Ei kuulu suomalaiseen liikennekäytökseen, mutta suomalaisen liikennekokemuksiin Qatarissa, joten uskallan kirjoitella nyt kahden kuukauden kokemuksella.
Lyhyesti sanottuna ihan helvetillinen viidakko. Jos ei nyt ihan Intia - kuulemani mukaan - niin jotain Etelä-Euroopan ja Intian väliltä.
Vähän pidemmin maalailtuna, sääntöjä on sinänsä kuten missä tahansa, mutta näin pohjoismaalaisin silmin ketään ei juuri kiinnosta. Liikenneympyröistä poistutaan kahden kaistan poikki, motareilla leikkaillaan oikealta ja vasemmalta neljän kaistan läpi muutama kymmen metriä ennen liittymiä, ja tur-val-li-suus-vä-li on korkeintaan vittuiluväli, jos sitäkään.
Punaisia kyllä kunnioitetaan, koska liikenne on vilkkaimmillaan aika kovaa, parhaimmillaan yhdeksän kaistaa rinnan tai kolmessa tasossa neljä kaistaa, joten jälki on rumaa pahimmillaan ja punaisia päin ajamisesta onkin vähän enemmän huutia luvassa.
Aikalailla amerikantautia täällä on muutenkin liikennejärjestelyjen osalta, ihan käytännössä että vertauskuvallisestikin - kaikki on suurta ja mahtavaa, oikealla kääntyminen sallittua punaisilla (kannatan!), ei juuri risteävää liikennettä isoilla väylillä vaan uukkarikaistojen kautta edetään ja autokalusto on sitä V8 jenkki-SUVia sekä Land Cruiseria pääosin. Noiden sekaan sitten ruokalähettejä kevytmoottoripyörillään sekä vanhoilla riisikipoilla, ja välillä ihmetyttää, ettei tuolla satu ja tapahdu useammin.
Toisaalta tuo välinpitämättömyys ja itsekkyys tuo oman jouhevuutensa liikenteeseen ja rinnakkaiset kaistat vetävät yleensä yllättävän paljon. En silti maantiepyörällä sekaan lähtisi, kuten toisinaan näkee porukkaa, tai skuuteilla. Pimeässä. Ilman valoja, tietenkin.
Mutta siis, minkäänlaista proaktiivisuutta ei ole. Pari kertaa on saanut lämiä jarrua ihan kunnolla pohjaan, kun on yrittänyt itse ajella suurin piirtein tolkullisesti, mutta jengiä puskee eteen, jos vain auton mitta on tilaa.
Kerran väistin sivulta kylkeen yrittänyttä ruokalähettiä, enkä siinä tohinassa huomannut edessä valoihin jarruttavaa autoa, mutta sain kiesin absit rutisten pysähtymään vaimoni mukaan alle puoleen metriin takapuskurista. Itselläni ei jäänyt etäisyys mieleen, muuta kuin että lähellä oli, ja lähellä oli myös meidän takana ajanut omaa takapuskuriamme.
Toisella kertaa saan syyttää lähinnä itseäni, kun kiirehdin turhaan nopeinta kaistaa jonossa, ja taakse tuli joku lantikkakuski pitkiä välkytellen. Ei sillä ollut mitään toivoa, koska ajoin itse letkassa, mutta joillain on aina tosi kova kiire täällä. Alkoi vituttaa sen paineistaminen aivan perässä, siis siten ettei konepeltiä edes näkynyt peruutuspeilistä, vaan tyypin silmämunat, ja päädyin sitten näyttämään keskisormea ja yritin hakea katsekontaktin jannuun. Samalla tietysti edellä ajava alkoi hiljentää ja itse paukautin jarrut pohjaan, ja ajattelin, että jos itse pysähdyn niin takaa tullaan niskaan ja kovaa. No, ilmeisesti jannu oli harjaantunut perseessäroikkuja, koska jostain se nelikaistaisella ruuhkatiellä löysi satasen vauhdissa välin ja livahti oikealta ohi. Äänimerkkejä joku jakeli, mutta ei siinäkään rytissyt ihmeen kaupalla.
Mutta joo, kyllä täällä saa varpaillaan olla, eikä varsinkaan jalankulkijana mikään herkullinen paikka ole yrittää väyliä löytää. Meidän asuinalue on sikäli edistyksellinen, että täällä on peräti kävelyteitä - joista osa loppuu liikenneympyröihin kesken - sekä suojatie, jota en itse uskaltaisi eurooppalaisittain käyttää.
Liikenteessä huristelee isoimmilla ja kalleimmilla autoilla paikalliset, sitten on levoton määrä intialaisia, pakistanilaisia ja nepalilaisia Uber-kuskeja ja ruokalähettejä, sekä meitä eri maista ja lähtökohdista ponnistavia länkkäreitä. Tiet sinänsä ovat useimmiten hyvässä kunnossa, mutta esim. viemäreitä ei muutaman vuosittaisen sadepäivän vuoksi kannattavaa rakentaa, ja sitten silloin tällöin sattuva rankkasade saa siltojen alitukset tulvimaan.
Mutta autoiluyhteiskunta tämä on, osin ymmärrettävästikin, kun lämmöt ovat suurimman osan vuotta päälle kolmenviiden. Uudella autolla on kätevää ajaa viileään ostoskeskukseen viihtymään. Tai salille, kuten kohta teen itsekin, vajaan kahden kilsan päähän.