Kai tuonkin voisi naiselle joskus vuosien päästä paljastaa, jos olisi edetty siihen pisteeseen, että sitä kahdenkeskistä luottamusta olisi enää todella vaikea horjuttaa millään. Mutta ihan oikeassa kyllä olet ja ei tuo tule missään nimessä olemaan niitä ensimmäisiä paljastuksia listalla, mitä aion tulevalle naiselleni kertoa.Niin ja sellainen vinkki @Smitty#41, että ei ehkä kannata ihan heti ensimmäisen treffin hauskana detskuna (tai oikeastaan koskaan) treffikumppanille paljastaa että kirjoitat jatkoaikaan ja nimimerkki on Smitty#41…
Pakko myöntää että hymähdin, kun kerkisin aluksi jo pelätä että pokasit itsellesi vaimoksi thaimaalaisen vakkarihuoran. Luojan kiitos kyseessä olikin vain se nätti baarin viereisen pizzerian tarjoilija. Kiintoisa tarina yhtä kaikki. Kiitti että jaoit tämän kanssamme!Tästä Smittyn vatvomisesta tulee mieleen miten tapasin nykyisen avopuolisoni. Olin siis lähtenyt Thaimaahan duuniin ja päättänyt, että keskityn olennaiseen, eli teen duunia ja naisasiat hoidetaan huorabaarista viikonloppuna. Tämä olikin toiminut loistavasti melkein 2 kuukautta. Oli hyvä vakkarihuora, joka osasi hommansa ja kulut olivat kohtuulliset. Kävi mun kämpillä yhden yön/viikko.
Kävin myös paikkakunnan muissa soittoruokaloissa, mutta en ikinä esiintynyt niissä naisoletettujen kanssa tai ostellut drinksuja baarin työntekijöille. Baarin vieressä oli thaikkujen pitämä pizza, jossa oli aika maukasta lättyä tarjolla, tosin harvoin tuli tilattua, kun rahavarat olivat aika rajalliset. Joskus kuitenkin tuli känkkyä syötyä ja tarjoilija oli ihan asiallisen näköinen emäntä, joka osasi hyvin englantia. En kiinnittänyt häneen mitään huomiota.
Menin sitten kerran pomon kanssa pelaamaan bilistä taas tuohon pizzamestan viereiseen baariin. Pari olutta otettuani tää pizzamestan nainen tulee sanoo mulle, että sillä on asiaa. No ok, kerroppa äkkiä kun on pelit kesken. No sepä sanoi, että diggaan susta ihan helvetisti ja oon stalkannu sua ainakin viimeisen kuukauden tuosta naapurista, että mikä ukko olet ja kenen kanssa kuljet ja nyt pienissä rommeissa tuli sitten kertomaan asiansa. Olin kyllä ihan, että WTF!
Tästä alkoi yhteinen taival kolmisen vuotta sitten, joka jatkuu edelleen. Tosin nyt etänä, kun olen Suomessa töissä. Aika nopeasti selvisi myös, että eukko ei ole mikään tyhjätasku, vaan riisipeltoa ja muuta omaisuutta on kertynyt ihan mukavasti. Nyt on hyvässä duunissa hotellin respan managerina ja ensi vuonna olisi tarkoitus laittaa viisumi hakuun tänne Suomeen. Ensin katsotaan miten sujuu ja jos homma ok, niin sitten pidempiaikaista oleskelua suunnittelemaan.
Että jos joku ihminen kiinnostaa, niin jutuille vaan. Siinä ei mitään häviä.
Pakko myöntää, että arvasin ettet opi tästäkään tarinasta mitään, vaan kiinnität huomion siihen kaikkein epäolennaisimpaan asiaan.Pakko myöntää että hymähdin, kun kerkisin aluksi jo pelätä että pokasit itsellesi vaimoksi thaimaalaisen vakkarihuoran. Luojan kiitos kyseessä olikin vain se nätti baarin viereisen pizzerian tarjoilija. Kiintoisa tarina yhtä kaikki. Kiitti että jaoit tämän kanssamme!
Ironian huippu. Ei saatana sentään.Ainahan sitä kannattaa olettaa asioita kysymättä mitään.
:D Mä niin näin tämän kommentin tulevan... Joo, tein kyllä etenkin alussa melkoisia olettamuksia tämän naisen suhtaan ja loin melkoisia ennakkoluuloja sen suhteen miten kaiken kuuluisi mennä. Tällä hetkellä tiedän kuitenkin täysin mitä tunnen häntä kohtaan ja miksi tunnen niin kuin tunnen.Itseironian huippu. Ei saatana sentään.
