Se tässä nykyisessä keskustelukulttuurissa ainakin itseäni hämmentää, että nähdäänkö oikeasti jotain uhkakuvia paikoissa joita niitä ei ole?
Toiset vaativat ehdottomasti Suvivirren säilyttämistä osana kevätjuhlia, toiset taas vaativat välitöntä poistamista ohjelmistosta. Oma hyvin subjektiivinen kokemus on, että ei sitä ainakaan lapsena osannut mitenkään edes mieltää uskonnolliseksi kappaleeksi. Tokihan ajat ovat muuttuneet ja entisinä aikoina syys- ja kevätkauden jumalanpalveluksetkin kuuluivat koulujen ohjelmistoon.
Ihan jo tilastoja tutkailemalla selviää, että omasta ikäluokasta maanlaajuisesti valtaosa on vieläkin kristittyjä. Osalla on syntymästä lähtien ollut eri uskontokunta, jotkut ovat eronneet kirkosta jne. Epäilen -ilman faktatietoa- että Suvivirsi kevätjuhlassa ei varmaankaan ole aiheuttanut ainakaan suuresti muutosta kenenkään uskonnolliseen ajatteluun.
Tokihan ajat olivat eri, enkä ainakaan omilta kouluajoiltani muista muita uskontokuntia ainakaan kovin paljon olleen. Ala-astelaisen kateuden aiheutti lähinnä se, että jehovan todistajien ei tarvinnut osallistua kirkkoon, mihin me muut raukat jouduimmen oikein kävelemään parin kilometrin matkan.
Toinen subjektiivinen arvio liittyy esim. koulun leikkeihin, joillekin tuntuu olevan kova pala, ettei esim. Kuka pelkää mustaa miestä-leikkiä ei voi toteuttaa ainakaan tuolla nimellä. Leikki taisi olla ainakin pienempien koululaisten kohdalla osa samanlaista kulttuuria, kuin Suvivirsi. Eli se vain kuului sen ajan henkeen, ilman lapsenajatustakaan jostain uskonnollisesta tai rasistisesta.
Tokihan tämännimisillä leikeillä ja tv-tarjonnalla (siihen aikaan oli televisiossa nokikeppejä palvelijoina jne.) on varmasti ollut vaikutusta ajattelutapoihin ja sen ajan puhekielessä rasismi oli normalisoidumpaa. En minä ainakaan pane pahakseni, että k.o. sanasto on jätetty pois ja sukupolvilta toisille kulkeutuneet ilmaisut jäävät pois puhekielestä. Ei nykyaikana ole soveliasta puhua mm. äpärälapsista tai susipareista, vaikka sekin oli normaalia joskus.
Nykyisistä seksuaalivähemmistöjen ”tuputuksista” en tiedä onko laajakin ilmiö, vai koetaanko asia vain näin. Kouluissa, oppilaissa ja vanhemmissa tietysti on eroja, mutta omassa kuplassa en ainakaan oppilailta ja opettajilta ole kuullut tällaista, kaikenlaiseen valistukseen taidetaan suhtautua samanlailla kuten ennenkin. Meille valistus oli lähinnä ”poika voi olla pojan kanssa ja tyttö tytön kanssa”. Aiemmille sukupolville homous esiteltiin outoutena tai jopa sairautena, eli onneksi edes siinä on menty eteenpäin. Kai tässä nähdään samanlaisia uhkakuvia, kuin Pride-kampanjassa, ehkä pelätään että lasten mieli järkkyy ja he alkavat joukolla homostelemaan.
Sen verran tietysti koulujen biologian opetusta voisi lisätä, että teroitetaan jo koulussa, että homoseksuaalisuus on ihan biologista, eikä sitä valita minkään kampanjan tai pelottavan ”tuputuksen” pohjalta.
Samaan aikaan ollaan huolissaan vegaanisen ruoan lisäämisestä kouluihin. En tiedä onko vegaani-sana sitten asian kirosana, tai sitten muilta on unohtunut koulujen kekriviikot ja kymmenet ja kymmenet puuropäivät joita sai viettää koulunpenkillä.
Ehkä terveellisin tapa on tutustua oppilaiden omiin kokemuksiin ja keskustella asioista kotona. Nyt keskustelukulttuuri on vähän sellaista, että ihmiset jotka eivät ole vuosikymmeniin koulumaailmassa olleetkaan, kertovat kuinka siellä tuputetaan sitä, tätä ja tuota. Itse peilaan omia kouluaikoja siihen, että missä asioissa ollaan menty eteenpäin.
Sellaista ikäluokkaa olekaan, josta jokaisesta olisi menestyvä veronmaksaja tullut, hoiti koulumaailma asiat sitten millä tyylillä tahansa.
Jos ketjun puolue on huolissaan lapsista ja nuorista, niin ei välttämättä leikkauksia kannata kohdistaa liikuntaan ja muuhun harrastamiseen. Näillä kun tuppaa olevan merkittävä vaikutus elämässä pärjäämiseen koulun ohella.
