madeOFspade kirjoitti:
Tässä valossa joku nuoren miesoletetun hattaranmakuiset pilvilinnake haihattelut ovat minusta ehkä vähän huvittavia. Ei toki millään pahalla nuorta miestä kohtaan, mutta hanki oikeita ongelmia.
Pitänee avata itsekin oma suunsa ja kertoa yksi päinvastainen psykologia tähän lapsihommaan. Itse kasvoin niin, että äitini kuoli jo kun olin 11-vuotias sairauteen ja oltiin sitten isän kanssa kaksin, ei sisaruksia. Kasvoin maailmassa, jossa omaa aikaa oli, oppi keksimään itselleen tekemistä ja viihtymään, vaikka oli yksinkin. No sitten ikävuosina 20-30 oli muutamat pitemmät parisuhteet, joissa lapsen teko ei pahemmin tullut mieleen, eikä eteen. Varmaan suhteesta itsestään puuttui jotain ja molemmilta osapuolilta halua lähteä moiseen. No nyt sitten lopulta, kun on vieressä ihminen, jonka kanssa uskon voivani vanheta ja ollaan lähellä neljääkymppiä ja varmaan jo aika myöhässäkin asian suhteen, olen alkanut ajatella, että nyt meillä on vielä mahdollisuus, että kadumme varmaan, jos emme edes yritä. Emäntä on samoilla linjoilla, eli nyt yritetään.
Mutta silti en suhtaudu tähän helvetisti odottaen ja pakonomaisesti, vaan niin, että jos tulee, niin sitten tulee. Vaikka ei tulisi, niin ei elämä ole pilalla, ainakin tuli kokeiltua silloin, kun vihdoin alkoi tuntua, että voisi.
Sanon senkin ihan suoraan, että varsinkin se paskavaippa-valvomisrumba on jotain, minkä voisin sivuuttaa siitä heti ihan suosiolla, en minä sitä tässä odota yhtään. Sitä odotan, jos saadaan, kun lapsi alkaa ajatella omilla aivoilla. Omasta ajasta luopuminen lienee kovin testi, mihin olen tähän asti joutunut, jos saadaan. Voisi ajatella, että olen itsekäs ja myönnän, että olenkin, koska en pyyteettömästi ole valmis luopumaan omasta sen toisen uuden ihmisen tähden.
Mutta tässä sitten pamahtaa sinulle
@Tinke-80, itsekkäitä olette tekin. Olette kuin lapset karkkikaupassa, kun ette lasta saa ja se tuntuu olevan kaiken loppu. Sehän kuulostaa siltä, että haluaisitte jotain vain itsellenne. Ei se lapsen teko taida kumminkaan koskaan olla asia, että kun halutaan, niin vaan hommataan. Tulee, jos niin käy. Minäkin toki olen päättänyt lähteä lapsen tekoon, koska haluan siitä jotain myös itselleni. Mutta silti ajattelen myös niin, että siinä sitten syntyy jotain tähän maailmaan, joka ei loppupelissä ole minun, varsinkaan sitten kun on valmis lähtemään rakentamaan omaa elämäänsä.
@madeOFspade sinua varmaan taas eniten risoo, että emäntäsi on tavalaan jo päättänyt puolestasi, että lisää lapsia ei enää tehdä. Ymmärrän siinä sinua, koska toisin päin, minulta saisi heti monoa nainen, joka yksin olisi päättänyt molempien puolesta, että sellainen tehdään. Silti sinullekin ohje, että mieti laajemmalla kulmalla, mieti, mitä sinulla jo on. Kaikki ei ehkä tunnukaan niin pahalta, kun laajennat vähän omien näkökulmiesi spektriä.
Ja loppuun, ketään en halua näillä loukata, mutta oli selvästi tilaa vielä tällaiselle näkökulmalle tässä.