Tämä on erittäin hyvä kappale ja osuu täysin naulan kantaan. Kokemuksestani ammattikoulussa on pelottavan paljon oppilaita keneltä ei löydy mitään motivaatiota opiskella. Nämä yksilöt vievät huiman määrän resursseja ja 95% ajasta noiden resurssien tarjoaminen ja antaminen noille oppilaille on turhaa. Kaikki kivet käännetään ammattikouluissa ja katsotaan sormienkin läpi asioita, jotta mahdollisimman moni valmistuisi, mutta kaikista ei vain ole siihen.
Onko oikea ratkaisu sitten käyttää posketon määrä resursseja siihen, että (ehkä) joku yksilö saadaan tuolta pelastettua muiden oppimishalukkaiden oppilaiden kustannuksella? En tiedä. Vaikeita kysymyksiä.
Nyt sitä samaa koulua käymättömien oppilaiden jahtaamista, mitä me teemme jatkuvasti peruskoulussa, joudutaan tekemään myös toisella asteella. Aika usein opettajana tulee ihan kummallinen olo, kun oppilaan opiskelu kiinnostaa eniten opettajia, toisiksi eniten huoltajia ja vähiten oppilasta itseään. Tuosta lähtökohdasta on vaikeaa ponnistella.
Oppivelvollisuusiän noston myötä myös toisen asteen oppilashuoltoa jouduttiin lisäämään. Moniin lukioihinkin on palkattu erityisopettajia. Koulupsykologeista on kaikilla asteilla huutava pula.
Minusta pitäisi olla jokin muu keino saada oppilaat kouluun kuin se, että koulun henkilökunta käyttää valtavasti työaikaa ja voimavarojaan oppilashuoltoon. Opettajilla ei edes koulutus tahdo riittää. Muun oppilashuollon olisi parasta saada keskittyä akuutteihin tapauksiin sekä ennaltaehkäisyyn. Kroonikot pitäisi siirtää ihan jonkin muun tahon hoidettavaksi. Ikävä vaan, että lastensuojelu, sosiaalitoimi, neuropsykiatria, poliisi ja muutkin viranomaistahot ovat jo valmiiksi ylityöllistettyjä.