Päteekö tämä kenties johonkin muuhunkin henkilöön tässä ketjussa...?
Luin koko stoorin ajatuksen kanssa. Kunhan nyt kävi hetken tarinan alussa mielessä, että kai vaan... Kun siinä mainittiin heti tällainen lokaali "vakkarihuora". Antoi oikeastaan aika hauskan twistin koko kertomukselle.
Mutta olet toki täysin vapaa luomaan omia olettamuksiasi minun silkassa hyvässä hengessä heitetyn lyhkäisen vastauksen perusteella. Ainahan sitä kannattaa olettaa asioita kysymättä mitään.
Kyllä. Ymmärrän täysin, että tämän stoorin pääpointti oli että tartu toimeen vielä kun voit. Kannattaa siis todellakin tehdä äkkipikaisia johtopäätöksiä toisesta kysymättä edes mitään!
Niin. Tämä toimii myös toisinpäin. Kaikki kysymykset tästä aiheesta on jo kysytty. Vastauksia on tullut heikommin.Ironian huippu. Ei saatana sentään.
Päteekö tämä kenties johonkin muuhunkin henkilöön tässä ketjussa...?
Ei ole väärin unelmoida, eikä siitä pidä syyllistää itseään. Paljon hölmömmistä asioistakin on unelmoitu.Tämä on ehkä pelottavin ketju minne kirjoittaa. Löytyy paljon tuttuja jotka tietävät kuka löytyy nimimerkin takaa. Noh, silti, pakko avautua vaikken ole varma onko tämä edes tähän ketjuun kuuluva. Heittäkää mua kivillä jos ei kuulu.
5 vuotta takana yhteistä taivalta, yksi lapsi ja asiat periaatteessa todella hyvin. Rakastan vaimoani, samaten mukulaa tottakai ja perheeni on minulle todella tärkeä. Saan mennä ja tulla, ei ole ongelmia harrastamisessa tai missään muussakaan. Hyvin toimii molempiin suuntiin, että sillon saa mennä ja viettää omaa aikaa jos haluaa. Eli ei ole toisessa kiinni roikkumista tms.
Sitten se ongelma, oikeastaan ainut ja se mikä johtaa tietenkin muihinkin ongelmiin lopulta.
Vaimolla mieli muuttunut lapsen jälkeen eikä hän halua enempää lapsia. Itsellä on haaveena ollut aina, 3-4 lasta. Nykyään riittäisi edes se yksi lisää...Ollaan puhuttu asiasta niin paljon, ettei siitä kohta pysty enää puhumaan. Ollaan käyty juttelemassa ammatti-ihmisen kanssa ja käyty asioita läpi. Haluaisin välttää eron, koska periaatteessa minulla on kaikki hyvin. Samaten vaimo haluaa jatkaa yhdessä, mutta ymmärtää myös minua tässä asiassa.
Pelkään kuitenkin, että katkeroituuko sitä jos luopuu omasta unelmastaan? Jättää tavoittelematta sitä mistä on haaveillut jo kauan. Tuntuu, että ainoa keino saavuttaa oma haave on jatkaa erillään. Samaan aikaan kun järki puhuu niin sydän itkee verta. Olenko itsekäs mulkku jos lähden. Mitä jos ei siltikään pysty haaveitaan toteuttamaan vaikka lähtisi? Mitä jos vielä joskus vaimon mieli muuttuukin? Tuntuu tällä hetkellä että mulla on kaikki mitä voin toivoa ja samaan aikaan ei mitään.
Ahdistaa.
Vittu että osaa olla välillä vaikeaa. Sydän ja pää pelaa eri peliä.
Oppinut pelkäämään tätä kun tulee pimeys ja hiljaisuus, ajatukset pääsee valloilleen. Typerintä on se, että tässä syyllistää itseään. Miksi pitää haaveilla ja unelmoida.
Ehkä ihan ekana koittaisin hoitaa tuota stressiä jotenkin. Pieni breikki lapsenteosta, muiden vaihtoehtojen pohtiminen kuten keinohedelmöitys tai adoptio. Siis ihan vaan ajatuksen tasolla, että on muitakin tapoja saada jälkikasvua. Josko se hiukan rauhottaisi aivokääpiötäsi.Jos joku osaisi neuvoa miten tästä suosta päästään ylös niin että parisuhde pysyyy kasassa?
madeOFspade kirjoitti:Ahdistaa.
