Mihin on kiire?
Harvoin sitä todellinen kiire on. Itse vaan pidän siitä, että matka etenee rivakammin (aina se ei sitä tee).
Laskin joskus huvikseni paljonko vähemmän aikaa viettää autossa, jos keskinopeus on 10 km tunnissa enemmän ja vuodessa ajan sen 40 tkm. Kyllä siinä aika monta minuuttiakin säästää.
Näin. Mieluummin sitten vaikka pikkaista ylinopeutta jos sillä varmistaa kunnon turvavälit, kuin että ajellaan sillä pienellä tai ihan selvälläkin alinopeudella puskuri puskurissa pitkässä letkassa.Minä ohitan, jotta saan itselleni tilaa. Eteen ja taakse. Selvästi muita hitaamman taakse jäämällä, vaikka pitäisi turvavälin edessään, saa puskuriin roikkujia pitkän letkan, josta sitten poukkoilee autoja siihen minun turvaväliini. Ja taas pitäisi hidastaa jne...
Turvallisessa paikassa ohitse jotta muutkin pääsevät ohittamatta kahta.
Kyllä se lähes aina näin menee, että vauhtia itse pudottamalla se roikkuja sieltä takaa ymmärtää ohittaa. Mutta ihan aina se ei näin mene. Aina silloin tällöin tulee taakse niitä sankareita, jotka eivät tule ohitse, vaikka mitä tekisit. On ollut sellaisia tilanteita omalla kohdalla, että olen laskenut nopeuden aivan naurettavan alas, mutta ei niin ei. Siellä se takana vaan jököttää. Sitten kun nostaa vauhtia taas sinne rajoituksen tietämille tai pikkaisen päälle, niin kohta se on taas siinä puskurissa roikkumassa. Ei tuossa ole auttanut, kun ajaa auto levähdysalueelle, tai minne tien sivuun sitten saakaan. Eivät ole toistaiseksi vielä sentään sinne seuranneet perässä.Jos joku tulee ajamaan mun perseeseen kiinni, niin en varmasti lisää yhtään vauhtia. Hyvin todennäköisesti se pysyy perseessä edelleen. Parempi ja turvallisempi ratkaisu on tiputtaa vauhti siihen nopeusrajoitukseen. Kyllä se takana oleva siitä paremmin ymmärtää jättäytyä kauemmaksi tai ohittaa.
Tuo "säästän muutaman minuutin" ajattelumalli on vuodesta toiseen aiheuttanut useita kuolemaan johtavia onnettomuuksia. Onko se todella sen arvoista.
Käytän samaa taktiikkaa, mutta ei se aina tepsi. Yhtenä aamuna ajelin 80 rajoituksen alueella n. 80 km/h (todellinen nopeus) kun taakse tuli joku maansiirtoauto tappituntumalle. Siis todella lähelle. Väläytin jarruvaloja pari kertaa ja lopulta vähän hidastin vauhtiakin kun urpo ei tajunnut. Sittenpä urpo päätti ohittaa kuormurillaan meikän. Ei siinä mitään, mutta kääntyi jonnekin sorakuopalle n. 1 km myöhemmin. Olisiko ollut ihan kauheaa ajella rajoituksen mukaan kunnon turvavälillä tuo matka?Paras keino vinkata takaa-ajajalle liian pienestä turvavälistä on vilkauttaa jarruvaloja. Tepsii joka kerta.
Joku siitä saattaa loukkantua, mutta se on vain mentaalipuolen ylpeysjuttu ja se on hänen oma ongelmansa.
Minä ohitan, koska tykkään vetää vakkarilla vakio nopeuttani. Siinä kun edessä pumpataan 80km alueella 65-85km/h välissä, niin ohitan ja pakenen asettamalla vakkarin 88
E75 samanlainen kokemus. Kaksi yhdistelmää peräkkäin ja niiden takana ehkä sellainen n.15 henkilöauton jono. Ohituskaista alkaa rajoitus muuttuu 100km/h, niin eikös toisena oleva yhdistelmä päätä lähteä ohittamaan ja mittaamaan oman rajoittimen nopeutta koko ohituskaistan ajaksi. Siinä sitten kaksi yhdistelmää taisteli 2km ajan rinta rinnan kumman rajoitin on kireämmälle säädetty. Kukaan henkilöautoista ei päässyt yhdistelmistä ohi. Tilanteen toki kruunasi se, että ohittamaan lähtenyt yhdistelmän kuski totesi ilmeisesti heti ohituksen jälkeen kahvihammasta kolottavan sen verran, että kääntyi Seon pihaan pysäyttäen melkein koko takana tulevan jonon. Uskoisin monen jonossa olleen vilkaisseen kyseistä kuskia aika "tonnin seteli" ilmeellä.Ei siinä mitään, mutta kääntyi jonnekin sorakuopalle n. 1 km myöhemmin. Olisiko ollut ihan kauheaa ajella rajoituksen mukaan kunnon turvavälillä tuo matka?
