Yläkoulun evankelisluterilaisessa uskonnossa on käsittääkseni runsaasti historiaa ja juuri näitä eettisiä kysymyksiä. Uskontoa opettavat yleensä taitavat opettajat, joilla on oppiaineen pätevyys, taito keskustella oppilaiden kanssa sekä lisäksi käytössään oppiaineeseen sopivia oppimateriaaleja. Jonkinlaisella viilauksella tästä oppiaineesta voisi saada kaikille sopivan, ja saataisiin opettajien ammattitaito käyttöön.Minusta paras peruste yhteiselle katsomusaineelle (eli uskonnon kieltämiselle, jos näin halutaan sanoa) on se, että on harmillista, että aina kun puhutaan eettisistä kysymyksistä ja sen sellaisesta, pannaan eri ryhmät omiin porukoihinsa. Sillä ei yhteinen ymmärrys ainakaan lisäänny. Ottaisiko kotoutumisesta huolestuneet persut tästä koppia?
Elämänkatsomustieto ei minun havaintojeni perusteella ole kovinkaan hyvin toimiva oppiaine. Ensinnäkin opetusmateriaalit ovat huonoja, paljon on sen varassa, paljonko opettaja on valmis käyttämään aikaansa materiaalien tuottamiseen. Toisekseen oppiainetta voi opettaa käytännössä kuka vaan. Minulle on tullut vastaan ainakin historian-, uskonnon- ja biologian aineenopettajia, ketkä ovat et:tä opettaneet. Lisäksi ryhmiä on yläkoulun puolellakin opettaneet luokanopettajat ja joskus jopa naapurikoulun opettaja, jos ryhmiä on yhdistetty. Käytännössä tunteja laitetaan niille, keillä sattuu olemaan pulaa oman aineensa tunneista.