Tässä valossa joku nuoren miesoletetun hattaranmakuiset pilvilinnake haihattelut ovat minusta ehkä vähän huvittavia. Ei toki millään pahalla nuorta miestä kohtaan, mutta hanki oikeita ongelmia.
Ei ole väärin unelmoida, eikä siitä pidä syyllistää itseään. Paljon hölmömmistä asioistakin on unelmoitu.
En yritä syyllistää sinua mitenkään, koska koen oikeasti sympatiaa, mutta yritän tuoda vähän toista näkökulmaa. Sä rakastat vaimoasi ja lastasi. Vaimosi rakastaa takaisin. Kukaan teistä kolmesta ei halua luopua. Se on kaikista tärkeintä ja upeinta. Voi olla, että kuitenkin katkeroidut jos jatkat tässä tilanteessa. Sitä on mahdotonta ennustaa. Olette kuitenkin hakeneet apua ja sinä tiedostat tilanteen hyvin, vaikka se vaikeaa onkin.
Itse olen lähes täysin hedelmätön mies. Tämä on selvinnyt viimeisen parin vuoden aikana kun lasta on yritetty ja hedelmöityshoitoihin tuhlattu rahaa toistakymmentä tuhatta. Kirjaimellisesti tekisin ihan kaiken jos voisin saada edes yhden lapsen. Voit kuvitella, että minuakin ahdistaa jatkuvasti.
En kerro tätä tosiaan syyllistääkseni sinua, vaan koska oikeasti ymmärrän miltä sinusta tuntuu. Ahdistuneelta mieheltä toiselle ahdistuneelle miehelle.
Hienoa, että olette hakeneet apua. Olet varmaan pääsi sisällä ajatellut eri vaihtoehdot läpi ja tiedät mikä on järkevin, mutta ei varmaan helpoin ratkaisu. Joka tapauksessa ratkaisu vaatii työstämistä.
Tämä on ehkä pelottavin ketju minne kirjoittaa. Löytyy paljon tuttuja jotka tietävät kuka löytyy nimimerkin takaa. Noh, silti, pakko avautua vaikken ole varma onko tämä edes tähän ketjuun kuuluva. Heittäkää mua kivillä jos ei kuulu.
5 vuotta takana yhteistä taivalta, yksi lapsi ja asiat periaatteessa todella hyvin. Rakastan vaimoani, samaten mukulaa tottakai ja perheeni on minulle todella tärkeä. Saan mennä ja tulla, ei ole ongelmia harrastamisessa tai missään muussakaan. Hyvin toimii molempiin suuntiin, että sillon saa mennä ja viettää omaa aikaa jos haluaa. Eli ei ole toisessa kiinni roikkumista tms.
Sitten se ongelma, oikeastaan ainut ja se mikä johtaa tietenkin muihinkin ongelmiin lopulta.
Vaimolla mieli muuttunut lapsen jälkeen eikä hän halua enempää lapsia. Itsellä on haaveena ollut aina, 3-4 lasta. Nykyään riittäisi edes se yksi lisää...Ollaan puhuttu asiasta niin paljon, ettei siitä kohta pysty enää puhumaan. Ollaan käyty juttelemassa ammatti-ihmisen kanssa ja käyty asioita läpi. Haluaisin välttää eron, koska periaatteessa minulla on kaikki hyvin. Samaten vaimo haluaa jatkaa yhdessä, mutta ymmärtää myös minua tässä asiassa.
Pelkään kuitenkin, että katkeroituuko sitä jos luopuu omasta unelmastaan? Jättää tavoittelematta sitä mistä on haaveillut jo kauan. Tuntuu, että ainoa keino saavuttaa oma haave on jatkaa erillään. Samaan aikaan kun järki puhuu niin sydän itkee verta. Olenko itsekäs mulkku jos lähden. Mitä jos ei siltikään pysty haaveitaan toteuttamaan vaikka lähtisi? Mitä jos vielä joskus vaimon mieli muuttuukin? Tuntuu tällä hetkellä että mulla on kaikki mitä voin toivoa ja samaan aikaan ei mitään.
Ahdistaa.
Vittu että osaa olla välillä vaikeaa. Sydän ja pää pelaa eri peliä.
Oppinut pelkäämään tätä kun tulee pimeys ja hiljaisuus, ajatukset pääsee valloilleen. Typerintä on se, että tässä syyllistää itseään. Miksi pitää haaveilla ja unelmoida.
