä muutoksia ympärillämme.

Noissa edellä mainitsemissani asioissa riittää oikeaa ihmeteltävää kylliksi. Alkuvuotta 2022 koskeva media-analyysi on ihan sivuseikka suuressa kokonaisuudessa, paitsi että tosiasioita alettiin kotimaisissa viestimissä käsitellä tosiasioina huomattavasti aiempaa yleisemmin helmikuusta 2022 alkaen.

Hyvä kirjoitus, mutta kyllä tuo Venäjä-sinisilmäisyys on ollut euroopassa huomattavan laajalle levinnyttä. Lähinnä Baltian maat + joku poikkeusmaa ovat olleet Venäjän suhteen realistisia. Hiljattain paljastui syy miksi Yhdysvallat jakoi tiedustelutietoa Venäjän hyökkäysaikeista julkisesti. Se johtui siitä, että ”läntiset kumppanit” suhtautuivat erittäin skeptisesti tai eivät uskoneet että Venäjä voisi hyökätä. Ehkä tässä oli myös epäluottamusta Yhdysvaltoja kohtaan, joka sumensi järjellisen ajattelun.

Paljon puhutaan, että Venäjällä pitäisi tapahtua itsereflektio, mutta myös euroopassa monessa maassa tulisi itsereflektio Venäjän suhteen suorittaa. Kyllähän eurooppa, Saksa etunenässä on myös vastuussa tästä nykyisestä tilanteesta. Mikä ajoi tilanteeseen jossa kaikki varoitusmerkit taustalla vilkkuen rakennetaan energiariippuvuutta Venäjään? Päättäjä toisensa jälkeen valehtelee, että tässä nyt on vain taloudellinen hanke kyseessä, sillä eihän Venäjällä ole geopolitiikka mielessä?