Tämä on ihmetyttänyt aina. Mennään väkisin ahtaaseen väliin siihen vasemmalle kaistalle, vaikka odottamalla kolme sekuntia saisi kilometrin tilaa taakse?Vois sitä noin yleisesti noilla moottoriteillä vähän miettiä hetki sitä ryhmittymistä. Onko se oikea paikka vaihtaa kaistaa juuri silloin kun auton perän ja keulan väliin jää joku metri rakoa ja vauhtia on 100.
Sama skenaario on ihan normijuttu aurinkoisella ja kuivalla kesäkelillä, joka vituttaa jo sellaisenaan, mutta annappa olla kun räntää tulee ja on pimeetä, sitten urpot luulee että jarrutusmatkat on samat joka kelillä.
Ihmeellisen paljon näkyy jälleen täällä Kuopiossa sitä mutkissa tai risteyksissä "oikomista" eli tullaan ihan reilusti vastaantulijan kaistalla kun käännytään. Yksi päivä tuossa omassa lähiristeyksessä jäi ehkä se kuuluisa Hesarin kokoinen väli kun itse odottelin kolmion takana ja sieltä sitten vähän otettiin sisälinjaa mutkassa.
Viime lauantaina hitsas ihan kunnolla kiinni pään sisällä, onneksi sain pysyttyä rauhallisena ja annettua hyvän esimerkin pojalleni joka siinä mun vieressä ratin takana oli.
Opetan siis poikaani opetusluvalla ja oltiin liikenteessä tässä lähellä kotia, olisikohan ollut viides tai kuudes ajokerta mutta joka tapauksessa kytkimen käyttö pojalla alkaa olla jo ihan OK tasolla, kymmenestä kerrasta ehkä 8 menee ihan nappiin.
Pysähdyttiin punaisiin valoihin ja kun valo vaihtui vihreäksi ja oli lähdön aika niin poika stumppasi auton, sanoin että rauha maahan ja uusi yritys, toinenkin yritys päättyi auton sammumiseen. Meidän takana oli ihana perheenisä Skodansa ratissa ja hän sitten päätti nojata äänimerkkiin, jumaliste että mulla kiehahti. Se valkoinen kolmio siellä takana merkkaa sitä että ollaan opettelemassa eikä räikän huudattaminen auta asiaa ollenkaan, pikemminkin päinvastoin. V..un idiootti.
Viime vuonna ajelin Helsingistä kohti Oulua jossain Pihtiputaan eteläpuolella. Olin kahden rekan perässä ja minun perässä oli semmoinen puolenkymmentä autoa. Ohituskaistan alkaessa nostin vauhtia ja ajelin rekoista ohi ja ainakin osa perässä tulleista ehti myös ohittaa ne rekat. Sitten alkoi vastaantulevien ohituskaista ja eiköhän joku sankari vedellyt sitä pitkin koko jonosta ohi. Taisi olla vielä ylämäkikin. Ei se kovin paljoa siitä ehtinyt hyötyä kun olin vielä näköetäisyydellä auton kurvatessa ensimmäisen huoltiksen pihaan. Oisko ollu kakkahätä tai jotain?Tänään näin Lahti - Mikkeli välillä ammattikuskin taidonnäytteen. Tiellä oli kahdeksankympin rajoitus näin talviaikaan ja siinä on aika tiheään ohituskaistoja. Edelläni ajava rekka oli saavuttanut edellä menevän farkku Volvon , jonka nopeus ei ilmeisesti ollut tarpeeksi paljon yli kahdeksankympin Rekka lähti ohittamaan Volvoa vastaan tulevan suunnan ohituskaistalla. Pääsi ohi, ei juuri kaksi keltaista viivaa häirinnyt ohitustilannetta. Ajoitus ohitukselle oli täydellinen, sillä ketään ei juuri sillä hetkellä tullut vastaan. Tosin ei kovin montaa sekuntia myöhemmin tuli rekka vastaan ja sen perässä auto valmistautumassa turvalliseen ohitukseen omalla ohituskaistaosuudellaan.
Oman ärsytyskynnyksen ylittävät ne ketkä rampilta kiihdyttävät oman autoni vierelle, mutta vain vierelle vaikka takana tai edessä olisikin tilaa liittyä sujuvasti tielle. Periaatteessa tämä ei ole minun ongelma, mutta silti se sapettaa koska olettavat että minä muuttaisin ajonopeuttani tai vaihtaisin kaistaa että pääsevät tielle.
Täsmälleen näin. Tuolla Palokan rampilla varsinkin näkee molempiin suuntiin hyviä suorituksia.Juuri tämä. Syksyllä Jyväskylässä ajallessa 4-tietä Palokan kohdalla kaveri tulee rampilta rinnalle ja yrittää kiilata päälle (olin ajanut itse jatkuvasti vakkarilla n.104 ja edessä eikä takana autoja). Painan vaistomaisesti tööttiä, niin eiköhän sielä nouse finkku pystyyn. WTF?
Muutenkin tuntuu, että Keski-Suomessa tykätään ajaa kaikki välit kiinni kun vaihtaa kaistaa. Pk-seudulla näiden suhteen ei ole ikinä mitään ongelmaa, kunhan käyttää vilkkua ja ei ihan holtittomasti siirry kaistalta toiselle.
