Muuten ihan hyvää pohdintaa ja kyllähän kaikenlainen moraaliposeeraus on lähtökohtaisesti hyvä kyseenalaistaa, vaikka itse en esimerkiksi ihan noin kyynistä näkökantaa omista sen tarpeellisuuteen liittyen.Olisiko se toisinkaan päin päätettynä sitten muuta kuin omaa identiteettipolitiikkaa, ja pitääkö Ukrainaa käyttää siihen keppihevosena? Liittoumalla ei tule todennäköisesti olemaan tuon taivaallista vaikutusta ukrainalaisten ihmisten elämään ja miten se mahdollisesti muuttuu sodan päättymisen jälkeen.
JOS tällaisen liittouman jäsenet esittäisivät ehtoja, vaatimuksia, pakkoja jälleenrakennustuelleen, sittenhän asia voisi olla toisin.
Itse näen näissä kampaviineröinneissä aina sen riskin, että sitten voidaan sanoa katsokaa kuinka paljon teemmekään Ukrainan hyväksi ja jokainen turhanpäiväisten kirjelmien työstäminen lasketaan jotenkin Ukraina-tueksi. Ja sitten se on kaikki pois siitä ihan oikeasta, johonkin konkreettisesti vaikuttavasta tukemisesta.
Tuohon tummennettuun kohtaan kuitenkin kysyisin tarkennusta, että millä tavalla se on jostain muusta pois? Onko Ukrainan tukeminen Suomen valtion tasolla jotain nollasummapeliä, missä joku konkreettinen avustuspaketti jätetään lähettämättä, jos päätetään liittyä seksuaalivähemmistöjä tukevaan liittoumaan?