Minä teen tätä. Haen lähes päivittäin lounasta sellaisen matkan takaa, että ajan yhden liittymävälin kolmostietä. Yritän joka kerralla päästä hitaampien ohi mahdollisimman tyhjään ramppiin, koska itse tykkään ajella sen 60-70 km/h ja ärsyynnyn helposti jos joku mammarainen tai papparainen köröttelee Yariksellaan edessä kolmeakymppiä.Jonkunlainen persoonallisuustesti se minun ehdoton suosikkinikin on, eli kun jollakulla on liittymään määrittelemätön, mutta kuitenkin varsin lyhyt matka, niin silti on sitä ennen päästävä parhaimmillaan useammastakin autosta ohi, jotta voi siis ajaa siihen liittymään heti perään ohitettuaan kaikki edessä olleet.
Disclaimerit:
- En roiku puskurissa jos edessä on hitaampi (mitä nyt välillä jonkun hidastelu saattaa yllättää)
- En ole vielä kertaakaan soittanut torvea tai väläytellyt pitkiä
- En ohittele letkoja millään jäätävillä ylinopeuksilla
- En kuvittele säästäväni (mitenkään hirveän paljon) aikaa.
En tiedä onko täällä muita samanlaisia, mutta itseäni risoo aivan helvetisti sellainen ajotyyli, jossa mutkat (esim. rampeilla ja liittymissä) ajetaan helvetin hitaasti ja sitten suoran tullen painetaan vasta se kaasu pohjaan. Aivan turhaa jojoilua. Paljon parempi olisi mennä reippaasti myös se käännös jolloin pääsisi kaarteesta ulos hyvällä vauhdilla. Säästäisi bensaakin.