Enkä minäkään ottanut kantaa muuhun kuin ettei tuo ole suinkaan"politiikalle tuntematon käsite". Viimeaikoina on ollut ketjussa melkoista viisastelua näistä "kansan etu" tai "maan etu" -kommenteista. Tosiasiassa on ihan selviä koko eduskunnan jakamia käsityksiä maan ja kansan edusta.
Ei ole missään nimessä vieras käsite. Tässä ketjussa on kuitenkin viitattu talouspolitiikkaan, jonka varjolla on sitten esitetty, että Marin toimii isänmaan/valtion/kansan edun vastaisesti. Tällöin termiä on käytetty retorisena välineenä, jonka tarkoituksena on perustella, miksi oma näkemys Suomen edusta on neutraali tai objektiivinen fakta.
Esim. onko väärin sanoa että on Suomen etu ettei ilmastonmuutos riistäydy käsistä ja tee maapallosta elinkelvotonta? Tai onko ihan älytön ajatus sanoa että Suomen etu on se ettei huomenna kaikki yritykset mene konkurssiin ja kansalaiset tukehdu kiukkuunsa? Tai ettei Suomessa aleta satunnaisesti teloittaa ihmisiä? Vai onko näistäkin paikallaan huomauttaa, että "ei ole olemassa mitään Suomen etua, sillä aina joku on eri mieltä". Mitä sitten?
Puhut tässä edellä päämääristä tai lopputuloksista. Niistä varmasti löytyy yhteisesti hyväksyttyjä periaatteita.
Otan esimerkiksi tuon mainitsemasi ilmastonmuutoksen. Voidaan ajatella, että sen pysähtyminen on Suomen etujen mukaista (tosin tämänkin premissin voi haastaa). Ei ole kuitenkaan mitään konsensusta siitä,
miten ilmastonmuutos pysäytetään,
kenen toimesta ja
millä aikataululla. Entä pitääkö ilmastonmuutos priorisoida talouden, yhteiskuntajärjestyksen tai terveydenhuollon edelle?
Jos lähdemme siitä, että Suomen etu on pysäyttää ilmastonmuutos, seuraa tietysti se, että Marinin hallitus toimii Suomen etujen vastaisesti, ellei se tee ripeitä toimia asian hyväksi. Mutta kuten kaikki tiedämme, ripeiden toimien tekeminen aiheuttaa hallaa taloudelle, jolloin hallitus toimii jälleen Suomen etujen vastaisesti.
Niinpä päästään siihen, että "Suomen etu" on käytännössä täysin subjektiivinen arvio. Elokapinalle se voi tarkoittaa talousjärjestelmän romuttamista ilmaston hyväksi, kokoomuslaiselle yritystoiminnan maksimaalista vapautta ja demarille hyvinvointivaltion vaalimista.
Kysehän on siitä, että mikä vaikkapa minun mielestäni on Suomen etu (jolloin tarkoitan Suomesta puhuessani jotain tiettyä käsitevyyhtiä joka on järkevää tiivistää yhteen sanaan) ja toiminko itse tämän mukaisesti. Jollain toisella voi olla toinen näkemys asiasta, ja se on ihan ok. Näkemys voi erota sen osalta mitä tarkoitamme Suomella, minkä näemme olevan toivottavaa, tai ehkä emme ole samaa mieltä keinoista.
Tässä olet mielestäni asian ytimessä. Poliittiseen keskusteluun kuuluu tietysti kärkäskin kritiikki ja liioittelu. Siinä ei mitään, olen itsekin siihen syyllistynyt.
Tähän asiaan tartuin lähinnä sen takia, että viime viikkoina hallituksen arvostelu tässä ketjussa on ollut aikamoista haulikkoammuntaa. Milloin on Marinilla liian paljastava asu, milloin hän puhuu kuin robotti, milloin on tuhoamassa yritystoimintaa ja milloin mitäkin. Kaikki käy, kunhan vain pääsee jollain yksityiskohdalla lyömään. Mielestäni tuollainen kritiikki on laiskaa ja hampaatonta.
Sen sijaan jonkun poliitikon voi ihan perustellusti väittää toimivan Suomen etua vastaan tarkoittaen tilannetta, jossa poliitikko kyllä mieltää abstraktin käsitteen "Suomen etu" olevan ristiriidassa hänen toimintansa kanssa, mutta henkilökohtaista etua saadakseen toimii käsittämänsä "Suomen edun" vastaisesti. Toisaalta voidaan poliitikkoa kritisoida myös siitä, että vaikka hän näkee Suomen edun (toivottava asiaintila) samoin kuin esim. allekirjoittanut ja haluaa sitä edistää, hänen käyttämänsä keinot ovat hyvästä tarkoituksestaan huolimatta vahingollisia.
Ollaanko ihan eri mieltä asiasta?
En ole tästä juuri eri mieltä. Mielestäni viime aikojen Marin-jahdissa on kuitenkin ollut aika vähän villoja. Erityisesti jäsen
@Cobol on syyttänyt Marinia mm. valehtelusta, THL:n tutkimustoimintaan puuttumisesta ja isänmaattomuudesta. Sitten kun tuota opponoi, niin sieltä tulee joku täysin uusi argumentti, kuten nyt vaikka talouspolitiikka. Eli koko se aiempi retoriikka politrukkeineen, höpöhöpö-tutkimuksineen ja isänmaattomuuksineen kuitataan sillä, että demari tekee demarille tyypillistä talouspolitiikkaa, mikä on kirjoittajan mielestä "Suomen edun vastaista".
Silloin se abstrakti "Suomen etu" näyttäytyy minulle ainoastaan keinona peitellä niiden alkuperäisten argumenttien heikkoutta. Samaan kastiin menee se, että puolustellaan jotain psykopatia-analyyseja sillä, että Marin on itsekin sortunut kärkkääseen twiittiin joskus vuonna 2017.
Tietysti voisi myös kysellä, että eikö se Suomen etu riipu myös kansalaisten näkemyksistä? Cobol toi aiemmin esille kyselytutkimuksen, jossa Marinin toimintaa koronakriisissä piti jokseenkin onnistuneena
enää reilut 70%. Laskeva trendi tai ei, niin minusta tuo on vielä aika korkea luku. Asettaa tietyllä tapaa mittasuhteisiin nämä puolueettomiksi verhoillut näkemykset demareiden edusta ja politrukkimaisista ohjailuista.
Sikäli kun jollekin jäi epäselväksi, olen itsekin kriittinen mm. Vanhasen kuukausi sitten esittelemää budjettia kohtaan. Pystyn kuitenkin tunnustamaan, että ihmisillä voi olla perustellusti erilaisia näkemyksiä politiikasta. Kyse ei kuitenkaan ole mistään eksaktista tieteestä, vaan kilpailevista teorioista, näkemyksistä ja intresseistä.
