Tässä puhutaan tavallaan vähän eri asioista. Ministeripalkkiolaki ei ole Rikoslaki tai vastaava laki, jossa tietynlaisesta teosta on määritelty tietynlainen seuraamus (yleensä hallinnollinen, rikosoikeudellinen tai vahingonkorvauksellinen seuraamus). Siksi tätä Marinin tapausta arvioidaan Ministeripalkkiolain osalta vain siltä osin, onko Marinin nauttima ruokaetu perustunut ko. lakiin vai ei.
Sillä minkälainen laki on kyseessä, ei käsittääkseni ole mitään tekemistä tämän asian kanssa: laki kuin laki, toki rikoslaissa on selvät sanktiot, mutta lainrikkominen on lainrikkomista jokatapauksessa ja rikoslain ulkopuolisista rikoksista/rikkomuksista niistäkin on säädetty sanktioita. Ei tosin kaikista, mikä onkin ihmeellistä, että jokin asia on lainvastaista, mutta siitä ei ole sanktiota.
Sikäli olet oikeassa, että kyse on ensisijaisesti nimenomaan siitä, onko ministeripalkkiolakia tulkittu oikein (vai väärin) ja kuinka mahdollinen väärintulkinta ajatellaan tahallisuuden kannalta.
Kun vastaus on Verohallinnon mukaan ei, seuraavaksi siirrytään arvioimaan Verottajan (ja mahdollisesti hallinto-oikeuden) osalta Verotusmenettelylain veron kiertämistä koskevaa pykälää ja Verohallinto voi mahdollisesti tehdä syyttäjälle tutkintapyynnön veropetoksen tutkimiseksi. Voi olla myös, että Verohallinto katsoo ettei kumpikaan täyty vaan pelkkä veroilmoituksen korjaus riittää, mutta tätä emme tiedä vielä.
Käsittääkseni ei siirrytä, koska
ensin pitää arvioida tuo VNK:n (ravintoetuus) tulkinnan ja päätöksen laillisuus.
Jos se ei ole laillinen, seuraa laittoman etuuden takaisinperintä (ja muu tutkinta). Tällöin peritään laiton etuus takaisin, jolloin ei jäljelle jää verotettavaa etuutta. Yksinkertaistettuna ja ideaalitapauksessa (raha), VNK:n tulkinta on laiton eli PM on saanut etuuksia, jotka eivät hänelle kuulu, PM maksaa kaikki em. etuudet täysimääräisesti takaisin jolloin PM ei ole saanut verotettavaa etuutta. Verottajan kannalta tapaus on suljettu. Rikosoikeudellisesti tapaus jää avoimeksi.
Tämän rinnalla poliisi tutkii tällä hetkellä VNK:n toimintaa ja arvioi onko esimerkiksi syytä epäillä viranomaisia Rikoslain 40 luvun mukaisesta virkarikoksesta. Jos on, niin syyttäjä arvioi sitten tapausta Rikoslain perusteella, eikä Ministeripalkkiolain perusteella (muilta osin kun, että onko etu ylipäätänsä ollut tämän lain perusteella ylipäätään sallittu).
Tässä poliisi ei tutki rinnalla vaan nimenomaan ensisijaisesti sitä, onko tulkinta ministeripalkkiolaista ollut laillinen ja kuka siitä on päättänyt.
Verottaja on vasta toissijainen viranomainen tässä asiassa, koska molemmat (ministerivastuulain rikkominen ja verorikos/rikkomus) eivät voi toteutua yhtäaikaa.