Toiset vaativat ehdottomasti Suvivirren säilyttämistä osana kevätjuhlia, toiset taas vaativat välitöntä poistamista ohjelmistosta. Oma hyvin subjektiivinen kokemus on, että ei sitä ainakaan lapsena osannut mitenkään edes mieltää uskonnolliseksi kappaleeksi. Tokihan ajat ovat muuttuneet ja entisinä aikoina syys- ja kevätkauden jumalanpalveluksetkin kuuluivat koulujen ohjelmistoon.
Ihan jo tilastoja tutkailemalla selviää, että omasta ikäluokasta maanlaajuisesti valtaosa on vieläkin kristittyjä. Osalla on syntymästä lähtien ollut eri uskontokunta, jotkut ovat eronneet kirkosta jne. Epäilen -ilman faktatietoa- että Suvivirsi kevätjuhlassa ei varmaankaan ole aiheuttanut ainakaan suuresti muutosta kenenkään uskonnolliseen ajatteluun.
Tokihan ajat olivat eri, enkä ainakaan omilta kouluajoiltani muista muita uskontokuntia ainakaan kovin paljon olleen. Ala-astelaisen kateuden aiheutti lähinnä se, että jehovan todistajien ei tarvinnut osallistua kirkkoon, mihin me muut raukat jouduimmen oikein kävelemään parin kilometrin matkan.
Toinen subjektiivinen arvio liittyy esim. koulun leikkeihin, joillekin tuntuu olevan kova pala, ettei esim. Kuka pelkää mustaa miestä-leikkiä ei voi toteuttaa ainakaan tuolla nimellä. Leikki taisi olla ainakin pienempien koululaisten kohdalla osa samanlaista kulttuuria, kuin Suvivirsi. Eli se vain kuului sen ajan henkeen, ilman lapsenajatustakaan jostain uskonnollisesta tai rasistisesta.
Tokihan tämännimisillä leikeillä ja tv-tarjonnalla (siihen aikaan oli televisiossa nokikeppejä palvelijoina jne.) on varmasti ollut vaikutusta ajattelutapoihin ja sen ajan puhekielessä rasismi oli normalisoidumpaa. En minä ainakaan pane pahakseni, että k.o. sanasto on jätetty pois ja sukupolvilta toisille kulkeutuneet ilmaisut jäävät pois puhekielestä. Ei nykyaikana ole soveliasta puhua mm. äpärälapsista tai susipareista, vaikka sekin oli normaalia joskus.
Nykyisistä seksuaalivähemmistöjen ”tuputuksista” en tiedä onko laajakin ilmiö, vai koetaanko asia vain näin. Kouluissa, oppilaissa ja vanhemmissa tietysti on eroja, mutta omassa kuplassa en ainakaan oppilailta ja opettajilta ole kuullut tällaista, kaikenlaiseen valistukseen taidetaan suhtautua samanlailla kuten ennenkin. Meille valistus oli lähinnä ”poika voi olla pojan kanssa ja tyttö tytön kanssa”. Aiemmille sukupolville homous esiteltiin outoutena tai jopa sairautena, eli onneksi edes siinä on menty eteenpäin. Kai tässä nähdään samanlaisia uhkakuvia, kuin Pride-kampanjassa, ehkä pelätään että lasten mieli järkkyy ja he alkavat joukolla homostelemaan.
Sen verran tietysti koulujen biologian opetusta voisi lisätä, että teroitetaan jo koulussa, että homoseksuaalisuus on ihan biologista, eikä sitä valita minkään kampanjan tai pelottavan ”tuputuksen” pohjalta.
Samaan aikaan ollaan huolissaan vegaanisen ruoan lisäämisestä kouluihin. En tiedä onko vegaani-sana sitten asian kirosana, tai sitten muilta on unohtunut koulujen kekriviikot ja kymmenet ja kymmenet puuropäivät joita sai viettää koulunpenkillä.
Ehkä terveellisin tapa on tutustua oppilaiden omiin kokemuksiin ja keskustella asioista kotona. Nyt keskustelukulttuuri on vähän sellaista, että ihmiset jotka eivät ole vuosikymmeniin koulumaailmassa olleetkaan, kertovat kuinka siellä tuputetaan sitä, tätä ja tuota. Itse peilaan omia kouluaikoja siihen, että missä asioissa ollaan menty eteenpäin.
Sellaista ikäluokkaa olekaan, josta jokaisesta olisi menestyvä veronmaksaja tullut, hoiti koulumaailma asiat sitten millä tyylillä tahansa.
Jos ketjun puolue on huolissaan lapsista ja nuorista, niin ei välttämättä leikkauksia kannata kohdistaa liikuntaan ja muuhun harrastamiseen. Näillä kun tuppaa olevan merkittävä vaikutus elämässä pärjäämiseen koulun ohella.