-
@madeOFspade sinua varmaan taas eniten risoo, että emäntäsi on tavalaan jo päättänyt puolestasi, että lisää lapsia ei enää tehdä. Ymmärrän siinä sinua, koska toisin päin, minulta saisi heti monoa nainen, joka yksin olisi päättänyt molempien puolesta, että sellainen tehdään. Silti sinullekin ohje, että mieti laajemmalla kulmalla, mieti, mitä sinulla jo on. Kaikki ei ehkä tunnukaan niin pahalta, kun laajennat vähän omien näkökulmiesi spektriä.
Ja loppuun, ketään en halua näillä loukata, mutta oli selvästi tilaa vielä tällaiselle näkökulmalle tässä.
Voi olla että kaikki menisi niin kuin kusi lautaa pitkin ja elo olisi pelkkää hymyä kaikille osapuolille.
Huonoimmassa tapauksessa asiat menisivät kuin suosikkijoukkueesi viime kausi. Lapsesi saisi mulkun isäpuolen ja ahdistavien kotiolojen vauhdittamana ajautuisi teini-iässä todella huonoille teille. Tulevien lastesi äiti paljastuisi alkuhuuman jälkeen nalkuttavaksi idiootiksi ja ennenpitkää huomaisit lastesi perineen luonteenpiirteensä äidiltään. Lopulta rupeaisit helpottamaan henkilökohtaista helvettiä Tapio-viinalla jonka seurauksena ajautuisit majailemaan sininauhan toimitiloihin.
Tosin kohdallasi aivan kaikki kauhukuvat eivät toteutuisi koska harmin määrä on vakio ja viime kaudesta taisi tulla jackpot.
Elämä on täynnä valintoja ja miessukupuolen vikoihin kuuluu, että voi pientä huonoa omaatuntoa potien vaihtaa perheonnen 600 kuutioiseen kawasakiin ja ilman tunnontuskia ysisataseen.
@madeOFspade
Todella hankala tilanne, kun haaveet ja toiveet eivät kaikin puolin kohtaa.
En halua syyllistää sinua mitenkään ja olettekin hienosti puhuneet ja hakeneet apua yhdessä.
Olette olleet kuitenkin vasta 5 vuotta yhdessä, joten ongelmia ja ristiriitoja tulee hyvässäkin suhteessa vielä monta kertaa, ei välttämättä lapsen hankintaan, mutta joihinkin muihin asioihin liittyviä. Ratkaisevaa on, onko rinnallasi nyt se ihminen, jonka kanssa haluat elämäsi jakaa hyvässä ja pahassa.
Et voi varmasti tietää, vaikka vaimosi muuttaisi mielensä, saisitteko enää yhtään lasta. Teillä on nyt yksi lapsi. Se on tosiasia. Minkälaisen elämän haluat hänelle antaa? Enkä tarkoita, että vaikka eroaisitte, hänellä olisi huono elämä, mutta kannattaa kuitenkin tarkkaan pohtia asiaa.
Olet jo tullut asiassa vastaan ja nyt riittäisi yksikin lapsi lisää, kun alun perin halusit 3-4 lasta. Toisaalta painotit, että on kiva kun saa tulla ja mennä ja saa omaa aikaa, kun haluaa. Jos lapsia olisi useampi, asia voi vaikeutua. Näin ainakin naisen kohdalla monesti käy.
Lueskelin netistä taannoin keskusteluketjua, jossa muutama lapseton nainen sanoi, että jos saisin olla isä niin olisin varmaan hankkinut lapsia.
Toivotaan, että pääset sopuun itsesi kanssa.
@Draco En ota loukkaukseni sillä olen itse oikeassa elämässä erittäin suorapuheinen ja ehkä liiankin? Mutta arvostan sitä että sanotaan asiat niinkuin ne on, eikä jätetä jotain sanomatta koska jostoitoinennytloukkaantuu. Mutta tuo stressi lapsettomuudesta on vain osa tekijä, eräs hyvä ystävävi juo kovaa vauhtia itseään hengiltä ja tässä samalla olen ENE-dieetillä kun yritän tiputtaa painoa sairaalan ryhmän avulla. Eli tuo kaikki tekee minun pään sisälle hemmetinmoisen stressin. ja se laittaa pinnan kireälle. Ja sen takia vituttaa ihan kaikki mitä toinen sanoo. Ja häntä vituttaa kun minua vituttaa. Ja kierre on valmis.