Ihan aidosta mielenkiinnosta kysäisen, että millä perusteilla noin tarkalleen? Olisi siis pitänyt tietää että VNK:n ohjeistus ei noudata verohallinnon kantaa tai kysyä tätä asia noustessaan pääministeriksi? Toki myös
@Cobol ja
@BigRedCat voivat vastata tähän kysymykseen. Öyhöt älkööt vaivautuko, tai toki voivat, pakkohan ei ole kuin köyhän kuolla, mutta enpä usko noteeraavani purkauksia.
Tulkitsen, että olet päättänyt, että minä,
@Cobol ja
@BigRedCat emme kuulu niihin öyhöihin. Tästä liikuttuneena vastaan mielelläni. Elikäs näen asian seuraavasti:
1. Onko Sanna Marin syyllistynyt rikokseen?
Ei ole. Jos oletamme hänen toimineen bona fide ja uskoneen tosissaan VNK:n ohjeistuksen olevan kosheria, ei rikokselta edellytettävä teon intentionaalisuus tai vakava tuottamuksellisuus täyty. Tästä seuraa, että Marinia ei tule tuomita mihinkään seuraamuksiin, joskin verottaja ottanee omansa jälkiveron muodossa kuten oikein onkin.
2. Onko Marin syyllistynyt tyhmyyteen/naiviuteen?
On. Ylemmän korkeakoulututkinnon omaavalta ihmiseltä, voi edellyttää, että hän vaivautuu lukemaan sen noin kahden A4:n mittaisen lakitekstiin, johon PM:n palkkiokäytäntö perustuu. Jos hän on sen lukenut, ei hän mitenkään ole voinut kuvitella, että ruokaetu on lailla perusteltavissa edes hänelle itselleen, saati koko perheelle (jälkimmäinen on enemmän kuin kyseenalaista myös VNK:n ohjeiden valossa). Jos kuitenkin annetaan siimaa sen verran, että hän näin olisikin kuvitellut, olisi hänen pitänyt ymmärtää, mitä laissa seisova termi kohtuullinen tarkoittaa. Marin on siis hölmöillyt asiassa, jossa kansalaiset odottavat pääministeriltä tavallista kansalaista korkeampaa integriteettiä.
3. Onko Marin syyllistynyt tekopyhyyteen ja kaksoisstandardeihin?
On. Jos ihan argumentin vuoksi oletettaisiin, ettei Marinin ruokaedussa ole ollut mitään moitittavaa sen enempää lain kuin VNK:n ohjeidenkaan valossa, voidaan kysyä, onko Marin elänyt kuten itse saarnaa (iloinen veronmaksaja, yhteiskuntavastuu, rikkaiden tulee maksaa enemmän, edellisen pääministerin moittiminen oman edun ajamisesta maan edun ajamisen sijaan, avoimen hallinnon lupaileminen jne. jne.). Vastaus tähän kysymykseen on ei todellakaan missään nimessä. Tässä Marin on jäänyt kiinni Suomen kansalaisille ja omille äänestäjilleen valehtelemisesta eikä sen jälkeen ole oikeastaan muuta kunniallista tietä kuin vetää johtopäätökset. Jos taas oletetaan (kuten ilmeisesti asia onkin), että Marin on intentionaalisesti tai edes tuottamuksellisesti syyllistynyt veronkiertoon, ei pääministerin asemassa sivistysvaltiossa ole muuta vaihtoehtoa kuin erokirjeen laatiminen. Toteen on nähdäkseni näytetty, että Marin on syyllistynyt veronkiertoon vähintäänkin lievän tuottamuksellisesti, ergo, näkemiin.